Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Paikkatietoinfrastruktuurin kehittäminen on meille suuri mahdollisuus kehittyä kansainväliseksi paikkatiedon innovatiiviseksi osaajaksi, kun lainsäädännön pullonkaulat saadaan avatuksi vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteita.

Paikkatietoon liittyvä kehittämistyö ja infrastruktuuri eivät suinkaan ole uusi asia, vaan työtä on eri muodoissaan tehty jo vuodesta 1984 lähtien, joten meillä on jo valmista korkeaa osaamista, ja se tulisi hyödyntää niin kansallisessa kuin kansainvälisessä ympäristössä. Selkeiden pelisääntöjen puute on haitannut paikkatietoresurssiemme hyödyntämistä, estänyt myös viranomaisyhteistyön sujuvuutta sekä uusien ja luovien kaupallisten paikkatietoon pohjautuvien palveluiden kehittämistä, joten tämä laki on tervetullut, joskaan se ei ole vielä aivan täydellinen.

Paikkatietoa koskevat keskeiset ongelmat voidaan niputtaa koskemaan aineiston hinnoittelua, saatavuutta, käyttöoikeuksia sekä yksityisyyden suojaa. Maailman mittakaavassakin huippulaatuisten suomalaisten kartta-aineistojen ja tietorekistereiden käyttöön sisältyy merkittävä mahdollisuus uusien palveluinnovaatioiden kehittämiselle ja jopa uusien yritysten ja työpaikkojen syntymiselle. Aineistojen tuoma kilpailuetu menee kuitenkin hukkaan, jos julkisin varoin kerätyt aineistot jäävät hinnoittelun vuoksi pienen piirin käyttöön, varsinkin kun tulevaisuuden kiinnostavimmat sovellukset, ne kuuluisat killer applicationit, nojaavat tietovarantojen oivaltavaan yhteiskäyttöön.

Arvoisa puhemies! Lounaispaikka eli Varsinais-Suomen paikkatietokeskus perustettiin vuonna 2002 tarkoituksena kehittää paikkatietojen käyttöä ja yhteistyötä alan toimijoiden välillä. Lounaispaikan karttapalveluiden kautta voidaan tarkastella yli 300:aa erilaista paikkatietoaineistoa päällekkäin. Suuri osa näistä aineistoista on tutkimusinventointeja ja -tuloksia sekä paikallisten ja valtakunnallisten aineistontuottajien yhdessä tuottamia aineistoja. Tällaista palvelua ei olisi pystytty tekemään ilman joustavaa aineistojen vaihtoa. Lisäksi lähes kaikki aineistot on saatu ilmaiseksi tähän palveluun. Esimerkiksi Norjassa ei ole peritty julkisilta toimijoilta enää vuoden 2003 jälkeen maksuja lainkaan ja heille maksuttomuus on tuonut enemmän palveluiden käyttäjiä, uusia sovelluksia ja nopeampaa tiedonvälitystä. Myös Yhdysvalloissa työministeri on nimittänyt paikkaan sidotun tiedon hyödyntämisen yhdeksi tietotekniikan kärkiteemoiksi ja verovaroin tuotettu paikkatieto on ilmaista kaikille käyttäjille. Olisi varsin toivottavaa, että meilläkin valtiovarainministeriö näkisi aineistojen maksuttomuuden tai edes kohtuullisen hinnoittelun etuna eikä taloudellisena taakkana.

Arvoisa puhemies! Meidän arjessamme on lukuisia sijainnin hyödyntämiseen pohjautuvia sovelluksia. Lenkkeilijä voi tarkistaa sijaintinsa tai näkövammainen kuunnella reittiohjeet kännykästään. Lisäksi paikkatietoa voitaisiin jo nyt käyttää muun muassa älykkään liikenteen apuvälineenä varoittamaan ruuhkista ja onnettomuuksista puuttumalla ylinopeuteen tai muistuttamalla turvavyön käytöstä. Tulevaisuudessa autoilun verotus, ruuhkamaksut ja autovakuutukset voivat perustua paikannukseen ja paikkatietoihin. Kaiken kaikkiaan paikallisiin ja globaaleihin ympäristöhaasteisiin voidaan vastata paremmin yhdistelemällä laajoja tietovarantoja.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että lakiehdotuksen pohjana olevan direktiivin vähimmäistoimeenpano on herättänyt arvostelua. Tyytyväisenä kiinnitin huomiota, että valiokunta korosti direktiiviä täydentävien tärkeiden toimenpiteiden olevan osana laajempaa julkisen hallinnon, tietohallinnon ja paikkatietoinfrastruktuurin kehittämistä, joka onneksi on jo vireillä.

Arvoisa puhemies! Taloudellisen kasvun ja innovaation tukemisen näkökulmasta tilanne on aivan selvä. Kansallinen paikkatietovaranto on saatava tutkimuksen, opetuksen ja tuotekehityksen käyttöön kohtuullisin kustannuksin silloin, kun se on mahdollista tietosuojan puitteissa.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Paikkatieto on avain arjen tietoyhteiskunnan palveluihin. Yhdessä paikantamisen ja tunnistamisen kanssa paikkatiedon mahdollisuudet ovat oikeastaan vain meidän mielikuvituksemme varassa. Siinä innovaatiotyössä suomalaiset paikkatiedot ovat tunnetusti maailman tarkimpien ja luotettavimpien joukossa. Siksi onkin niin suuri sääli, että nämä meidän julkisin varoin tuotetut tietomme ovat niin pahasti vajaakäytössä, kuten ed. Virolainen ansiokkaasti totesi. Sama pätee toki myös moniin muihin verovaroin tuotettuihin julkisiin tietovarantoihin, kuten säätietoihin.

Meidän arvokkaat, verovaroin luodut kansallistietovarantomme keräävät virtuaalista pölyä tiedostopalvelinten kiintolevyillä sen sijaan, että ne hyödyttäisivät täysimääräisesti suomalaista yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää. Suomessa harjoitettu paikkatietojen käyttöoikeus- ja maksuperustepolitiikka on johtanut käytännössä siihen, että viranomaiset usein keräävät ennemmin päällekkäistä tietoa kuin hyödyntävät jo olemassa olevia tietokantoja. Itse kerättyinä tiedot tulevat vaan halvemmiksi kuin mitä niistä naapurivirastolle jouduttaisiin irrottamiskustannuksina maksamaan.

Paikkatietovarantojen käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa on osoittautunut myös käytännössä mahdottomaksi. Oppilaitoksilla ei nykyisessä järjestelmässä ole yksinkertaisesti niihin varaa. Kenen etu se voi olla, että me emme pysty antamaan olemassa olevia tietoja tutkimuksen käyttöön?

Viranomaiset eivät osaa myöskään ottaa huomioon toistensa tietotarpeita omia paikkatietoaineistoja kerätessään. Myös tietojärjestelmien epäyhteensopivuus haittaa tietojen ristiinkäyttöä. Avointen rajapintojen luominen julkisiin tietojärjestelmiin on onneksi tämän hallituksen ohjelmassa, mutta urakka on valtava eikä yksi vaalikausi valitettavasti riitä sen loppuun saattamiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, kuten ed. Virolainen totesi, verovaroin tuotetut julkiset tiedot, myös paikkatiedot, ovat ilmaiseksi kaikkien käytettävissä, niin yksityisten kuin julkistenkin toimijoiden. Tämä periaate on poikinut lukuisia innovaatioita, liiketoimintaa ja verotuloja. Koko yhteiskunta on hyötynyt, ja nyt näitä tuotteita sitten tuodaan myös Suomeen.

Arvoisa puhemies! Tämä laki sallii edelleen maksujen perimisen julkisista paikkatiedoista. Se ei kuitenkaan velvoita siihen. Luotankin, että maksuperusteista vastaavassa valtionvarainministeriössä osataan laskea, osataan laskea, että julkisten tietojen avoin, ilmainen saatavuus on koko Suomen elinkeinoelämän, kansalaisyhteiskunnan, opetuksen ja tutkimuksen ja myös valtiontalouden etu. Eniten paikkatietojen laajamittaista hyödyntämistä edistäisivät avoimet sovellusrajapinnat, joiden kautta kuka tahansa kansalainen, kansalaisjärjestö, toinen viranomainen, jokin avoimen koodin projekti tai kaupallinen yritys voisi kehittää uusia paikkatietoja hyödyntäviä palveluita.

Kun esimerkiksi New Yorkin kaupunki joitakin aikoja sitten avasi omia tietokantojaan julkiseen käyttöön, kansalaiset loivat kuukaudessa, siis yhdessä kuukaudessa, yli 50 uutta näitä tietokantoja hyödyntävää erilaista palvelua, palveluja, joiden taloudellinen arvo oli miljoonia dollareita vuodessa ja joista maksettiin myös verot.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voin todeta, että edustajat Virolainen ja Kasvi ovat täysin oikeassa. Tämä oli myöskin valiokunnan tiedossa harvinaisen tasan tarkkaan, että näin asianlaita on. Professori Kalliola saattoi näitä tiedoksi vielä tuplaten. Se oli varmaan niin tuttua tekstiä ed. Virolaisen puheessa, että taisi olla professori Kalliolan tekstiäkin ystävällisesti jalostettu siinä, innovaatio sekin.

Samalla me totesimme, että tämä tehtävä on nyt kerta kaikkiaan eräällä tavalla kesken. Nyt on tämän inspire-direktiivin mukaisesti saatava aikaan se, mikä nyt on mietinnössä saatu aikaan hallituksen esityksen pohjalta. Sinne laitettiin sitten toivomus, kun tiedetään, että tämä innovaatiopuoli on työn alla, nimenomaan niistä näkökohdista, jotka liittyvät siihen, että tietosuojapuolella jnp. pitää tehdä paljon työtä niin, että ketään ei loukata ja asia hoidetaan sivistyneesti ja rakentavasti kuntoon. Tässä katsannossa, vaikka harvoin eduskunnassa ollaan täydellisesti oikeassa, kaksi edellistä puhujaa olivat.