Miapetra Kumpula-Natri /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan komissio on antanut ehdotuksen neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen. Asia on äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä se koskettaa kahta vahvaa unionin oikeutta: toisaalta perusoikeuskirjassa vahvistettua perusoikeutta, työtaisteluoikeutta, ja toisaalta sisämarkkinoiden sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisvapautta. Tässä niin kutsutussa Monti II:ssa komission perustelujen asetuksen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa ja yhteensovittaa näitä oikeuksia EU-tuomioistuimen Laval- ja Viking Line -ratkaisujen jälkeen.

Asetusehdotus nostaa esille monia kansallisen, kansainvälisen ja EU-oikeuden välistä suhdetta koskevia kysymyksiä, joista tänään keskustelemme. Kuten muistatte viime syksynä käsitellyn energiatehokkuusdirektiivin osalta, EU-asioissa noudatetaan eduskunnan työjärjestyksen mukaan kahtia jaettua menettelyä. Tänään käsiteltävässä suuren valiokunnan mietinnössä keskitytään vain ehdotuksen toissijaisuusperiaatteenmukaisuuden arviointiin. Suuri osa komission ehdotukseen liittyvistä tärkeimmistä kysymyksistä liittyy valtioneuvoston ehdotuksesta antamaan kirjelmään U 29/2012. Täysistunnossa tänään käytävä keskustelu on tältä osin evästystä suurelle valiokunnalle ja erikoisvaliokunnalle, työ- ja tasa-arvovaliokunnalle, mahdollisesti perustuslakivaliokunnalle, niiden ottaessa kantaa tähän U-asiaan.

Lissabonin sopimuksessa annetaan kansallisille parlamenteille oikeus esittää unionin toimielimille huomautus, jos ehdotettu unionin säädös loukkaa toissijaisuusperiaatetta. Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on ohjata ja rajata unionin toimivallan käyttöä. Sen avulla ei voi suoraan kiistää toimivallan olemassaoloa. Toissijaisuusperiaatteen mukaan unionin ei pidä aina käyttää kaikkea sitä toimivaltaa, mitä sillä on, vaan sen pitää jättää jäsenvaltioiden käsiin ne asiat, jotka tarkoituksenmukaisemmin voidaan ratkaista kansallisesti. Pohdintaan tarkoituksenmukaisuudesta, päätöksentekotasosta, sisältyy usein arvio siitä, onko säädösehdotuksesta yleisesti tai sen yksityiskohtien osalta — mahdollisesti kannatettavasta tavoitteestakin huolimatta — tarpeen säätää EU-tasolla ja mikä sen tuoma lisäarvo voisi olla.

Ehdotetun asetuksen osalta suuri valiokunta arvioi, että komission ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Ehdotus ei tuo lisää selvyyttä sen enempää palvelujen sijoittautumisvapauden kuin työtaisteluoikeutta koskevaan oikeudelliseen säätelyyn. Oikeustilan selkeyttämiseksi ei myöskään ole välttämätöntä säätää riitojenratkaisumekanismeista tai asettaa jäsenvaltioille velvoitteita ilmoittaa Euroopan komissiolle kansallisista työtaistelu-uhista. Asetusehdotuksen säännökset jäävät varsin epäselviksi, ja ne voivat käytännössä merkitä jäsenvaltioissa tunnustettujen riitojenratkaisumenettelyjen käyttämisen ja työntekijöiden perusoikeuksien rajaamista.

Herr talman! Subsidiaritetsfrågan omfattar också frågan om unionens behörighet. Kommissionen baserar sitt förslag på artikel 352 i Lissabonfördraget. Denna artikel gäller situationer då unionen inte har någon uttrycklig behörighet men medlemsstaterna är eniga om att unionen bör handla för att trygga ett viktigt gemensamt intresse.

Toissijaisuusarviointiin siis liittyy kiinteästi myös asetuksen ehdotettu oikeusperustakysymys. Komissio on ehdottanut asetuksen oikeusperustaksi 352 artiklaa, niin kutsuttua joustolauseketta, koska ehdotuksen alalla unionilla ei ole nimenomaista toimivaltaa minkään muun perussopimuksen artiklan nojalla. Kun otetaan huomioon komission esityksen puuttuva lisäarvo, ehdotetun oikeusperustan käyttö on varsin ongelmallista ja epätarkoituksenmukaista. Artiklaa 352 voidaan käyttää varsin rajatuissa tilanteissa nimenomaisen oikeusperustan puuttuessa perussopimuksessa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Tuon artiklan perusteella annetuissa esityksissä vaaditaan jäsenmailta päätöksenteossa yksimielisyyttä.

Herr talman! Stora utskottet föreslår i sitt betänkande att riksdagen antar ett motiverat yttrande till kommissionen. Det motiverade yttrandet innehåller orsakerna till att riksdagen anser att kommissionens förslag strider mot subsidiaritetsprincipen. Enligt tillgängliga uppgifter har 12 andra parlament, till exempel Sveriges riksdag, antagit motsvarande motiverade yttranden eller står i beråd att göra det. Det är alltså möjligt att det så kallade gula kortet nu används för första gången efter att Lissabonfördraget trädde i kraft.

Herra puhemies! Suuri valiokunta ehdottaa mietinnössään, että eduskunta antaa komissiolle perustellun lausunnon, jonka mukaan komission ehdotus ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen. Tämänhetkisen tiedon mukaan, jota olemme koonneet Euroopan parlamentin kautta, 12 muuta kansallista parlamenttia tai kamaria on antanut tai suunnittelee antavansa aikataulun puitteissa vastaavan perustellun lausunnon. On siten mahdollista, että Lissabonin sopimuksen niin kutsuttu keltainen kortti, joka tässä asiassa vaatisi 18 ääntä, tulee ensimmäisen kerran käytettäväksi ja sen merkitys punnittavaksi.

Samalla muistutan vielä, että ehdotuksen substanssiin ja asiasisältöön liittyvien kysymysten käsittely jatkuu asianomaisissa valiokunnissa U 29 -asian yhteydessä. Suuren valiokunnan puheenjohtajana tulen pitämään huolta siitä, että eduskunnan näkemykset tästä komission ehdotuksesta saatetaan kaikilta osin, siis teknistä toissijaisuuskysymystä laajemminkin, asian myöhemmässä käsittelyssä kaikkien EU-toimijoiden tietoon.

Tarja Filatov /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me käsittelemme aika harvinaista asiaa. Täysistunnossa on itse asiassa toista kertaa kyseessä toissijaisuusperiaatetta koskeva asia. Suomi ei ole ollut kovin hanakka käyttämään toissijaisuuskorttia. Tässä toissijaisuudessahan on kyse siitä, että meidän mielestämme asia voidaan paremmin säätää kansallisella tasolla kuin EU-tasolla. Kyseessä oleva asetusesitys on osittain sellainen, että siitä on hyvä säätää EU-tasolla, ja osittain sellainen, että siitä on hyvä säätää kansallisella tasolla.

Komission ehdotuksen taustalla on Suomea koskenut asia. Taustalla on nimittäin Viking Line -yhtiön Rosella-aluksen ulosliputuksesta ja sen miehistön työehtojen heikennyksestä syntynyt Merimies-Unionin työtaistelu, jolla pyrittiin aikanaan estämään ulosliputus ja miehistöjen työehtojen heikennykset. Tuosta työtaistelusta käynnistyi oikeusprosessi, jossa EU:n tuomioistuin otti kantaa työtaistelutoimenpiteen oikeutukseen. Tuolloin EU-tuomioistuin katsoi, että oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin on sellainen oikeutettu intressi, jonka vuoksi sisämarkkinavapauksien — tässä tapauksessa kyse on yrityksen sijoittautumisvapaudesta — rajoittaminen voi olla perusteltua. Mutta samaan aikaan tuomioistuin katsoi, että lakko-oikeuden käyttöä voidaan rajoittaa suhteessa taloudellisiin vapauksiin, nimenomaan sijoittautumisvapauden harjoittamiseen. Tuo Viking Linea koskenut ratkaisu ja sen jälkeen myös samalla periaatteella annetut muut ratkaisut ovat kyllä hämmentäneet tilannetta. Miten voi olla niin, että tuomioistuimen perusoikeudeksi tunnustama lakko-oikeus tulee punnita suhteessa sisämarkkinavapauksiin kuuluvaan yritysten sijoittautumisvapauteen, palvelujen tarjoamisvapauteen, ja miten työtaistelutoimenpiteitä on sitten oikeutettua rajoittaa?

Nyt annetussa komission esityksessä on tavoitteena selkiyttää tätä oikeustilaa, joka on syntynyt siis EU-tuomioistuimen ratkaisusta, mutta ikävä kyllä tuo annettu asetusesitys ei selkiytä tilannetta, vaikka sen tavoite sinänsä on kyllä kannatettava. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan katsonut, ettei komission ehdotus esitetyssä muodossa selkiytä vallitsevaa oikeustilaa. Asetusesitys ei myöskään ota huomioon työntekijöiden lakko-oikeutta koskevia kansainvälisiä YK:n, ILOn tai Euroopan neuvoston sopimuksia ja niiden pohjalta syntynyttä oikeuskäytäntöä. Epäselväksi tuossa esityksessä jää myös se, mikä on asetuksen suhde kansallisiin säädöksiin. Komission esitys on myös sisällöllisesti sekä epämääräinen että ristiriitainen. Toisaalta siinä sanotaan, että halutaan selkiyttää oikeustilaa, mutta toisaalta samassa esityksessä sanotaan, ettei tähänastista oikeuskäytäntöä pyritä muuttamaan. Kummasta siis on kyse, selkiytyksestä vai nykytilan säilyttämisestä?

Valiokunta katsoo, että äärimmillään ehdotus saattaisi laajentaa EU:n toimivaltaa myös kansallisiin työtaisteluihin. Vaikka tarkoitus, tai ainakin julki sanottu tarkoitus, on säännellä vain rajat ylittäviä työriitoja, voi yksityistapauksissa olla todella vaikeaa vetää rajaa sen suhteen, milloin työtaistelu on luonteeltaan rajat ylittävä ja milloin ollaan puhtaasti kansallisella pohjalla. Esimerkiksi kuljetusalan lakot ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, että niissä helposti syntyy myös rajat ylittäviä vaikutuksia tavaroiden, palveluiden tai henkilöiden vapaaseen liikkumiseen.

Ehdotukseen sisältyy myös varoitusjärjestelmän luominen, eli jäsenvaltioille tulisi velvoite ilmoittaa komissiolle tiedossa olevista työtaistelu-uhista. On epäselvää, synnyttäisikö tuo ilmoitusvelvoite EU:lle myös toimivallan puuttua ilmoitettuihin työtaisteluihin, jos se katsoo sen vaikuttavan sisämarkkinavapauksien toteutumiseen.

Arvoisa puhemies! Asetusehdotuksen taustalla on tarve selkiyttää ammattiliittojen työtaisteluoikeuden harjoittamisen ja perussopimukseen kirjattujen taloudellisten vapauksien, etenkin yritysten sijoittautumisvapauden, välistä suhdetta. Tuo tarve on sinänsä todellinen, mutta tämä komission esitys ei sitä tavoitetta täytä. Tästä syystä valiokunta esitti suurelle valiokunnalle asian käsittelemistä toissijaisuusperiaatteen kannalta. Tiedämme kyllä, että tämän asetuksen pohjalta ei välttämättä lainsäädäntöä synny, koska komissio on antanut esityksensä täydentävää toimivaltaa koskevan artiklan nojalla. Tällainen muoto siis vaatii yksimielistä päätöksentekoa, ja Suomi voisi loppupeleissäkin kaataa esityksen yksin, mutta toissijaisuusperiaatteen käyttö on perusteltua, koska emme halua unionia puuttumaan kansallisiin työtaisteluihin, olipa kyse sitten lakosta tai työsulusta.

Samaan aikaan on kuitenkin syytä tunnustaa, että selvästi, siis selvästi, rajat ylittävissä työtaisteluissa tarvitaan nykyistä selkeämpiä pelisääntöjä, mutta siihen tulee etsiä muita väyliä, joiden kautta tätä ongelmallista oikeuskäytäntöä voitaisiin korjata. Valtioneuvosto on toimittanut asetusehdotuksen eduskuntaan myös U-kirjelmänä, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kuullut kirjelmän johdosta jo asiantuntijoita mutta ei ole vielä antanut siitä lausuntoaan. Kirjelmässä valtioneuvosto ilmoittaa suhtautuvansa epäillen ja kriittisesti komission ehdotukseen ja kyseenalaistaa sen tarpeellisuuden. Kirjelmässä on myös seikkaperäisesti esitelty kuhunkin artiklaan sisältyviä ongelmia, ja valiokunta tulee ottamaan niihin kantaa tarkemmin lausunnossansa. Näiltäkin osin tämä keskustelu näistä kahdesta ensimmäisestä käsittelyssä olevasta asiasta toimii hyvin lähetekeskusteluna tuota kannanottoa varten.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kuten täällä valiokuntien puheenjohtajien toimesta on kerrottu, komission asetusehdotuksen tavoitteenahan on ollut selkeyttää yleisiä periaatteita EU-tasolla sovellettavista säännöistä, jotka koskevat oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin palvelujen tarjoamisen vapauksien ja toisaalta sijoittautumisvapauden yhteydessä. Komission ehdotuksella ei kuitenkaan päästä asetettuun tavoitteeseen, päinvastoin: ehdotuksessa on 2 artiklan säännös siitä, että käytettäessä perussopimuksen mukaista sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta tulee kunnioittaa työtaisteluun ryhtymistä koskevaa perusoikeutta, ja vastaavasti, kun käytetään työtaisteluoikeutta koskevaa perusoikeutta, tulee kunnioittaa mainittuja taloudellisia vapauksia. Nämä kaksi asiaa ovat muotoilussaan hyvinkin tulkinnanvaraisia, vaikka tarve tälle selkeyttämiselle toki sinänsä on olemassa.

Ensinnäkin ehdotuksen suhde kansainvälisten järjestöjen — kuten YK:n, ILOn ja Euroopan neuvoston — sopimusten yhdistymisvapautta ja/tai lakko-oikeutta koskeviin määräyksiin ja niiden tulkintoihin jää myöskin epäselväksi. Komission ehdotus ei selkeytä Viking Line- tai Laval-tuomioiden sekä ihmisoikeussopimusten tulkintaongelmaa eli sitä, tuleeko työtaisteluoikeus sovittaa yhteen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti taloudellisten vapauksien kanssa vai tulevatko ihmisoikeussopimuksiin sisältyvät rajoitusperusteet sovellettaviksi.

Komission ehdotukseen liittyy myös muita tulkinnanvaraisia kohtia. Kuten työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossakin todetaan, käytännössä voi osoittautua ongelmaksi sen tulkitseminen, onko työtaistelussa kyse EU-tason toimista vai kansallisista toimista sekä mitä tapahtuu, jos kyseessä on samaan aikaan sekä kansallinen että rajat ylittävä toimi. Tällöin on riskinä, että säätely laajenisikin koskemaan työriitoja, jotka olisivat pääosin kansallisia. Myös työriitojen sovittelua ja varoitusjärjestelmää koskevat esitykset ovat tarpeettomia ja puuttuvat kansalliseen toimivaltaan kuuluviin asioihin.

Ehkä kuvaavaa on, että ne jäsenvaltiot, joita Laval- ja Viking Line-tuomiot ehkä eniten koskivat — erityisesti Ruotsi, Tanska ja Suomi — suhtautuvat erittäin kriittisesti tähän ehdotukseen. Sekä Tanskan että myös Ruotsin kansalliset parlamentit ovat jo päättäneet tehdä perustellun lausunnon toissijaisuusperiaatteesta, ja kuten täällä kävi äsken ilmi, tätä päätöstä ovat harkitsemassa monet muutkin parlamentit. Myös työmarkkinaosapuolet — ei siis vain palkansaajapuoli vaan myös työnantajapuoli — Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa suhtautuvat ehdotuksiin erittäin kriittisesti. Kaiken kaikkiaan ehdotus uhkaa enemmän sekoittaa selviä asioita, kuten kansallista työriitojen sovittelujärjestelmää, kuin selventää epäselviä kysymyksiä.

EU:n perussopimuksen 153 artiklan 5 kohta sulkee palkkakysymykset, järjestäytymisoikeuden, lakko-oikeuden sekä työsulkuoikeuden yhteisön toimivallan ulkopuolelle. Tästä syystä myös komission ehdotuksen oikeusperustan riittävyys on syytä selventää asian jatkokäsittelyssä. Käsittely tosin saattaa jäädä suhteellisen lyhyeksi, koska päätös edellyttää neuvoston yksimielisyyttä eikä sen saavuttaminen ole nyt todennäköistä.

Kuten valtioneuvoston kirjelmässä, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa ja suuren valiokunnan mietinnössä on todettu, ehdotuksella ei kyetä selkeyttämään Laval- tai Viking Line- oikeustapauksen jälkeistä oikeustilaa. Euroopan unionin perustamisesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on säädellä rajat unionin toimivallan käyttöön. Euroopan unionin tulee toimia vain, jos sen toiminta on välttämätöntä kysymyksessä olevan ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suhteellisuusperiaatteesta puolestaan seuraa, etteivät unionin toiminnan sisältö ja muoto saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikesta tästä voi vetää sen yhteenvedon, että koska ehdotuksella ei ole oikeustilaa selkeyttävää lisäarvoa, se rikkoo Euroopan unionin perussopimuksesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan määrittelyä toissijaisuusperiaatteesta ja suhteellisuusperiaatteesta.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätäkin komission asetusluonnosta arvioitaessa pitää palata Lissabonin sopimukseen ja sen eduskuntakäsittelyyn neljä vuotta sitten. Jo tuolloin ihmettelin, missä on suomalaisen ay-liikkeen kriittinen ääni, kun esimerkiksi eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen johtaja John Monks oli hyvin kriittinen Lissabonin sopimuksen suhteen — ei hän kritisoinut suoraan sitä, mitä siinä sopimuksessa on, vaan sitä, mitä sieltä puuttuu, ja sieltä puuttui työntekijän perusturva. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun työntekijöitten oikeuksia vastaan hyökätään komission suunnasta. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun palvelu- ja vuokratyödirektiivit koplattiin aivan perusteettomalla tavalla toisiinsa.

Kun me menimme Euroopan unionin jäseneksi, meille sanottiin, että se ei tarkoita yhteistä rahaa. Yhteisestä rahasta sanottiin, että se ei tarkoita yhteisiä vastuita, ja yhteisistä vastuista sanottiin, että se ei tarkoita yhteistä talouspolitiikkaa. Joka kerta Eurooppa-prosessissa, Euroopan unionin integraatioprosessissa, on seuraava askel kielletty, ja nyt palataan siihen, mitä puutteita Lissabonin sopimukseen jäi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Ihalainen aivan oikein totesi, että on olemassa tarve selkiyttämiselle. No, jos on tarve selkiyttämiselle, niin sitten kysytään, mistä syystä on kysymys toissijaisuudesta, kun tosiasiassa tässä on kysymys yritysten vapaasta sijoittautumisoikeudesta eli EU:n perusvapauksista, joista säädetään EU-tasolla. Eikö tästä pitäisi tehdä loogisesti semmoinen johtopäätös, että kyseessä on EU:n piirissä eikä kansallisesti ratkaistava asia, jos siellä se parhaiten voidaan hoitaa?

Tietysti oikeastaan peruskysymyshän tässä on se, halutaanko, että nämä kiistakysymykset ratkaisee jatkossakin EU-tuomioistuin, vai onko näin, että luotetaan poliittisiin päätöksentekijöihin, jotka tekevät säännökset, joidenka mukaan toimitaan. Minä luotan kyllä EU-tuomioistuimeen tässä asiassa. Uskon, että EU-tuomioistuin ottaa enemmän huomioon yritysten vapaan sijoittautumisoikeuden kuin poliittiset päätökset neuvostossa ja parlamentissa, ja olen sitä mieltä, että tämä Suomen linja on oikea: annetaan tuomioistuimen päättää.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos edustaja Sasi olisi lukenut työasiainvaliokunnan lausuman tästä asiasta ja seurannut sitä keskustelua, niin kysehän on nimenomaan siitä, että osa tästä esityksestä, osa niistä tavoitteista, tulee toissijaisuusperiaatteen piiriin. Ja kuten esimerkiksi tuossa puheenvuorossani sanoin, niin tavoite on hyvä, mutta ne välineet, joita on haettu sen tavoitteen toteuttamiseen, johtavat ojasta allikkoon ja lisäävät sekaannusta, ja sen vuoksi ei ole järkevää antaa tämän asian tässä muodossa mennä eteenpäin.

Mutta siitä olen eri mieltä teidän tulkintanne kanssa, että me ikään kuin haluaisimme, että tuomioistuin päättää. Rajat ylittävissä tapauksissa on järkevää etsiä EU-tasolla yhteistä ratkaisua, mutta se ei toimi tällä menettelyllä, (Puhemies koputtaa) koska tässä tarvitaan yksimielisyyttä, ja me tiedämme, että sitä ei ole saatavissa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Filatoville on syytä todeta se, että tässä asiassahan olette tyytymättömiä komission ehdotukseen. Olette sitä mieltä, että asiaa pitäisi selkiyttää EU-tasolla, mutta kun haluatte vastustaa komission ehdotusta, niin sitä aletaan vastustaa jo siitä lähtien, että kyseessä on toissijaisuusperiaate. Minulle se sopii ihan hienosti, koska luotan tuomioistuimeen ja siihen, että siltä tulee hyviä päätöksiä tässä asiassa, niin että aletaan vastustaa ihan alkutekijöistä asti.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän on edustaja Sasin kanssa yleensä aika helppo ymmärtää toisiamme, mutta tällä kertaa ilmeisesti ei, koska kyse on sekä—että-tilanteesta. Tavoite on se, mitä me kannatamme, mutta ne esitykset, joita tässä tehdään, tulevat kansallisten asioiden piiriin eivätkä tuo ratkaisua. Osaa niistä esityksistä, mitä on, voitaisiin viedä eteenpäin, mutta koska ne on tehty sillä tavalla, että ne tulevat myös sille kentälle, jota emme halua EU:n sisällä säädellä, tässä tulee tämä toissijaisuusperiaate käyttöön. Pitää etsiä muita välineitä tuon tuomioistuimen oikeustilan selkiyttämiseksi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viimeisenä kommenttina edustaja Filatoville: tässä eduskunnan kannassa, mitä nyt ehdotetaan, ei sanota, että direktiivin tietyt kohdat ovat toissijaisuusperiaatteen vastaisia, vaan asetusehdotus kokonaisuudessaan katsotaan toissijaisuusperiaatteen vastaiseksi. Eli kysymys on poliittisesta kannanotosta, ei juridisesta kannanotosta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös edustaja Sasin nimi löytyy yksimielisen lausunnon takaa, joten tässä on hyvä ehkä, että hän tuo esille myös sitä mielipidettään tuomioistuimesta, minkä takia minäkin sanon mielipiteeni tuomioistuimenkin päätöksistä. Voi olla, että siellä on paremmin ymmärretty sisämarkkinaoikeuksia, mutta sen jälkeen, kun meillä on myös tuomioistuinkäytäntöä syntynyt, meillä on myös tullut voimaan Euroopan perusoikeussopimus, joka sisältää lakko-oikeuden, työtaistelutoimenpideoikeuden, yhtenä eurooppalaisena perusoikeutena. Minun mielestäni myös eduskunnan vasenryhmä kahden miehen vahvuudella voisi jossain vaiheessa katsoa ihan todellisia asioita, mitä EU on saavuttanut, ja tässä on saavutettu myös perusoikeussopimukseen lakko-oikeus, ja sitä tulee myös katsoa tarkkaan. Tämä asia oli helposti saavutettavissa yksimielisenä lausuntona suuresta valiokunnasta, kiitos työvaliokunnan pohjatyön, joka oli myös yksimielinen, mutta myös sen ansiosta, että kuulimme suomalaisia työmarkkinaosapuolia, niin EK:ta kuin työntekijäkeskusjärjestöjä, SAK:ta, STTK:ta, Akavaa, jotka molemmat löysivät myös toisensa, niin kuin Suomessa on kolmikannassa tapana löytää.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä luotan siihen, että valiokunnat ovat tähän perehtyneet, tehneet oikean ratkaisun — ei siitä sen enempää. Sitä, mikä on EU-tuomioistuimen rooli tehdä politiikkaa ja vetää linjaa, voidaan kyllä arvioida. Kyllä tietysti poliittinen linjanmääritys pitäisi Eurooppa-tasollakin ehkä tehdä jossain muualla kuin oikeusistuimessa, joskin se on välttämätön silloin, kun ongelmia syntyy. Korostan tässä tätä perusoikeussopimuksenkin sallimaa ja siellä kirjattua lakko- ja työtaisteluoikeutta: se on perusoikeus, joka kuuluu duunareille koko Euroopassa, ja siitä pitää kiinni pitää, ja kaikki ne pyrkimykset sen heikentämiseen pitää päättäväisesti torjua. On hyvä, että tässä eduskunta sitten tämän toissijaisuuskysymyksen, tämän kortin, nyt toista kertaa historian aikana myöskin katsoo ja tähän puuttuu.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kumpula-Natrille: Ei John Monks ole vasenryhmän pääsihteeri. Hän on eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen johtaja, ja hän kritisoi hyvin voimakkaasti silloin, kun Lissabonin sopimusta elikkä EU:n perustuslakia oltiin hyväksymässä, että sieltä puuttuvat olennaiset työntekijöitten oikeudet ja perusturva. Minusta on aika mielenkiintoista, että tässä tämä kritiikki sekä Euroopan unionin perustuslakia että myöskin tätä komission asetusluonnosta kohtaan yritetään leimata niin, että se on vain ja ainoastaan vasenryhmän kritiikkiä. Kyllä sen kritiikin takana ovat myöskin suomalaiset työntekijät. Ammattiyhdistyseliitistä en ole niin varma, koska he ovat sitoutuneet tähän Euroopan unionin integraatioprosessiin täysin kritiikittä. He eivät kerro niitä uhkia, joita liittyy esimerkiksi palveludirektiiviin ja palveludirektiivissä pitkään mukana olleeseen alkuperämaaideaan.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun meillä nyt on olemassa tällainen väline, jolla parlamentit voivat valvoa toissijaisuusperiaatetta, niin on ihan järkevää, että sitä myös käytetään silloin, kun sen paikka on, ja kyllä nyt näyttää ilmeiseltä, että meillä tässä sellainen tilanne on juuri nyt päällä. Noissa valiokunnan kannoissahan todetaan tarkkaan ottaen niin, että suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen tämä esitys on toissijaisuusperiaatteen vastainen, ja tähän näkemykseen myös keskustan oli helppo yhtyä.

Arvoisa puhemies! Oleellista on, että asiat päätetään sillä tasolla, millä saadaan parhaat tulokset aikaiseksi, ja kaikkia ei kannata siirtää EU-päätöksenteon piiriin.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monti II käsittelee asioita, jotka on jo ratkaistu EU-tuomioistuimessa. Tässä pyritään nyt sitten sen jälkeen tekemään säädös sille asialle, eli kysymys on siitä, että siirretään parlamentaarista lainsäädäntäoikeutta tavallaan tuomioistuimelle: tuomioistuin rupeaa sanelemaan sen, mihin suuntaan asiat pitää viedä.

Toinen asia: Kun puhutaan lakko-oikeudesta, se on globaali oikeus, jossa on kansainväliset säädökset takana, mutta kansallisesti lakot ovat erilaisia. Siellä on erilaiset säädökset siitä, mikä on pistelakko, mikä on korpilakko, mikä on laiton lakko ja mikä on laillinen lakko. Ja tässä on se ongelmakohta, missä on juuri käytettävä subsidiariteettiperiaatetta: silloin kun kansallinen etu on paljon kovempi, paljon parempi kuin EU-etu, on oltava oikeus käyttää kansallista lakia ja kansallista oikeutta.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin tuomioistuin ei suinkaan aina ratkaise näitä ongelmia, vaan se tuo uusia ongelmia, kuten tässäkin tulee selkeästi ilmi. Kyllähän tämä suomalainen työmarkkinakäytäntö, jossa pyritään siihen, että asioista pitäisi pystyä sopimaan, on se sitten EU-tasoa tai kansallista tasoa, olisi se paras malli.

Nyt tässä tilanteessa minusta Euroopan unionin komission kannattaisi keskittyä tähän pankkikriisin hoitamiseen eikä yrittää synnyttää joitain uusia kriisejä tähän rinnalle. Tässä tilanteessa on ihan riittävästi töitä itse kullekin. Ja kun nyt henkilöstölle on suotu tämä lakko-oikeus, niin se on kuitenkin vahva oikeus, joka tulee tässä kaikessa ottaa huomioon. Olisi toivottavaa, että tässä nyt löytyisi nämä 18 maata ja tässä näitten maitten kesken syntyisi sellainen ratkaisu, joka toisi useampia vastauksia kuin kysymyksiä — tällä hetkellä oikeastaan kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos perussopimuksessa työntekijöiden oikeudet, muun muassa lakko-oikeus, ovat tulkinnanvaraisia, niin meidän pitääkin vaatia sitä, että perusoikeusasiakirja, joka on liitteenä perustuslailliselle sopimukselle, on entistä sitovampi ja sitä käytetään myöskin Euroopan oikeutta tulkittaessa. Lakko-oikeus on fundamentaalinen oikeus, ja on aivan oikein, että me täällä Suomen eduskunnassa pidämme huolta siitä, että komission ehdotukset ovat sellaiset, että ne toteuttavat näitä työntekijöitten oikeuksia sekä Euroopan laajuisesti että kansallisesti, ja tällaisiin epäselviin tilanteisiin ei pidä mennä mukaan. Tästä syystä on tärkeää, että tämä toissijaisuusperiaate on tässä käsittelyssä.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on pakko toistaa tähän perussopimuksen linjaan liittyen, joka tässä on hyvässä käsittelyssä ja on huomioitu, että suomalaisia työmarkkinoita jos ajattelee, niin jos meillä olisi mahdollisuus kyseenalaistaa lakko-oikeus, se tarkoittaisi myös sitä, että järjestäytymisoikeus rapautuisi ja sitä kautta koko sopimusyhteiskunnan ne työmarkkinavälineet, joita meillä on kansallisesti käytettävissä, olisivat enemmän kuin kuollut kirjain. Siksi tämä komission ehdotus ei sinällään ole oikealinjainen, vaan oikea on se linja, minkä puolesta valiokunta on ottanut kantaa. On tärkeää, että tämä toissijaisuusasia on eduskunnan oikea linja.

Eeva Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kuunnelleet tähän liittyen asiantuntijoita, ja kyllä me olemme siihen tulokseen tulleet, että meillä Suomessa on hyvin toimiva ja säädelty ja käytännössä siis toimiva kolmikantainen työsopimusmalli, jota ei saa mennä rikkomaan. Eikä tänne Suomeen, tähän meidän kuvioon, saa tuoda lisää ulkomaisia säädöksiä, jos ei ole ihan pakko.

Me olemme valiokunnassa olleet tästä valiokunnan puheenjohtajan esittämästä kannasta harvinaisen yksimielisiä. Tosin kaikilta osin vielä en hallitse enkä osaa tätä säädöskokonaisuutta, mutta sen sanon, että tämä kyseinen esitys ei kyllä tuo minkäänlaista lisäarvoa tähän kansalliseen toimivaan malliin.

Minä itse henkilökohtaisesti tunnen hyvin maataloussektorin ja maataloushallinnon ja sen tukibyrokratian ja sen, mitä kaikkea siinä hommassa on matkassa. Minä en todellakaan toivo, että työvoimahallintoon ja työntekijöille, duunareille, tulee sama tilanne, mihin me maataloushallinnossa ja me maatalouspuolen ihmiset olemme joutuneet.

Elikkä käytetään tätä toimivaa työkalua, että pääsemme tässä eteenpäin.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Professori Montin selvityksessä ja myös komission omissa kannanotoissa tunnustetaan se seikka, että nämä vahingonkorvausvaateet saattavat rajoittaa vapaata työtaisteluoikeutta ja sen käyttöä, ja näinhän se on. Mutta jos tilanne on todella se, että ehdotettu sääntely ei tuo mitään lisäarvoa, niin ei ole mitään järkeä lähteä sitä tekemään. Sen takia valiokunnan kannanotto on perusteltu.

Mutta tämä huomio pitää sisällään yhden tärkeän periaatteen. Jos me haluamme kehittää Euroopan unionia niin, että siinä ovat myös kansalaiset mukana, se on jatkossa tehtävä enemmän myös sosiaalisen pääoman, myös työntekijöiden, ehdoilla, ei ainoastaan markkinoiden ehdoilla. Nämä ovat surullisia tapauksia, nämä Laval- ja Viking-keissit, joissa työnantaja on käyttänyt kaikki mahdolliset keinot hyväkseen. Tästä jatkossa pitää oppia ja kehittää Euroopan unionia myös työntekijöiden ehdoilla.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä taisi olla vähän vanha vastauspuheenvuoro mutta liittyy siihen, miksi "toisaalta ja toisaalta". Kun nämä esitykset tässä asetusesityksessä on kirjoitettu siten, että ne koskevat siivultansa myös kansallista lakko-oikeutta, tämä on se peruste, joka tuo sen toissijaisuusperiaatteen, mutta se ei sulje pois sitä, etteikö näissä rajat ylittävissä tapauksissa voitaisi etsiä yhteisiä ratkaisuja. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että työntekijöiden ja ylipäätään sosiaalisten oikeuksien vahvistaminen EU:ssa on tarpeen. Ei voi olla niin, että kun talous on saanut vapautensa, niin sen jälkeen, kun pitäisi kehittää ihmisten turvaa, koko EU:n kehittäminen päättyy.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on vielä mielenkiintoinen parlamenttikäsittely tuolle U 29:n varsinaiselle asiasisällöllekin.

Mutta tästä toissijaisuusasiasta vielä: se ei ole todellakaan mustavalkoinen kysymys, niin että komissiolla joko on tai ei ole, vaan parlamenteilla yhä enemmän käytetään myös poliittisena valvontana sitä, että sitä toimivaltaa rajataan, ja tässä on kyse juuri siitä.

Toiseksi tämä työtaisteluoikeus ja sijoittautumisvapaus mutta ennen kaikkea tämä perusoikeus työtaistelutoimenpiteisiin: Ei se ole yksinomaan edes kansallista, se on myös kansainvälistä oikeutta, jota kautta myös Euroopan unionin täytyy katsoa omien toimiensa oikeasuhtaisuus. Itse pidän kaikkein kinkkisimpänä sisältökysymyksenä tässä asiassa tätä ilmoitusvelvollisuutta komissiolle, koska komissiolla toisista lähtökohdista tulee myös velvoite sisämarkkinoiden valvontaan, ja jos sille tulee tieto, että jossain maassa sisämarkkinat saattavat häiriintyä lakkotilanteesta, niin se on ikään kuin velvoitettu arvioimaan silloin lakon oikeasuhtaisuutta, ja silloin tullaan kyllä jo todella pitkälle kansalliseen toimivaan työmarkkinajärjestelmään. Sen takia toivotan ministerillekin mielenkiintoisia neuvotteluita 26 muun kollegan kanssa.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä kiittää molempia valiokuntia, valiokuntien puheenjohtajia laadukkaasta, hyvin perustellusta työstä, jota tähän keskusteluun on tuotu. Se ydinkysymyshän on se, auttaako tämä, selkeyttääkö tämä nyt syntynyttä tilannetta. Näillä ehdotuksilla se ei sitä tule tekemään, se voi enempikin sotkea ja tuoda uusia ongelmia. Sen vuoksi tämä lähestyminen tästä käsin ei ole nyt järkevää. Siinä tullaan sitten tämmöisen kansallisen lainsäädännön, työtaisteluoikeuksien ja työriitojen sovittelujärjestelmän, sisälle tavalla, joka ei enää sovi meidän yhteisiin pelisääntöihimme. Tässä mielessä nämä keskustelut, joita nyt on käyty, olivat erittäin hyviä ja antavat hyvän pohjan tämän jatkotyön tekemiselle ja niille neuvotteluille, joita tässä nyt joudutaan jo keväällä asianomaisessa neuvostossa käymään.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin näistä isoista linjoista. Pitää muistaa, että työtaisteluoikeus on työntekijöille pyhä asia. Uskallan sanoa niinkin päin, että suomalaisilla työmailla on siksi ollut rauhallinen tilanne, kun työntekijöillä on ollut suhteellisen vahva asema ja perusoikeudet. Se on pakottanut myös toisen osapuolen neuvottelemaan ja luonut pohjaa sopimiselle.

Tämän täysistunnon ensimmäisessä asiassa käy toteen se, mistä Lissabonin sopimusta hyväksyttäessä varoiteltiin. Työ- ja elinkeinoministeriön muistiossa mennään mutkat suoriksi, kun siellä todetaan yksioikoisesti, että ammattiliitot ovat olleet taloudellisen yhdentymisen keskeisiä tukijoita. Se voi koskea ammattiyhdistysjohtoa, mutta ei tavan työntekijöitä tai kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä. Taloudellista yhdentymistä on niin monenlaista.

Suomalaiset ay-johtajat olivat aika hiljaa Lissabonin sopimuksen epäkohdista, mutta eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen johtaja John Monks painotti, että sopimusta pitää lukea niin, että huomaa paitsi sen, mitä sinne on kirjoitettu, myös sen, mitä sieltä on jätetty pois. Lissabonin sopimus ei turvaa työntekijöitten oikeuksia riittävällä tavalla. Sen sijaan EU-prosessi on siirtänyt poliittista valtaa tuomioistuimille, kuten Viking- ja Laval-päätökset kiistatta osoittavat.

EU-jäsenyyden ei pitänyt tarkoittaa yhteistä rahaa, eikä yhteisen rahan pitänyt tarkoittaa yhteisiä vastuita. Yhteisten vastuitten ei pitänyt tarkoittaa yhteistä talouskuria, ja nyt sanotaan, että talouskuri koskettaa vain niitä Euroopan unionin rupusakin maita. Yhteisellä talouspolitiikalla ei ole mitään pohjaa, jos samaan aikaan ei puututa kansalliseen eläke-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaan. Ja kun puututaan, se tehdään kaikissa maissa, myöskin Suomessa. Tämä on se ääneen lausumaton tavoite ja liittovaltiopolitiikan ydin. Tämä komission ehdotus on kouriintuntuva esimerkki siitä, mihin suuntaan unionia halutaan viedä, eikä sen tien päässä ole työmiehen tai työnaisen paratiisi.

Jo aiemmin poliittisella koplauksella yritettiin murtaa työntekijöitten asema peruuttamattomalla tavalla. Palvelu- ja vuokratyödirektiivi kytkettiin yhteen, vaikka ne eivät asiallisesti liity mitenkään toisiinsa. Palveludirektiiviin kirjoitettiin sitä ennen sisälle alkuperämaaperiaate: palveluita vastaanottavassa maassa ei olisikaan toimittu sen vaan lähettävän maan lainsäädännön mukaan. Se olisi romuttanut suomalaisten työmarkkinoiden pelisäännöt täysin. Onneksi tuo hanke saatiin torpattua.

Arvoisa puhemies! Kun lähestymme YK:n sopimuksista ja ILOsta tai suomalaisista työehtosopimuksista ja skandinaavisista työmarkkinapelisäännöistä Euroopan komissiota, se on matka pimeyteen ja keskiaikaan. Niin monta yritystä komissio on tehnyt toimivien työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmien murentamiseksi.

Sellainen asetusluonnoksen keskeinen käsite kuin rajat ylittävä tilanne on niin epämääräinen, että se mahdollistaa vaikka minkälaisen pelaamisen. Myös EU:n perustuslakiin kirjattu tavoite luoda erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous on käsitteellisesti samanlainen mahdottomuus kuin kokoomusjohtoinen punavihreä hallitus.

Komission asetusluonnoksesta ja sen tulkinnasta: Olennaista on työntekijöitten perusoikeuksien ja EU:n perusvapauksien välinen taistelu. Siinä konkreettisesti ottavat yhteen pääomat ja markkinat työntekijöitten oikeuksien kanssa. Se ristiriita on sovittamaton, antagonistinen, ja se ristiriita on aina läsnä, se täytyy pitää mielessä. Siksi tarvitaan valtiota, ylikansallisia toimijoita ja ylipäätään poliittista koneistoa sekä julkista sektoria säätelemään tilannetta. Meillä onneksi sellainen koneisto vielä on, ja siitä kannattaa pitää kiinni. Suomessakin koittaa niin vaikeat ajat, että on äärimmäisen tärkeää löytää kohtuullinen luottamus työntekijöitten, työnantajien ja julkisen sektorin kesken.

Näitä komission masinoimia otteluita tulee jatkossakin lisää, ja ne ottelut tulevat varmasti olemaan monta kertaluokkaa kovempia kuin tämä asetusluonnos. Suuren valiokunnan lopputulema on ihan oikeansuuntainen, mutta varoitan siitä, että tämä ei jää viimeiseksi yhteenotoksi.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unioni on realisoimassa nyt käsittelyssä olevalla neuvoston asetuksella Lissabonin sopimukseen sisällytettyä periaatetta, jossa kielletään rajoitukset, jotka koskevat pääomaliikkeitä, ja annetaan unionille yksinomainen toimivalta sisämarkkinoiden kilpailusääntöjen vahvistamisessa. Tämän nojalla nyt yritetään, ja varmasti myös jatkossa, yliajaa työntekijöiden työtaistelu- ja sopimusoikeuksia.

Aivan kuten Lissabonin sopimuksen käsittelyn yhteydessä kesäkuussa 2008 ennustimme, EY-tuomioistuimen Viking- ja Laval-tuomiot olivat ensiviestejä työtaisteluoikeuden alistamisesta pääomien arvonlisäykselle ja työvoiman riiston välttämättömille vapauksille, työvoiman, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkumisen ja tarjoamisen sekä yritysten vapaan sijoittautumisoikeuden periaatteelle. Nyt on siis edetty jo säädöksiin. EU on käymässä kiinni kansallisessa lainsäädännössä vahvasti turvattuun työtaisteluoikeuteen.

Keskustelussa Lissabonin sopimuksesta odotuksemme leimattiin EU:n, tuon rauhanliiton, mustamaalaamiseksi. Täällä jopa sosialidemokraattiset edustajat kiivailivat Lissabonin sopimuksen puolesta ja väittivät sen pikemminkin lisäävän ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden vaikutusvaltaa sopimukseen liitettävän perusoikeuskirjan avulla. Se oli paperia ja EY-tuomioistuimen tuomiot ja niihin kirjoitetut tulkinnat kaikkia sitovia päätöksiä, jotka juridisesti ovat ylempiä kuin kansalliset lait.

Nyt olemme siis korjaamassa sitä, mitä on kylvetty. Suuri valiokunta ei ole todellakaan voinut päätyä mietinnössään muuhun kuin puolustamaan kansallisesti turvattua lakko-oikeutta ja toteamaan asetusesityksen toissijaisuusperiaatteen vastaiseksi. Mietintö ja siihen liittyvä kannanotto olisi toki voinut olla vieläkin selkeämpi. Asetus ei sisällä mitään, mikä veisi eteenpäin EU-tason työriitojen ratkaisemista tai auttaisi lakien ja sopimusten mukaisten työehtojen valvontaa ja työvoiman yli rajojen tapahtuvan polkumyynnin, avoimen riiston ja ihmiskaupan torjuntaa.

Puhemies! Lissabonin sopimus oli uusi askel liittovaltiokehityksen ja uusliberalistisen politiikan sementoinnin tiellä. Oikeistolaiset opit kohotettiin perustuslaillisiksi normeiksi, ja uusia askelia tällä tiellä on luvassa. Eduskunnan käsittelyyn on tulossa talouskurisopimus, jolla tullaan sitomaan jäsenmaiden budjettivaltaa ja harjoitettavaa talouspolitiikkaa. Budjettikuri, vyön kiristysten politiikka, joukkotyöttömyys ja julkisen sektorin ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat sitä sisäisen devalvaation politiikkaa, jolle aiotaan antaa perustuslaillinen pakottava ja sanktioin tehostettu status. Miten poliittinen vasemmisto ja ay-liikkeen johtoeliitti voivat olla tämän kansanvastaisen politiikan vastuunkantajina?

Ay-liike on ajettu kaikkialla Euroopan unionissa puolustuskannalle. Euron kriisin laskut aiotaan maksattaa tavallisella työkansalla, eläkeläisillä ja lapsiperheillä. Ay-liike ja vasemmisto eivät voi katsella vaitonaisina tätä menoa ja pitää jäseniään, kannattajiaan ja veronmaksajia kuormamuulien kaltaisina vastuunkantajina. Ay-liikkeellä ja vasemmistolla on puolustettavanaan miljoonien työläisten edut ja oikeudet heidän työehtojensa ja elinolojensa turvaamisessa.

EU:n, Euroopan keskuspankin ja IMF:n kurituspolitiikkaa vastaan on noussut Euroopassa historiallisen laaja ja luja vastarinta. Euron ja kapitalismin järjestelmäkriisi kuohuu pidemmällä jänteellä varmuudella myös kohti poliittisia muutoksia. Uusliberalismille ja velkavedätykselle on olemassa kestävämpi ja inhimillisempi vaihtoehto. (Ben Zyskowicz: Onko se sosialismi?)

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelussa oleva toissijaisuusperiaatehan ohjaa toimivallan jakoa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä ja estää yhteisön puuttumisen asiaan silloin, kun jäsenvaltiot voivat itse tehokkaasti hoitaa asian kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Kun jäsenvaltiot puolestaan eivät pysty hoitamaan jotakin asiaa tyydyttävällä tavalla, ajatus on, että toimivalta siirtyy toissijaisuusperiaatteen mukaan yhteisölle. Suuri valiokunta on ottanut mietinnössään kantaa toissijaisuusperiaatteen soveltamiseen asetusehdotukseen työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen.

Asetusehdotuksen tavoitteena on komission mukaan selkeyttää yleisiä periaatteita ja EU-tasolla sovellettavia sääntöjä, jotka koskevat perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden yhteydessä. Tähän lukeutuu myös tarve sovittaa yhteen näitä tilanteita rajat ylittävissä tilanteissa. Komissio pyrkii ehdotuksellaan selkeyttämään EU-tuomioistuimen työtaisteluoikeuden ja vapaan liikkuvuuden suhdetta koskevia ratkaisuja C-438/05 Viking Line ja C-341/05 Laval sekä varmistamaan tarvittavan tasapainon ammattiliittojen työtaisteluoikeuden, johon myös lakko-oikeus kuuluu, harjoittamisen ja perussopimukseen kirjattujen taloudellisten vapauksien välillä. Komission ehdotuksessa on niin määräykset riitojen ratkaisumenettelyistä, kansallisten tuomioistuimien rooleista kuin ilmoitus- ja varoitusjärjestelmästäkin. Näillä komissio tavoittelee muun muassa tarvittavaa oikeusvarmuutta.

Valtioneuvosto suhtautuu asetusehdotukseen kriittisesti, sillä sen sisältämät määräykset ovat niin sisällöltään kuin vaikutukseltaankin hieman hämärän peitossa, näin kai voi sanoa. Ennen kaikkea ehdotuksella ei näyttäisi olevan selkiinnyttävää vaikutusta EU-tason työriitojen osalta nykyiseen tilanteeseen verrattuna, eikä se olisi nähtävästi myöskään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Sen takia keskusta on osaltaan ollut mukana rakentamassa tätä suuren valiokunnan yksimielistä mietintöä.

Tästä asiasta voi, arvoisa puhemies, todeta vielä senkin, että asetusehdotuksessa ei ole myöskään huomioitu säännösten suhteita muun muassa YK:n ja ILOn sopimusten yhdistymis- ja lakko-oikeutta koskeviin määräyksiin. Tässä kohtaa on olennaista huomioida, että ne on kunkin jäsenvaltion valtiosääntöisiä menettelyjä noudattaen saatettu osaksi kansallista normistoa.

Arvoisa puhemies! Mikä sitten on ehdotuksessa mainittu rajat ylittävä tilanne? Käsite on tulkinnanvarainen ja hankala tilanteessa, jossa työtaistelutoimi on sekä kansallinen että rajat ylittävä. Vaarana on, että ääritapauksissa EU:n toimivalta laajentuisi myös kansallisiin työtaistelutoimiin. Emme voi hyväksyä tällaista näkymää. Asetus voisi näin vaarantaa yleisesti ottaen hyviksi havaitut kansalliset työriitojen ratkaisujärjestelmät, vaikka niissäkin toki oma kehittämisen varansa ja varmaan tarpeensakin on, mutta tehtäköön se kansallisella tasolla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan toistaa: toissijaisuusperiaatteen mukaisesti EU:n tulee toimia vain silloin, kun sille niin sanotusti on tarvetta ja siitä on selkeää hyötyä rajat ylittävien näkökohtien vuoksi. Keskusta yhtyy suuren valiokunnan ehdotukseen, jossa se katsoo Euroopan komission ehdotuksen asetukseksi työtaisteluoikeudesta olevan nyt esitetyssä muodossaan toissijaisuusperiaatteen vastainen.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopan komissio on antanut ehdotuksen asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen. Komission ehdotus sisältää määräyksiä riitojen ratkaisumenettelyistä, kansallisten tuomioistuinten roolista ja ilmoitus- ja varoitusjärjestelmästä. Näitä esitettyjä määräyksiä komissio perustelee sillä, että luotaisiin oikeusvarmuutta ja ettei kansallisella tasolla tehtäisi yksipuolisia ratkaisuja työtaisteluoikeudesta, kuten lakko-oikeudesta.

Väistämättä tulee kuitenkin mieleen, että komissio haluaa jälleen kerran lisätä niin omaansa kuin myös unionin päätösvaltaa ohi kansallisen päätösvallan. Tämä esityksen ehdotettu muoto rikkoo toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta. Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on säädellä ja rajata unionin toimivallan käyttöä. Euroopan unionin tulee toimia vain, jos sen toiminta on välttämätöntä kyseessä olevan ehdotuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suhteellisuusperiaatteesta puolestaan seuraa, ettei unionin toiminnan sisältö ja muoto saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Erityisen tärkeää on todeta se, että toissijaisuusperiaate ohjaa siis toimivallan jakoa yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä. Toimivalta ja sen käyttö on kiistakapula, jonka toisessa päässä on komissio ja toisessa päässä kansallinen päätösvalta. Luonnollisesti pidämme tiukasti kiinni toissijaisuusperiaatteen ominaisuudesta, koska sen tarkoitus on myös estää unionin puuttuminen asiaan silloin, kun jäsenvaltiot voivat asian hoitaa tehokkaasti kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti. Kansallinen parlamentti on jäsenvaltion ylin poliittinen päätöksentekijä, ja valtioneuvoston toiminnan ohjaaminen on eduskunnan perustyötä — eikä vähiten näissä EU-asioissa. Kansallisten parlamenttien kannalta toissijaisuusperiaate ei siis saa olla vain muodollinen periaate, vaan sen on oltava toimiva instrumentti lainsäädännön valvonnassa.

Arvoisa puhemies! Rajat ylittävä tilanne puolestaan on käsitteenä tulkinnanvarainen. Ehdotus esitetyssä muodossaan ei asiantuntijoiden mukaan tuo selkeyttä komission väittämällä tavalla EU-tason lakko-oikeuden sisältöön suhteessa EU-tuomioistuimen antamiin ratkaisuihin eikä suhteessa kansainvälisiin ihmissoikeussopimuksiin. Toteutuessaan esitetyssä muodossaan asetus voisi myös vaarantaa kansallisesti hyvin toimivien työriitojen ratkaisujärjestelmien toimivuuden. Vaikka komissio toteaa, ettei asetusehdotus rajoita jäsenvaltiossa tunnustettujen riitojen ratkaisumenettelyjen käyttämistä, saattaa asiantuntijoiden mukaan sillä kuitenkin käytännössä olla sellaisia vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Lissabonin sopimuksessa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaa sanottiin tehostetun. Valvontaa varten komissio toimittaa säädösehdotuksensa lainsäädännöksi kansallisille parlamenteille samaan aikaan kuin unionin lainsäätäjälle. Toissijaisuusperiaatteen perusteella voimme tässä käsiteltävässä asiassa esittää komissiolle perustellun lausunnon, jossa todetaan, että ehdotus on toissijaisuusperiaatteen vastainen. Näin päätettäessä komission on tarkasteltava ehdotustaan uudelleen. Olemme täällä valvomassa kansallista etua ja pitämässä huolta siitä, että jos oma lainsäädäntömme palvelee meitä paremmin kuin EU:sta tuleva, on meidän oltava asiassa hereillä ja tuotava epäkohdat esiin. Perussuomalaiset kokevat toissijaisuusperiaatteen erityisen tärkeäksi päätöksenteon keskittyessä yhä enemmän EU:n toimielimille. Olemme vastustaneet alusta saakka liittovaltiokehitystä, jossa päätöksentekoa ollaan pikkuhiljaa hivuttamassa kauemmaksi kansalaisten näkökulmasta. Kansalaisilla on oltava varmuus, että heidän asioistaan päätetään täällä heitä lähellä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsillä erittäin mielenkiintoinen tapaus, joka liittyy lakko-oikeuteen ja niihin tulkintoihin, joita Euroopan unionin tuomioistuin tässä suhteessa on tehnyt rajat ylittävistä lakoista. Nyt eduskunnassa ollaan tekemässä päätöstä toissijaisuusperiaatteen nojalla, jossa tarkoitus on ilmoittaa parlamentin puolesta kahdella äänellä, että meidän mielestämme tässä ehdotuksessa, jonka komissio on tehnyt Monti II -asetuksen nimellä, loukataan toissijaisuusperiaatetta.

Täytyy sanoa, että minun tulkintani on, että tässä tehdään oikeastaan päätös hieman selkäytimellä. Jos asiaa arvioidaan, niin oikeudellisesti ei ole kovin helppoa löytää perusteita sille, että kyseessä olisi toissijaisuusperiaatteen mukainen ratkaisu. Mitä tulee poliittiseen arvioon, niin yhdyn valiokunnan kantaan, että poliittisilla perusteilla, kun ei haluta tämäntyyppistä asetusta, on tarkoituksenmukaista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa alkaa jo vastustaa sitä jättämällä toissijaisuusperiaatteen nojalla huomautus tästä komissiolle. On mahdollista, että kun riittävän monta maata tekee tämän saman, niin se vaikeuttaa tämän asetuksen eteenpäinviemistä.

Lähtökohtahan oikeastaan tälle koko komission Monti II -ehdotukselle on se, että Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaissut kaksi tapausta, joista toinen on Viking Linen tapaus, koskee Suomea, ja toinen Lavalin tapaus, koskee Ruotsia. Tuomioistuimen ratkaisut jälkikäteen tulkittuina eivät olleet kovin yksiselitteisiä. Mielenkiintoista on se, että työnantajat katsoivat, että he voittivat tämän tapauksen, työntekijäjärjestöt katsoivat, että he voittivat tämän tapauksen. Tämän johdosta, kun ratkaisut ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia, komissio on katsonut, että on tarkoituksenmukaista selventää sitä, miten työtaisteluoikeus tulisi sovittaa yhteen taloudellisten vapauksien kanssa, ja tältä osin tietysti, kun otetaan huomioon tuomioistuimen ratkaisu, erityisesti huomioon otetaan oikea-aikaisuus ja suhde tavoiteltuun etuun.

Tietysti lähtökohtahan on se, kuten täällä on todettu, että nyt on perussopimuksessa lakko-oikeus turvattu erityisenä oikeutena meille. Suomen perustuslaissahan ei ole lakko-oikeutta turvattu erityisenä oikeutena. Tosin lakko-oikeus meillä johdetaan yhdistymisvapaudesta, ja tältä osin voi katsoa, että se on meillä perusoikeuden kaltaisena oikeutena myöskin olemassa voimassa. Mutta joka tapauksessa työntekijöillä on myöskin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja yrityksillä palvelujen tarjoamiseen, ja tämä tulee sovittaa yhteen tämän lakko-oikeuden kautta.

Mitä tulee tähän asiaan, niin lakko-oikeus kuuluu kuitenkin kansallisesti säädettäviin asioihin ja sinänsä on lähtökohtaisesti ihan oikein, että asiasta päätetään kansallisesti. Täytyy sanoa, että jos nyt ajattelen, että tämä asia pyrittäisiin neuvostossa ratkaisemaan, haluaisin nähdä, kun Englanti, Cameronin hallitus, ja Ranska, Hollanden, presidentin, nimittämä hallitus, yrittävät päästä tästä kysymyksestä yhteisymmärrykseen. En usko, että se onnistuu, ja voi kysyä, onko tarkoituksenmukaista käyttää aikaa siihen, että tehdään jotakin, joka lopputuloksena ei tule kuitenkaan onnistumaan.

Mitä tulee sitten ihan tähän, jos otetaan tämä Viking Linen tapaus, niin tässähän oli kysymys siitä, että Viking Line halusi siirtää tappiollisen aluksensa Viron alusrekisteriin ja sitten Merimies-Unioni Suomessa antoi määräyksen, jonka mukaisesti Viron työntekijäliitto ei saanut neuvotella Viking Linen kanssa virolaisten työntekijöitten työoikeuksista, mikä sinänsä on mielenkiintoista mutta missä tarkoitus oli pyrkiä estämään laivan siirtyminen Viroon, minkä jälkeen sitten Viking Line nosti Lontoossa tuomioistuimessa kanteen, jossa katsottiin, että tämmöistä suositusta ei pitäisi Viron ammattiliitoille antaa.

No, Euroopan unionin tuomioistuin katsoi, että perusoikeuksien käyttämisessä tulee ottaa huomioon perustamissopimuksen määräykset ja että perusoikeuksien käyttäminen on sovitettava yhteen niiden vaatimusten kanssa, jotka koskevat perustamissopimuksella suojattuja oikeuksia suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Ja edelleen tuomioistuin katsoi, että työtaistelutoimi, joka toteutetaan mukavuuslippujen vastaisen politiikan johdosta ja jolla pyritään lähinnä estämään laivanvarustajaa rekisteröimästä aluksia toiseen valtioon kuin siihen, jonka kansalaisia näiden alusten tosiasialliset omistajat ovat, voi rajoittaa Viking Linen sijoittautumisoikeuden käyttämistä. Edelleen tuomioistuin katsoi, että rajoituksilta edellytetään, että niillä voidaan taata oikeutetun päämäärän saavuttaminen ja niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Eli lakko-oikeutta ei saa käyttää suhteettomasti, ja minä tulkitsen, että tässä tapauksessa oikeastaan näin kävi.

No, jos tehdään sitten joitakin johtopäätöksiä, niin tilanne on se, että Monti II -asetuksen sisältö on oikeastaan ihan sama kuin tämä tuomioistuimen ratkaisu. Mutta totuus on se, että ei se nyt kauheasti sitä tuomioistuimen ratkaisua, joka sinänsä on jo epäselvä, tämä asetuskaan selkiytä, ja tässä suhteessa en usko, että poliittisella ratkaisulla on päästävissä parempaan tulokseen. Minä luotan siihen, että on parasta, että annetaan tuomioistuimen kehittää tätä omaa doktriiniaan, ja uskon, että tuomioistuin on vahvasti sijoittautumisoikeuden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kannalla. Uskon, että nämä ratkaisut, jotka on annettu Vikingin ja Lavalin tapauksissa, tulevat selvästi parantumaan tässä suhteessa ja tulevat vahvistamaan sisämarkkinoita, ja kun uskon sisämarkkinoitten toimivuuteen, niitten paremmuuteen, niin tästä syystä olen vakuuttunut siitä, että on parempi, että annetaan tuomioistuimen kehittää tätä doktriinia. Ja kuten sanottu, en usko siihen, että poliitikot pääsevät tässä asiaratkaisuun, ja vaikka pääsisivätkin, niin en usko, että se ratkaisu on välttämättä kovinkaan hyvä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan vain todeta sen, että minulle lakko-oikeus on pyhä asia. Mutta pitää muistaa se, että lakko-oikeuttakin voidaan säädellä. Kaikki, mikä on lakko-oikeuden nimellä, ei ole sallittua, vaan pitää olla olemassa oikeudenmukaiset, asialliset rajat, ja niitten rajojen asettaminen nyt jää tuomioistuimelle. Kuten sanottu, pidän sitä hyvänä ratkaisuna.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi on täysin oikeassa siinä, että on olemassa erilaisia lakkoja ja erilaisia lakko-oikeuksia: on olemassa muun muassa korpilakko, ja on olemassa pistelakko, ja on olemassa laiton lakko ja laillinen lakko. Te varmasti tiedätte näiden erot. Mutta sen sijaan täällä tuli tuossa teidän äskeisessä puheessanne sellainen käsite kuin suhteeton lakko-oikeus. Sitä minä en tiedä, mitä se on. Toivoisin, että siihen tulisi joskus vastaus.

Mutta tähän asiaan. Kun komissio tässä on niputtanut toisaalta lakko-oikeuden ja sitten myöskin palvelujen tarjoamisen ja sijoittautumisvapauden yhteen, että se on vain yksi ja sama asia, niin näin ei ole. Näitä ei voi niputtaa yhteen, nämä asiat on käsiteltävä erikseen, ja sen takia ei voida suoranaisesti sanoa, että asia voidaan ratkaista näin tai näin. Tässä on useampia eri puolia. Järkyttävää tässä asiassa on se, että nämä halutaan niputtaa, ja tuntuu siltä, että halutaan niputtaa sen takia, että lakko-oikeutta halutaan rajata, ja se on käsittämätön asia.

Toinen asia on se, että Monti II:han käsittelee koko ajan sellaisia asioita, jotka on jo päätetty EU-tuomioistuimessa, ja kun tuli huono päätös, niin täytyy tehdä pian jotakin. Okei, säädetään laki, säädetään asetus, niin tämä huono päätös saadaan oikeutetuksi päätökseksi. Ei suinkaan tällä tavalla voida asioita tehdä, ei ainakaan meidän näkökulmastamme, ja sitäkin oppia vastaan, mikä Montesquieulla on, tämä tuntuisi sotivan.

Komission esitykset työtaisteluoikeudesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palveluiden tarjoamisen vapauteen ovat toki varsin moniselitteisiä. Toisaalta myöskin tässä esityksessä sanotaan, että nyt halutaan selkeyttää tilannetta, ja toisaalta sanotaan, että tähänastista oikeuskäytäntöä ei pyritä muuttamaan. Mitä tässä sitten yritetään tehdä? Yritetäänkö nyt ongelmalliset tilanteet lakaista maton alle tekemällä todellakin niistä ongelmista, mitä päätöksistä tuli, laillisia ja hyväksyttyjä sen jälkeen, kun päätökset on jo tehty?

Arvoisa puhemies! Me tiedämme sen, että jokaisella maalla on oma kansallinen työlainsäädäntönsä. Nämä käytännöt voivat todella poiketa suurestikin eri maiden välillä. Lakko, joka tulkitaan toisessa maassa lailliseksi, voidaan toisessa maassa tulkita laittomaksi. Se on ongelmallista. Mutta onko tässä asiassa, minä kysyn todellakin, onko tässä asiassa, tarkoitus murtaa työntekijöiden lakko-oikeutta sillä livulla, että he ovat lähetettyjä työntekijöitä ja heidän omassa maassaan on erilainen lainsäädäntö kuin meillä? Jos näin on, tässä on kysymys sijoittautumisvapauteen ja palveluiden tarjoamisen vapauteen puuttumisesta, ja silloin pannaan kaksi asiaa täysin sekaisin.

Jos nyt heitetään pois toissijaisuusperiaate, niin se tarkoittaa sitä, että silloin loukataan paitsi kansainvälisen ILOn yleissopimuksen eräitä kohtia, muun muassa kohtia 87 ja 98, sekä Euroopan ihmisoikeussopimusta myös Suomen kolmikannassa päätettyjä työntekijöiden asemaa ja oikeuksia koskevia asioita. Vaikka Euroopan asiat ovat isoja asioita, niin kyllä meidän suomalaisten asiat ovat vielä suurempia asioita meille suomalaisille.

Arvoisa puhemies! Työntekijöiden lakko-oikeuteen ei ole syytä puuttua eikä kansallisesti sovittuja työntekijöiden asemaa koskevia lakeja ole syytä muuttaa huonommiksi EU-tuomioistuimen sanelun mukaisesti. Toissijaisuusperiaatetta on syytä soveltaa ehdotukseen työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen, jotta työntekijöiden oikeudet voidaan turvata.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Minä kiitän edustaja Sasia siitä, että hän oli kanssani ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä, siitä, että lakko-oikeus on pyhä asia, mutta siihen se yksimielisyys varmaan loppuukin.

Toista kautta kiitän häntä siitä, että hän rehellisesti kertoi omat mielipiteensä ja sen, että luottaa tuomioistuimeen, kun tuomioistuin tulee enenevässä määrin, jos tämä nykyinen linja jatkuu, käyttämään valtaa enemmän kuin poliittiset päätöksentekijät ja tuomioistuin painottaa EU-markkinavapauksia enemmän kuin työntekijöitten oikeuksia. Tämä linja on täysin selvä, ja edustaja Sasi on itse asiassa siinä samassa rintamassa, jonka tunnusmerkit ovat kyllä näkyneet siinä, minkälaisia avauksia komissio on tehnyt milloin vuokratyödirektiivin, milloin palveludirektiivin osalta. Näissä kaikissa on tavoitteena se, että murretaan suomalainen, pohjoismainen sopimusjärjestelmä, työmarkkinajärjestelmä, koska on ihan maalaisjärjelläkin ymmärrettävää, että jos rakennettaan liittovaltiota ja rakennetaan yhteistä talouspolitiikkaa, niin ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, jos ei harmonisoida eläkepolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, työmarkkinapolitiikkaa ja näihin liittyvää lainsäädäntöä. Minä kunnioitan niitä liittovaltiomiehiä ja -naisia, jotka sanovat tavoitteensa suoraan ja sanovat, että heistä liittovaltio on ihan kannatettava tavoite, toimivat avoimesti sen mukaan, mutta niitä minä en arvosta kovin paljon, jotka hiljaisesti sallivat sen tapahtuvan eivätkä uskalla nousta tai eivät halua nousta vastarintaan.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sasi tunnusti täällä markkinauskonsa ja asettui tukemaan EY-tuomioistuimen lakientulkintamonopolia.

Täällä todetuissa EY-tuomioissa on todellakin puututtu lakko-oikeuteen mutta myös laajemmin työntekijöiden oikeuksiin ja työmarkkinaoikeuksiin. Kaikkihan alkoi tästä Suomen Viking-tuomiosta, ja siinähän oli oleellisesti kysymys työtaisteluoikeudesta. Ruotsin Laval-tuomio taas on pakottanut maan uusimaan melkoisesti työehtosopimusjärjestelmäänsä, ja Saksan Rüffert-tuomio esti julkista valtaa asettamasta julkisissa tarjouskilpailuissa ehtoja, joiden mukaan on noudatettava käytössä olevia työehtosopimuksia. Sen lisäksi samaa sumaa oli komissio vastaan Luxemburg -juttu, jossa komissio väitti, että jäsenvaltioilla ei ole vapautta yksipuolisesti vaatia ulkomaisia palveluntarjoajia noudattamaan kaikkia työntekomaan työoikeuden pakottavia säännöksiä. Tuo tuomio taas on käynnistänyt tuolla Luxemburgin suurherttuakunnassa melkoisen työlainsäädännön muutosprosessin. Tässä on siis laajasta hyökkäyksestä kysymys, laajasta hyökkäyksestä työntekijöiden oikeuksia vastaan.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Olen hieman eri mieltä edustaja Sasin kanssa siitä, pitäisikö näitä asioita hoitaa tuomioistuimen kautta vai pitäisikö meidän poliitikkoina luottaa politiikkaan ja siihen, että politiikka ja demokratia pystyy päätöksiin ja ratkaisujen etsimiseen ongelmallisissakin tilanteissa, mutta ehkä se johtuu siitä, että en ole juristi.

Esimerkiksi saksalainen ja suomalainen EU-juristi ovat esittäneet, että voisi etsiä vaihtoehtoista oikeusperustaa, ja käyttäneet esimerkkinä artiklaa 26.3. Tuon artiklan mukaanhan sanotaan, että "neuvosto määrittelee komission ehdotuksesta ne suuntaviivat ja edellytykset, jotka ovat tarpeen tasapainoisen edistymisen takaamiseksi kaikilla kyseisillä aloilla". Jos tuota menettelyä käytettäisiin, niin silloin ei tarvittaisi yksimielistä ajattelua, koska en usko, että yksimielisesti tästä asiasta syntyy minkään pohjaesityksen pohjalta ratkaisua — siinä olen samaa mieltä Sasin kanssa.

Mutta minun mielestäni olisi tärkeää, että emme unohtaisi ILOn sopimuksia, niitä, jotka koskevat lakko-oikeutta, ja niitä säätelyjä, joita sieltä tulee, koska kyllä sieltäkin tulee tiettyjä säädöksiä, tai sitten Euroopan ihmisoikeussopimusta. Molemmat näistä ovat vahvasti lakko-oikeuden puolella mutta katsovat sitä vastuullisesti siitä näkökulmasta, että lakko-oikeus ei saa olla ikään kuin tuhoava vaan sen pitää olla perusoikeus ja puolustaa työntekijää mutta ei saa aiheuttaa sellaista vahinkoa, joka on sitten kestämätöntä muiden ihmisten turvallisuuden ja terveyden tai tällaisten oikeuksien näkökulmasta. Jos näitä tuotaisiin sisään tähän säätelyyn, niin silloin voisimme löytää sellaisen ratkaisun, joka rajat ylittävissä tapauksissa EU-tasolla toimisi. Mutta kansallinen pidettäköön kansallisena.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan sanomalla, että olen täsmälleen samaa mieltä edustaja Filatovin kanssa siitä, että kansallinen lakko-oikeus pitää pitää kansallisena. Mutta silloin kun on rajat ylittävästä tapauksesta kysymys, me joudumme yksinkertaisesti käyttämään EU-sääntelyä, ja jos ei sitä sääntelyä ole, niin tuomioistuin sitten tulkitsee säännöksiä, ja se on sitten ainoa tie edetä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että meillä pitäisi olla yhteiset eurooppalaiset työmarkkinat. Ihmisillä pitää olla vapaan liikkuvuuden mahdollisuus, mahdollisuus mennä työhön toiseen EU-maahan, ja se on sitä kansalaisten vapautta, oikeutta käyttää vapaasti omaa työvoimaansa. Minusta nämä ovat ihan perustavaa laatua olevia kansalaisten perusoikeuksia.

Mitä sitten tulee lakkoihin, niin minusta on täysin selvää se, että yrityksillä pitää olla sijoittautumisoikeus. Se on lakko-oikeuden väärinkäyttöä, jos yrität estää, etteikö yritys voisi siirtää esimerkiksi jotakin toimipaikkaansa yhdestä maasta toiseen eurooppalaiseen EU-jäsenmaahan. Kyllä lähtökohta on se, että meillä on myöskin yrityksillä vapaa sijoittautumisoikeus, vapaa liikkuvuus, ja — hyvä on — neuvottelumahdollisuus pitää olla, mutta vastuuton lakko-oikeuden käyttö tämmöisessä tilanteessa ei ole perusteltua.

Minä luulen, että säädöstö sinänsä on nyt kohdallaan. Meillä on EU:n perussopimuksessa lakko-oikeus turvattu, ja EU-tuomioistuimen pitää ottaa se huomioon. Nyt meillä on nämä muutamat tapaukset, ja tietysti, kun tämä on poliittisesti erittäin hankala asia, tuomioistuin on pyrkinyt tasapainottelemaan näitten eri oikeuksien välillä ja tuomiot ovat jossain määrin epäselviä. Mutta on täysin selvää, että jatkossa, kun tuomioistuin tulee tekemään päätöksiä näistä asioista, sen on pakko selkeyttää omia linjauksiaan, ja minä uskon, että ne tulevat olemaan oikeansuuntaisia ja niissä nimenomaan tämä sijoittautumisoikeus tulee vahvistumaan, joten tältä osin uskon, että tilanne tulee olemaan hyvä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Vielä yksi asia, josta keskusteltiin suuressa valiokunnassa, oli se, pitäisikö olla ilmoitusvelvollisuus näistä lakoista. Minä olen kyllä siinä esimerkiksi edustaja Kumpula-Natrin kanssa samaa mieltä, että jos se ilmoitusvelvollisuus tarkoittaa sitä, että komissio alkaa arvioida lakon oikeellisuutta, niin se ei ole oikeastaan oikea tapa. Toisaalta meillä voisi olla yksityinen rekisteri, johon on merkitty kaikki nämä lakot, jotta oikeastaan tiedettäisiin, mitä sisämarkkinoilla tapahtuu, koska tieto on kohtuullista. Mutta en ole sitä mieltä, että jokainen lakko käsiteltäisiin komissiossa ja sen oikeellisuus tutkittaisiin siellä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Asian käsittely vielä jatkuu valiokunnissa sisällön osalta, mutta siihenkin lähetekeskusteluna sanoisin, että minusta juridisestikin on mielenkiintoista, että tuomiot näissä Viking Line- ja Laval-keisseissä, jotka pohjoismaista ammattiyhdistysjärjestäytymistä ja sitten taas palvelusijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamismahdollisuutta pohtivat, on annettu joulukuussa 2007. Lissabonin sopimus, johon perusoikeusasiakirja liitteeksi kuuluu, on tullut voimaan kaksi vuotta myöhemmin joulukuussa. Eli minun uskoni Euroopan unionissa on tämän asian kohdalta melko luottavainen siihen, että perusoikeussopimuksen takaama lakko-oikeus on vielä vahvistettu näidenkin keissien jälkeen, ja jo näissä oikeustapauksissa myös voitiin nähdä, että silloinenkin lakko vuonna 2005 Viking Linen osalta oli sinänsä EY-oikeuden mukainen. Minä kuulun niihin, jotka uskovat, että sisämarkkinoilta kasvua saadaan, mutta kuulun samalla niihin, jotka aktiivisesti taistelevat työväenliikkeen ja myös ammattiyhdistysliikkeen mahdollisuuksien toimimisen mukaisesti, niin että ne voivat toimia myös sisämarkkinoilla.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Haluan avata ihan käytännön esimerkeillä edustaja Sasin ja kokoomuksen tosiasiallista suhtautumista lakko-oikeuteen.

Me kaikki muistamme, kuinka yksien eduskuntavaalien alla kokoomuksen toimesta Sari Sairaanhoitaja houkuteltiin vaaliuurnille suurilla palkankorotuslupauksilla, mutta kun sitten raskasta työtä tekevät hoivatyöntekijät lähtivät peräämään näiden lupausten perään, niin pikapikaa laadittiin lakonmurtolaki, ja tämän prosessin aikana syyllistettiin ne työntekijät, jotka päivittäin vastaavat ihmisten terveydestä ja hengestä. Kyseessä oli kiistatta lakonmurtolaki.

Toinen esimerkki: Kokoomuslaiset kansanedustajat ovat useaan otteeseen esittäneet lakkosakkojen rajua korottamista. Minäkään en pidä laittomia lakkoja hyvänä, mutta kannattaa muistaa, että melkein aina — tai voi sanoa, että aina — laittomat lakot johtuvat siitä, että toinen osapuoli on ensin syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn ja kyse on eräänlaisesta puolustusliikkeestä. Ja jos lakkosakkoja yksipuolisesti korotetaan, niin sillä tavalla kiistatta puututaan käytännössä lakko-oikeuteen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2007 eduskuntavaalien alla kokoomuksen ansiosta vihdoinkin luotiin tilanne, jossa naisvaltaiset alat saivat vihdoinkin oikeutta. Kokoomus totesi, että pienipalkkaisten ja keskipalkkaisten naisten palkkaus on jäänyt selvästi jälkeen ja muun muassa sairaanhoitajille pitää antaa selkeät palkankorotukset. Vaalien jälkeen kokoomus piti huolta siitä, että valtio osallistui tuella kunnille, jolla voitiin korottaa sairaanhoitajien palkkoja. Tämä oli historiallinen ratkaisu. Siihen asti miesvaltaiset alat, joita edustaja Mustajärvi edustaa, olivat vetäneet työmarkkinoita, ja vihdoinkin naisille annettiin oikeutta, ja tästä työmarkkinoilla kuuluu nimenomaan kokoomukselle kaikki kunnia.

Mitä tulee sitten sairaanhoitajalakon uhkaukseen, jota kokoomuslainen Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja vahvasti esitti ja vei eteenpäin, niin sen lain, joka eduskunnassa säädettiin, tarkoituksena oli yksinomaan turvata ihmisten henki ja välttämätön terveys. Tietysti jos edustaja Mustajärvi on sitä mieltä, että voidaan hyväksyä semmoinen tappolaki, että hyvä on, annetaan sellaisten ihmisten kuolla, jotka ovat kuolemassa, jos he eivät saa hoitoa, niin ei kokoomus tämmöistä vastuuttomuutta missään tapauksessa voi hyväksyä, vaan kyllä me lähdemme siitä, että ihmisten henki on kaikissa tilanteissa turvattava ja jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on velvollisuus osallistua sellaiseen toimintaan, jolla se henki säilytetään.

Tämän lain oikeellisuudenhan perustuslakivaliokunta tutki. Me kävimme tarkasti lävitse myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ja totesimme, että velvollisuus ihmiselämän suojelemiseksi voidaan jokaiselle kansalaiselle asettaa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Olen huomannut, että edustaja Sasi kollegansa edustaja Zyskowiczin kanssa on kyllä näppärä kääntämään asiat aivan päälaelleen. Minä kyllä uskallan sanoa, että näiden yhdeksän vuoden aikana saatan olla se kansanedustaja, joka on naisten tasa-arvoisesta kohtelusta työelämässä puhunut, äänestyttänyt ja toiminut ehkä kaikkein eniten. No, ehkä ministerinäkin toiminut pitkäaikainen kansanedustaja Filatov ja joku muu pistää paremmaksi, mutta kyllä tasa-arvo työelämässä on ollut minulle yksi keskeisiä asioita.

Huomautan esimerkiksi siitä, kuinka kyseenalaistimme sen, että Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden sopima lomautusajan korvausjärjestelmä nimenomaan loukkasi matalapalkkaisten alojen naisia. Tämä järjestelmä otettiin käyttöön kuulematta niitä, keitä rangaistiin, elikkä pienipalkkaisia naisia.

Toinen, tuoreempi esimerkki viime syksyltä: Puolustusvoimain ruokahuollon yhtiöittäminen tarkoitti palkan alentamista 30 prosentilla. Sen te runnoitte läpi, vaikka ette pystyneet hallituksen esityksen perusteluissa tuomaan julki yhtään kustannusperusteista tekijää, miksi näin pitäisi tehdä.

Vielä tästä hoitohenkilökunnan työtaistelusta: Kysehän oli siitä, mikä on suojelutyön määritelmä, paljonko työvoimaa pitää olla, jotta ihmisten terveyttä ja henkeä ei vaarannettaisi. Onhan se hullu tilanne, jos suojelutyötä tekevien määrä nostetaan niin isoksi, että silloin työntekijöitten määrä on suurempi kuin normaalitilanteessa siellä hoitoyksikössä. Eikö siinä ole jotain outoa?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Viimeisessä puheenvuorossani tästä asiasta totean, että maailmaan mahtuu puhetta vaikka kuinka paljon mutta niillä puheilla ei ole juuri mitään merkitystä. Totuus on se, että kokoomus lupasi sairaanhoitajille ennen vuoden 2007 vaaleja, että pienipalkkaisten naisten, erityissairaanhoitajien, palkkoja pitää korottaa. Valtio antoi rahaa tähän korotukseen vaalien jälkeen, ja kokoomuksella on se periaate, että mitä luvataan, se toteutetaan.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä toivoisin, että siellä oikealla laidalla ja vasemmalla laidalla, kun kumpikin on niin hyvin näitä asioita ajanut, keskittyisitte nytten tähän asiaan ja pitäisitte huolen siitä, että tämä lakko-oikeus säilyy täällä — myöskin siellä Sasin puolella. Toivon, että myöskin kunnioitettaisiin näitä kansallisia oikeuksia täällä Suomessa, myöskin niitä pienipalkkaisia naisia täällä Suomessa, juuri niitä sairaanhoitajia, joita te olette olleet puolustamassa, ettei heidän oikeuksiaan nytten vietäisi tämän paketin myötä, ettemme me siirtäisi koko meidän päätäntävaltaamme EU:n tuomioistuimille, jotka sitten sanelevat, millä tavalla me täällä säädämme kansallisia lakejamme, jotta emme rikkoisi EU:ta vastaan. Pitäkäämme itsellämme se oikeus, miten me lakejamme säädämme ja miten me niitä käytämme.