Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtionosuuksia leikataan 631 miljoonaa euroa, aivan kuten hallitusohjelmassa sanottiin, mutta toteutettiinko hallitusohjelmassa sitä, mitä puhuttiin ennen vaaleja? Ennen vaaleja SDP kailotti kovaan ääneen edellisvuoden vaihtoehtobudjetissaan esimerkiksi, että valtionosuuksia pitää saada 300 miljoonaa euroa lisää. Nyt toteutetaan 631 miljoonan leikkaukset valtionosuuksista. Ne kohdistuvat suoraan kuntalaisten palveluihin. Ne ovat juuri sitä politiikkaa, millä meidän kuntapalvelumme alas ajetaan. Samaan aikaan tämä hallitus tekee erittäin epäoikeudenmukaisen teon poistaessaan kiinteistöveron valtionosuuksien tasausjärjestelmästä. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa tulonsiirtoa niille vauraille, isoille kaupungeille, jotka pärjäisivät muutoinkin. Se tarkoittaa tulonsiirtoa juuri niiltä kunnilta, joilla ennestäänkin menee huonosti. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio haluaa näilläkin toimenpiteillään keskittää kuntia, aiheuttaa pakkoliitoksia. Keskusta ei hyväksy tällaista politiikkaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustajan kannattaisi tutustua tietenkin siihen, miten tämä kiinteistöveron poisto käyttäytyy reaalitodellisuudessa, kuka siitä hyötyy. Hyötyjiä ovat voimalaitoskunnat, ne kunnat, joissa on lomakiinteistöjä ja vastaavat. Suurien kaupunkien hyöty, johon tässä yritettiin viitata, ei pidä paikkaansa. Hyötyjiä ovat nimenomaan erityyppiset kunnat. Tämä ei vaikuta keskittämiskehitykseen mitenkään. (Eduskunnasta: Aha!) Täällä voi olla erilaisia näkökulmia kyllä, mistä sitä tarkastelee, mutta pitää pysyä siinä vaikutuksessa, mikä sen todellinen vaikutus on, ja hyötyjiä ovat pääsääntöisesti nimenomaan maaseudulla olevat kunnat. (Välihuutoja)

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinteistöveron osalta tilanne on juuri niin, että ei ole mitään yhtä selkeää jakoa: isot kaupungit — pienet kunnat. Päinvastoin monet hyvinkin pienet maalaiskunnat loma-asuntokuntina hyötyvät tästä tilanteesta ja tämä edesauttaa niiden kuntien taloutta, jotka ovat valmiit panostamaan elinkeinotoimeen tai vaikkapa matkailun kehittämiseen.

Edustaja Kalmarin kannattaa vaalienaluslupausten ja -puheiden osalta kyllä tutustua vielä kertaalleen vaikkapa hidastettuna, taisi olla MTV3-tentti, jossa nostettiin ylös lappuja yhteisöveron osalta, ja siinä keskustan kanta ja vaalilupaus oli poistaa 600 miljoonaa euroa kunnilta, ja onneksi tämä keskustan vaalitavoite ei toteutunut.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olipa aivan uskomatonta kuulla kahden entisen kuntaministerin äskeinen puheenvuoro. Onneksi seuraavan puheenvuoron pitäjä on tuorein entinen kuntaministeri, edustaja Tölli. Hän voi suomentaa, mistä tässä uudistuksessa on kyse. Kyllä tämä on ennennäkemättömän epäoikeudenmukainen tulonsiirto, lähinnä vauraimmille keskuksille. Jos on muutama mökkikunta tässä joukossa, niin kuin edustaja Backmanin kotimaakunnassa onneksi on, tai joku voimalaitoskunta, niin ei se ole kunnan omasta päätöksestä kiinni ollut, että mihin se voimalaitos tulee. Tässä mielessä on aivan täysin epärehellistä hallituspuolueitten edustajan väittää, että tämä olisi oikeudenmukainen ratkaisu. Tämä on historian valossa räikein ja törkein tulonsiirto maaseutu-Suomesta muutamien kymmenten keskusten kaupunkiseudulle.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaan tapaan kuin edustaja Rantakangas kyllä pöyristynyt siitä, miten edustaja Korhonen ja edustaja Backman täällä puolustavat hallituksen tekemisiä. Kyse on todellakin siitä, että tämä hallitus ei välitä koko Suomesta. Tämä Kataisen hallitus haluaa todellakin eriarvoistaa ja haluaa keskittää. Te olette kokonaan unohtaneet sen, minkä takia näitä valtionosuuksia oikein kunnille valtiolta annetaan. Sen vuoksi, että jokaisella suomalaisella, asuinpaikasta riippumatta ja kunnan tulotasosta riippumatta, olisi samanlaiset mahdollisuudet koulutielle, peruspalveluihin ja vanhustenhoitoon. Sen vuoksi valtio näitä antaa, ja tuo järjestelmä on kehitetty juuri sellaiseksi, että se parhaalla mahdollisella tavalla tasaa näitä erilaisia olosuhteita eri puolilla Suomea, ja tämän periaatteen Kataisen hallitus haluaa nyt romuttaa. Te haluatte eriarvoistaa. Teille ei todellakaan ole ihminen samanarvoinen asuinpaikasta riippumatta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan oikaista edustaja Kalmarin esittämän väitteen, kun hän aloitti puheenvuoronsa, että valtionosuuksia leikataan yli 600 miljoonaa euroa. Edustaja Kalmari, katsokaa tämä budjettikatsaus, joka on valtiovarainministeriön meille lähettämä. Luvut ovat 448 miljoonaa euroa, ja suurimman osan siitä selittää tämä yhteisöveron muutoksen merkitys. Yli 250 miljoonaa kertyy siitä. Että ei tämä ihan niin hirveätä ole kuin mitä annoitte ymmärtää. Mielestäni on suorastaan valtava ero teidän ja todellisten lukujen välillä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusneuvos Koskinen jakoi kymmeniä vuosia tänne joka vuosi aina tähän aikaan paperin, jossa kerrotaan, mitä valtionosuuksille oikeasti on tapahtunut. Vertailin näitä lukuja tämänvuotisiin lukuihin. Ne näyttävät aivan samalta kuin keskustan hallituksessa ollessa. Siellä kylläkin ikään kuin se kokonaissumma on koko ajan kasvanut, mutta kunnat ovat joutuneet kärsimään erilaisista syistä. Ainoa ero on se, että keskusta teki tämän silloin hyvinäkin aikoina. Nyt yritetään tätä kestävyysvajetta pienentää, ja sitä joudutaan hoitamaan myöskin kuntien kautta. Keskustan aikana valtiontalous oli ylijäämäinen ja siitä huolimatta tilanne oli kutakuinkin sama.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aika ihmeellistä, että kuntien valtionosuuksista ja yhteisöverotuotto-osuuksista joudutaan kiistelemään eduskunnassa. Olihan aivan selvää, että edellisten, keskustajohtoisten hallitusten aikaan tehtiin ratkaisu, jolla turvattiin nimenomaan kuntataloutta, luotiin sinne vakautta. Eli yhteisöverotuotto-osuutta nostettiin kuntien ja seurakuntien osalta vuosille 2009—2011 sillä 10 prosentilla. Nyt hallitus on sitten jatkamassa tavallaan tuota kehitystä 5 prosentilla eli alentaa sitä mutta siihen perustasoon nähden nostaa. Mutta kaiken kaikkiaan: Silloinhan me torjuimme sitä lamaa tai taantumaa, joka alkoi vuonna 2008. Ja nyt tietysti hallitus tekee uudet päätökset.

Lopputulema on kuitenkin, arvoisa herra puhemies, valtiovarainministeriön oman laskelman mukaan, että kuntatalouden rahoitusasema heikkenee ensi vuonna 448 miljoonaa euroa. Se on kuitenkin faktaa, jonka pohjalta kunnat joutuvat tekemään omaa talousarviotaan. Esimerkiksi Kuopiossa veroprosentin nostopaine on tasan 1.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalmari totesi, että SDP:n eduskuntaryhmä esitti viime vuonna valtionosuuksiin lisää 300 miljoonaa euroa. No, eihän tämä vielä mitään, kun vasemmistoliiton ryhmä esitti lisää 731 miljoonaa euroa, (Timo Soini: Ohhoh!) pani tämän verran paremmaksi, ja siitä erikseen vielä piti kohdentaa 450 miljoonaa sosiaali- ja terveystoimeen.

Mitä tämä valtionosuuden leikkaaminen, 631 miljoonaa, merkitsee, jonka molemmat ryhmät ovat nyttemmin siunanneet? Jyväskylässä, omassa kotikaupungissani, veroprosenttia jouduttaneen nostamaan 0,8 prosenttia, koska tämä valtionosuuden menetys tarkoittaa kaupungin budjetissa 15,4 miljoonaa euroa. No, näin ei tule käymään, koska Jyväskylässä on oikeistoenemmistö. Veroprosenttia ei nosteta, mutta kaikki mahdolliset taksat, tariffit vedestä, lämmöstä, säh-köstä, siirtomaksuista, kiinteistöveroista alkaen nousevat, jotta saadaan kurottua tämä 15,4 miljoonaa kiinni.

Tämä on tasaverotusta minun mielestäni parhaimmillaan, arvoisa puheenjohtaja.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on kiinnitetty ihan oikeisiin asioihin huomiota, eli kun hallitus sanoo, että työn verotusta ei kiristetä, niin kyllä tässä nyt monissa kunnissa tapahtuu juuri niin, että työn verotus kiristyy tämän valtionosuusjärjestelmän muutoksen takia ja näitten leikkausten takia. Ja kyllä nyt odotan ainakin, että näitten puolueitten edustajat, jotka ovat hallituksessa edustettuina, heidän edustajansa siellä kuntatasolla sitten kertovat, jos sitä työn verotusta ei haluta nostaa, mistä leikataan.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhun vain tästä kiinteistöveron ottamisesta tasauksen ulkopuolelle. Jos tehtäisiin toisin päin, poistettaisiin Kustavin kunnalta ihan hirveästi rahaa, niin kyllä tästä marmatettaisiin täälläkin. Minusta tämä on oikeudenmukainen sen takia, että on aivan väärin, että ihmiset joutuvat ikään kuin maksamaan muille kunnille siitä, että heidän asumisensa on kallista. Tässähän nimenomaan kalliista maapohjasta joudutaan ikään kuin siirtämään tulonsiirtoja muualle. Ymmärrän sen, että jos ihmisillä on tuloja, he joutuvat maksamaan, mutta en sitä, jos heillä on menoja.

Toiseksi on aivan epäloogista, että esimerkiksi Helsingin kaupunki, joka omistaa suuren osan maata ja saa siitä paljon kiinteistöveroa korkeampaa vuokratuottoa, ei joudu tästä maksamaan mitään tasausta, mutta jos se myisi sen muille, sen jälkeen se olisi kiinteistöveron piirissä ja siitä jouduttaisiin maksamaan tasausta.

Ja minusta on ollut aivan epäoikeudenmukaista, että kesämökkikunnat eivät ole hyötyneet näistä kesämökeistä mitään, koska ne ovat kaikki sen tasausrajan alapuolella. Päinvastoin puolet niistä — ne, joiden veroprosentti on alle maan keskiarvon tässä kiinteistöverossa — ovat kärsineet siitä, että niillä on kiinteistöveropohjaa tässä. Mutta sen sijaan on tietysti totta, että tämä tulee aika nopeasti (Puhemies: Minuutti!) ja että sitä voisi jotenkin pehmentää, mutta pääsääntö on hyvä.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit esitimme viime vaalikaudella vaihtoehtoisen budjetin, jossa menot ja tulot olivat tasapainossa ja jossa kaiken lisäksi olisimme ottaneet puoli miljardia vähemmän lainaa kuin edellinen hallitus. Mitä tekee tämä oppositio? Arvostelee kaikkea ja huutaa tuuleen. (Markku Rossi: Ei suinkaan!) Edellinen, keskustavetoinen hallitus jätti kovin huonon taloudellisen perinnön. Valtion kassa on tyhjä ja miinuksella noin 8 miljardia euroa. (Markku Rossi: Ministeri Katainen oli valtiovarainministeri!) Tässä ei valittelu auta, vaan nyt tarvitaan vastuunkantoa.

Edellinen pääministeri, keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi, oli ainoa puoluejohtaja, joka ennen vaaleja vastusti kuntien yhteisövero-osuuden korottamista 5 prosentilla. Se tarkoittaa 600 miljoonaa euroa kuntien kassaan lähivuosina. Te olitte ainoa puolue, joka sitä vastusti.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ikävää jatkuvasti korjata näitä vasemmiston vääriä väitteitä, (Rakel Hiltunen: Ei se ole väärä!) mutta myös kokoomus oli tästä asiaa samaa mieltä. Saattoi olla myös moni muukin puolue, en muista, mutta ainakin kokoomus oli samaa mieltä. (Matti Saarinen: Myös keskusta oli aikoinaan!) Myöskin siellä silloin ... enää ei kokoomuksessa ymmärretä sitä, että pitää olla oikeudenmukainen, pitää kunnille maksaa näitä valtionosuuksia sen mukaan, että kaikki pystyvät ne palvelut järjestämään. Se, että yhteisöveroa väliaikaisesti, kuntien osuutta siinä, korotettiin, johtui taantumasta, siitä kansainvälisestä taloustilanteesta, joka myös Suomeen vyöryi. Nämä kunnat, jotka siitä kaikkein eniten kärsivät, hyötyivät tästä yhteisövero-osuuden korottamisesta juuri eniten, niin kuin olikin oikein. Mutta se oli tilapäinen toimenpide. Mutta nämä leikkaukset, tämä tapa, jolla hallitus tekee leikkauksia, on epäoikeudenmukainen, eriarvoistava, kohtelee tätä maata, sen eri kolkkia, erittäin karulla kädellä — ja keskittää. (Markku Rossi: Ja se on pysyvä vielä!)

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei kai mikään sitä historiaa toiseksi muuta, että todellakin vaalitentissä te, arvoisa edustaja Kiviniemi, olitte sitä mieltä, että tätä yhteisöveron tuottoa ei tule enää korotetusti kunnille antaa, ja kuten täällä on todettu moneen kertaan, se tekee kuitenkin plussaa parin seuraavan vuoden aikana 600 miljoonaa.

Muistan myös teidän oman hallituskautenne, arvoisa edustaja Kiviniemi. Vuodelle 2010 181 kuntaa, 181 kuntaa, nosti veroprosenttejaan. Aikamoinen liuta. Ja, edustaja Kiviniemi — samoin myös oppositio noin yleisestikin — voisin todeta kuitenkin, että pitää katsoa asiaa kokonaisuutena. Nyt elämme vaikeita aikoja, mutta siitä huolimatta, jos katsomme tätä rahasummaa, jonka valtio kaikkinensa kunnille siirtää, se on noin 400 miljoonaa tätä kuluvaa vuotta enemmän ensi vuonna. Toisin kuin edelliselle hallitukselle, tälle hallitukselle olennaista on eriarvoistumisen keskeyttäminen, ja senhän näkee näistä tulonjakolaskelmista, mitkä esimerkiksi tähän budjettiin liittyvät. Kaikkinensa eriarvoisuutta torjutaan niin palvelujen turvaamisella kuin sosiaaliturvapäätöksilläkin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on viime vuosien jälkeen ollut poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Meillä on esimerkiksi niitä kriisikuntia ollut jatkuvasti vähemmän, ja kuntien menokasvu on saatu viime vuosina kuriin. Mutta nyt: mitä tekee tämä hallitus? Se todellakin on kurjistamassa kuntia ja tekemässä sen epäoikeudenmukaisella tavalla. Tämä tapa, jolla hallitus tekee näitä leikkauksia, on juuri sellainen, että se ei ota huomioon kuntien erilaisia olosuhteita ja sitä tosiasiaa, että ne palvelut pitää joka kolkassa maata kuitenkin pystyä järjestämään. Tästä eriarvoistavasta luonteesta ette selittämällä ulos pääse, edustaja Viitanen, ettekä kukaan muukaan. Se on tosiasia. Teitä ei kiinnosta tämä maa kokonaisuutena.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä toivon, että keskusta olisi kuunnellut tarkalla korvalla myös sitä sanomaa, mikä hallituspuolueilta on tullut esimerkiksi kuntauudistukseen liittyen. Sen tarkoituksena kaikkinensa on nimenomaan se, että eriarvoistava kuntapolitiikka loppuu ja palvelut turvataan tasapuolisesti kaikille ihmisille riippumatta asuinpaikasta. Ja minä uskon, että te sydämestänne olette kanssamme tällä samalla reilulla alkiolaisella linjalla, että tasa-arvo pitää myös kuntien ja kuntalaisten kesken turvata. Sitä varten toivon, että suhtautuisitte myönteisesti kuitenkin näihin uudistamispyrkimyksiin, mitä tällä hallituksella on.

Toden totta, arvoisa keskusta, minä mielenkiinnolla — ihan tosissani aidosti mielenkiinnolla — jään odottamaan myös teidän vaihtoehtobudjettianne, ja haluan todella perehtyä siihen, miten te olisitte valmis kuntia tässä tapauksessa tukemaan. Varmasti saamme vielä mielenkiintoisia jatkokeskusteluja tässä.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on jo moneen kertaan salissa käyty, mutta mielenkiintoista sitä on jatkaa, ja varmasti se jatkuu koko neljä vuotta.

Olisi tietenkin mukava jakaa kaikille hyvää. Minustakin olisi kivaa antaa kaikille vaikka säkillä rahaa tällä hetkellä ja ensimmäisen kauden kansanedustajana kulkea maakunnissa kertomassa, kuinka kaikki hyvä lisääntyy ja kaikki rakennetaan kuntoon. (Markku Rossi: Eikö näin ole sitten?) Mutta kun tilanne on se, että tällä viikolla vietämme sitä viikkoa, että kaikki valtion verorahat on käytetty ja koko loppuvuosi, 10 viikkoa, eletään velalla, niin sanokaapas, keskustalaiset, jos nämäkin kaikki teot, mitä tässä jarruttaessa ja menokasvua hillittäessä on tehty... kertokaa nyt täällä edes muutama esimerkki, miten te hillitsisitte sitä menokasvua ja miten te paikkaatte sitä valtion kestävyysvajetta, joka on realiteetti.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän se asia nyt on kiistämättä niin, että tässä lapioidaan sitä kasaa, minkä keskustavetoinen hallitus meille jätti, 8 miljardia joka vuosi. (Tuomo Puumala: Paljonko nyt tulee?) Ja jos laitetaan, edustaja Puumala, tuohon, kympin seteleitä päällekkäin, niin kyllä se menee ihan tuonne lentokorkeuksiin asti, että siellä saisivat Boeingit väistellä sitä velkavuorta, jonka te olette meille jättäneet. Ymmärretään, että varjobudjetin tekeminen ottaa toki aikaa, mutta olisi kiva kuulla edes se talouspolitiikan linja, jolla keskusta on täällä keskustelussa, koska sitä ei kyllä tunnu olevan.

Valtionosuusmomentilla on tällä hetkellä enemmän rahaa kuin oli viime vuonna, niin on totta, että tämä hallitus haluaa vahvistaa kuntien omaa veropohjaa.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä siitä edellisen hallituksen perinnöstä. Kuntatalous jäi parempaan kuntoon kuin mitä se on ollut pitkiin aikoihin, ja siitä ollaan yksimielisiä varmaan. Tilastot puhuvat sitä kieltä.

Mutta mitä tulee sitten kunta—valtio-suhteeseen, niin rahoitusasema heikkenee kunta—valtio-suhteessa 448 miljoonaa, niin kuin edustaja Saarinen kuvasi. Mutta siitä emme pääse mihinkään, että valtionosuusprosentti muuttuu 2,7 prosenttiyksikköä pienemmäksi, ja sekin on totta.

Millä tavalla sitten hoidetaan kuntarahoitusta muuten? Onko yhteisöveron tuoton jako-osuus korkeampi vai valtionosuus? Yhteisöveron tuotto ei jakaudu kuntien kesken tasaisesti: vaihtelu on 8 euroa—136 euroa asukasta kohden. Mutta valtionosuusjärjestelmä ottaa huomioon olosuhde- ja palvelutarvetekijät, ja tässä tehtiin valinta. Tämä on se vaikutus. Mutta aion puhua perusteellisemmin sitten, kun saan tuon varsinaisen puheenvuoron.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteisöveron tuotto jakautuu kuntien kesken varsin tasaisesti lukuun ottamatta niitä 60:tä kuntaa, jotka eivät ole sen tasauksien piirissä. Mutta tämä yhteisövero on tasauksen piirissä, jolloin ne niin sanotut köyhät kunnat saavat kaikki 92 prosenttia siitä keskitasosta, ja epätasaisuutta on vain rikkaitten kuntien kesken siitä, kuinka paljon niistä kukin saa. Todettakoon, että 8 miljardia kympin seteleinä on 800 kilometriä, ei siellä kukaan lennä. (Naurua)

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin aiemmin olen todennut, monet meistä istuvat paikallisissa kunnanhallituksissa ja -valtuustoissa ja hallitukset tekevät paraikaa budjettiesityksiä. Omassa kunnassani SDP ja vasemmistoliiton edustajat toteavat, että hallitus ilmeisesti arvioi, että kuntapalvelut tällä hetkellä ovat liian hyvät, niitä voidaan heikentää, koska ollaan leikkaamassa valtionosuuksia. Kuitenkin kunnissa pitää lähteä siitä, että nykyiset palvelut säilytetään. Henkilöstömenot perusturvassa ja opetustoimessa nielevät valtaosan näistä rahoista, ja edustaja Kalliorinne ja muutkin tietävät, että kun tulee leikkauksia ja joudutaan tekemään budjettivähennyksiä, silloin joudutaan lomauttamaan tai irtisanomaan henkilöstöä. Tämän totuuden edessä me olemme. Sen tähden me emme voi hyväksyä tätä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun henkilö, jolleka minä olin kommentoimassa, oli lähtemässä pois, niin minäkin ajattelin lähteä pois, ja mielelläni noudatan tätä käytäntöä myöskin jatkossa.

Mutta jatkan kuitenkin. — Edustaja Soininvaara, kun te puhutte tästä tasauksesta ja kiinteistöverosta: tasaushan lasketaan keskimääräisestä verotulosta kussakin ryhmässä, ja näin ollen en ole ollenkaan varma ja vakuuttunut siitä, että tämä tekisi jotenkin erityistä oikeutta niille kuntaryhmille, jotka äsken mainitsitte.

Mitä tulee vielä SDP:n kantaan: SDP vaalien alla sanoi todellakin, että tätä kevennystä jatketaan, muttei puhunut mitään tästä 631 miljoonan euron leikkauksesta. Nyt te olette sitoutuneet ratkaisuun, joka merkitsee käytännössä sitä, että 2,5 miljardia euroa leikataan kunnilta vaalikauden aikana. Jos te sen vastapainoksi kahtena vuonna annatte (Puhemies: Minuutti on täynnä!) vähän yli 300 miljoonaa, niin näiden kahden asian painoarvoa voi itse kukin punnita.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin edustaja Tölli täällä sanoi, kuntatalous on nyt vahvempi kuin se on ollut pitkään aikaan. (Mauri Pekkarinen: Yhtäkkiä!) Sitten tässä keskustelussa on myös hyvä muistaa se, että ensi vuonna — kaiken tämän keskustelunkin jälkeen — kuntien rahoitus lisääntyy nykytasostaan. Tämä on kyllä hyvä pitää mielessä tilanteessa, jossa taloustilanne on se mikä on. (Mauri Pekkarinen: Muuttuiko se yhtäkkiä vaalitilanteesta?) Ajatus siitä, että kunnilla ei olisi minkäännäköistä roolia tämän taloustilanteen kohdalla näitten rakenteellisten ongelmien korjaamisessa, ei ole kestävä.

Minä yhdyn kyllä siihen ajatukseen, jonka edustaja Kalliorinnekin täällä toi esille, eli kyllä tämän keskustelun kannalta olisi hedelmällistä, jos keskusta ja perussuomalaiset myös oppositiosta toisivat oman vaihtoehtonsa, jossa menopuolen lisäksi olisi myös tulopuoli, ja ne olisivat jonkunnäköisessä tasapainossa ja että tämä vallitseva taloustilanne olisi hallittavissa. Se olisi demokratian kannalta toivottavaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tietyllä lailla tietenkin tämmöistä nollasummakeskustelua, kun se menee näin, ei katsota sitä kokonaisuutta. Jos me nyt katsomme näitä kahdeksaa viimeistä kautta, kun keskusta johti kuntapolitiikkaa ministerinsä kautta — koko hallitushan siitä tietenkin vastaa — kuntien velkamäärä kohosi 6 miljardia euroa. Jos me katsomme korkomenojen kasvun kautta sitä menoautomaattia, jonka te loitte sinne, niin se on noin 300 miljoonaa euroa vuodessa lisää korkomenoja. Yrittäkää nyt hyvät ystävät välillä suhteuttaa vähän, että mistä milloinkin puhutaan ja minkälaisista rahamääristä puhutaan.

Toimintamenot ovat kuntapuolella yhteensä 35 miljardin euron suuruusluokkaa. Ja kun te olette nyt kahdeksan vuoden aikana yksityistäneet ja ulkoistaneet sinne järjestelmän, joka automaattisesti lisää myös menoja, jopa 7—8 prosenttia vuositasolla, niin laskekaa, minkälaisia raha-automaatteja poispäin kuntien varallisuudesta ja rahoituksesta te olette luoneet sinne sisälle. Jos meillä olisi hallinnassa tämä tilanne — korkomenot eivät kasva, ostopalvelumenot eivät kasva — silloin meillä ei olisi hätäpäivää kuntatalouden kanssa tänä päivänä. Pitää katsoa kokonaisuus, kun lähtee keskustelemaan.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidättekö te tulojen kasvamisena sitä, että valtio maksaa kunnille velkansa takaisin? Pidättekö te tulojen kasvamisena sitä, jos verotulomenetykset kompensoidaan? Vai pitäisikö verotulomenetykset kunnille jättää huomioimatta? Pidättekö te tulona sitä, että indeksitarkistukset tehdään, tai sitä, että asukasluvun kasvun vaikutukset huomioidaan?

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi todeta kuntataloudesta sen, että on syytä tarkastella kokonaisuutta ja koko julkista taloutta, eikä keskusta ole koskaan sitä mieltä ollut, että ei näin tulisi tehdä. Kyllä keskusta on aina suhtautunut ja tulee suhtautumaan vastuullisesti julkiseen talouteen. Juuri tässä pitääkin tarkastella myös kuntataloutta ja sen tekijöitä kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Tulen tässä puheenvuorossani käsittelemään ensisijaisesti tätä kiinteistöveron poistamista verotulon tasauksesta. Tässä on juuri kysymys siitä kokonaistarkastelusta, joka nyt on jätetty sivuun. Tässä hallituksen esityksessä todetaan näin: "Kunnan verotuloihin perustuvalla valtionosuuden tasauksella tasataan kuntien tulopohjassa olevia eroja. Tasauksen tarkoituksena on turvata kaikille kunnille taloudelliset edellytykset järjestää asukkailleen yhdenvertaiset palvelut kohtuullisella kunnallisverorasituksella ja maksutasolla." Se on juuri näin. Tämä on kestävä periaate. Mutta tällä esityksellä, minkä hallitus on nyt tehnyt, murretaan tämä hyvä periaate.

Taustasta joku sana. Minua ihmetytti, millä tavalla tämä asia hallitusohjelmaneuvotteluissa hyväksyttiin. Harva asia menee eteenpäin niin vähällä valmistelulla. Edustaja Osmo Soininvaara, joka oli mukana näissä neuvotteluissa, kirjoitti blogissaan, että tämä kiinteistöveron poistaminen verotulon tasauksesta meni puolihuolimattomasti läpi. Minä ottaisin sen sanan "puoli" siitä pois. Sitä ei valmisteltu. Minä tiedän, että edustaja Sasi oli taloustyöryhmän puheenjohtaja ja erikseen toimi kuntatyöryhmä. Tietääkseni tätä asiaa ei käsitelty kuntatyöryhmässä lainkaan, vaan taloustyöryhmässä tämä asia oli, ja erittäin huonolla valmistelulla, eikä arvioitu tämän toimenpiteen vaikuttavuutta koko kuntakentässä. Miten näin merkittävä periaatteellinen asia voidaan kuitata niin puolihuolimattomasti?

Hyvät edustajat, asia on niin, että kyllä asiat on syytä valmistella perusteellisesti, jos ne viedään päätökseen, ja tätä asiaa ei ole tehty. Olen kysynyt monilta hallituspuolueiden edustajilta, mitkä tässä ovat perusteet ja miten tämä asia teillä meni läpi. Olen saanut varsin epämääräisiä näkemyksiä. Ei ole ollut selkeitä perusteita muuta kuin että tämä nyt on hyvä näin.

Arvoisa puhemies! Miten tämä verotulon ta-saus toimii? Tässä hallituksen esityksessä todetaan: "Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain - - mukaan verotuloihin perustuvassa valtionosuuden tasausjärjestelmässä jokaiselle kunnalle turvataan asukasta kohden laskennallisesti verotulo, joka on 91,86 prosenttia maan keskimääräisestä verotulosta asukasta kohden - -." Tämä on vähän monimutkaisesti sanottu, mutta kysymyksessä on laskennallinen tulo, ja se tasausraja on se mainittu vajaa 92 prosenttia. Nyt sanotaan, että jos kunnassa tai kaupungissa korotetaan veroprosenttia tai kiinteistöveroa, niin menetetään sen laskennallisen tasausrajan yli menevästä osasta, 37 prosenttia menee tähän tasausvähennykseen, mutta se menee siitä laskennallisesta summasta.

Täytyy muistaa, miten tämä toimii. Minä otan esimerkin tuloverosta Helsingin kaupungin osalta, joka ehkä vähän avaa tätä. Käytännössä sen merkitys sitten sen kunnan saamiin verotuloihin onkin vähäinen. Käytännössä esimerkiksi näin: Jos Helsinki korottaa 0,5 prosenttiyksikköä tuloveroja, se merkinnee noin 60 miljoonaa euroa. Siitä käytännössä nyt menisi tasaukseen noin 800 000 eli 1,3 prosenttia. Se on se todellisuus. Ei pidä sanoa näin, että se veronkorotus menee kokonaan jaettavaksi muualle. Kyllä se kunta hyötyy siitä, ja sama se on tässä kiinteistöverossa. Ei pidä väittää sitä, mitä tämä asia ei ole, kun kysymyksessä on se keskiveroprosentti. Tätä nyt ei kovin perusteellisesti tämmöisessä puheenvuorossa pysty käsittelemään, mutta olisi syytä perehtyä, miten tämä asia toimii, ennen kuin esittää mitä tahansa väitteitä.

Sitten mistä kiinteistöverot koostuvat? Keskeinen osa on vakinaisen asunnon verotuksessa, sitten on yleinen kiinteistövero, sitten on vapaa-ajan asunto ja maapohja. Se on sillä tavalla, että tässä on aika suuria eroja kuntien välillä, mistä tämä koostuu. Asuinrakennuksen merkitys on nimenomaan monissa pienissä kunnissa merkittävä. Se onkin toisinpäin kuin mielikuva on. Esimerkiksi monessa niistä kunnista, joissa menetys on todella iso, asuinrakennuksista tuleva kiinteistövero-osuus on yli 70 prosenttia ja monissa Pääkaupunkiseudun kunnissa se on alle 30. Sitten maapohjan merkitys on iso.

Sitten suurissa keskuksissa on monia semmoisia kiinteistöjä, joista tulee merkittävä kiinteistöveron tuotto, jotka ovat tavallaan yhteisessä omistuksessa, vaikkapa valtionyhtiöiden pääkonttori tai monen suuren yrityksen pääkonttori tai yksikkö tai sairaanhoitopiirin keskussairaala. Ei se ole sen yksittäisen kunnan oma siinä mielessä, että voidaan sanoa, että tämä on meidän tulo ja meidän tuloilla rahoitetaan nyt niiden köyhien kuntien tilanne.

Erityisesti minä haluan kysyä kokoomuksen edustajilta, jotka olivat keskeisesti tässä valmistelussa: Mikä teidän käsityksenne on oikeudenmukaisuudesta? Tässä ei ole kysymyksessä kuntien rahoitus, vaan tässä on kysymyksessä peruspalveluiden rahoitus. Olen varma siitä, vaikka nyt poistettaisiin tämä tasaus, että monissa kunnissa, niissä, joita te ajattelette, ei tapahdukaan sitä veroprosentin nousua, esimerkiksi suurissa keskuksissa. Monissa pienissä kunnissa esimerkiksi vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti on hyvin korkea. Esimerkiksi Espoossa ja monessa muussa kaupungissa se on tiukasti alarajalla. Näissä kunnissa jyrkästi vastustettiin tätä alarajan nostoa. Tästä tämän valmistelusta puuttui kokonaan paneutuminen siihen, mitä tämä asia käytännössä tarkoittaa.

Sitten kun katsotaan, miten tämä toimii alueittain, tässä on selvästi menettäviä alueita: Pohjois-Karjala, Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa jne. Kyllä tästä löytyy näitä yksittäisiä, esimerkiksi kesämökkikunnat, ja omat perusteensa siihen on, ja voimalaitoskunnat, mutta entäs jos ei menekään suurta jokea paikkakunnalla? Vaikka on miten loistavasti palvelut organisoitu, niin ei siinä ole voimalaitosta. Tai ei ole suuria järviä tai merenrantaa, niin ei ole myöskään kesämökkejä. Mutta kun tämä valmistelu hoidettiin tällä lailla puolihuolimattomasti, niin ei paneuduttu myöskään siihen, onko vaihtoehtoja tätä asiaa rakentaa, niin kuin voimalaitosverotuksessa on tehty sillä tavalla, että yleisen kiinteistöveroprosentin yläpuolinen osa ei olekaan verotulon tasauksen piirissä, jolloin näille vanhoille voimalaitoskunnille korvataan tavallaan sitä menetystä, joka niille on vuosikymmenten aikana tullut.

Tässä olisi paljon vaihtoehtoja tätä rakentaa, mutta teillä ei ollut halua, vaan haluttiin keskittää. Tämä on periaatteellisesti erittäin iso asia. Nyt tässä olisi syytä pysähtyä ja liittää tämän asian tarkastelu valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteyteen. Tämä on erittäin epäoikeudenmukainen menettelytapa. Kun sitten katsotaan, mikä tämän vaikutus on, niin enimmillään joissakin kunnissa menetykset ovat yli 100 euroa asukasta kohti. On helppo laskea, mitä se tarkoittaa asukasluvultaan suuressa kunnassa. Kun kunnan päätöksillä jo aiemmin on kiinteistöveroprosentit nostettu keskimääräistä korkeammalle, niin mikä on se tekijä, jolla oma kunta voi siihen vaikuttaa? Näitä kannustavuusasioita olisi syytä miettiä perusteellisemmin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, mikä on kuntatalouteen kokonaisvaikutus sitten?

Kiitos, puheenjohtaja, sanon yhden virkkeen. — Kun katsotaan näitä kokonaisvaikutuksia, viimeksi tänään sain Kuntaliiton selvityksen, mikä vaikutus on näillä kaikilla toimenpiteillä, jotka tässä on lueteltu, ensi vuoden veroprosentin korotuspaineeseen. Se on isolla joukolla kuntia yli 2 prosenttiyksikköä. Tämä ei ole ihan kevyttä asiaa, vaan tähän on vakavasti pysähdyttävä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitusohjelmaa valmisteltiin, niin siinä yhteydessä mietittiin, millä tavalla kuntien itsehallintoa vahvistetaan, ja tietysti yksi lähtökohta oli se, että mitä elinvoimaisempia ja suurempia kuntia meillä on, sitä vahvempia ne ovat ja kykenevät hoitamaan oman taloutensa ja todellakin pitämään huolta kunnallisesta itsehallinnosta.

Toinen tärkeä elementti tässä keskustelussa oli se, että pitää pyrkiä lisäämään kunnallisten päätösten vaikutusta verojen tuottoon, ja tästä syystä katsottiin, että kun tällä hetkellä jo kunnilla on varsin suuri haarukka kiinteistöveron osalta, ja haluttiin tältä osin pitää kunniassa kunnallista itsehallintoa, että tämän haarukan sisällä kunnat voivat tehdä päätöksiä, niin kuitenkin sitten haluttiin jättää ulkopuolelle tästä tasauksesta tämä kiinteistövero, jolla katsottiin olevan selkeä myönteinen vaikutus siihen, että varsinkin hyvinvoivissa kunnissa, kun ne lisäävät tätä tuottoa, esimerkiksi Helsinki, niin tuo raha jää kunnalle itselleen käyttöön, ja tällä tavalla tätä vastuullisuutta lisätään ja myöskin sitä, että jos kuntalaiselta verotetaan veroa, se jää tuon kunnan itsensä käyttöön, ja se on oikeudenmukaista myöskin tältä kannalta katsottuna.

Asiasta neuvoteltiin talousryhmässä mutta tässä yhteydessä oltiin kyllä myöskin sitten kuntauudistuksia tekevään ryhmään yhteydessä ja tätä keskustelua käytiin tietyllä tavalla kokonaisuutena. Mutta koska kysymys oli verosta ja verolla kerättävistä tuloista, niin tästä syystä viime vaiheessa päätökset tehtiin sitten tuossa talousryhmässä. Ja täytyy sanoa, että on selvää, että tapahtuu muutoksia kuntien kesken. Mutta nyt täytyy kysyä, millä perusteella voidaan väittää, että nykyinen jako on oikeudenmukainen ja oikea. Ei voida lähteä siitä, että jos meillä on nyt tietty järjestelmä, niin se on se ainoa oikea. Uskon kyllä, että nämä kunnat, jotka hyötyvät, ovat joutuneet menettämään näitä tuloja, koska niissä on paljon rakennuksia, ja nyt oikeastaan ne saavat oikeudenmukaisemmat tulot tämän uuden järjestelmän kautta. Ja pidän tätä järjestelmää kyllä selvästi oikeudenmukaisempana kuin nyt sitä, joka ollaan hautaamassa.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Helsinki mainittiin esimerkkinä, niin kyllä minä sanon, että hyvin hyvällä mielin kuuntelin edustaja Sasin perusteluita tälle hallituksen ehdotukselle.

Edustaja Tölli, teillä oli hyvä puheenvuoro, ja oikein, voi olla, että se on 1,4 prosenttia Helsingin osalta, mutta miettikääpä vähän kaikki sitä, mikä on maan hinta Helsingissä asumiselle. Joka ikinen neliö joudutaan nykyisin monien sedimenttien, vuosikymmenien saastekerroksien alta puhdistamaan, ja Helsingin kaupunki on pitänyt omanaan asuntorakentamiseen tarvittavan maan. Se on tietenkin nyt tässä taseessa mukana.

Sitten se, että sanoitte, että miksi kiinteistöveroa ei koroteta. Eräs maaseudun kansanedustaja sanoi, että jos hän haluaa ostaa lapselleen opiskeluyksiön Kalliosta, niin hänen täytyy myydä se omakotitalonsa järven rannalla. Siitä syystä, arvoisat edustajakollegat, Helsinki ei voi korottaa kiinteistöveroa, koska sen korottaminen nimenomaan vaikuttaa sekä köyhän että rikkaan asumiskustannuksiin.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kovin erikoisilta tuntuvat kokoomuksen perusteet, kun he sanovat, että itsehallintoa lähdetään vahvistamaan tällä tilanteessa, jossa Suomi on lamassa ja taloudessa on muutoinkin tiukkuutta. Tämäntyyppiset uudistukset pitäisi laittaa paljon suurempaan ja perusteellisempaan valmisteluun kuin nyt on tapahtumassa.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, jossa ei ole paljoakaan loma-asutusta, jokainen kunta on menettäjän tilanteessa, ja nyt lähestulkoon kaikki kunnat joutuvat siellä nostamaan kunnallisveroprosenttiaan, ja sillä tavoin ei tulla saamaan kasaan sitä menetystä, mikä tästä kiinteistöveron poistosta tasausjärjestelmään tulee.

Yksi peruste vielä sille. Kun tällä asialla ei ole mitään merkitystä kunta—valtio-suhteeseen, niin ei valtion puolella pitäisi mennä tässä vaiheessa tekemään sellaisia tilanteita, jotka ajavat yksittäisiä kuntia todella ahtaaseen tilanteeseen.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paitsi että edustajakollega Tölli on tietysti hyvin perillä tästä verotulojen tasausjärjestelmästä, niin hän kovin kauniisti puhui siitä, miten Suomen kaikki alueet, myös ne köyhimmät alueet, on otettava huomioon. Miksi te nyt sitten haluatte kääntää selkänne Suomen köyhimmälle maakunnalle, Etelä-Savolle, joka tässä uudistuksessa on suuri voittaja?

Toisaalta, nyt kun täällä puhuttiin, miksi tässä mökkipaikkakunnat ovat voittajia, niin kyllä verotulot vielä silloin kelpasivat, kun keskusta vaati verotusoikeutta kesäasukkaista, mutta nyt kun mökkipaikkakunnille on tulossa... Tästäkin asiasta Tölli puhui, että jos sattuu olemaan se joki siellä tai jos sattuu olemaan kaunista maisemaa, niin verotuloja tulee. No, nyt tulee. Miksi ne nyt sitten kelpaavat? Niinä aikoina, kun on meillä tiukkuutta, ja kun me tiedämme, että meillä on tämä valtava alijäämä, niin olisihan se helppo tehdä kuntien välillä uudistuksia, valtionosuusuudistuksia, niin että kaikki aina saisivat, toiset enemmän ja toiset vielä enemmän. Mutta kun me tiedämme, (Puhemies: Minuutti!) että siihen ei ole nyt varaa.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin helppo kritisoida, mitä edellisellä hallituskaudella tapahtui. On helppo kritisoida, mitä hallitusneuvotteluissa on tapahtunut. Mutta kyllähän tosiasia on kuitenkin se, että ensi vuonnakin valtio velkaantuu 7 miljardia lisää siitä huolimatta, että hallitus on tehnyt sopeuttamistoimenpiteitä 2,5 miljardin edestä. Tässä on useampaan otteeseen muistutettu siitä, että valtionosuuksia leikataan 630 miljoonan euron edestä, mutta silloin unohdetaan helposti se, että kuitenkin tapahtuu samanaikaisesti kustannustenjaon tarkistus ja indeksitarkistukset, ja tällaisessa taloudellisessa realiteetissa kun eletään, niin olisi toivottavaa, että oppositio ymmärtää, että kunnatkin joutuvat olemaan mukana tässä säästötalkoossa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti oppositio aina ottaa yhden osa-alueen, kun se kritisoi. Nyt pitää muistaa, että on monia seikkoja, jotka vaikuttavat kuntien valtionosuuksiin, ja yhtenä tekijänä täällä on, josta aikaisemmin tänään jo keskusteltiin, yhteisöveron tasausjärjestelmä tai yhteisövero, kuinka paljon siitä tuloutetaan kunnille, ja nyt sitä lisätään. Tietyt kunnat hyötyvät siitä, että on annettu tilapäisesti korotusta, ja tietyt kunnat eivät. Tästä syystä täytyy sanoa, että se, että otetaan yksittäinen järjestelmä ja sen vaikutukset, ei anna missään tapauksessa oikeata kuvaa. Toivon, että kun oppositio jatkossa arvostelee, niin lähdettäisiin siitä, että otettaisiin kaikkien muutosten vaikutukset kuntatalouteen, ja sitten katsotaan kuntakohtaisesti, mikä se lopputulema on, niin sillä on merkitystä.

Ja sanon: kyllä näissä kunnissa, kun tunnen jonkin verran näitä kuntia, joittenka taloudellinen tilanne on huono, niin kyllä se aika paljon johtuu myöskin siitä, että valtuustoissa ei ole kykyä tehdä vaikeita päätöksiä. Se koskee näitä pieniä, heikkoja kuntia. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että kyllä ensisijassa pitäisi katsoa peiliin näissä kunnissa, ja paljon on tehtävissä.

Sanon myöskin, että kun tämä kiinteistövero nyt irrotetaan tasausjärjestelmästä, niin se merkitsee kyllä sitä, että esimerkiksi kun perustetaan yritys kuntaan, se antaa paremman tuoton tälle kunnalle, ja sanon, että pitkällä tähtäimellä tämän uudistuksen vaikutukset ovat positiivisia myöskin elinkeinotoiminnan kannalta.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Sasi unohtaa, ilmeisesti aktiivisesti, tämän verotulon tasauksen perusidean. Siinä ensimmäisessä puheenvuorossa käytitte kyllä sinänsä hyviä perusteita, mutta ne eivät käy perusteeksi tämän kiinteistöveron poistamiseen verotulon tasauksesta. Tässähän muutetaan kuntien välistä suhdetta, ja se ei käy perusteeksi sitten, että tämä vahvistaa itsehallintoa tai jotakin muuta, tai kannustaa. Kun te puhuitte kokonaisuudesta, niin juuri sen vuoksi tätä ei yksinään pidä irrottaa, vaan pitää katsoa, uudistaa kokonaisuutta. Ei tällä tavalla voida toimia.

Kunnan oma päätösvalta on tässä tärkeä, mutta vaikka kunta miten korottaa kiinteistöveroa, jos ei siellä ole... vaikka on asukasluvultaan isokin kunta tai pinta-alaltaan laaja, niin se ei vaan sillä tavalla riitä, vaikka sen tuplaa.

Sitten mitä tulee päätösten rohkeuteen, sen verran olen kunta-asioihin perehtynyt, että monissa pienissä ja keskikokoisissa kunnissa rohjetaan ja kyetään tekemään todella rohkeita päätöksiä, että ei voi yleistää näin, että pienemmissä tai keskikokoisissa kunnissa ei rohjeta tehdä päätöksiä — joskus paljon enemmän kuin isoissa — ja se ei tarkoita, ettei kuntarakennemuutosta tarvittaisi.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Hallituksen selvityksestä ilmenee, että kunnat ovat hyödyntäneet vähäisessä määrin kiinteistöveroprosenttien lain sallimia ylärajoja. Esimerkiksi vuonna 2011 Manner-Suomen kuntien vakituisen asumisen kiinteistöveroprosentin osalta vain kahdella kunnalla veroprosentti on ylärajalla, kun taas vajaalla 16 prosentilla veroprosentti on lain alarajalla. Myös yleisen kiinteistöveron kohdalla tilanne on samankaltainen. Kuntien yleiset ja vakituisen asumisen kiinteistöveroprosentit ovat selvästi lähempänä lain ala- kuin ylärajaa. Voimalaitosten kohdalla tilanne on päinvastainen eli veroprosentit ovat keskimäärin lähes lain ylärajalla.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitto on esittänyt huolensa siitä, että kiinteistöveron poisto verotulotasauksesta muuttaa kuntien keskinäistä asemaa merkittävästi. Erilaiset elinympäristöt ovat suurimpia rikkauksia, joita maamme tarjoaa kansalaisilleen. Samalla pitää kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että syrjäisempien seutujen taloudelliset realiteetit ovat hyvin erilaisia kuin etelän suurimpien kaupunkien. Siis kaupunkien ja maaseudun huoltosuhteissa on suuria eroja väestön vanhenemisen ja jo pitkään jatkuneen suurimpiin kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä uskoo, että avoin dialogi hallituksen ja kuntakentän välillä johtaa ratkaisuun, jossa voimme kehittää maatamme alueelliset erityispiirteet huomioiden.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa edistää niitä toimenpiteitä, jotka takaavat laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa. Nykyisellä kuntarakenteella ja rahoitusmalleilla ei näitä palveluja voida turvata. Se on vaan tunnustettava. Vahva ja taloudellisesti riippumaton kuntakenttä sekä laadukkaat lähipalvelut koko maassa: nämä ovat meidän tavoitteemme.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Puhetta kuntakentän myllerryksestä piisaa ja tulee riittämään koko tulevan kauden ajan. Kuntakentän suurissa muutoksissa yksi oikeudenmukaisuuden perusperiaate jo lähtökohtaisesti ja ylimielisesti ohitettiin, kun oppositiopuolueet sysättiin sivustaseuraajan rooliin eikä parlamentaarista käsittelytapaa kunnioitettu hallituksen taholta.

Kuntauudistamisen menettelytavat ovat siis epäoikeudenmukaisia, mutta miten on keinojen laita? Kuinka oikeudenmukaisena voidaan pitää valtionosuusleikkausta, tasausjärjestelmän muutosta ja yhteisöveron jako-osuuden korotusta yksittäisten kuntien kannalta? Suurimpien voittajien joukossa on Suomen rikkain kunta, ja suurimmat menettäjäkunnat ovat kuntia, joissa kunnallisvero ja kiinteistöverotus ovat jo yli maan keskiarvon. Kuinka tällä menettelyllä turvataan palvelut ja elinvoimaiset kunnat koko maassa?

Kuntarakenteen heikkouksista syytetään useimmiten pieniä kuntia, mutta, arvoisa puhemies, kyllähän se on niin, että missä on suurkunta, siellä on myös himmeli. (Matti Saarinen: Päinvastoin!) Tässä vaiheessa kuntauudistusta on jo hallituksenkin myönnettävä se tosiasia, että sadan pienimmän kunnan julkiset menot ovat vain se tutut noin 3 prosenttia kaikkien kuntien menoista. Ei kuntakenttää ja palveluja pelasteta näitä työssäkäyntialueiden ulkopuolisia kuntia rusikoimalla.

Hallituksen esitys valtionosuuksien 631 miljoonan euron leikkauksesta on epäoikeudenmukainen, ja se tulee hylätä. Hallitus on lisäämässä kuluvalla vaalikaudella kunnille myöskin uusia tehtäviä. Ohjelman mukaan muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ollaan lisäämässä vuositasolla 145 miljoonalla eurolla. Myöskin väestön ikääntyminen aiheuttaa jo itsessään kasvavia palvelutarpeita ja menokasvua kunnissa. Valtionosuuksien leikkaukseen reagoi elokuussa myös kuntaministeri Virkkunen vaatimalla niitten jaksottamista useammalle vuodelle. Jo vastuuministerin reaktio osoittaa, että leikkaus on liian raju. Tuoreen peruspalveluohjelman mukaan hallituksen esittämät toimenpiteet heikentävät kuntataloutta ensi vuonna melkein 500 miljoonalla eurolla. Peruspalveluohjelman mukaan kuntien vuosikate alittaa vuosina 2014 ja 2015 poistot, jolloin kuntien velkaantuminen vain kiihtyy ja kuntatalous kriisiytyy. Investointeja ei todellakaan olisi vara tehdä.

Tämä kuntauudistus on tarkoitus toimeenpanna niin, että uudet kunnat olisivat toiminnassa jo vuoden 2015 alussa. Tutkimukset ja asiantuntijat ovat kuitenkin todistaneet sitä, että kuntaliitokset itsessään aiheuttavat poikkeuksetta menokasvua liitoskunnissa useiksi vuosiksi ennen ja jälkeen kuntaliitoksen. Tästä huolimatta hallitus on heikentämässä kuntien rahoitusta etupainotteisesti ja lisäämässä kunnille velvoitteita juuri tänä aikana, jolloin talouden yllä on huomattavia epävarmuustekijöitä myöskin euroalueen velkakriisistä johtuen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen pitää huomioida peruspalveluohjelmassa esitetty skenaario sekä pidättäytyä kuntien rahoituksen heikennyksestä. Kuntatalouden ennustettavuuden kannalta on tärkeä, että nimenomaan valtionosuusmomentti pidetään mahdollisimman vahvana. Muutoin olisi jo korkea aika saada vastauksia siihenkin kysymykseen, onko hallituksella tosiasiallista halua pitää Suomi tasaisesti asuttuna vai onko tarkoitus ajaa palvelut alas keskusten ulkopuolisilta ja myöskin työssäkäyntialueiden ulkopuolisilta alueilta. Nämä ovat tietysti arvovalintoja, ja täytyy vain ihmetellä, ovatko tämän hallituksen arvot todella niin rujot ja kylmät kuin mitä hallitusohjelma ja budjetti näyttävät.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys, jolla kiinteistövero ollaan poistamassa verotulojen tasauksen piiristä, on suora veronsiirto lähinnä metropolikunnille. Se, että muutama pieni kesämökkikuntakin tästä hyötyy, ei muuta miksikään tätä tosiasiaa.

Samalla kun esimerkiksi Helsinki hyötyy muutoksesta, laskelmien mukaan noin 35 euroa per asukas, päinvastoin kuin Lindtman sanoi, että Etelä-Savo hyötyy tästä eniten, Etelä-Savo hyötyy 3 euroa per asukas, niin useimmilta kunnilta Pirkanmaallakin häviää noin 0,5—1,5 miljoonaa tuloja valtionosuuksien vähentämisen ja verotulotasauksen muutoksen takia. Tämä on keskimäärin noin 1 veroprosentin verran. Omassa kunnassani Kihniössä se on 1,3 ja naapurikunnassa Parkanossa 1,1 prosenttia.

Jos veroperustemuutoksesta johtuvat verotulon menetykset korvattaisiin täysimääräisesti kunnille niin kuin jossain luvataan, eihän tuossa muutosehdotuksessa olisi mitään järkeä. Rahaa taskusta toiseen siirtämällä eivät kenenkään asiat parane. Onko tämä yksi niitä keinoja, joilla hallitus pyrkii pakottamaan kuntia liitoksiin käyttämällä taloudellisia pakotteita. Verotulojen tasausjärjestelmään ollaan tekemässä korjaamattomia muutoksia. Puhutaan paljon kiinteistöverojen alarajojen nostamisesta. Monet kunnat ja varsinkin maaseutukunnat ovat nostaneet kiinteistöveroja niin korkealle, että sieltäkään ei enää kunnille tule tuloja lisää.

Kiinteistöverojen ylärajaa nostamalla ja kiinteistövero verotulotasauksen piiristä poistamalla kunnat pakotetaan myöskin kiinteistöverojen korottamiseen. Tämän on hallitus myös ilmoittanut tavoitteekseen. Kuitenkaan suurikaan kiinteistöverojen korotus ei merkittävästi korjaa maaseutukuntien taloudellista tilannetta, vaikka kokoomuksen ja SDP:n piirissä näin uskotaan. Hallituksen tavoite kiinteistöverojen korotustarpeesta toteutuu vain niiden kuntien osalta, joilla verotulot ovat heikot. Sen sijaan niissä kunnissa, jotka saavat suuret kiinteistöverot, ei ole korotustarvetta, koska tulot lisääntyvät muutenkin verotasausmuutoksen myötä.

Arvoisa puhemies! Se on vain niin, että maantieteellisistä ja historiallisista syistä kunnat ovat kovin eriarvoisessa asemassa. Siitä syystä myös kiinteistöverojen tasauksen poisto on väärin. Ei ole pienten maaseutukuntien ja niiden asukkaiden vika, ettei niissä ole arvokiinteistöjä, joilla veroja kerätään niin kuin esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, vai pakotetaanko täältä nämä kiinteistöt maaseudulle? Suurimpia hyötyjiä ovat kunnat, joissa tonttien arvo on korkea ja kiinteistöjä paljon suhteessa väestöön, ja suurimpia häviäjiä vastaavasti kunnat, joissa tonttien arvo on alhainen ja kiinteistöjä vähän.

Tämä on myöskin yksi hallituksen tavoitteista siirtää verotusta tasaverojen suuntaan. Vai väittääkö joku hallituksen piiristä, ettei kiinteistövero ole tasavero? Jokainen maksaa veronsa saman veroprosentin mukaan, oli sinulla tuloja tai ei. Tämä on suurin muutos kuntien eriarvoistamisen suuntaan moniin vuosiin. Kun usein puhutaan, yhdestä suusta varsinkin hallitus sanoo ja lupaa kehittää maatamme tasapuolisesti, niin tässäkään asiassa sanat ja teot eivät käy käsitysten vaan ovat täysin ristiriitaisia.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuntien kannalta kaiken kaikkiaan on hyvin myönteistä se, että hallitus sitoutuu hallitusohjelmassaan edistämään kuntatalouden vakautta ja kestävyyttä. Mutta tämän kehuosion jälkeen on sitten pakko kyllä todeta, (Matti Saarinen: Se oli aika lyhyt!) että käytännössä tilanne, edustaja Saarinen, tilanne kuntien kannalta on kuitenkin hyvin ongelmallinen, koska nämä hallituksen keinot niin hallitusohjelmassa kuin ensi vuoden budjettiesityksessä tuon tavoitteen saavuttamiseksi ovat hyvin hyvin ristiriitaiset. Kuntien tehtävien lisäykset ja rajut tulojen leikkaukset lisäävät nimittäin painetta kiristää kunnallisverotusta tuntuvasti, vaikka hallitus on sitoutunut siihen, että tuloverotusta ei nosteta. Käytännössä nyt näyttää siltä, että hallituksen politiikka ja toimet ovat hyvin vahvasti lähes yksinomaan kuntia heikentäviä toimia, rohkenen näin sanoa. Toteaahan jo valtiovarainministerikin kuntakentän budjettitiedotteessaan, että budjettiesitykseen sisältyvien toimenpiteitten arvioidaan kokonaisuudessaan heikentävän kuntien rahoitusasemaa vuoteen 2011 verrattuna nettomääräisesti 448 miljoonaa euroa. Tällaista totuutta siis kunnat joutuvat käytännössä katsomaan silmästä silmään.

Toki on totta, niin kuin täältä monet ovat korostaneet, että kuntien valtionosuudet kasvavat kertaluonteisesti ensi vuonna, erittäin hyvä niin. Mutta toisaalta ne toimet, joilla kuntien taloutta budjetissa parannetaan, ovat lähinnä aiemmin säädettyjen lakien edellyttämiä eli siis lakiperusteisia, muun muassa ikääntymiseen ja inflaatioon perustuvia automaattimuutoksia. Mutta kuten sanottu, hyvä niin, että ne toteutuvat.

Hallitusohjelma, jota budjettiesitys omalta osaltaan toteuttaa, vähentää kuntien verotuloja merkittävästi. Arvio ennen työmarkkinaosapuolten raamiratkaisua oli noin 600 miljoonaa euroa eli koko kuntakenttää ajatellen noin 0,7 kunnallisveroprosentin verran. Ongelmallista tässä on erityisesti se, että tässäkin kuntien väliset erot ovat hyvin suuret. Pienimmillä verotulojen menetyksillä selviävät Pääkaupunkiseudun kunnat, suurimmat menetykset kohdistuvat maakuntakeskusten ulkopuolisiin kuntiin Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa, jossa verotulot vähenevät Vtt:n syyskuun alun arvion mukaan noin 1,5 kunnallisveroprosenttia.

Arvoisa puhemies! On pakko tehdä se arvio, että tämäkin käsittelyssä oleva lakiesitys osoittaa, kaikella kunnioituksella sanottuna, sen, että hallitus tekee tietoisesti eriarvoistavaa politiikkaa. Se on linja- ja arvovalinta. Tällä lakiesityksellä otetaan heikoimmilta ja suositaan niitä, joilla menee paremmin. Jollakin tavalla kuvaavaa on se, kuinka hallitus tässä lakiesityksessään kuvaa lain vaikutusta kuntien toimintaan hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. Lakiesityksessä todetaan, että kunnat joutuvat sopeuttamaan toimintaansa vähenevien valtionosuuksien vuoksi, esityksellä ei ole suuria vaikutuksia kuntien organisaatioon. Olisi tietysti olettanut, että hallituksella ja vastaavalla ministeriöllä olisi löytynyt mielenkiintoa arvioida tarkemmin, mitä vaikutuksia hallitusohjelman ja talousarvion linjauksilla kuntiin on. Koska näin ei ole tapahtunut, on aivan välttämätöntä, että ne valiokunnat, jotka nyt lakiesitystä tulevat käsittelemään, perehtyvät hyvin tarkoin lain vaikutuksiin kuntakentässä ja ennen kaikkea siihen, millaiset vaikutukset näillä muutoksilla on kuntien ihmisten tarvitsemiin palveluihin.

Monessa yhteydessä on todettu, että kuntatalouden kokonaistilanne on vakava. Peruspalvelubudjetin ja -ohjelman mukaan vuonna 2014 kuntatalous on kriisiytynyt, kun poistot ylittävät vuosikatteen. On selvä, että tähän on reagoitava, mutta samalla on huomattava myös se, että velkaantuminen on ollut suurinta suurissa kaupungeissa, ei pienissä kunnissa. Kokonaistilannetta ei paranneta niin, että muutetaan kuntien välisiä suhteita ja muutoksella eriarvoistetaan kuntien kykyä tuottaa ja järjestää tarvittavat palvelut. Pitää katsoa kokonaisuutta, aivan niin kuin täällä edustaja Sasi viimeisessä puheenvuorossaan totesi, pitää katsoa kokonaisuutta. Mutta kun katsotaan kokonaisuutta ja pitäisi katsoa kokonaisuutta, niin voi kysyä, mitä sitten tekee, että yhtäkkiä poistetaan verotulotasauksesta tuo kiinteistövero.

Itse näen niin, että kiinteistöveron poisto tasausjärjestelmästä joka tapauksessa eriarvoistaa kuntia. Suurimmat erot kuntien välillä johtuvat nimenomaan kiinteistöveron poistosta tästä tasausjärjestelmästä, ja erityisen ongelmallista on se, että samalla juuri nämä tästäkin menettävät kunnat menettävät verotuloja myös muissa veroratkaisuissa keskimääräistä enemmän, eli köyhät köyhtyvät. Uudistuksessa selviä hyötyjiä ovat kunnat, joissa tonttien arvo on korkea ja kiinteistömassaa on paljon suhteessa väestöön eli erityisesti Pääkaupunkiseudun kunnat ja Lapin voimalaitoskunnat, ja suurimpia häviäjiä ovat keskusten ulkopuoliset kunnat, joissa tonttien arvo on alhainen ja kiinteistömassaa suhteellisen vähän. Ei näitä kuntia ja näitten kuntien taloutta auta se, että kiinteistöveroprosenttia lähdetään nostamaan, niin kuin täälläkin aika moni edustaja on puheenvuorossaan esittänyt. Pidän kaiken kaikkiaan aivan välttämättömänä, että kiinteistövero palautetaan verotulotasaukseen ja lähdetään etenemään kokonaisuutta katsoen paremmin.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu myös yhteisöveron jako-osuuden muutoksesta. Kun finanssikriisin aikana kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta nostettiin 10 prosenttiyksiköllä vuosiksi 2009—2011, hallitusohjelmassa korotusta päätettiin jatkaa 5 prosenttiyksikön suuruisena vuosille 2012 ja 2013 ja vuonna 2014 korotus poistuu kokonaan. Itse kuitenkin näen niin, että yhteisöveron jako-osuus on hyvin herkkä suhdanteille, ja kun nyt ajatellaan tulevia vuosia, niin voi kai vetää sen johtopäätöksen, että yhteisöveron jako-osuus on vieläkin herkempi suhdanteille kuin ehkä menneinä vuosina. Sen takia olisi perustellumpaa ja oikeudenmukaisempaa käyttää valtionosuusjärjestelmää kuntien taloutta parantavana, vakauttavana tekijänä eli siis valtionosuusjärjestelmää, joka ottaa huomioon kuntien erilaiset olosuhdetekijät.

Keskustelussa on käyty lävitse myös erilaisten vähennysten vaikutuksia kuntatalouteen. On tärkeää, että eri vähennykset, muun muassa perusvähennyksen nosto, kompensoidaan, mutta siinäkin pitää huomata se, että vaikutus eri kuntiin on monella tavalla erilainen. Kaiken kaikkiaan suurimmat verotulojen menetykset koskevat pienimpiä kuntia, kun taas suuret kaupungit selviävät pienemmillä menetyksillä. Esimerkiksi perusvähennyksen nosto vaikuttaa Espoossa ja Helsingissä sillä tavalla, että verotulojen menetys on noin 0,15 prosenttiyksikköä, tai se vastaa 0,15 prosenttiyksikön muutosta niiden kunnallisveroprosenteissa, mutta taas meillä Kainuussa tämän seurauksena verotulot vähenevät jopa 0,4 kunnallisveroprosenttiyksikön verran ennen verotulojen tasausta ja tasaus huomioon ottaenkin 0,3 kunnallisveroprosenttiyksikön verran.

Merkittävin kuntien taloutta jatkossa heikentävä tekijä on tämänkin lakiesityksen pohjalta se, että hallitus on päätöksillään leikkaamassa 631 miljoonaa euroa vuosittain kuntien valtionosuuksista, siis kouluista, päiväkodeista ja terveyskeskuksista. Vaihtoehtona on veronkiristykset, ja on selvä asia, että tämäkin johtaa eriarvoistumiseen, kuten täällä edustaja Katainen jo totesikin, että kuntien verotustaso on kovin erilainen maan eri osissa. Lyhyesti todettuna tästä 631 miljoonan euron valtionosuusleikkauksesta näen niin, että se on ehdottomasti peruttava.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan edustaja Soininvaaran puheenvuoron seurauksena ja arvaan, että — en ollut tilaisuudessa valitettavasti olla kuulemassa — edustaja Tölli on käynyt tätä kysymystä läpi. Mutta ehkä muutaman sanan verran kuitenkin vielä kiinteistöverosta ja verotulojen tasauksesta ja niiden yhteisvaikutuksista sitten erityyppisiin kuntiin.

Haluan vaan muistuttaa siitä, että ylipäänsähän tämä tasausraja määräytyy kaikkien kuntien keskimääräisten verojen perusteella, jossa tällä hetkellä mukana ovat siis myöskin kiinteistöverot. Jos nyt otetaan ja tarkastellaan asiaa, niin kuin edustaja Soininvaara viime viikolla eräänä päivänä ja vähän nytkin tässä käsitteli, jos katsotaan semmoisen kunnan kannalta, jolla kiinteistöverotuotto on aika pieni, ehkä hyvinkin pieni, ja joka on tasausrajan alapuolella, siis sen 91,86:n — se taitaa olla se tarkka tasausraja, edustaja Tölli, tällä hetkellä — jonka verotulot ovat tämän rajan alapuolella, ja kun kiinteistövero otetaan pois tästä tasausrajan määräytymisen perusteesta, niin se tasausraja tulee alas täsmälleen sillä määrällä, minkä verran kiinteistöveron tuotto on ollut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tällainen kunta, joka on selvästi tasausrajan alapuolella ja jolla on pienet kiinteistöverotuotot, menettää täysimääräisesti sen kiinteistöveron, sille aikaisemmin tuoman tasauksen. Eli sellaisia aika köyhiä kuntia, ei välttämättä pieniä, vaan sellaisia kuntia, jotka ovat aika köyhiä, kumminkin tasausrajan alapuolella olevia, ja joissa samalla on pieni kiinteistövero, niitä tämä todella kohtelee kaltoin.

Jos taas on kysymys kunnasta, joka on verotulojen tasausrajan yläpuolella, siis yli sen 91,86 prosentin maan keskimääräisistä verotuloista, joka on reilusti sen yläpuolella, ja jos sielläkin on tilanne, että sillä kunnalla ei ole kuitenkaan paljon kiinteistöveroja, niin siellä kuitenkin tulee tämä 37 prosentin tasausvähennys vastaan, elikkä siellä se menetys on siitä maksimaalisesta menetyksestä se 63 prosenttia. Elikkä tämä järjestely kohtelee myöskin tässä suhteessa hyvin sattumanvaraisesti ja minun mielestäni epäoikeudenmukaisesti erityyppisiä kuntia — siis vielä kertaalleen — myös niitä kuntia, joissa kiinteistöverot ovat pienet, mutta jos on pienet kiinteistö-verotulot ja on tasausrajan alapuolella, verrattuna siihen kuntaan, joka on tasausrajan yläpuolella ja sielläkin pienet verotulot.

Halusin tämän sanoa, en tiedä, osasinko sitä kuvata, tarkennuksena, mutta minun tulkintani oli, että edustaja Soininvaaran puheenvuoro näiltä osin ei ollut ihan kohdallaan, ja halusin ainakin tämän oman näkemykseni kertoa, miten itse ymmärrän tämän asian olevan.

Mitä vielä tulee noin kokonaisuutena tämän kiinteistöveron rooliin, kelle tämä nyt antaa, kun se otetaan pois tasauksen piiristä, niin kaikki me tiedämme, että voimalaitospaikkakunnat, joilleka on mäihä käynyt monien eri syiden summana, ei siinä ole välttämättä tarvittu kovin paljon sitä kunnan omaa elinkeinopoliittista aktiviteettia, että Eurajoki on saanut (naurahtaa) ja saa vielä vähän lisää näitä voimalaitoksia, tai että joku joki on sattunut olemaan jossakin ja joka iät ajat sitten on valjastettu, jota muuten enää edes ei valjastettaisi sillä paikkakunnalla, niin sitten kuitenkin nämä paikkakunnat saavat tästä nyt merkittävän tulonlisän tämän ratkaisun seurauksena. Rohkenisin sanoa, että on aika sattumanvarainen tapa palkita nyt sattumanvaraisesti erään tyypin kuntia.

Mitä tulee taas kesämökkikuntiin, niitä on nyt parikymmentä, vähän yli 20, jotka tästä taitavat hyötyä, en ihan tarkkaa lukua tiedä, 20—30, sillä välillä. Se on tietysti totta, että joissakin tapauksissa ihan perusteltuakin on, ne ovat monesti aika pieniä ja aika köyhiäkin kuntia, niin tämä voi sinne jotain lisää tuoda, mutta siitä huolimatta en puolusta tätä, en pidä hyvänä. Olisi parempi sitten kuitenkin pysyä tässä vanhassa menettelyssä niitten monien syiden vuoksi, jotka aikaisemmin tässä sanoin.

Ja kolmas voittajajoukko tietysti ovat nämä isot paikkakunnat, joilla on erilaisia hallinnollisia toimitiloja, jotka toimivat hallinnon keskuksina, joissa on paljon kiinteistöjä, jotka tuottavat sitten myöskin kiinteistöverotuloja.

Tämäntapaisen pohdiskelun halusin käydä tähän ja vielä lopettaa siihen pohdiskeluun, mihin ylipäänsä valtionosuuksia tarvitaan. Miksi joillekin kunnille maksetaan paljon enemmän valtionosuuksia kuin toisille? Miksi jotkut joutuvat osallistumaan tähän puuhaan jopa sitten kuntalaisten maksamilla kunnallisverotuotoilla?

Se on vaan niin, että esimerkiksi tuolla Pihtiputaalla on se muutama tuhatta ihmistä, ja niitten pihtiputaalaistenkin palvelut, jotka Jyväskylän kaupungista tarjotaan, ovat sellaisia palveluja... Meillä on Jyväskylässä noin 10 000 sellaista työpaikkaa, jotka ovat, ei vain jyväskyläläisiä varten, vaan kaikkia keskisuomalaisia, osin koko muutakin Suomea varten. Ja kun ne sairaanhoitopiirin yli 2 000 ihmistä maksavat pääasiassa Jyväskylään kunnallisveronsa, kun he ovat siellä työssä ja saavat palkkansa, eivät he lähetä välittömästi sillä samalla kertaa siitä tulostaan vero-osuutta Pihtiputaan kunnalle sen mukaan, minkä verran he ovat pihtiputaalaisia potilaita hoitaneet, eivät lähetä, vaan he maksavat kaikki kunnallisveronsa meille Jyväskylän kaupunkiin ja valtionveronsa valtiolle, ja sitten valtionosuusjärjestelmän tehtävänä on tasata näitä eroja.

No, vielä paljon karkeampi tämä esimerkki on silloin, jos katsotaan jotain Pihtipudasta ja Helsinkiä. Täällä on ymmärtääkseni lähes 100 000 sellaista työpaikkaa, jotka ovat ensisijaisesti muuta maata, sen erilaisia hallinnollisia tarpeita ja ehkä myöskin elinkeinoelämän erilaisia keskustoimintoja varten. On paikallaan ja perusteltua, että kun näin on, niin tällaiset paikkakunnat osallistuvat vähän enemmän niiden paikkakuntien palvelujen ylläpitämiseen ja rahoittamiseen, joiden palveluista itse asiassa on kysymys, joita nämä ihmiset ollessaan työssä Helsingissä, tai tässä toisessa esimerkissä Jyväskylässä, palvelevat.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Lähinnä oli tarkoitus tuossa aikaisemmin siihen debattiin osallistua lyhyellä puheenvuorolla, mutta näköjään menivät käsikopelolla V- ja P-nappi sekaisin. Ei se mitään. Sanotaan nyt tässä kohtaa sitten.

Eli hallitus puhuu, että ei aja pakkoliitoksia, ei aja pakkoliitoksia. Näin sanotaan. Nyt kuitenkin tämä käsillä oleva menettely kaikkine kiinteistöveromuutoksineen johtaa siihen, että ainoastaan muutamat isot keskuskunnat ja muutamat mökkikunnat ehkä voittavat, samoiten ne, joissa sattuu olemaan jonkunnäköinen voimalaitos. Ehkä tämä kannustaa sitten hankkimaan ydinvoimaa lisää tai jotain.

Mutta joka tapauksessa kolme neljäsosaa Suomen kunnista, kolme neljäsosaa Suomen kunnista, tekee tappiota tällä käsittelyssä olevalla järjestelyllä. Eli näin ne pakkoliitokset salakavalasti sieltä ujutetaan Virkkusen kaavan mukaan.

Sitten jäi mieleen, että edustaja Lindtman tuossa aikaisemmin sanoi, että Etelä-Savo on yhtenä näistä, jotka hyötyvät tästä. Kun tarkistelin tuossa ja katsoin, niin se Etelä-Savon palkki siellä on hyvin pieni palkki, se on niin kuin Lipposella presidentinvaaligallupissa konsanaan. Ja mitä tiedän sieltä Saimaan rannalta niitä mökkeilijöitä, joita on, niin ei heiltä ole aikaisemminkaan juuri mitään saatu perittyä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen käytti tässä pitkän puheenvuoron perustellakseen sitä, kuinka jotkut voimalaitokset ovat jossain sattumanvaraisesti ja ne tästä nyt paljon hyötyvät. Ja onhan se niin, että tehdään mitä tahansa muutoksia verotuksessa, jos esimerkiksi kiinteistöverossa rajoja tarkastellaan, tehdään valtionosuuksissa eri muutoksia, niin ne eivät aina kaikkia kuntia samalla tavalla kohtele. Tämän takia nyt edustaja Pekkarinen oli sitä mieltä, että tässä voimalaitoskunnat hyötyvät aika paljon. Mutta kuitenkin 2003—2007 kaudella nimenomaan keskus-tan aloitteesta näitä voimalaitosten rajoja tarkastettiin nimenomaan ylöspäin. Se oli nimenomaan edustaja Mannisen suuri projekti, joka täällä taisi olla käymässä tänään kahviossa. Eli kyllä näitä voi katsoa niin monelta näkökulmalta nimenomaan yhdenvertaisuuden kannalta, ja harvoin voi tehdä semmoisia ratkaisuja kuntien kesken tai muutenkaan, jotka olisivat täysin neutraaleja. Nyt eletään sitä aikaa, että varaa ei ole antaa kaikille enemmän ja toisille vielä enemmän.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä siinä edellisessä ratkaisussa oli kysymys siitä, että haluttiin niiltä yhtiöiltä, jotka ovat, en nyt sanoisi, että välttämättä ihan ikään kuin ansiotonta arvonnousua saaneet, mutta kuitenkin saaneet monenmoista hyötyä, ottaa osa siitä potista valtion kautta tasattavaksi kaikkien kuntien kesken ja vielä jätettäväksi sille paikkakunnalle, sille vesivoimapaikkakunnalle, useimmiten vesivoimapaikkakunnille, siitä merkittävä siivu. Tämähän oli se ajatus.

Tässähän on nyt kysymys ihan erilaisesta ratkaisusta. Näitä kahta, sitä kahden kolmen vuoden takaista ja tätä, ei voi näiltä osin kyllä, niin kuin edustaja taisi tehdä, nyt mitenkään verrata. Tämä kohtaanto on ihan erilainen tässä ja silloisessa ratkaisussa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt suoranaisesti halunnut näitä rinnastaa, mutta kun me puhumme, mikä ratkaisu vaikuttaa mihinkin kuntaan, mitkä kunnat hyötyvät ja mitkä kunnat kärsivät, erityisesti nyt viime ratkaisussa toiset kunnat kyllä hyötyivät paljon paljon enemmän kuin toiset, ja se oli ihan yhtä sattumanvaraista silloin kuin se on nytkin.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Taitaa olla iäisyysajan kuntien ja valtion välinen kissanhännänveto, kuinka rahat pitää jakaa. Mutta kun tähän maahan käynnistettiin Paras-hanketta, sitä varten valmistettiin myös laaja selvitys eri kuntien tuottavuudesta, joka edelleenkin on nähtävissä Kunnallishallinnon kehittämissäätiön sivuilla. Siellä on pantu 333 kuntaa paremmuusjärjestykseen 10 vuoden laskentakaudelta. Tätä tutkimusta, josta taitaa nyt tulla jo toistakymmentä vuotta, jolloin sen ajanjakso päättyi, ei ole uusittu. Oletan kuitenkin, että tässä tutkimuksessa esiin tulleet asiat ovat kutakuinkin säilyneet entisen kaltaisina.

Keskeinen havainto on, että ei ole lineaarista hyötyä kuntien väkiluvun kasvamisen seurauksena, vaan näyttää siltä, että suomalainen kunnallishallinto, johonka sisältyy noin parisataa tuotetta, pystytään tuottamaan keskimäärin parhaiten niissä kunnissa, joiden väestöpohja on 20 000—50 000.

Hyvin usein tässä julkisessa keskustelussa käytetään tällaisia makroryhmiä: onko voimalaitosta, eikö ole voimalaitosta, onko kehyskunta, onko maaseudun taajama tai joku muu. Mutta mielenkiintoista olisi pohtia asiaa siltä kannalta, jolta itse asiassa maailman eniten luettu johtamisen kirja käsittelee tämän tapaista ongelmaa. Kirjaa lienee myyty 10 miljoonaa kappaletta, ja Jorma Ollilakin mainitsee sen iltalukemisenaan, eli Jim Collinsin kirja, jossa verrataan amerikkalaisia yrityksiä verrokkilähtökohdaltaan. Haetaan siis kaksi samanlaisissa olosuhteissa toimivaa ja katsotaan, minkälaisia päätöksiä kumpikin niistä on tehnyt ja mihin lopputulokseen ovat sitten päätyneet.

Lapsuudesta muistan Espoon ja Sipoon, molemmat ruotsinkielisenä, maaseutuvaltaisena — Sipoo on sitä edelleenkin, Espoo ei — mutta jos tänään halutaan verrata, niin ehkä Espoon kanssa paremmin sopisi vertailukohdaksi Vantaa jne., Nurmijärvi, Mäntsälä. Näitä verrokkeja löytyy Suomen 300 kunnan joukosta vaikka kuinka paljon. Mäntsälä taitaa olla sijalla 300 tässä suorituskyvyn luokittelussa, ja Mäntsälän verrokkikunta Nurmijärvi taitaa sijoittua johonkin suunnilleen 60:nnelle. Mielenkiintoista on myös todeta, että kaikki yli 200 000 asukkaan kunnat ovat Tamperetta lukuun ottamatta sijaluvulla huonompia kuin 200. Voisi sanoa, että kuntauudistus todennäköisesti auttaisi Suomen kunnallishallintoa ja kansantaloutta kaikista eniten, uskokaa tai älkää, jos Helsinki jaettaisiin kymmeneen kuntaan, Vantaa vähintään kahteen, ellei kolmeen, ja saman kokemuksen saattaisi saada myös Espoo kohtalokseen. Tällöin päädyttäisiin siihen mittakaavaan, joka metropolialueen selvityksessä todettiin sellaiseksi, jonka johto pystyy suunnilleen hahmottamaan, tekemään oikea-aikaisia ja mitoitukseltaan oikean kokoisia panostuksia.

Mutta myös maaseudulla on mielenkiintoista katsoa. Kerran katsoin Heinäveden ja katsoin sille muutamia muita verrokkiyrityksiä. Työpaikkaomavaraisuus Heinävedellä oli muistaakseni 120. Monessa vastaavanlaisessa kunnassa, jossa syystä tai toisesta usein kunnan myötävaikutus oli jäänyt syntymättä, ei ollut teollista toimintaa. Näiden kuntien kohtalo supistuvan maatalousväestön seurauksena on vähintäänkin ankea.

Mielenkiintoista on myös se, että sisäasiainministeriön kuntaosasto ei ole lainkaan kiinnostunut kuntien erilaisista tuottavuuslaskelmista, ei myöskään Kuntaliitto. Luvut ovat salaisia, tai ainakin niitä pyritään pitämään kovin piilossa.

Se, että suomalaisessa yhteiskunnassa rahat loppuvat, on yleensä käynnistys myös luovuudelle. Kunnalla ei ole velvollisuutta itse tuottaa. Sillä on järjestämisvastuu, ja erilaisilla yksittäisillä ratkaisuilla kuitenkin kunnan rahavarojen käyttöaste—hyöty-suhde muuttuu vähitellen paremmaksi tai huonommaksi.

Tässä dea-tutkimuksessa, jonka Helsingin yliopiston maantieteen ja talousmaantieteen laitoksen professorit tekivät, jäi noin 10 prosenttia selittämättä. Lopputulos oli kuitenkin se, että kunnan poliittisella värillä ei näyttänyt olevan tähän tuottavuuteen juurikaan merkitystä. Ehkä kuitenkin saattoi päätellä, että kunnan virkamiesjohdolla, ylimmällä luottamushenkilöjohdolla, oli vaikutusta, kuinka taitavasti kunta pystyy hoitamaan omia palvelutehtäviään. Tässä mielessä tekisi mieli siirtää keskustelu todella sille parivertailutasolle, jossa nähdään, onko joku kunta, vaikka Matti Saarisen Lohja, parempi kuin naapurikunta Kirkkonummi tai Kerava, joka sijoittuu tässä 16:nneksi. Mutta paras Uudenmaan kunta oli Karkkila, joka aikanaan teollisuushalliseikkailujensa johdosta joutui kovalla kädellä saneeratuksi.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! On kiittäminen kollega Lehteä Lohjan mainitsemisesta. En kuitenkaan lähde arvottamaan sitä. Jokaisellehan oma kotikunta on kaikkein rakkain, mutta luotan asiantuntijoitten pisteytykseen. Olen tietysti pahoillani, että Lohjanjärvestä ei tullut maakuntajärveä vaan siinä me Tuusulalle sitten niukasti hävisimme.

Edustaja Pekkarinen puhui täällä myöskin, miten sanoisin, aika rauhallisesti ja myötätuntoisesti siitä, miten verotulot kohdentuvat. Se onkin mielenkiintoinen asia, kun ihminen voi saman päivän aikana asioida aika monen kunnan alueella riippuen siitä, missä asuu, missä käy töissä, mitä harrastaa. Tässä mielessä se perinteinen kotikunnan rajojen sisällä kököttäminen on kyllä mennyttä aikaa. Näen nämä asiat, joista tänään täällä on puhetta, sellaisena yhteisvastuukysymyksenä, eli valtiolla ja kunnilla on yhteinen vastuu kansalaisten tarvitsemista palveluista.

Kuten tiedämme, meidän upea Suomemme on iso maa. Se on kovin harvaan asuttu. Sitä voidaan verratta myöskin, niin kuin edustaja Lehti vertasi kuntia, isoon tonttiin. Sen ylläpitokustannukset ovat aika kalliita. Tästä syystä esimerkiksi julkisten palvelujen tasa-arvoinen tarjoaminen jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan ei ole helppo harjoitus eikä helppo yhtälö. Ei tarvitse edes kuvitella, vaan kun katsoo Suomen karttaa, huomaa, että pienellä, syrjäisellä kunnalla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia paikata talouttaan kiinteistöveron nostolla tai aktiivisella elinkeinopolitiikalla. Mielestäni jatkuva valtionapuletkuissa kituminenkaan ei ole inhimillistä, ei se ole oikeata elämää. Parhaimpana lääkkeenä tähän pidän ennakkoluulottomia ja rohkeita kuntaliitoksia.

Edustaja Lehden puheenvuoroa vielä kommentoisin sen verran, että onhan maailmalla malleja, missä maassa voi olla tuhansia kuntia. Kysymys on vaan sitten siitä, kuka vastaa mistäkin, mitä tehtäviä sellaisella kunnalla on. En yksisilmäisesti vanno kuitenkaan suuruuden ekonomian nimeen. Tämähän on havaittu monissa muissakin organisaatioissa kuin vain julkisissa organisaatioissa, että ne eivät sitten ole enää kenenkään hallinnassa. Siinä lähtee niin sanotusti mopo käsistä.

Herra puhemies! Jotakin tämän päivän keskustelusta vielä, tähän lähtötilanteeseen. Edellisten eduskuntavaalien jälkeen hallitusohjelma tehtiin nousujohteisesti korkeasuhdanteen aikana, kaikki näytti erittäin auvoiselta, ja ei mennyt kuin vuoden päivät, finanssikriisi iski maailmalla. Silloin meille tältä paikalta muun muassa pääministeri ja valtiovarainministeri ilmoittivat, että onneksi Suomen pankit ovat kunnossa, tämä finanssikriisi ei koske meitä. Oppositio yritti kertoa, että kyllä se koskee, ja se leimattiin ilkeäksi pelotteluksi. Siitä hetkestä noin vuosi voitiin todeta, että Suomi oli kaiketi tehnyt maailmanennätyksen, kun bruttokansantuote oli pudonnut yli 8 prosenttia. Meidän hallituksen syyksi sitä en toki laita, mutta semmoiseen myllerrykseen jouduimme.

Nyt viimeisen kolmen vuoden aikana valtio on joutunut velkaantumaan yhteensä luokkaa 25 miljardia euroa. Se on aika kova luku. Sitä voidaan sitten täällä puntaroida, kuinka järkevää sen luvun sisällä on ollut antaa veronkevennyksiä, tai vastaavaa. Ne ovat arvotuksia. Siitä vastaa kulloinenkin hallitus, enkä siitä sen enempää pamputa, mutta totean vaan, että sellaisella 8 miljardin vuosivauhdilla on viimeiset kolme vuotta oltu uppoamassa. Näin näyttää tulevaisuus ainakin vuoteen 2015 saakka. Tämä vajoamiskulma vähän loivenee. Mutta niin kun tiedätte hyvin, ensi vuonnakin yli 7 miljardia on valtion velanottoarvio. On selvää silloin, että täytyy tehdä jotakin. Pitää puuttua monenlaisiin asioihin. Nyt ollaan puuttumassa eräisiin rakenteisiin, jotka ovat tässä kokonaisuudessa kuitenkin mielestäni symbolista luokkaa.

Suosittelen suuruusluokka-ajattelua: Valtion budjetti on yli 50 miljardia. Kuntatalouden koko on lähes 40 miljardia. Siellä muutamat kymmenet tai sadat miljoonat näissä pyörteissä, joista nyt on ollut puhetta, ovat pitkälti sellaisia symbolisia asioita, että niillä ei pysty maailmanloppua kovin paljon siirtämään, jos se on kunnalla tullakseen, eikä niillä myöskään sitä herran huonetta rakenneta, jos joku siellä hiukan sitten nettoaa.

Kuntien velkataakka on nyt tällä hetkellä luokkaa 11,5 miljardia. Valtiolla vastaava potti on siellä vähän yli 80 miljardin. Arvioidaan ensi vuoden budjetissa, että vuonna 2012 mennään yli 80 miljardin. Nettokorko on mielenkiintoinen tunnusluku, mikä myös löytyy täältä keltaisesta kirjasta: jos kuntien talletusten korot ja kuntien veloistaan maksamat korot laitetaan päikseen, niin saldo on positiivinen, noin 100 miljoonaa euroa. Mutta valtion kohdalla, hyvät kollegat, tämä vastaava saldo on miinus 1 800 miljoonaa, siis 1,8 miljardia on valtion nettokorkotappio. Tämä kertoo vähän rahoitusasemasta noin yleisesti. Nämä ovat makrolukuja — kuntakohtaisesti voi olla vaihteluja, missä tilanteessa kukin kunta on — mutta isoilla luvuilla puhuttaessa ja tätä suuruusluokka-ajattelua harrastaen suurilla luvuilla puntaroituina nämä taseet ovat tältä osin tällä tavalla.

Herra puhemies! Vaikeat ajat tiivistävät yhteistyötä. Tämä on voitu havaita kansainvälisesti, mutta havaitsemme sen myöskin kansallisesti. Ja tätä taustaa vasten pidän kuntaliitoksia aivan välttämättöminä. Vaikka niillä ei pikavoittoihin ylletä, eikä niitä pidä tavoitellakaan, niin kyllä meiltä pitää löytyä rohkeutta ja vastuuta ja halua siihen, että näitä rakenteita voidaan muuttaa tässäkin mielessä.

Pienenä esimerkkinä sanon tältä paikalta vielä ihan lopuksi, että esimerkiksi läntisellä Uudellamaalla sinä päivänä, kun Lohja liitetään Vihtiin tai päinvastoin — sillä ei ole mitään merkitystä ainakaan lohjalaisten kannalta — siinä syntyy jotakin uutta ja vahvaa. Sinne syntyy sellainen reippaan 50 000 asukkaan kunta, mihin täällä edustaja Lehtikin viittasi, tulee vähän enemmänkin, 60 000—70 000. Ja sellainen, missä 1 + 1 on enemmän kuin 2, kestää sitten siitä ympäriltä niittenkin kuntien mukaantuloa, jotka nyt vaikeroivat kuntataloutensa kanssa.

Tämän kaltaisia asioita kannattaa ja pitäisi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti uskaltaa tutkailla eri puolilla maata ja tunnustaa nämä talouden suuret uhat ja epävarmuudet ja myöskin se raskas kuorma, mikä jo tällä hetkellä esimerkiksi julkista taloutta jo aika lailla vaatii. Vaikeat asiat eivät tahdo meidän poliitikkojen osalta syntyä kuin pakon edessä. Me olemme nähneet sen Euroopassakin euromaiden kohdalla: sitten, kun on veitsi kurkulla, on pakko tehdä jotain. Toivottavasti me teemme ja ymmärrämme tehdä nämä ratkaisut silloin, kun päätökset ovat meidän omissa käsissämme, eikä niin, että meille jotkut troikat kävelevät tänne kertomaan meille, mitä suomalaisten pitää tässä maassa tehdä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää edustaja Lehteä hyvästä puheenvuorosta ja huomion kiinnittämisestä ydinasioihin. Kuntien palvelujen tuottavuus ja tehokkuus on yksi ydinasia. Ja kannattaa käyttää näitä tutkimuksia hyväksi, mitä on tehty kuntien palveluiden tuottavuudesta ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat, ja se on vain sillä tavalla, että mikään tutkimus ei osoita, että suuruus sinänsä on se ratkaisu. Ja tässä mielessä tämä suuri kuntareformi, jota nyt ajetaan ja jossa ydinsanaksi on noussut elinvoimainen kuntarakenne, unohtaa tämän perusasian. Kuvitelma siitä, että pelkkä rakennemuutos ratkaisee asian, on suuri harha. Pitää paneutua siihen varsinaiseen asiaan, joka on palvelut ja niitä palveluja käyttävät ihmiset ja miten tämä parhaalla tavalla kullakin alueella toimii. Ja siihen ei ole ratkaisu vain yksi ainoa malli, vaan pitää pystyä joustamaan. Ja jos emme me pääse eteenpäin tämän palveluiden tuottavuuden osalta, sen palveluihin sisältöön, organisointiin jne. paneutumalla, ei tämä tuo tulosta tämä suuri kuntareformi. Käy niin, että julkisen talouden vaje syvenee, jos ei päästä varsinaiseen asiaan kiinni.

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida vielä tätä kiinteistöveroasiaa. Keskustelussa näyttää unohtuvan usein se, miten tämä järjestelmä toimii. Ei tässä tasata sataa prosenttia, vaan se tasataan keskimääräisten veroprosenttien mukaan tasoon 91,86 prosenttia. Nostetaan ne, jotka jäävät sen laskennallisen tason alapuolelle, siihen tasoon, ja niiltä, jotka ylittävät sen 37 prosenttia, on valtionosuuden vähennyksenä tätä vastaava. Kyllä siitä hyötyvät mittavasti kaikki kunnat. Mutta tässä on kysymyksessä se perusajatus, joka on verotulon tasauksen tarkoitus. Mitä sitten tapahtui tässä voimalaitosten kiinteistöverossa? Se oli huolella valmisteltu, ei se ollut mikään sattuma, vaan siihen paneuduttiin ja valmistauduttiin huolella, ja yleisen kiinteistöveroprosentin ylittävä osa ei ole mukana verotulon tasauksessa. Se hyödytti näitä voimalaitoskuntia, jotka olivat kärsineet myös melkoisia menetyksiä sitten myöhemmin, ja se oli semmoinen pitkän aikavälin oikeudenmukaisuuskysymys.

Mutta mitä tulee sitten siihen, miten tämä liittyy tähän kokonaisuuteen, niin eihän tässä keskustelussa tai hallitusneuvottelujen yhteydessä ja sen perusteella, mitä olen hallituspuolueiden edustajilta saanut tietää, ole pohdittu edes minkäänlaisia muita vaihtoehtoja, miten tämä homma hoidettaisiin muuten kuin totaalisesti pois verotulon tasauksesta. Ja sen vaikutukset ovat kuntien välisissä suhteissa todella vakavat. Ja haluan todeta vielä sen, että eihän tämä vaikuta kunta—valtio-suhteeseen, ei pienennä julkisen talouden vajetta, vaan tämä eriarvoistaa ihmisiä, ja siinä on se vakava kysymys.

Arvoisa puhemies! Tässä on esille noussut useamman kerran tämä kuntatalouden merkitys julkisessa taloudessa. Kyllä keskustassa ollaan realisteja siinä, että kuntatalous on osa julkista taloutta, ja olemme tiiviisti mukana, siis kuntina, siinä taloudessa, missä me elämme, ja pitää katsoa, miten ne asiat pystyy järjestämään. Mutta yksi asia, haluan vieläkin sanoa, jota emme voi unohtaa, on se, mihin edustaja Lehti kiinnitti huomiota: on suuri harha, jos kuvittelemme, että rakenne pelkästään ratkaisee. Minä erityisesti olen ihmetellyt kokoomuksen kannanottoja tässä asiassa, josta on ykskaks tullutkin puolue, joka uskoo järjestelmään ja rakenteeseen. Siitä on tullut itsetarkoitus. (Erkki Virtanen: Vanhemmiten viisastuu!) On meillä ollut yhteiskuntia, joissa on uskottu nimenomaan vain systeemiin. Minä olen kuvitellut, että kokoomuksessa arvostetaan ihmistä. Kunta on ihmisten yhteisö eikä mikään hallintorakenne. Se on väline.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lehti pitkän linjan yrittäjänä haki erinomaisen taustan ja pohjan pohdinnalleen siitä, mitä kunta merkitsee, minkälaisia mahdollisuuksia se pitää sisällään ja miten tulevaisuuden palvelurakenteiden pitää muodostua.

Hän kiinnitti erityistä huomiota ja hänen huolenaiheenaan oli se, että ei olla kiinnostuneita kuntien tehokkuudesta elikkä siitä, millä hinnalla yksi yksikkö palveluita pystyy tuottamaan. Juuri tämähän on se ratkaiseva asia, jotta me pystymme niitä elinvoimaisia alueita pitämään yllä, elinvoimaisia palveluita ja hyviä palveluita pitämään yllä kaikkialla Suomessa. Tämänhän sen meillä pitäisi olla ratkaisevassa asemassa. Suuri ei ole aina tehokasta, se on päivänselvä asia.

Toinen esimerkki, joka hänen puheenvuorossaan oli, tuli Heinävedeltä ja Heinäveden kuntien työpaikkaomavaraisuudesta. Se on juuri esimerkki siitä, että yksittäinen pieni kuntakin voi omalla toimeliaisuudellaan, aktiivisuudellaan, osaamisellaan onnistua, niin kuin Heinävesi on tehnyt. Se on kaukana kaikesta. Siitä huolimatta siellä työpaikkaomavaraisuus on erittäin korkealla tasolla.

Kolmas asia on se, että kunta muodostaa myöskin aina kasvupisteen, jota ei oikein mikään muu taho voi ylläpitää sillä alueella kuin se kunta ja sen toimeliaisuus. Niitä kasvupisteitähän me tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tarvitsemme mitä suurimmassa määrin. Eli nämä kansantalouden kasvupisteet ovat kansantalouden turvottajia, eivät sen kutistajia. Se on sitä hiivaa, mitä me nyt tarvitsemme siihen, että talouden kasvun leipä lähtee entisestään nousemaan Suomessa. Me tarvitsemme kotimarkkinoiden yrityselämää, elinkeinoelämää tukevia rakenteita, ja semmoinen kunta parhaimmallaan on, kun se viisaalla tavalla hoidetaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Jonkunlaisen kuvan tästä verotulojen tasausjärjestelmästä saa, kun arvioi tulevien kiinteistöjen hintakehitystä eri puolilla Suomea, eri kunnissa. Tällä hetkellä kiinteistövero on 6,4 prosenttia kokonaisverosummasta kunnissa yhteensä. Mikäli se painopiste siirtyy entistä enemmän kiinteistöveroon, niin silloinhan tämä tilanne järjestelmässä muuttuu tiettyyn suuntaan. Tässä verotulojen tasausjärjestelmässä, jota edustaja Tölli on täällä hyvin esittänyt, on ehkä sellainen ongelma, että se ei ole kovin kannustava. Kysyisinkin edustaja Tölliltä, että onko teoriassa mahdollista sellainen kunta, jossa kukaan ei käy töissä mutta kaikki nämä eri veromuodot kuuluvat verotulojen tasausjärjestelmään. Tämä äärimmäinen teoreettinen esimerkki ehkä osoittaa sen, että kovin suuresta kannustavasta järjestelmästä ei sittenkään ole kysymys.

Itse en ollenkaan aliarvioi verotulojen tasausjärjestelmää. Tulen itse Pohjois-Savosta, missä verotulojen tasausjärjestelmän merkitys vuositasolla on oman muistini mukaan yli 70 miljoonaa, ja seutukunnassa, josta itse tulen, siinä on 6—7 kuntaa, sen merkitys on yli 30 miljoonaa vuositasolla. Ja siitä huolimatta kunnat jatkuvasti velkaantuvat. Jos tätä järjestelmää ei olisi, niin luulen, että muuttoliike ja kaikki nämä ihmisten siirtymiset olisivat aika eri tasolla, mitä ne ovat tänä päivänä.

Kuitenkin minun tekee edelleen mieli pohtia tätä kannustavuutta, että jos tämä kiinteistövero sitten otetaan pois, niin jouduttaako se omalla tavallaan niitten kuntien kehitystä, joissa ei ole työtä tarjolla eikä toimeentuloa tarjolla, ja omalla tavallaan toimiiko se sittenkin jollakin tavalla tehokkuuden piiskurina.

Tästä yleisestä kuntataloudesta, mitä täällä edustaja Kiviniemi toi esille, mikä on kuntien tämänhetkinen tilanne. Sehän on aika hyvä. Ja minun täytyykin kiittää edellistä hallitusta, pääministeri Vanhasta, Kiviniemeä ja valtiovarainministeri Kataista, että he ovat talouden näkökulmasta toimineet aivan oikein. He säästivät kuntien taloutta mutta velkaannuttivat valtiota. Ja ne luvuthan me tiedämme, millä tavalla se on tapahtunut. Eli niin kuin edellisessä puheessa tuli esille, niin vielä korostan sitä, että jokainen budjetti viime hallituskaudella tehtiin ulkomaisen pääoman turvin osittain. Ja nyt kun näin on menetelty ja talouskehitys ei ole ollut sitä, me olemme törmänneet tilanteeseen, missä talous on epäsuotuisa, ei ole toteutunut se toive, mihin hallitus nojasi kaikki nämä omat tulevat kuvitelmansa, kuinka kunnat selviytyvät.

Minun mielestäni on täysin loogista, että tänä päivänä me leikkaamme koulutuksesta, me leikkaamme yrityksiltä, me leikkaamme kuntien valtionosuuksista. Ja näillä yksityiskohdilla, että mistä milloinkin leikataan, onko se oikein vai väärin, ei sittenkään ole niin suurta merkitystä. Ja siltikään näillä leikkauksilla me emme pysty tasapainottamaan vielä valtion budjettia, vaan joudumme ottamaan lisää velkaa. Tämä on se ongelma. Siitä, millä tavalla leikkaukset kohdennetaan, voidaan toki keskustella, mutta näen sen välttämättömänä, että kuntapuoli joutuu joka tapauksessa olemaan säästötalkoissa mukana.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Urho Kekkonen piti joskus vaalitilaisuutta Viipurin läänissä ennen sotia, ja hän sanoi, että eihän se maatalous kannata. No, sieltä takapenkistä nousi isäntämies ja sanoi, että niin, ei se maatalous kannatakaan, mutta kun taiten elää, niin kyllä sillä pikkuhiljaa rikastuu. Vähän se on sama näitten kuntienkin kanssa, että niin kauan kuin minä muistan, kuntia on uhannut suuri turmio. Erityisesti nyt tässä viimeiset kahdeksan vuotta, minä muistan oikein hyvin, kun minä olen itsekin julistanut sitä suurta turmiota. Kovin moni näistä Suomen kunnista ei ole joutunut suureen turmioon, mutta kuntien tilanne on vaikeutunut toisilla vähän enemmän, toisilla vähemmän. Siinä mielessä valtionosuusjärjestelmä on keskeinen.

Tämä koko verojärjestelmä, josta kunnallisverot on yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta sillä tavalla keskeinen, että kun ne verot kerätään — mieluummin tietysti saisi kerätä niitä valtionveroja, koska ne ovat progressiivisia, ja niitä annettaisiin sitten kunnille, jotka järjestävät peruspalveluja mieluummin ilmaiseksi ihmisille, jolloin köyhilläkin on mahdollisuus saada niitä palveluita — niin sen järjestelmän pitää toimia.

Kun edustaja Tölli täällä sanoi, että kysymys ei voi olla rakenteista, niin periaatteessa ei voikaan, mutta itse asiassa tämä koko keskusteluhan on syntynyt... (Tapani Töllin välihuuto) että jos ei olisi näitä rakenteita, jos olisi vain yksi kunta, niin meidänhän ei olisi ollenkaan tarvinnut käydä tätä keskustelua näistä rakenteista. Miksi me sitten oikeasti käymme — jos niillä ei ole merkitystä, niin miksi me käymme tätä keskustelua?

Matti Matikainen, Rautavaaran entinen kunnanjohtaja, sanoi, että Rautavaaran kunta säilyy itsenäisenä niin kauan kuin ne 2 000 rautavaaralaista haluavat — jos rahat riittävät. Tämä jälkimmäinen, tämä sivulause, on se ratkaiseva asia tässä koko kuntauudistuksessa: jos rahat riittävät. Jos on olemassa alue, jolla voimavarat riittävät, niin mikäs siinä, olkoon olemassa, mutta meillä on tietysti vähän se ongelma edustaja Lehden kanssa, että kun olemme joskus johtaneet yritystä ja olleet itse toimitusjohtajina vastuussa, niin silloin tulee mieleen, että riittävätkö ne rahat oikeasti, ilman että joku muu pitää huolta siitä...

Arvoisa puhemies! Kun tuli aika täyteen... (Puhuja siirtyy korokkeelle)

Siis meillä pitää olla järjestämä, joka takaa sen, että kaikilla suomalaisilla, rautavaaralaisillakin, on ne voimavarat. Sitten kun vertaillaan: Edustaja Lehden puheenvuoro oli mielenkiintoinen tästä vertailusta, mutta se vertailuongelma tuottavuuden osalta on se, miten mitata sen palvelutuotannon tuottavuutta oikein, miten löydetään siihen oikeat mittarit. Siihen on löydetty kaikenlaisia mittareita, ja siitä on syntynyt jonkinlainen ongelma, koska ne mittaukset eivät ole aina aivan vertailukelpoisia.

Mutta kaikkinensa: kyllä Suomen kunnille pitää tehdä jotakin. Joko sille palvelutuotannolle pitää tehdä jotakin, tehostaa sitä sillä tavoin, että ne pienet kunnatkin tulevat toimeen, jos me uskomme siihen, että ihan pienetkin kunnat tulevat toimeen. Ahvenanmaalla muistaakseni taitaa olla kunta, jossa on 106 asukasta. Millä se tulee toimeen? Taitaa tulla Manner-Suomen avustuksella aika voimakkaasti. Kysymys on siitä, mikä on se oikeutus, joka takaa oikeuden joihinkin tiettyihin rajoihin.

Sitten se kysymys, että jos niitä rajoja muutetaan, niin saavatko ne ihmiset palvelut paremmin. Kun nämä Suomen kuntien nykyiset rajat eivät kai ole ihan Jumalasta lähtöisin, niin kyllä se silloin pitää jossain vaiheessa tehdä se tarkastelu kokonaisvaltaisesti. Jotenkin tuntuu, että nyt siihen saattaisi olla hyvä tilaisuus. Sen takia minusta tuntuu jotenkin murheelliselta, että nyt tässä yhteydessä tämä keskustelu on näin voimakkaasti keskittynyt näihin voimalaitoskiinteistöveroihin. Ei kai tämä Suomen kuntarakenteen järkevyys voi olla kiinni siitä, onko jossain kunnassa voimalaitos vai ei.

Sinänsä hallituspuolueen kansanedustajana olen sitä mieltä, että... Kun en oikein muuta voi sanoa, niin olen kyllä aika pitkälle samaa mieltä tästä asiasta kuin edustaja Tölli. Siksi minua sinänsä kiinnostaisi noin yleisemmin se, olisiko mahdollista joskus tutkia erilaisten, eri puolueitten käymien hallitusneuvottelujen prosessin kulkua, että miten kaikenlaiset käsittämättömät päätökset onnistuvatkin syntymään tai miten ovat onnistumatta syntymään. Nimittäin kolmista neuvotteluista on kokemuksia, kahdesta tuloksia katselin ja yhdestä vähän sisältäkin päin, ja ei niistä nyt oikein yksikään kyllä täytä tämmöisiä suuren isänmaallisen sodan tai jonkin muun saavutusten kategoriaa.

Mutta kuntauudistus on kuitenkin sellainen päätös, joka ehkä nyt piti tehdä, ja nyt olisi toivottavaa, että se asia voitaisiin katsoa loppuun sillä tavoin, että kysymys ei nyt ole maailman suurimmasta uhasta ja pelosta ja ties mistä, vaan mahdollisuudesta arvioida suomalainen kuntajärjestelmä, joka on kuitenkin kaikkein keskeisimmässä asemassa, kun yritetään turvata suomalaisten ihmisten oikeudenmukainen kohtelu. Minulla on semmoinen käsitys, että tässä salissa aika iso porukka on sen oikeudenmukaisuuden tarpeesta ja perustasta ihan yksimielinen.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoista tässä kuntauudistuksessa on todella se, että uskotaan tähän suuruuden mittakaavaetuun niin voimakkaasti, että noin 25 prosenttia Suomen kunnallishallinnon määrärahoista tavoitellaan yhden kunnan vaikutuspiiriin eli Helsingin, johon liitettäisiin Espoo ja Vantaa ja tämän aamupäivän mukaan ilman muuta myös Kauniainen.

Se, että tällä Pääkaupunkiseudulla on 14—15 kunnan välinen kilpailu, on ollut omiaan johtamaan siihen, että kukin kunta on pyrkinyt tuottamaan palveluita tavalla, joka on kilpailukykyinen, vastaa asukkaiden tarpeita, yrityselämän tarpeita. Jos tältä alueelta poistuu kokonaan kuntien välinen kilpailu, siirrytään joko monopoliin tai kartelliin, silloin kun on muiden sidosryhmien käsittelystä kyse. Näin suuren, valtakunnan merkittävimmän keskuspaikan siirtäminen kilpailun ulkopuolelle on minun mielestäni koko kansantalouden ja Suomen kehityksen kannalta uhkarohkea liike.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on varmasti tarpeellinen, ja se tulee tehdä tämän eduskuntakauden aikana. Sen työn pitää olla oikeudenmukainen, ja lopputuloksen on oltava parempi kuin tämänhetkinen tilanne. Tämä vaatii kyllä hyvin paljon kunnilta, ministeriöltä ja ministeriltä, että sitä vuorovaikutusta käydään riittävästi ja on sitten riittävät perusteet ennen kuin päätöksiä ruvetaan tekemään.

Mielestäni edustaja Eero Lehti otti hyvin esiin sen, että kunnan koko 20 000—50 000 on optimi. Se on huomattu kyllä Keski-Uudenmaan kunnissa, että näin juuri on. Itse olen pitkään asunut Tuusulassa ja ollut siellä kunnallispolitiikassa ja nähnyt sen kulkuväylän tai ajankulun, kun kunnassa oli vähän yli 20 000 asukasta ja tällä hetkellä 37 000 ja rippeet, niin täytyy sanoa, että Tuusulan kunnan kuntatalous on kuitenkin kantanut siitä huolimatta, että asukasmäärä on tasaisesti kasvanut 37 000:een. Tällä hetkellä on ihan selkeä näkymä, että me voimme hyvin ottaa lisää uusia asukkaita, saada työpaikkaomavaraisuutta korotettua ja saada lisää tuloa ja myös sitten jatkuvasti vastata uusien asukkaitten palvelutarpeeseen.

Tämä on erittäin tärkeä seikka, mikä täytyy huomioida. Jos mietimme tosissaan Helsinkiä, Vantaata, Espoota, niin me tiedämme kyllä, että palvelun saanti kunnallisten palveluitten osalta on näissä suurissa kaupungeissa huonompaa kuin näissä pienemmissä kunnissa.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Kilpailu palvelutuotannon tehokkuudesta kuntien välillä on hyväksi. Kilpailu maankäytössä ei välttämättä ole niin hyväksi. Siinä voi tulla semmoisia ulkoisvaikutuksia, joissa yksi kunta saattaa pärjätä, mutta ympärillä olevat kunnat tai sen lähialuekunnat eivät pärjää. Tästä meillä on esimerkkejä itse asiassa pääosin muualla kuin Pääkaupunkiseudulla tai Helsingin seudulla, mutta siellä myös on.

Mitä tulee sitten tämän uudistuksen tavoitteeseen, johon edustaja Tölli tässä viittasi ja sanoi, että tämän uudistuksen ongelma on se, että tässä keskitytään elinvoimaiseen kuntarakenteeseen. Ei kai siinä ole mitään pahaa. Eikä se poista sitä, etteikö sinne myös palveluja... Ei se ole joko—tai, että joko syöt ruokaa tai joko juot vettä, vaan kyllä niitä molempia voi tehdä yhtä aikaa, myös näihin palveluihin ja palvelutuotannon tehokkuuteen. Ja itse asiassa silloin kun kunnissa puhutaan, niin ei voi puhua vain tuottavuudesta tai tehokkuudesta, pitää puhua tuloksellisuudesta, koska se on se oleellinen asia.

Sitten mitä tulee tähän, että on vain yksi malli, niin kyllä tässä uudistuksessa tavoitellaan erilaisia malleja. Yksi malli sopii kaupunkiseudulle, yksi malli saattaa sopia metropolimallille, kolmas saattaa sopia harvaan asutulle. Ei tässä yritetä yhtä mallia koko maahan. Ei siinä työssäkäyntialueessakaan sinällään ole mitään pahaa, ainakin jos uskoo edellistä Paras-lakia. Nimittäin siellä todetaan, että kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Siellä muuten myös ensimmäisessä pykälässä mainitaan, Paras-lain ensimmäisessä pykälässä mainitaan, että lain tavoitteena on elinvoimainen kuntarakenne. Emmekös me tästä tavoitteesta ole samaa mieltä?

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää edustaja Lehteä erinomaisesta puheenvuorosta: kiitos siitä!

Sitten toinen, minkä haluaisin tuoda esille, niin edustaja Virtanen omassa puheenvuorossaan totesi, että Suomen kunnille pitää tehdä jotakin. Paras-hankkeen kautta kunnat ovat tehneet erittäin paljon, kuntaliitoksia on tapahtunut vapaaehtoisesti, on kuntayhtymiä perustettu ja sitä kautta saatu paljon aikaan.

Täällä on paljon puhuttu himmeleistä. Ketkä niissä himmeleissä niitä päätöksiä tekevät? Omasta mielestäni ne ovat samat henkilöt, jotka ovat kuntapäättäjinä monessa kunnassa, ja aivan hyvin se on toiminut näin. Miksi tulee nyt hallituksen ohjata ylhäältä päin, valtiojohtoisesti kuntia pakkoliittää?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy omaltakin puolelta kiittää edustaja Eero Lehden puhetta. Siinä oli hyvä näkökulma juuri tästä, ettei aina tämä kuntien välinen kilpailu ole huono asia vaan siinä on paljon hyvää. Harvoin sitä kuulee, että kuntien kilpailu olisi hyvä asia.

Kaikkihan me tiedämme, että tämä segregaatio on suuri haaste täällä Pääkaupunkiseudulla, ja sen vuoksi yritetään etsiä keinoja, että saataisiin nämä kuntarakenteet täällä Pääkaupunkiseudulla toimimaan paremmin. Mutta se ei ole riittävä syy, miksi kuntia pitäisi yhdistää Pääkaupunkiseudulla. Mitkä oikeasti ovat ne konkreettiset kuntauudistuksen tavoitteet, jos se ei koske kuntien yhdistymisiä, mitä hallitus välttää täällä kovasti sanoa? Pelkkä kirjaus siitä, että kuntauudistus johtaa joihinkin hyviin toimintoihin, mutta ei konkreettisesti ole kerrottu, mitkä ne toimet ovat, antaa tämmöisen varjon tänne keskustelusaliin koko hallituskauden ajaksi. Olisinkin toivonut konkreettisempia esimerkkejä.

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä kysyi tästä, voivatko tietyntyyppiset kunnat olla kuntina olemassa, jos kunnassa ei ole työssä käyvää väkeä. Voihan näitä erilaisia tilanteita teoretisoida. Käytännössä tämmöinen tilanne ei varmasti ole näin, koska sitten kyllä ainakin siellä kunnassa ne ihmiset hoitavat niitä palveluita. Ei semmoinen kunta ole oikeastaan muuta kuin mielikuvissa. Mutta ydinasiahan siinä on se, onko se kunta optimaalinen niiden palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen. Se ei ole se... (Erkki Virtanen: Lainarahoilla!) — Sitä varten meillä on kuntien palveluiden rahoitusjärjestelmä, ja kunta on se väline, jota kautta asia hoidetaan.

Sitten vielä tästä verotulon tasauksesta, kiinteistöveron osalta, vaikka muidenkin verojen osalta: ovatko ne niin sanottuja minun ja meidän tuloja, joita tasoitetaan. Minä otan yhden esimerkin, ihan konkreettisen nimeltä. Helsingin Pitäjänmäellä on Valion pääkonttori. Siellä on tuotantolaitos, siellä on noin 500 työntekijää, siellä on tutkimusyksikkö. Ja minun käsittääkseni siellä tehdään kohtuullista tulosta. Ne maksavat Helsingin kaupungille yhteisöveroa, ja ihan oikein. Ja palveluksessa oleva henkilöstö, jossa on korkeastikin palkattuja, maksaa aika hyvin tuloveroa. Kiinteistö on melko valtava, se maksaa aika hyvin kiinteistöveroa. Mutta minun käsittääkseni Helsingin kaupungissa ei kovin monta lehmää ole, niin että se tuotanto tapahtuu varsinaisesti muualla. Ja sitten sanotaan, että "meidän rahat".

Näitä on paljon semmoisia yksiköitä, jotka ovat eri puolilla ja perustelluista syistä. Mutta pitää ajatella, niin kuin tässä keskustelussa on sanottu, laaja-alaisesti.

No sitten tästä rakenteesta: Tarvitaanhan rakennemuutosta, se on selvä, mutta se ei ole itsetarkoitus. Se ei ole itsetarkoitus, vaan se on väline. Mutta jos työkalusta tulee itsetarkoitus, silloin mennään metsään, ja tässä keskustelussa ja hallituksen linjauksessa on näin käynyt.

Edustaja Lindtman puhui hyvin kauniisti mahdollisuuksista (Erkki Virtanen: Emme kuittaa!) — ja näin puhui myös edustaja Virtanen, jonka kanssa olen monista asioista hyvin samaa mieltä. — Mutta ei hallitusohjelmassa eikä myöskään ministeri Virkkusen puheessa ole näkynyt mitään muuta kuin vaihtoehto suuri kunta tai niin sanotuilla syrjäalueilla vastuukunta- eli isäntäkuntamalli. Miten ovat nämä muut vaihtoehdot, jotka voivat toimia hyvin? Ei pidä fiksata etukäteen liian tiukasti.

Tässä on vähän se asetelma, niin kuin entinen ministeri sanoi, että minä teen nyt päätöksen, teidän tehtävänne on keksiä perustelut. Nyt on tehty peruslinjaus ja sitten haetaan perusteluita; ei asiaa näin voi valmistella.

Sitten haluan ottaa vielä sen, koska moni asia tässä on sivunnut Pääkaupunkiseutua, että minua on ihmetyttänyt se, että hallitusohjelmassa metropolialueen linjaukset ovat todella kevyet. Olisi odottanut, että tähän paljon puhuttuun ongelmaan tartutaan todella. Siinä on nyt sitten asetettu työryhmä, mutta sillä ei ole mitään määräaikaa. Sen sijaan tässä suuressa kuntarakenneuudistuksessa ja rakennelain valmistelussa on tiukka määräaika. Tämä on aika erikoinen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi palaan vielä siihen peruskysymykseen, että niin merkittävä asia kuin tämä kiinteistöveron poistaminen verotulon tasauksesta olisi pitänyt valmistella kunnolla. Nyt ei siihen liittyen ole mitään erilaisia vaihtoehtoja, välimuotoja, muuta kuin, niin kuin Osmo Soininvaara hyvin blogissaan sanoi, puolihuolimattomasti meni läpi.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun minä olen kuunnellut tätä keskustelua, niin tästä tulee vähän semmoinen tunne, että tässä oltaisiin väkisellä viemässä jotakin johonkin, mutta eihän se asia näin ole. Kyllä minä näen tämän asian sillä tavalla, että tässä on keskustelu vasta alussa ja keskustalla on pikkuisen hätä nyt tässä tilanteessa ja se haluaa korostaa tätä kuntaliitostilannetta. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Mutta kunta on talousyhteisö. Minä muistan viime kaudella käydyt keskustelut Paras-hankkeen jatkosta, kun niitä täällä käytiin. Silloin olivat keskustalaisetkin hyvin sitä mieltä, että kunta on talousyhteisö ja ne palvelut tuotetaan sen yhteisön jäsenille sillä talousmäärällä, mikä siellä yhteisön sisällä on. Nimenomaan puhuttiin silloin myös tästä, että työssäkäyntialue on se vahva yksi kriteeri ainakin sille kunnalle. Näin minä muistelen, Korhonen oli samaa mieltä, (Tapani Töllin välihuuto) — ja ministeri Tölli silloin oli samaa mieltä — joten ei tässä kannata niin kuin nyt kovin paljon minun mielestäni pelotella.

Edustaja Torniaiselle sen verran sanon, että siis meillähän tällä hetkelläkin on olemassa kuntia, että on tämmöisiä niin sanottuja himmeleitä, jotka tuottavat sitten palveluja. Mutta on myös sellaisia kuntia, että niillä itsellään ei ole oikeastaan juuri mitään tuotantoa. Valtuustot vaan päättävät laskuista sitten, että ahah, tuonne meni tuon verran ja tuonne meni tuon verran, ja hyväksytään ne laskut. Tästä on kysymys, elikkä halutaan vahvoja kuntia ja sitten vahvempaa demokratiaa päättämään näistä palveluiden järjestämisistä. Tästä on kysymys.

Minä uskallan luvata, että tästä tullaan käymään hyväkin keskustelu ja loppujen lopuksi, kun kuntarakennetta ja palvelurakennetta on lähdetty uudistamaan, myös keskustalaiset ovat hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tälle kuntauudistukselle on todella nyt tilaus ja tarve. Se tavoite, että synnytetään vahvat peruskunnat, on erittäin hyvä. Nyt kun tässä luodaan myös tätä valtionosuusjärjestelmää tälle mallille, niin sitäkin silmällä pitäen on hyvä, että vahvat peruskunnat, joissa on myös tervettä kasvua, tervettä elinvoimaa, saavat tämän valtionosuusjärjestelmän uudistuksen myötä sitten tukea omaan toimintaansa ja riittävästi niitä kasvun eväitä.

Edustaja Tölli täällä kysyi sitä, minkä takia hallitusohjelmassa ei ole tarkempaa metropoli-osiota. Jos hän tarkoitti sitä, että ei ole tarkemmin käsitelty metropolihallintoa, niin en ole lainkaan hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta jos on kyse metropolipolitiikasta, niin siitä voisi tietysti olla vähän enemmänkin asioita eriteltynä. Metropolipolitiikka on tärkeä tälle alueelle, mutta metropolihallintoa tälle alueelle ei tarvita.

Olen sitä mieltä, että nyt kun tehdään aiesopimusjärjestelmän uudistuksia ja kuntarakenteen uudistuksia, niin tässä on ihan hyväkin, että nyt ei hätäillä metropolihallinnon tai edes metropolipolitiikan konkreettisten toimenpiteiden osalta vaan katsotaan yksi uudistus ensin kuntoon.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli hyvin perustelee asioita, mutta minun mielestäni yksi perusongelma on se, että me olemme kunnissa joutuneet vangiksi tämän Paras-hankkeen kanssa. Me olemme kuusi vuotta tästä keskustelleet, ja kaikkea päätöksentekoa leimaa käytännössä se, että me arvioimme, kenen kanssa ja mitenkä ja pakottaako valtio ja muuta. Se on vienyt kerta kaikkiaan työrauhan monilta muilta asioilta. Itse olen kyllä havainnut, että moni valtuutettu alkaa jo väsyä. He eivät koe enää, että he voivat vaikuttaa asioihin, että se on demokraattisesti oikein, että asiat viedään erinäköisiin kuntayhtymiin. Sitten pohditaan, millä tavalla omistajaohjaus järjestetään, sitten perustetaan yhteislautakuntia. Kukaan ei tiedä, mitä täällä päätetään, miksi tämä on perustettu. Hallinto paisuu, se väsyttää virkamiehet, se vie rahaa — kun kuitenkin raha pitäisi ohjata nyt peruspalveluihin. Kun meiltä poistuu 125 000 työntekijää vuoteen 2020 mennessä, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että tämä kuntarakenneuudistus jossain määrin on välttämätön, mutta lähtökohdan pitäisi olla, että kun kuntalaiset päättävät omista asioistaan, he ymmärtävät ja tietävät, mitä kunnassa tapahtuu. Sen takia, jos me menemme syrjäalueilla kovin laajoille alueille, niin ihmiset ja päättäjät eivät tiedä, mitä itse asiassa päättävät.

Mitä suurempiin kokonaisuuksiin, varsinkin maakuntahallintoihin, mennään, silloin se johtaa vaan lisääntyvään virkamiesvaltaan. Kyllä tämmöinen järkevä työssäkäyntialueisiin perustuva uusi kuntarakenne on minun mielestäni perusteltu, eikä se välttämättä keneltäkään vie mitään pois, mutta se johtaa siihen, että asioista päättää yksi hallitus ja yksi valtuusto. Se on suoraa kansanvaltaa ja suoraa demokratiaa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt tätä keskustelua kuultuani ja kuunneltuani näyttää siltä, että tällä nykyhallituksella ei ollut mitään uutta syrjäseutujen kuntalaisille ja pienille, hyvin taloutensa hoitaneille kunnille. Sen sijaan uusi hallitus jatkoi keskustapuolueen aloittamaa kuntapolitiikkaa, tosin tiukentamalla sitä ja tekemällä siitä mielivaltaisempaa ja huonommin kuntia kohtelevaa sen sijaan, että olisi annettu kunnille ja kuntalaisille aikalisä tutkia sitä, mihin entiset, tehdyt päätökset johtavat ja onko se todella kuntalaisten etu ja parantuuko kunnan hallinto niin, että säästöjä saavutetaan ja kaikki ilmasto- ja luonnonsuojelutavoitteet siinä mukana, joista puhuttiin ennen kuntalakien uudistamista. Mutta nähtäväksi jää, miten käy nykyhallitukselle tässä kuntauudistuksessa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä käyttää tilaisuuden hyväksi ja kysyä edustaja Heikkilältä, joka arvostelee nyt sekä nykyistä että edellistä hallitusta, mikä teidän perussuomalaisten malli on tähän kuntauudistukseen ja mikä teidän kantanne on siihen.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Sillä aikaa, kun annan Heikkilälle miettimisaikaa, olisin halunnut käyttää tämän näihin himmeleihin.

Edustaja Torniainen, meillä on esimerkiksi yksi himmeli täällä Helsingin seudulla, jossa on muutama kunta. Se on HSL eli Helsingin seudun liikennelaitos, joukkoliikenne. Mihin se on johtanut kuntalaisen näkökulmasta? Se johti siihen, että toissa viikonloppuna eräs kuntalainen tuli kysymään minulta, että Antti, kerro, kenet pitää juottaa humalaan, että saa tuon 53:n menemään useammin tuosta tuonne Myyrmäkeen. Eli kun järjestäminen on tuolla, me annamme lausunnon, he tekevät sen jne. Kestää tavattoman pitkän aikaa, eli ei nähdä kenen käsissä se aidosti on, ja jos halutaan vaikuttaa, niin mikä on se aika. Ja luoja paratkoon, jos meillä joukkoliikenteen lisäksi olisi terveyskeskustoiminta, toisen asteen koulutus ja kaikki muut mahdolliset kuntayhtymissä, niin kyllä siinä olisi aika himmeliviidakko. Eli tämä on konkreettinen esimerkki siitä.

En tiedä, en tunne tilannetta muualla maassa, mutta voin kuvitella, että jos minulta vietäisiin 60 prosenttia työkaluista Vantaalta kuntayhtymiin, niin kyllä siinä tulisi äitiä ikävä.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkelä tuossa kysyi perussuomalais- ten kuntamallia. Perussuomalaisten kuntamalli muistuttaa aika pitkälle keskustan esittämää, vapaaehtoiselta pohjalta tapahtuvien kuntaliitosten mallia. Myöskin perussuomalaisten malli suosii itsenäisiä, pienempiä kuntia, jotka ovat kuntalaisten kannalta käytännöllisiä, joissa palvelut ovat lähellä ja joihin köyhemmilläkin on varaa ja joissa vanhukset pääsevät terveydenhuoltoon kotikunnassaan. Sitä varten monet pienet maaseutukunnat ovat Paras-hankkeen aikana ketjuttaneet terveydenhoitopiirejään, että ovat saavuttaneet sen 20 000 asukkaan rajan, mikä oli tavoitteena. Ja nyt monissa kunnissa tunnetaan, että hallitus ja hallituksessa toimivat puolueet ovat pettäneet pienet kunnat, jotka ovat täyttäneet Paras-lain ehdot, eikä kuitenkaan suoda aikaa siihen, että katsottaisiin, miten kunnat lähtevät tervehtymään ja onko kuntaliitoksilla vaikutuksia. Rahaahan ei tule mistään lisää kumminkaan. Ainoastaan toimintojen järkiperäistämisellä ja yhtenäistämisellä ja yhteistyöllä voidaan saavuttaa kuntien välillä säästöjä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että en tähän keskusteluun tässä vaiheessa puutu, mutta jotenkin tässä rupesi syyhyämään, kun vähän kuunteli näistä himmeleistä tätä keskustelua. Yksi olennainen kysymys: jos ajatellaan sitä, että tämän kuntauudistuksen tavoitteena on parantaa keskuskuntien ja kehyskuntien välistä yhteistyötä, niin Tampereen seudun kokemukset kertovat siitä, että helppoja asioita pystytään tällä kuntayhteistyöllä päättämään, koska ne kaikki pitää jokaisessa valtuustossa hyväksyä, mutta vaikeita asioita valitettavasti ei pystytä päättämään. Siellä esimerkiksi ei ole pystytty päättämään moneen vuoteen, mihin tehdään jätevedenpuhdistamo, koska yksikään kunta ei halua sitä omalle alueelleen, vaikka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että johonkin uusi jätevedenpuhdistamo tarvitaan.

Sitten toinen kysymys: jos 60 prosenttia vallasta on siirtynyt näille kuntayhtymille, niin kyllä siinä aika paljon on siirtynyt myöskin silloin kauemmaksi tavallisen kansalaisen seurattavissa olevista asioista, koska erittäin harva kuntalainen tietää, kuka kuntayhtymissä valtaa käyttää. Olen tässä toiminut muutaman vuoden Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana, ja äärimmäisen harvoin tulee postia, että "sinä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtaja...", vaan nekin, jotka sairaanhoitopiiriasioissa minuun ottavat yhteyttä, niin ne ottavat yhteyttä kansanedustajaan, koska hänet tiedetään. Eli tässä on kyllä myöskin se ongelma, että läpinäkyvyys tulee tässä vaikeammaksi. Joten pidän kuitenkin sitä merkittävänä asiana, että tätä kuntauudistusta viedään eteenpäin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtmanille himmelitaiteen kliimaksi tähän loppuun: Pohjois-Savossa on himmeli, joka hoitaa perusterveydenhuoltoa. Siellä on kahdeksan kuntaa, joista yksikään ei sijaitse 50:tä kilometriä lähempänä toistaan, eikä yksikään niistä kahdeksasta kunnasta sijaitse 50:tä kilometriä lähempänä sen kuntayhtymän hallintoa, joka sijaitsee Kuopiossa. Nämä kaikki kahdeksan kuntaa sijaitsevat Pohjois-Savon maakunnan rajoilla, kaukana toisistaan, kiitos tämän 20 000:n kasaamisen — eihän siinä ollut mitään järkeä. Mutta kun se hallinto nyt on kuitenkin siellä sairaanhoitopiirissä...

Minä olin itse sairaanhoitopiirin hallituksessa kahdeksan vuotta, ja kun edustaja Satonen sanoi, että häneen ei ole otettu yhteyttä tai ei tiedetä, keitä siellä on, niin en minä tiedä, kuka sitä kyseistä himmeliä johtaa. Ei minulla ole mitään käsitystä edes, miten se hallinto toimii. No, minun ei ehkä välttämättä tarvitse tietääkään, koska Kuopio onneksi siihen himmeliin ei kuulu, mutta olettaisin kyllä, että jos Pohjois-Savon perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito olisi ikään kuin yhdennetty kolmeen kuntaan, jolloin väestöpohjakin nyt ehkä juuri ja juuri riittäisi — epäilen kyllä sitäkin — niin kyllä se nyt joka tapauksessa palvelisi niitä asukkaita paljon paremmin kuin se ympäriinsä haulikolla ammuttu kahdeksan kunnan malli.

Ja, arvoisa puhemies, ei se voi olla niin kuin täällä, oliko se nyt edustaja Torniainen vai joku, taisipa edustaja Tölli sanoa, että on vain yksi malli: ei se niin ole. Kyllä täytyy olla hallitusohjelmaa lukien asian niin, että kunnat yhdessä (Puhemies: 2 minuuttia!) valtion kanssa neuvotellen päättävät siitä, miten se homma hoidetaan.