Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Maailmantalous on syvimmässä kriisissään vuosikymmeniin. Voidaan sanoa, että liikumme karikkoisilla vesillä, alueilla, joilla vanhat kartat eivät enää pidä paikkaansa. Vuosi sitten vastaavassa keskustelussa totesin, että hyvästä talouskehityksestä huolimatta hallituksen on varauduttava talouspolitiikassaan myös huonompiin vaihtoehtoihin. Emme varmastikaan kyenneet arvioimaan, kuinka syvälle menemme. Lisäksi korostin, että hyvin hoidetun talous- ja työllisyyspolitiikan ansiosta hallituksella on kyky ja valmius toimia.

Riskit ovat nyt tulleet todeksi. Vuoden 2007 elokuussa alkanut kansainvälinen finanssikriisi on johtanut globaaliin taantumaan, jonka syvyyttä ja kestoa kukaan ei pysty vielä luotettavasti ennustamaan. Tilanne on muuttunut dramaattisesti sitten viime kesän. Jo tuolloin oli näköpiirissä, että kasvu meille tärkeissä maissa hidastuu ja että tämä tulee hidastamaan talouden kasvua myös meillä.

Maailmanlaajuisen rahoituskriisin taustalla on luotonannon suuri lisäys varsinkin Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla ja myös useassa muussa maassa. Erityisen ongelmallisiksi osoittautuivat korkean riskin yhdysvaltalaiset asuntoluotot, joita paketoitiin ja myytiin eteenpäin, ilman että niitä ostaneet tiesivät tarkkaan, mitä ostivat. Tämä johti lopulta siihen, että rahoitusmarkkinoilla luottamus katosi, kun kukaan ei oikein tiennyt, kenen kannettavaksi nämä sittemmin lähes arvottomiksi osoittautuneet jättimäiset luotot lopulta tulevat.

Kriisin aallot iskevät eri aikaan eri kohtaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallituksen toimintalinja on löytää ratkaisuja etukäteen kriisin eri vaiheissa tuleviin ongelmiin. Kriisi alkoi rahoitusmarkkinoilta. Se vaikeuttaa yritysten ja kotitalouksien rahoituksen saantia. Nyt kriisin siirryttyä reaalitalouden puolelle vaikeuksissa ovat erityisesti vientiyritykset, kun vienti ei vedä. Yritykset joutuvat lomauttamaan ja irtisanomaan henkilökuntaansa, kun kysyntää ei ole riittävästi. Kuntatalouteen taantuma vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa, kun kuntien verotulot alkavat heiketä.

Hallitus on sitoutunut huolehtimaan myös heikoimmista ja ehkäisemään syrjäytymistä. Tästä sitoutumisesta kertovat toteutetut perusturvan parannukset. Haluamme viedä Suomen mahdollisimman ehyenä läpi taantuman. Tämä edellyttää nyt myös sitä, että työttömiksi joutuvien ja jo joutuneiden työttömyysjaksot eivät pitkity ja pitkittyessään johda ennen pitkää köyhyysloukkuihin.

Viime syksynä koko rahoitusjärjestelmän toiminta lähes halvaantui. Talouden sydän oli pysähtymässä, ja tarvittiin aivan poikkeuksellisia toimia maailman keskuspankeilta ja hallituksilta rahoitusmarkkinoiden täydellisen romahduksen estämiseksi. Tässä tilanteessa Euroopan unioni näytti johtajuutta, jota siltä niin usein on kaivattu. Suomi oli näinä kriittisinä lokakuun päivinä erittäin aktiivisesti vaikuttamassa EU:n piirissä. Väittäisin, että panoksellamme oli tavanomaista selvästi enemmän vaikutusta asioiden kulkuun EU:ssa.

Rahoitusmarkkinoiden tilanne on hiljakseen alkanut parantua, vaikka normaaleista oloista ei voidakaan vielä puhua. Valitettavasti tämä hidas myönteinen kehitys ei ole riittänyt taantuman välttämiseen. Tuotanto ja työllisyys ovat kääntyneet selvään laskuun kautta kehittyneen maailman. Nopeimmin kasvaneiden kehittyvien maidenkin tuotannon kasvu on merkittävästi hidastunut. Teollisuudesta tulemme saamaan toinen toistaan huonompia uutisia. Näin rahoitusmarkkinoiden kriisi siirtyi reaalitalouden puolelle.

Suomen talouden lähtökohta kansainvälisen talouden taantumaan on kuitenkin hyvä. Yritystemme taseet ovat vahvat. Talouskriisin seurauksena omistusten arvot ovat romahtaneet kansainvälisesti. Kansallisesti merkittäviä omistuksia saattaa tulla nopeasti ja yllättäenkin myyntiin. Valtion omistajapolitiikkaa on kehitetty keskittämällä valtion pörssissä olevat vähemmistöomistukset Solidium-yhtiöön. Yhtiö hoitaa valtion omistuksia aktiivisesti ja osaavasti. Solidium voi myös hallitusti ostaa yksin tai yhdessä muiden kotimaisten omistajien kanssa kansallisesti merkittäviä omistuksia. Se on myös käytettävissä oleva väline varsinkin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Kotitaloutemme eivät ole läheskään niin velkaantuneet kuin monissa muissa maissa. Valtiontaloudessamme on ollut tuntuva ylijäämä vuosien ajan. Vastuullisen politiikan ansiosta valtionvelan bruttokansantuoteosuus on laskenut noin 30 prosenttiin eli alhaisimpien joukkoon EU-alueella. Osaamisemme on korkealla tasolla, ja olemme monilla tuotannonaloilla varsin kilpailukykyisiä. Tästä huolimatta taantuma iskee meihinkin, kun tilauksia ei maailmalta tule.

Useiden hyvien vuosien jälkeen meillä on nyt vaikeat ajat edessä. Mutta kansakuntana olemme aina selvinneet paljon vaikeammistakin tilanteista. Uhka talouteemme tulee nyt ulkoa. Vaikutusvaltamme on siihen rajallinen. Meillä on kuitenkin omia vaikuttamiskeinoja, ja ne pitää käyttää viisaasti.

Avoimena taloutena olemme hyötyneet paljon maailmantalouden ja maailmankaupan kasvusta. Tilanteen käännyttyä toiseksi olemme vientiriippuvaisena maana tältä osin haavoittuvampia kuin monet muut maat, koska olemme erikoistuneet investointitavaroiden tuotantoon. Investoinnit supistuvat, jopa romahtavat, maailmalla yleensä taantumassa voimakkaimmin.

Kokonaistuotantomme supistuu tänä vuonna tuntuvasti, työllisten määrä vähenee sekä lomautettujen ja työttömien määrä kasvaa. Valtiontalous ajautuu selvästi alijäämäiseksi. Lisäbudjetin arvio tammikuun lopulta tämän vuoden lisävelasta on 8 miljardia euroa. Se käytetään yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseen. Emme myöskään osaa sanoa varmasti, milloin pääsemme uudestaan kasvun alkuun. Nämä ovat tosiasioita, jotka pitää tunnustaa.

Omin voimin me suomalaiset emme pysty estämään taantumaa, johon maailmantalouden myrskyt meidät ovat vieneet, mutta pystymme omin voimin vaikuttamaan kriisin syvyyteen, kestoon ja siihen, millaiseen kasvuun ja työllisyyskehitykseen pääsemme, kun maailmantalouden kehitys kääntyy suotuisammaksi. Pystymme vaikuttamaan esimerkiksi siihen, millaisia palkkaratkaisuja Suomessa tehdään. Muissa maissa ei tehdä niitä päätöksiä puolestamme. Samoin pystymme vaikuttamaan siihen, ettei taantuman taakka jää yhteiskunnan heikoimpien kannettavaksi. Yhteisvastuun merkitys korostuu vaikeina aikoina. Hallitus on aktiivinen kaikilla näillä rintamilla.

Arvoisa puhemies! Hallituksen suhdannepolitiikka koostuu kolmesta osasta.

Ensinnäkin tuemme kotimaista kysyntää laaja-alaisesti: keventämällä ansiotulojen verotusta ja ruuan verotusta; lisäämällä ja aientamalla julkisia uudis- ja korjausinvestointeja liikenneverkkoon ja rakennuskantaan perustienpidosta homekouluihin; tukemalla yksityistä korjausrakentamista usein eri tavoin. Lomautettujen ja työttömiksi joutuneiden kouluttamiseen lisätään tuntuvasti voimavaroja. Jo päätettyjen elvytystoimien mittakaava on suhteessa kansantuotteeseen Euroopan kärkeä. Tällä viikolla eduskunnan käsittelyssä oleva vuoden ensimmäinen lisätalousarvio on jo neljäs hallituksen elvytyspaketti.

Toiseksi varmistamme pankkisektorimme toimintakyvyn tarjoamalla pankeille Euroopan muiden maiden tavoin takauksia varainhankinnalle ja myös pääomasijoituksia. Lisäksi uudistamme valtion vakuusrahastolain. Toiveeni on että pankit olisivat tässä hankalassa tilanteessa asiakkaiden vaikeuksien edessä pitkämielisiä ja ottaisivat käyttöönsä valtion toimet, jotta pystymme turvaamaan yritysten ja kotitalouksien tarvitseman lainoituksen.

Kolmanneksi olemme laajentaneet radikaalisti valtion suoraa rahoitusta ja takauksia suoraan yrityksille niin, ettei elinkelpoisten yritysten toiminta keskeydy käyttöpääoman puutteeseen.

Kaikkien näiden toimien tarkoituksena on pitää työllisyys mahdollisimman korkealla tasolla ja työttömyys mahdollisimman lyhytaikaisena. Se on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin kannalta kestävin linja. Hallitus on suomalaisen työn, palkansaajan ja yrittäjän puolella.

Kuntatalous kohtaa taantuman kovimmillaan vasta myöhemmässä vaiheessa. Hallitus arvioi kehysriihessä kuntatalouden tulevaa kehitystä ja mahdollisia keinoja kuntatalouden vahvistamiseksi. Lisätalousarvion yhteydessä päätetty kelamaksun poisto vahvistaa vuositasolla kuntataloutta 248 miljoonalla eurolla.

Kuntapäättäjien ja myös valtion kannalta on tärkeää myös saada näkymä tätä kunnallisvaalikautta koskevasta pitkäaikaisesta ja maltillisesta palkkaratkaisusta. Se helpottaisi kuntien talouden kestävää suunnittelua ja hoitamista. Hallitus toivoo, että kunnat neuvottelisivat hyvissä ajoin tänä vuonna jatkon nykysopimuksille ja että tieto tuloksista olisi hallituksen käytettävissä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se on olennainen tieto arvioitaessa niitä toimia, joita kuntakenttä tarvitsee avukseen.

Mutta hallitus ei tyydy vain suhdannepolitiikkaan. Meidän on toimittava siten, että olisimme mahdollisimman hyvässä iskussa, kun kansainvälinen talous piristyy. Parin viikon kuluttua pidettävässä hallituksen puolivälin tarkastelussa keskeisenä teemana on se, miten voimme kestävästi palata nopean kasvun ja nousevan työllisyysasteen kehitysuralle. Talouden näivettymisen estävä kehitysura on välttämätön, jos aiomme selvitä kunnialla väestön ikääntymisen tuomasta haasteesta. Voimme joko valita itseään toteuttavan näivettymisen kierteen tai tehdä asialle jotain.

Hallitus on jo tehnyt päätöksiä tutkimuksen ja kehitystyön voimavarojen kasvattamisesta sekä panostuksista ilmasto- ja energiateknologiaan. Yritysten kilpailukyvyn ja palveluiden saatavuuden parantamiseksi vauhditamme tietoyhteiskuntakehitystä muun muassa parantamalla laajakaistayhteyksiä. Uudistamme yliopistolainsäädäntöä tavoitteenamme vahvistaa osaamistamme ja luoda edellytyksiä tuottavuuden kestävälle kasvulle.

Vain korkea työllisyysaste ja hyvä tuottavuuden kehitys sekä julkisissa palveluissa että yksityisellä sektorilla takaavat, että kykenemme huolehtimaan eläkkeistä ja julkisten hyvinvointipalveluiden riittävästä tasosta ja saatavuudesta. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta haastava se on monella tavalla.

Kuten sanoin, hallituksen tärkeä lähtökohta on, ettei taantuma saa johtaa yhteiskunnan heikoimpien aseman heikkenemiseen. Pohjan tälle luovat hallituksen jo tekemät päätökset perusturvan kehittämisestä sekä peruspalveluiden rahoituksen tuntuvasta lisäämisestä. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen keskeiset linjat lyödään kiinni lähiaikoina, ja eduskunta saa ensimmäisiä lakiesityksiä käsiteltäväkseen jo tänä vuonna. Uudistustyössä korostuvat meille kaikille tärkeät sanat: työ ja turva. Sosiaaliturvaa uudistamme kannustamalla ihmisiä työntekoon ja parantamalla pitkäjänteisellä tavalla jälkeenjäänyttä perusturvaa, kuten pienimpiä eläkkeitä.

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuinen talouskriisi voi heikentää maailmalla kiinnostusta ilmastopolitiikan edistämiseen ja kansainvälisesti sitoviin päästötavoitteisiin. Hallitus pitää kuitenkin välttämättömänä, että ilmastopoliittiset toimet etenevät tavoitteiden mukaisesti. Suomi on sitoutunut yhdessä muiden EU:n jäsenmaiden kanssa ajamaan Kööpenhaminan ilmastokokouksessa maailmanlaajuisia päästövähennystavoitteita. Ilmastonmuutoksen torjuminen on yhteinen vastuumme tulevia sukupolvia kohtaan. Hallitus linjaa tänä vuonna tulevaisuusselonteossa myös pitkän aikavälin energia- ja ilmastopolitiikkaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Maailmantalouden kriisi heijastui myös huomenna esiteltävään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Selonteko rakentuu laajan turvallisuuden käsitteelle. Hallitus ottaa myös huomioon sen, että sotilaallisen voiman käyttö poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on edelleen mahdollista. Tämä heijastuu myös arvioon Suomen turvallisuusympäristöstä. Turvallisuuspolitiikassa hallituksen linja on selkeä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjan jatkuvuus vahvistettiin uudessa selonteossa. Laajan turvallisuuden ala korostuu entistä enemmän selonteossa. Pidämme huolta turvallisuutemme takeena olevien järjestelyjen voimavaroista ja toimintakyvystä.

Hallitus antaa selonteon myös Suomen EU-politiikasta kevään aikana. Siinä todetaan maamme EU-politiikan peruslinjaukset, toimintatapa, sisällölliset painopisteet ja vaikuttamisstrategiamme. Tällaista kokonaisvaltaista selontekoa ei unioniin liittymisemme jälkeen ole tehty.

Valmistelemme myös Itämeri-selontekoa. Selonteossa keskitytään erityisesti meriympäristön suojeluun ja merenkulun turvallisuuden parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle on toimitettu luettelo hallituksen esityksistä ja selonteoista, jotka on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella. Tässä yhteydessä en käy sitä hallinnonaloittain tarkemmin läpi. Voi kuitenkin sanoa, että alkanut vuosi jatkuu työntäyteisenä ja hallitus toivoo eduskunnalta hyvää yhteistyötä näinä poikkeuksellisen kriittisinä aikoina.

Pääministeri Vanhasen esittämä ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Det är en exceptionell tid vi lever i. Världsekonomin befinner sig i sin djupaste kris på årtionden. Vi rör oss på grundfyllda vatten, på områden där gamla kartor inte längre gäller. I samma debatt för ett år sedan konstaterade jag att regeringen trots en god ekonomisk utveckling också måste förbereda sig på sämre alternativ inom den ekonomiska politiken. Då kunde vi inte säkert bedöma hur djup svackan blir. Jag framhöll också att regeringen, tack vare att den har skött den ekonomiska politiken och sysselsättningspolitiken väl, har kompetens och beredskap att reagera. Riskerna har nu blivit verklighet.

Den internationella finanskrisen, som fick sin början i augusti 2007, har lett till en global recession vars djup och längd ingen ännu kan ge några tillförlitliga prognoser om. Situationen har förändrats dramatiskt sedan i somras. Redan då fanns det tecken på att tillväxten skulle avta i länder som är viktiga för oss, och att detta också skulle hämma den ekonomiska tillväxten hos oss.

Bakgrunden till den globala finanskrisen finns i den kraftigt ökade kreditgivningen i synnerhet på bostadsmarknaden i USA, och också i flera andra länder. Speciellt de amerikanska bostadskrediter som beviljats med hög risk visade sig vara problematiska, för dessa paketerades och såldes vidare utan att köparna visste vad de egentligen köpte. Detta ledde slutligen till förlorat förtroende på finansieringsmarknaden i och med att ingen riktigt visste vem som skulle bli tvungen att ta på sig dessa enorma krediter, som på senare tid visat sig vara nästan värdelösa.

De vågor som krisen orsakar väller in på olika håll i det finländska samhället vid olika tidpunkter. Regeringens handlingslinje är att på förhand hitta lösningar på de problem som uppkommer i krisens olika skeden. Krisen fick sin början på finansmarknaden. Den gör det svårare för företag och hushåll att få finansiering. När krisen nu har spridit sig till realekonomin är speciellt exportföretagen i knipa, eftersom exporten har avmattats. Företagen blir tvungna att permittera och säga upp personal då det inte finns tillräcklig efterfrågan. Kommunalekonomin påverkas av recessionen i ett senare skede, när kommunernas skatteintäkter börjar minska.

Regeringen har förbundit sig att också ta hand om de svagare och att förhindra utslagning. Om detta engagemang vittnar förbättringarna i grundtryggheten. Vi vill leda Finland genom recessionen så oskadat som möjligt. Detta förutsätter nu också att arbetslöshetsperioderna i fråga om både dem som nu blir arbetslösa och dem som redan är arbetslösa inte förlängs och att de, om de blir längre, i slutändan inte leder till fattigdomsfällor.

I höstas så gott som förlamades hela finansieringssystemet. Hjärtat i ekonomin höll på att stanna. Centralbankerna och regeringarna världen över blev tvungna att vidta alldeles exceptionella åtgärder för att förhindra en total kollaps på finansmarknaden. I det läge som då rådde visade Europeiska unionen prov på det ledarskap som så ofta har efterlysts. Finland var under dessa kritiska dagar i oktober synnerligen aktivt med och påverkade i EU. Jag vill påstå att vår insats hade en klart större inverkan än vanligt på händelseförloppet inom EU.

Läget på finansmarknaden har sakteliga börjat förbättras, även om man ännu inte kan tala om normala förhållanden. Tyvärr har denna försiktigt positiva utveckling inte räckt till för att undvika en recession. Produktionen och sysselsättningen har gått klart ned på alla håll i den utvecklade världen. Produktionsökningen har också avtagit betydligt i de tillväxtländer som har växt snabbast. Vi kommer att få ta del av allt sämre nyheter från industrin. På detta sätt spred sig krisen till realekonomin.

Finlands ekonomi har ett bra utgångsläge inför recessionen i den internationella ekonomin. Våra företag har starka balansräkningar. Till följd av den ekonomiska krisen har värdet på egendom sjunkit dramatiskt internationellt. Nationellt betydande egendom kan snabbt och plötsligt komma till försäljning. Statens ägarpolitik har utvecklats genom att statens minoritetsinnehav har koncentrerats till Solidium-bolaget. Bolaget sköter statens egendom aktivt och skickligt. Solidium kan också på ett kontrollerat sätt ensamt eller tillsammans med andra inhemska ägare förvärva nationellt betydande egendom. Bolaget är även ett instrument som står till förfogande, särskilt i exceptionella situationer.

Våra hushåll är inte på långt när så skuldsatta som i många andra länder. Våra statsfinanser har under flera år uppvisat ett kännbart överskott. Tack vare en ansvarsfull politik har statsskuldens andel av bruttonationalprodukten minskat till cirka 30 procent, vilket innebär att den hör till de lägsta på EU-området. Vi har kunnande på hög nivå, och i många produktionsbranscher är vi synnerligen konkurrenskraftiga. Trots detta drabbar recessionen också oss i och med att orderingången från utlandet uteblir.

Efter flera goda år har vi nu svårare tider framför oss. Men vi har alltid klarat oss som nation — även i mycket svårare situationer. Hotet mot vår ekonomi kommer nu utifrån. Vi har begränsad makt att påverka det. Men vi har trots allt egna metoder för påverkan, och de bör användas klokt.

I egenskap av en öppen ekonomi har vi dragit stor nytta av tillväxten i världsekonomin och världshandeln. När situationen vänt är vi till denna del mer sårbara än många andra länder, eftersom vi är specialiserade på att producera investeringsvaror. I en recession är det i allmänhet investeringarna som avtar kraftigast, eller till och med rasar helt och hållet.

Den totala produktionen kringskärs detta år betydligt. Antalet sysselsatta minskar medan antalet permitterade och arbetslösa ökar. Statsfinanserna kommer att uppvisa ett klart underskott. Tilläggsbudgetens uppskattning av årets ökade skuldbörda ligger på 8 miljarder euro som används till att upprätthålla samhällsfunktionerna.

Vi kan inte heller med säkerhet säga när vi nästa gång får uppleva tillväxt. Detta är fakta som vi måste erkänna. Vi finländare kan inte på egen hand stoppa den recession som turbulensen i världsekonomin har dragit oss in i. Vi kan däremot med egen kraft påverka krisens djup och längd och också vilken tillväxt och sysselsättningsutveckling vi kan uppnå när utvecklingen inom världsekonomin blir gynnsammare. Vi kan t.ex. påverka hurdana löneuppgörelser vi går in för i Finland. Andra länder kommer inte att fatta dessa beslut för oss. Vi kan också bidra till att den börda som recessionen medför inte läggs på de svagaste i samhället. Det gemensamma ansvaret får en allt större betydelse i svåra tider. Regeringen är aktiv på alla dessa fronter.

Regeringens konjunturpolitik består av tre delar. För det första stöder vi den inhemska efterfrågan på ett övergripande sätt: genom att lindra beskattningen av förvärvsinkomster och beskattningen av mat, genom att öka och tidigarelägga offentliga nyinvesteringar och reparationsinvesteringar i trafiknätet och byggnadsbeståndet, gällande allt från basväghållning till mögelskolor, och genom att stödja privat ombyggnad på flera olika sätt. Det sätts in betydande resurser för utbildning av dem som blivit permitterade och arbetslösa. De stimulansåtgärder som det redan har fattats beslut om är i relation till bruttonationalprodukten bland de mest omfattande i Europa. Den första tilläggsbudgeten, som behandlas av riksdagen den här veckan, är redan regeringens fjärde stimulanspaket.

För det andra säkerställer vi vår banksektors funktionsförmåga genom att i likhet med andra europeiska länder erbjuda bankerna garantier för finansiering och även kapitalinvesteringar. Vi kommer dessutom att revidera lagen om statens säkerhetsfond. Min förhoppning är att bankerna i denna svåra situation är tålmodiga inför kundernas svårigheter och tar i bruk de statliga åtgärderna så att vi kan säkra den lånefinansiering som företag och hushåll behöver.

För det tredje har vi på ett radikalt sätt breddat statens direkta finansiering och garantier till företagen, så att de livsdugliga företagens verksamhet inte stannar av på grund av brist på rörelsekapital.

Syftet med alla dessa åtgärder är att hålla sysselsättningen på så hög nivå som möjligt och se till att arbetslösheten blir så kortvarig som möjligt. Det är den mest hållbara linjen för enskildas och familjers välfärd. Regeringen stöder finskt arbete och finska löntagare och företagare.

Kommunalekonomin kommer att drabbas hårdare av recessionen först i ett senare skede. Regeringen tog i ramförhandlingarna upp kommunalekonomins framtida utveckling och möjliga medel för att stärka kommunernas ekonomi. Det beslut om att slopa FPA-avgiften som togs i samband med tilläggsbudgeten stärker kommunalekonomin med 248 miljoner euro på årsnivå.

För de kommunala beslutsfattarna är det viktigt att också få utsikter om en långvarig och moderat löneuppgörelse för denna kommunalvalsperiod. Det skulle underlätta en hållbar planering och skötsel av kommunernas ekonomi.

Regeringen önskar att kommunerna i god tid detta år förhandlar om en fortsättning på den nuvarande uppgörelsen och att regeringen underrättas om resultaten i ett så tidigt skede som möjligt. Denna information är synnerligen viktig när det gäller att bedöma vilka hjälpåtgärder kommunerna ute på fältet behöver.

Men regeringen nöjer sig inte enbart med konjunkturpolitik. Vi måste handla så att vi är så väl trimmade som möjligt när världsekonomin repar sig. Ett centralt tema för regeringens halvtidsöversyn som hålls om ett par veckor är hur vi på ett hållbart sätt kan återgå till en utveckling som innebär snabb tillväxt och en stigande sysselsättningsgrad.

Det är av största vikt att hitta en utveckling som hindrar ekonomin från att förtvinas, om vi med hedern i behåll vill klara av den utmaning som en åldrande befolkning medför. Vi kan antingen välja ett självuppfyllande avtynande eller besluta att göra något åt saken.

Regeringen har redan fattat beslut om att öka resurserna inom forskning och utveckling och att satsa på klimat- och energiteknologi. För att förbättra företagens konkurrenskraft och tillgången till tjänster påskyndar vi informationssamhällets utveckling bl.a. genom att förbättra bredbandsförbindelserna. Vi reviderar universitetslagstiftningen med målet att stärka vårt kunnande och skapa förutsättningar för en hållbar produktivitetsökning.

Endast en hög sysselsättningsgrad och god produktivitetsutveckling inom den offentliga servicen och på den privata sektorn borgar för att vi kan trygga pensionerna och en tillräcklig nivå på och tillgång till välfärdstjänster. Detta är inte en omöjlig uppgift, men den är utmanande på många sätt.

Som jag nämnde är en av regeringens viktiga principer att recessionen inte får leda till att ställningen för de svagaste i samhället ytterligare försvagas. För att underbygga denna princip har regeringen redan fattat beslut om att utveckla grundtryggheten och att kännbart öka finansieringen av basservicen.

De centrala riktlinjerna för den genomgripande reformen av den sociala tryggheten slås fast inom kort, och de första lagförslagen överlämnas till riksdagen redan i år. Under arbetet med reformen framhävs ord som är viktiga för oss alla: arbete och trygghet.

Vi omformar den sociala tryggheten genom att uppmuntra människor att arbeta och genom att långsiktigt förbättra de områden inom grundtryggheten som släpar efter i utvecklingen, t.ex. de lägsta pensionerna.

Den globala ekonomiska krisen kan ute i världen försvaga intresset för att främja klimatpolitiken och för de internationellt bindande utsläppsmålen. Regeringen anser dock att det är ytterst viktigt att de klimatpolitiska åtgärderna fortgår i enlighet med målen. Finland har tillsammans med de övriga EU-länderna förbundit sig att vid klimatkonferensen i Köpenhamn föra fram globala mål i fråga om utsläppsminskningen. När det gäller att bekämpa klimatförändringen har vi ett gemensamt ansvar för kommande generationer. I sin framtidsredogörelse drar regeringen i år upp riktlinjer för en långsiktig energi- och klimatpolitik och en anpassning till klimatförändringen.

Krisen i världsekonomin har också avspeglat sig i den utrikes- och säkerhetspolitiska redogörelse som kommer att behandlas i morgon. Redogörelsen bygger på ett brett säkerhetsbegrepp. Regeringen beaktar också att det fortfarande är möjligt att använda militära maktmedel för att uppnå politiska mål. Detta avspeglar sig också i bedömningen av Finlands säkerhetspolitiska omgivning.

I säkerhetspolitiken är regeringens linje tydlig. Kontinuiteten i fråga om den grundläggande linjen för Finlands utrikes- och säkerhetspolitik befästes i den nya redogörelsen. Området bred säkerhet betonas mer än tidigare i redogörelsen. Vi ska sörja för resurserna och funktionsförmågan för de arrangemang som fungerar som garantier för vår säkerhet.

Regeringen kommer ännu denna vår att ge en redogörelse om Finlands EU-politik. I den fastställs de grundläggande linjerna för vårt lands EU-politik samt tillvägagångssätt, innehållsmässiga prioriteringar och våra strategier för påverkan. Det här är den första övergripande redogörelse som görs efter anslutningen till unionen. Vi förbereder också en redogörelse om Östersjön. I den sätts fokus i synnerhet på skyddet av den marina miljön och förbättrandet av sjösäkerheten.

Riksdagen har mottagit en förteckning över de propositioner och redogörelser som regeringen har för avsikt att överlämna till riksdagen under vårsessionen.

Jag tänker inte i detta sammanhang gå igenom dem närmare enligt förvaltningsområde. Det kan dock sägas att året blir arbetsfyllt, och regeringen önskar ett gott samarbete med riksdagen under dessa exceptionellt kritiska tider.

Timo  Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen talouden tilanne on muuttunut dramaattisesti keväästä 2007, jolloin Matti Vanhasen toinen hallitus aloitti työnsä. Muutos taloustilanteessa ja suhdanteissa on ollut erityisen voimakasta viime kesän jälkeen.

Maailmantalouden laskusuhdanne on vaikuttanut myös Suomen talouskehitykseen. Ensimmäisenä muutos näkyi rakentamisessa. Yritysten rahoituksen saannin vaikeutuminen ja asuntomarkkinoiden hiipuminen käänsivät rakennusmarkkinat laskuun. Pienenä avoimena kansantaloutena Suomi on erityisen riippuvainen kansainvälisen talouden kehityksestä, joten maailmantalouden raju heikkeneminen heijastui nopeasti suomalaiseen vientiteollisuuteen. Vientimarkkinat hyytyivät laajasti ja nopeasti syksyn aikana, mikä näkyy teollisuustuotannon supistuksena ja investointien ja tilausten vähenemisenä.

Eduskunta aloittaakin vuoden 2009 valtiopäivät vaikeassa tilanteessa. Tämä vuosi on alkanut toistuvilla, toinen toistaan huonommilla talousuutisilla. Useat yritykset ovat joutuneet ilmoittamaan lomautuksista ja irtisanomisista. Työvoiman kysyntä on supistunut, ja työttömyys on kääntynyt nousuun vuosien hyvän työllisyyskehityksen jälkeen. Suhdanteiden nopea heikkeneminen alkaa näkyä julkisessa taloudessa verotulojen tuoton alenemisena. Julkisen talouden rahoitusasemaa rasittavat myös talouskasvun hiipumisen ja työllisyyden heikkenemisen myötä kasvavat menot.

Eduskunta saa kevään aikana käsiteltäväkseen useita tärkeitä asioita. Valtioneuvoston laajojen selontekojen lisäksi edustajia työllistävät monet hallituksen lakiesitykset, kuten esimerkiksi yliopistolainsäädännön uudistaminen. Lähiajan tärkein ja kiireellisin tehtävä on kuitenkin löytää oikeat keinot selvitä kansainvälisestä taloustaantumasta mahdollisimman vähin vaurioin ja kustannuksin. Keskeisessä asemassa on suomalaisen työn, työllisyyden ja yritystoiminnan turvaaminen. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että työttömyys jäisi varjostamaan mahdollisimman harvan suomalaisen perheen elämää.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Vanhasen hallitus on reagoinut taloustilanteeseen kiitettävällä tavalla. Syyskuussa 2008 annettu hallituksen budjettiesitys tälle vuodelle oli jo elvyttävä. Taloustilanteen edelleen heikentyessä hallitus päätti uusista elvyttävistä toimista vuoden 2008 viimeisessä lisäbudjetissa sekä vuoden 2009 budjettiesityksen täydennyksessä.

Hallituksen nopeaa reagointia ja ajassa toimimista osoittaa myös se, että hallitus sopi jo tammikuussa vuoden 2009 ensimmäisestä lisätalousarviosta. Eduskunnan käsittelyyn tällä viikolla tulevan luottamuspaketin elvyttävä vaikutus on kiistaton. Rakennushankkeiden käynnistäminen ja liikenneväylästön parantaminen yli 140 miljoonalla eurolla on varautumista tulevaisuuteen. Heikomman talouskasvun oloissakin on huolehdittava siitä, että talouden ja yritysten toimintaedellytykset ovat kunnossa uuden nousun alkaessa.

Arvoisa puhemies! Kevään aikana hallitus tekee kaksi hallituskauden toisen puoliskon kannalta merkittävää tarkastelua. Hallitusohjelman puolivälin tarkistus ja seuraavien vuosien kehysratkaisu ovat avainasemassa siinä, miten Suomi selviää maailmantalouden kriisin yli. Poikkeuksellinen tilanne vaatii poikkeuksellisia toimia. Keväällä 2007 sovittua hallitusohjelman keinovalikoimaa on voitava arvioida uudelleen ottaen huomioon kansainvälisessä taloudessa tapahtuneet muutokset. Menokehyksetkään eivät ole este kansantalouden edulle ja järkevälle politiikalle. Verotulojen ehtyessä ja menojen kasvaessa hallituskauden alussa asetettu ylijäämätavoite karkaa kauemmaksi.

Keskustan eduskuntaryhmälle valtion maltillinen ja järkevä velkaantuminen sopii, kunhan akuutin talouskriisin hoitamisen rinnalla katse on tulevaisuudessa. Kuten pääministeri Matti Vanhanen tammikuussa Tampereella totesi, meidän on rakennettava kestävä, ihmisten turvallisuutta vahvistava silta taantuman ylitse. Ihmisten hyvinvoinnin lisäksi on huolehdittava muustakin, kuten suomalaisesta sivistyksestä ja koulutuksesta, uskottavasta innovaatiopolitiikasta, perusinfrasta sekä ilmasto- ja energiapolitiikan mukanaan tuomista haasteista.

Aina, kun otetaan velkaa, on muistettava, että velat on myös maksettava takaisin. Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus ei voi pitkällä tähtäimellä perustua kuitenkaan velanottoon. Tehtävien päätösten on annettava talouteen vauhtia ja tuettava työllisyyttä niin, että tulevien vuosien kotimaisella talouskasvulla voimme maksaa taantuman aikana otetut velat. Edesvastuutonta politiikkaa olisi sälyttää suomalaiset velat suomaisten nuorten ja lasten maksettavaksi ilman pienintäkään pohdintaa siitä, miten ja mitä velanmaksulle tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Suomi ei elä historiansa ensimmäistä kriisiä. Vaikeista ajoista on ennenkin selvitty. Tarvitsemme yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Hengen pitää olla sellainen, että kaveria ei jätetä, lähimmäisestä huolehditaan. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä yhteisvastuullisuuteen liittyy olennaisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Oli taloustilanne kuinka vaikea tahansa, laman laskut eivät saa langeta yhteiskunnan vähäosaisten maksettavaksi.

Tässä suhteessa keskustajohtoinen hallitus on ollut johdonmukainen. Lapsiperheiden ja pienituloisten etuuksia on parannettu osana hallituksen elvyttävää politiikkaa. Vanhasen hallituksen johdonmukaisuudesta kertoo jotain se, että tammikuun elvytyspaketin yhteydessä hallitus sitoutuu parantamaan tuntuvasti pienempiä eläkkeitä ottamalla käyttöön niin sanotun takuueläkkeen ja nostamaan indeksisuojan ulkopuolella olevia perusturvaetuuksia. Nämä päätökset osoittavat, että hallitus on valmis pitämään huolta yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista ihmisistä suhdanteista riippumatta.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä toivoo, että vuoden 2009 valtiopäivillä täällä eduskunnassa syntyy aito yhteistyön henki, jonka tavoitteena on luotsata Suomi yli poikkeuksellisen vaikean kansainvälisen talouskriisin. Se edellyttää luottamusta paitsi hallituksen sisällä myös opposition ja hallituspuolueiden välillä. Keskustan eduskuntaryhmä on valmis rakentamaan tällaista luottamuksen ilmapiiriä.

Pekka Ravi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

(Hälinää — Puhemies koputtaa) Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisen talouskriisin vaikutukset alkavat yhä selvemmin näkyä suomalaisten jokapäiväisessä elämässä. (Ed. Tiusanen: Ei saa olla katkera!) On ilmeistä, että tulevien kuukausien aikana taloustilastot synkkenevät, yritysten tulokset heikkenevät, lomautukset ja työttömyys lisääntyvät ja sekä valtion että kuntien verotulot tulevat alenemaan. (Ed. Skinnari: Mitä kokoomus tekee?)

Vientiteollisuutemme on viime syksystä lähtien joutunut vaikeuksiin tilauskirjojen tyhjentyessä. Pankkisektorin keskinäinen luottamus on ollut heikkoa ja yritysten rahoitushuollossa on ollut merkittäviä ongelmia sekä volyymin että hinnoittelun suhteen. Ulkomaiset sijoitukset Suomeen ovat lähes romahtaneet. Yleismaailmallisen taantuman seurausvaikutukset näyttäytyvät yhä useammalla yhteiskuntamme sektorilla ja yhä useammassa suomalaisessa perheessä. (Ed. Skinnari: Kauheeta pelottelua!)

Käsiteltäväksemme eduskuntaan on tulossa suuri määrä hallituksen esityksiä, joiden tavoitteena on minimoida ja loiventaa tämän kansainvälisen talouskriisin vaikutuksia. Kuitenkin on aivan päivänselvää, etteivät valtion todella mittavatkaan panostukset pysty yksin kattamaan aukkoa, minkä viennin romahtaminen ja yritysten investointien pysähtyminen nyt meidän taloudellemme aiheuttavat. Meidän tehtävämme on kuitenkin löytää ne kaikkein tehokkaimmat ja vaikuttavimmat keinot, joilla pidämme huolta suomalaisten työpaikoista ja siitä, että taantuman vaikutukset ovat mahdollisimman lyhytaikaisia ja että taantuman painolasti jakautuu mahdollisimman tasaisesti. Työmarkkinaosapuolten saavuttama sopu sosiaaliturvan uudistamisesta oli erinomainen juuri taakanjaon tasaamisen ja toisaalta julkisen talouden pitkän ajan kestävyyden näkökulmasta. On myös syytä olla todella tyytyväinen Sata-komitean esityksiin, joilla tullaan parantamaan muun muassa pieneläkeläisten sekä lapsiperheitten asemaa. (Ed. Skinnari: 126 000 kuulemma!)

Kaikkien talouden synkkien näkymien keskellä meidän on kuitenkin kyettävä katsomaan hieman kauemmaksi tulevaisuuteen. Pelkät korjaavat toimenpiteet nimittäin eivät ole riittäviä. Niiden lisäksi tarvitaan myös rohkeita ja kauaskantoisia ratkaisuja. Voidaan sanoa, että uuden kasvun siemenet on kylvettävä nyt. Taloudellisen taantuman aikanaan väistyessä ja nousun alkaessa meidän on kyettävä olemaan siinä ensimmäisten joukossa mukana. Nyt on siis osattava tehdä ratkaisuja, joilla luomme pohjaa ja mahdollisuuksia taloutemme elpymiselle ja hyvinvointimme säilymiselle sekä sen vahvistamiselle.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan päätöksentekoon ja toimintakykyyn kohdistuu nyt varmaankin tavanomaista suurempia odotuksia. Suomalaisten on voitava luottaa eduskunnan työn tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen. Siksi toivonkin, että kevään istuntokauden tärkeät lainsäädäntöhankkeet etenevät sujuvan yhteistyön myötä käytännön toimenpiteiksi. Nyt jos koskaan kaikkien vastuullisten poliittisten toimijoiden on huolehdittava tuloksellisen yhteistyön ilmapiirin säilymisestä. (Ed. Gustafsson: Tämä koskee ministereitä kanssa!) Tätä kansalaiset perustellusti meiltä odottavat aikana, jolloin kaikkien suomalaisten henkistä kestävyyttä koetellaan.

Kevään aikana eduskunnan käsittelyyn tulee talouden elvyttämiseen tähtäävien esityksien lisäksi lukuisia muita laajakantoisia ja merkittäviä asiakokonaisuuksia. Näistä mainittakoon muun muassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, EU-politiikkaa sekä ilmasto- ja energiapolitiikkaa linjaavat selonteot. Lisäksi lähiajan istuntosuunnitelmasta löytyy useita kokoluokaltaan pienempiä mutta merkitykseltään silti erittäin tärkeitä lakihankkeita. Voidaankin sanoa, että kyseessä on lainsäädännön kannalta aivan poikkeuksellisen merkittävä kevätistuntokausi.

Yliopistouudistus on yksi kevään kauaskantoisimmista hankkeista. Sen tavoitteena on kehittää nykyistä yliopistojärjestelmäämme kohti yliopistojen suurempaa itsenäisyyttä niin hallinnon kuin taloudenkin suhteen. Samalla yliopistojen rakenteita kehitetään, minkä myötä maahamme syntyy uusi Aalto-yliopisto, Turun uusi yliopistokonsortio sekä Itä-Suomen yliopisto Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä. Voidaan perustellusti sanoa, että kyseessä on suurin uudistus sitten yliopistolaitoksen perustamisen. Tätä uudistusta on odotettu ja toivottu pitkään nimenomaan yliopistojen itsensä taholta.

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin totesin, kansainvälinen talouskriisi on vaikuttanut vientiin, ja siksi meidän on huolehdittava, ettei kotimainen kysyntä yhtäaikaisesti sakkaa. Hallituksen toteuttamat veronalennukset ja tulonsiirtojen korotukset nostavat kuluvana vuonna kansalaisten ostovoimaa merkittävästi ja tukevat siten kotimaisen kysynnän säilymistä korkealla tasolla.

Hallitus on päättänyt merkittävistä toimista niin yritysten kuin pankkijärjestelmänkin toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Suomalaiset pankit ovat suhteellisen hyvässä kunnossa eivätkä sinänsä tarvitse tukea. Kuitenkin rahoitusmarkkinoiden vakaus ja toimivuus ovat aivan välttämätön ehto kriisistä ylöspääsemiselle. Toimenpiteitten tarkoituksena on laajentaa pankkien luototusmahdollisuuksia, jotta yritykset ja kansalaiset saavat tarvitsemansa rahoituksen.

Kokoomus on aina peräänkuuluttanut vastuullista markkinataloutta. Nyt käsillä oleva talouskriisi on tuonut selvästi esiin tarpeen kehittää kansainvälisiä talouden hallintamekanismeja. Viime syksynä saimme oivallisen käytännön esimerkin tällaisesta globaalista yhteistyöstä, kun merkittävät keskuspankit kautta maailman päättivät ohjauskorkojen lähes yhtäaikaisista alentamisista. Tarvitsemme kuitenkin vielä runsaasti yhteistoimintaa kansainvälisen rahoitustarkastuksen kehittämiseen ja markkinakeinottelun tehokkaampaan ehkäisemiseen.

Arvoisa puhemies! Sinivihreän hallituksen aloittaessa maailma oli hyvin toisenlainen. Siksi kahden vuoden takainen hallitusohjelma on hyvä päivittää kevään puolivälintarkastelussa. Hallitusohjelmaa on tähän asti toteutettu sovitussa aikataulussa ja monia merkittäviä uudistuksia on saatu aikaan. Hallitusohjelmaan kirjattu peruslinja on kestävä, eikä sitä peruslinjaa minun mielestäni ole syytä hylätä. On kuitenkin selvää, että meidän on elettävä ajan mukaan ja olosuhteet huomioiden, mitä hallitus on onnistuneesti tehnytkin. Uskon, että puolivälintarkistuksesta saamme uusia eväitä ja painotuksia ohjelman eteenpäinviemiseen.

Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun suomalaisia koetellaan. Tälläkin kertaa yhtenäisyytemme, kärsivällisyytemme sekä kykymme keskinäiseen vastuunkantamiseen ovat selviytymisemme avaimia. Kaikkein vaikeimpina aikoina suomalaisten todellinen luonne nousee esiin; (Ed. Jaakonsaari: Niin on noussut!) me sisuunnumme ja järkähtämättömällä päättäväisyydellä suoriudumme lähes mahdottomilta vaikuttavista vastoinkäymisistä. Ei ole mitään syytä epäillä, että nyt kävisi toisin.

Tarja  Filatov /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhelin soi. Soittaja on eläkeläisrouva Savosta. Hän kysyi, koska hallituksen lupaama takuueläke tulee voimaan. (Ed. Zyskowicz: Sama soitti mullekin!) "Joko se tänä vuonna näkyy kukkarossa?" Kun kerroin, että esitystä ei ole eduskunnassa ole ja se on tulossa vasta vuoden päästä, niin rouva hämmästyi ja sanoi: "Mitä ne sitten turhia lupailee, minähän voin olla haudassa jo silloin?" Tämä tarina on tosi.

Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee luottamusta ja yhteisvastuuta, luottamusta työelämän vastavuoroisuuteen, luottamusta siihen, että jokainen pääsee terveydenhoitoon, luottamusta veropolitiikan ja tulonjaon oikeudenmukaisuuteen. Vaikeina aikoina on erityisen tärkeää vaalia pienen kansakunnan sosiaalista pääomaa ja sopimisen kulttuuria. Yhtä tärkeää on muistaa maapallomme ekologinen kantokyky. Ilmastonmuutoksen haasteeseen on etsittävä vastauksia nyt. Ympäristöosaamisen kehittämisessä voi olla myös uuden kasvun alku.

Kevään kipein kysymys koskee työllisyyttä, taloutta ja yhteiskunnan sosiaalista eheyttä. Erityinen huoli kohdistuu kuntien vastuulla olevien palveluiden, terveydenhuollon, vanhustenhoivan, koulujen ja päiväkotien, rahoitukseen. Jos kunnat eriarvoistuvat entisestään, eriarvoistuvat myös niissä asuvat ihmiset.

Kuntien menot kasvavat tänä vuonna 2 tuloveroprosentin verran enemmän kuin tulot. Kyse on lähes 2 miljardin aukosta kuntapalveluiden rahoituksessa, arvoisa pääministeri, jo tänä vuonna. Jopa hyvin toimeentulevat kaupungit joutuvat avaamaan budjettinsa. Voi vain kauhulla miettiä, miten jo valmiiksi heikossa taloudellisessa asemassa olevat kunnat selviävät.

Hallituksen esitykset kuntapalveluiden rahoituksen turvaamiseksi ovat tuluskukkaron kokoisia. Voikin kysyä, onko tämä hallituksen ideologinen kannanotto. Hallitus keskittyy veronkevennyksin huolehtimaan vahvasta kansanosasta ja jättää palveluiden tarvitsijat lamaantuvien markkinoiden armoille. Osa hyvätuloisille suunnatuista veronkevennyksistä on ohjattava kuntapalveluiden turvaamiseen.

Esitimme jo ennen joulua omassa elvytyspaketissamme valtion pelastusrengasta kunnille, koska muutoin kunnat joutuvat leikkaamaan palveluita, nostamaan veroäyrejään ja velkaantuvat kohtuuttomasti. Pakettiin sisältyi erityinen taantumanaikainen investointiavustus muun muassa rapistuvien koulujen, päiväkotien ja vanhainkotien kunnostukseen. Onneksi hallitus on ottanut tästä sirpaleita omaan esitykseensä, suurempiakin palasia olisi tarpeen.

Arvoisa hallitus, nyt tarvitaan uutta ja jämäkkää otetta Paras-hankkeeseen kuntarakenteen ja palvelurakenteen uusimiseksi. Tähän työhön me sosialidemokraatit olemme sitoutuneet.

Arvoisa puhemies! Talouden taantuma jakaa työtä ja varallisuutta uudelleen. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia tulonjaon oikeudenmukaisuudesta. Talous on väline, työllisyys ja ihmisen hyvinvointi tavoite. Hallitus on ollut nopea ja aktiivinen pankkien ja yritysten rahoituksen turvaamisessa, ja hyvä niin, mutta esityksissä pitäisi olla enemmän vastikkeellisuutta. Hallituksen talousajattelu on ollut osin pelottavaa, koska se jättää monessa asiassa rahoituksen etsimisen seuraaville hallituksille.

Hallituksen sinänsä kannatettavien suunnitelmien mukaan lapsilisäindeksin, kotihoidon tuen indeksin ja takuueläkkeen voimaan astuminen on yli kahden vuoden päässä, juuri vaalienaluskuukautena. Tämä herättääkin kysymyksen, onko kyse vastuullisesta päätöksenteosta vai vaalikikkailusta. (Välihuutoja) Erityisen pelottavaksi tällaisen päätöskulttuurin tekee se, että tulevaisuus on hyvin epävarmaa. Valtiovarainministeri puhuu jopa 30 miljardin suuruisen lisävelan mahdollisuudesta.

Yhtä huolestuttava on hallituksen päätös poistaa kelamaksu ilman korvaavaa rahoitusta. Se tuo turhan miljardiluokan aukon perusturvan rahoitukseen, ja sen työllisyyttä tukeva vaikutus on lähinnä toiveajattelua. Päätös velkaannuttaa Suomea joka vuosi miljardilla. Valtiovarainministeri Kataiselle, jos hän olisi paikalla, esittäisin kysymyksen: Mikä on vastuutonta talouspolitiikkaa, ellei tämä? Päätöksiä tehdään ilman korvaavia rahoitusjärjestelyjä. Sama summa suoraan kunnissa auttaisi varmemmin ja ehkäisisi kuntien velkaantumista jo tänä vuonna.

Kevään toinen iso asia on se, miten Sata-komitean paperitiikeri herää henkiin aidosti köyhyyttä poistavaksi ja sosiaaliturvaa selkeyttäväksi toimenpide- ja teko-ohjelmaksi. Työmarkkinajärjestöt ovat omalta osaltaan tehneet hyvää työtä, ja nyt on hallituksen vuoro esittää rahoitus köyhimpien ihmisten toimeentulon parantamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi.

Kevään kolmas iso ja pitkälle vaikuttava asia on yliopistouudistus. Uudistus on toteutettava sivistysyliopiston periaatteita ja tiedeyhteisön näkemyksiä kunnioittaen. Yliopistojen autonomiaa on lisättävä, henkilöstön ja opiskelijoiden on päästävä aidosti vaikuttamaan uudistuksen sisältöön. Talouden taantuma osoittaa sen, että yliopistojen kasvavia rahoitustarpeita ei voi jättää ulkopuolisen rahoituksen varaan. Kyse on arvovalinnoista. Ilman lisärahaa yliopistoja ja niiden opiskelijoita uhkaa eriarvoistuminen.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on aina kyse arvovalinnoista, ja hallituksen vastuulla on koko Suomi. Ei saa olla niin, että ylisuuret veronkevennykset jäävät tulevien sukupolvien velkataakaksi, eikä saa olla niin, että vain yritysten ja pankkien asioissa kiirehditään ja rahoituksessa lähinnä taivas on kattona mutta tavallisten ihmisten tueksi tarvittavissa asioissa kuristutaan hallitusneuvotteluissa päätettyihin kehysraameihin ja tarjotaan helpotusta vasta seuraavalla vaalikaudella.

Sosialidemokraatit vaativat hallitukselta talouden romahdusmaisen muutoksen vuoksi pikaisesti valtiontalouden kehysten uudelleen arviointia ja hyvinvointielvytystä. Nyt tarvitaan robinhood-politiikkaa.

Ensimmäiseksi, ylisuurten veronkevennysten sijaan on turvattava kuntien hyvinvointipalvelut. Toiseksi, elinkustannusten nousun vuoksi on parannettava pienituloisten, eläkeläisten, opiskelijoiden, työttömien ja lapsiperheiden ostovoimaa. (Ed. Zyskowicz: Opiskelijoilta nostettiin toisin kuin teidän aikana!) Kolmanneksi, työttömyyden kasvaessa on lisättävä työvoimatoimistojen henkilökuntaa ja koulutusresursseja. Neljänneksi, rakentamisen hiipuessa on panostettava julkisiin investointeihin ja ilmastopolitiikkaan. Viidenneksi, oikeudenmukaisemman tulonjaon turvaamiseksi on kevennettävä kaikkein pienituloisimpien kuntaverotusta ja korvattava menetykset kunnille.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun vuosi sitten aloitettiin eduskunnan kevätistuntokautta, talousnäkymät olivat hyvinkin toiveikkaat. Tilanne on nyt tyystin toinen, ja, ikävä kyllä, tilanne on pahenevaan suuntaan. Siis on löydettävä ne keinot, joilla taantuman syveneminen voidaan Suomessa torjua.

Vasemmistoliitto alkoi ensimmäisten joukossa soitella hälytyskelloja viime kesän ja syksyn mittaan. Eduskunnassa syyskuun puolivälissä käyttämässäni budjettipuheenvuorossani totesin muun muassa seuraavaa:

"Ensinnäkin, Suomi on kovaa vauhtia ajautumassa taloudelliseen taantumaan, mutta hallitus ei katso aiheelliseksi muuttaa budjettiesitystä taloutta elvyttäväksi."

"Toiseksi, hallitus haluaa säilyttää tulo- ja menoarvion sosiaalisesti epäoikeudenmukaisena. Näin toimiessaan hallitus paljastaa selkeästi ne arvolähtökohdat, joille se toimintansa rakentaa."

Ja kuinkas sitten kävikään? Silloin meitä tyynnytellyt valtionvarainministeri Katainen sortui aikamoiseen vauhtisokeuteen uskoessaan talouden ainaiseen nousuun.

Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa kokonaistuotannon laskevan tänä vuonna lähes neljä prosenttia. Mutta hallituksen politiikassa ei muutoksen merkkejä näy suurista puheista huolimatta. Kaveri siis on jätetty. Hallituksen suurista sanoista huolimatta elvytys on edelleen aikamoista hiiren vikinää, kun kaivattaisiin sitä norsun töräytystä.

Tiedotusvälineissä meille kerrotaan päivittäin satojen, jopa tuhansien ihmisten lomautuksista ja irtisanomisista. Mitään uusia merkittäviä työtilaisuuksia ei irtisanotuille ole tarjolla. Onko siis työttömyyden ja köyhyyden kasvu voinut jäädä hallitukselta huomaamatta? Toivottavasti ei, tai jos niin on käynyt, niin toivon mukaan hallitusherrat mahdollisimman pian palaisivat tähän arkitodellisuuteen.

Valtion panos elvytykseen on vain 219 miljoonaa euroa yli menokehyksen. Se on vain sen verran, puhutaan sitten aivan mitä puhutaan. Odottaako hallitus nyt korkeampien voimien tulevan tähän väliin? Vasemmistoliiton mielestä meidän itse on toimittava nyt ja heti.

Se on aivan selvä, että Vientiluoton, Teollisuussijoituksen ja Finnveran mahdollisuuksien kasvattamisella on oma merkityksensä, mutta se vaan ei yksinkertaisesti nyt riitä.

Arvoisa pääministeri — joka poistui — hallitus on kehuskellut kyllä muidenkin ministerien suulla sillä, että Suomi on kolmantena EU-maiden elvytyslistalla. Tähän minulla on kaksi huomautusta.

Ensinnäkin olitte muiden EU-maiden kanssa sopimassa aivan liian alhaisesta elvytystasosta. Tavoitteen olisi pitänyt olla kertaluokkaa paria suurempi. Menkää takaisin Brysseliin asettamaan rima riittävän korkealle. Valtiontaloutemme on vahva. Luottokelpoisuutemme on loistava ja julkinen velkamme on euromaiden pienin tällä hetkellä. Tänä vuonna se tulee olemaan noin 36 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Esimerkinomaisesti Saksassa se on 70 prosenttia.

Toiseksi haluan huomauttaa, että Suomi pääsee kolmanneksi keinoilla, jotka ovat tehottomia ja toisekseen epäoikeudenmukaisia.

Hallituksen elvytyspakettiin kuuluu poikkeuksellisen suuri tuloveronkevennys. Se on kohdennettu nyt väärin: mitä suuremmat tulot, sitä suurempi käteen jäävä euromäärä. Jos tuo raha kohdennettaisiin oikein, tulokset olisivat paremmat ja yhteiskuntamme voisi olla piirun verran oikeudenmukaisempi. Lapsiperheiden aseman ja pienten etuuksien parantamisen te lykkäätte parin vuoden päähän tuolloin pidettävien eduskuntavaalien alle. Se on politiikkaa, mutta todella kovaa politiikkaa tällä hetkellä.

Toinen esimerkki tehottomasta ja kalliista elvytyksestä on yritysten kansaneläkemaksun poisto. Hintalappu on miljardiluokkaa, mutta käytännön vaikutuksista ei ole mitään varmaa tietoa. Ei ole kirkossa eikä missään muuallakaan kuulutettu, että kelamaksun poisto näkyisi työllisyyden lisääntymisenä. Miljoonat voivat mennä pahimmillaan yrityksissä esimerkiksi osinkojen maksuun. Hallitus ei voi antaa mitään takuita siitä, että poistot ohjautuvat työllistäviin toimenpiteisiin. Kelamaksuhelpotuksen saaneiden suuryhtiöiden tuotteiden menekkiä ei näin syntyvä kustannussäästö helpota, sillä kun ei saada pannuksi liikkeelle ulkomaista kysyntää sen pätkän vertaa.

Nyt olisi lisättävä voimakkaasti rakennemuutospaikkakuntien tukea juuri tällä hetkellä. Esimerkiksi Raahessa tuskin kovin paljon naurattaa se, että valtion 40-prosenttisesti omistama ja samaan aikaan irtisanova ja lomauttava Rautaruukki kaavailee edelleen muhkean mittaluokan osingonjakoa. Nekin rahat olisi mahdollista laittaa alueen tukemiseen paremmin kuin sijoittaa sijoittajien taskuun, jos valtio näin haluaisi, mutta kun ei meidän maan hallitus ja valtio näin halua.

Kuntien saama hyöty kelamaksun poistosta on tänä vuonna 79 miljoonaa euroa. Se ei vaan riitä synnyttämään kotimaisen kysynnän kasvua. Tässä tilanteessa kunnat tarvitsevat selvästi ja selkeästi enemmän rahaa tai ne jarruttavat investointeja sekä lomauttavat pahimmillaan ja irtisanovat väkeään. Julkiseen talouteen, kuntien investointeihin ja sosiaalimenoihin on tänä vuonna panostettava miljardi euroa, mikäli aiomme säästyä kotimaisen kysynnän supistumiselta ja siltä, että menetämme näin viimeisenkin talouskasvua ja työllisyyttä ylläpitävän voiman, joka se tällä hetkellä tässä maassa on.

Emme tiedä, miten paljon meillä on jäljellä nykyisestä puunjalostusteollisuudesta tai teknologiateollisuudesta tämän muutaman vuoden laman jälkeen. Vasemmistoliitto vaatii myös sitä, että me panostamme selvästi Suomen tulevaisuuteen.

Ennen kaikkea on nyt tullut päivänselväksi, että globaalisti syntyneet ongelmat on myös ratkaistava globaalisti. Tarvitaan yhteistoimia kansainvälisen valuuttakeinottelun hillitsemiseksi. Veroparatiisit on suljettava kaikkialla maailmassa. Kansainvälinen valuuttajärjestelmä ja vapaasti liikkuvat pääomat on saatettava vahvan sääntelyn piiriin. On suljettava mahdollisuus ylikansalliseen valuutta- ja finanssikeinotteluun sekä säädettävä maksu kansainvälisille pääomien siirroille. Arvoisa pääministeri, näille hankkeille voin luvata teille pohjoismaista tukea, toisin kuin jollekin muille hankkeille, etenkin Norjasta ja Islannista, joiden maiden vasemmistopuolueiden puheenjohtajat toimivat tällä hetkellä valtionvarainministereinä ja ovat henkilökohtaisesti sitoutuneet näiden tavoitteiden ajamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliitto vaatii suurempaa, tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa elvytystä.

Janina Andersson /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epämääräinen pelkotila on hiipinyt moneen kotiin. Köyhyys, eriarvoisuus ja oman elämän hallinnan puute roikkuvat yllämme tummana pilvenä. Yritysten heikkenevät näkymät aiheuttavat inhimillisiä tragedioita ja myös heikentävät kuntataloutta. Siksi onkin nyt, ministerit Kiviniemi ja Pekkarinen, paikallaan keskustella yhteisöverotuottojen jakoperusteista.

Talousuutisissa kohtaamme melkein päivittäin ihmisten pelon ja hädän, joka jää kuitenkin suurien lukujen peittoon. Monet ihmiset ovat virittäneet asuntolainansa maksukyvyn ylärajoille. Onneksi nyt euromaailmassamme korot ovat alhaalla, mutta silti kohdalle osuva työttömyys, konkurssi tai avioero voivat olla kohtalokkaita tällä hetkellä, kun asuntokauppakin on hiljentynyt. Meidän täytyy kiinnittää erityistä huomiota, ettei talouskriisi muutu sosiaaliseksi kriisiksi. Viime lamassa näin kävi, vaikka tätä taloustilannetta ei voikaan ollenkaan suoraan verrata siihen tilanteeseen.

Meillä ei ole varaa menettää yhdenkään ihmisen työkykyä ja motivaatiota velkavankeuden tai pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena. Työministeri Tarja Cronbergin johdolla tehtiin viime vuonna lakimuutos, joka mahdollistaa lomautettujen työvoimapoliittisen koulutuksen. On hyvä asia, että lomautusajan voi nyt käyttää tällä tavalla omaksi ja yhteiskunnan hyödyksi. (Ed. Jaakonsaari: On ollut jo kauan aikaa!)

Ärade talman! Rädslan att tappa taget om sitt eget liv pinar nu många människor. Vi minns alltför väl de många småföretagare som under förra depressionen på 90-talet förlorade allt. För en företagare är företaget ofta som ett barn, trots att hjärnan säger att man borde lossa greppet, släppa av, så vill man ändå inte göra det. Man håller på fastän det egentligen går bara sämre och sämre. (Ed. Skinnari: Det stämmer!)

Därför vill jag nu att de stora företagen ska hålla kvar sina anställda och rida ut stormen tillsammans. Men hur kan regeringen stöda småföretagen, som också vill hålla tag i sina anställda, men som kanske pantsätter allt de äger och så förlorar de allt.

Arvoisa puhemies! Samalla kun pyrimme vastaamaan talouskriisin haasteisiin, on meidän kuitenkin katsottava myös kauemmaksi tulevaisuuteen. Lamaa on aina ennemmin tai myöhemmin seurannut uusi nousukausi. Emme saa tämän akuutin kriisin keskellä unohtaa vastausta odottavia megatrendejä, niin kuin pääministeri sanoi, väestön ikääntymistä ja erityisesti kaikkein pahinta uhkaa tällä hetkellä, ilmastonmuutosta.

Voidaksemme jatkossa maksaa tulevia eläkkeitä ja ylläpitää kaikkien rakastamaa hyvinvointiyhteiskuntaa tarvitsemme kaikkien ihmisten työpanoksia heti taantuman hellitettyä ja siitä eteenpäin. Ei ole näköpiirissä suuria ylijäämäisiä budjetteja. Nytkin otetaan lisää velkaa, joka jää maksettavaksi tuleville pieneneville sukupolville.

Jos emme seuraavina vuosikymmeninä saa tänne uusia työkykyisiä ihmisiä muualta, niin tulevaisuudessa se ryhmä, joka työllään tulee pyörittämään tätä yhteiskuntaa, vain pienenee suhteessa väestöön. Erityistä huomiota tulee sen takia kiinnittää myös terveyden edistämiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Ilmastonmuutoksen torjuminen voidaan yhdistää ja pitää yhdistää työllistämiseen. Joukko talous- ja ympäristöalan asiantuntijoita julkaisi syksyllä ehdotuksen Green New Deal. Ehdotuksen ideana on, että valtio panostaisi mittavasti energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energioiden lisäämiseen. Samalla työllisyys kasvaisi uusien viherkaulustyöpaikkojen ansiosta.

Talouskasvuun erikoistunut ekonomisti Paul Romer on sanonut: "A crisis is a terrible thing to waste." Kriisi pitää aina mukanaan myös mahdollisuuden ja eri mahdollisuuksia. Esimerkiksi nyt, kun hallitus viisaudessaan on korottanut reippaasti kotitalousvähennystä ja antaa kohta myös korjaustukea asunto-osakeyhtiöille, niin saamme pienennettyä sitä korjausvelkaa, joka muuten olisi vain jatkanut kasvamistaan.

Juuri nyt on oikea hetki parantaa kotien energiatehokkuutta ja saattaa jätevedenpuhdistus kuntoon, kun tekijöitäkin luulisi löytyvän paremmin kuin koskaan tai pitkään aikaan ainakin. Ehkä tämä rakennusteollisuutta ravisteleva kriisi saa meidät kiinnittämään enemmän huomiota olemassa olevan omaisuuden kunnossapitoon, mikä olisi todella tarpeen.

Viime laman tuhkasta nousi Nokia. Lama pakotti monialayritys Nokian keskittymään niihin aloihin, joissa se näki voimakkaimmin tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kansakuntana meidän pitää nyt tehdä sama. Meidän pitää miettiä, mitkä ovat ne alueet, joissa pieni valtiomme voi parhaiten hyödyntää osaamistaan. Menneisyyteen haikailun sijaan meidän pitää panostaa korkeaan osaamiseen ja uusiin, tulevaisuuden aloihin Green New Dealin hengessä.

Meillä on jo esimerkkejä tällaisista. Biovakka tuottaa biokaasua ja kierrätysravinteita eläinten lannasta. Juuri uutisoitiin, että lantaa levitetään liikaa varsinaissuomalaisille pelloille. Tehkäämme siitä energiaa. Muita hyviä esimerkkejä ovat Suomesta lähtöisin oleva WinWinD, taajuusmuuttajia tekevä Vacon, aaltoenergiayritys AW-Energy, ja niitä riittää vaikka kuinka.

Arvoisa puhemies! Meidän täytyy myös tervehdyttää finanssimaailman pelisääntöjä. Ahneuden toteuttamiselle on asetettava rajat purkamalla veroparatiisit, niin kuin täällä sanottiin, EU:n yhteistyöllä sekä asettamalla riskien arvioinnille tiukemmat rajat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä valtion pankkitukien ehtoihin ja finanssivalvontaan. Ei voi olla niin, että voitot ovat yksityisiä mutta tappiot sosialisoidaan. (Ed. Uotila: Niinhän porvarihallitus toimii!)

Talouden kääntymistä odotetaan nyt kuin kuuta nousevaa. Kun nousu sitten jälleen alkaa, toivokaamme, että vauhtisokeus ei iske, vaan muistamme aina pysähtyä ja pohtia, mikä olikaan elämämme tarkoitus.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! År 2009 kommer att präglas av den ekonomiska recession som vi nu befinner oss i. Frågan är bara hur djupt vi sjunker och hur länge den varar.

Statsrådet har redan avgett ett förslag till en första tilläggsbudget med ordentliga stimulansåtgärder. Efter beslutet har budgeten och den första tilläggsbudgeten tillsammans en stimulanseffekt för 2009 som enligt Europeiska kommissionens jämförelse är den tredje största bland EU:s 27 medlemsländer. Resten av den politik som förs under året och de propositioner som regeringen avger kommer alla att speglas mot denna bakgrund. Det har alltså betydelse vad regeringen och riksdagen gör, trots att den ekonomiska krisen är världsomfattande.

Samanaikaisesti, kun hallitus lisää velkaantumistaan elvytystoimilla, kuulemme uutisia siitä, miten kunnat valmistautuvat säästötoimiin, lomautuksiin ja irtisanomisiin. Selvää on, että kuntien on vaikea pärjätä nykyisessä taloustilanteessa. Kaikilla kunnilla on kuitenkin tuleviksi vuosiksi suunniteltuja investointeja. Kyse on esimerkiksi vanhusten asumisesta, kouluista, päiväkodeista, vesi- ja jätevesihuollosta, kaduista ja teistä, miksei myös kulttuuritaloista ja urheiluhal-leista.

Nyt on sopiva tilaisuus tarkistaa kuntien investointisuunnitelmia ja harkita aktiivisesti aikaistamismahdollisuuksia. Joissakin tapauksissa tämä varmasti merkitsee lyhyellä aikavälillä lisävelkaantumista, ja kaikkien mielestä tämä ei ehkä ole hyvä asia, mutta vaihtoehto on huonompi.

Och permitteringarna, herr talman, av kommunens personal är verkligen inte ett godtagbart alternativ.

On selvää, että kunnat tarvitsevat valtiovallan tukea. Ehdotettu elvytyspaketti sisältää valtionosuuksien korotuksia koulujen, päiväkotien ja vanhainkotien korjaamiseen. Tämä on yksi mahdollisuus, jota meidän varmasti on syytä tarkastella myös jatkossa tämän vuoden aikana ja en- si vuoden aikana, siis varojen korvamerkintää konkreettisiin hankkeisiin ja valtionosuuksien korottamista investointien aikaistamiseksi. Voimme kutsua tätä vaikka kuntaelvytykseksi.

Herr talman! Regeringen står inför sin halvtidsgranskning. Att gå igenom regeringsprogrammet, att analysera vad som uppnåtts och vad som är ogjort är utmanande, lindrigt sagt, i dagens läge. Vad vi ska vänta oss för resultat av regeringens halvtidsria återstår givetvis ännu att se.

Men i motsvarande läge för fyra år sedan, när statsminister Vanhanens första regering hade suttit halva perioden och hade sin halvtidsgenomgång, då sjösattes det projekt som vi alla minns från den perioden, kommun- och servicestrukturreformen, något som inte då nämndes i regeringsprogrammet överhuvudtaget. En översyn av servicestrukturen i vårt land är nödvändig med tanke på den kommande försörjningsstrukturen. Att våra kommuner kan producera grundläggande service och tjänster för sina invånare också på längre sikt är av största vikt.

Lagen om en kommun- och servicestrukturreform är temporär och den gäller till utgången av 2012. Statsrådet ska under den senare halvan av 2009, alltså ännu i år, avge en redogörelse för genomförandet av kommun- och servicestrukturreformen och om uppnåendet av målen för reformen. I år får vi således veta hur regeringen anser att utfallet av kommun- och servicestrukturreformen varit.

Puitelakihan lähtee kuntarakenteen vahvistamisesta kuntien yhdistymisen ja kuntien osien toisiin kuntiin liittämisen kautta. Palvelurakennetta vahvistetaan yhtä kuntaa suurempaa väestöpohjaa edellyttävän palvelun yhdistämisellä ja kuntien välistä yhteistoimintaa lisäämällä.

Nyt olemme kuulleet siitä, että hallitus mahdollisesti päättäisi tulevassa puolivälitarkastelussa Paras-uudistuksen jatkamisesta, niin sanotusta Paras 2 -hankkeesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei ole kovin innostunut ajatuksesta. Monet kuntaliitokset, monet yhteistoiminta-alueet ovat lähteneet oikeasti liikkeelle tämän vuoden tammikuun 1. päivästä lukien, minkä vuoksi uudistuksen toisesta vaiheesta ilmoittaminen merkitsisi kuntien tähän saakka tekemän työn mitättömäksi julistamista. Nyt uusien kuntien ja yhteistoiminta-alueiden rakenteille on annettava aikaa liikkeellelähtöön ja henkilöstölle työrauha.

Det är också, herr talman, bra att påminna oss själva om den femårsgaranti som finns för de kommunala anställda i ramlagen. Att resultaten av ramlagen måste och ska utvärderas är väl självklart, men med en tidtabell som tillåter en saklig och djupgående analys av de uppkomna resultaten. Om statsrådet ännu anser att ytterligare åtgärder måste vidtas för att trygga servicestrukturerna i vårt land, måste kommunerna och serviceproducenterna tillåtas en saklig tidtabell.

Svenska riksdagsgruppen framhåller att inte heller i de fortsatta åtgärderna får en kommunstrukturreform vara ett självändamål. Alltför ofta får man den känslan att man gör reformer för reformernas skull, och det är bra att påminna sig själv och andra om att alla reformer ska utgå från den enskilda människans behov, ett ganska enkelt utgångsläge. Det finns ingen passare att använda i alla situationer och kommunerna måste få en rimlig tid på sig för att göra nödvändiga beslut, beslut, som förstås kan vara svåra och därför behöver en stark politisk och demokratisk förankring.

Till sist, herr talman, vill vi i svenska riksdagsgruppen framhålla att den tid vi nu lever i innebär att det behövs flera granskningar av regeringens program. Vi utgår i från att regeringens budgetförhandlingar inte bara är budgetförhandlingar utan samtidigt en genomgång av vad som är nödvändigt att göra i ett föränderligt tidevarv, och vi är givetvis beredda att jobba för ett brett samförstånd kring nödvändiga åtgärder.

Kari Kärkkäinen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen ohjelma lupasi paljon hyviä asioita. Hallitusohjelmana se lienee yksi parhaista Suomen historiassa. Enemmistöhallituksen edellytykset toteuttaa ohjelmaansa olivat vielä vuosi sitten erinomaiset. Hallitus hyytyi kuitenkin, ja uudistukset jäivät toteuttamatta. Tämä kevätistuntokausi tulee olemaan merkittävästi erilainen kuin edellinen. Oletettavaa on, että hallitusohjelman puolivälin tarkastelussa joudutaan toteamaan, että erittäin moni uudistus jäi toteuttamatta uudessa tilanteessa.

Tätä kevätistuntokautta leimaavat ennen kaikkea lisätalousarvion käsittely sekä ensi vuoden talousarvion lähetekeskustelu taloustilanteesta johtuen, mutta tulemme käsittelemään myös monia selontekoja, joista tärkeimpinä mainitsen Itämeri-selonteon, ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon sekä selonteon EU-politiikasta. Valiokunnissa on jo käsiteltävinä kotouttamislakia, innovaatiopolitiikkaa ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa koskevat selonteot. Lakiuudistuksista uuden ulkomaalaislain ja "Lex Nokian" kohdalla tulemme varmasti käymään tiukkaa keskustelua tässä salissa.

Ilmasto- ja energiapoliittisessa selonteossa jää hämäräksi eräs keskeinen kysymys: Aikooko hallitus hyväksyä kaikki kolme uutta ydinvoimalahakemusta, vai onko tarkoituksena hyväksyä kaksi tällä kaudella ja yksi seuraavalla? Tähän eduskuntakin tulee ottamaan kantaa.

Ydinvoiman rakentaminen vie paljon pääomia. Jos ydinvoimaloita tulee useita, kuka investoi silloin uusiutuviin ja riittävätkö markkinaehtoiset syöttötariffit takaamaan esimerkiksi tuulivoiman rakentamisen tulevaisuudessa? Mikä on valtion osuus uusiutuvien edistämisessä? Ryhmämme mielestä strategian heikkous on nimenomaan hintalappujen puuttuminen. Hallituksen tavoitteet eivät toteudu markkinaehtoisesti ilman investointitukia.

Pääministeri Vanhanen lupasi tuoda ulkoasiainvaliokunnan vaatiman Itämeri-selonteon eduskuntaan vuonna 2008. Aikataulu hiukan petti. Itämerta kuormittaa edelleenkin maatalouden ympäristötukien tehottomuus ja huono koordinaatio Suomen omien hallinnonalojen ja kansainvälisten järjestöjen kesken. Päästöjen leikkaaminen on edelleen välttämätöntä, jotta paraneva kehityskulku saataisiin uudelleen käyntiin.

Kd:n eduskuntaryhmän mielestä strategiassa tulee korostaa erityisesti merensuojeluun liittyviä näkökohtia ja sitä, kuinka Euroopan unionin ulkopuoliset maat, kuten Venäjä, sitoutetaan Itämeren alueen kehittämiseen. EU:n huomion kiinnittäminen Itämereen sekä Saksan ja Puolan kaltaisten keskeisten rantavaltioiden kiinnostuksen herättäminen edellyttää myös sitä, että Suomen hallitus on valmis nostamaan Itämeren kysymykset keskeisemmälle sijalle omassa EU-politiikassaan.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta tulee mielenkiintoiseen aikaan. EU-vaalien läheisyydessä on tarpeellista käydä laajasti keskustelua siitä, mihin asioihin toivomme EU:n keskittyvän ja mitä asioita haluamme europarlamentaarikkojemme ajavan. Kristillisdemokraatit haluavat EU:n selkeästi keskittyvän kansainvälisen tason kysymyksiin, kuten ympäristö- ja energiakysymyksiin, ihmisoikeuskysymyksiin sekä kansainvälisen kaupan ja kehitysyhteistyön kysymyksiin.

Vuosi sitten avauskeskustelussa edustajamme huomautti loppumassa olevasta nousukaudesta ja vaati pikaisia toimenpiteitä köyhyyden poistamiseksi. Lapsiköyhyyden määrä on vuoden takaisesta noussut edelleen. Nyt luku pyöristetään jo 140 000:een. Pienenä kädenojennuksena hallitus on luvannut osana elvytyspakettiaan sitoa indeksisuojan ulkopuolella olevat lapsiperheiden etuudet eli vähimmäispäivärahat, lapsilisän, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuluttajahintaindeksiin 1.3.2011 lähtien. Myös takuueläke toteutuu vuoden 2011 maaliskuusta alkaen.

Kristillisdemokraatit tukevat näitä uudistuksia, mutta vaativat niiden toteuttamista välittömästi. Pienituloisempien lapsiperheiden, eläkeläisten, työttömien ja perheellisten opiskelijoiden taloudellista asemaa on parannettava välittömästi osana elvytyspakettia myöskin siksi, että heihin sijoitettu raha kiertää tehokkaasti kotimaiseen kulutukseen.

Näiden pienten parannusten siirtäminen kahden vuoden päähän osoittaa, että hallitus on luopunut tässä kohtaa tavoitteestaan saada nopeita elvytystoimia aikaiseksi, voi sanoa, vaalityön vuoksi. Juuri eduskuntavaalien alle ajoitetut korotukset ovat selkeää vaalityötä, joiden vaikutus alkaa elvytysnäkökulmasta aivan liian myöhään ja siirtää vastuun rahoituksesta seuraavalle hallitukselle. On myös pelkona, että kahden vuoden päähän siirretyt uudistukset jäävät silloin rahan puutteessa toteuttamatta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tapa reagoida opposition esityksiin on syönyt pohjan elvytystalkoista. Kristillisdemokraatit ovat mukana talkoissa ja haluavat kantaa oman kortensa yhteiseen kekoon. Kysymmekin, onko hallituksella kykyä peräämäänsä yhteistyöhön vai haluaako se jatkaa jyräävällä ja itseriittoisella linjallaan. Toivomme hallitukselta ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta ottaa käyttöön monipuolisesti erilaisia välineitä, joilla finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia lievennetään ja siten pienennetään uhkaavaa työttömyysaaltoa. Vaatii todellista rohkeutta toteuttaa myös opposition hyviä ideoita.

Kuntatalous on kauttaaltaan vaikeutumassa huolestuttavan nopeasti. Kuntien yhteisöverotuotot romahtavat ja kunnallisveron tuotto supistuu jo tänä vuonna. Samanaikaisesti kuntien menot kasvavat muun muassa työllisyyden heikkenemisen ja väestön ikääntymisen johdosta. Pidämme erittäin aiheellisena ja kannatettavana kuntaministeri Kiviniemen ja myös elinkeinoministeri Pekkarisen ehdotusta kuntien yhteisövero-osuuden tilapäisestä korottamisesta. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kuntien valtionosuuksiin on tehtävä korotus jo tässä lisätalousarviossa.

Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistuksen valmistelua on kiirehdittävä. Hallituksen tulee luopua hyväksymästään periaatteesta, jonka mukaan kunnille ei uudistuksessa anneta uutta rahaa. Pelkkä kuntatalouden sisäinen tulojen uudelleenjako ei pelasta kuntia ahdingolta, josta kärsivät eniten lapsiperheet, sairaat, vanhukset ja kuntien henkilöstö. Valtion on panostettava uudistukseen uutta rahaa. Ilman kestävää tulopohjaa eivät isotkaan kunnat kykene turvaamaan edes lakisääteisiä vastuitaan. Kuntien väliset erot uhkaavat jo rikkoa perustuslain takaaman kansalaisten yhdenvertaisuuden.

Maaseudun työllistäminen tukeutuu vahvasti metsätalouteen. Yhden työpaikan lisäys metsätalouteen poikii muuhun talouteen kolmesta kymmeneen työpaikkaa. Tällä hetkellä metsissämme on paljon tekemätöntä työtä. Vaikka teollisuuden puuvarannot ovat vahvat lopputuotteiden huonon kysynnän vuoksi, on tulevaisuuden puuhuollon turvaamiseksi tehtävä jatkuvasti työtä. Viime vuoden ongelmat toistuvat heti, kun talouskasvu lähtee käyntiin.

Kestävän metsätalouden rahoituslain varojen nostaminen pysyvästi uudelle tasolle on tärkeää niin suhdannepoliittisesti kuin teollisuuspoliittisesti.

Kd:n eduskuntaryhmä esittää omat vaihtoehtonsa taantuman selättämiseksi ensi torstaina lisätalousarvion käsittelyn yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Yhteistyö on tahdon asia. Kd:n eduskuntaryhmä on valmis rakentavaan yhteistyöhön.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten valtiopäivien avauskeskustelun yhteydessä pidetyssä perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei raha tunne kotimaata eikä vastuuta. Nyt tämä totuus on julmalla tavalla näyttäytynyt Suomessa. Globaaleilla markkinoilla tapahtuva finanssikeinottelu on ajanut maailmantalouden murrokseen, josta nyt saavat kärsiä myös monet tavalliset suomalaiset. Joka päivä saadaan lukea uusista irtisanomisista ja lomautuksista. Erityisesti ulkomaankauppaa harjoittavat yritykset ovat suurissa vaikeuksissa. Toisaalta irtisanomiset ja lomautukset johtavat vääjäämättä myös kotimaisen kulutuskysynnän heikentymiseen. Perussuomalaiset ovat huolissaan erityisesti köyhyysrajan alapuolella elävistä suomalaisista, koska kyllä rikkaampi väestönosa pärjää lamankin keskellä. Vaarana on ruokajonojen pidentyminen, ja sieltähän löytyy vuodesta toiseen samojen kansalaisryhmien edustajia.

Arvoisa puhemies! Kun nyt saamme nauttia kvartaalitalouden ihanuuksista, niin on kysyttävä, missä ovat nyt ne nuoret ekonomistit, joiden ideoiden perään vannottiin. (Ed. Kangas: Ne ovat kokoomuksessa!) Samalla täytyy toivoa, että hallitus ryhtyy muiden valtioiden kanssa vakavissaan pohtimaan sitä, miten sääntelyä ja valvontaa voitaisiin finanssimarkkinoilla lisätä, jotta toteutuneilta luotto- ja muilta kriiseiltä voitaisiin jatkossa paremmin suojautua.

Nyt tarvitaan nopeasti käyttöön kaikki ne keinot, joilla Suomi itse voi vaikuttaa siihen, että työpaikat ja hyvinvointi voidaan säilyttää mahdollisimman monelle. Eräs kansalaisten jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttava seikka on kuntatalouden kurja tila. Niin kuin Kuntaliiton hallituskin on todennut, hallituksen elvytyspaketilla ei pystytä turvaamaan lähivuosina kuntapalveluita. Kuntien verotulot laskevat rajusti, ja silti samaan aikaan hallitus antaa kunnille lisävelvoitteita. Tämä on ylitsepääsemätön yhtälö monille kunnille, ja selvää on, ettei kuntatalous voi kestää tätä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talouden elvyttämistoimet saavat varsin ristiriitaiselta tuntuvan sävyn, kun otetaan huomioon se, että samaan aikaan, kun eduskunnassa aletaan käsitellä työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen tähtäävää elvytyspakettia, hallitus pitää jääräpäisesti kiinni valtion työpaikkojen vähentämistavoitteistaan, jotka toteutetaan niin sanotun tuottavuusohjelman nimissä. On käsittämätöntä, että hallitus haluaa taantumatilanteessa itse ruokkia työttömyyttä vähentämällä valtion omia työpaikkoja ja samalla heikentää valtionhallinnon palveluita. Myös palveluiden keskittäminen on sellaista politiikkaa, joka on omiaan heikentämään palveluiden saatavuutta reuna-alueilla. Esimerkkinä tästä on muun muassa poliisin ja oikeushallinnon palvelupisteiden vähentäminen. (Ed. Kankaanniemi: Ikäviä esimerkkejä!)

Hallituksen suunnittelema elvytyspaketti kyllä ohjaa rahaa infrahankkeisiin — aivan niin kuin pitääkin. Erityisen tärkeää on huolehtia riittävistä panostuksista alempiasteisen tiestön kunnossapitoon. Sen lisäksi, että sillä on työllistävää vaikutusta, se osaltaan tukee syrjäalueita. Valitettavasti elvytysrahaa ei osoiteta kestävän metsätalouden edistämiseen tarkoitettuun Kemera-tukeen, vaikka pelkästään viime vuodelta siirtyneet työt ovat toistakymmentä miljoonaa euroa ja työtä tältä alalta löytyisi. Tie- ja rakennushankkeiden lisäksi elvytystoimia tulisi ohjata myös ei-teollisiin toimintoihin. Esimerkiksi opettajia lisäämällä voitaisiin luokkakokoja pienentää. Terveyskeskusten lääkäritilanteeseen on saatava pikainen ratkaisu vaikkapa lainsäädännöllä, koska nyt yksityiset firmat rahastavat köyhtyviä kuntia käsittämättömillä veloituksilla. (Ed. Martti Korhonen: Se on totta!)

Ensi kesän eurovaalien lähestyessä on syytä muistuttaa hallitusta siitä, että Suomen on syytä muuttaa mallioppilaslinjaansa. Moni talonpoika on Suomessa jo kyllästynyt ja lopettanut toimintansa, kun jatkuvat EU:sta saadut niin sanotut torjuntavoitot ovat vieneet maatalouden kannattavuuden. Etuuksia leikataan jatkuvasti eikä talonpoikien työlle anneta arvoa. Hallitusohjelman maininnat perheviljelmäpohjaisen toiminnan ja kannattavuuden parantamisesta ovat jääneet sanahelinäksi, ja näissä tavoitteissa on epäonnistuttu. EU-hömpötyksiin hallituksella tuntuu kuitenkin aina olevan halua päästä mukaan. Näistä selkeimpänä esimerkkinä ovat jo kerran kuopatun Lissabonin sopimuksen elvyttämisprojektit. (Ed. Uotila: Elvytyksestähän puhutaan!) Eikö hallituksen olisi aika keskittyä enemmän kotimaan asioihin, kuten vaalilain ja vaalirahoituslain oikeudenmukaiseen ja nopeaan säätämiseen, ja jättää joutavat EU-intoilut vähemmälle?

Arvoisa puhemies! Mikäli maahanmuuttopolitiikkaan ei saada pikaista muutosta, räjähtää se pian käsiin. Kun vuonna 2007 Suomesta turvapaikkaa haki noin 1 500 hakijaa, niin vuonna 2008 heitä oli jo hieman yli 4 000. Nyt tammikuussa on tullut jo noin 500 uutta hakijaa. Ilmeisesti hallituksen lepsu linja on kiirinyt myös ammattimaisesti ihmisiä välittävien tahojen käsiin. Samaan aikaan lehdissä on koko ajan otsikoita vastaanottokeskusten puutteesta ja henkilökunnan riittämättömyydestä. Eikö olisi järkevämpää noudattaa Norjan ja Ruotsin vanavedessä tiukempaa linjaa? (Ed. Kimmo Kiljunen: Kymmenen kertaa enemmän pakolaisia!) Voi vain haikailla entisen ministeri Rajamäen aikaista ulkomaalaispolitiikkaa. (Ed. Kanerva: Pani jauhot demareiden suuhun!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset edellyttävät, että hallitus esityksiä tehdessään huolehtii heikompiosaisten kansalaisten oikeus- ja sosiaaliturvasta sekä terveydenhuollon panostuksista (Hälinää — Puhemies koputtaa) ja myös siitä, että niin sanotut vapaamatkustajat osallistuvat lamatalkoisiin. Kansalaisten kahtiajaon on loputtava. Jokainen ihminen ja elämä on arvokas. Tämä myös hallituksen tulee muistaa kaikissa toimissaan.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laman edessä ei pidä lamaantua. Tämän hallitus osoittaa kyllä erinomaisen selkeästi. On hienoa myös, kun pääministeri omassa puheenvuorossaan nosti esille sen, että pystymme vaikuttamaan esimerkiksi siihen, millaisia palkkaratkaisuja Suomessa tehdään. Tämä on iso kysymys, ja toivoisi kyllä, että siitä myös eduskunnan piirissä enemmän keskusteltaisiin. Suomessa on siirrytty järjestelmään, jossa nämä niin sanotut keskitetyt tupot ovat ikään kuin historiaa eivätkä ole kovin paljon muodissakaan. Minä kyllä uskallan esittää ja toivoa sitä, että me pystymme pääsemään palkkaratkaisuissa niihin tuloksiin, jotka ovat myös palkansaajan kannalta kaikkein parhaat.

Nythän käy niin, että meillä inflaatio syö nämä ratkaisut, kuten on viime aikoina nähty, ja tässä mielessä kyllä on sekä hallituksen, työmarkkinajärjestöjen että myös eduskunnan taholta syytä peräänkuuluttaa sitä yhteistä palkkaratkaisua, tietyn tyyppistä malttia, joka palvelee meitä parhaiten ja säilyttää meidän kilpailukykymme. Tämän haluan nostaa tässä esille, koska myös pääministeri tähän omassa puheenvuorossaan puuttui, ja muutoinkin kannustaa kyllä hallitusta sillä linjauksella, jolla nimenomaan vaikutetaan meidän suhdannepolitiikkaamme. Esimerkiksi syksyllä tuleva elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus eli ruokaveron alennus on yksi kansalaisten kulutuskysyntää parantava asia. Se on todellista elvyttämistä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan samalla linjalla kuin ed. Rossi. Tällä hetkellä Suomessa tarvitaan laajaa yhteistyötä. Sitä tarvitaan poliittisella kentällä, mutta sitä tarvitaan myös työmarkkinoiden piirissä. En kuvittele, että edes laajalla yhteistyöllä ja hyvillä palkka- ja muilla ratkaisuilla, kotimaisilla ratkaisuilla, voitaisiin mitenkään kaikkia niitä kielteisiä vaikutuksia, joita tämä maailmanlaajuinen talouskriisi ja heikentynyt talouskehitys myös Suomeen ulottaa, ennalta ehkäistä. Mutta uskon, että laajalla hyvällä yhteistyöllä ja järkevillä ratkaisuilla pystymme huomattavasti lieventämään sitä negatiivista työllisyyskehitystä, joka on valitettavasti nyt edessämme ja osin jo toteutunut.

Tässä mielessä olen aikaisemminkin esittänyt, että Suomessa tulisi palkkarintamalla sopia eräänlaisesta yhteisvastuusopimuksesta. Sanon "eräänlaisesta", koska en tarkoita varsinaista tuloratkaisua, vaan eräänlaista yhteisvastuusopimusta, jossa yhtäältä palkansaajapuoli suostuisi siihen, että nyt ainakaan pariin vuoteen ei tehtäisi palkkoja korottavia uusia sopimuksia eli mentäisiin eräänlaista nollalinjaa, mutta toisaalta vastaavasti myös yritysten johdot suostuisivat siihen, että myöskään yritysten johdoissa ei tehtäisi uusia palkankorotuksia, ei uusia bonusohjelmia, ei uusia optio-ohjelmia eikä muita osakepohjaisia palkitsemisjärjestelmiä. (Ed. Kuoppa: Entäs osingonjaot?) Tämä vaikuttaisi varmasti myönteisesti työllisyyskehitykseen. Kysyn pääministeriltä: Onko hallitus omalta osaltaan valmis toimimaan aktiivisesti tällaisen yhteisvastuusopimuksen synnyttämiseksi?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ben Zyskowicz puhuu kauniisti, ja ne ovat ihan hienoja tavoitteita, mitä hän tuossa luettelee, eihän siinä sinänsä ole mitään, mutta asettukaa nyt joskus siihen työmiehen asemaan tai työnaisen asemaan. Tällä hetkellä esimerkiksi valtio-omistajana Rautaruukki on tekemässä osingonjakopäätöksiä; samanaikaisesti kun 3 200 ihmistä lomautetaan, melkein 400 ihmistä irtisanotaan, Fortum tekee osingonjakopäätöksiä. Se, mikä tässä on merkittävää, on se, että valtio on omistajana siellä, 40 prosentin omistuksella ja yli 50 prosentin omistuksella. Hallitus ei tee mitään, vaikka puhuu yhtä kauniita kuin te. Eihän tämä homma näin toimi. Jos puhutaan yhteisvastuusta, niin silloin kaikkien pitää kantaa se vastuu eikä vaan sisällyttää sitä sinne työntekijäportaaseen. Tuo on puhdasoppista populismia, ja se on puhdasoppisesti kyllä aivan jotakin muuta, kun te puhutte sosiaalisesta politiikasta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoista kuulla ed. Martti Korhosen syytös populismista. Sen jälkeen, kun menin sohaisemaan tätä yritysjohtojen optiopesää, olen sieltä päin kuullut syytteitä populismista. (Välihuutoja)

Se yhteisvastuusopimus, jota tarkoitan, merkitsisi luonnollisesti myös sitä, että valtiovalta omalta osaltaan pyrkisi vaikuttamaan, kuten on tähänkin saakka pyrkinyt, siihen, että myös osinkopolitiikka olisi hyvin maltillista. Mutta ed. Korhonen, sanoin äsken puheenvuorossani myös sen, että millään näillä kotimaisilla toimilla emme voi kokonaan estää niitä kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen, joita tällä talouskriisillä on. Valtio ei voi varastoon ostaa paperia, ruostumatonta terästä tai Rautaruukin tuotteita. Se on valitettavasti näin.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Pääministeri on täällä kertonut kauniita sanoja siitä, millaista kehitystä on tapahtunut vuoden takaisesta. Me oppositiosta käsin olemme yrittäneet teille sitä valaista jo aiemmin, kun teidän oma ymmärryksenne ei kenties siihen koskaan olisi yltänyt. Nyt hallitus on tehnyt korjaavia esityksiä.

Aikanaan kerrottiin, että Sata-komitea muun muassa laitettiin pystyyn sosiaaliturvauudistuksen tarkistamista varten, mutta yhtäkkiä Sata-komitean esitykset tulevatkin uuteen valoon, koska talouskriisi tuo omat väritteensä siihen. Elikkä se tarkoittanee sitä, että näitä uudistuksia tiettyihin perusturvaelementteihin ei tultanekaan esittämään ainakaan sillä aikataululla kuin oli tarkoitus. Mihin muihin päätöksiin tällä talouskriisillä on vaikutusta suhteessa siihen, mitä hallitus ohjelmassaan on linjannut?

Olisin kysynyt myös siitä, kun pääministeri vakuuttaa, että kuntataloutta tämä kriisi tulee koskemaan vasta myöhemmin, mutta kunnatkin varautuvat jo tämän päivän päätöksillä tulevaan. Kunnilla täytyy olla käsitys siitä, tuleeko valtio auttamaan entistä enemmän, tullaanko veroprosentteja korottamaan jatkossa ja miten palvelut turvataan. Kun täällä vedotaan siihen, että valtio elvyttää ansiotuloveron alennuksella muun muassa, ja kun tätä kautta kuntiin ei anneta rahaa riittävästi, niin tiedetään myös, että kuntatalouteen tulee jännite, kuntatalouteen tulee tarve korottaa veroja ja sitä kautta se iskee entistä kovemmin kaikkein pienituloisimpiin. Miten tähän yhtälöön hallitus on varautunut?

Sitten olisin vielä kysynyt siitä, kun täällä puhutaan palkkamaltista, miten hallitus näkee sen, koska eri hallituspuolueet ovat yksi toisensa jälkeen aina sanoneet, että tupoa ei tule tehdä, tupo ei ole hyvä asia, ja nyt vaaditaan kuitenkin sopimusta, puhutaan siitä samasta sisällöstä, mihin tupo on aikanaan johtanut. Jos ei käytetä sitä termiä, niin minkä eron näette nyt tällä teidän tämän päivän vaatimuksellanne olevan siihen nähden, minkä olette aiemmin kiistäneet, jopa kieltäneet ja vaatineet, että sellaista sopimusjärjestelmää ei tule ylläpitää?

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Te puhutte yhteisvastuusta, mutta mitä yhteisvastuuta se on, että te torjutte työmarkkinatuen korotuksen? Se on vain 16 euroa päivälle, ei sillä kukaan elä, ja te olette aina olleet jyrkästi vastaan tämän edun korottamista. Se vaikuttaa siihen, etteivät myöskään nyt tämän kriisin uhrit, lomautetut ja työttömäksi joutuvat, saa korotusta siihen pieneen ansiosidonnaiseenkaan, joka sekin on riittämätön, vain 800 euroa keskimäärin kuussa. Puhetta tulee, mutta teot teiltä puuttuvat, ja sen takia minä en usko teidän vetoomuksiinne yhteisvastuusta. Teiltä on sitä aina puuttunut. Nyt sitä pitää kantaa aidosti ja huolehtia näistä huono-osaisista. Mutta jos tältä osin tulette tuntoihinne, niin ruvetaan sitten yhteistyöhön, ei mitään ongelmaa sen suhteen.

Minä odotan myös pääministeriltä huolenpitoa näistä huono-osaisimmista. Te puhuitte aika kekkoslaisesti maan talouden turvaamisesta jatkossa ja aluekehityksestä, mutta yksi teiltä puuttui edelleen: Kekkosen huolenpito siitä, että kaikki pärjäävät ja kansan eheys säilyy. Ei sanaakaan tältä osin. Tulkaa tekin tuntoihinne! Ei tämä kokoomuksen meno, johon te olette alistunut, ole mitään kekkoslaista menoa. Tässä maa repeää, ja nyt kun työttömyyttä tulee, niin nämä työttömyyden uhrit jäävät hyvin heikoille.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääministeri painotti aivan oikein sitä, että taantuman uhatessakin on tärkeää pitää kiinni ilmastopoliittisista tavoitteista. Itse asiassa meidän kannattaa kääntää tämä tilaisuus mahdollisuudeksi. YK:n ympäristöohjelma Unep on arvioinut, että pelkästään tuulivoima-alalle voidaan luoda useita miljoonia uusia työpaikkoja seuraavan kymmenen vuoden sisällä, aurinkokennojen valmistukseen voidaan saada miljoonia työpaikkoja maailmanlaajuisesti, biopolttoaineiden tuotantoon toistakymmentä miljoonaa kokonaan uutta työpaikkaa. Tällaisia viherkaulustyöpaikkoja voi syntyä hyvin monelle yhteiskunnan alalle: energiatehokkuuspalveluihin, uusiutuvaan energiaan, joukkoliikenteen järjestämiseen, kierrätykseen jne. Tällaisiin mahdollisuuksiin on juuri nyt oikea aika tarttua. Ei kannatakaan enää puhua oikeastaan erillään lohkoina talouspolitiikasta ja ilmastopolitiikasta, vaan näitten politiikka-alojen pitää nyt lyödä kättä ja alkaa vaikuttaa samaan suuntaan yhtä aikaa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee näitä puheenvuoroja, niin kyllä täytyy todeta, että yhteistyömahdollisuudet ovat aika kaukana ja aika huonot. Puhutaan kauniisti yhteistyöstä, mutta sitten kun sitä pitää tehdä, niin eipä taida löytyä.

Kristillisdemokraatit ovat kaikissa elvytystoimissa tukeneet hallitusta, joka ikisessä asiassa. Kyllä me ymmärrämme — ja me toivomme, että tässä jokainen ymmärtäisi — mistä kaikki on kiinni. Kaikki on kiinni siitä, että yritysmaailma toimii. Yksikään meistä ei saisi palkkaa, jos ei yritysmaailma toimisi. Jokainen saa yksityissektorilta rahansa, se tulee valtion kassaan, ja valtio maksaa meille palkan. Jos yritysmaailma toimii ja elää ja voi hyvin, niin silloin me pärjäämme, mutta jos se voi huonosti, niin me emme pärjää. Tästä syystä meidän tulisi kyllä kiinnittää kaikki huomio siihen, että yritykset pärjäävät, ja kaikki tällaiset puheet siitä, että pääomapiirit eivät tule mukaan, ovat turhia; ne tulevat varmasti mukaan, jos yrityksen etu sitä vaatii. (Ed. Kuoppa: Ainakin silloin, kun on voitonjako!)

Toinen asia, mihin on syytä myöskin kiinnittää huomiota, on se, että tämän päivän suurin ongelma tulee olemaan kuntien talous. Pääministeri, me emme tule tuohon lisätalousarvioon tekemään mitään muuta muutosta kuin sen, että kunnille annetaan 200 miljoonaa lisää. Jos ei sitä tule, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että silloin kunnallisveroa joudutaan ilmeisesti korottamaan, ja jokainen tässä salissa tietää, kuka siitä eniten kärsii. Mutta jos se 200 miljoonaa tulee plus tämä kelamaksun helpotus, niin silloin on kaikki mahdollisuudet siihen, että kunnatkin pienin vaurioin selviytyvät tästä kriisistä.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det är mycket viktigt att vi ser framåt med tillförsikt trots att konjunkturen är svår, och utgående från att livet går vidare och bättre tider kommer. Därför bör politiken vara framtidsinriktad samtidigt som vi naturligtvis tar ansvar för dagens situation.

Työllisyys on edelleen nyt ja jatkossa hyvinvoinnin perusta, eli työllistämiseen pitää kannustaa eri tavoin. Olisi todella erittäin valitettavaa, jos paljon työkykyisiä ihmisiä nyt syrjäytetään ja jos he jäisivät lopullisesti työmarkkinoilta pois, koska heitä tarvitaan varmasti, kun suhdanne paranee. Tämä tarkoittaa myös, että on syytä panostaa koulutukseen ja osaamiseen, vaikka rahoitus nyt tilapäisesti vaikeutuisi, ja tämä koskee myös työnantajia. Tämä on perusedellytys sille, että elinkeinoelämä pärjää kilpailussa tällä hetkellä, mutta voimme olla vakuuttuneita siitä, että osaamista, tietoa ja taitoa tarvitaan jatkossa, kun paremmat suhdanteet alkavat.

Sedan, som här har betonats, så finns det stort behov av solidaritet och gemensamma krafter i politiken i den här situationen. Vi vet att ojämlikheten mellan medborgarna har ökat den senaste tiden. Den syns i inkomstskillnaderna, den syns i hälsan, den syns i barnens uppväxtvillkor och den syns i de ungas utbildning. Om vi inte har en medveten offentlig politik, som beaktar det här och kan bryta den här utvecklingen så kommer ojämlikheten att förstärkas under en sådan här konjunktur. Så det här talar starkt för en offentlig politik som tryggar basservicen i kommunerna.

Till slut vill jag understryka det som sägs i regeringsprogrammet att hälsofrämjande åtgärder bör vidtas och primärhälsovårdens ställning stärkas, också det här med hänvisning till de här skillnaderna som har ökat den senaste tiden. I socialskyddsreformen bör de här mest angelägna åtgärderna vidtas i det här skedet, nämligen de som handlar om att de lägsta nivåerna ska höjas för att vi ska kunna leva upp till löftet om att alla ska ha trygghet i alla livssituationer.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun yhteisöverot romahtavat yritysten vaikeuksien takia, olisi erittäin tärkeätä, että valtio ja kunnat muuttavat sitä jakosuhdetta kuntien hyväksi, koska tällä tavalla saadaan kuntiin enemmän rahoja eikä tarvitse tätä varten ottaa velkaa, vaan muutetaan tätä jakosuhdetta. Se olisi kuntaministerille ensimmäinen hyvä, rakentava ehdotus täältä oppositiosta käsin.

Sitten, arvoisa puhemies, vaalilaki ja vaalirahoituslaki. Herra pääministeri, teidän hallituksellanne on ollut kaksi työryhmää. Tukekaa nyt oikeusministeri Braxia, että nämä esitykset tulevat näillä valtiopäivillä, älkääkö hoosatko sen EU-perustuslain kanssa, josta Irlanti pistetään äänestämään, samasta sopimuksesta, toiseen kertaan.

Arvoisa puhemies! Suomalainen teollisuus ja duunari ovat tärkeitä. Pitkään on hymyilty lökäpöksyille ja tehdastyöläisille. Ei olisi syytä. Nyt kun jaettavasta on puutetta, niin kakunleipojia pitää tukea, näitä rakenteita, koulutusta sinne, mistä oli viimeksikin jo kyselytunnilla puhetta.

Arvoisa pääministeri, pakko teidän veropolitiikkaanne on arvostella. Hyväosaiset ovat saaneet suuret verohelpotukset, ja samanaikaisesti pienet sosiaalietuudet ovat jääneet mopen osalle.

Aivan lopuksi, herra pääministeri ja sosiaaliministeri: Nyt kun tulee vaikeat ajat, satsatkaa mielenterveyspalveluihin. Monen mieli on nyt kovilla, eli nyt kannattaa tehdä myös ennalta ehkäisevää toimintaa. Kyllä me tästä selviämme, mutta antakaa ihmisille mahdollisuus.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Maltilliset palkkaratkaisut ovat luonnollisesti erittäin tärkeä osa tätä pidemmän tähtäimen selviytymistä. Ne ovat sekä julkisen sektorin osalta että myös meidän vientimme pidemmän tähtäimen kilpailuedellytysten kannalta avainasemassa, mutta ei pidä ajatella niin eikä luulla niin, että palkkasopimukset ja palkkaratkaisut saattaisivat joidenkin yksittäisten firmojen menestyksen tässä ratkaista. Jos tilanne äityy niin vaikeaksi, että vaikeuksia tulee, niin siinä se palkkaratkaisu ei sitä ratkaise. Tarvitaan muita toimia.

Hallitus tähtää hyvään koordinaatioon palkkapolitiikassa. Olemme lähes kuukausittain järjestöjä tavanneet, seuraava tapaaminen on muistaakseni taas maaliskuun 9. päivä. Kun tästä perinteisestä tuposta järjestöt luopuivat lähinnä työnantajien toiveesta, niin hallitus pyrkii rakentamaan sellaista koordinointia, joka kuitenkin makrotalouden kannalta olisi tarpeen ja järkevää. Uskon, että kun luonnostaan tiettyjen tärkeiden teollisuusalojen sopimukset tulevat tänä vuonna neuvoteltavaksi, niin se muodostaa semmoisen ensimmäisen ankkurin tälle. Ja hallitus on, niin kuin minä äsken puheissanikin, vedonnut voimakkaasti kunta-alan osapuoliin, että ne aientaisivat neuvotteluja, niin että nykyisten sopimusten jatkeeksi neuvoteltaisiin kerralla kolmen vuoden pitkäaikainen ratkaisu. Sitä tarvitaan. Sitä tarvitsevat kunnat, sitä tietoa tarvitsee myös valtio, koska palkkaratkaisu kuntatalouden ennakoinnin kannalta on aivan avainasemassa.

Oppositio esittää täällä, että pitäisi nyt lisätä 200 miljoonaa euroa kunnille. (Ed. Kallis: Niin pitääkin!) Minä luulen, että se on yksi opposition arvio siitä, mikä on tämä kuntien tarve, mutta tullaan varmasti kuulemaan paljon suurempiakin arvioita, erilaisia lukuja, miten se pitää kohdistaa eri kunnille, millä mekanismeilla, niin että se oikeudenmukaisesti ottaa huomioon kuntien kokemat menetykset. Siihen minusta opposition täällä esittämä keino ei välttämättä ole se avain.

Hallitus tulee tarkkaan seuraamaan kuntatalouden kehitystä. Kehysriihessä tulemme ensimmäisen arvion saamaan tästä. Kuntien palkkaratkaisu pitää saada aikaan. Kaikille työntekijä- ja työnantajajärjestöille olemme ilmoittaneet, että veroratkaisut teemme vasta budjettiriihessä. Olemme valmiita ottamaan niissä huomioon palkkaratkaisuista saatavan tiedon. Eli me käytämme kyllä kaiken sen arsenaalin, mikä meillä on käytettävissä, jotta tätä palkkakoordinaatiota saadaan lisättyä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen kyllä tätä pääministerin vastausta ja ihmettelen myös sitä, että tuossa ilmoituksessanne kuntataloutta sivuttiin vain muutamalla virkkeellä, ikään kuin se olisi joku sivuseikka, eikä yhtään konkreettista esitystä kuntatalouden pelastamiseksi ole vielä hallituksen taholta tässä tilaisuudessa tullut esiin. Kunnat kuitenkin huolehtivat niistä palveluista, muun muassa terveyspalveluista, jotka kansalaiset nostavat kaikkein tärkeimmäksi politiikanteon tavoitteeksi. Eikö teitä huolestuta se, että verotulot romahtavat 2—3 prosenttia miinukselle tänä vuonna mutta kuntien kustannusten kasvu sen sijaan pysyy varsin korkealla tasolla, 5 prosentin tasolla?

Kysyn myös sitä, missä viipyy nyt tämä ehdotus kuntien yhteisövero-osuuden korottamisesta, josta on puhuttu. Sen lisäksi kyllä tarvitaan myös kuntien valtionosuuksien korottamista, sillä kunnat ovat varsin eriarvoisessa asemassa keskenään tämän yhteisöveron tuoton suhteen, mutta kyllä tarvitaan myös hyvinvointi-investointeja lasten ja nuorten tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi, lisäksi vinoutuneen palvelujärjestelmän uudistamiseksi. Tällä hetkellä ongelmana on se, että sosiaali- ja terveyspalvelut esimerkiksi painottuvat varsin paljon korjaaviin toimenpiteisiin, esimerkiksi lastenpsykiatria ja nuoriso-psykiatria. Ne tulevat vasta (Puhemies: Minuutti kulunut!) myöhäisessä vaiheessa, jolloin inhimillinen ja taloudellinen laskukin on kallis. Eli nyt tarvittaisiin panostusta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Viime kyselytunnilla, äskeisessä puheessa kerroin sen, miten tulemme kuntatalouden osalta tätä arviointityötä tekemään. Me tiedämme, että kuntatalous heikentyy koko ajan, mutta emme vielä tiedä edes sen määrää, ja arvelen, että te kristillisdemokraatit — ja jos muu oppositio yhtyy tuohon kristillisdemokraattien arvioon 200 miljoonan euron tarpeesta — (Ed. Gustafsson: Se on liian vähän!) joudutte perumaan nuo puheenne, niin että katsotaan, kauanko te olette tämän 200 miljoonan euron takana. (Ed. Tennilä: Ed. Kallis on halpa mies tässä!) Tämä vaan osoittaa sen, että ei meillä ole vielä kenelläkään tietoa, mikä tulee olemaan tämä kuntien tarve ja miten se kohdentuu erityyppisiin kuntiin. Tähän varmasti tullaan tämän vuoden aikana palaamaan, mutta nyt se eturintama tässä talouden kriisissä on sittenkin täällä yksityissektorilla. Vienti on romahtamassa monilla aloilla, ja pitää keskittyä siihen, että tehdään niitä ennalta ehkäiseviä toimia, joilla tämän reaalitalouden menetykset saataisiin mahdollisimman vähäisiksi. Silloin myös kuntatalous pärjäisi paremmin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri varmaan on siinä oikeassa, että eihän tässä eurolleen varmaan kukaan tiedä, mitä kuntataloudessa tulee tapahtumaan. Mutta sehän nyt tiedetään varmasti, että se tarve tulee olemaan miljardiluokkaa. (Välihuuto) — Joo, joo, aivan, mutta siellä kulut kasvavat yli ennakoitujen arviolta sen 1,5 miljardia. — Verotulot putoavat noin 500 miljoonaa. Tämä oli Kuntaliiton arvio. Sen jälkeen on tullut Helsingin kaupungin arvio, joka oli 1,5 miljardia alijäämäinen, Helsingin kaupungin arvio kolmen vuoden aikana. Kyllä me puhumme, herra pääministeri, kumminkin miljardiluokkaa olevasta tarpeesta. Se, miten se katetaan, on aivan toinen ja oma juttunsa joka tapauksessa. Siihenkin voidaan esittää vaihtoehtoja, minkälaisia vaihtoehtoja on käymässä, mutta ei nyt kannata panna enää päätä pensaaseen. On vaihtoehtoina, että joko huolehditaan hyvinvointipalveluista, kansalaisten palveluista tai sitten mennään siihen tilanteeseen, että kunnat lähtevät tekemään omia päätöksiään, niin kuin ikävä kyllä siellä on osa kunnista lähtenyt jo tekemään. Ei nyt enää kannata odottaa mitään. Nyt tarvitaan päätöksiä.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, me tiedämme sen, että kunnat ovat itse arvioineet, että kuntien tulojen ja menojen välillä on 2 miljardin aukko, joka on 2 tuloveroprosenttiyksikön suuruinen verotuksessa. Se kertoo sen suuruusluokan, jonka kanssa me olemme tekemisissä. Sen vuoksi me tarvitsemme monenlaisia toimia. Yhteisöveron jako-osuuden muutos on yksi mahdollisuus. Mutta sellaisissa kunnissa, joissa tehdas menee nurin, nämä ratkaisut eivät auta, koska vaikka nollasta maksettaisiin sata prosenttia, niin se ei sitä kuntaa auta, minkä vuoksi tarvitaan myös muita toimia. Tarvitaan kuntien valtionosuuksia, jotta voimme pitää huolta koulutuksesta, päivähoidosta, vanhustenhoivasta, mutta erityisesti terveydenhuollosta, joka tällä hetkellä uhkaa kriisiytyä. Sen lisäksi me tarvitsemme peruskorjauksen aktivointia.

Hallitus on ottanut hyvän pienen askeleen, mutta sanon pienen askeleen, koska tarve on paljon suurempi, jos katsomme, miten meidän rakentamisemme menee alas ja millaista peruskorjaustarvetta kunnissa on. Tähän hyvään askeleeseen liittyy myös ikävä loukko, joka on sen jälkirahoitteisuus. Kaikkein kipeimmässä tilanteessa olevat kunnat (Puhemies: Minuutti kulunut!) eivät pysty käyttämään näitä valtionapuja, koska kunnat eivät saa rahaa. Eikö olisi reilumpaa, että valtio tulisi todella vastaan?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totesin, että kristillisdemokraatit hyväksyvät lisätalousarvion sillä muutoksella, että siihen lisätään 200 miljoonaa — eli 200 miljoonaa tässä vaiheessa.

Ymmärsin pääministerin puheesta, että 200 miljoonaa ei riitä. (Ed. Skinnari: Kun on 350 kuntaa, ei se paljon ole kuntaa kohti!) Herää kysymys, miksi te ette esitä enempää. Tässä vaiheessa lisätalousarvioon tulisi saada 200 miljoonaa. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että se ei tule riittämään, mutta tässä vaiheessa tämän lisätalousarvion tulee se saada. En minä puhunut siitä, mitä tarvitaan ensi vuonna, mitä tarvitaan kahden tai kolmen vuoden kuluttua, vaan nyt ja tällä hetkellä tarvitaan 200 miljoonaa. Ymmärsin teidän puheenvuorostanne, että se ei tule riittämään, että pitäisi antaa enemmän.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä kuntatalouden suurimmat ongelmat tämän kriisin takia ovat niissä kunnissa, jotka ovat yhteisöverosta erityisen riippuvaisia. Mutta eihän tämä opposition esitys yleisten valtionapujen lisäämisestä nyt kohdistu näihin kuntiin. Yhteisöveroa menettävät monet sellaiset kunnat. Vasemmistoliitto nosti Helsingin esille, joka on käytännössä plus miinus nolla valtionapujen suhteen. (Ed. Kallis: Miten se jaetaan?) Eli tätä tarkoitan sillä, että myös kohdistuksen pitää olla oikea.

Kristillisdemokraatit 200 miljoonaa, vasemmistoliitto miljardi, SDP 2 miljardia — tämä kertoo tämän hajonnan. (Välihuutoja) Se, mistä me olemme varmoja, on se, että siellä on reipas miinusmerkki. Sitten pitää löytää oikea kohdennus. Nyt jos lisäbudjetissa eduskunta päättää lisätä 200 miljoonaa, kun se maksetaan kuukausittain tämä valtionosuus, se on noin 20 miljoonaa euroa kuukaudessa. Sekö tässä nyt olisi se erityinen helpotus? (Ed. Kallis: Miksi te ette sitä tee?) Tehdään päätökset rationaalisesti, selvitetään tarkkaan, mitä kuntataloudessa tapahtuu. Ei siellä välitöntä sellaista katastrofia ole niin kuin monissa yksityisissä yrityksissä. Tehdään tämä arvio kunnolla kehysriihessä ja sitten katsotaan. Pitää saada myös sellainen palkkaratkaisu, että kunnissa tiedetään, miten neljä vuotta eletään, ja rakennetaan sellaista kuntapakettia, jolla aidosti autetaan ja joka kohdistetaan oikeisiin kohteisiin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minusta arvostamani pääministeri kyllä toimii tässä, niin kuin sanotte, kylmän rationaalisella tavalla. Minä uskaltaisin sanoa nyt kyllä tällä tavalla niin kuin eräät muutkin asiantuntijat, että tämä hallituksen suhde kuntiin on nyt sen kaltainen kuin te, herra pääministeri, olette todennut, ja myöskin valtiovarainministeri Katainen, että ei mitään leikkauslistoja tehdä, ei niitä ole olemassa eikä tule. Te teette nämä palvelujen heikennykset ja leikkaukset. Te teetätte niitä kunnilla jo nyt, ja sen takia minusta tavallaan tällaisesta kylmästä rationaalisuudesta, mitä te korostatte tässä, maksavat hinnan vanhukset ja lapset, jotka tarvitsevat niitä palveluja tässä ja nyt ja joilla ei ole aikaa odottaa kuukausi- tai vuositolkulla, jotta se riittävä rahasumma sitten saadaan.

Minusta meidän ei kannata mennä tämmöiseen kvasikeskusteluun, onko se oikea luku sitten 1 miljardia enemmän tai vähemmän. Se on joka tapauksessa huomattavan iso summa, mitä kunnat tarvitsevat palvelujensa ylläpitämiseen ja kehittämiseen, ja se on myöskin tasa-arvopolitiikkaa. Viittaan taas vanhuksiin ja lapsiin, jotka joutuvat kärsimään hallituksen liian tiukasta, sanoisin, (Puhemies: Minuutti kulunut!) oikeistolaisesta talouspolitiikasta.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän teemaan liittyen, vaikka muuhunkin asiaan on asiaa: Nyt täytyisi miettiä ennen kaikkea kuntapalvelupuolella sitä, miten ne palvelut tuotetaan, millä keinoilla saadaan näitä asioita. (Ed. Kuoppa: Yksityistäminen on kaikkein pahinta!) Kehitetään nyt niitä uusia ideoita. Tämä taloudellinen taantuma mahdollistaa todellakin uusien palvelurakenteiden luomisen, eikä vain listata, monellako miljoonalla tehdään. Aloitetaan sisällön päästä, aloitetaan niiden asiakkaiden päästä. Keksikää niitä, kertokaa myöskin meille, me kerromme teille.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten pääministeri tuossa totesi, kyllä tärkeä on myös tämä yksityinen sektori — kaksi kolmasosaa koko sopasta on tietysti nimenomaan yksityisellä puolella — ja se, että me tuemme kotimaista kysyntää laaja-alaisesti. Tuossa totta kai ovat tärkeitä myös valtion tukemat elvytyspaketin hankkeet. Juuri tässä luen, että Virtain vesihuoltohanke sai vajaat 2 miljoonaa. Nämä ovat niitä tärkeitä asioita siellä maakunnissa, tervetulleita viestejä.

Mutta ennen kaikkea rakennuspuolella, nyt kun rakennustarvikkeiden hinnat ovat laskeneet ja on saatavissa myös rakennusmiehiä, on erittäin tärkeää, että me kehotamme ja rohkaisemme ihmisiä myös omissa talouksissaan tekemään remonttitöitä, varsinkin kun hallitus on tehnyt hyviä ratkaisuja myös kotitalousvähennyksen suhteen. Uskon, että myös sieltä löytyy, pienistä talouksista ja pienistä puroista, työllistäviä vaikutuksia.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joko pääministeri ymmärtää täysin väärin tai sitten hän ymmärtää tahallaan väärin. Toivon jälkimmäistä tämän kansakunnan ja isänmaan vuoksi.

Täällähän esitettiin nämä luvut kuntatalouden ongelmista, aivan kuten ed. Kallis sanoi. Hän puhui nyt, tässä ja heti lyhyen ajan ensimmäisestä paukusta. Täällä puhuttiin pidemmän ajan — tämän vuoden, tulevien vuosien — tarpeista kunnallistaloudessa. Jokainen varmasti sen ymmärsi ja toivon mukaan myös te, pääministeri Vanhanen. Kun puhutaan kuntarahoituksesta, silloin puhutaan peruspalveluista, puhutaan siitä, saavatko lapset ja nuoret mielenterveyspalveluita; puhutaan siitä, minkä kokoisia ovat koululuokat; puhutaan siitä, miten terveyskeskukset toimivat; ja jos näihin hallitus ei halua panostaa, me ajamme peruspalvelut alas.

Minusta kuulosti pelottavalta ed. Jaskarin puheenvuoro, kun hän näki tulevan laman mahdollisuutena yksityistää meidän peruspalveluitamme. Tämä yksityistäminen voi näyttää halvalta, mutta kalliiksi se tulee ihmisille, kansalaisille, (Puhemies: Minuutti kulunut!) erityisesti pienituloisille ihmisille.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron jo kauan kauan sitten. Ed. Ravi totesi täällä puheenvuorossaan, että hallituksen toimien tavoitteena on ainoastaan loiventaa talouskriisin aiheuttamia vaikeuksia. Kokoomuksella ei ole edes tavoitteena poistaa ongelmia, joita talouskriisi aiheuttaa. Se on kyllä laiha lohtu pienituloisille, työttömille; se on laiha lohtu sairaille ja vanhuksille.

Ed. Ravin mukaan suomalaisen todellinen luonne tulee esille vaikeina aikoina. Minusta on ikävä huomata, kuinka se ilmenee kokoomuksessa ja kokoomuslaisten, ennen kaikkea ministereiden, puheissa. Tänään he haukkuvat henkilöitä tai puolueita räikein sanoin, ja huomenna he pyytävät anteeksi, ja siitä näyttää jo muodostuvan kokoomuslainen, voisiko sanoa, poliittinen kulttuuri. Toivottavasti se ei leviä muihin hallituspuolueisiin.

Sosialidemokraattien todellinen ilme vaikeissa tilanteissa näkyy aivan toisin, elikkä sosialidemokraatit ojentavat yhteistyön käden (Puhemies: Minuutti kulunut!) hallitukselle, ja me olemme esittäneet vaihtoehdon talouspolitiikalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden rahoitusongelma ei kyllä tällä huutokaupalla taida ratketa millään, vaikka kuinka yrittäisi siihen positiivisesti suhtautua. Se on ratkaistava muulla tavalla.

Mutta se, mistä kannattaa todella olla huolissaan, on julkisen talouden kokonaisrahoitus ja se vuo, mikä siitä tapahtuu tällä hetkellä veroparatiiseihin ja ulkopuolelle. Minusta on erinomaisen positiivista, että Sarkozy ja Obama ovat lähteneet nyt Oecd:n vuonna 2001 kiville menneen harmaan ja mustan talouden kuriinsaamisohjelman taakse. Toivottavasti Obama sanoo sen myöskin presidenttinä eikä vain kandidaattina.

Toinen asia, joka on erittäin positiivinen tässä suhteessa, on Norjan aloite. Norjahan keksi, että kehitysyhteistyörahat hienosti lähtevät meiltä, menevät sinne kohdemaahan mutta saman tien veroparatiisien kautta tulevat meille takaisin. Norjan hallitus on lähtenyt voimakkaasti pistämään tässä suhteessa aukkoja kiinni, tässä vuossa kehitysmaitten kautta veroparatiiseihin. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Elikkä tässä Suomen hallitus nyt äkkiä mukaan.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kaksi korjausta sosialidemokraattien puheenvuoroihin.

Täällä ed. Filatov sanoi, että kun rakennemuutospaikkakunta tulee, siellä yhteisövero romahtaa. Ed. Filatov, teidän pitää tietää, että niin ei käy. Se romahtaa tällaisella paikkakunnalla samassa suhteessa kuin kaikkialla muuallakin. Yhteisöveron jako-osuus tulee vuosilta 2006 ja 2007, ja se määrää sen, että samalla tavalla tulee kaikkien näiden kuntien yhteisöverotuotto. Minusta tämä on tärkeä kertoa kansalaisille. Jos tämä menee vielä televisioon, niin tulee väärä käsitys ihmisille, että rakennemuutospaikkakunnat menettävät yhteisöveroa jotenkin radikaalisti enemmän kuin muut. Näin ei käy.

Toinen asia: Te, ed. Gustafsson, väitätte tässä, että lapset ja vanhukset nyt kärsivät sen takia, että kuntien verotulot tämän vuoden aikaan ovat laskemassa. Hallitus on kertonut, että se tulee puuttumaan tähän tilanteeseen, mutta siinä, mitä tähän saakka on tapahtunut, näitten kuukausien aikaan, ei niin ole käynyt. Ei se ole totta näiltä osin, mitä te väitätte. Minä olen ihmetellyt sitä, ettei ennen kaikkea sosialidemokraattien puheenvuoroissa, joitten suhteen panin paljon toivoa, puhuta myös siitä, miten turvattaisiin pyörien pyöriminen, se että suomalaiset työntekijät tehtaissa ja palvelualoilla saavat työtä, ja hallituksen toimet ovat nyt keskittyneet estämään (Puhemies: Minuutti kulunut!) kansantalouden romahduksen. Jos viennissä 10 prosenttia tapahtuu pudotusta, se on lähes 10 miljardia euroa. Emme me millään toimin voi näillä kotimaisilla elvytystoimilla niin rajuja tulonmenetyksiä (Puhemies: Ministeri Pekkarinen!) korvata.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen, te tiedätte varsin hyvin, että tässä on puhuttu tämän vuoden asioista ja tulevista vuosista. Pääministeri esimerkiksi viittasi, että kuntatalouden ongelmat ovat vasta edessä. Me olemme yrittäneet todistaa, että niitä on meillä jo tässä ja nyt ja sen vuoksi me tarvitsemme monenlaisia ratkaisuja. Meille ei riitä joku yksi yhteisöverokeskustelu, eikä meillä riitä se, että me puhumme pankeista ja yrityksistä.

Mutta me emme ole vastustaneet teidän esityksiänne yrityselämän ja pankkien tilanteen turvaamiseksi. Päinvastoin, me olemme kannattaneet niitä. Ainoastaan me olemme toivoneet, että siellä olisi enemmän vastikkeellisuutta, koska jos me vaadimme tavallisilta kansalaisilta sosiaaliturvan vastineeksi vastikkeellisuutta, niin totta vieköön sitä pitää vaatia myös yrityksiltä ja pankeilta.

Sen lisäksi on kyse siitä, miten kunnat selviävät ensi vuonna. Mutta nyt on kyse siitä, esimerkiksi lisätalousarviossa, miten ne selviävät tänä vuonna. Siihen olisivat auttaneet esimerkiksi suuremmat peruskorjausrahat ja siten rakennetut peruskorjausrahat, että rahat tulisivat heti eivätkä vasta seitsemän vuoden päästä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! On aivan juuri näin niin kuin ministeri Pekkarinen totesi tämän yhteisöveron jako-osuuden osalta. Se kertautuu näille yksittäisille paikkakunnille, joilla nyt vaikka se yksi ainoa tehdas joutuisi lopettamaan, vasta kahden vuoden kuluttua. Mutta se on selvää, että tämä yhteisöveron kokonaissumma romahtaa tänä vuonna sillä tavalla, että se tulee näkymään vahvasti jo tämän vuoden puolella kaikille näille kunnille, jotka ovat vahvasti riippuvaisia yhteisöverotuotoista.

Juuri siksi tähän akuuttiin tilanteeseen olenkin jo muutama viikko sitten esittänyt hallituksen puolivälitarkastelussa pohdittavaksi kokonaispakettia, jossa yhtenä osuutena on se, että yhteisöveron tuotto-osuutta kunnille lisättäisiin. Mutta ei se sekään mitään ilmaista rahaa ole. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että valtion tulot vähenevät ja silloin valtio joutuu ottamaan lisää velkaa. Sen vuoksi meidän on tarkkaan hallituksessa pohdittava tätä koko kokonaisuutta.

Mutta mitä tulee sitten valtionosuusuudistukseen ja valtionosuuksien lisäämiseen, niin niissä kunnissa, jotka ovat vahvasti riippuvaisia valtionosuuksista, tämä taantuma tulee näkymään hieman viiveellä. Itse asiassa Kuntaliittokin on arvioinut, että sinänsä kunnallisverot kyllä, (Puhemies: Minuutti kulunut!) mitä tulee ansiotuloveroihin, kehittyvät vielä suurin piirtein nollan pinnassa. Eli tätäkin kautta nämä kunnat tänä vuonna ovat hieman kohtuullisemmassa asemassa kuin ne kunnat, jotka ovat yhteisöverotuotoista riippuvaisia.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Omaatuntoani soimaa, että niin voimakkaasti puutun ed. Filatovin mainitsemiin rakennemuutospaikkakuntien veronmenetyksiin. (Ed. Saarinen: Pyydättekö anteeksi?) — Voisin vaikkapa pyytää anteeksikin. (Naurua) Jos sitä nykyään pääsee mistä tahansa pälkähästä pyytämällä anteeksi, niin minäkin käytän sitä tilaisuutta hyväksi. — Kuitenkin oli ja on tavattoman tärkeää — ja minä toivon, että se nyt tuli selväksi — että todellakaan rakennemuutospaikkakunnat, jotka menettävät vaikka tuhat työpaikkaa, eivät välittömästi menetä sitä yhteisöveropottiansa. (Ed. Laitinen: Kyllä me sen tiedämme!) — No, hyvä oli, ed. Laitinen, jos tiesitte. Minä toivon, että te todella tiesitte ja teidän eduskuntaryhmässä muistettiin tämä asia.

Mitä tulee sosialidemokraattien puheenvuoroon, ei saa olla niin, että vain yritysten ja pankkien asioissa kiirehditään. Näin sanoitte te ryhmäpuheenvuorossa jnp. Niissä piti kiirehtiä ja niissä pitää kiirehtiä, koska se on se eturintama. Se aalto iskee, tämä kriisiaalto, ensimmäisenä Suomeen nimenomaan siihen markkinaan, joka on avoimessa kansainvälisessä kisassa. Siinä menestymisen suurin pullonkaula tällä hetkellä on yritysten rahoituksen saaminen ja saatavuus, ja sen ongelman hallitus on halunnut poistaa niin voimallisesti kuin se suinkin on mahdollista. (Ed. Gustafsson: Ministeri halkoo hiuksia nyt!) Ja nyt se toimii.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä menee vähän tällaiseksi snobbailuksi näköjään puolin ja toisinkin ehkä. Mutta kannattaa nyt joku perusasia pitää mielessä kumminkin. Harkinnanvaraista rahoitusavustusta hakee vuosittain noin kolmasosa kunnista, siis noin kolmasosa. Elikkä siellä on jo valmiiksi semmoinen joukko, jolla on kohtuullisen heikko taloudellinen tilanne. Niiden kuntien lukumäärä tulee lisääntymään, ja kun näitä kriisikuntia on liian paljon tällä hetkellä Suomessa, se on se peruslähtötilanne, mistä lähdetään liikkeelle. Sen lisäksi on tulossa veronmenetyksiä yhteisöveron ja tuloveron menetyksien muodossa.

Ymmärtääkseni hallitus saa — tai en tiedä, onko se ministeri Kiviniemi, joka huomenna saa, mutta koko hallitus varmaan hänen kauttaan — Kuntaliiton pelastusohjelman, joka on nimetty pelastusohjelmaksi. Siellä puhutaan suuruusluokasta noin 2 miljardia euroa, joka on siellä tulopohjassa oleva erotus. Sen jälkeen, niin kuin äsken sanoin, tuli joku Helsingin kaupungin ilmoitus, jossa puhuttiin kolmen vuoden aikana noin 500 miljoonasta eurosta, niin että kyllä puhutaan todella vakavasta ongelmasta, ja sen vakavan ongelman kääntöpuolihan on se, että on nimenomaan kuntia, jotka ovat jo tilanteessa, jossa palveluja on jouduttu supistamaan. Kuinka paljon niitä halutaan lisää, vai halutaanko niitä? (Puhemies: Minuutti kulunut!) Mikä on hallituksen tahto? Se vahva tahtotila auttaa, ei enää mikään snobbailu, euroja sinne tai tänne. Rahaa tarvitaan. Ei voi mitään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rahaa tarvitaan, ei sille voi mitään. Arvoisa pääministeri Vanhanen, arvoisat ministerit Pekkarinen ja Kiviniemi, se, mitä me olemme sosialidemokraatteina yrittäneet teille viestittää, on nimenomaan ollut se, että kunnissa on vaikeuksia jo tässä ja nyt. Esimerkiksi kohtuullisen vauraassa tilassa perinteisesti elänyt oma kotikaupunkini Tampere on nyt laskenut, että tälle vuodelle syntyy alijäämää 50 miljoonaa euroa. Siellä tosissaan suunnitellaan jo ryhmäkokojen kasvattamista. Siellä tehdään loistavaa, lainausmerkeissä sanottuna, ilmastopolitiikkaa suunnittelemalla bussilippujen hintojen korotuksia. Jos Tampereella tapahtuu näin, niin voitte varmasti kuvitella, mikä hätä on tässä ja nyt juuri tänä vuonna jo monessa monessa kunnissa, missä jo muutenkin on vaikeampaa: työpaikkoja menee jnp., niin kuin menee meilläkin. Eli tässä on se meidän huolemme. Kunnat tarvitsevat apua tässä ja nyt.

Ed. Filatov toi esille sen vajeen, sen gäpin, minkä me tiedämme. Se on 2 miljardia euroa jo tälle vuodelle, ja tähän mennessä teidän vastauksenne on nolla. Viimeksi syksyllä, kun sosialidemokraatit tätä esittivät ja kysyivät kuntien ongelmista, ministeri Kiviniemi ilmoitti, (Puhemies: Minuutti kulunut!) että puheenjohtajamme Jutta Urpilainen vain pelottelee. Onneksi nyt olette tehneet ehdotuksia. Odotan edelleen niiden läpimenoa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Hurskaisen puheenvuoron johdosta olin vähän pahoillani, että hän ehkä jollakin tavalla kuuli väärin tai käsitti väärin, mitä sanoin. Yritin kuvata sitä, että vaikka valtion ja julkisen vallan toimet olisivat kuinka mittavia tämän laman torjunnassa, niin niillä ei pystytä täysin paikkaamaan sitä painetta, mikä tulee ulkopuolelta, ja päinvastoin korostin erittäin voimakkaasti puheenvuorossani sosiaalista vastuullisuutta ja mahdollisimman tasaista vastuunjakoa. Siinä mielessä koen kyllä aika lailla ikävänä tuon puheenvuoroni väärinymmärryksen tai vääristelyn.

Haluan vielä todeta sen, että puheenvuoroni lopussa totesin myöskin erinomaisen hyvänä yhteistyön esimerkkinä sen, mitä työmarkkinajärjestöt keskenään ja hallituksen kanssa tässä vaikeassa tilanteessa ovat saaneet aikaan. Kyllä olen aivan vilpitön, kun sanon teille, että toivoisin myöskin tämmöistä rakentavaa yhteistyötä löytyvän myöskin tästä salista. (Eduskunnasta: Samat sanat! — Hyvä!)

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on juuri niin kuin sanoitte, ed. Ravi, että työttömiä tulee, mutta nyt tämä tilanne on erittäin kummallinen, että me olemme ainoana ryhmänä kantamassa huolta niistä, jotka ovat tämän talouskriisin ensimmäiset ja todelliset uhrit eli nämä työttömät. Kun työttömyysturva on heikko Suomessa suunnilleen kautta linjan, niin sehän tarkoittaa myös sitä, että kun työttömiä tulee, niin ostovoima heikkenee isolla osalla kansaa. Se taas lisää työttömyyttä sitä kautta. Se on myöskin kunnille iso kysymys. Kun työttömiä tulee ja työttömyysturva on heikko, niin sehän tarkoittaa sitä, että kuntien verotulot tätäkin kautta pienenevät ja samaan aikaan toimeentulomenot kasvavat. Herätkää muutkin kantamaan huolta näistä tämän talouskriisin todellisista uhreista, työttömistä, joita saattaa kohta olla pilvin pimein tässä maassa, jos ei kansallisessa taloudessa satu jotakin parempaa.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Martti Korhonen puhui näistä harkinnanvaraisista avustuksista. Niitähän myönnetään näiden päättyneen vuoden tilinpäätöstietojen mukaan, ja harkinnanvaraista avustusta hakevien kuntien lukumäärä on viime vuosina ollut koko ajan laskussa, mutta on selvää, että se tulee nyt nousemaan. Tähän on varmasti myös hallituksen osaltaan varauduttava.

Mutta mitä tulee tähän väitettyyn 2 miljardin euron aukkoon kuntien taloudessa, niin siinä on kyllä nyt vähän lukuja väännelty ja käännelty oudolla tavalla. Huomenna, kun Kuntaliitto tulee nuo omat esityksensä esittämään, varmasti tämäkin väärinkäsitys, joka nyt oppositiolla tuntuu olevan, korjaantuisi. Ei kuntataloudessa ole 2 miljardin euron aukkoa näilläkään ennusteilla, vaan vuosikatteen odotetaan olevan kuitenkin vielä positiivinen tänä vuonna. Kysymys on sitten siitä, riittääkö tuo vuosikate koko kuntakentässä poistoihin. Se kustannusten nousuvauhti, mitä Kuntaliittokin on esittänyt tapahtuvaksi, on ihan yhdessä todettu jo peruspalveluohjelmassa. Ei siinä ole sinänsä mitään uutista. Se aukko, minkä me tiedämme nyt syntyväksi verrattuna viime vuoden ennusteisiin, (Puhemies: Minuutti kulunut!) on se noin 0,5 miljardia euroa yhteisöverotuotoissa, mutta kuten sanoin, sekään ei vielä kokonaisuudessaan vie vuosikatetta miinukselle.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ed. Filatovin puheeseen. Puhuitte täällä pienistä eläkkeistä. Haluan todeta, että viime hallituskaudella minulle ei ministerinä kuulunut eläkepolitiikka vaan se oli sosialidemokraattisen ministerin hallussa. Silloin kävimme kovia neuvotteluja siitä, että saimme kansaneläkkeeseen 7 euron ja 5 euron korotukset. Tällä vaalikaudella olemme viime vuoden alusta saaneet jo isoon osaan kansaneläkkeitä yli 50 euron korotukset tasokorotus, indeksi ja kalleusluokituksen poistaminen yhteenlaskettuna. (Ed. Gustafsson: Valitettavasti hallitusohjelma oli silloin sellainen, kannattaa olla rehellinen!) Sen lisäksi tällä vaalikaudella olemme oikaisseet eläkeläisten verotuksen niin, että se ei ole enää korkeampaa kuin palkansaajilla. Tässä on todella isoja eläkepoliittisia ratkaisuja tehty tällä vaalikaudella, ja vielä olemme päättäneet takuueläkkeestä, jolloinka kaikkein pienimmät eläkkeet sitten ovat siinä 700 euron kinttaalla indekseineen.

Sitten ed. Paasiolle toteaisin, että Sata-komiteahan jatkaa vielä työtään ja me olemme saamassa jo nyt sen peruslinjauksen mukaisia uudistuksia: työurien pidentämistä, työttömyysjaksojen lyhentämistä. Siinä työssä ovat työmarkkinajärjestötkin olleet kiitettävästi mukana. Sata-komitean välimietintöhän oli yksimielinen niistä linjauksista, ja työ jatkuu tämän vuoden loppuun. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Siellä on isoja asioita vielä edessä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän tämän kuntakeskustelun kiivauden lähinnä sillä, jos oppositio haluaa viestiä siitä, että oppositiossa ollaan enemmän huolestuneita ihmisten palveluista kuin hallituksessa, mutta ei hallitus kyllä tätä tule hyväksymään. Kyllä hallitus on erittäin huolissaan siitä, miten ihmisten palvelut järjestetään. Tältä osin tämä väittely päättyy aina ratkaisemattomaan. Mutta silloin kun me olemme vastuussa päätöksenteosta, ei kuntapalveluita ja niiden rahoitusta koskevia päätöksiä tehdä sillä suurpiirteisyyden tasolla, joka tässäkin keskustelussa on ollut tai siinä Kuntaliiton arviossa, joka suunnilleen 0,5 miljardin tarkkuudella yrittää osua kohdalleen, josta 1,5 miljardia sattuu olemaan kustannusten nousua. Se ei ole tämän kriisin aiheuttamaa, vaan yleistä kustannusten nousua, eli puhutaan valtavan suurista summista. Ei meillä tässä kriisissä ole enemmän rahaa käytössä vaan vähemmän rahaa käytössä kuin normaalioloissa. Kaikki tämä lisäraha joudutaan ottamaan meidän kaikkien kuntalaisten ja valtion asukkaiden velkapiikkiin. Eli vetoan siihen, että tehdään laskelmat, arviot rauhassa, maltilla, tarkasti, katsotaan, että ne kohdentuvat aidosti sinne, mihin niitten pitää kohdentua, ja tässä emme ole nyt aivan jäniksen selässä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheet ovat puheita, ja teot ovat tekoja. Täällä on mielestäni turha vedota aiempaan. Tämä hallitus aloitti 20 miljardia rikkaamman Suomen kanssa kuin edellinen hallitus. Eli jakovaraa on ollut, mutta se on jaettu hyvätuloisille. Te puhutte sosiaalisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Suomessa on tällä hetkellä yli 700 000 köyhää ihmistä EU-mittareilla mitattuna, joukossa 150 000 köyhää lasta, ja todennäköisesti nämä tiedot ovat sen verran vanhoja, että tämä köyhien määrä on jopa lisääntynyt. Mitä heille on luvassa? Ei yhtään mitään. Ne toimet, joista te olette puhuneet, eivät heihin kohdistu. Ne murenet, joita olette heille antaneet, ovat kohdentuneet erittäin kapea-alaisesti. Siellä on valtava määrä lapsiperheitä, köyhiä lapsiperheitä, yksinhuoltajaperheitä, työeläkeläisiä, joille esimerkiksi teidän takuueläkkeenne ei kohdennu mitenkään, mutta he pääsevät, sanon "pääsevät", kuntaveron nousun ja heikentyneiden palveluiden piiriin, elikkä he joutuvat maksumiehiksi aivan varmasti.

Kun ed. Jaskari on jo paikalla täällä, niin hänelle haluaisin tästä yksityistämisestä todeta, että perehtykää suomalaiseen eläkejärjestelmään, ed. Jaskari. Silloin tiedätte, että yksityistämisen hinta kunnissa on aika korkea, kun siinä otetaan huomioon kuntatyönantajan pysyvä eläkevastuu. Se pitää laskea myös mukaan yksityistämisen hintaan.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tämä jakovara, mistä tällä hallituskaudella lähdettiin liikkeelle, on nimenomaan kohdistettu pääsääntöisesti pienempiosaisille. Lapsilisiä on korotettu, kodinhoitotukea on korotettu, eläkkeiden määrää on lisätty, opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia on lisätty — siis tämähän on ihan järjetöntä puhetta teiltä sieltä.

Mutta tämä käsittely, mitä tässä nyt on ollut, kyllä osoittaa sen, kuinka sumussa me todella olemme, niin täällä eduskunnassa kuin koko Suomessakin. Meillä heitellään täällä erilaisia lukuja, ja se, että se tehdään ilman minkäänlaista pohjaa ja laskelmia, mihin ne todella kannattaa kohdistaa, (Ed. Karhu: Suomen virallinen tilasto!) on järjetöntä, ystävät siellä, siskot ja veljet vasemmalla. Odottaisitte nyt pikkasen sitä, että tulevat kunnolliset laskelmat esiin ja kohdennetaan ne menot sitten sinne, missä niitä todella tarvitaan. Tämä yhteisöverotuottokysymys tarkoittaa juuri sitä, että ne paikkakunnat, joissa on tätä yhteisöveron tuoton pudotusta, tarvitsevat nyt ensimmäistä tukea, ja odotetaan hallituksen isoa elvytyspäätöstä, niin silloin kuntatalouskin mahdollisesti paranee. Odotetaan sitä. Katsotaan, mitä toimia sitten täytyy tehdä, mikä on se seuraava aalto, aivan niin kuin ministerit ja pääministeri täällä ovat osoittaneetkin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Matikainen-Kallströmille voisi kertoa, että ministeri Hyssälä oli eilen Kuopion kaupunginhallituksen kokouksessa. Sen jälkeen kun ministeri poistui sieltä, kaupunginhallitus päätti, että kolmen viikon päästä lomautetaan 40 prosenttia Kuopion kaupungin työntekijöistä. Ne palvelut jäävät kuopiolaisilta saamatta. Ne jäävät saamatta ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevilta ja pienituloisimmilta kuopiolaisilta.

Kun puhutaan valtion ja kuntien jako-osuuksista, silloin kannattaa muistaa, että valtionveron ja kuntaveron kohtaanto on erilainen. Jos me verotamme valtionverolla, joka on progressiivinen, ja käytämme ne rahat muun ohella valtionosuuksien korottamiseen, niin se on sosiaalisesti paljon oikeudenmukaisempaa kuin se, että pakotetaan kunnat, kun valtionosuudet eivät riitä kattamaan niitä menoja, korottamaan kunnallisveroprosenttia. Tänäänkin sosiaali- ja terveysvaliokunta huomaamattaan antoi taas kunnille yhden lisätehtävän ilman korvausta, ettei puolustusministeriön kehys joutuisi vaaranalaiseksi. Tällä kehityksellä joudutaan siihen, että tämä jako-osuus, mistä täällä on (Puhemies: Minuutti kulunut!) kovin kauniisti puhuttu, suuntautuu väärin. Se suuntautuu suurituloisille, joittenka verotusta on valtionverotuksen kautta kevennetty. Kunnissa veroa nostetaan, ja se on tasavero.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Erkki Virtanenkin tietää aivan hyvin, että Kuopion kaupungin talousongelmat juontavat huomattavasti pidemmältä ajalta eivätkä liity suoraan tähän lamatilanteeseen, jota täällä nyt käsitellään, joten näiden asioiden yhdistäminen on tavallaan väärin. Ongelmat ovat olemassa, siinä edustaja tietysti on oikeassa.

Kun hallitus on tehnyt oman marssijärjestyksen tämän hetken talouden tilanteen korjaamiseen, niin se on ehdottomasti ollut oikea. Sieltä on lähdetty yritysten ongelmista, sieltä on lähdetty rahoitusjärjestelmän hoitamisesta niin, että yritykset voidaan viedä eteenpäin. On pystytty luomaan ja luodaan tämän vuoden aikana kulutuskysyntää. Se marssijärjestys on varmasti aivan oikea, ja siitä hallitus ansaitsee oman tunnustuksen.

Kun kuntakenttää tarkastellaan, niin totta kai meillä on rahoitustarpeita. Kyllähän tämä kelamaksunpoistokysymyskin on sellainen, joka näkyy konkreettisesti kuntakentän maksurasituksessa, helpottaa sitä ja keventää sitä. Kyllä me kannamme huolta ihmisten työllisyydestä, siitä, kuinka palvelut järjestetään, mutta on (Puhemies: Minuutti kulunut!) ilman muuta selvää, että akuutti ongelma on torjuttava ensin ja sitten järjestettävä pidemmällä aikavälillä ilman muuta myös kuntakentän tarvitsema rahoitus.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee hallitusta ja esimerkiksi ed. Marjo Matikainen-Kallströmiä, niin voi sanoa todellakin, että tässä eletään ihan kahdessa erilaisessa todellisuudessa. Ainakin tänään viimeistään Vantaalta uutisoitiin, että siellä suunnitellaan koululuokkien koon kasvattamista. Kun me mietimme, mitä hallitus on puuhannut, niin jatkuvasti on puhuttu näitten luokkakokojen pienentämisen puolesta. Eli paperilla ainakin pienennetään mutta todellisuudessa näitä sitten ilmeisesti kasvatetaan.

Kun kuuntelee esimerkiksi kokoomuslaista kaupunginjohtaja Jussi Pajusta Helsingissä, hän on äärimmäisen huolestunut Helsingin taloudellisesta tilanteesta. Kun työttömyys alkaa kasvaa, menot nousevat, verotulot vähenevät, yhteisöverotulot pienenevät ja erilaiset tarpeet ja palvelut vievät enemmän ja enemmän sitten näitä rahoja täällä Pääkaupunkiseudulla. Tämä uskomaton asia näyttää olevan nyt aivan käsittämätöntä, ja täällä odotetaan erilaisia tilastoja, jolloin voisimme saada sitten vielä tarkemman selvyyden. Kyllä tämä todellisuutta on, tämä kuntatalouden kriisi ja siihen meno.

Toisekseen sitten haluaisin ihmetellä sitä, että oikeisto on pitänyt jo vuosia (Puhemies: Minuutti kulunut!) peruspalveluministerin ja sosiaaliministerin salkkuja ja esimerkiksi terveydenhuollossa ei ole saatu oikein mitään muita ehdotuksia kuin tämä terveyskeskusten yksityistäminen, niin kuin ed. Jaskari tässä äsken mainitsi.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Minä vastaan ed. Karhulle ja näihin sosiaalipoliittisiin puheenvuoroihin.

Minä sanon, että kyllä on aika suuri saavutus, että tämän vuoden alusta on saatu kaikkein pienituloisimmille, kaikkein köyhimmille, vähimmäispäivärahoihin 171 euron korotus kuukaudessa. Nyt kun se sidotaan indeksiin, sidotaan kotihoidon tuki, sidotaan yksityisen hoidon tuki, sidotaan lapsilisät, sidotaan vähimmäispäivärahat. Tätä on vuosia ajettu eduskunnassa, nyt siitä on päätetty, nyt siitä on sovittu, se tulee tällä vaalikaudella. Huolimatta siitä, että meillä on taloustaantuma, joka aina antaa reunaehdot myöskin sille, miten sosiaalipolitiikkaa tässä maassa voidaan noudattaa, minä olen kyllä ylpeä näistä saavutuksista, joita nyt tämä hallitus on tehnyt sosiaalipolitiikan saralla. Eivät nämä ole vähättelyn aiheita. Ne ovat suuren työn tuloksena syntyneet, että näin on aikaansaatu nämä päätökset.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen hankkeiden joukossa on sellaisia hankkeita, joita me sosialidemokraatit olemme myös esittäneet ja joiden puolesta olemme täällä äänestäneet. Valitettavasti ne ovat tulossa vasta kuukausi ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Rahoituksesta ei ole tietoa, mutta hyvä asia on kuitenkin, että niissä on edetty. Sitä ei käy kieltäminen.

Mutta kun laskut on maksettava päivittäin, eläkeläisten ja useiden lapsiperheiden ostovoima on pudonnut merkittävästi (Ed. Zyskowicz: Ei eläkeläisten ostovoima ole pudonnut merkittävästi!) ja pientä työeläkettä saavat kysyvät, mitä me teiltä saamme, niin nyt osoitan sitten kysymyksen hallituksen suuntaan: Mitä pientä työeläkettä saava saa, kun katsotaan, miten hinnat ovat nousseet?

Ed. Matikainen-Kallströmille toteaisin, kun vähättelitte näitä esittämiäni tietoja: ne ovat Suomen virallinen tilasto.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on keskustelussa korostunut kuntataloudesta huolehtiminen, työ, työllisyys, yrittäjyys, muutosturva, lomautetut, työttömät, työelämän ulkopuolella olevat — kaikki valtavan tärkeitä aiheita. Mutta yksi joukosta puuttuu: jaksava työntekijä, jaksava yrittäjä, jaksava maatalousyrittäjä.

Pääministeri Vanhanen totesi alkupuheenvuorossaan, että vain korkea työllisyysaste ja hyvä tuottavuuden kehitys sekä julkisissa palveluissa että yksityisellä sektorilla takaavat, että kykenemme huolehtimaan eläkkeistä ja julkisten hyvinvointipalveluiden riittävästä tasosta ja saatavuudesta.

Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen on todella riistäytymässä nyt käsistä, ja tämä eläköityminen on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Viime vuoden lopussa meillä oli masennuksen takia jo yli 37 000 ihmistä poissa töistä, ja masennusperusteisten eläkkeitten ja sairauspäivärahojen kustannukset ovat tällä hetkellä jo 600 miljoonaa euroa. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Mitä hallitus aikoo tehdä tänä vuonna tällä sektorilla?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on niin paljon keskustelua käyty sen jälkeen, kun pyysin vastauspuheenvuoron, että en tarkalleen ottaen tiedä, mihin oli tarkoitus vastata. (Naurua — Ed. Pulliainen: Kyllä sitä äkkiä keksii!)

Mutta haluan kuitenkin korostaa muun muassa ed. Tennilän käyttämän puheenvuoron johdosta sitä, että on aivan selvää, että kaikkia niitä työpaikkojen menetyksiä, jotka tapahtuvat sen vuoksi, että Suomen vienti on romahtanut, suomalaisten yritysten tuotteille ei ole kysyntää maailmalla, kaikkea sitä menetystä ei pysty millään Suomi omin toimin korvaamaan. Mutta tärkeintä tässä elvytyksessä on se, että pyritään lieventämään näitä vaikutuksia siten, että rahoitusta tukemalla tai rahoitustoimintaa mahdollistamalla ja rahoitusmarkkinoita tukemalla ja kotimaista kysyntää tukemalla ja rakentamista tukemalla ja näitä kaikkia elvyttämällä voidaan mahdollisimman pitkälle toimia niin, että tämä työpaikkojen menetys jäisi mahdollisimman pieneksi.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin onnitella puhemiesneuvostoa siitä, että tämä on toimiva tapa keskustella. Ideahan on juuri se, että tulevalle vuodelle annetaan nyt vähän palautetta, mitä täällä toivotaan ja ajatellaan, ja hallitus sitten tekee. Ero on siinä, että jos täällä joku meistä esittää kunnille jotain miljoonia, niin sen voi sanoa näin vaan, mutta jos pääministeri sanoo jonkun luvun, se on pakko tehdä. Elikkä nyt me annamme palautetta, nyt tulee paljon paljon palautetta muun muassa kunnista, ja myös ministerit Kiviniemi ja Pekkarinen ovat sanoneet, että pitää antaa kunnille lisää ja muuttaa jakoperusteita ym. Sitten hallitus kokoontuu, ottaa vastaan nämä meidän ajatuksemme ja tuo esityksen meille. Se kai on juuri tämän keskustelun ajatus, ja se on toiminut oikein hyvin. Uskon, että siellä koko ajan nyt pohditaan, miten tämä tullaan tekemään sitten käytännössä. Me olemme saaneet aikaan nyt jo hyvän ajatuksen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun täällä puhutaan paljon siitä, mitä hallitus tekee, erityisesti siitä, miten hyvin hallitus elvyttää, niin pitää todeta, että tässä nyt elvytyksen nimessä tehdään kyllä täysin ideologisia päätöksiä, joilla ei ole itse asiassa mitään tekemistä elvytyksen kanssa.

Esimerkiksi tämä työnantajien kelamaksun poisto on elinkeinoelämän pitkään haaveilema miljardiluokan siirto pienituloisilta pääomavaltaisille suuryrityksille. Se ei luo yhtään työpaikkaa, vaikka koko syksyn valtiovarainministeri Jyrki Katainen täällä vaati nimenomaan tehokkuutta elvytyseurojen ja työpaikkojen välillä. Sitten ollaan valmiita heittämään miljardi euroa tällaiseen pakettiin, joka ei suoraan luo yhtään työpaikkaa. Tai se, että elvytyspakettiin on nyt laitettu nämä hyvätuloisille osoitetut veronalennukset: ne päätettiin silloin, kun oli hyvät ajat vielä, nousukausi, ja nyt niistä puhutaan elvytyspakettina. Jos nyt haluttaisiin todellista elvytystä, sitä olisi kaikkein pienituloisimpien perusturvan parantaminen. Se palvelee kaikkein parhaiten kotimaista kysyntää, kotimaisia palveluita.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Vastaan työllisyysastekysymyksiin sekä tähän työhyvinvointikysymykseen.

Ensimmäinen asia on se, että valtion elvytyspaketti nyt, tämä viimeinen, puolittaa mahdollisen työttömyyden nousun. Tässä nimenomaan rakennusalalla säilytetään työpaikkoja ehkä yli sen menetyksenkin. Tämä on tärkeätä, ja on tärkeätä muistaa, että ainoastaan pieni osa meidän työvoimastamme on tällä hetkellä lomautusten ja irtisanomisuhkien alla. Tärkeätä on, että näissä tilanteissa tietenkin mielenterveyspalveluja korotetaan. Tärkeätä on kiinnittää huomiota työhyvinvointiin ja siihen koulutukseen, joka nyt annetaan lomautettaville.

Olemme erittäin voimakkaasti puhuneet sen puolesta, että keskijohtoa koulutetaan nimenomaan edistämään työhyvinvointia, että työhyvinvointi, mielenterveyskysymykset ja muut asiat työpaikalla nousevat esille siten, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön — tämä nyt, kun koulutamme lomautettuja, joiden työsuhde säilyy. Työhyvinvointi joka tapauksessa on tärkeää. Ehkä tässä tilanteessa viittaan Sata-komitean päätökseen, jossa vuorotteluvapaa (Puhemies koputtaa) nyt vakinaistetaan. Se on erittäin tärkeä asia työssäjaksamisen kannalta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut minusta hyvä keskustelu myös siitä, että tarvitsemme palveluja, ja olen itse samaa mieltä, että sen lisäksi, että meillä on tulonsiirtoja eli Sata-komitea tehnyt hyvää työtä, meidän tarvitsee myös ylläpitää palveluja, koska kaikille henkilöille pelkät tulonsiirrot eivät ole se, joka antaa sen avun.

Täällä on kysytty myös mielenterveys- ja päihdetyön perään. Se on aivan totta, että kun on taantuma edessä, niin se mahdollistaa sen, että myös näitten palvelujen tarve tulee lisääntymään, ja tätä toki ennakoidaankin. Meillä on erilainen tilanne eri puolilla Suomea. Esimerkiksi tänä päivänä on juuri ollut tiedotustilaisuus tästä päihde- ja mielenterveystyön suunnitelmasta, joka nyt Suomelle on annettu, ja sen mukaisesti lähdetään sitten hissun kissun viemään näitä asioita eteenpäin. Se vaatii rahaa, se vaatii palvelurakenneuudistusta, ja se vaatii osaamista, jotta me saamme sen painopisteen sinne avopuolelle ja peruspalveluihin jne. Tämä juttu vaan olisi pitänyt tehdä jo kymmenen vuotta sitten, ja sitä on vain haukoteltu, ja se on nyt meillä kuitenkin sitten edessä.

Sitten ed. Lipposelle, joka täältä valitettavasti jo lähti pois: Totesitte äsken, että ainoa, mitä on saatu aikaiseksi tässä hallituksessa terveydenhuollon puolella, on yksityistäminen. Olen hyvin pahoillani siitä tietämättömyydestä, mikä ed. Lipposella tässä asiassa nyt on. Kannattaisi ottaa selvää, ennen kuin päästää suustaan tuollaisia.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan vielä tuohon pieniä työeläkkeitä koskevaan kysymykseen, että viime vuoden alusta tullut kansaneläkkeitten tasokorotushan koskee kaikkia niitä työeläkkeitäkin, joissa on mukana kansaneläkettä. Kaikki ne ovat tietenkin sitten saaneet sen tasokorotuksen, ja sitten ne eläkeläiset, jotka ovat maksaneet enemmän veroja kuin palkansaajat, ovat tietenkin huomattavasti hyötyneet siitä, että verotus on laskenut palkansaajien verotuksen tasolle.

Sen lisäksi tietenkin eläkeläiset hyötyvät siitä, että ruokavero alenee, koska suhteessa tuloihin varmasti tällä ruokaveron alennuksella on suuri merkitys eläkeläisille. Tietenkin sitten myöskin palvelupuoli, johon ministeri Risikko viittasi: Kyllä varmasti sitä on kehitetty, ja monella tavalla on ollut palveluja kaikkien kansalaisten saatavilla. Siitä ovat myöskin eläkeläiset hyötyneet. Viittaan nyt vaikka hoitotakuulainsäädäntöön, joka on ollut kaikille kansalaisille hyvä, että pääsee hoitoon ajoissa.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälää täytyy korjata sen verran taannoisista sanoista, että molemmat meistä ovat varmasti hyvin tietoisia, että kuntien kalleusluokitusta ei ole päätetty tämän hallituksen toimesta tällä vaalikaudella poistaa. Vuosikymmenien jälkeen se päätös tehtiin viime hallituksessa, vaikka vaikutukset näkyvät vasta tällä kaudella.

Toinen asia on se, että kun viittasitte äsken, että kansaneläkkeen tasokorotus vaikuttaa myös näihin, jotka saavat sitä pientä työeläkettä, niin täytyy muistaa, että työeläke leikkaa sitä kansaneläkkeen perusosaa sieltä koko ajan vähentävästi. Ja jälleen, kun puhutaan eläkeläisten veronalennuksista alle palkansaajien tason, täytyy muistaa, että ne kohdentuvat myös niihin korkeammalla tasolla oleviin eläkkeisiin eivätkä siihen joukkoon, mitä nyt täällä on peräänkuulutettu, väliinputoajakastiin, joka saa pientä työeläkettä. He eivät päässeet hyötymään veronalennuksista, eivät päässeet hyötymään käytännössä kansaneläkkeen korotuksesta, pääsevät hyötymään ja nauttimaan vain korotetuista maksuista, korotetuista asumiskustannuksista ja muista korotuksista, mitkä kärsityttävät heidän elämäänsä.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäki, en ollut uskoa korviani, kun kuulin teidän puheenvuoronne. Te vastustitte työmarkkinajärjestöjen yksimielistä sopimusta, jolla varmistettiin suomalaisen työeläkejärjestelmän toimivuus ja rahoitus pitkällä tähtäimellä. Tähän kokonaisuuteen liittyy myöskin kelamaksujen poisto, josta kunnat hyötyvät 250 miljoonaa euroa ensi vuonna. Te olette toisaalta puheenjohtaja Korhosen suulla vaatimassa lisärahaa kunnille, mutta olette vastustamassa ratkaisua, joka vähentää kuntien menoja 250 miljoonaa euroa. Erittäin epäjohdonmukaista politiikkaa, valitettavasti.

Hallituksen puolella on toteutettu Euroopan unionin kolmanneksi mittavin elvytyspaketti (Ed. Rajamäki: Ei edes tilastoissa, vaan seitsemäs!) suhteessa kansantuotteeseen juuri oikealla tavalla toimien niin, että meidän elinkeinoelämämme toimintaedellytykset turvattaisiin, elikkä niin, että meillä löytyisi rahoituspohjaa sille perusturvalle, jota Vanhasen kakkoshallitus on merkittävällä tavalla vahvistanut. Tässä on tosiasia.

Tämän jatkoksi tarvitaan tämä Vanhasen esittämä Työtä Suomessa -ohjelma, jossa pitkällä aikavälillä rakennetaan tutkimuksen ja tuotekehityksen, osaamisen, liikenneverkoston kunnon parantamisen, luonnonvarojen hyödyntämisen ja energiaomavaraisuuden lisäämisen varaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) Suomen menestys pitkällä aikavälillä tulevaisuuteen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowicz on poistunut salista, mutta kun hän totesi, että pitää säilyttää yritykset toimintakykyisinä ja elossa tämän laman aikana, niin siitä tietenkin olemme hyvin samaa mieltä. Mutta sitten sen lisäksi me haluamme, että myöskin työntekijät selviävät tämän laman yli elikkä ne ihmiset, jotka potkitaan pois, saavat lopputilin, lomautetaan, tulevat myöskin toimeen tämän laman ylitse, ja tässä meillä on kokoomuksen kanssa suuri ero. Me lähdemme siitä, että näitten työttömien ihmisten kohdalla perusturvaa elikkä työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa tulee korottaa niin, että he eivät joudu hakemaan toimeentulotukea eivätkä joudu leipäjonoihin, jotta he tulisivat toimeen, sillä nyt tämä perusturvan taso työttömyyden osalta on täysin riittämätön, ja se on noin 800 euroa keskimäärin myöskin ansiosidonnaisen työttömyysturvan osalta. Elikkä nämä ovat täysin alimitoitettuja, että niillä tulisi toimeen. Nämähän ovat siellä EU:n köyhyysrajan alapuolella olevia tuloja. Tämän me haluamme korjata, että myöskin työntekijät selviytyisivät tämän laman yli.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin aika surullisena tätä keskustelua seuraa. Ensimmäisessä puheenvuorossani pyysin luovia ideoita molemmilta puolilta, ja teidän vastauksenne on, että ehdotan yksityistämistä — aivan väärä.

Toinen: Olen täysin samaa mieltä ed. Rantakankaan kanssa. Älkää antako ristiriitaisia viestejä, vaan kertokaa teidän oma näkemyksenne, niin kuin ed. Arhinmäki juuri teki.

Se, mikä on oleellista, on todellakin uudet ideat. Kerron kolme lyhyttä, mikä voisi olla sellaista.

Esimerkiksi yritykset haluavat tällä hetkellä pitää henkilöstöä huonompien aikojen yli, kenties estää lomautukset, irtisanomiset mahdollisuuksien mukaan. Nyt tämä byrokratiarumba koulutuksessa aiheuttaa sen, että menee kaksi kolme kuukautta, ennen kuin pääsee koulutukseen. Pitäisi päästä heti koulutukseen irtisanomisten ja lomautusten sijalle.

Toinen, tässä on todellinen mahdollisuus uuteen yrittäjyyteen. Osa niistä, jotka joutuvat lomautetuksi tai irtisanotuksi, haluaa yrittää. Tehdään nyt se yrittäjien sosiaaliturva kuntoon ja annetaan mahdollisuuksia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on niin ministerien kuin hallituspuolueiden kansanedustajien suulla hoettu, että odotetaan, odotetaan, että nähdään, minkälaiseksi tämä kuntatalouden tilanne kehittyy, ennen kuin ryhdytään näihin pelastustoimenpiteisiin.

Olen kyllä oikeasti huolestunut siitä, että kuntatalouden kurimuksessa kunnat joutuvat tekemään ja tekevät parhaillaan sellaisia ratkaisuja, joiden lasku pitkällä tähtäimellä on suuri. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa eletään jo tällä hetkellä veitsenterällä ja erikoissairaanhoitoon tulee suuria kustannuksia juuri sen vuoksi, että terveyskeskukset eivät toimi. Jos terveyskeskusten annetaan nyt jatkaa tätä alamäkeä, niin kyllä niitä on vaikea sitten herättää myöhemmin takaisin, enkä ymmärrä pääministerin logiikkaa siinä, että jos lisätalousarviossa esittämämme kuntien valtionosuuksien korotus on liian pieni, niin miksi hallitus ei esitä korkeampaa. Hallitus ei esitä lainkaan korotusta mutta moittii kristillisdemokraattien esitystä liian pieneksi.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus ei täällä ole uskonut Kuntaliiton arviota siitä, miten kuntataloudelle käy, niin olisi hyvä, että se uskoisi edes omaa arviotansa, koska kehysselonteossa hallitus itse arvioi, että kuntien tulojen ja menojen väliin jää noin kolmen tuloveroprosenttiyksikön aukko tämän vaalikauden aikana. Me kaikki tiedämme, että sen jälkeen esimerkiksi yhteisöverot ovat romahtaneet ja se vaikeuttaa tätä tilannetta.

Mutta se, miksi tämän kuntatalouden elvyttämisellä on kiire, liittyy nimenomaan kuntien palvelurakenteen uudistamiseen. Jos nyt tänä vuonna siinä hädässä, jossa kunnat ovat, kun ne nyt joutuvat avaamaan budjettejansa, siellä toimitaan kuten tällaisessa paniikissa toimitaan — vedetään alas investointeja, säästetään ennalta ehkäisevistä toimista, koska jälkiä korjaavat toimet on pakko toteuttaa tässä ja nyt ja aikaa ei ole tehdä tätä painopisteen muutosta — niin me ajaudumme ojasta allikkoon. Sen vuoksi olisi tärkeää toimia jo nyt eikä odottaa vasta ensi vuotta, joka ikävä kyllä varmasti on vaikeampi kuin tämä vuosi kuntien talouden kannalta.

Ministeri Cronbergille haluaisin sanoa, että kun te kauniisti puhutte esimerkiksi lomautettujen kouluttamisesta, niin se on hyvä asia, mutta tosiasia on se, että vaikkapa Hämeenlinnassa, jossa työttömyys on noussut 5 prosenttia, nuorisotyöttömyys 15 prosenttia ja työvoimapoliittisia rahoja on leikattu 39 prosenttia, ei siinä kyllä lomautettuja kouluteta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on ihmetyttänyt se erikoisesti, että hallitusta on syytetty, ettei olisi reagoitu tähän nykyiseen taloustilanteeseen, joka maailmantaloudesta meille lankeaa. Hallitushan ei tässä itse ole syypää, vaan joudumme reagoimaan tilanteeseen, joka tulee ulkoapäin meihin kiinni. Jo viime elokuussa, kun tämän vuoden budjettia tehtiin, reagoitiin ensimmäisen kerran, sitten kaksi kertaa viime vuoden lisätalousarvioissa ja nyt tällä viikolla tulevassa tämän vuoden ensimmäisessä lisätalousarviossa myös reagoidaan. Elikkä reagointi on aloitettu jo ennen kuin viime lokakuussa alkoi tulla tietoja huonosta maailmantalouden tilanteesta.

Mutta ministeri Hyssälä aivan oikein on tuonut esille perhepoliittisia etuuksia, mitä hallitus on parantanut. Sosiaalipuolella on tehty valtavasti töitä. Tulossa on pienten eläkkeiden takuukorotus, joka tulee varmasti voimaan, lapsilisät sidotaan indeksiin. Jos näistä olisi viisi vuotta sitten vaikka haaveillut, niin olisi pidetty vähän haihatteluna sellaista puheenvuoroa. Ja sitten vielä kaiken lisäksi, kun katsoo tästä eteenpäin, hallituspuolueet ovat valmistautumassa huolellisesti siihen, että pystymme huolehtimaan yhteiskunnan heikoimmista ihmisistä tulevaisuudessakin. Totta kai maailmantalouden valtava tilanne aiheuttaa meille vientikaupassa ongelmia, (Puhemies: Minuutti kulunut!) mutta me pystymme siihen reagoimaan, ei sillä keinoin, että puhumme täällä pehmosia, vaan niin, että tunnustamme, mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on seuraava maininta: "Hallitus lähtee siitä, että valtiontalouden alijäämä ei edes poikkeuksellisen heikon talouskehityksen oloissa saa ylittää 2,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Jos alijäämä uhkaa ennusteiden valossa muodostua tätä suuremmaksi, hallitus esittää viipymättä tarvittavat menojen vähentämistoimenpiteet ja muut toimenpiteet ylityksen välttämiseksi."

Arvoisa puhemies! Pääministeri on nyt poissa tästä täysistunnosta — on kysymyksessä pääministerin ilmoitus. Ehkä kuitenkin voin retorisesti kysyä, onko pääministerin kansliasta tai valtiovarainministeriöstä lähetetty jo tätä koskeva paimenkirje eri ministereille. Paikalla on neljä ministeriä. Ehkä voitte tähän asiaan tämän keskustelun aikana sitten vastata.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edellä jo ed. Hoskonen totesi sen, että on jotenkin hämmentävää, mitenkä vasemmisto-opposition suunnalta kritisoidaan hallitusta toimettomuudesta. Päinvastoin, jos verrataan Suomen hallituksen toimenpiteitä muihin Euroopan unionin jäsenmaihin, meidän pitäisi olla Suomessa ylpeitä siitä tavasta, siitä aktiivisuudesta, millä hallitus on tarttunut elvytystoimenpiteisiin. Erityisen tärkeää on se, että me varmistamme yritysrahoituksen, sitä kautta huolehdimme työllisyyden hyvän tason säilymisestä.

Mutta kun pääministeri on poistunut, niin haluaisin silti teiltä, arvoisat ministerit, kysyä nyt tämänhetkistä hallituksen käsitystä siitä, voimmeko luottaa Euroopan unionin jäsenmaiden yhteiseen tahtoon, todella sitoutua niihin elvytystoimenpiteisiin, mitä komissio on edellyttänyt ja mistä on yhteisesti on sovittu. Kuitenkin tosiasia on se, että eri jäsenmaiden valmius elvyttää on hyvin eritasoinen ja tässä suhteessa me Suomena olemme varsin hyvässä asemassa, että tämä laaja ohjelma on voitu käynnistää ja voidaan vahvasti viedä tämän kuluvan vuoden ja jo kevään aikana eteenpäin.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnissa on aito huoli palvelutuotannon turvaamisesta kohtuullisen — toistan: kohtuullisen — vero- ja maksurasituksen turvin. Nyt tämän niin sanotun elvytyspaketin, lisätalousarvion, myötä kuntiin kohdennetaan hiukan peruskorjaus- ja investointirahoja. No, ne edellyttävät vähintään puolta kunnilta eli samansuuruista osuutta kuin valtiolta, ja tietysti herää kysymys, mistä rahat, osassa kunnista ainakin. Eli ei tarvitse kummoinen ennustaja olla, kun tietää, että tämä kuntien kunnallisverojen kasvu on olematonta, voi olla negatiivista. Ja toisaalta tämä kelamaksu, josta aikanaan tämä vapautus tulee, on noin kymmenen prosenttia kuntien työnantajamaksuista. Eli kysyn hallituksen arvoisilta ministereiltä, jos joku vastaisi: Onko mietitty jotakin muuta (Puhemies: Minuutti kulunut!) rahoitusmallia näihin peruskorjauksiin ja investointeihin, niin kuin esimerkiksi infrapuolella on?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta ed. Arhinmäelle, että kun te olette kelamaksun poistoa vastaan, niin te olette sitä vastaan, että parannetaan suomalaisen työn kilpailukykyä. Se on aika kova kannanotto tämmöisessä maassa, jossa 45 prosenttia kansantuotteesta ja hyvinvoinnista tulee viennistä. Ennen kuin vienti lähtee vetämään, ei tämä tilanne meidän osaltamme ratkea, tulee vaikeuksia kuntatalouteen, tulee vaikeuksia muualle. Se on nimenomaan niin, että viennin on lähdettävä menemään, ja sen takia on hyvin vaarallista se, että tässä on ollut myöskin protektionistisia piirteitä maailmanlaajuisesti. Kun vienti lähtee vetämään, silloin homma lähtee pyörimään.

Nyt on tärkeintä pitää ne isot yritykset, ne alihankkijayritykset, hengissä, pitää huolta niistä ihmisistä, jotka jäävät työttömiksi ja lomautetuiksi, kouluttaa ja kurssittaa heitä. Olen käynyt tässä tammikuun aikana aika monessa yrityksessä, missä on näitä isoja yt-neuvotteluja ollut. Se henki siellä työpaikoilla on hyvä, ja siellä ymmärtävät niin luottamusmiehet kuin yrityksen johtokin, että nyt on vakava paikka. Toivon sitä samaa yhteistyöhenkeä tähän saliin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas ei ollut uskoa korviaan, mutta toistan uudestaan: Vasemmiston mielestä on kohtuutonta antaa 800 miljoonaa euroa pääomavaltaisille yrityksille, mikä ei työllistä. On täyttä sumutusta sanoa, että tämä on kuntien tukipaketti, jos 80 prosenttia kelamaksujen poistoista menee yrityspuolelle. Me olemme perusturvapuolue, me haluamme pitää huolta perusturvasta, ja siksi me olemme sillä kannalla, että perusturvan rahoitusta ei saa rapauttaa.

Samanlaista sumutusta oli ed. Rantakankaan väite siitä, että verotusratkaisut, joissa hyvätuloisten veroja alennetaan, olisivat nyt uutta elvytyspolitiikkaa. Ne ovat sitä ideologista politiikkaa, jota hallitus on tähänkin asti edistänyt. Hyvätuloisten verotusta alennetaan. Taloustieteilijät pitävät sitä hitaana, riittämättömänä ja tehottomana elvytyskeinona. Tehokasta olisi työmarkkinatuen tason korottaminen, (Puhemies: Minuutti kulunut!) toimeentulotuen minimitason korottaminen, mutta täällä ollaan niin kateellisia, ettei olla valmiita edes antamaan 400—500:aa euroa kuukaudessa kaikkein pienimmällä eläville.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Ed. Filatov peräänkuulutti sitä, millä koulutetaan nyt työttömiä ja lomautettuja. Ensinnäkin haluan todeta sen, että totta kai työpolitiikan ja työvoimakoulutuksen rahat mukautuvat työttömien määrän mukaan. Olemme nyt tässä elvytyspaketissa korottaneet näitä rahoja yli 20 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi voidaan todeta, että lomautettujen koulutus tapahtuu pääsääntöisesti yhteishankintakoulutuksena, josta työnantaja maksaa osan. Se on tärkeätä, että työnantaja sitoutuu siihen, että työsuhteet säilyvät, ja se on tärkeätä mahdollisen irtisanomisuhan alla oleville, että he varmistavat oman työpaikkansa tätä kautta. Suurissa yrityksissä yritykset maksavat 70 prosenttia, valtio 30, pienissä valtio 70 ja yritykset 30 prosenttia. Näin ollen kyse ei ole siitä, että tämä työvoimapoliittinen koulutus lomautetuille olisi täysin valtion vastuulla. Tietyissä tilanteissa, totta kai, kun lomautettuja, joita työnantaja ei kouluta, halutaan kouluttaa uuteen ammattiin toisiin yrityksiin, toisiin työpaikkoihin, siellä valtion normaali työvoimapoliittinen koulutus pätee. Näin ollen rahoitus riittää, ja hallitus on myös sitoutunut siihen, että kaikki lomautettujen yhteishankintakoulutus, joka täyttää tietyt vaatimukset, lain asettamat viime keväänä, toteutetaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on moneen otteeseen todettu, opposition ei tarvitse olla huolissaan siitä, etteikö hallitus kantaisi huolta ja tekisi toimenpiteitä kuntatalouden saattamiseksi tämän talouslaman yli, taloustaantuman yli. Puolivälitarkastelussa, niin kuin täällä on moneen otteeseen sanottu, tullaan etsimään ja löytämään ja myöskin esittämään niitä konkreettisia keinoja.

Täällä on myöskin oltu huolissaan siitä, onko meillä valtiovarainministeriössä jotenkin erilaiset laskelmat kuin Kuntaliitolla. Ei sekään pidä paikkaansa. Ei meillä ole mitään epäselvyyttä siitä, miten näitä lukuja tulkitaan. Se epäselvyys tuntuu nyt olevan siellä opposition puolella. Myönnän kyllä, että tämä koko kuntatalouden mekaniikka, mekanismit, samoin kuin valtionosuusjärjestelmän ja yhteisöverojärjestelmän yksityiskohdat ovat vaikeita, ja on hyvä, että täällä tuli useaan väärinymmärrykseen sinänsä jo korjausta, ja varmasti tukiopetusta tästäkin salista löytyy näiden yksityiskohtien hiomiseen.

Mutta puolivälitarkastelussa esitykset tullaan tekemään. Tämä on koko hallituksen yhteinen huoli, että pystytään tasavertaisesti kaikkialla Suomessa peruspalvelut turvaamaan.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasiolle toteaisin, että niinpä niin. Hyvä, että nyt huomaatte, että ei olisi kannattanut esittää kansaneläkkeen pohjaosan poistoa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Talouskriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämisen kannalta on kohtalokasta se, että hallitus jakoi pelivaran näillä veroratkaisuilla ja niitä ei suunnattu täsmätoimina kysyntää lisäten ja nimenomaan myöskin näitä sosiaalisia kielteisiä ilmiöitä ja vahinkoa torjuen. Tässä yhteydessä, jos kuntataloutta ei nyt tueta nykyistä enempää, on tietysti vaarana se, että valtion elvytystoimien vaikutus tulee mitätöidyksi, kun kunnat toteuttavat säästötoimia samaan aikaan. Tässä on nyt julkisen terveydenhuollon, kansanterveystyön ja erikoissairaanhoidon tilasta se suuri huoli. Minä kyllä myönteisesti tuon esille ministeri Risikon asenteen julkisen terveydenhuollon puolesta. Sanoisin, että kyllä yhteinen tehtävä nyt on edustuksellisen demokratian varmistaa, että julkinen terveydenhuolto, se kokonaisuus, potilaan kokonaisterveydenhuolto ennaltaehkäisystä erikoissairaanhoitoon, varmistetaan. Meillä ei ole varaa tällaiseen erilaistavaan kehitykseen kuin meillä nyt tältä osin on tapahtunut.

Tämä Sata-komitean työ ja ennen kaikkea puheenjohtaja Lauri Ihalaisen, SAK:n ja työmarkkinajärjestöjen työ oli sillä tavalla historiallista ja tärkeätä, että siinä torjuttiin ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset ja parannettiin pätkätyöläisten asemaa. Mutta kelamaksun osalta on turha puhua, että tämä hehtaariase olisi ollut mikään täsmäohjus työllisyyteen. Tässä on kyseessä pitkälti, että perusetuudet saatetaan nyt valtiontalouden vaikeutuvasta tilanteesta ja poliittisesta tahdosta riippuvaisiksi. 700 000 kansaneläkevakuutetun asema, ed. Rantakangas, siitä te vastaatte aika nopeasti lähitulevaisuudessa, miten tämä rahoitus katetaan ja turvataan.

Sitten on hyvin tärkeätä, että yritysten toimintaympäristön osalta ja yritysten rahoituksen osalta edetään. Tässä olemme tukeneet hallituksen toimia. Kiinnitän kyllä huomion siihen, että hallinnointi ja rahoituspäätösten teko kestää liian kauan. Sitrassa ja valtion rahoituslaitoksissa saattaa 6—8 kuukautta maata hyvän idean, kuten energiateknologiayrityksen, paperit, niin että turha on rahaa jakaa, jos sitten muuten ei homma pyöri. Taitaa olla rakennerahastojen ym. osalta niin, (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) että poltetaan setelikuivaa rahaa kohta työ- ja elinkeinoministeriön toimesta.

Tanja Karpela /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen luottamuspaketin varmasti yksi kiistellyimmistä asioista on ja tulee olemaan työnantajan kelamaksun asteittainen poisto. Onhan totta, että tämä aiheuttaa noin miljardin euron vajeen. Mutta kuten hallitus on linjannut, tämä vaje tullaan kattamaan teollisuudelta kerättävillä maksuilla. Minkälaisia nämä maksut ovat, siitä saamme kuulla sitten kehysriihen yhteydessä.

Totta on myös se, että tämä tehty päätös tulee auttamaan ja helpottamaan yrityksiä niiden rahoitusongelmissa, ja toivon todella, että ne maksut, joita teollisuudelle suunnataan, olisivat sellaisia, jotka kannustaisivat teollisuutta tekemään investointeja, jotka vähentävät päästöjä.

Jatkossakin verotuksen painopistettä tulee siirtää energiankulutukseen ja myös sellaisiin kohteisiin, jotka ympäristön ja terveyden kannalta ovat haitallisia.

Mutta lopuksi: On valitettavaa, että ministeri Holmlund ei ole paikalla, (Ed. Saarinen: Ei yhtäkään ministeriä!) nimittäin minusta ministeri Holmlundin olisi hyvä kertoa eduskunnalle, missä viipyy aselain muutos. Nimittäin niin Jokelassa kuin Kauhajoella tapettiin automaattisilla käsiaseilla, ja nämä käsiaseet ovat sellaisia, joita ei käytetä metsästyksessä ja joita ei käytetä tarkkuusammunnassa. Olisi hyvä, että ministeri kertoisi eduskunnalle, mikä ihme estää näiden aseiden kieltämisen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin tuoda Helsingin ja Uudenmaan kansalaisten mielipiteen tähän keskusteluun. Kun ed. Erkki Virtanen vahvasti sanoi, että kuopiolaiset ovat niin kauhean köyhiä, niin kyllä Kuopiossa on enemmän valtion työpaikkoja suhteellisesti kuin Helsingissä. Teillä on 12,7 prosenttia, meillä 11,3, niin että kyllä teillä on valtion elättejä myös siellä.

Olisinkin halunnut tiedustella pääministeriltä tästä hallituksen alueellistamispolitiikasta. Alueellistamisohjelman alarajahan, tämä 4 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä, on jo saavutettu. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa valtion menoja tuskin kannattaa lisätä alueellistamalla huonosti suunnitellen työpaikkoja, kun yhden työpaikan alueellistaminen maksaa 100 000 euroa ruotsalaisen tutkimuksen mukaisesti. Esimerkiksi Lääkelaitoksen lopettaminen ja sen uudelleen aloittaminen Kuopiossa maksaa 12 miljoonaa. Sillä te saisitte jo hyvin hammashoitoakin aikaan. Sitten väyläviraston alueellistaminen maksaa 100 miljoonaa euroa. (Ed. Lahtela: Eikös se hallitus ole tekemässä sitä?) Huonosti suunniteltu alueellistaminen lisäksi pahentaa ilmastonmuutosta ja hajottaa perheitä. Nykyisessä finanssikriisissä voisi olla viisasta siirtää alueellistamistoimenpiteitä, koska ne myöskin repivät kansaa ja aiheuttavat epäluottamusta meihin poliitikkoihin. (Välihuuto) — No, he eivät ole täällä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle pitää nyt sanoa, että minä olen ollut 35 vuotta naimisissa valtionelätin kanssa — kun ed. Jaskari täällä ihmetteli, minkä vuoksi tämä lomautuskoulutus ei nyt järjesty — minä olen naimisissa valtionelätin kanssa, joka on sitä koulutusta järjestänyt jo kohta 30 vuotta. Tilanne on nyt sellainen, että valtion tuottavuusohjelman seurauksena tältä valtionelätiltä on muutama valtionelätti otettu siitä viereltä pois tekemästä sitä työtä ja nyt pitäisi järjestää kaksin verroin koulutusta, enemmän kuin aiemmin. Siinä alkaa, kuulkaa, edustajat Asko-Seljavaara ja Jaskari, loppua tunnit, vaikka tekisi ruokatunnitkin.

Kyllä tällä menolla yksi näitä valtion elvytystoimia, joka voitaisiin nyt tehdä, on panna valtion tuottavuusohjelma hyllylle, (Ed. Asko-Seljavaara: Entäs alueellistaminen?) koska tässä elvytyksen toteuttaminen siltä osin, kun on kysymys valtion toimenpiteistä, vaatii sekin työn tekemistä. Se vaatii työtä niiltä valtion eläteiltä, ed. Asko-Seljavaara, ja useimmat heistä tekevät sitä niin, että eivät paljon pidä väliä ylityökorvauksistaan tai ylipäätäänkään työajoista. Valtiolla ja myöskin valitettavasti kunnissa on ajauduttu siihen tilanteeseen, että työehdoilla ei ole enää paljon väliä, ei edes oikein työsuojelullakaan, kun on vain pakko tehdä ylimääräistä työtä, jotta edes ne perushommat tulisi hoidettua.

Tästä syystä minusta tämä keskustelu, jota tästä käydään, on kyllä vähintäänkin kummallista, kaiken kaikkiaan puhuminen elvytyksestä, kun puhutaan nyt esimerkiksi kansaneläkemaksun poistosta. Kysymys oli siitä, että ministeri Hyssälä pyysi työmarkkinajärjestöjä sopimaan siitä, miten kiista (Puhemies: 2 minuuttia täynnä!) työttömyysturvan leikkauksista hoidetaan, ja nyt se hoidettiin tällä tavalla. Se maksettiin kansaneläkemaksun poistolla, ja se on aika kohtuuton korvaus työantajille.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Onpa hallituspuolueiden puheiden sävy muuttunut todella paljon sitten ajasta viime syksyn kunnallisvaalien. Silloin meidän puheemme leimattiin pelotteluksi, vaikka me puhuimme tuolloin paljon pienemmin kirjaimin kuin esimerkiksi tänään täällä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi ryhmäpuheenvuorossa. No, hallitusta on kuitenkin kiittäminen, se on ihan oikealla tiellä, ottaisi vaan pitempiä ja reippaampia askeleita. Hallitus on ottanut paljon opposition esityksiä, erityisen paljon sosialidemokraattien esityksiä, esimerkiksi liikenneministeriön, ympäristöministeriön pääluokissa. Erinomaista jälkeä, jatkakaa sillä tiellä.

On myöskin mukava kuulla, kun pääministeri antaa täyden tunnustuksen omassa puheessaan. Hän vaati pitkäaikaisia maltillisia palkkaratkaisuja, eli ne ovat jälleen arvossaan. Ei aikaakaan, kun niitä pidettiin ihan maailmanlopun meininkinä. Hallitus ei tehnyt mitään, jotta olisi päästy sellaiseen sopimukseen. Tämä ei ole jälkiviisautta. Me yritimme silloin vaikuttaa, että olisi tehty maltillisia palkkaratkaisuja. Tässä ajassa ne olisivat kultaakin kalliimpia.

Sitten tästä elvytyksestä. Tänään asiantuntijat ovat valtiovarainvaliokunnan kokouksessa kertoneet, että vaikka meidän elvytysosuutemme bkt:stä ovat prosentuaalisesti aika korkeita ja komeita ja pärjäävät EU-vertailussa, niin niistä 80 prosenttia on veronalennuksia, ja tämän elvytyksen vaikutus voidaan kyllä kyseenalaistaa. Suuri kysymys tässä on tämä vakausohjelma. Alijäämä on sukeltanut alle kriittisen rajan, aivan niin kuin ed. Tiusanen täällä toi esiin lainaten suoraan hallitusohjelmaa. Jos hallituksen aitiossa olisi yksikin ministeri, niin kysyisin hallitukselta, onko hallitus nyt ryhtymässä niihin menoleikkauksiin niin kuin hallitusohjelmaan on kirjattu, kun kriittinen raja on alitettu, (Puhemies: 2 minuuttia täynnä!) vai onko hallitus muuttamassa hallitusohjelmaa, muuttamassa siis omaa ohjelmaansa, niin että voidaan sukeltaa vähän syvemmälle.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Opposition puheenvuoroista voisi päätellä, että kaikki se liikkumavara, mikä Suomella vähääkään taloudessa on, olisi pitänyt laittaa heti peliin ensimmäisessä lisätalousarviossa, ja näinhän ei toki voi olla. Pitää jäädä pelivaraa reagoida myöskin myöhemmin, varsinkin kun kenenkään on vaikea ennustaa, kuinka pitkä taantuma on ja kuinka syvälle siinä sukellamme. Emme voi vain luetella valtion käyttämiä miljardeja. Meidän pitää osata myös katsoa, että jokainen käytetty sentti vaikuttaa halutulla tavalla, ja sen tämä hallitus osaa tehdä. Tähän liittyen on hyvä muistaa myös, ettei tämä kriisi ole kotikutoinen. Sen vuoksi siitä ulospääsyynkään ei todennäköisesti ole olemassa puhtaasti kotimaisia konsepteja. On siis maltettava seurata, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

Uusien työpaikkojen syntyminen on luonnollisesti tärkein yksittäinen tekijä kansantalouden elpymiselle ja yksittäisille ihmisille, sitä ei kukaan kiistä. Kuitenkin olemassa olevien työpaikkojen turvaaminen on yhtä tärkeää kuin uusienkin luominen. Esimerkiksi kelamaksun poistamisella tiedetään olevan merkitystä yrityksille lomautusten ja irtisanomisten ristitulessa, ja kunnissa maksuista vapautuvilla varoilla pystytään suoraan panostamaan palveluihin. Kuntien palveluitten peräänhän tässä on koko tämä kolmituntinen huudettu, ja tässä on vain yksi hyvä teko, minkä hallitus on elvytyspaketissaan tarjonnut.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara otti tärkeän asian, alueellistamisen, esille. Meillä alueellistaminen alkaa saada jopa surkuhupaisia piirteitä, kun siinä ei ole enää väliä sillä, kuinka paljon tulee lisäkustannuksia ja mitkä ovat inhimilliset asiat näihin liittyen. Sanoisinkin, että nyt olisi aika miettiä sitä, millä tavalla tuottavuusohjelmaa tulee jatkaa, mutta alueellistaminen on itse asiassa jopa tuottavuusohjelman vastaista, koska sieltä tulee lisää kustannuksia. Eli uudelleenarviointia siihen, mitä lähdetään tosiasiassa viemään pois Pääkaupunkiseudulta.

Otetaan vielä näkökulma siinä, että Suomessa on 120 000 valtionhallinnon työpaikkaa ja niistä vain 22 000 on Pääkaupunkiseudulla. Niiltä osin voidaan sanoa, että keskittyminen on tällä hetkellä ihan väärissä paikoissa. Täällä tuli useampaan otteeseen esille, esimerkiksi ed. Filatovilla, se, että valtion pitää antaa kunnille lisää rahaa. Miltä se näyttää tavallisen kansalaisen näkökulmasta? Se on velkarahaa. Se on velkarahaa, jonka ottavat joko kunnat tai valtio. Mikään ei muuta sitä. Meille ei taivaasta sada lisää rahaa millään. Elvytys on velkaelvytystä tällä hetkellä. Jos pahin ennuste, bruttokansantuotteen heikkeneminen -3,7 prosentilla, toteutuu, niin se tarkoittaa 50 miljardia euroa lisää velkaa, ja meillä on tänä päivänä velkaa jo 54 miljardia euroa, mikä tarkoittaa sitä, että pahimmassa tapauksessa meidän velkapottimme on 104 miljardia euroa.

Tässä tuleekin pohdinta, pitäisikö meidän kaikkien puolueiden itse asiassa sitoutua palautumissuunnitelmaan, jolla me pystymme tämän velkataakan hoitamaan. Mitkä ovat ne menoleikkaukset, ne lisäerät, joita me tällä hetkellä teemme? Meillä täytyy olla rohkeutta myöskin puolittaa ne mahdollisesti tai ottaa pois, ja siinä tarvitaan laaja yhteiskuntasopu, millä me siihen pääsemme. Otetaan 1990-luvun tilanne — me emme ole vielä päässeet 1990-luvun tilanteesta (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) ja siitä velasta eroon.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika outoa oli kuulla tässä ed. Asko-Seljavaaran ja samoin myös ed. Sanna Lauslahden puheenvuorot. Alueellistaminenhan on ollut jo Lipposen toisen, Vanhasen ensimmäisen ja Vanhasen kakkoshallituksen hallitusohjelmissa ja nyt konkretisoituu. (Ed. Asko-Seljavaara: Ne on hoidettu vaan niin huonosti!) Nyt kun sitä toteutetaan, niin sitten riemu onkin melkoinen. Kun verrataan vaikkapa prosentuaalisia osuuksia työpaikkojen, valtion työpaikkojen ja muiden, suhteen, niin se on kyllä aika epä-älyllistä lähestymiskulmaa tässä asiassa. Lääkealan keskuksen alueellistamisessa ja ensinnäkin tuon uuden keskuksen perustamisessa 1.9. tänä vuonna ja sen sijoittamisessa Kuopioon on nimenomaan kysymys koko alan kehittämisestä ja samalla myös veronmaksajan edun huomioimisesta. Ne kustannukset, jotka tulevat siellä olemaan, ovat varmasti kevyempiä koko sen keskuksen kannalta (Ed. Asko-Seljavaara: Eivät varmasti ole!) ja tulevat olemaan kansantaloudelle, (Puhemies: Minuutti kulunut!) veronmaksajalle edullisempia ja viemään lääkealaa eteenpäin.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla tavoin ihmettelen edustajien Asko-Seljavaara ja Lauslahti kommentteja täällä, etenkin kun molemmat edustavat hallituspuoluetta. Käsittämätöntä on, että hallitus toteuttaa alueellistamisohjelmaa, jota täällä olevat hallituspuolueen edustajat vaativat lopetettavaksi. Arvoisat edustajat, kääntykää ministereittenne puoleen. Teidän tuellannehan he tätä toimintaa vievät koko ajan eteenpäin.

Tuottavuusohjelmasta sen verran, että on todettu, että tämä kansakunta tarvitsee tuottavuuden lisäämistä, mutta valtion tuottavuusohjelma näin toteutettuna on pelkkä henkilöstön leikkauslista. Se tulee sellaisenaan lopettaa, ja siitä tulee tehdä aitoa tuottavuutta lisäävä ohjelma. Niillä on kaksi aivan eri merkitystä.

Vielä ed. Lauslahdelle, hän viittasi ed. Filatovin puheenvuoroon: Kuntalaiset joutuvat maksamaan sen korotettuna veroäyrinä muuten, ja se on epäoikeudenmukaisempi tapa pienituloisille kuin se, että kuntia tuetaan nyt oikeudenmukaisesti eikä niin, että valtio antaa veroalen ja sitä kautta kuntaveroja joudutaan nostamaan, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jotta palvelut saadaan turvattua. Pienituloiset kärsivät taas hallituksen teoista.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun juuri ed. Asko-Seljavaaran uudelleen avaamaan keskusteluun tästä Lääkelaitoksen alueellistamisesta. Luulin ja toivoin, että se asia on jo haudattu, kun Helsingin Sanomatkin pystyi jotakin hyvää Kuopiosta löytämään tässä parisen viikkoa sitten viikonloppunumerossaan. Minä toivon, että tästä ei tule jotakin säröä meidän hyvään hallitusyhteistyöhömme, (Ed. Asko-Seljavaara: Kyllä siitä on tullut!) että kun Helsingistä jotakin pois viedään, niin siihen tarvittaisiin jotain muuta hallitusohjelmaa. Eikö meillä ole yhteinen hallitusohjelma myös alueellistamispolitiikan suhteen?

Tähän samaan hengenvetoon totean, että kyllä politiikkaa, keskustalaista politiikkaa, edelleenkin tarvitsevat tässä maassa ne, jotka ovat heikompiosaisia. Kyllä Lääkelaitoksen hyvin palkatut ja koulutetut ihmiset ovat saaneet äänensä kuuluviin. Kuka kantaa huolta niistä sadoistatuhansista ihmisistä, jotka joutuvat työpaikan vuoksi tänne Helsinkiin muuttamaan ja täyttämään täällä liikenteen, päiväkodit ja koulut? Kuka nostaa heidät Helsingin Sanomien otsikkoon?

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi ei tiedä, miten Lääkelaitoksen budjetti muodostuu. 90 prosenttiahan tulee niiltä yrityksiltä, jotka ostavat sen palveluja. Ei valtio joudu siitä maksamaan juuri mitään. Mutta jos se alueellistetaan, niin siitä tulevat ne kustannukset, koska meidän täytyy kouluttaa sinne uudet ihmiset tekemään sitä työtä. Eli pitäisi ensin miettiä, mitä alueellistetaan. Alueellistetaan samalla lailla kuin ministeri Risikko, että alueellistetaan osia jostakin asiasta, mutta jos alueellistetaan kokonaisuuksia, niin se se maksaa vasta mahdottomasti ja se on erittäin vaikea toteuttaa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvin vaikea ymmärtää, että tilanteessa, jossa meillä on rahaa vähäsen, me lähdemme tekemään lisäkustannuksia. Tässä tapauksessa Lääkelaitoksenkin osalta on niin, että saman verran kuin sinne tulee tuloja vuoden aikana, niin saman verran tulee lisäkustannuksia. Katsoin, että 20 vuotta siihen menee, jos sillä miljoonan euron säästöt saadaan, jos saadaan.

Mutta kyse onkin enemmän siitä, minkä takia siirretään toimiva yksikkö pois. On eri asia, jos meillä on uusi toiminto, jossa me voimme uuden toiminnon perustaa. Esimerkiksi Kuopioon voidaan perustaa lääkealan tutkimusta ja vahvistaa sitä nykymuodossaan, aivan järjettömän hyvä idea, mutta minkä takia pitää toimivia asioita siirtää? Se on tosi kallista, ja minun mielestäni ei ole missään nimessä tässä taloustilanteessa järkeä tuhlata niitä miljoonia euroja turhiin asioihin.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtä hyvin voidaan Lääkelaitoksesta alueellistamiskeskustelua jo laajentaakin. Alueellistaminen on toki paljon muutakin kuin pelkkä Lääkelaitoksen siirtäminen.

Meille keskustalaisille alueellistamisen perusteet ovat itsestäänselvät, ja ainakin tähän asti luulin, että koko hallitukselle on, (Ed. Asko-Seljavaara: Hallitusohjelmassa ei ole Lääkelaitosta ollenkaan!) koko Suomi halutaan pitää elinvoimaisena, ja jokaisella alueella on oltava mahdollisuus osoittaa osaamisensa ja vahvuutensa olemalla keskus myös julkishallinnon viraston muodossa. Tämän lisäksi alueellistaminen on perusteltua Pääkaupunkiseudun asuntopulan ja keskittymisen aiheuttamien ylikorkeiden kustannusten vuoksi. Yksinkertaisesti on vaan niin, että maakunnissa monet kustannukset ovat matalammat ja työvoimaa myös helpommin saatavilla, ja nämä parantavat tuottavuutta ja tekevät alueellistamisesta entistä perustellumman hankkeen. Tämä on hyvä muistutus siitä, että liikenne on yleensä ollut aina etelään päin. Miksei nyt sitten toisinpäin?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntataloudesta vielä sen verran, että kun viime viikolla hallituksella ei ollut oikeastaan mitään osoittaa kunnille lisäbudjetin kautta, nyt täällä on esitetty 200:aa miljoonaa, esitetty miljardia. Jossain vaiheessa oli sellainen näkemys, että hallitus ei tule antamaan ollenkaan toista lisäbudjettia enää kevään aikana. Nyt on ehkä ääni kellossa muuttunut, koska täytyyhän olla mahdollisuus reagoida, ja toinen lisäbudjetti tarvitaan pian erityisesti kuntatalouden paikkaamiseksi.

Mitä tulee yleensä koko talouskriisiin, niin täällä hallitsevat porvaripuolueet vetoavat nyt yhteisvastuuseen ja luottamukseen. Ei tietenkään voida tämän talon porvareita syyttää Amerikan asuntomarkkinoista lähtevästä kriisistä eikä voi heistä tehdä syyllisiä siihen, mutta se politiikka, jota kuitenkin sekä globaalilla tasolla, Euroopan tasolla että myös Suomessa on harrastettu, joka on antanut tilaa ahneudelle, tuloerojen kasvulle, osinkojen jakamiselle investointien sijaan ja erilaisille optiojärjestelmille, on sitä liberaalia talouspolitiikkaa, johon viehtymystä ei ole tällä reunalla salia, vaan siellä toisella reunalla.

Pääministeri Vanhanen, taisi olla Pääministerin haastattelutunnilla, pahoitteli sitä, että Suomessa on noin 2 prosenttia vähemmän laitettu investointeihin suhteessa tuloksiin kuin muissa maissa. Se on sen politiikan seurausta, jossa osinkojen jakaminen, voittojen kerääminen, omaisuuksien kartuttaminen on houkuttelevampaa kuin investoiminen, ja siihen on luotu maaperää tietyillä ratkaisuilla. Se pitäisi pääministerinkin muistaa ja yrittää ehkä tehdä jatkossa toisenlaista politiikkaa.

Vihreiden osalta, kun ovat porvaripuolueena porvarihallituksessa, tämä jatko on tietysti mielenkiintoinen, koska toisaaltahan he ovat vähän kriittisiä savupiipputeollisuutta, teollisuutta kohtaan. Nyt ei ole bkt kasvanut eikä savupiipuista paljon savua tule, mutta toivottavasti ovat sitten kuitenkin antamassa tukea, koska Suomi on hyvin teollistunut maa, ja kun sitten vienti alkaa vetää, niin silloin tarvitaan myöskin teollisuudelle toimintaedellytyksiä, että päästään myöskin siihen kasvuun kiinni.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu sitä, jotta rahat pitää käyttää tehokkaasti ja kohdentaa hyvin. Kyllä tämä hallituksen veropoliittinen elvytys on niin kuin palestiinalaisten ohjukset, jotta hyvin harva niistä sattuu kohteeseensa; se on niin kuin huiskin haiskin -politiikkaa. Siinä mielessä odotan ihan oikeasti, jotta kun näitä tehdään, ne olisivat ihan kohdennettuja. Nimittäin tässä kelamaksussa, johon vedotaan, jotta tässä 250 miljoonaa saavat kunnat, 550 miljoonaa menee hukkaan. Siinä ei ole mitään kohdennusta tai vaadetta siitä, että ne rahat kohdistuvat työllisyyteen tai parantavat jotain asiaa, vaan firmat voivat käyttää varat niin kuin haluavat. Sen takia minä näkisin, että tässäkin pitää olla velvoite siitä, jotta siihen, mitä annetaan, vaaditaan vastinetta. Samaten kuntien osalta se 250 miljoonaa, mistä on puhuttu: Miksi sitä ei anneta suoraan kunnille, vaan annetaan tämmöisen tempun kautta, joka on ideologinen temppu, tämä kelamaksun poistaminen?

Kaiken kaikkiaan, kun tässä on puhuttu, että pitää olla lisälaskelmia jostakin kuntataloudesta, niin omassa kunnassani on 20,75 veroprosentti ja nyt on työpaikkoja mennyt niin paljon, jotta ollaan kriisikunta tai kriisialue kokonaan, rakennemuutosalue. No, nyt tiedetään se, jotta eihän sinne ole tulossa uusia firmoja, mihin niitä rahoja uhrattaisiin tai laitettaisiin, saataisiin uusia työpaikkoja. Tällä hetkellä ei hirveän paljon uusia ole tulossa. Sehän tarkoittaa sitä, jotta saa nähdä, mitä tapahtuu kahden vuoden päästä. Nyt keväällä joudutaan avaamaan budjetti ja katsomaan, mistä leikataan.

Sen takia kyllä kuntatalouteen pitää tulla lisää rahaa ja katsoa näitä. Tämä johtaa siihen, jotta on pakko joko velkaantua rajusti — jo nyt on jouduttu ottamaan velkaa syömämenoihin — tai sitten palvelut heikkenevät. No, niitä ei pysty rajattomasti karsimaan, koska niitä on karsittu 1990-luvun alusta asti jo, edellisen laman ajoilta. (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) Sen takia odotan, jotta hallitus ihan vakavasti kuulee tämän kuntien hädän.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila aika tavalla veti mutkat suoriksi investointien ja osinkojen osalta. Kysymyshän on siitä, että jos Suomi on houkutteleva investointikohde, niin investointeja tulee, ja tämä pääministerin havainto oli sillä tavalla hyvin merkittävä, että meidän pitää jatkossa saada investointeja koneisiin ja laitteisiin enemmän ja pitää miettiä, millä konsteilla niitä saadaan. Sillä, että osingot jätettäisiin maksamatta, ei varmasti saada investointeja, mutta pitää olla houkutteleva, Suomen pitää olla yritysmaana houkuttelevampi, ja siihen pitää tehdä töitä. Juuri tähän tämä pääministerin Työtä Suomessa -ohjelma tähtää.

Mutta tähän alueellistamiseen, joka jatkuu tänä vuonna, sanon, että hallituksen ohjelmassahan tämä tavoite on yhteinen ja sen takiakin perusteltu, että valtion työntekijöistä jää vuoteen 2015 mennessä lähes puolet eläkkeelle ja nyt on syytä arvioida, mitenkä nämä toiminnot järjestetään tulevaisuudessa, ja siinä alueellistaminen on yksi väline. Meillä on selkeä prosessi, miten tämä tapahtuu. Maakunnat katsovat, mitkä ovat niitten osaamisvahvuuksissa asioita, joihinka halutaan vahvistusta alueellistamisen kautta, tekevät esityksiä ministeriöille, ja laajalla valmistelukoneistolla arvioidaan, miten tämä prosessi tapahtuu.

Tässä on myös henkilöstön asema turvattu. Ei ole pakko siirtyä, jos ei halua. Yksityisessä työelämässähän tilanne on toinen. Jos työpaikka avautuu toisella puolen maata, se on melkein ota tai jätä -tilanne, mutta tässä on turvattu henkilöstön asema hyvin ja kaikella tavalla hyvän työnantajan periaatteita on noudatettu.

Olen varma, että hallitus noudattaa yhteistä ohjelmaansa, eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin noudattaa hallituksen ohjelmaa. Ei tässä voida toimia rusinapullateorialla myöskään hyvän kokoomuskumppanin puolelta, että otetaan vain se, mikä tuntuu makealta ja hyvältä, (Ed. Asko-Seljavaara: Sitähän te teette!) vaan kyllä se on koko paketti. Se on sellaisenaan paketti, johonka sisältyy myöskin toisen tyyppisiä asioita kuin ehkä rusinoita siitä pullasta. Tämä on yhteistä politiikkaa, ja tällä pitää jatkaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä puheiden kaikesta rönsyilystä huolimatta olen ymmärtänyt, että meillä lähestulkoon kaikilla on yhteinen tahto ja pyrkimys nousta tästä taloudellisesta notkosta jälleen avarampiin maisemiin.

Hallitus ei ole seissyt eikä istunut tumput suorina vaan on tehnyt todella mittavia toimenpiteitä. Tämän elvytyspakettinsa turvin tulee Suomikin pikkuhiljaa nousemaan, olen siitä omalla tavallani varma.

Näillä toimilla eivät kaikki hameenhelmat kyllä Suomi-neidolla hulmua riittävästi. Tarvitaan yhteistyötä eri rajapinnoille, eri toimijoiden väliin, valtion ja kuntien ja samoin yritysten ja kolmannen sektorin välille. Niillä rajapinnoilla löytyvät ne uudet innovaatiot, jotka vievät Suomea eteenpäin.

Tämän rahan peräänkuulutus kunnille on sinänsä ihan järkevää ja ajankohtainen asia. Arvostan hallituksen politiikkaa siitä, että hallitus toimii huolellisesti ja järkevän suunnitelmallisuuden periaatteella. Tässä suunnitelmallisuudessa on nimenomaan se näkökohta, että toimeenpanon aikaviive on jonkintapainen. Ei voi vain kuin saavista kaataa kuntiin tai yrityksiin rahaa ilman, että sitä on mitenkään tarkasti suunniteltu. Raha on myös kunnissa pystyttävä hallinnoimaan kunnolla, että se menee juuri niihin toimenpiteisiin ja niihin asioihin, mihin me haluamme sen menevän, että se on myöskin elvyttävää ja saadaan niitä palveluita turvattua.

Tässä suhteessa nyt tämän toimenpiteen osalta, kun hallituksessa mietitään esimerkiksi yhteisöveron uusjakoa, ed. Lipposelle olisin vain jo aikaisemmin vastannut, että tämä on nimenomaan sitä politiikkaa, joka nyt tässä vaiheessa olisi elvyttävä tilanne niille kunnille, jotka menettävät voimakkaasti yhteisöverotuloja. Tämä tilapäinen uusjako auttaisi nämä kunnat tästä ahdingosta, jolloin se auttaisi myös koko Suomea, (Puhemies: 2 minuuttia kulunut!) kaikkia muitakin kuntia, ja mennään sitten eteenpäin.

Vielä nopeasti, puhemies, toivon, että ministeri Pekkarinen tuo vielä tällä hallituskaudella järkevän kaivoslakiesityksen, niin että kaivannaisteollisuuden toimintaedellytykset myös jatkossa on turvattu ja alan työpaikat tällä sektorilla turvattu. Se on aluepolitiikkaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Pyrittäessä taltuttamaan talouskriisiä on tärkeää, että ei hukata kallista aikaa ja resursseja erilaisten työryhmien ja komiteoiden perustamiseen. Asioiden pyörittely ja pilvilinnojen rakentelu paperilla ei auta ketään. Nyt tarvitaan ripeitä päätöksiä ja konkreettisia toimia. Elvytystoimet on saatava käyntiin täydellä teholla.

Kuntatasolla on paljon tehtävissä. Jos kaikissa kunnissa kiellettäisiin esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, saataisiin kunnallishallintoon merkittävää osaamista lisää sekä tehokkuutta ja tuottavuutta. Kaikki yhteiskunnan varoilla ylläpidettävät työpaikat tulisi myös saada avoimeen ja julkiseen hakuun. Nyt niitä menee liikaa valtapuolueiden edustajille tiskin alta, mikä tiedostetaan julkisen hallinnon organisaatioissa ja koetaan hyvin epäoikeudenmukaiseksi käytännöksi.

Arvoisa puhemies! Koska yhteiskunta ei aina pysty auttamaan pientä ihmistä, on tärkeää, että jokainen omalla kohdallaan pyrkii järjestämään elämänsä niin, että ulkopuolista apua tarvitaan mahdollisimman vähän. Läheisten auttaminen ja tukeminen sekä oman terveyden vaaliminen kantavat pitkälle. Tällä en toki tarkoita, ettei yhteiskunnalla olisi velvollisuutta huolehtia jäsenistään. Ensisijaisen tärkeää on, että peruspalvelut, erityisesti terveydenhuolto, toimivat taantuman keskelläkin. Vaarana on, että työikäisten terveysongelmat, kuten mielenterveys- ja alkoholiongelmat, pahenevat taantuman johdosta, kun irtisanomiset ja niiden pelko stressaavat ihmisiä ja kiristävät työpaikkojen ilmapiiriä. Tällöin työterveysasemilla ja terveyskeskuksissa on oltava resursseja kaikkien hoidon tarpeessa olevien hoitamiseen.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi sen verran tuohon edeltävään keskusteluun, mitä alueellistamiseen liittyy, että toki on myös todettava, että kun aikanaan paikallis- ja aluetasolta julkisia työpaikkoja siirtyi Pääkaupunkiseudulle, niin silloin ei kyselty, ei annettu vaihtoehtoja, että siirrytkö niihin työpaikkoihin. Tällä hetkellä näihin alueellistamispäätöksiin liittyen, mitä on tehty, on todettava, niin kuin täällä todettiin, että työntekijöitten asema on siinä mielessä turvattu, että heille järjestyy muu työpaikka, jos eivät siirry alueille. Toki on muistettava myös se, että mitä tulee asumiskustannuksiin, työntekijöihin jne., niin tällaisia etuja löytyy sitten kyllä tuolta Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta eli esimerkiksi asumiskustannukset ovat huomattavasti pienemmät.

Arvoisa puhemies! Vielä puutun tähän työnantajien kansaneläkevakuutusmaksuun. Periaatepäätös on tehty, lähes miljardi euroa. Tietysti siltä osin olen tästä päätöksestä huolissani, millä tavalla tämä valtion tulonmenetys sitten korvataan, millä tavalla se aiotaan kompensoida. Kuntien puolella kuntatyönantajalle se merkitsee noin 10:tä prosenttia työnantajan sosiaaliturvamaksuista, joten sillä rahalla ei kyllä palvelutuotantoa turvata, mutta se on tietysti rikka rokassa kuntapuolella. Mutta tässä, millä tavalla ja keneltä se otetaan sitten jatkossa, kun lopullinen päätös tehdään, on kuitenkin merkittävästä rahasummasta kyse.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, mitä tulee korjausrakentamiseen, niin tämä aikataulu on varsin ahdas. Nyt tietysti toivoisin, jos ja kun näitä peruskorjaushankkeita ei saada liikkeelle asunto-osakeyhtiöissä riittävästi, että tätä aikarajaa voitaisiin sitten tarkistaa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kun on sanottu, että tämä kelamaksukysymys on ideologinen kysymys, niin en koe sitä ollenkaan näin. Yritystoiminnan elvyttäminen tässä vaiheessa on kansallinen välttämättömyys meille. Uskon, että se on sitä meille kaikille. (Ed. Kähkönen: En ole kieltänyt!) Samalla me myös helpotamme kuntien maksuosuutta vuositasolla 250 miljoonan euron verran. Nämä rahat tullaan kokoamaan. Ne täytyykin koota, ne eivät saa jäädä tänne budjettirahoitteiseksi. Elinkeinoelämä, teollisuus tulee ne jatkossa kyllä sitten maksamaan.

Arvoisa puhemies! Tähän toinen osio, joka liittyy myös tähän vuoteen eli alueellistamiskysymykseen, kun ed. Asko-Seljavaara totesi aiemmin, että ei pitäisi kokonaisuuksia alueellistaa. No, palasiako sitten pitäisi laittaa sinne sun tänne? Mielestäni se olisi kaikkein huonointa touhua. Toisaalta toimimme hyvän työnantajan tavoin. Kun Helsinkiä aikoinaan asutettiin, niin hallitsijan, silloisen Ruotsin kuninkaan, taholta muun muassa Ulvilan porvareille tuli aivan toisenlainen ohje: Muuttakaa Helsinkiin, saatte verohelpotuksia. Vaihtoehtoisesti, jos ette muuta, teidät hirtetään. Tänä päivänä onneksi tahti on kovin toisenlainen. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Voimme sivistyneesti hoitaa nämä asiat.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt on suunnilleen kulunut viisi kuukautta siitä, kun Lehman Brothers, merkittävä investointipankki, joutui selvitystilaan Yhdysvalloissa. Ehkä voidaan vähän arvioida, ovatko eri valtioiden toimenpiteet olleet riittäviä tai ovatko ne tapahtuneet ajoissa. Ei pelkästään Suomen osalta voida sanoa, vaan mielestäni myös Ruotsin, Yhdysvaltojen ja koko EU:n osalta voidaan todeta, että tilanne on tullut niin yllättäen, että valmiussuunnitelmat ovat olleet puutteellisia tai ainakin heikosti valmisteltuja. Skenaariotyöskentelyä tällaisen tilanteen varalta ei ilmeisesti ole, vaikka Suomi sinänsä maanpuolustuskurssien sekä Sitran järjestämien talouspolitiikan johtamiskurssien avulla on yrittänyt pitää osaamista yllä. Myöskään teoreettisesti tähän tilanteeseen ei ole osattu juurikaan varautua. Myös informaatio, jonka johto on saanut, on ollut viiveellistä, minkä johdosta toimenpiteiden täsmällisyys on ollut puutteellista.

Mitä opimme? Olisi pitänyt varautua myös taloudelliseen riskiin, jossa keskeisin tuotannon väline, raha, jumiutuu pankkijärjestelmän epäluottamuksen takia.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tietenkin, niin kuin ed. Lehtikin totesi, on aivan käsittämätöntä myös se, että kun maailma on täynnä talousguruja ja talousennustajia, niin hyvin heikoiksi jäivät ne signaalit, jotka olisivat tuoneet ajoissa julki sen, että täytyyhän jossain olla jotain mätää, kun niin sanottu hötyraha on niin kaukana reaalitalouden oikeasta määrästä. Mutta eipä niitä varoituksia paljon tullut.

Mutta siihen, mitä aikaisemmin ed. Rantakangas tuossa totesi: Vanhanen sanoi todella, että meidän investointiasteemme on pari prosenttia pienempi suhteessa yritysten tuloksiin. Tähän kiinnittivät itse asiassa monet kriittiset talousoppineet huomiota jo monta vuotta sitten. Meillä on ollut oikeastaan jo kymmenen vuotta se tilanne, että verrattuna muihin maihin on liian vähän investoitu. On mieluummin jaettu osinkoja ja otettu tuloksia ulos, ja investointiprosentti on ollut liian pieni. Mitkä ne syyt ovat siinä, että ei ole ollut investointihaluja, ja onko ollut se toinen vaihtoehto niin paljon houkuttelevampi sitten suhteessa luoda tulevaisuutta investoimalla, niin se on toinen kysymys. Mutta jotain siinä täytyy olla takana, kun ero on niinkin merkittävä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskon, että kaikki tässä talossa ovat huolissaan elinkeinoelämän ja yritysten toimintaedellytyksistä. Tässä tilanteessa myös jatkuvasti viestiä tulee tästä rahoituksesta ja tästä volyymista ja näistä lainaehdoista yrityksille.

Mutta ed. Rossi tuossa totesi, että tavalla tai toisella tämä kansaneläkevakuutusmaksu, joka työnantajilta poistuu, se elinkeinoelämältä, yrityksiltä peritään takaisin. Minä vaan kysyn, mikä hyöty siitä sitten on, jos toisella kädellä annetaan ja toisella kädellä tämä sama summa otetaan pois.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuohon ed. Kähkösen kysymykseen vastaan, että nyt tarvitaan myös sellaisia väliaikaisia ratkaisuja, millä tämän pahimman lamatilanteen yli mennään. Kannan, ja keskusta kantaa, varmasti huolta siitä, että me pystymme koko Kela-rahoituksen turvaamaan tulevaisuudessa, ja tällöin yritysten, teollisuuden vastuu tulee olemaan siinä mukana. Hallitus tulee tuomaan omat esityksensä, millä tavoin tuo raha tulevaisuudessa tullaan myös kokoamaan. Mutta nyt me tarvitsemme niitä ratkaisuja, millä niin yritykset kuin myös kunnat, joihin tämä todella kohdistuu merkittävästi, tulevat sitten tästä selviämään yli. Mutta se huoli on yhteinen ilman muuta, ja olen iloinen siitä, että kannatte huolta siitä, että tulevaisuudessakin kansaneläkkeet ja koko Kela-rahoitus pystytään turvaamaan.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni ed. Uotila puuttui sinänsä aivan oikein siihen, että investointitaso on alhainen. Jos sitä syytä etsii, ehkä yksi syy on siinä, että nykyinen verolainsäädäntö sallii listaamattomasta yhtiöstä 9 prosentin nettovarallisuussäännöllä osingon tuloutuksen yhtiöverokannalla. Jos sitten vertaa vastaavaa investointivaihtoehtoa kiinteistöihin, niin siinä vakuusarvo, kun sitä voidaan myös vivuttaa ulkopuolisella velkarahalla aika pitkälti, ehkä pitkälti yli puolenvälin, johtaa siihen, että investoinnit eivät ole toiminnalliseen, tuotannolliseen talouteen enää sitä kuin olisi kansantalouden kokonaisedun mukaista.

Ehkä on muitakin syitä. Yksi saattaa olla se, että elinkeinorakenne muuttuu palveluvaltaiseksi, jolloin ei tarvita investointeja niin paljon suhteellisesti per työpaikka kuin teollisessa toiminnassa. Mutta edelleen olen vanhan sanonnan kannalla, että Suomi ei voi elää paitoja pesemällä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kähköselle tuohon kelamaksun poistamiseen: Sen elvyttävä vaikutushan tulee nimenomaan siitä, että tämä kelamaksun kevennys tulee nyt heti keväällä, mutta tuo ed. Rossin esille tuoma malli, jossa se kerätään uudestaan sitten toisella tavalla, otetaan käyttöön vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Tästä syntyy tuo elvyttävä vaikutus, ja näin saadaan esimerkiksi kunnille tuo ed. Rossin esille nostama 250 miljoonan etu tämän kelamaksun poistamisesta. Samanlainen etu syntyy myös yrityksille, ja se etu tulee juuri nyt käyttöön, ja toista kautta kerätään sitten vasta myöhempänä ajankohtana määriteltävällä tavalla.