Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Työttömyys on yhä paha
ongelma joka puolella Suomea. Myös täällä,
missä se prosentuaalisesti on alhainen, se on iso ongelma
niille henkilöille, jotka ovat työttömiä,
ja myös heidän lähipiirilleen. Työttömyyden
kustannukset ovat yhä korkeita, ja mikäli taantuma
vielä jatkuu, nousevat entisestään. Siksi
olisikin järkevämpää, että pystyisimme
elinkeinopolitiikalla ja muilla toimenpiteillä ylittämään
tämän taantuman ja löytämään
oikeita työpaikkoja. Mutta vaikka talouskasvu on jatkunut
vuosia, silti työttömyys on yhä edelleen korkea.
Se osoittaakin sen, että kysymys on rakenteellisista ongelmista.
On paljon ikääntyviä ja ikääntyneitä työttömiä,
jotka jo ikänsä vuoksi eivät pääse
enää uudelleen työhön, vaikka
heillä olisikin kokemuksen perusteella töihin
taitoa. Tänä päivänä arvostetaan
osaamista ja koulutusta. On ihan hyvä, että sitä arvostetaan.
Mutta olen tavannut Helsingissä muun muassa 46-vuotiaan
atk-suunnittelijan, joka iän vuoksi ei työhön
pääse. Vaikka hän on hakenut useisiin
kymmeniin työpaikkoihin, häntä ei kutsuta
edes haastatteluun. Sitten jos hänelle on vastattu, jopa
suoraan sanotaan, että kysymys on korkeasta iästä,
ja hänellä pitäisi olla vielä 20
vuotta työelämässä aikaa jäljellä.
Eli ikääntyneiden työttömyyden
rakenteellinen ongelma on todellinen. Siihen tarvitaan erilaisia
keinoja kuin nuorten työttömyysongelmaan.
Nuorilla monta kertaa on kyse ammattikoulutuksen puutteesta.
Siinä taustalla on, väitän niin, myös
ammatillisen koulutuksen rakennemuutos, joka tehtiin 90-luvulla,
eli poistettiin opistotaso, ja sitä kautta toisen asteen
ammatillisen koulutuksen taso nousi niin korkealle, että sellaisille nuorille,
jotka eivät ole niin sanottuja lukuihmisiä, monta
kertaa käy niin, että he joutuvat keskeyttämään
ammatillisen koulutuksen. Heille taas ei ole korvaavaan väylää;
esimerkiksi nuorten työpajoja on aivan liian vähän.
Eli näille ikäryhmille tarvitaan erilaisia ratkaisuja.
Sitten vielä yksi ryhmä, joka on aika suurikin työttömien
ryhmä, on sellainen, jolla on joko puutteellinen tai vanhentunut
koulutus, ja heidän on sen vuoksi vaikea päästä töihin.
Eli työttömyysongelma on vielä todellinen
ja meidän pitää hakea siihen ratkaisuja.
Todellisuutta on myös se, että suurin osa
työttömistä on tällä hetkellä perusturvan
varassa eli työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla.
Heidän tilanteensa on todella ongelmallinen, koska heillä on
otsassa pitkäaikaistyöttömyyden leima, joka
vaikeuttaa työllistymistä. Samalla se aiheuttaa
monta kertaa myös näköalattomuutta.
Samoin on olemassa alueellinen työttömyysongelma.
Esimerkiksi Kainuussa ja monessa muussakin paikassa on kohtuullisen
hyvinkin koulutettuja ihmisiä, jotka pystyisivät
heti menemään työhön ja työnantajat
heidät ottaisivatkin, jos olisi niitä työnantajia,
jotka voisivat työllistää.
Eli meillä on hyvin monta työttömien
ryhmää, joille meidän pitäisi
hakea keinoja.
Viime vuosien työllisyyskeinot ovat painottuneet pitkäaikaistyöttömyyden
hoitoon, mikä on johtanut siihen, että on keksitty
temppua tempun perään, niin kuin monet työttömien
yhdistyksissä esimerkiksi sanovat. Eli yhdistelmätuki
tuotiin ratkaisuksi ja uskottiin, että sillä mahdollisesti
pystyisi myös osoittamaan työkykynsä ja pääsemään
työhön yhdistelmätukityön jälkeen. En
ole kyllä nähnyt tutkimusta, miten työllistyminen
sen jälkeen on tapahtunut, mutta semmoinen sormituntuma
minulla on, että hyvin harvat loppujen lopuksi ovat suoraan
päässeet yhdistelmätukityönkään
jälkeen työhön. Mutta se on kuitenkin
parempi kuin jatkuva työttömyys. Sen vuoksi olen
tätä järjestelmää ollut
kannattamassa. Toinen syy on se, että kyseessä on
työsuhteessa tehtävä työ.
Olen tehnyt tämän lakialoitteen lähtien
siitä ajatuksesta, että samanaikaisesti, kun panostetaan
pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon, pitäisi pyrkiä myös
ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyttä ja
työllistää ihmisiä, ennen kuin
he ovat olleet esimerkiksi kaksi vuotta työttömänä.
Nykyäänhän on hyvin tavallista, että tämä näin
menee. Myöskin EU:n suuntaviivat tähän
meitä ohjaavat, että aikuiset työttömät
pitäisi työllistää ennen kuin
he ovat olleet vuoden työttöminä ja nuoret
ennen kuin he ovat olleet puoli vuotta työttöminä.
Kunnissa, joissa työttömyys on suuri ongelma ja
työttömyysprosentti korkea, yleensä ei
myöskään ole kovin paljon laittaa resursseja
työllisyyden hoitoon, vaikka käytännössä ne
työllistävät enemmän kuin monet
rikkaammat kunnat. Tästä syystä olen
tehnyt aloitteen, jossa ehdotan työllistämistuen
nostamista peruspäivärahan tasolle, joka sidos
aikaisemmin laissa oli, mutta joka korkeina työttömyyden
vuosina poistettiin siksi, että tukityömarkkoja
riittäisi useammalle.
Nyt meillä on tutkittua tietoa siitä, että esimerkiksi
viiden vuoden ajalta on jäänyt käyttämättä yli
700 miljoonaa markkaa työllistämistukirahoja.
Viime vuonna tilanne on ilmeisesti ollut hieman parempi, mutta onhan
paradoksaalista, että samaan aikaan, kun meillä on
korkea työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys,
työllisyysmäärärahoja on jäänyt
käyttämättä. Olisikin järkevämpää,
että ohjattaisiin oikeisiin työsuhteisiin, mitä ovat työllistämistukityöt
ja on myöskin yhdistelmätukityö, ja työllistämistuki
olisi kunnille sellainen, että ne pystyisivät
myöskin oman osansa käyttämään.
Samoin olen ehdottanut, että työllisyyslain 19 §:n
perusteella eli alueellisella perusteella, eli jos työttömyys
ylittää huomattavasti maan keskimääräisen
työttömyyden, työllistämistuki
olisi korkeampi. Samoin olen ehdottanut alle 20-vuotiaille työttömille
korotettua työllistämistukea.
Toivon, että työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalla
on jossakin vaiheessa aikaa keskustella tästä tärkeästä asiasta,
sillä olen ollut erittäin huolestunut niistä tutkimustuloksista,
joita tukityöllistämisestä ja työvoimapolitiikasta
kaiken kaikkiaan, muun muassa työministeriön tutkimuksista,
on tullut esille. Eli väitetään, että tukityöllistäminen
ei ole tehokasta. Mutta pitää muistaa, että sillä on
erittäin suuri merkitys myös syrjäytymisen
ehkäisyssä ja myöskin ihmisarvon ja ihmisen
kunnioituksen kannalta. En tällä kertaa mene syvemmälle
tähän asiaan mutta toivon, että tässä talossa
muistetaan, että kaikilla näillä ihmisillä pitäisi
olla oikeus työhön, vaikka sitä ei tällä hetkellä laissa
ole.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyyden
ehkäisy on todellakin tarpeen, niin kuin ed. Huotari totesi.
Se, onko tukityöllistäminen työttömälle
pitkän tähtäimen apu, on tietysti yksi
asia. Toinen asia on se, että tekemätöntä työtä varmasti
riittää.
Työllisyysmäärärahojen riittävyydestä ja maakuntakohtaisista
eroista voisi tietysti puhua paljonkin ja siitä, että määrärahoja
jää käyttämättä.
Yksi syy tähän on valtiosektorin työllistämisessä se,
että esimerkiksi Etelä-Savossa työllistämiskiintiö valtiosektorilla
on vain puolet Pohjois-Karjalan ja Kainuun kiintiöstä,
esimerkkinä 100 henkeä, kun Kainuussa se on 200
henkeä. Työvoimaosastolta on esitetty, että kiintiötä pitäisi
nostaa, mutta työministeriö ei ole siihen suostunut.
Tällä rahalla voitaisiin tietysti työllistää juuri
pitkään työttöminä olleita
ja syrjäytymisvaarassa olevia, haja-asutusalueella asuvia jne.,
yhtenä esimerkkinä vaikka ympäristötöihin.
Enemmänkin täytyisi ehkä kiinnittää huomiota
nyt siihen, että määrärahat
vastaavat alueen työttömyyden tasoa, että siinä otetaan
huomioon pitkäaikaistyöttömyys, jota
ei tietysti kukaan toivo, työttömien ikärakenne,
aivan kuten aloitteessakin viitattiin, ja sitten todellakin se,
että kuntien mahdollisuudet tänä päivänä ovat
vähäisiä, niin kuin perusteluissakin
puhuttiin.
Keskustelu päättyy.