Juha  Rehula  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Salissa on sen verran väkeä, että totean, että se käsitys, mikä oli valiokunnan ryhtyessä käsittelemään sairausvakuutuslain muuttamista, siis että tämä on teknisluonteinen ja aika nopeallakin aikataululla läpi vietävissä, vahvistuu vaan. Mutta palaan tähän asiaan sitten puheenvuoroni loppuosassa erikseen uudemman kerran.

Hallitus esittää ja tässä tapauksessa ja tässä tilanteessa sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään, että sairausvakuutuslakia muutetaan viideltä osaltaan, ja nämä todellakin lähtökohtaisesti olivat teknisiä muutoksia.

Suomalaisten ja ihmisten kannalta tässä on yksittäiselle ihmiselle hyvinkin tärkeistä asioista kysymys, mutta kenties tämmöistä laajempaa ihmisryhmää koskien saamelaisten sairausvakuutuskorvauksien saamismahdollisuuksia tässä lakiesityksessä parannetaan. Eli valiokunta pitää perusteltuna sitä, että rajaseudulla asuvien henkilöiden hoidosta ulkomailla johtuvien matkakustannusten korvaaminen ehdotetulla tavalla toteutetaan. Tämä erityisesti tarkoittaa saamenkielisten mahdollisuuksia saada terveydenhuollon palveluja omalla äidinkielellään. Rovaniemelle saattaa olla 500 kilometriä, mutta johonkin toisaalle rajan taakse hieman lyhyempi matka, Norjan puolelle, ja jatkossa näitten hoitojen ja sairauksien matkakustannukset korvataan Suomen lainsäädännön mukaan.

Valiokunta toteaa tähän asiaan liittyen, että jatkossa tulisi muuallakin maassa rajan yli terveydenhuollossa tapahtuvia matkoja koskien ainakin selvittää se, olisiko mahdollisuus korvausta laajentaa nykyistä laajemmalle.

Toisekseen, pienenä muutoksena meillä on muuttunut lääkkeiden hintalautakunnan päällikön virkanimike, ja tästä nimikkeestä johtuvat muutokset on nyt viety lainsäädännön tasolle.

Kolmanneksi, tartuntatautilain osalta siihen liittyvien ansionmenetysten korvaamiseksi nyt on tehty lakimuutokset, jotka ovat johtuneet muusta lainsäädännöstä.

Neljänneksi ja viidenneksi, ottovanhemman vanhempainrahakautta koskevaa säännöstä esitetään muutettavaksi niin, että tuota vanhempainrahaa maksetaan aina vähintään 200 päivältä. Kyse on lain täsmentämisestä tilanteessa, missä laki lähtee siitä, että tuo 200 päivää maksetaan, ja meillä on uusi lainsäädäntö, joka on tullut 1.1.2007 voimaan ja jonka mukaan, jos lapsi on otettu hoitoon aiemmin kuin 54 arkipäivän kuluttua lapsen syntymisestä, vanhempainraha voi kuitenkin voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan tulla joissakin tapauksissa maksettavaksi myös alle 200 päivältä. Eli jos lapsi on erittäin pieni vauva siinä tilanteessa, missä ottovanhempi lapsen ottaa, niin on syntynyt tilanteita, missä on jääty tuon 200 päivän alle, ja tämä ei ole vastannut lain tarkoitusta. Nyt tähän tehdään muutos.

Toinen muutos, joka liittyy tähän samaan lainsäädäntöön, on se, että äiti saatetaan jo voimassa olevan soveltamiskäytännön mukaisesti isän kanssa samaan tilanteeseen tapauksessa, missä vanhempainetuutta maksetaan isälle saman lapsen perusteella ja niin, että tuo ansioon sidottu etuus pysyy koko ajan samana. Äidin osalta on ollut voimassa käytäntö, joka nyt saatetaan lain tasolle, ja näin varmistetaan se, että myös äidillä tuo tilanne säilyy.

Valiokunta toteaa, että tämä lainsäädäntö on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Valiokunta jatkaa, että "valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että lain soveltamisessa ilmennyt tulkintaongelma" näin ollen "ratkaistaan lakiehdotuksen mukaisesti". Lisäksi valiokunta toteaa: "Valiokunta pitää edelleen tarpeellisena, että adoptiovanhempien etuuksien kehittämistä jatketaan."

Puheenvuoron lopuksi totean, että tähän valiokunnan mietintöön on jätetty kaksi sisällöltään saman sisältöistä mutta perusteiltaan hieman erilaista vastalausetta. Kun aloitin siitä, että — täällä nyt väki yhdellä edustajalla salissa lisääntyi — ennakko-odotukseni ja -oletukseni oli se, että tämä on lähinnä tekninen muutos, jossa päivitetään lainsäädäntöä vastaamaan paremmin sitä tilannetta, jonka mukainen jo käytäntö on, niin meillä sitten valiokunnassa syntyi tilanne, jota koskien vastalauseen jättäjät pitävät omat puheenvuoronsa, varmaankin siitä, miksi sellainen syntyi ja miksi haluttiin tässä kohtaa eriävien mielipiteiden tielle lähteä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Rehula totesi, niin melkoiseksi hämmästyksekseni minäkin huomasin, että meillä on kaksi saman sisältöistä vastalausetta. Minä allekirjoitin vastahakoisesti sen ensimmäisen.

Asia, adoptiovanhempien vanhempainrahan maksuajan pidentäminen, on erittäin tärkeä ja merkityksellinen, se pitäisi hoitaa. Tämä pykälä oli auki, se on teknisesti auki, ja vastalauseitten teko on ollut mahdollista, ei siinä mitään, mutta minusta tämä ei olisi ollut välttämättä oikea paikka näin merkittävän asian esiin nostamiselle — tuli vain allekirjoittamisen pakko. Kun olin vastalauseen tehnyt tästä viime eduskuntakaudella, niin ei minun tietysti ole syytä muuttaa mielipidettäni siinä suhteessa. Siksi allekirjoitin vastalauseen ja tulen sitä kannattamaankin.

Toivon, että jossain vaiheessa tämä asia nousee esille sellaisessa yhteydessä, että sitä voidaan käsitellä laajasti oikeassa laajassa yhteydessään. Mutta tulemme huomenna joka tapauksessa tekemään tämän vastalauseemme sisältämät muutosehdotukset tähän asiaan, ja toisen, myöhemmin syntyneen vastalauseen allekirjoittajat sitten toimivat omalta osaltaan niin kuin toimivat.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Adoptiolapsen turvallisen lapsuuden, perheeseen kiinnittymisen ja kiintymisen sekä perheen yhteisen sopeutumisen vuoksi on tärkeää turvata riittävän pitkä vanhempainrahakausi. Siksi on perusteltua, että kausi on yhtä pitkä kuin biologisilla vanhemmilla. Siksi meidänkin ryhmämme esittää vastalausetta tähän asiaan ja kohtaan.

Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan totesi, ed. Rehula, valiokunta on ollut tästä asiasta, siitä, että adoptiovanhempien ja adoptioperheiden asemaa tulee parantaa, hyvin paljon yhtä mieltä aikaisemminkin ja on jo kirjannut viime kaudellakin sen, että näiden etuuksien parantamisessa tulee mennä jatkossakin eteenpäin. Siksi kyllä on ihan perusteltua tässä yhteydessä nostaa myös esiin tämä ongelma ja epätasa-arvoisuus, mikä liittyy biologisten ja adoptioperheiden kohteluun.