Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ydinlaitosten rakentaminen ja ydinenergian tuotanto ovat ehkä yksi kaikkein tiukimmin säädeltyjä toimintoja Suomessa. Ydinenergian käytön on eduskunnan säätämän lain mukaan oltava turvallista, eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle. Ydinvoimaa ei ole haluttu jättää markkinoiden ratkaistavaksi, vaan toimintaa valvotaan useiden viranomaisten taholta. Näin meillä, ja näin muuallakin maailmassa.

Maailmassa on tällä hetkellä noin 440 ydinvoimalaitosta. Noin 50 laitosta on taakse jääneen vuoden kahden aikana saanut luvan. Muutama kymmenen hanketta on paraikaa lupaprosessissa maapallon eri puolilla. Ydinvoiman rakentamisen poliittinen prosessi on meillä siis äärimmäisen vahva. Ensinnäkin laitoksen sijaintikunnalla on veto-oikeus hankkeen toteuttamiseen alueellaan. Toiseksi valtioneuvoston on katsottava ydinlaitoksen rakentamisen olevan yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Ellei se sitä ole, lupaa ei voida myöntää. Kolmanneksi päätös on annettava valtioneuvoston toimesta viipymättä eduskunnan tarkastettavaksi. Eduskunta voi kumota periaatepäätöksen sellaisenaan tai päättää, että se jää niin ikään sellaisenaan voimaan.

Arvoisa puhemies! Huhtikuun 2008 ja helmikuun 2009 välisenä aikana voimayhtiö Fennovoima Oy, Fortum Power and Heat Oy ja Teollisuuden Voima Oyj jättivät hakemuksensa, ydinenergialain mukaiset periaatepäätöshakemukset, koskien ydinvoiman lisärakentamista. Oikeastaan järjestys oli — täytyy se korjata tässä, ettei tule väärää käsitystä: ensimmäisenä jätti siis nimenomaan Teollisuuden Voima Oyj, sitten Fortum ja kolmantena Fennovoima Oyj.

Lain mukaan ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevien päätösten tulee perustua siis yhteiskunnan kokonaisetuun. Tätä käsitettä ei tunneta muualla lainsäädännössä, eikä sitä ole tarkasti määritelty myöskään ydinenergialaissa. Erityistä huomiota lain mukaan on kuitenkin kiinnitettävä kolmeen seikkaan: ydinlaitoksen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta, siis energian tarpeen kannalta, toiseksi ydinlaitoksen suunnitellun sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin sekä kolmanneksi ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen.

Periaatepäätöksiä valmistellessaan työ- ja elinkeinoministeriö pyysi erityisesti lain edellyttämät Säteilyturvakeskuksen alustavat turvallisuusarviot ja ympäristöministeriön lausunnot. TEM on lisäksi järjestänyt yleiset kuulemiset asianomaisissa kunnissa, joihin näitä periaatepäätöksiä on haettu. Toteutetut lausuntokierrokset olivat hyvin laajoja. Periaatepäätösmenettelyjä edelsivät ympäristövaikutusten arvioinnit. TEM on teettänyt lisäksi selvityksiä energiamarkkinoihin, ydinjätehuoltoon ja rahoitusmahdollisuuksiin liittyvistä asioista.

Arvoisa puhemies! Suomen avointen sähkömarkkinoiden toimivuudelle asetetut tavoitteet ovat ensinnäkin sähkön saatavuuden turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena ja sähkön hankinnan riittävän omavaraisuuden turvaaminen sekä sähköntuotannon ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä. Viime vuonna Suomen sähkönkulutus laski poikkeuksellisista syistä noin 81 terawattituntiin. Bruttokansantuote supistui viime vuonna 7,8 prosentilla. Erityisesti metsäteollisuuden rakenne- ja suhdannemuutokset olivat vaikuttamassa keskeisesti siihen, että noin runsaan 90 terawattitunnin tasosta tiputtiin 81 terawattituntiin. Sähkön kysynnän arvioidaan kuitenkin kasvavan tällä ja tulevalla vuosikymmenellä. Usein uusimpien päivitettyjen arvioiden mukaan sähkönkulutuksen arvioidaan nousevan siten, että sähkönkulutuksen hankintakapasiteetti voitaisiin mitoittaa vuoteen 2020 mennessä 98 terawattituntiin.

Tässä yhteydessä minun on pakko kommentoida ed. Ville Niinistön puheenvuoroa edellisen asian yhteydessä — en ollut täällä paikalla silloin — eduskuntaryhmän puheenjohtajan puheenvuoroa. Ymmärsin hänen väitteensä suurin piirtein siihen tapaan, että hallitus on jonkin teollisuuden alan painostuksen edessä mennyt manipuloimaan, ja vielä taisi minun nimenikin tulla siinä sanottua, niitä lukemia, jotka ovat jotenkin ikään kuin virallisempia ja oikeampia, ja että niitä jotenkin vääristellen on päädytty siihen, mitkä ovat nuo mitoitukset nyt näitten päätösten perusteena.

Minä kertaan vielä, miten tämä asia on ihan tarkkaan ottaen mennyt. Siinä ilmasto- ja ener-giastrategiassa, minkä eduskunta hyväksyi, arvioitiin sähköntarve vuonna 2020 ilman erillisiä toimenpiteitä 104 terawattitunniksi. Tavoitteeksi asetettiin kuitenkin erillisten tehollisten toi-mien, liittyen energiatehokkuuden ja -säästön toimiin, jälkeiseksi tavoitteeksi 98 terawattituntia. Sen jälkeen tuli lama, tunnetulla tavalla, ja kysyntä kieltämättä lamasta johtuen näytti laskevan monien mielestä pysyvästi vähän alemmalle uralle, kuin tuolloin vähän aikaisemmin täällä eduskuntasalissakin sen arvioitiin nousevan. Tämän jälkeen tässä valmisteluprosessissa, mikä nimenomaan sekä tämän uusiutuvan energian että nyt ydinvoimahankkeitten osalta on käyty hallituksen sisällä, tässä arviointiprosessissa on teetetty erilaisia selvityksiä.

Ensimmäiset viranomaisselvitykset päätyivät todellakin siihen, että vuonna 2020 sähkönkulutus voisi olla vain 91 terawattituntia. Tämän jälkeen, ilman että poliittista päätöstä oli siinä välissä, virkamiesten ja asiantuntijoitten, siis minun ministeriöni virkamiesten ja ulkopuolisten asiantuntijoitten, yhteisen arvion perusteella päädyttiin siihen, että tuo mitoitusperuste voisi olla 96 terawattituntia. Tämän jälkeen sitten vielä hallituksen ministeriryhmässä, jossa oli paikalla paitsi asianomaisen ministeriryhmän kaikki jäsenet ja myöskin pääministeri ja valtiovarainministeri — valtiovarainministeri muutenkin kuuluu tähän ministeriryhmään — oikeastaan useamman kokouksen aikana syntyneen yhteisen näkemyksen perusteella, johon kuitenkin ministeri Sinnemäki lausui epäilyksensä ja toivoi, että voitaisiin esittää kaksi erillistä lukemaa, enemmistö kuitenkin päätyi siihen, että mitoitusperuste voisi olla se 98 terawattituntia, se alkuperäinen vuoden 2008 strategiassa hyväksytty sähkönkulutuksen mitoitusperuste. Siihen, että tuo mitoitusperuste nostettiin 96:sta 98 terawattituntiin, oikeastaan oli kolme syytä.

Ensinnäkin arvioitiin, ja se näkyy myöskin tässä äsken esitetyssä uusiutuvan energian toimenpideohjelmassa, että lämpöpumppujen määrä moninkertaistuisi 10 vuoden aikana. Ja tämän salin edustajat tietävät kaikki, mitä tarkoittaa, kun lämpöpumppujen käyttöä lisätään tuntuvasti. Se merkitsee merkittävää sähkön lisäkulutusta.

Toisekseen arvio siitä, mikä on sähköautojen osuus 2020-luvulla, nousi selvästi siitä, mitä se vuosien 2007—2008 arviossa oli, ja sähköautojen yleistyminen toki merkitsee sitten sähkönkulutuksen nousua.

Kolmas tärkeä seikka, ja se tuli teollisuuden puolelta, oli teollisuuden arvio siitä, että todellakaan metsänhakkuut eivät olisi vuonna 2020 vain vähän yli 40 kiintokuutiometriä vuodessa vaan että metsästä, puusta, saatavien ja kehitettävien uusien tuotteitten, joilleka markkinanäkymät arvioidaan positiivisiksi, markkinoille saamisen seurauksena hakkuissa päästäisiin aina 50 miljoonaan kuutioon asti. Tämä oli kolmantena seikkana vaikuttamassa sitten siihen, että tuo tarkistus, tuo aika pieni tarkistus sitten kuitenkin, tästä 96:sta 98 terawattituntiin päätettiin tuossa ministeriryhmässä. Se ei ollut mitään manipulaatiota. Se oli tämäntapaisen prosessin seurauksena syntynyt tulos.

Ministeri Sinnemäki ministeriryhmän kokouksessa esitti toivomuksensa siitä, että voitaisiin esittää eduskunnalle kaksi lukemaa: se asiantuntijoitten esittämä 96 terawattituntia ja tämä 98 terawattituntia. Tuo ministeriryhmä päätyi siihen, että meidän yhteinen esityksemme eduskunnalle on tämän mitoituksen perustaksi tämä 98 terawattituntia.

Arvoisa puhemies! Saattaa tuntua ehkä vähän turhan pieneltä, mutta kun tämä nousi kuitenkin aika vahvasti ja merkittävästi täällä esille yhden hallituspuolueen ryhmäpuheenjohtajan puheenvuorossa, katsoin aiheelliseksi, että käyn tämän prosessin niin tarkkaan läpi kuin suinkin, ja tämä se on. Siinä ei mielestäni mistään manipulaatiosta ja noin vaan jostain hihasta tapahtuvasta vetämisestä ollut kysymys, vaan yhteisestä arviosta siihen, mikä se mitoitusperusta voisi olla.

Ylipäänsä olen henkilökohtaisestikin sitä mieltä, että jos ministerinä on tilanteessa, jossa elinkeinoelämän puolelta tuodaan esille perusteltuja seikkoja arvioksi siitä, kuinka paljon, tässä tapauksessa sähkön, tarve voisi olla, niin ei ihan kuuroin korvin sellaista voida sivuuttaa, vaan se on analysoitava, arvioitava. Tämmöinen analysointi, arvio, tehtiin, ja sen jälkeen päädyttiin tämäntapaisiin ratkaisuihin.

Arvoisa puhemies! Siis kysynnän arvioidaan kasvavan 2020-luvulle tultaessa 17 terawattitunnin verran. Tämä voidaan kattaa osittain jo rakenteilla olevalla, uudentyyppisellä ydinlaitoksella eli Olkiluoto 3:lla, joka toivottavasti valmistuu pian ja tuottaa sitten noin 12 terawattituntia sähköä. Lisäksi sähköä saamme tuulivoimasta, joka voimakkaasti tuettuna, enimmillään 200 miljoonaa euroa vuodessa vuonna 2020, voisi tuottaa tuolloin, vuonna 2020, noin 6 terawattituntia vuodessa sähköä.

Suomeen on tuotu sähköä vuosittain noin 12 terawattituntia eli yhden uudentyyppisen ja kahden nykytyyppisen ydinvoimalaitoksen verran. Lisäksi meillä tuotetaan sähköä hiililauhteella keskimäärin noin 10 terawattituntia. Enimmillään hiililauhdesähkön osuus on 14 terawattituntia, ja lisäksi muu CO₂-pitoinen lauhde ja nämä lauhdehännät ovat yhteensä noin 6 terawattituntia, elikkä noin 20 terawattituntia siitä nyt arvioidusta vajaasta sadasta terawattitunnista meillä enimmillään tuotetaan hiilisähköä Suomessa.

Tämä taustaksi sille, joka haikailee nykymuotoisen tuotantorakenteen perään. Tämän näin mittavan hiilituotannon, sähköntuotannon, alasajamiseen on todella monet perusteet, vahvat sellaiset, olemassa. Sähköntuotannon omavaraisuuteen uutta sähköntuotantoa tarvittaisiin radikaalien edistämiskeinojen kohteena olevan tuulivoiman lisäksi vielä kahden suuren ydinvoimalaitoksen verran. Ilman ydinvoimaa emme pääse omavaraisuuteen, se on kaiketi selvä. Samalla saadaan ajettua saastuttavaa hiililauhdetta merkittävästi alas.

Arvoisa puhemies! Kaikki kaavaillut sijoituskunnat ovat antaneet ydinvoimahankkeesta lausunnot, joissa ne puoltavat yhtiöiden hakemuksia ja esitettyjen hankkeitten rakentamista. Ympäristövaikutuksia on tarkasteltu käyttäen yva-selostuksissa esitettyjä tuloksia, viranomaisten lausuntoja sekä lausunnoissa ja mielipiteissä, mielipiteitäkin on kosolti esitetty, esille tuotuja näkemyksiä. Tarkastelun tulos on, että kaikki esitetyt sijaintipaikat soveltuvat uuden ydinvoimalaitoksen rakennuspaikaksi. Tämän on myös Stuk todennut alustavissa turvallisuusarvioissaan.

Arvoisa puhemies! Ydinenergialain mukaan luvanhaltijan on huolehdittava kaikista käytön seurauksena syntyvien ydinjätteiden ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelemisesta sekä vastattava niiden kustannuksista. TVO:n uuden ydinvoimayksikön tuottamat ydinjätteet voidaan turvallisesti käsitellä, varastoida ja loppusijoittaa jo käytössä olevia ja/tai suunniteltuja menetelmiä käyttäen. TVO:lla on käytössään matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituslaitos. Käytetyn polttoaineen huolto tapahtuu puolestaan Posiva Oy:n toimesta. TVO:n periaatepäätöksen rinnalla tehtäisiin periaatepäätös myös polttoaineen huollosta. Vaikka Fennovoiman osalta tilanne on toinen, täyttää Fennovoiman suunnitelma ydinenergialain vaatimukset periaatepäätösvaiheessa.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan kokonais-etu voi pitää sisällään muitakin elementtejä. Näistä haluaisin korostaa erityisesti kolmea seikkaa:

Ensinnäkin lisäkapasiteetti auttaisi osaltaan pitämään sähkön hintaa kohtuullisena. Ydinvoima ei ole halpa energiamuoto johtuen mittavista turvallisuutta takaavista investointikustannuksista. Se on kuitenkin halvempi kuin esimerkiksi hiililauhde, jonka muuttuvat kustannukset ovat korkeimmasta päästä.

Toiseksi ydinvoiman lisärakentaminen turvaisi teollisuuden toimintaedellytyksiä täällä jo moneen kertaan todetusti. Perusteollisuus tarvitsee tasaista perusvoimaa, jota ydinvoima tuottaa. Teollisuus voi siten ennakoida tulevaa sähkön hintaa. Ennen kaikkea päätös on kuitenkin merkittävä signaali teollisuudelle uskoa, investoida Suomeen ja työllistää suomalaisia ja ehkä vähän muitakin.

Kolmas ja mielestäni tärkein syy yhteiskunnan kokonaisetua tarkasteltaessa on jo moneen kertaan sekin täällä esille tullut kysymys ja asia: ilmastonmuutos. Ydinvoima on päästötön energiantuotantomuoto, CO₂-päästötön energiatuotantomuoto. Energiaratkaisun markkinoille tuomat noin 24—25 terawattituntia päästötöntä energiaa vähentävät hiilidioksidipäästöjä noin 10 miljoonaa tonnia korvatessaan hiililauhdetta eli kuudenneksen nykypäästötasosta. Mikäli tuottaisimme vastaavan energiamäärän kivihiilellä, aiheuttaisimme yli 20 miljoonan tonnin päästöt eli kolmanneksen lisäyksen nykypäästöihin nähden.

Kiinnitän jälleen huomion aiemmin käydyssä keskustelussa ed. Niinistön puheenvuoroon. Hän tuumiskeli siihen tapaan, että nämä ydinvoimaratkaisut vähentäisivät vain 2 miljoonan tonnin verran CO₂-päästöjä. Minä olen ymmärtänyt, että monissa yhteyksissä vihreät ajattelevat nimenomaan globaalisti. Jos ydinvoimalla tämän kahden yksikön verran, joiden luvasta nyt puhutaan, tuotetaan sähköä ja sillä ihan oikein korvataan nimenomaan hiilisähköä, niin se todellakin merkitsee sitä, että ne päästöt vähenisivät yli 20 miljoonan tonnin verran. Tai jos sillä ei korvatakaan kaikilta osin hiilisähköä, jos sillä korvataan jossakin toisessa maassa tuotettua ydinsähköä, niin kysymys kuuluu tietysti siinä tilanteessa: kumpi esimerkiksi tulevien sukupolvien kannalta on varmempaa, tuottaa se ydinsähkö nimenomaan suomalaisissa ydintuotantolaitoksissa vai jossakin rajojen ulkopuolella? Tässä lähdetään siitä ajattelusta, että me luotamme ja uskomme nimenomaan Suomessa tuotettavaan ja toteutettavaan ydinenergiatuotantoon.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituilla perusteilla valtioneuvosto on tehnyt myönteiset periaatepäätökset Teollisuuden Voima Oyj:n ja Fennovoima Oy:n hakemuksista ja kielteisen periaatepäätöksen Fortumin hakemuksesta. Lisäksi Fennovoimalle asetetaan periaatepäätöksessä käytetyn polttoaineen huoltoon liittyvä ehto. Siinä edellytettäisiin, ja edellytetään, että Fennovoiman on edelleen kehitettävä käytetyn polttoaineen loppusijoitusta koskevaa suunnitelmaansa siten, että 6 vuoden sisällä ydinvoimalaitoksen periaatepäätöksen vahvistamisesta eduskunnassa sen on esitettävä työ- ja elinkeinoministeriölle joko sopimus periaatepäätöshakemuksessa esitetyn kaltaisesta ydinjäteyhteistyöstä nykyisten jätehuoltovelvollisten kanssa tai vaihtoehtoisesti Fennovoiman oman käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta koskevan ympäristövaikutusten arviointiohjelma.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on tullut jo esille aikaisemmin kysymys siitä, miksi juuri nämä: miksi TVO ja miksi Fennovoima, miksi Fortumille ei tässä lupaa esitetä? Ensinnäkin muistutan, että Fortum tässä ratkaisussa TVO:n osakkaana saa neljänneksen TVO:lle nyt esitetyn luvan kapasiteetista elikkä noin 400—450 megawatin suuruisen tehon. Jos laitoksen teho on 1 600 megawattia, minkä TVO on esittänyt pienemmäksi määräksi, se on 400 megawattia. Jos koko laitoksen teho on 1 800 megawattia, niin siitä neljännes on tunnetusti 450 megawattia. Lisäksi Fortum saa rakenteilla olevasta Olkiluoto 3:sta niin ikään sen saman 25 prosenttia elikkä 400 megawatin suuruiset tehot.

TVO ja Fennovoima molemmat ovat luonteeltaan yhtiöitä, jotka tuottavat sähköä ensinnäkin suomalaiselle teollisuudelle. Täällä pohdittiin ed. Pulliaisen esille nostamaa osakkuussähköä, onko se hyvä vai huono. Minun mielestäni on hyvä, että näin voidaan tehdä. Onko se EU:n normiston vastaista? EU on taatusti tiennyt vuosien ja vuosikymmenten ajan sen, että Suomessa osakkuussähköä tuotetaan näissä ydinvoimalaitoksissa, jotka meillä on. Se tietysti osoittaa edustajien Hassin ja Hautalan aktiivisuutta toimia EU:ssa yrittämällä estää tällainen mahdollisuus. En tiedä, kuinka onneksi ja menestykseksi se on suomalaiselle teollisuudelle ja elinkeinoelämälle. Olen ymmärtänyt, että EU:ssa enemmänkin tänään puhutaan vähän laajemminkin tämäntapaisen mallin ymmärtämyksen puolesta, mikä meillä näiltä osin näissä ydinvoimalaitoksissa on. Tarkoitus on siis, että TVO ja Fennovoima myös jatkossa voisivat tämän toimintaideologian mukaisesti tuottaa osakkuussähköä niille omistajille, jotka ovat teollisuuslaitoksina omistajia.

Toinen tärkeä periaate, joka puhuu näiden kahden puolesta, on se, että näiden omistajina, osakkaina, on kymmeniä suomalaisia energialaitoksia eri puolilla maata. Näitten toiminnan kannalta ei ole ihan toisarvoinen asia, että näiden energialaitosten — useimmat niistä laitoksista hankkivat monesta eri lähteestä jakelemansa sähkön tai myymänsä sähkön — repertoaarissa on myös jokin annos tai siivu nimenomaan ydinsähköä, ja näillä ratkaisuilla molempien näitten hankkeitten osalta, Fennovoiman ja TVO:n osalta, tämä käytännössä sitten toteutetaan.

Suomen sähkömarkkinoiden kilpailun, ihan oikean kilpailutilanteen, vuoksi on myöskin tärkeää, että meillä on ei vain yksi suuri suoraan sähköä valmistava, tuottava ja jakeleva vaan monia ja kymmeniä yrityksiä, jotka tekevät sitten ihan oikein, synnyttävät ja tuottavat sitä kilpailua. Se kilpailu taas on sitten kaikkien suomalaisten ja sähkön kuluttajien ja tarvitsijoiden edun mukaista.

Arvoisa puhemies! Todellakin, kun täällä kysyttiin joissakin aikaisemmissa puheenvuoroissa, mitä tulee E.ON:iin, niin Fennovoiman omistavat pienet ja keskisuuret energia-alan yritykset, niillä on 36 prosenttia omistusta, E.ON:lla 34 prosenttia, ja Fennovoimaa omistava teollisuus omistaa 30 prosenttia Fennovoiman osakekannasta.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Jokainen ihmisen tekemä jälki luonnossa on liikaa. Olemme valinneet elintason tien, toinen korkeamman, toinen matalamman. Itse kullakin meillä on vapaus tinkiä elämästämme, siitä, mitä ilman tulemme toimeen.

Tämän edellä kerrotun perusteella on tehty energiankulutus-, energiantarve- ja energiantehokkuustavoitteet. Aluksi täytyykin todeta, että pitkässä juoksussa ministeriöiden arviot energian kulutuksesta ovat pitäneet kohtuullisen hyvin paikkansa. Siksi luotan nytkin siihen laskelmaan, minkä perusteella energiapaketti on kokonaisuudessaan ratkaistu. Kokonaisuus on hyvä ja uusiutuvat energiamuodot kärkenä edellä etenevä.

Haluan todeta sen, että ellei olla rehellisesti valmiita kertomaan myöskin työpaikkojen leikkauksista, mitkä syntyvät energiankulutusarvioiden eri skenaarioissa, on epärehellistä teilata perusvoiman tuotanto tai uusiutuvien energiatukimuotojen hinta.

Suomen hallituksen tekemä ydinvoimapäätös on kova päätös nieltäväksi. Tosiasiat painavat kuitenkin vaakakupissa sen verran, että koko paketin takana voi seisoa. Omistan tämän puheenvuoroni ensisijaisesti Fennovoima Oy:n hankkeen tarkastelulle.

Pidän erikoisena jälkiuunileipien syömistä tahoilla, joille eivät kelpaa yva-menettelyt, ei Stukin lausunnot, eivät mitkään viranomaismenettelyt. Jos kansalaisjärjestölle eivät käy asiakirjat, jotka ovat viranomaismenettelyprosessin läpikäyneet, miten muutoin voimme toimia lainkirjan mukaan? Mikä on se menettely, jolla ympäristö- ja muut vaikutukset voidaan tutkia? Peräänkuulutan vastuullisuutta tietojen levittämisessä myös kansalaisjärjestöiltä. Piikkejä päättäjien keskuuteen tarvitaan, mutta asiatiedoilla. (Ed. Pulliainen: Mikä on asiatieto?)

Arvoisa puhemies! Fennovoiman omistussuhteet kestävät myös tarkastelun kotimaisuuden näkökulmasta, aivan niin kuin ministeri tuossa edellä totesi. Omistajina ovat palvelualat, monet teollisuuden yritykset ja energiayhtiöt. Miksi antaa periksi omavaraisuusasteesta, kotimaisesta osaamisesta, nämä molemmat kun voidaan turvata myös Fennovoiman tapauksessa?

Miksi sitten Fennovoima ja mihin? Fennovoiman tulo suomalaisille markkinoille virkistää sähkömarkkinoita. Erityisesti palveluala, jonka on todettu olevan kasvava energian tarvitsija tulevaisuudessa, on vahva taustatekijä Fennovoiman omistajaympyrässä unohtamatta terästeollisuuden nykyisiä ja mahdollisesti kasvavia tarpeita. (Ed. Ollila: Esimerkiksi Raahessa!) — Esimerkiksi näin. — Tehtyjen kyselyjen perusteella omalla alueellani enemmistö kansalaisista kannattaa ydinvoiman tuloa paikkakunnalle. Niin ikään valtuustoissa enemmistö on Fennovoiman Pyhäjoelle sijoittumisen kannalla. Olosuhteet ovat siis otolliset. Pidän tärkeänä sitä, että paitsi ydinvoimasta myös Fennovoimankin osuudesta ydinvoimamarkkinoilla voidaan keskustella asiallisesti rinnan uusiutuvien tuotantomuotojen kanssa. Vaikka toimija on uusi, se on tasaveroinen toimija omilla markkinoillamme.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että me eduskunnassa näemme alueellisen merkityksen tär-keyden myös energiaratkaisuissa. Raahen seutukunta, mutta ennen kaikkea Pyhäjoki, on kaikilta mittareiltaan sopiva sijoituspaikkakunta perusenergiaratkaisuja tehtäessä.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen energiapaketti on todellakin erittäin tasapainoinen ja harkittu kokonaisuus. Energiapaketti koostuu erittäin mittavasta uusiutuvan energian lisäämisestä siihen liittyvine tukitoimenpiteineen sekä pitää sisällään myöskin periaatepäätöksen kahden uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Aiemmin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa käsittelin varsin laajasti uusiutuvan energian osuutta. Tässä puheenvuorossa haluan nyt nostaa ydinvoimasta joitakin asioita esille, joita tuossa aiemmassa ryhmäpuheenvuorossa ei ajanpuutteen vuoksi voinut ottaa.

Toistan sen, minkä sanoin myöskin aiemmin. Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole millään muotoa pois uusiutuvien energiamuotojen kehittämisestä. (Eduskunnasta: Miksei ole?) Tässä suhteessa tämän vastakkainasettelun ajan toivoisi todellakin olevan ohi. Ydinvoimaratkaisun myötä saamme aikaan todella merkittävät päästövähennykset ja turvaamme kohtuuhintaisen sähkönsaannin elinkeinoelämälle ja myöskin kotitalouksille. Kahden luvan myöntäminen on minun mielestäni vahva, selkeä ja erittäin tärkeä signaali sekä Suomen rajojen sisä- että ulkopuolelle. Se on viesti siitä, että Suomi on maa, jossa kannetaan huolta työllistävien yritysten kilpailukyvystä, ja siitä, että täällä kannattaa jatkossakin investoida ja työllistää. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen valikon kestäviä ja tehokkaita energian tuotantomuotoja myöskin siinä mielessä, ettei suomalaisten energialasku paisu kohtuuttomaksi.

Energiapaketin seurauksena Suomi tavoittelee sataprosenttista sähköomavaraisuutta vuoteen 2020 mennessä, kuten valtioneuvosto ja eduskunta ovat jo aiemmin ilmasto- ja energia-strategian hyväksymisen yhteydessä linjanneet. Energian kokonaiskäytössäkin Suomen omavaraisuus tulee paranemaan merkittävästi tämän sähköomavaraisuuden myötä, ja fossiilisten tuontipolttoaineiden käyttö korvautuu pikkuhiljaa päästöttömällä ydinsähköllä ja myöskin uusiutuvalla energialla. Historiallinen, suorastaan historiallinen tosiasia on se, että nyt tehdyillä ratkaisuilla Suomi pääsee monen monen vuosikymmenen jälkeen kokonaisuudessaan irti tuontisähköstä.

Tässä keskustelussa tuli aiemmin esille, miksi itse asiassa lainkaan tarvitaan lisäydinvoiman rakentamista, eikö näihin asetettuihin tavoitteisiin voisi päästä pelkästään uusiutuvia energialähteitä tukemalla ja niitten käyttöä lisäämällä. Mielestäni ministeri Pekkarinen avasi tätä problematiikkaa aiemmassa puheenvuorossaan erinomaisella tavalla, kun hän totesi, että uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla tuotetaan lähinnä lämpöä ja biopolttoaineita ja nimenomaan lisäydinvoimalla turvataan sähköenergian lisätuotanto, joka on välttämätöntä. Kertaan vielä lyhyesti, miksi tätä lisääntynyttä sähköntuotantoa tarvitaan. Ensimmäinen seikka oli siis tuonnin korvaaminen, toinen oli saastuttavan hiililauhdevoiman korvaaminen ja sitten erittäin tärkeä asia on sähkön lisätarpeen kattaminen.

Täällä on nyt taitettu monessa puheenvuorossa peistä siitä, kenen arvio on varmasti se kaikkein paras, tarkin ja kuka on paras ennustamaan, mikä on se oikea taso. Minä en ymmärrä henkilökohtaisesti sitä, että esimerkiksi suomalaiselle elinkeinoelämälle ja teollisuudelle kerrottaisiin, että tämän sähkönkulutusarvion varassa teidän on hyvin pitkäjänteisellä tavalla suunniteltava tulevaisuuttanne, tulevaisuuden investointejanne. Minusta on parempi, että se arvio on sen verran reilu, että se antaa varmuuden suomalaiselle elinkeinoelämälle siitä, että heidän yksi tärkeä tehokkaan tuotannon edellytys taataan, että energiaa on riittävästi saatavilla. Minun mielestäni se on selkeä kansallinen etu, se on suomalaisten etu, myöskin sillä tavalla, että sillä on merkittävät työllisyysvaikutukset.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Todellakin voi sanoa, että hallituksen nyt esittämät ydinvoimahakemusten lupapäätökset ovat erittäin iso asia, ja voi sanoa myös päätösehdotuksia historiallisiksi. En olisi viime syksyn keskustelun pohjalta uskonut, että tämmöinen kokonaisuus eduskuntaan tuodaan. Tässä päätöksessä on kuitenkin paljon sellaisia kysymyksiä, jotka ansaitsevat vielä tulla huolellisesti käsitellyiksi ja eduskuntatyön ja valiokuntatyön aikana läpivalaistuksi ja myös niin, että näihin saadaan vastauksia.

Hallituksen esityksen keskeinen perustelu lähtee sähkön tarvearvioinnista. Niitä on täällä perusteellisesti arvioitu. Huomaan, että ministeri Pekkarinen jo ulkomuistista osaa terawattitunnit noin kilowatin tarkkuudella luetella. Tämä tietysti lisää meidän kaikkien luottamusta ministerien toimintaan ja siihen, että nämä ehdotukset on huolella ja monipuolisesti läpikäyty menneiden kuukausien aikana. Tarvearvioiden osalta kiistattomat perusasiat ovat olemassa. Ne liittyvät hiilisähkön korvaamiseen ja myös Venäjältä tapahtuvan ydinsähkön tuonnin korvaamiseen. Uskon, että niistä täällä salissa vallitsee huomattava yksimielisyys, että nämä asiat on todellakin tehtävä.

Huomio kiinnittyy siihen, että ministeriön laskelmissa on kuitenkin lähdetty tarvearviossa siitä, että tuo tarkastelu on pysäytetty 2020-luvun alkupuoliskolle. Nyt tietysti joutuu kysymään, onko ministeriössä tehty yli tämän meneviä laskelmia 2030-luvun kehityksestä nykytietojen pohjalta. Tulevaisuuteen katsominen ei tietenkään ole kovin helppoa, mutta jotain näkökohtiahan on olemassa siitä, mitä tuotantoa silloin jää pois ja miten nämä aiotaan korvata. Kysynkin siis: Onko ministeriössä 2030-luvulla tapahtuvasta sähköntuotannon sekä tarpeesta että tuotantokapasiteetista käsityksiä ja jos on, niin millaisia? Uskon että ne olisi syytä eduskunnalle avata, koska ne vaikuttavat tämän kokonaispaketin toimivuuden arviointiin.

Tarvearviosta on hyvä todeta, että tämä katuhan ei ole yksisuuntainen. Ei ole sellaista tilannetta, että on olemassa joku etukäteen annettu kysyntä, johon tarjonta mitoitetaan, vaan on selvää, että totta kai myös tämä tarjontanäköala vaikuttaa kysyntään. Se on talouden normaalin logiikan mukaista.

Tässä voi yhtyä siihen käsitykseen, että jos on olemassa näköala kohtuuhintaisesta, toimitusvarmasta sähkön saannista pitkälle tulevaisuuteen, niin se on tekijä, joka tietysti houkuttelee ajattelemaan niin, että tänne kannattaa investoida varsinkin niiden teollisuudenalojen osalta, jotka ovat erittäin energiaintensiivisiä, kuten meidän terästeollisuutemme ja metsäteollisuutemme ovat — jolloin siis on hyvä eduskunnan tarkastelussa ottaa huomioon tämä tosiasia, että sillä, miten yhteiskunnallisella päätöksenteolla voidaan avata näköala sähkön varmasta saannista ja kilpailukykyiseen hintaan, on vaikutus talouden kasvuun ja täällä tapahtuvaan investointitoimintaan. Niinpä sitten tähän kilowatin tarkkuuteen ei kannata juuttua tässä loppupäätöksenteossa, kun tätä tarvearviota tehdään. Suuruusluokkien osuminen lähelle oikeata riittää.

Arviossa on tietysti hyvä ottaa huomioon myös se, että paitsi että meillä on halua energiaomavaraisuuteen, kaikki tieto puhuu sen puolesta, että Venäjä omalta kohdaltaan joutuu tekemään kaikkensa, jotta se pystyy täyttämään edessä olevien ja toivottavasti edessä olevien kasvuvuosien edellyttämän energiantarpeen. Siihen viittaa myös se, että Venäjä on nyt jo esittänyt Suomelle sähkönsiirrossa kaksisuuntaista liikennettä. Heitä ei enää kiinnosta vain se, onko sähköä tuotavissa Suomeen, vaan he haluavat, niin kuin se yhteispohjoismaisilla sähkömarkkinoilla jo nyt on, että nämä tuontimahdollisuudet kulkevat molempiin suuntiin. Sekin kertoo erityisesti siitä, että Pietarin osalta jossain aikataulussa on varmaan odotettavissa tilanne, jossa venäläiset tarvitsevat kaiken mahdollisen itse tuottamansa sähkön itse.

Sitten on tämä kysymys, joka on todella mielenkiintoinen, että millä perusteilla valinnat on tehty TVO:n ja Fennovoiman osalta. Vaikka kuuntelin hyvin tarkasti ministerin puheenvuoroa, minulle ei vielä ihan selvinnyt, miksi juuri TVO ja Fennovoima ovat hallituksen ehdotuksessa mukana ja miksi Fortum ei ole. Tämä on kuitenkin tärkeätä avata, ja erityisesti kysyn, mitä hallituksen ajatuksen mukaan tapahtuu vuonna 2030, kun Fortum joutuu sulkemaan nykyiset kaksi laitostaan Loviisassa. Tämä on tärkeää tietysti pitkäjänteisen suunnittelun kannalta, tämä on tärkeää Loviisan, Itä-Uudenmaan seutukunnan kannalta, ja sillä on vaikutuksia myös Kymen aluekehitystä ajatellen.

Edelleen, on syytä kysyä tästä käytetyn polttoaineen sijoituksesta. Miten hallituksessa tämä asia nähdään? Onko näköala sille, että Posiva ja Olkiluoto voisivat ottaa sijoittaakseen myös tämän uuden mahdollisen Fennovoiman yksikön käytettyä polttoainetta, vai onko lopputuloksena se, että Fennovoiman täytyy rakentaa tähän oma järjestelynsä? Tästähän on paljon julkisesti puhuttu, mutta en huomannut, että hallituksen tarkastelussa olisi tästä mitään mainintaa. Oletan, että tätä koskeva tieto kuitenkin täytyy hallituksella olla, onko Olkiluotoon sijoitettavissa tätä käytettyä polttoainetta, ja sen asiallinen hoito on tietysti välttämätön osa tämän päätöksen yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.

Lopuksi kasvun ja työpaikkojen kannalta energia-asioiden huolellinen ja vastuullinen hoito on erinomaisen tärkeä asia. Metsäteollisuus on puoleltansa ilmoittanut, että näillä on vaikutuksia heidän investointeihinsa. Olen ottanut nämä puheenvuorot todesta, ja siksi joudunkin kysymään, mitä Varkaudessa esimerkiksi nyt parhaillaan tapahtuu. Tässä mitataan myös metsäteollisuuden puheiden uskottavuutta. Ei ole ollenkaan samantekevää, miten he näissä päätöksissään Varkauden osalta nyt tekevät. Mielestäni se vaikuttaa koko metsäteollisuuden energiastrategiaan ja heidän ilmoittamiensa sähkön käyttötarpeiden arviointiin. Jään odottamaan hallituksen kannanottoa myös tähän asiaan: Miten hallitus näkee metsäteollisuuden puheiden uskottavuuden tämän Varkaus-tilanteen pohjalta ja onko hallitus viestittänyt omalta osaltaan Varkauden tehtaiden tulevaisuuteen liittyvää viestiä?

Lopuksi totean, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä vakaata kasvun ja työllisyyden politiikkaa ja että energiapolitiikka rakentaa sille näköalaa mutta jättää ydinvoimapäätökset jokaisen kansanedustajan omaan harkintaan. Sillä tavalla tulee myös paras ja uskottavin lopputulos.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ydinvoimaa on kaupattu ja tuotu Suomeenkin ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä. Kuitenkin tosiasiat osoittavat, että Olkiluoto 3, jonka rakentamista myös samalla perusteella täällä vuonna 2002 perusteltiin, ei ole ehtinyt eikä ehdi auttamaan Suomen ilmastotavoitteita, kun sen valmistuminen on auttamattomasti myöhässä. Jos tuolloin olisi valittu toisin, lähdetty energiatehokkuuden, todella uusiutuvien energiaratkaisujen tielle, niin meillä olisi parempi ilmastotilanne, hiilidioksidipäästöjen vähenemä olisi selvästi voimakkaampi kuin se on nyt ollut.

Myöskään maailmanlaajuisesti ei ydinvoima kuulu Kioton sopimuksen piiriin. Kestävän kehityksen mekanismeissa, cdm:ssä, se ei ole mukana. Ilmastonmuutosta on siis käytetty kuin ketunhäntää kainalossa ydinvoiman ajamiseen. Ihmisiä on johdettu tässä harhaan.

Samalla on myös tuotu tämä työllisyysnäkökulma keskeisenä perusteena, mikä on samanlaista harhaanjohtamista. Suurten ydinvoimayksiköiden rakentaminen ei ole työllistävää. Niiden käyttö pitää piirissään yhtä suurtakin ydinvoimalaa kohtaa enimmillään 200—300 työntekijää. Tuulivoiman rakentaminen on työllistävää. Ydinvoimalaitosten rakentaminen työllistää lähinnä ulkomaalaisia työntekijöitä, niin kuin Olkiluoto 3:n työmaalla voimme havaita.

Bioenergian käyttö tukee maan asuttuna pitämistä. Kokonaisuudessaan hallitus vain ei ole omissa ratkaisuissaan kylliksi huomioinut biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, vaatimuksia, kun se lisää bioenergian käyttöä. Tässä myös on hyvä tietää ja huomata, mitä uusimmat tutkimukset esimerkiksi maaperän hiilinielukäyttäytymisestä meille kertovat.

Erityisesti hallitus on omissa päätelmissään jäänyt laiskanläksylle energiatehokkuuden unohtamisessa. Energiatehokkuuden pitäisi lisääntyä business as usual -tasosta vähintään prosentin vuodessa. Tähän skenaarioon hallitus ei pääse. Ei voi olla havaitsematta keinotekoisuutta siinä, millä lailla hallitus on päässyt 89 terawattitunnin tavoitteesta tuonne 98 terawattitunnin tavoitteeseen vuonna 2020. Siinä on nostettu kahteenkin kertaan teollisuuden osuutta ja kotitalouksille on lisätty 5 terawattituntia siitä tasosta, josta lähdettiin, joka oli kylläkin 86 terawattituntia.

On useammin jo ollut esillä se Vtt:n laskelma, joka toteaa, että yksi esitetty ydinvoimareaktori siirtää tilannetta kestävän kehityksen suuntaan ainoastaan niin, että 1 miljoona tonnia hiilidioksidia voidaan korvata yhdellä reaktorilla, kahdella reaktorilla siis 2 miljoonaa tonnia. Ministeri Pekkarinen toistuvasti tuo tämän 10 miljoonaa tonnia esille.

Arvoisa puhemies! Kysymys on siitä, että meidän pitäisi valita tulevaisuuden kannalta kestävämpi tapa kuin rakentaa ydinvoimaa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ydinvoiman lisärakentamista on perusteltu tänäänkin keskustelussa erityisesti muutamalla syyllä. Niin kuin ed. Tiusanen edellä viittasi, niin monissa puheenvuoroissa on perusteltu ydinvoimaa erityisesti päästöjen vähentämisellä, ja sekä pääministeri että ministeri Pekkarinen edellä väittivät, että kukin uusi ydinvoimayksikkö vähentäisi päästöjä 10 miljoonaa tonnia vuodessa. Kuitenkin Vtt:n arviossa on päädytty kymmenesosaan tästä eli päästövähennys jäisi vain miljoonaan tonniin Suomen päästöissä, ja tämä vasta vuonna 2020 tai joinakin sitä seuraavina vuosina. Seuraavan kymmenen vuoden aikana nämä uudet ydinvoimahankkeet eivät vähentäisi päästöjä lainkaan, ja meidän on kuitenkin onnistuttava vähentämään päästöjä suhteellisen nopeasti.

Ministeri Pekkarinen ei nyt valitettavasti ole paikalla. Olisin häneltä mielelläni kysynyt hyvin yksinkertaisen kysymyksen. Hän perusteli, että ydinvoima Suomessa voi vähentää päästöjä myös muualla. Se on aivan totta. Mutta kuinka paljon Euroopan unionin päästökaupan oloissa energiatuotantosektorille tehtävä päästövähennys vähentää Euroopan kokonaispäästöjä? (Ed. Johannes Koskinen: Onko hallituksen sisällä keskusteltu tästä?) Mielelläni kuulisin tähän ministerin vastausyrityksen.

Monissa puheenvuoroissa on perusteltu ydinvoiman lisärakentamista myös sillä, että se lopettaisi sähkön tuonnin Venäjältä. Olen jäänyt miettimään, ovatko kollegat ehtineet tutustua vielä meille jaettuun periaatepäätökseen. Luen täältä suoran lainauksen: "Tällöin sähköä vietäisiin Venäjältä Suomen läpi Euroopan markkinoille, jos Venäjällä olisi sähköä vietäväksi." Jos Venäjältä on vastedeskin saatavissa edullista sähköä, sitä tullaan myös Suomeen tuomaan, riippumatta siitä, mikä on ydinvoimaloiden määrä täällä.

Samoin monissa puheenvuoroissa on esitetty, että ydinvoima ja uusiutuvat energianlähteet eivät kilpaile keskenään. Jälleen viittaisin meille jaettuun periaatepäätökseen. Siinä todetaan: "Lisäksi on uhkana, että ydinvoiman lisärakentaminen heikentää sähkön ja lämmön yhteistuotannon (chp) kannattavuutta ja sitä kautta saattaa vähentää chp-tuotannossa polttoaineena käytettävän uusiutuvan energian määrää." Samoin todetaan: "Energiansäästölle ja energiatehokkuuden lisäämiselle kuluttajahinnan alenemisella on myös heikentävä vaikutus." Tosiasiallisesti uusiutuvat energianlähteet ja ydinvoiman lisärakentaminen osittain valitettavasti kilpailevat keskenään.

No, ydinvoiman lisärakentamista perustellaan yleisesti niillä perusteilla, joita ministeri Pekkarinenkin tässä edellä tarjosi: Suomen pitää pyrkiä sähkön omavaraisuuteen, päästöjä aiheuttavaa tuotantoa pitää ajaa minimiinsä ja samaan aikaan teollisuuden kohtuuhintaisen sähkön tarpeista pitää pitää huolta. Nämä ovat kaikki hyviä tavoitteita. Nämä ovat kaikki sellaisia tavoitteita, joita vihreät kannattavat. Kyse ei ole siitä, haluammeko Suomesta sähköomavaraisen, haluammeko turvata teollisuuden sähkösaannin, haluammeko vähentää päästöjä. Kyse on siitä, millä keinoilla haluamme nämä kaikki hyvät tavoitteet saavuttaa.

No, onko sitten ydinvoiman lisärakentamiselle todella realistisia vaihtoehtoja? On. Hallituksen tulevaisuusselontekoa varten laadittiin neljä vähäpäästöistä skenaariota, joissa kaikissa päästöjä vähennettiin vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kahdessa näistä päästövähennys toteutettiin ilman ydinvoiman lisärakentamista. Gaia Consultingilta tilattu selvitys, joka julkistettiin hiljattain, niin ikään esittää, että eri energiatehokkuustoimia ja uusiutuvan energian lisäämismahdollisuuksia yhdistelemällä on mahdollista vähentää päästöjä merkittävästi ilman ydinvoiman lisärakentamista.

Vihreät julkaisi vähän aikaa sitten oman mallinsa, jossa niin ikään pärjätään tulevaisuudessa ilman ydinvoiman lisärakentamista. Se perustuu kolmelle elementille, ensinnäkin energiatehokkuuden parantamiselle niin, että vuonna 2020 pärjätään 5 terawattituntia vähäisemmällä sähkön tarpeella. Se tehdään erityisesti lämmityssektorilla sähkölämmitystä korvaamalla, kotitalouksien ja palveluiden energiatehokkuutta parantamalla. Jos ed. Kumpula-Natrilla on aikaa tutustua tähän malliin, niin se on verkosta ladattavissa. Siellä on nämä perustelut esitetty yksityiskohtaisesti.

Toinen elementti on kysyntäjoustojen lisääminen. Tässä vihreän kasvun mallissa kysyntäjoustoja lisätään 700 megawattia teollisuudessa ja sähkölämmityksessä. Sillä leikataan kulutushuippuja ja sitä kautta kaikkein saastuttavinta energiantuotantoa.

Kolmantena jäljelle jäävä vaje sähkön kulutuksessa ja tuotannossa katetaan lisäämällä uusiutuvia energialähteitä viitisen terawattituntia enemmän kuin nyt tähän asti hallitus on kaavaillut.

Onko tämä malli täydellinen? Ei varmaankaan ole. Siitä varmasti voidaan osoittaa joitakin piirteitä, jotka voisi toteuttaa fiksummin. Onko tämä malli mahdollinen? On. Meidän on mahdollista tyydyttää sähkön tarve tulevaisuudessa ilman lisäydinvoimaa. (Ed. Tennilä: Tässä hallituksessa mahdollinen!) Me olemme aidon valinnan edessä. Eri vaihtoehdoilla on omat hyvät ja huonot puolensa, ja meidän tehtävämme kansanedustajina on punnita näitä vaihtoehtoja, katsoa, mitkä näistä vaihtoehdoista ovat sitten parhaita. Mutta se valinta on meidän tehtävä.

Christina  Gestrin /r:

Värderade talman! Kärnkraft och hanteringen av radioaktivt avfall har inte grundligt behandlats i riksdagen sedan 2001 och 2002. Under det senaste decenniet har stora saker hänt i energipolitiken globalt, och till stor del har energipolitiken och klimatpolitiken kopplats ihop. Även om vi här i riksdagen har behandlat både energipolitiska strategier och redogörelser både på kort och lång sikt har vi medvetet i utskotten satt åt sidan kärnkraftsproblematiken. Vi har vetat att frågan kommer upp på vårt bord senare.

Därför kan det inte accepteras att en del här i riksdagen vill påskynda behandlingen av kärnkrafttillstånden och anhållan om slutdeponeringen av använt kärnbränsle så att behandlingen blir ett hastverk. Riksdagens utskott måste få tillräckligt med tid på sig. Senaste gång behandlade man kärnkraftsansökningar i tre till fyra månader, nu har vi några veckor på oss.

Det kan inte förväntas att vi på några veckor ska hinna sätta oss in i två kärnkraftstillstånd och deponeringen av radioaktivt avfall. Vi måste få arbeta i lugn och ro. Riksdagens skyldighet är att göra ett grundligt, omsorgsfullt arbete.

Världen har inte glömt olyckan i Tjernobyl 1986. Den olyckan förändrade inställningen till kärnkraften. I västvärlden hör Finland till de fåtal länder som byggt ut kärnkraften under de senaste 20 åren. Det har hos oss också sagts att kärnkraften är en energiform för en övergångsperiod. Så sade senast gruppordförande ledamot Heinäluoma för några timmar sedan.

Det som nu håller på att ske, om ansökningarna godkänns av riksdagen, är att kommande generationers händer binds vid kärnkraft för mer än ett halvt sekel framöver, avfallet naturligtvis för all framtid. Allt tal om en övergångsperiod är struntprat som enbart används som en bortförklaring för att få stöd för en fortsatt ensidig satsning på kärnkraft. De flesta politiska ungdomsförbund motsätter sig en utbyggnad av kärnkraften. På något sätt bör också de ungas röst höras i den här stora frågan, som uttryckligen berör dem.

Sähkön ylenmääräinen tuotanto pienentää motivaatiota sähkönkäytön tehostamiseen ja energiansäästöön panostamiseen. Tämä on yksi hallituksen päättelyn suurista puutteista. Lähdetään siitä, että sähkön ja energian kulutus kasvaa vielä monien vuosikymmenten ajan. Sellaista kehitystä jopa tuetaan. Viimeisen vuoden aikana sähkönkulutusta koskevia ennusteita on tarkistettu ylöspäin ehkä jopa siksi, että voitaisiin paremmin perustella päätöstä myöntää useita ydinvoimalupia. Odotankin vielä vastausta ministeriltä siitä, miksi Suomen tavoitetta energiatehokkuuden lisäämisestä on pudotettu 20 prosentista 10 prosenttiin.

Om två kärnkraftstillstånd beviljas blir Finland en nettoexportör av kärnkraftsel. Regeringen har motiverat det med att vi då kan sluta importera el från Ryssland och att vår självförsörjningsgrad ökar. Kärnkraften bygger på utländsk teknik och kunnande, uranet importeras. Den inhemska delen begränsas till att kärnkraftverken byggs på finländsk mark, till andra delar är kärnkraften lika lite inhemsk som kol, naturgas och olja.

Jag upprepar också min fråga till minister Pekkarinen, som tyvärr inte är här nu och hör vår diskussion. Hur ska regeringen förhindra, så som man har tänkt sig, import av el från Ryssland?

Vi har också i dag en nordisk elmarknad. Elmarknaden utvecklas allt mer också i en europeisk riktining. Trenden är den att elmarknaden helt enkelt utvidgar sig. I regeringens bakgrundspapper får man uppfattningen att vi skulle ha ett begränsat område för elmarknaden.

Olkiluoto 3 on varoittava esimerkki siitä, kuinka vaikeasta ja riskialttiista tekniikasta ydinvoimassa on kyse. Olkiluoto 3:n rakennuskustannukset ovat jo nousseet 3 miljardista reilusti yli 5:n, ja hanke on jo kolme vuotta myöhässä. Ydinvoima edustaa vanhanaikaista tekniikkaa, ja radioaktiiviselle jätteelle ei ole keksitty turvallista käsittelytapaa. Siihen liittyy monta riskiä.

Det enda sättet att öka Finlands självförsörjningsgrad är att satsa på förnybar energi och energieffektivitet. Den sektorn växer starkt i världen och där borde Finland hålla sig framme. Förnybar energi och miljöteknologi har en enorm global efterfrågan. U-länderna, där el-konsumtionen kommer att växa allra starkast, kunde i större utsträckning täcka sitt elbehov med sol- och vindkraft, men de behöver expertis från andra länder.

Finland kunde vara en global aktör och bidra till en hållbar utveckling genom att själv övergå till dessa energiformer och genom att ta sig ut på den internationella marknaden. Tekniken för energieffekti-vitet och för förnybar energi finns redan nu. Den övergångstid man tidigare motiverat kärnkraft med bör nu få ett slut.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tulevaa sähköntarvetta arvioitaessa on lähdettävä siitä, että energiansäästö on viisainta politiikkaa, mitä voimme harjoittaa. Lauhdehiilen käyttäminen sähköntuotantoon on myös ajettava alas. Venäjän tuontiriippuvuudesta on päästävä eroon mahdollisimman pian. Sähkönkulutus kasvaa teollisuuden myötä, mikäli teollisuudella menee hyvin, ja lisäksi muun muassa sähköautot, -pumput jne. vaativat lisää sähköä.

Miten sitten sähköä tuotetaan? Ensin on käytettävä uusiutuvan mahdollisuudet kaikki maksimaalisesti. Meillä on rakenteilla Olkiluodon kolmas reaktori, joka joskus toteutuu ja tulee käyttöön. Sen jälkeen meidän on laskettava tarkoin ja huolella, mikä on erotus kulutuksen eli tarpeen ja tuotannon välillä, ja se erotus joudutaan sitten täyttämään ydinvoimalla. Toivottavasti niin laskelma osoittaa, että yhtään uutta ydinvoimalaa ei tarvita. Mutta jos tarvitaan, niin yksi tämän eduskunnan toimesta on mielestäni henkilökohtaisesti katsoen se katto, johon päätöksiä voidaan tehdä. Seuraava arviointikohta on seuraavan tai sitä seuraavan eduskunnan käsissä, jolloin se myös pystyy näkemään kulutuksen kehityksen sekä esimerkiksi uusiutuvan energian tuotannon mahdollisuudet ja toteutumisen, johon valitettavasti epäilyjä kohdistuu.

Herra puhemies! Ydinvoimaan liittyy kolme ongelmaa ainakin. Turvallisuus on yksi. Suomessa laitokset ovat turvallisempia kuin esimerkiksi Venäjällä, josta nyt tuomme liian paljon sähköä. Meillä turvallisuusmääräykset ja niiden valvonta ovat kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta aina parantamisen varaa on, kuten Olkiluoto 3:ssakin on ilmennyt.

Jätekysymys on vakava, iso ja pitkäaikainen todellinen ongelma. Tässä yhteydessähän käsitellään Posivan loppusijoituslupahakemusta myös. Mielestäni siihen pitää valiokunnassa myös paneutua hyvin tarkasti, vaikka se on keskustelussa jäänyt hyvin vähälle huomiolle.

Ihmettelen, kun hallitus esittää lupaa Fennovoimalle, miksi Fennovoiman jäteongelmaa ei ratkaista sisällyttämällä Posivan lupaan, joka on käsittelyssä, velvoite ottaa myös käyvillä kustannuksilla Fennovoiman jätteet samaan paikkaan. Se olisi kansantaloudellisesti viisasta ja kaikin tavoin muutoinkin perusteltua. Näin näkisin.

Kolmas kysymys on turvallisuuteen liittyvä eli vastuukysymys. Mikään vakuutusyhtiöhän ei maailmalla anna vakuutuksia ydinvoimaloille, koska riskit ovat liian suuret. Tältä osin asia pitäisi saada myös tässä yhteydessä kuntoon. Ruotsissa hallitus antoi maaliskuussa tänä vuonna esityksen uudesta ydinvastuulaista, ja tulevaisuudessa Ruotsissa ydinvoimalan omistajan korvausvastuu nelinkertaistuu nykyisestä noin 310 miljoonasta eurosta 1,2 miljardiin euroon. Vastaava muutos tulisi Suomessa tehdä nyt myös, jotta tämä vastuukysymys selkeytyisi ja se tulisi myös hinnoiteltua sähkön hinnassa eikä jäisi tulevien aikojen ratkaisujen varaan.

Herra puhemies! Mihin sitten pitäisi rakentaa ydinvoimala? Se ratkennee myöhemmin, jos sellaisen rakentamiseen lupa aiotaan myöntää. Henkilökohtaisesti näen, että ykkössijalle olisi syytä panna Fennovoiman hanke, joka on Outokummun ja Rautaruukin kunnallisten energialaitosten osalta perusteltu, pohjoisen kaivokset ja niiden tuotteiden jalostaminen. Se on alueellisesti viisasta ja myös hajauttaa tätä energiantuotantoa. Ruotsissa muuten hallitus haluaa purkaa ydinvoimaloiden yhteisomistusrakenteita ja lisätä siten kilpailua. Meillä tulisi ehkä harkita myös sitä, onko meillä liian keskittynyttä ydinvoimatuotanto, kun esimerkiksi Teollisuuden Voimalle hallitus ehdottaa tätä lupaa.

Herra puhemies! Ydinvoima on myös vahvasti eettinen kysymys, ja sitä puolta me joudumme myös ajattelemaan, kun tulevaisuuden ratkaisuja teemme tulevien sukupolvien puolesta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Monet suomalaiset johtavat poliitikot ja virkamiehet kehuvat kansainvälisissä kokouksissa ja kotimaassakin hallintoamme sen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Suomea on yleisesti pidetty demokratian mallimaana. Hallintomme avoimuutta on pidetty esimerkillisenä vientituotteena, mutta tälläkin avoimuuden asialla näyttää olevan omat hämärät kääntöpuolensa.

Jokin aika sitten paljastui jälleen uusi maan tapa. Tällä kerralla hallituksen ydinvoimapäätösten valmistelusta vastannut virkamies on osallistunut päätöksentekoon ydinvoimasta niin yksityisen yrityksen edustajana kuin myös korkeana virkamiehenä. On hämmentävää, kuinka hälytyskellot tästä asiasta eivät ole alkaneet soida aikaisemmin pienessä asiantuntijapiirissä, joka on työskennellyt ydinvoimapäätösten parissa pitkään.

Tässä yhteydessä on pakko ottaa esille suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen sidonnaisuudet eri intressitahoihin. Nämä sidonnaisuudet tulisi läpivalaista perusteellisesti, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttyä vastaavanlaisilta tapauksilta, jotka rapauttavat tavallisten kansalaisten uskoa ja luottamusta suomalaisiin virkamiehiin, poliitikkoihin ja samalla koko poliittiseen järjestelmäämme, jonka uskottavuus on entisestään heikentynyt, kun poliisi on selvitellyt erään konkurssin takia useita vaalirahoitukseen liittyviä vakavia lahjusrikosepäilyjä.

Olen sitä mieltä, että vain pakottavalla lainsäädännöllä, jolla päätöksentekoon osallistuvat velvoitetaan ilmoittamaan kaikista sidonnaisuuksistaan, virkamiesten ja poliitikkojen kaikki sidonnaisuudet voidaan saada päivänvaloon.

Tavallinen kansalainen ei voi hyväksyä menettelyä, jossa korkeat virkamiehet osallistuvat yksityisten yritysten hallitusten kokouksiin, nostavat kokouksista huimia kokouspalkkioita ja hetken päästä ovat johtavina virkamiehinä johtamassa hallituksen energiastrategian, sähkönkulutusennusteiden ja ydinvoimapäätösten valmistelua. On vaikea ymmärtää, kuinka tällainen menettely on mahdollista maassa, jota vielä vähän aikaa sitten on pidetty maailman vähiten korruptoituneena maana. Tällainen menettely vie uskottavuutta koko ydinvoima-asian valmistelulta, esittelyltä ja päätöksenteolta.

Arvoisa puhemies! Keskeisten päättäjien ja sitä kautta koko yhteiskunnan moraali rappeutuu, kun julkisiksi tarkoitettuja yhteisiä asioitamme aletaan salata ja päätöksiä junailla ei-julkisina asioina vallan kabineteissa ja sitten ne tuodaan suureen kiireeseen vedoten päätöksentekoon ja hyväksyttäväksi pikavauhdilla. Julkisuuteen tulleet pelkät sidonnaisuusepäilyt myös rapauttavat luottamusta. Pahimmillaan suuren luokan asioissa voidaan Suomessa tehdä jopa suullisia sopimuksia, joita myös hyvä veli -systeemiin vihkiytynyt poliittinen eliitti ja virkamieseliitin edustajat eli sisäpiirit eräiden tutkimusten mukaan Suomessa harrastavat. Tällainen asioiden valmistelu ja päätöksenteko ei ole hyväksyttävää, ja kyseenalaisiin käytäntöihin on saatava selkeä muutos.

Myös nykyinen puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntömme vaatisi kiristyksiä. Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirastolla pitäisi olla oikeus saada kolmansilta tahoilta niin kutsuttuja vertailutietoja, jotta he pystyisivät hoitamaan tarkastustehtäväänsä asiallisesti ja uskottavasti. Näin he voisivat saada myös yrityksiltä selvityksiä rahavirroista, joita on ohjattu eri puolueiden ja poliitikkojen vaalirahoitukseen.

Arvoisa puhemies! Ydinvoimapäätös halutaan käsitellä nopeutetussa järjestyksessä eduskunnassa. Näin tärkeän, kauaskantoisen ja todella suuren luokan asian käsittelyyn tulisi varata riittävästi aikaa, jotta päätöksentekoon osallistuvilla kansanedustajilla olisi aikaa perehtyä siihen. Hallituksen esityksistä on syytä käydä myös laajaa kansalaiskeskustelua, sillä päätös koskee jokaista maamme asukasta. Ei ole hyväksyttävää, että eduskunnan valiokuntakäsittelyjä sekä siihen kuuluvia asiantuntijakuulemisia pyritään rajaamaan ja rajoittamaan. Näin merkittävän asian päätöksenteon yhteydessä ei kerta kaikkiaan ole sopivaa eikä sallittua vedota minkäänlaiseen kiireeseen, vaikka teollisuuden edustajat saattavatkin kiiruhtaa kaikin mahdollisin keinoin hallitusta tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Lukuisat kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat olleet yhteydessä minuun viime vuosien aikana, koska he pelkäävät kotiensa ja kotiseutujensa muuttuvan elinkelvottomiksi, kun uusia ydinvoimaloita aletaan rakentaa ja mahdollisia uraanikaivoksia avata heidän kotinurkillaan. Tänään eduskunnassa oli kertomassa tulevaisuuden huoliaan Sokli erämaana -kansanliikkeen ja Kemin—Sompion paliskunnan edustajia. Jos kaivos toteutuu, tuhoaa se perinteisen poroelinkeinon, oli selkeä viesti näiltä kansalaisilta. Kansalaisten äänen pitää kuulua myös tässä ydinvoima-asiassa.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsillä oleva ydinenergiaratkaisu on mielestäni tärkeä osa sitä energiaratkaisua, jota hallitus on pitkään valmistellut ja jota tänään historiallisena päivänä esitellään eduskunnalle. On äärimmäisen tärkeää, että varmistamme tällä kokonaispaketilla suomalaisen teollisuuden, suomalaisen yhteiskunnan energiansaannin pitkälle tulevaisuuteen.

On totta, että pakettiin liittyy monen asteisia vaikeitakin tilanteita päättäjille päättää, onko tämä hyvä vai huono, mutta joka tapauksessa ilmastotavoitteet, uusiutuvan tavoitteet ja myös se, että olemme energiasta omavaraisia, kuten ministeri Pekkarinen moneen otteeseen on korostanut, puoltavat sitä, että hyväksymme sekä ydinvoimaratkaisun että uusiutuvan ratkaisun sellaisenaan.

Minulla tämä kahden ydinvoiman ratkaisu ei ole niin mieleinen. Olisin mielelläni ollut hyväksymässä yhden ydinvoiman ratkaisua, mutta ymmärrän, kun kysymyksessä on kokonaisuus, että se on sellaisena pidettävä. Pitkin hampain sen hyväksyn, ja toivon, että tällä ratkaisulla mennään pitkälle tulevaisuuteen.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitin huomiota ministeri Pekkarisen puheenvuorossa siihen kohtaan, missä hän viittasi teollisuuden energia-arvioihin ja energiatarpeisiin. Minä jäin siitä kaipaamaan sellaista ajatusta, että kun me kuitenkin yhteiskunnassa voimme ohjata jonkin verran sitä, minne teollisuus sijoittuu, miten se sijoittuu, ja myöskin jonkin verran energiatarpeita, eikä vain tietenkään teollisuudessa, vaan asumisessa, liikenteessä, tämä yhteiskunnallinen ohjaus on sen takia niin tärkeä, koska sillä voidaan vaikuttaa päästöihin ja ympäristökuormitukseen ja muihin, joista ydinvoimakaan ei ole vapaa, kun siitä kuitenkin syntyy sitten pitkäaikaisia jätteitä. Vaikka sinänsä se tuotantotapa on päästötön, jäteongelma jää kuitenkin meidän käsiimme. Kun yleensä minusta ministeri Pekkarinen on kannattanutkin tällaisia ohjaustoimenpiteitä, on puhuttu energiaverotuksesta ja tämän tyyppisestä, niin tuntuu, että nyt tässä yhtäkkiä on tullut tällainen laisser-faire, että noudatetaan sitä, mitä jotkut toivovat. Tämähän ei ole hyvää energiapolitiikkaa, tämän tyyppinen. Olisin mielelläni kuullut vielä lisää perusteluja tähän, viitaten myös siihen, mitä täällä aikaisemmin sanottiin Varkauden tilanteesta ja muusta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusiutuvan energian lisäyksistä pääosa eli noin 55 prosenttia aiotaan kattaa puulla eli metsähakkeella, kannoilla jne. Nyt sitten kaiken kaikkiaan puun käytön, puun polton tavoite on nousemassa 5 miljoonasta kuutiometristä jonnekin 15 miljoonaan, kolminkertaiseksi. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, miten aiotaan pitää huoli siitä, että puu kuitenkin ohjautuu metsäteollisuuden jalostettavaksi, toki polttoon, mutta että pidetään huoli siitä, että metsäteollisuus saa kuitenkin sen oman puunsa eikä kuitupuu ohjautuisi tosiaan poltettavaksi.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me haluamme korvata hiilenpolton ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Haluamme korvata sähkön tuontia erityisesti Venäjältä. Meidän pitää korvata vanhenevat ydinvoimalaitokset, mutta ennen kaikkea meidän pitää turvata tulevaisuuden työpaikkoja ja hyvinvointia Suomessa. Siksi tämä kahden luvan ratkaisu on hyvä ja järkevä ja se sopii erinomaisesti tähän aikaikkunaan, joka meillä on, kun tiedämme, miten nämä hankkeet voidaan saada liikkeelle. Me pystymme antamaan selkeän kuvan siitä, että Suomessa on tarjolla kohtuuhintaista, kotimaista, turvallisesti tuotettua energiaa. Me saamme Suomessa olevat yritykset pysymään täällä, ja meillä on mahdollisuus houkutella niitä investoimaan enemmän Suomeen, tekemään ja luomaan Suomeen uusia työpaikkoja, innovoimaan Suomessa, ja meillä on mahdollista houkutella Suomeen myös uusia ulkolaisia yrityksiä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on pohdiskeltu sähkönkulutuksen ennakointia, miltä se mahdollisesti näyttää. Meillähän on yhtäällä ollut riippumattomien asiantuntijoiden arvio, Metsäntutkimuslaitoksen, Pöyryn, muitten riippumattomien asiantuntijoiden ja työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston arvio siitä, miten metsäteollisuuden kulutus kehittyy. Toisaalta meillä on ollut alan oman etujärjestön arvio, siis etujärjestön, jonka jäsenistä osa on mahdollisesti kiinnostunut myymään sähköä ja tekemään sähkön myynnistä uuden liiketoiminta-alueen. No, nyt näitten kahden välillä pitäisi valita.

Metsäntutkimuslaitoksen tutkija on esittänyt, että vaikka suomalaisen metsäteollisuuden Suomessa tapahtuvan tuotannon osuus maailmanmarkkinoista kasvaisi nykyisestä, eli suomalainen teollisuus onnistuisi kaappaamaan suuremman osuuden maailmanmarkkinoista, siitä huolimatta Suomen metsäteollisuuden sähkön tarve laskisi, ei kasvaisi 7:ää terawattituntia, vaan laskisi. Jos riippumattomat asiantuntijat sanovat näin, niin eikö meidän sähkönkulutusarvioidemme politiikassa pitäisi olla realistisella pohjalla eikä unelmien?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin poliittinen valinta, minne teollisuutta suunnataan. Vaaralliselta kuulostaa, jos haluamme suunnata teollisuutta ulos Suomesta, koska jos nämä teollisuuden arviot sähkön käytöstä ovat olleet 110—120 terawattituntia, niin eihän nyt olla edes lähelläkään niitä.

Tässä ministeri perusteli näitä yhtiöiden priorisointeja, ja ainoa, minkä kuulin, oli, että nämä kaksi yhtiötä ovat osakkuusyhtiöitä. Onko tämä ainoa peruste, minkä takia juuri nämä kaksi yhtiötä ovat tällä hetkellä saamassa luvan?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että ministeri ei voinut tässä esittelypuheenvuorossaan käydä aivan kaikkia yksityiskohtia läpi, mutta olisin toivonut kyllä kommenttianne turvallisuuskysymyksiin. Täällä joissakin puheenvuoroissa jo nostettiin esille se, että Ruotsissa ollaan muuttamassa ydinenergialakia siten, että nämä vastuukysymykset mahdollisten onnettomuuksien yhteydessä olisivat hiukan toisella tolalla. Miten suhtaudutte näihin asioihin? Näistä olisin mielelläni kuullut hiukan lisää.

Sitten monissa puheenvuoroissa jo ennen tämän keskustelun alkua on kysytty sen perään, miten voi olla mahdollista, että olette esittämässä lupaa yhtiölle rakentaa ydinvoimayksikkö, eli Fennovoimalle, jolla ei ole suunnitelmaa siitä, millä tavalla tämä jätekysymys ratkaistaan. Joku taisi täällä kysyä, eikö ole mahdollista velvoittaa Posiva ottamaan myöskin nämä jätteet tuonne samaan ydinjätehautaan. Tuntuu vähän erikoiselta, jos nyt tämän kokoisessa maassa sitten monta ydinjätehautaa aletaan rakennella ja porailla. Se ei ihan halpaa hupia taida olla.

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lisäydinvoimasta perustuu kyllä varsin reippaaseen sähkönkulutuksen kasvun arvioon. Työ- ja elinkeinoministeriön viime vuoden lopulla päivitetyssä sähkönkulutuksen arviossa todettiin, että taantuma, metsäteollisuuden rakennemuutos ja sähkönkäytön tehostaminen kääntävät sähkönkulutuksen pysyvästi aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle. Samassa arviossa ennustettiin sähkönkulutuksen nousua 91 terawattituntiin vuonna 2020 sisältäen lämpöpumput, sähköautot ja biojalostamot. Samoin Metla on arvioinut, että teollisuuden rakennemuutos näyttää jatkuvan. Kysyisikin ministeri Pekkariselta, mikä on olennaisesti muuttunut näiden arvioiden esittämisen jälkeen ja miksi hallituksen esitys perustuu lähinnä metsäteollisuuden arvioihin ja toiveisiin eikä esimerkiksi ministeriön oman energiaosaston tai Metlan arvioihin.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On selvä, että tämän hallituksen energiapaketin jälkeen tästä talosta pitää lähteä vahva viesti teollisuudelle, niin metalliteollisuudelle, metsäteollisuudelle kuin kaikille muillekin siitä, että nyt ne puheet investoinneista, kehittämistoimenpiteistä on laitettava sitten jalalle. Se on myöskin vähintä, mitä me voimme täällä vaatia. Samoin kyllä näistä osakkuussähköyhtiöistä ja Mankala-periaatteisesta osuuskuntasähköjärjestelmästä, kyllä siitä pitää kiinni pitää. Olkoon Euroopan unioni mitä mieltä tahansa, kyllä nämä ovat suomalaisia tapoja toimia. Emme me voi kaikkea antaa kaupan myöskään tuonne Euroopan unionin puolelle.

Kolmas huomio on tästä päätöksentekojärjestelmästä, että me rupeaisimme täällä arvioimaan toinen toisiamme, olemmeko me mahdollisesti jäävejä tämän asian käsittelyssä. Minusta sellaisiin puheisiin ei pidä lähteä. Kyllä kansanvaltainen periaate on sitä, että kansan valitut täällä päättävät ja näillä mennään, muuten me olemme sellaisella tiellä, että me olemme juristi- ja virkamiesyhteiskunnassa. Kansanvaltaa pitää tässä asiassa kunnioittaa.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan paljon tuosta Posiva-probleemasta. Minun käsittääkseni, kun TVO ja Fortum kaivavat sinne 500 metrin syvyyteen sitä onkaloansa, niin saman maanpäällisen osan 20 hehtaaria omistaakin, kuinka ollakaan, Fennovoima. Olen ollut kerran Oulun kaupunginhallituksessa ja teknillisessä lautakunnassa päättämässä sellaista asiaa, kuinka syvälle tontin omistaja omistaa maansa. Silloin päätös oli, että kaikkien lainoppineitten mukaan tontin omistaja omistaa maansa niin syvälle kuin hän sitä pystyy jollakin tavalla hyödyntämään. Tämähän tarkoittaa sitä, että Fennovoiman olisi pakko päästä sinne onkaloon, koska se omistaa päällisen maan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on puhuttu tänään useaan otteeseen siitä, että nämä sähkönkulutusarviot pohjautuvat esimerkiksi metsäteollisuuden uusiin sitoumuksiin tai ilmoituksiin siitä, että toiminta jatkuu, ja sitten, kun katsotaan perusteluja, niin siellä on suunnilleen sama, noin 14 miljoonaa tonnia kartonkia ja paperia kuin on ollut ennen tätä taloudellista notkahdusta ja alasajoa. Mielestäni tämä olisi asia, josta olisi hyvä kuulla ministeri Pekkarisen käsitys. Eikö ole mitään uutta paperiteollisuudelta, metsäteollisuudelta, onko se sitä samaa paperia ja kartonkeja kuin tähänkin saakka, joiden kilpailukyky kuitenkin on heikompi nyt kuin se on ollut joskus ennen kansainvälisillä markkinoilla?

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gestrin kysyi aamupäivällä — ja nyt hän myös toisti täällä äsken ministeri Pekkariselle kysymyksen — miten hän aikoo estää Venäjältä tuodun sähkön tuomisen tänne Suomeen, ja hän myös kysyi, miksi energiatehokkuuslukuja on leikattu pienemmiksi. Toistan ne hänen kysymyksensä.

Toinen asia, joka tuli aamupäivällä esiin. Talousvaliokunnan jäsenet, niin ed. Kumpula-Natri kuin ed. Kangaskin, sanoivat, että nämä uudet työpaikat myös vaativat paljon sähköä ja puhuivat Googlesta. Olen itse lukenut, että Google haluaa juuri käyttää tuulisähköä ja se on erittäin tärkeä heidän imagolleen, että se on tuulisähköä eikä ydinsähköä. Elikkä pitäisikö meidän myös ottaa huomioon, että nämä uudet työpaikat myös haluavat uusia energiamuotoja, koska se on heidän markkinoilleen tärkeää?

Edelleen tästä ydinvastuulaista. Jos puhutaan markkinataloudesta, että pelataan markkinoilla ja jokainen kantaa sen taloudellisen vastuun, ja puhutaan halvasta sähköstä ja samaan aikaan ydinvoimalat eivät itse kanna vakuutusvastuutaan, vaan me kannamme sen, niin se jotenkin kyllä sorahtaa korvaan aika pahasti.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos lähden täältä loppupäästä.

Ensinnäkin täällä on monta kertaa väitetty, että energiatehokkuustavoitteesta on tingitty. Ei siitä ole tingitty. Siinä strategiassa, minkä eduskunta käsitteli, luvataan 37 terawattitunnin energiatehokkuutta vuoteen 2020 mennessä, ja täsmälleen sen saman määräinen on se ohjelma, mikä valtioneuvostossa hyväksyttiin. Meillä ei alun perinkään siinä ohjelmassa kirjattu sitä miinus 20:tä prosenttia vaan sanottiin 37 terawattituntia. Se myönnetään, että EU:ssa se ei näiltä osin ole "obligation" vaan se on tavoite. Se on tavoite. Nämä muut 20—20 ovat velvoitteita, uusiutuvan lisääminen ja päästöjen vähentäminen, mutta tehokkuuden parantamisen osalta tämä 20 prosenttia on tavoite. Nyt meidän ohjelmassamme — vielä kertaan — on se 37 terawattituntia, joka on noin 11 prosenttia tästä kokonaisuudesta.

Suomi on esittänyt komissiolle oman paperinsa. Suomi on ainoa toistaiseksi, joka on esittänyt näinkin konkreettisen suunnitelman EU:n komissiolle. Komissio esitti meille muutamia jatkokysymyksiä tämän ohjelman sisällöstä. Me olemme tässä mielessä kuitenkin hyvällä tiellä, ja minusta on ilman muuta selvää, että meidän pitää parantaa suoritustamme tässä energiatehokkuudessa edelleenkin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lähtökohtaisesti meillä energiatehokkuus, kiitos muun muassa energiatehokkuussopimusjärjestelmän, on ihan eri tolalla kuin monissa muissa eurooppalaisissa maissa.

Kun EU järjesti Pariisissa vuosi pari sitten erillisen tilaisuuden, ison tapahtuman, joka käsitteli nimenomaan energiatehokkuutta, meidät oli pyydetty esittelemään tämä Suomen järjestelmä, ja minulla oli ilo kertoa, mitä minua edeltäneet tai Vanhasen hallituksia edeltäneet hallitukset olivat tehneet — ja oliko se peräti jopa niinkin, että joku muukin kuin Vanhasen hallitus oli tehnyt jotain hyvää tässä asiassa. Se saattoi jopa olla sillä tavallakin.

Mitä tulee näihin arvioihin nyt sitten tästä sähköntuotannon määrästä, täällä kävi ilmi ed. Sumuvuoren puheenvuorossa, että ne arviot ovat olleet sellaisia ja tällaisia ja että silloin on jo tiedetty, kuinka paljon sähköautoja, kuinka paljon maalämpöpumppuja jnp. Käymättä nyt enempää tätä keskustelua toista kertaa läpi minä vaan sanon, että kyllä tässä strategian viimeisten viikkojen aikaan maalämpöpumppujen osuus päätettiin suurin piirtein kaksinkertaistaa siitä, ja se on enemmän myös nyt tässä meidän uusiutuvan paperissa kuin konsanaan siinä eduskunnan aikanaan hyväksymässä strategiassa. Näin tämän asian kanssa menee.

Mitä vielä tulee siihen, miten teollisuus näkee itse sen, mikä on investointien tarve: Ed. Tiusanen tiesi aivan hyvin paperin ja kartongin volyymin. Teollisuus itse ilmoittaa, että se on 13,8 miljoonaa tonnia vuonna 2020. Se on aika tarkkaan se sama noin 14 miljoonaa tonnia, missä oltiin huippuvuonna 2008. Teollisuus sanoo, että se varautuu noin 1 prosenttiyksikön suuruisiin uusinvestointeihin per vuosi — puhutaan tämmöisillä käsitteellä kuin hiipivät investoinnit — hiipivien investointien lisäämiseen metsäteollisuudessa. Ne ovat paperituotteita, mutta ne ovat uudenlaisia paperituotteita, monta kertaa viisaita paperituotteita. Mitä ne ovat? Nyt jos minulta kysytään, minä en tiedä. Veikkaan, että sielläkään ei tiedetä, mitä ne ihan tarkkaan ottaen ovat. Nämä tuotteet ovat aktiivisen kehittämisteknologian ja tieteen pohjalta tehtävien kehittämistoimien piirissä, ja teollisuus itse uskoo niihin, ja uskon minä myöskin.

Kaiken kaikkinensa ajatus siitä, että Suomen metsien, jotka kasvavat 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, teollinen hyödyntäminen olisi 2020-luvulle tultaessa vain vähän yli 40 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa: kyllä me epäonnistumme erittäin pahasti, mikäli Suomen metsien teollinen hyödyntäminen jäisi tälle tasolle. Kyllä minusta kaikki täytyy tehdä, jos eivät nyt tällä hetkellä vielä ole kehittämisurassa volyymit, jotka tuottavat enemmän kuin 40. Minä uskon, että ovat. Teollisuus sanoo, että päästään 50 miljoonaan hyvinkin, mutta se vie vielä aikaa, se tarvitsee uusia tuotteita, ja ne uudet tuotteet tarvitsevat niin ikään energiaa. Tämä on taustalla siinä, että näihin ratkaisuihin tämän mitoituksen osalta päädyttiin, mihin päädyttiin.

Sitten tämä Posiva ja Fennovoima. Posivan omistajia ovat Fortum ja Teollisuuden Voima. On vähän tällainen ratkaisematon kysymys, olisiko periaatteessa oikeus määrätä omistajat ottamaan Fennovoiman loppusijoitusjätteen sinne onkaloon vaiko ei. Meidän juristit ovat päätyneet loppujen lopuksi siihen, että se ei taitaisi onnistua tai se vaatisi erillisen lain, joka pitäisi perustuslain säätämisjärjestyksessä säätää. Monenmoiset vaikeudet voivat tulla sillä tiellä vastaan. Mutta sen jälkeen, kun nyt kuitenkin uskon, että eduskunta myöntää Fennovoimalle luvan, voihan olla, että neuvottelutilanne muuttuu. Nyt tämä on pelkkää jossittelua. Saattaa olla, että se muuttuu niin, että voi hyvinkin olla, että Fennovoiman jätteet kenties sijoitetaankin sinne Posivan tiloihin. Jollei, niin silloin ratkaisu on selvä: Fennovoiman tulee esittää oma suunnitelmansa joka tapauksessa, jos se ei ole Posiva, niin sitten mikä muu.

Äsken joku pohdiskeli sitä, että on se niin väärin, jos pitää erillinen loppusijoituspaikka rakentaa. Stukin pääjohtaja Laaksonen kolme kertaa meille, ministeriryhmälle, todisti sen, että sekä turvallisuuden kannalta, että jopa — en tiedä, onko hän oikeassa, mutta näin hän rohkeni väittää — niiden kustannusten kannalta, mitä tällaisen onkalon rakentaminen maksaa, ei ole huono vaihtoehto, vaikka olisikin Olkiluodon lisäksi joku toinen loppusijoituspaikka jossakin muualla Suomessa. Sekä turvallisuusnäkökohtien että kustannusnäkökohtien perusteella hän kolme kertaa meille vakuutti oman käsityksensä siitä, että tämä voisi olla ihan kelpoinen vaihtoehto. Nyt, niin kuin tiedetään, Fennovoima joutuu esittämään 6 vuoden sisällä eduskunnan luvasta oman tarkan suunnitelman siitä, miten tässä menetellään. Muuten, ei maailmalla näin edellytetä ydinvoimaluvan haltijoilta. Tämä on meidän oma suomalainen muita maita paljon kovempi vaatimus, minkä me esitämme ydinvoimaluvan haltijoille täällä Suomessa, ja näin pitää ollakin mielestäni Suomessa.

Mutta vielä kertaalleen: Maailmassa on 440 ydinreaktoria, ja Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta — no, Ranska alkaa olla vähän samalla tiellä, mutta ei meidän mitoissa ollenkaan — loppusijoitus on maailmalla likipitäen ratkaisematta likipitäen kaikissa muissa maissa. Vain semmoisia alkeellisia edistysaskeleita on otettu eteenpäin muualla. Meillä ollaan tässä mielessä paljon pitemmällä kuin muualla.

Mitä vielä tulee, jos puhemies sallii, tähän kysymykseen Fennovoima—TVO—Fortum-asetelmasta, vielä toistan: Kilpailutilanne oli yksi sellainen seikka, joka erityisesti näistä kolmesta hakijasta nosti uuden toimijan markkinaan mukaan. Tämä puolsi nimenomaan Fennovoimaa. Meillä on ihan liian vähän yhteisessä markkinapaikassa merkittäviä toimijoita tuolla Oslossa. Siellä on neljä viisi todellista toimijaa, jotka keskenään määräävät sen, mitä me maksamme sähkön hinnasta. On erittäin tärkeää, jos me saamme uuden merkittävän toimijan yhteiseen markkinapaikkaan, ja tällä oli oma vissi merkityksensä Fennovoiman kannalta.

Muut seikat, jotka äsken esille toin, ovat sitä, että nämä ovat ei suoraan markkinoille sähköä myyviä, tarjoavia, kuten Fortum, vaan näillä on näitä osakkuussähkön hyödyntäjiä, hyväksikäyttäjiä, ja sitten molempien näiden, joille lupaa esitetään, takana on kymmeniä suomalaisia pieniä ja keskisuuria energiayhtiöitä, jotka tarvitsevat, jotta tämä kotimarkkina ja kilpailu siinä toimisi, sähköä myöskin tarpeisiinsa.

Arvoisa puhemies! Täällä oli monta muuta, mutta nyt olen jo ylittänyt aikani ja kokeilen lopettaa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä erinomaisen hyvästä paneutumisesta ja hyvistä vastauksista. Huomaan kuitenkin, jos kuuntelin oikein, että en vielä kuullut vastausta siihen, oliko niin, että tämä ministeriön aikatarkastelu näissä kulutusarvioissa sähköntarpeesta olisi siihen 2020-luvun alkuun, ja mitä tapahtuu, jos sitä olisi otettu pidemmälle, koska tietysti meitä kiinnostavat paitsi seuraavat kymmenen vuotta, niin sitten siitä eteenpäin olevat vuosikymmenet, ja nämä ovat tietysti myös investointipäätöksissä aika tärkeitä.

Ilahduin kuitenkin kovasti, kun kuulin ministeriltä, että maalämpöpumppujen määrä on päätetty toivottavasti päättäväisin toimin kaksinkertaistaa hallituksen laskelmissa. Minulla on kymmenen vuoden kokemus maalämmön käytöstä, ja täytyy sanoa, että sen parempaa vaihtoehtoa en toistaiseksi tiedä, ja uskon, että se on myös energiatehokkuuden kannalta oikea vaihtoehto. Sekin tosin edellyttää sähköä, niin kuin ministeri sanoi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä palaan tähän toteuttamiseen liittyviin riskeihin TVO:n, Fortumin ja erityisesti tietysti Fennovoiman osalta, ja haluan vielä kerran esittää ministerille kysymykset, joihin emme ole saaneet vastauksia. Katsotteko, että ne ongelmat, joita Olkiluoto 3:n osalta nyt on ollut ja jotka jatkuvat edelleenkin, eivät muodosta sellaista riskitekijää, joka sotkee selkeästi sen aikataulun, miltä pohjalta nyt hallitus on TVO:lle tätä lupaa antamassa?

Oletteko saanut vakuuden saksalaiselta E.ON:ltä siitä, että se on todella sitoutunut investoimaan Suomeen, koska Suomen sähkön hinta on kuitenkin halvempi kuin Ruotsissa ja Saksassa, jonne E.ON haluaa myöskin investoida? Sitä paitsi mitä kilpailupoliittiseen asetelmaan tulee, E.ON on merkittävästi suurempi tekijä kuin Fortum eurooppalaisessa sähkömarkkinassa.

Ja kolmantena, mikä on nyt tämä hallituksen suunnitelma tämän Fortumin luvan suhteen? Aiotaanko se uusinvestointilupa, korvaava investointilupa, myöntää sinä aikana, kun yva-menettely ja muut lupa-asiakirjat ovat vielä voimassa, vai aikooko hallitus kerta kaikkiaan tehdä selkeän ratkaisun ja ajaa Loviisan saitin kylmäksi, kun nyt voimassa olevat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) laitokset loppuvat 2027 alkaen?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi äsken metsäteollisuuden lupauksiin uusien tuotteiden kehittämisestä, mikäli edullista sähköä on saatavilla. Tämä on äärimmäisen tervetullutta, jo pitkään peräänkuulutettua, että uusia innovatiivisia tuotteita voidaan puusta tehdä, jotta me voimme hyödyntää sitä varaa, mikä meillä on. (Ed. Heinäluoma: Metsä-Suomi tietää!) — Metsä-Suomi tietää ja metsäinen Suomi, Etelä-Savo tietää, että sitä tarvitaan, koska sitä on pitkään peräänkuulutettu.

Toisena asiana haluan onnitella siitä, että valittiin Fennovoima, joka sijoittaa Pohjanlahden rannikolle tuonne pohjoiseen. Olin laatimassa 1976—1977 Puolustusvoimilta tilattua selvitystä ydinvoimaloiden sijoittamisesta maanpuolustuksen kannalta. Siellä oli Loviisa, Olkiluoto sekä Jyväskylän seutu ja Pohjanlahden perukka nähtiin yhtenä, ja nyt se toteutuu. Se on hajauttamista, se on turvallisuutta, se myöskin vie sähköä ja työtä sinne, missä sitä tarvitaan. Erittäin tervetullut esitys.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saksa ja Sveitsi ovat kansallisesti ratifioineet ydinvastuulain. Suomi on päättänyt lain vuonna 2005, mutta sitä ei ole asetuksella saatettu voimaan, sitä ei ole ratifioitu eikä siis kansallisesti otettu käyttöön. Tämä ei ole reilua. Se on ihan yhtä epäreilua kuin on sekin, että tällä Mankala-periaatteella operoimalla aiheutetaan kansallisesti, sisäisesti, ja kansainvälisesti kilpailuvääristymiä. Ei tämä ole reilua peliä.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri vastasi hyvin kysymyksiin ja kommentteihin, mutta samasta, mihin ed. Pulliainen viittasi, haluaisin kuitenkin kysyä, nimittäin tästä ydinvastuulaista. Ensinnäkin, selvästi yleisönosastoissa kerrotaan nyt aivan väärää tietoa nykyisen ydinvastuulain sisällöstä, ja ministerin olisi varmaan syytä saada liikkeelle tämmöinen hyvin selkeä, helposti ymmärrettävä selostus, jossa kerrotaan, minkälaisiin summiin saakka ja miten tämä vastuu jakautuu nykyisen lain mukaan.

Mutta toinen yhtä tärkeä asia olisi selvittää, millä aikataululla tämä modernisoitu vuoden 2005 ydinvastuulaki saadaan voimaan. Se on todella merkittävä parannus ja oikeudenmukaisempi vastuunjaoltaan kuin tämä vanhentunut, voimassa oleva laki. Sikäli olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että mahdollisimman pian se on syytä saada voimaan. Mutta tästäkin olisi hyvä saada tietoa, mikä se näkymä tällä hetkellä on.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota tähän omavaraisuuden asiaan, josta hieman häveliäästi näissä papereissa ja esityksissä puhutaan, että se saavutetaan, ja noissa taustamuistioissa näkyy, että puhutaan 100 prosentista. Mutta nyt sitten, katsoo sitä miten päin tahansa, vaikka ihan Pekkarisen luvuilla, on vähintään 106 prosenttia se omavaraisuus ja helposti päädytään 115:kin prosenttiin. Eli tästähän käy selvästi ilmi, että tässä vastoin ilmasto- ja energia-strategian perusteluja varaudutaan sähkön pysyvään vientiin.

Se, mikä on varsinainen kysymykseni ministerille, on se, että minä olen saanut semmoisen käsityksen, että jos nämä ydinvoimaratkaisut esitetyssä muodossa toteutuvat, niin meidän kantaverkkomme vaatii aika huomattavia lisäinvestointeja. On puhuttu ymmärtääkseni miljardin, kahden investoinneista tähän puoleen. Minä olisin kysynyt, onko ministerin käsitys tästä asiasta sama, ja mikä on ministerin käsitys: kuka maksaa?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Fingrid on jo paljon aikaisemmin käynnistänyt suunnittelutyön, joka perustuu siihen arvioon, että tuulivoimaa tulee eri puolille Suomea näin ja näin paljon, suurin piirtein niin paljon kuin tässä nyt ollaan esittämässä, että tulee vähintään yksi ydinvoimalaitos. Nämä investoinnit kaikki merkitsevät noin 1,6 miljardin euron kantaverkkoinvestointeja.

Jos eduskunta hyväksyy toisen ydinvoimaluvan, niin tämä lisää vielä näitä investointitarpeita 200—300 miljoonalla eurolla. Nämä ovat investointeja Suomeen. Erittäin todennäköisesti, jos nämä investoinnit toteutuvat, niin kuin hallitus esittää, niin Suomesta rakennettaisiin jostakin Porkkalan luota lisäksi meriyhteys tuonne Tukholman eteläpuolelle nimenomaan tätä vientiä varten ja joskus tuontiakin varten sieltä tänne päin. Silloin, kun kotimaahan investoidaan, tietysti suomalaiset kuluttajat viime kädessä maksavat sen, mutta silloin, kun viedään ulos, niin silloin yleensä lähettäjämaa ja vastaanottajamaa maksavat puolet, kuitenkin niin, että niistä joudutaan aina erikseen sopimaan.

Mitä vielä tulee siihen, kuinka paljon sillä kapasiteetilla, mikä nyt syntyisi Suomeen, voidaan tuottaa sähköä, niin kieltämättä sillä voidaan tuottaa enemmän sähköä kuin se vuoden aikainen sähkön kulutus Suomessa on. Mutta nyt kannattaa muistaa, että vuoden eri kuukausien aikaan kulutus on erilainen, niin että vaikka tämä kaikki kapasiteetti toistamiseen — aiemmin iltapäivällä kerroin saman — vaikka tämä kaikki kapasiteetti toteutetaan, tämänkin jälkeen meillä on useita viikkoja talvella ja myöhäissyksyllä, jolloin meillä oleva sähköteho ei riitä sen kysynnän turvaamiseen. Tässä mielessä joku voi sanoa, että tämähän ei ole riittävästikään, ja joku toinen voi sanoa, niin kuin te sanotte, että tässä vuoden aikaan kyetään tuottamaan enemmän kuin täällä kulutetaan.

Mutta nyt, arvoisa puhemies, tähän erittäin tärkeään kysymykseen ydinvastuulaista: Eduskunta hyväksyi vuonna 2005 ydinvastuulain. Se oli Pariisin sopimuksen täsmennys, pantiin siellä toimeksi. Tullakseen voimaan eduskunnan hyväksymällä tavalla tämä laki edellyttää sitä, että tämä sopimus ratifioidaan niiden lähinnä Oecd-maiden toimesta, jotka ovat tämän Pariisin sopimuksen osapuolia. Mutta valitettavasti tätä ratifiointia ei ole saatu vielä aikaan. Jos ratifiointi saataisiin aikaan, se tarkoittaisi sitä, että sen jälkeen laitoksen luvan haltija vastaa 700 miljoonaan euroon saakka, sen yli sitten laitoksen haltija ja valtio yhdessä tietyn systeemin mukaan seuraavat 800 miljoonaa ja yli 1 500 miljoonan euron jälkeen sitten laitoksen haltija vastaa rajattomasti. Sillä on rajaton vastuu näistä vahingoista, mitä tätä kautta syntyisi sitten. Belgia on luvannut, kun se on puheenjohtajamaa nyt sitten muutaman kuukauden päästä, että se aikoo tarttua oikein tosissaan tämän ratifioinnin läpiviemiseen, ja sitä kautta sitten se tulisi myös meille.

Kun eduskunta käsitteli hallituksen esitystä, eduskunta ei edellyttänyt, että yksipuolisesti Suomi tämän ratifioisi. Olen sitä mieltä ... (Ed. Pulliaisen välihuuto) — No, se on vähän eri asia. — Minä kuulin, että Itävaltakin on ratifioinut, mutta Itävallassa kun ei ollenkaan tykätä ydinvoimasta eikä käytetä sitä, niin heidän kohdallaan ratifiointi on vähän eri juttu kuin meidän kohdalla. Mutta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, tämä ei ole hallituksen kanta, mutta minulla on selvä käsitys, että ellei tule nopeasti kuntoon tämä ratifiointi, minusta on paikallaan ja perusteltua, että Suomessa lainsäädäntöä tarkistetaan ja rajoittamaton vastuu toteutetaan Suomessa tuon vuoden 2005 lainsäädännön mukaan yksipuolisesti, vaikka kaikki Oecd-maat eivät siihen hankkeeseen mukaan lähdekään.

Mitä vielä tulee näihin sähkön ennusteisiin, tämä sama laskenta, siis mitoitusperuste eikä ennuste, lähtee siitä, että vuonna 2030 kuitenkin hyvin epävarmoilla premisseillä se mitoitusperuste kulutukselle voisi olla noin 105—106 terawattituntia, kun siis vuonna 2020 puhutaan noin 98 terawattitunnista. Mitä kauemmaksi kuitenkin tulevaisuuteen mennään, sitä epävarmemmaksi tietysti, aivan erityisen paljon epävarmemmaksi jo 10—30 vuotta eteenpäin katsottaessa, nämä laskelmat ilman muuta käyvät.

Tämä epävarmuus vaikuttaa myös sitten siihen, mitä sitten tehdään joskus 2027 tai 2030, jolloin Loviisa 1:n ja Loviisa 2:n nykyiset käyttöluvat vanhenevat. Hallitus ei ota tässä kantaa siihen, eikä minulla ole mitään syytä lähteä spekuloimaan. Tämä hallitus joka tapauksessa ei tee mitään päätöstä näiden äsken sanottujen Loviisa 1:n ja Loviisa 2:n osalta. Mikä ratkaisu aikanaan on, se jätetään ilman muuta sitten seuraavalle eduskunnalle.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on joskus erilaisia näkemyksiä ed. Heinäluoman kanssa. Tässä salissa ei aina olla ihan samaa mieltä kaikista asioista, mutta nyt täytyy sanoa, että olen täsmälleen samaa mieltä ed. Heinäluoman kanssa maalämmön erinomaisuudesta. Minunkin kotitaloni toimii maalämmöllä, ja siitä on yhtä hyviä kokemuksia kuin kollega Heinäluomallakin. Tämä kertoo siitä, että on löydettävissä yhteisiä näkemyksiä, jos ei aina valtakunnan politiikasta niin yksityisyyteen liittyvistä asioista.

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkeinoministeriö on tehnyt aivan erinomaisen työn tämän energiakokonaisuuden rakentamisessa. Nyt on ratkaisujen paikat sitten tämän vuoden aikana, ensin alkuvaiheessa ydinvoimaratkaisun osalta ja sitten vuoden mittaan uusiutuvan energian kokonaisuuden osalta. Täällä on epäilty, että tämä ydinvoimaratkaisu haluttaisiin viedä jotenkin kiireellä ja huonosti käsitellen läpi, mutta se ei pidä paikkaansa. Minusta talousvaliokunnan puheenjohtaja ed. Skinnari kuvasi hyvin sitä, että on oikea marssijärjestys käydä nyt läpi tämä ydinvoimakokonaisuus huolellisesti tämän kevään aikana ja ratkaista kesään mennessä sitten tässä salissa, ja sitten päästään käsittelemään ja ratkomaan sen jälkeen monia uusiutuvan energian kokonaisuuteen liittyviä lainsäädäntöhankkeita.

Keskusta piti tärkeänä, että ensin lyödään linjat kiinni tämän uusiutuvan energian paketista, millä tavalla Suomi täyttää Euroopan unionille annetun sitoumuksen 38 prosentin uusiutuvan energian osuudesta, ja se saatiin hyvin hallituksessa läpi. Tavoitteet toteutuvat, ja meillä on uskottava kokonaisuus. Nyt sitten on tämä toinen kysymys.

Täällä on nostettu esille energian kulutusennusteita. Tässä ja tulevassa taloustilanteessa tuntuu erityisen oudolta, jos tässäkin salissa yritettäisiin vääntää mahdollisimman alas näitä kulutusennusteita. Sehän on supistumisen ja kurjistumisen tie, jos strategiaksi otettaisiin se, että mitä pienemmällä energian kulutuksella, sen parempi, ja se oikein asetetaan tavoitteeksi, että valoja sammutetaan, toimintaa alasajetaan ja me pääsemme kehumaan sillä, miten vähällä tulemme toimeen. Ei näin voi hyvinvointiyhteiskunta toimia, vaan kyllä meillä pitää olla riittävällä tavalla myöskin tulevaa näkymää, että tänne voidaan investoida ja huolehtia tulevasta perusturvasta ja hyvinvoinnista. Elikkä tämä on tärkeä lähtökohta.

Omavaraisuuden lisääminen on strategiassa asetettu tavoitteeksi. Hiilisähkön alasajo ja sitä kautta päästöjen vähentäminen ovat tärkeitä kysymyksiä, joilla me vastaamme myöskin näihin kansainvälisiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Entinen ylijohtaja Purasjoki tarkasteli muutama aika sitten sähkömarkkinoitten toimivuutta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla niin Suomen osalta kuin laajemminkin, ja kyllä siinä yhtenä isona pulmakysymyksenä tuli kilpailun vähäisyys ja kilpailun puute sähkömarkkinoilla. Tämän valossa on erittäin myönteinen asia, että hallitus päätyi ministeri Pekkarisen ehdotuksesta valitsemaan toiseksi ydinvoiman toteuttajaksi Fennovoima Osakeyhtiön, josta meille tulee markkinoille uusi merkittävä toimija, ja tätä kautta kilpailu tulee lisääntymään. Tämä Fennovoiman omistusrakenne on myöskin sellainen, joka palvelee yhteiskunnan kokonaisetua erityisesti teollisuusyritysten omistajuuden, kaupan yritysten kautta ja sen suuren määrän pieniä energiayhtiöitä, jotka tässä omistajarakenteessa ovat mukana. Se voi laukaista myöskin Pohjois-Suomeen merkittävän investoinnin Outokummun osalta, joka olisi myöskin Suomen kansantalouden kannaltakin hyvin tärkeä asia. Elikkä hyvä omistusrakenne, kilpailun lisääminen ja kyllä tämä Pohjois-Suomen sijaintipaikkakin on erittäin iso asia. Viiden kuuden miljardin investointi Pohjois-Suomeen on merkittävä, todella huomattavan merkittävä koko Pohjois-Suomen elinvoimaa vahvistava tekijä, kun otetaan huomioon, että siellä on myös paljon myönteistäkin, kaivannaisteollisuutta ja kotimaista energiaa.

Eli voi sanoa, että tästä muodostuu historian valossakin erittäin iso paketti, jolla Suomi vie eteenpäin talouskehitystä, vastaa kansainvälisiin haasteisiin ja huolehtii kansalaisten hyvinvoinnista. Hyvä paketti, kova paketti, joka varmasti historian valossakin jää myönteisellä tavalla historiaan, kun nämä talousluvut aikanaan realisoituvat.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meiltä poistuu sähköntuotannon kapasiteettia vuoteen 2030 mennessä kolmen ydinvoimalan verran. Poistuma on korvattava ilmastoystävällisesti. Suomen olosuhteet kylmine talvineen eivät pikaisesti muutu, kuten ei syrjäinen sijaintimmekaan. Tarvitsemme sähköä edelleen, jos aiomme pitää sekä yksityisistä että teollisuuden elämisen mahdollisuuksista huolta.

Suomen omavaraisuus ja riippumattomuus Venäjän sähköstä on erittäin tärkeää. Sähkön nettotuontimme muun muassa Venäjältä ja muualta on suuruusluokkaa 12—15 terawattituntia, siis yhden ydinvoimalan verran. Sosnovyi Bor ei kuulosta jatkossakaan houkuttelevalta paikalta tuoda meille sähköä.

Yhtenä päämääränä on myös lisätä velvoitteemme mukaisesti uusiutuvan energian osuutta vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin. Se maksaa satoja miljoonia vuosittain. Ydinvoimalaratkaisujen rinnalla on mittava paketti uusiutuvia energiamuotoja. Niillä vähennetään päästöjä ja luodaan uusia työmahdollisuuksia, ja mikä tärkeintä, niiden avulla voidaan tuottaa sähköä eri puolilla Suomea ja pienissä yksiköissä. Yritystoiminta, uudet ideat ja haja-asutusalueetkin hyötyvät.

Arvoisa puhemies! Uusiutuvien energiamuotojen paketti on hyvä ratkaisu. Emme kuitenkaan pysy ratkaisemaan maamme energiahuoltoa pelkästään niillä. Energiapuu ei yksin pysty ratkaisemaan energiaongelmaa, eikä senkään käyttö ole ongelmatonta hiukkaspäästöjen takia. Biopolttoaineet ja biokaasu ovat erinomaisia teknologian tuotteita, mutta eivät riitä, kuten ei lämpöpumppujenkaan vaikutus, vaikka ed. Rantakangaskin kovasti niitä kehui.

Paljon vannotaan myös tuulivoiman nimiin. Suomen tuuliolosuhteet eivät ole suotuisat, ja energiansaanti on vaihtelevaa. Yhden 1 000 megawatin ydinvoimalan vuosituotantoa, noin 8 miljoonaa megawattituntia eli 8 terawattituntia, vastaamaan tarvittaisiin noin tuhat 100 metrin korkuista 3 megawatin tuulimyllyä, joiden siipiväli on 100 metriä. Onko siinä mitään mieltä? Olen suututtanut tuulivoiman kannattajia puhumalla huulivoimasta. Vielä kun muistetaan, että saatu sähkömäärä ei ole sama kuin nimellisteho, ei tuulivoima ratkaise kuin minimaalisen osan energiatarpeestamme.

Kaikkien edellä mainittujen syiden takia olen päätynyt jo ajat sitten ydinvoiman kannattajaksi. Ydinvoimaloiden rakentaminen ei rasita kansalaisen kukkaroa. Sijoituspaikkakunnat saavat uutta virtaa verotulojen, työpaikkojen ja toimeliaisuuden lisääntyessä. Omavaraisuus hyödyttää kansantaloutta samoin kuin energiansaannin tasaisuus ja varmuus. Teollisuus hyötyy ja sähkön hinta pysyy aisoissa. Luulisi, että kaikki tämä ydinvoimalla tuotetun sähkön saasteettomuuden lisäksi riittäisi vakuuttamaan, että hallituksen energiaratkaisut ovat Suomelle ratkaisevan tärkeät ja hyödylliset. Joku esittää kritiikkiä siitä, että Suomesta voisi tulla sähkön viejä. Miksi tuloja tuova vienti olisi syntiä tai vahingollista?

Arvoisa puhemies! Perustelut puoltavat hallituksen esittämää energiapakettia. Eduskunnalla on päättäessään asiasta laaja ja monipuolinen tieto. Ydinvoimaloiden osalta päätösvalta on täällä salissa. Ratkaisumme on kauaskantava. Uskon suomalaiseen terveeseen järkeen ja suomalaiseen korkeaan teknologiseen osaamiseen myös turvallisuusasioissa, ydinvastuulaki kun velvoittaa ydinvoimaluvan haltijat hankkimaan vastuuvakuutuksen, joka ei ole halpa, ja vielä korvaamaan Säteilyturvakeskukselle ydinturvallisuudesta, ydinjätehuollosta ja ydinmateriaalin valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Kun vielä muistetaan, että tuulivoiman huipun käyttöaika voi olla korkeintaan 2 500 tuntia vuodessa, kun se ydinvoimalla on aina vähintään 8 000 tuntia vuodessa, olisin valmis antamaan kolmannellekin ydinvoimalle option tulevaisuuden Suomen nimissä.

Ihmettelen ed. Kimmo Kiljusen väitettä, että Fennovoimalla ei ole edes paikkaa voimalalleen. Fennovoima on ainoa hakija, jolla oli peräti kolme paikkaa, joista se on yhden heivannut pois. Jäljellä ovat Pyhäjoki ja Simo. Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston puheenjohtajana kannatan tietystikin Pyhäjokea.

Ydinvoiman lisäksi olen kuitenkin myös vankka turpeenpolton kannattaja. Kotikaupunkini Oulu, uskoisin näin, lämmitetään tällä hetkellä turpeella, niin se lämmitetään myöskin tulevaisuudessa. Korostan vielä, että turve on meille pohjoispohjanmaalaisille yhtä tärkeä kuin turkistarhaus Etelä-Pohjanmaalla.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin aloittaa muistelemalla hieman menneitä, mikä sekin kuuluu tämän asian käsittelyyn, kun tässä on tietystä jatkumosta kuitenkin kyse. Olen ollut edellisellä kerralla, kun näitä asioita käsiteltiin, mukana sekä ympäristövaliokunnan että talousvaliokunnan työssä ja myöskin käsittelemässä tätä Posivan hakemusta ydinjäteasian ratkaisemiseksi. Kaivoin sen verran noita vanhoja papereita esille, että katsoin, mitäs me itse asiassa silloin viime kerralla eduskuntana edellytimme hallituksen tekevän hyväksyessämme ydinvoiman lisärakentamista.

Silloinhan päätettiin, että hallituksen tulee pikaisesti ryhtyä toimenpiteisiin kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi, mutta tämän päätöksen lisäksi edellytettiin myös seuraavia aika tiukkojakin asioita. Muun muassa eduskunta edellytti, että hallitus nopeuttaa tiukan energiansäästöohjelman toteuttamista, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin säästöohjelmia tukevan energiansäästön yleislain säätämiseksi, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin energian jakeluyhtiöitä koskevan palveluvelvoitteen säätämiseksi energiansäästötapojen ja uusien tekniikoiden tiedottamiseksi kuluttajille ja että energiaverotusta kehitetään energiansäästöä edistävällä tavalla.

Ihan viisaita sanoja varmasti meidän monen mielestä. Mutta hiukan surullinen olen siitä kyllä, että joiltakin osin näiden ponsien toteutumista on toki tapahtunut, mutta ei suinkaan kaikilta osin. Voi olla, että ministeri vielä jossakin vaiheessa voi kommentoida, mikä hänen käsityksensä tästä ponsien toteutumisesta on. (Ed. Korkeaoja: Puhuja oli itsekin ministerinä!) — Juu, peili on otettu käteen kyllä tässä asiassa, se on aivan selvä asia.

Mutta vielä haluaisin nostaa näistä ponsista neljännen ponnen, jossa edellytettiin, että hallitus antaa eduskunnalle selvityksen lausumien toteutumisesta, ja tätä en nyt muista, onko sitä siinä muodossa eduskunnalle itse asiassa ponsien toteutumisesta annettu. Ehkä ilmastostrategiat ovat tietenkin omalta osaltaan edustaneet sitä linjan muotoilua, mutta varsinaista selontekoa en ainakaan itse muista näiden ponsien toteutumisesta täällä käsitelleeni.

Puhemies! Ydinvoiman osalta täällä on jo lukuisissa puheenvuoroissa todettu ja mainostettu, kuinka se nyt on päästötön energiamuoto, ja minusta tämä on, kuten olen jo yhdessä debattipuheenvuorossa todennut, katteetonta puhetta. Olen hiukan surullinen siitä, että tämä ydinjätekysymys on jäänyt tässä keskustelussa aika lailla varjoon. Jäteongelmaa ei ole ratkaistu, vaikka silloin 1970-luvulla ja myöhemminkin on kuviteltu, että se kyllä tästä hoituu.

Loppusijoitukseen liittyy edelleen monia avoimia kysymyksiä. Tämä tunnustetaan asiantuntijoiden piirissä laajemminkin niin meillä kuin muualla. Esimerkiksi USA:ssa on tietojeni mukaan käytetty 10 miljardia dollaria tutkimukseen siitä, voidaanko ydinjätteen loppusijoitus tehdä Yucca-vuoren sisään. Nyt hiljattain ilmeisesti nämä tutkimukset on kokonaan keskeytetty, eli tämä 10 miljardia dollaria on ikään kuin hukkaan heitettyä rahaa siltä osin, että ei ole käytännössä mahdollista tuohon paikkaan näitä haudata. Siinä ministeri on aivan oikeassa, ja minusta tämä on ainoa tapa ikään kuin liikkua, että on jokin suunnitelma siitä, miten jätekysymys ehkä kyetään ratkaisemaan. Mutta millään tavalla varma ja lopullinen tämäkään tapa ei ole.

Meidän kallioperämme vahvasta ja ehjästä rakenteesta on esitetty hyvin monenlaisia tulkintoja. Maailmalla on kuulemma myös kummasteltu sitä, että ydinjäte Suomessa aiotaan laittaa veden äärelle. Viime kierroksella Posivan osalta käsittelimme pitkään ja perusteellisesti kuparikapseleiden kestävyyttä, niitä ympäröivää bentoniittia. Tässä on kuulkaa tullut opiskeltua näitä asioita männä vuosina. Ja näitä tulee myös tulevaisuudessa arvioida kriittisesti, koska ydinjäte säilyy vaarallisena kymmeniätuhansia vuosia. Halusin, puhemies, nostaa nämä jätekysymykset esille, koska mielestäni tässäkin keskustelussa ne ovat olleet vähän lapsipuolen asemassa.

Ydinvoiman osalta on käytävä tässä nyt alkavassa käsittelyssä rehellistä keskustelua myös polttoaineen saamisesta. Uraanikaivoksiahan meillä ei ole koko läntisen Euroopan alueella ollenkaan. Hinta ja saatavuus voi näin ollen ainakin jossakin vaiheessa muodostua ongelmaksi. Louhinta aiheuttaa isoja ympäristö- ja ilmasto-ongelmia, eikä uraanin terveysriskejä oikeastaan vielä tunneta. Tässä viittaan kaivoslain käsittelyn yhteydessä ympäristövaliokunnan saamiin lausuntoihin Stukin ja Thl:n osalta. Halusin nostaa myös nämä kysymykset tässä keskustelussa vielä hieman framille.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen tänään kuunnellut pääministeri Vanhasen ja elinkeinoministeri Pekkarisen kiihkeää agitaatiota ydinvoiman rajun lisäämisen puolesta. Pakko on sanoa, että on vähän outo olo ollut. Muistan näet hyvin ajan, jolloin sekä kansanedustaja Vanhasen että kansanedustaja Pekkarisen ydinvoimakannat olivat kovin toisenlaiset. Monet nykyiset suuret plussat olivat miinuksia aikaisemmin. Tietenkin sitä toivoisi, että aatteet olisivat syviä ja mietittyjä, mutta tämmöistä se taitaa tämä nykypolitiikka olla. Kannat vaihtelevat tilanteen mukaan.

Omalta osaltani Tšernobylin ydinonnettomuus, ydinräjähdys, 1986 keväällä pakotti tarkastelemaan ydinvoiman kaikkia puolia, ja osoittautui, että ydinvoimaan liittyy todella suuria riskejä. Tämä ison riskin mahdollisuuskin on läsnä aina, kun ydinvoimasta puhutaan ja kun sitä käytetään, ja kysymys on myöskin jo uraanilouhoksista. Niissä on oma hankala puolensa. Myöskin ydinjätteeseen liittyy jotakin, voisi sanoa, epämiellyttävää. Satatuhatta vuotta radioaktiivisesti säteilevä jäte! Eivät ne ole pieniä asioita.

Käytiin Tšernobylissä ulkoasiainvaliokunnan matkan yhteydessä. (Ed. Korkeaoja: Kyllä käytiin!) Oli järkyttävää, sillä ne kaksi kaupunkia, jotka siellä tuhoutuivat, olivat täysin aavemaisia tänään, täysin aavemaisia tänään. Ne sijaitsevat noin 10 ja 20 kilometrin päässä tästä räjähtäneestä ydinreaktorista, ja ainakin se tuli varmaksi, että lähelle asutusta ydinvoimalaa ei saa tehdä.

Ministeri Pekkarinen on nyt kuitenkin saksalaisyhtiö E.ONin johtaman Fennovoiman ydinvoimalaa hyvin lähelle isoa asutusta sijoittamassa, jos se tuonne Simoon tulee, sillä sen ydinvoimalan paikka olisi Simon kunnan ja Kemin rajalla. 3 000 asukasta on sen suoja-alueen sisäpuolella, johon tämä ydinvoimala tulee, jos se sinne sijoitetaan. Kemin kaupunkiin on ydinvoimalan paikasta matkaa noin 15 kilometriä, suurin piirtein se matka, mikä Tšernobylin kaupunkiin oli siitä ydinvoimalasta, joka räjähti. Se oli täysin tuhoutunut. Panevat mietteliääksi tämmöiset käynnit, ja kun näkee sen paikan päällä, niin ei niitä ihan noin vaan voi ohittaa. Kaiken lisäksihän Lappi on vielä matkailualue, että jos siellä sattuu ydinvoimalassa jotakin, meillä tuhoutuu semmoinen matkailuimago, jota on vaivalla ja kovalla työllä ja paljolla rahalla myös rakennettu.

Lapissakin on vaihtoehto, parempi vaihtoehto. Se on uusiutuvan energian läpimurto, erityisesti metsähakkeen voimakas lisääminen. Lapissa tällä hetkellä vain 10 prosenttia energiapuusta on käytössä. Siihen pitäisi nyt satsata, bioenergian lisääminen sopii myös tähän Lapin luontokuvaan ja imagoon, mutta sille tielle ei nyt koko maan osalta ainakaan olla lähdössä, eikä ilmeisesti Lapissakaan päästä siihen, mihin voitaisiin päästä.

Lapissa on kaksi isoa hanketta bioenergian osalta: Rovaniemellä kaupungin bioenergialaitos, 160 miljoonaa euroa maksava hanke, jos se saadaan toteutettua. Tässä kuitenkin tarvittaisiin selvästi isompaa muiden mukaantuloa. Valtio nimittäin on luvannut — tässä on puhuttu näistä uusiutuvan energian isoista tuista — 4,9 miljoonaa euroa tähän 160 miljoonan euron investointiin. Tätä ovat käytännössä sitten ne tuet, kun niitä lähdetään katsomaan. Kemissä on Metsä-Botnialla iso hanke, jossa, jos se toteutuu, tuotetaan biodieseliä, useiden satojen miljoonien eurojen hanke, mutta tässäkin pitää valtion tulla mukaan ja vastaan ja auttamaan sitä toteutusta isoilla rahoilla varmaankin ennen kuin se toteutuu.

Näistä minusta löytyisi lappilainen ja suomalainen vaihtoehto sitten laajemminkin, tämmöisistä hankkeista, mutta niissä pitää olla todellisuudessakin sitten, eikä vaan vaalien aluspuheissa, sitä valtion isoa tukea. Muuten tämä uusiutuvan energian läpimurto jää toteutumatta ja ydinvoima jää ainoaksi muistomerkiksi energiaministeri Pekkarisen toimista.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Jos ihan tähän lyhyesti, tunnen sen Rovaniemen hankkeen ihan hyvin.

Ed. Tennilä, tämä vaihtuvahintainen uusiutuvan sähkön tuotantotuki tai verotukihan nyt auttaa, tulee vastaan sen puupolttoaineen käytössä siellä Rovaniemen laitoksessa, mikäli sinne sellainen rakennettaisiin. (Ed. Tennilä: Mutta entäs investoinneissa?) — Investoinnissakin on luvattu tukea. — Kaiken lisäksi se Rovaniemen hanke kuuluu päästökauppajärjestelmän piiriin, elikkä se pystyy hyötymään myös niistä päästöoikeuksista. Kun se sitä vanhaa saastuttavaa muuttaa uudelle päästöttömälle, se voi myydä niistä päästöoikeuksia, mitä sillä on, ja tienata. Sillä on kolme kanavaa, mitä kautta se voi hyödyntää. Nyt minä en varmuudella tiedä, kuinka paljon sillä päästöoikeuksia on, mutta yleensä on näin, kun tällainen investointi suoritetaan.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tekemässä varsin kauaskantoista ja vaikutuksiltaan valtavaa päätöstä Suomen tulevista energiaratkaisuista. Toivonkin, että kansanedustajat tämänhetkisestä ydinvoimakannastaan riippumatta ovat yksimielisiä siitä, että tämän mittaluokan asiat on käsiteltävä huolella ja perinpohjaisesti. Tämä edellyttää laajaa ja punnittua valiokuntakäsittelyä, ei kiireellä hutiloitua päätöstä. Erityisesti päätöstään epäröivien kannalta on tärkeää, että asiantuntijoita kuunnellaan mahdollisimman laajasti eri valiokunnissa. Jos ydinvoiman kannattajat ovat asiastaan varmoja, asiallisessa valiokuntakäsittelyssä ei pitäisi olla mitään pelättävää. (Ed. Korkeaoja: Ei ole!)

Ydinvoimaan liittyvien ongelmien lista on pitkä, kuten täällä käyty keskustelu on osoittanut.

Ed. Huovinen on aivan oikeassa siinä, että loppusijoittamisen ongelmia ei ole tässä keskustelussa pohdittu tarpeeksi. Onnettomuuden todennäköisyys on ehkä pieni, mutta vastineeksi sen seuraukset olisivat valtavat. Vuonna 2005 hyväksyttiin ydinvastuulaki, joka nosti merkittävästi ydinvoimayhtiöiden vastuuta mahdollisessa ydinvoimaonnettomuudessa. Tätä lakia ei kuitenkaan ole saatettu voimaan. Syy on se, että vakuutusyhtiöt eivät suostu vakuuttamaan ydinvoimaloita lain vaatimalla tavalla. Riski ja vastuu mahdollisen onnettomuuden seurauksista kaatuvat valtiolle. Ydinvoimarahastot kattavat vain pienen osan vakavan onnettomuuden taloudellisista seurauksista.

Korkea-aktiivisen ydinjätteen turvallista loppusijoitusta ei ole vielä ratkaistu missään. Asia on vasta tutkimus- ja kehitysasteella. Siitä huolimatta Suomesta ollaan suunnittelemassa kovaa vauhtia eurooppalaista ydinjätteen kaatopaikkaa.

Salissa on illan aikana toisteltu väitettä siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen monipuolistaisi energiavalikoimaa. Esitetyllä lisäydinvoimalla kuitenkin keskitetään voimakkaasti sähkömarkkinoita ydinvoimaan. Hehkutus ydinvoiman tuomasta energiaomavaraisuudesta ja työllistävästä vaikutuksesta on huvittavaa, kun kyse on lähinnä ulkomaalaisia työllistävästä, hyvin vähän pysyviä työpaikkoja synnyttävästä energiamuodosta. Nyt esitetyllä lisäydinvoimalla itse asiassa vahvistamme riippuvuuttamme tuontiuraanista ja ulkomaisesta asiantuntemuksesta ja teknologiasta. Päätökseen ei myöskään liity mitään mekanismia, jolla estettäisiin mahdollinen sähköntuonti Venäjältä, jos se tulisi kotimaista halvemmaksi.

Arvoisa puhemies! Ydinvoima on väärä ratkaisu turvallisuuden kannalta, huono ratkaisu huoltovarmuuden ja aluepolitiikan kannalta ja huono ratkaisu myös työllisyyden, yrittäjyyden ja kasvun kannalta. Sekä turvallisuuden, aluepolitiikan että huoltovarmuuden kannalta uusiutuvat energiamuodot ovat paljon parempi vaihtoehto. Sen lisäksi meillä on vielä huomattavasti varaa tehostaa energiankäyttöämme. Lisäydinvoimaesitys perustuu todella reippaaseen arvioon sähkönkulutuksen kasvusta. Hallituksen esitys perustuukin lähinnä metsäteollisuuden arvioihin ja toiveisiin eikä esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston tai Metsäntutkimuslaitoksen arvioihin paljon maltillisemmasta sähkönkulutuksen tulevaisuuden kasvusta.

Arvoisa puhemies! Päätösvalta asiasta on onneksi tässä salissa, ja todellakin toivon ja vetoan kansanedustajakollegoihin, että emme tee isänmaastamme ydinvoiman valtavaa koelaboratoriota ja ydinjätteen kaatopaikkaa.

Anna-Maja Henriksson /r:

Värderade herr talman! Vi debatterar idag regeringens förslag om att bevilja två nya kärnkraftstillstånd. Det beslut riksdagen kommer att fatta i den här fråga kommer att inte bara påverka oss här i dag, utan framför allt kommande generationer långt in i framtiden. Därför är det oerhört viktigt att denna fråga får ta den tid en grundlig och mångsidig behandling kräver.

Det finns, som i de flesta frågor, flera sätt att se på saken. Regeringens mål med att bevilja två nya kärnkraftstillstånd är bland annat att garantera energiförsörjningen för industrin och därmed också sysselsättningen i landet. Hur stort behovet av energi och elektricitet i framtiden är, är ett av de avgörande argumenten i frågan om kärnkraften borde byggas ut i Finland eller inte. Regeringen utgår från att vi behöver 98 terawattimmar 2020.

Vi är säkert alla överens om att vi borde få till stånd en bättre energieffektivitet i dag, såväl inom hushållen som inom industrin, och därigenom kunna spara el och energi. Samtidigt vet vi att vi i dag är tvungna att importera el från Ryssland för att tillgodose vårt energibehov. Den egenproducerade energin i Finland räcker helt enkelt inte till och vi är alltså inte självförsörjande.

Arvoisa puhemies! Minulle kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta on hyvin vaikea, jopa tuskallinen. Miksi? Periaatteessa en pidä päätösten tekemisestä, joilla ongelmat sysätään tulevien sukupolvien syliin. Tarkoitan tietenkin ydinvoimaprosessin yhteydessä syntyvää jätettä. Loppusijoituskysymystä ei ole kaikilta osin ratkaistu, niin kuin tässäkin salissa on moneen kertaan tänä iltana todettu.

Jätteen hajoaminen vie äärettömän pitkän ajan. Puhumme 10 000:sta, jopa 100 000 vuodesta. Voimme toki olettaa, että tämän alueen tekniikka tulee myös kehittymään tulevien vuosikymmenten aikana, mutta tosiasiaksi jää, että kyseessä on kuitenkin riskimomentti, jonka kanssa tulevat sukupolvet joutuvat elämään, ja tämä ei tunnu hyvältä.

Toisaalta voimme perustellusti kysyä, onko eettisesti paremmin puolustettavissa antaa naapurimaamme tulevien sukupolvien huolehtia siitä ydinsähköstä syntyvästä ydinjätteestä, jota tuomme Suomeen, ja taas toisaalta minä yleensä uskon vahvasti suomalaiseen insinööriosaamiseen ja myös tässä yhteydessä myönnän mieluummin lentäväni Finnairilla kuin Aeroflotilla, jos voin valita.

Herr talman! Finland har som medlem av EU förbundit sig att minska växthusgasutsläppen med 20 procent innan år 2020 samt öka andelen förnybar energi med 20 procent av den slutgiltiga förbrukningen. Regeringen har också tagit fram ett massivt paket för satsning på förnybara energikällor som uppgår till cirka 350 miljoner euro på årsnivå. Det är välkommet och nödvändigt.

Jag hoppas att vi inom en inte alltför avlägsen framtid ska få se faktiska utsläppsfria och kostnadseffektiva alternativ till kärnkraften. Då kan vi på allvar börja diskutera nedmontering av kärnkraften, inte utbyggnad, och börja diskutera på ett annat sätt än man gjorde i Sverige där man för 30 år sedan beslöt att avveckla kärnkraften och där man fortfarande inte kommit särdeles långt på den vägen.

Herr talman! Vad vi har framför oss nu är en oerhört viktig och stor fråga som kommer att sätta sin prägel på hur historien kommer att komma ihåg den här regeringen och riksdagen. Därför hoppas jag innerligt att behandlingen ges den tid som behövs. I ett tidsperspektiv där vi fattar beslut som påverkar framtiden för tiotusentals år framåt så kan faktiskt inte några månader spela någon större roll. För min del är det också klart att vi måste ha kvar såväl morot som piska i energipolitiken. Därför förefaller ett beviljande av två tillstånd överdrivet.

Jag skulle också ha velat höra minister Pekkarinen kommentera sin uppfattning om det verkliga behovet av elimport från Ryssland och hur han tror att de går ifall att man beviljar ett eller två tillstånd. Tror han på riktigt att importbehovet kommer att sluta? Men det här får vi återkomma till.