Täysistunnon pöytäkirja 54/2002 vp

PTK 54/2002 vp

54. PERJANTAINA 3. TOUKOKUUTA 2002 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Kiitos, arvoisa rouva puhemies! Eduskunta on tekemässä historiaa hyväksyessään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen eli Kioton pöytäkirjan. Hyväksyessämme hallituksen esityksen ympäristövaliokunnan yksimielisen mietinnön pohjalta olemme ensimmäistä kertaa ... (Hälinää)

Puhemies:

Anteeksi, ed. Tiusanen! — Olen nyt puhemiehenä kehottanut käymään ne yksityiset keskustelut salin ulkopuolella. (Ed. Zyskowicz: Puhemiehen kehotus ei kuulu!) — Kun ei se kehotus kuulu tai ei tehoa, niin minä uudistan sen niin kauan, että se kuuluu. Sukkeluudet sopii säästää parempaan aikaan!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Hyväksyessämme hallituksen esityksen ympäristövaliokunnan yksimielisen mietinnön pohjalta olemme ensimmäistä kertaa — siis todella ensimmäistä kertaa — mukana maailmanlaajuisessa sitovassa sopimuksessa, jonka tarkoituksena on hillitä menossa olevaa ilmastonmuutosta.

Kioton sopimuksen ratifiointi etenee kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Uusimmat eli kymmenen ovat sen jo tehneet. Siirtymätalousmaista ovat ratifioinnin suorittaneet Romania ja Tshekin tasavalta. Japanissa asia on parhaillaan sikäläisen parlamentin käsittelyssä. Venäjän hallitus on käsitellyt ratifiointia ja se on taloudellisen kehityksen ministeriössä valmistelussa.

Kioton sopimus tulee voimaan, kun sen on ratifioinut 55 sopimusosapuolta. Näiden maiden joukossa tulee olla sellainen määrä teollisuusmaita, että niiden yhteenlaskettu osuus teollisuusmaiden hiilidioksidipäästöistä on vähintään 55 prosenttia. Kioton sopimuksen voimaantuloon riittää siis, jos sen ratifioivat Euroopan unioni, Keski- ja Itä-Euroopan siirtymätalousmaat sekä Venäjä ja Japani. Sopimusosapuolia ovat kaikki YK:n jäsenmaat, myös kehitysmaat. Teollisuusmaat on määritelty YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen liitteessä 1. Tuo puitesopimus on osa Rion sopimusta vuodelta 92.

Arvoisa puhemies! Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus syntyi Rio de Janeirossa kymmenen vuotta sitten. Se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 94. Sen ovat ratifioineet kaikki teollisuusmaat, mukaan lukien Amerikan Yhdysvallat. Puitesopimusta toteuttava Kioton pöytäkirja hyväksyttiin Kiotossa Japanissa ilmastosopimuksen sopimuspuolten kolmannessa konferenssissa.

Kioton pöytäkirja sisältää määräyksiä velvoitteiden toimeenpanokeinoista eli niin kutsutuista Kioton mekanismeista. Mekanismit ovat projektikohtainen yhteistoteutus eli niin sanottu JI englanninkielisistä sanoista Joint Implementation, projektikohtainen puhtaan kehityksen mekanismi CDM, Clean Development Mechanism, ja päästökauppa eli Emission Trade, siitä käytetään lyhennystä ET.

Mekanismit tulivat mukaan Kiotossa voimakkaasti Yhdysvaltojen ajamina. Alun perin neuvotteluissa oli mukana katto, joka sääteli joustomekanismien käyttöoikeutta. Katto on tärkeä, jotta aikaansaadaan todellinen teollisuusmaiden kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen. Nyt kattoa ei ole. Teoreettisesti teollisuusmaiden on mahdollista väistää omaa päästövähentämisvelvoitettaan ostamalla päästöoikeuksia. Näin planeetan kokonaispäästöt eivät realistisesti vähentyisi. Euroopan unioni ajoi vahvasti joustojen kattoa, mutta joutui lähinnä Yhdysvaltain kannasta johtuen luopumaan tästä linjauksesta. Nyt valitettavasti USA ei ole enää mukana Kioton sopimuksessa, mutta joustot ja nielut ovat.

Kiotossa päämääränä oli vähentää teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta ensimmäisen sopimuskauden aikana eli vuosina 2010—2012 noin 5,2 prosenttia. Marrakeshin sopimuksen yhteydessä viime marraskuussa todettiin tämän luvun selvästi pienentyneen muun muassa sen vuoksi, että Yhdysvallat jäi Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Realistiseksi luvuksi on kompromissien jälkeen laskettu alle 2 prosenttia. Kuitenkin on muistettava, että niin kutsuttuun BAU eli Business As Usual -toteutumaan verraten, siis siihen tilanteeseen, jossa ei ole kansainvälisiä velvoitteita päästöjen vähentämiseen, Kioton sopimus on edelleenkin edistysaskel.

Arvoisa puhemies! Nyt otettava askel, Kioton sopimuksen hyväksyminen, on vaatimaton, mutta oikean suuntainen. Vaikeudet tämänkin vaikutukseltaan vaatimattoman sopimuksen aikaansaamisessa ovat olleet erittäin suuria. Kansallinen itsekkyys ja omaneduntavoittelu ovat jatkuvasti vaikeuttaneet sopimuksen etenemistä. Pääseminen teollisuusmaita sitoviin, ajallisesti ja määrällisesti täsmällisiin päästövähennyksiin osoittaa kuitenkin kansainvälisellä yhteisöllä olevan valmiutta toimia koko planeetan parhaaksi. Kioton sopimuksen syntyminen on kaiken kaikkiaan vahva myönteinen merkki ja se vahvistaa YK:n toimintaa.

Ympäristövaliokunnan mietintö on yksimielinen. Valiokunta näkee tärkeänä Kioton sopimuksen nopean hyväksymisen. Samalla valiokunta viittaa Euroopan yhteisön ja sen jäsenmaiden keskinäiseen taakanjakoon. Onhan Suomi allekirjoittanut Kioton sopimuksen, joka merkitsee Suomen kohdalla 92 prosentin hiilidioksidipäästömäärää vuoden 90 tasosta, siis keskimäärin vuosina 2008—2012. Euroopan unionin taakanjaossa Suomen osuudeksi on kuitenkin sovittu ensimmäisen tarkastelujakson aikana keskimääräisesti vuoden 90 kasvihuonepäästöjen määrä. Ympäristövaliokunta tähdentää myös Suomen täyttävän Kioton pöytäkirjan ratifioinnin edellytykset. Tämä käy valiokunnan käsityksen mukaan ilmi jo eduskunnan kesäkuussa 2001 hyväksymästä Kansallisesta ilmasto-ohjelmasta.

Euroopan unionin jäsenmaat ovat päättäneet jättää yhdessä ratifiointiasiakirjat kesäkuun alussa YK:n päämajaan. Tavoitteena on Kioton pöytäkirjan voimaan saattaminen ennen Johannesburgin Kestävän kehityksen huippukokousta, joka alkaa 26. päivänä elokuuta. Valiokunnan mielestä onkin tärkeää kaikin keinoin edistää Euroopan unionin aikataulutavoitteita.

Edelleen valiokunta painottaa Yhdysvaltain tärkeyttä ratkaistaessa maapallon ilmasto-ongelmaa. Maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja on saatava jälleen mukaan Kioto-prosessiin ja noudattamaan pöytäkirjassa sovittuja vähentämistavoitteita. Myös kehitysmaiden mukaansaaminen on todella tärkeää. Erityisesti tämä koskee teollisuustuotannon nopeassa kasvussa mukana olevia maita, kuten Kiinaa, Intiaa ja Meksikoa.

Arvoisa puhemies! Arviot ilmakehän lämpenemisestä ovat jatkuvasti tulleet haastavammiksi. Ilmastonmuutos on meneillään ja se kiihtyy. Ilmastonmuutos kohtelee voimakkaimmin maapallon köyhiä maita ja köyhimpiä alueita. Eri yhteiskunnissa sen aiheuttamien muutoksien eli terveyden järkkymisen, kuivuuden, nälänhädän toisaalla ja toisaalla tuhotulvien suhteen ovat suojattomimpia köyhät ihmiset. Näin työ ilmastomuutoksen torjumiseksi on myös globaalia solidaarisuutta. Kuitenkaan rikkaiden maiden ei tarvitse tehdä sitä pyyteettömästi. Myös pohjoisilla rikkailla alueilla myrskyt toisaalta ja kuivuus toisaalta eli sään ääreisilmiöt lisääntyvät. Myöskään Suomi ei ole missään lintukodossa. Suomeen globaali muutos vaikuttaa jo nyt. Yksi tulevaisuuden uhkakuva Pohjois-Euroopassa on Golfvirran kulun vakava häiriintyminen. Tämä muuttaisi Suomen luonnonolosuhteet varsin pohjoisiksi, arktisiksi.

Ympäristövaliokunta toteaa teollisuusmaiden olevan päävastuussa ilmastonmuutoksesta. Hiilidioksidin vaikutus ilmaston lämpenemiseen on pitkäaikainen ja kumulatiivinen. Teollisuusmaat ovat jo runsaan sadan vuoden ajan muuttaneet kaasukehän koostumusta. Lisäksi teollisuusmaiden päästöt ovat asukasta kohden huomattavan suuret. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat asukasta kohden tasoa 15 tonnia/vuosi, Yhdysvalloissa noin 20 tonnia vuodessa. Venäjällä ne ovat noin 10 tonnia ja esimerkiksi Kiinassa noin 3 tonnia vuodessa per asukas. Intiassa tämä taso on puoli tonnia vuodessa.

Arvoisa puhemies! Kioton sopimus vaatii välittömästi seuraavan askeleen. Sopimukseen liittyvät sanktiot ovat edelleen auki. Euroopan unioni ja Suomi sen jäsenvaltiona ovat toimineet aktiivisesti Kioton sopimuksen eteenpäinviejinä. Suomalaisten virkamiesten ja asiantuntijoiden työ on ollut kansainvälisesti arvostettua. Tällä linjalla on hyvä jatkaa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensiksi haluan todeta, niin kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Tiusanenkin, että ympäristövaliokunta oli yksimielinen mietinnössään. Palaan siihen sitten, millä edellytyksillä tämä yksimielisyys saavutettiin.

Puhemies! Oikeastaan on vähän ehkä harmillista, että eduskunta tällaisena lyhyenä tunnin jaksona käsittelee tätä Kioton pöytäkirjan ratifioimisen mahdollistavaa lakiesitystä. — No, sitähän on mahdollista tietysti jatkaa tiistaina edelleen, koska tämä on mielestäni kuitenkin eräs suurimpia kysymyksiä, mitä eduskunnalla on käsiteltävänään niin tällä kevätkaudella kuin yleensäkin vaalikaudella.

Puhemies! Mitä ensinnäkin tulee ilmastomuutokseen ja siihen, hyväksytäänkö se tosiasia, että ilmastomuutos on tapahtumassa, niin kyllä kai yleinen käsitys on se, että tänä päivänä kaikki hyväksyvät sen näkemyksen, että ilmastomuutos on tosiasia. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Tiusanen äsken totesi, sen seuraukset ovat jo selvästi nähtävissä. Siihen liittyvät, niin kuin hän totesi, kuivuus, hirmumyrskyt toisaalta ja tulvat. Kaikkein tärkein kasvihuonekaasu on tietysti hiilidioksidi unohtamatta muitakaan kasvihuonekaasuja.

Niin kuin tässä lakiesityksessä todetaan, tarvitaan 55 sopimusosapuolta eli maata, joiden yhteinen hiilidioksidipäästömäärä oli 55 prosenttia vuonna 1990. Me tiedämme, että monet maat, sellaiset Pohjoismaat kuin esimerkiksi Ruotsi ja Norja, ovat lähes päästöttömiä energiantuotannon suhteen, kun sitten monissa muissa maissa taas esimerkiksi kivihiilellä tuotetaan niin paljon sähköä, että se aiheuttaa todella suuria hiilidioksidipäästömääriä. Norjan ja Ruotsin kivihiilidioksidipäästöt ovat lähinnä peräisin liikenteestä.

Ed. Tiusanen myöskin viittasi kehitysmaihin. On valitettavaa, että Yhdysvallat, joka ei tietysti ole, niin kuin tiedämme, kehitysmaa vaan ehkä maailman teollistunein maa, jää pois tästä, mutta myöskin yhä arveluttavampaa on se, että sellainen voimakkaasti teollistuva maa kuin Kiina on sopimuksen ulkopuolella. Kiinan talouskasvu on erittäin voimakasta. Se tarvitsee lisää sähköä, lisää energiaa, ja sitä tuotetaan yhä suuremmassa määrin kivihiilellä, mutta myöskin, niin kuin tiedämme, ydinvoimaa ollaan suunnittelemassa voimakkaasti lisää Kiinaan. Nämä ovat ne todelliset ongelmakohdat eli ne todella suuret maat, jotka nyt jäävät Kioton sopimuksen ratifioinnin ulkopuolelle.

Puhemies! Ympäristövaliokunnan yksimielisyys saavutettiin sen takia, että emme keskustelleet ollenkaan siitä, eikä se ollut edes varmasti asian kannalta välttämätöntä, miten aiomme sitten tämän lakiesityksen, joka mahdollistaa Suomen ratifioinnin, käytännössä toteuttaa. Tässä haluan kuitenkin muutaman sanan sanoa myös siitä, miltä tämä tilanne näyttää. Viime vuonnahan Suomen hiilidioksidipäästöt lisääntyivät 3 miljoonaa tonnia. Se johtuu monista erilaisista tekijöistä, mutta se on kuitenkin merkittävä määrä, joten pääseminen vuoden 90 tasolle ei ole kovin yksinkertaista, kun ottaa huomioon senkin, että meillä jatkuvasti erityisesti energiatuotannon oletetaan lisääntyvän ja myöskin siihen liittyvän talouskasvun, jotka kulkevat käsi kädessä. Suomihan on jo uusiutuvan energiatuotannon kannalta aivan EU:n kärkimaita, samoin kuin energiasäästöjen kannalta, joten ne kaksi teoreettista vaihtoehtoa, jotka Suomessa on esitetty, eli niin sanottu maakaasuvaihtoehto ja ydinvoimavaihtoehto, joutuvat sitten parin viikon sisällä eduskunnassa hyvin tarkkaan pohdintaan. Tasan kolmen viikon päästä olemme sitten jo tietoisia siitä, miten eduskunnan enemmistö suhtautuu näihin eri vaihtoehtoihin. Kuitenkin haluan, kun on kysymys ilmastosopimuksesta, nimenomaan ilmaston näkökulmasta katsoa tätä asiaa.

Kun maakaasusta on paljon puhuttu, niin haluan tuoda esille aivan äskettäin — muistaakseni viime viikolla — valmistuneen Pohjolan Voiman selvityksen teoreettisesta mallista, että Norjasta tuotaisiin maakaasua länsirannikolle, Poriin, eli kotikaupunkini olisi päätepaikka ollut. Pohjolan Voima toteaa yksiselitteisesti, että se on täysin kannattamatonta, ja tämä selvitys on nyt lopetettu. Myöskin olen monta kertaa tuonut esille, mutta en ole saanut kovin selvää vastausta, minkä takia Suomen vihreä liike turvautuu nyt maakaasuvaihtoehtoon, kun esimerkiksi Norjassa nimenomaan vihreä liike vastustaa kaikin keinoin maakaasun käyttöä. Norjahan on, niin kuin me tiedämme, energiantuotannon suhteen, ilmastopäästöjen suhteen puhdas, eli kun kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla, niin ei synny tietysti myöskään mitään hiilidioksidipäästöjä.

Puhemies! Sen lisäksi on aivan hiljattain valmistunut Pohjolan Voiman tuuliselvitys. Sen mukaan ajatukset siitä, että tuulivoimasta saataisiin kilpailukykyistä energiaa, ovat kerta kaikkiaan tuulesta temmattuja. Sen takia tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, ja toivon henkilökohtaisesti, että täällä eduskunnassa sitten päädytään sellaiseen ratkaisuun, joka ei vaaranna Suomen sitoutumista ilmastosopimukseen eikä Suomen taloudellista kilpailukykyä. Minun käsitykseni mukaan se on se, että eduskunnan enemmistö tulee 24. päivänä toukokuuta täällä äänestämään lisäydinvoiman puolesta.

Tytti  Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Puhemies! Ed. Elo äsken totesi, että tämän asian käsittely vaatisi enemmän huomiota. Haluaisin kuitenkin itse muistuttaa tässä keskustelussa siitä, että Suomi allekirjoitti Kioton pöytäkirjan jo vuonna 1988. Sen jälkeen alkoi Suomessa sitten suunnittelu, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta pystytään aikanaan pöytäkirja ratifioimaan ja toteuttamaan ne velvoitteet, jotka Kioton sopimuksessa Suomelle on asetettu EU:n myötä ja EU:n kautta.

Sitten Suomen omia mahdollisuuksia täyttää taakanjaon mukainen tavoite ryhdyttiin käsittelemään Kansallisessa ilmastostrategiassa, jonka hallitus toista vuotta sitten antoi eduskunnalle. Tässä strategiassa oli yleistavoitteena se, että puolet tarvittavasta päästövähennyksestä voitaisiin saavuttaa energiansäästöohjelman avulla ja uusiutuvan energian edistämisohjelmien toteutuksilla. Toinen puoli saavutettaisiin sitten sähköntuotantoratkaisulla, millä tavalla se nyt valitaankaan. Kansallisessa ilmastostrategiassa on, niin kuin hyvin sen tiedämme, kaksi erilaista vaihtoehtoa, joista on ruvettu käyttämään nimityksiä niin sanottu maakaasuvaihto ja niin sanottu ydintuotantovaihtoehto, joissa molemmissa otetaan huomioon myöskin se, että kivihiilen tuotanto laskisi, koska sillä on niin merkittävä vaikutus näihin kasvihuoneilmapäästöihin.

Näin ollen kyllä itse ainakin haluaisin korostaa tässä keskustelussa sitä, että tämän sopimuksen hyväksymistä on täällä eduskunnassa valmisteltu erittäinkin huolellisesti. Juuri viittaan tähän ilmastostrategiaan, jossa sitten eduskunta yksimielisesti noin vuosi sitten totesi, että meillä on erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa meille sälytetty taakanjako kasvihuonepäästöjen vähentämisprosessissa. Tämä kansallinen ilmasto-ohjelma, kannattaa muistaa, rakentuu sekin monipuoliseen energiantuotantoon myös tulevaisuudessa.

Nyt me voimme sitten todeta, ettei Suomi eikä edes EU:kaan ilmeisesti näytä muodostuvan kansainvälisellä tasolla ongelmaksi. Päinvastoin meillä on, niin kuin totesin, moniakin vaihtoehtoja toteuttaa omat velvoitteemme, ja myöskin Euroopan unionilla on monia vaihtoehtoja. Sekä Suomi että Euroopan unioni mielestäni ovat myöskin osoittautuneet vastuuntuntoisiksi Kioton sopimusten eteenpäin viejiksi ja vastuuntuntoisiksi ilmasto-ongelmien kuriinsaattamisessa. Mutta ongelmaksi on muodostumassa sitten se, että Euroopan unioni ja lähinnä Eurooppa ei ole kyennyt sitouttamaan USA:ta, joka jatkaa edelleen omaa suhtautumistaan ja omaa ilmastopolitiikkaansa. Kuitenkin me tiedämme sen, niin kuin täälläkin on tullut jo aiemmissa keskusteluissa esille, että maailman ilmastomuutoksiin nimenomaan Amerikka vaikuttaa erittäinkin paljon.

Puhemies! Tässä yhteydessä haluaisin toistamatta, mitä aiemmin on todettu, korostaa sitä, että Kioton ilmastosopimuksen käytäntööntoimeenpanossa on vielä hyvinkin monia ongelmia, ei ainoastaan se osa, joka tässä nyt lähiviikkoina tulee eduskunnassa esille elikkä se, minkälainen perusvaihtoehto tässä lisääntyvässä sähköntuotantotarpeessa valitaan, vaan meillä on muitakin ongelmia.

Suomen on omalta osaltaan huolehdittava siitä, että me saamme sitten Euroopan unionissa tulevaisuudessa olla itse päättämässä näistä pienemmistä toimeenpano-ongelmista, joista haluaisin nostaa esille muun muassa päästökauppa-asian, jonka käsittelyn yhteydessä valiokunnassa ainakin itse huolestuin siitä, että meillä on tulevaisuudessa todella vaarana, että valta luisuu helposti unionin komissiolle, jolla kuitenkaan ei ole sellaista asiantuntemusta, jota Suomessa on muun muassa päästökaupan määrittelyn toteuttamisessa.

Meille on elinkeinopolitiikan kehittämisen kannalta erittäinkin tärkeää se, että saamme itse olla vaikuttamassa sitten, kun esimerkiksi tähän päästökauppaan siirrytään. Saimme valiokuntakäsittelyn yhteydessä aikanaan asiantuntijakuulemisen kautta tietää muun muassa sen, että meillä on eräitä teollisuudenaloja, jotka todella joutuvat vaikeuksiin, jos komission tämänhetkiset näkemykset menisivät eteenpäin. Tällöin viittaan muun muassa meidän terästuotantoomme, jonka prosessipäästöjä ei koskaan saada tyystin lopetetuiksi.

On näin ollen tavattoman tärkeää se, että me saamme olla itse vaikuttamassa alkujakoon ja saamme myöskin itse olla sitten vaikuttamassa siihen, millä tavalla ympäristöverotuksen kautta toimimme tulevaisuudessa, koska ympäristöverotuksella niin ikään on sitten iso vaikutus kilpailukykyyn, ja sitä emme tietenkään voi missään vaiheessa menettää. Tässä siis tulevaisuudessa on tasapainoteltava monien asioitten suhteen. Lähdemme varmasti kaikki siitä, että meidän tuotantomme kasvaa ja hyvinvointimme lisääntyy, mutta samalla se ei voi tapahtua missään tapauksessa ilmaston ja ympäristön pilaantumisen kustannuksella. Siinä onkin tekemistä.

Kioton sopimuksen ratifiointihan on ensimmäinen ja, niin kuin täällä jotkut totesivatkin — yhdyn siihen — vaatimaton askel todellisten ympäristö- ja ilmasto-ongelmien ratkaisussa. Suomen tulisi tästedes olla edelleenkin hyvin aktiivinen unionin tasolla siihen suuntaan, että vauhdittaisimme ja itse asiassa nopeuttaisimme niitä suunnitelmia, miten Kioton sopimuksen ratifioinnin ja sen toteuttamisen jälkeen etenemme.

Puhemies! Lopuksi vain ihmettelen ääneen sitä, että on tahoja, muun muassa SAK, joka on todennut, että Kioton pöytäkirjaa ei voisi lopullisesti ratifioida, ennen kuin meillä eduskunnassa on tiedossa sähköntuotannon eri vaihtoehdot eli ennen kuin eduskunta on ratkaissut kantansa ydinvoiman lisärakentamiseen. Sen takia haluan lopuksi korostaa vielä kertaalleen sitä, että jo aiemmin tässä talossa on tehty hyvin perustavanlaatuista työtä, jossa todella on voitu kiistatta todeta, että nämä asiat eivät ole kytkyssä toisiinsa, vaan meillä on onneksi monenlaisia teitä ja mahdollisuuksia edetä tulevaisuudessa, niin että omalta osaltamme parannamme ilmastoa, kuten näissä suunnitelmissa on.

Pia  Viitanen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä Kioton sopimuksen ratifiointi on toki pieni ja vaatimaton, mutta samalla myös hyvin historiallinen askel, kuten täällä on todettu. Tämä on yksi konkreettinen kansakuntien yhteinen askel siihen suuntaan, että me voimme yhdessä tietyillä pelisäännöillä pistää täysin vapaalle markkinavoimien tiimellykselle tietyt ihmisen kokoiset ja tässä tapauksessa erityisesti ympäristön kokoiset raamit. Mielestäni tämä on siinä mielessä hyvin tärkeä askel. Sen takia tämä on vaatimaton, että tämä on todellakin se kompromissien kompromissien kompromissien kompromissi, johon on päädytty, mutta on tietenkin parempi ottaa se pienikin askel oikeaan suuntaan kuin se, että emme olisi päässeet tässä vielä eteenpäin.

Olen samaa mieltä kuin ne puhujat täällä, jotka ovat sanoneet, että tämä on niin tärkeä asia, että tietenkin soisi, että myös julkisuudessa vähän enemmän näkyisivät tämän asian käsittelyvaiheet Suomen eduskunnassa. Tietenkin jos sanotaan Kioton sopimuksen ratifiointi, se voi kuulostaa kauhean tylsältä, mutta jos sanoisikin, että kysymys on yksinkertaisesti siitä, onko meillä jatkossa lapsillemme, lapsenlapsillemme ja siitäkin vielä tuleville polville riittävästi puhdasta ilmaa, puhdasta vettä, puhdasta ruokaa jne. Kyllä nämä kysymykset ovat sellaisia, että ne varmasti suurtakin yleisöä kiinnostaisivat, jos ne oikealla tavalla sanoiksi puettaisiin.

Jatkossa on varmasti tärkeää, että saadaan myös osapuolia mukaan sitoutumaan, kuten Yhdysvallat ja myös kehitysmaat. Mutta haluan myös tuoda esiin, miten valiokuntakin mietinnössään toteaa, että kyllä silti on tärkeää, että nimenomaan teollisuusmaat tässä vaiheessa kantavat oman vastuunsa, sillä meillä on historiallinen vastuu näistä päästöistä ja niiden kumulatiivisista vaikutuksista ja siinä suhteessa on tärkeää, että me teollisuusmaat otamme tämän askeleen eteenpäin.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, meillä on jo kansallinen ilmasto-ohjelma. Siinä on jo toimenpidekokonaisuuksia, joihin meidän on sitouduttava. Myös kansallinen ilmasto-ohjelma sisältää ne kaksi vaihtoehtoista energiantuotantomahdollisuutta, joihin täällä muun muassa ed. Isohookana-Asunmaa edellä viittasi. Kuten todettu, käymättä tässä mitään esiydinvoimakeskustelua, nämä molemmat vaihtoehdot on todettu vuosi sitten eduskunnassa realistisiksi, mahdollisiksi, ihan siltä pohjalta edettäviksi, joten näin se on huolimatta siitä, että jos kuunteli joitakin SAK:laisia vappupuheita, ihan siltä se ei näyttänyt.

Martti Tiuri /kok:

Arvoisa puhemies! On tieteen voitto, että tällainen Kioton sopimus on saatu aikaan, sillä tiedehän vasta on todennut, että ilmastonmuutos on menossa. Periaatteessa voidaan ajatella, että nämä kaikki muutokset ovat vain luonnollisista syistä johtuvia, niin kuin monet vielä yrittävät selvittää. Mutta on luonnonlaki, että kun ilmakehään lisätään kasvihuonekaasuja, maapallon ilmasto lämpiää ja sen jälkeen voidaan keskustella vain siitä, minkälaisia takaisinkytkentöjä on sen hidastamiseksi tai nopeuttamiseksi.

Kioton sopimus on todella vain vaatimaton alku, koska on aivan selvää, että sille on saatava pian jatkoa. Mutta jos tarkastellaan ilmastonmuutosta, sitä, mihin ollaan menossa, niin ilmeisesti monella ei vielä tälläkään hetkellä ole todellista kuvaa siitä, mitä maapallolle on tapahtumassa. Kioton sopimus aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun ehkä lievän loivennuksen, jota ehkä ei edes näy tulevaisuudessa, kun se on niin vaatimaton, mutta käytännössä täytyy välttämättä pyrkiä siihen, että kasvihuonekaasujen kasvu saadaan johonkin kohtuulliseen tasapainotilaan pysähtymään. Mikä se tasapainotila on, se määrää maapallon uuden keskilämpötilan, koska ainakaan nykyään ei ole mitään tehokasta konstia, jolla hiilidioksidia otettaisiin takaisin ilmakehästä. Siitä syystä se siellä säilyy satoja vuosia.

Sen seurauksena, että saadaan uusi tasapainoasema maapallon keskilämpötilaan, ovat ne monet muut, joista puhutaan ja jotka tunnetaan, siis kuivuudet, tulvat, biodiversiteetin heikkeneminen jne. Ne ovat varmaan tiedossa, mutta ei ole varmaan yleisesti tietoisuudessa se, että kun tasapainotila on saavutettu, se ei suinkaan tarkoita sitä, että maapallo olisi tasapainossa, vaan sen jälkeen jäätiköt edelleen sulavat, koska jäätiköitten sulaminen vie aikaa satoja vuosia, meren pinta nousee, ja se nousee noin 6—13 metriä riippuen siitä, mihin tasapainotila saadaan. Jos sitä ei saada lähellekään sitä, mitä nyt kaavaillaan, maapallon pinta-ala aika lailla pienenee. Tämä on väistämätöntä, koska suuri osa kasvihuonekaasusta on jo ilmakehässä valmiina. Kun puhutaan tulevien polvien perinnöstä, tämä minusta on kyllä aika omalaatuinen perintö, jonka nimenomaan ydinvoiman vastustajat haluavat tuleville polville lahjoittaa, sillä, niin kuin Maailman energianeuvosto on todennut, näitä asioita, kasvihuonekaasujen päästöjä, ei mitenkään saada aisoihin ilman ydinvoiman ja vesivoiman lisäämistä. Uusiutuvia tarvitaan myöskin, mutta ne eivät kerta kaikkiaan riitä.

Ihmettelen, mihin Suomi vielä joutuu sitoutumaan tässä, kun Kioton sopimus hyväksytään tai ratifioidaan EU:n kanssa yhdessä ja nyt EU:n Vihreä kirja, pari vuotta sitten ilmestynyt komission julkaisu EU:n energiastrategiasta, selvästi osoittaa, että nykyisillä toimilla EU ei suinkaan vähennä päästöjään 8:aa prosenttia, niin kuin on tavoitteena, vaan käytännössä päästöt kasvavat, niin kuin tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä on selvitetty tai lainattu tästä komission raportista. Päästöt kasvavat niin, että ne ovat vuonna 2010 jo 5 prosenttia suuremmat kuin vuonna 90, joka on referenssivuosi. Sen jälkeen ne vain kasvavat niin, että vuonna 2030 ne ovat jo 22 prosenttia suuremmat. Ilmeisesti tämä EU:n kuorma sitten jaetaan uudestaan ja joudutaan mahdottomiin pakkotoimiin kaikissa maissa päästöjen vähentämiseksi. Suomen ei anneta tyytyä siihen, että päästöt pidetään entisellään, vaan kaikkien täytyy sitten yrittää sitä yhteistä kuormaa keventää. Tämä minusta tässä on nähtävissä, jos tehdään vääriä päätöksiä toukokuussa täällä eduskunnassa. Suomen käy huonosti.

Vaihtoehdot, joita on esitetty ilmastostrategiaehdotuksessa, eivät salli enää kovinkaan paljon kasvihuonekaasujen vähentämistä siitä vuodesta 2010 lukuun ottamatta ydinvoimavaihtoehtoa, jossa päästöjä voidaan edelleen alentaa lisäämällä ydinvoimaa. Tämä tilanne on Euroopan kohdalla aika synkkä, koska monet maat vielä tällä hetkellä kuvittelevat luopuvansa ydinvoimasta ja mitään selviä vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Euroopan unionin uusien energialähteiden lisäämisohjelma on ajautunut karille.

Siinähän on tuulivoima huomattavana, ei kuitenkaan merkittävänä osana, mutta kohtuullisen suurena. Tuulivoima on kasvanut hyvin. Niin kuin tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä nähdään, niin sitä viime vuonna oli 14 000 megawattia huipputehoa, joka siis vastaa tuommoista ei ihan yhden ydinvoimalan tehoa, kun keskiteho lasketaan. Mutta tavoitehan on ollut 40 000 megawattia huipputehoa vuoteen 2010, jotta päästöt alenisivat. Tämä näyttää nyt epäonnistuvan, koska Tanskan uusi hallitus on lopettanut tuulivoiman tukemisen. Saksassakin luonnonsuojelujärjestöt ovat ryhtyneet vastustamaan näitten meripuistojen rakentamista. Saksan ympäristöministeriö ei enää aja niitten rakentamista. Toisin sanoen tämäkään ei toteudu.

Sitten on bioenergiavaihtoehto, johon piti vuonna 2010 Euroopan unionin saada jo 90 miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia säästetyksi fossiilista energiaa. Se on alkutekijöissään. Siinähän on muun muassa ohjelmassa 6,5 miljoonaa hehtaaria energiaviljelmiä, joista oikeastaan mitään ei ole olemassa. Tarvittaisiin aika suuri koeviljelmä tekniikan ja toiminnan kehittämiseksi niin, että se voisi yleensä onnistua, ja siihen ei ole enää aikaa.

Kaiken kaikkiaan näen, että Euroopan unioni ei mitenkään selviä Kioton sopimuksesta. Se ilmeisesti kuitenkin iloisesti ratifioidaan ja moititaan Yhdysvaltoja, joka on paljon realistisempi. Näin lyhyellä ajalla näin suurta, lainausmerkeissä, vähennystä ei pystytä tekemään. Pitkällä tähtäyksellä pystytään paremmin, mutta silloin täytyy hyväksyä ydinvoima.

Kun täällä puhutaan puhtaasta ilmasta, niin on aika paradoksaalista, että jos ydinvoima ajetaan alas niissä maissa, missä aiotaan se tehdä, niin tilalle tulee bioenergia, ja sehän on polttoenergiaa, joka tuottaa pienhiukkasia hieman enemmän kuin maakaasuvoimalat. Ilma ei suinkaan puhdistu, vaan suomalaisetkin saavat näitä pienhiukkasia tuolta Keski-Euroopasta entistä enemmän ja suomalaisia sairastuu ja kuolee enemmän kuin tähän asti. Ei ole kysymys siis aivan puhtaasta ilmasta. Se on kyllä puhtaampaa kuin hiili ja turve, mutta kaukana todellisesta puhtaasta, jota edustavat ydinvoima ja vesivoima.

Toivon, että Kioton sopimus saadaan toteutetuksi. Kun se ratifioidaan, varmaan siihen tosissaan ryhdytään. Mutta minulla on se käsitys, että monissa Euroopan maissa kansainväliset sopimukset eivät ole niin kauhean tarkkaan noudatettavia. Suomi sen sijaan yrittää aina noudattaa allekirjoittamiaan ja ratifioimiaan sopimuksia. Se on ihan hyvä piirre. Mutta toivon, että silloin myöskin ymmärretään se, että meidän on tehtävä oikeita valintoja.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ilmastomuutos on tosiasia, niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissa todettu. En käy toistamaan ed. Tiurin hyvää ja perusteellista puheenvuoroa. Mutta vakavaa tekstiä ovat esimerkiksi englantilaisten tiedemiesten uudet mittaukset kolme neljä viikkoa sitten. Kun tähän asti on luultu, että valtameren pinta nousee ainoastaan 15 milliä vuodessa, niin se olikin ykskaks 35 milliä, joten mannerjäätikön sulaminen ja Golfvirran pysähtyminen esimerkiksi ovat asioita, jotka pistävät todella mietityttämään.

Niin kuin on useissa puheenvuoroissa todettu, Kioton sopimus on pieni askel. Valitettavasti tässä täytyy olla ed. Tiurin kanssa vähän eri mieltä. USA:n poisjäänti, samaten kuin Kiina ja Venäjä eivät vielä ole mukana siinä, vesittää aika lailla Kioton sopimusta. Siinä mielessä (Ed. Tiuri: Olen samaa mieltä!) — samaa mieltä tältä osin, mutta pikkuisen täytyy myöskin moitiskella USA:ta siinä mielessä, että se oli hyvin voimakkaasti mukana näitä ehtoja asettamassa Kioton sopimukselle. Sen tähden suurmaita kuten Venäjää, USA:ta ja Kiinaa pitäisi kaikissa kansainvälisissä areenakeskusteluissa eri lailla painostaa tämän sopimuksen allekirjoittamiseen.

YK valitettavasti on viime päivinäkin näyttänyt heikkoutensa, etten usko YK:n voimaan suurvaltojen suhteen. Ehkä sisältä päin tuleva järki ja voima ovat ne, jotka siihen vaikuttavat.

Kioton sopimuksessa mietityttää myöskin päästökauppa, niin kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtajakin totesi. Sehän ei kokonaistasolla tätä ongelmaa ratkaise mihinkään suuntaan. Vielä vähemmän minusta EU:n pitäisi erillistä direktiiviä päästökaupasta tehdä, koska esityksessä ei ole esimerkiksi minkäänlaista tietoa siitä, miten jo tehdyt toimenpiteet huomioidaan EU:n sisäisessä direktiivissä. Niin kuin eräässä puheenvuorossa todettiin, Suomen teollisuus esimerkiksi on tehnyt hyvin paljon päästöjen suhteen. Jos ne jätetään huomioimatta, kyllä meidän teollisuutemme jää huomattavan heikkoon asemaan moneen muuhun maahan verrattuna, esimerkiksi EU:n portteja kolistelevien Unkarin, Tshekinmaan ja Puolan suhteen.

Sitten vielä ilmastostrategiastamme. Ed. Viitanen totesi, että molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia, KIO1 ja KIO2. Siinä on vain se ero, että KIO1:n suhteen siitä, kun ilmastostrategia vuosi sitten laadittiin, maakaasun hinta on noussut noin 40 prosenttia maailmanmarkkinoilla, joten se vaihtoehto tuntuu entistä kaukaisemmalta. Olenkin valmis yhtymään ministeri Mönkäreen mielipiteeseen siitä, että koko KIO1 oli alun perin ehkä vähän harhaanjohtava ja mahdoton vaihtoehto. Minusta ainoa vaihtoehto Suomen ovat ydinenergian lisääminen ja samalla rinnakkain biopolttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden lisäkäyttö. Meidän täytyy myöskin muistaa, että vaikka maakaasuostoja lisättäisiin, samaan aikaan meidän pitää alentaa hiilivoimaloiden käyttöä ja tällä ehkä korvaamme alasajon lisämaakaasulla, mutta se ei kokonaisenergiaongelmaa ratkaise.

Minusta kahden ja puolen viikon päästä eduskunta pystyy käytännössä näyttämään, mihin suuntaan Suomen kohdalta näitä sopimuksia viedään. Ihmettelen hiukan sitä, ettei ministeri Hassi esimerkiksi osallistunut tähän keskusteluun, vaikka hän talossa on.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin tämän asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä totesin, on kyseessä todella tärkeä ja historiallinen askel, arvokas mutta pieni, ja epäkohdat sen ratifioinnin suhteen ovat täällä tulleet esille. Minun on ihan pakko tietysti vastata ensin ed. Elolle, joka jälleen kerran heitti Norja-kortin esille. Jälleen kerran kertaus on opintojen äiti, ed. Elo. Norjan vesivoimat ovat niin suuret ja norjalaiset voivat käyttää vesivoimaa hyväkseen, joten eivät he maakaasua tarvitse sillä lailla kuin me tässä välivaiheessa. Meillekin on tärkeää, että kun uudet energialähteet kehittyvät ja uusi teknologia kehittyy, me hiljalleen pääsemme maakaasusta eroon. Nämä PVO:n tutkimukset maakaasusta ja tuulivoimasta ovat PVO:n tutkimuksia. Olen kolmessa eri valiokunnassa kuunnellut asiantuntijoita, jotka kertovat esimerkiksi maakaasun suhteen, että voimme saada sitä Eurooppaan rakennettavista putkista.

Ed. Kummolalle, joka puolustaa ydinvoimaa hintatekijöillä. Hintatekijöitä on tavattoman vaikea arvioida. En usko, että Venäjä hinnoittelee itsensä ulos markkinoilta, kun Eurooppaan maakaasua ryhdytään ostamaan. Näihin kaikkiin kauhukuviin, joihin vastaukseksi ed. Tiuri antaa ydinvoiman hyväksymisen, voin todeta, että ydinvoimavaihtoehto on toinen näistä strategisista vaihtoehdoista. Aivan niin kuin ed. Viitanen sanoi, meillä on KIO1, jolla me myös pääsemme turvallisesti Kioton pöytäkirjan esittämälle tasolle päästöissä.

Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Ensinnäkin kannanotto oikeastaan siihen, mitä ed. Kummola jo totesi. Se koskee eri ilmastostrategiavaihtoehtoja. Kyllähän teoriassa tietysti voidaan esittää vaikka minkälaisia vaihtoehtoja ja kyllä asiantuntijakuulemisessa, nimenomaan energiapolitiikan asiantuntijakuulemisessa, on hyvin pitkälle käynyt ilmi se, että KIO1 on teoreettinen vaihtoehto, jota kukaan ei kuitenkaan käytännössä tule toteuttamaan, joten ei todellisia vaihtoehtoja jää kovinkaan paljon jäljelle.

Mitä tulee ed. Mertjärven puheenvuoroon Norjan vihreistä, minun mielestäni se osoittaa sen, että Suomen vihreä liike haluaa pistää päänsä turpeeseen, ei tosin turvevoimaan, mutta muuten turpeeseen. Ei Suomen vihreä liike näe sitä, mitä maailmalla todellisuudessa tapahtuu. Maakaasuhan on hyvin saastuttava, hiilidioksidipäästöjä päästävä energiatuotantomuoto. Kaksi kolmasosaa hiilidioksidipäästöistä, jotka tulevat kivihiilestä, tulee maakaasusta. Tämä on Suomen vihreitten vastaus ilmastostrategian ratkaisemiseen. Minun mielestäni se on väärä vastaus.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi täältä edestä ihan lyhyt vastauspuheenvuoro ed. Tiurille.

Ensinnäkin jos ottaa teidän äskeisen puheenvuoronne todella vakavasti, te katsoitte, että ydinvoima tämän asian ratkaisisi Kioton ilmastosopimuksen toteutumisen kannalta. Miten ihmeellä se voi ratkaista mitään, kun kysymys on uraanista, uusiutumattomasta energianlähteestä, jonka varannolle teidän tänne värväämänne asiantuntija akateemikko Jauho antoi 50 vuotta aikaa; joistakin lähteistä löytyy 70 vuotta? Te vain siirrätte sillä ongelmien ratkaisua tuon verran eteenpäin. Ja kun sen projisoitte maapallon elollisen luonnon historiaan ja elottoman luonnon historiaan, niin sillä on limes-vaikutus. Se on teidän politiikkaanne, jolla ei ole mitään tulevaisuutta.

Te väititte, että maapallo kutistuu, minä väitän, että se ei mihinkään kutistu. Kuivan maan pinta-ala tosin, ilmeisesti jos merenpinta todella nousisi, kutistuisi, mutta, ed. Tiuri, aavikoitumisen pysäyttämisellä ihmisen asuttama alue elikkä oikumeeni voidaan uudelleen vallata takaisin ja sen vaihtoehdonhan te olette koko ajan kieltänyt, että siihen ei kannata lähteä, elikkä valtaamaan maata aavikoitumiselta. Se sitoisi hiilidioksidia, joka teiltä jäi karkuun sinne ilmakehään.

Sitten täällä jääalan huomattava ekspertti, ed. Kummola, kertoi mannerjäätiköiden — hänhän hallitsee muutenkin nämä asiat — sulamisen. Totean vain sen, että tästä on olemassa aivan toinen väite, nimittäin se, että nämä ilmastomuutokset, jotka nyt valitettavasti ovat tosiasia jollakin asteella, nostavat sademäärää, joka napa-alueilla on 100 mm vuodessa, mikä merkitsee sitä, että vain kierto, siis jään ja lumen kierto, veden kierto kiinteässä olomuodossa napa-alueilla muuttuu.

Martti  Tiuri  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen tosiaan esittää suuria haasteita tuleville polville. Varmaan se on ihan terveellistä, ei sitten tarvitse miettiä erilaisia muita mielenosoituksia, kun täytyy epätoivoisesti yrittää saada Sahara kasvamaan ja kaikkea muuta. Kyllä minusta aika lailla luotetaan hyvään onneen, kun annetaan asian mennä ranttaliksi ja sitten ruvetaan miettimään, millä se korjattaisiin. Ei puita saada kasvamaan Saharassa, kun ilmasto jatkuvasti kuumenee tai ainakin on toisenlainen kuin nyt; se ei mitenkään takaa, että se onnistuisi, kun tehtyä virhettä yritetään sitten korjata. Minusta tilanne on se, että meidän täytyy realistisesti ajatella asioita eikä yrittää maalailla erilaisia keinoja, miten uusista vaikeuksista päästään, kun vanhoista ei piitata.

Puhemies:

Asian käsittely keskeytetään.