Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Kysymyksessä on kansantaloudellisesti miljardiluokan ongelma. Inhimillisesti — uskon, että koko sali ymmärtää — jokaisen syrjäytymiseltä pelastetun nuoren pelastaminen on jo tärkeä asia, joten luotan, että kiinnostutte asiasta ja jaksatte kuunnella, mitä tarkastusvaliokunta on tässä työssään sanonut.

Seuraavassa aika lyhyessä esittelyssä, jotta aikaa jää tänään vielä debatille, käyn läpi tärkeimmät havainnot, ja jatkamme asian käsittelyä ensi viikolla.

Tässä, niin kuin tarkastusvaliokunnan muissakin työläissä tutkimuksissa, kohteeksi on otettu ongelma, joka on a) ratkaistavissa, b) miljardiluokan ongelma ja c) ylisektoriaalinen eli ongelma, joka on syntynyt, päässyt kasvamaan pahaksi, osittain siksi, että sitä koskevat asiat käsitellään hyvin monessa paikassa ja sen myötä ei oikein kunnolla missään.

Kysymys nuorten syrjäytymisessä on miljardiluokasta, laski sen millä tavalla tahansa. Laskelmat ovat hyvin erilaisia, vaihtelevia. Niille yhteistä on mittaluokka. Yksityiskohdissa muun muassa siinä klassisessa kysymyksessä, montako syrjäytynyttä nuorta meillä on, laskutavat poikkeavat toisistaan hyvin paljon, mutta mietinnöstä näette viisi erilaista tapaa laskea sen, mitä syrjäytyminen maksaa. Ja hyvä uutinen heti tähän alkuun: lähes kaikki asiantuntijat olivat toisistaan tietämättä sitä mieltä, että tällä yhteiskunnalla on tarpeeksi rahaa hoitaa tämä ongelma. Jo olemassa olevien resurssien järkevä käyttö mahdollistaa sen, että tämän mittaluokan huonosti hoidettu asia pystytään korjaamaan ilman, että täytyy nostaa veroja tai että pitäisi siirtää joltain toiselta sektorilta rahaa näihin asioihin.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, että palveluiden painopiste... (Hälinää)

Kiitoksia, herra puhemies! — Kysymys on siitä, että palveluiden painopiste olemassa olevilla resursseilla ja osaavilla ihmisillä voidaan, niin kuin esimerkiksi Imatran kaupunki on jo tehnyt, siirtää riittävän varhaiseen vaiheeseen, riittävän pitkäaikaiseen matalan kynnyksen moniammatilliseen osaamiseen, pois siitä, mikä tapahtuu aivan liian myöhään, liian kalliilla, korkeilla kynnyksillä, useilla lähetteillä ja, toistan vielä, erittäin kalliilla hoitomuodoilla.

Valiokunnan mietinnöstä sivulta 6 löydätte useita esimerkkilaskelmia. Otan niistä tässä vain yhden. Jos lapsi sijoitetaan, se maksaa keskimäärin 90 000 euroa vuodessa — 90 000 euroa. Sillä rahalla olisi saanut, jos tämä sijoitus olisi onnistuttu ennalta ehkäisemään, esimerkiksi 1 000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa aiemmin tai 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai 400 perheneuvolakäyntiä tai lähes 3 000 tuntia kotipalvelua ja -apua. Se, mitä esimerkiksi Imatra on tehnyt ja mitä tarkastusvaliokunnan mielestä kaikkien kuntien pitää tehdä, on siirtää painopiste alkuun, auttaa heti, kunnolla ja matalalla kynnyksellä.

Valiokunta esittää mietinnöstä näkyvät seitsemän pontta, joista ensimmäinen liittyy — kiitos vielä kerran oppositiolle ja hallituspuolueille — nyt käynnistyneeseen sote-uudistukseen. Ennen sote-sunnuntain hyviä uutisia valiokunnalla meni aika paljon aikaa miettiä, millä me saamme kaikki nämä vastuuministeriöt tekemään sen työn, mikä heidän olisi pitänyt ajat sitten tehdä, aikaansaadakseen matalan kynnyksen moniammatillisen mallin, jonka tiedetään toimivan jo monilla paikkakunnilla mutta jota ei ole monille paikkakunnille ohjattu, pakotettu, säädetty. Se uutinen, mikä sote-sunnuntaina tuli, että jatkossa Suomessa on viisi yksikköä, joidenka pitää tehdä tämä muutos, on aivan keskeinen sen suhteen, että tarkastusvaliokunnan seuraavat ponnet voidaan oikeasti toteuttaa. Siis vielä kerran: kiitoksia, koska nyt ykköspontemme kuuluu, että tämän sote-uudistuksen yhteydessä seuraavat asiat täytyy tehdä, olemassa olevat rahat käyttää järkevästi. Vielä kerran: rahat riittävät, kun vain toimitaan järkevästi.

Toinen ponsi koskee sitä, että meidän tilaamiemme tutkimusten, monien tietojen varassa tiedetään, että kaikista suurimmassa syrjäytymisriskissä ovat mielenterveysperheissä tai päihdeongelmaisissa ympäristöissä kasvavat lapset. Olemassa olevat rahat, kaikki raskaammat toimenpiteet täytyy keskittää sinne, missä tiedetään riskien olevan suurimmat, eikä hajauttaa niitä sillä tavalla kuin nyt, pirstaleisesti ja ohi näiden suurimpien riskiryhmien. Tätä varten on myös hyvin tärkeä se vaatimus, että löydetylle ongelmanuorelle annetaan yhteyshenkilö, joka etsii ne moniammatilliset palvelut, eikä sitä nuorta, joka kertaalleen esimerkiksi etsivällä nuorisotyöllä on löydetty, jätetä etsimään palveluita muualta.

Kolmanneksi, kun varhaiskasvatuslakia nyt parhaillaan uusitaan sekä myös mietinnössä mainittua sosiaalihuoltolakia, on syytä tässä yhteydessä, kun nämä uudistukset ovat juuri tekeillä, yhdistää tarkastusvaliokunnan havainnot paitsi sote-uudistukseen myös näihin substanssilakeihin.

Neljänneksi, on erittäin tärkeää, mitä tulee tietosuoja- ja salassapitosäännöksiin siltä osin kuin on kysymys tästä moniammatillisesta auttajatiimistä, joka auttaa nuorta, että sen tiimin sisällä tiedon pitää voida kulkea. Meillä on surullisia kouluampumisen jälkeisiä selvityksiä, onnettomuustutkimusraportteja, kuuluisa lastensuojelun täydellinen epäonnistuminen Eerikan tapauksessa — kaikki kehottavat muuttamaan salassapitosäännöksiä. Valiokunnan viesti on, että nyt on annettava yhdelle ministeriölle velvollisuus ja vastuu, myös toimivalta ja rahat, siltä osin kuin on kysymys lapsia auttavasta moniammatillisesta työryhmästä, kerralla laittaa nämä tiedonkulku-, salassapitosäännökset semmoiselle mallille, että se ammattilaisjoukko saa puhua toistensa kanssa, että he voivat auttaa lasta. (Ben Zyskowicz: Hyvä, hyvä!) Asiantuntijat olivat tästä aivan yhtä mieltä: nyt saa riittää, että taas kerran sanotaan, että jonkun pitäisi selvittää jotain. Nyt pitää määrätä yksi taho tekemään muutokset.

Viidenneksi, arvoisa puheenjohtaja, todella monet asiantuntijat kertoivat, että epävarmuus, koulutuksen puute, julkisuuden kauttakin tullut pelottelu virkavirheistä — jos kertoo joitakin tietoja hyvässä tarkoituksessa auttaakseen lasta — estää käytännössä ammattilaisten hyvän työn, ja sen takia 5. ponsi koskee ei vain sitä, että ne säännöt kirjoitetaan uusiksi, vaan myös sitä, että sitten määräykset, ohjeet ja koulutus hoidetaan kerralla kuntoon. Kentällä on paljon ammattilaisia, joilla pitää jatkossa olla turva ja selvyys, niin että jos on epäselvää, niin sääntöjä tulkitaan aina siitä näkökulmasta, että lapsi saa apua, eikä sen pelon kautta, että teen virheen näissä säännöissä.

Kuudenneksi, kun nyt sote-uudistuksen yhteydessä on päätetty, että osaoptimointiin johtava monikanavainen rahoitus erityisesti terveyspuolella — siitä on enemmän puhuttu — korjataan, se on korjattava myös sosiaalipuolella ja tässäkin uudistuksessa otettava huomioon se, että eri kanavista tuleva rahoitus ei estä nuoren tai lapsen auttamista välittömästi, kerralla, moniammatillisesti, matalalla kynnyksellä ja — vielä kerran — yhteyshenkilön avulla.

Ja seitsemäs, viimeinen, ponsi kerää yhteen paitsi nämä muutostarpeet, asennemuutostarpeet, myös sen, että tästä eteenpäin, niin kuin ei meidän aikaisemmassa mietinnössämme home- ja sisäilmoista tai vielä aikaisemmassakaan, harmaan talouden torjunnassa, yksikään vastuutaho ei enää saa mennä omien toimivaltojensa rajojen taakse, vaan hallituksen on johdettava tätä prosessia niin, että rajat eri hallinnonaloilla unohdetaan. Tätä prosessia johdetaan yhteisesti yhdellä politiikalla ja uudella asenteella.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli erittäin mielenkiintoinen työprojekti tarkastusvaliokunnassa, ja muistan vuosi sitten istuneeni asiaa koskevassa seminaarissa, jossa Matti Rimpelä puhui tällaisesta pois lähettämisen kulttuurista. Se perustuu juuri siihen, että meillä on tänä päivänä resursseja riittävästi mutta kukaan ei ota vastuuta, kaikki vain lähettävät pois: ei kuulu mulle, meillä ei ole rahaa, seuraavalle taholle. Jotta tästä pois lähettämisen kulttuurista päästäisiin oikeisiin toimintatapoihin, niin — siitä on hirveä määrä esimerkkejä — jonkun täytyy ottaa vastuu. Tällaiset sektoreitten väliset rajat eivät saa missään nimessä olla koskaan esteenä. Voidaan kysyä, kun meillä on paljon hyviä käytäntöjä, miksi näitä ei ole sitten laajemmin otettu käyttöön. Asenne ja johtajuus ovat suurimmat ongelmat: koetaan niin, että meillä tehdään jo nyt parhaalla mahdollisella tavalla eikä tunnisteta ja tunnusteta sitä, että asioita voidaan tehdä eri tavalla.

Eilen oli viimeksi iloinen uutinen Varsinais-Suomesta Raisiosta: nopean avun malli vähensi Raision huostaanottoja kolmanneksella. Ei tarvita lisävaroja, vaan uusia toimintatapoja, kokeilua, oikea-aikaista tukea lisäämällä ja muuta toimintaa muuttamalla saadaan hyviä tuloksia. Noin 600 000 euroa vuosittain kuluu vähemmän lastensuojelutapauksiin.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on tehnyt tässä puheenjohtaja Braxin johdolla hyvää työtä, ja puheenjohtaja esitteli juuri erittäin tärkeitä huomioita siitä, miten nuorten syrjäytymistä voidaan ehkäistä.

Haluan painottaa tässä vaiheessa keskustelua tätä tiedonkulun merkitystä viranomaisten välillä. On selvää, että salassapitosääntöjä on muutettava. Asiat täytyy nyt laittaa kuntoon vastuuttamalla yksi taho, yksi ministeriö, tekemään tarvittavat esitykset niin, että ne viranomaiset, jotka vastaavat siitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa tältä osin toteutetaan, myös pystyvät työnsä hoitamaan. Lasten etu on tärkein.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että tästä nyt viriää kunnon keskustelu täällä eduskunnassa. Mielestäni tämä nuorten syrjäytymisongelma on ennen kaikkea myös asenneongelma siinä mielessä, että kyllä Suomessa täytyy siirtyä työlinjalle, joutilaisuus (Puhemies koputtaa) on nuorten pahin vihollinen — tämän voin nuorena ihmisenä aivan omien ystävieni ja omien tuttavieni (Puhemies koputtaa) piiristä kertoa. Työlinjalle kun siirrymme, niin nuorten syrjäytyminen (Puhemies koputtaa) saadaan hoidettua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen vuosia täällä eduskunnassa ottanut esille lapsiperheet, jotka on jätetty ilman näitä kotipalveluja. Lapsiperheiden kotipalveluja alettiin leikata 90-luvun laman yhteydessä. Silloin vuonna 90 lapsiperheitä, jotka saivat kodinhoitoapua, oli yli 50 000, vuonna 2000 alle 20 000 ja vuonna 2012 enää 9 000, mikä tarkoittaa, että kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä väheni peräti 83 prosenttia. Tämä kehitys on huolestuttava, ja on hyvä, että myös valiokunta kiinnitti siihen huomiota. Kun asiaa viedään eteenpäin, niin ei riitä, että asianomaiset ministerit perustavat työryhmiä ja antavat lupauksia; nyt tarvitaan toimenpiteitä. Hallitus ei saa enää leikata kuntien valtionosuuksia, koska nämä leikkaukset suuressa määrin ovat vaikuttaneet siihen, että lapsiperheiltä on jouduttu leikkaamaan heille tärkeitä palveluja ja sitä kautta on jouduttu näihin lastensuojelutapauksiin, (Puhemies koputtaa) joiden kustannukset ovat merkittäviä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja, edustaja Brax täällä jo esitteli tämän mietinnön varsin hyvin. Tässähän kysymys on siitä, että me olemme tulleet suomalaisessa yhteiskunnassa tilanteeseen, jossa meidän on pakko yhteiskuntana ottaa suurempi vastuu niistä nuorista, jotka eivät syystä tai toisesta — kodista tai muusta johtuen — ole apua saaneet.

Kysymys tässä on viime kädessä siitä, että nyt pitää saada ne yhteiset toimintamallit yli hallintorajojen. Meillä asiantuntijakuulemisessa tuli hyvin selväksi se, että nuoria luukutetaan paikasta toiseen, ja se jos mikä on turhauttavaa, kun et saa sitä apua, jonka tarvitsisit, ja sitten vielä on esimerkiksi lastenpsykiatriaankin ja nuorisopsykiatriaan suuret jonot. Eli nyt pitää saada vastuu yhdelle tasolle, niin kuin mietinnössä sanotaan, ja sen jälkeen sitten virkavelvollisuudella velvoitettava ne ihmiset, jotka näiden nuorten ja lasten kanssa ovat tekemisissä, varhaisessa vaiheessa puuttumaan näkemäänsä. Tässä se oleellinen asia on se, että kun se tarve havaitaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin tutkimusten mukaan esimerkiksi lasten huostaanottoja voidaan välttää, kun apu tulee riittävän ajoissa sinne perheelle, sinne kotiin. (Puhemies koputtaa) Eli ydinkysymys on se, että nyt pitää tarttua toimeen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää tarkastusvaliokuntaa tästä työstä. Tämä osoittaa sen, mikä tarkastusvaliokunnan rooli on: ottaa myös tämmöisiä tärkeitä aiheita, jotka eivät suoraan liity johonkin tiettyyn lainsäädäntöön, hakea isompia ratkaisuja. Minusta tarkastusvaliokunta on hyvin löytänyt roolinsa. Nostan kaksi konkreettista asiaa:

Ensimmäinen on se, että meillä on paljon nuoria, jotka käyvät eri ihmisten, viranomaisten, pakeilla, mutta viranomaiset eivät tiedä toinen toisistaan mitään. Hollannissa on kehitetty tämmöinen liputusjärjestelmä, (Ben Zyskowicz: Mikkelissä käytössä jo!) jossa järjestelmään voi merkitä sen, että on ollut tekemisissä. Näin nämä viranomaiset löytävät toinen toisensa. Sitä on nyt edistetty, Suomessa on annettu määrärahoja sen eteenpäinviemiseen. Se on äärimmäisen tärkeää.

Toinen huomio on, että kaikilla lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus liikuntaan ja harrastamiseen, seuratuki välineenä, että vähävaraisten perheiden lapset eivät syrjäydy liikunnasta ja — kuten monesti — (Puhemies koputtaa) sitä kautta myös muusta yhteiskunnasta.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tarkastusvaliokunnan ansiokas raportti on erittäin tärkeä nyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa, että saadaan kaikki toiminta ennalta ehkäisevään työhön. Tässä hyvällä tavalla tulee esiin se, kuinka lapsiperheiden peruspalvelut ovat hyvin tärkeässä osassa ennaltaehkäisyssä. Meillä on vuosien saatossa ollut paljon hyviä kokeiluhankkeita eri puolilla, mutta nyt olisi tärkeää levittää kaikki parhaat käytännöt ihan kaikkialle Suomeen.

Puheenjohtaja Brax mainitsikin jo Imatran, missä on tehty uraauurtavaa työtä muun muassa siinä, että neuvolapalveluissa on kehitetty perheiden kotiapua, kotivierailuita, ennaltaehkäisyä, varhaista tukea, mutta myös päihdepolitiikassa on ymmärretty yhdistää sekä mielenterveys- että päihdepalvelut matalalla kynnyksellä, jolloin apua on saanut ahdistukseensa vaikka saman tien. Nämä ovat erittäin tärkeitä lastensuojelukysymyksiä, mutta myös hyvinvointivaltion kannalta keskeisiä asioita. Sekä inhimillisen kärsimyksen että taloudellisen tilanteen (Puhemies koputtaa) näkökulmasta erittäin ansiokas raportti.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos tarkastuslautakunnalle tästä erittäin tärkeästä mietinnöstä.

Täällä nousi esiin tämä liputus, joka on Hollannin malli. Tätähän tehdään muun muassa Mikkelin seudulla. Tässä kohdassa on noussut esiin erityisesti täysi-ikäisten nuorten osalta edelleen yhteistyön ja tiedonsiirron säädös, mutta varsinkin koulutus- ja käytännön toteutuspuolella tarvitaan lisää informaatiota kentälle niin, että rohkeasti voidaan ottaa huoli puheeksi, rohkeasti voidaan liputtaa.

Oleellista on kaikissa meidän lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa palveluissa se, että mennään varhaisemmalle portaalle kuin mille tällä hetkellä me olemme pystyneet menemään, ja annetaan tukea varhaisemmin kuin tällä hetkellä tehdään. Kuten puheenjohtaja Brax kertoi, se on säästökysymys, mutta se on myös erittäin inhimillistä välittämistä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax valiokunnan puheenjohtajana esitteli mietinnön, josta kyllä näkee, että aiheeseen on paneuduttu hyvin, mutta siellä kuitenkin yksi asia pisti silmään, mitä minun mielestäni ei ole tarpeeksi hyvin korostettu. Eli aina, olipa kyse nuorten tai ylipäätään työttömien palveluista, sanotaan, ettei ole rahaa. Nyt kuitenkin työ- ja elinkeinoministeriössä jää vuosittain kymmeniä miljoonia euroja jo myönnettyjä rahoja käyttämättä, ja tavattoman huono selitys on se, että sanotaan, että se on siirtomääräraha. Jos joka vuosi jätetään siirtomäärärahasta kymmeniä miljoonia käyttämättä, niin se on tosiasiallinen leikkaus ja kestämätön tilanne.

Jos ajatellaan, että kuntapuolella on kanssa hyvin vakavia talousongelmia, niin kyllähän kuitenkin paikallinen työhallinto ja kunnat ovat olleet se yhteistyöpari, joka yhdessä järjestöjen kanssa on pystynyt järjestämään matalan kynnyksen palveluita, työpajatoimintaa, kaikkea sitä toimintaa, jolla nuori löytää paremmin oman väylänsä yhteiskunnassa, olipa se sitten koulutusta, työtä, (Puhemies koputtaa) työpajatoimintaa tai jotain muuta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Asiantuntijoitten mukaan nämä ongelmat nähdään hyvin varhain, jo ennen kouluikää. Suurimpana ongelmana on se, että tämä aikaisen puuttumisen kynnys on liian korkea, ei puututa asioihin. Nyt mietinnössä lähdetään siis siitä, että aina lapsen etu on tärkein ja ykkösasia. Toimimattomuus, puuttumattomuus ei voi piiloutua tietosuojan tai muitten muurien taakse. Lapsen edun mukaistahan on se, että asioihin puututaan mahdollisimman aikaisin. Yksi riskitekijä, mikä liittyy resursseihin, on osaoptimoinnin riski. Toimijoita on paljon: kunnat, valtio, työnantajat, Kela jne. Tämä osaoptimointi kohdistuu yhtä lailla toimintaan kuin rahoitukseenkin.

Ihan lopuksi, herra puhemies: Ongelman vakavuutta kuvaa sekin, että ajatelkaa, että alle 30-vuotiaista nuoristamme jokaisena vuoden kalenteripäivänä neljä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. (Puhemies koputtaa) Suurimmat syyt ovat päihteet ja mielenterveysongelmat.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Anttila totesi, että yhteiskunnan on otettava suurempi vastuu, mutta uskon, että hän tarkoitti sitä, että yhteiskunnan täällä, varsinkin tässä talossa meidän, on otettava vastuu lainsäädännöstä niin, että me oikeasti ohjaamme lainsäädännöllä ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen, aivan niin kuin nyt sosiaalihuoltolain luonnoksesta on jo nähtävissä, eli siirretään perhetyö sosiaalihuoltolain alle, eikä se ole lastensuojelullinen toimenpide. On tärkeää, että perhe saa tukea heti silloin, kun ongelmat ovat pieniä, ja sitä kautta vastuu on silloin vanhemmilla. Vastuuta pitää korostaa, että vanhemmat sen ottavat, ja heitä tukea ja kannattaa niin, että he löytävät sen oikean vastuunkannon tason, jotta lapset ja nuoret voivat tulevaisuudessa paremmin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Urpalaisen kanssa täysin samaa mieltä, nimenomaan kysymys on siitä, että meidän pitää tukea vanhempia. Vanhemmilta sitä kasvatusvastuuta ei tietenkään olla ottamassa pois, se kuuluu ilman muuta tähän järjestelmään. Mutta ydinkysymys on se, että aikaisemmin meillä oli kulttuuri, jossa me aikuiset seurasimme, mitä niille lapsille tapahtuu, vaikkapa se talonmies siellä kerrostalon pihalla, mutta me emme enää elä sellaisessa yhteiskunnassa. Nyt meillä täytyy olla palveluverkot, jotka puuttuvat riittävän aikaisessa vaiheessa ja tuovat esille ne ongelmat, jotka ovat olemassa, ja sen jälkeen toimitaan sitten yhdessä vanhempien kanssa. Todella vanhempien vastuuta ei olla ulkoistamassa yhtään mihinkään.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietintö on erittäin osuva ja hieno. Haluankin siitä kääntää asiaa vähän toisinpäin: jos saataisiin ajatuksia siihen suuntaan, että voisiko tässä otsikossa olla mieluummin nuorten "syrjäyttäminen" eikä "syrjäytyminen". Itse en usko siihen, että nuori ikään kuin ajautuu syrjäytymiseen. Meillä, yhteiskunnalla, on vastuu kaikista nuorista ja nuorista aikuisista, ja me emme ota tätä vastuuta tosissamme. Esimerkiksi armeijaan hakeutuvista nuorista miehistä kolmannes ei enää kelpaa sinne, koska he eivät täytä määrättyjä mittoja, mitä sinne on asetettu. Samoin toisen asteen koulutuksessa on 110 000 nuorta ja nuorta aikuista, jotka eivät ole toisen asteen jälkeen päässeet ollenkaan koulutukseen tai saaneet minkäänlaista koulutusta. Lisäksi meillä ovat kymmenettuhannet nuoret työttöminä. Elikkä haluan tässä peräänkuuluttaa yhteiskunnan vastuuta. Me emme voi käsitellä näitä nuoria ikään kuin he olisivat omatahtoisesti siihen tilanteeseen joutuneet tai ajautuneet, vaan yhteiskunnan täytyy kantaa vastuu niin kunta- kuin valtiotasolla ja luoda (Puhemies koputtaa) nämä tarkastusvaliokunnan määrittelemät ennalta ehkäisevät toimenpiteet jokaiselle osalle.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä on sivulla 12 hyvin kerrottu liikuntaharrastuksesta ja siitä, että tutkimus osoittaa, että liikuntaharrastamisen hinta on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Tähän on tässä paneuduttu, mutta oikeastaan vähän kysyisin, minkä vuoksi tästä alueesta ei tullut pontta, vaatimusta myöskin tulevaisuudessa esimerkiksi seuratuen ja näiden toimenpiteiden jatkamiseksi, jotka on hyviksi ja vaikuttaviksi todettu, esimerkiksi yhteisen harrastuspassin, useita lajeja mahdollistavan lisenssin saamiseksi nuorille liikunnanharrastajille. Yleensäkin minusta olisi ollut kyllä ponnen arvoinen asia tämä liikunnan jatkuva kallistuminen ja sitä kautta riski nuorten syrjäytymiseen.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos tarkastusvaliokunnalle tästä kirjasta. Tämä on varmasti tämän eduskuntakauden merkittävimpiä teoksia, että ollaan saatu näin paljon asiaa koottua nyt yksiin kansiin. Minä todella toivon, että muutaman vuoden kuluttua me voimme lukea samantapaisen kirjan otsikolla "Nuorten onnistuminen" tai "Nuorten sijoittuminen yhteiskuntaan". Meillä kaikilla on paljon kokemuksia, tietoa asiasta, ja kaikki tiedämme, että meillä on ammattitaitoiset henkilöt tekemässä töitä lasten ja nuorten kanssa. Tässä kirjassa on nyt paljon hyviä käytännön ohjeita, miten tehdään lyhytaikaisia ja pitkäaikaisia toimenpiteitä, joilla sitten voidaan parantaa nuorten ja lasten tilannetta.

Minä haluaisin tuoda yhden asian, joka ei tässä kirjassa lue, siis välittämisen, sen että me välitämme lapsista ja nuorista ja että lapsella ja nuorella on vielä sitten peruskoulun jälkeenkin niitä turvallisia aikuisia, jotka katsovat tarkasti, (Puhemies koputtaa) että lapsi ja nuori pääsee sitten eteenpäin elämässä. Kiitos tästä!

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva mietintö on jälleen yksi esimerkki siitä, miten tärkeän roolin tarkastusvaliokunta on ottanut eduskunnassa. Eduskuntaa voi onnitella siitä, että tämä valiokunta perustettiin. Viime kaudella valiokunta teki tärkeitä mietintöjä, niin myös tällä vaalikaudella.

Kiinnittäisin huomiota päätösehdotuksen ensimmäiseen ponteen, jossa puhutaan painopisteen siirtämisestä korjaavasta toiminnasta ennalta ehkäisevään toimintaan, ja samassa ponnessa puhutaan käytettävissä olevien voimavarojen uudelleen suuntaamisesta. Näin varmaan tulee tehdä, mutta ajattelen, että on tärkeää tässä samalla muistaa kuitenkin se, että me emme voi tarkoittaa sitä, että korjaavasta toiminnasta otetaan jotakin resurssia pois ja siirretään sitä ennalta ehkäisevään. Kyllä siirtymävaiheessa tarvitsemme varmasti lisää resursseja siihen, että ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan vahvistaa. Sitä tulisikin tarkastella enemmän ei kulueränä vaan investointina, joka tuottaa sitten pidemmällä aikavälillä säästöjä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokuntaa täytyy kiittää erinomaisesta mietinnöstä. Tässä on tullut hyvin esille se, mistä esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa olemme laajasti budjettien yhteydessä kuunnelleet asiantuntijoita. Lähestulkoon mikä tahansa ennalta ehkäisevä toimi on halvempaa kuin lasten huostaanotto. Jotta kunnat tämän asian ymmärtäisivät ja ottaisivat onkeensa, niin se lausuma, jonka valtiovarainvaliokunta on tehnyt, että tehtäisiin läpinä-kyväksi kuntien palveluiden kustannukset, mitä mikäkin palvelu maksaa, ajaisi myöskin sitä, että kunnissa ymmärrettäisiin, mihin kannattaa panostaa, puhumattakaan tietenkään inhimillisistä kustannuksista.

Tässä on hyvin tullut esille se, että nuorten syrjäytymisen oireet voidaan nähdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, puhutaan 3-vuotiaista. Ja kun katsotaan tätä tämänhetkistä tilannetta, me olemme joutuneet säästämään perusopetuksesta, varhaiskasvatuslaki on työn alla, mihin tässä puheenjohtaja Braxkin kiinnitti huomiota. Ja mihin on tulossa painopistettä? Tähän myöhäiseen vaiheeseen. (Puhemies koputtaa) Olemme arvioimassa oppivelvollisuuden venyttämislakia. Toivoisin, että vielä katsottaisiin sitä, mihin voimavarat laitetaan: laitetaanko rahat (Puhemies koputtaa) ilmaisiin kirjoihin vai siihen varhaiseen vaiheeseen

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan edustaja Niikon aiheeseen, kun koko ikäni aikoinani nuorisotyötä tein, ennen kuin tänne jouduin, ja samassa kunnassakin kuin edustaja Brax. Kehun kyllä tätä Braxin juttua, tämä oli ihan hyvä ja muuta. Mutta silloin jo käytettiin, kun johtava nuorisotutkija Tommi Hoikkala omaksui sen — tai minä käytin — "syrjäytetyt nuoret" -juttua. Se on hyväksytty joka paikassa: tutkimuksessa, filosofiassa, kaikessa.

Mutta kun eilen todistettiin, kuinka tärkeä kieli on ja oikein ruotsin kieli varsinkin, niin mikseivät päättäjät ota itse vastuuta, asennoidu siihen niin, että tässä lukisi "nuorten syrjäytyminen ja syrjäyttäminen"? Niinhän se on. Kun joku nuori tekee jonkun jutun joskus, nykyään jää vielä helpommin tietokoneessa johonkin, niin hänet syrjäytetään sen jälkeen. Eli tämä on jotenkin noloa, että me laahustamme täällä jäljessä kaikessa, mikä on jo kymmeniä vuosia tiedetty, kuinka tämä prosessi toimii, joten tässä kielenkäytössä pitäisi ottaa tämä huomioon. (Puhemies koputtaa) Minä väitän, että tässä syyllistetään nuori itse, (Puhemies koputtaa) kun sanotaan, että "nuorten syrjäytyminen". Minkä takia... (Puhemies koputtaa) — Kiitos.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syrjäytyminen ei ole luonnonlaki, vaan se on seurausta yhteiskunnallisista päätöksistä. Aivan ratkaisevaa on edelleen lapsuuden olosuhteiden kohentaminen. Neuvola, päiväkoti, peruskoulu, kouluterveydenhuolto — niissä kohdataan koko ikäluokka, ja niitten resursseista pitäisi huolehtia. Mutta nyt on käynyt tälläkin kertaa taas niin, että hallitus on leikannut nimenomaan näistä tärkeimmistä, olennaisimmista ennalta ehkäisevistä palveluista.

Katsokaa lastensuojelun tilannetta. Täällä viitattiin huostaanottoihin. Niitä täytyy tehdä, jos tilanne on se, että lastensuojelun työntekijällä on jopa 160 asiakasperhettä hoidettavanaan, ei aikaa eikä mahdollisuuksia puuttua perheitten huoliin. Tämä tilanne pitäisi muuallakin kuin juhlapuheissa nyt todeta. Tämän hyvän esittelyn, tämän mietinnön jälkeen kannattaisi hallituksen vähän tarkistaa nyt politiikkaansa. 90-luvulla tehtiin juuri samat virheet ja 90-luvun laman laskua maksetaan tänä päivänä lisääntyneinä yhä monimutkaisempina ongelmina, joista kärsivät kaikkein haavoittuvimmat: lapset, nuoret ja perheet.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Uotilan tärkeään kysymykseen siitä, miksi muun muassa se leipätekstiin yksiselitteisesti kirjoitettu, että "jokaisella lapsella pitää olla oikeus yhteen harrastukseen", ei ole ponnessa: se johtui siitä, että näitä yksityiskohtaisia eri hallinnonalojen muutostarpeita tuli yhteensä niin paljon, että katsottiin, että tämä ponsi numero 1 sitoo niihin kaikkiin, että se sisältyy tuon ykkösen toimeksiantoon.

Edustaja Kantola otti esille erittäin tärkeän kysymyksen siitä järjestyksestä uusien investoin-tien ja sitten niistä aiheutuvien säästöjen välillä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että se reaktio on yllättävän lyhyt ja nopea. Kun esimerkiksi Imatralla palkattiin kuusi perhetyöntekijää, niin jo seuraavana vuonna mutta viimeistään kolmen vuoden päästä summa oli jo moninkertaisesti säästetty. Itse asiassa aika nopeasti se pystytään näkemään: kun lastensuojelusta pystytään resursseja siirtämään ja ennalta ehkäisemään, niin tämä päällekkäinen vaihe, josta edustaja Kantola viisaasti puhui, on yllättävän lyhyt.