Rosa  Meriläinen  /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nykymuotoinen turkistarhaus on osa sitä viime vuosisadalla tapahtunutta kehitystä, jossa eläinten talouskäyttö merkittävästi tehostui eläinten oikeuksien kustannuksella. Tehomaatalouden piiristä löytyy monia arveluttavia mutta kustannustehokkaita käytäntöjä, kuten esimerkiksi häkkikanalat. Nyt vuosisata on uusi. Ehkä eettinen ajattelumme voisi nyt kypsyä kunnioittamaan myös eläinten oikeuksia lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Raha ei ole niin arvokasta, että kannattaa sen varjolla tinkiä keskeisistä eettisistä periaatteista.

Haluan kuitenkin olla myös käytännöllinen. Turkistarhaus työllistää Suomessa tuhansia ihmisiä, joten vaihtoehtoisten elinkeinojen löytyminen ei ole helppoa. Erityisen hankalaksi tämän tekee se, että turkistarhaus elinkeinona on erittäin keskittynyt samalle alueelle, Pohjanmaalle, vaikka toki siis turkistarhoja löytyy muualtakin, niitä on Suomessa sen verran paljon. Mutta juuri tämän elinkeinon merkittävyyden ja vaihtoehtoisten elinkeinojen löytymisen vaikeuden takia esitämme, että turkistarhauksen lakkauttamiseen tarvitaan pitkä, kymmenen vuoden, siirtymäaika.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kymmenen edustajan allekirjoittama lakialoite turkiseläinten häkkitarhauksen kieltämisestä on tehty koko ajan, kun olen ollut eduskunnassa, nyt kolmatta kautta, kerran vaalikaudessa kutakuinkin vastaavan sisältöisenä. Tällä kertaa allekirjoittajina on yhdeksän vihreitten edustajaa ja yksi vasemmistoliiton edustaja.

Hallitusohjelman mukaan turkistarhaus on hyväksyttävä ja kehitettävä elinkeino Suomessa. Länsi-Suomen läänissä on näistä yli 2 000 tarhasta suunnilleen 80 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan maakuntaan, josta itse tulen, plus Österbottenin alueelle näistä Länsi-Suomen tarhoista on keskittynyt valtaosa. Liikevaihto on merkittävä. Vientiin menee noin 98 prosenttia tuotannosta, ja elinkeino työllistää suoraan 6 000—7 000 henkilöä, lasketaan, että välilliset vaikutukset huomioon ottaen 10 000 henkilöä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, johon tässä lakialoitteessa viitataan ja verrataan, on vain kymmenkunta turkistarhaa. Myös Ruotsissa on turkistarhauksen merkitys selvästi pienempi kuin meillä. Tanskassa tarhausta sen sijaan harjoitetaan merkittävässä laajuudessa.

Tässä aloitteessa, sen perusteluissa, on useita sellaisia virheellisiä väittämiä, että on pakko, kun tulee siltä alueelta, tämä puheenvuoro käyttää ja hieman oikaista näitä käsityksiä. Täällä todetaan muun muassa, että rehumyrkytyksiä seuraa helposti, koska tämä rehu on pilaantuvaa. Me kaikki, jotka olemme käytännössä tuotantoeläimien kasvattajia, tiedämme, että olivat ne sitten turkiseläimiä tai muita tuotantoeläimiä, ne täytyy mahdollisimman hyvin hoitaa ja käyttää mahdollisimman hyviä rehuja. Nykyajan turkistarhoille tämä rehu, joka on teollisesti valmistettua, se on aikamoista kierrätystoimintaa. Siihen käytetään teurasjätteitä, joita oikeastaan ei voisi muualle käyttää. Ehkä jotain biokaasua voisi tuottaa, mutta turkistarhoilla se tulee hyvin hyödynnettyä. Tätä rehua tuodaan joka toinen päivä näille tiloille. Siinä ei oikeastaan tänä päivänä ole edes mitään pilaantumisvaaraa ja mahdollisuutta.

Täällä todetaan, että osalla tarhoista käytetään metallisia juomakuppeja, joihin eläimen kieli voi jäätyä pakkasella kiinni. Taitaa olla 15 vuotta aikaa siitä, kun Suomen turkistarhoilla on käytetty metallisia juomakuppeja. Ne ovat muovisia, ja nykyajan tarhoilla vesi lämmitetään lämpövastuksilla, että eläimet saavat kesät talvet, siis myös talvella, lämmintä vettä. Eikä tämäkään pidä paikkaansa, että niitä vain neljä kertaa viikossa juotettaisiin. Voi joku tapaus olla, mutta se on kyllä erittäin harvinainen. Kyllä päivittäin tämä juotto tapahtuu ja tosiaan lämpimällä vedellä. Tavoitteena on, että eläimet viihtyisivät ja karvatuotos olisi mahdollisimman hyvä.

Turkishäkkikoko on semmoinen, mistä on paljon keskusteltu. Suomessa on aika laajaa turkistarhauksen tutkimustoimintaa ja on myös tutkittu tätä maapohjakasvatusta. Siellä on ketuillakin sitten ongelmia, että syöpäläisiä tulee turkkeihin, ja käytäntö on osoittanut, että ne kärsivät enemmän. Ainakin ulospäin näyttää siltä, että ne ovat kärsivän näköisiä eläimiä. Eläimestä näkee päältä, onko se kärsivä vai ei.

On selvää, ettei se nyt aivan lajinmukaiseen käyttäytymiseen suinkaan pysty häkkitarhauksessa, mutta voi kysyä, voiko susikoira, joka on helsinkiläisessä lähiössä 12. kerroksessa 25 asteen lämpötilassa päivän ja läähättää, voiko se toteuttaa siellä lajinmukaista käyttäytymistä, eli kaikkien eläinten pitoon liittyy tämmöisiä ongelmia. Tutkimustoiminnalla pyritään olosuhteita parantamaan. Kansainvälisesti Suomessa on, kun tämä on näin tärkeä elinkeino, tähän tutkimustoimintaan hyvin paljon satsattu. Suomen Turkiseläinkasvattajien Liitto on kehittänyt myös laatujärjestelmän, jolla on yhdenmukaistettu tarhauksen tasoa sekä turkiseläinten hoitoa. Parastaikaa ollaan laajentamassa tätä järjestelmää, turkistilojen sertifiointia. Sertifioidun tilan on täytettävä sille asetetut sertifiointikriteerit liittyen eläinten terveyteen, hyvinvointiin, kasvatusolosuhteisiin, rehuhuoltoon, jalostukseen, ympäristön hoitoon, tilahygieniaan ja koulutustoimintaan.

Meillä myös investointituilla pyritään nyt suosimaan, että nämä varjotalot korvattaisiin halleilla, ja investointitukea osoitetaan myös investointeihin, joissa häkit korvataan eläinsuojelulaissa tarkoitetuilla suuremmilla häkeillä, sekä investointeihin, joissa kettujen häkkeihin asetetaan virikelautoja.

Eli kuitenkin, kun se tapahtuu Suomessa, väitän vielä, että tämä on kansainvälisesti eläinten kannalta parempaa, koska tämä tarhaus, jota kuitenkin maailmassa tapahtuu, näillä turkisnahoilla on tietty kysyntä, monissa muissa maissa on hyvin alkeellista ja eläinten kannalta todella paljon huonompaa kuin meillä.

Rosa  Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Totta kai, niin kuin useimmat ammatinharjoittajat, myös turkistarhaajat pyrkivät harjoittamaan ammattiaan mahdollisimman hyvin. Luulen, että se on kaikille suomalaisille ammattiylpeysasia, ja tämä toki pätee myös turkistarhaajiin. Ei voida kuitenkaan kiistää sitä, etteikö tarkastuksissa olisi löytynyt myös merkittäviä puutteita.

Mitä ed. Ranta-Muotio totesi maapohjaisesta tarhauksesta, niin tähän niin kuin aika moneen muuhunkin eläinten hyvinvointiin liittyvään tutkimustietoon liittyy paljon ristiriitaista tutkimustietoa eli usein tarvitaan aika paljon eri tutkimusryhmien eri näkökulmista hankittavaa tietoa, ennen kuin lopullinen totuus selviää. Mutta se tuskin kuitenkaan vie pois sitä faktaa, että ei tämä nykymuotoinen turkistarhaus ole syntynyt eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta vaan enemmän kustannustehokkuuden näkökulmasta.

Lopuksi, vaikka tietenkin toivon, että tämä turkistuotanto kansainvälisesti vähenisi merkittävästi, samaan hengenvetoon toivon kysynnän merkittävää vähentämistä ja kuluttajien vastuuta. Suurin osa turkiksistahan käytetään somisteisiin eli se on sellaista turhuuden markkinaa, turhamaisuutta eläinten kärsimysten kustannuksella.

Oras  Tynkkynen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta-Muotio toi hyvin esille turkistarhauksen työllisyysvaikutusta ja hyötyä elinkeinolle etenkin alueellisesti. Se on todellakin sinänsä ihan merkittävä näkökulma, mutta hän ehkä melko kevyesti ohitti sen eettisen ongelmallisuuden, joka turkistarhaukseen nykymuodossaan liittyy.

Turkistuotannossa käytettävät eläimet ovat pakotettuja elämään koko kohtuullisen pienen ja lyhyen ikänsä täysin mahdottomissa olosuhteissa, täysin epäeettisissä olosuhteissa. Ei voida puhua likimainkaan lajityypillisestä käytöksestä tai sen mahdollisuuksista. Näissä pienissä häkeissä ei ole mahdollista juuri minkään sortin säälliseen tai eläimelliseen elämään.

Vertailu koiriin on siinä mielessä asiaton, että emmehän mekään, toivottavasti ed. Ranta-Muotiokaan ei, pidä susikoiraa pikkuruisessa häkissä, jossa tuskin mahtuu liikkumaan. En ymmärrä, minkä takia tällainen eläinten kohtelu sallittaisiin jollain muulla alalla. Me emme kohtele omia koiriamme ja kissojamme sillä tavalla, miksi kohtelisimme muitakaan eläimiä?

Usein kuulee väitettävän, että Suomessa turkistuotantoa ei kannata lakkauttaa sen takia, että se tuotanto joka tapauksessa tehdään jossain muualla, esimerkiksi Kiinassa tai Venäjällä. Tämä on aito ongelma. Turkistuotantoon pitää puuttua kaikkialla maailmassa. Silloin kun se on epäeettistä, se pitää pyrkiä juurimaan, tapahtui se sitten missä maassa tahansa.

Mutta se ei sinällään ole riittävä peruste olla puuttumatta siihen täällä Suomessa. Me olemme Suomen eduskunta ja pyrimme päättämään ennen kaikkea Suomen asioista. Emme salli Suomessa lapsityötä sillä periaatteella, että jos Suomessa ei teetetä lapsityötä, niin sitten se työ teetetään Bangladeshissä tai Intiassa tai jossain muualla. Emme voi hyväksyä eettisesti kestämätöntä toimintaa Suomessa vain sen takia, että joku muu saattaisi tehdä sitä muualla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä olisi kyllä pidemmänkin puheen aihe, mutta pyrin käsittelemään tätä vähän lyhyemmin. Täytyy sanoa, että ed. Meriläisen aloite on aika lailla perusteellisesti perusteltu ja jos tämä on ed. Meriläisen itse kirjoittama, niin onnittelen tästä hyvästä asiantuntemuksesta, mikä turkistalouteen liittyy.

Täällä todetaan muun muassa: "Osa häkkiturkiseläimistä saa alkunsa ’luonnollisella parituksella’, laittamalla uros ja naaras yhteen. Erityisesti supikoirilla parittelukäyttäytymistä häiritsee se, että turkistuottajat pyrkivät käyttämään samaa urosta usealle naaraalle, (jotta rehua säästyisi, kun ei tarvitse pitää niin monta siitosurosta - -)." Tässä on sillä tavalla, sanoisin, että tämä on niin kuin ei-asiantunteva käsitys, koska turkiksen kehittymiseen ja laadun ja värin ja muitten perusteella käytetään sitä samaa urosta, mikä on hyväksi havaittu ja hyväksi periyttäjäksi. Tämä on kokonaan enempi talouskysymys, ei rehukysymys.

Mutta, herra puhemies, sitten vielä, jos voitaisiin ajatella, että ed. Meriläinen totesi, että tätä pitäisi rajoittaa ja lopettaa se yleensäkin, niin kun vihreä eduskuntaryhmä ja Suomen vihreät hakevat näitä perinteitä, ikään kuin tämmöistä alkukantaista elämää ja sinne paluuta näissä asutuskeskuksissa elää jne., siinä on selvä ristiriita olemassa. Ennen muinoin, kun suomalaiset esi-isät ja -äidit tänne palasivat ja tulivat, niin turkisten allahan he syntyivät, kasvoivat ja tarkenivat läpi talven. Toivoisin, että teillä, hyvät vihreät, olisi myös semmoinen kuva, että ryhtyisitte miettimään sitä, kuinka tämä turkis on pelastanut Suomen kansan ja yleensäkin tämän ihmiskunnan täällä näitten kovien pakkaskausien aikana, ja näin ajatellen ottaisitte tämänkin näkökohdan huomioon näistä asioista puhuessanne.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Turkistarhauksella on elinkeinona vankka asema, niin kuin ed. Ranta-Muotio mainitsi, Länsi-Suomen läänissä ja kautta koko maankin. Se on hyväksytty elinkeino, ja on tosiasia, että jos ei Suomessa tuoteta turkiksia, niin niitä tuodaan sitten jostakin muualta tänne. Tämän vuoksi meidän on lähdettävä siitä lähtökohdasta, että kyseinen maaseudun elinkeino on olemassa ja sitä on pyrittävä edistämään ja otettava tietysti huomioon kaikki eläinsuojelulliset näkökohdat, ja, totta kai, nämä ovat myös terveen ja hyvälaatuisen turkiksenkin perusedellytyksiä.