Iivo Polvi /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva lakialoite kansaneläkelain 24 ja 42 b §:n ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta on osa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän köyhyydenvastaista kamppailua, jossa tavoitteena on helpottaa kaikkein pienituloisimpien asemaa suurituloisille myönnettävien verohelpotusten vaihtoehtona. Aloitteessa esitetään kansaneläkkeen määrää korotettavaksi 18 eurolla kuukaudessa. Lisäksi samalla esitetään perhe-eläkelakia, maatalousyrittäjien luopumistuesta annettua lakia ja maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annettua lakia muutettavaksi.

Kaiken kaikkiaan aloitteeseen sisältyy myös muita vaikutuksia. Leskeneläkkeen täydennysmäärän, luopumistuen täydennysosan ja sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosan enimmäismäärään tehtäisiin vastaava korotus, koska nämä yleensä ovat kytköksissä kansaneläkkeen määrään. Korotukset esitetään tulemaan voimaan ensi vuoden alusta.

Tasokorotus toisi parannusta erityisesti sellaisille pienituloisille eläkkeensaajille, jotka eivät ole hyötyneet veronalennuksista eivätkä liioin raippaveron alennuksista, kun raippaveroa on asteittain poistettu edellisen hallituksen toimenpitein. Nämä ryhmät eivät myöskään hyödy nyt 1.7. voimaan tuleviksi päätetyistä veronalennuksista.

Kun kansaneläkkeen tasokorotus korottaa myös kunnallisverotuksessa tehtävän eläketulovähennyksen määrää, niin seuraa siitä, että myös ne, jotka saavat työeläkettä, saavat tulonlisäystä. Suoraan tasokorotus koskee noin 685 000:ta kansaneläkkeensaajaa. Näistä osa saisi myös lisätuloa eläkevähennyksen nousun kautta. Tuo korotus toisi noin 200 000 sellaiselle eläkkeensaajalle, jotka eivät nykyisin saa lainkaan kansaneläkettä, myös kansaneläkkeen eläketulovähennyksen nousun kautta lisää eläketuloa.

Esityksen valtiontaloudelliset vaikutukset ovat noin 148 miljoonaa euroa eli suunnilleen viidesosa siitä määrästä, millä ensi vuodelle hallitus esittää verohelpotuksia, jotka kohdentuvat käytännössä pääasiassa suurituloisimpien hyväksi.

Aikaisemmin kristillisdemokraattien ryhmä on tehnyt myös aloitteen kansaneläkkeen tasokorotuksesta. Tämä aloite on merkittävästi laajempi. Siinä on otettu mukaan leskeneläkkeen saajat, ylimääräisen rintamalisän saajat, sotilasavustuksen saajat jne., joiden tulotaso tähän saakka on ollut kytköksissä tietyllä tavalla kansaneläkkeen määrään.

Kaiken kaikkiaan tämän aloitteen vaikutukset koskevat runsasta 900 000:ta kansalaista. He ovat käytännössä kaikki niitä, jotka eivät ole saaneet juurikaan verotuksen kautta käteen jäävään tuloon lisäystä, mitä täällä nyt jo tämän hallituksen kaudella on jaettu ja myös ensi vuodelle kai tullaan esittämään. Toivottavasti tämän lakialoitteen käsittely johtaa myönteiseen lopputulokseen. Tämän käsittely tarjoaa mahdollisuuden myös niille erityisesti keskustapuolueen edustajille, jotka vaalien alla vakuuttelivat ensi työkseen huolehtivansa kansaneläkkeen tasokorotuksista ja toisaalta vielä lupasivat tämän leikatun pohjaosan palautusta. Tässä on ensi askel siihen suuntaan, ja se antaa myös näille esityksen tekijöille mahdollisuuden osittain lunastaa niitä lupauksia, mitä vaalien edellä esittivät. Toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyy pikaisesti samaan lopputulokseen.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Myös tämä ehdotus eli kansaneläkkeen tasokorotus kuuluu kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. Pidän tätä ehdottomasti tärkeimpänä ja tarpeellisimpana eläkepoliittisena uudistuksena. Kun veronkevennyksillä pääministeri Vanhasen hallitus tavoittelee ennen muuta kansalaisten ostovoiman lisäämistä ja sitä myöten työllisyyden elpymistä, niin mielestäni ostovoimaa tuettaisiin parhaiten niin, että niiden ostovoimaa, joilla sitä tällä hetkellä on vähiten, tuettaisiin. Tämä aloite suuntaisi ostovoimaa nimenomaan sille väestöryhmälle, joka käyttäisi sen kotimaiseen kulutukseen, ja mielestäni aivan yhtä lailla ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmalla tavalla olisi tukemassa näitä hallituksen sinänsä hyviä tavoitteita.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Keskusta oppositiossa ollessaan äänestytti lähes joka vuosi kansaneläkeasioissa ensin pohjaosasta ja sitten myöhemmin tasokorotuksesta, ja vaalikentillä he myöskin lupasivat eläkeläisille, että tällainen tasokorotus on ensimmäinen tavoite heillä. Kun vaalit olivat ohi, takki kääntyi aika nopeasti ja eläkeläisten asiat unohtuivat. Hallitusohjelmassa näyttää olevan vasta ihan loppukaudelle pieni täky eläkeläisille, että eivät eläkeläiset ihan hermostuisi.

Kun olen kahdeksan vuotta kuunnellut sitä keskustalaisten eläkepolitiikkaa ja niitä lupauksia kentällä, mitä he ovat antaneet eläkeläisille, niin kyllä tämä aika tylyä kertomaa käytännössä nyt on, kun he pääsivät valtaan. Luulen, että aika moni äänestäjä on myöskin pettynyt ja ihmetellyt, näinkö tässä kävikin.

Kansaneläkkeen tasokorotus on ehdottomasti paras ratkaisu eläkepolitiikassa ja auttaa kaikista pienituloisimpien tilannetta ja vaikuttaa myös keskituloisten käteenjääviin tuloihin nimenomaan eläketulovähennyksen kautta. Kun tästäkin todennäköisesti teemme talousarvioaloitteen, niin sitten etenkin keskustalaisilla on mahdollisuus äänestää tämän mukana ja pistää arvot järjestykseen, kumpaa he pitävät tärkeämpänä: veronalennusta vai kansaneläkkeen tasokorotusta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kansaneläkkeen tasokorotus on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi ratkaisu kuin se, mihin hallitus on päätynyt, eli hallitushan on päätynyt siihen, että annetaan verohelpotuksia. Verohelpotuksethan euromääräisesti painottuvat tietenkin kaikista suurituloisimmille ihmisille. Heille tulee suurimmat verohelpotukset.

Tämä 18 euron tasokorotus, jota tässä lakialoitteessa esitetään, on suhteellisen vaatimaton, mutta kuitenkin se on sellainen, jolla olisi merkitystä kaikista pienimpiä eläkkeitä saavien tuloihin, merkittävä lisäys, ja tämä myöskin auttaisi erityisesti pientä työeläkettä saavien ihmisten toimeentuloa, sillä heitä on varsin paljon ja heitä tulee edelleenkin lisää monista eri syistä. Tosiasia on tänä päivänä se, että monet pelkällä kansaneläkkeellä elävät tai kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavat ihmiset ovat suurissa toimeentulovaikeuksissa erityisesti, jos he joutuvat sairauden kohteeksi. Silloin joudutaan valitsemaan, ostaako henkilö itselleen lääkärin määräämät lääkkeet vai ostaako hän kaupasta jokapäiväisen ruuan. Valintoja joudutaan tekemään kovasti, sillä meidän peruseläketasomme on kohtuuttoman alhainen eikä riitä läheskään aina edes kohtuulliseen toimeentuloon.

Arvoisa puhemies! Lopetan nyt juuri puheenvuoroni.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa poliittisen arvostelun kärki niin minun kuin ed. Huotarin puheissa on kohdentunut keskustaan, ja varmasti se on perusteltua siitä näkökulmasta, että niin keskustan oppositiopolitiikassa kuin myös keskustan taannoisessa vaaliohjelmassa tähdättiin näihin parannuksiin, tai ainakin äänestäjät niin asian ymmärsivät, että kun keskusta pääsee hallitukseen, eläkkeet nousevat ja minimiäitiyspäiväraha korotetaan työttömän peruspäivärahan tasolle.

Haluan kuitenkin kohdentaa tätä kritiikkiä myös sosialidemokraattien suuntaan. Kyllä on merkillistä, jos nämä parannukset estyvät tämän toisen, vasemmistossa olevan hallituspuolueen johdosta. Luulisi, että sosialidemokraatteja kiinnostaisi sosiaalisesti oikeudenmukainen lainsäädäntö, ja varmasti myös heidän äänestäjäkunnassaan on tällaisia uudistuksia odotettu.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aika ymmärrettävää, että erityisesti vasemmistoliiton taholla on tarvetta puhdistautua ja pestä käsiä niistä kahden edellisen hallituskauden eläkeläisiin kohdistuneista leikkauksista ja nyt sitten tuoda pöytään ikään kuin parempaa evästä. Näistä muun muassa keskustelimme Kuopiossa maanantaina eläkeläisjärjestöjen yhteistilaisuudessa, jossa myös todettiin se, että eläkeläisten asema tulee kohentumaan tämän vaalikauden aikana monestakin syystä. Me pystymme parantamaan terveydenhuoltoa, me pystymme kehittämään sosiaalipolitiikkaa ylipäätänsäkin, turvaamme kuntien taloudellisen aseman niin, että palvelut voidaan hoitaa, ja kolmantena vuotena myös kansaneläkkeisiin tulee tasokorotus. Indeksikorotukset toteutetaan ensi vuonnakin, 6—7 euroa per kuukausi. Ei sitä voi sanoa, että se on täysin hukkaan heitettyä tai tarpeetonta rahaa. Se on kaikki todellisuutta, mitä toteutetaan. Suunta tapahtuu kuitenkin parempaan.

Se, onko tässä riittävästi rahaa: Siihen tietysti voidaan itse kukin yhtyä varmasti, että pienituloisten asema ei ole ollut Suomessa koskaan kenenkään kannalta kadehdittava. Sen asian parantaminen on tietysti yhteinen eduskunnan asia, kuinka paljon me voimme taloustilanteen myötä sitten parantaa kansalaisten mahdollisuuksia pärjätä eduskunnan hyväksymien päätösten kautta ja muillakin ratkaisuilla. Siihen liittyy hyvin monta kysymystä.

Arvoisa herra puhemies! Tämän halusin ihan lyhyesti todeta täällä. Voisin myös toisaalta kysyä, kun sosiaaliturvan eduista puhutaan, olisiko vaikka esimerkiksi lapsilisien korotukset pitänyt jättää ensi vuonna pois ja vastaavasti käyttää se johonkin muuhun.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi ei varmaankaan ehtinyt lukea tätä meidän lakialoitettamme, jossa kerrotaan, että kysymyksessä on vaihtoehto hallituksen antamille veronalennuksille, eli kun hallitus esitti elvyttämismielessä veronalennuksia, niin me esitimme suurin piirtein saman suuruisen summan pienimpien päivärahojen korotuksia ja yhdistelmätuen korotusta ja muutamia muita asioita ja kerroimme kansalaisille, mitä kaikkea tällä veronalennuksella olisi saatu aikaan. Väitän, että tämä olisi ollut elvyttävämpi ratkaisu kuin se, että kansanedustajien ja muiden hyvätuloisten tilipussiin kilahti lisää rahaa. Sen takia tämä ei ole mitään pyykinpesua, vaan ihan vaihtoehtoinen ratkaisu veronalennuksille.

Korostan keskustalaisille vielä: Miksi lupasitte kansalaisille? Te lupasitte ummet ja lammet. Täällä on kiertänyt muun muassa ministeri Hyssälän vaalivihkonen, jossa hän on luvannut oliko se jotain 300 euroa peräti kansaneläkkeen tasokorotusta tai jonkun aivan huikean summan. Eli on luvattu kansalaisille enemmän, kuin mitä toteutetaan. Meidän summamme on kohtuullinen eli 18 euroa. Sen olisi voinut ihan hyvin toteuttaa myöskin tässä, jos hallitusta olisi kiinnostanut köyhien asia. Tässä hallitusohjelmassa luvataan melkein kaikki; ainut, mikä sieltä puuttuu, on köyhien asia. Se ei ole hallitusta kiinnostanut.

Ihan lopuksi sanon vain sen ed. Räsäselle, että sosialidemokraatteja kiinnosti pääasiassa viime kaudellakin eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun alentaminen, joka hyödytti eniten hyvätuloisia eläkeläisiä. Meidän tehtävämme ja meidän vaatimuksemme oli koko ajan siellä kansaneläkkeen tasokorotus, ja saimmekin sitten siihen korotuksen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä vasemmistoliiton esitys on aivan puollettavissa. On hyvä, että nyt alkaa tällaisia esityksiä tulla, kun ensin on kahdeksan vuotta oltu hallituksessa samaa jalkaa sosialidemokraattien kanssa. Tämä on aivan oikein. Näin pitää menetellä, että näihin pienimpiin eläkkeisiin tulee korotusta. Se on ostovoimaa. Se on sosiaalisesti oikeudenmukaista. Me kansanedustajat saimme suuremman palkankorotuksen kuin pienintä kansaneläkettä saavat ihmiset saavat kuukaudessa rahaa. Ei ole mikään ihme, että tästä joutuu tentattavaksi tuolla turuilla ja toreilla, vaikka oma palkkamme ei ollut meidän käsissämme. Mutta tämä toisten ihmisten peruseläke, se on meidän käsissämme. Kyllä perussuomalaiset tukevat ilman muuta tätä vasemmistoliiton esitystä myös silloin, kun siitä äänestetään täällä salissa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toistamatta ed. Rossille kaikkea sitä, mitä yhdessä eläkeläisten kanssa maanantaina Kuopiossa keskustelimme, totean, samoin kuin osittain ed. Soinillekin, että vasemmistoliiton ei tarvitse puhdistautua mistään. Vasemmistoliitto hallituksessakin ajoi tätä linjaa: kaikkein pienituloisimpien etujen puolustamista. En ryhdy tässä käymään läpi sitä, miksi se ei voinut toteutua. Me olimme eri asemassa hallituksessa kuin keskustapuolue on nyt. Vasemmistoliitto ei ollut hallituksen suurin ministeriryhmä, mitä keskustapuolue on. Sen vuoksi olisi ehkä voinut odottaa, että jos haluttiin pitää kiinni niistä lupauksista, jotka ennen vaaleja annettiin, niitä nyt olisi toteutettu, kun se olisi ollut konkreettisesti mahdollista.

Korostaisin sitä, mihin ed. Räsänen jo viittasi, samoin kuin ed. Huotari, että jo vanhan keynesiläisen talousteorian mukaan, kun katsotaan, mitä nämä elvytyspanostukset talouteen merkitsevät, ratkaisevaa on eri väestöryhmien säästämisalttius. Mitä suurempi se on, sitä pienemmät nämä impulssivaikutukset ovat. On aivan selvää, että eläkeläisille tulevan tasokorotuksen osalta säästämisalttius olisi paljon pienempi kuin esimerkiksi kansanedustajien palkankorotuksissa tai kansanedustajien veronalennuksessakin, joka on huomattavasti suurempi kuin kansaneläkeläisillä, jos he nyt ylipäätään veronalennusta saavat. Tämän vuoksi kysymys on nimenomaan linjavalinnasta, siitä, kenen etua ajetaan, ja samalla siitä, miten pyritään saamaan aikaan paras mahdollinen talouden elvyttämisvaikutus.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rossi käsittelee tosiasioita aika valikoivasti. Ensin on toki myönnettävä se, että muutaman viime vuoden aikana on tehty kipeitä ratkaisuja ja leikkauksia, mutta samalla on syytä muistaa, että ne johtuvat Ahon johtaman porvarihallituksen konkurssipesän selvittelystä. Sinä aikana otettiin joka viikko keskimäärin miljardi markkaa uutta lainaa, josta huolehtiminen kaatui seuraavalle hallitukselle. Se on yksi tosiasia, joka on syytä pitää mielessä.

Tuo lakialoite, niin kuin täällä on aikaisemmin todettu, on vaihtoehto niille veronalennuksille, joita tämä hallitus jakaa suurituloisille. Se edustaa vain noin viidennestä siitä summasta ja koskettaa kuitenkin noin 900 000:ta kansalaista. Eli se on minusta aivan kohtuullinen osuus sille väestöryhmälle, joka käytännössä ei, pääosa siitä, tule saamaan verohelpotuksia.

Yksi tosiasia, minkä ed. Rossi unohti tietoisesti niin eilen siinä eläkekeskustelussa kuin unohtaa nyt, kun hän väittää kuntien taloudellisen aseman kohentuvan. Eihän näin tapahdu. Kuntaministeri Manninen muun muassa avoimesti myöntää sen, että kuntien talous on selvästi kääntymässä pakkasen puolelle noin 400 miljoonaa euroa joka vuosi tulevina vuosina. Miten se voi kohentua? Se on varmaan jotain uutta, korkeamman tason matematiikkaa, jota minulle ei ole vielä edes selvitetty.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Ed. Rossille totean, että kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin mahtuvat niin kansaneläkkeiden tasokorotukset kuin lapsilisäkorotus. Kaiken lisäksi korottaisimme lapsilisiä kaikille lapsille, ei ainoastaan hallituksen valitseman yksi lapsi -politiikan mukaan perheen ensimmäiselle lapselle. Sen sijaan emme alentaisi alkoholiveroa — emme lähtisi hätiköimään tässä kysymyksessä — emmekä niin mittavasti tuloveroja kuin hallitus esittää.

Täällä todettiin, että vasemmistoliitto ajoi hallituksessa viime kaudella eri linjaa, ja varmasti näin onkin. Kyllä vasemmistoliitto kamppaili monessa kysymyksessä, sen saattoi sivusta seuraten todeta, mutta tuki kuitenkin loppuun asti niin Lipposen ensimmäistä kuin toista hallitusta ja käytännössä äänesti esimerkiksi tätä nyt esitettyä ehdotusta vastaavia esityksiä vastaan, joita viime kaudella muun muassa kristillisdemokraatit esittivät.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En ole pitkään aikaan muistanutkaan, miten on mukavaa puolustaa hyvää hallitusta. Äsken tuolla työhuoneessa keskusteluja kuuntelin ja aika lailla yksipuoliseksi havaitsin ja ajattelin, että tulenpa tänne, että nyt oppositiokin viihtyy salissa pidempään.

Arvoisa puhemies! Muutamia asioita, kysymyksiä nousi esille, joihin haluan tässä nyt sitten ottaa kantaa.

Ensinnäkin, ed. Huotari, miksi te sitten leikkasitte edellisten kahden hallituskauden aikana eläkeläisiltä? Miksi niiltä pienituloisimmilta leikattiin? (Ed. Huotari: Ei ole leikattu pienituloisimmilta, ed. Rossi!) Miksi poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa? Kansaneläkkeen pohjaosa, esimerkiksi, miksi se poistettiin? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihinka ed. Virtanen vasemmistoliiton uutena edustajana on viaton, ja minä en hänen kanssaan ryhdy enempää kättä vääntämään, muuta kuin totean vaan sen, että näin se ryhmä, jossa olette nyt sitten, kuitenkin teki, ja tässä suhteessa tämä nyt vain näin on.

Kun ed. Polvi sanoi savolaisena, että allekirjoittanut käsittelee tosiasioita aika valikoivasti, niin jääköön se nyt sitten toisen savolaisen lausumaksi, enkä minä nyt siihen oikeastaan sen enempää puutu. Yhtä hyvin minä voisin lähteä sanomaan, että ne 90-luvun talouslaman juuret juonsivat aika pitkälti 80-luvulle Holkerin hallituksen ajoille. Kun tätä lähdetään käymään läpi, niin emme ikinä pääse tästä suosta ylös. Aina voimme katsoa taaksepäin ja syytellä joitakuita toisia. Varmaan Ahon hallituksenkin aikaan tehtiin virheitä, joskin me tiedämme, että silloin taloustilanne oli aivan toinen. Me joudumme tänäkin päivänä ja tulevaisuudessa pitkään kestämään vielä tuon talousajan johdosta syntyneitä vaikeuksia. Se näkyy meidän valtionvelkamme määrässä.

Mutta mieluusti katsokaamme sitten eteenpäin. Kun keskusta on suurimpana eduskuntaryhmänä ja johtavana hallituspuolueena tällä hetkellä, niin totta kai meidän vastuumme on siinä, että me vastaamme myös niistä vaalien alla ja eduskunnassa monesti äänestetyistä asioista. Se on selvää, jokainen meistä sen ymmärtää, että kaikkea sitä, mitä jokainen oppositio kulloinkin lupaa, ei varmasti pystytä seuraavan vaalikaudenkaan aikana ehkä toteuttamaan. Kymmenen vuotta tässä valtakunnassa kuitenkin on monissa asioissa jouduttu tinkimään varsin paljon, ja ennen kuin ollaan niin sanotulla tyytyväisellä tasolla, voi olla, että tässä talossa ei ole ketään nykyisiäkään edustajia. Milloin sitten ihminen on tyytyväinen, se on tietysti isompi kysymys kaiken kaikkiaan. Mutta kyllä jos joku edustaja väittää, että tämän hallituksen aikana täällä ei ole tehty moniin sellaisiin asioihin, joissa on aiemmin leikattu, nyt positiivista korjausta eteenpäin — tietysti talousarvio sen tulee osoittamaan — haluanpa sen sitten ihan aidosti kuulla.

Ed. Polvi sanoi kuntataloutta erinomaisesti tuntevana kansanedustajana, että kuntien talous on menossa huonompaan suuntaan. Siellä on hyvin monia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen. Valtio omalta osaltaan kuitenkin edesauttaa kuntien mahdollisuuksia pärjätä. Eikö se ole jotain, että nyt sitten kuitenkin nostetaan jälleen kuntien indeksitarkistukset edes 75 prosenttiin, kun ne olivat teidän hallituksenne aikana 50:ssä? Se on askel parempaan. Ei voi sanoa, että kaikki on hallituksen syytä. Sitä, miksi kuntataloudessa on muita ongelmia, täytyy sitten tutkailla. Nyt me kompensoimme veroratkaisut kunnille täysimääräisesti. Sekin on sellainen asia, joka on syytä panna merkille.

Yhtä aikaa, kun toteutamme verouudistuksia, pystymme sijoittamaan myös vastaavan summan palveluihin (Ed. Huotari: Velkarahalla!) kuntien terveydenhuollon, sosiaalipuolen kehittämiseksi. Edustaja tuolla välihuudossa totesi, että velkarahalla. Kyllä, osittain sillä, koska kysymys on nimenomaan elvyttämisestä. Ahon hallituksen aikaan sanottiin, että olisi pitänyt elvyttää. Silloin itse asiassa valtio elvytti niin paljon kuin silloinen valtiovarainministeri Viinanen kykeni hankkimaan valtakuntaan rahaa. Tänä päivänä tuo elvyttämisen määrä toki on siihen nähden pienempää. Me joudumme tekemään sitä osittain velkarahalla. Se on totta.

Kaikki tämä tietysti loppuseltaan riippuu siitä, miten meidän kasvumme kehittyy. Kun ensimmäinen vuoden neljännes oli kansantalouden kehityksessä miinuksella, nyt on olemassa ennusmerkkejä ja oireita siitä, että taitaa ollakin sieraimet veden pinnalla. Onko talouskasvussa käännettä tapahtumassa parempaan, sen me näemme ajan myötä. Suomen Pankkikaan ei sitä vielä pysty selkeästi ja varmasti sanomaan. Kyllähän Vanhasen hallitus tietysti elää hyvin paljon sen päälle, miten talouskasvu tulee kehittymään. Jos se menee heikompaan, niin silloin tietysti budjettia ja kehyksiäkin joudutaan arvioimaan jopa uudelleen. Mutta jos se menee parempaan suuntaan, se antaa silloin varaa myös siihen, että myös kansalaisten sosiaaliturvassa mennään eteenpäin.

Sitten ed. Räsänen, joka poistui nyt paikalta, olisi mielellään kuullut, paljonko se hieman maltillisempi veronalennus olisi sitten ollut. Vaalien allahan keskusteltiin eri puolueiden kesken, mikä se veronalennusten taso olisi ollut. Vasemmistoliiton taholla kyllä todella hyvin usein sanottiin, että mieluummin palvelut kuin veronalennukset. Se pitää ihan paikkansa. (Ed. Huotari: Selkeästi sanottiin!) — Kyllä, tämä pitää paikkansa. — Toisaalta, pitää ajatella suomalaisen työn verottamista kansainvälisissä vertailuissa. Asiaa täytyy katsoa hieman niinkin. Sama pätee myös tähän mainittuun alkoholiverotuskysymykseen: on pakko todeta, että ei meillä ole varaa siihen, että Suomi ajautuu uudelleen salakuljetukseen, trokaukseen, siihen, mikä on vuosikymmeniä sitten Suomessa pystytty näkemään. Kyllä tänne pirtua pystyttiin tuomaan silloin, kun maassa oli kieltolaki. Jos nämä verorajat ovat liian suuret, me tiedämme jokainen, että se johtaa uusiin ongelmiin, ja näin ollen meidän on pakko seurata tätä kansainvälistä kehitystä tältä osin. Me emme ole sellaisessa lintukodossa, jossa me voisimme sanoa puhtaasti, että nämä asiat ovat meidän. Se on sen kansainvälisen yhteistyön hintakin, jossakin suhteessa pakko todeta tietysti, että valitettavasti.

Herra puhemies! Ihan lopuksi vaan, että kyllä kaiken kaikkiaan näiden niin sosiaalietuisuuksien, eläkkeiden, muiden vastaavien, joista viime kädessä eduskunta on vastuussa, taustalla on se, miten talous kehittyy, miten työpaikkoja syntyy, miten yrittäjyys tässä maassa kulkee eteenpäin. Siinä mielessä hallituksella on todella iso missio edessään yrittäjyysohjelman kautta muun muassa parantaa tässä maassa työn tekemiseen ja yrittämiseen liittyviä edellytyksiä, ja sitä kautta myös tavallisten, kaikkien muidenkin, kansalaisten elämän edellytyksiin on saatavissa parannuksia.

Totean tässä yhteydessä, että en valitettavasti voi koko illaksi jäädä tänne, vaikka olen vähän härnännytkin keskustelijoita, mutta vähän aikaa pystyn olemaan paikalla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossille on pakko sanoa, että tällä hallituksella sekä on rahaa että ei ole rahaa. Sillä on rahaa veronalennuksiin, tosin velkarahalla, mutta sillä ei ole rahaa kaikista pienituloisimpien ihmisten etuuksien korottamiseen. Eli sillä ei ole rahaa kansaneläkkeen tasokorotukseen ennen kuin viimeisenä vuonna vasta täkyksi seuraaviin vaaleihin; sillä ei ole rahaa ensi vuonna nostaa minimiäitiyspäivärahaa, vaikka pääministeri puhuu lämpimikseen tuolla perhepolitiikan puolesta; sillä ei ole rahaa nostaa lapsilisiä muille kuin yhdelle lapselle eikä ole rahaa siihen, että toimeentulotuella olevat lapsiperheet saisivat minkäänlaista hyötyä tästä lapsilisän korotuksesta. Tämä ratkaisu tehtiin nimenomaan Ahon hallituksen aikana, että toimeentulotuen normiin sisällytetään lapsilisä. Se oli leikkaus lapsiperheille, kaikista köyhimmille lapsiperheille, mutta sillä lailla ikään kuin siististi hoidettu, että se ei näyttänyt niin pahalta, koska nämä kaikista pienituloisimmat lapsiperheethän eivät yleensä kovin paljon meteliä asioistaan pidä. Sen sijaan eläkeläiset ovat olleet aika usein täällä eduskunnassa lähetystöinä.

Teimme tämän vaihtoehtoisen esityspaketin, nimenomaan veronalennuksille vaihtoehtoisen, koska ennen vaaleja sanoimme, että mieluummin palvelut, mieluummin korotuksia pienimpiin etuuksiin kuin veronalennus.

Ed. Rossi täällä sanoi, että meillä on kansainvälisesti korkea verotus. Se riippuu, mihin vertaamme. Jos vertaamme Viroon, totta kai on, mutta haluammeko me mennä Viron tasolle? Jos me haluamme verotuksessa mennä Viron tasolle, niin silloin meille kyllä käy huonosti, silloin saamme heittää hyvästit hyvinvointiyhteiskunnalle ja palvelujärjestelmille. Sitten jos vertaamme esimerkiksi Britanniaan, niin siellä maksaa kaikki. Siellä maksaa yliopisto, siellä maksaa peruskoulutuksesta lähtien. Perheet joutuvat maksamaan todella paljon siitä, että lapset pääsevät yksityiskouluun, ja jokainen itseään kunnioittava vanhempi haluaa lapsensa yksityiskouluun, koska lapsen tulevaisuus on kiinni siitä, missä hän on ensimmäisen luokkansa aloittanut eli minkälaisessa koulussa.

Tästä päästään siihen, minkälaisen yhteiskunnan me haluamme, ja minusta on aivan liian yksinkertaista verrata pelkästään verotusta, kun verrataan kansainvälisesti näitä talouksia. Monesti perheellä menee paljon enemmän muina kustannuksina juuri niissä maissa, joissa on alhaisempi verotus kuin Suomessa, eli silläkin on oma arvonsa, että verotuksen kautta hoidetaan yhteisiä palveluja ja ne ovat pienituloisille ja isompituloisille saman arvoisia.

No, tästä kansaneläkkeen tasokorotuksesta: On pakko vielä puuttua kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen, koska siitä näyttää olevan niin paljon vääriä käsityksiä. Minä sattumalta tiedän sen, kun olen ollut mukana tekemässä niitä erittäin kipeitä ratkaisuja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Olen opetellut vuonna 95 koko eläkejärjestelmän, kun kaikkiin niihin tehtiin muutoksia enkä aiemmin niitä kovin hyvin tuntenut. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ei koskenut kaikista pienituloisimpia eläkeläisiä. Siellä on neljä erilaista tuloryhmää, mutta raja oli noin 3 600—3 800 markkaa, jonka alle menevistä eläkkeistä ei leikattu yhtään mitään. Nyt minä toivon, että keskustalaiset muistaisivat tämän — viime kaudella useaan kertaan muistutinkin siitä — että kaikista pienituloisimmilta eläkeläisiltä ei leikattu, vaikka eläkeliiton aktiivit näin omissa kokouksissaan mainitsivat useita kertoja. (Ed. Rossi: Oliko se sitten oikein?)

Minun mielestäni kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ei ollut oikea ratkaisu, eikä myöskään sairauspäivärahan minimin leikkaus, joka tehtiin. Nämä kaksi olivat hyvin perustavia ratkaisuja tässä pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa on taattu kaikille se perusosa. Okei, jos oli vähän rahaa ja päädyttiin siihen, että pohjaosa leikataan, niin sen rajan olisi pitänyt olla pikkuisen korkeampi, tai aika paljonkin korkeampi, mutta sitten siitä sitä säästöä ei olisi tullut.

Muistutan, että tämä oli myös ideologinen ratkaisu joillekin puolueille. En käy tässä sitä sen enempää läpi, mutta sillä haluttiin Kansaneläkelaitoksen valtaa pienentää, että Kansaneläkelaitos ei olisi ollut enää tekemässä päätöksiä eläkkeistä. Niin nyt on käynytkin, Kansaneläkelaitos on vain pientä osaa eläkepäätöksistä tekemässä. Eli siellä on myös tällaisia taustoja.

Nyt sitten, kun viime kaudella eläkeläisille ruvettiin palauttamaan osa näistä ratkaisuista ja palautettiin muun muassa tämä Ahon hallituksen aikana asetettu raippavero eli ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, niin se maksoi siis todella paljon, että tämä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu vuosien varrella alennettiin. Se maksaa yhä edelleen Kelassa paljon, koska Kelan rahoituspohja osittain sitä kautta murtui. Se oli poliittinen valinta, jossa emme pärjänneet hallituksen sisällä niin hyvin, että olisimme saaneet painopisteen enemmän sinne kansaneläkkeen tasokorotuksen puolelle, jota aluksi yksin ajoimme. Vihreät ja Rkp olivat sitten siinä mukana, mutta nämä kaksi isompaa puoluetta eivät olleet niinkään kiinnostuneita siitä. Nyt onneksi näitä vaaleja edeltävässä vaalikampanjassa suurin piirtein kaikki puolueet — kokoomus ei tainnut olla, en ole ihan varma siitä — olivat sitä mieltä, että kansaneläkkeen tasokorotus on se oikea ratkaisu, millä eläkkeitä ylipäätään pitäisi korottaa.

Olennaistahan tässä on se, mitä nyt kritisoidaan, että ennen vaaleja keskusta niin voimakkaasti ajoi eläkeläisten asioihin parannuksia ja luetteli ne asiat, mitkä on ennen hoidettu huonosti. Ennen vaaleja me sanoimme, että mieluummin nämä asiat hoidetaan kuin annetaan veronalennuksia. Minäkin esimerkiksi jouduin monessa vaalipaneelissa toppuuttelemaan näitä keskustan lupauksia, että älkää nyt noin paljon luvatko, kun tiedetään, että rahaa ei kaikkeen riitä, mutta silti kyllä niitä lupailijoita riitti. Täytyy tässä yhteydessä sanoa Paula Lehtomäen, nykyisen ministerin, kunniaksi se, että hän ei ollut kyllä ensimmäisenä lupaamassa, mutta muita lupaajia kyllä sieltä keskustan riveistä riitti.

Toinen, mitä keskustalaiset ovat hokeneet tässä vuosien varrella, on se, niin kuin tänäkin iltana aiemmissa keskusteluissa kuulimme, että väitetään, että viime vuosina kuntataloutta on leikattu. Viime vuosina ei ole leikattu. Viime vuosina on annettu sinne lisää rahaa, 2000-luvulla. 1990-luvulla kyllä jouduttiin leikkaamaan, niin joutui Ahon hallitus ja niin joutui Lipposen ensimmäinen hallitus. Toivon, että näissä asioissa ihan reilusti kerrotaan se, mitä on tapahtunut.

Toivotaan, että hallitukselta nyt riittää näihin palveluihin rahaa, mutta mikäli teette vielä enemmän veronalennuksia kuin hallitusohjelmassa olette luvanneet, niin silloin kyllä rahaa ei kaikkeen riitä. Ikävä kyllä se on sitten teidän arvovalintanne, josta te joudutte myöskin vastaamaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana, mikä tässä on ydin. Ydin on kaikista pienimmät kansaneläkkeet, ne kaikista heikoimmassa asemassa olevat eläkeläiset. Sinne tarve on suurin, se on selvä. Nyt otetaan velkaa, ja kyllähän me olemme sellaisessa Emu-korsetissa, että ei mene kuin pari vuotta, niin valtiovarainministeriön virkamiehet sanovat, että kilpailun takia ja ettei kyvyt karkaa maasta annetaanpa taas sinne yläpäähän vähän verohelpotuksia. Sitten me tulemme sen huomaamaan, jos Ruotsin kansa kaikesta aivopesusta huolimatta jättäytyy Emun ulkopuolelle. Ei se Ruotsia haittaa, se on heille edullinen ratkaisu, mutta sitten me oikein näemme, mimmoinen on oman valuutan ja itsenäisen rahapolitiikan arvo. Ruotsissa vasemmisto vastustaa Emua ja vihreät vastustavat Emua, mutta täällä ollaan täysillä tässä eurokurissa mukana, joka syövyttää nämä pienempituloiset ja antaa suurituloisille verohelpotukset.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Ed. Rossi on aivan oikeassa siinä, kun hän toteaa, että valtio omalta osaltaan tukee kuntien toimintaa, näinhän on, ja edelleen siinä, että hallitus lupaa kompensoida kunnille aiheutuvat verotulon menetykset. Mutta sehän ei suinkaan riitä kuntien talouden vahvistamiseksi, kun samanaikaisesti osoitetaan lisävelvoitteita, edellytetään lisätehtäviä. Otetaan nyt esikoululaisten koulumatkat, Kansallinen terveysohjelma, koululaisten aamu- ja iltapäivähoito jne. Kaikki sinänsä hyviä asioita, mutta kun niihin ei osoiteta valtion toimesta riittävää rahoitusta, se väistämättä johtaa siihen, että kuntien talous entisestään kiristyy.

Se, että kustannustason muutos huomioidaan 75-prosenttisesti, ei vielä riitä kattamaan sitä todellista kustannusten muutosta, eli sekin kuitenkin edelleen vaikeuttaa kuntien talouden tasapainoa riippumatta siitä, että se on korkeampi kuin aikaisemmat korotukset olivat, ja aikaisemmin kuntien verotulot kasvoivat, mutta nyt ne tulevaisuudessa tulevina vuosina eivät kasva, eivät tänä vuonna eivätkä ensi vuonna. Se on otettava huomioon silloin, kun kuntien taloutta arvioidaan ja siitä käydään keskustelua.

Kaiken kaikkiaan tämä lakialoite on vaihtoehto niille veronalennuksille, joita keskusta näyttää olevan työntämässä suurituloisille. Tässä on lähtökohtana nimenomaan pienituloisille suunnatut tulonlisäykset.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama huomio.

Ensinnäkin kun täällä on puhuttu Suomen verotuksen korkeasta tasosta ja viitattu Viroon, niin totean, että sosiaali- ja terveysvaliokunta oli Viron sosiaali- ja terveysministeriön vieraana pari viikkoa sitten. Yllätykseksemme kuulimme, että kyllähän siellä yritysten veroaste todellakin on merkittävästi matalampi kuin Suomessa ja myöskin kansalaisten, mutta vastavuoroisesti yritykset ja kansalaiset maksavat huomattavan korkeaa sosiaaliveroa tai sosiaalimaksua, yritykset esimerkiksi 34 prosenttia, joka merkittävästi tasoittaa kokonaisveroasteiden eroa. Suomessa jostain syystä tämä ei ole kuitenkaan saanut ansaitsemaansa julkisuutta.

Toinen havainto on, että tässä samaisessa eläkeläispaneelissa, jossa ed. Rossin kanssa olimme, järjestettiin äänestys, haluavatko eläkeläiset mieluummin miljardin eläkkeitten nostoon vai sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseen, ja 120-päisestä yleisöstä 119 oli sitä mieltä, että mieluummin palveluihin.

Kaiken kaikkiaan, kun veronalennuksetkin ovat elvytystä, mitä vanhana keynesiläisenä en ihan helposti kiistämään ryhdy, niin minusta tässä olennaisin kysymys on kuitenkin se, ovatko tällä tavalla rakennetut veronkevennykset, jotka suuntautuvat nimenomaan suurituloisille ja jättävät kaikkein pienituloisimmat ilman, paras keino saada talous pyörimään niin, että verotuloja jatkossa tulee lisää. Vai olisiko nimenomaan siitä syystä pitänyt tehdä toisin? Joka tapauksessa siitä syystä se olisi pitänyt tehdä, että silloinkin kun menee hyvin, kaikkein pienituloisimpia ei pidä jättää yksin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on tavattoman tärkeä, ja sitä varmaan tässä syksyn aikana voidaan käydä, mutta on hyvä jo aloitella ja herätellä ihmisiä, edustajia, miettimään, missä me menemme.

Täällä on paljon puhuttu 90-luvun ratkaisuista, ja omalta osaltani kannan kyllä vastuuta 90-luvun alun päätöksistä Ahon hallituksen aikana. Se hallitushan kiristi veroja, sääti ylimääräisiä maksuja ja leikkasi etuuksia. Ei niitä kukaan ilkeyttään tehnyt, mutta tilanne oli pakon sanelema. Työttömyys kasvoi hurjasti, maailmalla vallitsi syvä lama, Neuvostoliitto, sosialistinen systeemi, romahti, ja idänkauppa laski yhtäkkiä tavattoman alas, ja monet muut tekijät vaikuttivat siihen, että oli pakko tarttua kovin ottein kansan- ja valtiontalouden tilanteeseen.

Helpoksi sitä ei tehnyt se, että edellinen hallitus oli lisännyt valtion menoja hurjaa vauhtia. Silloin vielä elettiin aika pitkään Ahon hallituksen alkuaikoina sitä aikaa, jolloin piti täällä saada säästölakeihin sopimus sillä tavalla, että oppositio ei äänestänyt niitä lepäämään. Nythän hallituksella ei sellaista ongelmaa enää ole ollut kymmeneen vuoteen, että olisi tarvinnut sen tyyppisiä neuvotteluja käydä, ja se varmasti näkyi myös erityisesti Lipposen ensimmäisen hallituksen, mutta myös osittain toisenkin hallituksen politiikassa. Toki ne olivat laajapohjaisiakin hallituksia, mutta myös veivät suvereenisti läpi tahtonsa. Varsinkin Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelman liitteenä olleet kaikkien sosiaalietuuksien ja erityisesti kaikkien lapsiperheitä koskevien etuuksien leikkaukset olivat rumaa politiikkaa siinä vaiheessa, kun kansantalous ja valtiontalous oli kuitenkin jo lähtenyt selvään, vahvaan kasvuun vuodesta 94 lähtien.

Tämä on tosiasia, joka näkyy kaikista tilastoista. Tärkeää olisi uusienkin vasemmiston edustajien — ja miksei myös muiden, mutta ei täällä kaikkia nämä asiat niin kiinnosta — ja varsinkin niiden, jotka täällä puhuvat, kaivaa Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelma esille ja katsoa se liite, joka oli eräänlainen Liisan lista, jossa kaikkiin etuuksiin ja erityisesti todellakin lapsiperheitten etuuksiin tartuttiin ankaralla kädellä.

Mutta kun nyt on puhe eläkeasioista, niin myös eläkeläiset olivat siinä kovan kohtelun alaisina: pohjaosa leikattiin suurelta osalta eläkeläisiä kahteenkin kertaan; indeksikorotuksia ei annettu kasvun aikanakaan; tasokorotus kansaneläkkeisiin, näihin pienimpiin eläkkeisiin, tuli vasta joskus vuonna 2001 eli Lipposen toisen hallituksen aikana; kansaneläkkeen lapsikorotukset poistettiin jne. Eli se lista on synkkä, joka oli Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelman liitteenä ja joka vietiin täällä läpi sellaisenaan meidän vastustuksestamme huolimatta.

Sitten kun tuli Lipposen toinen hallitus valtaan, siellä ei enää ollut leikkauslistoja, mutta ei siellä myöskään ollut sellaista politiikkaa suunniteltu, mitä esimerkiksi Ruotsissa tehtiin, kun Ruotsissa elettiin likipitäen samanlainen taloudellinen ahdinko 90-luvun alussa kuin Suomessakin. Ruotsissa vasemmiston johdolla palautettiin, sosialidemokraatit hallituksessa vasemmistopuolueen tuella palauttivat, ensimmäiseksi ne leikkaukset, joita oli sosiaaliturvaan tehty laman aikana. Vasemmiston politiikka Ruotsissa oli tällaista, se on todistettavissa. Siellä ei lähdetty sille linjalle, johon Lipposen toinen hallitus meillä lähti. Sehän ei palauttanut yhtään mitään etuuksia, joita se oli leikannut vielä nousun vuosina 95—99, vaan Lipposen toinen hallitus aloitti veronkevennykset ja antoi ne hyvätuloisia selkeästi ja vahvasti suosien.

Tällaista politiikkaa harjoittivat sosialidemokraatit, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja ruotsalaiset Lipposen toisessa hallituksessa. Samat puolueet ensimmäisessä hallituksessa leikkasivat perusturvaa ja toisessa hallituksessa, kun talous oli saatu vielä vahvempaan nousuun, kuin mitä ensimmäisen hallituksen aikana olikaan, talouskasvun hedelmät jaettiin hyvätuloisille. Kaikkein heikompiosaiset unohdettiin, velkasyrjäytetyt, lapsiperheet ja ennen kaikkea eläkeläiset, joilta vielä pohjaosaa leikattiin sitten tämän vuosituhannen puolelle asti. Tämä on se lähihistoria, mitä on tässä maassa tapahtunut. Se ei ole kovin kunniakasta, erityisesti, sanoisin, ei ole kovin kunniakasta vasemmistolle.

Mitä sitten nyt tapahtuu? Ainakin verolinjan osalta Vanhasen hallitus jatkaa samaa politiikkaa: hyväosaisia suosivaa veronkevennyslinjaa. Pieni ero on siinä, että Vanhasen hallitus ottaa velkaa valtiolle ja jakaa sen velan hyvätuloisille veronkevennyksinä. Sitä en pidä ollenkaan hyväksyttävänä ja pidän sitä jopa suorastaan vaarallisena politiikkana. (Ed. Rossi: Painotus pieni- ja keskituloisille!) Ymmärtäisin, jos kevennykset annettaisiin pieni- ja keskituloisille ja otettaisiin siihen velkaa. Sen jotenkin ymmärtäisin, koska se todella, niin kuin ed. Virtanen totesi, voisi elvyttää tässä tilanteessa ja tekisi kannattavammaksi, houkuttelevammaksi ottaa vastaan matalapalkkaisempiakin töitä, mikä olisi kansantalouden etu monella tavalla.

Mutta näin Vanhasen hallitus ei tee, vaan se ottaa miljardimäärän velkaa ja jakaa veronkevennyksiä suurituloisia edelleen suosien eikä paranna kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien perusturvaa. Lapsiperheet, täällä on jo todettu, saavat ensi vuonna sen 10 euroa ensimmäisestä lapsesta, mutta ei muuta, ja eläkeläiset eivät saa yhtään mitään. (Ed. Huotari: Kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet eivät saa edes sitä 10:tä euroa!) — Tietysti ne lapsiperheet, jotka ovat toimeentulotuen varassa, eivät saa sitäkään, koska se leikataan järjestelmällä pois. Se on kyllä asia, joka pitää eduskunnan korjata, jos hallitus tällaisen esityksen loppujen lopuksi tänne tuo. Se on aivan kohtuutonta.

Mitä sitten eläkeläisille tapahtuu? Tietysti kaikkein suurituloisimmat eläkeläiset, joita meillä keskuudessamme on tänä päivänä, saavat tämän veronkevennyksen hyödykseen, eli hallitus kyllä antaa heille sen tuen, mille ei ole minkäänlaista tarvetta. Mutta todellakin, kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset eivät veronkevennyksistä hyödy senttiäkään, mutta maksut kyllä varmaan nousevat heillekin. Toivon mukaan, ed. Rossi, ne teidän mainostamanne palvelut maakunnissa ja keskussairaaloissa ja muualla paranevat, niin kuin lupasitte. Se on tärkeää, että näin tapahtuu edes. Mutta todella, nämä meidän pienen eläkkeen varassa olevat eläkeläisemmekin ansaitsisivat heti eikä vasta joskus vaalitäkyjen aikaan tasokorotuksen, selkeän tasokorotuksen, näihin pieniin eläkkeisiin.

Kun vasemmistoliitto tässä lakialoitteessaan näin esittää, niin tuen tätä ilomielin ja totean, että meidän vaihtoehtobudjettimme sisältää aivan saman esityksen, jonka tulemme tässä myöhemmin nostamaan esille. Tässä on todella vakavan yhteiskunnallisen keskustelun ja ratkaisujen paikka. Meidän on käännettävä suuntaa tässä maassa. Ei ole oikein kohdella tällä tavalla meidän eläkeläisiämme, jotka ovat meille tämän hyvinvoinnin rakentaneet, maata puolustaneet ja tehneet niin paljon meidän hyväksemme, jotka nyt saamme nauttia täällä ansaitsemattomistakin palkankorotuksista ja muista etuuksista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustajien Huotari ja Kankaanniemi puheenvuorot kirvoittivat pomppaamaan puhujakorokkeelle ja palauttamaan vähän mieliin sitä, millä tavalla tähän päivään noin talouspoliittisesti ja finanssipoliittisesti on oikeastaan tultu.

Kun täällä on käytetty vertailuja muihin Pohjoismaihin, on mukava todella palauttaa ed. Kankaanniemen tavoin mieleen se, mistäs se tämä kaikki oikein lähti ja mistä sitten myöskin seuraa se lakialoite, jota nyt sitten varsinaisesti tässä käsittelen. Nimittäin vuosina 1987—90 toteutettiin rahamarkkinoiden vapauttaminen. Se tapahtui kaikissa Pohjoismaissa aivan samojen perusprinsiippien mukaisesti. Se prosessi itse asiassa käynnistyi vuonna 84, ja 85 ja 86 oli varsinaisia, miten sanoisi, hitaan etenemisen ennakoivia vaiheita, kunnes sitten tuli rakennemuutos, uusi hallitus 87, joka ilmoitti toteuttavansa tämän rakennemuutoksen, johonka sisältyi yhteiskunnallinen palvelutehtävä ottaa Yhdysvalloista ja Hongkongista ja Singaporesta bullettilainoja ja dumpata niitä Suomen lainamarkkinoille ilman mitään vakuuksia. Siitähän se kasinopeli sitten käynnistyi. Siitä sitten tultiin 90-luvun puolelle, ja sitten korot nousivat pilviin, lähes 20 prosenttiin, sitten tuli syöksykierre, konkurssit, työpaikkojen menetykset, taloudellinen lama jnp. Siis täydellisesti itse aiheutettu. On äärimmäisen mielenkiintoista todeta — paikalla on ed. Ulla Anttila — että meidän aatetoverimme ulkoministeri Joschka Fischer kertoo tästä toista versiota koko ajan eurooppalaisilla kentillä, että kaikki johtui DDR:stä ja siihen liittyvistä asioista. DDR:llä ei ollut mitään tekemistä näitten asioitten kanssa. Nämä olivat pohjoismaisittain aivan kotikutoista ongelmien kudontaa ja luomista ja sillä sipuli.

Kun on kysymys leikkauksista, joita nyt yritetään sitten palauttaa, niin minusta tämä leikkauspolitiikka pitää älyllisen rehellisyyden nimissä jaksottaa oikein: 91—95 Ahon hallituksen aikana oltiin pakkoleikkausten edessä. 60 miljardia markkaa valtio otti vuodessa vippiä lähinnä ulkomailta, mikä oli aivan kauheaa peliä. No, siinä tilanteessa oli pakko tehdä kaikki leikkaukset jnp., mutta se mikä on eräällä tavalla erittäin merkityksellistä juuri tässä hetkessä ja tämän lakialoitteenkin valossa, on nimenomaan se, että sitten keksittiin politiikkaan sellaisia asioita, joihin ed. Huotari äskeisessä puheenvuorossaan viittasi. Yksi oli kansanvakuutusjärjestelmän tietoinen alasajo ja hävittäminen. Se oli jännittävä asia sikäli, että sen takana oli valtiovarainministeri Iiro Viinanen, joka tältä samalta korokkeelta julisti, että ei muuta kuin amerikkalaisen järjestelmän mukaiseen vakuutusjärjestelmään vaan ja sillä sipuli.

Näinhän saa tehdä. Tämä trampoliiniporukka, joka on tässä salissa, trampoliinilta edelleen julistaa tätä samaa oppia, mutta jännittäväähän tässä on se, että tämä meni myöskin keskiviivan vasemmalle puolelle läpi. Sehän se tässä poliittisesti mielenkiintoista on eikä se poliittinen diversiteetti, että meillä on trampoliiniporukka tuolla oikeassa reunassa, joka tänä kesänäkin on tätä oppia julistanut. (Ed. Räsänen: Vihreisiinkin meni!) — Meni toki. Tulen siihen kohta. Meni meillekin, ja se on meillä yksi synkimpiä hetkiä omassa poliittisessa historiassamme sen takia, että aina kun tällaiseen järjestelmään puututaan, kuten kansanvakuutusjärjestelmään, ja se romutetaan (Eduskunnasta: Soininvaara!) — ed. Soininvaara oli siinä mukana, ei poliittista historiaa pidä uudelleen kirjoittaa, niin kuin Kiinassa tehdään — silloin pitää olla aina vaihtoehto, jos ollaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla liikkeellä, taikka ollaan sitten avoimesti poliittisia niin, että tiedetään, mitä se on, ja taas uusliberalismi on selvä asia ja trampoliinipolitiikka on selvä asia. Jokainen tietää, mitä se on ja mihin se johtaa sosiaalisesti.

Minusta ed. Huotarin puheenvuorossa oli se erinomainen piirre, että siinä sanottiin selvästi se, mitenkä nämä asiat loppujen lopuksi ovat, millä nimillä niitä pitää kutsua ja nimenomaan 90-luvun jälkipuolen politiikassa. Silloin tehtiin aktiivisia valintoja. Silloin kun Lipposen ensimmäistä hallitusta kasattiin, leikkaukset olivat tahdonvaraisia leikkauksia. Meiltä otettiin täydellinen vakuutus, että tehdään leikkaukset. Maatalousministerikin valittiin sen mukaan, että hän sitoutuu leikkauksiin. Ei ollut mitään muuta kuin että pääset ministeriksi, kun sitoudut leikkauksiin etkä kitise etkä väkise. Tämähän on historiallinen tosiasia.

Kun tässä oli tämä pohjoismainen vertailu-ulottuvuus, niin mielenkiintoista on todella se, mitkä olivat muut pohjoismaiset valinnat, kun sama pankkikriisi koettiin kaikissa Pohjoismaissa, aivan täsmälleen samasta syystä, sama ongelmatiikka 90-luvun alkupuolella taloudellisine taantumineen, lamoineen jnp. Ed. Kankaanniemi muun muassa viittasi näihin valintoihin aivan oikein, näinhän asianlaita oli. Ja missä eri kulttuureissa on tämä kaikki hoidettu? Norja Euroopan talousalueessa, Ruotsi Euroopan unionin jäsenyydessä, mutta ei Emussa, ja Suomi kaikessa mahdollisessa integraatiossa mukana.

Tämänhetkinen analyysi on se, että Norja on velaton, budjetit ovat noin 40 miljardia kruunua ylijäämäisiä ja on sijoitusvaikeuksia. Se, mikä siitä on myös ollut seurauksena, on ollut se, että Norjassa kustannustaso on hypännyt aivan pilviin. Ei suomalaisilla liksoilla paljon passaa Norjaan mennä matkustelemaan. Siellä on niin kallista kaikki. Oslo on lähestulkoon kalleimpia kaupunkeja koko maapallolla tällä hetkellä. Ruotsi on mennyt siinä välivaiheessa, ja Suomi on omaksunut juuri ne linjaukset Lipposen hallitusten aikana, joista puhuin, ja nyt itse asiassa nykyinen hallitus, Vanhasen hallitus, jatkaa ihan sitä samaa. Ei siinä oikeastaan politiikassa ole juuri mitään eroa. Se on niin kuin jatkumo sille aikaisemmalle menolle. Siinä menossahan mekin olimme mukana kahdessa hallituksessa.

Toisin sanoen, yritän tällä nyt vaan sanoa sen, että nyt kun olemme menossa kestoniukkuuden aikakauteen hyvin selvästi johtuen siitä, että maapallon luonnonvarat ehtyvät jnp., niin nyt kannattaa puhua arkirealistista kieltä, niin inhorealistista ja totuudenmukaista kuin olla voi. Jos menee lupaamaan, niin sellainen lupaaja pitää nostaa vastuuseen joka ikisestä pienestäkin lupauksestaan. Minä väitän, että se tulee olemaan tulevan budjettikeskustelun keskeisiä asioita, että nyt nostetaan kaikki vaalilupaukset tapetille ja katsotaan ja ammuskellaan niitä, jotka ovat hulvattomia luvanneet.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka ed. Rossi nimesikin minut viattomaksi vasemmistoliittolaiseksi kansanedustajaksi, kun olen uusi kansanedustaja enkä kuulemma sen vuoksi vastuussa siitä, mitä vasemmistoliitto on täällä ja hallituksessa aiemmin tehnyt, niin siitä huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että sieluni ei säilynyt viattomana sinäkään aikana.

Ennen tähän ammattiin ryhtymistä yritin pitää huolta 12 000:n kaikkein heikoimmassa asemassa olevan kuopiolaisen asumisesta ja siinä yhteydessä jouduin kyllä tuntemaan kohtuullista tuskaa myöskin siitä, mitä vasemmistoliitto joutui tekemään hallituksessa, sillä vaihtoehtohan oli tietysti lähteä hallituksesta. Jouduin itse miettimään sitä, mikä on järkevää: pysyäkö hallituksessa, joka tekee tällaisia leikkauksia, jotka eivät missään tapauksessa tyydyttäneet itseäni.

Otan esimerkin: Yksi näistä leikkauksista, vaikka se ei ollut välitön leikkaus, mutta välillisenä sitä pahempi, oli täällä jo aiemminkin käsitelty toimeentulotuen asumismenojen omavastuun tuominen. Lohdutin itseäni sillä, että vaikka vasemmistoliitto kenties ei olisi mitään muuta saanut Lipposen ensimmäisessä hallituksessa aikaiseksi, niin se sai aikaiseksi kuitenkin sen, että se omavastuu ei jäänyt sinne 20 prosenttiin, jota hallitus ja erityisesti kokoomus vaativat, vaan se vasemmistoliiton ansiosta, ja tämän voi sanoa kyllä objektiivisena totuutena, tippui 7 prosenttiin.

Olen laskenut, että esimerkiksi Niiralan Kulma Oy:n, kunnallisen vuokrataloyhtiön, jonka toimitusjohtajana silloin toimin, asukkaille se 13 prosenttia merkitsi yli 200 000 markkaa vuodessa. Koko valtakunnassa kaikille toimeentulotukea saaville, jotka ovat niitä tämän maan vähäosaisimpia, se vasemmistoliiton saavutus merkitsi vielä paljon enemmän rahaa. Vasemmistoliitto olisi voinut lähteä silloin hallituksesta, ja väitän, että yhtään korvaavaa helpotusta esimerkiksi tälle saavutukselle ei sen poistumisen tuloksena olisi tullut. Tällaisen dilemman ratkaisemiseen tietysti pienet hallituspuolueet joutuvat, kun ne eivät voi hallituksessa saada aikaan kuin vain vähäisiä helpotuksia. Minä luulen, että tämä ongelma jatkossa koskettaa jossain määrin myös isompia hallituspuolueita, ehkäpä keskustaakin. Mutta olennaista on tietysti se, mitä tehdään tulevaisuudessa, ei se, mitä huonoa teimme menneisyydessä.

Ed. Kankaanniemen sanomasta olen aika pitkälle samaa mieltä, en ihan kaikesta, mutta kun hän viittasi täällä siihen, että Ruotsissa vasemmistohallitus toimi erinomaisen elvyttävästi silloin 90-luvun alussa ja Suomessa mentiin vähän toiseen suuntaan, niin kyllä minä muistan aika elävästi Kauppalehden ja useitten muitten lehtienkin irvistelyn. En nyt ole ihan varma, olisiko Uutispäivä Demari vai mikä nyt silloin oli nimeltäänkään yhtynyt siihen kuoroon, jossa ruotsalaisia suorastaan pilkattiin sellaisen talouspolitiikan harjoittamisesta, jota siellä harjoitettiin. Todettiin, että tällä menolla Ruotsi tulee joutumaan ehdottomasti hunningolle ja että Suomen politiikka on ainoa oikea. Jostain syystä kuitenkin kävi toisin, ja se elvyttävä politiikka, jota Ruotsissa harjoitettiin, itse asiassa johtikin paljon parempaan tulokseen kuin Suomessa, ainakin, jos katsotaan yhteiskunnallista tasa-arvoa, sitä, kuinka paljon niin sanotusti taloudellisesti huonossa asemassa olevia kummassakin maassa on, ja yleensä koko talouspolitiikan kehitystä. Mutta joskus 90-luvun alkuvuosina varmasti suurin naurunalaiseksi joutumisen uhka olisi ollut kansanedustajatason poliitikoille ryhtyä puolustamaan elvyttävää politiikkaa leikkaavan sijasta. Kyllä tämäkin on tietysti olennaista.

Olennaista on kuitenkin jatkossa se, miten me saamme tämän suomalaisen talouspolitiikan toimimaan niin, että se sekä huolehtii siitä, että jaettavaa riittää, mutta samalla pitää huolen myös siitä, että jaettava jakaantuu oikeudenmukaisesti. Minusta ihan riippumatta siitä, ketkä hallituksessa ovat, toivon, että hallitus tässä pyrkimyksessä onnistuu. Olen vain huolissani, kun katson niitä menetelmiä, joita nyt on valittu, miten etenkin jälkimmäisen tavoitteen osalta käy. Sen me tulemme tulevaisuudessa näkemään.

Siunatuksi lopuksi, vaikka en ed. Rossin kanssa ihan kaikista asioista olekaan samaa mieltä, siitä on kuitenkin pakko antaa kiitos, että saapumalla tänne ainoana hallituspuolueiden kansanedustajana mahdollistitte tämän keskustelun, joka on tässä vilkkaana jo aika pitkään jatkunut. Jos ei keskustaa muusta voi kiittää, niin ed. Rossin välityksellä tästä kumminkin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa edustajille Pulliainen ja Kankaanniemi, että tässä nimenomaisessa lakialoitteessa ei ole suoranaisesti kysymys leikkauksen palauttamisesta, vaan se on vaihtoehto sille, miten meidän mielestämme eläkkeitä olisi pitänyt alun perinkin korottaa silloin, kun on eläkeläisiltä lähdetty viemään. Tosin leikkaukset ja pohjaosan leikkaus kuuluvat koko kuvioon, joten siinä mielessä tämä keskustelu on ollut ihan hyvä keskustelu. Näitten lakialoitteitten kauttahan halusimmekin haastaa hallituksen keskustelemaan siitä, onko veronalennuspolitiikka se oikea politiikka vai mitä olisi pitänyt tehdä.

Muistutan, että kansaneläkettä ei ollut nostettu yli viiteentoista vuoteen, kun se vasemmistoliiton ansiosta viime hallitusohjelmaan saatiin.

Muistan erittäin hyvin sen, mitä ed. Virtanenkin kuvaili, ja se sanottiin vielä niin, että Ruotsin tie on tuhon tie. Tässäkin salissa ja lehdissä sitä toitotettiin silloin, kun Ruotsi valitsi toisenlaisen linjan 1990-luvun loppupuolella. Olin silloin 1997 Sitran järjestämällä talouspolitiikan kurssilla, jossa kysyin markkinavoimien edustajalta, joka oli sinne tuotu kuultavaksi, onko tosiaan niin, että markkinavoimat vaativat lapsilisän leikkausta. Tämä sähköjäniksen näköinen mies, rahapolitiikan edustaja, esitti siellä, että eivät markkinavoimat vaadi lapsilisän leikkausta, markkinavoimat vaativat niiden leikkausten toteuttamista, mitkä on suunniteltu, eli vaadittiin nimenomaan suunnitelmien toteuttamista uskottavuuden nimissä. Sen vuoksi nimenomaan se hallitusohjelma oli vaikea, siinä ei ollut liikkumavaraa, koska siinä oli se lisäpöytäkirja, joka oli julkinen pöytäkirja, vaikka se oli tosi ikävä. Jouduin käymään silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä niin kovan mankelin läpi, että en missään tapauksessa olisi uskaltanut tehdä sellaisia lupauksia, mitä ministeri Hyssälä on viime vaalien edellä luvannut kansaneläkkeisiin.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jos joku rohkenisi tämän salin edessä vaikka tuolta korokkeelta sanoa, että näissä asioissa ken on viaton, heittäköön ensimmäisenä kiven, niin minä pelkään, että liki 200 kivenmurikkaa jämähtäisi hänen päällensä tuonne, joten parempi olla näin kyselemättä. Mielestäni totuus on kyllä se, että ei tässä juuri viatonta osapuolta taida olla.

Itse asiassa kaksi erinomaista historiikkipuheenvuoroa kuultiin, edustajat Pulliainen ja Kankaanniemi, myös tuossa ja mentiin osaltaan Holkerin hallituksen ajoille, jolloin myös Suomen maaseudun puolue eli nykyisten perussuomalaisten edeltäjä oli hallituksessa ja, kuten kuultiin historiikissa, oli omalta osaltaan kasinotaloutta viemässä eteenpäin ja aiheuttamassa kansantalouden turmion ja sitä kautta Ahon hallituksen vaikeudet ja tehdyt leikkaukset Lipposen hallitusten aikaan, ja nyt ollaan sitten tässä näin.

Summa summarum, kyllä kai tullaan lopuksi siihen, että — niin hyvä kuin keskustelu onkin ja mielelläni tulin ja jätin Suomen Pankin herrojen puheet toistaiseksi väliin — ei tässä saatettu hirveän paljon vielä eläkeläisten asemaa viedä eteenpäin. Toisaalta ei kansanedustuslaitoksen eikä edustajienkaan pidä koskaan sille tielle, ei hallituspuolueissakaan, lähteä, etteikö työtä pidä tehdä. Näinhän se on. Tässä mielessä kyllä tämä talouden kasvun eteenpäinvieminen on meidän yhteinen kysymyksemme. Kuinka siinä onnistumme, sen ratkaisee lopuksi myös meidän sosiaalipolitiikkamme ja myös meidän eläkkeidemme tason kertymisen tulevaisuudessa.

Tässä on monia asioita, jotka ovat tällä hetkellä hallituksella hyvin lähteneet liikkeelle. Henkilökohtaisesti kyllä uskon siihen, että me pystymme kansalaisten asemaa myös parantamaan, mutta se on hyvin monesta tekijästä kiinni ja siinä mielessä hallitus elää aina ikään kuin veitsi kurkulla.

Omasta puolestani joudun poistumaan, joten päätän tämän keskustelun, johon me palaamme varmasti budjettipuheenvuorojen aikaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä Ruotsi nousi täällä esille voimakkaasti. Kyllä silloin 90-luvun alussa Ruotsin talous oli perustaltaan paljon vahvempi kuitenkin kuin Suomen. Siellä suuret yritykset eivät olleet sillä tavalla velkaantuneet kuin meillä oli koko elinkeinoelämä. (Välihuuto) Julkinen talous oli, mutta elinkeinoelämä, se yksityinen sektori, ei ollut. Sillä oli varaa toisella lailla hoitaa asioita. — Mutta se, mitä tarkoitin, oli se, että sen jälkeen, kun lama oli ohi, Ruotsi palautti ne leikkaukset, mitkä oli julkisessa taloudessa tehty, ja sillä lailla erilainen oli politiikka.

Ymmärsin, että ed. Virtanen myös moitti vähän sitä 90-luvun alun politiikkaa Suomessa. Totta kai sitä voi arvostella jälkikäteen. Mutta kun itse olin kaikissa ministerivaliokunnissa ja kaikissa neuvotteluissa ja tiesin hyvin tarkkaan, mitä milloinkin tapahtui, niin kyllä täytyy sanoa, että vasemmiston silloin vaatima velkaelvytys oli mahdoton ajatus. Kun jo yhtenä vuonna otettiin esimerkiksi 60 miljardia markkaa uutta velkaa valtiolle, niin ei voinut enempää, koska mistään ei saanut Suomen valtio enempää velkaa. Millä olisi velkaelvytetty enempää, kun se kaikki velka meni kuitenkin elvytyksen kautta kansantalouteen? Tämä oli niin tiukalla, että ministeri Viinanen kiersi maailmaa kyselemässä velkaa eikä sitä saanut. Korot nousivat, Suomen luottokelpoisuus heikkeni, ja korot nousivat sen takia edelleen ja edelleen. Tilanne oli kyllä niin vaikea, että ei olisi vasemmiston politiikalla onnistuttu siinä vaiheessa.

Mutta vasemmiston politiikalla ei myöskään saatu onnistunutta tulosta 90-luvun loppupuolella. Se on häpeäksi vasemmistolle, että meillä on tänä päivänä 650 000 toimeentulotuensaajaa, yli 300 000 työtöntä ja ylivelkaantuneita kymmeniätuhansia.