Merja Kyllönen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sain joulun alla viestin äidiltä, joka oli menettänyt tyttärensä rattijuopon uhrina. Hautakivi on kylmä halattavaksi. Se ei vastaa halaukseen, ei puhu, vaikenee ikuisesti. Kallis hinta rempseänä vietetyn illan viinahuuruiselle automatkalle. Hinta, jonka maksoi joku muu kuin ratin takana istunut. Sen maksoi nuori nainen elämää täynnä. Hänen matkansa päättyi kesken.

Tästä viestistä lähti liikkeelle lakialoite, joka on tehty ja jätetty jo huhtikuussa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen se esitellään vasta tänään. Aloite ei siis suinkaan ole syntynyt Espanjan Málagan turman jälkimainingeissa, kuten joku on ehkä olettanut. Kuitenkin myös tämä traaginen ja murheellinen turma on osoittanut sen, että kenestä tahansa missä tahansa voi tulla tänä päivänä rattijuopon uhri.

Arvoisa herra puhemies! Älkää peljätkö, niin lapsellinen ei ed. Kyllönen ole, että uskoisi rattijuoppouden katoavan maan päältä, mutta nyt, jos koskaan, meidän on tehtävä kaikkemme, että kun kansaamme, myös ennen kaikkea sen nuoriin, on juurtunut ajatus, että aina voi hiukan tissutella ja hypätä rattiin, sille ajatusmaailmalle pistetään moraalinen piste. Lainsäädännöllä voidaan osoittaa, ettei ryyppyremmi todellakaan kuulu ratin taakse.

Pienet promillet eivät maassamme ole varsinainen liikenneturvallisuusongelma, koska meillä ajetaan kovassa humalassa, mutta toisaalta katson promillerajan alentamisen olevan viestinä siitä, etteivät autoilu ja alkoholi todellakaan kuulu yhteen. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa promilleraja on 0,2 ja promillerajan laskeminen on selkeästi raitistanut liikennettä ja vähentänyt rattijuoppojen aiheuttamia onnettomuuksia.

Maassamme noin joka kolmannessa kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa kuljettaja on päihtynyt. Erityisen huolestuttava kehitys on ollut alle 25-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa. Osa kuljettajista on omaksunut promillerajan mahdollisuutena ajaa autoa, kun vain veren alkoholipitoisuus on alle säädetyn rajan. Päihteiden sekakäyttäjien kohdalla 0,5 promillen raja tarkoittaa todella merkittävää ajokyvyn heikkenemistä ja johtaa erittäin usein omien taitojen raakaan yliarviointiin.

Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta on jo aiemmin esittänyt promillerajan laskemista 0,2 promilleen. Niin tehdään myös tässä lakialoitteessa. Muutos lisäisi liikenteen turvallisuutta, kun mahdollisuus laskelmoida sallitun ja kielletyn alkoholimäärän välisellä alueella poistuisi. Alkoholionnettomuuksien yleistyminen sekä erityisesti nuorten asenteiden höltyminen osoittavat 0,2 promillen rajan tarpeellisuuden. Liian moni kansalainen maassamme menettää liikenteessä henkensä rattijuoppojen uhrina, koska usein itse rattijuoppo selviää erityisen vähin vammoin mutta syyttömät sivulliset vammautuvat tai kuolevat. Liikenneturvallisuuden parantaminen edellyttääkin erinomaisen vahvaa viestiä lainsäätäjältä siitä, että alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen ei ole maassamme hyväksyttävää. Edelleen pätee mainoslause "Jos ajetaan, ei oteta, ja jos otetaan, ei ajeta".

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu rattijuoppoudesta on jälleen ajankohtainen. Valitettavasti viina ja ratti yhdistetään edelleen valistuksesta ja asenneilmapiiristä huolimatta. Ymmärrän hyvin lakialoitteen lähtökohdan ja tavoitteen, mutta valitettavasti toimiakseen se vaatisi runsaasti nykyistä enemmän poliiseja tien päälle valvomaan ja poliiseille autoihin runsaasti nykyistä enemmän uusia tarkkuusalkometrejä. Eri asia on sitten, kannattaako panoksia uhrata esimerkiksi oluen ateriansa kanssa juoneisiin vaiko heihin, jotka aiheuttavat nämä tieliikenteen todelliset ongelmat, eli promillessa ja yli promillessa ajaviin, jotka ovat jo nyt yli tämän 0,50:n rajan. Esimerkiksi Málagan turmassa, johon lakialoitteen jättäjä viittasi, tämä raja ylittyi Espanjan alhaisista lukemista huolimatta selkeästi eli tämäkään henkilö ei välittänyt siitä alhaisemmasta rajasta. Omasta mielestäni kaikki mahdolliset panokset pitää suunnata näiden todellisten känniajajien, kovassa humalassa ajavien, kiinnisaamiseen ja poissaamiseen liikenteestä ja hoitoonohjaamiseen sen jälkeen, jotta asia ei jäisi vain siihen, että he eivät sillä kertaa enää sitten aja tai vähään aikaan sen jälkeen.

Puhutaan usein asennesignaalista tämän rajanalennuksen yhteydessä, ja tämmöinen signaali ilman kunnollista seurantaa saattaa myös rapauttaa lainnoudattamismoraalia, eli miksi noudattaisin, kun siitä ei mitään tapahdu. Sekin on asia, jota on syytä pohtia.

Sen sijaan selvitykset osoittavat, että nuorten kohdalla — tai oikeastaan pitäisi sanoa uusien kuljettajien kohdalla, ei puhuta nuorista vaan kokemattomista kuljettajista — alkoholi on erittäin erittäin huono yhdistelmä sen ajamisen kanssa. Kun jopa pienet määrät alkoholia ovat vaarallisia ja aiheuttavat epävarmalla kuskilla erilaista liikennekäyttäytymistä kuin kokeneemmalla kuskilla, niin siinä kohtaa saattaisi olla syytä miettiä, olisiko mahdollista pohtia nimenomaan uusille kuljettajille alhaisempaa rajaa. Miten sitä sitten käytännössä valvottaisiin ja miten se toteutuisi, on eri juttu, mutta mielellään en puhuisi tässä nuorista kuljettajista, koska tämä liittyy kokemattomuuteen liikenteessä. Voihan joku vähän myöhemmällä iälläkin ajanut joutua samaan tilanteeseen. Sitä voisi miettiä.

Tähän kaikkeen alkoholikeskusteluun pitäisi mielestäni liittää voimakkaammin myös tämä hoitoonohjausjärjestelmä. Nyt meillä on liikenne- ja viestintävaliokunnassa alkolukkolainsäädäntö, ja esimerkiksi sen yhteydessä pitäisi kyllä selvemmin olla tällaista terveydenhuollon konsultaatiota ja päihdekonsultaatiota, jossa pohditaan sitä oman elämän hallintaa, ja sitä pitäisi olla suhteellisen pitkään, sillä ainakin valiokunnassa kuullut asiantuntijat ovat tähän mennessä todenneet, että todellisia elämänmuutoksia ei saada kertakeskustelulla vaan pidempiaikaisella keskustelulla, ja kyllä tässäkin on sen verran isosta asiasta kysymys, että jos me haluamme oikeasti henkilöt, jotka ottavat tukevasti ja menevät rattiin, pois liikenteestä, niin se vaatii kyllä heiltä semmoisen oman elämäntapamuutospäätöksen myös.

Tässä samassa yhteydessä haluaisin ottaa esiin alkaneen veneilykauden. Olen itse joskus tehnyt — taitaa olla vireilläkin oleva — lakialoitteen veneilyn promillerajan alentamisesta tähän 0,50:een, eli harmonisoitaisiin se sieltä promillesta alas. Hämmästyttävää kyllä on, että Suomessa saa ruoriin tarttua aikamoisessa tuiskeessa, ja tässä täytyy nyt muistaa se, että elintason myötä konetehot ovat nousseet ja meillä myöskään veneilyssä ei välttämättä ole kaikilla sellaista osaamista kuin ne käsissä olevat konetehot vaatisivat. Kun mietitään nyt sitten — unohdetaan kotijärvi ja se soutuvene, jossa ikävä kyllä voidaan tehdä haittaa omalle itselle tai perheenjäsenelle tai kaverille — tuota Itämerta tuossa, niin siellä on tällä hetkellä jo mittava liikenne ihan öljykuljetuksista sekä Helsingin ja Tallinnan välillä risteilevistä lautoista, jotka menevät suunnilleen kuin raitiovaunut kesäaikaan. Kun tiedetään, että siellä on "tilauksessa" jonkin sortin laivaliikenneonnettomuus, niin siihen joukkoon ei kyllä enää kännisiä kuskeja tarvita. No, sitten tietysti voidaan sanoa, että katso tuonne tutkaan, siellä ei näy yhtään laivaa, kyllä Itämerelle sopii. Mutta edelleen peräänkuulutan, minkä takia meidän asenneilmapiirimme sallii sen, että vesillä saa olla aika voimakkaassa humalassa, (Ed. Pulliainen: Mutta ilmaliikenteessä on nolla!) ja se saattaa aiheuttaa ongelmia.

Todellakin ymmärrän lähtökohdat mutta olisin enemmän huolissani niistä, jotka ajavat siinä nykyisessä, enkä uhraisi tässä kohtaa panoksia tähän 0,20:n ja 0,50:n väliin, vaan siihen joukkoon, joka aiheuttaa näitä traagisia onnettomuuksia.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Ed. Karhu on oikeassa. Tarvitaan muutakin kuin asennemuutosta, jotta rattijuopot saadaan pois liikenteestä. Siihen tarvitaan konkreettisia euroja, joilla parannetaan poliisien mahdollisuuksia valvoa rattijuopumusta. Olipa tämä ehdotus läpimenevä tai ei, niin joka tapauksessa tarvitaan lisää poliiseja ja poliisille lisää niitä alkoholimittareita. Sitä varten vasemmistoliitto onkin talousarvioesityksissään aika ajoin yrittänyt myös hallituspuolueita, edellistä ja nykyistä hallitusta, muistuttaa poliisien määrärahojen tarpeellisuudesta.

Mutta kyllä ehdottomasti syy, minkä takia minä olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen, on se, että kyse on, kun lakia tehdään, myös asennesignaalista. Lakien kautta kerrotaan siitä tahtotilasta, minkälaista yhteiskuntaa Suomen eduskunta haluaa olla luomassa, mikä on se tavoitetila, mitä me tavoittelemme, mikä on Suomessa sallittua, mikä on hyväksyttyä, mihin Suomi ja suomalainen eduskunta laittaa rajat.

Yhtä tärkeätä tietysti on myös se, että eduskunta antaa signaalin siitä, että lait on tarkoitettu myös noudatettaviksi. Olipa kyse sitten vaikkapa vaalirahoitusilmoitusten tekemisestä tai rattijuopumuksen torjunnasta, niin jos eduskunta on tekemässä, säätämässä, lakeja, niin eduskunnan tehtävänä on tietysti varmistaa myös, että ne resurssit siihen valvontaan ja mahdollisesti sanktiot lakien rikkomista kohtaan ovat olemassa.

Kaikki me tiedämme, että alkoholinkulutus on selkeästi lisääntynyt viime vuosina. Siitäkin voidaan edellistä hallitusta syyttää, mutta ehkä myös asennekulttuuria, joka Suomeen on saapunut. Olemme paitsi muistaneet tämän perjantaipulloperinteemme, lisäksi oppineet eurooppalaisesti naukkailemaan päivittäin. Ja jos alkoholinkulutus on lisääntynyt kodeissa ja kapakoissa, niin ei ole mitään syytä olettaa, että sen vaikutuksen alaisena ajaminen olisi vähentynyt maantiellä, päinvastoin. Todennäköistä on, että koska poliisien resursseja on vähennetty, liikenteessä on huomattavasti enemmän rattijuoppoja kuin aikaisemmin. He vaan eivät jää kiinni ja sitä kautta tietysti saavat signaalin siitä, että seuraavallakin kerralla rattijuopumusta voidaan harrastaa.

Siinä olen ed. Karhun kanssa hivenen eri mieltä, kun hän sanoi, että ei pidä yksinkertaistaa tätä nuorten ongelmaksi. On totta, että rattijuopumus ei riipu iästä eikä sosiaaliluokasta. Itse olen ollut lautamiehenä montakin rattijuopumustapausta käsittelemässä, ja minun harhani siitä, että alkoholin kanssa läträävät vain heikosti toimeentulevat ja työttömät, hämärtyi siinä vaiheessa, kun joka toinen syytettynä oleva oli liikeneuvotteluista iltamyöhään omalla autolla ajava yritysjohtaja siellä tuomittujen joukossa, eli se on todellakin koko kansan ja kaikkien sosiaaliluokkien ongelma.

Mutta kun katsoo tilastoja, niin maassamme nämä rattijuopumuksen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat lisääntyneet. Jo tällä hetkellä liikenneonnettomuuksissa joka kolmas on rattijuopumuksesta johtuva kuolemantapaus. Ja näitten ajajien keskuudessa, jotka ovat näitä kuolonkolareita aiheuttaneet, lisääntyvä ihmisryhmä on alle 25-vuotiaat nuoret miehet. (Ed. Karhu: Juopuneista kuskeista suurin osa on nuoria!) — Joo, mutta se on myös mielestäni sitä, että tietyllä tavalla jossakin olemme epäonnistuneet asennemaailmassa, jos nuorille miehille, jotka aikaisemminkin ovat olleet hurjapäitä ja kokeilleet rajojansa, on nyt tullut semmoinen mielikuva, että on okei hurjastella humalassa.

Eli kyllä tämän tyyppisiä lakialoitteita tarvittaisiin monella muullakin elämänalalla, mutta olen kyllä siis ed. Karhun kanssa samaa mieltä siitä, että tämä lakialoite, niin kuin jo nykyinenkin laki, tarvitsisi rinnallensa ihan selkeitä toimenpiteitä ja selkeätä rahoitusta toimenpiteitten toteuttamiseen ja valvontaan. Itse epäilen, että joku alkolukko esimerkiksi on huomattavasti turhanpäiväisempi hanke rattijuopumuksen poistamisessa. Mikä estää rattijuoppoa menemästä ja lainaamasta jonkun sellaisen auton, jossa rattilukkoa ei ole?

Minä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, että se pelkkä auton pois ottaminenkaan olisi ratkaisu, sillä itse lautamieskokemuksella tiedän, että valitettavasti vielä ainakin viisi kuusi vuotta sitten oli perinteenä, että rattijuopumustapauksessa ammattiajajuus oli tuomiota lieventävä seikka, vaikka sen käsittääkseni taas pitäisi olla päinvastoin raskauttava seikka. Jos ammattiajaja, olipa taksikuski tai rekkakuski, liikkuu ladatun aseen kanssa tuolla liikenteessä eli autolla, niin kyseessä pitäisi olla ehdottomasti raskauttava tekijä. Samoin tietysti totta kai tarvittaisiin aika isoa keskustelua siitä, onko oikein, että työpaikkapippaloita pidetään nykyään aika paljon arki-iltaisin, kun tiedetään, että suurin osa siitä joukkueesta on kuitenkin seuraavana aamuna työpaikalle tavalla tai toisella tulemassa ja useimmiten laiskuuttaan omalla autolla.

Arvoisa puhemies! Mielestäni siis tämän pohjoismaisen käytännön omaksuminen myös meidän lainsäädäntöömme olisi aivan paikallansa etenkin, kun mielestäni rattijuopumukseen pitäisi suhtautua samalla lailla kuin siihen, että joku ihminen kulkee ladattu ase varmistamattomana keskellä ihmisjoukkoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on henkilökohtainen myötätunto tätä lakialoitetta kohtaan, nimittäin olen näitä nollatoleranssin kannattajia ollut koko sen ajan, kun tässä lakeja säätävässä kansalliskokouksessa olen jäsenenä ollut. Sehän on toteutunut ilmaliikenteessä ja junaliikenteessä kuskien osalta, ja se on äärimmäisen hyvä periaate.

Nyt kun puhutaan tästä 0,5 promillesta, niin tämähän on äärimmäisen kiusallinen raja, jos ajatellaan, mitä se merkitsee käytännössä, kun meillä ei ole nyt näitä tarkkuusalkometrejä kuin hyvin rajallinen määrä käytössä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että se raja ei olekaan 0,5, siis se toleranssiraja, vaan se on noin 0,7 promillea, mikä johtuu siitä, että jos asianomainen kiistää, että ei minulla olekaan, ja teillä on tämä tavallinen alkometri, "levis-merkkinen", niin sitä lähdetään sen jälkeen terveysasemalla käymään, tehdään verikoe ja katsotaan, onko näitä promilleja asiaan kuuluva määrä vai ei. Elikkä toisin sanoen juuri tämä haastaminen saattaa pelastaa sen seuraavan rattijuopon jatkamaan matkaa, kun poliisi lähtee hoitamaan tämän erityisen tapauksen kuntoon.

Elikkä toisin sanoen, kun edellisellä kerralla käytiin, ed. Kyllönen, tämä vastaava keskustelu, niin siinä kiinnitettiin juuri huomiota siihen, että itse asiassa 0,2 tai 0,3 promillea merkitseekin käytännössä 0,5 promillen käytännön tason varmentumista. Tämän takia, juuri kun ei ole jostakin käsittämättömästä syystä niitä tarkkuusalkometrejä omaksuttu yleiseksi käyttörekvisiitaksi, niin me sitten keppaloimme näiden rajojen ja käytäntöjen kanssa, ja ei ole monta viikkoa siitä, kun oli Hesarissakin sellainen juttu, mitenkä valtavan monta onnettomuutta liikenteessä on ollut ihan viime vuonnakin, joissa alkoholilla on ollut ratkaiseva osuus.

Elikkä toisin sanoen kysymys on siitä, minkälaisia signaaleja annetaan ja millä tavalla käytännössä voidaan tätä torjuntatyötä tehdä, ja jos sitten kulttuurisesti on juuri niin kuin ed. Sirnö tässä äsken kuvasi, että liikematkan ja muun keikan jälkeen ajatellaan, että ei sitä happoa nyt kuitenkaan tullut niin paljon otettua sisälle, etteikö nyt voisi rattiin käydä, niin silloin ollaan semmoisella uhkapelihengellä liikenteessä, ja sitten kun käy huonosti, sitten voi käydä, niin kuin ed. Kyllönen omassa esittelypuheenvuorossaan totesi.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva lakialoite on erittäin tervetullut. Rattijuoppous on Suomessa suuri ongelma. Vuosittain meillä jää kiinni noin 20 000 rattijuoppoa. Määrä on melkoinen, ja mielestäni se kertoo, että suomalaisten asenteet juovuksissa ajamiseen ovat liian sallivia. Koska rattijuoppojen osuus onnettomuuksien aiheuttajina on jo kauan säilynyt jotakuinkin muuttumattomana, on ilmeistä, että nykyiset rangaistuskeinot eivät yksinään riitä parantamaan tilannetta.

Liikennevalvonta on Suomessa eurooppalaisittain hyvällä mallilla, mutta sen rinnalle tarvitaan myös muita ennalta ehkäiseviä keinoja. Tämä promillerajan laskeminen, jota nyt ehdotetaan ja johon Norjassa ja Ruotsissakin on päädytty, olisi mielestäni ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Lisäksi tulisi ottaa alkolukot yleiseen käyttöön sekä vakavasti harkita rangaistusjärjestelmän tiukentamista.

Arvoisa puhemies! Päihtynyt kuljettaja ei vaaranna vain omaa elämäänsä, vaan kaikkien niiden, jotka ovat sattuneet liikenteeseen samaan aikaan hänen kanssaan. Liian usein rattijuoppojen uhreja ovat viattomat sivulliset. Yhden ihmisen ajattelemattomuus voi jättää pysyvät jäljet monen ihmisen elämään. Rattijuopumuksen promillerajan alentaminen olisi viesti siitä, ettei alkoholinkäytön ja autolla ajamisen yhdistäminen ole kerta kaikkiaan hyväksyttävää, ja uskon, että sillä voitaisiin vaikuttaa erityisesti nuorten liikennekäyttäytymiseen. Nykyinen 0,5 promillen raja viestittää, että pienessä hiprakassa ajaminen on hyväksyttävää, ja houkuttelee ottamaan turhia riskejä. Toivon, että tämä lakialoite johtaa ed. Kyllösen esittämään rikoslain muutokseen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Merja Kyllönen on tehnyt erittäin hyvän lakialoitteen, jota lämpimästi haluan kannattaa. Eri valtiopäivillä olen itse tehnyt saman suuntaisia ja saman sisältöisiä aloitteita ja kirjallisia kysymyksiä tästä samasta aihepiiristä. Alkoholi ei sovi liikenteeseen. Todellakin aikoinaan seinäjulisteissa ollut lause, "Jos ajat, et ota, jos otat, et aja", on selkeä ja aina ajankohtainen. Tämän aloitteen osalta toivon, että se vihdoinkin tulisi asianomaisessa valiokunnassa käsittelyyn sillä tavalla, että todella lainsäädäntömme saataisiin muuttumaan pohjoismaiselle tasolle.

Liikenneturvallisuus on tärkeä asia. Me kaikki tiedämme, kuinka paljon me taloudellisesti panostamme liikenneturvallisuuteen. Meillä on ollut liikennepoliittinen selonteko täällä täysistuntosalissa käsittelyssä. Valiokunnat ovat käsittelemässä sitä parhaillaan, ja siellä todella on panostettu myös liikenneturvallisuuteen. Kevytliikenneväylillä ja monilla muilla eritasoratkaisuilla on katsottu voitavan vähentää liikenneonnettomuuksia, mutta nämä maksavat hyvin paljon. Tarvitaan toki näitä ratkaisuja, jotka maksavat, mutta tämä ratkaisu on ilmainen. Tämä ei maksa mitään, on kysymys vain lainsäädännön muuttamisesta.

Kun aiemmin olen omia aloitteitani ollut puolustamassa lähetekeskustelussa, on usein esitetty vastaväite, että poliisin voimavarat eivät riitä. On esitetty, että on kohtuutonta joutua rikoslain kanssa tekemisiin 0,2 alkoholipromillen päihtymyksestä jne. Silloin olen tuonut aloitteissani esille sen vaihtoehdon, että olkoon nykyinen laki voimassa mutta annettakoon jo 0,2 promillen alkoholista esimerkiksi rikesakko. Se olisi jonkunlainen askel oikeaan suuntaan. Sikäli kun ymmärrän, niin rikesakko on hyvin yksinkertaisesti toimeenpantavissa, ei vaadi monimutkaista byrokratiaa, mutta kuitenkin se olisi signaali, että alkoholi ja liikenne eivät kuulu yhteen. Jos käy niin, että tämä aloite ei nyt kirjoitetussa muodossa pääse vielä läpi, niin toivon — toivon, että se menisi läpi, mutta jos ei mene — että vakavasti harkittaisiin rikesakon soveltamista, kun liikennöijällä on alle 0,5 promillea mutta enemmän kuin 0,2 promillea alkoholia veressä.

Erityisesti uskon, että tällä vaikutettaisiin tuleviin autoilijoihin. Nyt monet laskevat, minkä verran voi ottaa alkoholia, niin ettei vielä todennäköisesti joudu rikoksesta kiinni. Aivan kuten ed. Pulliainen toi esille, virhemarginaalin vuoksi todellinen alkoholipromilleluku on enemmän kuin tuo 0,5. Lukema 0,2 olisi kuitenkin jo merkki siitä, että alkoholia on nautittu. Tuo raja ei mistään hygieniatuotteista tai kosmeettisista aineista tai lääkeaineista täyttyisi mutta olisi merkki siitä, että nyt ei ole liikennettä ja alkoholia osattu pitää erossa.

Mutta juuri nuorten kannalta tällainen lakipykälä olisi signaali siitä, että alkoholi ei kuulu liikenteeseen. Usein on sanottu, että tällä ei estetä sitten niitä kaikkein päihtyneimpiä. Se voi olla totta, mutta tällä voidaan edesauttaa sitä, että niitä päihtyneitäkään ei niin paljon tule. Muun muassa Lääkäriliitto on aivan äskettäin esittänyt, että meidän pitäisi yleisen alkoholista vapaan kasvatuksen, raittiuskasvatuksen puolesta, jos käytän tuota vanhaa hyvää termiä, alentaa liikenneraja tuohon 0,2 promilleen. Se olisi merkki siitä, että yhteiskunta kritisoi alkoholikäyttäytymistä ja haluaa ainakin liikenteen alkoholivapaaksi.

Mielestäni tietysti kaikkein paras olisi tuo 0,0 promillea, mutta jos nyt hyväksytään se, että saattaa olla joissakin ihan hyväksyttävissä hygieniatuotteissa tai vastaavissa alkoholipitoisuutta, jolla ei vielä olisi mitään käytännön merkitystä, niin mittarivirheitten ja näitten syiden vuoksi tuo 0,2 promillea olisi kyllä hyvä ja selkeä ratkaisu. Mutta jos ei sitä saada rikoslain puitteisiin tällä tavalla kuin aloitteessa on esitetty, niin toivon valiokunnassa päästävän vihdoinkin siihen, että edes rikesakolla tuo 0,2—0,5 promillea alkoholia liikenteessä tulisi sanktioiduksi.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä nykyinen rattijuoppouden promilleraja on 0,5 promillea, ja se on vuodelta 1977. Tämän runsaan 30 vuoden aikana meidän ajoneuvomäärämme ja, voi sanoa, liikenne ovat muuttuneet huikeasti, joten on ihan järkevää alkaa nyt puhua siitä, mikä sen promillerajan pitäisi olla tässä liikenteessä. Aivan varmasti sitä pitää alentaa.

Kävin katsomassa tilastoja siitä, mitä näille meidän rattijuopumuksillemme on käynyt. Selvä trendi on, että ne nousevat koko ajan, mutta lyhyellä aikavälilläkin nousu on ollut huomattavaa. Vuonna 2000 meillä oli 9 400 lievää rattijuopumusta, ja vuonna 2007 niitä oli 12 519, kasvua 3 100. Törkeitä rattijuopumuksia oli 13 383 vuonna 2 000 ja 15 025 vuonna 2007, eli kasvua on 1 700. Eli sen huomaa selkeästi, että tämä laskelmointi kaljojen määrällä ei oikein meinaa pelata.

Ruotsi ja Norja ovat laskeneet oman promillerajansa 0,2:een, ja siellä liikenne on raitistunut selkeästi. Virossa on tasan 0. Ja voikin oikeastaan hämmästellä sitä, että me täällä keskustelemme samalla asenteesta ja promillerajoista — vähän niin kuin että meidän asenteemme on nolla pilkku jotain. Kyllä jos viesti olisi, että joko ajetaan tai sitten ei ajeta, niin se olisi huomattavasti helpompi jokaisen omaksua kuin se, että ruvetaan laskemaan, kuinka paljon voi ottaa, että vielä voi ajaa. Asenne on aina se, että joko mennään täysillä johonkin suuntaan tai jätetään tekemättä. Siellä välillä liikkuminen on hirveän vaikeata. Ja kun me muistamme sen, että joka kolmas kuolonkolari on rattijuopumuksen aiheuttama, niin kannattaa ajatella, mitä muuta meidän kannattaa enää liikenneturvallisuuden eteen tehdä, jos me emme tätä asiaa yritä oikeasti kitkeä pois.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämähän näkyy olevan Suomessa ikuisuusasia, toistuu erittäin usein. Minäkin muistan monia puheenvuoroja täällä pitäneeni tilastojen pohjalta ja milloin mitenkin päin innostuneena tästä asiasta. Jotenkin toivoisin, että esimerkiksi nämä ed. Larikan puheenvuorot ja monet muut tästä edeltä voisivat tulla Suomen televisiosta ihan semmoisenaan jonkinlaisen kansalaiskeskustelun kautta läpi. Tämä on niin vaikea, tämä on niin iso asia, tässä on niin erilaisia arvostuksia ja seurauksia ja inhimillistä tragediaa mukana, että mitenkä tämä, hyvät kollegat, Suomessa voitaisiin järjestää? Tässähän on kysymyksessä asia, jossa kaikki keinot tiedetään. Ei ole mistään muusta kysymys kuin siitä, mitkä niistä keinoista otetaan käyttöön. Jostain syystä kaikkia näitä keinoja, jotka varmimmin tehoavat tähän asiaan, ei edes nimetä. Niitä ei mitenkään luetteloida. Niitä ei mitenkään priorisoida.

Jotenkin tekee mieli väittää, että tätä asiaa ei Suomessa oteta tosissaan. Ja se kai on ehkä tässä tapauksessa nyt ed. Kyllösen paras anti tähän asiaan, että tämä kokonaisuus tällä lailla tulee jälleen kerran meillä keskustelussa esille. Jokaisella meillä on omia kokemuksia tähän liittyen useilta eri tasoilta, meillä 200 kansanedustajallakin. Sen seurauksena tai ehkä siitä johtuen, että jos kokemuksia ei ole, niin suhtautuminen taas on ihan erilainen.

Yleensähän täällä en omia kokemuksiani kerro, mutta tässä yhteydessä tuli mieleen, mistä minun suhtautumiseni tähän asiaan alkoi. Ihan nuorena lääkärinä vuonna 69 päivystin Lahden kaupunginsairaalan tapaturmapoliklinikalla, kun sinne tuotiin perhe, jossa oli nuori äiti ja kaksi lasta, jotka olivat molemmat alle kouluikäisiä. Molemmat lapset olivat käveleviä, mutta siis alle kouluikäisiä. Ja tämä perhe oli jäänyt rattijuopon alle, joka ajoi kuorma-autoa. Kun äiti oli niin iso kuin oli, hän sai vain säärimurtuman, toinen lapsista kuoli siihen paikkaan, toisen jouduin lähettämään Töölön sairaalaan — silloin Lahdesta lähetettiin Helsinkiin — ja hän tuli kuukautta myöhemmin takaisin ja opetteli uudestaan puhumaan.

Kyllä nuori lääkäri sai kertaheitolla opetuksen, miten kannattaa ajatella, mikä on alkoholin seuraus. Siitä lähtien olen nähnyt tätä kaikkea Suomessa jo ihan tarpeeksi, ja silti on vaikeaa opettaa ihmisille, että yksi ohi näiden promillerajojen, yksikin kaljapullo, voi olla se määrä sinun verenkierrossasi ja havaintokyvyssäsi, että joku havainto menee sen verran pieleen, että teet jotain semmoista, mitä saat katua eräässä mielessä lopun ikääsi. Tämä on hyvin reaalinen, ehkä liian julma kokonaisuus, ja ilman, että näitä näkee omassa perhepiirissään tai suvussaan tai omassa kerrostalossaan, niin ei taida oikein uskoa, mitä tämä kaikki tarkoittaa, kunnes se hirveys sitten iskee.

Toivoisin, että jotain kautta voitaisiin lähteä paljon rankemmille linjoille tietyissä osin. En lähde nyt niitä näin äkkipäätään tässä luettelemaan, koska se olisi pitänyt tehdä jo Suomen alkoholipolitiikan yhteydessä jossain vaiheessa, kun meillä 50-luvulta lähtien Alko, silloinen Alkoholiliike Oy, hyvin laajaa alkoholipoliittista tutkimusta harrasti, ja siitähän ei oikeastaan ole mitään jäljellä. Tämä meidän alkoholinkäyttömme tässä maassahan on riistäytynyt viimeisten 10 vuoden aikana käsistä, tai jos ei ole riistäytynyt käsistä, niin noussut huomattavasti yli kaksinkertaiseksi, vai onko se peräti nelinkertaiseksi noussut, että siis trendi on eräässä mielessä täysin kaikenlaisten asioiden ulkopuolella.

Totta kai me puhumme täällä tästä ja kierrämme tätä ihmisyyden perusongelmaa, esimerkiksi alkolukko on ihan hyvä esimerkki. Sehän on erittäin hyvä asia. Se on hyvä kontrolli ja hyvä keino, mutta sitä tarvitaan semmoisena niin kuin pääratkaisuvaihtoehtona ja unohdetaan se, että tässä maassa on esimerkiksi alkoholin suurkuluttajia monta sataatuhatta, 300 000 tai 500 000, ja päihdeongelmaisiakin, jotka ovat se varsinainen ryhmittymä ja joita toiset sitten alkoholisteiksi sanovat, on vähän rajatumpi ryhmä, mutta heille oikeastaan eivät poliisitkaan tahdo mahtaa yhtään mitään. Vaikka heiltä otetaan autot pois, niin he tavalla tai toisella jatkavat tätä kaikkea, ja tietysti suuri kysymys on silloin, kuinka pitkälle yleensä ihminen voi saada jatkaa tämmöistä ammuksena ajamista pitkin teitä ja viattomille ihmisille aiheuttaa harmeja.

Kysymykseni teille, kollegat, on se, miten on mahdollista, että me sallimme tällaisen käyttäytymisen ja ainoa, mihin me täällä pystymme, on promilleista puhuminen. Minä en nyt ed. Kyllöstä moiti tässä ollenkaan, vaan päinvastoin sehän on ed. Kyllösen ansiota, että me tänään tässä puhumme näin. Mutta Suomen kansan edessä olen aika avuton tämän asian kanssa, koska kaikki järkipuhe menee aina niin sanotusti yli hilseen. Kun kenelle tahansa tässä maassa yrittää selittää, että muutama pullo kaljaa, kuten jo aikaisemmin kerran sanoin, vaikuttaa kuitenkin jollain lailla heikentävästi ajokykyysi, niin päin naamaahan nauretaan ja selitetään, että kyllä puoli tuntia riittää siihen, että maksa sen polttaa pois. Eihän tässä ole kysymys ollenkaan siitä, vaan tämmöisestä asenteellisesta seikasta, ja tämän puheenvuoron halusin pelkästään tästä syystä, arvoisa puhemies, käyttää.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä lakialoitetta on asennenäkökulmasta hyvin vaikea vastustaa, kun muistetaan, että lähes 100 suomalaista vuosittain kuolee ja lähes 1 000 suomalaista vammautuu liikenteessä rattijuoppojen toiminnan seurauksena. Viime vuonna rattijuoppoja jäi kiinni 27 000. Täytyy kuitenkin muistaa, että vahinkoriski kasvaa jyrkästi veren alkoholipitoisuuden noustessa. Riski on keskimäärin kolminkertainen veren alkoholin ollessa 0,8 promillea ja nousee tästä vieläkin. Kuolemaan johtaneille alkoholionnettomuuksille on tyypillistä, että kuljettaja on voimakkaasti alkoholin vaikutuksen alainen. Kuljettajista 88 prosentilla veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan vuonna 2006, siis niissä tapauksissa, jotka johtivat kuolemaan. Siksi on oleellista asennekeskustelun lisäksi muistaa se, että paukkuja ohjataan juuri sinne, missä ne tuottavat parhaimman lopputuloksen. Se tarkoittaa silloin sitä, että poliisien työvoimaa pitää olla käytössä niissä tapauksissa, joissa alkoholia on veressä paljon, niin ettei yhden oluen nauttineita lähdetä viemään terveyskeskukselle riippumatta siitä, onko siitä tuloksena rikesakko, pahoittelu vai vain yleinen tuomio.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Eero Akaan-Penttilä esitti niin sykähdyttävän esimerkin lääkärikokemuksestaan, mitä alkoholi oli vahinkoja aiheuttanut. Jokainen näistä tapahtumista on vakava asia, ja sen takia alkoholi tulee saada pois liikenteestä. Siihen tällä aloitteella, kuten aiemmin jo totesin, kiitettävästi on haluttu tähdätä. Ajatellaanpa nuorta ihmistä, joka saa elinikäisen työkyvyttömyyden rattijuopon seurauksena, vammautuu eliniäkseen. Täällä seuraava lakialoite käsittelee eläkkeisiin vaikuttavaa elinaikakerrointa. Tällä nuorella, jos hän olisi ennättänyt vaikka valmistua hyvään ammattiin, vaikkapa lääkäriksi tai juristiksi, mutta ei olisi tullut työvuosia kovinkaan paljon, on todella ankea taloudellinen tulevaisuus jatkuvasti alenevan eläkkeen varassa edessä ja vain sen takia, että rattijuoppo on aiheuttanut hänelle tällaisen elämäntilanteen muutoksen.

Kysymykset ovat hyvin vakavia. 100 kuollutta liikenteessä on todella paljon. Kun meillä on asetettu tavoitteeksi, että me pääsisimme siihen, että maksimissaan liikennekuolemia olisi 200, niin jos 100 tulee jo rattijuoppojen takia, niin tämä on kaikkein vakavin liikenneturvallisuustekijä. Sen vakavampaa liikenneturvallisuustekijää meillä ei taida Suomessa olla kuin alkoholi liikenteessä. Laajentaisin tämän nyt vesien vapauduttua jääpeitteistään myös vesiliikenteeseen. Siellä on myös aivan liian korkeat promillerajat.

Todellakin tulisi päästä siihen 0 promilleen, mutta käytännön takia ehkä tämä 0,2 on tavoiteltava. Kun täällä tuotiin esille, että törkeät rattijuopumukset yleensä aiheuttavat nämä vakavimmat asiat, se on varmasti aivan totta. Mutta jos me luomme tavoitetta ja ihannetta, että alkoholi on pois liikenteestä, niin se luodaan juuri tällä. Nyt kun meillä on tuo 0,5 promillea, niin ihmiset laskevat, että tuon ja tuon verran hän voi vielä ottaa, ja tämä ikään kuin tekee luvalliseksi sen, että alkoholia veressä saa olla liikenteessä, vaikka poliisihenkilöt ovat sanoneet, että vähemmästäkin kuin 0,5:stä voidaan jo sakottaa, jos poliisi voi osoittaa, että tämä on vaarantanut liikennettä. Mutta lienee niin, että käytännössä nämä tilanteet ovat varsin harvinaisia, että sitten vain tämä promilleraja on muodostunut ratkaisevaksi. Todellakin, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, se on sitten vielä käytännössä liukunut siitä ylöspäin.

Nyt on niin vakava asia, että tätä kannatetaan kaikista poliittisista ryhmistä, näin huomaan. Minä toivon, että tämä asia menee myöskin valiokunnassa vihdoin ja viimein eteenpäin. On kysymys eniten kuolemantapauksia ja vammautumisia Suomessa aiheuttavasta liikennepoliittisesta ongelmasta, jossa kuolemantapaukset ovat peruuttamattomia, pysyvät vammat samoin, vaikka elämä jatkuu. Mutta me maksamme pakollisissa liikennevakuutuksissa, jotka ovat kalliita meille jokaiselle, jotka niitä maksamme, ja myöskin yhteiskunnan muissa veroissa ja maksuissa sitä laskua, jota alkoholi liikenteessä aiheuttaa. Todellakin tästä laskusta tulisi päästä eroon. Toivon tälle aloitteelle menestystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin kiitän aloitteen tekijöitä, ed. Kyllöstä ja ed. Sirnöä. Tähän ongelmaan alkoholinkäyttö liikenteessä: Tietysti se, että lähes 30 000 tapausta tulee ilmi vuositasolla, osoittaa, miten laaja tämä ongelma on, sen lisäksi, niin kuin ed. Oinonen täällä totesi, että myös nämä sata kuollutta ovat vakava osoitus tästä asiasta.

Mutta toinen asiahan on tietysti se, että mitä enemmän poliisit tutkivat tieliikenteen ajajia ja heidän kuntoaan, niin sitä myöten aina nousee tämä luku. Nimenomaan ed. Lauri Oinosen puheenvuoroon viitaten varmasti taustojen selvittäminen on kaikkein tärkein asia, miten yleensä alkoholinkäyttö ratissa ja muutenkin saataisiin vähentymään. Sehän on suomalainen ongelma. Tällöin tulee jälleen mieleen edellisen hallituksen aikana tapahtunut alkoholiveron lasku noin 30 prosentilla, joka lisäsi huomattavasti myös tätä ongelmakenttää, humala-ajamista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun soisi johtavan nimenomaan siihen, että nyt kun tämä alkolukko, hallituksen esitys, on liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsittelyssä, niin siihen liitettäisiin näitä asioita koskeva ponsi. Se olisi nyt enemmän kuin paikallaan. Se välittömästi vielä tänä keväänä sitten velvoittaisi hallitusta selvittämään nämä asiat perin juurin. Niin kuin ed. Akaan-Penttilä totesi, nämä liikkuvat osat ovat vähissä näissä asioissa, mihinkä eduskunta pystyy vaikuttamaan, ja ne vähäiset mahdollisuudet pitää käyttää hyväksi. Tarkkuusalkometri on erittäin hyvä väline tässä, ja jos sen käyttöä edesautettaisiin ja sitä koskevaa tutkimustyötä vielä edesautettaisiin, niin vielä parempi.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Haluan lämpimästi kiittää kollegoita erinomaisen hyvästä keskustelusta tässä tärkeässä asiassa. Sen lisäksi haluan kiinnittää huomiota sellaiseen asiaan, että kun tässä ovat useat kollegat sanoneet, että kannattaisi tarttua näihin törkeisiin rattijuoppoihin, alkoholin suurkuluttajiin, niin voin kertoa teille omasta lähipiirin kokemuksesta, että juuri autoilevasta pikkutissuttelijasta kasvaa ajan oloon se autoileva suurkuluttaja, törkeä rattijuoppo. Ensin ottaa kaljan, ottaa toisen ja ajaa, ja sen jälkeen siitä muodostuu pikkuhiljaa rituaali, ottaa kossupullon ja ajaa. Mutta hän ei suinkaan syntynyt kaljapullo tai koskenkorvapullo kainalossa, vaan ihan tuli alastomana maailmaan ilman minkäänlaisia välineitä ja eväitä.

Kun on monta kertaa sanottu sitä, että mistä rahat, niin minä kerron nyt, mistä nekin rahat näihin liikkuvan poliisin resursseihin, tarkkuusalkometreihin ym.: Laitetaan porukalla harmaan talouden torjunta kuntoon ja kerätään rahat aidosti reiluina verotuloina valtiolle ja sieltä sitten rahaa myös poliisien resursseihin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen aloitti keskustelun hyvällä, puhuttelevalla esimerkillä mutta toi hyvän esimerkin esille myös siitä, mistä ne törkeät rattijuopot tulevat. Todellakaan kukaan ei synny törkeäksi rattijuopoksi, vaan jostakin hän aloittaa. Kun nykytilanne on se, että vasta 0,5 promillesta sanktioidaan, niin liian monelle muodostuu se kokemus, että poliisi puhalluttaa, alkoholia on jotain 0,4 ja poliisi ei voi millään tavalla tähän puuttua. Henkilölle muodostuu käsitys, että tämä on luvallista ja näin voi menetellä, ja sen seuraukset sitten näkyvät törkeinä rattijuopumuksina. Esimerkin takia pitäisi päästä tämän aloitteen tavoitteeseen.