4) Hallituksen esitys laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta
annetun lain muuttamisesta
Pekka Vilkuna /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä asia koskettaa
minun kotiseutukuntaani. Siksi päätin tulla pitämään
muutaman lauseen puheenvuoron aiheesta. Niillä tiedoilla, mitä tällä hetkellä on
käytettävissäni, tämähän tulee
todennäköisesti ja toivottavasti tulevaisuudessa
vaikuttamaan muidenkin seutukuntien asioihin, koska kysymyshän
on eräänlaisesta kokeilusta, jota nyt syvennetään.
Siellähän on jo seutuyhteistyö menossa
aika pitkällä. Tässä on muutamia
huomionarvoisia asioita hyvä valiokunnankin ottaa huomioon
valmisteluvaiheessa jo, minkälaiset vallat ja vastuut sekä vastuunjaot
tässä asiassa tehdään.
Siinä alkuperäisessä suunnitelmassahan
on ollut, että tälle seutukuntavaltuustolle annettaisiin 20
prosenttia päätäntävallasta.
Ilmeisesti sen prosenttiosuuden määritteleminen
on tuottanut vaikeuksia, koska se on poistettu sieltä ja
on pantu tekstiin osio, että merkittäviä asioita
siirretään seutukuntavaltuuston päätettäviksi.
Se onkin jo sitten hyvin liukuva asia, mikä on merkittävä asia.
Tässä täytyy ilman muuta ottaa huomioon semmoinen
asia, että jos sinne todella siirretään niitä merkittäviä asioita,
niin silloin pitää huolehtia siitä, että ei
tule kaksinkertaista miehitystä, kaksinkertaista byrokratiaa.
Se on kait kuntien nyt päätettävissä,
millä lailla ne sen asian vievät, mutta jos joku
tietty osa-alue kunnan vastuusta ja vallasta siirretään
tälle, niin todennäköisesti on hyvä,
että sen tietyn asian hoitaa jonkun tietyn yksittäisen
seutukuntakunnan tai -kaupungin jo paikalla oleva organisaatio ja
muilta paikkakunnilta sama organisaatio ajetaan alas ja sitten taas jonkun
toisen asian hoitaa toinen kunta ja toinen organisaatio.
Tässähän on kunnille jäänyt
päätettäväksi valtuuston kokokin,
ja siitä ainakin meillä päin tuntuu olevan
pientä epäselvyyttä, miten suuri sen pitäisi
olla. Tällä hetkellä niissä viidessä kunnassa,
Nivala, Haapajärvi, Reisjärvi, Pyhäsalmi
ja Kärsämäki, jotka tässä kokeilussa
ovat mukana, on yhteensä 139 valtuutettua. Nyt Nivala oli
tehnyt esityksen, että uusi seutukuntavaltuusto koottaisiin
periaatteella yksi valtuutettu per 1 200 asukasta. Se tekisi
23 valtuutettua siihen seutukuntavaltuustoon. Pienemmät
kunnat olivat pitäneet sitä liian pienenä,
koska siinä Reisjärvi ja Kärsämäki
olisivat saaneet vain kolme valtuutettua. Kuitenkin nyt tämä kokeiluorganisaatio,
jonka töitä tämä homma lähtee
jatkamaan, on toiminut 19 valtuutetulla ja sekin on toimiva systeemi. Minun
mielestäni pitää pitää huoli
siitä, että seutuvaltuustoa ei paisuteta liian
suureksi. Mitä suurempi se on, sitä toimintakyvyttömämmäksi minä sen
ainakin näen. Pääasia on se, että jos
valtaa annetaan, annetaan vastuutakin, ja jos rahankäyttöä on
oikeus tehdä, sitten vastaavat organisaatiot emäpaikkakunnilta
lakkautetaan tai siirretään muihin tehtäviin.
Arto Bryggare /sd:
Arvoisa puhemies! Kun katselin tätä lakia
ja tutustuin tähän, niin kyllä sydämeeni
tuli suuri toivo siitä, että tässä Suomenmaassa
ollaan astumassa kohti parempaa hallintoa, mitä tulee paikallishallintoon.
Meillä Suomessa on liikaa kuntia ja ennen kaikkea kuntia, joissa
kuntien todellinen itsemääräämisoikeus
ei mahdollistu kuntien koon ja resurssien vajanaisuuden johdosta.
Tämä hallituksen esitys luo varmasti uuden pohjan
pohtia sitä, nimenomaan tämä kokeilu,
millä tavalla otettaisiin konkreettisia, todellisia askeleita
siihen suuntaan, jossa esimerkiksi kuntakoko tai valittavan alueen
koko on riittävä tuottamaan näitä palveluita.
Edellinen puhuja ed. Vilkuna mainitsikin tässä tärkeän
asian, joka aina näissä asioissa tulee eteen,
eli rahan ja toisaalta vallan. Tässähän
esitetään suoraa vaalia toteutettavaksi, ja pidän
sitä hyvänä seuraavan askeleen ottamisena.
Tässä meille esitetyssä paperissa on
hyviä esityksiä siitä, millä tavalla
jo tällä hetkellä seutukunnat tekevät
yhteistyötä, mutta tässä esitetään
suoraa vaalia, ja minusta se on hyvä seuraava askel eteenpäin.
Puhemies! Näiden seutukuntien yhtenä suurena
asiana pidän myös sitä, että jatkossa
tällä kokeilulla voidaan testata, millä tavalla
alueen sisäinen tasa-arvo ja alueellinen tasa-arvo palveluissa
toteutuu. Toivoa sopii, että saamme alueita, joissa palvelut
tasaisemmin jakautuvat jokaisen kuntalaisen kesken, mikä on
kuntalain peruslähtökohtia.
Tietysti mielelläni puhuisin tässä myös
Helsingin seudun haasteista, mutta on hyvä, että me lähdemme
liikkeelle vähän pienemmästä kokonaisuudesta.
Katsotaan tämän lain kautta, mitä me
siitä opimme, ja nopeasti otamme myös tällä meidän
seudullamme Helsingissä askeleita eteenpäin. Uhkana
tällä alueella meillä on se, että tällä hetkellä palvelujen
tarjonta eriytyy, kansalaiset alueen sisällä ovat
eriarvoisessa asemassa siinä, millä tavalla peruspalvelut
opetus- ja sosiaali- ja terveystoimessa kohtaantuvat, ja maksurasitus
eriytyy. Meillä on selkeästi nähtävissä kunnallisessa
päätöksenteossa jopa sitä, että täällä kilpaillaan
siitä, että halutaan luoda erityyppisiä alueita
kuntien välille ja jopa kuntien sisälle. Tätä kehitystä vastaan
meidän pitää kaikilla mahdollisilla tavoilla
taistella. Tämä lakiesitys toivon mukaan luo uusia
askeleita eteenpäin.
Minä en usko siihen, että me voimme jatkaa tällä tiellä,
jossa puhutaan kauniisti kuntien itsemääräämisoikeudesta,
mutta todellisuudessa tilanne on täysin päinvastainen.
Meidän on myönnettävä se, että nykypäivänä suomalainen
ihminen käyttää palveluita yli kuntarajojen.
Hän liikkuu aivan toisella tavoin kuin silloin, kun nämä meidän
perustavaa laatua olevat kuntamme luotiin. Suomalainen ihminen kulkee
yli kuntien ja seutukuntien sisällä hyvin luontevasti.
Elinkeinopolitiikkahan on ollut seutukuntien selkeä ja
tärkein yhteistyömuoto, ja se on ollut minun mielestäni
aivan oiva lähtökohta. Nyt pitää mennä voimakkaammin
eteenpäin, ja ennen kaikkea otan esimerkkinä terveydenhuollon
palvelut, joista täällä on puhuttu paljon,
joissa tässä asiassa on paljon opittavaa. Kun
tätä esitystä katsoo, huomataan, että kun
on tutkittu palvelujen käyttöä, siellä on
monessa muussakin palvelussa selkeätä saamattomuutta
kuntien välillä. Jos tämä laki
nyt ja tätä kautta tämä kokeilu
oikealla tavalla osataan hyödyntää, me
voimme vihdoinkin ymmärtää sen, että seutukunnat
ovat tulevaisuutta ja se tapa, jolla kuntalaiset tasa-arvoisesti saavat
sen alueen sisällä palvelunsa ja ennen kaikkea
sitä kautta tämä suomalainen laajalle
levittynyt, mutta pieni kansa saa paremmin tasa-arvoiset palvelut
läpi Suomen.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Tulen itse seudulta, missä seutuvaltuusto
on toiminut muutaman vuoden ja missä kolme pientä seutukuntaa
yhdistettiin vuoden 2001 alusta yhdeksi isommaksi seutukunnaksi.
Nyt ollaan tällä hetkellä tekemässä seudun
palvelustrategiaa, jossa tutkitaan, mitä toimintoja voitaisiin
tehdä yhdessä ja mitä kukin kunta tuottaa
yksin ja missä kohdin voidaan katsoa asioita sillä tavalla,
että joku kunta tuottaa koko alueelle palvelut ja joku
taas jostain toisesta asiasta. Tämä selvittelytyö on aika
pitkällä menossa, ja sieltä kyllä hyviäkin asioita
löytyy.
Toisin kuin ed. Bryggare, minä en missään tapauksessa
kannata näitä suoria vaaleja ja seutuvaltuuston
perustamista, tämmöisiä mammuttilaitoksia.
Meillä oli muutama vuosi sitten yhteistyökokeilu
Keurusselän ympärillä, jossa pyrittiin
luomaan vähän tällaista mallia. Kun tiedämme
kunnallisen itsehallinnon, niin niiden ihmisten, jotka ovat päättämässä siellä seutuvaltuustossa
ja seutuhallituksessa, on oltava samoja ihmisiä kuin kunnissa,
jotta niistä asioista voitaisiin kommunikoida suoraan peruskunnan
kanssa. Ei sinne parane ottaa ihan eri ihmisiä päättämään
eri paikoissa. Silloin tieto ei kulje eivätkä silloin
päätökset ole sen mukaisia, kuin kunnan oma
tahto on.
Tässä kohtaa törmätään
siihen, että vain eläkeläiset ja kunnan
työntekijät, kenties jossain valtion virastossa
olevat työntekijät, voivat valtuutettuina osallistua
päätöksentekoon. Laskettiin, että parhaille
edustajille, jotka istuvat hallituksessa ja valtuustossa, olisi
tullut noin sata kokousta vuodessa. Voitte ymmärtää,
että minkään yksityisen työnantajan
rahkeet eivät riitä jotain ihmistä laskemaan
kokoukseen melkein joka päivä, kun kesä otetaan
pois. Talviaikaan neljänäkin päivänä viikossa
saattaa olla kokous jossain. Kun sitten tahtoo olla, että kaikki
kokoukset eivät suinkaan voi tapahtua illallakaan, eivätkä kenenkään
rahkeet riitä joka ilta istua jossain palaverissa, niin
kyllä tästä tulee sellainen mammuttimainen
tilanne, että joistain ihmisistä tulee päätoimisia
päättäjiä. Silloin jos ajatellaan
näin, että jää eläkeläisten
ja kunnan työntekijöitten varaan tämä koko
homma, niin ei se ole varmasti demokratian tarkoitus, että vain
määrätty osa pystyy tekemään
kunnassa näitä päätöksiä.
Minusta tämä seutuvaltuustokokeilu, joka on näissäkin
kunnissa ollut, toimii ilman tällaisia mammuttimaisia organisaatioita.
Sieltä voidaan muutama ihminen valita joka kunnasta sitä asiaa eteenpäin
viemään, ja suurin osa asioista, kuten tässä myöskin
ed. Bryggare sanoi, on jossain muualla päätettyjä.
Kyllä se näin on, että emme me esimerkiksi
terveydenhoidosta kunnassa mitään pysty päättämään
muuta kuin antamaan rahat sinne. Ei siitä pysty missään
sairaanhoitopiirin hallituksessa taikka valtuustossa ihmiset mitään
päättämään. Ne luulevat
olevansa päättäjiä siellä paikalla,
mutta kyllä se on minimaalista päätöksentekoa.
Ne ovat lääkärit, jotka ilmoittavat,
että nämä ja nämä potilaat
hoidetaan ja tänne on tullut tämmöisiä ja
tämmöisiä ja tässä on
teille lasku, jos ette maksa, niin silloin ei hyvää siitä seuraa.
Eli ne rahat haetaan väkisin sieltä, eikä meillä ole
pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa siihen,
miten ihmisiä hoidetaan ja kuka heitä hoitaa.
Suurin osa näistä rahoista, mitä kunta
maksaa ja mistä maksaa, johtuu terveydenhoidon menoista.
Se on ylivoimaisesti suurin menoerä. Jos siinä ajatellaan,
että voitaisiin — toivoisin, että joskus
päästäisiin siihen — päätöksentekoakin harrastaa
lääkäreitten ohi, niin se voisi olla
iso asia, mutta se ei ainakaan vielä näillä näkymin ole
toteutumassa.
On hyvä, jos tällä yhteistyöllä ja
tällä lainmuutoksella todella päästään
siihen, että pienet kunnat alkaisivat tehdä yhteistyötä,
koska se ei tunnu olevan luonnollista tässä maassa.
Joissain se pelaa, mutta sitten kun mennään eräisiin
osiin maata, niin siellä tuntuu olevan niin, että yhteistyö on
kiellettyä ja sitä ei tehdä ainakaan,
ellei valtio siitä osaansa maksa. (Ed. S. Lahtela: Pirkanmaalla!) — Ei
Pirkanmaalla varmasti ole näin. Voi olla sielläkin
jossain päin. Tiedän, että on sielläkin
seutukunta ja muutamia seutukuntia, joissa se ei ihan kokonaan pelaa,
mutta suurimmassa osassa se pelaa hyvin. — Niin, joka tapauksessa,
jos tällä edistetään sitä,
että kuntia saadaan yhteen, saadaan ne toteuttamaan nämä ajatukset
niin, että isommalla porukalla tehden voidaan tarjota kaikki
palvelut, niin siinä mielessä se on kyllä hyvä,
mutta valtuustoa kyllä uskallan epäillä.
Toteutuuko demokratian lisääntyminen sillä,
että tulee yhdet vaalit lisää? Uskallan
epäillä sitä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Olen tätä joltisellakin
hämmästyksellä lueskellut läpi
ja perehtynyt ja ihmettelen, ovatko nämä nyt kovin
tarpeellisia. Yksi väliporras jälleen, jolla ei ole
loppuun asti taloudellista valtaa eikä vastuuta, budjettivalta
on aika minimaalinen. Niin kuin ed. Rönni kysyi, tuleeko
taas yksi porras, lisätäänkö demokratiaa
jollain väliportaan valtuustoilla, ja sitä kyllä epäilen.
Minulla on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta
kokemuksia jo 1980-luvulta, ja se tahmoaa jatkuvasti, vaikka siinäkin
on ollut keppiä ja porkkanaa ja vaikka mitä. Kyllä kai
se jollain tavalla tarpeellinen on, mutta kunnissa loppujen lopuksi,
vaikka meillä on YTV-laki olemassa, ne loppuviimeksi päätetään.
Kyllähän metro tietysti Espoossa jo olisi, jos
sen helsinkiläiset ja vantaalaiset olisivat saaneet päättää, mutta
kun onneksi eivät ole saaneet päättää,
ed. Bryggare. Näinhän tämä on.
(Ed. Bryggare: On se kauheata, kun metroa ei ole Espoossa!) — Ei se
ole minun mielestäni ollenkaan kauheata, se on hyvä asia.
Mutta toinen asia: Mitä tällä saavutetaan, mikä on
se lisäarvo, mikä on se hyöty? Jos me haluamme
seutukuntia yhteen, niin eikö näitä kuntia
voida yhdistää? Annetaan sinne porkkanarahaa.
Sitten on väkipohjaa ja väestöpohjaa
tarpeeksi. Kyllä minun on hyvin vaikea nähdä tässä mitään.
Sen kokemuksen mukaan, mikä minulla on kunnallispolitiikasta
ja muusta, pitää olla budjettivaltaa, ennen kuin
tulee todellisia päätöksiä. Jos
ei ole budjettivaltaa, niin ei tule päätöksiä. Meillä on
nyttenkin ylikunnallisia kuntayhtymiä, sairaanhoitopiirejä.
Ed. Rönni sanoi, että ei siellä paljon
mitään päätetä. Aika
pitkälle hän on oikeassa. Kyllä meillä Espoossakin,
kun tulee ylitykset, merkitään tiedoksi, että ylittynyt
on, ja sanotaan, että enää ei saa ylittää,
ja ensi vuonna ylitetään uudestaan. Näin
tämä automaatti kyllä käytännössä tuppaa
toimimaan.
Sitten vaalipuolesta, kun täällä on
siitä, miten tätä valitaan. Haluan kiinnittää huomiota
siihen, kun asia menee hallintovaliokuntaan ja myöskin perustuslakivaliokunnan
olisi syytä vähän pohtia, kuinka tasavertaista
sellainen vaalikäytäntö on, kun täällä sanotaan,
että "jos puolueet muodostavat vaaliliiton yhdessä kunnassa,
sama vaaliliitto on muodostettava kaikissa kokeiluseudun kunnissa".
Entäpä jos jossain kunnassa tämä vaaliliitto
ei aseta ehdokkaita ollenkaan tai toinen sen osapuoli, kieltääkö se
sen osallistumisen sitten koko seutukunnan alueella? Nämä vaaliasiat ovat
hyvin tarkkoja. Näistähän on istunut
valtakunnan tasolla monen näköistäkin
komiteaa, ja valmista ei ole tullut. Kannattaa miettiä,
onko tuo sitten tasavertainen tapa huomioida tämäkin
osa. Kyllä minä hyvin pitkälle epäilen
sitä — täällä on Hämeenlinnan
seutua, en nyt muuten halua sitä ottaa mitenkään
erityisesti kepin nokkaan — mikä on Tuuloksen
kunnan painoarvo tässä seutukunnassa sitten, kun
se on vaaleilla valittu. Melkein voidaan sanoa, mistä puolueesta
on yksi Tuuloksen edustaja ja sitten se toinen, ja siinäpä se
edustavuus sitten näitten kuntien kohdalla olikin. Otatko
omenan vai perunan, siinä on sinun valinnanvapautesi sitten.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kaikki toimenpiteet, mitkä tähtäävät
yhteiskunnan varojen säästämiseen ja
parempien palvelujen tuottamiseen, ovat hyväksyttäviä ja toivottavia.
Tässä on sen tyyppisestä esityksestä kysymys.
Mutta kovin tuntuu tämä maailma olevan levällään.
Jos oikein ymmärsin, niin ed. Bryggare ja ed. Soini halusivat
Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistä valtuustoa,
yhteistä yhteenliittymää, ja sitä kautta
parempia palveluja. Maaseutuoloista katsoen, niin kuin itse katson,
se olisikin aika viisasta ja järkevän tuntuista,
mutta se ei vaan toteudu täällä, eikä se
voi toteutua tuolla maan perukoillakaan, missä kunnat ovat
pieniä ja väkeä vielä vähemmän.
Jos tämmöinen monimutkainen vaalijärjestelmä luodaan
vielä lisäksi kunnallisvaalien päälle,
niin en kyllä oikein tähän järjestelmään
usko.
Herra puhemies! Ed. Rönni puhui, että mitään ei
voida kunnallisella tasolla päättää siitä,
mitä kunnassa tehdään, ovatko terveydenhuoltopalvelut
hyvät vai huonot. Tästä asiasta olen
jyrkästi eri mieltä. Jos määrärahoja
ei ole, palveluja ei synny, lääkäreitä ei
ole paikalla, ei ole päivystystä, ei ole niitä palveluja,
mitä kansalainen tarvitsee siellä. Kyllä siellä kunnallisessa
päätöksenteossa taataan ne palvelut antamalla
määrärahat ja puitteet ja toimenpiteet.
Tältä osin pidän aika erikoisena tätä ed.
Rönnin haasteellista näköalaa, mutta
ehkä tämä olikin rakennettu syötiksi
allekirjoittaneelle, että siihen voisi puuttua.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On mielestäni aivan hyvä,
että seutuyhteistyöhön annetaan tällainen
hallintomalli kokeiltavaksi. Itse kyllä olen vähän
epäluuloinen sitä kohtaan, että kovin
voimakkaasti yleistyisi tämä seutukuntavaltuusto,
yleisillä vaaleilla valittava. Jos peruskunnissa säilyvät
valtuustot ja on sitten seutukuntavaltuusto ja maakuntavaltuusto,
niin tähänhän tulee ylimääräinen
vaaleilla valittu porras.
Mielestäni meillä on aika hyviä kokemuksia tämän
seutukuntakokeilun ulkopuolisissa seutukunnissa. Tehdään
aivan niitä samoja asioita kuin näissä kokeilukunnissakin,
kun lukee, mitä siellä on päätetty
näissä kokeilukunnissa tehdä, mutta kevyemmällä organisaatiolla.
Esimerkiksi omassa seutukunnassani toimii hyvin se, että valtuuston
ja hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja kaikista viidestä kokoontuvat
jonkun neljä kertaa vuodessa. Nyt sitä laajennetaan
niin, että voidaan valita vielä pari muuta siitä kunnanhallituspöydästä,
että saadaan puoluekirjoa laajemmaksi. Se on joustavampi
kuin tämä, että mennään
mammuttimaisiin valtuustoihin.
Olen samaa mieltä kuin ed. Rönni, joka taisi täällä todeta,
että kyllä täytyy sen peruskunnan riittävän
hyvä tuntemus olla, kun on seutuyhteistyössä mukana.
Jos sitten vaaleilla valitaan sellaisia, jotka eivät ole
peruskunnassa mukana, niin se ontuu se homma. Tietysti Pohjois-Pohjanmaalla
kun on tämä kokeilukunta Haapajärvellä, niin
siellähän on jokaiseen kuntaan juuri valittu uusi
kunnanjohtaja. Olisi samalla voinut kokeilla yhteistä johtavaa
kunnanjohtajaa, jos haluavat valtuuston.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen
esitys eduskunnalle laeiksi seutuvaltuustokokeilusta ja seutuyhteistyökokeilusta
annetun lain muuttamisesta on tarpeellinen ja tuo omalta osaltaan
myös selkeyttä seutukuntien hallintoon. Esityksen
johdannossa on korostettu pienten kuntien problematiikkaa ja seutuyhteistyön
tuomaa helpotusta näihin kysymyksiin.
Esiin otetut seikat ovat relevantteja, sillä alueellisen
hyvinvoinnin erot ovat merkittäviä eri puolilla
Suomea. Alueelliseen eriarvoisuuteen liittyy vahva inhimillinen
ulottuvuus, koska kansalaiset, usein erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa
olevat, esimerkiksi vanhukset ja vammaiset, ovat usein eriarvoisessa
asemassa palveluidensa suhteen eri puolilla maatamme. Pienet kunnat
eivät voi aina taata samanlaista palvelutasoa kuin kaupungit.
Lakisääteiset palvelut tuotetaan, mutta muihin
palveluihin ei useinkaan riitä resursseja. Tähän
seutuyhteistyö omalta osaltaan tuo helpotusta, mutta myös
muita toimia tarvitaan kipeästi.
On kuitenkin muistettava myös se, että nämä ongelmat
eivät ole sidoksissa ainakaan pelkästään
kuntakokoon vaan hyvin moniin muihin kuntaorganisaation ja talouden
taustalla oleviin tekijöihin. Pienten kuntien peruspalvelut
saatetaan myös toteuttaa suuria kuntia kustannustehokkaammin,
ja esimerkiksi pienten kuntien markkinavalttina voivat toimia pienet,
yksilöllistä opetusta antavat kyläkoulut
ja laadukkaat, yksilöllistä ja nopeaa palvelua
antavat peruspalvelut.
Vapaaehtoinen seutuyhteistyö ja sen tiivistäminen
on ehdottomasti kannatettavaa ja tarpeellista. Itsenäisillä kunnilla
on paljon vahvuuksia, kuten sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Myös yhteisöllisyys, tunnepitoiset siteet lähiympäristöön
ja asuinpaikkaidentiteetti ovat näitä vahvuuksia.
Seutuyhteistyötä tiivistämällä voidaan turvata
nämä itsenäisten kuntien vahvuudet ja kuntayhteistyön
tuomat mahdollisuudet. Näin pystytään
turvaamaan muun muassa laadukkaat erityispalvelut kaikille eri puolilla
Suomea.
Hallituksen esitys seutuvaltuustokokeilusta on hyvä asia.
Myös tämä suorilla kansanvaaleilla valittava
seutuvaltuusto lisää demokratiaa ja avoimuutta
kuntalaisten näkökulmasta ja tuo seutuhallintoa
lähemmäksi ihmistä. Seutuhallinnossa
toimivilta vaaditaan kiinnostusta ja tietoa koko alueen kunnista.
Seutuvaltuustossa ei voi edustaa pelkästään
omaa kuntaa, joten toimiminen siellä asettaa myös
uudenlaisia vaatimuksia luottamushenkilöille.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Seutuyhteistyökokeilua on
harjoitettu maassamme varsin kauan. Oma seutukuntani, Joensuun seutukunta,
aloitti yhteistyön vuonna 90. Tulokset ovat olleet todella
hyviä. Olemme saaneet merkittävästi elinkeinopolitiikassa
yhteistyön avulla aikaiseksi. Samoin jätehuoltoyhteistyö on
saatu aikaiseksi. Samoin olemme edenneet kansalaisopistoyhteistyössä siten,
että meillä on nyt lähdössä liikkeelle
seutuopistohanke jne. Kaikki tämä on toteutettu
hyvässä yhteistyössä ilman,
että olisi raskaita hallinnollisia organisaatioita. Minusta
tämä on hyvin keskeistä koko tässä seutuyhteistyössä.
Tämä kokeilulaki, joka, uskon, jää myös
kokeilulaiksi, on varmaan paikallaan, mutta minun mielestäni
lisähallinto ei tuo seutuyhteistyöhön
mitään uutta. Me emme hallintoa paisuttamalla
saa mitään uutta jaettavaa, uutta itseisarvoa,
tähän yhteistyöhön. Näenkin,
että tämä entisestään
hankaloittaa tätä yhteistyötä.
Täällä on viitattu siihen, että seutuyhteistyökokeilun
kautta sitten seutukunnat yhdistyisivät ja näin
kuntaliitoksia vauhditettaisiin. En usko, että hallituksen
tavoitekaan on ollut tämä. En ainakaan itse näe
sitä järkeväksi. Seutuvaltuusto on minun
mielestäni peikko, joka saattaa hankaloittaa koko seutuyhteistyötä.
Valtuustopaikkojen jakohan lähtee siitä tässä esityksessä,
että se on pelkästään asukaslukupohjainen.
Se johtaa siihen, että suurimmat keskuspaikkakunnat saavat yksinkertaisen
enemmistön, ja sen jälkeen minusta tämä yhteistyö ei
voi missään tapauksessa toimia.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
kysymyksessä kokeilu, ja esityksen tavoitteet ovat varsin
hyvät. Tässä todetaan, että tavoitteena
on turvata julkisten palveluiden tasavertainen saatavuus ja niiden
rahoituspohja sekä lisätä asukkaiden
mahdollisuuksia osallistua kuntien yhteistyössä hoitamiin tehtäviin.
Tämä kokeilu on mahdollistava. Kun kysymyksessä on
kokeilu, minusta on hyvin tärkeää, että me
annamme kunnille ja seutukunnille mahdollisuudet kokeilla erilaisia
malleja järjestää ja tuottaa palvelut.
Erityisen tärkeää tässä asiassa
on, että näkökulma on ensisijaisesti
palveluiden näkökulma eikä organisaation
näkökulma. Me monesti olemme mestareita luomaan
erilaisia organisaatioita, mutta se perustavoite unohtuu. Minusta
tässä on hyvin tärkeä pitää tämä palveluiden
taloudellisen, laadukkaan tuottamisen ja järjestämisen
näkökulma, niin että palvelut ovat varsin
tasavertaisesti ja laadukkaasti saatavissa.
Tässä vaiheessa on keskusteltu näiden
toimielinten välisestä suhteesta, ja aivan perustellusti voi
yhtyä siihen huoleen, millä tavalla tämä valtuusto
toimii ja millä tavalla peruskuntien suhteet tähän
valtuustoon toimivat. Siitä kuitenkin saamme sitten kokemuksia
lähivuosina, ja sen perusteella tehdään
sitten päätöksiä.
On erityisen kannatettavaa ja rohkaisevaa, että seutukunnissa
ollaan valmiita kokeilemaan erilaisia ratkaisumalleja. Me olemme
paljon viime vuosina ja viime aikoina keskustelleet kuntajaosta
ja kuntien lukumäärästä. Sekin
on organisatorinen kysymys. Meillä saa siinäkin
pääpainona ja päänäkökulmana
olla se, millä tavalla nämä peruspalvelut
tuotetaan laadukkaasti, tehokkaasti ja sillä tavalla, että ne
ovat hyvin ihmisten saatavilla.
Millä tavalla sitten seutuvaltuusto valitaan ja minkälaiset
henkilöt, ja millä tavalla he pystyvät siihen
sitoutumaan? Siinäkin täytyy muistaa tämä tavoitteellisuus,
ja siitä saatavalla kokemuksella sitten varmasti saamme
aikaan hyvän mallin. Kaiken kaikkiaan tätä kokeilua
ja näitä kokeiluja eri seutukunnissa on syytä seurata
huolella ja olla aika lailla avoimin mielin valmiina tekemään
sitten tarvittavia muutoksia. Etukäteen ei liian voimakkaasti
kannata sitoutua. Tässä saattaa olla se vaara,
että tämä seutuvaltuusto voi byrokratisoitua
ja olla kankealiikkeinen, mutta sitten kun saamme siitä kokemuksia,
niin muutetaan sen mukaisesti.
Erkki Virtanen /vas:
Herra puhemies! Ed. Lahtelan tapaan jouduin Ed. Rönnin
heiluttamaan koukkuun ja se johdatti sormeni P-nappulalle. Kuitenkin
totean ensin yleisesti, että yhdyn niihin näkemyksiin,
että seutuvaltuusto sinänsä saattaa tuoda
tähän turhan byrokraattisen lisän. Epäilen,
että parhaat seutuyhteistyön tulokset saavutetaan
hieman pienemmällä ja kevyemmin liikkuvalla mallilla.
Kun ed. Rönni oli vankasti sitä mieltä,
että erityisesti isoissa kuntayhtymissä, jollaisen
hallituksen jäsen itsekin olen, kun toimin yliopistollisen
sairaanhoitopiirin hallituksessa, niin kun hän oli sitä mieltä,
että siellä luottamushenkilöt eivät voi
päättää mitään
tai heidän ei anneta päättää mitään,
niin oma kokemukseni kyllä sanoo, että kysymys
on pikemminkin siitä, että luottamushenkilöt
eivät uskalla tai halua päättää mitään. He
eivät halua käyttää sitä valtaansa,
jonka nykyinen lainsäädäntö heille
antaisi.
Otan nyt vain esimerkin sairaanhoitopiirin budjetin muodostumisesta,
joka on ollut varmaan tässä maassa kunnallisten
päättäjien eniten arvostelema toimintaprosessi.
Siinähän käy niin, että vuosittain
sairaanhoitopiirin talousjohto antaa hoidosta vastaaville yksiköille
raamibudjetin, johon kaikki sitoutuvat ja ahtavat ikään
kuin kahden kilon kalakukon yhden kilon pussiin, minkä jälkeen
hallitus on päättävinään
jotain ja valtuusto vielä enemmän.
Ehkä olisi kerran syytä kokeilla niinkinpäin, että todella
annettaisiin lääkäreitten panna kaikki
tarpeensa jonoon ja sen jälkeen hallitus poliittisen vallan
käyttäjänä päättäisi,
mistä kohtaa häntä pannaan poikki. Tämän
jälkeen ei kukaan voisi vetäytyä sen
taakse, että kun kerran lääkärit näin
sanovat, niin emmehän me mitään voineet. Samaa
voitaisiin kokeilla myös kuntien perusterveydenhoidossa.
Tämä saattaisi avata uudenlaisia mahdollisuuksia
päätöksentekoon myös seutukuntahallinnossakin,
kun voimavaroja jaetaan ja resursoidaan. Nykyisellä menolla
päädytään vain siihen, kun ei
uskalleta tehdä muita päätöksiä,
että annetaan sitten lääkäreitten
päättää tässä yksittäistapauksessa.
Arto Bryggare /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tätä salikeskustelua
kuuntelee, niin välillä kyllä ei voi
kuin tulla surulliseksi siitä, että täällä todellakin
luulotellaan, että meillä on Suomessa edelleenkin
reilut 400 itsenäistä kuntaa, jotka täysin
itsenäisesti pystyvät päättämään
kaikista taloudellisista resursseista, vaikka totuus on se, että suurin
osa meidän kunnistamme on aivan liian pieniä,
taloudellisesti täysin kestämättömässä tilassa.
Jos tällaisessa kunnassa yksi henkilö sairastuu
vakavasti, erikoissairaanhoidon kulut vievät koko sairaanhoitobudjetin.
Kyllä seutuyhteistyö on tulevaisuutta. Minä toivon,
että tämä kokeilu ei muodosta sellaista ajatusmaailmaa,
jossa luodaan väliporras, vaan luodaan se todellinen porras
ja siirretään pieniltä kunnilta yhteiseen
pottiin valtaa ja resursseja, jota kautta alueen kuntalaiset saavat
paremmin ja tasavertaisesti palvelut. Tätä kannattaa
kokeilla.
Kun täältä Helsingin suunnasta katselee
asioita, niin valitettavasti joskus tuntuu vähän
siltä, että meillä tässä suomalaisessa
hallinnossa tälläkin hetkellä byrokratiaa
on vähän liikaa tällä järjestelmällä.
Toki kuntajärjestelmässä on monta hyvääkin
puolta ja sitä läheisyysperiaatetta toteutetaan
monessa paikkaa hyvin. Meillä on ollut olemassa hyviä esityksiä ja
tässäkin esityksessä on hyviä malleja
siitä, kuinka elinkeinopolitiikassa yhteistyö on
toiminut, mutta kun puhutaan terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta
tai opetustoimesta, tilanne on jo vähän toinen,
tai jos puhutaan sitten vielä kulttuuritoimen itsestäänselvyyksistä,
niin mitään ei ole tapahtunut.
Ed. Soini kyllä puuttui tähän tärkeään
asiaan, josta haluan olla samaa mieltä. Kysymys on todellisuudessa
pitkälti siitä, että jos kuntia ei voida
yhdistää, tämä seutukuntamalli
on se tapa, jolla otetaan askeleita siihen suuntaan.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tästä ed. Bryggaren viimeisestä puheenvuorosta
on sikäli hyvä jatkaa, että minä myöskin
uskon siihen, että seutukunnasta tulee se keskeinen perusyksikkö,
joka tuottaa palvelut. Kuntien yhdistäminen on tietysti
vielä järkevämpi vaihtoehto, mutta kuten
kaikki tietävät, se on erittäin pitkä ja hankala
prosessi, jos ei sitä tästä salista haluta määräyksillä ohjata,
ja siihen ei varmaan löydy enemmistöä eikä halukkuutta,
eli tämä vapaaehtoinen tie on tosiaan erittäin
pitkä.
Tarvitaanko sitten seutuvaltuustoa vai ei, on toinen asia. Tulen
Lounais-Pirkanmaalta, jossa toimii erittäin hyvin seututyöryhmä,
ja meillä muun muassa juuri valmistellaan seutukunnallista
perusturvayhtymää, joka nimenomaan hoitaisi terveydenhuollon
ja sosiaalipuolen palvelut. Valmistelu on kyllä tapahtunut
ihan ilman mitään seutuvaltuustoa. Olennaista
siinä on se mielestäni, mikä on seutukunnan
toimivuus, onko se luontainen yhteistyöalue, ja siinä suhteessa
kannattaa hiukan malttia käyttää, ettei
yritä väkinäisesti ikään
kuin seutukunnista tehdä liian isoja, jolloin ne eivät
enää ole luontaisia toiminta-alueita. Eli se on
ikään kuin se olennainen, ja sitten pitää löytää seutukunnan
sisällä omat keinot, millä päästään
eteenpäin. Tärkeimmäthän tosiaan
ovat terveydenhuolto ja koulutus, sillä nehän ovat
ne, jotka rahaa vievät. Sitä kautta kun pystytään
niissä menemään eteenpäin, niin
näin varmasti asia etenee.
Sinänsä tämäkin lakiesitys
on ihan tervetullut. Joka ikinen lakiesitys, joka vie eteenpäin
seutukuntayhteistyötä ja tehostaa palvelutoimintaa,
on ihan positiivinen.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! Itse olen vähän pettynyt
siitä, että tämä esitys on vielä näin
mieto malli seudullisen yhteistyön edistämisestä.
Kuitenkin tälläkin hetkellä tunnetaan terveydenhuollon
järjestämisen ongelmat, jotka liittyvät
siihen, että yksiköt ovat liian pieniä,
niin että esimerkiksi terveyskeskuksissa ei pystytä erikoistumaan.
Tämä siis todella vaikeuttaa kuntalaisten palvelujen
saamista. Myös esimerkiksi vaikeavammaisten henkilöiden
kohdalla on hyvin suuria ongelmia, koska tällä hetkellä läheskään
kaikki heistä eivät saa henkilökohtaista avustajapalvelua.
Monissa kunnissa tosiasiallinen syy siihen, että näitä palveluita
ei myönnetä, on kuntien rahapula, vaikka näin
ei saisi olla. Näin ollen kysymys myös kustannusten
jakamisesta niin, että mietitään valtionosuutta
uudella tavalla, on ainakin näiden vaikeavammaisten palvelujen
osalta myös avainkysymys.
Mitä sitten tulee YTV-yhteistyöhön
ja sen kehittämiseen, YTV:ssä on onnistuttu sijainninsuunnittelussa
ja joukkoliikenteen suunnittelussa, mutta tällä hetkellä olennainen
kysymys on tämän selvitystyön eteenpäinsaaminen
eli kysymykset siitä, laajennetaanko YTV-aluetta, muutetaanko
kunnan tehtävien luonnetta, luodaanko suurkunta, ja vastapainoksi
täytyy luoda myös kaupunginosademokratia. Eli
näitä isoja kysymyksiä joudutaan käymään
vähän eri tavalla Pääkaupunkiseudun
osalta, koska Pääkaupunkiseudun kysymykset ovat
Suomen mittakaavassa aivan oma lukunsa.
Rakel Hiltunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun näissä puheenvuoroissa
on noussut esille kuntien itsehallinnon menettämisen uhka,
niin voin todeta, että ei näillä kokeiluilla
sitä kuntien itsehallintoa heikennetä. Se itsehallinnon
heikentäminen on tapahtunut valtio—kunta-suhteen
kautta ja lähinnä kunnan taloudellisen toimivallan
kaventumisen kautta jo kymmenen vuoden aikana ja näyttää jatkuvan
edelleen.
Tähän kokeilu- ja lakiehdotukseen mennäkseni
haluaisin ed. Lahtelalle ja muille samanhenkisille kyllä sanoa,
että on se nyt aivan eri asia ajatella 30 000
ihmisen kokonaisuuden kannalta kuin 1,3 miljoonan ihmisen, jotka
Pääkaupunkiseudun kunnissa asuvat, kannalta tällaista
kokeilua. Suoraan voi sanoa, että pelkästään
hallinnon uudelleen ajattelu ja rahojen jaosta sopiminen eivät
kyllä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla
riitä ollenkaan eivätkä toimisi lainkaan.
Kyllähän ydinkysymys on se, miten maankäyttöön
suhtaudutaan. Näiden kokeilujen, jotka täällä on
esitetty, ulkopuolellahan on kokonaan tämä kova
kysymys: maankäyttö, liikenne, asuminen, työpaikkojen
ja elinkeinotoimintojen jäsentyminen kuntien kesken.
Mielenkiintoista tulee olemaan hallintovaliokunnan jäsenenä nyt
kuunnella näitten kyseisten kuntien ja seudun toimijoiden
ajatuksia ja sitoutumisen astetta tähän kokeiluun.
Ei kai siinä mitään pahaa ole, jos tämmöinen
tarve on syntynyt jollakin alueella.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä ehdotus seutuvaltuustokokeilusta
ja seutuyhteistyökokeilusta sivuaa erittäin keskeisesti
kuntien hallintoa ja tehtäväkenttää kaiken
kaikkiaan.
Minun oma määritelmäni on kunnan
tehtävälle ollut aina se, että kunnan
tehtävä on kunakin ajankohtana toimia niin, että olemassa
olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla.
Tämän minä olen määritellyt
aikoinaan virkani puolesta. Siis: olemassa olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman
hyvä olla. Nyt tällä hetkellä on pakko
tunnustaa se tosiasia, että on kuntia, jotka eivät
selviydy tästä tehtävästä,
jos se määritellään tuolla tavalla.
Se on tosiasia. Pitää muistaa, että kuntalaisen
eli ihmisen hyvinvointi on se keskeinen asia. Kun mietimme organisaatioita, niin
pitää lähteä ihmisestä.
Ihminen tarvitsee palvelun; palvelua varten tarvitaan organisaatio;
organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Tästähän
tässä on kysymys, kummasta päästä tuota
putkea katsotaan ja miten aletaan organisoida.
On hyvä, että luodaan uusia vaihtoehtoja.
Sikäli tällainen ehdotus on paikallaan, mutta
ei saa kuitenkaan luoda sellaisia uusia järjestelmiä,
jotka toimivat juuri päinvastoin. Ne luovat vain byrokratiaa,
ja kuntalaiset maksavat turhasta eivätkä palveluista.
Se pitää muistaa näitäkin asioita käsiteltäessä.
Nyt nämä ehdotukset tulevat sitten vielä ajankohtana,
jolloin on meneillään sellainen muuttoaalto, jota
minä kuvaisin pahimmaksi muuttoaalloksi, vaikka otettaisiin
60-lukukin mukaan, jolloin muun muassa Ruotsiin meni yli 100 000
ihmistä. Tämä on sikäli pahin
muuttoaalto, että syntyy selviä tyhjiä alueita
Suomeen. Sosiaaliset ongelmat keskittyvät. Ne keskittyvät
sinne, mistä lähdetään, ja sinne,
mihin tullaan. Kummassakin päässä tulee
olemaan ongelmia. Näitäkään ongelmia
ei hallinnon uudistamisella ratkaista.
Ed. Reijonen puhui minusta erittäin ansiokkaasti jo
olemassa olevasta ja vuosien varrella tehdystä yhteistyöstä.
Ei se ole mitään uutta Suomessa, että kunnat
harrastavat yhteistyötä eri toimialoilla. Varsinkin
tekniikan alueella se on ollut varsin helppoa, koska sille alalle
liittyy vähemmän poliittisia paineita. Putket
voivat mennä rajan yli, vesi, jätevesi, energia
virtaa rajojen yli, ja kun tariffeista sovitaan, asiat ovat selvät. Vastaavasti
elinkeinoelämän puolella on erittäin hyviä kokemuksia
rajojen yli ilman tällaisia laaja-alaisempia, uusia hallintomalleja,
joista tarvitsisi eduskunnassa päättää.
Pitää uskaltaa päättää siellä,
missä ne ongelmat ovat. Kunnallispoliitikkojen pitää olla
rohkeampia ja tarttua niihin vaikeisiin asioihin, mitä siellä alueilla
kaiken kaikkiaan on.
Minä toivoisin, että kun tätä sitten
jatkossa käsitellään valiokunnissa, me
todella keskittyisimme ongelmien hoitamiseen emmekä hallinnon hoitamiseen
ja muistaisimme sen, että meidän niin täällä eduskunnassa
samalla tavalla kuin kunnallisvaltuustoissa pitää päättää ihmisten
asioista, mitä he tarvitsevat, ja katsoa, voivatko he hyvin.
Jos koneisto voi hyvin, niin välttämättä eivät
ihmiset voikaan hyvin. Meidän ei siis tule keskittyä liikaa
nimenomaan järjestelmien luomiseen, vaan tunnustaa tosiasiat
ja toimia niistä lähtien sillä tavalla,
että, vielä kertaalleen sanottuna, ihmisillä olisi
hyvä olla.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Todellakin tässä lähetekeskustelussa
on kysymys kokeilusta, lakiesityksestä, miten nämä seutuvaltuustot
lähtisivät toimimaan nyt käsiteltävän
lakiesityksen puitteissa. Kokeiluhan kestää vuoteen
2012 saakka. Pidän arvokkaana sitä esityksessä,
että lähdetään hakemaan kokemuksia.
Eihän tämä nyt ole, voisi sanoa, elämää suurempi
asia tämäkään, vaan tässä haetaan
vain kokemuksia, mikä on arvokasta. Sitten niiden kokemusten
pohjalta voidaan tehdä pitemmälle meneviä päätöksiä sitten,
kun se aika on.
Muistuttaisin kuitenkin, että monessa puheenvuorossa
on ansiokkaasti käsitelty jo sitä, että meillähän
on olemassa jo hallintoa ja kuntien välistä yhteistyötä yli
kuntarajojen. Ei tässä lakiesityksessä uutta
ruutia ole keksitty, eikä sitä tarvitsekaan keksiä.
Omalla kotiseudullani Ilomantsissa on tehty vuosikymmeniä kuntarajojen
yli menevää yhteistyötä terveyspalvelujen
tuottamisessa, palo- ja pelastustoimessa. Vaikka nyt se uusi valtakunnallinen
laki astuikin voimaan, on ollut semmoinenkin järjestelmä,
jossa naapurikunnasta paloauto menee paikalle, jos se on lähempänä. Elikkä siellä
on
järki otettu käteen ja tehty hommia sitä mukaa
kuin resursseja on ja yhteistyö antaa mahdollisuuksia.
Sitten meillä on maakunnallinen taso, jolla tehdään
yhteistyötä. Maakuntavaltuusto on olemassa, maakuntahallitukset,
kuntayhtymät, niillä hallitukset ja valtuustot.
Tässä ed. Rönni oikeastaan aika hyvin
sanoi, että pahimmillaanhan jos näitä portaita
hallintoon tulee valtavan paljon, niin joistakin ihmisistä,
jotka ovat aktiivisia, tulee tällaisia, voisi sanoa leikillisesti,
kokousautomaatteja, joilla on jopa satoja kokouksia vuoteen. Sinänsä moniportainen
hallinto saattaa tuoda ongelmia jopa tätä kautta.
Ed. Vielma tässä aika hyvin sanoi siitä,
että tärkeintä on nimenomaan kuntien
tarjoamat palvelut. Eivät hallintorakenteet ole itsetarkoitus. Tarkoitus
on, että kuntalaiset saavat hyviä, edullisia ja
tasokkaita palveluja. Mielestäni nykyisissä kunnissa,
kun katsoo esimerkiksi pieniä kuntia, mikä on
palvelujen hinta ja palvelujen laatu, on yllättävän
ja valtavan hyvää tehty siitä huolimatta,
vaikka kuntien taloutta on viime vuosina aika rajulla kädellä leikattu.
Niin kuin ed. Hiltunen mainitsikin, juuri tämähän
on se perusmahataudin syy ollut kunnissa. Jos sitä lähdetään
hoitamaan esimerkiksi pelkästään jollain
kaavamaisella hallintomuutoksella, siinä tulee, kun sutta lähdetään
karkuun, karhu vastaan. Elikkä ei se johda mihinkään,
jos emme tartu siihen itse ongelmaan. Uutta hallintoporrasta luomalla
ei kuntien talousongelmia pysty ratkaisemaan.
Toivon menestystä tälle kokeilulle, ja kun
se tulee hallintovaliokuntaan, otan siellä sitten tarkemmin
kantaa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kuten edellinen puhuja, minäkin
toivon menestystä tälle hallintokokeilulle. Toivon,
että tässä muistettaisiin, kuten ed.
Vielma sanoi, kuntalaisten paras ja niiden ihmisten paras, joita
asiat koskevat, ilman että tulee turhaa byrokratiaa.
Itse kokemuksesta tiedän, että jo ennen kansanedustajakautta
helposti kunnalliset ja maakunnalliset luottamustehtävät
muodostaisivat ihan päätoimisen työmäärän,
jos niihin pystyisi sillä tavalla aikaansa panemaan. Elikkä byrokratiaa
ei saisi tulla liikaa, ja vierastaisin tuollaisia vaaleilla valittuja
valtuustoja, niin hyvät kuin vaalit ovat ja demokratia,
mutta ei turhaa byrokratiaa pidä tehdä — siis
valtuusto toki, mutta se voidaan valita välillisestikin.
Samalla on pidettävä huoli siitä, että se
edustaa tätä seutukuntaa mahdollisimman tasapuolisesti.
Nimittäin pienimmissä kunnissa on pelko siitä,
että kun tehdään kuntaliitoksia ja yhteistyötä,
se ääni ei sieltä kuulu. Jos on vahva
virkamies ja vahva poliittinen vaikuttaja suuremmasta, niin hän
sanelee, mitenkä toimitaan, ja pienemmät jäävät
tässä tappiolle. Tästä on liian
monta esimerkkiä. Toivon, että hallinto voisi
olla myös semmoinen, että se ajattelee seutua
tasapuolisesti.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva kokeilulaki
on jatkoa sille työlle, mitä aiemmin on jo tehty
kuntayhteistyön edistämiseksi ja monipuolistamiseksi.
Me kaikki tiedämme, että hyvää yhteistyötä on
tehty jo vuosikymmenten ajan. Monilla seuduilla se on koskenut erityisesti
elinkeinopolitiikkaa. Nyt kuitenkin on välttämättä tarve
syventää ja laajentaa tätä yhteistyötä kuntien
välillä. Tässä keskustelussa
mielestäni on hyvin evästyksenä korostunut
se, että pitää ihmisen näkökulman
olla etusijalla, ei järjestelmien ja organisaatioiden näkökulman.
On korostunut se, että meillä on hyväksi koettu
kuntalaisten itsehallinto, jonka varassa hyvinvointipalveluja on
meillä järjestetty ja pääosin
tuotettu. Nyt kuitenkin tosiasiat — me kaikki tiedämme — talouden
osalta ovat tiukat monissa kunnissa, ja tämä tietysti
edellyttää sitä, että haetaan
uusia mahdollisuuksia. On tärkeää, että löydetään
seutukunnittain yhteinen tahtotila, yhteisesti hyväksytyt
tavoitteet, ja tietysti joudutaan ottamaan vääjäämättä huomioon
myös toimintaympäristön muutos.
Täällä viitattiin hyvin vahvaan,
voimakkaaseen ja haitalliseen muuttoliikkeeseen, joka on tuonut
osaltaan lisää huomioon otettavia kysymyksiä.
Palvelujen tarve, sekin on muuttumassa, mutta toisaalta myös
sitten tuottamismahdollisuudet ja teknologiset edellytykset tietoyhteiskunnassa
ovat myös erilaiset, eli kaikki tällaiset näkökohdat
on varmaan syytä tässä ottaa huomioon.
Hallintovaliokunta osaltaan kyllä pyrkii syventymään
tähän asiaan.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
useissa aikaisemmissa puheenvuoroissa aivan oikein nähty
tarpeellisena kuntien välisen yhteistyön tiivistämisenä seutuyhteistyön laajentaminen.
Se on tietenkin välttämätöntä,
jotta niukat resurssit voidaan kohdentaa entistä tarkoituksenmukaisemmin.
Kun täällä on nähty tällä lailla
olevan erityinen merkitys, niin itse näen ainoana sen merkityksen,
että annetaan mahdollisuus käytännössä tässä tapauksessa
Nivala-Haapajärven seutukunnalle heidän haluamansa
vaaleilla valittavan valtuuston perustaminen seutuyhteistyötä varten.
Se heille suotakoon. Muilta osin tämä minun käsittääkseni
ei anna mitään uutta nykyisten kuntien välisen
yhteistyön saralle. Kuntayhtymien puitteissa voidaan kaikki
asiat hoitaa samalla tavalla, ja niiden toimivalta riippuu täsmälleen
siitä, mitä kunnat perussopimuksessa keskenään
sopivat, niin kuin tapahtuu tässäkin tapauksessa.
Itse näen toisaalta osittain päinvastoin kuin eräät
puhujat. Muun muassa ed. Bryggare varsinaisessa puheenvuorossaan
totesi tällä esityksellä siirryttävän
kohti parempaa hallintoa, ja myös ed. Taiveaho totesi tämän
tuovan selkeyttä seutukuntien hallintoon. Minusta tämä ei
millään tavalla selkeytä seutukuntien
hallintoa, se tuo uuden toimielimen mahdollisesti seutuhallintoon, mutta
ei anna muuta lisäarvoa. Enkä näe, että tämä jollakin
tavalla hallintoa parantaa, päinvastoin, hallinto mutkistuu
ja tämä aiheuttaa lisää portaita.
Hallintoa minun käsittääkseni on jo tarpeellisesti
tässä maassa ennestään. Itse
myös arvioin — kun ministeri Rajamäki,
joka on lakiesityksen esitellyt, ei ollut sitä täällä salissa
esittelemässä — että hän
kokeneena hallintomiehenä on myös arvioinut tämän
lakiesityksen todellista arvoa.
Minna Lintonen /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä seutuvaltuustokokeiluhan
on suomeksi sanottuna niin, että kyseessä on kuntien
välinen kihlaus, koska pakkonainti ei ole nykypäivää.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mainio vertaus tästä kunnallisesta
yhteistyöstä, kuntien välinen kihlaus.
Varmasti ihan hyvä sana ja saattaisi olla ihan hyödyllinen.
Mutta kun täällä ed. Polvi mainitsi näistä vaaleilla
valittavista elimistä, niin olen ihan samoilla linjoilla,
että turhan monia elimiä ei kannattaisi vaaleilla
valita. Siinä tulee tietysti vähän liian
raskas hallinto, joten jossakin vaiheessa pitäisi pohtia, olisiko
tämä seutuvaltuusto se, mikä valittaisiin vaaleilla,
ja sitten mihin muotoon nämä kunnat jäävät — olisiko
niin, että siellä olisi seutuvaltuuston välillisesti
valitsemat paikalliset elimet.
Itselläni on kokemusta Haapamäen jaostosta, Keuruun
kunnan Haapamäen kunnanhallituksen jaostosta, joka oli
valittu elin paikallista yhdyskuntaa varten ja oli ainutlaatuinen
hallintokokeilu neljännesvuosisadan koko maassa. Tämä oli hyvin
toimiva, elikkä sille paikalliselle tasolle voitaisiin
hallinto saada näinkin järjestettyä. Elikkä tässä on
monia hallintomalleja. Jos kovin paljon on vaaleja, niin äänestysprosentti
laskee ja tavoiteltu demokratia ei välttämättä toteudu.
Siksi jatkossa tulee harkita, mihin sijoitetaan vaalien paikka ja
valittavan valtuustoelimen taso.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen päätyi juuri
siihen lopputulokseen, jonkun aikaa ilmeisesti tuossa harkittuaan,
että seutuvaltuusto olisikin se järkevä tässä valita
ja kuntien valtuustoja ei sitten valittaisikaan. Minä näen
sen sellaisena tulevaisuuden visiona näissä seutukunnissa,
että näinhän sen pitää mennä.
Se on ihan totta, että kiinnostus kuntien valtuustojen
vaaleissa ei ole enää ollut viime vuosina kovinkaan
korkea, esimerkiksi kotikaupungissani Kajaanissa äänestysprosentti
jäi alle 50 prosentin. Nyt kun meille ollaan valmistelemassa
Kainuun hallintokokeilua ja ensi kunnallisvaalien yhteydessä on
maakuntavaali, niin uskon, että aktiivisempi osanotto tulee
maakuntavaaliin kuin kuntien valtuustojen vaaleihin. Minusta se
on ihan oikea suunta. Sitten täytyy ruveta miettimään,
mitä niille kuntien valtuustoille tehdään, koska
esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa ei ole mitään
järkeä pitää enää kunnissa,
esimerkiksi Kajaanissa, 51:tä valtuutettua, kun maakuntatasolla
niitä on vähän päälle
40.
Eli näen kyllä näitten hallintorakenteitten muuttamisen
yhteydessä tärkeäksi sen, että nämä toiminnalliset
muutokset tulevat siinä valmistelun yhteydessä.
Kainuun hallintokokeilussa on sen puolentoista vuoden aikana, mitä tässä on valmisteltu,
selkeästi nähtävissä, että tulee
paljon muuta lisäarvoa kuin itse se hallinnon muutos.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on
menossa lausunnolle myös perustuslakivaliokuntaan. On syytä tässäkin
todeta, että meillä kuitenkin on perustuslaki
ja siihen liittyvä kuntalaisten itsehallinto, kunnallinen
itsehallinto. Kyllä perusasiat on kuitenkin tunnistettava
ja tunnustettava nykyisen toimintamallin pohjalta. Olen ymmärtänyt,
että me kuitenkin olemme Suomessa varsin tyytyväisiä nykyisen
tasoiseen ja nykyiseen rakenteeseen pohjautuvaan palvelujärjestelmään
ja myös siihen kansanvaltaiseen järjestelmään,
joka kuntahallinto meille on. Jos löytyy ja jos on tarvetta
erilaisten kokeilujen järjestämiseen, niin niihin
varmaan sitten mahdollisuuksia löytyy ja sitä kautta kenties
pidemmälle meneviin järjestelyihinkin. Täällä on
kiinnitetty huomiota myös kuntien pidemmälle menevään
yhteistyöhön eli kuntien yhteenliittymiseen. Sitäkin
meillä jossain määrin on tapahtumassa,
ja kenties pohdintoja tulee lähivuosina nykyistä enemmänkin
kuntakentän sisällä. Mutta se lähtee
peruskunnista ja kuntalaisista liikkeelle. Minusta tämä näkökulma,
vapaaehtoisuus, on syytä jatkossakin pitää tärkeällä sijalla.
Näiden vaalien osalta ja vaaleilla valittujen valtuustojen
osalta, jos ja kun meillä kunnanvaltuustot ovat, niin toisaalta
sitten on ollut keskustelua juuri siitä, olisiko sittenkin
kansanvaltaisen toiminnan ja alueiden kehittämisen näkökulmasta
paras lähtökohta, että maakuntataso olisi
se, jossa myös olisi suorilla vaaleilla valitut valtuustot.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Jotta ei tule väärää käsitystä siitä,
mitä ajatuksillani tarkoitan, niin yhdyn todella siihen, mitä ed.
Väistö juuri sanoi, että ilman muuta
koen, että kunnallinen itsehallinto on arvokas asia ja
pitää kunnioittaa tätä, ja kunnassa
tulee olla, totta kai, valtuusto nykyisten lakien mukaan, eihän
se muuten ole kunta. Mutta kun ja jos, niin kuin selvältä näyttää,
kuntarakennetta ainakin jossakin päin maata muutetaan ja
saattaa olla tarkoituksenmukaista muuttaa, niin silloin sen täydellisen
identiteetin kadottamisen asemasta saattaisi olla todella paikallaan,
että sitten selvästi laissa olisi kysymys entisen
liitetyn kunnan osalle nimetystä hallintoelimestä,
olipa sen nimi mikä tahansa. Sen asema olisi pysyvä,
ettei sitä sitten valtuusto voi, jos muodostuu seutukunnan tapainen
kunta, ykskaks päättää, että tuota
haittatekijää ei enää halutakaan,
vaan sen asema edustaisi sen kaltaista pysyvyyttä kutakuinkin
kuin meillä nykyisellään on itsenäisellä kunnalla.
Tätä minä ajan takaa, mutta toisaalta
koen, että jos on kovin monet vaalit, jos olisi kunnallisvaalit,
seutuvaalit, maakuntavaalit, vielä eduskuntavaalit ja eurovaalit
ja mitä kaikkia näitä onkaan, niin kansa
kyllä väsyy. Kyllä vaalien määrälläkin
tietty kohtuus pitää olla.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lintonen sanoi mielestäni
osuvasti, että se on kihlaus, tämä seutuyhteistyöhön
meneminen, ja edellisen puheenvuoron jälkeen sain puhelun, jossa
naapurikunnan kihlattu esitti neuvotteluja kuntaliitoksesta. Olen
tätä itse pari kertaa viimeisen viiden vuoden
aikana virallisesti esittänyt, ja tähän
asti se on tyrmätty muutamalla äänellä.
Nyt näistä tyrmääjistä johtava
poliitikko ilmoitti, että he olisivat halukkaita aloittelemaan
neuvottelut. Kyllä kai nämä sitten näin
menevät, että kun aikamme tehdään
tätä seutuyhteistyötä ja saadaan suurin
osan toiminnoista lyötyä yhteen, luonnollinen
tapahtuma on sitten siirtyä avioliiton satamaan ja katsella
niitä asioita yhdessä.
Siitä olen kyllä ed. Oinosen kanssa eri mieltä, että jos
johonkin kylään niitä luvataan, kyllä järkeä pitää myöskin
käyttää näissä elimien
lisäämisissä. Jos kylä tyhjenee
kokonaan eikä siellä ole kuin keuhkotautinen kissa,
niin turha siellä on lukiota pitää. Kyllä siis
pitää lakkauttaa tällaiset elimet, jotka
eivät mukaudu maailman menoon ja elämän
muutoksiin. Kun tosiasia vain on se, että osa kunnista
ja kylistä tyhjenee, niin turha sinne on jättää yhtä päättäjää ja
sitten haalia niitä päättäviä elimiä,
niin että jokainen on jossain vähintään
varajäsenenä. Kyllä järjen käytön siinäkin
pitää olla sallittua.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Minulle on tässä vuosien
saatossa tullut sellainen kokemus myöskin täällä eduskunnassa,
että keskusta rakastaa kuntien itsehallintoa yli kaiken.
Se ehkä on se syy, minkä takia näitä avioliittoja
ei ole kovinkaan paljon syntynyt erityisesti tuolla alueella, missä ne
olisivat järkiavioliittoja nimenomaan ja tunnepuoli on
kadoksissa.
Ongelma on se, että kuntien itsehallintoa perustuslaillisestakin
näkökulmasta jotkut pitävät tärkeämpänä perustuslain
pykälänä kuin perustuslain 19 §:ää,
jossa taataan ihmisille palvelut ja oikeus palveluihin. Ainakin
Kainuun kokemuksesta olen nähnyt sen, että nimenomaan
palvelujen saatavuus on pakottanut lähtemään
näihin uudistuksiin. Nyt kun niitä uudistuksia
ollaan tekemässä, ne on koettu hyväksi.
Ed. Oinoselle vielä sanoisin, että identiteetti
ei minusta synny kuntarajojen sisällä, vaan se
syntyy siitä paikkakunnasta, missä asutaan ja
eletään ja on mahdollisesti synnytty. Minun kotipaikkani,
jossa minä olen syntynyt, on ollut tähän
asti jo kahden kunnan alueella, ja minua ei haittaisi yhtään,
vaikka se olisi kolmannenkin kunnan alueella joskus. Se paikkakunta
on nimenomaan se, mihin juuret kiinnittyvät.
Lopuksi sanon sen, että jos tähän
maakuntahallintoon tulevaisuudessa päädytään,
että se on se oikea hallinnon taso, demokratian taso, niin sitten
pitää kehitellä ja keksiä uusia
paikallisdemokratian muotoja, jotka voivat olla paljon joustavampia
eivätkä niin byrokraattisia kuin nykyinen malli.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Kiitos tästä keskustelusta.
Hallintovaliokunnan jäsenenä on ihan mukava sitten
jatkaa työskentelyä tämän lain
tiimoilta hallintovaliokunnassa.
Monessa puheenvuorossa on ollut esillä se, että seutuvaltuustolle
tarvitaan valtaa ja vastuuta oikeassa suhteessa, jotta se organisaatio
lähtee toimimaan, mutta yhtä tärkeitä ovat
ne henkilöt, jotka sinne valikoituvat. Siinä tietysti
puolueilla on erittäin suuri vastuu, minkälaisia
ihmisiä he ehdolle asettavat, joita ihmiset voivat äänestää.
Ed. Rönni totesi, että sellainen kunta, jossa
ei ole kuin yksi keuhkotautinen kissa, ei tarvitse lukiota. Voisin
kyllä ajatella myös niin, että sellaista
seutuvaltuustoa ei tarvita, jossa on vain sellaisia henkilöitä,
jotka saavat ahdistuskohtauksen, kun menevät kuntarajan
ylitse. Siinä mielessä yliherkkyyden toisia kuntia
kohtaan täytyy olla todella minimaalista, jos aiotaan,
että seutukuntavaltuusto pystyy tekemään
todella seutukunnallisia päätöksiä.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Seutuyhteistyöstä minulla
on lähes kymmenen vuoden kokemus siinä mielessä,
että Kouvolan seudun kuntayhtymä perustettiin
joskus vuonna 95. Sinne tuli seitsemän kunnan yhteinen
valtuusto ja hallitus ja noin 100 000 ihmistä alueella
asuu. Siellä yhdistettiin edunvalvonta, koulutus, terveyden-
ja sairaanhoito ja maankäyttö. Nämä henkilöt
siirtyivät peruskunnan palveluksesta kuntayhtymän
palvelukseen, ja muun muassa ministeri Korhonen antoi valtakunnallisen
palkinnon Kouvolan seudun kuntayhtymälle hyvästä yhteistyöstä.
Nyt meillä on siinä vaiheessa tämä homma siellä Kouvolan
seudulla, että neljän kunnan yhteistä suurkuntaa
ollaan perustamassa sille alueelle. Itse henkilökohtaisesti
toivoisin, että sinne perustettaisiin seitsemän
kunnan yhteinen kunta. Eli toisin sanoen pienin askelin seutuyhteistyötä tiivistämällä
päästään
perustamaan vapaaehtoisesti suurkunta, joka alueen kansalaisten
kannalta on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu on
todella mielenkiintoinen, ja tulin tältä paikalta
myös muutaman ajatuksen vielä lausumaan, itse
reippaan neljännesvuosisadan näitä kysymyksiä eri
tasoilla mukana eläneenä ja seuranneena.
Loppujen lopultahan kysymys on todellakin siitä, niin
kuin ed. Ahti Vielma sanoi, mikä on kuntalaisten paras.
Siihen pitää pyrkiä, ja silloin sen tiedon
pitäisi tulla sieltä kuntalaisilta, mikä on
meille paras, eikä niin, että ylhäältäpäin — olipa
sitten sanelija joku luottamushenkilö ylhäältäpäin
tai virkamies ylhäältäpäin — sanottaisiin,
mikä on sinulle paras, vaan että kuultaisiin nimenomaan
asukkaita ja heidän odotuksiaan ja toiveitaan. Silloin
päästäisiin parhaimpaan tulokseen.
Olen seurannut kotikaupunkini Keuruun kehitystä. Ensinnäkin
meihin on liitetty Pihlajavesi vuonna 69. Sitten naapurissa on liitetty
Koskenpää Jämsänkoskeen ja naapurissa
Pohjaslahti Vilppulaan. Olen seurannut, mikä on ollut näitten
liitettyjen kuntien kohtalo. Ikävä kyllä minkään
kohdalla ei ole ollut minkäänlaista eteenpäinmenoa,
vaan väki on puolittunut lähestulkoon siitä,
mitä se on ollut kuntaliitosta tehtäessä,
ja palvelut ovat lähestulkoon kadonneet. (Ed. Huotari:
Onko se liitoksesta johtunut?) — No, tämä on
sitten hyvä kysymys, onko tämä johtunut
liitoksesta vai ei. Saattaisi olla niin, että jos kunnalla
olisi ollut itsenäistä elinkeinopolitiikkaa, sillä olisi
saattanut olla vaikutusta vähän enemmän.
Tätä juuri pelkään, että silloin,
kun ollaan suuremmassa kunnassa, kunta osoittaa teollisuustontit
sieltä keskustaajamasta, osoittaa palvelut sieltä.
Kunta pyrkii keskittämään lääkäripalvelut,
sosiaalipalvelut, kaikki sinne kuntakeskukseen, sen uuden, suuremman
kunnan keskukseen, ja entiset pienemmät kunnat ovat sitten
helposti menettäjiä. Sieltä pienemmältä osa-alueelta,
joka ennen on ollut oma kunta, ei välttämättä saada
edes kovin paljon luottamushenkilöitä päättäviin
elimiin. Saattaa olla, että siellä vaaleissa epäonnistutaan,
ja sitten saattaa olla nämä käytännön
ihmissuhdeasiat sellaisia, että ne eivät sitten
käytännössä parhaimmalla tavalla
toimi. Toisin sanoen tämä on tarkoin pohdittava
kysymys, millä hallintomuodoilla voidaan toimia hyvin,
ja on tarpeen, että näitä kokeillaan.
Minusta meillä Haapamäellä, kun tehtiin
Suomen kuntahistorian ainutlaatuinen kokeilu, jota kesti neljännesvuosisadan,
kunnanhallituksen Haapamäen jaosto, siinä oli
ideaa, siis kunnan osa-alueen virallisessa hallintoelimessä.
Vaikka muistan, että itse kokousyhteyksissä todettiin, että tämä on
vähän semmoinen leikkikerho, jossa me emme päätä mitään
suuria, vaan meidän pitäisi olla tuolla kaupunginhallituksessa
päättämässä, niin siitä huolimatta,
kun nyt tuotakaan elintä ei ole ollut, kun kunnallisia
luottamuselimiä on vähennetty, siihen on jäänyt
tyhjä paikka. Sitä ei ole mikään
tuommoinen harrastusluontoinen kylätoimikunta sillä tavalla
voinut korvata. Eli näkisin, että pitäisi
selkeyttää tämä kunnanosahallinto.
Meillä oli 1960—70-luvulla vakavasti esillä kunnanosavaltuustot,
jotka olisivat olleet vaaleilla perustettavia, mutta meillä oli
neljännesvuosisadan kokeilu kunnallishallituksen valitsemasta kunnanosahallinnosta.
Mielestäni olisi aiheellista jossakin vaiheessa tutkia,
mitkä kokemukset siitä ovat. Tampereen yliopiston
aluetieteen laitos sitä on aikoinaan tutkinut, ja siitä on
tehty esitelmiä ja gradujakin, mutta tämän
suuntaisesta lähivaikuttamisesta olisi kysymys silloin,
jos halutaan kuulla ihmisten tahtoa. Kunnanvaltuusto, jos on pieni
kunta, tietysti edustaa sitä väkisin. Näkisin,
että kaikkein tärkeintähän meillä on, että kunnilla
on taloudelliset toimintaedellytykset.
Ei nykyinen kuntarakenne huono ole, vaikka sitä on
arvosteltu, mutta näitä kokeiluja kun tehdään,
niin minusta pitäisi muistaa ihminen ja kuntalainen tärkeimpänä eikä lähteä siihen
ajatukseen, että keskitetään jonnekin
keskustaajamaan, ja helposti käy niin, että sitten
tulee henkilö johtaville paikoille, olipa luottamushenkilö tai virkamies,
joka ei muista, mitä on sopimuksia tehden sovittu. Nyt,
kun kerron kuntaliitoksista tuosta lähipiiristäni,
niin silloin, kun niitä aikoinaan tehtiin, pyhästi
sovittiin, että sitten kirkon puolella seurakunnat jäävät
vaalimaan paikallista identiteettiä. Tänä päivänä nekin
ovat kadonneet osaksi isompaa kokonaisuutta. Eli jos jotakin sovitaan,
niin sen tukena toivoisi olevan niin vahvan lainsäädännön,
että se ei kovin helposti sitten muuttuisi.
Mutta, arvoisa herra puhemies, pidän tärkeänä,
että tästä asiasta on syntynyt vilkas
keskustelu ja hallintovaliokunta pääsee vaativaan
työskentelyyn.
Keskustelu päättyy.