Anne  Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka EU meitä monesti ohjailee meidän mielestämme vähän liikaa, niin minusta tässä asiassa olisi aivan viisasta toimia niin kuin maa- ja metsätalousministeri esittää, eli (Ed. Vistbacka: Nöyrtyä EU:n edessä!) tehdä ihan se viisas päätös, jolloin viljelijöiden tuet eivät vaarannu eikä ole vaaraa valvontamenettelyyn joutumisesta eikä rahoituskorjauksesta eikä jäsenvaltion vahingonkorvausvastuusta.

Minusta on ihan positiivinen asia se, että kun siirrymme tähän EU-käytäntöön, silloin katsomme asioita aina aktiiviviljelijän näkökulmasta. Täytyy muistaa, että koko tilatukijärjestelmän pohjana on cap-tukijärjestelmä, joka pohjautui nimenomaan hinnanalennuskorvauksiin ja oli korvausta viljelijälle siitä, että viljan hinta ei kattanut riittävästi niitä kustannuksia, joita sen viljelemisestä tuli, ja on näin aivan oikeutettua, että se on tullut tehdystä työstä eikä liity maanomistukseen. Totta kai valtion varannosta on voitava korvata esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa uusi sukupolvi aloittaa viljelyn, tilatuki niille, joilta se tämän ongelman myötä poistuisi, eli on ensiarvoisen tärkeää huolehtia kansallisesta varannosta ja näistä yksittäisistä kysymyksistä.

Täytyy muistaa, että tilatukimuodossa on vain 29 prosenttia tuista, kaikista tuista, eli ei ole loppujen lopuksi kysymys mistään maata kaatavista, maata järisyttävistä, asioista.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen toinen niistä edustajista, jotka olivat pyytämässä tätä lain lähetekeskustelua parempaan ajankohtaan, koska näytti siltä, että edellisellä kerralla tähän lähetekeskusteluun varattu aika oli täysin riittämätön, ja huomasin puheenvuorojen määrästä, että asia on periaatteellisesti tärkeä. Se on periaatteellisesti tärkeä lähinnä siksi, että viime kaudella, kun eduskunta käsitteli lakia tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta, täällä käytettiin satoja eri puheenvuoroja, joista monet koskettivat nyt olemassa olevaa säännöksen muutosta.

Tällä hetkellä hallitus esittää eduskunnalle laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta kumottaviksi säännöksiä menettelystä tapauksissa, joissa peltojen tukioikeuksien siirrosta vuokralaiselta vuokranantajalle ei päästäisi sopimukseen ja vuokranantaja ei itsestään riippumattomasta syystä saisi tukioikeutta kansallisesta varannosta. Hallituksen näkökulman mukaan Euroopan yhteisöjen komission kannan perusteella ja yhteisön oikeuden vastaisina nämä jouduttaisiin kumoamaan.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta viime kaudella käsitteli yksityisen omistusoikeuden ja perusoikeuksien näkökulmasta tätä asiaa, ja panin merkille, kun seurasin viimekertaista keskustelua, että tämä perustuslakivaliokunnan kanta sai paljon kiitosta täällä salissa. Muun muassa nykyinen ministeri Sirkka-Liisa Anttila käytti puheenvuoron, jossa hän kertoi: "Perustuslakivaliokunta on tehnyt mielestäni erinomaista työtä. Valiokunnan lausunnossa katsotaan, että vuokranantajan näkökulmasta ongelmalliseksi muodostuu tilanne, jossa maanvuokrasopimusta ei vuokrakauden päätyttyä jatketa eikä sopimusta tukioikeuden siirtämisestä tehdä."

Näiden pohjalta silloinen maa- ja metsätalousvaliokunta ehdotti lakiehdotuksen 20 §:ään tehtäväksi asiaa koskevan lisäyksen, joka kuuluu seuraavasti: "Maatalousmaata ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan pitävälle viljelijälle tämän lain mukaan myönnetty - - tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta."

Tämän mietinnön eduskunta hyväksyi viime kaudella yksimielisesti, ja tämä rauhoitti huomattavasti tilannetta maanomistajien ja vuokralaisten välillä, koska tällä on tietenkin vaikutusta niin maan hintaan, maan saatavuuteen kuin myös tulevaisuuden suunnitteluun, joka on maatalouden piirissä erityisen hankalaa.

Myöskin arvostamani kansanedustaja Esko Kiviranta viime kaudella käytti useammankin puheenvuoron tästä aiheesta. Hän on hyvin pitkälle tähän asiaan ja problematiikkaan perehtynyt sekä perustuslakivaliokunnan jäsenenä että maataloutta tuntevana kansanedustajana. Hän totesi viime kerralla käsittelyn yhteydessä seuraavaa: "Tehty muutos vastaa suomalaisten yleistä oikeuskäsitystä. Liioittelematta voi sanoa, että jos tämä muutos olisi jäänyt tekemättä, moni vuokranantaja olisi voinut joutua suoranaisen oikeusmurhan kohteeksi, sillä kaikissa tapauksissa sopimusta tukioikeuden siirtymisestä ei varmastikaan olisi syntynyt. Perustuslakivaliokunta asetti yhteiskuntamoraalin edellyttämän kulmakiven paikalleen."

Arvoisat kollegat, näen tämän ongelmallisena. Tiedän, että tämäkin lakiesitys on nyt lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausunnolle ja lausunto tulee maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyyn lähiaikoina. Asialla kuulemma myöskin on kiire ja se on merkittävä. Tällä hetkellä viljelijät soittelevat ja kyselevät, tarkoittaako tämä muutos sitä, että se viime kerralla eduskunnan yksimielisesti hyväksytty mietintö vesitetään ja tehdään laki, joka ei vastaa sitä suomalaisten oikeustajua, joka liittyy yksityiseen omistusoikeuteen.

Timo  Kaunisto  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys erittäin monimutkaisen maataloustukijärjestelmän yhden osasen muuttamisesta, sen EU-palikan muuttamisesta. Tähän liittyy paljon keskustelua ja paljon kysymyksiä, mutta on aivan kohtuutonta hämmentää tätä tilannetta mielestäni puolinaisilla heitoilla ja puolinaisilla totuuksilla. On totta, että tähän liittyy paljon periaatekysymyksiä, ja maanomistukseen liittyy arvoja, joita on syytä kunnioittaa. Mutta käytännön seikat, muun muassa sopimusoikeus, jolla vuokrasopimuksia on jo tähän uuteen kuosiin muutettu, ovat vieneet tilanteen siihen suuntaan, että näitä käytännön ongelmatapauksia on itse asiassa erittäin vähän. Siksi on mielestäni tärkeää, että kun tämä lakimuutos tehdään, niin tässä yhteydessä huolehditaan siitä, että nämä ongelmatapaukset pystytään hoitamaan ja kansallisella varannolla sitten huolehtimaan siitä, että tällaisia varsinaisia oikeusmurhia ei tapahdu.

Minusta on keskeistä se, että meillä on jatkossakin käytössä tällainen elementti kuin maanvuokraus. Se ensinnäkin ylläpitää sen maan arvoa, se on maanomistajalle erittäin hyvä järjestelmä. Se on myöskin rakenteen parantamisen kannalta erittäin hyvä järjestelmä. Meidän ei kannata syyllistyä hämmentämään tätä tilannetta ylimääräisillä puolinaisilla heitoilla, vaan katsoa, mikä on kokonaisuuden kannalta nyt paras asia ja paras etu. Pitää muistaa, että takana on myöskin tuo EU:n uhkaus siitä, että näihin rahastojärjestelmiin puututaan, jolloin tästä tilanteesta kärsivät juuri ne, joille tämä järjestelmä on luotu, eli aktiiviviljelijät.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt koko ajan törmää nuorten tuotantoa jatkavien tuottajien käytännön ongelmaan, että omaisuuden ylikorostamisella tilanne tehdään nyt erittäin hankalaksi. Jatkuvasti kuulee tuottajilta siitä puhetta, että lisämaata ei saa, luopuneet eivät halua sitä vuokrata, eivät halua antaa. Minusta nyt kannattaisi kiinnittää huomio siihen, millä tavalla todella tilojaan kehittämään pyrkivien nuorten tilanne korjataan tässä omaisuudensuojan ylikorostamistilanteessa, jossa rahastetaan, luopujat rahastavat. Koko kansallinen maatalouspolitiikka on tuonut samalla tavalla luopujille bonuksia nuorten kustannuksella. Ahon porvarihallitus ajoi läpi maidon kiintiöjärjestelmän, jolla nuoret joutuivat erittäin suuriin, jopa 100 000 euron investointeihin vain saadakseen tuotanto-oikeuksia ja luopuville maksettiin ylimääräisiä bonuksia. Tällaista on ollut keskustan maatalouspolitiikka. Ei ole ihme, että nuoret tuottajat työvaltaisessa maataloudessa kysyvät, mikä on tarkoitus.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta on herättänyt maakunnissa erityisen suurta huomiota. Ainakin minuun on yllättävän paljon otettu yhteyttä, vaikka edustan pientä puoluetta — kuinkahan paljon onkaan sitten keskustan ja kokoomuksen kansanedustajille soitettu — ainakin Pohjanmaalta ja erityisesti Etelä-Pohjanmaalta.

Esityksen sisältö pääosin on varmasti kannatettava, koska siinä esitetään parannuksia joihinkin käytännön tilanteisiin, erityisesti sukupolvenvaihdostilanteissa havaittuihin epäkohtiin, ja onhan siellä mainittu Maaseutuvirastokin. Ongelmaksi näyttää muodostuvan asianomaisen lakiehdotuksen 20 §:n 3 ja 4 momentin kumoamisehdotukset. Tämä tarkoittaa käytännössä suurta ja totaalista muutosta maatalousmaan omistajan oikeuksiin. Jos hän vuokraa maataan, menettää hän esityksen mukaan oikeutensa tilatukiin. Ed. Kauniston puhetta kyllä ihmettelen siltä osin: hän totesi, että tämä on pieni osa, mutta se on merkittävä kuitenkin.

Edellisen kerranhan tilatukijärjestelmää käsiteltiin hallituksen esityksessä n:o 17 valtiopäivillä 2005. Kun olen tutustunut sekä perustuslakivaliokunnan lausuntoon että maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön, en voi kuin ihmetellä nyt lähetekeskustelussa olevaa hallituksen esitystä. Silloinhan hallituksen esityksen 20 §:ään lisättiin perustuslakivaliokunnan esityksestä uusi, 3 momentti, jonka pääasiallinen sisältö oli, että vuokrakauden päättyessä vuokramiehelle vuokra-ajan kuulunut tukioikeus siirtyy vuokranantajalle eli todelliselle maanomistajalle, jollei vuokrasuhdetta jatketa tai ei muuta sovita tai ole sovittu eikä vuokranantaja itsestään riippumattomista syistä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta. Nyt siis tämä momentti, lisätty momentti, ja 4 momentti asianomaisesta 20 §:stä esitetään kumottaviksi.

Perustelujen mukaan Euroopan yhteisöjen komissio on kiinnittänyt huomiota kyseisen 20 §:n vastaisuuteen suhteessa yhteisölainsäädäntöön. Perusteluissa todetaan, että käydyissä neuvotteluissa EU ei ole hyväksynyt Suomen perusteluja kyseisen pykälän sisällöstä. Perusteluissa mainitaan myös, että jos Suomen viranomaisten ja komission välisissä neuvotteluissa ei päästä yhteiseen näkemykseen, voi komissio mahdollisesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kautta käydyn tuomioistuinprosessin lopputuloksena velvoittaa saattamaan tilanne vastaamaan yhteisölainsäädäntöä. Minun mielestäni perusteluissa suorastaan uhkaillaan suoraan tuomioistuimella, jos ei heti tyydytä komission vaatimuksiin. Tällaista siis on niin sanotun itsenäisen valtion oma tulkinta kansalaistensa omistusoikeuden suhteen. (Ed. Soini: EU painostaa!)

Hämmästelen EU:n suhtautumista voimassa olevaan lainsäädäntöömme ja näitä uhkailuja, erityisesti, kun lukee perustuslakivaliokunnan lausuntoa 25/2005 vp, jossa tilatukijärjestelmää käsitellään varsin perusteellisesti. Perustuslakivaliokunta toteaa omaisuudensuojasta myös EU:n osalta seuraavaa: "Omaisuudensuoja on EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojattu perusoikeutena myös EY:n oikeuden yleisissä oikeusperiaatteissa. Primäärioikeuden tasolla on syytä mainita EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan 2 kohta, jossa viitataan - - ihmisoikeussopimukseen ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Omaisuudensuoja on mainittu myös EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklassa. Lisäksi EY:n perustamissopimuksen 295 artikla estää antamasta yhteisötasolla sellaista sääntelyä, joka muuttaisi kansallisen omistusoikeusjärjestelmän perusteita." Pyydän, että ed. Kaunisto perehtyy tähän perusteeseen erityisesti. Käsiteltävän lain perusteluista en löytänyt nopealla lukemisella seikkoja, joissa olisi kumottu nuo EY-oikeuden yleiset perusteet, eikä myöskään ole kumottu perusteluissa EY:n perustamissopimuksen periaatteita omaisuudensuojasta.

Mikäli eduskunta ajaa lähetekeskustelussa olevan hallituksen esityksen tuossa muodossaan läpi, tulee se heijastumaan varmasti voimakkaasti vuokrapeltojen saantiin ja on siltäkin osin ristiriidassa monien maataloutta koskevien tuotantoperiaatteiden kanssa. Lain seurauksena käsitykseni mukaan monissa tilanteissa, joissa pelto on ollut vuokralla, joutuu omistaja erikoiseen pakkotilanteeseen. Kansallisesta varannosta tuskin menetyksiä eli tukioikeuksia pystytään korvaamaan. Seurauksena tulee olemaan tällaisissa tilanteissa maaomaisuuden kohtuuton arvonalennus yksinomaan EU:n edellyttämän lainsäädännön johdosta. Joillakin voi olla nyt kiirekin, jos on voimassa sellainen vuokrasopimus, jonka voisi purkaa ennen tämän lain ja sen seurausten voimaantuloa. Kyllähän maanomistajat, jotka jostain syystä haluaisivat vuokrata peltojaan, joutuisivat nyt harkitsemaan moneen kertaan, kannattaako vuokrausta tehdä lainkaan. Ja näitä tilanteita on monia, esimerkiksi ennen sukupolvenvaihdostilanteita, jos se, joka tilan ottaa haltuunsa, lähtee esimerkiksi opiskelemaan, tai joitakin muita erikoistilanteita. Eikä näiden tarvitse olla erikoistilanteita, jos ei lähde sellaiseen tilanteeseen kuin edustajat Haapoja ja Mieto, jotka keikkasysteemillä hoitavat peltojaan, eli muut hoitavat ja he ottavat tilatuet. Se on asia erikseen, mutta minä en pidä sitä kovinkaan järkevänä pidemmän päälle.

Minun käsitykseni on se, että tällaista lainsäädäntöä ei ainakaan tässä muodossa tulisi hyväksyä. Tuntuu siltä, että EU näköjään voi uhkailla edellyttämiensä lainmuutosten kautta itsenäisiä valtioita muuttamaan lainsäädäntöä siten, että itsenäisen valtion perustuslain takaamia perusoikeuksia ja omistusoikeutta voidaan loukata — mielestäni aika erikoista. Sanoisin näin, että nyt vaaditaan perustuslakivaliokunnalta ryhdikkyyttä, kun puolustetaan perustuslakimme takaamia kansalaisten perusoikeuksia. Tässä voidaan nojata vuoden 2005 lausuntoon, joka oli minun mielestäni aika hyvä ja perusteellinen nimenomaan EU-oikeuden osalta, kun puhutaan omistusoikeudesta ja siihen liittyvistä oikeuksista, ja siellä oli myöskin heijasteltu EY-tuomioistuimen päätöksiä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Se, mitä tässä asiassa on aikaisemmin tapahtunut tässä suomalaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä, tulee erinomaisen hyvin esille, kun arvoisat edustajatoverit, myöskin muut, lukevat oikeuskanslerin kertomuksen viime vuodelta. Siellä siteerataan valtioneuvoston oikeuskanslerin 21. päivänä marraskuuta viime vuonna antamaa lausuntoa UaV:lle näistä perustuslaillisista sopimus- ja muista asioista. Otan sitaatin: "Olen eri yhteyksissä pyrkinyt kiinnittämään ministeriöiden huomiota siihen, että esiteltäessä eduskunnalle ehdotuksia EU-säädöksiksi kirjelmissä on tarkasteltava säädösehdotuksen suhdetta omaan perustuslakiimme. Tämä tietenkin edellyttää vastaavaa valppautta jo säädöksen valmistelussa alusta lähtien. Myös tässä suhteessa suomalainen parlamentaarinen ennakkovalvonta voi osoittaa voimansa, kun eduskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa säädöksen sisältöön jo valmisteluvaiheessa." Tässä se on sanottu.

Se, mikä tässä nyt on äärimmäisen kiusallista, on se, että kun eduskunta oli menetellyt juuri niin kuin oikeuskanslerikin kertoo kerta toisensa jälkeen kehottaneensa eduskuntaa käyttäytymään, niin hän itse joutui torppaamaan sen, mitä hän oli kannattanut. Vielä kiusallisemmaksi tämän asian tekee se, että oikeuskansleri ottaa tässä samassa kertomuksessa asiaan kantaa sillä tavoin, ikään kuin eduskunnassa ei osattaisikaan tehdä lainsäädäntöä. Näistä kiistellyistä momenteista todetaan tässä samassa oikeuskanslerin kertomuksessa: "Siirtoa koskevan 10 §:n ja siirtymäsäännöstä koskevan 20 §:n keskinäinen epätasapaino ja vaikutukset tukioikeuksien haltijan oikeusasemaan eivät mahdollista asetuksen antamista esitetyillä valtuussäännöksillä." Sitten siitä edelleen käsitellään tätä asiaa muutoinkin. Siis toisin sanoen tässä on käynyt, niin kuin sanotaan, ohkoosesti, ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa.

Jos palautetaan mieleen, mitä hallituspuolella tätä asiaa viime kesänä valmisteltaessa sovittiin: sovittiin siitä, että tämä hallituksen esitys, joka on yksimielinen, ei voi olla hallituskysymys tästä historiastaan johtuen, vaan sillä tavalla, että odotetaan mielenkiinnolla perustuslakivaliokunnan kannanottoa, joka on sitten vahva viite maa- ja metsätalousvaliokunnalle siitä, mitä tulisi nyt ehkä tehdä tämän hallituksen esityksen siirtymäsäännöspykälän näitten kiistanalaisten momenttien osalta.

Millä tavalla sitten, arvoisa puhemies, tähän koko asiaan on tultu? Tämäkin on hyvin mielenkiintoinen episodi maailmanhistoriassa. Tämä paketti, mistä tässä tilatukijärjestelmässä nyt on kysymys, aiheutui Euroopan yhteisön reagoinnista Wto:n Dohan kierroksen kaupantekoon lähinnä Yhdysvaltain kanssa, jossa erään komissaarin aika, sanoisinko, reippaitten kannanottojen jälkeen ajauduttiin siihen, että Euroopan unioni, Euroopan yhteisö, meni askeleen vähän liian pitkälle ja sitten lähti osoittamaan, että nyt tässä voidaankin menetellä sitten sillä tavalla, että meillä nämä asiat ovat viimeiseen saakka kunnossa, että meillä ei näitä tällaisia kriittisiä maataloustuotteitten, elintarvikkeitten, kilpailua vääristäviä mekanismeja ole olemassakaan. Siitä seurasi sitten tämä tilatukijärjestelmäesitys.

Sitten siinä vaiheessa, kun tämä lupaus annettiin, ei mietitty sitä, että tässä onkin aika lailla perimmäinen kysymys sen suhteen, mikä on toisaalta aktiiviviljelijöitten rooli ja mikä on maanomistajien rooli. Järjestöpuolella tässä tuli selvä pesänjako, se oli edustajien Kalmari ja Kaunisto tyyppinen. MTK ilmoitti järjestönä Härmälän suulla, silloisen puheenjohtajan suulla, että MTK ja ilmeisesti myöskin Slc ovat aktiiviviljelijöitten etujärjestöjä ja Maanomistajain liitto hoitaa sitten nämä maanomistajien etujen valvonnat. Näinhän se siinä tiedotustilaisuudessa suurin piirtein oli. Siellä ei tainnut silloin olla läsnä kumpikaan kyllä, ei ed. Kalmari eikä ed. Kaunisto. Mutta näin se asia kuitenkin meni.

Tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, minusta hallituksen puolelta tämä asia on tuotu niin sivistyneesti ja rakentavahenkisesti esiin kuin mahdollista, elikkä toisin sanoen odotamme perustuslakivaliokunnan kannanottoa.

Arvoisa puhemies! Nyt käytettyihin äskeisiin puheenvuoroihin viitaten vielä yksi näkökohta, kun puhutaan tästä kansallisesta varannosta. Kun edellisen kerran tätä varsinaista lakia käsiteltiin, niin silloin kansallinen varantokysymys oli erittäin voimakkaasti esillä ja todettiin yhteisesti, että meillä on valmius edistää ja hoitaa se asia niin, että myöskin nuorten viljelijöitten asia hoituu. Nyt se on niin monimutkaisessa solmussa kohta, että kohta ei ole kenelläkään mitään varantoa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Soisin, jos mahdollista, että maatalousministeri olisi paikalla, kun tätä asiaa käsitellään. (Ed. Vistbacka: Lopettavat viimeisenkin sokeritehtaan!) — Niin. — Kyllä tässä nyt taas viedään talonpoikaa kuin litran mittaa.

On hyvä katsoa, mistä tässä nyt on kysymys. Se käy esille tästä "Esityksen pääasiallisesta sisällöstä": "Säännökset - - vaikuttavat Euroopan yhteisöjen komission kannan perusteella yhteisön oikeuden vastaisilta." Me olemme Suomen eduskunnassa. Meidänhän näistä asioista, suomalaisten asioista, pitäisi päättää. Mutta päättääkö meillä nyt perustuslakivaliokunta tulevaisuudessa niin kuin EU-komissio on jo päättänyt? (Ed. Laakso: Kyllä se päättää!) Minkälaista demokratiaa tämä on? Vastaus on, että tämä on EU-demokratiaa. Tällaisessa järjestelmässä meille koko ajan sanotaan, että eiväthän nämä EU:n säädökset ole kansallisen lainsäädännön yläpuolella. (Ed. Laakso: Kyllä ne ovat!) Ovathan ne, ja vielä uuden perustuslain mukaan syvenisi tämä rappion ja itsenäisyyden murentamisen tie. Perussuomalaiset eivät tällaista koskaan voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Muistan, että kun Mauno Koivistosta tuli presidentti 82, niin keskusta ja osa kokoomustakin sanoi, että nyt pienviljelijöiden mopotkin sosialisoidaan ja viedään saunan seinustalta. Ei ole tapahtunut näin, mutta nyt porvarihallituksen aikana vietäisiin viljelijältä tukioikeudet hänen omaan peltoonsa. (Ed. K. Kiljunen: Niinhän porvarit tekevät!) Aivan käsittämätöntä! On täydellistä kansanvallan halveksimista tällainen järjestelmä, jossa ulkoapäin meille kerrotaan, mitä täällä kukin saa omistaa ja millä menetelmällä. (Ed. P. Oinonen: Aivan oikein!) Tämä on aivan uskomatonta.

Arvoisa puhemies! Kun katsoo maataloutta muuten laajemmin, mitä on tapahtunut paitsi tämä asia, miksi tähän asiaan suhtaudutaan nöyristellen, niin täällä ed. Vistbacka käytti aivan erinomaisen puheenvuoron asiasta. Siinä kiteytyi tämä suorastaan mafiamainen menettely EU:n taholta, eli uhataan tulevaisuudessa takaisinperinnällä, jos ette nyt tee näin. Se on hämmästyttävää. Mutta se on se perimmäinen motiivi, joka nyt ohjaa tätä päätöksentekoa. Jos emme tähän taivu, niin meidän käy vielä huonommin. Tämä on kummallista. En uskonut, että tämä EU on näin kovaa sosialismia, mitä se on. Mutta sitä minä ihmettelen, että porvaripuolueet tätä ovat syöttämässä ja kannattamassa. Tämä on käsittämätöntä.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana vielä tästä tiestä, mikä meillä on jo edessä EU:ssa.

Sokeritehdas ilmeisesti menee, se ainoakin — ja ollaan niissä pöydissä, joissa vaikutetaan. Leikattiin puolet, nyt leikataan lisää. Ei enää sula sokeri kepunkaan suussa. Sitten nämä tukioikeudet — ne eivät ole edes kansallisia, ne ovat yhtiökohtaisia. Me tulemme näkemään vielä senkin, että tälle tanskalaiselle firmalle myönnetään siitä suuret rahat, että se lopettaa sokerintuotannon Suomessa. Siellä on kuulemma vielä optio-ohjelmatkin. Saavatko herrat vielä optiotkin siitä, että tulee niin hyvä tulos? Tämä on täysin käsittämätöntä, ja tätä ei missään nimessä voi hyväksyä. Kysymys on myös periaatteesta.

Tässä on paljon hyvää, niin kuin täällä edustajat sanoivat, ja ed. Vistbacka erityisesti luetteli nämä kohdat. Mutta sitten on tämä periaatekohta: Suomen eduskunta joutuu mukamas tekemään päätöksen, sen perustuslakivaliokunta, jonka pyhyyttä meille kansanedustajille on syystäkin vakuutettu, sitä että se tekee pelkän juridiikan perusteella päätökset eikä mikään muu sido sitä. Hämmästelen, jos kuitenkin tämä muoto tulee olemaan sellainen kuin EU edellyttää. Meillä on itsenäinen päätösvalta, ja arvoisilla perustuslakivaliokunnan jäsenillä se pitää olla.

Aivan niin kuin ed. Salo ensimmäisessä puheenvuorossaan sanoi täällä, viime eduskunnan aikana eduskunta teki tästä yksimielisen päätöksen, joka on hyvä päätös, enkä ole kuullut sitä moitittavan sen enempää vasemmalta, keskeltä kuin oikealtakaan. Miksi nyt tehdään toinen päätös? Siksi, että EU:n nagani on suomalaisen talonpojan otsalla. Minä en tätä hyväksy, en milloinkaan. Perussuomalaiset eivät tule tekemään lainsäädäntöä EU:n käskystä vaan Suomen kansan ja äänestäjien valtuuttamina.

Mats Nylund /r:

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Regeringen föreslår en viktig ändring i lagen om gårdsstöd. Som jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila klart påvisar i motiveringarna till lagpropositionen så innebär den nuvarande lagens 20 § 3 och 4 mom. en betydande osäkerhet för jordbrukarkåren, eftersom de står i strid med gemenskapsrätten. 20 §, 3 och 4 mom. innebär inte nödvändigtvis någon förstärkning av markägarnas rättigheter, eftersom vi om vi eventuellt förlorar i en rättsprocess skulle tvingas återföra stödrättigheterna till den nationella reserven.

EU:n tukijärjestelmän tarkoituksena on turvata viljelijäväestölle kohtuullinen elintaso ja tulotaso eikä suinkaan tukea maan omistamista. Alun perin EU:n maataloustuki oli tarkoitettu kompensaatioksi maataloustuotteiden hintojenalennuksesta, ja nämä hinnanalennukset eivät ole missään vaiheessa koskeneet maanomistajaa, jollei hän samanaikaisesti ole ollut aktiivinen viljelijä. Samoin maataloustukea ei ole koskaan maksettu maanomistuksen perusteella, vaan ainoastaan viljelijäväestölle.

Tukioikeudet muodostuvat alueellisista tukioikeuksista ja lisätukioikeuksista. Lisätukioikeudet ovat syntyneet esimerkiksi maitokiintiöstä, sonnipalkkiosta, emolehmäpalkkiosta jne. Ne liittyivät siis alun alkaen täysin viljelijän kotieläintuotantoon, eikä niillä ylipäänsä ole minkäänlaista kytkentää maanomistukseen. Lisätukioikeudet eivät ole mikään pieni asia, esimerkiksi tukialueella C yli puolella kaikkien tukioikeuksien saajista on myös lisäosa.

Koska EU:n lainsäädäntö ei mahdollista lisätukioikeuksien erottamista tavallisista tukioikeuksista, merkitsee nykyinen toimeenpanematon lainsäädäntö sitä, että lisätukioikeudet joistakin kymmenistä euroista hehtaarilta satoihin euroihin hehtaarilta siirrettäisiin myös maanomistajille, jos sovellamme nykyistä lainsäädäntöä. Tosin maanomistaja velvoitetaan 20 §:n 4 momentin mukaan korvaamaan vuosittain yksikkötuen ja lisätuen välinen erotus viljelijälle, jolle se oikeutetusti kuuluu, jos vuokrakausi päättyy ja osapuolet eivät ole muuta sopineet.

Lähden kuitenkin siitä, että vältymme monelta oikeudelliselta tutkinnalta, jos kumoamme 3 ja 4 momentin. Olen tutustunut edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja pannut merkille, että perustuslakivaliokunta ei ole lausunnon mukaan käsittelyssään lainkaan kiinnittänyt huomiota lisätukioikeuksiin.

Yhtenä syynä maatalouden heikkoon kannattavuuteen on, kuten esimerkiksi ed. Rajamäki mainitsi, että maataloustuet ovat pyrkineet pääomittumaan korkeisiin maanvuokriin ja -hintoihin. Hallituksen nyt ehdottama muutos vahvistaa jossain määrin viljelijän oikeudellista asemaa suhteessa maanomistajaan. Tämä vahvistaa sen tosiseikan, josta me kaikki lienemme yksimielisiä, nimittäin sen, että maataloustuen pitää kuulua sille, joka tekee työn, eikä sille, joka omistaa maan. Jos muutos hidastaa maanvuokrien lisänousua, myös tämä kehitys on tervetullut. Pidän hallituksen esitystä tarpeellisena ja tervetulleena.

En av orsakerna till jordbrukets svaga lönsamhet är att jordbruksstöden har haft en tendens att kapitaliseras i höga mark- och arrendepriser. Den ändring som regeringen nu föreslår stärker i någon mån jordbrukarens rättsliga ställning gentemot markägaren. Den befäster det faktum som väl alla är överens om, nämligen att jordbruksstöden skall tillfalla den som gör arbetet och inte den som äger marken. Om ändringen bidrar till att stävja en ytterligare stegring av arrendepriserna är också den utvecklingen välkommen. Jag upplever propositionen som nödvändig och välkommen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on mielenkiintoinen asia, niin kuin keskustelusta on jo havaittu. Yleensä luen näistä hallituksen esityksistä tämän "Pääasiallinen sisältö" -kohdan, koska siinä on sanottu se, mitä se asia sisällöltään suurin piirtein tarkoittaa. Tämän esityksen osalta tämän keskustelua erityisesti aiheuttavan asian kohdalla "Pääasialliseen sisältöön" on kirjoitettu näin: "Säännökset menettelystä tapauksissa, joissa tukioikeuksien siirrosta vuokralaiselta vuokranantajalle ei päästä sopimukseen ja vuokranantaja ei itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta, vaikuttavat Euroopan yhteisöjen komission kannan perusteella yhteisön oikeuden vastaisilta. Tämän vuoksi ne ehdotetaan kumottaviksi." Siis sen vuoksi ehdotetaan kumottavaksi nämä kaksi vuotta sitten hyväksytyt momentit, että ne vaikuttavat Euroopan yhteisöjen komission kannan perusteella yhteisön oikeuden vastaisilta. (Ed. Soini: Aivan, juuri näin!) Näin nyt siellä on ajateltu, eli komissio tulkitsee Euroopan yhteisön asetusta tältä osin, ja sitten tämän vuoksi säädökset ehdotetaan kumottaviksi.

Kaksi vuotta sitten keväällä tätä käsiteltiin. Itse olin viime kauden perustuslakivaliokunnan varajäsen ja olin tämän käsittelyssä siellä mukana, kun lausuntoa annettiin, ja siellä oli meitä vain 13 edustajaa paikalla: puheenjohtaja Sasi, varapuheenjohtaja Alho, edustajat Harkimo, Jansson, Lapintie, Pentti, Rossi, Rundgren, Särkiniemi, Taipale, Thors, Kankaanniemi ja Kiviranta eli viisi keskustalaista ja kaksi kokoomuslaista ja sitten meitä vähän muita. Täysin yksimielisesti asiantuntijoita, useaa — viittä professoria ja muutamaa muuta — kuultuamme tulimme siihen johtopäätökseen, että on Suomen perustuslain vastaista säätää sellainen laki, jota hallitus silloin esitti, ja perustuslakivaliokunta teki muutosvaatimuksen. Ponnessa todetaan, että "lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos valiokunnan sen 10 §:n 2 momentista ja 12 §:n 1 momentista tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon". Näin siis perustuslakivaliokunta yksimielisesti 2 vuotta 3 kuukautta ja 10 päivää sitten luki Suomen perustuslakia.

Eli vastakkain tänä päivänä ovat Euroopan unionin asetus ja Suomen perustuslaki. (Ed. Soini: Aivan oikein, tästä on kysymys!) Euroopan unionin asetusta näyttävät komission virkamiehet tulkitsevan, Suomen perustuslakia tulkitsee yksinoikeudella Suomen perustuslakivaliokunta eduskunnassa, ja asiat ovat ristissä. Täällä ed. Vistbacka luki jo täältä perustuslakivaliokunnan lausunnosta nuo kohdat, joiden perusteella voidaan vielä tänäkin päivänä ajatella, että omaisuuden suoja on sellainen, että unionin lainsäädäntö väistyy, mutta se on tietysti hieman tulkinnanvarainen kysymys. Mutta perustuslakivaliokunta toteaa täällä tekstissä tämän asian osalta: "Sääntely voi edellä esitetyn perusteella yksittäistapauksissa johtaa vuokranantajan oikeusaseman merkittäväänkin heikentymiseen vuokrasopimusta tehtäessä vallinneisiin olosuhteisiin verrattuna." Eli oli tehty aikaisemmin, tästä lainsäädännöstä tietämättä luonnollisestikin, vuokrasopimuksia, joissa tätä tilannetta ei ollut otettu huomioon, ja näitä koskien, arvoisat porvarit, perustuslaki suojaa omistusoikeutta, jollainen myös tämä tukioikeus on, ja siinä ne iskevät yhteen. (Ed. Kalli: Suojaako viljelijän oikeutta?)

Ymmärrän, että edustajat Kalmari ja Kaunisto lukivat nyt MTK:n listoja ja olivat tätä mieltä, ja ehkä tässä keskustelussa on tullut (Ed. Rajamäki: Kuka on torpparin puolella?) sellainen ajatus, että tämä ongelma olisi olemassa tästä eteenpäinkin. Se ei varmaan sitä ole, koska viljelijät, maanomistajat, ovat sen verran fiksua ja ymmärtäväistä väkeä, että eivät enää tee sellaisia sopimuksia, joissa he eivät ottaisi tätä huomioon. Mutta tällä oli taannehtiva vaikutus aiemmin tehtyihin vuokrasopimuksiin, ja ne omistajat suojattiin tällä perustuslakivaliokunnan lausunnolla, jonka mukaisen muutoksen 20 §:n siirtymäsäännökseen maa- ja metsätalousvaliokunta teki ja eduskunta hyväksyi. Sillä suojattiin sitä, että Suomen perustuslain mukaista omaisuuden suojaa ei poljeta eduskunnan päätöksillä eikä hyväksytä edes sitä, että Euroopan unioni polkee Suomen perustuslakia.

Nyt ministeri Anttilan allekirjoittamassa esityksessä, mistä tuota "Pääasiallinen sisältö" -kohtaa luin, todetaan kuitenkin, että sen tähden, että Euroopan yhteisöjen komission kanta on se, että tämä täytyy hoitaa niin kuin he sanovat, eikä niin kuin Suomen perustuslaki sanoo, tämä on nyt muutettava ja kumottava eduskunnan tekemä päätös. (Ed. Soini: Ei ole tuomioistuimen päätös, vaan komission päätös!) — Ei ole tuomioistuimen kannasta kysymys. Sitä ei ole sinne viety, vaan on kysymys vain muutaman virkamiehen ja ehkä tanskalaisen komissaarin käsityksestä, ja he lukevat sitä keskieurooppalaisten etujen mukaisesti eivätkä suomalaisten. — Suomalainen talonpoika on nyt tappolinjalla tässä tällä menolla. Euroopan unionilla on päätösvalta näköjään yli Suomen perustuslain. (Ed. Hemmilä: Komissiolla!) — Ja se on kyllä aivan kohtuutonta, että näin komission virkamiehet sitä valtaa käyttävät.

Meillä oli kerran samanlainen tilanne, jo muutama vuosi sitten, aluepoliittisen lainsäädännön osalta, kun oli tämä yritystukien siirtämisoikeus yrityksen eduksi kehitysalueilla. Silloinkin tuli puhelinsoitto Brysselistä valiokuntaneuvokselle — tai en tiedä, kumpi soitti — ja sanottiin, että ette te saa sillä lailla tehdä, ja silloin valiokunta sitten nöyrästi muutti myös järjettömällä tavalla Suomen lainsäädäntöä, mutta se ei ollut perustuslakikysymys. Nyt ollaan paljon vakavamman asian edessä, arvoisat edustajat, kun kysymys on Suomen perustuslain yli kävelemisestä eikä mistään muusta, ei yhtään sen vähemmästä. Tämä on paljon tärkeämpi periaatteellinen kysymys kuin se, miten edustajat Kaunisto ja Kalmari täällä yrittivät etsiä väylää ulos tästä umpikujasta, mihin nyt on ajauduttu EU-asetusten ja Suomen perustuslain kesken.

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista, tavattoman mielenkiintoista, on se, miten nyt perustuslakivaliokunta tähän esitykseen suhtautuu. (Ed. Soini: Kyllä, odotamme suurella mielenkiinnolla!) Keskustan viisi kansanedustajaa ja kokoomuksen muutama ja muutamat muut vielä 2 vuotta 3 kuukautta ja 10 päivää sitten olivat Suomen talonpojan puolesta, perinteisen suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Mutta entäs nyt? Viitteet täällä ovat vähän huolestuttavat. Saapa nähdä. On mielenkiintoista.

Vielä totean, että noitten professorien lisäksi, joita perustuslakivaliokunta silloin kuuli — siellä olivat professorit Ojanen, Tuori, Hidén, eivät mitään ihan eilisen teeren poikia perustuslakikysymyksissä, heidän kantansa oli tässä yksiselitteinen ja selvä — valiokuntaneuvoksiakin meillä oli tuossa kokouksessa kaikki kolme — Laaksonen, Manninen ja Helander — tekemässä tätä lausuntoa. Tämä on nyt kyllä niitä perimmäisiä kysymyksiä, joiden ääreen eduskunta loppujen lopuksi aika harvoin joutuu. Mutta nyt on keskustalaisen maatalousministeri Anttilan esityksestä eduskunta sen kysymyksen edessä, noudatetaanko meillä Suomen perustuslakia vai EU-asetuksia, joita komission virkamiehet meille syöttävät? (Eduskunnasta: Hyvä puhe! — Eduskunnasta: Hienoa!)

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten totesin ennen asian pöydälle jättämistä, EU-tukiin liittyvät säännökset ovat kaiken kaikkiaan monimutkaisia ja maataloustukiasioiden hallitseminen edellyttää erityistä asiantuntemusta. Tässä tapauksessa kansalliset näkemykset ja EU-näkemykset eroavat 20 §:n 3 ja 4 momentin osalta. Nyt hallituksen esityksessä ei mainita vuoden 2005 perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta se ei merkitse sitä, etteikö edelleen valtiosääntöoikeudellista ongelmaa olisi. Jotkut vetoavat ongelmatapausten vähäisyyteen ja sen vuoksi esittävät pragmaattisia kantoja asiassa.

Mutta jos on olemassa yksikin tapaus, jossa vaarantuu vuokranantajan oikeudet, on asiaan suhtauduttava vakavasti. Asialla on silloin merkitystä valtiosääntöoikeudellisesti.

Asiasta annetaan perustuslakivaliokunnan lausunto. Valiokunnan on muodostettava kantansa asiasta tilanteessa, jossa joudutaan tasapainoilemaan kansallisten näkökohtien ja EU:n muihinkin tukiasioihin liittyvän paineen alla. Itse perustuslakivaliokunnan jäsenenä uskon kyllä, että asiaan suhtaudutaan vakavasti ja harkiten.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten on kuultu, tämä on erittäin mielenkiintoinen ja aika periaatteellinen kysymys. Tietysti perustuslakivaliokunta on kovan paikan edessä, mutta kun samaa lakia yritettiin tarjota täällä muutama vuosi sitten eikä myöskään perustuslaki ole siitä muuttunut, niin olisi aika merkillistä, jos perustuslakivaliokunta tulisi toisenlaiseen tulkintaan samassa asiassa nyt parin vuoden jälkeen.

Se, mikä tässä on kaikkein hankalinta ja pahinta, on se, että tämä on niin sanottu riidankylvölaki: On paljon tapauksia, joissa ihmiset ovat tehneet vilpittömästi hyvässä tarkoituksessa vuokrasopimuksia aikanaan, vaikka viisi vuotta sitten, aikana, jolloin kukaan ei tiennyt tilatukijärjestelmästä yhtään mitään. Vuokrasopimukset ovat edelleen voimassa, ja nyt kävisikin niin, että ne tukioikeudet eivät enää palautuisikaan sille maanomistajalle, joka sen jälkeen voisi jatkaa vaikka itse viljelyä, tai hänen poikansa tai hänen tyttärensä tai joku muu jatkaisi sitä viljelyä. Eli tilanne, jossa tukioikeudet, viljely ja omistaminen ovat sikin sokin, ei voi johtaa mihinkään järjelliseen tulokseen. Sen takia tuet kuuluvat sille, joka tekee työt, ja myös niitten tukien pitää kulkea sen maanomistuksen mukana kaiken aikaa. Se olisi ymmärrettävä ja selkeä järjestelmä. (Ed. Leppä: Entäs lisäosat?) Ja jos tässä ottaa kantaa nyt sitten siihen ... — Lisäosat ovat erikseen, niin kuin hyvin ed. Leppä tietää. Ne kuuluvat sille, joka ne on aikanaan ansainnut, ja niistä voidaan myös tehdä sopimuksia, ja kyllä ne pystytään sopimuksilla tekemään ihan hyvinkin. — Jos miettii tämän asian sitä laitaa, mikä on oikein, niin kannattaa nyt asettua välillä sinne vuokranantajan puolelle ja välillä vaikka sen vuokralaisen puolelle ja miettiä sitten, mikä on oikeus ja kohtuus tässä asiassa.

Minä uskon, että perustuslakivaliokunta pystyy tekemään sellaisen ratkaisun, että sen kanssa voidaan elää ja saadaan tämä asia järjestykseen. Kysymys on muutamista vuosista, niistä ajoista, jolloin ei tiedetty tämän järjestelmän tuloa, ja nyt kun tehdään sopimuksia, nyt kaikki, niin vuokranantaja kuin vuokralainen, pystyvät tekemään sen tyyppiset sopimukset, missä otetaan huomioon tämä nykyinen tilatukijärjestelmä.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä asiassa vääjäämättä tulee mieleen ed. Timo Soinin liiankin usein käyttämä lause "Missä EU, siellä ongelma". Osoittaa EU:lta varsin omituista luovuutta, että pellonviljelyyn olennaisesti liittyvästä tulotuesta tehdään niin sanotusti erillinen tukioikeus, joka on kaupattavissa ja jolla voidaan keinotella. Tukioikeus jäisi esityksen mukaan vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen kolmeksi vuodeksi vuokraviljelijälle, siinäkin tapauksessa, että hänellä ei ole tukioikeutta vastaavaa peltoa eikä hän näin ollen voi saada hänelle jääneiden erillisten tukioikeuksien perusteella tilatukea. Jos tilatukioikeudelle ei löydy kaupallisia markkinoita eikä tukioikeuden haltijalla ole myöskään tilatukioikeutta vailla olevaa peltoa, tilatukioikeus palautuu vasta kolmen vuoden jälkeen kansalliseen varantoon. Tilatukioikeuden tarpeessa eivät juuri ole muut kuin tilatukioikeutta vaille jääneet vuokranantajat ja uuden pellon raivaajat, koska tilatukioikeus vahvistettiin vuonna 2006 niin, että periaatteessa sen sai kaikille pelloille, kunhan sitä haki. Kolme vuotta voi siis kuitenkin kulua niin, ettei kukaan saa kyseisen tilatukioikeuden mukaista tilatukea EU:lta, jos tilatukilain vuonna 2005 yksimielisesti säädetyt siirtymäsäännökset kumotaan.

Eduskunta katsoi kesäkuussa 2005 säätämässään laissa yksimielisesti, että ennen tilatukilain voimaantuloa tehdyissä maanvuokrasopimuksissa "tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta".

Pelkän omistamisen perusteella tilatukea ei koskaan saa, siihen aina pitää liittyä viljely — sanon tämänkin selvyyden vuoksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan äsken lukemaani lisäystä valtiosääntöoikeudellisista syistä tärkeänä. Perustuslakivaliokunta totesi muun muassa: "Tilatuki on noin kolmasosa tilojen saamista tuista. Ilman tukitoimenpiteitä aktiivinen maatalous ei juuri kannata Suomessa. Sen vuoksi tilatuen saantia on pidettävä viljelijälle välttämättömänä elinkeinon harjoittamisen kannalta. Tilatuen saamista on siten arvioitava perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisen elinkeinovapauden kannalta." Tähän voisi vielä lisätä, että tilatuen määrä oli vuonna 2006 noin kaksi kolmasosaa vuotuisesta maataloustulosta. Maataloustulolla tarkoitetaan viljelijän työstään ja pääomastaan saamaa korvausta. Eli jos ei tilatukea tule, niin joutuu luopumaan kahdesta kolmasosasta vuotuista maataloustuloa.

Ne viljelijät, jotka viljelivät peltoaan itse vuonna 2006 ja joille siis vahvistettiin tilatukioikeus, voivat halutessaan ryhtyä pellon vuokranantajiksi ilman ongelmia. He voivat antaa pellon vuokralle tilatukioikeuksineen. Itse esimerkiksi olen viljelijänä kokonaan tällä asian aurinkoisella puolella. Ongelma koskee, jos tilatukilain 20 §:n siirtymäsäännökset kumottaisiin, niitä vuokranantajia, joiden pellon vuokralleantosopimus on tehty ennen tilatukilain voimaantuloa eli ennen 1.8.2005 ja jotka eivät ole päässeet vuokraviljelijän kanssa MTK:nkin, ja myös Slc:n, suosittelemaan sopimukseen tilatukioikeuden siirtymisestä vuokranantajalle vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen.

Ongelman kohdentuminen on sikäli sattumanvaraista, että se koskee vain niitä, jotka olivat sattuneet antamaan peltonsa vuokralle ikään kuin väärään aikaan. Tässä yhteydessä on syytä esimerkkinä todeta, että vuoden 1999 loppuun asti maatalousyrittäjillä oli mahdollisuus siirtyä luopumistuelle kymmenen vuoden pellonvuokrasopimuksella. Näitä sopimuksia on päättymässä runsaasti vuoden 2009 loppuun mennessä, eikä tilatukioikeusproblematiikka ole siis näissä sopimuksissa vielä juridisesti edes ajankohtaistunut. Muitakin tällaisia sopimuksia on runsaasti.

Vanhoja, vielä vuonna 2006 voimassa olleita maanvuokrasopimuksia allekirjoitettaessa ei osapuolilla voinut olla minkäänlaista tietoa EU:n maatalouspolitiikan tukijärjestelmään tehtävästä radikaalista, täysin odottamattomasta muutoksesta. Olosuhteet eivät perustuslain näkökulmasta katsoen eivätkä muutenkaan ole muuttuneet vuonna 2005 tapahtuneen tilatukilain säätämisen jälkeen. Toivon, että eduskunta edelleen pysyisi aikaisemmin ottamallaan, suomalaista oikeustajua vastaavalla kannalla.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Oli erittäin hyvä, että viime perjantaina kokoomuslaiset kansanedustajat Hemmilä ja Salo ottivat pöydälle (Ed. Salo: Kyllä se oli vain Hemmilä!) — sovitaan näin, mutta kuitenkin ed. Salon hyvästi tukemana — tämän asian, että päästiin aidosti keskustelemaan näistä sisällöistä. Niin kuin tässä on näkynyt, hyvin moni kansanedustaja on halunnut ottaa tämän asian esille.

Itse haluan sanoa heti, että haluan pitää tilatuen pellon omistajalla, ja perustelen mielipidettäni seuraavilla tavoin.

Onhan tosiasia, että Suomessa kuitenkin on hyvin erilainen maatalouden omistustilanne kuin on EU:ssa. EU:ssa on erittäin suuria tiloja, vuokrataan kenties 50 vuodeksi. Suomessa on huomattavasti pienempiä tiloja, vuokrataan kenties 5—10 vuodeksi, jolloin koko rakenne on hyvin erilainen verrattuna moniin muihin EU-maihin.

Olen myöskin vähän ihmetellyt tätä keskustelua: kuinkahan ihmeellinen, hassu on se maanomistaja, joka pitää peltonsa joutomaana, ei vuokraa niitä tai ei itse viljele, koska silloinhan saa itse sen tilatuen, jos viljelee, tai sitten tosiaan menee vuokralaiselle se tilatuki ja saadaan pellon vuokra. Ei sitä nyt joutomaana kukaan varmaankaan halua pitää.

Kolmantena: Mikäli tilatuki siirtyy pelkästään vuokralaiselle, mikä on maan arvo sen jälkeen, kun haluaa myydä peltoa eikä sillä ole tilatukea? Maalla ei juurikaan ole arvoa sen jälkeen. Meillähän ovat vuokranantajat pääosin entisiä viljelijöitä, jotka ovat viljelleet tilaansa koko elämänsä mutta ovat jostain syystä joutuneet antamaan tilansa vuokralle, kenties odottaen lähisukulaistaan, lastaan, lastenlastaan, jatkamaan viljelyä. Nyt on kysymys todellakin tällaisten henkilöitten oikeusturvasta. Onko heidän lapsenlapsillaan mahdollisuus jatkaa tätä viljelyä halutessaan, vaikka ovatkin pellon omistajia? Voi sanoa, että käytännössä tässä muutoksessa maanomistajan pellot enempi tai vähempi sosialisoidaan, koska, kuten sanoin, vailla tilatukioikeutta oleva maatalousmaa on käytännössä menettänyt maatalousarvonsa.

Eli mikäli tämä muutos tehdään, mielestäni siinä loukataan syvästi maanomistajien oikeutta. Toivon, että perustuslakivaliokunta pitää jo pari vuotta sitten lausutun kantansa ja päästään ihan hyvään järjestykseen tässä asiassa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita, koska olen tuore kansanedustaja tämän asian suhteen.

Täällä ed. Salo käytti niin jotenkin tuolta syvältä tulevia ilmaisuja, niin kuin "yleinen oikeuskäsitys" ja "yhteiskuntamoraalin vaatima kulmakiven paikka". Totta kai kansallisessa ja meillä jokaisella yksilöllisessäkin alitajunnassa on olemassa tämmöiset määritelmät, mutta mikä on "yhteiskuntamoraalin vaatima kulmakiven paikka"?

Toki intiaanithan aikoinaan, jos mennään ihan sinne alkuun, kun sinne tuli näitä jopa eteläpohjalaisia maanviljelijöitä ja pioneereja sitten heidän maataan ottamaan, sanoivat, että maata ei voi omistaa ollenkaan, että on ihan järjetöntä kuvitella, että joku voisi omistaa maan. Mutta tästähän ei nyt ole ihan kyse.

Mutta kun mennään sitten johonkin kulmakiven paikkaan ja siihen moraaliin, niin kun varsinkin konservatiivit tämän omistuksen suhteen ovat asiantuntijoita ja intiaanit asuvat reservaateissa — siinä on muuten sama indoeurooppalainen EU-sana "servatiivinen", eikä se mitään palvelua tarkoita, vaan "conserva" on ’yhteen kaikki laitettu’, samalla lailla kuin intiaanitkin on laitettu sinne reservaattiin, uudestaan säilötty sinne; säilykepurkkikin, jos muistatte, on samanlainen konservatiivi kuin tekin — niin periaatteessa monet haluavat tosi tiukasti omistaa ja puristaa kaiken, ottaa haltuun, sanottaisiinko, teollisestikin, kun ollaan ilmeisesti tässä jälkiteollisuusyhteiskunnan ajattelussa omistuksen suhteen. Siis jotain tämän kaltaista tuli mieleen.

Mutta asiaan mennen: Millä sanalla ulkomaan kielellä tämä tämmöinen laki käännetään, kun me joudumme EU:n kynsiin, kun muut puhuvat kaikki indoeurooppalaista kieltä? Perustuslakihan käännetään "grund"-sanalla, mutta jos tämä olisi joku oikein perusluonnonlaki, niin sehän tulisi "sann"-sanalla ilmeisesti, niin kuin perussuomalaisetkin, puhumattakaan sitten vielä sanasta "tosi", "true", siitä mennäänkö ihan oikein kulmakiveen kristillisessä mielessä.

Mistä me oikein puhumme moraalin suhteen? Siitä moraalista, joka kuulemma on syntynyt siltä pohjalta, että on ruvettu omistamaan maata, meidän kulttuurimmekin on syntynyt siitä, kun ihminen alkoi viljellä maata. Eikä sillä ole mitään tekemistä metsästäjämoraalin kanssa, joka suomalaisilla kuulemma ja suomalais-ugrilaisilla heimoilla on ollut ja kalastajilla myös — yhdelle edustajalle tästä kanssa huomautan. Meillä on ihan tavallaan erilainen moraali. Eli tässä meidän salissamme nyt periaatteessa törmää kaksi moraalia, ja tietysti kristillinen moraali ovelasti siinä — tai anteeksi, olkaa ovelia kuin käärmeet ja viekkaita kuin ketut, niin kuin sanottiin — luovii molempien moraalien siivellä, ikään kuin tämä olisi joku tämmöinen sydämestä lähtevä asia.

Mutta sen sanoisin tähän EU:hun nähden, että tämän paikan piti tulla ja on hyvä, että tämä tulee heti tämän eduskunnan alussa, että EU nyt paljastaa sen sanelupolitiikkansa, sen, että tämä ei ole enää mikään direktiivi. Aikoinaan kaksitoista vuotta sitten puhuin siitä, että yksi suurlähettiläs puhui minulle, että EU määrää direktiivejä sen takia, että nämä eteläiset kansakunnat alkaisivat edes vähän ... Direkthän tarkoittaa niin kuin direct, all right, niin kuin kaikki suoraa, kokosuoraa, ride on, niin kuin hakkapeliitat, hakkaamme päälle. Ehkä tässäkin muuten tarvitaan kohta hakkapeliittahenkeä, koska tämähän on niin kuin torpparilain torppausta. Ikään kuin voisi ajatella, että tämä ei ole mitään talonpojan tappolinjaa, vaan eräänlainen uusi torpparijärjestelmä keksittiin. EU oli vähän niin kuin innovatiivinenkin tässä asiassa, ja nyt se torppaa tämän torpparilain mahdollisuudenkin.

Ehkä täytyy mennä historiassa vähän kauemmaksi. On uskomatonta, että tämä hakkapeliitta — minä luin tuossa juuri Englundin ja Korhosen hakkapeliittakirjoja — on syntynyt periaatteessa tästä hengestä, että tämmöinen suomalainen ritarius löysi itsensä, kun saatiin helpotusta tähän vuokraoikeuteen, kun lähdettiin tähän juttuun — ja jos joku muistaa vielä, niin "hakkaa päälle" ei todellakaan tarkoita sitä, mitä Jokerien ja HIFKin kannattajat tuolla huutavat koko ajan, että hakkaa päälle, vaan se on eestin kieltä ja "hakkame" on ’lähdemme’, niin kuin let’s go, hakkame peale, let’s go, että nyt suomalaiset ryhdistäydytään.

Olkoon tämä meille semmoinen kulmakivi, käännekohta, EU:n ylimielisyyden ilmentymä, kaikille meille, joilla on vielä metsästäjä ja kalastaja sielussamme, jotka kunnioittavat maata monimuotoisesti, myös omistettuna, kunhan se fiksusti perustuslaillisesti hoidetaan.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Isännät ovat viljelleet peltojaan kautta vuosisatojen ja määränneet maansa käytöstä, kuten oikeus ja kohtuus on ollut. Nyt EU:n neropattibyrokraatit ovat saaneet päähänsä, että vuokralaisen kuuluu saada tukiaiset vuokra-ajan päätyttyä, vaikka se peltoläntti ei olisikaan hänen omansa. Enpä ole aikoihin nähnyt näin röyhkeää ryöstöyritystä EU:nkaan taholta. Tässähän taas kerran kävellään Suomen perustuslain yli niin että heilahtaa.

Lehdistä saa lukea harva se päivä, mitä älytöntä nämä EU:n neropattivirkamiehet ovat taas keksineet. Ja nyt herää ihan oikeasti kysymys, aikookohan hallitus vihdoinkin viheltää pelin poikki EU:n älyttömyyksien suhteen vai kumartaakohan hallitus taas kerran Brysselin viisasten kerhon jäsenille.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän alkuun kyllä täytyy ihmetellä sitä, minkä takia maa- ja metsätalousministerimme Sirkka-Liisa Anttila istuu tuolla eduskunnan kuppilassa kahvilla. Minun mielestäni hänen pitäisi olla täällä salissa puolustamassa omaa esitystään ja käymässä keskustelua tästä tärkeästä suomalaista maataloutta koskevasta kysymyksestä.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä suhtaudun tähän esitykseen erittäin skeptisesti. Tämä esitys nakertaa paitsi suomalaista oikeuskäytäntöä myös maanomistajan oikeuksia ja maanomistajan juridista asemaa. Kyse on perustavaa laatua olevasta maatalouspolitiikan muutoksesta, niin kutsutusta dekoplauksesta, jossa tuki ja tuotanto eriytettäisiin tulevaisuudessa toisistaan. Jos nämä tukioikeudet tulevaisuudessa jäisivät pellon vuokraajalle, mikä on enää sitten pellon arvo? Nythän EU-maatalouden myötä pellon arvo perustuu hyvin pitkälti juuri näihin tukioikeuksiin. Ja sitten herää myöskin kysymys siitä, kuka viljelijä tulevaisuudessa tulee vuokraamaan omia maitaan ja mikä on näitten jo olemassa olevien vuokrasopimusten tilanne, palaavatko näiden tukioikeudet vuokranantajalle. Pahimmillaan, arvoisa puhemies, tämä lakimuutos tuo kyllä tullessaan niin sanotut virtuaaliset tukioikeusmarkkinat, ja siitä syystä tämän kanssa on oltava kyllä erittäin varovainen.

Perustuslakivaliokunta viime kerralla otti tähän erittäin hyvän kannan, ja toivon, että perustuslakivaliokunta pysyy myöskin tässä kannassaan. Eihän perustuslaki ole miksikään matkan varrella muuttunut.

Timo  Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin varmuuden vuoksi tänne korokkeelle, kun vielä uutena tuo ajan arviointi on vähän vaikeata.

Entinen maatalousministeri Jari Koskinen minun mielestäni nosti tässä hyviä asioita esille. Tämä on maanviljelijöiden kysymys, mutta ennen muuta tämä on maanomistajakysymys, sitä ei pidä missään tapauksessa unohtaa. Esitys on vahvasti ristiriidassa perinteisen suomalaisen maanomistuksen periaatteen kanssa. Oma tupa, oma lupa -periaate on tässä nyt unohtumassa. Tilannetta käytetään Suomessa tällä hetkellä jopa hyväksi. Oikeutensa tukiin menettänyt maa on maatalouskäytössä arvotonta. Maalla ei tämän jälkeen ole kuin yksi ostaja tai yksi käyttäjä.

Esimerkiksi tuoreessa Hämeen Sanomissa todetaan näin: "Riihimäkeläinen Pentti Olkinuora antoi peltonsa vuokralle kymmenen vuotta sitten. ’Enpä silloin tiennyt, ettei vuokranantajalla ole mitään oikeuksia. Poliitikot möhlivät, ja nyt EU-lait menevät näköjään Suomen perustuslain edelle.’ Jos maanomistaja haluaa myydä peltonsa ilman tilatukioikeuksia, näkyy se Olkinuoran mukaan myyntihinnassa. Tilalla ei ole arvoa muille kuin oikeuksien haltijalle. Eikä vuokralaisia voi kilpailuttaa, sillä kukaan ei vuokraa, jos ei saa tukia, kiteyttää Olkinuora." Näin tämän päivän Hämeen Sanomissa.

Olisi syytä minusta, arvoisa puhemies, turvata suomalaisen maanomistajan oikeus omaan maahan myös taannehtivasti. On vaara, että tämän jälkeen ei suomalainen perusajatus, "oma tupa, oma lupa" enää toteudu kaikkien suomalaisten osalta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Jotenkin on pitkästä aikaa tilanne sellainen, että näyttää siltä, että hallitus on tehnyt esityksen, jota hallituspuolueet eivät kannata. (Ed. Pulliainen: Kuunteliko ed. Kauppila, mitä minä puhuin?) Minkä takia tämä sitten yleensä tänne on tuotu, jos näin on tilanne? (Ed. Pulliainen: Olisi pitänyt kuunnella, mitä on puhuttu!) — Kyllä minä kuuntelin. (Ed. Pulliainen: Vaan ei ole ymmärretty!) — Elikkä jos mietitään, mitä tässä nyt on tapahtumassa, niin muistan — olin itse valiokunnassa, missä ed. Pulliainenkin oli — että kyllähän tämä asia tiedettiin, että tämä pulpahtaa takaisin, silloin kun sitä keskustelua käytiin. En tiedä, missä ed. Pulliainen silloin oli, mutta näinhän se tiedettiin.

Elikkä tässähän ongelmaksi tuli se, miksikä tämä vietiin perustuslakivaliokuntaan. Väitän, että jos ed. Sasi olisi ollut hallituspuolueen jäsen, niin ei välttämättä tämä olisi sinne mennytkään. (Ed. Ollila: Hyvä kun meni, koska tulkinta oli se!) — No, tulkintahan tuli siitä. Muistan hyvin, kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämä oli jo aika hyvässä menossa niin sanotusti, kunnes yhtäkkiä sitten vähän niin kuin tuuli pyyhkäisi sen toisenlaiseksi. (Ed. Tiura: Perustuslakivaliokunta ei tulkinnut!) — No, minä sanoisin, että näissä viranomaistulkinnoissa perustuslakivaliokunnalla on aika ristikkäisiä tulkintoja, muun muassa laki metsähallituksesta, tämä viranomaiskuvio, meillä on konduktöörejä, joilla on viranomaisoikeudet poistaa ihmisiä jostakin, jne.

Mutta kysymys on minusta tässä aika pitkälle siitä, mikä on Euroopan unionin oikeus ja käsitys omistamisesta ja mikä on Euroopan unionin käsitys suuremman edusta. Elikkä täällä puhutaan sokerikuvioista. Siinähän nähdään selvästi, minkä takia meillä käy sokerijutulle näin: se on suuremman oikeus, eli Euroopan sokeritehtaat ja suuret Euroopan sokerimaat jyräävät pienet maat. Elikkä täytyy muistaa, että EU-oikeus on kumminkin tällaista yhteisöllistä oikeutta enemmän suhteessa omistamiseen kuin meillä. Nythän on mielenkiintoista nähdä sitten, miten tässä sitten käy, eli meneekö hallituksen esitys läpi vaiko ei. Se on minusta olennaista.

Sitten hiukan jäi epäselväksi perussuomalaisten linja. Kannatatteko te nyt sosialismia vai kapitalismia pahimmillaan? (Ed. Soini: Itsenäisyyttä!)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kauppila nimeni moneen kertaan mainitsi, niin palautan nyt mieleen, mitä silloin viime kerralla tapahtui. Tapahtui se, että silloin totesimme ja lähdimme siitä hyvästä uskosta, bona fide, että tämä lain teksti on vahvistettavissa ja voimaan saatettavissa, että se on täysin korrekti.

Toinen asia oli — nyt ed. Kauppila muisti osittain erään kohdan — se, että on hyvin mahdollista, että komissio vie tämän EY-tuomioistuimeen, mutta Suomen vahvuutena on se, että Saksassa, jossa on perustuslakituomioistuin, perustuslakituomioistuin asettui tätä pyrkimystä vastaan ja on vahvoilla siinä asiassa. Elikkä tämä oli se kokonaistarina, ed. Kauppila.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minähän tuossa totesin, että nythän me näemme sitten, miten meidän perustuslakivaliokuntamme kanta, jos sieltä tulee toisenlainen kanta kuin hallituksen esitys, kestää sitten Brysselin byrokratian. Elikkä tästähän kysymys nyt on enemmän kuin siitä, mitä täällä nyt puhutaan. Eli asiahan ei minusta niin kovin suuri sittenkään ole muuten kuin periaatetasolla. Taloudellisena ongelmana tämä on aika pieni, tämä koskee muutamia yksilöitä, muutamia maanviljelijöitä. Mutta periaatteellisesti asia on varmasti iso.

Tuomo  Hänninen  /kesk:

Herra puhemies! Hallituksen esitys tilatukilain muutoksesta on hallinnollisesti ja oikeudenmukaisuuden kannalta kinkkinen asia. Oikeuskäsityksen kannalta tämä on hankala, ja EU:n komissio on kertonut kantansa, jolloin laki on palautunut kansalliseen päätöksentekoon.

Tilatukilaki on osa suomalaista moniulotteista tukijärjestelmää. Lain ongelmat koskettavat suoraan vain murto-osaa tiloista, mutta periaatteellisesti tämä koskee laajalti viljelijäväkeä. Kun tätä hallituksen esitystä käsitellään valiokunnissa, meidän tulee pyrkiä oikeudenmukaiseen lakiin, joka kohtelee eri osapuolia tasapuolisesti. Meillä on omistajalla ja vuokranantajalla oma maanomistukseen liittyvä oikeusturva. Myös tuotantoon liittyvässä tilatuen lisätukiosassa on oma kotieläintuotantoon liittyvä osio. Tuotannon jatkuvuus ja pellon aktiivinen viljely on vuokralaisen ansio. Valiokuntakäsittelyssä tuotantoa harjoittavat aktiiviviljelijät ja peltoja vuokraavat viljelijät on otettava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti huomioon. Kotieläintuotantoon liittyvän tukiosan erottaminen peltoon liittyvästä tuesta näyttää välttämättömältä. Kansalliseen varantoon on varattava riittävät resurssit lainsäädännön ohessa syntyvien epäkohtien korvaamiseen, ja tältä pohjalta olen muokkaamassa kantaani perustuslakivaliokunnan lausuntoa käsiteltäessä.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Itse olen aina pyrkinyt noudattamaan lakia. Aina se tietysti ei ihan sataprosenttisesti ole onnistunut. Mutta minusta tässä kuitenkin edellisellä vaalikaudella tätäkin asiaa puitiin varsin perusteellisesti, ja ymmärtääkseni silloin niin mietinnön antanut maa- ja metsätalousvaliokunta kuin eduskuntakin olivat asiasta varsin yksimielisiä ja sillä kannalla, että tukioikeus palautuu maanomistajalle sen jälkeen, kun vuokra-aika on umpeutunut. Minun mielestäni päätös oli silloin varsin tarkkaan harkittu ja perusteltu. Ajat tietysti muuttuvat. Nyt tässä on erittäin iso riski, että tässä tavallaan viljelijät pannaan toinen toistaan vastaan, ja kysymys on hyvin pitkälti kuitenkin sopimusjuridiikasta. Minusta on tärkeätä nyt, että kaikki ne peltolohkot, jotka ovat tälläkin hetkellä viljelyssä, ovat myöskin tämän hallituksen esityksen jälkeen viljelyssä.

Tämä on erittäin tärkeä kysymys koko Suomelle sen takia, että tässä on elintarvikeomavaraisuudesta kysymys, ja toivottavasti tässä tätä vastakkainasettelua ei tarvitse lähteä rakentamaan hyvin voimakkaasti. Minä edelleenkin palautan mieleen sen, kun täällä on väitetty vähän toisin, että tilatukea ei kyllä koskaan saa pelkän omistamisen perusteella, vaan kyllä tässä myös, vaikka maata omistaa, pitää viljellä. Itse olen aina kyllä ollut sillä kannalla, että maan omistusoikeus on pyhä, ja ei kantani ole ainakaan vielä muuttunut miksikään. Minä toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana niissä valiokunnissa, joissa asiaa käsitellään, nämä vuokranantajan ja vuokralaisen edut huomioidaan myös ja sitä kautta päästään asiassa eteenpäin. Tärkeätä on, että tästä löytyy yhteinen näkemys.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tätä koko EU:n maatalousuudistusta on käsitelty nyt oikeastaan koko EU-ajan, mutta viimeksi se sitten käynnistyi toden teolla reilut neljä vuotta tai viitisen vuotta sitten. Reilut neljä vuotta sitten, kesäkuussa 2003, komission esityksestä maatalousneuvostossa — silloinen ministeri Suomesta oli maatalousneuvostossa, nykyinen kansanedustaja Juha Korkeaoja — nimittäin päätettiin, että tällainen tukioikeus, tilatukilakiuudistus, toteutetaan ja tukioikeusjärjestelmä niin muodoin toteutetaan. Halusin tässä tätä historiaa vähän tuoda esiin, koska on tärkeä muistaa, että tällä nyt käsiteltävänä olevalla tilatukilain täytäntöönpanosta annetulla lailla on ollut pitkä, pitkä kehitys.

Nyt halutaan tätä lakia muuttaa, ja kyse on vain kahdesta momentista. Kyse on tämän lain 20 §:stä ja 3 ja 4 momentista, jotka halutaan kokonaan kumota. Hallitus esittää siis vastoin reilun kahden vuoden takaista eduskunnan päätöstä, että tilatukioikeudet kuuluisivatkin nyt sille vuokramiehelle riippumatta siitä, jatkaako hän kyseisen peltolohkon, kyseisten peltohehtaarien, viljelyä vai ei. Eli tässä on kyse todella yksinkertaisesta asiasta. Tätä voidaan oikeastaan verrata vaikka asunnonomistajan ja vuokralaisen asemaan. Nyt on niin, että jos minä omistan asunnon ja haluan vuokrata sen toiselle ja vuokrasopimus on tehty vaikkapa vuonna 2004 ja vuokrasopimuksessa on sovittu, että minä vuokraan sen asunnon vuoden 2006 loppuun saakka, ja sitten sen jälkeen siihen asuntoon tulee toinen vuokralainen, niin tämän toisen vuokralaisen vuokramaksut menevätkin sitten sille vuokralaiselle, joka edellisen vuoden lopussa hallitsi sitä asuntoa. (Ed. Manninen: Ei se ole ollenkaan niin!) — Tämä on ihan vastaava tilanne näitten tukioikeuksien osalta, jos tämä muutos nyt hallituksen esittämällä tavalla toteutetaan.

On hyvä, arvoisa puhemies, että tästä asiasta nyt käydään perusteellinen keskustelu. On hyvä, että perustuslakivaliokunta nyt ottaa asiaan jälleen kantaa. Tuntuu käsittämättömältä suorastaan, jos perustuslakivaliokunta nyt reilun kahden vuoden kuluttua muuttaisi kantansa siitä aiemmasta, varsinkin kun perustuslaki ei tällä välillä ole muuttunut miksikään, ei pilkunkaan vertaa. Mutta me maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenet odotamme tietysti nyt perustuslakivaliokunnan kannanottoa ja sen jälkeen joudumme tietysti sitten itse lopullisen päätöksen tässä tekemään, minkälaisen esityksen tälle salille sitten teemme.

Arvoisa puhemies! Viime kerralla, siis reilut kaksi vuotta sitten, kun täällä käytiin välillä vähän kipakkaakin keskustelua tästä asiasta ja kun se lopulta perustuslakivaliokunnan kannan muodostamisen jälkeen loppujen lopuksi hyvin nopeastikin ratkaistiin, silloinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja sanoi näin: "Kiinnitän vielä huomiota yhteen kohtaan, joka liittyy tukioikeuksien kohtaloon vuokraustapauksissa. Sanoin noin vuosi sitten, kun asiaa täällä eduskunnassa käsiteltiin, että suomalaisen oikeustajun mukaista olisi se, että nämä tukioikeudet, jotka vahvistetaan niille vuokratiloille, vuokrapelloille tai vuokraviljelijöille, joiden osalta vuokrasopimus on tehty ennen kuin mitään tiedettiin tästä uudistuksesta, siirtyisivät tälle maanomistajalle tai liikkuisivat pellon mukana sille, kuka sitten kulloinkin viljelijä on. Tätä asiaa pyrittiin selvittämään komission suunnasta, olisiko tällainen mahdollista. Niiden tietojen mukaan, jotka meillä oli käytettävissä, tätä ei pidetty mahdollisena voimassa olevan asetuksen perusteella. Perustuslakivaliokunta on nyt, niin kuin täällä sanottiin, osoittanut kaapin paikan, ja toivon, että nimenomaan, kun kysymys on tällaisesta siirtymäkauden järjestelystä ja tämä järjestely rakentuu nimenomaan ei pysyvänä vaan siirtymäkauden järjestelmänä, tämä kaappi pysyy siinä paikassa, mihin perustuslakivaliokunta sen on asettanut."

Tämä oli tässä salissa lausuttu palautekeskustelussa tästä samasta asiasta. Eli tämä silloisen ministerin lausunto kertoo hyvin paljon. Se kertoo siitä, että jo silloin Suomen hallitus oli tiedustellut komissiolta, onko tällainen järjestely mahdollista, ja oli jo silloin vastattu silloiselle ministerille, että ei ole mahdollista, ja Suomessa eduskunta, perustuslakivaliokunta, päätti, että jos omaisuudensuoja koskee yhtä, se koskee toistakin. Tästä oli kysymys. Ja paljolti oli kysymys juuri siitä oikeudenmukaisuudesta, mitä me nytkin täällä, ainakin eräät kansanedustajat, peräänkuulutamme. Sen vuoksi tilanne tuntuu hyvin omituiselta, että hallitus nyt tuo tämän esityksen tänne meidän käsiteltäväksemme, koska tilanne ei ole reilun kahden vuoden kuluessa miksikään muuttunut komission suunnasta käsin.

Herra puhemies! Tässä nyt oikeastaan ensimmäisen kerran ehkä Suomen EU-jäsenyyden historiassa todella loppuun asti katsotaan, mikä on Suomen perustuslain merkitys ja arvo suhteessa Euroopan unionin komission päätöksiin ja komission tahdonilmaisuihin.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Varmuuden vuoksi tulen korokkeelle — älkää pelätkö, en puhu koko aikaa.

On aika harvinaista, että eduskunnassa siirretään lähetekeskustelua, että sille saadaan parempi aika. Se on osoittautunut selvästi hyväksi menettelyksi tällä kertaa, mutta siihen se ei ole johtanut, että ministeri olisi paikalla tätä keskustelua seuraamassa ja kommentoimassa, valaisemassa osaltaan, mikä minusta olisi ollut erittäin tärkeää. Hän kyllä tuolla kaarikäytävällä seilaili ja vielä 15 minuuttia sitten suurin piirtein näkyi tuolla kuppilan puolella. Tämä on aika hämmästyttävää, mutta ehkä siitä esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenjohtaja voi sitten pitää pienen puhuttelun, jos katsoo sen aiheelliseksi.

Tämä laki muistuttaa siitä kritiikistä, jota esitettiin silloin, kun Suomi suunnitteli EU:hun liittymistä — muun muassa ed. Kaunisto oli silloin hyvin aktiivisesti näissä kansanliikkeissä mukana. Se ensimmäinen kritiikki oli se, että EU puuttuu aivan liikaa Suomen kaikenlaisiin asioihin. On myös pelätty sitä, että me sitten olemme kovasti rähmällämme tämän EU:n edessä, kun siihen liitytään, ja tämä laki kyllä valitettavasti vähän viittaa samaan suuntaan. Tässäkin oikeastaan joudun ed. Kauniston puheenvuoroon viittaamaan niiltä osin, että hän oli jopa sitä mieltä, että tämä laki pitää nyt sitten kiireellä käsitellä täällä, kun tämä on EU:n vastainen. Ei meillä ole mitään kiirettä. (Ed. Kankaanniemi: Lokakuun loppuun mennessä!) Talo elää tavallaan, Suomi elää tässä asiassa tavallaan ja niiden menettelyjen mukaan, joilla täällä lakeja säädetään ja tehdään.

On erittäin tärkeää, että tämä laki käsitellään huolellisesti ja perusteellisesti niin perustuslakivaliokunnassa kuin maa- ja metsätalousvaliokunnassakin. Kyllä tässä yhteydessä on myös ehkä sitten näissä valiokunnissa syytä selvittää se, onko tämä nykyisen lain muotoilu yhteisön oikeuden vastainen, kun hallituksen esityksessä todetaan, että komission kannan mukaan niin vaikuttaisi olevan. Se on aika historiallisen epämääräinen ilmaisu vastikään hyväksytyn lain muuttamiseksi. Toivottavasti tähän saadaan myös sitten parempi selko. Enkä minä nyt sitten pitäisi pahana sitä, että testataan sitten tämän Suomen perustuslain voima ja toimivuus vaikkapa EY:n tuomioistuimessa. Siellä aikaakin menisi sen verran, että tämä ongelma näiden ennen lain voimaantuloa tehtyjen sopimusten pitävyydestä poistuisi. (Ed. Kankaanniemi: Ryhdikästä puhetta!) Se voisi olla ihan hyvä malli, sekin.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä lopetus ja aloituskin. Itse olin edeltävällä eduskuntakaudella myös maa- ja metsävaliokunnassa ja yritin päästä sisälle maatalouden ja EU:n mukanaan tuomiin koukeroihin, jotka tässä maatalouspuolella ovat välillä mitä ihmeellisimpiä. Ne ovat todella isoja ja vaikeasti opittavia ja hallinnoitavia asioita.

Olin vastalauseessa mukana, kun meidän ryhmyrimme ed. Hemmilä tästä asiasta vastalauseen väänsi, ja siinä olivat myös ed. Matti Kauppila ja eduskunnasta pudonnut Lasse Virén matkassa.

Minä en voi ymmärtää ensinnäkään sitä, että tilatukea voi saada se, joka ei viljele, enkä sitä, mitä tapahtuu, kun vuokrasopimus päättyy. Minullakin oli asunto, jonka myin kolme vuotta sitten, ja siinä oli vuokralaiset, ja kyllä minulla ne vuokratulot päättyivät, kun myin sen asunnon pois. Kyllä minä näen, että maa on aivan samanlaista omaisuutta kuin joku muukin omaisuus. Tältä osin kyllä ihmettelen, että tämä asia on tässä muodossaan tuotu eduskuntaan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron ed. Ollilan puheenvuoron jälkeen.

Ensinnäkin haluaisin muistuttaa, että kysymys on hallituksen yksimielisestä esityksestä. Tiettävästi myöskin kokoomus on vielä tässä hallituksessa tuomassa tätä esitystä pöytään. (Ed. Pulliainen: Olisi pitänyt kuunnella, mitä on sanottu! — Välihuutoja kokoomuksen ja vasemmistoliiton ryhmästä)

Toiseksi haluaisin myös kyllä puuttua siihen seikkaan, minkä yhteydessä nimeeni viitattiin. Kyllä olin mukana EU-vastaisessa kansanliikkeessä. 16.10.94 kansanäänestyksessä tämä taistelu hävittiin. Silloin pitää tehdä myös johtopäätökset siitä, milloin taistelu on loppu, pitää myöntää se, milloin on hävinnyt ja milloin voittanut.

Mutta jos ed. Ollila ja kokoomus haluavat tässä perustaa EU-vastaisen kansanliikkeen, niin ilmoitan, että olen kyllä siinä mielelläni mukana, jos te siihen rintamaan lähdette lippu liehuen, EU:sta eroamaan. Siitähän tässä keskustelussa on kysymys: EU:n päätösvalta vai Suomen päätösvalta.

Mutta haluan tästä tilatukiasiasta muistuttaa, että tässä pelataan peliä myöskin aktiiviviljelijöiden, niiden todellisten yrittäjien, rahoilla. Jos tämä taistelu hävitään, niin siitä leikataan ja tämä maksatus viivästyy, jolloin koko elinkeinon kannattavuus on koetuksella.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee siihen, että tämä on hallituksen esitys, kyllä me olemme täällä sitä varten, että me korjaamme niitä hallituksen esityksiä, ja ennen kaikkea myös sitä varten, että tutkimme niiden perustuslainvastaisuuden tai -mukaisuuden, jos siihen on syytä ja tarvetta.

Mitä tähän EU:n parantamiseen tulee, niin kun me nyt olemme todellakin EU:n jäseniä jo, ei varmaan lähdetä sitä vastustamaan mutta yritetään saada se toimimaan järkevästi, kunnioittamaan Suomen perustuslakia ja kunnioittamaan yksittäisten maiden järkevää lainsäädäntöä muutoinkin. Tähän toimintaan, ed. Kaunisto, lähden kanssanne mielelläni.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on nyt kysymys siitä, että päätetään tämä lakiehdotus täällä eduskunnassa nyt sitten hyväksyä tai hylätä, niin aina on niitä, jotka häviävät, ja ne ovat siellä viljelijöitten puolella. Viljelijät, ovatpa he sitten maan omistajia tai vuokraajia, ovat häviäjiä.

Mutta yksinkertaisesti tämä on vaan niin, että suomalaisen ja uskoakseni myöskin EU-komission oikeustajun mukaan — minä uskon, että EU-komission virkamiesten oikeustajun mukaan näin on — tuet liittyvät maanviljelyyn elikkä tuet kuuluu maksaa aina sille, joka peltoa viljelee. Tämän lakiesityksen hyväksyessämme näin ei välttämättä aina sitten tapahtuisi.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kiviranta puhui viisaasti, kun hän toi esiin ne vuokrasopimukset, jotka on tehty vuoden 99 jälkeen. Minusta se on edesvastuutonta, jos niitä ei huomioida. Mitä tästä eteenpäin tapahtuu, sitä tulevaisuutta pitää katsoa aivan toisenlaisista lähtökohdista. Tämä asia on vaikea, mutta vaikeat asiat pitää viedä oikeudenmukaisesti eteenpäin.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Parlamentti on puhepaikka, ja sillä, että tämä asia siirtyi tähän istuntoon, on hyvät ja huonot puolet. Huono on se, että itsekin olen viikonvaihteen aikana saanut vastata moneen puheluun. Moni maanomistaja ja viljelijä on saanut väärän kuvan siitä uutisoinnista, miksi tämä asia siirtyi. Sekin pitää paikkansa, että tällä lähetekeskustelulla tätä asiaa ei ratkaista, niin kuin on annettu kuva, että nyt tässä istunnossa ollaan tekemässä joku suuri ratkaisu, jolla tämä asia päätetään. On käytetty hyviä puheenvuoroja, ja kaikissa on ollut hyviä asioita. Itse enemmän lähden siitä, että tämän talon asia olisi toimia niin, että tehtäisiin sellaista lainsäädäntöä, jolla suomalaista elintarviketaloutta turvattaisiin ja vietäisiin eteenpäin, hillittäisiin kustannuksia.

Kun täällä on perätty, missä on esittelevä ministeri Anttila, niin voin todeta, että tämän ajan puitteissa, joka hänellä on, ennen kuin lentokone lähtee ja hän osallistuu neuvostoon, hänellä on vaalittavana tämä sokeriuudistus, jolla on merkitystä siinä, voiko sokerinviljely Suomessa jatkua vai ei. (Ed. Kankaanniemi: Hävitään!) Tällä, mistä me keskustelemme, Suomeen ei tule yhtään senttiä enempää eikä vähempää. Kysymys on vain siitä, kenelle kuuluvat tukioikeudet sen jälkeen, kun vuokrasuhde päättyy. (Ed. Ollila: Tuo on urhoollista, mutta Anttila oli talossa!) — Niin oli. Itsekin olin keskustelemassa. Hän haluaa valmistautua siihen kokoukseen, mikä minusta on hyvä asia. Välttämättä, vaikka osallistuisi tähän keskusteluun, ei Suomen kannalta saada aikaan kovin paljon uutta ja merkittävää.

Mutta seuraavana haluan valottaa tätä tilannetta, kun suomalainen maatalouspolitiikka, jossa itsekin olen voinut olla mukana sekä viljelijänä että lainsäätäjänä, viimeisten 20 vuoden aikana on varsin paljon muuttunut. Teistäkin monet ovat olleet mukana maa- ja metsävaliokunnassa. Meillä maatalouspoliittinen strategia on ollut se, että yrittäkää saada lisää kiintiöitä, yrittäkää tehdä lisää tuotantorakennuksia, investoikaa niihin. Välttämättä ei kannata ostaa peltoa, kannattaa erikoistua. Kun on tehty tätä rakenneuudistusta, jota yhteiskunta on tukenut, niin investointien ehtona kuitenkin on ollut, että pitää olla pinta-alaa tai kiintiöitä. Sen seurauksena, kun välttämättä samoilla nuorilla viljelijöillä, jotka rakennetta ovat parantaneet, ei ole pääomia ostaa peltoja, Suomessa vuokraus on lisääntynyt.

Tässä keskustelussa kukaan ei ole murehtinut sellaisen viljelijän asemasta, joka on tehnyt navetan, kanalan tai sikalan, joka on korviaan myöten velkaantunut ja joka on vuokrannut peltoa, ja ette ole ollenkaan ajatelleet sitä, että jos jostakin riitasuhteesta johtuen se vuokraus päättyy, niin hän jää tyhjän päälle. Sen tähden suomalaisen elintarviketalouden tulevaisuuden kannalta pitää nähdä nimenomaan se, mitenkä niiden ihmisten jatkomahdollisuus turvataan, jotka ovat tehneet investointeja, jotka ovat pistäneet omat ja yhteiskunnan rahat likoon.

Tällä keskustelulla, jota me nyt käymme, nimenomaan vuokrien hinnat vain nousevat ja nousevat. Missään nimessä ei hillitä kustannuksia, vaan tapahtuu päinvastoin niitten viljelijöitten osalta, jotka jatkossakin ovat pelissä mukana. Varsin vähän on niitä viljelijöitä, jotka ovat vuokranneet peltonsa ja aloittavat sen jälkeen uudelleen. Monilla on unelma, että olisi hyvä, jos joku lapsista tai sukulaisista joskus viljelisi sitä sukutilaa, mutta valitettavasti se unelma ei välttämättä toteudu. Tämä häiritsee minua ja ilmeisesti montaa muuta.

Sitten se, että lähdetään nyt katsomaan EU-asetus ja Suomen perustuslaki. Kannattaa kaksi kertaa miettiä, keneltä on pois se raha, jos mennään valvontamenettelyyn. Oletteko valmiit korvaamaan viljelijöille sen menetyksen, jos käykin niin, että Suomen perustuslaki jää toiseksi EU-asetuksen kanssa? (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Sen tähden minusta vastuullista menettelyä, niin kuin uskon ja olen varma, ei perustuslakivaliokunnassa eikä maa- ja metsävaliokunnassa, joka tämän mietinnön tulee käsittelemään, kannata sulkea pois. Ei kannata sanoa, että tässä keskustelussa on mitään lopullista, jos haluaa kantaa vastuuta nimenomaan niistä ihmisistä, jotka ovat pistäneet rahansa likoon, tehneet investointeja, joilla ei ole peltoa, jotka ovat joutuneet vuokraamaan ja ovat nimenomaan tämän vivun varressa. (Ed. Hemmilä: Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa!) Nämä ongelmat, joista te puhutte, (Ed. Salo: Tämä on vähän eri asia!) rajautuvat kuitenkin aika suppeaan joukkoon. (Ed. Ollila: Se on otettava huomioon!) — Sekin on otettava huomioon. Sen tähden minusta pitää lähteä siitä ajatuksesta, että jos yhteiskunta kokee ja meidän perustuslakimme velvoittaa, että omistajalle pitää pystyä järjestämään tukioikeutta sen jälkeen, kun vuokra-aika päättyy, niin sitten pitää riittävästi luoda sitä kansallista varallisuutta. Yhteiskunnan tehtävänä on ostaa ja lunastaa sitä oikeutta.

Eli kolme asiaa: Muistakaa turvata elintarviketalouden tulevaisuus. Muistakaa kannustaa niitä viljelijöitä, jotka joutuvat vuokraamaan, jotka eivät pysty ostamaan maata. Heidän työlleen pitää löytää arvo, ja niille investoinneille, joita he ovat tehneet, pitää antaa mahdollisuus. Sen lisäksi viljelijöiden välille ei kannata rakentaa tässä suurta juopaa. Meidän pitää toimia niin, että vuokrien hinnat eivät nouse kohtuuttomiksi. Nimimerkki "Kokemusta on" — olen vuokrannut, ollut vuokranantaja ja vuokraaja, ja siinä monta kertaa inhimillisyys ja kilpailu saavat aikaan sen tuloksen, että vuokrat nousevat turhankin korkealle. Tällä keskustelulla ei välttämättä olla hillitsemässä sitä vaan päinvastoin.

Arvoisa puhemies! Puhumme marginaalisesta joukosta viljelijöitä. (Ed. Ollila: Siksi sen voikin hoitaa!) Toivon, että valiokuntakäsittelyn aikana tämä asia pystytään ratkaisemaan niin, että ei jouduta valvontamenettelyyn ja että syntyy riittävästi kansallista varallisuutta ja että kaikilla niillä ihmisillä, jotka omistavat maata, kun he aloittavat viljelyn, on mahdollisuus saada samat tukioikeudet mutta ei niin, että poljetaan niitten ihmisten oikeutta, jotka ovat tehneet investointeja ja jotka ovat joutuneet vuokraamaan sen pellon joltakin toiselta. Pelisääntöihin palataan myöhemmin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kalli, kuten yleensäkin puhui hyvin viisaasti, ja näitä puheita on — ja on aina ollut — ilo kuunnella. Itse olen ollut neljä vuotta hänen johtamassaan valiokunnassa jäsenenä, muistan puheet jo siltä ajalta. Mutta tässä tapauksessa näitten esimerkkien valossa, mitä ed. Kalli äsken toi esiin tästä asiasta, mitä me nyt käsittelemme, tästä tukioikeusasiasta, me emme voi tehdä ratkaisuja. Nimittäin kysymys on niin yksinkertaisesta asiasta, että tuki kuuluu sille, joka peltoa viljelee, on hän sitten maanomistajaviljelijä tai vuokralaisviljelijä. Tästä vain on kysymys. Ei tällä asialla nyt ole sen suurempaa sortteeraamista, kuten ed. Kalli äskeisessä puheenvuorossa antoi ymmärtää.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä se ongelma tässä on nimenomaan se, minkä tämä laki nyt luo, eli se, että on aikanaan ollut tilanne, jossa on tehty vuokrasopimus, ja nyt sitten kesken sen vuokrasopimuskauden olosuhde oleellisesti muuttuu. Se on se, mikä sotii minun oikeudentuntoani vastaan, ja jos mahdollista, se pitäisi tässä pystyä ehkäisemään, sen syntyminen. Monelta osin ed. Kallin puheenvuorossa oli hyvää, oikeaa sanomaa, johon voi yhtyä, mutta tämä on se asia, jota siinä puheenvuorossa ei oikeastaan käsitelty ja joka on se keskeinen ongelma.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kallin puheenvuoro oli hyvin asiallinen ja perusteltu, elikkä ei tässä ole kysymys siitä, että me täällä nyt muutamme jotakin, vaan ainakin henkilökohtaisesti epäilen vahvasti, että tämä liittyy näihin 141-neuvotteluihin elikkä niihin suuriin kysymyksiin, mistä Suomi käy neuvotteluja EU-Brysselin kanssa, ja nyt pitää suomalaisten siivota pöytä.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä ed. Kalli totesi nuorten viljelijöitten investoinneista tänä päivänä, pitää paikkansa. Tilat laajenevat, koneita lisätään, rakennuksia lisätään ja myöskin maata ostetaan silloin kun sitä ostettavissa on, ja sitä maata myöskin vuokrataan silloin kun sitä vuokrattavissa on. Siis tarpeet ovat koko ajan suurentuneet ja suurentuneet. Mutta, ed. Kalli, nuorikin viljelijä tarvitsee viljelyyn semmoista peltolohkoa, jossa on tukioikeudet, sekä ostotilanteessa että myöskin vuokraustilanteessa. Tämä on se olennainen asia, että siinä pellossa on sitten ne tukioikeudet, mikä vaikuttaa myöskin maan hintaan ja hinnan muodostumiseen. Ei tässä haluta panna viljelijöitä vastakkain, maanomistajia ja maanviljelijöitä, vaan löytää ratkaisu, joka on kokonaisvaltaisesti kestävä, myöskin perustuslain näkökulmasta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun en voi mitenkään väittää olevani asiantuntija tässä asiassa ja itse perustana oleva asia näkyy olevan varsin monimutkainen, niin lienee parasta esittää vain väliaika-arvio: minusta ottelu Kalli—Kalmari—Kaunisto vastaan Hemmilä—Salo—Soini on tällä hetkellä 3—1.

Timo  Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen Suomen kansan enemmistön kanssa tästä asiasta varmasti samaa mieltä. Ei Suomen kansa voi ymmärtää, että EU:n komission byrokraattien mielipide, jota on tiedusteltu tai jonka he ovat soittaneet, voi mennä Suomen perustuslain yli. Siitähän tässä on kysymys. Miksi meillä nyt tämä esitys täällä on? Koska me viime eduskuntavaalikaudella yksimielisesti päätimme tästä asiasta niin kuin nyt voimassa oleva lainsäädäntö on. Tästä on kysymys.

Ja kun puhutaan, että viljelijät ovat toisiaan vastaan, niin silloin kun edellinen porvarihallitus vei Suomen tähän onnettomaan kolhoosiin, niin silloin luotiin 141 ja 142. Se jako tuli sieltä ja on ikuinen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli puhui tyylikkäästi ja asiallisesti. Kiinnitän kuitenkin yhteen yksityiskohtaan hänen puheenvuorossaan huomiota, ettei tule vaan väärää käsitystä. Siinä mallissa, joka edellisellä kerralla hyväksyttiin, kannettiin erityistä huolta kansallisesta varannosta, se oli niin. Ja kun tänä päivänä asiaa ennakoivasti käsiteltiin valiokunnassa, niin siellä asianomainen virkahenkilö korosti vielä sitä mekanismia, millä tavalla tämä homma hoidetaan joka tapauksessa, mikä on täysin välttämätöntä. Elikkä siis toisin sanoen siinä katsannossa tässä ei ole suru puserossa, ei sinne eikä tänne. Ymmärrän, että tämän keskustelun jälkeen kansallinen yksimielisyys kansallisen varannon hyväksikäyttämisestä, pakkotilanteessa tai ei, on täydellinen.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin valitettavana sitä, että kokoomus aloitti tällaisen hämmennyksen luonnin tämän asian tiimoilla juuri tilanteessa, jossa pikkuhiljaa viljelijät ovat saaneet oikeudenmukaisen hinnan tuotteistaan, heidän arvostuksensa on noussut. Ja nyt me puhumme tällaisesta asiasta, joka on täysin keskeneräinen. Tässä ei nyt kokoomus näytä luottavan valiokuntiin, sen enempää perustuslakivaliokuntaan kuin maa- ja metsätalousvaliokuntaankaan, jotka varmasti tekevät perusteellista työtä tämän asian kanssa. Nämä kaikki asiat ovat tiedossa hyvin selkeästi, mitä ongelmia tähän sisältyy.

Mutta muistutan edelleenkin siitä, mistä täällä on moneen kertaan muistutettu: Tämä lainsäädäntö on aktiiviviljelijälainsäädäntö. Se on nimenomaan sitä, ja siihen liittyy osittain myöskin maanomistus, ja nämä varmasti yhteensovitetaan niin hyvin kuin ikinä mahdollista on, valiokunnissa, kumpaisessakin. Ja toivon, että kokoomus nyt lopettaa tämän ja me pystymme viljelijöille kaikessa rauhassa tämän asian esittämään, myöskin niin, että kaikki ne tapaukset, ne erimielisyydet, joita te täällä kuvasitte, ovat nyt tämänhetkisen lainsäädännön tulosta, eivät tämän tulevan, joka ei ole edes vielä voimassa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kalli puhui kyllä niin tunteikkaasti, että täytyy yhtyä siihen, mitä hän sanoi, ja siitä muistuttaa, että toivottavasti Suomen elintarvikehuollosta kannetaan huolta huomenna sokerista päätettäessä, ja myös 141:stä, ne ovat todella tärkeitä asioita.

Mutta ryhmäjohtajan puheenvuorossa jäi nyt kyllä kovasti auki se, mikä on Suomen perustuslain merkitys. Oliko mielestänne perustuslakivaliokunta kaksi vuotta sitten väärässä, kun se katsoi, että perustuslaki suojaa myös sitä pienehköä vähemmistöä, joka tässä on nyt se ongelmakohta? Tämä kansallisen varannon riittävä suuruus ja sen käyttäminen on kyllä sellainen asia, jolla varmaan kokoomuskin voisi päästä tästä umpikujasta, kun se hallituspuolueena uhkaa tämän esityksen voimalla kaataa nyt. Näyttää siltä, että ainakaan perustuslain säätämisjärjestyksessä ei tätä voi viedä eteenpäin, koska kokoomus tätä esitystä vastustaa, mutta umpikuja tässä on. Mutta ehkäpä rakentavasti voidaan löytää malli, jolla pelastetaan sekä maatalous että hallituksen jonkinlaiset kasvot, (Puhemies: Aika!) jotka ovat kyllä aika pahasti kärsineet.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan korjata eduskunnan pöytäkirjoihin, että kun edustajakollega Manninen käytti, ja tunnustan, että itsekin käytin termiä "kansallinen varallisuus", pistetään se nyt "varannoksi", jota termiä täällä ovat useammat edustajat käyttäneet. Sitä nimenomaan tarkoitin.

Sitten ed. Kankaanniemelle ja ehkä muillekin: Merkittävän elinkeinon turvaaminen edellyttää sitä, että politiikkaa tehdään ajassa. Se, mitä tehtiin kaksi vuotta sitten tai kymmenen vuotta sitten, välttämättä ei päde. Politiikkaa pitää tehdä ajassa. Perustuslakia pitää kunnioittaa ja ottaa se huomioon. Ja sen sanon lopuksi, että ei tämä EU:n asetus ole mikään mielipide. Suomi on tämän hyväksynyt.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Olen itse samasta maakunnasta kuin ed. Kalli, ja voidaan sanoa, että Satakunta on ruokamaakunta. Meillä on paljon alkutuotantoa ja jalostustoimintaa. Elintarviketeollisuus on yksi Satakunnan kivijaloista, energiantuotannon, koulutuksen ja perinteisen teollisuuden ohella.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, joka nyt on esillä, tilatukijärjestelmän täytäntöönpano ja näitten oikeuksien siirtäminen. Mielestäni tuo sana "siirtymäsäännös" ei ole kovin osuva, vaan kun kysymys on oikeuksien siirtämisestä, niin se voisi olla "siirtämissäännös", mutta siihen on turha sen enempää puuttua.

Ongelman muodostaa jo se, että ainakaan itselläni ei ole tiedossa, miten marginaalinen tämä kysymys on eli kuinka monta sopimusongelmatapausta meillä on käsillä. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä mielelläni haluaisin tämän hyvin perusteellisesti selvittää, miten suuresta ongelmasta on kysymys. Joka tapauksessa, kun on jo aikaisemmalla kerralla, kun tämä nyt voimassa oleva laki on hyväksytty, tehty perustuslakivaliokunnassa varmasti harkittua työtä ja tässä salissa laki hyväksytty, niin täytyy olla hyvin perusteltu syy kantojen muuttamiseen myös perustuslakivaliokunnassa. (Ed. Hemmilä: Kyllä!) Siksi tarvitaan rauhallista harkintaa ja asioihin paneutumista.

Meille on hyvin tärkeää maatalouspolitiikassa varmasti se, että uudet ja nuoret viljelijät ja uudet tuottajat pääsisivät myös töihin käsiksi, ja kun tässä on puhuttu kansallisesta varannosta, niin sen niukkuus on ongelma.

Sitten tähän lainsäädäntöpuoleen. Varmastikin tässä on valtiosääntöoikeudellinen ongelma, ja tuleekin mieleen tätä keskustelua kuunnellessa myös, missä määrin sitten olemme saaneet oman äänemme kuuluviin EU:n komission suhteen ja onko riittävästi nämä suomalaiset poikkeukselliset olosuhteet otettu huomioon. Meillä kaiketikin vuokraviljely on tavanomaisempaa kuin monissa muissa EU-maissa, ja siksi ehkä komissiokaan ei ole ollut aivan perillä siitä, minkälaisia ongelmia tämä saattaa muodostaa. Yksi hyvä kysymys on myös se, pitääkö maa- ja metsätalousministeriön olla vain komission etäispääte ja missä järjestyksessä se tuo suomalaisten näkemyksiä esille ja missä järjestyksessä sitten taas edustaa komissiota, varsinkin siinä tilanteessa, jos meillä jo perustuslakivaliokunta on tässä kohtaa ottanut kannan ja sitten komissio yhtäkkiä määräävästi pakottaa meidät muuttamaan lakia toiseksi kuin mitä Suomen eduskunta on hyväksynyt. (Ed. Erkki Virtanen: Olemme antaneet siihen valtuudet!) — Kyllä.

Mielenkiintoista tässä keskustelussa on se, että aivan kuin tässä salissa ei olisi lähetekeskustelussa lainkaan hallituksen ehdotusta, vaan hallituksessa on käynnissä jonkinlainen sisällissota asian suhteen (Ed. Ravi: Ei kai nyt sentään!) ja kyllä kokoomus aika reilusti keskustaa kampittaa, ja onkin hyvä kysymys, onko tämä hallituksen esitys ollenkaan. Toisaalta sitten olisi ollut hyvä, että tässä tilaisuudessa todellakin olisi ollut ministeri Anttila vastaamassa näihin kysymyksiin, mutta mielestäni kyllä ed. Kallikin niihin antoi hyviä näkökulmia.

Mielestäni valtiosääntöoikeudellisen ongelmatiikan lisäksi tämä luottamuksen suoja on asia, joka pitää ottaa tässä hyvin tarkkaan harkintaan, ja sitten lopulta sen, mikä se viimeinen päätös tulee olemaan, näemme keskustelujen jälkeen.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En ole maatalouden asiantuntija enkä ole näitten tukien asiantuntija, mutta olen kuitenkin perustuslakivaliokunnassa ja jäin sen takia kuuntelemaan tätä keskustelua, että olisin oppinut siitä, mitä tämä laki oikein sisältää.

Sen pääsanomahan on meille kaikille tietenkin selvä, mutta miten se tulkitaan suhteessa perustuslakiin ja miten tulkitaan perustuslain ja EU-asetuksen suhde, siinä on meillä valiokunnassa ratkaistavana ongelma, josta en tällä hetkellä osaa sanoa, koska kaikki asiantuntijatkaan eivät ole vielä sanoneet omia kantojaan. Lähtökohtana voi vaan kyllä ihmetellä, miten sama asia (Ed. Hemmilä: Täsmälleen sama asia!) on tulkittu aikaisemmin ihan eri tavalla perustuslakivaliokunnassa kuin tässä hallituksen esityksessä tällä hetkellä on.

Tekisi mieli yhtyä siihen mielipiteeseen tässä asiassa, joka tuotiin täällä — en muista, kenen puheenvuorossa — esille, että voitaisiin nyt katsoa, kumpi on painavampi, EU:n asetus vai Suomen perustuslaki. (Ed. Hemmilä: Minä sen lausuin!) Se on ehkä niin, että sinä parina vuotena, jonka se olisi pyörinyt siellä EU-myllyssä, tämä ongelmakin ehkä poistuisi. (Ed. Hemmilä: Saksassa on katsottu!)

Mutta on ollut ikävä tietenkin havaita, että tästä on syntymässä hallituksen sisälle kiista, ja se ei kai ole tämän lainsäädännön tarkoitus ollut. En nyt oikein ymmärrä, mistä se sitten pulppuaa. Minä toivon, että tulevat asiantuntijat perustuslakivaliokunnassa kertovat sitten, mikä on se lopullinen ongelma, sanotaanko nyt, keskustan ja kokoomuksen kantojen välillä. Ne ovat epävirallisia, ei näitä ole missään lyöty minun käsittääkseni lukkoon.

Timo Soini /ps:

Herra puhemies! Kyllä ihmetellä täytyy, että tällaisessa tilanteessa ollaan. Voisin varmasti todeta, että jos meillä nyt olisi sinipunahallitus, niin keskusta huutaisi kitalaki punaisena, että voi, kun ryöstö on menossa. Mutta nyt silotellaan ja sipsutellaan tämän asian kanssa. Te tiedätte, niin kuin minäkin tiedän ja suomalainen viljelijäväestö tietää, mikä tässä on oikeus ja kohtuus. Se on se, että Suomen eduskunta ja perustuslakivaliokunta saisivat päättää itsenäisesti tästä asiasta ja saavat päättää, kun uskaltavat päättää. Mutta keskusta antaa rivien välistä koko ajan ymmärtää, että nyt ei kannata, koska sitten setä nappaa myöhemmin: näistä tukioikeuksista tulee takaisinperintä. Sitähän te pelkäätte ja on syytäkin pelätä, koska EU on juuri tällainen roistojärjestelmä, joka ei noudata edes omia lakejaan. EU ei pääsisi itse EU:n jäseneksi tänä päivänä, jos joutuisi hakemaan.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia, kysymys Suomen perustuslaista: Lukeeko sanoja "Euroopan unioni" Suomen perustuslaissa? Ei lue. (Ed. Kankaanniemi: Kyllä siellä lukee 54 §:ssä!) — Alun perin ei, ed. Kankaanniemi, ole lukenut, eikä siellä missään lue, että ne lait ovat meidän perustuslakimme yläpuolella. — Aikanaan eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen on erittäin osuvasti todennut, että Suomen perustuslakiin ei käypäläisiä kirjata, ja käypäläinen EU on Suomessa.

Ed. Kaunisto, minä en ole lopettanut EU:n vastustamista. Minun kirveeni on edelleen puun juurella, ja tulen näkemään senkin päivän, kun EU romahtaa. Näin senkin päivän, kun Neuvostoliitto romahti, ei tosin Soinista johtuen, mutta romahti kuitenkin. Ja näin käy myös Euroopan unionille, ei siitä mitään tule. Katsokaa nyt tätä sekasotkua! Kun loppuu banaani ja lakritsat eli rahat, niin loppuu unionikin. Eikä tule ikävä, arvoisat kollegat. Ei tiristy kyyneltä silmäkulmasta.

Arvoisa puhemies! Itsenäisyys on tulevaisuutta, ja tämänkin päivän hyvä puoli on, että itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä, ja huomenna se on jälleen päivän lähempänä, ja lopulta se on totta. Pääsemme tästä kolhoosista eroon.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä on se periaatteellinen kysymys nyt, mikä on muuttanut sen kannan, onko meillä nyt joku ongelma sen vanhan päätöksen kanssa. Ei ole. Ongelman on luonut EU, joka on ongelma itsessään. Kyllä minä ymmärrän tämän kepun sievistelyn ja selittelyn, että yritetään nyt jotenkin selvitä. Hyvät ystävät, tässä systeemissä viljelijä ei selviä. Napataan yksi kerrallaan sieltä häntäpäästä, ja pudotuspeli on kovaa. Lopulta on jäljellä yksi iso kepu, joka sitten lopulta viedään viimeisenä, sekin.

Miten meille käy sokeriuudistuksessa? Me tiedämme, miten meille käy. Me, jotka olimme suuressa valiokunnassa, tiedämme, että sieltä tulee jälleen "torjuntavoitto", ja se "torjuntavoitto" on sen sisältöinen, että sokerinviljely loppuu Suomesta. Tämä on minun mielestäni hämmästyttävää. Ja kun lukee Maaseudun Tulevaisuutta, tämä on parasta EU-antia, mitä Suomessa on. Täällä lukee: "Komissaari väläytti - - maitokiintiöiden korottamista." Mitä mieltä Suomi on siitä? Suomi on sitä mieltä, ettei missään nimessä. Miksi? Miksi maakiintiöt pitää säilyttää? No siksi, koska on sovitut pelisäännöt. Ja täällä lukee viimeisessä kappaleessa: "Suomi ei hyödy lisäkiintiöistä." Miksei hyödy? "Suomalaistilat tuottavat maitoa keskimäärin 3 500 litraa hehtaaria kohti, kun Keski-Euroopan tehotuotannossa määrä nousee 20 000 litraan hehtaarilta. Näin kiintiöiden lisäys saattaa kasvattaa myös Itämeren kuormitusta merkittävästi Keski-Euroopan suunnasta." Näiden viljelijöiden ja tämän suurmaaomistuksen diktatuurissa EU on, ja se tulee aina ensimmäisenä. Aina pelisäännöt muuttuvat, kun suurviljelijöistä, Ranskan ja muiden kumppaneiden asiasta, on kysymys.

Sen alla lukee: "MTK:lla huoli rakennerahoituksesta - - johtokunta kävi läpi 141-neuvottelujen tilannetta ja sen vaatimia toimenpiteitä." Arvoisat ystävät, mitä luulette 141:ssä tapahtuvan? Minä pelkään, että tapahtuu se, että taas tulee "torjuntavoitto". Eivätkö nyt nämä torjuntavoitot ala jo, hyvänen aika, riittää! Ja mitä meille sanottiin? Minä olin samassa porukassa kuin ed. Kaunisto silloin, kun taistelimme tätä kolhoosia vastaan äänellä ja lailla ja teimme, minkä ihminen ja pappi voi, mutta hävisimme taistelun, emme sotaa, sota on kesken.

Meille sanottiin, että nyt on saatu tämä ratkaisu 141 ja se on pysyvä. Meille valehdeltiin päin naamaa, sikäläinen porvarihallitus. Nyt meille Boel sanoo, että ei tämä ole pysyvä. Ja mistä on nyt kysymys? Me saamme itse maksaa omalla rahallamme tukea omille viljelijöille, jos EU antaa luvan. Tuntuisiko kovin hyvältä, esimerkiksi edustajat Salo ja Hemmilä, jos te anoisitte oman lompakon käyttöoikeutta vaikkapa minulta? Minä olen luotettava, mutta voi olla, että ei se kovin hyvältä tunnu. Tämä järjestelmä on järjetön, ja tämä järjettömyys tulee jatkumaan.

Arvoisa puhemies! En puhu enää maanomistajana. Soinin suvusta talonpojat on jo tapettu edellisen tappolinjan aikana, eli en puhu omasta asiastani. Puhun siitä periaatteesta, että EU:n komission byrokraattien mielipidekin menee jo Suomen perustuslain ohi. (Ed. Hemmilä: Se on historiaa!) Meidän pitää taistella. Minä en luota kyllä siihen lampaannahka päässä istuvaan EY:n tuomioistuimeen — molemmilla puolilla poskea roikkuu peruukki — en hetken vertaa. Mutta vietäköön tämä sinne nyt, että nähdään, kumpi tulkinta on voimassa. Mutta kyllä minä pahasti pelkään, että notkollaan ollaan, ei rähmällään, vaan pitkin pituuttaan tämän EU-kolhoosin edessä.

Ja tilanne pahenee. Tilanne pahenee, hyvät ystävät. Jatkuvasti tulee kuonoon ja nyt ilmeisesti sokerin osalta. Tulen tänne kehumaan henkilökohtaisesti ministeri Anttilan, jos hän pystyy säilyttämään suomalaisen sokerintuotannon. (Ed. Hemmilä: Se oli lupaus!) Mutta minä epäilen, hyvät ystävät, että nalli napsahtaa ja sokerintuotanto on loppu. Kannattaako todella olla niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään? (Ed. Haapoja: Soinin taistelu jatkuu!) — Taistelu jatkuu, ed. Haapoja, huomiseen asti, ja sen jälkeenhän se taistelu kepun kohdalta on loppunut "torjuntavoittoon".

Arvoisa puhemies! Tämä on surullista, mutta tämä on EU-Suomen arkea. Mutta kirves on puun juurella, voitto on jo saavutettu, me olemme henkisesti tämän järjestelmän voittajia ja selättäjiä. Suomen kansalle vaan toivotan ryhtiä äänestää tänne sellainen enemmistö, joka ilmoittaa, että nyt loppui orjuus, nyt loppui kurjuus.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy muistaa se, että maataloushan on tänä päivänä yrittämistä, se on puhdasta bisnestä. Elikkä EU:n markkinalainsäädäntö lähtee aika pitkälle tästä ja nämä tulkinnat, mitä tässä on. Se on minusta ihan selvä asia.

Sitten kun täällä ed. Kalli puhui näistä tilatukioikeuksista ja niitten hintojen noususta ja toisaalta sitten maanhintojen noususta, niin sehän on tämän päivän totuus, että meillä alkaa olla kahdet markkinat maan hinnalla: on se virallinen hinta, ja sitten on kuulemma joku toinen hinta. Elikkä tässä tullaan aika suuriin kysymyksiin suomalaisen maatalouden kannalta. Ei siellä köyhät pian juhli ollenkaan, eli köyhät eivät pian omista maata, vaan ne maat joudutaan myymään. Samaten nämä tilatukioikeudet, niille tulee kunnon markkinat, niistä tulee bisnestä. Tämä on syytä huomioida.

Sitten kaipaisi jotenkin kokoomusryhmän kantaa, puheenjohtaja kun on paikalla, mikä on kokoomusryhmän kanta tähän hallituksen esitykseen. Onko kokoomus noin ryhmänä tämän esityksen kannalla?

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että EU omine säädöksineen tuottaa ongelmia ja aivan erityisesti maaseudulla. Se on aivan selvä asia, se on kiistaton tosiasia, ja se on todettu moneen, moneen kertaan. Myös koko tilatukijärjestelmähän on järjestelmä, joka ei ole meidän toiveittemme mukainen, sekin on tunnustettava asia. Mutta meillä ei vaihtoehtoja ole. Jos me haluamme maksaa maataloustukia, joilla me ylläpidämme oman ruoantuotantomme ja sitä kautta varmistamme oman huoltovarmuutemme ja elävän maaseudun, niin me joudumme siihen sopeutumaan. Se on aivan selvä.

Ja kun täällä arvuuteltiin tätä yhteisöoikeuden vastaisuutta, niin tämän on ensimmäiseksi todennut ylin lainvalvoja, oikeuskansleri. Sen takia tämän tilatukilain 20 §:ää ei ole laitettu toimeen, että oikeuskansleri totesi, että se on yhteisölainsäädännön vastainen ja sen vuoksi hän ei voi sitä saattaa eteenpäin. Sen takia me olemme tässä tilanteessa pakotettuja miettimään ja pohtimaan porukalla yhdessä kaikki päät, viisaat päät, nyt yhdessä, miten me tästä selviämme eteenpäin kuivin jaloin niin, että siinä ne uhkakuvat, mitä täällä ed. Soini maalaili, eivät toteudu, vaan suomalainen ruoantuotanto voi edelleenkin jatkua. Se on meidän yhteinen tehtävämme, ja toivon, että kun saamme vihdoin viimein tämän lähetekeskustelun päätökseen, siihen käymme toden teolla ja ankarasti kaikki.

Vielä haluan sellaisen täsmennyksen tehdä, että tilatukihan jakautuu kahteen eri osaan: se jakautuu lisäosaan ja perustukioikeuteen. Lisäosa on määritelty puhtaasti aikaisemmin tuotantoon sidotun tuen loppumisen myötä hehtaarikohtaiseksi, ja se ei millään tavalla ole siihen maanomistamiseen liittyvää vaan pelkästään siitä johtuvaa, mikä on aikaisemmin ollut sidottuna siihen tehtyyn tuotantoon ja saavutettuun tuotantotasoon. Se toinen osio, perustukioikeus, on enemmänkin maanomistamisen oikeutta ja tukea, mutta sitäkään se ei ole puhtaimmillaan, vaan sekin on tarvinnut tuotannon, jotta sille hehtaarimäärälle on voitu tukioikeudet myöntää. Sen takia tämä ei ole niin mustavalkoinen asia kuin mitä täällä on esitetty. Siksi toivonkin, että me nyt kiinnitämme huomiota aivan erityisesti tukivarantoasiaan. Se on ratkaisevan tärkeä asia tämän asian eteenpäinviemisessä oikeudenmukaisella tavalla.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran tästä moraalista vielä, kun ed. Vuolanne pohti, onko tämä siirtymis- vai siirtämisjuttu, että Suomen kohdallahan tähän sopisi pakkosiirtotermistö hyvinkin. Hän itse on perustuslakivaliokunnan jäsen, ja minä itse aikoinaan jouduin lakivaliokuntaan, silloin edellisellä kaudella, varajäseneksi kyllä. Kirjoitin tässä justiin runoteoksen kapulakielestä, niin että olen aika paljon paneutunut nyt tähän kielen sisältöön. Siinä mielessä tämän EU:n kanssa tämmöisessä periaatteellisessa asiassa — täällä ed. Ukkola mietti, mikä tämän tulkinta on — jos periaatteellisesti tai perusaatteellisesti tai perustusaatteellisesti mennään tähän kysymykseen, ei ole kysymys tulkinnasta, vaan maanpetoksesta ihan. Tai no, en minä uskalla ehkä näin sanoa, mutta sanonpa kuitenkin, että eihän se mikään tulkinta ole, jos niin kuin Suomen lainsäädännön perustuslakia ei kunnioiteta, vaan sehän on ihan selvä juttu, pässinlihaa.

Mutta tämähän liittyy kepun omaan psykologiaan. Oikeastaan semmoisen esimerkin voisin sanoa, että kun presidentti Halonen tuossa taannoin Helsingin Sanomissa sanoi, että Venäjä on tämmöisessä posttraumattisessa tilassa, että sen takia ei oikein voi tajuta, mitä tapahtuu, niin justiin keskustapuolue on tämmöisessä posttraumaattisessa tilassa. Tai oikeastaan tämäkin on väärä tulkinta, koska presidentti Halonen ei ole alan asiantuntija. Ei ole kyse posttraumaattisesta vaan traumaattisesta tilasta. Kun traumaa ei ole kerta käsitelty eikä hoidettu, niin silloin se trauma eli haava on edelleen olemassa. Ja Venäjä on edelleen siinä tilassa, että se ei ole niin kuin ...

Nyt tämä keskustan tilannehan on se tietysti, että ed. Aho aikoinaan, nykyinen sitralainen, petkutti ja huiputti oman puolueensa tänne tiettyyn EU-koneistoon mukaan. Ja nyt nämä kaikki jutut ovat tavallaan tällä samalla jatkumolla, niin että täytyy niin kuin viekastella, ketkuilla ja kaikkea kehittää. Ja oikeastaan niin kuin kaikista kauheinta, mitä voi kuvitella kyseiselle kristillis-, keskustalais-, maaseutuhenkiselle puolueelle, on jatkuvasti niin kuin pettää ihmisiä, omia ihmisiä.

Sen takia tämä kieli on tavallaan romahtanut, tämä poliittinen kapulakieli, (Puhemies: Aika!) tälle tasolle, että ikään kuin tulkitaan jotain, vaikka todellisessa elämässä kyse on siitä, että Suomesta ei tule EU-reservaatti vaan EU-konservaatti tällä menolla.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Lähetekeskustelua perjantaina 14. syyskuuta pöydälle pannusta asiasta, tilatukijärjestelmästä, on nyt jo käyty kaksi tuntia ja vartti, ja se kestänee noin kaksi ja puoli tuntia. Se osoittaa sen, että tarkoituksemme ei ollut ed. Hemmilän kanssa ainoastaan muuta kuin kunnioittaa sitä eduskunnan uuden puhemiehen tahtoa, että tämä sali on keskustelun paikka.

Perustuslain 29 § täsmentää: "Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset." Lisäksi eduskunnan tietojensaantioikeudesta sanotaan, että eduskunnalla on oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot ja asianomaisen ministerin tulee vielä huolehtia siitä ja edesauttaa, että valiokunta ja eduskunta saa kaikki käsittelyssä olevat tiedot. Arvoisat kollegat, näitä me odotimme. Toivoimme tietenkin, että maa- ja metsätalousministeri Anttila olisi ollut kertomassa niitä perusteita, mitkä ovat vaikuttaneet tähän valtioneuvoston esitykseen, ja jos ei tätä hyväksytä kyseisellä tavalla, niin mitä seuraamuksia siitä on ja onko asiassa vielä mahdollisuus edetä muullakin tavalla kuin viemällä niin sanotusti erimielisenä tätä asiaa eteenpäin, koska vaikuttaa siltä, että kaikki hallituspuolueidenkaan kansanedustajat eivät näe tätä lakia niin hyvänä, että se vietäisiin normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä.

Arvoisa puhemies! Siis kysymys ei ole mistään syvästä hallituspuolueiden välisestä riidasta, vaan enemmän on kysymys periaatteesta ja perustuslain tulkinnasta. Pahempiakin rasteja on ollut, ja tästäkin kyllä vielä selvitään. Mitä mahdollisuuksia tässä asiassa on edetä järkevästi niin, että laki saadaan voimaan? Tätä asiaahan ei käsitelty hallitusohjelmassa eikä siitä ole käyty laajempaa keskustelua. Tiedettiin jo viime kaudella, että tämä lakiesitys on ongelmallinen, ja ongelmallinen se on edelleenkin. Jos perustuslakivaliokunta ei muuta aikaisempaa kantaansa ja jos se laittaa säätämisjärjestyksen ponteen, niin silloinhan tämä laki pitää julistaa kiireelliseksi viiden kuudesosan enemmistöllä ja säätää kahden kolmasosan enemmistöllä. Siihenkin ratkaisuun voidaan päätyä, jos se on perustuslakivaliokunnan tahto, ja katsoa, että tämä laki on niin välttämätön ja tärkeä Suomen maanviljelijöitten edun mukaisena, että säädetään se näin.

Toinen vaihtoehto liittyy tietenkin siihen, kun täällä on puhuttu paljon tästä kansallisen varannon merkityksestä, josta on yleensä hyvin vähän keskusteltu. Jos se kansallinen varanto pystytään riittävällä huolellisuudella ja lupauksella — sitovalla sellaisella — antamaan sellaisille viljelijöille, jotka menettävät tässä lainsäätämisjärjestyksessä ja sisällössä tukioikeuden, jos se varanto pystytään heille takaamaan, niin silloinhan itse asiassa ei muodostu sellaista perustuslaillista omistusoikeuden menetystä, mistä tässä laissa on kysymys. Tämä on varmasti yksi asia, joka täytyy nyt ottaa nimenomaan mietintöä tehtäessä valiokunnassa vakavaan harkintaan, pystytäänkö sinne kirjaamaan sellainen lauseke, joka turvaa kaikissa mahdollisissa tilanteissa maanomistajan oikeudet ja perustuslailliset oikeudet. Tämä voisi olla yksi ratkaisu asiaan.

Kolmas vaihtoehto, joka on minun mielestäni kaikkein huonoin, on se, että asiasta äänestetään toisessa käsittelyssä ja se hyväksytään erimielisenä yksinkertaisella enemmistöllä.

Arvoisa puhemies! Halusin käydä tämän keskustelun siltä osalta, että jo tämä kaksi ja puoli tuntia täällä salissa osoittaa, että tämä asia oli periaatteellisesti tärkeä, merkittävä, sillä on vaikutuksia omistusoikeuteen, maan hintaan, maanviljelyksen tulevaisuuteen jne. Tästä ei muodostu sen kummempaa riitaa hallituspuolueiden välillä, mutta toivoisin, että tähän löytyy sellainen ratkaisu, että voimme yksimielisesti viedä lain eteenpäin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti ed. Leppä on jo poistunut salista, mutta olisin hänelle kohteliaasti halunnut huomauttaa, että varsinkaan hallituspuolueitten jäseniä ei varmasti tässä salissa ole ehkä viisasta eikä perusteltua sillä tavalla puhutella, miten hän tässä aiemmassa puheenvuorossaan teki, mutta teen sen kahden kesken.

Herra puhemies! Haluan vielä kerran muistuttaa, mistä on kysymys. Siis kysymys on tästä tilatukilakiin sisältyvästä täytäntöönpanosta, sen 20 §:stä ja siihen lisätystä 3 momentista, joka kuuluu seuraavasti: "Maatalousmaata ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan pitävälle viljelijälle tämän lain mukaan myönnetty muu kuin tilatukiasetuksen 60 artiklan mukaisen oikeuden sisältävä tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta."

Tässä keskustelussa, arvoisa puhemies, on nyt puhuttu paljon, monista näkökulmista, mutta tämä kaikista oleellisin, että tuki kuuluu aina sille, joka maata viljelee, on jäänyt liian vähälle huomiolle. Toivon, että nyt valiokuntakäsittelyssä, ei ehkä niinkään perustuslakivaliokunnassa, vaan erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnassa, missä me mietinnön saamme lopulta aikaan, siinä keskustelussa, pureudutaan tähän olennaiseen seikkaan. Se taas sitten johtaa ajattelemaan sitä, teemmekö me täällä eduskunnassa perustuslain mukaisia ratkaisuja, saammeko me tehdä perustuslain mukaisia ratkaisuja vai teemmekö me jonkun EU-komission päätösten tai kuviteltujen ratkaisujen mukaisia päätöksiä.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan jäsenenä myöskin mielenkiinnolla seurasin tuota keskustelua huoneessani ja muutaman lauseen haluan tässä lausua osaltani myöskin.

Olen täysin samaa mieltä ed. Vuolanteen kanssa siitä, että olisi perusteltua selvittää suurin piirtein, kuinka paljon ongelmatapauksia meillä tällä hetkellä on. Meillä on vuokraviljely, voi sanoa, tavanomaisempaa kuin monissa muissa EU-maissa, niin kuin täällä salissa on tänään hyvin viitattu. Maa- ja metsätalousministeriön ei tulisi olla mielestäni myöskään komission etäispääte, sen tulee ensisijaisesti toimia nimenomaan suomalaisen talonpojan asioiden ajajana.

EU-linjausten mukaan pellon tukioikeudet kuuluisivat sille, jonka hallinnassa pelto oli vuonna 2000, eli vuokralaiselle. Tällainen linjaus mielestäni ei ole suomalaisen talonpoikaisjärjen mukaista. Onneksi perustuslakivaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta korjasivat tuon ehdotetun mielettömyyden viime kaudella. Nyt kun luin Maaseudun Tulevaisuudesta perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Sasin linjasta, niin on ehkä helppo yhtyä häneen, ja pidän myöskin osaltani hyvin todennäköisenä, että valiokunta pysyy aiemmin esittämässään kannassa tilatukioikeuksien kuulumisesta maanomistajille. Perustuslakivaliokuntahan on halunnut turvata maanomistajan oikeudet, ja se on perustellut kantaansa nimenomaan omaisuuden ja luottamuksen suojalla. Tässä asiassa ylipäätään toivon, että myöskin oppositio voisi koota rivinsä ja olla hyvin yhtenäinen. Meillä on tässä asiassa hyvin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa tämän asian myönteiseen ratkaisuun ja yhtenäiseen ratkaisuun. Hallituksen rintamassa se ei näytä tällä hetkellä kovin vakuuttavalta tuon esityksen pohjalta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on ikään kuin tällaista verryttelykeskustelua ennen tulevaa keskustelua perustuslaillisen sopimuksen ja Suomen eduskunnan vallan välisestä suhteesta, joka eduskuntaa jossakin vaiheessa lähitulevaisuudessa odottaa.

Toinen asia: Mielestäni ed. Pertti Virtanen kiinnitti hyvin huomiota intiaanipäällikön näkemykseen siitä, voiko yleensäkään maata omistaa. Haluaisin vaan siitä todeta, että on käyty usein keskustelua siitä, mitä mahtoivatkaan Pääsiäissaaren asukkaat ajatella silloin, kun viimeinen puu kaadettiin Pääsiäissaarella, eli maan omistaminen tässä globaalissa mielessä ja, sanotaan, Amazonaksen ja muiden sademetsien säilymisen kannalta on todellakin iso ja tärkeä asia.

Mutta tässä käsiteltävässä kysymyksessä toivon, että nyt tänään täällä esille tullut näkökulma, aikaisempi perustuslakivaliokunnan näkökulma, myös jatkossa Suomessa on mukana eduskunnan päätöksessä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vielä muutama haja-ajatus. Ensinnäkin hieman paheksun sitä, että täällä on peloteltu tämän asian käsittelyn yhteydessä, todettu, että kun me tässä päiväsaikaan keskustelemme tällaisesta asiasta, niin se nostaa vuokria koko maassa rajusti. Minusta se ei kyllä ole asiallista, tällainen pelottelu.

Toinen pelottelun kohde on ollut se, että jos perustuslakia noudatetaan, niin EU rankaisee Suomea ankarasti. No, tietysti, kun sillä on päätösvalta maatalouspolitiikassa, sillä on oikeus rangaista meitä, mutta sillä pelottelu ei kyllä ole parlamentaariseen järjestelmäämme sopivaa demokraattista menettelyä. Tietysti olisi siinä mielessä mielenkiintoista, että eduskunta noudattaisi Suomen perustuslakia ja katsottaisiin, mikä Suomen perustuslain noudattamisen hinta on eli paljonko siitä tulee sakkoa, jos Suomen eduskunta noudattaa Suomen perustuslakia. Tässä se voitaisiin tietyllä lailla hinnoitella. Mutta itse katson kyllä, että perustuslaki on, niin kuin siitä on eräiltä osin sanottu, pyhä ja koskematon eli sen yli ei tuolta ulkopuolelta niistä pöydistä, missä meillä on kyllä jonkinlainen pienen pieni puhe- ja päätösvaltaoikeus, pidä kyllä antaa kävellä. Tässä on nyt niin käymässä.

Arvoisa puhemies! Itse tähän kysymykseen, miten tästä päästään eteenpäin. Vetoan kyllä, että tämä kysymys kansallisesta varannosta otetaan valiokunnissa, erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnassa, hyvin tarkkaan tutkittavaksi. Nyt kun olen saanut sellaista tietoa, että EU ei sitä kiellä käyttämästä, niin jos kansallista varantoa on riittävästi, niin silloin voidaan korvata ne menetykset, joita sille maanomistajalle tulee näissä tapauksissa, mitä meillä on. Mutta onko hallitus tähän valmis? Valtiovarainministeri Katainenkin on jossakin muualla kuin täällä, puhumattakaan että maa- ja metsätalousministeri olisi täällä kertomassa ensinnäkin sen, paljonko tämä sakko meille saattaisi olla, kuka siitä kärsii, kuinka raskaasti, ja sitten toisaalta, onko meillä mahdollisuudet ratkaista tämä asia näillä keinoilla. Se olisi tietysti hyvä, mutta toki ne asiat valiokuntakäsittelyssä varmaan selviävät. Aikaahan tässä näyttäisi olevan vain nyt noin kuukauden, lokakuun loppuun. Eli tämä valvonta on lähdössä käyntiin niin, että lokakuun lopussa tämän lainsäädännön pitäisi olla siinä mallissa kuin Bryssel määrää. Siksi tässä eduskunta nyt on vähän niin kuin tiukan paikan edessä ja selkä seinää vasten Brysselistä kohdistetun ohjuksen edessä. Se on tietysti ikävää, että näin on.

Ministeri Anttila totesi silloin 14. syyskuuta tätä asiaa esitellessään, että me emme ole vielä rikkoneet näitä määräyksiä, koska tätä pykälää ei ole saatettu Suomessa voimaan, sanoi näin. Mielenkiintoinen kysymys heräsi myös siitä, että jos esimerkiksi tasavallan presidentti ei vahvista eduskunnan säätämää lakia, niin se laki palautuu tänne muistaakseni kahden kuukauden kuluessa. (Ed. Salo: Se on vahvistettu!) Nyt on yksi pykälä jätetty käytännössä voimaan saattamatta ilmeisesti asetuksella, eduskunnan hyväksymä pykälä. Ja kuinka pitkään voi sitten näin olla tilanne, että eduskunnan tahto ei tavallaan menekään loppuun asti? Nyt on kulunut siitä noin kaksi vuotta, kun se on vahvistettu, mutta tuota pykälää ei ole saatettu voimaan. Ilmeisesti tapauksia sitten ei ole tullut, joissa tämä itse tukioikeus olisi eduskunnan tahdon mukaisesti maksettu, vaikka se olisi ollut EU-säädösten vastaista, eli se ei ole siinä mielessä realisoitunut. Mutta tällainen mielenkiintoinen sivujuonne tässä herää, voidaanko näitä pykäliä jättää tuosta vaan täytäntöön panematta, jotka eduskunta on kuitenkin tietoisesti perustuslakivaliokunnan ohjaamana niin sanotusti säätänyt.

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty keskustelua myös siitä, että kun tämän hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että tämä muutos tehdään sen tähden, että on saatu Brysselistä komissiolta tällainen vaikutelma, että tämä on EU-lainsäädännön vastaista, niin tässä on heti taivuttu. Ja nyt asiaa sitten käsitellään sen tähden, että ministeri Anttilan selkäranka on ollut peräti taipuisa ja hän on tuonut tämän esityksen, koko hallituksen esityksen, tänne ja tehdään niin kuin Bryssel määrää, eikä niin kuin Suomen perustuslaki määrää. Tästä tulee tietysti vakava pohdinta siihen nähden, mitä huomenna tapahtuu, kun sokeriuudistusta käsitellään. No, me tiedämme suhtkoht varmasti, että Suomi häviää sen, ei taivu sinänsä, mutta häviää tuon taistelun ja niin käy kuin kävi pari vuotta sitten, että tanskalaisille maksetaan mahtavat korvaukset siitä, kun ne ajavat Suomen viimeisen sokeritehtaan alas ja tekevät työttömiä ja lopettavat sokerintuotannon Suomesta. (Ed. Soini: Ja herrat saavat optiot!) Tätä on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi todella, jos nämä optiotkin vielä laukeavat tässä samassa, kun Suomesta sokerintuotanto ja teollisuus lopetetaan. Sokeri on kuitenkin, vaikka sitä monet pitävät vaarallisena, kaikessa elintarviketuotannossa aivan perustuote, jota tarvitaan.

Herra puhemies! Myös tämä todella polttava artiklan 141 mukainen tilanne on avoinna. On suuri vaara, että jos Suomi siinäkin taipuu ja taivutetaan, niin kuin tässä käsittelyssä olevassa asiassa, niin meidän maataloutemme ja elintarvikehuoltomme tilanne on kyllä todella synkkä silloin. Siellä valitettavasti artiklassa 141 on se sana "voi", joka ei tarkoita maataloustuotetta, vaan on verbi, ja siinä sanotaan, että Suomi voi maksaa kansallista tukea, ja Bryssel tulkitsee, komissio tulkitsee, sitä niin, että se on aleneva ja loppuu tiettynä päivänä kokonaan. Me tulkitsemme sitä toisin, tai pyrimme tulkitsemaan, mutta olemme tavattoman heikoilla. Ja tässä jos jossakin tarvitaan todella jämerää, jämäkkää maatalousministeriä, joka ei tuo tänne esitystä, että taivutaan, kun Brysselin virkamies sanoo, että tämä ei nyt näytä käyvän, tämä on hengen vastainen. Näin tilanne on. Siis tämä käsittelyssä oleva asia on aika pieni, mutta erittäin periaatteellinen, koska Suomen perustuslaki ja EU-säädös ovat vastakkain, mutta 141:ssä ja myös tuossa sokeriasiassa ollaan todella suurten asioitten kanssa tekemisissä. Siihen kyllä hallituksen pitää panostaa todella rajusti, että me emme menetä kansallista omavaraisuutta, tuotantoa, maatalouden osalta.

Arvoisa puhemies! Hallitusyhteistyön tilanteesta tässä voi myös olla, lainausmerkeissä, huolissaan. Eihän oppositio siitä koskaan tosissaan huolissaan ole, (Ed. Zyskowicz: Ei ole aihetta!) mutta tämä keskustelu on kyllä kertonut siitä, että hallituksessa ei asioista yhtään keskustella, lykätään esityksiä tänne ja sitten yksi iso ryhmä tuosta vaan irrottautuu ja ilmoittaa, ettei mikään käy. Tämä on käsittämätöntä myös suomalaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä, mutta ehkäpä siinä joku nöyrästi taipuu ja nuolee sitten haavojaan.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemeä voin lohduttaa hänen tuskassaan, että ei tässä ole mitään hallituskriisin aineksia, että voitte nukkua yönne ihan rauhassa tästäkin lähtien.

Mutta sen tämä lähetekeskustelu kyllä osoittaa, että on erittäin moniselkoisesta ja monipolvisesta asiasta kysymys. Siinä mielessä minusta on hyvä, että tämä lähetekeskustelu on täällä käyty ja näitä eri näkökohtia on tullut esille.

Kokoomuksen näkökulmasta on erittäin tärkeää, että tämä asia saa täällä eduskunnassa erittäin huolellisen ja perusteellisen käsittelyn perustuslakivaliokunnassa ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Minä ainakin uskon siihen, että tämän käsittelyn lopputuloksena on ratkaisu, jonka kanssa me kaikki voimme elää.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä kannattaa todeta tässä kuten ed. Hemmiläkin totesi, että se oikeus tukeen kuuluisi sille, joka viljelee, elikkä hänkin erottaa maanomistusoikeuden ja tukioikeuden, jotka on hyvä pitää erillään. Ne eivät ole yksi ja sama asia.

Toinen asia on sitten se, että kannattaa muistaa, että kaksi vuotta sitten, kun perustuslakivaliokunta tätä käsitteli, se ei asettanut muutosta edellytykseksi lain hyväksymiselle, elikkä jos siinä vaiheessa maatalousvaliokunta ja eduskunta olisivat hyväksyneet sen alkuperäisen esityksen, niin mitään perustuslain vastaista ei olisi tapahtunut, koska valiokunta ei ollut muutosta edellyttänyt, vaan esitti ainoastaan tämmöisen käsityksen ja toivomuksen.

Kolmanneksi ed. Virtaselle näistä traumapuheista haluaisin todeta, että kaikilla meillä on omat traumamme ja ed. Virtasen trauma näyttää olevan Suomen keskusta — tarkoitan ed. Pertti Virtasta.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! On hyvä, että tätä keskustelua on nyt voitu jatkaa siitä toissa perjantaista, jolloin tämän asian pyysin pöydälle. Pyysin tämän asian pöydälle, herra puhemies, nimenomaan sen takia, että tällä on valtiosääntöoikeudellista merkitystä, ja sitten sen takia, että kansanedustajat voivat lähetekeskustelussa asiaan puuttua ja voivat sitten ikään kuin lähetteeksi valiokuntakäsittelyyn — nekin kansanedustajat, jotka eivät kuulu asianomaiseen mietinnönantajavaliokuntaan — lausua täällä painavan sanansa.

Toinen asia, minkä haluan tuoda tässä nyt esille, on se, kun usein olen kuullut näitten vuosien aikana erityisesti ministeriöitten virkamiesten suulla sanottavan ja lausuttavan, miten tarkkaan EU:ssa, EU:n komission piirissä, seurataan, mitä Suomessa puhutaan, mitä Suomen eduskunnassa puhutaan. Sen vuoksi on tärkeätä, että täällä lähetekeskustelussa on nyt tästäkin asiasta puhuttu, ja aina lähetekeskustelut ovat tärkeitä, koska ei valiokuntapuheista EU-komissiolle mitään tietoja voi mennä.

Kiitoksia omalta osaltani kaikille teille, jotka olette osallistuneet tähän keskusteluun!

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on hyvin monipolvista, tämä keskustelu, täällä ollut, mutta kyllä minä itse korostaisin sitä, että perustuslakivaliokunnan kannattaisi nyt tarkasti selvittää ja pohtia sitä, millä tavoin EU:n eri asiakirjoissa taataan omistusoikeus, kun perustuslakivaliokunta oli ohimennen maininnut nämä eri asiakirjat, joissa korostettiin EU:n korostamaa omistusoikeuden suojaa, eli syvällisesti pohdittaisiin siltä osin myöskin, onko tämä viesti, johonka hallituksen esityksessä viitataan, vain joittenkin virkamiesten kanta eli mikä on todellinen komission kanta sitten näihin asioihin.

Toinen asia minun mielestäni tässä on se, kun täällä puhutaan tukioikeudesta, onko se ainoastaan sillä, joka viljelee, ja niin kuin ed. Kiviranta täällä totesi, että sehän jää leijumaan tavallaan, se tukioikeus sitten, jos sillä viljelijällä ei olekaan peltoa, millä hän viljelee, ja sillä, jolla on se pelto, ei ole mitään tukioikeuksia. Minun mielestäni siinä kyllä on tämä järjestelmä tietysti omintakeinen, mutta kyllä minä kunnioitan kuitenkin omistusoikeutta sillä tavoin, että sen kauttahan se tukioikeus on muotoutunut.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Omistusoikeus on perustuslaillinen oikeus, on se ainakin Suomessa, ja on EU:takin markkinoitu sellaisena järjestelmänä, että se olisi myös siellä. Kysymys on periaatteesta, ja silloin kysymys on vakava ja tärkeä.

Se minua tässä surettaa, että olen ollut kymmenen vuotta oikeassa EU:n suhteen. Olisin mielelläni ollut väärässä, jolloin Suomen kansan harhaanjohdettu enemmistö olisi ollut oikeassa, mutta näin ei ole käynyt. Arvoisat kollegat, tilanne tulee pahenemaan, tilanne pahenee talonpojan osalta kerta kerralta, joka vuosi valoja sammuu ja viljelijät joutuvat lopettamaan. Seuraavaksi menee sokeri, sitten tulee nenään 141:ssä, puhuin jo maitokiintiöistä, monista muista asioista. Tämä on maatalouskartelli, jossa suuri raha ja kurisosialismi eli EU:n byrokratia istuvat suomalaisen talonpojan niskassa. Olen surullinen keskustan ja kokoomuksen rappiosta tämän tilanteen edessä.

Pertti  Virtanen  /ps:

Arvoisa puhemies! Tuossa taidettiin — minä en kuullut sitä — minua muistaa jotenkin. Mutta muistuttaisin siitä, että opposition tehtävähän on olla oppositiossa ja varsinkin päähallituspuolue, jolla on ilmeisesti tässäkin hallituksessa, tässä asiassa ainakin, valta ja vastuu, on tietysti se luonnollinen oppositiopolitiikan kohde. Että se siitä traumasta.

Tietysti jos ajatellaan posttraumaattisesti, niin kyllä on pakko myöntää, että aikoinaan ed. Aho oli mainio, ylivoimainen lähes, kohde kaikennäköiselle vastustukselle; voisiko sanoa, että hän luonnostaan herätti vastustusta muissakin kuin oppositiossa. Varmaan samanaikaiset oman puolueen kansanedustajatkin muistavat sen, että pelkästään pieni huulien heilahdus aiheutti jo mielenkiintoisia värähtelyitä, jotka tulivat suoraan alitajunnasta.

Mutta tosiaan vielä kerran pyydän anteeksi sitä, jos puhuin vähän liian rankasti tästä maanpetollisuudesta, koska tarkoitin tätä maaemoa yleensä, jota ei voi oikein omistaakaan. Ja kun se traumakin lähtee siitä, se pieni vako, että jollei sitä siitä ja hedelmöitä — niin kuin faarao aikoinaan kultaisella auralla avasi uuden uran ja siitä syntyi sitten kulttuuria, josta tuli henkisyys ja sivistyneisyys, mutta ei se tätä tarkoittanut — niin tavallaan kaikki muuttuu vaan, psykologia, mikä tahansa politiikka, sen vääristelyksi, perversioksi, että saisi pidettyä vielä kiinni vallasta, viimeisilläkin auranvedoillaan, jotenkin myydä sen viimeisimmänkin maan vielä jollekin toiselle, ainakin lainsäädännöllisesti keinotella sillä lailla, että oma valta säilyisi, ja sitten vielä pettää siinä viimeisillä voimillaan jotain porukkaa, että ei tämä ole sitä, minkä kaikki muut tietävät, mutta tärkeintä on, että eivät omat tiedä.