Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lähes kaikissa valiokunnissa selvitys tulevan komission ohjelmaan vaikuttamisesta. Lähtökohtaisesti me perussuomalaiset pidämme hyvänä sitä, että eduskunta saa edes keskusteltavakseen EU:n päätöksentekoon liittyviä asioita, ja uutta komissiota kun ei ole valittu, niin voimme vain toivoa, että Suomen kansan valitseman eduskunnan ääni kuuluu siellä vallan ytimissä.

Joka tapauksessa nyt on jo lähtökohtaisesti selvää, että EU-sääntely tulee lisääntymään kautta kaikkien politiikkasektoreiden. Näin näyttää käyvän eritoten maataloudessa ja rajusti: on tulossa uusia tukimuotoja, jotka tulevat lisäämään valvontoja ja kustannuksia, vaikka Suomen maatalous on jo nyt todella tarkkaan valvottu ja uusia ehtoja on paikoitellen Suomessa hankala noudattaa. Tämä sääntely ei näytä tuovan lisäarvoa Suomen maataloudelle tai muille politiikkasektoreille. Päinvastoin maataloudessa se voi johtaa jopa tilojen lopettamisiin. Nyt haluan kysyä pääministerin sijaiselta, kuka siellä vastaakin: Pitääkö hallituksen mielestä sääntelyä lisätä vaiko purkaa? Ja millainen sääntely tuottaa nimenomaan lisäarvoa Suomelle ja Suomen politiikalle ja sitä kautta myöskin Euroopan unionin politiikalle?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Eduskunta on juuri käsitellyt hallituksen selonteon ja suuren valiokunnan käsittelemän eduskunnan vastauksen liittyen EU-tavoitteisiin. Siinä on käyty lävitse nimenomaisesti myöskin tätä meidän periaatteellista suhtautumistamme säätelyyn. Lähtökohtana on ollut se, että kysymyshän ei ole niinkään siitä, onko se säätely tarpeellista vai ei — yleensä säätely on tarpeellista — vaan sitten edelleen on aina kysyttävä, millä tasolla. Kyllä me olemme olleet valmiita korostamaan enemmän niin sanottua läheisyysperiaatetta: sitä säätelyä, joka ei ole tarpeen esimerkiksi sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi, ei tarvitse tehdä Euroopan tasolla vaan se voidaan jättää kansallisten jäsenvaltioiden päätäntävaltaan. Tämä on ollut pitkään jo tällainen yleislinja, jossa on haluttu päästä tarpeettomasta säätelystä eroon. Toisaalta on varmasti asioita, joissa — niin kuin esimerkiksi rahamarkkinoiden toiminnan kannalta — sitä päinvastoin on joissain tapauksissa myöskin lisättävä ja juuri eurooppalaisella tasolla.

Kuitenkin pisimmälle integroitu politiikkasektori eli maatalous, missä hallintoa on yhtenäistetty kaikista eniten, näyttää olevan se sektori, jossa sääntely lisääntyy koko ajan ja jopa valvontoja varten arvioidaan kymmeniä henkilötyövuosia tarvittavan lisää palkattua henkilökuntaa. Ja samalla hengenvedolla täytyy olla huolissaan siitä, mikä vaikutus Euroopan unionin politiikalla on metsiämme koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, mukaan lu-kien hallituksen suunnitelma tästä lakiesityksestä, jolla aiotaan yhtiöittää Metsähallituksen liiketoiminnot.

Toinen suuri huoli on tietenkin energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista Euroopan unionissa: miten ne tulevat vaikuttamaan metsälainsäädäntöömme?

Mutta, ministeri Koskinen, miten aiotte osaltanne varmistaa sen, että metsäpolitiikastamme päätetään jatkossakin kansallisesti?

SDP:n uusi puheenjohtaja on julkisuudessa vastustanut Metsähallituksen liiketoimintojen yhtiöittämistä voimakkaasti. Aikooko hallitus nyt soutaa vai huovata tämän esityksen kanssa? Esitättekö Metsätalous Oy:n perustamista vaiko ette?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Siinä oli montakin kysymystä.

Jos aloitetaan vaikka tästä Metsähallituksesta. Metsähallitusta koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Lausuntokierrokselle on varattu riittävästi aikaa, koska tämä on aika tuhti paketti ja pitää sisällään erittäin tärkeitä asioita. Näyttää siltä, että julkisuudessa ei ole ihan kaikkia asioita ymmärretty. Ei ole ihan ymmärretty sitä, että tämmöinen lainsäädäntökin pitää saada aikaan, koska tällä hetkellä ei ole olemassa lainsäädäntöä Metsähallitusta koskien. Uskon, että kun lainsäädäntö on lausuntokierroksella, niin katsomme, mitä lausunnoista on sitten annettavaa ja löytyykö sieltä joku semmoinen malli, mitä kukaan ei vielä tähän mennessä ole esittänyt, joka täyttäisi nämä kaikki vaadittavat vaatimukset, mitkä tähän asiaan liittyvät.

Toinen asia liittyy sitten tähän eurooppalaiseen metsäpolitiikkaan. En usko, että hallitus tai kukaan muukaan tässä salissa olisi tuomassa eurooppalaista metsälainsäädäntöä kansalliselle tasolle sillä tavalla kuin me sen ymmärrämme. Eurooppalaista metsäsopimusta on kyllä hierottu, ja siinä on vähän muitakin maita kuin pelkästään EU-maita kansainvälisellä tasolla, ja kuitenkin ymmärretään se, että metsillä on erittäin paljon moniakin merkityksiä: merkitystä niin energiatuotannossa, merkitystä luonnon monimuotoisuudessa, merkitystä työn paikkana ja myös raaka-aineena. On tietysti hyvä, että joistakin asioista sovitaan eurooppalaisella tasolla, mutta se ei tarkoita sitä, että tuotaisiin sen tyyppistä hallintoa kuin mitä maataloudessa on.

Arvoisa herra puhemies! EU:n komissio julkaisi lokakuussa tiedonannon Emun sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tiedonanto oli merkittävä poliittinen avaus. Eurooppa 2020 -strategiassa sosiaalisektori nostettiin vahvasti esille. Kolme viidestä strategian päätavoitteesta ovat sosiaalisektorin teemoja: työllisyys, koulutus ja köyhyys. Nykyinen komissio on sisällyttänyt tiedonantoonsa pitkän aikajänteen tavoitteena rajat ylittävän solidariteetin vahvistamisen, EU:n budjetin kasvattamisen, keskitettyjen tulonsiirtomekanismien luomisen, ja kaiken kukkuraksi komissio esittää keskitettyä työttömyysvakuutusjärjestelmää. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: miten hallitus on valmistautunut tulevan komission ohjelmaan vaikuttamisessa siihen, että uusi komissio ei puutu jäsenmaiden toimivallassa oleviin asioihin, joita edellä esitin? Itse en löytänyt noita neljän varteenotettavan (Puhemies koputtaa) tavoitteen vastaisia toimenpiteitä ennakkovaikuttamissuunnitelmasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tämä sosiaalinen ulottuvuus, mihin te viittaatte, on todella siellä uudessa ohjelmassa erittäin tärkeä asia. Se liittyy eriarvoisuuteen, se liittyy köyhyyteen, se liittyy hyvin moneen asiaan, ja on erittäin hyvä asia, että tämä sosiaalinen ulottuvuus nyt siellä tulee. Tämä liittyy myöskin siihen, että me haluamme pitää siitä kiinni, että meillä säilyy omassa kansallisessa vallassamme esimerkiksi meidän sosiaaliturvastamme päättäminen. Vaikka meillä on yhteisiä EU:n koordinaatiotoimia ja meillä pitää olla siinä yhteiset pelisäännöt ja ihmisten liikkuvuus on mahdollista, me haluamme kuitenkin säätää itse esimerkiksi sosiaaliturvastamme, omista asioistamme liittyen köyhyyteen, eriarvoisuuteen ja muuhun tällaiseen. Tämä on erittäin tärkeänä osana ja tärkeänä meidän agendallamme.

Arvoisa puhemies! Jatkon suhteen kyllä hyvä ohje voisi olla EU:n suuntaan: vähemmän mutta parempaa sääntelyä. Maatalouden lisäksi myös kuljetusalalla hyvin tiedetään se, mitä liika sääntely aiheuttaa, kohtuuttomia ongelmia.

Mutta, arvoisa puhemies, toinen asia on se, että kun EU:sta tulee joku direktiivi, niin miten sitä tulkitaan Suomessa, miten sitä sovelletaan Suomessa.

Otan esimerkiksi asuntojen energiatodistukset. Ne perustuvat kyllä yhteiseen EU-direktiiviin, eli jonkinlainen yhteinen energiatodistus Suomeenkin täytyy sitten lailla säätää, mutta on kyllä säädetty malli, joka on byrokraattinen, monimutkainen, kallis, teoreettinen ja epätarkka vielä kaiken päälle. Ei se EU-direktiivi nyt tämmöistä olisi sentään vaatinut Suomen eduskunnalta, mutta näin tehtiin.

Tai otetaan toinen esimerkki: hevonlannan energiakäyttö. Miten voi olla niin, että Ruotsissa sitä saa polttaa energiakäyttöön mutta suomalaisen hevosen lanta ei käy energiaksi, ja perustuu kai samaan direktiiviin?

Arvoisa puhemies! Mitä hallitus aikoo tehdä sille, että EU-direktiivejä ei tulkittaisi Suomessa hankalimman mukaan?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Tässä mainittiin energiatodistukset, ja toden totta olen kysyjän kanssa täsmälleen samaa mieltä, että monessa suhteessa aivan oikeutetusti omakotitaloissa asuvat ihmiset ovat kokeneet tämän energiatodistusjärjestelmän epäreiluksi, epäselväksi. Tänne eduskuntaan tuli hyvin arvokas kansalaisaloite tästä asiasta, ja huomenna olen menossa ympäristövaliokuntaan kuultavaksi tästä asiasta. Olen esittänyt, että tässä suhteessa Suomi voisi kuunnella kansalaisia ja tätä huolta ja esittää EU:lle, että energiatodistukset vanhojen omakotitalojen osalta tulisivat Euroopan unionissa vapaaehtoisiksi. Tästä aion kirjelmöidä sinne Euroopan unionin suuntaan.

Olen myös valmis ottamaan koppia sisällöllisesti näistä muutostarpeista, mitä eduskunnassa ilmenee. Mielestäni tämä on sellaista säätelyä, mitä ei tarvita. Sen sijaan monta muuta säätelyä, jotka koskevat vaikka työntekijöiden oikeuksia tai veroparatiisien kuriin saattamista, tarvitaan, mutta ei ehkä nyt tällaista kysyjän mainitsemaa, mielestäni myös turhaa byrokraattista säätelyä.

Arvoisa herra puhemies! EU:n sääntely eri muodoissaan on kansalaisten kannalta monelta osin täysin kohtuutonta. On eräitä toimialoja, joissa se on mennyt todella liiallisuuksiin. Täällä mainittiin liikenne, mutta toinen on ilman muuta maatalous ja maatalouden sääntely. Mutta on varmasti niin, että Suomi omilla päätöksillään, ministereitten päätöksillä, lisää tätä byrokratiaa ja sääntelyä ja lisää myöskin viljelijöitten henkisiä paineita.

Otan esimerkkinä erilaisen tarkastustoiminnan ja sanktioinnin. Pinta-alamittaukset saattavat vaihdella vuosittain. On aivan käsittämätöntä, että saman peltolohkon pinta-ala muuttuu vuodesta toiseen. Eikö nyt ministereitten pitäisi kiinnittää huomio siihen, että viljelijöilläkin pitäisi olla oikeusturva?

Kohdistan tämä kysymyksen oikeusministerille: voiko olla niin, että yksi ammattiryhmä joutuu sekä EU-byrokratian että kansallisen byrokratian toimesta aivan kohtuuttomaan asemaan harjoittaessaan yritystoimintaa, tuodessaan Suomeen työpaikkoja ja huolehtiessaan ruuan omavaraisuudesta ja kansakunnan hyvinvoinnista?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Täytyy pyytää anteeksi, en oikein kuullut tätä kysymystä. (Välihuutoja) Mutta jos kyse oli maatalousasiasta, niin asia kuuluu kyllä maatalousasioista vastaavalle ministerille. (Välihuutoja)

Hyvä!

Kohdistin tämän kysymyksen oikeusministerille sen takia, että ymmärtääkseni oikeusministerin pitää vastata siitä, että kansalaisilla olisi yhdenmukainen oikeusturva. Tässä tapauksessa viljelijäväestö on joutunut aivan kohtuuttomaan tilanteeseen jo pitkään, jossa he ovat sekä EU-lainsäädännön ja EU-byrokratian että myös kansallisen lainsäädännön ja byrokratian kohtuuttomien tarkastuskäytäntöjen ja niitten sanktioitten kohteena. Oletteko oikeusministerinä kiinnittänyt huomion juuri tähän seikkaan, että meillä on yksi ammattiryhmä, joka on poikkeuksellisen kovien paineitten alla, kun he hoitavat Suomessa erittäin tärkeää työtä suomalaisen elintarvikehuollon, maaseudun työllistämisen ja koko kansakunnan hyvinvoinnin kannalta?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeä näkökohta. On äärimmäisen tärkeätä, että kaikkia ihmisiä riippumatta ammatista ja riippumatta siitä, onko maanviljelijä tai yrittäjä, kohdellaan samalla tavalla. Sitä oikeudenmukaisuusperiaatettahan me pidämme yllä EU:ssa, kun käymme Brysselissä.

Mutta itse siitä sääntelystä, joka koskee sitten maataloutta, vastaavat EU:ssa myös maatalousasioista vastaavat ministerit. Elikkä oikeusministereitten pöytään ei EU:ssa tule nimenomaisesti maanviljelyä koskevia asioita. Sen takia, puhemies, olin tässä epätarkkana ja pyydän sitä anteeksi.

Arvoisa puhemies! En nyt mainitse, minkä puolueen ja minkä ministerin toimesta yksi surullisenkuuluisa jätevesiasetus tuotiin myöskin eduskunnan käsittelyyn, mutta historia osoittaa, että meillä on ollut vaikeuksia tarkoituksenmukaisessa ja järkevässä asetuksien ja direktiivien soveltamisessa, ja aika usein suomalaisia syytetään siitä, että olemme paavillisempia kuin paavi itse: päinvastoin kuin muissa jäsenmaissa tunnutaan aika jämäkästi pitävän siitä kansallisesta intressistäkin kiinni.

Elikkä kysymys on todella, niin kuin edustaja Kaikkonen täällä totesi, siitä, kuinka niitä sovelletaan ja halutaan sovellettavan. Ja esimerkiksi liikennepuolella on aivan naurettaviakin avauksia tehty esimerkiksi liikenneturvallisuuden osalta — jos lohiveneen kuljettajilta ruvetaan edellyttämään rannikkolaivurin papereita tai veturia korjaava veturinkuljettaja ei saa ajaa veturia ulos huoltohallista, niin nämä ovat tietysti naurettavia. Kysyisin oikeastaan pääministerin sijaiselta: pitäisikö kiinnittää huomiota tähän, että ei oltaisi paavillisempia kuin paavi itse vaan tehtäisiin tarkoituksenmukaisella ja järkevällä tavalla tätä kansallista soveltamista?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on hyvin osoittanut sen, että kaikki sääntely ei ole missään tapauksessa pahasta vaan me tarvitsemme sääntelyä. Mutta totta kai on varmasti joidenkin asioiden kohdalta menty myöskin liian pitkälle, ja tämän takia myöskin Euroopan komissio on käynnistänyt hankkeen, jossa nyt läpikäymme lainsäädäntöä ja katsomme myöskin, mikä on fiksua sääntelyä ja sellaista sääntelyä, joka aidosti tuo lisäarvoa.

Mitä tulee sitten kansalliseen soveltamiseen, niin minusta tämä edustaja Uotilan huomio oli erittäin hyvä. Mehän hirveän usein haluamme syyttää EU:ta siitä lainsäädännöstä, jota Suomessakin toimeenpannaan, vaikka olemme itse monesti ministeriöissä itse asiassa laajentamassa myöskin sitä soveltamista, jolla direktiiviä Suomessa toimeenpannaan. Eli tässä suhteessa varmaan meillä kaikilla on peiliin katsomisen paikka, myöskin ministeriöissä, kun eri hallinnonaloilla EU-lainsäädäntöä sovellamme ja toimeenpanemme myöskin kansallisesti.

Arvoisa puhemies! Äsken tuli hyvin esille, että pitkälti meillä on kotikutoista sääntelyn lisäämistä. Usein kannattaisi käyttää järkeä, että miltä osin me otamme käyttöön EU:sta tulleita direktiivejä ja asetuksia.

Sääntelyn purku on erittäin ajankohtainen teema, ja on hyvä, että hallituksessakin on rakenne ja kehyksen yhteydessä otettu asia huolehdittavaksi. Meillä nimittäin on tilanne, että me suunnittelemme ja suunnittelemme ja ohjeistamme ja ohjeistamme ja normitamme ja sitten vielä valvomme. Se pahimmillaan tarkoittaa esimerkiksi yrityksissä sitä, että he eivät pysty keskittymään riittävästi siihen ydintoimintaan, kun pitää huolehtia, että lain pykälien mukaisesti toimitaan. Entä jos me kääntäisimmekin asian toisinpäin, kysyisimme, mitä ovat vaikutukset — onko vanhusten laitoksessa asuvan vanhuksen toimintakyky heikentynyt tai parantunut — eli keskittyisimme enemmän siihen, mitä saamme aikaiseksi, kuin siihen, kuinka monta neliötä on käytettävissä?

Kysynkin ministeriltä: mitä toimenpiteitä sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään, jotta päästään tästä yksityiskohtaisesta (Puhemies koputtaa) normiholhouksesta ihmiskohtaiseen vaikutusten tarkasteluun?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Itse asiassa kysymys on erittäin ajankohtainen, koska juuri tänään sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministerivaliokunnassa ministeri Risikon johdolla käsittelimme tätäkin kysymystä.

On totta, että hallitus on sitoutunut rakenneohjelmassaan tiettyyn normien purkamiseen sillä tavalla järkevästi, että saamme kuitenkin ne hyvinvointiyhteiskunnan parhaat asiat säilytettyä. Mutta tässä täytyy tehdä tarkkaa työtä. Itse olen sitä mieltä myös, että ei se ikäihmisen asuminen varmastikaan yhdestä ja kahdesta neliöstä ole kiinni vaan nimenomaan siitä, miten hän kokee tulevansa kohdelluksi, minkälaista palvelua hän saa, ja tässä mielessä meidän pitää kyllä tarkastella kriittisestikin näitä nyt sovelluksessa osin olevia määritelmiä.

Mutta samanaikaisesti mielestäni pitää huolehtia kaikkien ihmisten oikeusturvasta. On totta, että tietyn tavoitteen vuoksi me näitä normejakin säädämme, ja yhtäältä pitää huolehtia siis myös siitä, että kaikkien ihmisten, jokaisen suomalaisen, perusoikeuksista huolehditaan, ja osin nämä normit ovat luotuja juuri sen tavoitteen saavuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Yksi sektori, jossa totisesti kaivataan parempaa sääntelyä ja sen toimeenpanoa, on veron kiertämisen, veroparatiisien vastainen yhteinen eurooppalainen sääntely ja tietysti kansallinen toteuttaminen itse kussakin jäsenmaassa. Nyt Suomessa on pantu tätä toimintalinjaa valtioneuvostossa paperille. Kysyn valtiovarainministeriltä: miltä osin niitä on saatu eteenpäin Euroopan unionin elimissä ja mitä pystytään tämän hallituskauden aikana vielä saamaan eteenpäin, jotta tämä vakava ongelma saadaan puihin? Arvioidaan, että tuhat miljardia euroa menetetään vuosittain tämän veron välttelyn ja kiertämisen seurauksena.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota. Euroopan komissio on arvioinut, että Euroopan unionin jäsenvaltiot menettävät verotuloja noin 2 000 euroa per kansalainen johtuen harmaasta taloudesta ja veronkierrosta, joten ihan jo hyvinvointivaltion rahoituksenkin näkökulmasta kyse on erittäin suuresta ongelmasta.

Me olemme tehneet EU-tasolla paljon — komissio on tehnyt työsuunnitelman, jossa on kymmeniä toimenpiteitä, joilla veronkiertoa suitsitaan — mutta edelleenkin tehtävää riittää kyllä myöskin tulevalle Euroopan parlamenttikaudelle ja tulevalle komissiolle.

Hallitushan hyväksyi vastikään ohjelman, jossa on eri hallinnonaloilla toimenpiteet, joilla hallitus on kansainvälisesti toimimassa veroparatiisien suitsemiseksi ja veronkierron ehkäisemiseksi. Ja kun tuo asiakirja on nyt toimitettu eduskuntaan, niin toivon, että kansanedustajat myöskin paneutuvat tähän ja ehkä myöskin sparraavat hallitusta siinä, miten voisimme vielä aktiivisesti yhdessä, koko kansanedustuslaitos ja myöskin poliittiset päätöksentekijät, toimia kansainvälisesti niin, että tässä asiassa päästään eteenpäin, koska uskon, että se on myöskin Suomen etu tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Mattilan lähtökohta oli maa- ja metsätalous. Tämä hyvin läheisesti sivuaa meidän energiatalouttamme ja ympäristönsuojelulakia. Ympäristönsuojelulaki on täällä tulossa käsittelyyn, ja se merkitsee sitä, että sitä muutetaan sen mukaisesti, että se vastaa teollisuuspäästödirektiiviä EU:n kautta.

On hämmästyttävää, että siellä on erillissäätelyä jälleen turpeen kohdalta yhtenä ainoana energiantuottomuotona. Todellisuus on meillä se, että puuta käyttävä voimateollisuus tarvitsee turvetta apunaan. Jos ei näin ole, säätelyllä estetään sitten tämän mukaanotto, ja vaihtoehtona on kivihiili. Voisiko maatalousministeri kertoa, mistä johtuu tämä turpeen erillissäätelyn tuleminen aina ja aina uudelleen?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Voin ehkä yrittää vasta- ta, vaikka asia ei minulle kuulukaan, koska tä- mä ympäristönsuojelulaki on ympäristöministeri Ville Niinistön esittelemä laki. Tietysti kun tätä lakia valmisteltiin, niin niihin neuvotteluihin kyllä jouduin osallistumaan, ja sanotaan nyt — jos voisi asettaa sanansa vaikka näin — että meillä oli itse kullakin hieman erilaisia toiveita lain sisällön suhteen, mutta hallituksen lopputulos oli se, mikä esitys täällä eduskunnassa on. Toivon, että ympäristövaliokunta ja muut valiokunnat täällä eduskunnassa perehtyvät siihen huolella ja katsovat sitten, mikä on tarpeellista säätelyä ja mikä on tarpeetonta säätelyä.

Se on totta, niin kuin edustaja Väätäinen sanoi, että usein tässä energiatuotannossa puun ohella poltetaan myös turvetta, ja niitä molempia muotoja tarvitaan, ja ne ovat kuitenkin sitä kotimaista energiaa, mitä me kaikki toivomme käytettävän yhä enemmän.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri tuossa hetki sitten puhui siitä, millä tavalla me kotimaisin toimin ja kotimaisella lainsäädännöllä vielä lisäämme sitä säädöstaakkaa, joka kenties Euroopan unionista on tulossa, ja hänen näkemykseensä tältä osin voi yhtyä.

Komission REFIT-ohjelmahan, eräänlainen tolkkuusohjelma eurooppalaiselle lainsäädännölle, on ollut käynnissä jo hyvän aikaa, ja siinähän todetaan, että erittäin monissa eurooppalaisissa direktiiveissä on kansallinen mahdollisuus soveltaa joustoja esimerkiksi pk-yritystoimintaa koskien niin, että pk-yrityksille ei tule sellaista sääntelytaakkaa kuin mitä sitten direktiivissä yleisesti ottaen tulisi.

Kysymykseni koskee sitä, onko valtioneuvostolla olemassa minkäänlaista kokonaisnäkemystä siitä, missä määrin näitä joustomahdollisuuksia on Suomessa sovellettu. Ja mitä te aiotte tehdä, kun totesitte, että kansallista säädäntöä pitää purkaa? Mitä te aiotte tehdä? Teillähän on vielä useita viikkoja aikaa sen edesauttamiseksi, että Suomessa ryhdytään nyt tositoimiin sääntelyn purkamiseksi.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Viittasin tässä aikaisemmin tähän REFIT-hankkeeseen, ja valtioneuvosto on käynyt eri sidosryhmien kanssa hyvinkin aktiivista keskustelua sekä REFIT-hankkeen tiimoilta eli nimenomaan tämän "tolkkuhankkeen" tiimoilta — tuo oli ihan hyvä käsite, jonka edustaja Lehtomäki loi — että sen lisäksi myöskin tulevasta työsuunnitelmasta, koska nyt me tietenkin valmistaudumme siihen, mitä Euroopan parlamenttivaalien jälkeen tapahtuu, mihin asioihin Euroopan komissio tulee keskittymään, ja myöskin tämän tiimoilta valtioneuvosto eli hallitus ja myöskin ministerit ovat käyneet keskustelua eri sidosryhmien kanssa.

Eli kyllä tätä vuoropuhelua on käyty, kokonaiskuvaa sitä kautta pyritty luomaan, jotta sitten Suomi pystyy myöskin Brysselin suuntaan vaikuttamaan. Sehän on se meidän ensisijainen intressimme myöskin tässä asiassa: olla aktiivinen vaikuttaja.

Mitä hallitus sitten itse tekee? Edustaja Lehtomäki hyvin tietää sen, että ensimmäistä kertaa itse asiassa tämän hallituksen toimesta ollaan nyt myöskin kuntien tehtäviä ja velvoitteita karsittu ja karsimassa, ja näen, että se on myöskin yksi tapa, jolla me annamme kunnille itse asiassa enemmän toimintaedellytyksiä tehdä asioita uudella tapaa ja fiksummin, koska siitähän osittain myöskin sääntelyn purkamisessa on kysymys.

Herra puhemies! Tuo ensimmäinen kysymyshän lähti siitä, että EU:ssa säädellään liikaa asioita, ja minun mielestäni kyllä säädellään vääriä asioita. Pikkuasioita kyllä säädellään, mutta niistä isoista ei ole säätelyä.

Esimerkiksi tästä hallituksen suunnitelmasta, mikä tässä tuli edustaja Koskisen puheenvuorossa ja ministeri Urpilaisen vastauksessa esille, miten lähdetään suitsimaan harmaata taloutta, nyt kokonaan puuttuu se, miten suhtaudutaan hallintarekistereiden avoimuuteen. Eli suomeksi sanottuna: jos ei yhtään tiedetä, kuka omistaa, mistä sen tietää, että niitä varoja ei siirretä sinne veroparatiiseihin ja vältellä veroja? Millä tavalla hallitus aikoo tähän puuttua? Kyllä olisin kovasti kiinnostunut, minkä ihmeen takia tämä näin tärkeä asia kuin hallintarekistereiden avoimuus jätetään ulos tästä hallituksen suunnitelmasta, ja eikö päinvastoin Suomen pitäisi olla esimerkkinä ja viedä eteenpäin tätä hallintarekistereiden julkisuutta myös EU-tasolla? Jos me kerran itse olemme sitä mieltä, että Suomi on avoin yhteiskunta, niin ei kai tällaisia omistuksia saa lähteä salailemaan?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Lapintie on aivan oikeassa siinä, että juuri rahoitusmarkkinoiden toiminta, harmaa talous, veronkierto ovat varmasti niitä osa-alueita, joissa sääntelyä tarvitaan lisää, jotta me toisaalta pystymme myöskin huolehtimaan siitä, että hyvinvointivaltion rahoitus tulevaisuudessa turvataan, me toimimme oikeilla pelisäännöillä ja myöskin pystymme torjumaan senkaltaisen finanssikriisin, jonka kourissa koko Eurooppa viime vuodet on elänyt.

Mitä tulee tähän arvopaperimarkkinakeskusasetukseen, johon tuo hallintarekisteriasiakin kuuluu, tämä on itse asiassa ministeri Vapaavuoren tonttia, mutta tiedän, että tästä asiasta on käyty eurooppalaisissa neuvottelupöydissä erittäin vaikeat neuvottelut ja Suomi oli ajamassa näissä neuvotteluissa täyttä avoimuuden linjaa, ja uskon, että edustaja Lapintie entisestä elämästään taitaa tämänkin asian tietää. Mutta valitettavasti näissä neuvottelupöydissä Suomi jäi yksin. Eli esimerkiksi Ruotsikaan ei ollut valmis tukemaan meitä siinä ajatuksessa, että toimisimme täysin avoimesti, vaan tässä asiassa jäimme neuvotteluissa alakynteen.

Arvoisa puhemies! Kyllä voin edelleen kysyä mutta sain jo kysymyksen, ja kysymys kuuluukin: mitä konkreettisia tekoja meillä on tulossa kuntapuolelle kuntanormien purkamiseksi, otetaan esimerkkinä yrityksiä koskevat asiat?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Meillä ei ministeri Vapaavuori ole tällä hetkellä paikalla, hän taitaa olla itse asiassa hoitamassa telakka-asioita Etelä-Koreassa, jotta saisimme kaupat syntymään ja Turun telakan toiminnot myöskin Suomen valtion omistukseen. Mutta ehkä minä sen verran voin sanoa, että varmasti yksi sellainen asia, jolla myöskin yritysten taakkaa helpotetaan, on lupakäytäntöjen vauhdittaminen, joka meillä on rakennepoliittisen ohjelman osana, ja siinä hallitus toimii hyvin aktiivisesti, jotta pystyisimme lupakäytäntöjä yksinkertaistamaan ja sitä kautta myöskin yritysten toimintaedellytyksiä entisestään parantamaan.

Arvoisa puhemies! Valtion maiden ja vesialueiden kokonaishallinnan säilyttäminen Metsähallituksella oli Säätytalolla hallitusohjelmaan kirjattu tavoite huolimatta kokoomuksen osakeyhtiövirityksistä. Kysymyshän Metsähallituksen osalta on erittäin tärkeä myös puuraaka-aineen tasaisen saatavuuden, muun muassa sahateollisuuden Itä- ja Pohjois-Suomen toimintaedellytysten kannalta. Noin 6 miljoonaa mottia on todella merkittävä asia. Tältä osin sosialidemokraattien valmistelussa muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan ryhmässä on todettu, että ei ole syytä mennä EU:n savuverhon taakse tässä osakeyhtiöjärjestelyssä vaan kilpailuneutraliteetti ja muut asiat ovat osin Metsähallituksen ja myös asiantuntijoiden pohjalta hoidettavissa muulla tavalla kuin pirstomalla ministeri Koskisen haluamalla tavalla Metsähallitusta. Tässä puheenjohtaja Rinne on ollut aivan oikealla tiellä.

Ministeri Koskinen, onko kansallisvarallisuuden yhtiöittäminen, kolmasosa Suomen maapinta-alasta, teille ideologinen kysymys? (Ilkka Kanerva: Saako kysyä ihan mitä tahansa tämän otsikon alla?)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ei ole tässä mistään ideologiasta kysymys vaan siitä, millä tavalla asiat pitää laittaa kuntoon. Jos nyt vaikka edustaja Rajamäki lukee sen paksun nivaskan, joka lähti lausuntokierrokselle, sieltä löytyvät nämä perustelut, minkä takia tämäntyyppiseen esitykseen on päädytty, ja sitten tietysti katsotaan, mitä lausuntokierrokselta tulee. Jos sieltä joku löytää jonkun muun mallin, joka täyttää nämä kaikki periaatteet, mitkä tähän on kirjattu, eli ne periaatteet, että kaikki omaisuus säilyy valtiolla, metsät, maat, mannut, vedet ja niin edelleen, ja että edelleen toimitaan myös EU:n kilpailulakien mukaisella tavalla, kun ollaan kerran raaka-ainemarkkinoilla, millä tavalla varmistetaan sen puuhuollon jatkuminen tällä tavalla kuin nytkin eli 6 miljoonaa mottia, toivottavasti tulevaisuudessa enemmänkin, millä tavalla otetaan huomioon se hallinnon kehittämisen ministerityöryhmän linjaus, mikä tehtiin toukokuussa vuonna 2012, miten huomioidaan talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjaus vuonna 2009 Destia-päätöksen jälkeen ja niin edelleen ja niin edelleen?

Kun kaikki nämä summataan yhteen ja mietitään erilaisia vaihtoehtoja, syntyy se ratkaisu, mikä on jäljellä. Tätä asiaa ovat miettineet monet juristit, ei pelkästään meidän ministeriössä vaan useimmissa muissa ministeriöissä, ja kaikki ovat päätyneet yksimielisesti tähän malliin, mikä on esityksessä. Jos löytyy parempi malli, mikä on perusteltavissa, ilman muuta olen valmis (Puhemies koputtaa) sitä harkitsemaan. (Kari Rajamäki: Erinomaista, pian löytyy!) Tähän mennessä ei ole löytynyt, ja aika monta vuotta on mennyt. (Ilkka Kanerva: No nyt riittää tämä kysymys!)

Arvoisa puhemies! Sääntely voi olla tarpeellista, jos se johtaa esimerkiksi parempiin työoloihin tai varmistaa vaikkapa ruuan puhtauden. Kuitenkin raskas sääntely voi johtaa myös uupumiseen, ja maanviljelijöiden työtä esimerkiksi hallinnon vaatimukset rasittavat kohtuuttomasti. Monien vaatimusten keskellä pelko virheiden tekemisestä häiritsee jo liikaa monen viljelijän jaksamista.

Uusi ohjelmakausi maataloudessa on alkamassa, ja se tuo tukia hakeville maanviljelijöille jälleen uusia vaatimuksia täytettäväksi. Kysyn ministeri Koskiselta: millä tavalla ministeriö vastaa viljelijöiden tarpeeseen saada riittävästi neuvontaa uusien tukivaatimusten astuessa voimaan? Kysyn: onko ministeri vienyt Eurooppaan ajatusta siitä, että ne viljelijät, jotka hoitavat hommansa hyvin, vapautettaisiin tarkastuksista joksikin aikaa? Ja kysyn vielä: millä tavalla ministeriö varmistaa maanviljelijöiden jaksamisen ja sen, että saamme puhdasta suomalaista ruokaa vielä tulevaisuudessakin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Monta kysymystä. Jos lähtisi purkamaan joiltain osin siitä, mitä tuolla EU-päässä on tapahtunut.

Kaikissa niissä neuvotteluissa ja keskusteluissa ja kokouksissa, joita tähän mennessä käytiin, kun tästä maatalousasiasta päätettiin, yhtenä johtolankana Suomen puheenvuoroissa ja neuvotteluissa oli se, että pitää saada yksinkertaisempia malleja. Lopputulos ei ollut hyvä. Vaikka moni muukin maa olisi samaa mieltä, niin siellä on monia semmoisia elementtejä, jotka eivät menneet sillä tavalla kuin me halusimme, koska samoja asioita olisi voitu tehdä vähän yksinkertaisemmallakin tavalla. Mistä se sitten johtuu? Monesti se johtuu siitä, että halutaan, että EU:n maatalouspolitiikalla on monenlaisia vaikutuksia vaikkapa liittyen nyt sitten ruuan turvallisuuteen tai ympäristön hoitamiseen tai mihinkä tahansa. Mitä enemmän on tavoitteita, sitä enemmän tulee säätelyä ja sitä enemmän tulee monimutkaisia järjestelmiä. Meillä on pysyväisohje ministeriössä nyt, kun tätä toimeenpanoa viedään eteenpäin, että joka kohdassa pitää miettiä, millä tavalla hoitaisimme tämän asian mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman helposti miettien sitä, mikä on hallinnollinen taakka, jotta ei olisi turhaa taakkaa viljelijöillä eikä hallinnossa eikä missään muuallakaan. Mutta se ei ole kovin helppoa. (Puhemies koputtaa)

Täällä aiemmin viitattiin näihin pinta-alamittauksiin. No, niitä on tehty nyt vuodesta 95 läh-tien, (Puhemies koputtaa) kun Suomi on ollut EU:n jäsen, ja tähän mennessä ei ole vielä kukaan löytänyt täysin hyvää käytännöllistä toimeenpanoa toistaiseksi. En tiedä, löytyykö ensi vuonnakaan.

Arvoisa herra puhemies! Valtakunnan päälehti teki mielestäni mielenkiintoisen jutun tässä kuluneella viikolla ja sanoi, että EU:n sääntely ei ole aina kielteistä. Sanon kuitenkin: missä EU, siellä ongelma.

Otan pari esimerkkiä Alankomaiden hallituksen paperista, jossa kysytään, onko näissä todella mitään järkeä: Sektorikohtainen hallitusten välinen sosiaalisen dialogin komitea. Mikähän tämä mahtaa olla? Oliiviöljyn markkinointistandardien säätely. Sitten viimeiseksi EU:n koulumaito- ja kouluhedelmäjärjestelmä. Tästä en ollut kuullutkaan. Voiko maatalousministeri Koskinen kertoa, mikä tämä on ja minkä takia tätä pitää EU:ssa säädellä? Eikö Suomessa osata maitoa juoda ilman EU:n sääntelyä? (Välihuutoja)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! EU:n koulumaito-ohjelma on ollut vuosikausia voimassa, ja sitä kautta Suomi on saanut muistaakseni vajaat 2 miljoonaa euroa rahaa, ja se menee sillä tavalla, että sitten maitoa saadaan kouluihin tällä summalla vähän halvemmalla. Eli tästä eivät sinänsä hyödy maanviljelijät eivätkä muutkaan, mutta koulut hyötyvät siten, että ne saavat tätä kautta vähän halvemmalla maitoa, mitä sitten koululaiset juovat.

Kouluhedelmäohjelma on vähän samantyyppinen, mutta koska Suomessa meillä ei hedelmätuotantoa oikeastaan ole, paitsi omenoita vähäsen, Suomessa sitä järjestelmää ei ole otettu käyttöön. Se on myös erittäin byrokraattinen, ja on katsottu, ettei sitä kannata ottaa. Mutta koulumaito-ohjelma on ollut ihan hyvä, ja sitä aiomme jatkaa tulevaisuudessakin.

Arvoisa puhemies! Palaan tähän alkuun.

Todella byrokratiaa tulee sieltä Brysselin suunnasta. Tämä koskee ennen kaikkea finanssisektoria. Talousvaliokunta on käsitellyt yli sata sellaista kirjelmää, jotka liittyvät tavalla taikka toisella finanssimarkkinoihin. Niiden seurauksena, mitä EU:ssa säädetään, sille rahalle, minkä pankit lainaavat yrityksille, vaaditaan entistä radikaalisesti suurempia vakuuksia.

Vakuustarpeet ja -vaateet ovat kasvaneet, ja yritysten taseet ovat ohentuneet. Yritykset eivät saa rahaa tarpeisiinsa. Miten te selitätte, arvoisa ministeri, nyt suomalaisille äänestäjille vaalien alla: millä perusteella Suomen hallitus meni ja hyväksyi sen, että rakennetaan kaiken kukkuraksi tällainen yhteinen kriisirahasto, johonka kerätään Suomen pankeilta ja niitten asiakkailta yhteensä lähes miljardi euroa, yhteisvastuulliseen rahastoon lähes miljardi euroa? Miten te selitätte tämän nyt EU-vaaleissa uurnille käyville ihmisille?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta se on kyllä ihan oikein, että tänne finanssisektorille tulee lisää sääntelyä. Tässä olen eri mieltä edustaja Pekkarisen kanssa.

Yksi konkreettinen esimerkki siitä, minkä takia lisää sääntelyä tarvitaan, on finanssikriisi, jonka keskellä koko maailma mutta ennen kaikkea Eurooppa on viime vuodet ollut. (Mauri Pekkarinen: Miljardi!) Tuo kriisi on tullut Suomelle erittäin kalliiksi, ja luulisi, että edustaja Pekkarinen tietää sen erittäin hyvin, koska vuosina 2008—2009 Suomen bkt putosi 8 prosenttia, ja sitä hintaa edelleenkin valitettavasti maksamme meidän kansantaloudessa. (Mauri Pekkarinen: Vastaus kysymykseen!)

Tarvitsemme enemmän sääntelyä finanssisektorille, jotta voimme tulevat kriisit ehkäistä, ja tässä on järkevää siirtyä pankkiunioniin, joka tarkoittaa sitä, että nyt aidosti katsotaan eurooppalaisten pankkien kunto, ja mikäli kunto osoittautuu huonoksi, silloin myöskin pankkien osakkeenomistajat ovat tuota pankin kuntoa tervehdyttämässä, ja sen jälkeen tapahtuu niin, että me siirrymme tilanteeseen, jossa kerätään myöskin pankeilta vakausmaksua rahastoon, (Mauri Pekkarinen: Aivan!) mikä tarkoittaa sitä, että jos tulevaisuudessa ajaudumme pankkikriiseihin, (Puhemies koputtaa) tätä rahastoa käytetään kriisin hoitamiseen. Ei enää veronmaksajien rahaa, vaan pankkien osakkeenomistajien ja velkojien rahaa.