Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kyseessä on lakimuutos, joka vaatii valiokunnalta äärimmäisen huolellista perehtymistä ja käsittelyä. Se herättää paljon kysymyksiä erityisesti palkkatuen suhteen. Työllistämistukiin liittyviä säädöksiä uudistetaan siten, että huomioidaan kilpailuneutraliteetti ja EY:n valtiontukisäännökset. Hämmentävää kyllä, eri EU-maissa on voitu tehdä erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi Ruotsissa nämä EU-vaatimusten implementoinnit eivät ole aiheuttaneet sellaista hämmennystä ja epävarmuutta tukien jatkuvuudesta kuin täällä Suomessa.

Moni vajaakuntoisia työllistävä kolmannen sektorin toimija on huolissaan tulevaisuudesta. Esityksessä palkkatuki ehdotetaan myönnettäväksi elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle joko ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai de minimis -tukena. De minimis -tuki tarkoittaa yhdelle toimijalle kolmessa vuodessa enimmillään 200 000 euroa tukea, millä voidaan työllistää korkeintaan viisi palkkatuettua työntekijää. Lain soveltaminen on hankalaa, koska se jättää niin paljon asioita tulkinnan varaan siitä, voidaanko soveltaa ryhmäpoikkeusasetusta vai de minimis -sääntöä tai onko kyseessä elinkeinotoiminta, joka vääristää kilpailua.

Tuen suuruus riippuu siitä, tulkitseeko työ- ja elinkeinotoimisto toiminnan olevan elinkeinotoimintaa vai ei. Toisaalta laki antaa mahdollisuuden eriyttää elinkeinotoiminnan kirjanpidollisesti muusta toiminnasta. Ruotsin mallin mukaan tuki on henkilökohtainen ja annetaan työllistettävälle. Suomen mallissa taas yhdistys, yritys tai muu toimija saa tuen palkatessaan vajaakuntoisen tai pitkäaikaistyöttömän. On syytä todella perehtyä Ruotsin malliin ja pohtia, olisiko ratkaisu työllistettävän mukana kulkeva reppuraha.

Myös sosiaalisten yritysten osalta lakimuutos huolettaa. Sosiaalisten yritysten toimintamahdollisuuksia tulee parantaa, sillä ne tekevät merkittävää työtä vajaakuntoisten aktivoijina. Tässä lakimuutoksessa on kuitenkin pelkona, että ennestään vaikeutetaan sosiaalisten yritysten toimintaa. On monia esimerkkejä yleishyödyllisestä toiminnasta, jonka jatkuvuutta ei tule vaarantaa: työttömien työpaikkaravintolat, pientä nikkarointiapua tarjoavat kylätalkkarit, joiksi on palkattu työttömiä, kierrätyskeskustoiminta Pääkaupunkiseudulla jne. Kolmannen sektorin toimijat täydentävät palveluverkkojen aukkoja varsinkin syrjäseuduilla.

Lakiesitys on laaja, ja siinä on hyviäkin parannuksia, kuten se, että työnhakijan palveluntarve arvioidaan ja hänen kanssaan laaditaan työllistymissuunnitelma kahden viikon kuluessa työn alkamisesta. Lisäksi työllistymissuunnitelmaa tarkistetaan ja päivitetään määrärajoin. Sähköisiä palveluita lisätään. Lisäksi lakiin tulee muutos työssäkäyntialueisiin, jotka muuttuvat kilometrimääräisiksi maksimietäisyyden ollessa 80 kilometriä. Se on järkevä muutos voimassa olevaan työssäkäyntialueeseen, joka määräytyy asuinkunnan mukaan. Muutos lisää työllistymismahdollisuuksia ja kohtelee tasapuolisemmin eri puolilla maata asuvia. Kulkuvaikeudet ja työmatkaan kuluva aika ehdotetaan kuitenkin otettavaksi huomioon pätevänä syynä kieltäytyä tarjotusta työstä, mikä on kohtuullista.

Nuorisotyöttömyys on vakava, akuutti ongelma, ja osaltaan sitä helpotetaan tällä lailla. Työmarkkinatoimenpiteeseen uudelleen pääsyn ehtoja muutetaan siten, että työelämävalmennukseen voi osallistua 12 kuukauden työttömyyden jälkeen ja alle 25-vuotias ammattikoulutusta vailla oleva nuori voisi osallistua työharjoitteluun jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Alle 25-vuotiaiden osalta yrityksille myönnettävää palkkatukea ehdotetaan muutettavaksi siten, että sitä voitaisiin myöntää jo 3 kuukauden työttömyyden jälkeen, kun aikavaade oli ennen 6 kuukautta.

Muutos nuorten osalta on määräaikainen vuosille 2010 ja 2011, ja se on tarkoitettu lievittämään räjähdysmäisesti kasvanutta nuorisotyöttömyyttä. Nuorisotyöttömyyteen liittyy usein henkistä pahoinvointia, terveydellisiä ongelmia ja suuria sopeutumisvaikeuksia yhteiskuntaan. Nuorten yhteiskuntatakuu pitääkin aidosti toteuttaa ja nuorille tarjota työ- ja kouluttautumispaikkoja. Nuoria tulee kannustaa ja tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia työllistyä.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ehdin jo tuossa säikähtää, että ministeri Sinnemäki ei ehdi tähän keskusteluun mukaan, mutta onneksi ehti, sillä tässä hallituksen esityksessä on hyvin paljon paranneltavia kohtia, jos on kyllä muutama positiivinenkin seikka.

Ensinnäkin aloitetaan niistä myönteisistä asioista. Jatkossa siitä, jos työnhakija yksinkertaisesti unohtaa tulla työ- ja elinkeinotoimistoon ilmoittautumaan ja tekemään työllistämissuunnitelmaa, ei enää automaattisesti seuraa 60 päivän korvauksetonta aikaa, vaan se putoaa tuohon 15 päivään. Sitä voidaan pitää jo jonkinlaisena kohtuutena, jos on kyse pelkästään unohtamisesta.

Toiseksi työssäkäyntialue määritellään 80 kilometriin ja työmatka-aika enimmillään kolmeen tuntiin, kun on kyse kokoaikatyöstä. Se kohtuullistaa huonojen kulkuyhteyksien ja pitkien etäisyyksien takana asuvan tilannetta, varsinkin kun ei automaattisesti oleteta, että työttömällä on oma auto käytössään. Monellakaan pätkätyöläisellä ei ole varaa pitää omaa autoa. Etelä-Suomessa ja suurilla työssäkäyntialueilla tämä tosin tietää sitä, että työttömiä tullaan patistamaan entistä enemmän kulkemaan työn perässä jopa sinne naapurikaupungin puolelle, mutta minun mielestäni se ei enää ole niin iso ongelma, jos on vähänkään pidemmästä työstä kyse ja jos joukkoliikenne, julkiset kulkuyhteydet, jollain lailla toimivat.

Ja kolmanneksi pyrkimys siihen, että heti kahden viikon kuluessa työttömyyden alkamisesta käynnistetään työttömän tilanteen kartoitus ja työllistämissuunnitelman laatiminen, on aivan oikea. Mutta se, mikä iso puute tässä on, niin vieläkään työllistämissuunnitelma ei ole viranomaista millään lailla velvoittava. Se velvoittaa kyllä työttömiä kaikella tapaa ja kaikkeen siihen, mitä työllistämissuunnitelmaan on kirjattu, mutta viranomainen on tästä velvoitteesta vapaa.

Se on siinä mielessä huono tilanne, että jos sovitaan esimerkiksi, että haetaan johonkin koulutukseen, niin jos kerran työtön sitoutuu siihen, että hän on valmis tähän koulutukseen lähtemään, mikä hänen työllistämisedellytyksiään parantaa, niin aivan hyvin se sitoumus voi kulkea toiseen suuntaan, elikkä viranomainen myös takaa, että se koulutuspaikka löytyy. Silloin olisi kyse aidosta sopimisesta. Nyt tämä on muotopuoli.

Ja myös se, että työtön, varsinkin nuori työtön, voidaan ottaa entistä nopeammin toimenpiteitten piiriin, on askel aivan oikeaan suuntaan, vaikka tavoite nuorten työllistymistakuusta on vielä aivan utopiaa. Sehän ei takaa sitä kaikkein oleellisinta elikkä edes sitä määräaikaista, kokoaikaista työtä ja työtä nimenomaan työsuhteessa kaikkine etuineen.

Arvoisa puhemies! Tätä lakia valmisteltaessa eniten keskusteltiin kolmannen sektorin mahdollisuuksista työllistää. Keskustelu ja poliittinen paine olivat tarpeen, ja siitä kiitos kaikille kolmannen sektorin järjestöille, sillä ensimmäiset luonnokset olisivat tienneet auttamatta kolmannen sektorin työllistämisen alasajoa. Ihmetyttää, niin kuin täällä pohti ed. Karimäkikin, miksi työllistämisen lähtökohdaksi ei otettu Ruotsin mallia. Siellähän toimitaan niin, että työttömän mukana kulkee työnantajalle automaattisesti lankeava työllistämistuki ilman tarveharkintaa. Ja se tarkoittaa silloin, että näin ruotsalaiset voivat viis veisata EU:n kilpailupykälistä ja keskittyä oleelliseen elikkä siihen työllistämiseen.

Suomessakin olisi pitänyt tehdä sama sen sijaan, että yritettiin mennä ja osin mentiinkin oletettujen Euroopan unionin, Euroopan komission, vaatimusten taakse. Mekin olisimme voineet toimia niin, että oltaisiin täsmennetty ainakin tiettyjen työttömien ryhmät, luotu heille omat kategoriat ja annettu heille subjektiivinen oikeus työllistämistukeen. Ja jos olisi löytynyt työnantaja, joka tämän tuen voimin olisi ollut valmis työllistämään, niin se tuki olisi tullut kuin Manulle illallinen, ja näiden EU-pykälien kilpailuvaatimusten suhteen ei olisi tullut mitään ongelmia.

Aikaisemminhan meillä oli työllistämisvelvoite ja työpaikkaoikeus, mikä tarkoitti sitä, että tietyn määräajan jälkeen jokaisella työttömällä oli oikeus määräaikaiseen työpaikkaan. Jos meillä takavuosikymmeninä järjestelmä kesti tällaisen mallin, niin ei tämä Ruotsin malli ainakaan kustannuksiin olisi kaatunut. Ja vielä kun tähän olisi kytketty se, että sosiaaliset yritykset, niiden lainsäädäntö, luotaisiin kokonaan uudelta pohjalta ihan niin kuin Irlannissa on rajoitettuja osakeyhtiöitä, jotka jakavat kaiken saamansa voiton sen yhtiön alkuperäisen tarkoituksen mukaan elikkä työttömien työllistämiseen, ja tällä perusteella esimerkiksi Euroopan yhteisön tuomioistuimessa on suosittu sosiaalisia yrityksiä sillä perusteella, että kun ne toimivat tämän alkuperäisen periaatteensa mukaan, niin ne ovat tarjouskilpailussa esimerkiksi voineet ohittaa halvimman tarjouksen.

Arvoisa puhemies! Syksyllä tanskalainen euroedustaja Sören Bo Söndegård teki Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen koskien nimenomaan kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia Suomessa. Hänelle kilpailukomissaari Neelie Kroes vastasi, että kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia ja julkisen sektorin tukea sekä kilpailuvääristymiä tulee arvioida sen pohjalta, kuinka ne vaikuttavat valtioiden väliseen kauppaan. Hankalaa on kuvitella, kuinka esimerkiksi työttömien ruokalatoiminta vääristää valtioiden välistä kauppaa. Tarkkaan ottaen kilpailukomissaari totesi: "Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä" — hän siis viittaa perustamissopimuksen artiklan 87 1. kappaleeseen — "jäsenvaltioiden myöntämät taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan." Ja edelleen todetaan, että vaikka valtion tuki olisi periaatteessa kielletty, voi komissio joissakin tapauksissa sallia sen. Ja lopuksi: "Yhteisön säännöt antavat näin ollen jäsenvaltioille monia mahdollisuuksia myöntää tukea toimijoille, myös yleishyödyllisille, jotka tukevat epäedullisessa asemassa olevia tai alentuneesti työkykyisten työhön ottamista tai itse palkkaavat heitä." Minusta tämä kilpailukomissaarin vastaus kiistatta osoittaa sen, että Suomessa valmistelukoneisto yritti käyttää kuviteltua Euroopan komission vaatimusta siihen, että tämä työvoimapalvelulain kakkososan uudistaminen olisi tehty aivan liian tiukaksi sen suhteen, mitä se koskee kolmannen sektorin järjestöjä.

Arvoisa puhemies! Ymmärsin, että kun eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tapasi ministeri Sinnemäen, hän antoi ainakin puolittaisen lupauksen siitä, että jos valiokunta löytää mielekkäitä korjausesityksiä tähän hallituksen esitykseen, niin ne myös noteerataan ministerin toimesta. Tässä varmaan on monta semmoista kohtaa, mistä ei pitäisi tehdä hallitus—oppositio-kiistaa, vaan yhdessä katsottaisiin sitä, mikä on mielekästä ja kuinka ne pelimerkit, jotka työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle on varattu, käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti. Toivon, että tuo ministerin ainakin minun muistamani lupaus pitää paikkansa.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Haluan lyhyellä vastauspuheenvuorolla tässä kohtaa tukea aivan erityisesti äsken pidettyä puheenvuoroa. Se oli loistava ja aivan oikein muotoiltu siinä, että myös meidän Suomen perustuslain mukaan työ ei ole pelkästään vain myyntisuhde, vaan se on myös ihmisen perusoikeus. Tämä on yhä enemmän näkynyt erityisesti nuorten työttömien tarpeena kokea itsensä tarpeellisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Siksi olen lämpimästi kannattamassa näitä äsken mainittuja ajatuksia siitä, että taattaisiin tietyssä aikataulussa työ perusoikeutena. Tämän päivän ilmoituksessaan pääministeri sanoi: "Työttömyyden yleiskuva ei ole niin synkkä kuin historiallisen kokemuksen valossa arvioitiin." Hän tarkoitti numeroita, hän tarkoitti tilastoa. Hän ei puhunut ihmisistä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelen tässä puheenvuorossani vain tämän hallituksen lakiesityksen kohtaa, jossa käsitellään näitä EU:n valtiontukisäännöksiä ja niitten mahdollisia vaikutuksia suomalaiseen palkkatukijärjestelmään.

Mutta alkuun ihan tarkennus. Olin myöskin tässä tilaisuudessa, mihin ed. Mustajärvi viittasi, jossa työministeri Sinnemäki ei puolittain sanonut, vaan tarkoitti minusta niin kuin selkokielellä sitä, että hän toivoo, että valiokunta oman asiantuntijakuulemisensa pohjalta tekee tarvittavat muutokset ja korjausesitykset tähän hallituksen esitykseen. Arvostan tätä ministerin avoimuutta ja rehellisyyttä. Se myöskin kertoo niistä ongelmista ja vaikeuksista, joita ministeriössä on tämän lain valmistelun suhteen ollut. En muista koskaan parlamentaarisen urani aikana tilannetta, että vastuuministeri olisi näin varhaisessa vaiheessa sanonut valiokunnalle, että antaa täydet mandaatit korjata. Totta kai yritämme sitä sitten tehdä yhdessä ministerin kanssa, koska valtava tarve nyt tähän on.

Täällä jo aiemmin on viitattu muun muassa ed. Karimäen puheenvuorossa siihen, että on se niin kuin mielenkiintoinen ja uskomaton juttu, että Ruotsissa on olemassa sen kaltainen työvoimapolitiikka ja tukijärjestelmä, että Euroopan unionin ja neuvoston kannat eivät heilauta suuntaan eikä toiseen Ruotsin tilannetta. Lainaus hallituksen esityksestä: "Ruotsi katsoo, etteivät työnantajille myönnettävät tuet täytä valtiontuen kriteerejä, koska tuki ei ole valikoiva. Edellä mainittu tarkoittaa sitä, ettei tuen myöntämiseen liity viranomaisharkintaa tuella palkattavan henkilön täyttäessä tuen myöntämisen kriteerit." Ja sitten hallituksen esityksen asianomaisessa kohdassa todetaan muun muassa se, että tuki voi olla tietyssä tilanteessa 80 prosenttia palkkauskustannuksista ja sitä voidaan maksaa enintään neljä vuotta. Toisessa tämmöisessä Ny start job -ohjelmassa voidaan tukea esimerkiksi yli 55-vuotiaita, pitkään työttöminä olleita jopa 10 vuotta. Ja meillä nyt tämä hallituksen esitys lähtee siitä, että pääosin näitä tukijaksoja joko lyhennetään tai ylipäätänsä tullaan merkittävästi vaikeuttamaan kolmannen sektorin toimintaa.

Arvoisa puhemies! Pitää palata perusasioihin. Mikä on se päämäärä, johon tässä pyritään? Mielestäni ydinkysymys on se, että tuetaanko Suomessa oikeasti kansalaisten mahdollisuuksia aktiiviseen elämään ja työelämään, osallistumiseen, riippumatta siitä, onko heidän työpanoksensa suhteessa normaaliin työmarkkinoihin 100 prosenttia tai sitä vähemmän. Hyvässäkin työllisyystilanteessa tulee työmarkkinoilla aina olemaan merkittävä määrä henkilöitä, joiden työpanos ja osaaminen eivät riitä avoimien työmarkkinoiden työllistämiskynnysten ylittämiseen. Tästä syystä me tarvitsemme välityömarkkinoita, jotka mahdollistavat vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille työhön perustuvan toimeentulon ja yhteiskunnallisen osallisuuden. Nyt on selvää, että tämä hallituksen esitys, jos se tämmöisenä tulisi hyväksytyksi, sekä vaarantaa käytännössä kolmannen sektorin roolin työllistäjänä että sosiaalisen yritystoiminnan laajamittaisen kehittämisen.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle on ollut lempilapsi, sydämen asia, kehittää ja laajentaa sosiaalista yritystoimintaa. Tämä ei sitä tue. Tämä de minimiksen käyttöönotto mitätöisi pitkälle saadut aikaansaannokset ja sosiaalisen työllistämisen toimialan ja välityömarkkinoiden jatkokehittämisen. Tämän myötä on mahdollista, todennäköistä, että toimijakentältä katoaa merkittäviä kolmannen sektorin toimijoita, jotka ovat palkkatukityöllistäneet systemaattisesti työnhakijoita useiden vuosien ajan. Ja, arvon puhemies, tässä puhutaan siis tuhansista työntekijöistä, tuhansien heikommassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten työpaikan ja tulevaisuuden vaarantamisesta.

Arvoisa puhemies! Käsitykseni mukaan valiokunta tulee esimerkiksi hyvin perusteellisesti selvittämään tämän Ruotsissa käytössä olevan mallin, jonka taustalla on varmaan pitkäaikainen ruotsalaisten sosialidemokraattien tekemä tämmöinen aktiivisen työvoimapolitiikan malli, joka lähtee siitä, että jokaisen ihmisen työtä ja työpanosta arvostetaan, jotta hän löytää työpaikan. Olen itse tällä hetkellä nyt, kun asiantuntijakuulemista ollaan aloittamassa, epävarma, miten tämän suhteen käy. On täysin mahdollista, että me emme, jollei tähän lakiin merkittäviä muutoksia tule, niin tuskin olemme sitä hyväksymässä.

Sitten joitakin tällaisia reunaehtoja olen nyt ihan itse tässä kohtaa miettinyt. Yksi sellainen on se, että tämän ryhmäpoikkeusasetuksen käyttöönotolle tulisi asettaa riittävän pitkä siirtymävaihe, vähintään kolme vuotta, jotta kolmannen sektorin toimijat ehtisivät sopeuttaa toimintaansa uuteen tilanteeseen. Se, mikä liittyy työministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön rooteliin, on se, että myöskin ministeriölle tulisi jäädä aikaa sopeuttaa omat tukensa uuteen tilanteeseen. Siirtymäkauden aikana nähtäisiin myös, mihin tämä talouden kehitys johtaa, kun tämä työllisyystilanne nyt todennäköisesti vielä voi olla pitkäänkin hyvin vaikea ja hankala. Myöskin tätä kohderyhmämäärittelyä — joka on tässä hallituksen esityksessä tehty mielestäni sillä tavalla, etten ainakaan nyt vielä tältä pohjalta ole valmis sitä hyväksymään — niin siinä osalle tulee oikeus saada 75 prosentin tuki palkkakustannuksista, kaikkein vaikeammin työllistettäville, ja osalle 50 prosenttia, kun se tällä hetkellä on monilla erittäin vaikeasti työllistyneillä henkilöillä ollut jopa 100 prosenttia.

Tosiasia on se, että monilta kolmannella sektorilla työllistyneiltä ihmisiltä tällainen 50 prosentin omavastuu, jota edellytetään kolmannen sektorin toimijalta, sosiaaliselta yritykseltä, niin se on todella kova vaatimus, koska kokemukseni mukaan on yhä enemmän työttömiä, joiden työkyky ei yllä varsinkaan alkuvaiheessa tähän tavoitteeseen. Eniten nämä muutokset vaikuttaisivat niihin maksullisia tuotteita ja palveluja tuottaviin yhdistyksiin ja säätiöihin, jotka ovat nykyisin voineet kattaa työntekijöitten palkkakustannukset kokonaan palkkatuella.

Minulla on tässä mukana myöskin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton kannanotto, joka on aikanaan lähetetty ministeri Sinnemäelle ja työ- ja elinkeinoministeriölle, että on vaarassa, että de minimis johtaa katastrofiin vanhustenhuollossa. Esimerkiksi tässä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton panos työllistämisessä on ollut suuri. Se on työllistänyt vuositasolla yli 300 työtöntä ja sijoittanut siihen noin 2 miljoonaa euroa vuosittain. Nyt me myöskin tämän yhden esimerkin pohjalta tulemme valiokunnassa arvioimaan, mikä tämän hallituksen esityksen vaikutus nyt sitten esimerkiksi tämän Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton palveluihin vanhustenhuollossa on. Esimerkiksi nämä tahot esittivät sitä, että heidät tulisi jättää tämän ryhmäpoikkeusasetuksen ja tämän de minimis -asetuksen ulkopuolelle heidän palvelutuotteittensa kohdalta. Valiokunta on tosi vaativan ja tärkeän tehtävän edessä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä lähdetään siitä, että työnhakijan palvelutarve arvioitaisiin hänen kanssaan kahden viikon kuluttua työnhaun alkamisesta. Pidän tätä hyvänä. Työttömien piirissä on niitäkin, jotka ovat olleet kuukausikaupalla työttömiä ilman, että heidän työllistämismahdollisuuksiaan olisi ylipäätään pohdittu. En sitten tiedä, kuinka tehokas on työllistymissuunnitelma. Hyvää lakiesityksessä on se, että keinotekoiset työnhakusuunnitelmat ja työllistysohjelmat poistetaan käytöstä. Tärkeänä pidän, että työnhakijoihin suhtaudutaan potentiaalisina tulevina työntekijöinä. Suunnitelmat eivät siis riitä, vaan tarvitaan yksilöidyt toimenpiteet, eräänlainen polku, minkä kautta työllistyminen onnistuu.

Erityistä huomiota kiinnittäisin niihin nuoriin, jotka eivät ole saaneet peruskoulusta päästötodistusta, ja niihin nuoriin, jotka eivät ole päässeet ammatilliseen koulutukseen. Niille nuorille ei pidä tarjota lisää koulutusta, vaan lisää tekemistä. Valtaosa heistä on sellaisia, että he oppivat tekemällä asioita, ei päähän pänttäämällä.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 274/2009 julkisesta työvoimapalvelusta annettavan lain muuttamisesta on nyt luettavissa se henki, joka on ollut vallalla muissakin työttömiä koskevissa hallituksen esityksissä ja käytännön toimissa. Tässä lakiehdotuksessa esitetään, että työ- ja elinkeinotoimisto järjestäisi työnhakijalle ensimmäisen haastattelun kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Pyrkimys nopeaan palveluun on tietenkin hyvä asia. Haastattelussa arvioitaisiin työnhakijan palvelutarve ja laadittaisiin työllistämissuunnitelma. Myöhemmät haastattelut järjestettäisiin määräajoin työnhakijan yksilöllisen palvelutarpeen mukaisesti ja tietyissä tarkistuspisteissä, jolloin haastattelu tulisi aina järjestää ja työllistämissuunnitelma tarkistaa, ellei se ole työnhakijan tilanne huomioon ottaen ilmeisen tarpeetonta.

Vuoden 2009 lopulla työ- ja elinkenoministeriö on ohjeistanut te-toimistojaan ottamaan käyttöön tietyt asiakassegmentit. Ohjeistuksen mukaan tiettyjen asiakasryhmien palvelu tulee pyrkiä järjestämään vähimmäisasiointina, jotta toisten asiakasryhmien kanssa pystytään turvaamaan henkilökunnan saatavuus ja työnantaja-asiakkaiden palvelutarpeet.

Hallituksen esitykseen ministeriön aikaisemmin antaman ohjeen mukaan osa asiakkaista voidaan siis käytännössä jättää ilman laissa määrättyjä työvoimapalveluita, koska niin sanottu aktiivinen palvelu heidän osaltaan on lopetettu. Tällainen luokittelu on vastoin Suomen perustuslakia ja yhdenmukaisuus- ja työelämädirektiiviä. Se jakaa ihmiset a- ja b-luokan kansalaisiksi ja on omalta osaltaan työntämässä joitain ihmisiä entistä kauemmaksi työmarkkinoilta.

Kuka käytännössä päättää, ketä palvellaan ja kenen kohdalla se on ilmeisen turhaa, niin kuin hallituksen esityksessä sanotaan? Millä kriteereillä päätös tehdään? Onko varmaa, että työnhakijan papereihin ei koskaan lyödä väärää leimaa esimerkiksi kiireen tai väärinkäsityksen vuoksi, väärää leimaa, joka saattaa vaikuttaa ratkaisevalla tavalla ihmisen koko tulevaisuuteen?

Arvoisa puhemies, Työhallinnon omien resurssien puutetta ei voi ratkaista niin, että osa ihmisistä jätetään palvelun ulkopuolelle. Me sosiaalidemokraatit olemme vaatineet kerta toisensa jälkeen lisää voimavaroja työvoimapalveluihin, sillä taantumasta huolimatta kaikkia ihmisiä on palveltava tasavertaisesti. Yhteiseksi tavoitteeksi myös hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmaan on kirjattu pyrkimys siitä, että työvoima pyritään pitämään täysimääräisesti mukana työmarkkinoilla. Ihmisten eriarvoista kohtelua ja syrjäytymistä ei tule lainsäädännön keinoin sallia tai edistää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että Ruotsissa porvaritkin ovat parempia kuin Suomessa. Äsken ministeri todisti sen. Olen sitä mieltä, että Ruotsin malli tässäkin tapauksessa on huomattavasti parempi, mitä tässä nyt tämä esitys on hallitukselta tullut. Tässä on jo edellä käyty monelta kantilta näitä läpi. Käyn läpi muutaman hajanaisen näkökulman, mitä tässä on vielä jäänyt; vähän joitakin päällekkäisyyksiä tulee väkisinkin varmaan.

Mutta niin kuin tässä on aikaisemmin todettu, niin tällä hetkellä, kun katsoo sitä porukkaa, mikä tuolla on työhallinnossa olemassa, vajaakuntoisia, pitkäaikaistyöttömiä, ja katsoo tätä nykyistä järjestelmää, mikä nyt on voimassa, niin nyt ne ihmiset ovat voineet sijoittua johonkin. Siis sillä tavalla, kun on joku työttömien yhdistys, niin on aika hankalaa ollut kerätä sitä omarahoitusosuutta, koska ne asiakkaat ovat kovin vähävaraisia ja maksukyvyttömiä tai heillä on hyvin vähän niitä varoja käyttää niitä palveluita, onpa se sitten ruokaa, siivousta tai mitä hyvänsä siinä tapahtuukin. Nyt on tapahtunut siten, että tuki on ollut 100-prosenttinen. Kuka olisi ottanut ne ihmiset muuten töihin johonkin tämmöiseen toimenpiteeseen?

Tässä mallissa vaarannetaan nyt se kaikkein heikoimman porukan asema sillä perusteella, että EU:sta on joku tämmöinen säännös tullut. Onneksi tässä nyt tapahtui edes vähän lievennystä. Toivon mukaan voidaan muuttaa vielä eduskunnan valiokunnassa tätä. Se alkuperäinen esitys, mikä joskus silloin elokuussa tuli julki — tuolla monet yhdistykset, ihmiset soittivat ja kysyivät, mitä siellä on tapahtumassa, me olimme sillä pitkällä istuntotauolla, ei meillä paljon tietoa tullut muuten kuin soittamalla ministeriöön ja kysymällä mikä on tulossa — se olisi ollut tosi karmea homma, jos se olisi sillä tavalla mennyt läpi. Onneksi tässä tuli semmoinen reilu puolen vuoden jatkoaika tässä valmistelussa ja muuttui tämä homma siten, jotta nyt tämä on paremmassa asennossa, mutta ei hyvä.

Ne myönteiset seikat, jotka jo ed. Mustajärvi oikeastaan kävi läpi, minusta nämä on hyviä, tämä unohtamis- ja tämä katumusjuttu, tässä ei heti isketä 60 päivää karenssia. Minusta se on kohtuullista ja se olisi pitänyt muuttaa ajat sitten. Sehän olisi voinut olla siten jo nytkin, että se virkailija olisi voinut harkinta-ajan puitteissa tehdä sen, että ei anna karenssia siitä. Monissa paikoissa annettiin aika kylmästi ja joissakin paikoissa katsottiin se inhimillisyys, ettei karenssia henkilölle tullut. Tai tämä kulkuyhteyshomma: Ei ole pitkä aika, kun tein kirjallisen kysymyksen, silloin oli ministeri Cronberg puikoissa. On kyse siitä, jotta henkilö sai pitkän karenssin, ja en tiedä, potkaistiin hänet loppujen lopuksi pois koko työnhakijoiden joukosta, kun ei ollut omaa autoa ja ei päässyt töihin lähtemään — hänelle osoitettiin työ eikä julkista kulkuneuvoa ollut yli 40 kilometrin päähän. Hän sai pitkän karenssin siitä, kun henkilön pitää järjestää tällä hetkelläkin siis oma kulkuneuvo. Ihmisellä ei ole edes ajokorttia. Siinä mielessä tässä nyt ainakin tämä osoitetaan viranomaisille, että harkintavaltaa pitää käyttää siten, jotta siitä ei tule karenssia, vaan pitää ottaa huomioon ne todelliset kulkuyhteydet. Toivon mukaan tässä käy näin. Varmaan tässäkin tulee vielä rajatapauksia, miten pitkä matka, miten tapahtuu, että pitääkö nyt kävellä kovin pitkää matkaa ja missä. Samaten tämä työllistämissuunnitelma, kun tämä on nopeutettu kahteen viikkoon, niin se myönteinen seikka.

Sitten itse tähän byrokratiaan, joka tässä luodaan. Ministeriöstä Kervinen totesi tuolla valiokunnassa meille, että siinä käytiin läpi tätä Ruotsin mallia, joka on malli, jossa ei ole tarveharkintaa. Ihmettelin, miksi tätä ei tuotu sitten enempää ainakin näkyville. Valiokunnassa pitää meidän kyllä selvittää se kysymys ja mahdollisesti katsoa mallia siitä. Nimittäin, jos verrataan tätä järjestelmää kustannuksena vaikkapa matalapalkkatukeen, matalapalkkatukihan on aika yksinkertainen järjestelmä ja siinä käytetään, tai en tiedä paljonko loppujen lopuksi käytetään, mutta etukäteen, kun se on viiden vuoden laki, siinähän on suunniteltu käytettäväksi 500 miljoonaa rahaa suoraan siihen tuenantoon, mutta 100 miljoonaa, vai onko se 120 miljoonaa, käytetään sitten hallinnointiin. Luulisin sen hallinnoinnin olevan siinä aika kevyt. Mutta sitten tämä järjestelmä, mikä tässä on olemassa, niin en tiedä — ministeri voi vastata ja jos lukuja on olemassa, sanoa, mitä maksaa tässä hallinnointi, koska tämä on aika mutkikas, tämä tekee te-keskukseen töitä, tämä tekee joka tasolle hirveästi työtä, valvontaa suhteessa matalapalkkatukeen. Jos matalapalkkatukeen käytetään semmoiset summat, niin kyllä tässäkin hukkuu rahaa paljon.

Toisaalta se Ruotsin malli. Jos katsotaan, niin siinä ei ole tarveharkintaa, vaan kaikki työnantajat ovat samalla viivalla. Saa samat tuet, kun työllistää. Todellisuudessa se käy sillä tavalla, että jos katsoo jotain yksityistä firmaa, niin totta kai se valkkaa sitä porukkaa. Se on hyvä, että se valkkaa. Hyvä, että työllistetään sinne. Mutta minusta tämä avaisi niin kuin koko sen työnantajakentän, sitten kun tämä tehtäisiin Ruotsin mallin mukaan. Jopa olen valmis esittämään, että valiokunta voisi lähteä, ministeriöstä virkamieskin voisi käydä katsomaan. Ei se ole kuin päivä käydä Ruotsissa katsomassa, miten se ihan paikan päällä toimii, mitkä ovat ay-liikkeen tuntemukset ja miten siellä tämä porvarihallitus selittää sen. Voidaan oppositiotakin kuunnella, miten se näkee tämän mallin. Meillä on yleisesti ottaen monta asiaa, mitä on aikaisemmin perusteltu, en tiedä, onko tämä nyt muuttunut tämä linja. Mutta on aina peruste, että Ruotsissa on tämmöistä kokeiltu. Suomessa on matkittu hyvin monia malleja, mitkä liittyvät työelämään ja sosiaaliseen turvallisuuteen, kaikkiin turvaverkkoihin.

Miksei tässä katsottaisi nyt sitä eikä lähdettäisi vängällä tekemään semmoista vaikeasti hallinnoitavaa byrokraattista mallia, joka maksaa paljon ja tekee hyvin moniportaisen ja vaikeasti ymmärrettävän tästä. Sen takia olen sitä mieltä, että yhä edelleen, oikeastaan ministeri aikaisemmin lupasi jossakin tilaisuudessa, että tähän ollaan valmiit ministeriön puolelta yhteistyötä tekemään avoimin mielin valiokunnan kanssa. Toivon mukaan tässä voitaisiin tehdä vielä tämmöinen iso muutos, koska tämä ei voi olla sillä tavalla poliittinen kysymys, tämä ei voi olla semmoinen kysymys, että täällä käydään noppailemaan, kuka tässä on jotain saanut aikaan. Kyse on siitä, miten nämä ihmiset, jotka muuten eivät sijoitu mihinkin, miten heidät saadaan töihin, kokemaan olevansa yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä ja miten heidät saadaan jaksamaan. Nimittäin, jos he ovat siellä sivussa, he äkkiä maksavat paljon enemmän kuin ollessaan aktiivitoimessa ja voivat toteuttaa itseään monissa asioissa, joko yhdistyksissä tai yksityisillä työnantajilla. Minusta tässä on se lähtökohta ja tavoite siinä.

Sen takia ei vielä tässä vaiheessa uskalla sanoa, mikä on lopullinen, kun tämä käymisvaiheessa. Jos tulee huono, niin voi olla, että meidänkin porukassa ollaan sitä mieltä, että hylätään koko homma tai osa tästä. Koska tässä on joitakin hyviä asioita, niin ei voisi mielellään hylätä. Mutta, jos tämä näyttää tosi huonolta, niin sekin tulee varmaan siinä vaiheessa pohdittavaksi, kun tuolla valiokunta tekee mietintönsä, asia tulee tänne saliin.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys on täällä EU-säädösten muutosten vuoksi. Mutta kun meillä Suomessa tämä erilainen käytäntö on ollut, että meillä kolmas sektori on vahvasti mukana muun muassa tuottamassa palveluja, on meidän ollut kaikkien näiden EU-vuosien aikana taisteltava pitääksemme tämän kolmannen sektorin maailman yhä edelleen olemassa ja yhtenä osana myöskin sitten palveluiden järjestämistä. Tämä oli lähtökohta. Kysymys myöskin tämän lain kohdalla on se, onko tehty kaikki sen vuoksi, että ei näitä heikennyksiä ja rajoituksia ole pakko ottaa käyttöön.

Kun tämä ensimmäinen viritys tästä lakiuudistuksesta tuli, palautetta tuli hyvin runsaasti, jopa voisin väittää, että joitakin paniikinomaisia puhelinsoittoja ja sähköpostikirjeitä. Kun toisaalta hallitusohjelmassa lukee, että kansalaisjärjestötoiminnan toimintaedellytyksiä vahvistetaan ja niiden toimintaa tuetaan ja nähdään arvokkaana, että kolmas sektori on mukana tuottamassa palveluja ja osana yhteiskuntaa, on koko ajan ollut semmoinen olo, että pitää olla hereillään, että tulee näitä riskejä heikennyksistä, ja tämä oli se ensimmäinen viesti, joka tuli ainakin kentältä näiltä toimijoilta.

Ymmärrän hyvin EU-lainsäädännön näkökulman, että yritysten kilpailukykyä toisiaan kohtaan pitää rajoittaa ja pitää säädellä niin, että palkkatuella ei vääristetä ja eriarvoisteta yrityksiä, ja sen takia ajatus siitä, että 50 prosentin palkkatuki noin yleensä työllistetylle tai sitten näille osatyökykyisille 75 prosentin osalta, on de minimis -säännön mukaisesti varmaan hyvä. Nythän on tämä lakiesitys tehty niin, että se ei tule koskettamaan niitä tahoja, jotka eivät harjoita sellaista taloudellista toimintaa, joka olisi kilpailussa jonkun muun yritysmaailman toiminnan kanssa, ja se suuri vastuu tästä taloudellisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan määrittelystä nyt jää paikallisille te-keskuksille, missä on mielestäni suuri riski, kun me muistamme, mitenkä jo tämän hallituskauden alussa lähti silloiselta työministeriltä kirje paikallisille te-keskuksille, että tuetaan kolmannen sektorin sijaan enemmän yrityksiin työllistämistä, ja näinhän sitten vaan kävi. Ainakin meidän alueellamme jäi kolmannen sektorin työllistämispaikkoja tukematta, ja nyt satsattiin yrityksiin, ja näin ei sitten taas käynyt joillakin muilla alueilla, jotenka alueet joutuvat hyvinkin erilaiseen asemaan mahdollisesti tämän mukaisesti.

Tässä on myöskin hienosäätöä, kun tiedän, että muun muassa Korttelikoti-toiminta, joka tuottaa edullista kotipalvelua vähävaraisille ihmisille muun muassa Kotkan seudulla, on eittämättä samantapaista toimintaa kuin yksityisen kotipalveluyrittäjän toiminta. Mutta näillä vanhuksilla, jotka tätä palvelua Korttelikoti-toiminnan kautta käyttävät, ei olisi tuskin kenelläkään mahdollisuutta ostaa niitä palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Jos tämä raakuudessaan menee niin, että koko tämä toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi ja taloudelliseksi toiminnaksi, joka kilpailee pahasti, tarkoittaa se tässä kohden satojen tätä palvelua käyttävien jäämistä ilman palvelua, mutta myöskin satojen vuosittain työllistettyjen jäämistä ilman työpaikkaa. Näin ollen nämä molemmat osapuolet, elikkä ne avun tarvitsijat sekä ne työttömät, kaatuvat niin sanotusti kunnan maksettaviksi, koska näissä tapauksissa nämä työllistetyt ovat myöskin usein avun tarvitsijoita. Ne olisivat varmaan useissa tapauksissa aiempina vuosina työllistyneet avoimilla markkinoilla, mutta kun ne ovat vuosikausia olleet pitkäaikaistyöttöminä, siihen ei ole enää realistisia mahdollisuuksia, vaan ainoa mahdollisuus on työllistyä tällaisten eri järjestöjen ja säätiöiden kautta, jotenka on siis kahdenlainen riski näissä tapauksissa. Erityisesti tietysti se koskettaa näitä järjestöjä ja säätiöitä, joissa on käytetty näitä sataprosenttisesti palkkatukea saavia ihmisiä.

Sitten on toinen asia, jossa mielestäni on pieni epäilyksen siemen ainakin itselläni tällä hetkellä vielä. Mitä tarkoittaa, että työvoimapalvelua harjoittava yritys voisi uudelleen sijoittaa palkkatuettuja ihmisiä? (Ed. Mustajärvi: Työnantajan sijaan!) Vuokratyövoimaa valtion tuella. Kuulostaa hieman riskialttiilta. Voi olla, että on jossain kohdin hyvä, jos työt vähenevät ja sitten on mahdollisuus sijoittaa, mutta kyllä tästä tuntuu tulevan uudenlainen malli käyttää hyväksi ihmisiä, ja kun tämä vuokratyökysymys on Suomessa yhä edelleen jotenkin heikosti muutenkin hoidettu näitten muiden tukitoimien osalta, tulisi tästä vielä suuri kysymysmerkki, miten tässä sitten ei näitä samoja sudenkuoppia kuin normaalivuokratyössä tulisi.

Työssäkäyntialueiden osalta ymmärrän hyvin ja on erittäin perusteltua, että kunta ei ole työssäkäyntialue määritelmänä, koska joskus se kunnan raja on varsin lähellä työtöntä ihmistä ja toisen kunnan puolelle meneminen on perusteltua ja yhteydet ovat joskus jopa paremmat naapurikunnan puolelle. Mutta kun näihin perusteisiin, miksi sitten jossain tapauksissa voi työstä kieltäytyä tai se ei ole kannattavaa, on tähän määritelty kulkuvaikeudet tai se aika — elikkä se kolme tuntia tai jotain muuta — niin mielestäni tässä yksi kysymys on myös raha. Jos ihminen on todella pienellä palkalla työllistettynä, niin siitä pienestä palkasta verojen maksun jälkeen 80 kilometrin yhdensuuntainen linja-automatka on aikamoinen kustannus. Kun tiedän ainakin kokemuksesta ihmisiä, jotka eivät voi suunnilleen mennä edes työvoimakoulutuksiin tai muuhun siitä syystä, että heillä ei ole varaa mennä sinne, kun se raha ei riitä matkustaa sinne paikalle, niin tässä tulisi myös huomioida kulkuvaikeuksien ja työmatkan lisäksi myöskin tämä raha, jotta se riittää sitten myöskin elämiseen.

Erittäin hyvältä kuulostaa ajatus työllistymissuunnitelman tekemisestä kahden viikon kuluessa. Tuen tätä täydellä sydämellä. Mutta meillä on kyllä suuri ongelma: Kun nuorten työllistymistakuu, kolme kuukautta, ei toteudu eikä siinä toteudu edes se kuukauden sisällä tehtävä suunnitelma, niin mistä meillä yhtäkkiä tulisi niin paljon työvoimahallintoon työntekijöitä, että kaikille olisi mahdollisuutta tehdä kahden viikon aikana työllistymissuunnitelma, kun samanaikaisesti tiedämme, että työvoimahallinnon viranomaiset kamppailevat tuottavuusohjelman kourissa ja sieltä on enemmänkin pelkona vähentyä ja toisaalta työttömien jatkuva, kasvava määrä aiheuttaa lisäpaineita? Erittäin hyvä ajatus, mutta onko tämä, kuten muutamat muutkin, niitä lakiesityksiä ja pykäliä, joihinka varsinaisten resurssien osoittaminen jää sitten seuraavan hallituksen toimeksi?

Näin ollen odotan mielenkiinnolla, mitenkä työ- ja tasa-arvovaliokunta sitten tulee selvittämään nämä suuret kysymysmerkit useissa kohdin ja niin, että tässä ei tuhota kolmatta sektoria saatikka niitä ihmisiä, jotka ovat kolmannen sektorin varassa.

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tähän asti käydystä keskustelusta.

Tämän lain valmistelussahan ehdottomasti eniten keskustelua herättänyt asia on ollut muutokset, jotka on tehty palkkatuettuun työhön järjestöissä. Olen itse sitä mieltä, että käyty keskustelu, järjestöjen osallistuminen siihen ja kansanedustajien aktiivisuus ovat vaikuttaneet tähän valmisteluun, ovat ainakin minulle toimineet ajatusten herättäjänä ja hyvänä sparraajana, enkä osaa pitää tätä valmisteluprosessia niinkään kauhean kauheana, vaan ehkä ihan hyvänä valmisteluprosessina siinä mielessä, että lain valmistelun aikana on pohdittu sen vaikutuksia, pohdittu erilaisia vaihtoehtoja ja kuunneltu niitä tahoja, joihin esitys vaikuttaa.

Perusratkaisu, johon tässä esityksessä on päädytty, on se, että elinkeinotoimintaa harjoittaville järjestöille palkkatukea myönnettäisiin ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti. Tässä esityksessä ajatus on se, että niille järjestöille, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa, palkkatuet maksettaisiin kuten tähänkin asti ja elinkeinotoimintaa harjoittaville järjestöille siis tämän yhteisesti sovitun ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti, jonka asetuksen ideana on myös se, että on määritelty se, ketkä ja mitkä ryhmät voivat tarvita enemmän tukea työllistymiseensä kuin jotkut muut.

Tässä tietenkin se vaikea kohta kentällä on sitten se, että se on ihan perustason toimintaa, jossa joudutaan tekemään niitä ratkaisuja, mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei. No, meillä työ- ja elinkeinotoimistoissa kaiken kaikkiaan tähänkin mennessä on tehty tämän tyyppisiä ratkaisuja. Tämä ajattelutapa ei ole siellä tuntematon. Kyllä siellä on markkinoiden toimintaa monissa kysymyksissä aikaisemminkin pohdittu, joten uskon, että kentällä myös näihin ratkaisuihin pystytään.

Kuten esimerkiksi ed. Karimäen puheenvuorossa otettiin esille, niin tämä tehty ratkaisu mahdollistaa myös sen, että tietyissä tapauksissa järjestöissä kannattaa eriyttää toimintaa sillä tavalla, että on elinkeinotoimintaa harjoittava puoli järjestötoiminnasta ja sitten on se puoli, joka ei harjoita elinkeinotoimintaa. Tämä on varmasti joillekin järjestöille oikea ratkaisu. Varmasti tämä rajan hakeminen elinkeinotoiminnan ja ei-elinkeinotoiminnan välillä on yksi niistä asioista, joihin valiokunnassakin tietenkin on syytä ottaa kantaa.

Kuten tässä keskustelussa on todettu, niin tavatessani valiokuntaa lounaalla totesin, että todella mielelläni valiokunnan asiantuntijakuulemisen jälkeen kuuntelen näkemyksiä ja jos on tullut hyviä parannusehdotuksia, niin otan ne huomioon. Kokemus itselläni valiokuntatyöstä on se, että asiallinen dialogi ministerin kanssa on osa järkevää valiokuntatyön järjestämistä, ja vastavuoroisesti toivon, että valiokunnassa myös sitten katsotaan tämä itse esitys huolellisesti, mistä siinä nimenomaan on kysymys, ja toivottavasti ollaan sillä tavalla avoimia, että jos näyttää siltä, että tässä esityksessä tätä asiaa on todella ratkottu kohtuullisen järkevällä tavalla, niin ehdoin tahdoin ei tästä löydetä sellaisia peikkoja, mitä tässä esityksessä ei sitten ehkä olekaan, vaan että avoin dialogi toimii toivottavasti molempiin suuntiin.

Täällä on käyty keskustelua tästä Ruotsin mallista, ja en ole nyt varma, olenko itse sitten ymmärtänyt Ruotsin mallia täsmälleen oikein ja onko meistä kukaan ihan tismallisesti. No, sen voin sanoa, että jos teette vierailun Ruotsiin, niin opitte varmasti sen asian, että siellä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan käytetään enemmän rahaa kuin Suomessa. Se on varmaan yksi niistä esityksistä.

Mutta jos sitten analysoidaan sitä, mitkä asiat ovat olleet järjestöjen erityisenä huolena, niin yksi näistä huolistahan on ollut nimenomaan tämä mahdollisuus sataprosenttiseen tukeen käytännössä. Minun ymmärrykseni mukaan Ruotsin malli ei sisällä tätä mahdollisuutta eli Ruotsin malli lähtee siitä, että ei ole tarveharkintaa mutta tuet ovat kuitenkin prosentuaalisia, eli kysymystä siitä, että eri toimijat joutuvat joka tapauksessa laittamaan myös omasta taskustaan, että puhdasta sataprosenttista palkkatukea ei tule järjestöille eikä tule yritystyönantajille, Ruotsin mallissa ei ole. Tämä esitys sen sijaan jättää sinänsä sen mahdollisuuden, että järjestöt, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa, voivat saada myös sataprosenttisen tuen. Eli Ruotsin malli ei nähdäkseni kuitenkaan ratkaise niitä kaikkia kysymyksiä tai kaikkia huolenaiheita, joita tämän esityksen valmistelussa on ollut. Mutta ehkä siitä Ruotsin mallista sitten käymme keskustelua, kun se on täydellisesti ... Ehkä valiokunta sen sitten täydellisesti sisäistää.

Se on totta, että sosiaalisten yritysten osalta — nehän ovat aikaisemminkin saaneet tukea sillä tavalla kuin yritykset saavat tukea — tämä esitys ei muuta niiden asemaa tukiprosenttien osalta, mutta pitkäaikaistyöttömien työllistämisjaksojen osalta tämä esitys muuttaa. No, siinä on toinen puoli tietenkin se, että silloin sosiaalisilla yrityksillä on mahdollisuus työllistää useampia pitkäaikaistyöttömiä, eli sinänsä volyymia siellä voidaan sitten saada aikaiseksi. Itse kuitenkin arvioin niin, että sosiaalisten yritysten osalta täytyy saada aikaiseksi jotain muuta kuin mitä tähän asti olemme saaneet aikaiseksi. Tämä esitys ei ratkaise suuntaan tai toiseen sitä, että meillä sosiaaliset yritykset eivät ole levinneet laajemmalle, että ne eivät työllistä enempää kuin ne tällä hetkellä työllistävät. Se on asia, johon täytyy löytää uusia eväitä ja uutta ajattelutapaa tämän esityksen ulkopuolelta, koska se on alue, jolla Suomessa ei ole saatu aikaiseksi sitä, mitä varmasti moni meistä olisi toivonut.

Ed. Lahtela pohti näitä hallinnollisia kustannuksia. Kaiken kaikkiaanhan meillä päätökset palkkatuetusta työstä sisältävät aika paljon työtä työ- ja elinkeinotoimistoissa. Eihän tämä esitys sinänsä sitten lisää sitä, että nämä ovat harkittuja tapauskohtaisia harkintoja työ- ja elinkeinotoimistossa viranomaisen, sen työllistävän tahon ja työttömän työnhakijan osalta. Joka tapauksessa meidän täytyy löytää ne yhdistykset tai yritykset, joihin ihminen voi päästä palkkatukeen, ja se harkinta on yksilöllinen. Mutta tämä työ ei tämän esityksen myötä nähdäkseni niinkään tule suuremmaksi, vaan se on melko raskasta hallinnollista työtä joka tapauksessa.

Tämän esityksen osalta yksi olennainen kysymys on se, onko ylipäätänsä riittävästi määrärahoja palkkatuettuihin työpaikkoihin. Tällä hetkellä yritysten osaltahan tilanne on se, että määrärahoja niihin paikkoihin, joita yrityksiin avautuu palkkatuettuun työhön, on kyllä löytynyt, mutta yrityksillä ei ole ollut mahdollista työllistää ihmisiä siinä määrin kuin aikaisemminkin, ja sen takia myös yhdistysten osalta riittävät määrärahat on yksi tekijä, joka mahdollistaa sen, että näitä palkkatuettuja työpaikkoja ylipäätänsä on.

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen muista osista.

Täällä on keskustelussa tuotu esiin se, että kahden viikon kuluessa tulee tehdä tämä työllistymissuunnitelma. Jotkut ovat todenneet, että se on hyvä uudistus. Siitä olen itse samaa mieltä, että se on hyvä asia, koska työnhaun ja sen pohdinnan kannalta — millä tavalla, mistä ja millä edellytyksillä ja osaamisella, minkälaiselta työmarkkinalta työtön työnhakija hakee työtä — se on järkevä tehdä työttömyyden varhaisessa vaiheessa. Siinä mielessä uskon, että tämä on esitys, joka tulee jonkin verran parantamaan sitä palvelua, jota työ- ja elinkeinotoimistosta saa. Tässähän on pyritty jossain määrin vaikuttamaan siihen, että hallinnolliset kustannuksemme eivät olisi niin suuria, kun on tehty se ratkaisu, että puhutaan työllistymissuunnitelmasta ja määritellään se laissa eikä enää ole niin monia erilaisia suunnitelmia kuin aikaisemmin. Työ- ja elinkeinotoimistojen työn organisoinnin kannalta yksi tekijä on se, että meillä on hyvin yksityiskohtaista lainsäädäntöä hyvin paljon tällä alueella, ja siksi on varmasti hyvä, jos jossain kohtaa, niin kuin tässä esityksessä, myös pystytään hieman yksinkertaistamaan lainsäädäntöä.

Esityksellä pyritään myös edistämään sähköistä palvelua työnhakijaksi rekisteröitymisessä.

Täällä keskustelussa on myös todettu tämä 80 kilometrin työssäkäyntialue. Luulen, että tämä on aika järkevä esitys, koska eihän meillä yksi yksittäinen kunta ole työssäkäyntialue ja monet ihmiset joka tapauksessa käyvät töissä kuntarajojen yli, niin että tämä esitys on varmasti sillä tavalla järkevämpi kuin se tilanne, jossa olemme olleet aikaisemmin.

Samoin uskon, että tässä tilanteessa on varmasti järkevää, että alle 25-vuotiaiden eli nuorten ihmisten osalta lievennetään tätä palkkatukea koskevaa säätelyä sillä tavalla, että nuori voi sitten sijoittua palkkatuettuun työhön nopeammin kuin muut työnhakijat.

Ehkä viimeisenä kommenttina se asia, joka oli tässä ed. Mustajärven lyhyehkössä mutta toki painavassa pluslistassa, eli se, että tämä unohduksesta johtuva korvauksen menetyksen ajanjakso lyhenee. Sekin on varmasti ihan järkevä esitys.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä niin sanotussa Ruotsin mallissa nyt kuitenkin tämä palkkatuen osuus tietyissä tilanteissa voi olla 80, jopa 85 prosenttia, ja menemättä nyt asioitten edelle, kyllä siinä on varmaan olennainen ero ihmisten palkkaamisen suhteen, onko se tuki 50 prosenttia tai lähes 90 prosenttia. Ymmärrän, että semmoinen jonkunlainen omavastuu sitten voi jossain tilanteessa ollakin. Ja niin kuin ministeri sanoo, ei elinkeinotoimintaa harjoittavassa yhdistyksessä tai säätiössä tuki voi jatkossakaan olla 100 prosenttia.

Nythän tilanne on vielä se, että osa järjestökentästä ei ole ihan perillä eikä tiedä, mitä tämä viimeisin hallituksen esitys pitää sisällään, ja joudutaan varmaan sitten arvioimaan ne työllisyys- ja yhteiskuntapoliittiset vaikutukset, kun nyt sitten asiantuntijakuuleminen etenee ja jatkuu. Mutta kyllä tämä elinkeinotoiminnan kenttä kolmannen sektorin piirissä on laaja. Tässä jo virkamies Kerminen totesi, että se koskee tätä asumispalvelu-, siivous-, kotiapu-, ruokailu-, pyykinpesu-, kiinteistö-, remontti-, rakennus-, korjaamo-, majoitus-, kahvila-, ravintola-, pitopalvelutoimintaa jne. (Puhemies: Aika!) Sitähän on valtavasti meidän kolmannen sektorin kentässä, ja me joudumme sen tarkkaan katsomaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteen asiaan ministeri ei tuossa ottanut kantaa: on tämä mahdollisuus, että joku tämmöinen palveluyritys, joka on yksityinen, voi vuokrata työntekijän edelleen. Tämä on hyvin omituinen malli sinällään. Minä henkilökohtaisesti olen ainakin nyt joutunut selvittämään monta asiaa näiden vuokratyöfirmojen osalta. Siellä muutenkin on hyvin huono lainsäädäntö ja turva näillä ihmisillä. Nyt tämä mahdollistaa tämän tyyppisen mallin, että ikään kuin siis yhteiskunnan tuella, työhallinnon tuella, tämän tyyppistä toimintaa vielä kannustetaan tekemään. Minusta tässä pitäisi lähteä siitä, jotta suoraan otetaan. Miksei firma ota suoraan, ei siis vuokratyönä, vaan työhallinto anna suoraan henkilöä sinne? Sitten kun lainsäädäntö on kunnossa ja tasavertaisesti kohdellaan niitä vuokratyöntekijöitä — myös työttömyysturvan osalta siellä on hirveän paljon ongelmia, sosiaaliturvan osalta — niin silloin minä hyväksyn, mutta en tässä muodossa, koska tämä mahdollistaa nyt myös sen vuokrauksen.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvon puhemies! Tämä kahden viikon työllistymissuunnitelman tekeminen, kuten sanoin jo äsken puheenvuorossanikin, kuulostaa erittäin hyvältä, mutta ministeriltä toivoisin vielä vastausta siihen, onko meillä tähän resursseja, kun me tällä hetkellä tiedämme, että niistä nuorista, jotka ovat olleet yli 3 kuukautta työttöminä, on tehty suunnitelmat 74 prosentille eikä 100 prosentille. Kyse on yli 3 kuukautta työttöminä olleista nuorista, ja me tiedämme, että yhä suurempi joukko peruskoulun jälkeen jää suoraan tyhjän päälle ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Heitä on nyt lähes 7 prosenttia. Mistä meillä yhtäkkiä löytyvät ne voimavarat kaikille työttömille tehdä suunnitelmat kahden viikon aikana?

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tähän palkkatuettuun työhön järjestöissä: kuten ed. Gustafsson totesi, tämä on laaja kenttä, ja se tulee entisestään laajenemaan, maailma muuttuu. Minun mielestäni laki on ihan kohdallaan, ja jos siinä ilmenee väärinkäytöksiä tai pyrkimyksiä käyttää ikään kuin tätä uutta lakia väärin, niin siihen pitää silloin puuttua ja rajata se sen lain ulkopuolelle. En minä näe sitä sen kummempana. Minun mielestäni tässä on kuitenkin hyvä lähtökohta, ja sitä minusta on hyvä viedä eteenpäin. Edelleenkin, tämä työllistymissuunnitelma tehdään kahden viikon kuluessa, ja sekin on minusta perusteltua, että siihen tartutaan heti ja täydennetään sitä sitten vaikka tarvittaessa. Ei siitä suunnitelmasta väitöskirjatasoista tehdä heti kahden viikon kuluessa.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on kaksi keskeistä käsitettä: palkkatuki, sen myöntämisen periaatteet, ja työssäkäyntialue. Kehottaisin kyllä ministeriä tämmöiseen luovaan toimintaan siinä suhteessa, että kun valiokunnan ennakkokuulemisessa ministeriön edustaja sanoi, että ministeriön ohjeilla täsmennetään tätä, mitä työssäkäyntialueen määrittelystä seuraa, niin otettaisiin ihan järjestöjen ihmisiä eri puolilta Suomea mukaan, muitakin kuin hallinnon ihmisiä, niin että siitä ohjeesta saataisiin mahdollisimman järkevä ja toimiva. Mutta tämä työssäkäyntialue on siinäkin suhteessa hyvin oleellinen käsite, että sehän koskee myöskin muita kuin niitä, jotka kulkevat työssä. Se koskee niitä, jotka kulkevat toimenpiteen perässä kauempana. Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että 80 kilometriin asti ei enää tule ylläpitokorvausta, jos kulkee esimerkiksi työvoimapoliittisessa aikuiskoulutuksessa?

Työministeri Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies! Siitä, onko mahdollista saada aikaiseksi, toteuttaa tämä laki siitä, että työllistymissuunnitelmat laaditaan kahden viikon aikana: Se on totta, että tässä työttömyystilanteessa, missä nyt olemme, työ- ja elinkeinotoimistoissa tehdään töitä hyvin kuormittuneessa tilanteessa. Toisaalta, kun erilaisia suunnitelmia ihmisille tähänkin mennessä on laadittu, niin varsinaisestihan se ei vaadi lisää rahaa, että laitetaan joku määräaika, koska suunnitelmat pitää tehdä. Tällä nopealla toiminnalla voidaan päästä tietenkin siihen, että osa ihmisistä työllistyy nopeammin kuin he olisivat työllistyneet aikaisemmin. Työ- ja elinkeinotoimistoihin on myös tälle vuodelle lisätty henkilöresursseja, joten työvoimaa siellä on jonkin verran enemmän kuin viime vuonna. Esitys sisältää myös tiettyjen prosessien yksinkertaistamisia ja panostusta sähköiseen palveluun, joten voidaan ajatella, että näidenkin asioiden avulla tämä kahden viikon tavoite voi toteutua.

Järjestöjen sataprosenttisesta tuesta, joka siis tässä jää jäljelle, toisin kuin ilmeisesti Ruotsissa niillä järjestöillä, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa, ottaisin vielä lyhyesti esiin — minuutti on jotakuinkin kulunut — että sataprosenttisen tuen tapauksethan ovat olleet toisaalta ihmisille itselleen hyvin raskaita, koska ne ovat olleet puolipäiväisiä työsuhteita, joista saa hyvin vähän rahaa ja joissa ihmiset ovat käytännössä tehneet töitä sillä tavalla, että heidän täytyy hakea merkittäväkin summa lisää toimeentuloonsa toimeentulotuen muodossa, joten ehkä näiden ihmisten itsensä kannalta sellainen toimintatapa, jossa puhutaan kokoaikaisista työsuhteista palkkatuen osalta, olisi joka tapauksessa parempi kuin nämä puolipäiväiset, sataprosenttisesti tuetut työsuhteet.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ruotsin mallista vielä. Siellähän tämä, ettei makseta sataan prosenttiin asti kaikkia kustannuksia, tulee ihan kansallisilla päätöksillä. Mutta se on tarveharkinnatonta tukea niin, että se tuki kulkee sen työnhakijan mukana ja tulee kuin Manulle illallinen, kun se työnantaja vaan löytyy, niin siihenhän perustuu se, että EU:n kilpailupykälät on voitu ohittaa sillä perusteella. Siinä on vissisti kaksi eri asiaa.

Suomessa olisi voitu mennä aivan samalla lailla, että näistä seitsemästä ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesta ryhmästä olisi poimittu vaikka vajaakuntoinen pitkäaikaistyötön tai vaikka iän mukaan määritelty ryhmät ja todettu se, että näille tulee tietyn tasoinen tuki, jos he vain löytävät työnantajan, ja se tuki tulee sitten siihen työsuhteeseen niin kuin Manulle illallinen. Silloinkaan ei olisi tarvinnut välittää mitään Euroopan kilpailulainsäädännöstä, niiden mahdollisesti vääristävistä vaikutuksista, mitä tähän tukeen liittyy.

Sitten tämä avaus vuokratyömarkkinoitten suuntaan on kyllä äärimmäisen arveluttava sen takia, että jos katsoo, missä nyt varsinkin taantuman, laman, aikana, missä työsuhteessa syntyy eniten ongelmia harmaan talouden suhteen, sen suhteen, että sovittuja pelisääntöjä ei noudateta, niin ne ovat nimenomaan ulkomaiset ja kotimaiset vuokratyöfirmat. Ja nyt valtion tuella lähdetään voimakkaasti tukemaan vuokratyömarkkinoitten laajentumista. Tässä olisi kyllä ollut miettimisen paikka ja on varmaan jatkossakin.

Sitten kun sanotaan, mikä vaikuttaa tuen saannin ehtoihin ja mitä asetusta noudatetaan, että eriytetään toiminta ja se tulee sillä tavalla selväksi, niin siinäkin minä olen vähän epäileväinen sen suhteen, että kun työ- ja elinkeinotoimistolla ja verotoimistolla on tälläkin hetkellä esimerkiksi yrittäjyyden suhteen erilaiset tulkinnat, niin riittääkö tässä se, että kirjanpito on eriytetty vai pitääkö rakentaa kaksi juridista, erillistä henkilöä, jotta se täyttää sekä työ- ja elinkeinotoimiston että verottajan vaatimukset.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että työnhakijan palvelutarve arvioitaisiin ja hänen kanssaan laadittaisiin työllistymissuunnitelma kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta. Tällä korvattaisiin nyt tehtävät suunnitelmat.

Minulla oli mahdollisuus olla ja toimia Omaehtoisen työllistymisen tuen hallituksen puheenjohtajana viisitoista vuotta; se perustettiin viime laman yhteydessä. Minä luulen, että silloin ensimmäiset tämmöiset työllistymissuunnitelmat tehtiin tämän projektin puitteissa, ja niistä on erinomaiset hyvät kokemukset. — Minun mielestäni tässä on hyvä sana, kun tässä puhutaan työllistymisestä, ei työllistämisestä, se liittyy juuri näihin. — Sen kokemuksen perusteella, mitä me opimme siinä hankkeessa, siinä ehkä noin 50 000 työtöntä kävi sen läpi näitten vuosien aikana, niin mitä nopeammin näihin asioihin tartuttiin ja tehtiin aktiivisia toimenpiteitä, niin sitä parempia tuloksia syntyi. Oikeastaan suurin oppi oli se, että vain niistä syntyy tuloksia, missä työtön on itse sitoutunut siihen omaan työllistymissuunnitelmaansa. Se on erittäin oleellinen elementti tämän koko työllistymisen kannalta.

Sen takia on hyvä, että tämä laki on tehty näin. On ehdottoman tärkeää, että siinä on tämmöinen oma punainen lanka. Se on kuitenkin vaativa, ne asiakasvirrat ovat suuria, siinä on haaste, pitää ehkä olla uudenlainen asiakaspalveluasenne, kun näitä suunnitelmia tehdään, ja siihen pitäisi saada myöskin kumppaneita. Esimerkiksi koulutettujen työttömien osalta olisi hyvin tärkeätä, että esimerkiksi ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin tulisi esimerkiksi tämmöisiä elinikäisen oppimisen tukipisteitä, joissa näitä suunnitelmia voitaisiin yhteistyössä tehdä. Se tarkoittaa myöskin sitä, että kun tämmöinen suunnitelma on olemassa, niin sitä ylläpidetään koko työuran ajan, eli se on ikään kuin jatkuva suunnitelma, jota ei aina tarvitse tehdä uudestaan, vaan sitä myöskin päivitetään.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olen kainuulaisten ja pohjoissuomalaisten kokemusten perusteella varsin huolissani näitten työssäkäyntialueitten osalta ottaen huomioon sen, että jos ajatellaan ohjeistusta paikallisesti ja toimistoille, mitä annetaan, niin sen laatimisessa täytyy olla kyllä todella tarkka. Tänä päivänä aika pitkälti karenssit paukkuvat siihen malliin, että siellä ei ole oikeastaan henkilökohtaista harkintaa juuri mitään. Peräkammarin pojille, jotka asuvat 60 kilometrin päässä keskustaajamasta, sanotaan, että aja ajokortti, hanki auto, kulje mopolla, ja jos nämä eivät toteudu, niin sitten lyödään karenssi päälle.

Kuntouttavan työtoiminnan uuden lainsäädännön osalta on tullut runsaasti palautetta. Tulkinnat ovat usein asiakkaan näkökulmasta hyvin ristiriitaisia siihen nähden, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien kohdalla ei katsota sen yksilön tilannetta yksilön näkökulmasta, vaan katsotaan suoraan te-toimiston näkökulmasta, mikä on kannattavaa, mikä on järkevää, ja sitten pannaan karenssit päälle vaikka yhden päivän poissaolon tiimoilta. Sen takia minulla on vahva huoli siitä, miten me saamme ne ohjeistukset läpi sinne kentälle niin, että todella yksilöt eivät joudu kärsimään näistä meidän lakiesityksistämme tämmöisenä aikana, jolloin ihmiset elävät äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

Te-toimistojen resursseista ei voi paasata tyhjän paljon. Se, että saatetaan lisätehtäviä ja uusia toimia, ei ainakaan helpota sitä nykytilaa. Tietysti toivon, että näin ei käy, etteivät ne korttelikodit ja korttelikotiyhdistykset, työttömien yhdistykset, jotka tuottavat vähävaraisille vanhuksille, yksinäisille, köyhille palveluita, joudu tässä kohtuuttomaan asemaan.