Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä kolme lakialoitetta liittyvät kaikki adoptiolasten aseman parantamiseen ja yhdenvertaistamiseen biologisten lasten kanssa. Viime kaudella, jolloin itse olin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, otettiin yksi askel adoptioperheiden tilanteen parantamiseksi, kun hyväksyttiin laki adoptioavustuksesta. Adoptiolapset ovat kuitenkin edelleen eriarvoisessa asemassa verrattuna biologisiin lapsiin etenkin perhevapaiden pituuksien suhteen. Tämä on sinänsä merkillistä, sillä adoptiolapsi tarvitsee vielä enemmän tukea ja aikaa voidakseen luoda hyvän kiintymyssuhteen vanhempiinsa. Kun ehdotan parannuksia adoptioperheiden perhevapaisiin, niin samalla vetoan pääministeri Vanhasen tavoitteeseen väestön ikärakenteen vinouman korjaamisesta. Suomi tarvitsee lisää lapsia, tulevaisuuden työkykyisiä veronmaksajia.

Miksi adoptiolapsi tarvitsee yhtä lailla pitkiä perhevapaita kuin biologinen lapsi? Adoptiolapsi on aina kokenut menetyksiä, ensin biologisesta äidistä tai perheestä, mahdollisesti vielä lastenkodin hoitajista tai sijaisperheestä. Useimmat adoptiolapset ovat eläneet yhdessä tai useammassa lastenkodissa, minkä takia he tarvitsevat aikaa erityisesti perhe-elämän opetteluun. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää saada kiinnittyä uuteen perheeseen, ennen kuin lapsen elämään tulee jälleen uusia hoitajia. Päivähoitopaikkaa tulee yleensä hakea neljä kuukautta ennen hoidon aloitusta eli usein lapsen oltua kotona vasta kolme kuukautta, kun adoptiolasten vanhempainloma kestää yleensä noin seitsemän kuukautta. Tuossa vaiheessa kiintymysprosessi on vasta aluillaan ja vanhempien on aika vaikea arvioida lapsensa valmiutta päivähoitoon. Kolme vuotta täyttäneen adoptiolapsen vanhemmalla ei ole lain suomaa mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lasta hoitovapaan turvin.

Adoptio- ja biologisten vanhempien asemaa yhdenmukaistamalla aviopareja kannustettaisiin tarjoamaan koti vanhempia tarvitsevalle lapselle. Näillä esittämilläni muutoksilla parannettaisiin lasten ja vanhempien mahdollisuutta kiintyä toisiinsa adoptiosuhteen tärkeinä ensimmäisinä kuukausina ja vuosinakin. Ehdottamani perhevapaiden pidennykset koskisivat tässä siis sekä Suomesta että ulkomailta lapsen adoptoivia vanhempia.

Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ulkomailta adoptoitu lapsi kärsii muita useammin mielenterveyshäiriöstä ja hänellä on moninkertainen riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Suomessa on saman kaltaisia tutkimustietoja sijoitetuista lapsista. Tänään minulla oli ilo pitää vieraanani adoptiolasten vanhempien yhdistystä, jonka jäsenien joukossa oli mukana tutkija, joka on tutkinut erityisesti adoptioäitien tilannetta.

Adoptiolapsella on siis useita riskitekijöitä. Lapsella sinänsä on suuri kehityspotentiaali käytettävissään, mutta suunnan muuttaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensimmäisen kotonaolovuoden tärkein kehitystehtävä on juuri tämän kiintymyssuhteen muodostaminen. Vasta tämän jälkeen lapsella on resursseja alkaa luoda suhteita muihin ihmisiin ja samalla luottaa perheen pysyvyyteen. Jos lapsi joutuu päivähoitoon tai kouluun liian varhain, se voi vaikeuttaa turvallisen kiintymyssuhteen luomista. Ainakin toisen vanhemman päivittäinen ja ympärivuorokautinen läsnäolo on suotavaa ensimmäisen vuoden aikana adoptiosta riippumatta adoptoidun lapsen iästä. Kiintymyssuhteen luominen alkaa aina alusta, ja näin lapsi on vuorovaikutuksellisesti vauvan tasolla, vaikka hän olisi kouluikäinenkin.

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessani sairausvakuutuslain 21 §:n muuttamisesta tarkoitan sitä, että adoptiolasten seitsemän vuoden ikärajaa nostettaisiin viiteentoista vanhempainrahan saamisen ehtona. Viime vuonna Suomeen tulleista 246 lapsesta 12 oli täyttänyt seitsemän vuotta, eli tämä lakiehdotus ei kosketa kovin suurta ryhmää, mutta heidän kohdallaan tämä muutos olisi sitäkin tarpeellisempi, koska tällaisten lasten vanhemmat tippuvat tyystin perhevapaajärjestelmän ulkopuolelle. Seitsemän vuotta täyttäneen lapsen vanhempi joutuu käytännön syistä pitämään palkatonta vapaata adoption alussa. Palkattoman vapaan pitäminen on vanhemmille merkittävä taloudellinen rasite. Erityisesti tämä koskee yksin adoptiota hakevia, joita on vanhempien adoptiolasten kohdalla suhteessa enemmän.

Arvoisa puhemies! Toinen aloitteeni koskee työsopimuslain 3 §:ää, ja tässä ehdotan työsopimuslakiin lisättäväksi yli 3-vuotiaiden adoptiolasten vanhemmille mahdollisuutta hoitovapaaseen siihen asti, kunnes lapsi on ollut perheessä kolme vuotta tai kunnes lapsen oppivelvollisuus alkaa.

Totesin jo, että adoptioperheiden vanhempainrahakausi on käytännössä noin seitsemän kalenterikuukautta, ja jos lapsi on yli 3-vuotias, tässä vaiheessa vanhemmilla ei ole mahdollisuutta perhevapaata jatkaa. Olisi tärkeätä, että myös yli 3-vuotiasta lasta voisi hoitaa kotona hoitovapaan turvin vanhempainrahakauden päätyttyä, jos lapsi on esimerkiksi yli 2,5-vuotiaana adoptoitu.

Arvoisa puhemies! Viimeinen näistä lakialoitteistani on oikeastaan kaikkein tärkein näistä. Tämä koskettaa kaikkia adoptiolapsia ja heidän vanhempiaan. Tässä aloitteessa ehdotan sairausvakuutuslain 23 §:n muuttamista niin, että adoptiovanhempien vanhempainrahakausi laajennettaisiin biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakauden pituiseksi eli nostettaisiin 180 arkipäivästä 263 arkipäivään. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että adoptiovanhemman oikeus vanhempainrahaan alkaisi lapsen saapuessa perheeseen.

Ruotsissa on ollut jo pitkään tämän tyyppinen lainsäädäntö, jossa perhevapaalainsäädäntöjen suhteen ikään kuin katsotaan, että lapsi syntyy perheeseen silloin, kun hänet adoptoidaan perheeseen, ja siitä eteenpäin hänellä on yhtäläinen oikeus oman vanhemman syliin kuin on biologisellakin lapsella.