Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä on esitys kirkkolain virkamiesoikeudellisten säännösten kokonaisuudistukseksi. Tässä on kyseessä kirkkolain säätämisjärjestyksen piiriin kuuluva asia, eli esitys on kirkolliskokouksen ehdotuksen mukainen, eikä sen sisältöä täällä eduskunnassakaan voida muuttaa, ei myöskään hallitus voinut muuttaa, vaan esitys on joko hyväksyttävä sellaisenaan tai kokonaan hylättävä.

Ehdotuksen tavoitteena on, että kirkon ja seurakuntien viranhaltijoiden asema järjestetään lainsäädännössä kattavasti ja kootusti. Viranhaltijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista säädettäisiin perustuslain edellyttämällä tavalla lain tasolla. Kirkkolain nykyiset säännökset ovat tältä osin puutteellisia, ja lain tasoa edellyttäviä asioita on osittain järjestetty virkasääntöjen tasolla. Nykyiset virkamiesoikeudelliset säännökset ovat myös muilla tavoin jääneet jälkeen valtion ja kuntien virkasuhdetta sekä työsopimussuhdetta koskevien lakien kehityksestä eivätkä enää kaikilta osin vastaa työelämän tarpeita. Ehdotetussa uudistuksessa pyritään lähentämään sääntelyä valtion ja kuntien viranhaltijoita koskevaan sääntelyyn, jollei kirkon järjestysmuodosta tai toiminnan luonteesta muuta johdu. Varsinkin papiston asemaan piispallisen kaitsennan alaisena liittyy sellaisia erityispiirteitä, jotka ovat antaneet aihetta poiketa muista virkamieslaeista poikkeaviin ratkaisuihin.

Nostan nyt esille muutamia merkittävimpiä muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna ja myös sellaisia kohtia, jotka ovat herättäneet keskustelua.

Seurakuntien ja seurakuntayhtymien pappien virkaan valitsemista ja virkamääräyksen antamista koskevat säännökset ehdotetaan säilytettäväksi pääosin entisellään. Tuomiokapitulin harkintavaltaa kirkkoherran ja kappalaisen viranhakuajan jatkamisesta, uudesta hakumenettelystä tai virkasuhteen täyttämättä jättämisestä ehdotetaan laajennettavaksi.

Viranhaltijoita koskevasta kurinpitomenettelystä ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan. Kurinpitomenettely on koettu raskaaksi ja kankeaksi. Pappien, lehtorien ja kanttoreiden osalta se on nykyisin käytännössä ainoa keino päättää virkasuhde yksipuolisesti työnantajan aloitteesta. Valtion virkamiehiä ja kunnallisia viranhaltijoita koskevista laeista kurinpitomenettely poistettiin jo 90-luvulla tehdyissä uudistuksissa.

Palvelussuhteen päättämiskeinoja olisivat jatkossa irtisanominen ja purkaminen, joita koskevat säännökset pääasiassa vastaisivat muiden virkamieslakien sisältöä. Tämä kirkkolain muutos kaventaa siis nykyistä virassapysymisoikeutta ja on siksi herättänyt kirkon piirissä pelkoa siitä, että sitä voitaisiin käyttää vastoin lain henkeä niiden kirkon työntekijöiden palvelussuhteen päättämiseen, jotka esimerkiksi ovat opin ja tunnustuksen tulkinnoissa vähemmistössä. Uskonnon ja omantunnon vapaus perusoikeuksina suojaavat myös kirkon tunnustuksessa pitäytyviä ja sen mukaan uskovia ja kirkossa toimivia kirkon jäseniä ja työntekijöitä. Tämän voi katsoa merkitsevän sitä, että kirkon opin ja tunnustuksen mukainen kirkon perinteeseen pohjautuva käsitys uskonnon harjoittamisesta ei ole sinänsä papille sopimatonta käyttäytymistä tai velvollisuuksia vastaan toimimista, vaikka se poikkeaisi enemmistön omaksumasta kirkon opin ja tunnustuksen tulkinnasta.

Kaikissa kirkon ja seurakuntien viroissa sekä eräissä, muun muassa jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin ja opetuksiin liittyvissä, työsuhteissa kelpoisuusehtona on jo nykyisin kirkon jäsenyys. Esityksen mukaan näissä tehtävissä edellytettäisiin jatkossa tämän jäsenyyden lisäksi myös konfirmaatiota. Esitys koskee työntekijöitä, joiden tehtävät liittyvät jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon tai jos muutoin tehtävän luonteen vuoksi on perusteltua edellyttää kirkon jäsenyyttä. Kirkolliskokous perusteli tätä sillä, että konfirmaatio vahvistaa kirkon jäsenen sitoutumisen uskoon, johon hänet on kastettu. Edellytys olisi myös yhtenäinen kummeille ja luottamushenkilöille asetettujen vaatimusten kanssa. Ennen lain voimaantuloa tehtäväänsä valitut henkilöt säilyttäisivät kuitenkin kelpoisuuden tehtävässään uudesta konfirmaatioedellytyksestä riippumatta.

Kirkkoherran, kappalaisen, vakinaisen lehtorin ja kanttorin virkaan valinnasta viranhaltijalle annetaan nykyisin valtakirja, kun muille viranhaltijoille annetaan virkamääräys virkaan. Tästä valtakirjasta ehdotetaan luovuttavaksi. Niiden asemasta annettaisiin kaikkia virkasuhteita koskeva viranhoitomääräys.

Viranhaltijan asumisvelvollisuutta virka-asunnossa tai muuten riittävän lähellä toiminta-aluetta koskeva säännös jäisi myös pois. Kirkkoherran tai kappeliseurakunnan kappalaisen asumisvelvollisuutta virka-asunnossa koskeva säännös jäisi kuitenkin voimaan.

Uutena asiana lakiehdotukseen sisältyy sivutoimilupaa koskevien säännösten lisäksi kilpailevaan toimintaan kohdistuvia säännöksiä. Viranhaltija ei saa virkasuhteen kestäessä harjoittaa sivutoimena sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaisi työnantajaa.

Lakiehdotukseen ei sisälly erillistä syrjintäkieltoa koskevaa säännöstä, jollainen sisältyy muun muassa valtion virkamieslakiin, lakiin kunnallisesta viranhaltijasta ja työsopimuslakiin. Kirkkoa työnantajana sitovat työhönotossa ja työssä perustuslain syrjintäkielto sekä yhdenvertaisuuslaissa ja tasa-arvolaissa säädetyt syrjinnän kiellot. Lisäksi työsopimussuhteessa kirkkoa työnantajana koskee työsopimuslain syrjintäkieltosäännös. Arvioitaessa toiminnan syrjivyyttä on uskonnollisille yhteisöille hyväksytty perustuslainkin säädännön puitteissa tietty autonomia niiden järjestäessä uskontoon liittyvä toiminta oppinsa ja tunnustuksensa mukaisesti.

Koska valtiosääntömme sallii kirkolle oman lainsäädännöllisen elintilan toimia tunnustuksensa mukaisesti, on toivottavaa, että kirkko käyttää ja sen sallitaan myös aidosti käyttää tätä elintilaansa. Toivottavaa on, että myös kirkossa mietitään tarkoin, että lainsäädännön harmonisointi tehdään sen oman tunnustuksen mukaisen identiteetin ja siitä nousevien tarpeiden vaatimusten rajoissa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Räsäselle hyvästä esittelystä. Tämä hallituksen esitys laiksi kirkkolain muuttamisesta on varmasti paikallaan, ja se tulee tekemään seurakunnista moderneja, tähän aikaan sopivia työyhteisöjä, ja tätä kautta varmasti myös sitä tärkeää työtä, jota seurakunnissa tehdään, tullaan viemään sillä tavalla eteenpäin, että töissä paremmin viihdytään, esimiestyö paranee ja näin myös se työyhteisön tuloksellisuus paranee.

Sellaisen huomion haluaisin tähän lähetekeskusteluun tuoda, että kirkkolaki esimerkiksi vaikkapa johtavan virkamiehen eli kirkkoherran tehtävien osalta on aika yksityiskohtainen, ja meillä Suomessa on hyvin erikokoisia seurakuntia. Suurissa seurakunnissa monia tällaisia hyvinkin rutiiniluontoisia päätöksiä voitaisiin mielestäni enemmän delegoida eteenpäin eikä välttämättä kirkkoherran tarvitsisi sitten koko työyhteisön johtajana perehtyä jokaiseen yksityiskohtaan. En toki itse ole koskaan ollut seurakunnassa töissä enkä niin tarkkaan kysymystä tunne, mutta seurakunnan luottamushenkilönä muun muassa ja paljon seurakuntien työntekijöiden kanssa ja asiaa tuntevien kanssa keskustelleena olen saanut tämänsuuntaista palautetta, joten tämän huomion halusin näin tässä lähetekeskustelussa nostaa esiin.