2) Hallituksen esitys laiksi lukiolain 18 §:n muuttamisesta
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on itse asiassa
hyvin merkittävä hallituksen lakiesitys, onhan
ylioppilastutkinnolla suomalaisessa sivistys- ja koulutuselämässä aivan
keskeinen merkitys. Ylioppilastutkintoa koskevan hallituksen esityksen
lähtökohtana on ollut apulaisoikeusasiamiehen
kannanotto kesäkuulta 2001. Kannanotossa kiinnitetään
huomiota muun muassa siihen, että ylioppilastutkinnon rakennekokeilusta
on säädetty vain asetuksen tasolla ja keskeisiä määräyksiä on
annettu opetusministeriön päätöksellä.
Tämä ei täytä myöskään 1.3.2000
voimaan tulleen perustuslain 80 §:n 1 momentin
edellytyksiä, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön
oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista,
jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.
Valtakunnallisen ylioppilastutkinnon toteutus ja sisältö ovat
apulaisoikeusasiamiehen mukaan opiskelijoiden oikeusasemaan keskeisesti
vaikuttavia seikkoja. Tämän johdosta hallituksen esityksessä ehdotetaan,
että ylioppilastutkinnon rakennetta ja keskeistä sisältöä koskevat
säännökset otetaan lakiin.
Perustuslakivaliokunta on eduskunnan päätöksen
mukaisesti antanut asiasta lausuntonsa sivistysvaliokunnalle. Siinä valiokunta
edellytti täsmennyksiä ja muutoksia, jotta lakiehdotus voidaan
säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Sen vuoksi sivistysvaliokunta ehdottaa lukuisia muutoksia ja täsmennyksiä hallituksen
esitykseen.
Hallituksen esityksen mukaan lukiolain 18 §:ään
otetaan säännös ylioppilastutkintoon
kuuluvista kokeista. Näin ollen valiokunta on käsitellyt
myös reaalikokeen asemaa tutkinnossa. Valiokunta ei ota
kuitenkaan yksityiskohtaista kantaa siihen malliin, millä reaalikoe
tulee järjestää, mutta painottaa seuraavia
näkökohtia.
Ylioppilastutkinnolla on opiskelijoiden lukio-opiskelua ohjaava
vaikutus. Tavoitteena tulee olla lukiolaissa asetettujen tavoitteiden
mukaisen yleissivistävän lukiokoulun tietoja,
taitoja ja sen tavoitteiden mukaista kypsyyttä mittaava koe.
Näin ollen reaalikoetta tulee kehittää siihen suuntaan,
että se mahdollisimman laaja-alaisesti mittaa näiden
tavoitteiden toteutumista.
Valiokunta yhtyy nykyistä reaalikoetta koskevaan kritiikkiin
siitä, että se ei nykymuodossaan riittävästi
mittaa lukion yleissivistävyyden toteutumista. Opiskelijoiden
koulutuksellinen tasa-arvo edellyttää ylioppilastutkinnon
mahdollisimman suurta yhdenmukaisuutta valtakunnallisesti. Valiokunta
huomauttaa, ettei reaalikoe saa olla sellainen, että se
johtaa alueelliseen epätasa-arvoon. Pienten ja keskisuurten
lukioiden mahdollisuudet järjestää riittävän
laajaa kurssitarjontaa eri reaaliaineissa ovat hyvin rajoitetut.
Niiden toimintaa on vahvistettava muun muassa koulujen verkkoyhteistyöllä.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä,
että lukiokoulutuksen riittävän yhtenäisellä valtakunnallisella
sisällöllä ja riittävällä kattavuudella
ja voimavaroilla tulee jatkossa varmistaa lukion yleissivistävän
tehtävän toteutuminen tasa-arvoisesti koko maassa.
Ainereaalimalli olisi osin saman kaltainen kuin nykyinen reaalikoe,
koska opiskelijat nyt jo voivat keskittyä lukion opinnoissaan
niihin aineisiin, jotka aikovat reaalikokeessa kirjoittaa. Ainereaalia
voidaan kehittää palvelemaan korkeakoulujen opiskelijavalintoja
nykyistä paremmin. Tämä voisi tapahtua
esimerkiksi jakamalla reaalikoe yksittäisten reaaliaineiden
kokeeksi. Erilliset kokeet myös antaisivat kokelaalle mahdollisuuden
entistä paremmin tuoda esiin syvälliset tietonsa
ja lahjakkuutensa reaaliaineissa.
Valiokunta on siis pohtinut eri reaalikoemallien hyviä ja
huonoja puolia ja todennut, että reaalikokeen eri vaihtoehtoja
tulee ennen päätöksentekoa vielä huolellisesti
kehittää ja arvioida. Esimerkiksi voi olla tarkoituksenmukaista
mahdollistaa yleisreaalin ja yhden tai useamman reaaliaineen erillinen
suorittaminen.
Tällöin yleisreaalin kysymykset ja tehtävät edellyttävät
ja mittaavat eri aineissa opitun analyyttista soveltamista ja ainerajat
ylittävää päättelytaitoa
sekä mahdollisesti myös eri tietolähteiden
käyttöä. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä myös
voimassa olevien lukio- ja ammatillista koulutusta koskevien lakien
mukaisen yhteistyön kehittämistä nykyistä paremmin
käytännössä toteutuvaksi ja
toteaa, että ylioppilastutkintoa kehitettäessä otetaan
huomioon tämän yhteistyön vaikutukset.
Tämä erityisesti pidemmällä aikavälillä koskien
siis lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä.
Toinen asia, mitä valiokunta paljon pohti, oli niin
sanotun rakennekokeilun jatkaminen. Keskeiseksi kysymykseksi rakennekokeilussa
on noussut toisen kotimaisen kielen asema. Perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan todennut, että kokeilusäännöksille
on asetettava voimassaolorajoitus siten, että ne ovat voimassa
vain kokeiluun tarvittavan lyhyen ajan. Ottaen huomioon, että rakennekokeilu
on ollut nyt jo voimassa vuodesta 1995 lukien, valiokunnan mielestä nykyistä rakennekokeilua
ei tulisi enää pitkään jatkaa,
vaan näiltä osin voitaisiin tehdä jo
pysyviä päätöksiä.
Kokeilun jatkamista puoltaa ainoastaan riittävän
edustavan kokeilun järjestäminen. Sen vuoksi valiokunta
ehdottaa, että ylioppilastutkinnon kehittämiseksi
suoritettavia kokeiluja voidaan toimeenpanna vuoden 2007 loppuun
asti. Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi kokeiluja
koskevan lausuman, jossa edellytetään, että hallitus
seuraa ylioppilastutkinnon rakennekokeilun toteutumista ja oppimistuloksia sekä ryhtyy
tarvittaessa sellaisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan koulutuksellinen
tasa-arvo ja maan kansalliskielten osaaminen.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on rukattu
lukiolain 18 §:ää eli esityksessä tarkemmin
säädetään ylioppilastutkinnon
rakenteesta ja sen keskeisestä sisällöstä.
Kun äsken juuri valiokunnan varapuheenjohtaja esitteli
mietintöä, niin hän totesi, että sivistysvaliokunta
on vielä huomattavastikin tarkentanut tätä pykälää.
Sinne on kirjattu myös tutkinnon poikkeavalla tavalla järjestämisestä lauseet
ja todella kokeilujen aika on rajattu vuoden 2007 loppuun saakka.
Ei kovin pitkä aika ole siitä, kun opetusministeriö lähetti
lukioitten rehtoreille kyselyn, jossa kysyttiin rakennekokeilun
sisällöstä tai yleensäkin ylioppilastutkinnon
rakenteesta ja mahdollisesta halukkuudesta osallistua näihin
kokeiluihin. Lähes poikkeuksetta rehtorit kannattivat nykyistä rakennekokeilua
ja myös halukkuus kokeiluun olisi erittäin suuri.
Ylioppilastutkintohan uudistettiin vuonna 1995 nykyiseen muotoon
ja samalla silloin käynnistettiin rakennekokeilu. Koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa todettiin, että tutkintojärjestelmä ei
voi kovin pitkään olla laajalle kokeilijajoukolle
erilainen kuin maassa yleisesti. Jo 1998 ylioppilastutkinnon rakennekokeilun
seurantaryhmä totesi, että kokeilusta on saatu
tarpeeksi tietoa ja kyseisessä muodossa tämä voitaisiin
ottaa varsinaisesti käytäntöön
kaikissa kouluissa. Nyt kuitenkin kokeilu on jatkunut. Kyllä henkilökohtaisesti
toivoisin, jos ja kun tämä lakiesitys mietinnön
mukaisin täsmennyksin hyväksytään,
että kokeilukoulujen lukumäärää laajennettaisiin.
Mikä on sitten kokeilujen sisältö? Siellä varmasti
voisi olla kokeiltavana myös reaaliin liittyviä asioita.
Mutta joka tapauksessa nyt kouluja muistaakseni on 29 ja todella riittävän
kauan varsinainen rakennekokeilu on kestänyt.
Valiokunta on mietinnössään pohtinut
reaalikoetta, siihen liittyviä vaihtoehtoja, niin kuin
varapuheenjohtaja niitä hiukan kävi läpi.
Yleisainereaalikysymys on varsin mielenkiintoinen. Se, miten opiskelijat
sitten käyttäytyisivät, jos heillä siihen
olisi mahdollisuus, miten he reagoisivat, miten he tekisivät
valintoja, sitä voi vain arvailla. Keskityttäisiinkö alusta
lähtien vain muutamiin reaaliaineisiin? Näin voi
olla, mutta nykyisinkin sitä tietysti tapahtuu.
Kun ylioppilaskirjoitukset lähestyvät, niin opettajat
kyllä suosittelevat, että vähintään
kahteen aineeseen oppilas keskittyisi, koska eihän sitä ennalta
tiedä kyseisen oppiaineen reaalikysymyksistä,
ovatko ne oppilaalle sopivia. Tätä ainereaalia
mietinnössä perustellaan sillä, että se palvelisi
korkeakoulujen opiskelijavalintoja nykyistä paremmin. Kuitenkin
uskon, että tätä hyvä olisi
kokeilla. Syventäviä kursseja, vaikka kaikki mahdolliset
konstit käytetään hyväksi, ei
pienissä lukioissa olisi mahdollista niin paljon opiskella.
Tällä tavalla pienten lukioitten opiskelijoilla
ei ihan samanlaisia eväitä olisi, jos tarkastellaan
laajemmasti, tätä ainereaalia suorittaa niin hyvin.
Tietysti yleensä tällaiset uudistukset eivät
välttämättä johda aina siihen,
mikä on toivottu tulos, mutta kokeilu olisi mielestäni
syytä toteuttaa. Joka tapauksessa, jos tähän
suuntaan edetään, näkisin, että nämä molemmat
mahdollisuudet olisi opiskelijalla, joko yleisreaali tai ainereaali.
Joka tapauksessa tämä tietyllä tavalla myös
vahvistaisi reaalin asemaa.
Arvoisa puhemies! Viimeisenä hiukan tästä tuntijakoasiasta,
tuntijaosta. Tuntijakotyöryhmähän on
jättänyt esityksensä. Varmasti, kun näitä lausuntoja
pyydetään, mielipiteet ovat varsin monenlaiset
ja lopputulosta on vaikea ennakoida. Voi olla, että se
ei esitetyssä muodossaan toteudu.
Joka tapauksessa tässä esityksessä pakollisia kursseja
on lisätty kaksi ja syventäviä muistaakseni
viisi kurssia. Työryhmän mielestä — en
tiedä, kuulinko oikein, onko myös valiokunta sitä mieltä — näitten
pakollisten ja syventävien kurssien lukumäärän
kasvattaminen lisää opiskelijoiden tasa-arvoa
maan eri osissa, koska kurssien sisällöt tullaan
määrittelemään valtakunnallisissa opetussuunnitelman
perusteissa. Näinhän kyllä on, että tämä yhteinen
osio kasvaa eli kaikkialla Suomen lukioissa olevia kursseja on enemmän, mutta
tätä myöten valinnaisuus kyllä pienenee. Se
vähenee.
Mutta miten käytännössä järjestetään
tämä kurssitarjonta? Erityisesti ajattelen pieniä lukioita.
Itse olen ollut rehtorina tuommoisen pienimmillään
150 oppilaan lukiossa. Se ei nyt ihan pieni ole, jos ajatellaan
tämän hetken lukioitten kokoa. Tällä hetkellä olen
virkavapaalla noin 350 oppilaan lukiosta. Eli nämä lukiot
yhdistettiin siellä omalla paikkakunnalla. Pienestä lukiosta on
tietyllä tavalla kokemusta myös allekirjoittaneella.
Koska on realistista, että koulunkäyntiä jonnekin
16:een saakka korkeintaan voidaan pitää, ja kun
ajatellaan pientä lukiota, jossa perusopetusryhmiä ei
ole kuin muutama, niin myös työpäivän
pituus asettaa omat rajoituksensa. Sitten totta kai myös
nämä kyyditykset joissakin tapauksissa asettavat
oman rajoituksena. Tietysti mielikuvitusta voidaan käyttää.
Tässä mietinnössä viitattiin
myös verkkokouluyhteistyöhön. Tiedän,
että esimerkiksi kansalaisopiston kautta on myös
omassa lukiossani järjestetty harvinaisia kieliä jne.
Eli nykyaikainen tekniikka antaa myös mahdollisuuksia tähän
järjestelyyn.
Mutta myös resurssit ovat oma rajoituksensa. Pienessä lukiossa
välttämättä ryhmät,
luonnollisesti, ovat erittäin pieniä, ja myös
rahalliset resurssit ovat pienellä paikkakunnalla pienemmät. Eli
toivottavasti sitten, kun tuntijako vahvistetaan, näitäkin
asioita mietitään, että ei olla tavallaan
koulutuksellista ja alueellista tasa-arvoa heikentämässä.
Tässä tietysti on monia kysymyksiä. Kuitenkin
realiteetti on, että näissä pienemmissä lukioissa
syventäviä kursseja käytännössä on
vähemmän. Tietysti tuntijaossa sanotaan, että se
ja se määrä on vähintään
aina kyseisen oppiaineen kursseja järjestettävä.
Joka tapauksessa omalta osaltani toivon, että tämä hallituksen
esitys, jota nyt valiokunta on täsmentänyt, johtaa
tällaisiin mielenkiintoisiin kokeiluihin. Mutta pääasia
olisi se, että päästäisiin jälleen
kerran joksikin aikaa siihen tilanteeseen, että näitä suurempia
kokeiluja ei olisi, vaan että ylioppilaskirjoitukset saman
reseptin mukaan järjestettäisiin koko tässä valtakunnassa. Totta
kai näillä kouluilla, vaikka tätä tuntijakoakin
muutetaan, vielä painotuksia on, ja se on hyvä,
mutta jonkin verran tämä kuitenkin tavallaan yhtenäistää tätä tarjontaa.
Margareta Pietikäinen /r:
Fru talman! Regeringens proposition har faktiskt undergått
stora förändringar i kulturutskottet och grundlagsutskottets
utlåtande var viktigt för vår process
i utskottet.
Den strukturförsöksverksamhet som pågår
i 29 gymnasier har inneburit att studerandena haft större
valfrihet gällande studentexamen. Experimentet har pågått
sedan 1995, en tillräckligt lång tid har nu gått
för att det skall kunna vara möjligt att dra slutsatser.
Enligt kulturutskottet kan försöket fortsätta
fram till 2007. Slutåret har fastställts för
att de som påbörjar sina gymnasiestudier 2003
skall få slutföra sina studier i enlighet med
försöket. Det är nu dags att se över
effekterna av försöket. Eftersom försöket
givit studerandena möjlighet att välja bort bland
annat det andra inhemska språket bör
man speciellt utreda vilka följderna av detta är.
Kulturutskottet har i ett utlåtande konstaterat att
riksdagen förutsätter att regeringen bevakar genomförandet
och inlärningsresultaten av försöket
med en ny studentexamensstruktur och i förekommande fall
vidtar åtgärder för att trygga jämlik
utbildning och kunskaper i landets nationalspråk. Det är
av nationellt intresse att främja en växelverkan
mellan språken och kulturerna. Två levande språkkulturer är
en styrka och fördel för Finland och utan kunskaper
i svenska även på finskspråkigt håll
kan landets grundlagsenliga tvåspråkighet
inte förverkligas såsom lagen förutsätter.
Det hade varit bättre att invänta behandlingen
av den nya språklagen innan denna lag behandlades.
Rakennekokeilusta haluan vielä todeta, että parlamentaarinen
työryhmä, joka asetettiin 13.1.2000, sai työnsä päätökseen
30.5. samana vuonna. Ehdotuksessaan ylioppilastutkinnon monipuolistamiseksi
työryhmä esitti mallia, jossa olisi neljä pakollista
ainetta ja rajoittamaton määrä valinnaisaineita.
Pakollisiin aineisiin kuuluisivat työryhmän mukaan
suomi ja ruotsi ja joko reaalikoe tai matematiikka. Parlamentaarinen
työryhmä oli mielestäni oikeassa. Pakollisiin
aineisiin pitää kuulua molempien kansalliskieliemme
suomen ja ruotsin.
Keskustelu on käynyt kuumana aiheesta ainereaali vastaan
yleisreaali. Yleisreaali merkitsee, että lukion aikana
luetaan monia reaaliaineita ja osoitetaan monipuoliset tiedot, kun
taas ainereaali merkitsee, että lukion ylioppilas valitsee syventymisen
yhteen tai kahteen reaaliaineeseen. Opetusministeriön työryhmä suosittaa
siirtymistä ainereaaliin. Suhtaudun tähän
ehdotukseen hyvin skeptisesti. On siis erittäin hyvä,
että sivistysvaliokunta korostaa reaalikokeen eri vaihtoehtojen
huolellista kehittämistä ja arvioimista ennen
päätöksentekoa.
Lukiokoulutuksen tehtävänä on laajan
yleissivistyksen antaminen. Ei ole kaukaa haettua pelätä,
että ainereaalin toteuttaminen voisi pidemmän
päälle johtaa lukiossa opiskeltavien aineiden
vähenemiseen. Tämä merkitsisi keskittymistä harvempiin
aineisiin ja syventävien kurssien vaatimista näissä harvoissa
aineissa. Pienten koulujen olisi vaikeaa tarjota oppilailleen erikoiskursseja
ja pärjätä kilpailussa suurten, resursseiltaan
vahvojen koulujen kanssa, joita on yleensä suurissa väestökeskuksissa.
Pidemmän päälle tämä merkitsisi
kuoliniskua pienehköille paikallisille lukioille.
Min uppfattning är att en allmän real bättre stöder
gymnasiets allmänbildande roll. I en ny typ av allmän
real bör studerandena uppvisa kunskaper i flera realämnen,
vilket också bättre ger möjlighet att
vid val av senare studieinriktning välja högskola
eller universitet utan att i det skedet vara tvungen att komplettera
sina gymnasiestudier. En allmän real utesluter inte heller
möjligheten att parallellt ta en frivillig ämnesreal
där studerande kan fördjupa sig och visa upp sin
specialkunskap.
Ensimmäinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuoro ed. Gustafsson. Vastauspuheenvuoron pituus
maksimissaan 1 minuutti.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pietikäinen käytti hyvän puheenvuoron.
Erääseen yksityiskohtaan vain, joka koski yleisreaalin
ja ainereaalin suhdetta: Kuitenkin kannattaa todeta se, minkä opetushallituksen
arvostettu pääjohtaja totesi, että mahdollinen
siirtyminen ainereaaliin ei tosiasiallisesti muuta nykyistä tilannetta
olennaisesti mihinkään suuntaan. Suurin osa lukion
opiskelijoista jo lukio-opiskelun aikana keskittyy tiettyihin aineisiin,
jotka he kirjoittavat. Olennaista on koko lukion oppimäärän
suorittaminen, se on keskeisin yleissivistyksen tuoma ja tuova kokonaisuus. Tässä
mielessä helposti
ylikorostuu ylioppilastutkinnon asema. Koko lukion oppimäärä,
pakolliset ja syventävät kurssit muodostavat yleissivistyksen
ytimen.
Ensimmäinen varapuhemies:
Minuutti on täyttynyt!
Margareta Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Haluan vielä korostaa, että mielestäni
nykyinen niin sanottu yleisreaali ei ole riittävä,
vaan puhun nimenomaan sellaisen mallin puolesta, jossa tuleva yleisreaali
merkitsisi, että lukion aikana luetaan todella monia reaaliaineita
ja myöskin kirjoituksissa osoitetaan, että hallitaan
enemmän kuin yksi tai kaksi kouluainetta. Tämän
lisäksi ainereaali voisi antaa mahdollisuuden osoittaa
syvempiä tietoja tietyistä aineista.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä käydyssä debatissa
jo tuli esille, tämän hallituksen esityksen yhteydessä on kysymys
oikeastaan paitsi ylioppilastutkinnosta, rakennekokeilusta, ylioppilastutkinnon
kehittämisestä, rakennekokeilun jatkamisesta,
myös koko lukiokoulutuksesta. Kävimme kyllä sivistysvaliokunnassa
aika tarkkaa ja mielestäni aika hyvää keskustelua
myös tästä kokonaisuudesta eli koko lukiokoulutuksesta.
Mutta niin kuin edellisessä keskustelussa, paljon avoimia
kysymyksiä jäi auki. Oma näkemykseni
on, että valiokunta jätti reaalikokeen tämän
ulkopuolelle siinä mielessä, että se
edellyttää todella tarkempaa selvitystä,
seurantaa ja mahdollisesti kokeilua ja päätöstä siitä,
minkälaiseen suuntaan reaalikokeita sitten kehitetään
ylioppilastutkinnon yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän
ehdotetaan muutettavaksi lukiolakiin sisältyvää lukiokoulutuksen
ylioppilastutkintoa ja sitä koskevia säännöksiä.
Apulaisoikeusasiamiehen kannanottohan on jo kesäkuulta
2001, jossa erityisesti kiinnitetään huomiota
siihen, että rakennekokeilusta on säädetty
vain asetustasolla ja keskeisiä määräyksiä on
annettu opetusministeriön päätöksellä ja
että nyt ne tulisi saada lain piiriin. Tästä on
lähinnä kysymys. Rakennekokeilun jatkaminen on
varmasti tässä vaiheessa tärkeää,
vaikkakin ne asiat, joita ylioppilastutkinnon rakennekokeilun seurantaryhmän
muistiossa tuodaan esille, osoittavat, että olisi ehkä ollut jo
aika myös rakennekokeilu päättää ja
tehdä selkeitä päätöksiä,
koska rakennekokeilussa määrätyt asiat,
esimerkiksi valinnaisuudet, esimerkiksi toisen kotimaisen kielen
kirjoittaminen yo-tutkinnossa, tämän työryhmän
muistion mukaan ei merkittävästi vähentynyt.
Ainakin itselleni tämä on tärkeää,
koska näen, että kyllä valintana ylioppilailla
on hyvä olla, että myös ruotsi kirjoitetaan.
Mutta tässä rakennekokeilussa edelleen se on valinnaisena.
Nyt sitten tämän rakennekokeilun yhteydessä myös
matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt, ja
sillähän, voi sanoa, on myös myönteistä merkitystä.
Mielestäni tärkeä peruste rakennekokeilun
jatkamiselle ja mahdollisesti myöhemmin sen vakinaistamiselle
on se, että rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan rakennekokeilua
kannatti suuri osa rehtoreista eli melkein 80 prosenttia vastaajista ainakin
oli sitä mieltä, että se voisi olla tämänlainen.
Joka tapauksessa se, että koko lukiokoulutus vastaisi
määrättyihin asioihin, tulee varmistaa. Niinpä valiokunnassa
käytiin keskustelua, että ne tavoitteet, mitkä lukiokoulutuksella
on toisen asteen koulutuksena, erityisesti yleissivistävänä koulutuksena,
säilyvät, ja siinä on tietenkin tärkeää,
että otetaan huomioon laajuus, kokonaisuus, valinnaisuus,
eivätkä painotu vain kielet, ei vain luonnontiede,
vaan myös hyvin laajasti kaikki se, mitä reaaliaineissa
opetetaan.
Tietysti toinen lukiokoulutuksen tehtävä on, että se
on perusta jatko-opinnoille, ja siinä tietenkin erityisesti
tuli esiin kysymys, minkälainen on ylioppilastutkinto ja
sen koko rakenne. Valiokunnan kannanotoissa aivan alkuosassa on
lainattu hyvin pitkään koulutusta koskevan lainsäädännön
käsittelyn yhteydessä vuonna 98 esille otettuja
asioita, mitä silloin lukion tarkoituksesta on todettu.
Siinä erityisesti korostuu tämä yleissivistyksen
laajuus ja monipuolisuus ja se, mikä merkitys koko lukiokoulutuksella
on nuoren elämässä selviämiseen.
Toinen asia, minkä haluan tässä nostaa
esille, on se, että reaalikokeesta valiokunta kävi
erittäin kriittisen keskustelun, eli valiokunta yhtyi nykyistä reaalikoetta
koskevaan kritiikkiin siitä, että se ei nykymuodossaan
riittävästi mittaa lukion yleissivistävyyden
toteutumista. Niinpä valiokunta huomautti, ettei reaalikoe
saa olla sellainen, että se johtaa alueelliseen epätasa-arvoon. Erityisen
merkittävänä ja tärkeänä pidän
sitä, mitä valiokunta myös korosti, että nyt
tässä kehityksessä, niin tämän
rakennekokeilun jatkamisessa kuin tulevassa lukion ja ylioppilastutkinnon
kehittämisessä, otetaan huomioon lukioiden koot
eli pienten ja keskisuurten lukioiden mahdollisuudet otettaisiin
huomioon ja pohditaan, miten turvataan, että ne säilyvät.
Riittävä kurssitarjonta eri reaaliaineissa voi
olla ongelma. Miten pienet koulut pystyvät kilpailemaan
suurten koulujen rinnalla? Niiden toimintaa on vahvistettava muun
muassa koulujen verkkoyhteistyöllä. Niinpä valiokunta
piti välttämättömänä,
että lukiokoulutuksen riittävän yhtenäisellä valtakunnallisella
sisällöllä ja riittävällä kattavuudella
ja voimavaroilla tulee jatkossa varmistaa lukion yleissivistävän
tehtävän toteutuminen tasa-arvoisesti koko maassa.
Nyt tietenkin, kun rakennekokeilua jatketaan, kysymykseksi nousee
se, ketkä kaikki tulevat mukaan tähän
rakennekokeiluun. Eräs ajatus itselläni oli se,
miksi eivät kaikki koulut hakemuksesta voisi tulla hyväksytyiksi,
ne kaikki, jotka tähän hakevat, koska se mielestäni
varmistaisi tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, että kaikilla olisi
mahdollisuus olla tässä mukana. Nythän
tässä on mukana vain 29 koulua ja kuitenkin kaiken kaikkiaan
kouluja, lukioita, on yli 500. Näen erittäin tärkeänä,
että kun rakennekokeilua nyt jatketaan, siitä saataisiin
oikeanlaiset tiedot, jotta seuraavassa vaiheessa oikeudenmukaiset
päätökset voidaan tehdä. Jos
ajatellaan, että ylioppilaita kirjoittaa noin 30 000—35 000
vuosittain ja rakennekokeiluun on osallistunut vuosittain 2 500, niin
se on mielestäni erittäin pieni määrä.
Näen erittäin tärkeänä,
että rakennekokeiluun osallistuisi nyt laajempi ryhmä kaiken
kaikkiaan.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Lukion rakennekokeiluasiaa olemme valiokunnassa
käsitelleet sen pitkää ja tämän
lyhyttä ja varmasti johtuen siitä, että hallituksen
sisällä ei ole päästy yhteisymmärrykseen
siitä, millainen tulisi seuraavan ylioppilastutkinnon rakenteen
olla. Katsoisinkin, että lukiolaisia ei kovin pitkiä aikoja
sovi käyttää hallituksen kiistakapulana
tällaisissa tulevaisuuteen pitkälle vaikuttavissa
asioissa etenkään sen vuoksi, että lukio-opetus
ja lukiokoulutus ovat viime vuosina olleet kovien myllerrysten ja
muutosten kohteena sekä opetussuunnitelmallisesti että myös
järjestyksen puolelta. Valinnaisuutta on lisätty,
luokattomuus on tullut kuvioihin mukaan, ja näistä kaikista
johtuvat muun muassa opetusjärjestelyt ja opiskelijoiden
omaehtoinen opetukseen ja koulutukseen sijoittautuminen ovat tulleet
hyvin painaviksi tekijöiksi. Toisin sanoen opiskelijalle
itselleen on jäänyt kovasti päätettävää.
Kaikki eivät ole kypsiä vielä miettimään
tulevaisuuttaan näin varhaisessa vaiheessa. Siksi olisi
tärkeää, että antaisimme jo
jotakin signaalia siitä, että lainsäädäntöteitse
olemme valmiita vakiinnuttamaan jotakin lukiossa.
Itse en aio puuttua paljonkaan ylioppilastutkinnon sisältöön,
koska se on vielä valmistelun alla oleva asia. Totean vain
sen, että kokeilun tulokset ja sekä opiskelijoiden
että koulutuksen opetushenkilökunnan sisällä tehdyt
kyselyt näyttävät sen, että esimerkiksi
kielen valinta tällä mallilla sopii hyvin. Haluaisin
tässä painottaa sitä seikkaa, että erityisesti
tänä päivänä, kun ulkomaiset
opiskelijat ovat tulossa oman lukiokoulutuksemme piiriin yhä enenevässä määrin,
joudumme myöskin sitä taustaa vasten omaa ylioppilastutkintoamme
tarkastelemaan, mitkä ovat kielen asemat yleensäkin
siellä ja mitä vaihtoehtoja järjestetään.
Haluaisin kuitenkin lainata tähän alkuun erään asiantuntijalausunnon,
kokeilu-sanan merkitysselityksen, joka on mielestäni erittäin
osuva. Tässä sanotaan, että kokeilun
tulisi merkitä määräaikaista,
kestoltaan kohtuullisen lyhyttä vallitsevasta poikkeavan
käytännön testaamista koulujen käytännössä,
tiedon keräämistä tästä sekä johtopäätösten
tekemistä näiden tietojen perusteella. Sanoisin,
että nyt vallitsevasta käytännöstä tässä kokeilussa
on tullut jo vakiintunut menettelytapa näissä kokeilukouluissa.
Kun meille annettiin ymmärtää ministeriöstä,
että tällä kokeilun jatkumisella halutaan
saada tietoja kokeilusta, niin toiset asiantuntijat kyllä sitten
sanoivat, että kokeilusta on jo tarpeeksi kattavat tiedot,
joten tiedon puutteesta ei ole kysymys, eli kokeilutulokset ovat
yksiselitteisiä ja varmastikin kattavia.
Haluaisin tähän alkuun sanoa sen, että opetusministeriön
omista kehittämissuunnitelmista löytyy huolenaihe,
joka ei kyllä olen yhdenmukainen tämän
lakiesityksen kanssa. Siellä nimittäin sanotaan,
että tutkintojärjestelmä ei voi olla
kovin laajalle kokeilijajoukolle erilainen kuin muualla maassa.
Nyt ymmärrän, että kun tätä kokeilua
vielä laajennetaan ja se on jo vakiintunut menettelytapa
useissa lukioissa, niin tätä tavoitetta ei ainakaan
voida saavuttaa nyt hyväksyttävänä olevalla
rakennekokeilulla.
Tiettyjen oppilasryhmien erityiskohtelu tulee tässä ensimmäisenä mieleen.
Millä tavalla todistuksia vertaillaan niiden lukiolaisten
kesken, joista toiset ovat olleet kokeilulukioissa ja toiset eivät
ole olleet? Toiseksi mieleeni tulee se, että kun tänä päivänä muuttoliike
on kovinkin yleistä ja jos siirrytään
rakennekokeilulukiosta niin sanottuun tavalliseen lukioon, niin
sielläpä sitten rehtorit sommittelevat opiskelijoittensa
kanssa, millä tavalla kursseja järjestetään.
Edellä ed. Rauhala viittasi alueelliseen epätasa-arvoon
ja eriarvoiseen kohteluun. Tästä kävimme
tämän lakiesityksen ympärillä kovan
ja pitkän taiston. Keskustelimme muun muassa siitä,
onko koulutuksellinen tasa-arvo sama kuin koulutuksellisen tasa-arvon
saavutettavuus, eli alueellinen saavutettavuus tuli tällaiseksi
lähestymiskulmaksi erikoisesti. Meillä oli erimielisyyttä valiokunnassa
siitä, että alueellinen koulutuksen saatavuus
ei välttämättä ole sitä pelkkää koulutuksellista
tasa-arvoa. Niillä on jotakin eroa, eli tällä pyrimme
siihen, että lukioverkon tulisi olla kattava resursseiltaan
niin, että kaikilla opiskelijoilla olisi maassa tasavertaiset
asemat saada koulutusta kohdallensa.
Opiskelijan oikeusturva tulee myöskin mieleen tämän
lain käsittelyn alla. Kun on annettu ymmärtää,
että tämä kokeilulaki päättyy,
ja nyt sille annetaankin jatkoaikaa, niin tuleepa mieleen, kuinka
pitkälle tai kuinka jäntevästi opiskelijat
osaavat omaa opiskeluansa suunnitella tulevaisuudessa. Lisäksi
mietimme myöskin tuntijako- ja opetussuunnitelmakysymyksiä laajan yleissivistyksen
saavuttamiseksi. Totta kai todistusten vertailupohja on myöskin
hyvin tärkeä asia.
Ihan lopuksi puutun rakennekokeilun ja tutkinnon sisältöön.
Itse olisin toivonut, että kielilakikomitean mietintö olisi
jo ollut valmistelun pohjana silloin, kun ollaan edesauttamassa
ylioppilastutkinnon loppuun saattamista elikkä tekemässä siitä viimeisteltyä versiota.
Muutoin näkisin reaalikokeen osalta, että laajan
yleissivistävyyden, jolla on pohjaa tuleviin opintoihin,
on oltava pohjatarkasteluna, kun uutta ylioppilastutkintoa muovataan,
eikä sieltä saa olla myöskään tarkastelutta
ulkona matematiikan sisällyttäminen ehkä jopa
pakollisiin kirjoitettaviin aineisiin.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! On ollut todella mieluisaa seurata
tätä varsin korkeatasoista keskustelua, jota tästä lakiesityksestä ja
valiokunnan mietinnöstä on tänä iltana
käyty. Valiokunnan varapuheenjohtaja ed. Gustafsson varsin
seikkaperäisesti esitteli mietinnön ja myöskin
sen lähtökohdan, josta tätä mietintöä on lähdetty
muovaamaan, ja myöskin ne juridiset perusteet ja ongelmat,
jotka ovat nyt sitten johtaneet siihen, että säännöstaso
viedään lain tasolle. Samaten perustuslakivaliokunnan
esittämät huomautukset on minusta oivallisesti
otettu huomioon, ja senpä vuoksi omassa puheenvuorossani keskityn
lähinnä pohdiskeluun, jota tässä mietinnössä käydään
nimenomaan reaalikokeen asemasta.
Ensinnäkin panen mielihyvällä merkille
sen, että valiokunnan mietinnössä erittäin
voimakkaasti korostuu lukiokoulun yleissivistävä funktio.
Minusta on arvokas asia, että se tässä mietinnössä näin
selkeästi tulee esille. Jos ajatellaan sitten sitä,
millä tavalla lukiokoululle asetettujen yleissivistyksellisten
tietojen, taitojen ja tavoitteitten mittausta parhaiten pystytään
suorittamaan, niin kyllä kai se on sitten reaalikoe, joka nimenomaan
tässä suhteessa minun käsittääkseni
on aivan ylivertainen. Tämä asettaa tietenkin sitten
juuri minusta sen ydinkysymyksen, johon valiokuntakin on erittäin
hyvin puuttunut: mihin suuntaan sitten täytyy reaalikoetta
lähteä kehittämään?
Mielenkiintoinen minusta on tämä tasa-arvokeskustelu,
joka tässä putkahti esille. Varmaan on aivan oikein
kantaa huolta alueellisesta tasa-arvosta tässäkin
yhteydessä, mutta rehellisyyden nimissä on kai
nyt syytä todeta se, että tätä tasa-arvoa
ei varmaan pystytä saavuttamaan pelkästään
lainsäädännöllisin toimenpitein
eikä myöskään pelkästään
valtakunnallisilla linjauksilla, vaan tärkeätä minusta
on ottaa huomioon sitten myöskin se, mitä siellä kuntien
päättäjien kohdalla tästä lukiokoulutukseen
panostamisesta ja sen kehittämisestä ajatellaan.
Minusta on erittäin lyhytnäköistä,
jos kunnan päättäjät eivät
ymmärrä, että se saattaa olla kunnan
jatkokehittämisen ja menestymisen kannalta erinomaisen
tärkeä asia, että niukkojenkin voimavarojen
vallitessa ollaan riittävästi panostamassa lukion
kehittämiseen. Tässä yhteydessä kannattaisi
myöskin ehkä miettiä niitä mahdollisuuksia,
joita tämmöinen seudullinen yhteistyö tarjoaa
lukiokoulutuksen voimavarojen turvaamisen suuntaan. Tällä,
mitä nyt sanoin, en halua suinkaan väheksyä sitä,
mitkä ovat valtakunnallisen tason ratkaisut, mutta halusin
tuoda tämänkin puolen ihan selkeästi esille.
Kun ajatellaan vielä tätä tasa-arvopuolta,
niin selkeästi on ollut myöskin nähtävissä opiskelijoiden
ohjautumisessa tänä päivänä se
virtaus, että lukiot, joilla on tarjottavanaan valinnaisuutta
ja monipuolinen kurssitarjonta, aika pitkienkin välimatkojen
päästä vetävät opiskelijoita
puoleensa. Se on opiskelijoiden näkökulmasta tietysti varsin
ilmeinen kehityskulku, että näin tulee käymäänkin.
Tässäkin yhteydessä kannattaa sitten miettiä niitä panostuksia.
Kun valiokunta pohtii sitä suuntaa, mihin tätä reaalikoetta
pitäisi kehittää, niin ilmoittaudun ehdottomasti
tämän mallin kannattajaksi, jonka puolesta täällä monet
puhujat ovat jo sanansa lausuneet, elikkä että olisi
tällainen yleisreaali ja sitten mahdollisuus yhteen tai
useampaan ainereaaliin. Nyt jos ajatellaan sitä tasa-arvoa,
niin tämä on opiskelijan tasa-arvon näkökulmasta
tärkeä kysymys. Ajatelkaapas nyt, jos tänä päivänä ylioppilaskokelas
on kielellisesti lahjakas, minkälaiset valinnan mahdollisuudet
hänellä on rakentaa ylioppilastutkintonsa sen
lahjakkuuden perusteella. Minusta tämmöinen samanlainen
oikeus ja tasa-arvovaatimus olisi myöskin sitten reaalikokeen
suhteen opiskelijoilla, jotka ovat sinne päin suuntautuneita.
Heidän pitäisi pystyä osoittamaan lahjakkuutensa
tällä tavalla.
Mitä tulee sitten siihen, kun täällä on
otettu kantaa siihen, että yleisreaalia tulisi kehittää siihen
suuntaan, että se todella mittaisi yleissivistävyyttä ja
tietojen soveltavuutta jne., niin minulla on kyllä se käsitys,
että tällä hetkellä reaalikoe
on aika voimakkaasti kulkenut jo tähän suuntaan. Siellä on
paljon semmoisia tehtäviä, jotka itse asiassa
aukovat jo latuja tälle tielle.
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi haluan lyhyesti todeta
rakennekokeilun jatkumisesta, kun ed. Kähkönen
täällä puheenvuorossaan minun ymmärtääkseni
peräänkuulutti sitä, että kun kerran
jatketaan, niin varmaan olisi tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä myöskin
tämän kokeilun pohjaa laajentaa. Jos minä en
nyt väärin ymmärrä tätä valiokunnan
tahdonilmaisua, tähän on ikään
kuin haettu perustaksi tämän kokeilun jatkumiselle
se, että sen edustavuutta laajennetaan. Silloin se minun
ymmärtääkseni edellyttää sitä, että myöskin
tähän kokeiluun osallistuvien koulujen määrää lisätään.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta toimii aika tehokkaasti
täällä Suomen parlamentissa, näin
voi sanoa. Sen varmasti, arvoisat edustajat, olette huomanneet.
Sinänsä hallitus pyysi meiltä lupaa muuttaa
asetuksen laiksi, jotta voisimme ylioppilaskokeen, lähinnä reaalikokeen
muotoja jatkaa, niin että se olisi kokeilun muodossa vuoteen
2007 asti.
Sinänsä rakennekokeilusta omana mielipiteenäni
esitin valiokunnassa ja myöskin täältä kateederilta
voisin sanoa, että näin pitkää rakennekokeilua
en missään ole vielä nähnyt,
tuntuu aika hurjalta ja pitkältä. Minä olen
vähän nopeampien käänteiden
nainen ja olisin tietysti kansanedustajana toivonut, että olisimme
voineet tehdä jo asiasta päätöksen.
Mutta kun sivistysvaliokunta on aika aktiivinen, emme nyt ihan tyytyneet
sitten vain nyökkäämään,
että kyllä asetuksella ei nyt enää tämmöisiä rakennekokeiluja
sitten säädetä vaan lakiin tämä täytyy
ottaa, vaan halusimme myöskin paneutua sitten tämän
asian sisältöön. Niinhän me
sitten aika paljon kuuntelimme asiantuntijoita ja halusimme myöskin
ministeriöön viestittää sitä tahtotilaa,
mikä mielestämme ylioppilaskokeen ja ylioppilaskirjoitusten
sisällön tulee olla.
Valiokunta kävi hyvin ansiokasta keskustelua, jota
varmasti ei tästä meidän mietinnöstämme
kaikkea saa selville, nimenomaan siltä osin, että lukiolaki
oli hyvin selkeästi esillä. Meitä oli monta
valiokunnassa, jotka olimme muuttamassa ja tekemässä edellistä lukiolakia.
Silloinhan sitä parannettiin ja parannettiin nimenomaan
siihen suuntaan, että yleissivistävä,
hyvin kattava järjestelmä ja yhteiskuntaan luotsaava
järjestelmä lukion tulisi olla.
Tietysti siinä sitten siirryimme siihen, mitä rakennekokeilussa
tänä päivänä esimerkiksi
reaalin osalta on. Jos ironisesti voi sanoa, niin tässä kokeilussa
voisi ajatella, että kun on kirjoittanut terveystiedon,
on kirjoittanut hyvin yleissivistävän reaalin.
Emme pitäneet tätä hyvänä.
Sen tähden halusimme lausua siitä voimakkaasti,
mikä näkyy kyllä tästä meidän
mietinnöstämme. Luulen, että se oli valiokunnan
aivan yhteinen kannanotto, että nimenomaan yleissivistys
on monipuolista, ihmistä, yhteiskuntaa ja luontoa koskevaa
ja selittävää tietoa, joka täytyisi
omaksua, ennen kuin kirjoittaa ylioppilaaksi ja lähtee
sitten jatkoon opiskelemaan. Tietysti täytyy myöskin elämäntaitoja
opiskella ja tuntea huolta lähimmäisestään.
Sosiaaliset taidot ja kaikki, mikä siihen liittyy, eivät
ole mitenkään poissuljettuja myöskään
lukion opetussuunnitelmassa. Painotimme erityisesti myöskin
psykologiaa, liikuntaa ja sitä terveystietoa myöskin
lukiossa.
Nyt me tiedämme, että lukion uusi opetussuunnitelma
on tulossa. Sehän on vähän myöhässä,
mutta varmasti tulee sitten sitäkin parempana ministeriöstä syksyllä,
ja siihen sitten myöhemmin palaamme.
Paitsi reaalin asema, toinen asia oli tietysti kotimainen kieli,
ja ennen kaikkea keskustelun tiimoilla se oli sitten ruotsin kieli.
Yhteisesti totesimme, että Suomi on kaksikielinen maa,
ja itse sen allekirjoitan, ja ruotsia tulee Suomessa osata. Mutta
siitä, tarvitseeko ruotsin kieltä kaikkien pakollisena
kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa, en ole ihan varma, olimmeko
yksimielisiä, mutta ilmeisesti emme. Luulen, että aika
yleinen mielipide oli se, että kun on nyt kokeilu, että se
ei ole pakollista, ja kun huomataan, että ruotsin kielen kirjoittaminen
kirjoituksissa ei kovin paljon ole vähentynyt — tosin
kyllä jonkin verran vuosien varrella — niin ei
varmasti ole vaaraa, että se vähentäisi
suositun ruotsin kielen asemaa. Itse voisin kyllä hyvin
kuvitella sellaista mallia, että ruotsin kieli ei olisi
pakollinen kirjoittaa.
Mitä sitten tulee erääseen hyvin
tärkeään asiaan, meidän kehittämissuunnitelmassamme 1999—2004,
jota olemme täällä hyvin laajasti aikoinaan
käsitelleet, todettiin, että pienten lukioiden
asema on turvattava. Mielestäni tämä on Suomen
sivistykselle ja oppineisuudelle hyvin tärkeä asia.
Meillä isoista kaupungeista tulleilla kansanedustajilla
ei varmasti oikein ole edes käsitystä siitä,
minkälaisissa vaikeuksissa pienet lukiot tänä päivänä ovat,
kun kuitenkin halutaan tarjota pienessäkin kunnassa lukiokoulutusta
ja se on usein ainoa toisen asteen koulutus, koska ei näissä pienissä kunnissa
ole ammatillista koulutusta. Itse kaikkia niitä toimenpiteitä,
jotka tavallaan tähtäävät siihen,
että pienten lukioiden asemaa kunnissa parannetaan, lämpimästi
kannatan. Tiedän, että pienten lukioiden ansioita
ovat todella joustavuus ja läheiset kontaktit oppilaiden
ja opettajien välillä ja nopeat opinto-ohjaajapalvelut.
Keskeyttäneitä tämmöisissä lukioissa on
todella vähän. Kun on tehty tutkimuksia, niin lukio
suoritetaan niissä kolmessa vuodessa. Eli pienillä lukioilla
on puoltajansa, ja itse kyllä puolustan sitä,
ja varmasti tietotekniikalla ja monilla muilla asioilla voidaan
helpottaa pienten lukioiden asemaa. Mielestäni pienistä lukioista
tulee myöskin kantaa huolta.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Sivistysvaliokunnan mietinnössä,
joka koskee lukiolain 18 §:n muuttamista, valiokunta ei
ota kuitenkaan yksityiskohtaista kantaa siihen malliin, millä reaalikoe
tulee järjestää, ja painottaa tiettyjä näkökohtia.
Minusta edellä käytetyissä puheenvuoroissa on
varsin monipuolisesti tarkasteltu reaalikokeen olemusta ja reaalikokeen
yleissivistävää merkitystä,
mutta haluan silti tuoda ehkä uuden näkökulman,
uuden vaihtoehtokokonaisuuden tähän keskusteluun
juuri siitä syystä, että tätä lopullista
ratkaisua siitä, millä tavalla reaalikoe järjestetään,
ei ole tehty.
Ennen sitä haluan kuitenkin todeta, että kiistatta
nykyinen lukio korostaa varsin yksipuolisesti kielellistä ja
matemaattista lahjakkuutta. Se lahjakkuus, jota ehkä tarvitaan
kokonaisuuksien hahmottamiseen, kokonaisuuksien jäsentämiseen
nimenomaan reaaliaineiden kautta, jää kaikesta
huolimatta nimenomaan ylioppilaskirjoitusten osana aika kapeaksi.
Jos vielä painotusta pelkistää, voisi
sanoa, että tänä päivänä kielellisesti
lahjakas nuori automaattisesti onnistuu hyvin ylioppilaskirjoituksissa,
ja ellei tämä lahjakkuusalue ole riittävä,
on äärimmäisen vaikeaa saavuttaa riittävän
hyvää tulosta ylioppilaskirjoituksissa.
Sen vuoksi, arvoisa rouva puhemies, nostan tähän
keskusteluun sen mahdollisuuden, että eikö voitaisi
ajatella nimenomaan reaalikokeen jakamista kolmeen vaihtoehtoon,
jolloinka korostuisivat nimenomaan humanistiset tieteet omana kokonaisuutena,
ympäristötieteet omana kokonaisuutena ja fysiikka-kemiatieteet
ja niiden koe omana kokonaisuutena. Tällöin ylioppilaskokelaan
kannalta tulisi se uusi vaihtoehto, että hänellä olisi
näin ollen nykyisen yhden reaalikokeen sijasta mahdollisuus
osallistua kolmeen reaalikokeeseen ihan samalla tavalla kuin meillä on
vieraita kieliä useita vaihtoehtoja. Näin tavallaan
lähtökohta loisi ihan toisenlaisen perustan. Työelämä edellyttää nimittäin
tietämyksen hallintaa, tiimityöskentelyä,
erilaisten asiakokonaisuuksien, asiayhteyksien jäsentämistä ja
näin laajenevan reaalikokeen sisällöllisen
osaamisen painottumisen rinnalla pystytään tavallaan
nostamaan ehkä uudenlaisia asiayhteyksiä, niiden
yhteensovittamista ja tällä tavalla tukemaan oppilaan
luovan ajattelun kehittymistä ja rakentumista nykyistä paremmin.
Tässä on keskusteltu ainereaalista. Jollakin
tavalla ajattelen kuitenkin, että valintakokeiden kannalta
jokaisen oppiaineen erillinen ainereaali voi tietyllä tavalla
olla perusteltu, mutta se ei toteuta lukion yleissivistävää tehtävää eikä työelämän
ja tutkimuksen poikkitieteellisen osaamisen tarpeita parhaalla mahdollisella
tavalla. Ainereaali suuntaisi lukiotyöskentelyä entisestään
oppiaine-eroja korostavaan suuntaan.
Kolmen kokonaisuuden reaalikoe olisi riittävän
monipuolinen ratkaisu tyydyttääkseen myös korkeakoulujen
pääsykokeiden tarpeet. Ratkaisu olisi myös
opiskelijoiden suuntautumisen kannalta tasapainoinen ja toteutettavissa
myös eri päiville sijoitettaviksi kokeiksi.
Eri aineiden erojen korostamisen sijaan on yleissivistävässä koulutuksessa
pyrittävä luomaan selkeitä kokonaisuuksia,
jotka tukevat yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden opiskelua. Keskeisin
etu kolmen reaaliaineen yhdistelmään liittyykin
ylioppilaskokeiden lukiotyöskentelyä ja nuorten
suuntautumista ohjaavaan vaikutukseen. Tarve ohjata omalla ylioppilaskokeella opiskelijoiden
huomiota kovin luonnontieteisiin on koulutuspolitiikassa käynyt
jo selväksi. Sen sijaan ympäristötieteiden
roolin korostaminen varmastikin vaatisi enemmän perusteluja.
Reaalikokeen uudistamisella on siis vastattava työelämän
sisällöllisen osaamisen, viestinnän ja
luovuuden tarpeeseen. Luovan ongelmanratkaisutaidon on oltava keskeinen
koulutuksen antama valmius. Eri oppiaineiden rajoja purkavalla,
sisällöllisen kokonaisuuden muodostavalla reaalikokeella
voidaan edistää työelämässä jo yleistyneiden
monialaisten lähestymistapojen juurtumista myös
opiskeluun ja koulutyöhön.
Arvoisa rouva puhemies! Ihan lopuksi rakennekokeilusta. Minä olen
monta kertaa ajatellut, vaikka en ole sivistysvaliokunnan jäsen,
mistä löytyy se taho, joka puhaltaa pilliin, siis
tavallaan kokeilujen nimissä loputtomiin venyvien asioiden
toteuttamiselle. Ed. Tulonen muun muassa edellä tarkasteli
lähtökohtaisesti tätä omassa
puheenvuorossaan, mutta minä jollakin tavalla ajattelen,
että ehkä me vesitämme koko tämmöisen
kokeilukäytännön merkitystä,
jos me emme pysty tekemään riittävän
selviä rajauksia eikä riittävän
selviä johtopäätöksiä.
Tämähän on koko kokeilutoiminnan peruslähtökohta,
ja parhaimmillaan ajattelen, että nyt tähän
reaalikokeenkin uudistamiseen pitäisi enemmän
sisältyä kokeiluja, joilla saadaan johtopäätöksiä.
Tällä tavalla päädytään
prosessinomaisesti ehkä pitemmän aikajänteen
kestäviin ratkaisuihin.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti kommentoin edellistä ed.
Tulosen puheenvuoroa. Ilolla panin merkille sen, kuinka hän
kantoi huolta pienten lukioiden asemasta.
Olinpa kuulevinani eräässä toisessa
tilaisuudessa, että nimenomaan kannettiin huolta siitä, riittääkö meillä enää resursointia
pienille lukioille, ehkä olisi varmempaa keskittää rahoitusta isommille
yksiköille.
Tästä pääsenkin seuraavaan
aiheeseen, joka kantaa sinne, jolloin meillä oli asiantuntijakuulijoita
valiokunnassa. Eräs asiantuntija kertoi tästä uudesta
nykypäivän buumista ja sitä kautta ongelmaksi
muodostuneesta asiasta, joka liittyy nimenomaan lukio-opiskelijoiden
siirtymiseen toiselle paikkakunnalle hyvin varhaisessa vaiheessa.
Elikkä monet siirtyvät toiselta puolelta Suomea
toiselle puolelle Suomea eri valinnaiskurssien ja kaiken maailman
kokeilujen perään ja joutuvat näin perustamaan
yksityiselämänsä monien mielestä liian
varhain vieraaseen ympäristöön. Siinä on
jo nähtävissä erinäisiä ongelmia,
joita ei ehkä saada hyvissä ajoin korjattua. Tässä on meillä päättäjillä miettimisen
paikka, kuinka kauan haluamme keskittää lukiolaisten
siirtymistä toiselle paikkakunnalle jo näin aikaisessa
vaiheessa.
Martti Tiuri /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on monissa
puheissa mainostettu yleissivistävää koulutusta.
Minusta Suomessa yleissivistys ei ole oikein kohdallaan tällä hetkellä.
Lukion ja ilmeisesti myös ammattikoulujen pitäisi
kuitenkin olla yleissivistäviä. Meillä yleissivistys
edelleen ymmärretään kovin kapea-alaisesti.
Kun meillä nyt Suomi on muuttunut ensimmäisenä maailmassa
oikeastaan johtavana maana tietoyhteiskunnaksi, niin täytyy
myöskin vastaavasti muuttaa koulutusta niin, että se
vastaa niitä asioita, mitä tässä uudessa
tietoyhteiskunnassa tarvitaan. Siinä kohdassa yleissivistyksen
olennainen osa on minusta luonnontieteiden ja tekniikan taitaminen.
Ne, joilta se puuttuu, ovat hätää kärsimässä maailman
muutoksissa ja hyvin helposti harhaanjohdettavissa. Tätähän
monet yhden asian liikkeet käyttävät
hyväksi levittämällä harhatietoja
ja kauhukuvia tieteen ja tekniikan sovellutuksista.
Yleissivistyksestä vastaavat peruskoulu, ammatillinen
koulutus ja lukio. Nyt on lähinnä kysymys lukioista.
Minua on ihmetyttänyt, että Suomessa on kymmeniä musiikkilukioita,
urheilulukioita, taidelukioita, mutta vain muutama luonnontieteeseen
tai tekniikkaan erikoistunut lukio. Tässä ei minusta
olla ihan oikeilla vesillä.
Niin kuin äsken totesin, puutteellinen yleissivistys
on vaaraksi, koska seurauksena voi olla tietojen ja tekniikan pelko.
Se taas johtaa vääriin valintoihin yhteiskunnan
tärkeissä tekniikkaan pohjautuvissa toiminnoissa.
Siitähän ovat hyviä esimerkkejä ydinvoiman
vastustus, ruuan säteilytyksen kieltäminen ja
geeniruuan pelko. Niiden vastustus on gallupkyselyiden mukaan suurinta
vähiten tietävien keskuudessa.
Suomessakin huomaa, kun käy kirjakaupassa, että pseudotieteet
ja niin sanottu rajatieto rehottavat, niin kuin mediassakin. Meillä on
jopa Yleisradion toimitus saanut tällaisen Skepsis-yhdistyksen
palkinnon huuhaatiedon levittämisestä.
Minusta peruskoulun ja lukion on huolehdittava siitä,
että tulevaisuudessa jokaisella kansalaisella on kyky ymmärtää nykyaikaista
tekniikkaa. Sitä edellyttävät tekniikan
käyttäminen ja hallinta. Sitä tarvitaan,
jotta kansalaiset voisivat tehdä eettisesti ja ekologisesti
oikeita ratkaisuja. Tarvitaan siis teknologiakasvatusta. Siitä ei
täällä ole puhuttu toistaiseksi yhtään
mitään.
Ed. Karjula esitti kolmea eri reaalikoetta. Siinä minusta
kuitenkin oli hieman harhaista se, että puhuttiin ympäristötieteistä.
Eivät ympäristötieteet ole mitään
muuta kuin luonnontieteiden tai teknologian sovellutusta. Eli kyllä ne
kuuluvat tähän luonnontieteellis-teknilliseen
pohjaan. Tietenkin siinä on myöskin jonkun verran
tämmöisiä yhteiskunnallisia asioita,
mutta silloin ne voidaan taas sillä suunnalla opettaa.
Ei ole olemassa mitään erillistä ympäristötieteistä ja
luonnontieteistä riippuvuutta. (Ed. Tiusanen: Sitä opetetaan yliopistoissa!) — Yliopistossa
opetetaan kaikkea muutakin. Mutta jos meillä halutaan järkevällä tavalla
ylioppilaskirjoituksia kehittää, niin minusta
kaksi pakollista reaalikoetta olisi sopiva määrä takaamaan
kaikille suomalaisille yleissivistyksen.
Toinen reaalikoe käsittäisi humanistis-yhteiskunnalliset
tieteet ja toinen olisi luonnontieteellis-tekniset tieteet, joihin
tietenkin ympäristötiedekin yhtenä osana
kuuluu. Tällä tavalla saataisiin todella kaikille
ylioppilaskirjoituksen suorittaneille kohtuullinen yleissivistys.
Se on minusta välttämätöntä,
jos me haluamme täällä maailmassa järkevästi
elää.
Huomasin juuri viime viikolla lehdestä uutisen muun
muassa siitä, että Euroopan unionin maiden kansalaisista
vain puolet tietää, että säteily
ei ole pelkästään ihmisen — tai
sanotaan niin päin, että puolet kansalaisista
luulee, että säteily on vain ihmisen aiheuttamaa,
ja Suomessakin kolmasosa. Ei ihme, että kaikenlaiset omituiset uskomukset
sen perusteella leviävät. Minusta on välttämätöntä saada
ylioppilaskirjoitukset sellaisiksi, että ne todella takaavat
yleissivistyksen. Kun Suomessa tarvitaan monia asioita, niin minusta
jos on kaksi pakollista reaalikoetta, aivan hyvin voidaan esimerkiksi
ruotsin kieli tehdä vapaaehtoiseksi. Hyvin monet sitä Suomessa
tarvitsevat kirjoittavat sen kuitenkin vapaaehtoisesti. Mutta sen
sijaan, jos reaalikokeessa voi valita ainekokeita ja niin
sanotusti yleissivistävästäkin osasta
vain jonkin kohdan, kyllä silloin on kaukana
niistä tiedoista, joita yhteiskunnassa tarvitaan.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! On tietysti ihan hyvä, että ylioppilastutkinnon
rakennetta ja keskeistä sisältöä kehitetään.
Mutta kun on ollut vähän kauempana valiokuntatyöstä tältä osin,
kyllä kovasti ihmettelen, ettei reaalikokeesta vielä tässä vaiheessakaan pystytä mitään
selvää sanomaan, mihin suuntaan Suomessa halutaan
mennä. Valiokunta ei halua vieläkään
ottaa yksityiskohtaista kantaa, millä mallilla mennään
eteenpäin. Koe halutaan mahdollisesti jakaa kolmeen eri
kokeeseen, niin kuin täällä on hyvin
selostettu. Sanotaan vain, että vaihtoehtoja tulee ennen
päätöksentekoa vielä huolellisesti
kehittää ja arvioida. Minusta on vähintään
aika mielenkiintoista kohteliaasti sanottuna, kun kaikki on alkanut
jo vuonna 95. Tiedän, että tästä ollaan
myös hyvin huolissaan kentällä, ettei
tätä ole pystytty päättämään.
Toinen asia on se, että keskeiseksi kysymykseksi on
noussut toisen kotimaisen kielen asema, joka onkin vaikea asia päätettäväksi.
Se on osittain hallitusohjelmakysymyskin, mutta en silti voi ymmärtää,
että meillä Suomessa näin tärkeisiin
asioihin aivan vapaasti saa näköjään
kulua 12 vuotta. Aikamoinen määrä opiskelijoita
saa rullata kokeiluluontoisesti tämän tehtävän
lävitse, ilman että oikein tiedetään,
miten päin heitä pitäisi kohdella. Minusta
tämä kuulostaa masentavalta tekstiltä silloin,
kun tätä sivusta lukee eikä ole päässyt
näihin varsinaisiin valiokuntakuulemisiin mukaan. Toivon
vain, että siellä en olisi ollut niin masentunut,
jos olisin sitä kuunnellut.
Halusin tämän liittää keskusteluun
mukaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni ed. Karjula otti
hyvällä tavalla esiin nämä kolme
yksikköä, siis niin, että reaali voitaisiin
jakaa kolmeen yksikköön, joista yksi olisi nimenomaan
ympäristötieteet.
Ed. Tiuri puuttui tiedon vähäisyyteen. Olen ihan
samaa mieltä. Lukion, yleensä koululaitoksen,
pitää tarjota mahdollisuudet kriittiseen arvioon
esimerkiksi ydinvoiman suhteen. On aivan selvää,
että esimerkiksi ydinvoiman säteilyn kohdalla
on varsin hankalaa nähdä asioita, jos ei ole perustietoja
näistä asioita.
Kriittinen suhtautuminen on toki yhä enemmän
tässä mutkistuneessa yhteiskunnassa tarpeen hyvin
monien asioitten kohdalla. Itse eduskunta, voisi sanoa, tulevaisuusvaliokunnan
johdolla opiskelee kantasolukysymyksiä. Täällä on edustajia
paikalla, jotka ovat tässä olleet mukana. Esimerkiksi
terapeuttinen kloonaaminen terminä on ongelmallinen, jos
ei tiedä, mitä sen takana on ja mikä on
kantasolujen luonne ja mitä tämä merkitsee
käytännössä, miten sitä voidaan soveltaa
ja onko kysymys millään lailla eettisesti ongelmallinen
tai mikä ongelmallisuusaste on. Ongelmaton se ei tietysti
ole, mutta tällaisen asian läpi ja taakse pääseminen
vaatii biologista perustietämystä hyvinkin pitkälle.
Silloin juuri esimerkiksi tällainen asia, joka liittyy
myös ed. Tiurin mainitsemaan geemoteknologiaan eli geenimodifioitujen
tuotteiden ja organismien kysymyksiin, geenimuunneltujen tuotteiden
kysymyksiin, vaatii myöskin tietoa, ja tämän
tiedon hankkiminen on myös mielestäni kriittisen
suhtautumisen yksi edellytys. On vaikeata perustellusti ja kriittisesti
suhtautua, jos ei ole pohjatietoa.
Ilmastonmuutoskysymys on yksi tämän tyyppinen,
johon pitää lukiossa, yleensä koululaitoksessa,
keskittyä. Se on hyvin moninaista, se on ympäristötiedettä tavallaan
myös, mutta yksityisinä oppiaineina maantiede
ja biologia ovat tällaisia, jotka antavat tämän
asian ymmärtämiseen fysiikan ja kemian lisäksi
nimenomaan ainespuita. Näin ollen on perusteltua esittää lukiolain 18 §:n
kohdalla reaalin jakamista. Se on äärimmäisen
laaja, monin paikoin yhä ajankohtaisempi, tärkeämpi
alue. Näin ollen sen jakaminen esimerkiksi kolmeen tutkintoon
on erittäin perusteltua ja myöskin siitä näkökulmasta,
että humanististen tieteiden merkitystä ei tämän
kokonaisuuden kohdalla voi unohtaa. Niillä on myöskin jälleen
kerran entistä suurempi merkitys. Tuo poikkitieteellisyyshän,
mikä vielä kolmen jaon yhteydessä tulee
käytäntöön esimerkiksi niin kutsuttujen
ympäristötieteiden kohdalla, on hyvää valmistautumista
siihen, että yleensäkin kai tiedemaailma yhä enemmän
joutuu soveltamaan poikkitieteellisesti erilaisia yksittäisten
tieteenharjoittajien toiminnan tuloksia.
Irja Tulonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kansanedustaja Martti Tiuri nosti esille yhden
asian, joka on minunkin mielestäni hyvin kannatettava, eli
sen, että meillä olisi Suomessa vielä mahdollisuus
siihen, että perustaisimme erityislukioita. Siihen vain
ei ole tämän opetusministerin aikana mahdollisuuksia.
Hänen mielestään kaikkien lukioiden täytyy
olla samalla viivalla ja yhtä paljon yksikköhintaa
pitää niille sitten osoittaa, mutta minusta se
on väärä kanta, ja toivoisin, että seuraavan
hallituksen aikana se muuttuisi. Meillä on pieni maa, ja
me tarvitsemme myöskin lahjakkuuksia, ja esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen
lukio, joka olisi mahdollisuus toteuttaa yksikköhinnan
laajennuksella, olisi korkeatasoinen perusta. Tiedän, että meillä Tampereella on
sellainen, ja sen maksaa Tampereen kaupunki itse, mutta se ei saa
opetusministeriöstä mitään lisätukea
ja toimii Teknisen korkeakoulun läheisyydessä ja
paikallisten yrittäjien avustamana. Elikkä toivoisin
todella, että erityislukioille olisi paikka myöskin
sen kaltainen, niin kuin se on aikaisemmin ollut, mutta toivon,
että voimme palata tähän asiaan.
Yleiskeskustelu päättyy.