Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Tässä on tietysti erittäin tärkeästä asiasta kysymys, ja niin kuin hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, asiaan on hyvin syvällisesti paneuduttu ja vakavasti. Haluaisin ihan vain erääseen yksityiskohtaan kiinnittää huomiota.

Huolimatta siitä tosiasiasta, mihin myös koko esitys pohjautuu, että tässä on kysymys asianomaisen ihmisen omasta käsityksestä asianosaisen seksuaaliteetista, siis sukupuolesta, kumminkin biologinen kromosomijärjestelmä, joka meillä jokaisella on, joka primääristi sukupuolen biologisessa muodossa määrittää, pysyy. Huolimatta siitä, että muutetaan henkilötunnuksia ja tehdään kirurgisia toimenpiteitä, hormonihoitoja, se pysyy muuttumattomana eli on siellä taustalla.

Aivan teoreettisesti tietysti on ehkä hyvä muistaa se, että jos uusi elämäntilanne tulee tai yleensäkin uusi tilanne, niin kumminkin dna, mikä on olemassa soluissamme, sukupuolisoluissa, on kuitenkin manipuloitavissa ja se on käytettävissä. Eli biologinen koodi pysyy huolimatta näistä muutoksista.

Sakari  Smeds  /skl:

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväisten monien hallituksen esitysten joukossa on ainakin jokunen pohdituttava, eettisesti haastava ja periaatteellisesti merkittävä avaus. Nyt lähetekeskustelussa oleva esitys sukupuolen vahvistamisesta on mielestäni sellainen. Jos onkin niin, että päiväjärjestyksen aiemmissa kohdissa hallituksen esityksiä on kiitelty, on todettava, että tämän esityksen kohdalta ainakaan yksipuolisesti ja yksinomaan näin ei voi tehdä.

Hallitushan esittää, että eräissä tapauksissa henkilön oikeudellinen sukupuoli voitaisiin vaihtaa. Tämän kaltainen tilanne hallituksen mielestä on silloin, kun ihminen pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa. Lisäksi henkilön tulisi olla steriloitu tai muutoin lisääntymiskyvytön, täysi-ikäinen eikä hän saa olla avioliitossa tai virallistetussa parisuhteessa. Henkilön olisi oltava Suomen kansalainen. Yksityisseikkana voin mainita, että hallituksen esitys tuo esille virallistetun parisuhteen vaatimuksen, vaikka tämän kaltaista lainsäädäntöä maassamme ei toistaiseksi ole eikä eduskunnan tahto tätä koskevaan hallituksen esitykseen ole vielä edes tiedossa.

Lakiesitys sukupuolen vahvistamisesta koskee transseksuaalisia henkilöitä. Hallituksen esityksen johdantotekstissä transseksuaalisuuden todetaan lääketieteellisesti olevan sukupuoli-identiteetin häiriötila.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan on mielestäni käsiteltävä tämä esitys varsin perusteellisesti. Ensinnäkin, jos henkilöllä jo on omia biologisia lapsia, onko ylipäätään hänelle perusteltua mahdollistaa sukupuolen vaihtaminen siihen liittyvine oikeudellisine ja lääketieteellisine toimenpiteineen? Ymmärrän, että tämän lakiesityksen mukaan se olisi ainakin periaatteessa mahdollista. Se on hallituksen toivomus ja linja. Voisi kuitenkin ajatella, että lapselle oman isän tai äidin sukupuoli-identiteetin kriisi ja sukupuolen vaihtaminen on lapsen oman terveen kehityksen vaarantava riskitekijä, kun isästä tuleekin äiti tai päinvastoin. Eikö tällöin yhteiskunnan tulisi ohjata transseksuaalia henkilöä sellaisen hoidon piiriin, joka tukisi häntä entisen biologisen sukupuoli-identiteettinsä löytymisessä?

Muutoinkin tämän lakiesityksen ääressä tulee pohtineeksi sitä, kuinka pysyvä tila transseksuaalisuus on. Hallituskin näyttää epäröivän tämän kysymyksen äärellä, kun lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa tuodaan esille katumisen mahdollisuus ja alkuperäisen sukupuolen mukaisen rekisterimerkinnän palauttaminen.

Ymmärrän hallituksen esityksen niin, että sukupuolen vaihtanut henkilö voisi mennä avioliittoon ja mahdollisesti hankkia uuden parinsa kanssa yhteisen ottolapsen. Toivoisin, että valiokunta osaltaan harkitsisi, tuleeko tämän lain mukaisesti vahvistettua sukupuolta pitää henkilön sukupuolena myös sovellettaessa avioliittolakia vai ei. Mielestäni ei tulisi soveltaa. Edelleen tulisi tarkoin harkita, tuleeko tätä lakiesitystä soveltaa ollenkaan niihin henkilöihin, joilla on jo omia biologisia lapsia ja jotka muutoinkin ovat joskus aiemmin elämässään osoittaneet elävänsä alkuperäisessä sukupuoliroolissaan. Näissä tapauksissa henkilö olisi todennäköisemmin tarkoituksenmukaista ohjata vuosien hormoni- ja kirurgisten hoitojen sijasta eheyttävään hoitoon.

Henkilöt, joiden terveys, fyysinen tai henkinen, on horjunut, tarvitsevat ja ansaitsevat yhteiskunnan tuen. Se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Henkilön sukupuoli-identiteetin häiriö on vakava ongelma, joka pitää asianmukaisesti kohdata ja pyrkiä hoitamaan. Näissä tapauksissa terveydenhuollon palvelujen pitäisi edistää mahdollisimman kestävää paranemista ja uusien ongelmien syntymisen estämistä. Kaikissa tapauksissa sukupuolen vaihtamisprosessi ei ole paras tie, ei henkilön itsensä, saatikka hänen läheistensä kannalta.

Päivi Räsänen /skl:

Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota siihen, että tässä esityksessä ei ole lainkaan käsitelty transseksuaalien henkilöiden psykiatrisen hoidon mahdollisuuksia, ei edes edellytyksenä esimerkiksi kastroimiselle; tämähän ainakin aiemmin on ollut käytäntönä. Pidänkin vaarana, että tällä lakiesityksellä tuetaan sellaista ajatusta, että sukupuoli-identiteetin häiriöihin tarjotaan herkemmin ratkaisuksi vain puukkoa.

Hallituksen esityksessä edellytetään, että henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, mikä on sinänsä erittäin vaikeasti todettava seikka. Tämä käy ilmi myös siitä, että hallituksen esityksen perusteluissa viitataan siihen, että jos sukupuolenvaihdon vahvistamisen saanut henkilö katuu ratkaisuaan, hänelle vahvistetaan uudestaan aiempi sukupuoli, jolloin ei ilmiselvästikään ole ollut kysymyksessä pysyvä muuttuneen identiteetin kokemus.

Sukupuolenvaihtajien lasten asemaa ei ole myöskään esityksessä tarkasteltu, kuten ed. Smeds totesi. Tämä herättää kysymyksen, mitä merkitsee lapsen elämässä se, että isä muuttuu naiseksi tai äiti mieheksi. Uskon, että valiokunnassa tulemme tätäkin puolta tarkastelemaan, koska hallitus ei ole sitä esityksessään ottanut esiin.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin erittäin pitkään vireillä ja valmisteilla ollut lainsäädäntö. Ne, jotka ovat lukeneet hallituksen esityksen, voivat havaita, että Lääkintöhallitus teki jo vuonna 1987 aloitteen työryhmän perustamisesta valmistelemaan lainsäädäntöä. Tausta oli se, että transseksuaalien asioita oli käsitelty Lääkintöhallituksessa vuosien mittaan alun perin tapauskohtaisesti eikä mitään säädöksiä ollut olemassa. Näihin oli hyvin keinotekoisesti jossakin vaiheessa ryhdytty soveltamaan kastroimislainsäädäntöä, joka ei lainkaan ollut tarkoitettu tämän tyyppistä toimintaa varten, mutta mitään muutakaan lainsäädäntöä, jolla ihmisiä olisi, sanoisiko, voitu lähteä silpomaan, ei oikein ollut.

Toisaalta erittäin suuri ongelma oli se, että oli joukko lääkäreitä, jotka ryhtyivät hoitamaan ihmisiä, jotka ilmoittivat olevansa transseksuaaleja, esimerkiksi hormonihoidoilla, jolloin heidän ulkoiset tunnusmerkkinsä muuttuivat toista sukupuolta vastaaviksi. Ääni esimerkiksi naisilla mataloitui, parrankasvu alkoi, ja entisillä miehillä taas alkoivat rinnat kasvaa jne. Sitten ehkä ei löytynytkään ketään kirurgia, joka olisi ollut valmis viimeistelemään toimenpiteet ja ryhtymään leikkaustoimenpiteisiin. Niin oli saatu onnettomista ihmisistä ehkä vielä onnettomampia ihmisiä.

Tämän vuoksi me katsoimme Lääkintöhallituksessa aikanaan, että jollakin tavalla asiaa pitäisi järjestellä, pitäisi säännöstellä, niin ettei tämä voi olla ihan yksityisyritteliäisyyttä, että jokainen mielensä mukaan ryhtyy hoitamaan näitä potilaita. Useita neuvonpitoja pidettiin. Maan viisaat koottiin neuvottelupöytien ääreen, mutta kuten pitkä valmistelukin osoittaa, helposti ei asiasta ole löydetty yksimielisyyttä. Niinpä tämä hallituksen esitys on nähtävä jonkinlaisena kompromissina.

Selvää on minun mielestäni se, että nämä ihmiset, jotka ovat varsin pieni ihmisryhmä, eivät tule saamaan palveluja, jos ei lainsäädäntöä ole olemassa. Mutta jaan nämä dubiot ja pidän ongelmina kysymyksiä, jotka täällä keskustelussa on jo nostettu esiin. Meidän historiamme tuntee tapauksia, joissa henkilö, jolla on ollut omia biologisia jälkeläisiä, on hakenut sukupuolen muuttamista. Se on hyväksytty. Näin on lapsella voinut olla kaksi isää tai kaksi äitiä eikä sitten yhtään toisesta sukupuolesta olevaa henkilöä entisessä perheessään. Yleensähän tämä on johtanut siihen, että on tullut avioero jne.

Kysymys on hyvin hyvin monimutkainen. Meillä on tietysti joukko ihmisiä, joiden identiteetti on syntyessä epäselvä, ja heidän sukupuolensa määrittäminen ei ehkä ole alun perin ollut kovin helppoa. Se voidaan tehdä, mutta jos lapsi on kasvatettu ikään kuin toiseen sukupuoleen, saattaa olla vaikeaa määritellä niin sanottu oikea sukupuoli kromosomien perusteella asiallisesti, vaikka ei muodollisesti.

Toivon, että valiokunta hyvin huolellisesti ja perusteellisesti miettii tämän asian. Minusta tämä on ennen kaikkea moraalis-eettinen kysymys ja kysymys siitä, millä näitä ihmisiä, jotka usein kokevat tilanteensa hyvin ongelmalliseksi, voidaan todella auttaa, eikä niinkään ole kysymys hallituksen esityksestä ja sen tukemisesta hintaan mihin tahansa.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Myöskin näen tämän lain ennen kaikkea yksilönvapauteen liittyvänä kysymyksenä. Haluan nähdä sillä tavalla, että yksilöllä on oikeus myöskin päättää sukupuolestaan. Mutta olen samaa mieltä kuin ed. Smeds siinä, että mikäli yksilöllä on alaikäisiä lapsia, voitaisiin lähteä siihen, että sukupuolen muuttaminen tällöin ei olisi mahdollista eli 1 §:ää muutettaisiin sillä tavalla, että alaikäiset lapset olisivat myöskin tämän muutoksen este.

Samoin ihmettelen sitä, niin kuin ed. Smeds totesi, että täällä on esteeksi mainittu myöskin virallistettu parisuhde. Niin kuin me kaikki tiedämme, tämä laki on vielä käsittelemättä ja on mahdollista, että eduskunta päättää toisin kuin hallitus. Tämä on hiukan kyseenalainen lainsäädäntöehdotus, kun ennakoidaan, mitä eduskunta päättää.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kuulin oikein, edellinen puhuja piti tätä yksilönvapauskysymyksenä. Minusta tämä ei voi olla yksilönvapauskysymys. Lukuisia tapauksia muistan historiasta, joissa ihmisellä on ollut psyykkinen sairaus ja hän on sairauden ilmentymänä kokenut olevansa toista sukupuolta. Minusta ei ole kohtuullista hoitaa psyykkisiä sairauksia silpomalla ihmisiä ja suorittamalla heidän sukupuolielimiinsä kohdistuvia leikkauksia.

Pentti   Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lyhytkin keskustelu osoittaa, miten ongelmallinen asia on. Verbiä "kokea" käytetään tässä. Tietysti sukupuoli ei ole mielipidekysymys, mutta "kokeminen" on paljon enemmän. Se on paljon syvällisempi asia. Taustalla on kuitenkin biologinen tosiasia, joka säätelee sen, että kaksi isää ei voi saada lapsia, vaan toinen on ollut äiti saadessaan lapsen. Viittaan tässä ed. Kokkosen hyvin asiantuntevaan puheenvuoroon sikäli, että henkilö pysyy kuitenkin lapselle aina äitinä, koska on lapsen synnyttänyt, vaikka äiti muuttaa myöhemmin sukupuoliroolinsa ja tulee ikään kuin isäksi, niin kuin ed. Kokkonen totesi. Mutta kaksi isää ei siis voi saada lasta. Se tiedetään, että äiti on aina olemassa. Siinä mielessä lapsen oikeus tässä on tietysti mukana. Siinä mielessä dubioilla, mitä siihen suuntaan ed. Lehtimäki ja muut esittivät, on omat perustelunsa.

Kaiken kaikkiaan kumminkin, aivan oikein, pitää olla lainsäädäntöä tässä asiassa. Tässä mielessä hallitukselle voi todeta hyvän plussan, että se on lähtenyt liikkeelle hyvin hyvin vaikeassa asiassa. Vastuuta on hyvin paljon asianomaisella valiokunnalla.

Jouni  Lehtimäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyse on siltä osin yksilönvapaudesta, että muutos vaatii aina yksilön "kokemisen". Kukaan toinen henkilö ei voi "kokea" jotain asiaa toisen puolesta. Tämän takia käytän edelleen määrittelyä, että kyse on yksilönvapaudesta ja yksilön oikeudesta. On mahdollista, että jokin joukko voi saada jonkun henkilön kokemaan jollakin tavalla, mutta silloinkin päätös on tämän henkilön omaehtoinen päätös, ehkä painostuksen kautta, mutta yksilön omaan päätökseen liittyvä asia.