Ulla Anttila /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on nyt viime keväänä laatimani lakialoite kotouttamislain muuttamisesta. Tässä lakialoitteessa esitetään monikulttuuriasiain neuvottelukuntien säätämistä pakollisiksi kunnissa, jos näissä kunnissa ulkomaalaistaustaisen väestön osuus kunnan asukkaista on yli 5 prosenttia tai vähintään 2 000 henkilöä. Ulkomaalaistaustaiseksi henkilöksi määriteltäisiin henkilö, joka on syntynyt ulkomailla tai jonka jompikumpi vanhemmista on syntynyt ulkomailla. Neuvottelukunnan pitäisi olla edustukseltaan laajapohjainen niin, että siinä tulee olla maahanmuuttajien edustus. Tämä on siis lakialoitteen pääsisältö.

Näissä perusteluissa on joitain kysymyksiä määritelty hieman tarkemmin nimenomaan tehtävien osalta siltä pohjalta, että neuvottelukunnan työ on edistää kotoutusohjelmien toteutumista ja seuraamista, asettaa tavoitteita kunnan maahanmuuttajapolitiikalle ja lisätä suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuuden ymmärtämistä. Nämä kaikki ovat asioita, joiden merkitys on kasvamassa Suomessa. Lähitulevaisuudessa ne ovat ajankohtaisia myös Euroopan unionin laajentumisen myötä.

Tähän aloitteeseen keräsin varsin vaatimattoman määrän nimiä, koska pidin tärkeänä, että nimenomaan aloite saataisiin etenemään ja se päätyisi valiokuntakäsittelyyn ja sen myötä toivottavasti myös varsinaisen lain muotoon.

Pääkaupunkiseudulla näitä monikulttuurisuus- tai maahanmuuttoasiain neuvottelukuntia toimii. Niistä on olemassa ihan hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Vantaalla toimikaudella 2001—2002 määriteltiin tämmöinen maahanmuuttopoliittinen monikulttuurisuusohjelma ja myöhemmin on tämmöinen työryhmä, monikulttuurisuusneuvottelukunta, nimetty myös toiseksi kaudeksi. Espoossakin toiminta on vakiintunut, samoin Helsingissä. Tiedän, että Helsingissä kyseisessä neuvottelukunnassa ei ole maahanmuuttajien edustusta. Se on ilmeinen ongelma. Siksi olen nähnyt tarpeelliseksi, että tästä asiasta pitäisi erikseen säätää myös laissa.

Mitä sitten tulee ulkomaalaispolitiikkaan, me viime keväänä kävimme aika laajan keskustelun ulkomaalaislain lähetekeskustelun yhteydessä täällä suuressa salissa. Mutta tuossa keskustelussa jäi aika vähälle huomiolle se, että koko ulkomaalaispolitiikassa tarvittaisiin suurempaa uudelleenarviointia. Itse pidän tärkeänä, että eduskunta saisi ulkomaalaispolitiikkaa käsittelevän laajan selonteon. Siinä pitäisi pystyä arvioimaan Suomen ulkomaalaispolitiikan tavoitteet ja keinot ja myös johdonmukaistamaan niitä.

Tällä hetkellä Suomen ulkomaalaispolitiikassa on ongelmia humaanisuuden osalta. Hyvin usein käännytyspäätöksiä tulee myös sellaisille henkilöille, joilla on sukulaisuussiteitä Suomessa. Nämä päätökset voivat olla hyvin rankkoja. Käännytyksen voi saada myös sellainen turvapaikanhakija, joka ei pysty osoittamaan suoraa henkilökohtaista vainoa ja joka ei silloin saa pakolaisstatusta, mutta ei myöskään muuta oleskelulupaa. Nämä tilanteet voivat olla erittäin hankalia, jos henkilö käännytetään maahan, jossa hänen tilanteensa on hädänalainen. Tällaistenkin tilanteiden täsmentämiseksi tarvittaisiin tällaista laajempaa arviota. Korostan sitä, että kyse ei ole pelkästään ulkomaalaislain säännöksistä, vaan myös siitä, miten näitä säännöksiä tulkitaan, otetaanko tiukka linja vai väljempi linja, eli kyse on myös ohjeistamisesta.

Suuri kysymys, joka vaatii laajempaa keskustelua, on aktiivinen maahanmuuttopolitiikka. On esitetty monenlaisia arvioita siitä, kuinka paljon työvoimaa Suomeen tarvittaisiin, jotta voitaisiin korvata vanhenevan väestön aiheuttama vaje työvoimassa, ja koska nämä arviot vaihtelevat, niistä pitäisi hallituksen kyllä laatia jonkinlainen oma linjauksensa, mikä on hallituksen linja tässä kysymyksessä, koska kuitenkin on aika ilmeistä, että ensi vuosikymmenellä tämä työvoiman tarve kasvaa. Kun tässä salissa on käyty hieman aikaisemmin keskustelua sosiaaliturvan yhteydessä väestöpolitiikastakin, niin korostaisin kyllä, että vaikka näitä perhepoliittisia etuuksia moninkertaistettaisiin, niin 2010-luvun työvoimatarpeeseen tällaiset muutokset eivät voi vastata, joten näitä kysymyksiä on myös pystyttävä tarkastelemaan toisistaan erillään.

Tältä pohjalta, arvoisa puhemies, toivon, että tämä lakialoite tulee asianmukaisesti valiokunnassa käsitellyksi ja hyväksytyksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä ed. Ulla Anttilan lakiehdotusta mielenkiintoisena ja kannatettavana. Tämä 5 prosentin kynnys tuntuu yhtäkkiä melko korkealta. Varmasti Pääkaupunkiseudun kunnissa se täyttyy helposti, mutta jäin miettimään sitä, minkä verran meillä loppujen lopuksi on muualla, Pääkaupunkiseudun ulkopuolella, niitä kuntia, jotka tulisivat tämän lain piiriin.

Tässä yhteydessä herättää myös ihmetystä se, että Helsinki, jonka varmasti tulisi olla aivan malliesimerkki monikulttuurisuudesta sekä monikulttuurisuuden ongelmien että rikkauden kohtaamisesta, ei ole tätä asiaa hoitanut kuntoon.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa nyt on otettu yksi malli, ja tietysti voidaan miettiä, mikä tuon väestöosuuden ulkomaalaistaustaisen väestön osalta pitäisi olla. Tietenkin pohjana on myös pohdinta siitä, että jos on kyse esimerkiksi hyvin pienestä kunnasta, niin tällainen neuvottelukuntamalli voi olla raskas. Silloin voi tulla kyseeseen jokin vähän epävirallisempi työryhmä ja sen kautta saadaan aikaiseksi ihan samat tulokset kuin varsinaisella virallisemmalla neuvottelukunnalla.

Mitä sitten tulee Helsingin tilanteeseen, niin todella tämä työryhmä, joka Helsinkiin on perustettu, ei ainakaan viime kevään tietojen mukaan täyttänyt näitä vaatimuksia sen suhteen, että siinä ei ollut ulkomaalaisväestön edustusta. Tiedän kyllä, että sillä työryhmällä on pyrkimyksiä tämän dialogin edistämiseksi, mutta liekö sitten kysymys siitä, että Helsingissä on jo niin iso tämä oma hallinto, että sieltäkin löytyy jo väkeä työryhmään perustelluin syin, eli tällaista priorisointia maahanmuuttajien puolesta ei Helsingissä ole vielä ainakaan osattu tehdä, mikä on vahinko.