Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen perusopetuslain 40 §:n muuttamisesta taustalla, olen niin ymmärtänyt, on kysymys lapsista, koululaisista ja huumeiden käytöstä. Tietysti vaitiolovelvollisuus on tarpeen ja tietojen antaminen tällaisista asioista on hyvinkin arkaluontoista, mutta ajatellen keskustelua, mitä olemme käyneet lasten asioihin puuttumisesta ja asiallisesta ja taidollisesta ja eettisesti hyvästä ja oikeanlaisesta puuttumisesta, näen, että ne perustelut, mitä ed. Liisa Hyssälä on esittänyt tämän lakialoitteen perusteluosassa, ovat hyvät. Näin tarkoitus on nimenomaan lapsen parhaaksi, että koko työryhmä, joka kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa työskentelee, voisi yhteisesti toimia lapsen hyvän eteen. Olen ymmärtänyt, että tämän lakialoitteen takana on nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka työskentelevät tällä alalla ja ovat nähneet tämän arjen ja konkretian ja näkisivät, että tämänlainen pykälämuutos olisi erittäin hyvä toteuttaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tosiaan ed. Hyssälä tuossa laittoi terveisiä tänne saliin, kun itse poistui talosta vähän ennen yhtätoista, että näitä kahta lakia, lakia perusopetuslain 40 §:n muuttamisesta ja lakia potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n muuttamisesta, ovat toivoneet nimenomaan ammattilaiset, jotka ovat huolissaan esimerkiksi huumenuorten auttamisesta.

Itse tämän lain kohdalla tuon esiin myös huolen, mitä vastuulliset rehtorit ja opettajat kouluissa ovat kertoneet. Kun on kysymys niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että halutaan varmistaa, että lapsi hoitaa oppivelvollisuutensa, ei lintsaa jne., niin tuntuu, että kouluväelle ei voida kertoa terveydenhuoltopuolelta, onko oppilas siellä esimerkiksi hampaidenhuoltotarkastuksessa tai jossain muualla vai onko hän kenties missä. Tämmöistä yhteydenpitoa ei voida tänä päivänä suorittaa, kun niitä tietoja ei saa edes sinne koululle antaa. Tämmöiset muutokset ovat varmasti myös lapsen parhaaksi.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä organisaatiot ovat etäällä toisistaan, kouluterveydenhuolto on terveydenhuolto-organisaatioon kuuluvaa eli perusterveydenhuoltoa ja sitten taas opetuspuoli on opetustoimen alaista ja henkilöstö on, sanotaan, eri hallinnon alla ja eri työnjohdon alla. Tämä tietyllä tavalla myöskin luo sitä, että henkilöstöt toimivat erillään. Nyt sitten vielä, kun laki on sen kaltainen, että on rajoituksia tiedon siirtämisessä ja saamisessa, tulisi tarkastella kokonaisuutenakin sitä, mikä on oppilaan parasta silloin, kun oppilaan työympäristö on koulu, mikä kaikki oppilaan onnistumiseksi kouluympäristössä ja hänen kasvunsa ja oppimisensa kannalta on tarpeen, mikä tiedonsiirto on välttämätöntä ja tarpeellista. Tulisi poistaa sellaiset rajoitukset, jotka estävät tiedonsiirron.

Tässä on esillä ed. Hyssälän ehdotus, laki perusopetuslain 40 §:n muuttamisesta, ja toivon, että tämä olisi alku sille muutokselle, mitä kaiken kaikkiaan koulu- ja opetusympäristössä tarvitaan niin, että kaikki eri tahot ja toimijat toimivat ainoastaan ja vain oppilaan parhaaksi. Semmoisessa ympäristössä varmasti myöskin opettajat ovat motivoituneita ja tekevät oppilaan hyväksi työtä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Hyssälän tekemää lakialoitetta. Tämä on juuri, kuten edellinen puhujakin totesi, oppilaan parhaaksi. Kaikkia viranhaltijoita sitoo toki vaitiolovelvollisuus asiattomille ja ulkopuolisille tahoille. Näen, että viranhaltijatyössä eri viranhaltijoiden kesken tulee voida myöskin tällaisia arkaluontoisia asioita ja tietoja vaihtaa oppilaan ja yksilön parhaaksi.

Toivon, että tämä aloite menee eteenpäin ja poistaa yhden tällä hetkellä olevan ikävän asian, joka estää työtä koululaisten ja nuorten parhaaksi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni näissä salassapitosäännösten tulkinnoissa on menty ehkä liian pitkälle, jos kaikissa asioissa syy pistetään salassapitosäännöksiin. Asioitahan voidaan hoitaa monella tavalla. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai kuraattori voi ottaa vanhempiin yhteyttä ja sanoa, että olisi varmaan hyvä, että keskustelisitte lapsenne kanssa. Hänen ei tarvitse sanoa, mistä asiasta on kysymys, ja silloin mahdollisesti ei rikota salassapitosäännöksiä, mutta sellainen yhteydenotto voi jo pelastaa monta asiaa. Vanhempi tietää, että nyt on ehkä keskustelun paikka, vaikka kotona ei olisikaan mitään ongelmaa nähtävissä. Siinä mielessä en tiedä, miten perusteltu tämä lakialoite on, koska minusta ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että ei enää tiedetä, mikä on lapsen etu, kun laki kuitenkin lähtee aina siitä, että lapsen edun mukaisesti pitää toimia.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! En oikein pidä tätä lakialoitetta ajankohtaisena. Me olemme muussa lainsäädännössä juuri hiljattain käyneet läpi erittäin perusteellisesti sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon asiakkaan aseman oikeudellisista näkökulmista ja todenneet, että se käytäntö, mikä pykälissä tänä päivänä on, on myöskin kansainvälisten sopimusten ynnä muiden edellyttämää eikä niin katastrofaalisen huonoa kuin ehkä aloitteessa annetaan ymmärtää.

Toisekseen, itse vanhana käytännön työntekijänä olen todennut sellaisen erittäin hyvän keinon olevan olemassa, että nämä osapuolet, lapsi ja vanhempi, kutsutaan yhtä aikaa samaan tilaisuuteen. Etukäteen lapsen kanssa sovitaan, että jos jokin asia on, mistä ei saa puhua, niin sitä asiaa ei sitten työntekijän suusta oteta esille. Silti voidaan asiassa edetä, kaikki ei ole pykälistä kiinni. Minä en tätä näe sellaisena suurena korjaavana toimenpiteenä, että tällä nuorten ongelmat esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ratkeaisivat.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Jotain tässä pitäisi tehdä. Ei voi olla niin, että alaikäinen lapsi kertoo, ettei hänen tietojaan saa muille antaa, jos hän on huumeita käyttänyt. Minulle viime vuoden loppupuolella soitti äiti, jonka poika oli kuollut huumeisiin, ja kysyi, ettekö te mitään voi tehdä. Hänelle ei kerrottu ja perheelle ei kerrottu, että poika käyttää huumeita, kun poika oli kieltänyt, ettei hänen asioitaan saa vanhemmille puhua. Kyllä vanhemmilla pitää olla tieto ja vastuu ja kodin pitäisi olla siinä mukana. Ei voi olla niin, että alaikäinen lapsi harkitsee, kenelle hänen tietojaan voidaan antaa. Silloin ollaan mielestäni kyllä hakoteillä.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä totean, että oikeastaan ed. Kangas sanoi sen, mitä haluan vielä korostaa. Eihän näiden pykälien mukaan tietenkään järkevää toimintaa saa estää kouluyhteisössä niin kuin ei missään terveydenhuollon yhteyksissäkään. Kyllä tällaisen täytyy perustua asiantuntijuuteen ja osaamiseen sekä opettajilla että kouluterveydenhuollon ihmisillä, milloin he kutsuvat yhteen eri asianosaiset ja etenevät ikään kuin sitä polkua eteenpäin.

Meillä on sellaisia tilanteita kuitenkin, joissa joudutaan toteamaan, että nyt on tällainen katkos, ettei ole saatu tietoa, joka olisi kuitenkin auttanut lapsen hyvää, jos näin sanotaan. Siinä mielessä tämäkin on yksi mahdollisuus, joka takaa, että ainakin lapsen etua ajatellaan. Ei tietenkään väärin saa näitä oikeuksia käyttää.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tietysti ed. Jaana Ylä-Mononen lääkärinä puhuu vahvalla lääkärin kokemuksella, mutta toisaalta minä näen, että asiat eivät aina välttämättä hoidu sillä tavalla kuin ed. Jaana Ylä-Mononen on pystynyt asioita hoitamaan. Näen, että nykyaikana on erilaiset työtiimit terveydenhuollon ja kouluelämän kysymyksissä. Silloin on hyvä, kun on eri henkilöitä, jotka muodostavat työtiimin, että voidaan myöskin riittävästi tiimin sisällä vaihtaa tietoja niille tahoille, joille se on välttämätöntä, ilman että ne kenellekään asianomaiselle menevät. Siksi minä edelleen haluan, että tämä lakialoite johtaisi myönteiseen ratkaisuun.