Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallitus halusi antaa pääministerin ilmoituksen viime viikonvaihteessa tehdyistä päätöksistä. Myös eduskunnan puolelta tuli tämän kaltainen toive, ja tämä ilmoitus annetaan, ennen kuin eduskunta käsittelee varsinaista päätösasiaa, joka koskee Kreikan talouden vakauttamisesta esitettyä lainapakettia. (Hälinää)

Kiitos, arvoisa puhemies! — Eurooppa ja eurooppalaiset kansat ovat viimeisten kuukausien ja viikkojen aikana kohdanneet poikkeuksellisen suuria haasteita. Ennen viime viikonlopun kokousten päätöksiä markkinoiden luottamus EU-maiden ja etenkin eräiden Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaiden julkisen talouden kantokykyyn oli rajussa laskussa. Valtioiden uskottavuus taloudellisena toimijana ja lainan takaisinmaksajana horjui, ja luottamuksen rapautuminen oli monen maan kohdalla johtamassa kohtuuttomiin lainakorkoihin ja rahoitusvaikeuksiin.

Kriisille on ahkerasti etsitty syyllisiä. Tässäkin salissa on useaan otteeseen vaadittu tilille milloin pankkeja tai muita sijoittajia, milloin euroa ja Emu-jäsenyyttä, milloin liian hitaasti tai nopeasti ongelmaan tarttunutta Euroopan unionia. Todellisia syypäitä ovat kuitenkin monessa maassa harjoitettu vastuuton talouspolitiikka sekä siitä seuranneet ylivelkaantuminen ja romutettu kilpailukyky. Kreikassa syyllistyttiin edellisten hallitusten aikana jopa tahalliseen harhaanjohtamiseen ja tilastojen väärentämiseen. Näistä syistä alkunsa saanut markkinoiden levottomuus eskaloitui viime viikon aikana kestämättömäksi, ja erityisesti ongelmamaiden lainamarkkinoilla korot nousivat jyrkästi.

Edes kaikkein heikoimmassa tilassa olevan Kreikan tilanteen ratkaiseminen ei riittänyt rauhoittamaan tilannetta. Epäluottamuksen aalto voimistui ja leveni, ja laineet osuivat jo lähiympäristöön. Selviä tartuntaoireita Kreikan kriisistä alkoi ilmetä muun muassa Portugalin, Espanjan ja Irlannin valtionlainoissa ja luottoluokituksissa. Tauti oli leviämässä hallitsemattomiin mittoihin.

Valtioiden lainakustannusten kestämättömän nousun lisäksi kriisi saattoi uhata eurooppalaista pankkijärjestelmää ja tätä kautta koko euroalueen talouden elpymistä. Koska eurooppalaisella pankkisektorilla on merkittäviä saatavia valtioiden joukkovelkakirjoissa, markkinoilla alkoi esiintyä painavia huolia pankkijärjestelmän vakavaraisuudesta.

Loppuviikkoa kohti alkoi näkyä yhä selkeämmin viitteitä siitä, että epäluottamus pankkien välillä oli nopeasti kasvamassa. Tilanne alkoi huolestuttavasti muistuttaa syksyn 2008 tapahtumia. Oli selvää, että on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin tilanteen vakauttamiseksi ja dominoefektin estämiseksi rahoitusmarkkinoilla.

Oli toimittava nopeasti ja yhdessä. Euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden hallitusten päämiehet kokoontuivat viime perjantaina 7.5. Sovimme talouspolitiikan koordinaation pikaisesta tehostamisesta ja vaadimme komissiolta välittömästi esitystä Euroopan talouden vakauttamismekanismista. Esitys oli määrä saada valmiiksi puolessatoista vuorokaudessa ennen sunnuntaina 9.5. pidettävää EU-maiden valtiovarainministereiden ylimääräistä Ecofin-neuvoston kokousta.

Viikonlopun tiivis EU-kokouksien putki päätyi lopulta takaamaan systeemin kestävyyden järeällä rahoituspaketilla. Myös Kansainvälinen valuuttarahasto päätti tarvittaessa osallistua markkinoiden vakauttamiseen merkittävällä panoksella. Lisäksi Euroopan keskuspankki ilmoitti päätöksen jälkeen mittavista toimista, jotka EU:n ja Imf:n muodostaman vakauttamispaketin ohella turvaavat luottamuksen säilymistä Euroopassa. Välitön markkinareaktio sunnuntain jälkeen osoitti, että ratkaisu oli välttämätön ja mitoitukseltaan riittävän suuri. Markkinat ovat kuitenkin edelleen kiistatta hermostuneessa tilassa, minkä johdosta päätösten toimeenpanossa on tärkeätä edetä määrätietoisesti. Esitykset on myös hyväksyttävä ajallaan kansallisesti.

Viikonlopun vakauttamispaketti oli voimannäyttö EU:n yhteisestä tahtotilasta. Yhteinen poliittinen tahto voitti hallitsevat epäluulot. Yhteinen voimakas reaktio osoitti, kuinka päättäväisellä yhteistyöllä saadaan tuloksia aikaan. Keskinäinen luottamus vahvistui ei pelkästään rahoitusmarkkinoilla vaan myös jäsenmaiden välillä. EU-maiden keskinäinen luottamuksenosoitus palautti luottamusta myös markkinoille.

Arvoisa puhemies! Viikonloppuna sovittu vakauttamispaketti koostuu koko EU-alueen vakautusmekanismista, euroalueen uudesta perustettavasta rahoitusyhtiöstä sekä Kansainvälisen valuuttarahaston toimista. Lisäksi tulevat Euroopan keskuspankin toimet.

Paketin kokonaismäärä on enintään 750 miljardia euroa, mistä EU:n osuus on enintään 500 miljardia euroa ja Imf:n enintään 250 miljardia euroa.

Ensinnäkin päätettiin EU:n yhteisen vakautusmekanismin perustamisesta. Mekanismista olisi tarvittaessa myönnettävissä lainamuodossa rahoitusapua niille jäsenmaille, jotka saattaisivat muutoin ajautua vakaviin taloudellisiin ongelmiin. Tätä tarkoitusta varten, tätä vakautusmekanismia varten, varataan EU:n budjetista 60 miljardia euroa. Mekanismi on määräaikainen; se pidetään voimassa niin kauan kuin se on tarpeen rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamiseksi. Tuen myöntämiselle asetetaan tiukat ehdot, jotka vastaavat Imf:n vakautusohjelman ehtoja.

Toiseksi, euroalueen valtiot sopivat uuden erityisrahoitusyhtiön perustamisesta. Kyseinen yhtiö voisi hankkia euroalueen valtioiden takauksilla rahoitusta markkinoilta ja kanavoida luottoja rahoitusta tarvitseville valtioille. Euromaat sopivat tälle lainanotolle takauksen 440 miljardin euron määrään saakka. Eri euromaiden osuudet takuujärjestelystä perustuvat Ekp:n pääomaosuuksiin, kuten Kreikka-lainoissakin. Suomen osuus on 1,8 prosenttiyksikköä, mitä vastaava laskennallinen osuus 440 miljardista eurosta olisi 7,9 miljardia euroa. Osuus voi kuitenkin vaihdella, mikäli lainan tarpeessa oleva maa ei itse osallistu takausten antamiseen. Tämä valtiontakauksiin perustuva lainajärjestelyväline on luonteeltaan määräaikainen, kestoksi on määritetty 3 vuotta. Suomen osallistuminen takausjärjestelyyn edellyttää aina lopulta eduskunnan suostumusta. Hallitus antaa lähiaikoina eduskunnalle esityksen Suomen osallistumisesta erityisrahoitusyhtiöön. Lisäksi hallitus pyytää erikseen eduskunnan suostumukset valtiontakausten antamisesta, jos erityisrahoitusyhtiöltä pyydetään rahoitustukea.

Kolmanneksi, Imf ilmoitti osallistuvansa pakettiin edellä mainitulla enintään 250 miljardin euron lainalla.

Suomen lähtökohtana oli, että kokonaispaketin on oltava uskottava, vaikuttava ja kaikilta osin tiukan ehdollinen. Neuvoteltu paketti täyttää kaikki nämä ehdot. On myös muistettava, että kyse on lainoista ja tarve sellaisten nostamiseen ratkeaa vasta myöhemmin. Lisäksi on otettava huomioon, että jos joku euromaa tarvitsisi lähiaikoina rahoitusapua, se maksettaisiin ensi vaiheessa uudesta EU:n yhteisestä vakautusmekanismista eli EU-budjettiin varatusta 60 miljardista eurosta. Vasta toisessa vaiheessa, jos rahoitusapua tarvitaan lisää, sitä myönnetään euromaiden erityisrahoitusyhtiöstä.

Kokonaisuuden kannalta on myös erittäin tärkeää, että Euroopan keskuspankki on ilmoittanut tukevansa markkinoita ostamalla jälkimarkkinoilta sekä valtioiden että yritysten liikkeelle laskemia joukkovelkakirjalainoja parantaakseen toimimattomien markkinoiden syvyyttä ja likviditeettiä.

Arvoisa puhemies! Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan uudistamisen nopeuttaminen on keskeinen osa sunnuntaina sovittua pakettia. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat erityisesti johdannaismarkkinoiden tiukempi sääntely ja luottoluokituslaitosten roolin uudelleenarviointi. Suomi on tukenut jo aiempia pyrkimyksiä johdannaismarkkinoiden avoimuuden ja vakauden lisäämiseksi sääntelyteitse. Tämä työ onkin jo hyvässä vauhdissa. Työssä on tärkeä huomioida johdannaismarkkinoiden kansainvälinen luonne ja sen edellyttämä kansainvälinen sääntely-yhteistyö.

Viikonlopun neuvottelujen tuloksena päätettiin jatkaa työtä myös pankeilta perittävien vakausmaksujen säätämiseksi. Suomi on jo aiemmin ilmoittanut kannattavansa maksun harmonisointia EU-tasolla ja onnistui lopulta ajamaan tavoitteen myös sunnuntain kokouksen päätelmiin. Useat maat ovat finanssikriisin jälkeen ottaneet vakausmaksun käyttöön.

Vakausmaksun keräämisellä voidaan varautua tuleviin kriiseihin — ei sillä rahoiteta tätä kriisiä vaan varaudutaan tuleviin kriiseihin — ja varmistua siitä, että rahoitussektorin toimijat kattaisivat itse suuremman osan rahoituskriisien kustannuksista. Varojen keräämisen perustan harmonisointi EU-tasolla onkin kannatettavaa, vaikka varojen käyttö ja niiden hallinnointi tulisi tässä vaiheessa jättää kansalliseen harkintaan. Vakausmaksun yksityiskohtien päättämisessä ei ole kuitenkaan mielekästä kiirehtiä, vaan valmistelussa tulee painottaa malttia ja huolellisuutta. Valmistelussa tulee kiinnittää huomiota myös pankkien vakavaraisuusvaatimuksiin tuleviin muutoksiin.

Sunnuntaisessa paketissa päätettiin myös selvittää mahdollisuudet globaalin transaktioveron aikaansaamiseksi. Aiemmin erityyppisiä trans-aktioveroja on esitetty ratkaisuksi sekä rahoitusmarkkinoiden epävakauden vähentämiseksi että tulojen lähteeksi eri tarkoituksiin. Useissa maissa on jo käytössä joitain transaktioveroja, kuten leimaverot, ja arvopaperimarkkinoiden pitkälle keskitetty selvitystoiminta auttaisi veronkannossa.

Transaktioverojen selvitystyön yhteydessä on välttämätöntä pureutua myös mahdollisiin sudenkuoppiin, kuten veronkierron tai kuluttajille lankeavan kustannusnousun mahdollisuuksiin, ja löytää keinot niiden tilkitsemiseen.

Ministerit sopivat myös kiirehtivänsä työtä, joka liittyy rahoitussektorin kriisien hallintaan ja kriisinratkaisumenettelyihin. Suomi on pitänyt kriisinhallinnan kehittämistä EU:ssa erittäin tarpeellisena. Olemme myös toistuvasti korostaneet, että valvontaa ja kriisinhallintaa on kehitettävä samanaikaisesti eikä toisistaan käytännössä riippumatta. On tärkeää luoda tehokas ja nopea mekanismi, joka voi tarvittaessa hoitaa myös suurten ja monimutkaisten pankkien ongelmia. Se on perusedellytys kansainvälisten finanssikriisien ehkäisemiselle ja hallitsemiselle.

Arvoisa puhemies! Akuutin kriisin päälle kaatuessa huomio karkaa helposti pois niistä perussyistä, jotka ovat kriisiin johtaneet. Esimerkiksi Kreikan tapauksessa on jatkuvasti viitattu holtittomaan taloudenpitoon ja yli varojen elämiseen. Tämä kaikki pitää toki paikkansa. Mutta jos halutaan todella puuttua kehityksen suuntaan, on mentävä paljon syvemmälle ja nähtävä metsä puilta.

Pitkään on toisteltu sitä, että kreikkalaiset väärensivät numeroita ja antoivat komissiolle ja muille jäsenvaltioille väärää informaatiota. Tosiasiassa Kreikan talouden kehno tila ja talouden kilpailukyvyttömyys on ollut pitkään tiedossa paitsi komissiossa myös muissa jäsenvaltioissa ja rahoitusmarkkinoilla. (Ed. Pulliainen: Vuonna 1994!)

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että EU:lla ei tähän mennessä ole ollut mahdollisuutta tarttua kunnolla tällaisiin kehityskulkuihin. On ikään kuin pelattu samaa peliä samoilla säännöillä, mutta ilman tuomaria saatikka maalikameroita. Meillä ei ole ollut riittävän järeitä keinoja puuttua yksittäisten maiden vilpilliseen tai muutoin holtittomaan talouspolitiikkaan.

Kreikka on ollut yksi suurimpia, jollei suurin, EU:n rakennetukien vastaanottajista. Siitä huolimatta, tästä avusta huolimatta, Kreikan talouden rakenteet ja kilpailukyky ovat kaiken aikaa heikentyneet. Sen sijaan, että tavoiteltu jäsenvaltioiden lähentyminen olisi edennyt euroalueella, onkin tapahtunut eriytymistä. Tämä on ongelma, johon olisi pitänyt voida puuttua jo vuosikausia sitten.

Ongelman ydin on siinä, että meillä ei ole ollut riittäviä välineitä estää väärän suuntaista kehitystä ja politiikkaa. Euromailla on selvä yhteinen intressi ei vain finanssipolitiikan vaan myös talouspolitiikan koordinoimiseksi.

Kestämättömän taloudenpidon suhteen Kreikka ei valitettavasti ole yksittäistapaus. Haastavassa tilanteessa ovat monet muutkin EU- ja euroalueen maat. Joillakin näistä näyttää olleen taipumusta ajatella, että jäsenyys euroalueella merkitsee turvasatamaa eikä tarvetta uudistustoimiin Emu-jäsenyyden myötä enää ole. Tämä ajattelutapa heijastuu osin siinä kahtiajaossa, joka nyt leimaa euroaluetta. Eräät maat ovat vaarassa vajota heikon kilpailukyvyn ja hitaan talouskasvun ansaan, eikä edessä oleva väestön ikääntyminen suinkaan auta asiaa.

Arvoisa puhemies! Eurooppa ja erityisesti euroalue on suuren remontin tarpeessa. Tämän herätyksen suhteen kriisistä voidaan ajatella olleen ehkä jopa hyötyä. Eurooppa on selvinnyt tähän saakka ilman tuntuvaa rakennesopeutusta, vaikka sille olisi voinut olla suurikin tarve.

Viime viikonvaihteessa kyettiin torjumaan jo todennäköiseltä näyttänyt väkivaltainen sopeutus. Olisi kuitenkin virhe vetää johtopäätös, jonka mukaan asiat olisi nyt selvitetty eikä ongelmia enää olisi. Nämä hätäratkaisut antavat meille aikaa mutta eivät poistaneet itse syytä. Taustalla olevat isommat ongelmat ovat pitkälti rakenteellisia. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että ratkaisujen löytäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja vahvaa poliittista tahtoa.

Euroopan talouden uudistamiskeskustelussa on painotettu erityisesti julkisen talouden kestävyyttä ja velkaantumisen taittamista. Velkaantumisen kasvu voi velkadynamiikan vuoksi hitaan kasvun ja inflaation oloissa jatkua vielä pitkään, vaikka julkisen talouden tasapainottamisessa edettäisiinkin. Tästä syystä mikään 3 prosentin alijäämäraja ei todellakaan voi olla mikään maali, jonka saavuttamisen jälkeen kreikkalaiset tai edes suomalaiset voisivat olla tyytyväisiä. Sekin olisi vielä merkittävä alijäämä.

Komissio julkistaa tänään tiedonannon talouspolitiikan koordinaatiosta. Se käynnistää pelisääntöjen uudistamiseen tähtäävän keskustelun, joka jatkuu aina vuoden loppuun asti puheenjohtaja Van Rompuyn vetämässä työryhmässä. Suomella on selkeät lähtökohdat tähän työhön. Vakaus- ja kasvusopimusta on vahvistettava. Huomio on kiinnitettävä velkaantumiseen. Varoituksista piittaamattoman holtittoman taloudenpidon on johdettava uskottaviin, tuntuviin sanktioihin. Vapaaehtoisuuteen perustuvaa verokoordinaatiota on kehitettävä. Suomi on ajanut näitä tavoitteita jo pitkään, ja tätä työtä jatketaan aktiivisesti ja rohkeassa etukenossa.

Suurten alijäämien taustalla on riittämätön kilpailukyky globaaleilla markkinoilla. Kaikkien EU-maiden on panostettava entistä enemmän rakenteellisiin toimiin ja markkinoiden toiminnan tehostamiseen. Meillä ei ole varaa antaa kilpailukykymme rapautua. Työn alla oleva Eurooppa 2020 -strategia on tässä työssä tärkeässä roolissa.

Pitää tunnustaa se tosiasia, että Euroopan talouden kehitys ja kasvu ovat pitkään jääneet tuntuvasti jälkeen keskeisten kilpailualueiden talouden kehityksestä. Tämä on perimmältään tausta sille, että myös julkiset taloudet menevät tällaiseen alijäämään, ja tätä alijäämää on luonnollisesti toivottavasti nyt taakse jäänyt lama entisestään syventänyt. Mutta taustalla on se, että Euroopan kilpailukyky markkinoilla ei ole riittävä. Täällä tehdään 1—2 prosentin kasvua, kun Aasiassa puhutaan 4—5:n, jopa 8 prosentin kasvusta. (Ed. Kimmo Kiljunen: Lähtötaso on eri!) Tällaisessa tasoerossa julkiset taloudet eivät voi pärjätä. Julkiset taloudet eivät ole irrallaan siitä, mitä Eurooppa ja me suomalaiset pystymme joko palveluina tai tavaroina myymään maailmanmarkkinoille. Siitä reaalitalous muodostuu, sen varassa on myös julkinen hyvinvointi. (Ed. Gustafsson: Suomen kilpailukyky on hyvä!)

Unionin kaiken toiminnan on oltava johdonmukaista. On tiivistettävä toimintaa etenkin niillä alueilla, joilla yhteinen etu on konkreettisin ja joilla unioni on kasvun ja kilpailukyvyn kehittymisessä avainroolissa. Tällaisia alueita ovat erityisesti sisämarkkinoiden kehittäminen, mukaan lukien digitaaliset sisämarkkinat, talouspolitiikan eri osa-alueet, ilmasto- ja energiapolitiikka sekä investoinnit tulevaisuuteen, kuten tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Pitää olla uskallusta syventää yhteistyötä myös uusille alueille, jos olemassa olevien pullonkaulojen poistaminen sitä vaatii.

Arvoisa puhemies! Syksyllä 2008 teimme nyt tehtyä vielä suurempia päätöksiä rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi ja elvytystoimiksi. Silloin oli selvää, että pysyvä tulos saadaan aikaan vain muuttamalla rahoitusjärjestelmää koskevia sääntöjä. Sääntöjen uudistustyötä tehdään nyt myös kansainvälisellä yhteistyöllä. Palautan mieliin sen, että teimme tässä salissa vakavan päätöksen: muistaakseni annoimme 50 miljardin euron takuut tarvittaessa pankkijärjestelmälle. (Ed. Saarinen: Kotimaisille pankeille!)

Vielä muutama päivä sitten Eurooppa oli uuden vakavan tilanteen edessä, samanlaisen kuin 2008 syksyllä. Markkinat olivat levottomat, monen valtion rahoituskyky horjui, ja epäluottamus ehti jo heijastua myös muihin maanosiin. Alkavan kriisin viheltäminen poikki oli välttämätöntä, ja siihen tarvittiin viime viikonloppuna sovittua uskottavaa eurooppalaista vakauttamispakettia. — Täältä välihuudettiin äsken, että silloin syksyllä 2008 annoimme sen kotimaisille pankeille. Entä jos me silloin olisimme tehneet vain Suomessa tämän takauspäätöksen, muualla maailmassa ei olisi yhteistyöllä tehty vastaavia? (Ed. Laukkanen: Hyvä kysymys!) Luuletteko, että olisimme olleet turvasatamassa? Ei todellakaan. Päinvastoin, syksyn 2008 esimerkillä ja onnistumisella estettiin romahdus. Se tapahtui vain ja ainoastaan yhteistyöllä, saman sisältöisillä päätöksillä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Aasian keskeisissä talouksissa, Venäjällä, yhdessä kansainvälisellä yhteistyöllä. Samanlaista yhteistyötä tarvitaan myös nyt. (Välihuutoja vasemmalta) Yksittäisten maiden toiminta ei riitä maailmassa, jossa raha virtaa vapaasti. (Ed. Saarinen: Japani antoi omilleen!)

Tehty viikonlopun paketti oli välttämätön ja oikein mitoitettu. Se antoi vaikeuksissa olleille maille lisäaikaa tasapainottamistoimien toteuttamiseen, vaikka ei ratkaissutkaan pinnan alla olevia kriisin todellisia syitä. Siksi on puututtava myös niihin.

Kun poliittisina päättäjinä vedämme johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut ja mitä hallitus nyt esittää, pätee edelleen se erään kokeneen poliitikon neuvo, että kantamme olkoon sellainen, joka on järkevä ja jota voidaan puolustaa kaikissa olosuhteissa.

Valtio, joka elää vuosikaudet yli varojensa, on itse johtanut itsensä pulaan. Syy ei ole niiden pankkien tai eläkerahastojen, jotka ovat vuosia sitten silloisella korolla lainanneet tällaiselle maalle rahaa. Kenet se pelastaa, että pankkeja syytetään jonkun maan ahdingosta? Neuvooko joku, että suomalaisten pankkien tai eläkerahastojen olisi pitänyt vetää varansa pois ongelmamaasta? Että jokaisessa maassa tehtynä se olisi vakauttanut tilannetta? Tai että Euroopan kansojen edun mukaista rahamarkkinajärjestelmää kehitettäisiin vastustamalla Kreikan lainoitusta tai eurooppalaista vakauttamispakettia? (Oikealta: Hyviä kysymyksiä!)

Vaikka uhkaava kriisi saatiin nyt taltutettua ennen täydellistä kaaosta, olisi virhe kuvitella, että voisimme vain palata entiseen. EU ja yli varojensa eläneet jäsenmaat saivat opetuksen yhdennellätoista hetkellä. Välttämättömät hätäkorjaukset saatiin tehtyä, mutta perusremontti on vielä tekemättä. Tässä remontissa unionin pitää muuttaa pelisääntöjään ja tehostaa niiden noudattamista. Vastaavasti jäsenmaiden on välttämätöntä uudistaa ja tasapainottaa talouttaan sekä parantaa tuottavuutta. Tämä on ainut tie työn, toimeentulon ja hyvinvoinnin luomiseksi, ja uskon, että Eurooppa ja Suomi sen osana pystyy siihen.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että ruotsinnos liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen esittämä ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Regeringen ville ge en upplysning från statsministern om de beslut som fattades senaste veckoslut. Också riksdagen kom med ett motsvarande önskemål och denna upplysning ges före riksdagen behandlar det egentliga beslutsärendet som gäller det lånepaket som föreslagits för att stabilisera Greklands ekonomi.

Europa och de europeiska nationerna har under de senaste månaderna och veckorna mött exceptionellt stora utmaningar. Före de beslut som fattades vid mötena i helgen var marknadens förtroende för den offentliga ekonomins bärkraft i EU-länderna och i synnerhet i vissa medlemsländer i den europeiska ekonomiska och monetära unionen starkt i dalande. Staternas trovärdighet som ekonomiska aktörer och deras förmåga att återbetala lån vacklade och det försämrade förtroendet höll för flera länders del på att leda till orimliga låneräntor och finansieringsproblem.

Man har aktivt letat efter skyldiga till krisen. Också i denna sal har man ett flertal gånger velat ställa än banker eller andra investerare, än euron eller medlemskapet i Emu, än Europeiska unionen, som har ingripit antingen för snabbt eller för långsamt, till svars för det skedda. Den verkliga orsaken är dock den ansvarslösa ekonomiska politik som har förts i många länder och den överskuldsättning och raserade konkurrenskraft som följt på den. I Grekland gjorde de tidigare regeringarna sig till och med skyldiga till avsiktligt vilseledande och förvanskning av statistik. Den oro på marknaden som kan härledas till detta eskalerade förra veckan till ohållbara proportioner och räntorna på lånemarknaden steg kraftigt i synnerhet i de problemdrabbade länderna.

Lösningen på situationen i Grekland, som hade drabbats allra värst, räckte inte till för att stabilisera situationen. Vågen av misstroende stärktes och spreds och nådde även den närmaste omgivningen. Tydliga symptom på smitta från den grekiska krisen kunde skönjas i statslånen och kreditvärderingen för bl.a. Portugals, Spaniens och Irlands del. Krisen höll på att spridas okontrollerat.

Förutom en orimlig höjning av staternas lånekostnader hade krisen också kunnat hota det europeiska banksystemet och härigenom återhämtningen av ekonomin i hela euroområdet. Eftersom den europeiska banksektorn har betydande fordringar i staternas masskuldebrev, uppstod det på marknaden en djup oro över banksystemets soliditet.

Mot slutet av veckan syntes allt tydligare tecken på att misstroendet mellan bankerna växte snabbt. Situationen började bli oroväckande lik händelserna hösten 2008. Det var klart att kraftfulla åtgärder måste vidtas för att stabilisera situationen och hindra en dominoeffekt på finansmarknaden.

Vi var tvungna att agera snabbt — och tillsammans. Fredagen den 7 maj samlades euroländernas regeringschefer. Vi kom överens om att snabbt effektivisera samordningen av den ekonomiska politiken och vi krävde att kommissionen omedelbart skulle lägga fram ett förslag till en stabiliseringsmekanism för den europeiska ekonomin. Förslaget skulle färdigställas på ett och ett halvt dygn före EU-finansministrarnas extrainsatta Ecofinrådsmöte den 9 maj.

Den intensiva räckan av EU-möten under veckoslutet avslutades med att systemet tryggades med hjälp av ett kraftfullt finansieringspaket. Också Internationella valutafonden (Imf) bestämde sig för att vid behov delta i stabiliseringen av marknaden med en betydande insats. Efter beslutet meddelade dessutom Europeiska centralbanken om omfattande åtgärder som vid sidan av EU:s och Imf:s stabiliseringspaket ser till att upprätthålla förtroendet i Europa. Den omedelbara reaktionen på marknaden efter söndagen visade att lösningen var nödvändig och tillräckligt omfattande. Det råder ändå utan tvivel fortfarande nervositet på marknaden och därför är det viktigt att framskrida målmedvetet när det gäller verkställigheten av besluten. Förslagen måste också inom sinom tid godkännas nationellt.

Helgens stabiliseringspaket var ett kraftprov på EU:s gemensamma vilja. Den gemensamma politiska viljan segrade över den okontrollerade misstron. Den gemensamma, kraftfulla reaktionen visade hur vi genom målmedvetet samarbete kan nå resultat. Det ömsesidiga förtroendet stärktes, inte bara på finansmarknaden utan också mellan medlemsländerna. Det ömsesidiga förtroende som EU-länderna visade varandra återställde också förtroendet på marknaden.

Det stabiliseringspaket man enades om i helgen består av en stabiliseringsmekanism för hela EU-området, ett nytt finansbolag i euroområdet och åtgärder som Internationella valutafonden ska vidta. Till detta kommer ännu de åtgärder som Europeiska centralbanken ska vidta.

Paketet är sammanlagt värt högst 750 miljarder euro, varav EU svarar för högst 500 miljarder euro och Imf för högst 250 miljarder euro.

För det första fattade man beslut om att inrätta en gemensam stabiliseringsmekanism för EU. Mekanismen kan vid behov bevilja finansiell hjälp i form av lån till sådana medlemsländer som i annat fall riskerar att drabbas av allvarliga ekonomiska problem. För detta syfte ska 60 miljarder euro reserveras i EU-budgeten. Mekanismen är tidsbestämd, vilket innebär att den används så länge som det är nödvändigt för att säkerställa stabiliteten på finansmarknaden. För beviljandet av stöd ställs strikta krav som motsvarar de krav som ställs för Imf:s stabiliseringsprogram.

För det andra kom staterna inom euroområdet överens om inrättandet av ett nytt specialfinansieringsbolag (special purpose vehicle). Bolaget kan med borgen från staterna i euroområdet söka finansiering på marknaden och kanalisera krediterna till de stater som är i behov av finansiering. Euroländerna kom överens om en borgen på 440 miljarder euro för sådan låntagning. Euroländernas andelar av borgensarrangemanget baserar sig på deras andelar i Europeiska centralbanken, precis som i fråga om lånen till Grekland. Finlands andel är 1,80 procent, vilket motsvarar 7,9 miljarder euro av 440 miljarder euro. Andelen kan ändå variera, beroende på om det land som är i behov av lån självt inte deltar i finansieringen. Detta redskap för lånearrangemang som grundar sig på statsborgen är tidsbundet och har fastställts för tre år. För Finlands deltagande i borgensarrangemangen krävs slutligen riksdagens samtycke. Regeringen överlämnar inom kort en proposition till riksdagen med förslag till Finlands deltagande i specialfinansieringsbolaget. Dessutom begär regeringen separat riksdagens samtycke till givande av statsborgen, om finansieringsstöd begärs av specialfinansieringsbolaget.

För det tredje meddelade Internationella valutafonden att den deltar i paketet med ovan nämnda belopp på högst 250 miljarder euro.

Finlands utgångspunkt var att helhetspaketet ska vara trovärdigt, kraftfullt och till alla delar strikt villkorligt. Det paket som nu har förhandlats fram uppfyller alla dessa krav. Vi bör också komma ihåg att det är fråga om lån och att behovet att lyfta lånen klarnar först senare. Dessutom bör det beaktas att om något land inom euroområdet inom kort behöver finansiell hjälp, så betalas hjälpen i första hand ur EU:s nya gemensamma stabiliseringsmekanism, alltså av den summa på 60 miljarder euro som reserverats i EU-budgeten. Det är först i andra hand, om det behövs fortsatt finansiell hjälp, som den beviljas ur euroländernas specialfinansieringsbolag. Med tanke på helheten har också Europeiska centralbankens besked om att den stöder marknaden genom att på sekundärmarknaden köpa masskuldebrevslån som emitterats av stater och företag, för att öka djupet och förbättra likviditeten på marknader som inte fungerar ytterst stor betydelse.

Att försnabba reformen av regleringen av och tillsynen över finansmarknaden är en viktig del av det paket som antogs i söndags. Till denna helhet hör särskilt en striktare reglering av derivatmarknaden och en omvärdering av kreditvärderingsinstitutens roll. Finland har också stött de tidigare strävandena att öka derivatmarknadens öppenhet och stabilitet genom lagstiftningsåtgärder. Detta arbete har kommit bra igång. I arbetet är det viktigt att beakta derivatmarknadens internationella karaktär och det internationella samarbete som krävs för regleringen av den.

Som ett resultat av de förhandlingar som fördes i helgen bestämdes att arbetet med att utarbeta bestämmelser om en stabilitetsavgift för banker fortsätter. Finland hade redan tidigare meddelat att det understöder en harmonisering av avgiften på EU-nivå och lyckades till slut få med detta mål i slutsatserna för söndagens möte. Flera länder har efter finanskrisen tagit i bruk en stabilitetsavgift.

Genom att ta ut en stabilitetsavgift kan man bereda sig på framtida kriser och försäkra sig om att aktörerna inom finansieringssektorn själva täcker den största delen av kostnaderna för finanskriser. En harmonisering av grunderna för hur medel tas ut på EU-nivå bör understödas, trots att användningen och förvaltningen av medlen i det här skedet bör vara beroende av prövning på det nationella planet. Det är ändå inte meningsfullt att påskynda ett fastställande av detaljer för stabilitetsavgiften, utan i stället bör man betona tålamod och omsorgsfullhet vid beredningen. Vid beredningen bör kommande förändringar i bankernas kapitalkrav också beaktas.

I samband med söndagens paket beslutade man också att utreda möjligheterna att få till stånd en global transaktionsskatt. Olika slags transaktionsskatter har tidigare lagts fram som en lösning både när det gäller att minska instabiliteten på finansmarknaderna och som en inkomstkälla för olika ändamål. I många länder tillämpas redan vissa transaktionsskatter, t.ex. stämpelskatter, och den långt centraliserade clearingverksamheten på värdepappersmarknaden skulle vara ett stöd vid skatteuppbörden.

När transaktionsskatterna utreds måste man också beakta eventuella fallgropar, såsom skattesmitning och den eventuella kostnadsökning som drabbar konsumenterna, och hitta sätt att åtgärda dessa.

Ministrarna kom också överens om att påskynda arbetet med krishantering och förfaranden för krislösning inom den finansiella sektorn. Finlands ståndpunkt har varit att utvecklandet av krishanteringen inom EU har varit ytterst viktigt. Vi har också vid upprepade tillfällen betonat att övervakningen och krishanteringen måste utvecklas sida vid sida och inte oberoende av varandra. Det är viktigt att skapa en effektiv och snabb mekanism som vid behov kan avhjälpa problemen också i stora och invecklade banker. Det är en grundläggande förutsättning för förebyggandet och kontrollen av internationella finanskriser.

Vid en akut kris är det lätt hänt att man glömmer de grundläggande orsakerna till krisen. Till exempel när det gäller Grekland har det upprepade gånger påpekats att ekonomin sköts vårdslöst och att landet lever över sina tillgångar. Allt detta stämmer visserligen. Men om vi verkligen vill bryta utvecklingstrenden, måste vi gå mycket djupare än så. Vi måste se skogen för träden.

Länge har det upprepats att grekerna förfalskade siffror och gav kommissionen och de andra medlemsstaterna vilseledande information. Faktum är att man länge känt till Greklands usla ekonomi och brist på konkurrenskraft, inte bara i kommissionen utan också i de andra medlemsstaterna och på finansmarknaderna.

Här bör vi komma ihåg att EU hittills inte har haft möjlighet att ingripa i utvecklingen. Man har så att säga spelat samma spel enligt samma regler, men utan domare och målkameror. Vi har inte haft tillräckligt effektiva metoder att ingripa i enskilda länders ohederliga eller i övrigt vårdslösa ekonomiska politik.

Grekland har varit en av de största mottagarna — om inte den allra största — av EU:s strukturstöd. Trots det har strukturerna och konkurrenskraften i den grekiska ekonomin hela tiden försvagats. I stället för den eftersträvade tillnärmningen av medlemsstaterna i euroområdet har vi fått en särutveckling. Detta är ett problem som borde ha kunnat åtgärdas för åratal sedan.

Problemets kärna är att vi inte haft tillräckliga verktyg att förhindra en missriktad utveckling och politik. Euroländerna har ett klart gemensamt intresse när det gäller att samordna inte bara finanspolitiken utan också den ekonomiska politiken.

När det gäller ohållbar ekonomi är Grekland tyvärr inget särfall. Också många andra länder inom EU och euroområdet står inför stora utmaningar. Det verkar som om vissa av dessa länder tenderat att tänka att medlemskapet i euroområdet är en trygg hamn och att något reformbehov inte längre föreligger i och med Emu-medlemskapet. Detta tänkesätt syns delvis i den tudelning som nu präglar euroområdet. Vissa länder riskerar att gå ner sig i den svaga konkurrenskraften och den långsamma ekonomiska tillväxten, och att befolkningen åldras hjälper inte saken.

Europa och framför allt euroområdet är i behov av en stor sanering. Med tanke på detta kan krisen ses som en väckarklocka i rättan tid. Europa har hittills klarat sig utan någon större strukturanpassning, även om situationen mycket väl kunde ha varit den motsatta.

I helgen lyckades vi hindra den påtvingade anpassning som redan verkade sannolik. Det vore ändå ett stort misstag att dra slutsatsen att saken nu är avklarad och att inga problem längre finns. Dessa nödlösningar ger oss tid men avlägsnade inte själva problemet. De större problem som ligger bakom krisen är i hög grad strukturella. Därför är det förståeligt att det krävs långsiktighet och en stark politisk vilja för att vi ska kunna lösa problemen.

I diskussionen om en reform av den europeiska ekonomin har det framför allt betonats att den offentliga ekonomin måste vara hållbar och att skuldsättningen måste stoppas. Den ökande skuldsättningen kan på grund av skulddynamiken fortsätta en längre tid i ett klimat av långsam tillväxt och inflation, även om framsteg görs när det gäller att balansera den offentliga ekonomin. Därför är en underskottsgräns på 3 procent inget mål som grekerna eller ens finländarna kan vara nöjda med att uppnå. Också det skulle fortfarande vara ett betydligt underskott.

Kommissionen offentliggör i dag ett meddelande om samordning av den ekonomiska politiken. Därmed inleds en diskussion med syfte att förnya spelreglerna. Den pågår fram till årets slut i en arbetsgrupp som leds av ordförande Van Rompuy. Finlands utgångspunkter i detta arbete är entydiga. Stabilitets- och tillväxtpakten måste stärkas. Skuldsättningen måste ligga i fokus. Att trots varningar sköta ekonomin på ett vårdslöst sätt måste leda till trovärdiga, kännbara sanktioner. En skattesamordning på frivillig basis måste utvecklas. Finland har länge arbetat för dessa mål. Vi fortsätter aktivt och progressivt med vårt arbete.

Bakom de stora underskotten ligger en otillräcklig konkurrenskraft på den globala marknaden. Alla EU-länder måste göra större satsningar än hittills på strukturella åtgärder och effektivisering av marknaderna. Vi har inte råd att låta vår konkurrenskraft förtvina. Den aktuella Europa 2020-strategin spelar en viktig roll i detta arbete.

Man måste erkänna det faktum att den europeiska ekonomins utveckling och tillväxt en längre tid märkbart blivit efter den ekonomiska utvecklingen i de centrala konkurrensområdena. Det här är i grund och botten orsaken till att också offentliga ekonomier går in i ett sådant här underskott. Detta underskott har den ekonomiska recessionen som förhoppningsvis nu ligger bakom oss ytterligare fördjupat. Men i bakgrunden ligger det faktum att Europas konkurrenskraft på marknaderna inte är tillräcklig. Här ligger tillväxten på 1—2 procent medan man i Asien talar om en tillväxt på 4—5, till och med 8 procent. Vid sådana här nivåskillnader kan de offentliga ekonomierna inte klara sig. De offentliga ekonomierna är inte fristående från det som Europa och vi finländare antingen genom tjänster eller varor kan sälja på världsmarknaden. Av detta skapas realekonomin, och på den beror också det allmänna välmåendet.

All unionens verksamhet måste vara konsekvent. Vi måste intensifiera verksamheten framför allt på de områden där det gemensamma intresset är mest konkret och där unionen spelar en avgörande roll för tillväxten och utvecklandet av konkurrenskraften. Sådana områden är bland annat utvecklandet av den inre marknaden, inbegripet en digital inre marknad, den ekonomiska politikens olika delområden, klimat- och energipolitiken samt investeringarna i framtiden, t.ex. i forskning och innovationer. Vi måste våga fördjupa samarbetet också på nya områden, om det är vad som krävs för att avlägsna existerande flaskhalsar.

Hösten 2008 fattade vi ännu större beslut än nu om stabilisering och stimulansåtgärder på finansmarknaderna. Då stod det klart att bestående resultat kan uppnås endast genom att reglerna för finanssystemet ändras. Nu uppdateras reglerna också genom internationellt samarbete. Jag ber er komma ihåg att vi i den här salen fattade ett allvarligt beslut: vad jag minns gav vi en borgen på 50 miljarder euro vid behov för banksystemet.

Bara för några dagar sedan stod Europa inför en ny allvarlig situation, en likadan som hösten 2008. Marknaderna var oroliga, många staters finansieringsförmåga vacklade och bristen på förtroende hann få effekter också i andra världsdelar. Att avblåsa den begynnande krisen var nödvändigt, och för det krävdes det trovärdiga europeiska stabiliseringspaket som antogs i helgen. — I ett inpass sades det just att vi då hösten 2008 gav det åt inhemska banker. Men om vi då endast i Finland hade fattat det här borgensbeslutet och det på övriga ställen i världen inte genom samarbete hade fattats motsvarande? Tror ni att vi hade varit tryggt i hamn? Verkligen inte. Tvärtom, med det exemplet och framgången hösten 2008 förhindrades en krasch. Det skedde endast genom samarbete, genom beslut med samma innehåll i Europa, Nordamerika, i de centrala ekonomierna i Asien och i Ryssland, gemensamt genom internationellt samarbete. Ett likadant samarbete behövs också nu. Enskilda länders åtgärder räcker inte till i en värld där pengarna flyter fritt.

Paketet som gjordes upp i helgen var nödvändigt och rätt dimensionerat. Det gav de drabbade länderna en tidsfrist att vidta stabiliseringsåtgärder, även om det inte löste de bakomliggande orsakerna till krisen. Därför måste vi nu också ta itu med dem.

När vi som politiska beslutsfattare drar slutsatser av vad som har hänt och vad regeringen nu föreslår, gäller fortfarande det råd som en erfaren politiker en gång gav. Låt vår ståndpunkt vara förnuftig och sådan att den kan försvaras under alla omständigheter.

En stat som i åratal levt över sina tillgångar har själv försatt sig i knipa. Felet kan inte sökas hos de banker eller pensionsfonder som för flera år sedan till dåvarande ränta lånade ut pengar till landet. Vem är behjälpt av att bankerna anklagas för ett enskilt lands trångmål? Kommer någon med rådet att finska banker och pensionsfonder borde ha dragit tillbaka sina medel ur problemlandet? Att det hade stabiliserat läget om alla länder hade gjort så? Eller att ett penningmarknadssystem som ligger i de europeiska nationernas intresse utvecklas genom att man motsätter sig lånet till Grekland eller det europeiska stabiliseringspaketet?

Även om den hotande krisen denna gång kunde motas i grind innan totalt kaos utbröt, vore det ett misstag att tro att vi kan återgå till gamla vanor. EU och de medlemsstater som levt över sina tillgångar fick sig en läxa i grevens tid. Akuta nödåtgärder vidtogs, men nu återstår en grundlig sanering. Unionen måste ändra sina spelregler och bättre se till att de följs. Medlemsstaterna å sin sida måste omstrukturera och balansera sin ekonomi och förbättra sin produktivitet. Endast så kan vi skapa arbete, utkomst och välfärd. Jag är övertygad om att Europa, och Finland som en del av Europa, går i land med det.

Valtiovarainministeri Jyrki  Katainen

Arvoisa herra puhemies! Maailmantaloutta ja Suomea uhkasi viime viikolla akuutisti uusi lama. Jos Kreikan valtiolle lainaa myöntäneet tahot olisivat jääneet ilman rahojansa, olisi tämä luottamuspula voinut käynnistää paniikin, jossa monen muunkin maan maksukyky olisi asetettu epäilyn alle. Valtioiden lainapapereiden muuttuminen arvottomiksi olisi ollut vaikutuksiltaan moninkertainen verrattuna toissa vuonna maailmantalouden laman käynnistäneen Lehman Brothersiin ja subprime-luottoihin kohdistuneeseen kriisiin.

Lama iski Suomeen koviten. Kun maailmankauppa pysähtyy, niin vientivetoiset maat ovat kovimpia kärsijöitä. Ensimmäisen laman elvytimme kymmenillä miljardeilla. Työttömyys ei päässyt repsahtamaan niin pahaksi kuin olisi voinut kuvitella. Velkarahalla huolehdimme, että lama ei iskenyt suomalaisten arkeen niin kovalla vauhdilla kuin 8 prosentin bkt:n pudotus olisi antanut ymmärtää. Toiseen lamaan meillä ei olisi enää varaa elvyttää. Se tietäisi kurjuutta ja köyhyyttä meille tavallisille suomalaisille.

Jo toisen kerran vähän ajan sisällä olemme joutumassa toisten tekemien sotkujen kärsijöiksi. Meidän on toimittava. On estettävä luottamuspula valtioita kohtaan lainamarkkinoilla.

Suomi päätti euromaiden kanssa operaatiosta, jossa Kreikkaa ei päästetä kaatumaan. Kreikka pistetään rajulle talouskuurille. Sillä aikaa muut euromaat huolehtivat Kreikan valtionlainojen uusimisesta. Kun talouskuuri on käyty läpi ja Kreikka saa lainaa taas markkinoilta järkevillä ehdoilla, se maksaa euromaiden korkeakorkoiset lainat takaisin. Kreikan lainapaketti rakennettiin yksi yhteen Suomen ajamien tavoitteiden mukaisesti. Halusimme Imf:n mukaan kovasta vastustuksesta huolimatta, vaadimme vastikkeeksi rajun talouskuurin, ja lainojen piti olla kahdenvälisiä.

Toimenpiteet Kreikan auttamiseksi osoittautuivat tarpeelliseksi mutta valitettavan riittämättömiksi. Myös muiden heikossa rahoitusasemassa olevien euromaiden riskilisät nousivat Kreikan vuoksi. Jälleen viime viikonloppuna piti toimia. Kyseessä on taistelu kansanvalta vastaan markkinavoimat. Tämän taistelun päätimme voittaa.

Suomen tavoitteet neuvotteluissa olivat: ensimmäiseksi avun tiukka vastikkeellisuus, toiseksi Imf:n mukana olo, kolmanneksi riittävän suuret toimet, joilla markkinat vakautetaan. Nämä tavoitteet täyttyivät yhteensä 750 miljardin euron vakautuspaketissa.

SDP on ilkkunut, että olisin vaihtanut kantaani, kun Kreikka-paketissa vaadin lainojen kahdenvälisyyttä ja nyt koko euroalueen vakautusjärjestely toteutetaan yhteisen erityisrahoitusyhtiön kautta, jonka lainansaannin olemme osaltamme jo sitoutuneet takaamaan. Siis on ilkuttu, että Saksa ja Suomi olisivat jotenkin vaihtaneet kantaansa.

Kannattaisi kuitenkin ensin tarkistaa ennen kuin räksyttää, mikäli se nykypopulistiselta menolta on enää mahdollista. (Hälinää) Kreikkaa ja muuta euroaluetta ei voi auttaa samalla järjestelyllä johtuen EU:n oikeusperustasta. Kreikka on vääristelyllä ja holtittomuudellaan saattanut itsensä ongelmiin. Silloin EU:n säännöt kieltävät yhteisluototuksen. Myös poliittinen motiivi on ollut meillä selkeä. Jos vääristelee, aiheuttaa itse omat ongelmansa, sitä ei voi mennä pelastamaan yhteisellä luototuksella, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Avun on oltava jäsenmaiden välistä tällaisissa tapauksissa, kun omalla vääristelyllä, väärillä tiedoilla, aiheuttaa omat ongelmansa. Muiden euromaiden vajetasot ovat pienempiä, ja ne ovat puhuneet totta. Niiden riskilisät kasvoivat akuutisti Kreikan vuoksi ilman omaa syytä. Siksi niiden auttamiseen voitiin käyttää yhteisoperaatiota.

Suomelle on erityisen tärkeää, että EU:ssa noudatetaan perussopimuksen sääntöä. Ne ovat aina pienen maan turva. Siksi tavat olivat meille tärkeitä. Kannattaisi siis tutkia ennen kuin alkaa hutkia.

Lisäksi Suomi ajoi pakettiin mukaan pankkien yleiseurooppalaisen vakausmaksun edistämisen sekä globaalien transaktioverojen vaikutuksen selvittämisen. Näillä velvoitetaan pankit osallistumaan mahdollisten tulevien ongelmien rahoitukseen jo etukäteen sekä tutkitaan, onko järkevää ja mahdollista suitsia suurimpia spekulaatioheilahduksia maailmanmarkkinoilla.

Myös Ekp toimi. Se ostaa valtioiden lainapapereita jälkimarkkinoilta, kuten se on käytännössä tehnyt tähänkin saakka Saksan pankkia lukuun ottamatta. Viikonloppuna päätetyn paketin tarkoitus on olla niin suuri, ettei sitä tarvitsisi juuri käyttää. Mikäli kaikista muista toimenpiteistä huolimatta pakettia tarvittaisiin, päätettäisiin sen osalta tapauskohtaisesti eduskunnassa lainainstrumentin aktivoinnista. Lainan vastineeksi jäsenmaat joutuisivat erittäin rajun vakautusohjelman kohteeksi tulevan maksukyvyn turvaamiseksi. Tämä tiukka vastikkeellisuus oli yksi Suomen keskeisistä vaatimuksista.

Arvoisa herra puhemies! Raju tilanteen vakauttaminen Kreikassa ja euroalueella oli vain oireiden hoitoa. Se tepsii vain vähän aikaa, jos itse sairauteen ei puututa. Monien valtioiden jo ennalta liian suuret alijäämät ja valtionvelat pääsivät repsahtamaan taantumassa, se on perussyy markkinoiden epäluottamukseen. Velkaantuminen on pysäytettävä, ja vajeita on ryhdyttävä maksamaan pois. Puhuin jo viime kesänä eurooppalaisten maiden velkaantumisen lopettavien exit-strategioiden tarpeesta taantuman jälkeen. Silloinkin minua neuvottiin salin vasemmalta laidalta, että huolehdin turhaan, ei pidä puhua exit-strategioista, ei pidä puhua velkaantumisen lopettamisesta.

On ryhdyttävä toimiin, ei vain Kreikassa vaan myös Portugalissa, Espanjassa, euroalueella ja myös Suomessa. EU:n Kasvu- ja vakaussopimus on uudistettava, ja sanktioita on kovennettava. Suomen velkaantuminen pysäytetään ja tasapaino saavutetaan ainoastaan viidellä mahdollisella toimella, joita on jo yli vuosi toisteltu: pidemmät työurat, parempi tuottavuus, parempi kasvu, menojen hillintä ja verotuksen tarkistus. (Ed. Kuoppa: Mistä leikkaatte?)

Arvoisa puhemies! SDP on keksinyt sarjan olemattomia tekosyitä, joilla se on irtaantunut vastuunkannosta, eurooppalaisesta yhteistyöstä ja suomalaisen työmiehen ja suomalaisen työnaisen hyvinvoinnin puolustamisesta myös vaikeina aikoina. (Välihuutoja vasemmalta)

SDP:n vaatimukset Kreikka-lainassa ovat olleet sekä sisällöllisesti että asiallisesti ottaen täyttä bluffia. Käydäänpä niitä nyt yksityiskohtaisesti läpi.

On moitittu, että hallitus ei ole neuvotellut sisällöstä SDP:n kanssa. (Ed. Saarinen: Ei elettäkään!) Arvoisat kansanedustajat, hallitus on tuonut esitykset eduskuntaan, olemme neuvotelleet kaikkien poliittisten ryhmien kanssa, ei vain itsekkäistä syistä SDP:n kanssa, vaan kaikkien poliittisten ryhmien kanssa tämän sisällöstä. Jokaisella suomalaisella parlamenttiryhmällä on oikeus ottaa kantaa, oikeus olla mukana päättämässä näistä asioista. (Hälinää) Minä olen henkilökohtaisesti vastannut ja informoinut muun muassa suurta valiokuntaa aina, kun sieltä on kysymyksiä tullut. Viimeksi viikonloppuna puheenjohtaja Tuomiojan kanssa kävimme useamman puhelinkeskustelun.

On myös väitetty, että ei ole neuvoteltu tarpeeksi pankkien kanssa niiden osallistumisesta pakettiin. SDP myös viittaa vastalauseessaan, että Saksan pankit olisivat osallistuneet Kreikan lainapakettiin, sen rahoitukseen tai jollakin muulla tavalla, jollakin erittäin poikkeuksellisella menettelyllä. On myös kerrottu, että Ranskassa on tehty vastaavia.

Arvoisat kansanedustajat, minulla on tässä Saksan pankkien tekemä sopimus. Seuraavalla sivulla on Ranskan pankkien tekemä sopimus. Me jaamme tämän kaikille, olemme lähettäneet sen myös tiedotusvälineille. Jokainen voi katsoa, kuka puhuu totta ja kuka ei puhu totta. (Hälinää) Saksan pankit ovat ilmoittaneet pysyvänsä Kreikassa eivätkä lähde sieltä kriisin aikana. Aivan yhtä lailla Ranskan pankit ovat ilmoittaneet pysyvänsä Kreikassa, pitävänsä riskinsä. Tämä on sisällöllisesti juuri se sama, josta me ministeri Kiviniemen kanssa vuorokausi ennen ranskalaisten vastaavia neuvotteluja kävimme neuvotteluja Suomen kolmen suurimman pankkiryhmittymän johtajan kanssa, ja he olivat valmiita sitoutumaan samanlaiseen sopimukseen.

Tietysti kannattaa pitää myös suhteellisuudentaju päässä. Saksa ja Ranska ovat kymmeniä miljardeja Kreikan markkinoilla, suomalaiset pankit muutamia miljoonia tai korkeintaan parisataa miljoonaa per pankki. (Ed. Gustafsson: 8 miljardia euroa!) Nämä väitteet, että Saksan pankit olisivat jollakin tavalla rahoittaneet Kreikka-pakettia, eivät pidä paikkaansa. Se on täyttä virhettä, se on täyttä bluffia.

Eilen lähetin hyvälle ystävälleni, kollegalleni Christine Lagardelle, Ranskan ministerille, viestin, että Suomen oppositio väittää, että ranskalaiset pankit olisivat osallistuneet jollakin tavalla Kreikka-paketin rahoitukseen tai hävinneet rahaa. Häneltä tuli viesti: ei pidä paikkaansa. (Hälinää) Eli, hyvät kansanedustajat, jos ja kun Suomen kansanedustajia totuus kiinnostaa, toimitamme teille nämä paperit, joista jokainen voi katsoa, kenen puheet pitävät paikkansa ja kenen puheet eivät pidä paikkaansa. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Saksalaiset pankit ovat jalomielisesti päättäneet ostaa Saksan valtion bondeja. (Ed. Arhinmäki: Oi! Jalomielisiä!) Se on todella hieno sitoutuminen Kreikka-pakettiin, mutta tähän niiden sitoumukseen ei liity senttiäkään eikä prosentin kymmenystäkään korkoetua, joten saksalaiset pankit eivät kanna senttiäkään vastuuta Kreikka-paketista. Tämä osoittaa siis sen väitteen onttouden, jota sosialidemokraatit muun muassa eilen uutisissa väittivät, että saksalaiset pankit olisivat jotenkin mukana kantamassa vastuuta Kreikka-paketista. (Ed. Tennilä: Pitäisihän niitten olla! — Ed. Salo: Nyt se tuli, pitäisi olla!)

Arvoisa puhemies! Aivan loppuun haluaisin todeta sen, että poliittinen oppositio ... (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Poliittinen oppositio Suomessa on myös todennut, että Suomen olisi pitänyt ja pitäisi edelleen, ilmeisesti siis tänä päivänä, neuvotella uusi kansainvälinen sopimus, joka pitäisi hyväksyttää helleenien parlamentissa Kreikassa, Bundestagissa Saksassa, kansalliskokouksessa Ranskassa ja muissa euromaissa. Jokainen fiksu suomalainen ymmärtää, että tällaisessa vaatimuksessa ei ole päätä eikä häntää. Me olemme sataprosenttisen varmoja, että myös sosialidemokraatit ymmärtävät, ettei heidän omassa vaatimuksessaan ole päätä eikä häntää. Näin ollen motiivit ovat aivan jotkut muut kuin poliittinen vastuun kantaminen isänmaan kannalta tärkeässä asiassa. Ne, jotka eivät kykene kantamaan tässä asiassa vastuuta, käytännössä ovat eurooppalaisen laman ja suomalaisen työttömyyden puolella. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Vastuun kantaminen, suomalaisen tulevaisuuden huolehtiminen ei aina ole helppoa. Se ei ole aina kivaa, mutta vastuuta pitää pystyä kantamaan, koska vaihtoehto, työttömyyden kasvu, talouden romahtaminen, on suomalaisen ihmisen, suomalaisten kotien kannalta huomattavasti järkyttävämpi vaihtoehto.

Inkeri Kerola /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

(Hälinää — Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Kansanviisaus pätee tähänkin keskusteluun. Kreikan vuosikymmeniä jatkunut holtiton valtiontalouden hoito on langettanut varjon yhteisvaluutta euron ja kaikkien euromaiden ylle Suomi mukaan lukien.

Globaalissa taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuoreessa muistissamme on syksyllä 2008 Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoilta alkanut maailmanlaajuinen rahoitus- ja finanssikriisi. Se johti meilläkin syvään taantumaan. Nyt kriisi väijyy Euroopassa, Kreikassa ja sen kautta Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Kreikan ongelmat eivät ole vain Kreikan omia, vaan ne koskevat myös euromaiden sekä laajemmin koko Euroopan ja maailmantalouden rahoitusvakautta.

Tällä lisäbudjettiesityksellä Suomi muiden euromaiden mukana pyrkii omalta osaltaan patoamaan ongelmat Kreikkaan ja ehkäisemään kriisin leviämisen muihin euromaihin. Tilanteen vakavuutta kuvaavat hyvin ne järeät toimenpiteet, joita EU-jäsenmaat, Kansainvälinen valuuttarahasto Imf sekä Euroopan keskuspankki ovat viime päivinä joutuneet tekemään Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi. Rahoitusmarkkinat rauhoittuivat vasta riittävän isoilla numeroilla.

Ennakointi, toiminnan ripeys ja vastuunkanto ovat tavaramerkkejä, joita nyt kaivataan. Tässä keskustajohtoinen hallitus on osoittanut erinomaista toimintakykyä ja taitoa. Yhteinen velvollisuutemme on tehdä kaikki voitava, jotta rahamarkkinoiden luottamus euroa ja euromaita kohtaan palautuu. Toimettomuus merkitsisi varmaa epäonnistumista. Menetykset mitattaisiin silloin Suomenkin kohdalla konkurssiaaltona, korkotason nousuna, räjähdysmäisesti kasvavana työttömyytenä ja hyvinvoinnin romahtamisena. Tämäkö sosialidemokraattien linja on, ja tätäkö te haluatte?

Arvoisa puhemies! On syytä palauttaa mieleen pala euroon liittymisen historiaa. Vuonna 1998 Suomen liittyessä euroon keskustan eduskuntaryhmä toi vastuullisesti esiin siihen liittyviä hyötyjä ja riskejä. Kytkimme kantamme yhteiskunta- ja yritysrakenteeltaan samankaltaisen naapurimaamme Ruotsin valuuttaratkaisuun. Demarijohtoinen hallitus päätti kuitenkin viedä Suomen euroon.

Jälkiviisastelu olisi nyt helppo tie. Emme sorru siihen. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä euroaika on ollut suomalaisille pääosin myönteistä aikaa. Yhteisvaluuttaan kuuluminen on onnistunut täyttämään hyvin hintavakauteen ja maltilliseen korkotasoon asetetut tavoitteet. Se on vakauttanut taloudellista toimintaympäristöä ja estänyt kansantaloutta horjuttavat valuutalla spekuloinnit.

Nyt tiedämme, että yhteisen rahapolitiikan mukanaan tuomien hyötyjen edellytyksenä on, että kukin jäsenmaa huolehtii omasta talouspolitiikastaan vastuullisesti. Mitä paremmin kukin jäsenmaa hoitaa omaa talouttaan, sitä itsenäisemmin se voi päättää omista asioistaan.

Arvoisa puhemies! Lainajärjestely Kreikalle herättää meissä kaikissa ristiriitaisia tunteita. Se on kuitenkin kahdesta huonosta vaihtoehdosta suomalaisten kannalta vastuullisempi vaihtoehto. Euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston Imf:n yhteisellä lainapaketilla, Kreikan omilla talouden tervehdyttämistoimenpiteillä ja viimeksi EU-jäsenmaiden takausjärjestelyillä yritetään estää ongelmien leviäminen.

Rahaliitto ja euro ovat tienhaarassa. Olemme kansan valtuuttamina edustajina valitsemassa, kummalle tielle lähdemme. Olemmeko muiden euromaiden ja Imf:n ohella kantamassa vastuuta yhteisvaluutastamme sekä koko EU-alueen ja maailmantalouden tulevaisuudesta? Vai heittäydymmekö vapaaseen pudotukseen, talouden mustaan aukkoon, missä meitä todennäköisesti odottaa syvä pankkikriisi, korkotason nousu, ennen kokematon lama sekä kansantalouden ja hyvinvoinnin romahtaminen? Mutta mitä tekevät sosialidemokraatit? Heinäluoman johdolla te näytätte hukanneen täydellisesti Lipposen aikanaan viitoittaman tien.

Eurovaluutta tai mitkään muutkaan valuutat sellaisenaan eivät takaa vakautta eivätkä suotuisaa talouskehitystä. On tärkeää, että tässä tilanteessa erityisesti euromaat sekä valtiot ja pankkisektori yleensäkin tarkastelevat omia toimintatapojaan ja ottavat opiksi tekemistään virheistä. Nyt vaaditaan vastuullisuutta talouspolitiikan hoitoon ja luopumista lyhytnäköisestä voiton tavoittelusta sekä kansan kosiskelusta.

Arvoisa herra puhemies! Valtioilta edellytetään jatkossa määrätietoisempaa johtajuutta, pelisääntöjen uudistamista ja valvonnan tehostamista. Huolehtimalla omasta talouspolitiikastaan ja toimimalla yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti valtiot onnistuvat säilyttämään kansallisen päätöksentekovaltansa.

Holtittomalla talouspolitiikalla valtioiden itsemääräämisoikeus kaventuu huomattavasti, jolloin valtio voi joutua Kreikan tavoin holhouksenalaiseksi. Hallitsemattomalla velkaantumisella valtio antaa rahoitusmarkkinoille isännän roolin. Tällöin politiikasta tulee rahoitusmarkkinoiden renki. Vain vastuullisella talouspolitiikalla demokraattinen päätöksentekojärjestelmä voi säilyttää ja säilyttää asemansa.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee euroalueen valtioiden tai hallitusten päämiesten antamaa julkilausumaa. Siinä korostetaan jäsenmaiden vastuuta, talouden valvonnan ja politiikan koordinoinnin merkitystä sekä Vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista tehokkaine seuraamuksineen. Tarvetta on myös finanssimarkkinoiden tehokkaampaan säätelyyn ja valvontaan. Julkilausuma on vakava vetoomus kaikille EU-jäsenmaille sopia yhdessä pelisäännöistä, jotka ovat välttämättömiä rahoituskriisistä selviämisessä.

Arvoisa puhemies! Toisin kuin keskusta, koko nykyinen vasemmisto-oppositio oli vuonna 1998 hyväksymässä lähes yksimielisesti Suomen liittämisen euroalueeseen. (Ed. Tennilä: Te pidätte väärää puhetta nyt!) Johdonmukaista olisi, että olisitte nyt vahvistamassa euroa. Siihen teillä on jo historian valossa moraalinen velvollisuus. Vaikeuksien ilmaantuessa vastuuta ei pidä juosta karkuun, mikä näyttää olevan etenkin sosialidemokraattien linja.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee vuoden toista lisäbudjettiesitystä, jolla Suomi on kantamassa vastuuta Kreikan velkakriisin leviämisen estämisessä. Se on välttämätöntä työllisyyden, toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Olemme vakuuttuneita, että kaikki tämä on tavallista työtä tekevien ja asuntovelkaa maksavien suomalaisten etu.

Sampsa Kataja /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten hyvinvointi turvataan viime kädessä vastuullisella taloudenpidolla. Kaikki vastuulliset ja hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömät päätökset eivät ole helppoja. Silti niitä on tehtävä. Populismilla ja poliittisella pelailulla hyvinvointia ei pelasteta.

Reilu viikko sitten euromaiden tasolla sovitut toimet Kreikan lainoittamiseksi akuutissa rahoituskriisissä ovat osoittautuneet välttämättömiksi. Kreikan auttamiseksi euromaat ja Imf sopivat yhteensä 110 miljardin euron lainapaketista. Suomen osuus paketista on vajaat puolitoista miljardia euroa. Valitettavasti edes sovitut toimenpiteet eivät ole riittäneet markkinoiden luottamuksen palauttamiseen. Viime sunnuntaina Euroopan komissio, euromaat ja Imf sopivat massiivisesta 750 miljardin euron vakauspaketista tulevien kriisien välttämiseksi. Samaan aikaan Ekp ryhtyi ostamaan lainapapereita jälkimarkkinoilta.

Suomi asetti tiukat ehdot sekä Kreikan lainan että vakauspaketin rakentamiselle. Sen enempää Kreikan laina kuin vakauspakettikaan eivät ole vastikkeettomia.

Tämän vuoden alkupuolella Kreikka pyysi euromailta apua talousongelmiinsa. Suomi ei voinut suostua avun antamiseen ehdoitta. Tämän johdosta Kreikan lainasta neuvoteltiin tiukan vastikkeellinen. Kun lainapakettia rakennettiin, Suomi edellytti, että Imf tulee mukaan sekä rahoittamaan lainoja että valvomaan lainapaketin ehtojen toteuttamista. Suomi edellytti myös, että Kreikan lainat ovat kahdenvälisiä. Tämä tehtiin siksi, että Eurooppaan ei luoda kasvotonta rahoitusautomaattia. Toisin kuin SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on väittänyt, euromaiden piikki ei ole auki.

Vakauspakettia rakennettaessa Suomen vaatimukset olivat avun tiukka vastikkeellisuus, Imf:n mukanaolo sekä riittävän suuret toimet, joilla markkinat vakautetaan. Kaikki nämä tavoitteet vakauspaketissa myös täyttyivät.

Tämän lisäksi, vastoin kaikkea sitä, mitä perussuomalaiset ja sosialidemokraatit ovat viime päivinä toitottaneet, Suomi ajoi pakettiin mukaan pankkien yleiseurooppalaisen vakausmaksun sekä globaalien transaktioverojen eli näiden puhuttujen pankkiverojen vaikutusten selvittämisen. Tämän lisäksi niin Saksassa, Ranskassa kuin Suomessakin pankit ovat antaneet sitoumuksensa siitä, etteivät vetäydy ahdingossa olevien maiden markkinoilta. SDP:n ja perussuomalaisten pankkeja koskevat vaatimukset ovatkin vain keppihevosia populismin laukassa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Se, että Kreikka on holtittomalla toiminnallaan ja tilastoja vääristelemällä saattanut itsensä tilaan, jossa muut euromaat joutuvat oman asemansa turvatakseen lainoittamaan sitä, on vastenmielistä. On pöyristyttävää, että yksi Talous- ja rahaliiton jäsenistä luistelee omasta vastuustaan ja saattaa kaikki muut erittäin vaikeaan tilanteeseen. Vielä julkeampaa on se, että samalla Kreikan valtaapitävät ovat pettäneet omat kansalaisensa.

Mutta vaikka kuinka suututtaa, on Suomen hallituksen pitänyt valita huonoista toimintavaihtoehdoista suomalaisten kannalta vähiten huono. Kreikan basilli on nujerrettava, jottei infektio leviä muihin maihin. Kreikan ajautuminen selvitystilaan aiheuttaisi todennäköisesti Euroopan laajuisen epidemian, jossa kaatuisi myös muita talouksia, pankkeja ja suomalaisiakin yrityksiä. Siksi on tärkeää kapseloida kriisi Kreikkaan.

Kreikka ei siis tule saamaan lainarahaa automaattisesti, vaan sen tiukkaa talouskuuria seurataan kolmen kuukauden välein. Uusi lainasiivu tulee, kun säästöohjelma etenee sovitulla tavalla. Ennen jokaisen lainaerän maksamista Suomella ja muilla lainanantajilla on oikeus varmistaa, että Kreikka on todella pannut täytäntöön sovitut asiat. Myös Imf, Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki varmistavat osaltaan, että tiukassa ohjelmassa pysytään.

Päätökset, joita Kreikassa nyt on tehty ja tehtävä, ovat äärimmäisen kovia. Säästöohjelma sisältää muun muassa ylimpien eläkkeiden alentamista, eläkeiän nostoja, julkisen sektorin palkanalennuksia, julkisten investointien vähentämistä ja veronkorotusta.

Arvoisa puhemies! Kreikkalaisten talouden sotkeminen ja järjestelmällinen huiputus vaikuttaa nyt meihin kaikkiin. Omilla päätöksillämme voimme kuitenkin rajata vahinkoja. Siksi vastuu on kannettava ja päätökset tehtävä järjellä.

Omien kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää vastuullisia päätöksiä. Sellaisia olemme nyt tekemässä. Ei voi kuin ihmetellä sitä, miten eräät yleensä vastuullisiksi tunnetut puolueet ovat irtaantuneet päätöksenteosta populistisin perustein. (Ed. Laukkanen: Ketä puhuja tarkoittaa?) SDP politikoi nyt vakavalla asialla, joka vaikuttaa koko Euroopan ja vientivetoisena maana erityisesti Suomen hyvinvointiin. SDP vastustaa yhdessä perussuomalaisten kanssa ratkaisua, jolla turvataan eurooppalaista vakaata talous- ja työllisyyskehitystä.

Perussuomalaisten kelkkaan nyt hypännyt SDP harjoittaa toiminnallaan samanlaista populismia ja vastuuttomuutta, joka juuri ajoi Kreikan suuriin vaikeuksiin. (Ed. Gustafsson: Mitä tämä puhe muuta on kuin populismia?) Kreikassakin kurimuksen aiheutti kansan halpahintainen kosiskelu ilman vastuuta kokonaisuudesta. (Ed. Rajamäki: Pitää vastata Kevan sijoituksista kuin mies!) SDP haluaa viedä Suomen tälle Kreikan tielle. Kuitenkin on niin, että ellemme patoa ongelmia Kreikkaan, ne voivat tulla tännekin: taantuma, työttömyys, leikkaukset ja hyvinvoinnin lasku.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen on selkeästi kertonut vaihtoehdot (Ed. Saarinen: Puhuja ei ole jäävi!) tässä tilanteessa: laina tai lama. SDP tarjoaisi näistä suomalaisille laman, mutta vastuuta SDP ei ole tästä valmis kantamaan tietäen, että hallituspuolueiden on huolehdittava suomalaisten tulevaisuudesta. (Ed. Skinnari: Tässä on myös toinen vastuu!) Me kannamme vastuun vaikeista mutta suomalaisten hyvinvoinnin kannalta oikeista päätöksistä.

Samalla kun SDP vaatii markkinoiden keinottelun suitsimista, se itse keinottelee politiikan markkinoilla kalastellen pikavoittoja suomalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. (Ed. Rajamäki: Puhuja tietää, että SDP on ollut aina etulinjassa tässä maassa!) SDP:stä on kuulunut myös järjen ääntä. Näin kirjoittaa eduskuntaryhmän aiempi puheenjohtaja Tarja Filatov: "Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto. Jos eläisimme suljetussa taloudessa, voisimme pistää silmät kiinni ja antaa Kreikan selvitellä sotkunsa yksin. Mutta emme elä. Globaalitalous kuljettaa Kreikan romahduksen myös meidän taloutemme riesaksi. Nyt pitää olla kylmäpäinen ja ajaa Suomen etua."

Uusi SDP sen sijaan aliarvioi suomalaisten älyn ja arviointikyvyn pelatessaan poliittisia pelejä vakavilla asioilla. Ryhmäpuheenjohtaja Heinäluoman tulosteet nettigallupeista eivät kerro sitä tosiasiaa, että suomalaisetkin toki purnaavat harmittavien ratkaisujen edessä, mutta ovat pohjimmiltaan vastuuta kantavaa kansaa. Nyky-SDP:ssä ei näytä olevan enää ripaustakaan jäljellä Paavo Lipposen vastuunkantajasta ja eurooppalaisesta linjanvetäjästä, joka yhdessä kokoomuksen kanssa nosti Suomen 1990-luvun lamasta. (Ed. Rajamäki: Luitteko Paavo Lipposen kirjoituksen Turun Sanomista?)

Nyt tehtävillä päätöksillä hankitaan rauhaa tehdä kauaskantoisia toimia koko Euroopassa myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolustamiseksi. Suomen hallitus ei halunnut antaa markkinavoimille valtaa ratkaista hyvinvointimme tulevaisuutta, vaan on muiden Euroopan maiden kanssa ottanut ohjaksia kansanvallan käsiin. Tätä SDP:kin nyt vastustaa.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä ollaan jo siinä vaiheessa, että lainoja Kreikalle voidaan alkaa maksaa, koska niin suuri osa euromaiden parlamenteista on paketin hyväksynyt. Perussuomalaisten ja SDP:n vaatima Kreikan lainoitussopimuksen muuttaminen tarkoittaisi käytännössä uusia neuvotteluita ja uusia parlamenttikäsittelyitä. Prosessi pitkittyisi tilanteessa, jossa Kreikan ensimmäinen, yli 8 miljardin euron lainaerä on erääntymässä ensi viikolla. Käytännössä paketin avaaminen estäisi Kreikan lainansaannin ajoissa, vetäisi Kreikan selvitystilaan ja uuden taantuman riski olisi suuri: laina tai lama.

Onko SDP todella valmis tällaiseen uhkapeliin? Mikä on SDP:n todellinen, konkreettinen vaihtoehto tilanteessa, jossa ongelmat uhkaavat kaatua syliin?

Arvoisa puhemies! EU-maiden sopima vakautuspaketti ja Kreikan pelastaminen ovat päätöksiä, jotka koituvat meidän suomalaisten eduksi. Nyt ei ole poliittisen teatterin aika. Nyt on aika tehdä vastuullisia, vastenmielisiäkin päätöksiä vaikeassa tilanteessa. Nyt on estettävä uusi taantuma ja taisteltava Euroopan ja ennen kaikkea Suomen vakaan kehityksen, työllisyyden ja hyvinvoinnin puolesta.

Erkki Tuomioja /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Euroopan yhteisen valuutan euron käyttöönotto on ollut merkittävimpiä ja myönteisimpiä virstanpylväitä Euroopan yhdentymisessä. Se on alusta euroalueeseen liittyneelle Suomelle merkinnyt vakautta ja mahdollisuutta nauttia muiden vakaiden maiden tavoin Euroopan alhaisimmista koroista. (Oikealta: Hyvä aloitus!)

Sosialidemokraatit korostavat, että eurooppalaisen rakennustyön on perustuttava menestyäkseen aina demokraattisesti sovittuihin yhteisiin sääntöihin, joita oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti valvotaan ja sovelletaan samalla tavoin kaikissa maissa ja kaikissa tilanteissa. Ilman sitä ei saavuteta sitä keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta, johon Eurooppa-projekti perustuu. Se, että näin ei ole ollut, on Euroopan rahoitusjärjestelmää ravisuttavan kriisin perimmäinen syy.

Viime viikonvaihteessa ajauduttiin tilanteeseen, jossa markkinavoimien spekulaatio ja epäluottamus olisivat voineet kaataa koko euroalueen ja katkaista Euroopan talouden nyt orastavan nousun heti alkuunsa. (Ed. Salo: Juuri näin! — Ed. Korkeaoja: Oikea analyysi!) Nopeat ja riittävän vakuuttavat toimet olivat tarpeen, ja on annettava tunnustus sunnuntaiyönä päätetylle massiiviselle vakauspaketille, joka ainakin toistaiseksi näyttää palauttaneen yleisen luottamuksen ja pysäyttäneen kriisin syvenemisen. Oleellista paketissa on, että se oli riittävän suuri vakuuttamaan markkinavoimat siitä, että kaikki potentiaaliset kriisivaltiot pysyvät sitoumustensa takana.

Näin se parhaassa tapauksessa on sellaisenaan riittävän ennalta ehkäisevä yhteinen sitoumus, jolloin sitä ei koskaan tarvitse ottaa käyttöön. Sitoumus on saanut voimaa ja uskottavuutta siitä, että myös Kansainvälinen valuuttarahasto Imf on mukana samoin kuin Euroopan keskuspankki, joka on tehnyt sen historiallisen ratkaisun, että se ottaa salkkuunsa myös euromaiden valtiollisia velkasitoumuksia.

Sosialidemokraatit arvioivat tätä nyt nopeasti kriisitunnelmissa koottua pakettia sen merkityksen tunnustaen. Tämä ei voi silti tarkoittaa sitä, että eduskunta antaisi avoimen valtakirjan sen täytäntöön viemiselle ilman, että jokaista askelta ja tänne tulevaa hallituksen esitystä arvioidaan huolellisesti niiden toimivuuden ja hyväksyttävyyden kannalta. (Ed. Salo: Luonnollisesti!)

Nyt hyväksytyn ratkaisun kestävyys riippuu ratkaisevasti siitä, miten vakuuttavasti pahiten velkaantuneiden alijäämätalouksien uudistus- ja vakautusohjelmia viedään täytäntöön. Vaikka toimenpiteiden perustana on tämä lähinnä luonnonkatastrofien varalta kirjattu artikla 122, on kyse kuitenkin itse leväperäisesti talouttaan hoitaneiden maiden tukemisesta ehdolla, että ne itse sitoutuvat tarvittaviin tervehdyttämistoimiin.

Tästä on kyse yksiselitteisesti kriisin laukaisseen Kreikan osalta, jossa kestämätöntä taloudenpitoa on kaiken lisäksi jatkettu väärennetyllä tiedolla. Oikeusvaltiossa tästä tulee koitua siihen syyllistyneille myös seurauksia. Helpolla eivät ketkään kreikkalaiset tästä selviä, eikä tavallisten kreikkalaisten osaa ole mitään syytä kadehtia. (Ed. Laakso: Entä poliittinen eliitti?)

Myös Kreikan tukipaketti jouduttiin päättämään nopeasti kriisikokouksissa, joihin ei voitu valmistautua normaalien menettelytapojen mukaisesti. (Ed. Zyskowicz: Milloin tulee demareitten ryhmäpuheenvuoro?) Siten eduskunnassa eivät suuri valiokunta eikä myöskään sosialidemokraattinen ryhmä ole voineet ennalta ottaa kantaa nyt käsiteltävään esitykseen.

Kreikalle jo ennen viikonvaihdetta päätettyä luotonantoesitystä ei ole tehty vain Kreikan pelastamiseksi vaan paljon laajemmista, myös meidän vakauteemme ulottuvista syistä. Tämä on oikea ja hyväksyttävä tarkoitus, mutta sitä ei tule toteuttaa tavalla, jossa pankit ja rahoittajat ovat ne, joiden saatavien turvaaminen asetetaan ensi sijalle.

Esitystä arvioitaessa on ratkaisevaa, onko se oikeudenmukainen ja tasapuolinen yhtä lailla kuin toimiva ja kestävä. Sosialidemokraatit, jotka kantavat huolta ja vastuuta Euroopan unionin kehityksestä ja kestävyydestä, tunnustavat, että ratkaisun tekeminen oli välttämätöntä. Ei voi kuitenkaan olla niin, että juuri se yksi ratkaisu, johon kriisikokouksessa yöllä on päädytty, olisi aina ainoa oikea ja toimiva vaihtoehto.

Me emme tässäkään hyväksy ainoan vaihtoehdon politiikkaa. Sellaisen hyväksyminen loukkaa sekä tervettä järkeä että demokratiaa ja on esteenä vielä parempien tai tässä tapauksessa edes vähemmän huonojen vaihtoehtojen esittämiselle ja käyttämiselle. (Ed. Zyskowicz: Pitäisikö meidän neuvotella uudestaan?)

Arvioinnin ytimessä on kysymys vastuusta ja sen kohdentamisesta. Aidossa markkinataloudessa jokainen yrittäjä ja jokainen liikeyritys toimii aina omalla riskillään. Onnistuneet menestyvät ja vääriä ratkaisuja tehneet saavat kärsiä tappion. Silloinkin sivistyneessä hyvinvointiyhteiskunnassa huolehditaan siitä, ettei kukaan joudu toivottomaan ahdinkoon riskien toteutuessa.

Markkinatalous voi toimia hyväksyttävästi ja menestyksekkäästi vain silloin, kun toimijat kantavat itse riskinottonsa seuraukset. Kun näin ei tapahdu vaan valtio ottaa riskin kannettavakseen ja jättää tuotot yksityisille, on seurauksena moraalikato. Voitot privatisoidaan, tappiot sosialisoidaan.

Korruptiivisessa kaverikapitalismissa, jollaiseen tilaan vaalirahaskandaalit Suomeakin olivat johtamassa, tämä on maan tapa. Se tuntuu olevan myös käytäntö kokonaisella toimialalla, pankki- ja rahoitusmarkkinoilla. Monet viimeaikojen hätäratkaisut, joihin Kreikka-pakettikin kuuluu, eivät enää ole johtaneet vain moraalikatoon vaan suoranaiseen moraalituhoon.

Näin ei saa jatkua. Me emme halua elää toistuvien finanssikriisien maailmassa, on saatava järjestelmämuutos Euroopan sosialidemokraattien viitoittamalla tavalla. Me haluamme EU:n osoittavan maailman finanssijärjestelmän peruskorjaamisessa saman kaltaista johtajuutta kuin ilmastonmuutoksen torjunnassa.

On välttämätöntä kuroa se kuilu, joka erottaa työhön, osaamiseen ja yrittämiseen perustuvan reaalitalouden omassa hallitsemattomassa kvartaalispekulaatiomaailmassaan toimivasta finanssitaloudesta. Se tarkoittaa muun muassa rahoitusmarkkinoiden tiukkaa valvontaa ja ohjausta, riskikasautumien synnyn ennaltaehkäisyä sekä spekulatiivisen finanssirahoituksen hillitsemistä rahoitusmarkkinaveron kaltaisilla toimilla.

Maailmantalous on kokenut viimeisen 30 vuoden aikana 120 eriasteista pankkikriisiä. Ne yleensä alkavat yhden pankin maksukyvyttömyydestä tai koko alan altistumisesta samalle systeemiriskille, kuten USA:n asuntolainamarkkinoiden kriisissä. Useimmissa maissa, toisin kuin Suomen 1990-luvun pankkikriisissä, on pankeille rahoitusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseksi osoitettu tuki ollut vastikkeellista.

On siten välttämätöntä, että rahoituslaitokset itse osallistuvat tappioiden kattamiseen, eivät yksin veronmaksajat. Tähän suuntaan vieviä uudistuksia olisivat Ruotsin mallin mukainen pankkivero samoin kuin mahdollisimman laajasti myös euroalueen ulkopuolella käyttöön otettava rahoitusmarkkinavero. Näillä sekä ennalta ehkäistään kriisejä ennakolta että kerätään varoja niiden seurausten hoitoon. Muunlaisen tuen, jos sitä tarvitaan, on oltava aina avointa, kohdennettua ja vastikkeellista.

Näin tulisi nytkin olla. Kreikalle annettavat tukiluotot eivät kuitenkaan ole sen enempää ensisijaisia kuin vakuuksilla turvattujakaan. Jos useimpien asiantuntijoiden vähintäänkin mahdollisena, ellei suorastaan todennäköisenä pitämä velkasaneeraustilanne toteutuu, tarkoittaa tämä luottoa antavien valtioiden osallistumista rahoittajien tappioihin samalla, kun nyt rakennetulla paketilla pankit ja sijoittajat saavat mahdollisuuden käyttää lisäaikaa vastuittensa vähentämiseen ennen mahdollista velkasaneerausta. (Ed. Zyskowicz: Neuvotellaan paketti uusiksi!)

On selvää, että Kreikan joutuminen saneeraukseen aiheuttaisi pahoja markkinahäiriöitä ja kenties kohtalokkaita menetyksiä. Jos pankit silloin ovat perustelluksi katsotun tuen tarpeessa, se olisi kuitenkin kussakin maassa hoidettavissa avoimen ja vastikkeellisen tuen periaatteita soveltaen.

Me emme esitä näitä epäilyjä siksi, että toivoisimme tämän toteutumista. Me toivomme päinvastoin, että virallinen optimismi osoittautuisi sittenkin oikeaksi ja Kreikka selviäisi ahdistavan tiukaksi viritetystä sopeutumiskuuristaan joutumatta velkojen uudelleenjärjestelyyn. Silloin kaikki saavat saatavansa korkojen kera, myös euromaat, jolloin todella toteutuisi varomaton tokaisu siitä, että tämä olisi Suomelle kannattava liiketoimi.

Osaltaan siksi, että tämä toivottavin mahdollisuus toteutuisi, pitäisi nyt pyrkiä kaikissa euromaissa vähintäänkin saman kaltaisiin järjestelyihin, joilla Saksassa on pyritty saamaan myöskin pankit tähän sitoutumaan. Äsken ministeri Katainen heilutti meille saksalaista ja ranskalaista paperia. Me kysymme: Missä on se suomalainen paperi? Missä on se suomalainen sitoumus? Siitähän on tässä tänä päivänä kysymys. Lisäksi tästä Saksan paperista on hyvin erilaisia tulkintoja. Ensin ministeri kertoi, että tässä on sitouduttu pitämään rahat Kreikassa, sitten sanotaan, että eivät tässä pankit kuitenkaan mihinkään osallistu, ja juuri tästä epäselvyydestä johtuen Saksan sosialidemokraatitkaan eivät voineet antaa tukeaan tälle paketille. On myöskin huomattava, että tämä sitoutuminen on niin pitkälle kuin mahdollista. Se on siis tällainen julistuksenomainen, jolle ei ole mitään juridista sitovuutta. Olisi kuitenkin ollut hyvä, jos me olisimme Suomessakin saaneet tämän.

Siihen, miten Kreikan tukipaketti on rakennettu, emme enää voi valitettavasti vaikuttaa, se on jaa- tai ei-ratkaisu. Me olemme esittäneet hallitukselle keskusteluja siitä, miten pankit ja rahoituslaitokset osallistuisivat veronmaksajien rinnalla vastuuseen, mutta tämä on torjuttu. Kaikista näistä syistä ei ole mahdollista eikä perusteltua tukea hallituksen esitystä vaan kannatamme sen hylkäämistä.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

(Hälinää — Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! — Ja hyvät edustajakollegat, jos maltatte. — Eurooppalaisen vakauttamispaketin taustalla on se, että kansainvälinen rahoitusjärjestelmä on perusluonteeltaan epävakaa. Se on ailahteleva ja häiriöille ja keinottelulle altis. Rahamarkkinoiden käyttövoimana on silkka ja pohjaton ahneus. Rahan tukkumarkkinoilla ostetaan ja myydään napinpainalluksilla mitä kuvitteellisimpia finanssituotteita. Kun riskit toteutuvat, niin maksajana on tavallinen veronmaksaja hiellä ja verellä ansaittujen eurojensa kanssa ja pahimmassa tapauksessa työpaikkansa menettäen.

Markkinoiden toiminta ei ole rauhallista, punnitsevaa, vaan nykivää ja poukkoilevaa. Epävakaus on perusongelma, olipa kyse vuoden 2008 Yhdysvalloista alkaneesta maailman rahoituskriisistä, jonka aiheuttamia työttömiä meillä keskellämme on sadointuhansin. Epävakaus on perusongelma, olipa sitten kyse Kreikan valtion lainansaannin nopeasta vaikeutumisesta ja siitä uhasta, että ongelma leviäisi myös muihin maihin.

Viimeistään nyt pitäisi kaikille olla selvää, että tarvitaan sääntelyä, voimakasta sääntelyä hulvattoman markkinaliberalismin sijaan. Tarvitaan lisää sääntelyä, vaikka selvää on, että se ei voi poistaa kaikkia riskejä, häiriöitä ja ongelmia.

Esimerkiksi pankkien bonusjärjestelmä on osoitus siitä, miten pohjattomaan ahneuteen liittyy holtiton riskinotto, jonka seuraukset kantavat ulkopuoliset. Johdannaismarkkinoiden sääntelyn tarve on myös mitä ilmeisin.

Myös nykyisten luottoluokituslaitosten toiminta on syytä kyseenalaistaa. Kun luokitusta haluava itse maksaa luokittelijalle, niin miten ostettu mainetodistus voi mitenkään olla rehellinen? Tämä tuli hyvin selväksi silloin, kun yhdysvaltalaiset asuntoluottopaketit luokiteltiin priimatavaraksi, kunnes ne vähän myöhemmin muuttuivatkin roskalainoiksi. Luottoluokitus myös ratkaisee sen, mihin eläkevaroja saa sijoittaa, ja tällöin ostettu hyvä luokitus voi osoittautua petolliseksi.

Arvoisa puhemies! Kreikan kohdalla välittömästi syyllinen tapahtuneeseen on Kreikan edelliset hallitukset, jotka valehtelivat omalle kansalleen, että kansalaisten palvelut ja etuudet ovat turvassa, mutta eivät välittäneet vähääkään varmistaa niiden rahoitusta. Nyt kärsii pienituloinen, tavallinen kreikkalainen tästä hallitusten petoksesta. Pienituloisen kreikkalaisen palkkaa leikataan, hänen eläkkeitään leikataan, hänen etujaan alennetaan.

Nuo hallitukset eivät kantaneet riittävästi veroja. Ne eivät puuttuneet veronkiertoon ja verotuksen ulottumattomissa olevaan talouteen, minkä arvioidaan olevan Kreikassa erittäin suurta. Sen sijaan nuo hallitukset turvautuivat lainarahaan ja samalla vääristelivät harhauttaakseen tilastotietoja siihen saakka, kunnes se temppu kävi mahdottomaksi. Niiltä osin kuin kyse on tilastotietojen ja talouslukujen vääristelystä, tulisi Kreikan hallitusten ja muiden viranomaisten toimintaa tutkia petoksena tai siihen rinnastettavana toimintana rikosoikeudellisessa menettelyssä.

Jos veronkierto ja harmaa talous ovat kreikkalainen maan tapa ja maan hallitukset sen sallivat, niin Pohjolan säntillisten ihmisten on vaikea ymmärtää, miksi silloin meidän kansalaistemme ja veronmaksajien pitäisi maksaa Kreikan verot maan omien veronkiertäjien puolesta. Jos Suomessa on jokin meidän oma omanlaatuinen maan tapamme, kuten vaalirahoituksemme, niin nämä laskut täällä sentään maksavat nämä meidän omat kansalliset koijarimme eikä täysin sivullisten maiden veronmaksajat.

Me emme tiedä, mitä edellytyksiä Kreikalla on palauttaa lainarahat joskus takaisin. Tämä uusi eurooppalainen vakauttamispaketti merkitsee, että loputon piikki on auki ja sekki avoin. Nyt on miljardeja jaossa. Rahaa lapioidaan oikein olan takaa, ei lapiolla vaan kauhakuormaajalla. Ottajia aina riittää, mutta nyt yllättäen myös antajia.

Kreikan ja euroalueen pelastamiseksi tehdyn vakautusratkaisun hinta on noin 750 miljardia, ja suomalaisten osa siitä 8,14 miljardia euroa. Tämä summa on yli kaksi kertaa Suomen maksamat sotakorvaukset.

Kreikalle annettava laina pelastaa tosiasiassa ne pankit ja muut rahoittajat, jotka ovat lainoittaneet Kreikkaa. Kyse on sellaisista ranskalaisista pankeista kuin Societé Générale tai Crédit Agricole, jonka Kreikan saatavat ovat 850 miljoonaa euroa. Siten pelastetaan sellaiset saksalaiset pankit kuin Commerzbank, saatavat 3,1 miljardia euroa, Deutsche Postbank, 1,3 miljardia, ja Saksan osavaltiopankkeja. Kreikan rahoittajissa on vakuutusyhtiöitä, kuten saksalaiset Allianz, 3,6 miljardia, ja Munich Re, 1,5 miljardia, tai ranskalainen Axa, 500 miljoonaa euroa. (Ed. Zyskowicz: Mitäs niiden kaatuminen merkitsisi Suomelle?)

Erityisen ongelmallisia ovat ne viime aikojen rahoittajat, jotka ovat jo saaneet Kreikan lainoistaan tuntuvan korkohyödyn. Rahoitussektorille ei aseteta eikä vaadita mitään osavastuuta tilanteen ratkaisemisessa. Tämä on syy siihen, miksi me emme voi kannattaa Kreikan lainaa.

Vastuun otoksi ei riitä vain se, mitä Saksassa ja, kuten valtiovarainministeri kertoi, myös Ranskassa rahalaitokset ovat luvanneet. Mitä ne lupasivat? Nehän lupasivat vain väljästi jatkaa Kreikan ja kreikkalaisten yritysten rahoittamista. Ei sen kummempaa. Se ei ole vastuun ottoa vaan normaalin liiketoiminnan jatkamista.

Ei voi olla niin, että meillä tavallinen kansalainen pannaan maksajaksi. Kuluttajan maksaman arvonlisäveron asemasta maksua on kerättävä pankeilta finanssikriisien varalta. Hyvinkin pienellä EU:n kattavalla transaktioverolla keinottelijat saadaan maksamaan laskua.

Arvoisat edustajatoverit, meille ei yksinkertaisesti käy, kuten hallitukselle käy ja ilmeisesti myös hallituspuolueiden kansanedustajille, että tavallinen kansalainen maksaa, kun finanssimaailman syöttiläät, bonusten herrat, mellastavat ja röyhkeilevät, aivan kuten viime vaalien hyllytetyssä SAK:n vaalimainoksessa ennakoitiin. Nyt tämä vain on tosi-tv.

Suomen hallitus kokee euforista hurmaa tästä kriisipaketista. Syynä on se, että tähän eurooppalaiseen vakautuspakettiin liittyy myös tätä hetkeä paljon kauaskantoisempi ja syvällisempi seikka. Nyt ollaan kansallista budjettivaltaa alistamassa Euroopan komissiolle. Tämä merkitsee sitä, että meille sanellaan ylhäältäpäin, mitä meidän tulee tehdä, vaikka hoitaisimme itse asiamme mallikkaasti kuin priimusoppilas. Meidän ei annetakaan itse ratkaista, jos eteemme nousee ongelma. Sillä tavalla pannaan tavallinen kansalainen täällä maksajaksi.

Pääministeri — ei ole paikalla. Valtiovarainministeri ... (Eduskunnasta: Ei ole paikalla!) — Ei. No, joka tapauksessa ... (Ed. Ahde: Tuleva pääministeri!) Herra puhemies! Pääministerimme on viimeisinä tekoinansa vaihtamassa salaa maamme virallisen nimen "Suomen tasavalta" nimeksi "Suomen osavaltio". Sitähän tässä ollaan nyt tekemässä. Jäämme tässä pelissä syrjäiseksi pohjoiseksi osavaltioksi, jonka tehtäväksi jää ydinjätteen tuottaminen ja kaatopaikkana toimiminen.

Me olemme niin ison asian edessä, että sitä ei voi kuitata vain tällä keskustelulla, johon ministerit eivät edes osallistu, tai suuren valiokunnan kokouksella. Koko eduskunnan on päästävä päättämään ja viime kädessä koko Suomen kansan, hyväksytäänkö satojen miljardien paketti ja hyväksytäänkö se, että Euroopan komissio on se elin, joka tarkastaa ja hyväksyy Suomen tasavallan hallituksen talousarvioesityksen.

Arvoisa puhemies! Tässä kiireellä masinoidussa vallankaappauksessa ei vasemmistolla ole muuta mahdollisuutta kuin hylätä tämä esitys.

Kirsi Ojansuu /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime päivät olemme eläneet keskellä jännitysnäytelmää. Valitettavasti tämä näytelmä ei ole ollut fiktiota vaan totisinta totta. Viime viikolla markkinoiden luottamus euroalueen maiden kykyyn maksaa lainojaan oli rajussa laskussa. Kreikasta lähtenyt epäluottamus tarttui myös Portugaliin, Espanjaan ja Irlantiin. Oli suuri vaara, että kriisi oli leviämässä hallitsemattomiin mittoihin.

EU:ssa yhteinen poliittinen tahto syntyy usein kriisitilanteissa. Viime sunnuntaina jäsenmaiden valtionvarainministereiden päättäväiset toimet mittavan vakautuspaketin aikaansaamiseksi olivat merkittäviä. Toimet olivat historiallisia, ja mitään vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin tehty. Markkinat ovat kuitenkin osoittaneet, että vielä ei voida lopullisesti arvioida vakautuspaketin seurauksia.

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva kriisi on yhteisvaluutta euron kriisi. Valitettavasti ei ole sattumaa, että olemme tässä tilanteessa. Euroalue synnytettiin nopeasti ja mukaan on otettu maita, joiden kyky pysyä yhteisten kriteerien sisällä tiedettiin olemattomaksi. Kohtalon ivaa on kuitenkin siinä, että Saksa oli ensimmäinen maa, joka rikkoi Kasvu- ja vakaussopimuksen ehtoja. Tämä oli alku sille, että sopimus menetti uskottavuuttaan, koska rangaistuspykäliä ei siihen sovellettu. Laajemminkin on ollut tahdon puutetta huolehtia koko euroalueen vakaudesta. Hällä väliä -asenteella ei luoda uskottavaa talousyhteisöä.

Euron kriisi on myös koko Euroopan unionin kriisi. Euron suurin ongelma onkin ollut siinä, että Euroopan unionilta puuttuu yhteinen talouspolitiikka. Yhteinen valuutta sitoo jäsenvaltiot toisiinsa, mutta jokainen maa vastaa taloudenpidostaan itsenäisesti. Mikäli joku maa rikkoo yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, ei muilla mailla ja Euroopan unionilla ole juurikaan mahdollisuuksia puuttua tilanteeseen.

EU:n kyvyttömyys puuttua jäsenmaiden taloudenpitoon on johtanut siihen, että Kreikan lisäksi myös muutamat muut jäsenmaat ovat olleet holtittomia. Nämä maat ovat yksinkertaisesti eläneet yli varojensa. Menojen suhde tuloihin on ollut täysin vastuuton, eikä Vakaus- ja kasvusopimuksen kriteereillä ole ollut näille maille mitään merkitystä.

Euroopan unioni on aina kehittynyt kriisien kautta. Nyt on luotava uusi perusta eurooppalaiselle talouspolitiikalle. On oikeutettua odottaa, että kaikki yhteiseen valuuttaan sitoutuneet maat pitävät huolen omasta taloudestaan. Ei voi olla niin, että samat maat, jotka ovat suurimpia EU:n rakennetukien vastaanottajia, samaan aikaan laiminlyövät kilpailukyvystä ja julkisen taloutensa kestävyydestä huolehtimisen. Siksi vakauskriteerit rikkoville maille on automaattisesti langetettava sanktioita.

Kannatamme myös Olli Rehnin esityksiä siitä, että komissiolle tulisi oikeus käydä ennalta läpi jäsenmaiden budjetteja. Jatkossa on välttämätöntä, että talouspoliittinen koordinaatio on EU:ssa nykyistä tiiviimpää.

Pitkällä tähtäimellä kaikkein suurin kysymys on, kuinka eri jäsenmaiden julkinen talous saadaan kestävälle pohjalle. Alijäämämaiden on onnistuttava kilpailukykynsä vahvistamisessa. Vihreiden mielestä tämän tulee tapahtua ekologisesti kestävällä tavalla. Tässä keskeisessä osassa on ympäristöteknologia ja uusiutuva energia. Tällä alueella maailmanmarkkinat kasvavat hurjaa vauhtia, ja koko Euroopan on päästävä kiinni näihin mahdollisuuksiin. (Välihuuto) — Siellä kysyttiin ihmisten hyvinvointia ja muuta. Usein on niin, että kun ympäristöstä huolehditaan, niin myös ihmiset voivat hyvin. Ne kulkevat usein käsi kädessä.

Arvoisa puhemies! Kreikan kriisin suurin syy on siinä, että maa on elänyt yli varojensa. Tämän kuplan puhkaisi globaali finanssikriisi. Sen ensimmäinen jäävuoren huippu oli Lehman Brothersin konkurssi syksyllä 2008, josta talouskriisi lähti vyörymään. Yhdysvalloista lähteneen talouskriisin suurin opetus on siinä, että markkinat eivät pysty ohjaamaan itse itseään. Vihreiden mielestä on taas aika käydä keskustelua talouden etiikasta ja nostaa politiikka ohjaamaan taloutta vahvasti. Mikäli me poliitikot emme nyt ota takaisin valtaamme talouspolitiikassa, keinottelijat hallitsevat meitä jatkossakin.

Lehman Brothersin konkurssin jälkeen maailman johtajat puhuivat paljon talouden sääntelystä, mutta tämä kriisi jälleen osoittaa, että sääntelyssä edetään aivan liian hitaasti. Uusliberalistisen markkinauskon sijaan tarvitsemme talouteen läpinäkyvyyttä, vahvempaa poliittista ohjausta, parempaa valvontaa ja oikeudenmukaista sääntelyä. Keinottelijoille on näytettävä kaapin paikka. (Ed. Laakso: Millä tavoin se tapahtuu?) Tällaisia kriisejä ei saa enää koskaan päästä tapahtumaan.

Pankkivero olisi hyvä tapa velvoittaa pankkeja ottamaan itse vastuuta kriisien kustannuksista. On oikeudenmukaista, että pankit itse osallistuvat jatkossa kriisien ratkaisuihin. Kreikan tapauksessa osa pankeista on toiminut kestämättömästi osallistumalla ongelmien peittelyyn.

Toinen hyvä väline markkinoiden vakauttamiseksi on rahoitusmarkkinavero. Tämä hillitsisi valuuttakeinottelun lisäksi spekulatiivista osake- ja johdannaiskauppaa. Suomen tulee ajaa rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa painokkaasti ensisijaisesti globaalilla tasolla. Vero tulee tarvittaessa ottaa käyttöön EU:ssa, vaikka muualla veroa ei saataisikaan säädetyksi. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen, että vihdoin korkealla tasolla on tehty päätös globaalin transaktioveron selvitystyöstä.

Vihreät edellyttävät, että Euroopan unioniin on vihdoin saatava sellainen toimielin, jolla on riittävän suuret valtuudet rahoitusmarkkinoiden valvontaan. Koska Euroopan unionin keskeinen tehtävä on mahdollistaa jäsenvaltioiden rajat ylittävä talous, myös valvonnan on oltava unionin laajuista.

Käsillä olevassa kriisissä on jälleen tullut esiin harmaan talouden suuri merkitys. On syytä ihmetellä, miksi sen kitkemisestä puhutaan niin vähän, sillä talouden vakauttamiseksi harmaan talouden kuriin saattaminen on välttämätöntä. Euroopan unionin on toimittava aktiivisesti veroparatiisien lakkauttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä tukee Kreikalle annettavaa lainapakettia. Vasemmisto-oppositio on sen sijaan päättänyt äänestää Kreikalle myönnettävää lainapakettia vastaan. Vihreiden mielestä tämä on vastuutonta. Kreikan tilanteella on merkittävä vaikutus myös Suomen taloudelle. Mikäli Kreikan kriisi kärjistyy pahasti, niin sillä on välitön vaikutus koko euroalueelle. Viime kädessä tästä kärsivät myös suomalaiset työläiset.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Sinivihreä hallitus, pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen ovat vihreiden mielestä toimineet tässä erittäin vaikeassa tilanteessa päättäväisesti ja määrätietoisesti. Jatkossa on tärkeää, että Suomi ajaa yhtä määrätietoisesti EU:n yhteisen talouspolitiikan parempaa koordinaatiota sekä markkinoiden valvonnan ja sääntelyn parantamista. Vaikka käsillä olevan kriisin keskellä on välttämätöntä sammuttaa tulipalo julkisin tukitoimin, pitkällä tähtäimellä on Euroopan unionin kannalta kohtalonkysymys, että talouspolitiikka saadaan terveelle, kestävälle perustalle.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Den gångna veckan har varit exceptionell på många sätt. Regeringarna och kommissionen har fattat stora och betydelsefulla beslut för att återvinna stabiliteten och trovärdigheten i EU- och särskilt euroområdets ekonomi. Imf har med sin närvaro och delaktighet i räddningsoperationen varit ett stort stöd för euroområdet. Imf:s medverkan är också ett bevis för allvaret i den uppkomna situationen.

Då det gäller lånet till Grekland finns det i princip två sätt att närma sig frågan: det solidariska och det egoistiska. Ofta är solidaritet och egoism varandras motpoler, men inte den här gången. Oberoende av vilket sätt vi väljer att resonera på, är svaret nämligen i det här fallet detsamma. Europeiska unionen och euron med den är och förblir ett solidaritetsprojekt. Alla ställer upp för en, i det här fallet för Grekland, men en ställer upp också för alla, som Finland nu. Som om inte Grekland genom årtusendena skulle ha gett Europa mycket, börjande med det folkvälde, den demokrati som vi också här och i dag utövar.

Arvoisa puhemies! Kun kaksi vuotta sitten olimme menossa kohti finanssikriisiä, Suomen todettiin moneen kertaan olevan tällä kertaa paremmin varautunut kuin viime laman aikana. Yksi käytetyistä pääargumenteista oli Emun ja euron meille tuoma vakaus ja turva. Kukaan ei tuolloin asettanut väittämää kyseenalaiseksi. Menneellä viikolla sävy on ollut toinen. Huolimatta niistä ongelmista, joita olemme viime päivinä todistaneet, uskomme ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä euron ja euroalueen tulevaisuuteen.

Vakautusrahasto, josta euroalueen valtion- ja hallitusten päämiehet ja EU-maiden valtiovarainministerit sopivat viikonloppuna, oli todiste siitä, että EU ja euroalue ovat määrätietoisesti ja vahvasti päättäneet voittaa vaikeimman kriisin, johon EU on meidän unionissa olon aikanamme joutunut. Tällä viikolla eri puolilta maailmaa tulleet reaktiot herättävät toiveita, että luottamus euroalueen talouteen on vahvistunut.

Värderade talman! Lånet till Grekland handlar alltså om solidaritet, men lika mycket om att inse ekonomiska realiteter. Om inte de övriga euroländerna nu skulle ställa upp för Grekland skulle riskerna vara stora för att oron snabbt skulle sprida sig till de övriga länder som allra mest levt över sina tillgångar. Mest illa ute på kort sikt är länder som Portugal och Spanien, men snart också andra. Förr eller senare skulle också Finland drabbas, och då talar vi inte bara om statsfinanserna eller om aktieägare, utan uttryckligen om vanliga medborgare som kan mista sina jobb och i varje händelse får betala högre räntor på sina lån.

Kreikalle annettava laina on suuri. Suomen osuus kakusta, 1,6 miljardia euroa, on huomattava summa ja merkitsee, että tämän vuoden suuri lainarasite kasvaa vahvasti entisestään. On kuitenkin syytä muistaa, että syynä siihen, että olemme joutuneet ottamaan yli 12 miljardia euroa lainaa omaan käyttöön, on taloudellinen taantuma. Suomen taloudessa näemme nyt toipumisen merkkejä.

Jos me tässä tilanteessa joudumme valitsemaan sen välillä, että lainalla, joka on runsas kymmenes omiin tarpeisiin lainaamastamme tänä vuonna, estämme Eurooppaa luisumasta uuteen finanssikriisiin kaikkine sen seurauksineen, ja sen välillä, että käännämme muille euromaille selkämme ja jätämme Kreikan pulaan, valinta on meidän kannaltamme selvä. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä Suomen on oltava euroalueen lainanantajien joukossa, ja pidämme myös vakautusrahastoa välttämättömänä.

Herr talman! Den lärdom euroländerna och EU bör ta av det skedda är först och främst att det behövs ökad insyn i ländernas räkenskaper. Det står nu klart att man haft en alltför liberal inställning till avvikelser från kriterierna i stabilitets- och tillväxtpakten. De övriga euroländerna borde redan tidigare ha ingripit i utvecklingen i Grekland. Medvetet fifflande med siffror kan inte accepteras. Euroområdet bör ta i med strängare hand då misstankar om missbruk föreligger. Dessbättre utlovas nu sådana sanktioner som Finland för sin del redan länge har efterlyst. Grekland får ingalunda lånepengarna på en gång med en öppen fullmakt att använda dem hur som helst. Vi bör kunna lita på den mekanism som nu har skapats. Landet får ta emot lånepengarna bara i kvartalsransoner och bara om kontrollen visat att landet fortgående lever upp till de för det grekiska folket hårda villkor som har ställts upp.

Det grekiska parlamentet har med klar majoritet godkänt villkoren, men som parlamentariker har vi lätt att föreställa oss hur svårt det måste ha varit. Vi vet också att fortsättningen blir minst lika svår, när beslutets verkningar börjar svida på allvar.

Samtidigt bör dock den grekiska regeringen, parlamentet och framför allt folket veta att det inte finns någon genväg ut ur krisen. Man kan inte strejka och demonstrera sig ur en ekonomisk kris, man måste arbeta sig ur den. Om Grekland börjar sväva på sparmålen sinar lånen snabbt och det blir bara värre för landet att kravla sig upp ur krisen.

På motsvarande sätt bör det förutsättas åtgärder och villkor av de länder som i framtiden eventuellt får lyfta lån ur stabilitetsfonden. Stabilitetsfonden, liksom lånet till Grekland, behövs för att i en krissituation ge ett land extra tid för nödvändiga korrigeringar i skötseln av ekonomin.

Värderade talman! Från oppositionens sida har det hävdats att lånepengarna är ett illa dolt bankstöd, men det är inte sant. Pengarna går till den grekiska staten, inte till bankerna eller försäkringsfonderna, för att Grekland ska kunna betala bort eller åtminstone amortera på sina dyrare lån.

Genom euroområdets lån till Grekland kan förtroendet för landet återskapas, vilket tar ner de höga räntorna och ger en möjlighet för Grekland att få lån på den öppna marknaden i fortsättningen. Stabiliteten på finansmarknaden kan återskapas.

Arvoisa puhemies! Mikä parasta, euromaat ovat olleet yksimielisiä lainapaketista. Näiden joukossa ei ainoastaan kriisimailla Kreikalla, Portugalilla ja Espanjalla vaan myös sekä Slovakialla että Slovenialla on sosialistien johtamat hallitukset, ja lisäksi joidenkin muiden maiden hallituksissa on vasemmistopuolueita. Myös ne ovat olleet yksimielisiä sekä tarpeista että menetelmistä.

Tässä vaiheessa enemmistö muista euromaista on jo hyväksynyt lainajärjestelyt. Suomen ei pidä pettää yhteistä rintamaa. Miten euroalueella käsitettäisiin se, jos Suomi jäisi ulkopuolelle? Tulisivatko suuret euromaat meitä vastaan, jos eräänä päivänä olisimme pulassa? Suomi on tunnettu maana, joka aina maksaa velkansa. Olkaamme myös tunnettu maana, joka solidaarisesti, joskin samanaikaisesti egoistisesti, auttaa hätään joutunutta pelikaveria. Hallituspuolueet ovat valmiit kantamaan vastuunsa tältä osin, ja toivottavasti myös oppositio tekee sen.

Värderade talman! För stabiliseringspaketets del har riksdagen genom stora utskottet hållits väl informerad om förhandlingarna, vilket också utskottets ordförande har vittnat om. Lånen till Grekland kan inte förses med tilläggsvillkor, sedan de redan har godkänts av flera parlament, däribland det grekiska. Däremot innehåller stabiliseringspaketet sådana element, inkluderande en beskattning av bankerna, som oppositionen hos oss har efterlyst. Paketet och lånen till Grekland bör alltså ses som den helhet de utgör, och den helheten borde tillfredsställa även kritiker.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

(Ed. Pulliainen: Miten nyt käy pelikaverille?) Arvoisa herra puhemies! — Jäin todella miettimään, mitä ed. Gestrin tarkoitti: hätään joutunutta pelimiestä ei pidä jättää. Pelimies? Minä luulen, että oikeampi termi olisi ollut peluri. Ja jos te olette sitä mieltä, että peluriakaan ei pidä jättää, niin olen pikkasen eri mieltä. (Ed. Gestrin: En minä niin sanonut!)

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen totesi omassa puheenvuorossaan, että markkinat ovat hermostuneessa tilassa. Minä väitän, että veronmaksajat ovat hermostuneessa tilassa. Saattavat olla ministeritkin hermostuneessa tilassa, kun ajattelee niitä puheenvuoroja, mitä aikaisemmin käytitte. Olen myöskin pannut merkille, että aina kun halutaan päästä jostakin vaikeasta tilanteesta, syytetään markkinoita: markkinoita ei saa hermostuttaa, markkinat kostavat, markkinat sinne, markkinat tänne. (Ed. Pulliainen: Korot nousee!)

Mieleeni tuli 1970—1980-luvuilta lastenohjelma, jossa oli Nasse-setä, ja Nasse-setä on nyt hyvin hyvin vihainen. (Naurua) Markkinat ovat nyt hyvin hyvin vihaisia: nyt pitää toimia tietyllä tavalla. Siis väistämättä tämmöinen asia on tullut mieleen. En minä kysy teiltä, ministeri Katainen, katsoitteko te paljon sitä ohjelmaa. (Naurua — Ed. Pentti Oinonen: Ei se ollut vielä syntynyt!)

Arvoisa puhemies! Haluan pikkasen kommentoida myöskin noita syytöksiä populismista. Olemmeko me populisteja, jos me haemme toista, parempaa vaihtoehtoa? Minun mielestäni jokaisen edustajan, jokaisen eduskuntaryhmän pitää aina katsoa, löytyykö mahdollisesti parempaa vaihtoehtoa. (Ed. Korkeaoja: Se on tässä tilanteessa pelkkää teoretisointia!) — Niin väitetään. Sehän on aina helppo sanoa, että tämä on ainoa vaihtoehto, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa. — Mutta kun te syytätte meitä populismista, niin minä voin syyttää teitä verovarojen holtittomasta käytöstä. Jos katsoo, miten ne teidän markkinanne ovat reagoineet, kun tuli tämä gigantti-, mammuttipaketti, julkisuuteen: suomalaisen pankin pörssikurssi nousi vajaalla 20 prosentilla, Ranskassa 24 prosentilla, Alankomaissa 25 prosentilla, Espanjassa 23 prosentilla. Miten on mahdollista, että yhtäkkiä pörssikurssit nousevat ja pankkiosakkeiden kurssit nousevat? Sen takia, että on piikki auki. Ei liity enää riskiä näihin kreikkalaisiin papereihin. Ja kun ilmoitettiin joitakin viikkoja sitten, että Kreikkaa ei jätetä, Kreikka ei saa mennä konkurssiin, niin alkoi kyllä Suomessakin ja minun kotikaupungissani pienoinen markkinointi kreikkalaisista papereista.

On se aika merkillistä, että konttorista alle kolmekymppinen pankkivirkailija soittaa yli 60-vuotiaalle, joka on ollut kuitenkin nelisenkymmentä vuotta elinkeinoelämässä mukana tavalla taikka toisella, ja rupeaa markkinoimaan kreikkalaisia papereita, joista maksetaan hyvä korko ja jotka ovat täysin varmoja. (Ed. Saarinen: Valtio takaa!) Siis näin markkinat toimivat sen jälkeen, kun täältä lähtee tieto, että taataan: mitään hätää ei ole. Minun mielestäni tuo ei ole oikein.

On ihan turha puhua kriisin syistä. Me tiedämme kaikki, mistä se johtuu. Se johtuu yli varojen elämisestä, se johtuu holtittomasta luotonannosta, se johtuu väärästä korkopolitiikasta, tai väärästä ja väärästä: korkopolitiikasta, joka suosi Saksaa mutta oli tuhoisa Espanjalle ja Kreikalle ja Portugalille. Se johtuu myöskin siitä, minkälaisia arvosanoja, luokitusarvoja, nämä luottoluokituslaitokset ovat antaneet eri asiakirjoille, papereille, valtioille, pankeille ym. ym. Meidän päättäjien pitäisi pystyä luottamaan niihin tietoihin, mitä me saamme, ja niitten tietojen perusteella teemme sitten ne oikeat päätökset.

Jos nyt joitakin kuukausia sitten sanottiin, että ei Kreikan kriisi tule vaatimaan mitään varoja, mitään tukea, niin hieman sen jälkeen se vaati 40 miljardia. Mutta Suomen osalta se on pelkkää bisnestä: mitä enemmän annamme, sitä enemmän hyödymme. No, sitten se muuttui niin, että liittyyhän siihen, voi siihen liittyä riski. 40 miljardia nousi 110 miljardiin, mutta sekään ei ollut riittävä, vaan nostettiin 750 miljardiin.

No, minkälainen vaikutus sillä oli? Kuten jo mainitsin, niin pankkien kurssit nousivat, euro vahvistui 2 sentillä, mikä oli suuri voitto. Seuraavana päivänä eli eilen se laski samalla määrällä. Ei markkinavoimien kanssa kannata lähteä leikkimään. Ne keinottelevat, ja jotkut korjaavat hyödyn.

Kun mainitsin, mitä lausuntoja annettiin Kreikan tilanteesta, niin olen tästä pöntöstä monta kertaa muistuttanut, mitä Imf:n raportissa sanottiin heinä—elokuussa 2008. Oli raportti Islannin taloudesta ja Islannin taloustilanteesta, ja otsikko oli: Islannin talous on kadehdittavan hyvä. Muutama viikko, pari kuukautta myöhemmin maa oli lähes konkurssissa. Luottoluokituslaitokset antoivat niistä arvottomista amerikkalaisista finanssipaketeista kolmea isoa A:ta, paperista, jonka arvo oli suurin piirtein sama kuin kolmen neljän vuoden vanha kalenteri. Eilen mainitsin, että kun luottoluokituslaitoksen edustajat olivat kuulustelussa Amerikan senaatissa, niin he sanoivat, että he olivat pakotettuja antamaan tällaisia luokitusarvoja. No, jos tämmöisiä tietoja syötetään päättäjille, kyllä meidän pitää olla hieman varovaisia ja selvittää, pitävätkö nämä paikkansa.

Sitten tähän pankkien mukaantuloon. Valtiovarainministeri Katainen esitti ne tosiasiat, mitä me olemme valtiovarainvaliokunnassa saaneet kuulla. Valtiovarainvaliokunnassa tosin todettiin, että lehtitietojen mukaan saksalaiset ovat tulleet vastaan näin ja näin ja ranskalaiset ovat tulleet vastaan näin ja näin, aivan niin kuin te totesitte. Mutta saksalaisissa lehdissä kerrotaan kyllä, että saksalaiset voivat laskea tämän 8 miljardia omaan kiintiöönsä. Kun saksalaiset pankit sitoutuvat olemaan vähentämättä saataviaan tänä takuuaikana, niin se vähennetään saksalaisten kiintiöstä. Siellä ne kahden suurimman puolueen eli SPD:n ja CDU:n edustajat ovat vaatineet, CDU:n ryhmäpuheenjohtaja on vaatinut, että pankkien pitää myöskin osallistua maksuun, mutta on todennut, että tässä lyhyessä ajassa ei ole vielä ehditty käynnistää neuvotteluja mutta niitä pitää välittömästi käynnistää.

Minä en näe mitään estettä sille, että te olisitte olleet yhteydessä ja olisitte myöskin tulevaisuudessa yhteydessä näihin suomalaisiin luottolaitoksiin, jotka nyt ovat markkinoineet hyvää kreikkalaista paperia ja varmoja papereita hyvällä korolla, niin että näitä ehtoja kohtuullistettaisiin. Jos joku suomalainen luottolaitos olisi vuosi kaksi sitten tai vuosi sitten saanut 2—3 prosenttia tuottoa, niin se olisi varmasti myynyt sellaisen 6, 7, 8 prosentin korkopaperin 2 prosentilla miinus 2 prosentilla. Nyt ei tarvitse enää myydä, kun saa sen oikean hinnan. Mutta miksi nämä eivät ole tulleet vastaan neuvotteluissa? Minkä takia hallituksen ministerit eivät ole neuvotteluihin ryhtyneet? Meillä on oma esitys, aikapula ei mahdollista kertomaan, miten se on rakennettu, mutta mielestämme se on parempi kuin hallituksen esitys.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi Suomen kansaa, mihin suohon onkaan meidät hallitus taas sotkenut! Eurovaluutta luotiin Brysselin kabineteissa suurin toivein viime vuosituhannella. Uskottiin, että nyt on keksitty todellinen ikuisen rikkauden lähde Euroopalle: valuutta, joka lyö laudalta dollarit, jenit ja punnat. (Ed. Ollila: Ja ruplat!)

Euroalueeseen otettiin kaikki halukkaat, jotka toimittivat sopivilla luvuilla varustetut selvitykset taloudestaan. Kreikka väärensi talouslukujaan ja pääsi mukaan rahaunioniin. Suomessa puolestaan annettiin piut paut perustuslaille, kun Emuun oli pakko päästä. Sinne piti näet Suomenkin mennä. Puhuttiin EU-ytimistä silmissä samanlainen kiihko kuin aikoinaan itänaapuria kehuttaessa. (Ed. Manninen: Lipposellako se oli?)

Sitten Kreikka ilmoittikin, että heidän pikavippinsä lankeaa maksuun ja valtion kassa on tyhjä. Huudettiin eurooppalaisia veronmaksajia apuun ja Brysselin kabineteissa sovittiin huimasta 110 miljardin euron lainapaketista. Lamassa oleva Suomi lupasi etunenässä ja nöyränä tähän pakettiin peräti 1,6 miljardia euroa.

Kaikki tämä tapahtuu ilman vakuuksia ja ilman takeita lainarahojen takaisinsaannista, eikä lainalla ole erityistä etuoikeutta suhteessa Kreikan muihin velkojiin. Kreikka on syyllinen, mutta niin ovat myös Italia, Portugali, Espanja kuin EU-komissiokin, joka on varsinaisesti kiehauttanut tämän sopan pohjaan. Euro on kriisissä, ja nyt saamme maistiaisia siitä, millaista se kolhoosielämä oikein on.

Hyvät kansanedustajakollegat, nyt huomaatte, että perussuomalaiset ovat olleet oikeassa euron ja koko unionin kelvottomuuden suhteen. (Ed. Kerola: Mutta entä tästä eteenpäin?) On täysin keinotekoista, että niin erilaisilla kansantalouksilla kuin Suomella, Saksalla ja Kreikalla on sama valuutta. Nyt valheet alkavat paljastua. EU ei ole kansaa kunnioittava demokratia vaan mätää pursuava byrokratia.

Arvoisa puhemies! Hyvä Suomen kansa! Vanhasen hallitus kailottaa rinta rottingilla, ettei terveydenhuoltoon, sosiaalisiin peruspalveluihin, lastemme koulutukseen tai perustienpitoon ole tarjolla lisärahaa. (Ed. Kalli: Ei, talous pitää pitää kunnossa!) Pitää kuulemma säästää. Missä tämä säästö nyt näkyy, kun puhutaan Kreikasta ja Euroopan unionista? Ei sitten missään. Rahaa kyllä riittää pankeille, rahoitusmarkkinoille ja pörssipelureille. Ei tule unohtaa sitä tosiasiaa, että tämän lainan tarkoitus on ensisijaisesti tukea rahoituslaitoksia eikä tavallisia ihmisiä. Kreikan kansalle tarjotaan keppiä ja pörssipelureille hunajaa. Mutta näinhän se on aina ollut Suomessakin.

Miten valtio ja hallitus auttoivat suomalaisia edellisen laman aikana? Eivät niin sitten mitenkään. Sosiaalietuuksia leikattiin ja lisäveroja sälytettiin kansan kontolle. Nyt on käymässä tämänkin hallituksen esityksen kanssa samoin: omat kansalaiset jäävät lehdelle soittelemaan, kun vieraita kestitetään kreikkalaisessa pinaattipiiraspöydässä. (Ed. Kalli: Onko teillä kokemusta?)

Pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen mukaan rahan lainaaminen Kreikalle on hyvä bisnes. Jos näin todella on, miksi emme lainaa saman tien 5:tä miljardia euroa? Siitähän saisi jo sen verran mukavat korkotulot, että niillä kattaisi hyvin vaikkapa useammankin reumasairaalan kulut. (Eduskunnasta: Äänestetäänkö?) — Äänestetään.

Vain se on varmaa, että jokainen meistä, olit sitten työssä käyvä, työtön, sairauseläkeläinen, ruokajonossa seisova tai koululainen, tulet maksamaan tämän Kreikalle annettavan rahan lopulta omasta pussistasi. (Ed. Skinnari: Ja pienyrittäjät!) Se tekee 300 euroa jokaista suomalaista kohden. Emme valitettavasti usko, että Kreikka pystyy maksamaan näitä velkojaan takaisin ainakaan hallituksen esityksen perusteluissa esitetyssä aikataulussa. Toivottavasti olemme väärässä. (Ed. Manninen: Korko vain nousee!)

Arvoisa puhemies! Nyt olemme saaneet kuulla, että EU on luonut Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa erillisen vakausrahaston, jonka koko on peräti 750 miljardia euroa. Suomen osuus tästä rahastosta on 8,14 miljardia euroa. Pääministeri Vanhanen, luuletteko, että mikään eurovaltio viitsii enää maksaa omia velkojaan, kun on olemassa velankuittausrahasto, josta saa ammentaa köyhän Suomenkin antamaa lainarahaa? Tämä paketti onkin silkka silmänkääntötemppu, joka osoittaa, että EU:n kriisi on vakava.

Valtiovarainministeri Katainen, mistä lainaisitte tämän vakautuspaketissa Suomen osuudeksi määrätyn yli 8 000 miljoonaa euroa? Jos mainittu summa lankeaa Suomen maksettavaksi täydestä arvostaan, mikä on hyvinkin todennäköistä, jokainen suomalainen maksaa silloin edellä mainitun 300 euron päälle reilut 1 500 euroa lisää. Hävytöntä.

Perussuomalaisten mielestä tämä vakausrahasto on suuri harppaus kohti liittovaltiota. Sehän on koko Euroopan unionin perimmäinen tavoite. Meillähän on jo yhteinen perustuslaki, armeija, presidentti, parlamentti ja henkitoreissaan kituva valuutta. (Eduskunnasta: Soinikin meni sinne!) Mutta tämä kaikki ei vielä riitä, sillä näköjään muiden maiden velkojen maksatuskin on nyt yhteistä. Pohjoinen maksaa, etelä kiittää. Tällaisen perinnönkö tämä eduskunta haluaa todella jättää Suomen kansalle?

Arvoisa puhemies! Tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään eduskunnan hyväksyttäväksi perussuomalaisten lisätalousarvioaloitteen mukaisesti, ettei eduskunta hyväksy momenttia 28.01.82 eikä momentille ehdotettua 1 600 miljoonan euron määrärahaa Kreikan valtiolle annettavaksi lainaksi.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Heti alkuun arvio siitä, onko tämä lainarahasto sellainen, että sieltä noin vaan voi ammentaa, jos ei joku valtio pysty omia velkojaan hoitamaan. Jos Suomi pyrkisi ammentamaan tästä rahastosta itselleen rahaa, niin me joutuisimme kyllä erittäin tiukkojen ehtojen kohteeksi. Tässä salissa tehtäisiin sitten veronkorotus- ja leikkauspäätöksiä, ja sen vastineeksi saattaisimme saada lainaa. Ei tämä ole mitään manulle itsestään tulevaa rahoitusta, vaan äärimmäisen ehdonalaista lainaa.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa minusta sanottiin erittäin hyvin, että myös tämä eurovaluutta perustuu yhteisiin sääntöihin, joita on noudatettava. Minä olen täsmälleen samaa mieltä. Näin pitää olla. Mutta tosiasia on se, että käsissä on tilanne, jossa ei ole näitä sääntöjä noudatettu vuosien, vuosien ajalta. Tämä tilanne on käsissä. Emme me pääse sitä pakoon sillä, että moitimme, että sääntöjä ei ole noudatettu. Joka tilanteessa pitää vastata siihen reaalimaailman tilanteeseen, joka on käsissämme.

Hyvin monet puhujat tuntuvat arvioivan, että tässä ensi sijassa tuetaan rahoituslaitoksia. Se ajattelutapa menee kai ikään kuin välillisesti niin, että ollaan valmiita lainoittamaan valtiota ja sitten rahoituslaitokset pääsevät pälkähästä kuin koira veräjästä. Näin kai tämä ajattelutapa menee. (Välihuutoja) Kun puolitoista vuotta sitten ympäri maailmaa laitettiin ei satoja miljardeja, vaan tuhansia miljardeja erilaisiksi takuiksi ja pankkituiksi, ei siinäkään ensisijainen tavoite ollut minkään yksittäisen rahalaitoksen pelastaminen, vaan rahoitusjärjestelmän pelastaminen. Kun tätä Kreikka-pakettia ryhdyttiin talvella valmistelemaan, silloin Eurooppa-neuvoston ehto ylipäätään tällaiselle valmistelulle oli ei niinkään se, että yksittäistä valtiota lähdetään pelastamaan, vaan se, että mekanismit voidaan ottaa käyttöön, jos euroalueen, siis koko alueen, vakauden säilyttäminen sitä edellyttää.

Tässä ollaan turvaamassa rahoitusjärjestelmää ja koko alueemme vakauden säilyttämistä: sitä, että valtion lainapapereihin luotetaan, sitä, että valtion lainapapereilla jälkimarkkinoilla ylipäätään käydään kauppaa, mikä on aivan välttämätön ehto rahoitusjärjestelmän verenkierron toiminnalle. Sitä tässä tavoitellaan.

Kaikki tämä kritiikki siitä, että pitää olla muita vaihtoehtoja ja muuta, niin minä ymmärrän, että sille on tarvetta, varmasti se on hyvin perusteltua, mutta silloin tämmöinen kritisoiva ajattelutapa pitää viedä myös askeleen eteenpäin. Mitä nämä vaihtoehdot tarkoittavat siinä reaalimaailmassa, jossa me ihmiset elämme ja hyvinvointia pitäisi ylläpitää? Mitä tarkoittaisi se, jos yksittäisen maan annettaisiin mennä selvitystilaan? Ajatellaanko, että se ongelma jäisi sinne maan rajojen sisälle maailmassa, jossa ollaan ristiin rastiin naimisissa pankkien kanssa? Minä katsoin, mitä Saksan ja Ranskan pankkien vastuut Kreikasta ovat. Ne ovat miljardeja. Mutta mitä ne ovat näitten pankkien osuuksista, niin esimerkiksi Saksan kohdalla alle 2 prosenttia heidän ulkomaansijoituksistaan on Kreikassa, Ranskan kohdalla pikkuisen yli 2 prosenttia. Pankit ovat ympäri maailmaa, nehän rahoittavat tätä toimintaa. Näitä sidonnaisuuksia on valtavan paljon. Jos yksittäinen maa pannaan selvitystilaan, ei se ongelma jää sinne, vaan se heijastuu epäluottamuksena valtavan paljon laajemmalle.

Samoin minä toivoisin, että te, jotka esitätte tätä sinällään niin kuin hirveän kansaan menevää ajattelutapaa, että muiden valtioiden lainat Kreikalle olisivat ensisijaisia, että siellä olisi reaalivakuudet takana, (Ed. Skinnari: Niin!) myös sitten rehellisesti kerrotte sen, miten se vaikuttaisi rahoitusmarkkinoihin, miten se vaikuttaisi niihin satoihin miljardeihin muihin lainoihin, esimerkiksi suomalaisten eläkerahojen sijoittamiseen Kreikkaan, miten se vaikuttaisi näihin, miten se vaikuttaisi suhtautumiseen muiden maiden lainoittamiseen. Oltaisiin rehellisiä kuitenkin ja vietäisiin ajattelutapaa jokaisen vaihtoehdon kohdalla loppuun saakka eikä päätettäisi lausetta kesken.

Hallitus ja euromaat, komissio, Imf, kaikki ovat miettineet tämän mallin, jota me haemme, loppuun saakka. Tämä malli rakentuu sen luottamuksen rakentamiselle, että Kreikka yritetään koteloida näillä lainoilla pariksi kolmeksi vuodeksi rauhaan markkinoilta. Se tuo tietyn työrauhan. Sitten tällä isommalla vakautuspaketilla pyritään luomaan mekanismi, joka rauhoittaisi markkinat siinä, että muut maat eivät joudu ongelmiin.

Tämä ei riitä. Tämän lisäksi tarvitaan, odotetaan, todellisia käytännön päätöksiä kansallisista parlamenteista säästö- ja veroratkaisuista, rakenteellisista uudistuksista, jotka vähentäisivät tätä riskiä valtioiden velkaloukusta. Tämä valtioiden velkaloukkuriski on todellisuudessa edelleen olemassa. Nämä ratkaisut eivät ole mihinkään poistaneet sitä. Minä todella toivon, että tehtävä päätös vakauttaa markkinoita, saadaan aikaa lisää, mutta ei edes sitä kukaan pysty takaamaan.

Sitten neljäs vaihe tässä on se, että EU:n ja euroalueen pitää nämä yhteiset säännöt ja niiden noudattaminen saattaa käytäntöön, sellaiset sanktiot ja pakotteet aikaansaada, joilla makrotalouden vakautta ylläpidetään.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täytyy kiitellä tähän alkuun ensinnäkin hallituksen ripeyttä toimia tässä kyseisessä asiassa. Voikin ajatella niin, että jos näin ei olisi toimittu, silloin oppositiolla olisi ollut erittäin hyvät aseet ja välineet kritisoida sitä, että ajoissa ei ole toimenpiteitä käynnistetty eikä osallistuttu tähän EU:n taloudenpitoon. Todella suuret kiitokset tästä!

Arvoisa puhemies! Ed. Tuomioja omassa puheenvuorossaan mielestäni erittäin hyvin arvioi ja analysoi tätä EU-alueen tilannetta ja tätä talouskriisiä, missä ollaan. Mutta jäin kyllä odottamaan sitä, että hän olisi kertonut, mikä on heidän oma vaihtoehtonsa, ihan niin kuin pääministeri tuossa puheessaan viittasi tähän asiaan, kun he eivät tule hyväksymään tätä hallituksen yhteisesti esittämää kantaa. Toivon, että se kuultaisiin tässä eikä vain kritiikkiä tästä asiasta.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tuomioja käytti hyvän puheenvuoron ryhmänsä puolesta. Se oli vain täysin ristiriidassa sosialidemokraattien ryhmän kielteisen kannan kanssa, jota he ovat esittäneet.

Sosialidemokraattien pääargumentti lainapakettia vastaan on ollut vaatimus saada pankit mukaan, samoin Saksassa ja Ranskassa ja Suomessa. Tänään on käynyt täysin selväksi, että tämä argumentaatio ei päde. Mutta kuten ed. Tuomioja valtiovarainministerin toimittamaa sopimusta tulkitsi, tämä on nimenomaan julistus, julistuksenomainen, siellä ei rahaa Kreikan kriisiin erikseen luvata. (Ed. Laakso: Onko se hyvä asia?) Nyt kun tämä argumentaatio, teidän keskeinen argumenttinne on kääntynyt sumeaksi, niin eikö nyt olisi rehellisinä poliitikkoina (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sosialidemokraattienkin syytä kääntyä tämän esityksen taakse?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä sitä logiikkaa, että jos muuallakaan ei ole onnistuttu täysin, niin meidänkin pitäisi sitten vaan todeta, että tämä menee ilman mitään vakuuksia ja ilman mitään vastuunkantoa. (Välihuutoja)

Meillä on kyllä ymmärrystä sille, että on jouduttu tekemään kiireesti vaikeassa tilanteessa päätöksiä, mutta silloin ei kannata myöskään tulla ulos sen jälkeen ja sanoa, että tässä on ehdottomasti nyt paras ja toimivin ratkaisu, vaan pitäisi olla valmiutta myös täällä käydä keskustelua siitä, millä lailla tätä voitaisiin vielä parantaa, (Ed. Laukkanen: Kertokaa se!) ja ennen kaikkea siitä, mikä on sitten jatko. Pääministeri on ihan oikein korostanut kyllä näitä tervehdyttämistoimia, joita alijäämätalouksien on toteutettava, ja että sitä valvontaa on tehostettava ja sanktioitava. Mutta tässäkin täytyy tietysti pitää sillä lailla järki kädessä, että kun sanotaan, että 3 prosentin alijäämäkin on liikaa, niin ehkä nyt ei kuitenkaan mennä toiseen äärimmäisyyteen ja nosteta Ceausescun Romaniaa eurokurin mallimaaksi.

Mutta se toinen puoli, tämä finanssimarkkinoiden valvonta ja niiden sääntely, (Puhemies: Minuutti!) jotta päästäisiin siihen, että toiste ei oltaisi enää samanlaisessa tilanteessa: tästä odotan hallitukselta selvyyttä, mitä toimenpiteitä se on valmis esittämään ja ajamaan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olennaistahan tässä nyt on se, onko se oikeudenmukaista, että niitä voittoja ahneesti tavoittelevat pankit ja voittoa jo saaneet rahalaitokset pääsevät kuin koira veräjästä ja tavalliset veronmaksajat maksavat. Ei Suomella ole tätä 1,6:ta miljardia euroa. Mehän joudumme ottamaan velkaa, jotta voimme sitten antaa sen Kreikalle. Olen ihmetellyt tässä, miten vielä oikein todistamalla todistatte papereita heiluttaen, että pankit eivät ole sitoutuneet antamaan euroakaan tai senttiäkään tähän. Nehän ovat vaan julistaneet jatkavansa normaalia liiketoimintaa. Mikä nyökyttelyn ja ilon aihe se on? Pankithan tässä pitäisi saada vastuuseen.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan jäsenmaiden kilpailukyvyn edistämisestä, olen huolestunut siitä, miten ympäristökysymykset huomioidaan. Kysynkin pääministeri Vanhaselta, miten huomioidaan se, että tämä kasvu ei tapahdu ekologiset reunaehdot unohtaen (Välihuutoja) vaan niin, että se kasvu on kestävää siinäkin mielessä.

Toinen kysymys ministeri Kataiselle: Rahoitusmarkkinaverosta on puhuttu paljon ja sitä nyt toivotaan. Tänään talouskomissaari Olli Rehn julkistaa komission suunnitelman jäsenmailleen talouspolitiikan koordinoimiseksi. Jos ei tämä vero ole niissä esityksissä mukana, tuletteko esittämään sitä sinne?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä olen ymmärtänyt sen niin, että kun Kreikan lainat erääntyvät ja mikäli Kreikalla ei ole rahaa, niin silloin lainataan, niin että ne pystyvät maksamaan sen lainan tai mahdollisesti uudistamaan sitä lainaa. Näinhän se toimii. Eihän se raha silloin mene Kreikkaan eikä kreikkalaisille, vaan se menee pankeille. Kyllä pankit voivat luottaa siihen, että ne saavat omansa, kun tällainen paketti on tehty. Tietenkin meikäläistä — ja luulen, että montaa muutakin — ihmetyttää se, minkä takia ne eivät voisi tulla vastaan. Niin kuin minä olen monta kertaa sanonut, Saksassa suurimmat puolueet, kaksi suurinta puoluetta, edellyttävät, että pankitkin osallistuisivat. Eivät ne sano, että pankkien pitäisi antaa kaikki anteeksi, vaan ne katsovat, että pitäisi osallistua jollakin lailla tähän. Sitä me olemme peräänkuuluttaneet, (Puhemies: Minuutti!) mutta ei ole tullut vastakaikua.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan ja muiden etelän euromaiden tämänhetkinen kriisi on osoittanut sen, että Euroopan unioni on unelma, joka on mahdoton. Ei ole realistista olettaa, että kymmenet maat, joista jokaisella on oma talouteen liittyvä kulttuurinsa ja joita yhdistää vain Euroopan manner, koskaan yhdistyisivät yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Kreikan talousongelmien taustalla on tunnetusti korruptio ja veronkierto sekä tietty rentous, joka ei hyvään talouspolitiikkaan sovi. Kysyisin pääministeri Vanhaselta: uskotteko te todella, että EU pystyy muuttamaan monikulttuurisen Euroopan yhteen muottiin, jota liittovaltiokehitys ja nykyisen yhteisvaluutan menestys ehdottomasti edellyttävät?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ministeri Kataisen vauhdikasta esiintymistä, niin tuli kyllä mieleen, että jos ministerin voisi kytkeä valtakunnan sähköverkkoon, niin yksi ydinvoimala voitaisiin jättää rakentamatta. (Hälinää)

Mikä on meidän erimielisyytemme ydin tässä? Se on se, laitammeko tähän päätökseen sellaisia ehtoja, että myös pankit ja sijoittajat tulevat mukaan vastuunkantamiseen, ja teemmekö sellaisen linjauksen, että ajamme rahoitusjärjestelmän isoa remonttia, jotta tämä ei pääse toistumaan. Moraalikadon ongelma on todellinen. Aina kun pelastetaan pankkeja suurten riskien tullessa kohdalle, herää se kysymys, mitä tehdään seuraavalla kerralla. Onko niin, että joka ikinen kerta panokset kasvavat ja aina tullaan veronmaksajien kukkarolle? Me haluamme, että tähän päätökseen tulevat pankit mukaan vastuuseen ja tulee rahoitusjärjestelmän uudistus, niin että te ette ole täällä taas hetken kuluttua uudelleen pyytämässä lisävaltakirjaa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen vielä viime viikon alkupuolella oli sitä mieltä, että Kreikalle lainaaminen on hyvää bisnestä. En tiedä, oletteko, pääministeri Vanhanen, edelleen sitä mieltä vai oliko se pikemminkin kuuluisa tsoukki.

Mutta tämä teidän arvionne, Vanhanen, joka tapauksessa kuvaa sitä, että pankit ovat menneet Kreikkaan tekemään bisnestä, hakemaan korkotuloja, isoa rahaa. Ja nyt kysymys on siitä, hyväksymmekö sen, että kun bisnekset eivät menekään ihan niin kuin on ajateltu, niin kansa tulee ja maksaa riskit. Tästähän on kysymys.

Käsittelemme nyt myös tätä 750 miljardin euron vakauspakettia. Täällä on sanottu, että siinä yhteydessä puhuttiin sääntelystä, puhuttiin mahdollisista veroista, mutta onko mitään mustaa valkoisella? Tuskin pankit sen jälkeen, kun niille luvataan 750 miljardia euroa takauksia, ovat valmiita tuosta vaan tekemään uusia sääntelymekanismeja. Ainoa, mitä tässä aletaan, ministeri Katainen, säädellä, (Puhemies: Minuutti tulee täyteen!) on valtioiden talouspolitiikka. Brysselille annetaan oikeus leikata suomalaista taloutta.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Markkinoita ja pankkeja on helppo syyttää, arvostella ja vaatia tilille. Paljon suurempaa vastuunkantoa on myöntää se, että tämän kriisin todellinen mätäpaise on niiden euromaiden taloudet, jotka ovat aiheuttaneet tämän. Sen tähden tarvitaan sääntelyä, valvontaa, ja nyt pitääkin katsoa nimenomaan tulevaisuuteen, antaa kaikki tuki tälle yhteiselle paketille, jotta saadaan aikaan tiukempaa sääntelyä ja valvontaa. Sen tähden nyt tarvitaan vastuunkantoa nimenomaan Suomenkin parlamentissa.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun täällä on tullut esille ministeri Kataisen toteamana, että sosialidemokraattien malli edellyttäisi päätöksiä kaikissa EU-maissa, niin kannattaa miettiä, miten sen käytännössä toteuttaisi. Yksi malli voisi tietysti olla, että Sosialistisen internationaalin puheenjohtaja Papandreu lähtisi tätä prosessia vetämään. (Ed. Laakso: Mitä teidän veljespuolue teki Kreikassa?)

SDP:n uutta ryhmänjohtoa vaivaa kyllä melkoinen vauhtisokeus, ja siinä sitten sama populismi on pienissä ja isoissa asioissa. Se on uutta, ja se on valitettavaa.

Mitä tulee vasemmistoliittoon, niin on pakko todeta, että jos tässäkin maassa olisi talouspolitiikkaa tehty teidän esitystenne mukaan, me olisimme olleet jo aikaisemmin samassa tilanteessa kuin missä Kreikka on nyt. Se on yksi opetus tästä tarinasta, ei tuumaakaan periksi teidän talouspoliittisille malleillenne.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarvitaan parempaa budjettikuria tietyissä maissa, ja keskusteluissa on ehdotettu, että komission pitäisi jatkossa tarkistaa jäsenvaltioiden budjettiesitykset. (Ed. Tennilä: Liittovaltio!) Kysynkin hallitukselta, miten suhtaudutaan näin vastenmieliseen ajatukseen, joka rajoittaisi kansallista päätäntävaltaa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me keskustelemme tänään hyvin suuresta asiasta Suomen kansan näkökulmasta, ja kun kuuntelin teitä, ministeri Katainen, niin minulle kyllä heräsi kysymys, voittiko kiihko harkinnan.

Tänään me keskustelemme siitä, kuinka kauan me hyväksymme sen toiminnan, että yksityiset pankit, sijoittajat ja rahoituslaitokset keräävät suuria voittoja mutta aina lasku tappioista tulee tavallisten veronmaksajien maksettavaksi. Tämä on se ydinkysymys, josta me olemme nyt eri mieltä hallituksen kanssa. Me sosialidemokraatit näemme, että nyt riittää. (Ed. Zyskowicz: No mikä olisi se keino?) Nyt on aika saada myöskin pankit kantamaan vastuuta, nyt on aika ehdottomasti uudistaa myöskin meidän rahoitusjärjestelmä. Se edellyttää lisää sääntelyä, se edellyttää lisää valvontaa, se edellyttää myöskin uusien verojen käyttöönottoa, kuten esimerkiksi rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa. Vain näillä toimilla me pääsemme kiinni itse tähän sairauteen, johon tekin puheessanne viittasitte, ja voimme ehkäistä tämän kaltaiset kriisit tulevaisuudessa.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi, että tämä on hätäratkaisu. Siitä on kyse. Valtiovarainministeri taas sanoi, että kansanvalta voitti markkinavoimat. Siitä ei ole kyse. Tämänkin jälkeen kansanvalta maksaa viulut ja markkinatappiot menevät muiden taskuun.

Mutta nyt kyllä kannattaisi kiinnittää huomio tähän suureen vakautuspakettiin. Sen hyvä puoli on siinä, että se hätäratkaisuna todella toimi niin, että valtioiden velkaongelmat saatiin hetkeksi aikaa pois pahimmasta raosta, mutta reaalitalouden tervehdyttämiseen siinä ei ole vielä ollenkaan riittäviä eväitä, on vain viitteitä toimista, joita pitäisi tehdä. Tässä haluaisin kuulla hallituksen puolelta paljon nyt nähtyä ja kuultua parempaa tekstiä ja vaikkapa keskustan puolelta vastauksen siihen, haluaako keskusta lujittaa rahaliittoa, sen toimintakykyä, jatkossa vai oletteko te sillä kannalla kuin aikanaan olitte, kun äänestitte tätä asiaa vastaan eduskunnassa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä viikonlopun vakautuspakettihan antaa nyt mahdollisuuden Kreikalle selviytyä paremmin tästä luotosta. Mahdollisuus saada markkinoilta halvemmalla lainaa kuin ottaa vastaan valtioiden velka parantaa Kreikan takaisinmaksukykyä. Ja tästä tulee se vastaus, että tämä on parempi tavalliselle kreikkalaiselle ja myöskin tavalliselle suomalaiselle veronmaksajalle, että koko järjestelmä ei kaadu. Nyt saatiin aikaan koko Eurooppaa koskeva paketti, jonka arkkitehteina olivat EU:n päämiehet, Ecofin, mukana olivat Ekp, Kansainvälinen valuuttarahasto, G7-, G20-maat.

Paavo Lipponen vetoaa, että hoitakaa Kreikka, Kreikka pitää hoitaa. Tasavallan presidentti vetoaa kansallisen yhteisymmärryksen puolesta. Sitten tulee Lipposen sirkus, he sanovat, että ei tarvitse hoitaa. Sitten tulee Heinäluoman sirkus, joka sanoo, että ei tarvitse hoitaa. Mitä vastuunkantoa tämä on puolueelta, joka on ollut kaikissa eurovaiheissa mukana perustamassa tätä, Kalliomäki, Heinäluoma valtiovarainministereinä hyväksymässä Kreikan lipsumisen yhteisen talouspolitiikan linjasta? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Teidän aikananne valvonta petti pahasti.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tuomioja sanoi, että tämä ei voi olla ainoa vaihtoehto. Ei se varmasti sitä olekaan, ei se ole edes hyvä vaihtoehto, eikä se ole edes oikeudenmukainen vaihtoehto, mutta pakkorako mikä pakkorako. Te haluatte, että Suomen hallitus avaisi Kreikan paketin, neuvottelisi sen uudestaan kaikkien euromaiden kanssa, Imf:n kanssa, Kreikan parlamentin kanssa. Onko tämä todella realistinen vaihtoehto? Ed. Heinäluoma, te olette johtanut puolueenne populismin linjalle. Te olette valinnut kilpasarjanne nyt Suomen vaaleissa, haluatte olla eräänlainen "myöhempien aikojen Ernesti Hentunen", mutta voin sanoa teille ystävän neuvona, että te ette ole edes yhtä hyvä Vennamo kuin Timo Soini, ette edes yhtä hyvä Vennamo kuin Paavo Arhinmäki. Tässä sarjassa te ette tule pärjäämään. (Naurua)

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille sanoisin, että kyllä nopeasti teidänkin puheenne muuttuivat viime viikosta. (Ed. Zyskowicz: Ne eivät muuttuneet!) — Kyllä ne nimittäin muuttuivat, tänään ei kuultu sanaakaan pankkien vastuusta eikä teidän pankkiperiaatteestanne. — Tänään te olette käyttämässä täysin populistista puhetaidon näytettä, mutta ette puutu itse asiaan. Heti kun ruvetaan puhumaan pankkien vastuusta, hallitus kiihtyy ja ministeri toisensa jälkeen kiihdyttää täällä itseänsä. (Ed. Zyskowicz: Onko teidän paketti realismia?)

Entinen puhemies Paavo Lipponen sanoi selvästi tärkeän asian: pankkien vastuun täytyy olla mukana tässä. Kun presidentti Halonen kehottaa kansalliseen yhteisymmärrykseen ja me esitämme neuvotteluja hallituksen kanssa ja te sanotte ei, niin kumpaa presidentti Halonen mahtoi tässä arvostella?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä oikaista nyt useissa kokoomuspuheenvuoroissa tullut käsitys siitä, että jos eduskunta ei tätä nyt hyväksy, sitten me haluamme uudelleen neuvotteluja auki. Tämä paketti on rakennettu sillä tavoin, että jos jokin euromaa ei siihen tule mukaan, muut ottavan sen osuuden. Aivan samalla lailla: jos käy niin, että Espanja tai Portugali eivät tule tähän mukaan, Suomen osuus nousee, tai jos Slovakia ei tule mukaan, Suomen osuus nousee, niin me olemme samassa asemassa. Tässä mielessä meillä on todellistakin päätäntävaltaa. Tämä ei ole tietystikään hyvä tilanne, eikä se ole se, mihinkä me sellaisenaan pyrimme. Kyllä tässä vastuuta on otettava, mutta vastuu on jaettava oikealla tavalla. Me nyt odotamme sitä, että myöskin hallitukselta olisi tullut konkreettisia esityksiä sen suhteen, mitenkä tätä vastuuta saadaan myös rahoitusmarkkinoille. Ja sitten toistan sen, mikä vieläkin puuttuu: mitä toimenpiteitä hallitus on valmis ajamaan, kannattamaan, niin että saadaan koko maailman finanssijärjestelmä uuteen järjestykseen?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Syksyn 2008 kriisin jälkeen Suomi ja EU ovat olleet ajamassa kansainvälisissä neuvotteluissa, voi sanoa, opetuksia tästä varsinaisesta rahoituskriisistä, ja se työ on käynnissä. Monilla eri foorumeilla eduskunta saa tästä tarvittaessa semmoisen kokonaiskartan, missä mennään. Näitä toimia tehdään, ja en ole huomannut, että SDP olisi esittänyt tähän liittyen juuri yhtään sellaista vaatimusta, jota hallitus ei omasta tahdostaankin olisi ajamassa. Näitä on käyty tämän 1,5 vuoden ajan eduskunnan kanssa läpi, ja tämä valitettavasti vie aikaa. Tämä vie aikaa, mutta kyllä pankkien sääntelyä lisätään, luottoluokituslaitosten sääntelyä lisätään, läpinäkyvyyttä lisätään. Kaikki tämä työ on käynnissä johtuen siitä, että vuonna 2008 meinasi romahtaa. Kuria pitää saada lisää, ja tämä työ on menossa. Nyt SDP yrittää antaa kuvan, ettei ole mitään tehty, että koko muu maailma ei ymmärrä tätä asiaa. SDP:llä on nyt vaatimuksia tullut tämän Kreikan takia. Tämä on vanha asia, joka on putkessa, jossa pitää saada tuloksia aikaan.

Sitten monet puhujat, edustajat Kallis, Tuomioja, Heinäluoma, peräävät tätä pankkien vastuuta. Ajatellaan niitä lainoja, jotka Kreikan kohdalla nyt keväällä laukeavat, jotka tulevat maksuun. Nehän, ed. Kallis, on myönnetty Kreikan valtiolle vuosia sitten. (Ed. Kallis: Ymmärrän oikein hyvin!) Siinä voi olla 5 vuoden, ehkä jopa 10 vuoden velkakirjojen oblikaatioita, ja se on aika sattumanvaraista, minkä pankkien tai eläkesäätiöiden, eläkerahastojen, eläkelaitosten lainat laukeavat nyt keväällä, ehkä 5 vuotta sitten neuvoteltuja tilanteissa, joissa ne ovat luottaneet luottoluokituslaitosten suosituksiin, komission arvioihin, Kreikan ilmoittamiin tilastoihin. Nytkö sitten nämä sattumanvaraiset pankit, jotka 5 vuotta sitten ovat luottaneet tilastoihin, pitäisi tässä saattaa jotenkin erityiseen vastuuseen? Vai mitä pankkeja te tarkoitatte? Tarkoitatteko niitä pankkeja, jotka 300 miljardilla ovat Kreikkaa luotottaneet? (Puhemies: 2 minuuttia on täynnä!) Nekö olisivat tässä erityisesti? Minä toivoisin — tämähän ei ole kyselytunti, vaan tämä on debatti — että myös oppositio vastaa kysymykseen, mitä seuraa näistä teidän ehdotuksistanne, joita te esitätte. Mikä on se seuraava vaihe? Miten ne vaikuttavat rahoitusmarkkinoihin, valtioiden lainapapereiden arvoon, kaupankäyntiedellytyksiin? Mitä ne merkitsevät?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Vipurahastot ostivat viime viikolla Kreikan luottojohdannais- eli vakuutuspapereita, ja he veikkasivat, löivät vetoa sen puolesta, että Kreikka kaatuu. Nyt maanantaina nämä bostonilaiset hedge fundit ovat menettäneet tolkuttoman määrän rahaa, ja moni on varmaan siitä tyytyväinen. Se, mitä nämä bostonilaiset hedge fundit nyt toivovat, on se, että oppositiossa oleva vasemmisto Suomessa ja muissa Euroopan maissa saisi tahtonsa läpi ja kaataisi Kreikan, koska silloin he eivät häviäisi rahaa, vaan he saisivat tolkuttomat voitot. Eihän tässä ole mitään järkeä. Tämä on juuri se, mitä nyt yritetään estää.

Puhemies! Finanssimarkkinamuutoksia ollaan tekemässä komission esitysten pohjalta. Tänään muun muassa suuressa valiokunnassa käymme näitä yksittäisiä asioita läpi, mutta ei tämä ole se syy, miksi Kreikka tai Eurooppa on ongelmissa. Eurooppa on ongelmissa sen takia, että meillä on ollut huonoa talouspolitiikkaa muutamissa maissa. Ei se, että pankit ovat lainanneet Kreikalle rahaa, ole tuonut tätä ongelmaa, vaan se, että Kreikan on tarvinnut lainata rahaa, kun oma talous on niin leväperäisesti hoidettu.

Minä toivoisin myös, niin kuin pääministeri tuossa toivoi, että oppositio kertoisi suomalaisille ihmisille sen vaihtoehdon, että me kaataisimme tämän eurooppalaisen paketin ja antaisimme Kreikan mennä ensi viikolla selvitystilaan. Kertokaa avoimesti, minkälainen Eurooppa on sen jälkeen. Kertokaa hyvin avoimesti. Nyt ei riitä enää se, että te vastustatte ja kaadatte. Kertokaa, onko se taloudellisesti parempi, onko se Suomen työllisyyden kannalta parempi — niin kuin te annatte ymmärtää, (Vasemmalta: Nytkö te rupeatte työllisyydestä huolta kantamaan, kolmen vuoden jälkeen!) että Suomen työllisyys lähtee nousuun, Euroopan talous lähtee nousuun — kun Eurooppa menee lamaan. Kertokaa avoimesti suomalaisille, nyt eivät enää puolitotuudet riitä.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä vastaan teille, ministeri Katainen, ja puhun totta, niin kuin aina. Eli me emme kannata Kreikan kaatumista, mutta kysymys on siitä, millä ehdoilla tämä lainapaketti on tehty. Millä ehdoilla se on tehty? Siellä nämä ehdot, jotka te olette hyväksyneet, ovat kahdelta osin vajavaiset. Sieltä puuttuu sekä pankkien vastuunkanto että sitoutuminen rahoitusjärjestelmän uudistamiseen. Me tarjosimme teille neuvotteluyhteyttä, että me olisimme kotimaassa voineet käydä näistä ehdoista neuvottelua, että kotimaassa pankit olisivat voineet osallistua vastuun kantamiseen, että Suomen kannaksi tulisi muun muassa rahoitusmarkkinaveron käyttöönotto (Ed. Salo: Näinhän tehdään!) ja että Suomi sitoutuisi kansainvälisillä foorumeilla edistämään rahoitusmarkkinajärjestelmän uudistamista. Te ette ollut valmis hakemaan kansallista yksimielisyyttä, te ette ollut valmis neuvottelemaan.

Teiltä kysyn nyt, pääministeri Vanhanen, kun pyysitte konkreettisia esityksiä SDP:ltä. Yksi konkreettinen esimerkki on rahoitusmarkkinavero. Me hyväksyimme sen puoluevaltuustossa maaliskuussa, me otimme siihen kantaa viime vuonna Euroopan tasolla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) yhdessä sosialidemokraattien kanssa. Voitteko nyt kertoa meille, kannatatteko te, pääministeri Vanhanen, ja kannattaako teidän hallituksenne kaikilla kansainvälisillä foorumeilla rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomen ehdotuksesta Ecofin-neuvosto on ottanut tämän ohjelmaansa. Globaalia transaktioveroa ja sitten erikseen pankkien vakausmaksua — näitä molempia me olemme valmiita selvittämään. Nämä vaativat selvittelyä. On turha väittää, että tällainen globaali transaktiovero voitaisiin ottaa käyttöön vain osa-alueilla Euroopassa tai yksittäisissä maissa. Se vaatii aidosti globaalia ratkaisua, jos haluamme turvata sen, että rahoitusmarkkinat jotenkin toimivat, emmekä eristää Eurooppaa näistä. Tässäkin asiassa minusta pitää olla rehellinen. Ei riitä, että annetaan otsikko jostakin uudistuksesta asettamatta ehtoja sille, että se on toimiva. Me olemme valmiita edistämään toimivaa järjestelmää.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rahoitusmarkkinavero tuli nyt sitten lopultakin myöskin hallituksen toimesta EU:hun. Se on hyvä asia, me kiitämme siitä. Mutta ei siinä kyllä ole hallituksen aloitteellisuutta ollut, vaan se oli suuren valiokunnan viikonvaihteessa hyväksymässä kannanotossa, jonka te olette ottaneet huomioon, niin kuin asiaan kuuluukin, hyvä niin. Tämä on kyllä aika myöhäistä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta jatko on tietysti oleellista.

Kukaan, niin kuin alkupuheenvuorossani totesin, ei todellakaan toivo sitä, että Kreikka ajautuisi saneeraukseen, vaan me toivomme, että tämä paketti todellakin toimisi niin ihanteellisesti kuin mahdollista, mutta kun siihen eivät usko yhdetkään ekonomistit, yhdetkään asiantuntijat maailmalla. Kysymys on siitä, että tässä ostetaan aikaa, että tämä voisi tapahtua sitten vähän rauhallisemmissa olosuhteissa. Mutta silloin me olemme rakentaneet paketin, joka tarkoittaa sitä, että veronmaksajat tulevat sitten tähän saneeraukseen mukaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) keventävät siltä osin pankkien osuutta. Tämä on se ongelma.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on syytetty pankkeja vastuuttomuudesta. Varmasti pankeissa on paljon pahaakin ja paljon korjattavaa, mutta kyllä aivan oikein, kuten valtiovarainministeri Katainen täällä esitti, itse asiassa tätä peliä pyörittävät johdannaismarkkinat ja johdannaismarkkinoilla toimivat yhtiöt. Itse asiassa säätelytoimenpiteet pitäisi ensisijaisesti kohdistaa juuri näihin johdannaisiin. Kyse on samasta ilmiöstä, joka sekoitti USA:n lainamarkkinat ja levitti tämän mädän ja tämän ongelman kaikkialle finanssimaailmaan. Tämä pitää saada ensimmäisenä kuntoon, mutta kaikki nämä toimenpiteet ovat sellaisia, että eivät ne vaikuta tähän akuuttiin kriisiin. Nyt on torjuttava tämän kriisin leviäminen, on estettävä tulipalon leviäminen ja samanaikaisesti lähdettävä voimakkaasti valmistelemaan näitä uudistavia toimia. Tässä hallitus on ollut mielestäni aktiivinen siltä osin kuin se Euroopassa voi olla.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että demareitten suhtautuminen on käsittämätöntä. Jos koko muu Eurooppa ei tee niin kuin meidän puoluevaltuusto on vaatinut, niin me ei leikitä teidän kanssanne. (Naurua) Euroopassa on yhtenäiset päätökset, me olemme tosiasioitten edessä, olemmeko me mukana vaiko emme, olemmeko me solidaarisia vai emme. (Ed. Zyskowicz: Kenen kanssa Urpilainen neuvottelee paketin uusiksi?)

Te ette ole enää solidaarisia, te haluatte nyt leikkiä perussuomalaisia suomalaisessa yhteiskunnassa. Te olette unohtaneet kokonaisuudessaan solidaarisuuden käsitteen. Te vaaditte syyllisiä vastuuseen, ihan oikein, mutta vastuullinen syyllinen on se, joka ei hoida omaa talouttaan kuntoon, eli maa, Kreikka, eivät ne, jotka ovat lainottaneet. Jos antaa lainaa valtiolle, se on käytännössä riskitöntä, varsinkin jos euromaalle antaa. Kyllä Kreikka on hoitanut asiansa huonosti, mutta teidän ongelmanne on se, että te ette koskaan kannata vastuullista taloudenpitoa. Kreikassa sosialistit eivät ole kannattaneet sitä, ja sitä paitsi sosialistiset hallitukset on myöskin Portugalissa ja Espanjassa. (Hälinää) Kun mennään perusteisiin, niin syy on siinä, että Vakaussopimusta ei ole hoidettu kunnolla. Suomen eduskunnassa edustajat Tuomioja ja Heinäluoma ovat ne henkilöt, jotka ovat sanoneet: Vakaussopimus on liian tiukka, vaatii liian tiukkaa täytäntöönpanoa, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) liian vastuullista taloutta valtioilta, sitä ei voida hyväksyä. Tässä nähdään seuraus, kun ei noudateta Vakaussopimusta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Katainen syyttää vasemmistoa populismista, koska me emme ole valmiit hyväksymään tätä vastikkeetonta tukea eurooppalaisille rahalaitoksille. Te haluatte avointa keskustelua. Kertokaa, miten teidän kreikkalainen veljespuolueenne suhtautuu tähän pakettiin. Tiedättekö te, että teidän kreikkalainen veljespuolueenne yhtä kansanedustajaa lukuun ottamatta äänesti tätä pakettia vastaan? Se kansanedustaja, joka ei äänestänyt, erotettiin puolueesta, maan entinen ulkoministeri muuten. (Ed. Skinnari: Paikallinen Sasi!)

Mutta, ministeri Katainen, mielestäni te olette todistanut aivan oikein sen, että pankit eivät osallistu tämän paketin rahoitukseen. Mutta ihmettelen sitä, kuinka te voitte olla vielä ylpeä siitä, että pankit eivät osallistu tähän rahoitukseen. Se tuntuu kummalliselta. Eikö oikeampi olisi se, että me yhdessä etsisimme keinoja, joilla spekulantit joutuisivat todellakin osallistumaan Kreikan talkoisiin?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Niin kuin tuossa äskeisessä puheessani sanoin, Bostonin hedge fundin miljonäärit toivovat, että ed. Jaakko Laakso voittaa tämän keskustelun. (Ed. Laakso: Entäs teidän veljespuolueenne!) He toivovat todella, että he eivät polttaisi näppejään, eivät polttaisi spekulaatiossa saamia rahojaan. He todellakin istuvat kädet ristissä. Heidän ainoa toivonsa on vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit Suomessa. (Hälinää)

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän suuren valiokunnan puheenjohtaja Erkki Tuomiojaa tunnustuksesta, että saimme tämän lausuman muun muassa transaktioverosta näihin päätelmiin. Hyvin poikkeuksellisesti sinänsä valmiisiin päätelmiin saadaan muutos, ja se on selvitys, koska G20-piirissä kukaan sitä ei ole kannattanut. Mutta me halusimme, että selvitetään nimenomaan se globaali luonne.

Ed. Urpilainen sanoi, että onko Suomi sitoutunut rahoitusmarkkinoitten muuttamiseen, tai annoitte ymmärtää, että ei ole sitoutunut. Meillä on tänä päivänä suuren valiokunnan kokous. Näytän teille nyt kaksi kokousasiakirjaa.

Neuvoston rahoituspalvelujen tulevien kuukausien työohjelma, Suomen kanta: Suomi suhtautuu myönteisesti siihen, että viimeaikaisen finanssikriisin aikana ilmenneitä puutteita finanssimarkkinoiden säätämisessä korjataan jne. Toinen kohta, G20-ministerikokouksen valmistelut: täällä on positiivinen kannanotto erilaisiin toimiin, muun muassa vakausmaksuun eli pankkiveroon.

Nämä ovat sitä, mitä hallitus ajaa. Älkää yrittäkö muuttaa tätäkin asiaa toisenlaiseksi. Mutta tosiasia on se, että jos me toimimme niin kuin te toivotte eli kaadamme Kreikka-paketin, silloin Kreikka menee selvitystilaan ensi viikolla. Silloin eivät puheet auta; lama alkaa Euroopassa ja työttömyys kasvaa Suomessa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Vähemmän kiihkoa, enemmän asiaa" voisi olla ehkä viisaus tässä keskustelussa. Kun te viittasitte itse tuohon tämän päivän suuren valiokunnan kokoukseen ja siellä käsiteltävään Ecofin-muistioon, niin voisitteko kertoa nyt meille, ministeri Katainen, otatteko siinä muistiossa kantaa myös rahoitusmarkkinaveron puolesta? Minä sain sen tiedon suuren valiokunnan jäseniltä, että tässä muistiossa ei sanallakaan mainita rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa, ei sanallakaan puhuta siitä, että Suomi tukee sitä, että rahoitusmarkkinavero otetaan globaalisti käyttöön. Tämä on sosialidemokraattien kanta, tämä parantaisi rahoitusmarkkinajärjestelmää. Oletteko te tähän valmis, ministeri Katainen, kun se nyt nähtävästi puuttuu tästä teidän kuuluisasta muistiostanne?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama poiminta tästä keskustelusta. Ensinnäkin arvoisat ministerit ovat vaatineet johdannaismarkkinoita kuriin. Miten olisi, jos aloitettaisiin Suomesta? Kaksi kuukautta sitten Finanssivalvonnan johtaja ilmoitti, että vähänkään monimutkaisemmat johdannaiset eivät ole minkäänlaisessa seurannassa, ei valvonnassa eikä yhtään missään.

Toinen juttu. Aivan oikein olette verranneet siihen, mitä tehtiin finanssikriisissä 2008, mikä oli reaktio siihen ja mitenkä ollaan nyt ottamassa oppia. Mutta mikä onkaan se todella suuri muutos siihen? Se on se, että Euroopan keskuspankki tällä viime viikonvaihteen operaatiolla menetti riippumattomuuttaan erittäin merkittävällä tavalla. Voisitteko, arvoisat ministerit, arvioida tätä, mitenkä se vaikuttaa teidän tulevaan taktikointiinne?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Pulliaisen viimeisin arvio on äärimmäisen vakava. Mutta haluan kyllä kertoa sen, mikä viikonvaihteessa tapahtui, Euroopan keskuspankin itsenäisyyden näkökulmasta.

Euroopan keskuspankki ei altistunut keskustelulle eikä ilmoittanut kantaansa sen enempää perjantai-illan huippukokouksessa kuin Ecofin-kokouksessakaan. Kun Ecofin teki päätöstä paketista, sillä ei ollut tiedossa Ekp:n päätöstä. On hyvä, että se jää myös institutionaaliseen muistiin kaikille. Tässäkin olosuhteessa Ekp piti riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä viimeiselle rajalle asti.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhanen, sanoitte, että on mentävä syvemmälle ja nähtävä metsä puilta. Olen täysin samaa mieltä. Siinä kohden meidän samanmielisyytemme sitten loppuukin.

Te sanotte, että suurten alijäämien taustalla on kilpailukyvyn puute globaaleilla markkinoilla. Katsokaa kauppatilastoa. Euroalueen kauppa on positiivinen. Miten valtiot tekevät samaan aikaan tuhat miljardia tappiota, ottavat lainaa tuhat miljardia? Ehkä teidän kannattaisi katsoa näitä matemaattisia tilastoja, niin voisitte saada myöskin ehkä vaihtoehtoisen syyn koko kriisille. Eilen olen pitänyt pitemmän puheen siitä, mitä taustalla on. Toivon, että edustajat tutustuvat siihen.

Mutta, Katainen, sanotte, että pitää pysyä totuudessa. Jos haluatte katsoa, mitä nämä laskelmat ovat, niin olen käytettävissänne.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Enemmän totuutta ja vähemmän vääristelyä, ed. Urpilainen! Mielestäni valtiovarainministeri Katainen juuri totesi, että Suomi ajaa vakausmaksua sekä transaktioveroa. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että Suomi on tiukasti kiinni siinä, että tulevaisuuden ehdot, sääntely, ovat tiukempia ja sitä kautta tämän tyyppiset ongelmat eivät pääse toistumaan.

Mitä tulee pankkien vastuuseen, mielestäni se, mitä nyt pystyttiin saavuttamaan, oli se, että pankit ovat sitoutuneet, ennen kaikkea saksalaiset ja ranskalaiset pankit, pysymään Kreikassa. Jos ne lähtisivät sieltä pois, lopettaisivat rahoituksen, Kreikka ajautuisi konkurssiin ja tämä kriisi lähtisi uudelleen eskaloitumaan. Silloin valtioiden lainapaketit eivät auttaisi. Tämä on erittäin merkittävä, ja toivottavasti tämä myös toteutuu.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ilmeisesti kokoomuksen mainostoimisto kehottanut syyttämään sosialidemokraatteja populismista. Se loukkaa meitä hyvin syvästi. (Naurua oikealta)

Puhemies Niinistö on 4. päivä toukokuuta todennut Ylen uutisten mukaan: sijoittajien kannettava vastuunsa Kreikka-paketista. Onko puhemies Niinistö teidän mielestänne populisti? Onko Tieto-Finlandian voittaja Erkki Tuomioja populisti? Valtiovarainministerinä Eero Heinäluoma oli erityisen vastuullinen ja hoiti tehtävänsä erittäin hyvin. Oliko Heinäluoma populisti? (Ed. Salo: Oli, oli!) — Eivät nämä ole populisteja.

Meidän näkemyksemme on se, että me kannamme huolta veronmaksajien rahoista tässä tilanteessa, ja minusta on äärimmäisen arvokas palvelu pääoppositiopuolueelta, että me haastamme teidät tässä asiassa, ja niin kuin täällä on puheenjohtaja Urpilaisen suulla todettu, meidän keskeiset reunaehtomme eivät ole mukana tässä Kreikka-pakettituessa.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on keskusteltu kreikkalaisesta bakteerista, jota nyt on hoidettava järeällä aseella, jotta Kreikka toipuisi ja epidemialta vältyttäisiin. No, se Kreikan tukilaina, josta tänään päätämme, on kyllä ainoastaan kriittisessä tilassa olevan potilaan ensiapu, joka ei paranna potilasta vaan siirtää oireiden puhkeamisen myöhemmäksi, ja siksi ei tässä tilanteessa tule toimia yhtään järeämmin kuin on välttämätöntä, ja kristillisdemokraateilla on tarjota vaihtoehto. Esitämme, että lisäajan voittamiseksi ottaisimme lisävelkaa Kreikan tukemiseksi vain sen määrän, jolla pärjätään tämän vuoden toinen ja kolmas neljännes. Suomi joutuu joka tapauksessa Kreikalle tätä pikavippiä antaakseen ottamaan itse saman määrän velkaa, eikä tässä tilanteessa ole viisasta velkaantua yhtään enempää kuin on täysin välttämätöntä. Tämä esittämämme vaihtoehto (Puhemies: Minuutti!) on 1,2 miljardia euroa vähemmän kuin mitä hallitus esittää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mennäänpä tähän peruskysymykseen eli euroon itseensä. Kun tässä salissa 1998 väännettiin kättä, liittyykö Suomi euroalueeseen, antaako oman rahansa ja rahapolitiikkansa pois, niin te siellä oikealla ja vähän muuallakin lupasitte Suomelle hedelmätarhoja ja kiisselirantoja hunajavirtoineen eli kaikkea hyvää. (Ed. Salo: Mites Suvi-Anne?) Me kriitikot varoitimme siitä, että euroalue on liian epätasainen ja voi tulla tämmöisiä epäsymmetrisiä sokkeja, ja näin on nyt käynyt.

No, mikä on johtopäätös? Nyt halutaan Euroopan unionille lisää päätösvaltaa siirtää. Rehn on esittämässä, että valtion budjettien ennakkotarkistus siirretään Brysseliin, eli liittovaltiota tässä nyt tehdään. Tässä on saatu tästä kriisistä syy mennä vielä kovempaa vauhtia siihen suuntaan, jolloin meidän oma päätäntävaltamme jatkossa vielä heikkenee nykyisestäänkin ja vielä pahemmat tilanteet voivat tulla eteen, kun Brysselissä on kaikki valta. Tällä menolla eduskuntakin kuihtuu (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ajan myötä siihen asemaan, joka Suomen Pankilla on tänään tuossa rahapolitiikassa, eli se antaa neuvoja ja toivoo ja analysoi muttei päätä enää mistään.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Markkinavoimien voimasta on osoituksena se, että nehän pakottivat laittomassa tilassa kelluvan Euroopan unionin toimenpiteisiin. Kenellä se ote on, herra valtiovarainministeri? Te sanotte, että demokratialla on niskalenkki. Kyllä tässä Euroopan unioni on sillassa keskellä molskia ja markkinavoimat rynkyttävät rintalastan päällä edelleen. Koska se 110 miljardia ei riittänyt, nokitettiin 750 miljardia. Näyttää siltä, että ei taida ihan riittää. Toivon, että riittäisi. Sanotaan, että tällä 750 miljardilla suorastaan kositaan markkinoiden luottamusta. Mutta kun talous on kokonaisuus, niin tässäkään keskustelussa ei ole edes vilautettu käsitettä harmaa talous. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Eikö tällaisen asian liittäminen ja mukana kuljettaminen just tällaiseen tilanteeseen sopisi? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Ryhtiliikettä sillekin suunnalle, vaatikaa sitä!

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta antoi valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, ja tässä on muun muassa vastaus tähän Saksan osuuteen. Tässä todetaan paitsi tästä sitoutumisesta jäädä Kreikkaan myös se, että saksalaiset pankit osallistuvat lisälainoitukseen, osittain Saksan valtion takauksella mutta joka tapauksessa. Sen lisäksi tässä lausunnossa ovat esillä nämä vakuudet. Siellä ovat esillä vakuudet siitä, että ellei tässä asiassa tehdä jotain, niin velkajärjestelytapauksessa tämä 1,6 miljardia euroa on roskalaina. Tässä suhteessa yhdessäkään velkakirjassa, jonka tämän päivän Taloussanomat on käynyt läpi, ei ole estettä sille, että vakuuksia ei olisi tähän hankittu. Sen takia kysymys siitä, että neuvotellaan, olisi ollut yksi sellainen asia, josta tulisi saada edes pöytäkirjamerkintä, että tähän pyritään siinä vaiheessa, jos Kreikka ei näitä asioita käytännössä hoida. Mutta tällaiseen neuvotteluun hallitus ei käytännössä ollut valmis. (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) Miksi ei ollut?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Jottei nyt vaan jäänyt äskeisestä puheenvuorosta semmoista käsitystä, että saksalaiset pankit olisivat jotenkin luotottamassa Kreikkaa tai osallistumassa Saksan valtion kustannuksiin, pitää korjata, että nämä pankit ovat sitoutuneet ostamaan heidän erillisrahoitusyhtiönsä, vähän niin kuin Finnveran, bondeja, joita haluavat kaikki muutkin ostaa. He ostavat sen normaaliin hintaan, siinä ei ole minkään näköistä korkotukea. Pankit eivät ole kohtuullistaneet tai osallistuneet millään tavalla siihen Kreikka-pakettiin. Siinä tapauksessa, jos Kreikka ei pystyisi suoriutumaan velvoitteistaan, varmasti alkaisivat uudet neuvottelut erilaisista asioista, joko vakuuksista tai joistakin muista, mutta nimenomaan tällä hetkellä minulla ei ainakaan ole tiedossa, että yhdelläkään maalla — eikä tietysti voikaan olla euroalueella — olisi minkään näköisiä reaalivakuuksia tässä Kreikka-suhteessa tällä hetkellä, koska komissio on sen neuvotellut. Jokainen maa ei ole neuvotellut itsekseen vaan erikseen.

Mitä tulee transaktioveroon, niin minä en sitä itse pidä välttämättä parhaimpana keinona. (Ed. Heinäluoma: No niin!) Se olisi mahdollinen siinä tapauksessa, että se on globaali, mutta jos se ei ole globaali, niin missään nimessä ei kannata tehdä kansallisesti. Mutta meidän pitää katsoa — minä en ole rakastunut mihinkään tämmöiseen instrumenttiin vaan haluan katsoa — niitä keinoja, jotka parhaiten toimivat markkinoilla. Esimerkiksi Ruotsin mallin mukainen pankkimaksu on keskeisesti semmoinen, jolla pystymme keräämään rahaa tulevia pankkikriisejä varten.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä nyt voi mitään. Kun tässä kuuntelee opposition aika kirjavia ja välillä sekaviakin puheenvuoroja, niin kyllä tässä välttämättä tulee mieleen tämä lauantai-iltojen Ihmisten puolue. Toisaalta ja toisaalta, köyhiä kreikkalaisia pitää auttaa mutta Kreikan valtiota ei pidä, Eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan, mutta Suomen ei pidä olla siinä mukana, ja koko potti pitää neuvotella uudestaan — Ihmisten puolue.

Arvoisa puhemies! (Ed. Gustafsson: Tanssii tähtien kanssa!) Tässä ollaan turvaamassa isompia asioita omalta pieneltä osaltamme, koko Euroopan tulevaisuutta, ja Suomen on syytä olla siinä mukana, sillä jos tämä laiva alkaa upota Kreikasta alkaen, niin Suomi on muuten siinäkin mukana, ja sitä me emme halua.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä, että ilmaus lip service — eli leuat loiskuvat, mutta niiden takana ei olekaan todellisia ajatuksia — on nyt livahtanut valtiovarainministerin suuhun. Hän ensiksi puheenvuorossaan kertoo sen, miten transaktioveron selvitys on Suomen toimesta sinne saatu, ja sitten hän kertookin, että ei hän sitä kannatakaan. Hän kertoo, että tänään Minvan papereissa olisi jotain asian eteenpäinvientiä, ja nyt hän sanoo, että eipä sitä olekaan, eikä sitä ikävä kyllä täällä luekaan. Me suuressa valiokunnassa käymme läpi sen, mitä Minva on siellä tänään päättänyt. Toivottavasti haluatte sen saman hyvän, mitä sanotte televisiokameroiden edessä, todella tehdä silloin, kun valtiovarainministerin tehtäväänne hoidatte. Täytyy kyllä sanoa, että aamulla näytti enemmän toriparlamentilta kuin Suomen eduskunnan edessä Eurooppa-asioiden hoitamiselta. Minusta populismia on se, että ei keskustella asian sisällöistä vaan käydään joitain puolueiden välisiä taistoja tässä salissa, kun käsittelemme Suomen Eurooppa-politiikkaa.

Vielä kerran tähän Saksan pankkien rooliin. Meillä on käytössämme valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston muistio, (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) joka eduskunnalle on toimitettu 7.5., ja siinä viitataan saksalaisten ja ranskalaisten pankkien mukanaoloon.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on nyt saada palautettua rahoitusmarkkinoiden luottamus Kreikkaan ja koko euroalueeseen, ja on hyvin tärkeää, että nyt nämä molemmat paketit hyväksytään, ettei tämä Kreikka-metsäpalo lähde leviämään laajemmin.

En voi kuin kummastella tätä demarien vastuunpakoilua, kyllä tätä keskustelua täällä salissa täytyy käydä. Tämä teidän poliittinen pölhöpopulismin harjoittajien joukkoon siirtymisenne näin vakavassa tilanteessa on kyllä erittäin vastenmielistä ja vastuutonta. Tällä vastuunpakoilulla SDP yksinkertaisesti osoittaa, ettei se välitä tavallisten ihmisten tulevaisuudesta ja toimeentulosta. (Ed. Gustafsson: Mainostoimisto!) Mitä te vastaatte torilla suomalaiselle, joka kysyy, olitteko te todella valmis riskeeraamaan suomalaisen työn ja tulevaisuuden, kun jätätte hyväksymättä tämän paketin? Tämä on aivan käsittämätöntä ja kyllä minun mielestäni tarkoittaa sitä, että katseenne on jo seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että osittain tämä väittely tästä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien mukanaolosta, josta meillä on kyllä täällä valtiovarainministerillä paperit — tiedetään, mistä on kyse — ja tämä väärinkäsitys tai erimielisyys johtuu todennäköisesti siitä, että eihän Euroopassa mitään merkittävää lainajärjestelyä tehdä ilman. että siellä pitää olla saksalaiset ja ranskalaiset rahoitusjärjestelmät. Mistä sitä rahaa niin paljon muualta löytyy? Saksassa ja Ranskassa on erittäin iso osa siitä lainattavasta rahasta, joka ylipäätään tämmöisessä eurooppalaisessa järjestelyssä voi löytyä. Mistä sitten ajattelette, että Suomi lainansa vuosittain saa, muualta kuin eri maista olevilta rahoituslaitoksilta, eläkesäätiöiltä? Erittäin paljon tulee Euroopasta sitä. Ilman muuta saksalaisten ja ranskalaisten, keskeisten eurooppalaisten rahoittajien, pitää olla lainoja järjestämässä. Eivät valtiot muuten näitä lainoja mistään saa, vai missä semmoiset kassat on muualla?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallinen kansalainen ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka Suomen neuvottelijat ovat viimeisten viikkojen aikana säntäilleet hätäkokouksesta toiseen. (Ed. Zyskowicz: Olisiko pitänyt jäädä pois?) Ensin puhuttiin 0,5 miljardin tukipaketista, sitten 1,5 miljardista eurosta, lopulta mentiin vieläkin pidemmälle.

Tässä ei ole enää kyse Kreikasta vaan koko Euroopan vakaudesta. "Tämä on massiivinen operaatio", ovat säntäilevät edustajamme laukoneet pikkutunneilla ja kertoneet lainatakauksista, joissa Suomen riski on yli 8 miljardia euroa. Tavallinen, yönsä hyvin nukkunut kansalainen ei voi muuta kuin kauhistella, mitä tämä massiivinen operaatio oikeastaan on, aivan kuin kyseessä olisi jonkinlainen sotilasoperaatio.

Nyt kiinnostaisi tietää, mistä kaikesta edustajamme ovat sopineet puolestamme, siis rahoistamme ja meidän tulevaisuudestamme. No bail out -klausuulin tulkinta on kääntynyt päälaelleen siitä, mitä se oli eduskunnassa 11.3. (Puhemies: Minuutti!) Kysynkin ministeri Kataiselta, onko viime päivien aikana laadittuihin laina- ja takauspapereihin jäänyt jälleen porsaanreikiä, joita EU:n isot jäsenmaat voivat tulkita omaksi edukseen hetken päästä.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kysyi, mitä seuraa SDP:n ehdotuksista rahoitusmarkkinaverosta. Ministeri Katainen, miksi raha on ainoa hyödyke, josta käydään laajaa kauppaa eikä siinä ole olemassa liikevaihtoveroa? Miksi arvopaperikauppaa, johdannaiskauppaa, valuuttakauppaa, osakkeilla ja valtion oblikaatioilla käydään kauppaa eikä siinä ole liikevaihtoveroa mukana?

Pääministeri, kerron teille, mitä Suomessa seuraa. Jos meillä olisi käytössä Suomessa 0,5 prosentin leimavero, joka on käytössä Lontoon pörssissä, sen seurauksena Helsingin pörssistä — joka on siis dubailainen yritys, jonka liikevaihto on 300 miljardia — te saisitte 1,5 miljardia euroa. Tätä tarkoittaa rahamarkkinavero, tätä tarkoittavat SDP:n ehdotukset konkreettisesti.

Ministeri Katainen, kannatatteko rahamarkkinaveroa vai ette?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Voi tietysti olla, että ed. Kimmo Kiljunen on oikeassa, että Suomessa pörssikauppaa käyvät olisivat valmiita antamaan 1,5 miljardia valtiolle, tai sitten saattaa olla, että osa siirtyisi ehkä Tukholman pörssiin, jossa ei tätä veroa ole eikä tätä joutuisi maksamaan. En tiedä, kumpi arvio tästä mahtaa olla oikeassa.

SDP antaa erittäin paljon painoa tälle transaktioverolle. Sanoisin kuitenkin näin, että syksyn 2008 kokemusten jälkeen siinä, mitä pitää rahoitussektorilla tehdä, en pidä tätä aivan ehkä ensisijaisimpana. Sanoisin, että kaikki toimenpiteet sääntelyn lisäämiseksi, mitä tarvitaan johdannaismarkkinoilla — läpinäkyvyyden parantaminen, luottoluokituslaitosten parempi sääntely, ylipäätään läpinäkyvyyden tuominen markkinoille, pankkien osallistuminen suoraan näihin kustannuksiin (Puhemies: Minuutti!) pankkiveron kautta — ovat sittenkin paljon ensisijaisempia, jotta pystytään jatkossa nämä syksyn 2008 kaltaiset kriisit välttämään. Tässä suhteessa minusta teidän prioriteettijärjestyksenne ei ole oikea.

Ja lopuksi: Kreikan kohdalla on kyse siitä, että Kreikan hallitus ja parlamentti ovat vuosikymmenten aikana tehneet vääriä päätöksiä. Siitä ei pidä syyttää pankkeja.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Kimmo Kiljuselle: Siinä tapauksessa, että tämä maksu on todella globaali, sitä voi harkita. Mutta siinä tapauksessa, että se ei ole globaali, en pidä sitä järkevänä.

Niin kuin pääministeri tuossa totesi, meidän pitää katsoa niitä syitä, jotka pystyvät estämään rahoituskriisin syntymisen. Transaktiomaksuhan ei estä mitään. Sehän ei millään tavalla estä pankkien kaatumista, se ei estä pankkien koon kasvamista, sillä ei ole mitään tämmöistä merkitystä. Eli meidän pitää ensi sijassa etsiä ne ratkaisut, jotka estävät finanssikriisin syntymisen. Toissijaisesti voimme katsoa, mistä muualta keräämme rahaa ja minkälaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi pankkikriisin, finanssisektorin vakauden kannalta tämä vakausmaksu on paljon tärkeämpi kuin finanssimarkkinavero.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paavo Lipposen lailla sosialidemokraatit ovat tässä yhteydessä todenneet johtopäätöksenä, että Kreikan demokratia petti, rahaliitto Emu löysäili ja Kreikkaa on tuettava mutta ei ilman lisäehtoja, eli pankit on pantava myös kantamaan osansa. Myös Ekp:n finanssivalvonta on pettänyt. Näitten johtopäätösten kanssa on nyt edettävä.

Mutta kansallisesti on kyllä vakava asia, että te olette panemassa kolkkapoika-asenteella 1 600 miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja tilanteessa, jossa nämä lainat eivät ole ensisijaisia, joudutaan vastaamaan ilmeisesti myös euroalueen ulkopuolisten maiden vastuista ja itse asiassa olemme menettämässä myös Suomen valtiontalouden pelivaraa. Joudumme velkarahalla myös huolehtimaan vakavammin talous- ja työllisyyskriisistä kärsineen maamme taloudesta jatkossa. Tältä osin tilanne on vakava.

Myöskin toivoisin, että ministeri Katainen jatkossa on Ecofin- työssä ahkerammin mukana kuin siinä alkuvaiheessa, (Puhemies: Minuutti!) josta julkisuudessa jo todettiin, että Kataisen poissaolo ja myöhemminkin valtiosihteerin käyttö näin tärkeissä asioissa olevassa valtiovarainministerikokouksessa ei ole Suomen kansallisenkaan edun ja asioiden hoidon kannalta hyvä asia.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen tapahtui pörssissä pieni taantuma maanantain nousun jälkeen, ja toivon mukaan se nyt ei johtunut millään tavalla tästä opposition vastuuttomuudesta, vaan ehkä eilinen päivä osoitti ennen kaikkea sitä, että vakautusvaikutukset eivät ole vahvoja, elleivät markkinat näe ja usko, että valtiot todella toimivat ja hakevat toimia vakauttaakseen oman talou-tensa. Sen takia meidän tietysti pitää Suomena pyrkiä siihen, että kaikki EU-maat sitten huolehtivat omasta taloudestaan.

Mutta pääministerille ja ministereille kysymys: kuinka te nyt näette, kuinka hyvin Euroopassa maat, ja ennen kaikkea tavallaan kriisimaat, myös sisäisessä politiikassaan ymmärtävät omat riskinsä, ja kuinka ne näkevät tämän tulevaisuuden tältä osin?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan keskuspankin mukaantulo itsenäisellä päätöksellä tähän tukemaan Euroopan unionin maiden yhteistä Vakaussopimusta on merkittävä askel. Joku kysyy, onko se menettänyt itsenäisyytensä. Se osoittaa, että tunnetaan suuri huoli tämän hetken tilanteesta. Se on vastuunkantoa, ja se varmasti tukee yhteisiä tavoitteita.

On käsittämätöntä, että nyt kaiken tämän jälkeen sosialidemokraatit edelleenkin vaativat monenlaista asiaa, jotka on sisällytetty Vakaussopimukseen ja joista pääministeri ja valtiovarainministeri ovat selkeästi todenneet, että yhteisesti ne halutaan saada aikaan: niin rahoitusmarkkinoiden sääntelyä, transaktioveron selvitystä, valvontaa ja kriisinhallintakykyä, jota tarvitaan. Mutta se ei pelasta Kreikkaa. Se on tehtävä tässä ja nyt. Oli vain huonoja vaihtoehtoja, joista parempi valittiin.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun on ollut populistisia syytöksiä ja sitten rabulistisia hyökkäyksiä kokoomuksen puolelta, niin unohtuvat ihan parlamentarismin perusasiat.

Kun hallitus on mennyt mukaan tähän Kreikka-paketin sopimukseen, niin on hallituksen vastuulla sitten arvioida, tarvitseeko se mukaan oppositiota, käykö se sopimusta tehdessään neuvotteluja, käykö se sen jälkeen neuvotteluja, joissa yritetään saada oppositiota mukaan, jos halutaan laajempia harteita. Jos näin ei tehdä, silloin hallitus vastaa siitä, että se löytää kansallisesta parlamentista riittävän enemmistön politiikkansa taakse, ja näin Vanhasen hallitus on valinnut. Tässä tapauksessa ei ole mitään perustetta syyttää SDP:tä vastuuttomuudesta, kun tämä Kreikka-paketti ei täytä niitä SDP:n ja eurooppalaisen sosialidemokratian asettamia ehtoja, joita tällaisille vakautusjärjestelyille on asetettu.

Tämä uusi vakautuspaketti täyttää paremmin niitä ehtoja, ja se arvioidaan erikseen. On pidettävä selvästi ero tähän Kreikka-pakettiin, joka jouduttiin äärimmäisessä hädässä ja (Puhemies: Minuutti!) hyvin puutteellisilla valmisteluilla tekemään. Sitä me emme hyväksy, mutta tätä laajempaa vakautusjärjestelyä arvioimme erikseen.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on esittänyt meille vain yhden ainoan totuuden. Jälleen kerran suuret sijoittajat ovat pistämässä kansakunnat polvilleen. On vain maksettava, kun emme muuta voi.

Arvoisa pääministeri, mikä takaa, ettei — vaikka me nyt maksamme — finanssikriisien uusi sarja saisi jatkoa? Mikä on se takuu tälle korttitalolle, joka on hyvin heikolla liimalla kiinnitetty?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että riski Kreikan lainaan osallistumisesta on pienempi kuin riskit Kreikan maksukyvyttömyyden seurauksista. Suomella, joka on mukana eurooppalaisessa yhteistyössä ja rahaliitossa, ei ole paluuta mihinkään myyttiseen Impivaaraan, ja sen kansainväliset suomalaiset vasemmistolaisetkin varmasti ymmärtävät. Jatkossa on kuitenkin huolehdittava, että myös finanssisektori velvoitetaan ottamaan vastuuta rahoitusmarkkinoiden vakaudesta, kuten myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan.

Pääministeri viittasi puheessaan kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntöjen käynnissä olevaan uudistamistyöhön, ja olen myös siinä ymmärryksessä, että Suomi on EU:ssa ja EU:n ministerivaliokunnassa ollut aktiivinen transak-tioveron suhteen. Toivon tästä vielä pääministeriltä vahvistusta, kun siitä on niin paljon täällä salissa epäilyjä, varsinkin tuolla vasemmalla laidalla, ja kysyisin vielä, millaisella aikataululla tämä rahoitusmarkkinoiden uudistustyö etenee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen kysyi tärkeän kysymyksen: mikä on takuuna sille, että näissä kaikissa onnistutaan. Aikajärjestyksessä ylivoimaisesti kiireisin takuu on se, että lunastetaan uskottavuus tehdylle ratkaisulle. Se edellyttää sitä, että nämä myös toimeenpannaan niillä päätöksillä, joita kansallisesti tehdään.

Suomi voi kantaa kortensa kekoon sillä, että tänään Suomen eduskunta hyväksyy tämän Kreikka-lainan. Tämä on se, miten pystytään välittömästi vaikuttamaan uskottavuuteen. Ei tarvita monta maata. Saattaa olla, että jos yksi maa Euroopassa hylkää tämän paketin, niin siitä leviää kyllä sellainen uskonpuute tähän koko ratkaisuun ja se leviää myös tähän isompaan viikonvaihteen pakettiin. Eli nämä ovat vaikeita ratkaisuja kaikkialla, ja pitää viedä suunnitelma lävitse.

Toinen ehto ja toinen takuu sille, että tässä onnistutaan, ja se vaatii vähän enemmän aikaa, on se, että erityisesti niissä maissa, jotka ovat vaaran alla, julkisten talouksien tasapainottamiseksi tehdään todellisia päätöksiä, ei julkilausumia vaan suoraan hallituksen esityksiä ja parlamentin päätöksiä, ja tämän rinnalla samalla aikataululla pitää tehdä globaalilla tasolla näitä vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena sovittuja toimia rahoitusmarkkinajärjestelmän sääntelemiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi jne.