Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun puhumme metsistä, puhumme Suomen kansantalouteen, meidän hyvinvointiimme erittäin paljon vaikuttavasta asiasta, ja siksi on erinomainen asia, että myös metsäala on nyt saanut oman selontekonsa. Kiitoksia siitä ministerille ja ministeriölle ja kiitoksia tämän selonteon käsittelystä valiokunnalle, kaikille lausuntovaliokunnille — teidän lausuntonne on huomioitu joko suoraan tai välillisesti tässä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä — ja kiitos kaikille asiantuntijoille.

Kun selonteon aikajänne ulottuu vuoteen 2050, on selvää, että se ei voi olla kovin yksityiskohtainen, vaan määrätyllä tavalla yleispiirteinen, jotta ne tavoitteenasetannat eivät välittömästi ja heti vanhenisi. Meidän on äärimmäisen vaikea arvioida tarkasti tilannetta niin kauaksi. Mutta on hyvä, että — kun metsäala kaiken kaikkineen on ala, joka vaatii poikkeuksellista pitkäjänteisyyttä — myös pohdimme asioita pitkälle tulevaisuuteen.

Selontekomenettelystä voisi yhden terveisen tähän alkuun sanoa, ja se on se, että toivomus tietysti näin valiokunnan kannalta olisi, että selonteot saataisiin mahdollisuuksien mukaan vaalikauden alkupuolella. Silloin niillä pystyttäisiin linjaamaan myös niitä käytännön lainsäädäntöhankkeita, joita me teemme.

Metsäala on tällä vaalikaudella, niin kuin viime vaalikaudellakin, saanut merkittävät lainsäädäntöuudistuksensa, ja siksi tämä selonteko tulee nyt sitten näiden lainsäädäntöhankkeiden jälkeen. Looginen järjestys tietenkin olisi ehkä parempi toisinpäin. Mutta olemme tässä kohdin ja teemme tulevaisuustyötä metsäalalla.

Herra puhemies! Tämän maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön metsäpoliittisesta selonteosta voisi jakaa kolmeen eri osioon. Ensinnäkin, metsien merkitys Suomelle niin taloudellisesti kuin aineettomastikin. Metsien tarjoamat mahdollisuudet ja metsäalan tarjoamat mahdollisuudet. Ja kolmanneksi, tavoitteet ja toimenpiteet, miten hyödynnämme metsiämme entistä tehokkaammin, vaikuttavammin ja kestävästi.

Puhemies! Maamme kansantaloudelle metsäteollisuuden tuotannon arvo oli vuonna 2013 noin 19 miljardia euroa. Se työllistää suoraan yhteensä 42 000 ihmistä ja epäsuorasti vielä paljon tätäkin enemmän. Näiden työpaikkojen merkitys on aluetaloudessa erittäin suuri. Tavaravientimme arvosta noin 20 prosenttia on metsäteollisuuden tuotteita, ja nettovientituloistamme metsäteollisuus merkitsee kolmannesta. Myös energian tuotannossa, kotimaisen uusiutuvan energian tuotannossa metsäala ja metsäteollisuus on täysin ratkaisevassa asemassa. Suomen uusiutuvasta energiasta kaksi kolmasosaa tulee metsätaloudesta, metsäteollisuudesta.

Metsiemme vuotuinen runkopuun kasvu on 104 miljoonaa kuutiometriä. Jos se muutetaan sekunneiksi, joka sekunti muodostuu uutta puuta Suomessa jokaisena päivänä vuoden aikana 3 kuutiometriä, ja se on valtava määrä. Markkinahakkuut vaihtelevat vuosittain 50—55 miljoonan kuutiometrin tasolla. Tämän lisäksi metsästä korjataan vielä energiapuuta. Elikkä nuo mahdollisuudet tätäkin kautta ovat meillä valtaisan isot.

Valiokunta korostaa sitä, että ainespuun hakkuita voitaisiin merkittävästi ja helpostikin kasvattaa, ja kestävästi kasvattaa, 15—20 miljoonaa kuutiometriä vuositasolla ja kolminkertaistaa metsähakkeen käyttö energiaksi. Elikkä siinä on se potentiaali, joka meidän kannattaa hyödyntää. Metsät ovat uusiutuva luonnonvara, ja puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata uusiutumattomia polttoaineita, uusiutumattomia materiaaleja ja totta kai vaikuttaa merkittävällä tavalla meidän vaihtotaseeseemme, kauppataseeseemme ja sitä kautta koko talouteemme ja hyvinvointiimme.

Puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen metsäalasta 13 prosenttia on suojeltua ja/tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia. Suojelualueiden lisäksi lukuun sisältyvät muun muassa metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Tiukasti suojeltuja metsiä on 9 prosenttia, mikä on kansainvälisesti myöskin suuri osuus. Valiokunta keskusteluissaan painotti sitä, että metsien suojelussa painopisteen siirtäminen suojelun määrästä suojelun laatuun on oleellisen tärkeä asia.

Metsät ovat myös ekologisen kestävyyden kannalta oleellinen asia. Hiilen sidonnan ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohella ja sen tueksi puun tuotanto on oleellisen tärkeä asia. Uusiutuvat luonnonvarat ovat vahvuus, jota on kyettävä hyödyntämään nykyistä enemmän ja paremmin, ja luodaan täten uusia kestävän kasvun lähteitä. Biotalouden avulla pyritään löytämään uusia ratkaisumalleja, jotka vähentävät riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ehkäisevät ekosysteemien köyhtymistä sekä edistävät talouskehitystä ja luovat uusia työpaikkoja. Biotalouteen siirtyminen on maailmassa jollakin aikataululla väistämätöntä ja välttämätöntä. Valiokunta korostaa sen lisäksi, että biotalous edistää myös Suomen huoltovarmuutta. Vihreään kasvuun liittyy paljon myöskin työllisyysodotuksia, jotka Suomen on mahdollista hyödyntää koko tästä biotaloudesta. Suomen metsävarat ja metsiin perustuva elinkeinotoiminta ovat biotalouden perusta. Puun käytön lisääntymisen tulee olla tavoiteltavaa. Suomen tulee olla kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketoiminnoille.

Puhemies! Metsäpoliittisen päätöksenteon pitää olla strategisella ja käytännön tasolla yhtenäistä, ja sen pitää olla johdonmukaista. Eli meillä täytyy olla politiikka, jossa kaikki politiikkalohkot vetävät asiassa samaan suuntaan. Ei voi olla niin, että osa ministeriöistä, osa hallinnosta, on eri linjoilla toistensa kanssa. Tässä metsäpoliittinen selonteko toimii aivan erinomaisena välineenä, jotta koko meidän hallintokoneistomme, meidän päätöksentekokoneistomme, hyödyntää sitä yhtenäisesti ja samalla linjalla.

Puhemies! Talousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että muun muassa puun energiakäytön suurimmiksi esteiksi saattavat muodostua erilaiset säädöshankkeet, joita valmistellaan sekä EU:ssa että kansainvälisellä tasolla. Vireillä on useita hankkeita: on ILUC, on LULUCF, kiinteän bioenergian kestävyyskriteerit ja mahdolliset muutokset nollapäästöolettamaan. Nämä kaikki voivat aiheuttaa muutoksia siihen, miten metsien käyttömahdollisuuksia pystytään laajentamaan. Valiokunta pitää välttämättömänä Suomen metsäalan kannalta, että tulevaisuudessa panostetaan entistä enemmän ja nykyistä voimakkaammin ja määrätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaisuuteen vaikuttamisessa EU:hun ja kansainväliseen tahoon metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa ja metsien monipuolisen käytön turvaamisessa.

Valiokunta korostaa myös sitä, että eri toimijoiden, käytännön toimijoiden, näkökulmasta metsäpolitiikan ennustettavuus on yksi kaikkein keskeisimpiä asioita. Muun muassa innovaatioiden, kalliiden ja pitkävaikutteisten tuotannollisten investointien edistämisessä pitkäjänteisyys, ennakoitavuus ja vakaus ovat oleellisen tärkeitä asioita. Yksi metsäteollisuuden investointien vakauden perusta on se, että teollisuudella on varmuus raaka-aineen saannista. Tällä hetkellähän metsämarkkinat toimivat varsin hyvin, ja tuota markkinoiden toimivuutta pitää myöskin poliittisin tavoin kaikella tavalla edistää. Se ei saa ai- heuttaa sitä, että politiikalla poukkoillaan, mikä vaikuttaa välittömästi meidän toimintaympäristömme vakauteen.

Puhemies! Metsäalan kilpailukykyä tulee parantaa myös puun ja metsien käyttöä edistävillä logistiikkaratkaisuilla. Hyvä tieverkko on puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys. Kaikkien kuljetusväylien ja terminaalien palvelukykyä on parannettava puuraaka-aineen käytön ja muiden metsiin perustuvien elinkeinojen toiminnan tehostamiseksi. Sama koskee myöskin tietoliikenneyhteyksiä, ne ovat nykyaikaisessa metsätaloudessa, metsäteollisuudessa ja metsäpalveluissa kaiken elinehto.

Puhemies! Valiokunta korostaa aivan erityisesti sitä, että jotta me pystymme entisestään kasvattamaan meidän metsävarojamme, metsien hoitoon, uudistamiseen, ajantasaisiin hakkuisiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Meillä on liian paljon huonokuntoisia taimikoita ja rästejä hakkuissa. Politiikalla pitää kannustaa metsänomistajia tekemään näitä niin, että met-sien tila paranee, metsien kasvu entisestään paranee, ja tuo 104 miljoonan kuutiometrin vuosittainen kasvu saadaan edelleenkin siitä nousemaan. Elikkä valiokunta haluaa voimakkaasti painottaa sitä, että metsien ajanmukaisen, ajantasaisen ja hyvän hoidon pitää olla kaiken lähtökohtana.

Puhemies! Meillä oleellisen tärkeä asia on myöskin se, mitä me teemme puupohjaisen energiakäytön osalta. Sen vuoksi on tärkeää, että me energiapolitiikalla myöskin huolehdimme kilpailukyvystä. Pitkäjänteisellä energiapolitiikalla tulee lisätä kotimaisen puun energiakäyttöä ja biopolttoaineiden, raaka-aineiden, korvaavuutta fossiilisista ja tuontiraaka-aineista. Tällä me parannamme sekä huoltovarmuuttamme että mainittua vaihtotasettamme ja luomme merkittäviä alueellisia vaikutuksia. Suomella ei siis ole varaa jättää metsiämme hyödyntämättä ja käyttämättä. (Vasemmalta: Tuntuu olevan!) Metsävaroillamme voimme kasvattaa hyvinvointiamme kestävällä tavalla.

Puhemies! Valiokunta esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi metsäselonteon pohjalta kuutta eri lausumaa, jotka liittyvät äsken kuvaamiini asioihin.

Ensimmäiseksi, maamme luontaisia edellytyksiä ja metsäalan osaamista nykyistäkin tehokkaammin hyödyntämällä vahvistetaan maamme asemaa maailman johtavana metsämaana.

Toiseksi, maamme metsät kattavalla kestävällä hoidolla ja hyödyntämisellä mahdollistetaan puun käytön lisääminen ja edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumista ehkäisten ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia. Metsien hoidon ja käytön tulee olla hyväksyttävää ja tavoiteltavaa.

Kolmanneksi, metsien monipuoliseen käyttöön perustuvaa aktiivista yrittäjyyttä edistetään muun muassa helpottamalla sukupolvenvaihdosten toteuttamista sekä edistämällä yhteismetsien muodostumista, joilla toimenpiteillä samalla ehkäistään metsälöiden pirstoutumista.

Neljänneksi, metsäalan kilpailukykyä lisäämällä luodaan edellytykset alan uusille investoinneille ja puunkäytön lisäämiselle.

Viidenneksi, metsäalan uudistumisen ja monipuolistamisen tueksi vahvistetaan monitieteellistä tutkimusta.

Ja kuudenneksi, panostetaan nykyistä voimakkaammin ja määrätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön varmistamiseksi. — Kiitoksia.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäsektoriin liittyvä tutkimus on Suomessa ollut aika lailla huippuluokkaa läpi aikojen. Huippuluokan tutkimusta on tehty myös pienissä yksiköissä, esimerkiksi Metlan Sallan ja Kolarin toimipisteissä, jotka nyt ajetaan alas. Miten on, ministeri Koskinen, oletteko huolestunut siitä, että valtion tuottavuusohjelman vaikutus tutkimuksen alueellisuuteen ja monipuolisuuteen vaarantaa yleisemminkin metsäsektorin tutkimuksen Suomessa?

Tutkimuksella on sen lisäksi kiinteät yhtymäkohdat myöskin alueelliseen koulutukseen. Olen erittäin huolestunut siitä, kuinka metsäsektori pystyy kilpailemaan laadukkaista opiskelijoista tulevina aikoina. Mitkä ministeri näkee päällimmäisinä toimenpiteinä, jotta tämä metsäsektorin kiinnostavuus nuorten keskuudessa turvattaisiin?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on tarpeellinen ja varmaan ihan oikeaan aikaan ulos tullut, mutta nyt yhteiskunnassa tarvittaisiin selkeästi myös muuta kuin tekstiä, pitäisi saada konkreettisia päätöksiä alan eteenpäinviemiseen. Pientä orastusta on näkyvissä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että viimeaikaisissa päätöksissä, joita hallitus on tehnyt, ympäristöministeriö on niskan päällä niissä ratkaisuissa, joita metsäsektorilla on tehty. Näyttää siltä, että suojeluun löytyy aina lisää rahaa kymmeniä miljoonia mutta sitten, jos tarvittaisiin teitten kunnostukseen, jotka ovat välttämättömiä metsäsektorin näkökulmasta, sanotaan, että rahaa ei löydykään. Eli kyllähän tässä on selkeää vastakkainasettelua, ja minä en oikein tätä ymmärrä.

Minusta äärettömän tärkeätä tässä on, että on nostettu tämä puutuoteteollisuuden rooli. Kaikki tiedämme sen, että siellä on tulevaisuutta ja siihen jos mihin pitäisi panostaa. On tärkeätä, että tutkimuksen ja tuotekehityksen resurssit myös tällä alalla pidetään vahvasti esillä.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoisemmassa Suomessa on koettu takaiskuja Suomen metsätaloudessa viime aikoina. Muun muassa Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen ja muut alasajot ovat synnyttäneet sinne potentiaalia siihen, että on sellupuuta, mitä tulisi metsien ensiharvennuksista ja muista, ja nyt tämä kaavailtu uusi sellutehdas tulee suhteellisen Etelä-Suomeen kumminkin, jos ajatellaan, että Oulu on keskellä Suomea tuossa pystysuunnassa ja suuret metsävarat ovat siinä Oulun pohjoispuolella aina sinne Lappiin saakka. Onko ministerillä näkemyksiä, miten nyt saadaan niitä käyttöön? Onko ratahankkeita tai tiestön parannushankkeita, jotka auttavat puukuljetuksia, raaka-ainekuljetuksia näille etelämpään tuleville tehtaille?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä metsäpoliittinen selonteko tulee nyt oikeaan aikaan. Metsäteollisuus elää nyt uutta nousukautta, ja näyttää siltä, että investointejakin, uusia investointeja, Suomeen saadaan.

Kiinnittäisin myöskin huomiota noihin suojelumetsiin. Suomessa suojeltua metsää on suhteellisen paljon ja tiukasti suojeltuakin, kuten valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaassa esittelypuheenvuorossaan totesi, on lähes 10 prosenttia metsätalousmaasta. Tietojeni mukaan ympäristöministeriön hallussa on yli 6 000 hehtaaria pelkästään täällä Etelä-Suomessa niin sanottuja vaihtomaita, jotka ovat tulleet valtion haltuun eri tavoin, perintöjen ja muun kautta, mutta näitä vaihtomaita ei saada liikkeelle mitenkään. Edes metsätaloustarkoitukseen niitä ei käytetä. Miten on, ministeri Koskinen, saadaanko tähän jotain korjausta aikaan? Näyttää siltä, että ne 6 000 hehtaaria metsätalousmaata (Puhemies koputtaa) elävät nyt omaa elämäänsä eivätkä ole metsätalouskäytössä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on 49 sellu- ja paperitehdasta ja yli 240 puutuotealan yritystä eri puolilla Suomea. Metsäteollisuus ei ole iltaruskon ala, vaan se on kansallinen asia, ja on siksi hämmästyttävää, että ensimmäisen kerran eduskunnan aikana nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin (Pertti Hemmilä: Hyvä!) sosialidemokraattienkin vaatimuksesta metsäpoliittinen selonteko. Suomi on rakennettu pitkälti metsätalouden ja metsäkansallisvarallisuuden varaan. Ensimmäisen kerran keskustellaan tästä asiasta selonteon muodossa. Jo on aikakin.

Tältä osin kuitenkin on huomattava, että enemmän pitäisi kiinnittää huomiota myöskin puuraaka-aineen saatavuuteen, metsänhoidolliseen metsäpolitiikkaan. Teollisuus- ja jalostavat yritykset eivät investoi, jollei ole takeita puun saatavuudesta. Ei voisi uskoa, että tällä maalla, jolla on vakava työttömyystilanne ja joka on talousvaikeuksissa, on varaa hukata kansallisvarallisuutta. Kolmannesta Etelä-Suomen metsistä ei löydy, se on hukassa. Metsän omistus ja uudistaminen eivät ole myöskään käsissä. Näihin pitää kiinnittää nyt huomiota.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tekisi tietysti mieli sanoa, että olinhan siellä minäkin, mutta enpäs sanokaan.

Edustaja Rajamäki toi hyviä asioita esille. Minun mielestäni tärkeätä olisi nyt se, että jos ja kun todella meillä on 30 prosenttia etelän metsistä niin sanotusti hukan teillä, niin mihinkä toimiin olisi ryhdyttävä, että tämä aukko voitaisiin paikata niin, että nämä metsät olisivat joko mahdollisina suojelukohteina käytettävinä tai niin, että ne tulisivat metsäteollisuuden tarpeisiin. Hoitamaton metsälö on kaikkein huonointa tälle kansantaloudelle. Meidän on pakko luoda joku järjestelmä, että metsänomistajat tiedostavat omistavansa metsää. Yhtään hukattua metsähehtaaria ei saisi Suomessa olla.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että metsien suojelussa määrää tärkeämpi on laatu. Olen tästä asiasta hieman toista mieltä. Metso-ohjelmalla pyritään suojelemaan luonnonarvoiltaan monipuolisia ja elinympäristöltään arvokkaita metsiä. Vapaaehtoisuuteen perustuvan Metso-ohjelman suosio ei kuitenkaan vielä riitä, vaan Etelä-Suomen metsien pinta-alaosuus ja pirstaleisuus vaarantaa metsien monimuotoisuuden. Ainoastaan 2 prosenttia, 2 prosenttia, Etelä-Suomen metsistä on suojeltu, ja mielestäni tätä suojelun tason kunnianhimoa pitää nostaa. Kysynkin ministeriltä: millä keinoin voimme vielä vahvistaa metsien monimuotoisuutta eteläisessä Suomessa?

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Det är en viktig redogörelse och det är viktigt att vi har en långsiktig politik när det gäller vår viktigaste naturresurs skogen. Jag är glad över att man här konstaterar att grunden för allting är ett lönsamt skogsbruk. Det ska vara lönsamt att idka skogsbruk och det ska också vara lönsamt att investera i skogen och i skogsbruket.

Herra puhemies! Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että metsäpolitiikasta tulee päättää kansallisesti, mikä on aivan oikein. Samalla kuitenkin todetaan, että EU ja kansainvälinen ympäristölainsäädäntö ja sen lisääntyvä määrä on keskeinen metsäalaan vaikuttava tekijä. Todetaan myös, että puun energiakäytön suurimmaksi esteeksi saattavat muodostua erilaiset säädöshankkeet, joita valmistellaan sekä EU:ssa että kansainvälisellä tasolla. Kun tiedämme, miten tärkeä tai kuinka iso potentiaali biotaloudessa on, kysyisin ministeriltä: miten Suomi voi edistää tätä, että Suomen asemaa ja Suomen metsien tär-keys ymmärretään ja otetaan huomioon näissä asioissa? — Kiitos.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia valiokunnalle ja valiokunnan puheenjohtajalle hyvästä esittelystä ja hyvästä mietinnöstä. Jos joissakin asioissa, niin metsäpuolella Suomi on globaalisti suurvalta, merkittävä toimija. Metsät ovat meille sellainen resurssi, joista pitää pitää todella hyvää huolta, niin kun täällä on todettu, koska sitä kautta syntyy meille uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia.

Mutta ongelmana on se, että tällä hetkellä esimerkiksi bioenergiassa se turpeen veron korotus ja sen myötä syntynyt suuri kivihiilimäärän käyttö ovat johtaneet siihen, että ei ole halukkuutta investoida, koska ei tiedetä, mitä on tulevaisuus. Euroopan unionissa ovat tietyt asiat auki. Sekin vaikeuttaa sitä.

Nyt kysyisinkin ministeriltä, mitä konkreettista ollaan tekemässä, että me saisimme tämän bioenergiapuolen todellisuudessa liikkeelle niin, että teollisuus olisi valmis siihen investoimaan. Silloin näiden olosuhteiden pitää olla selvemmät, kuin ne ovat tällä hetkellä. Myöskin EU:sta pitää tulla selkeästi päätöksiä, joilla sitä uusiutuvan käyttöä ja velvoitteita maakohtaisesti lisätään. Durbanin päätökset ovat asia, joihin varmasti törmätään jatkossa. Siellähän tieteellinen hiilinielu muuttui päästöksi.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomelle metsät ovat olleet merkittävä työllistäjä, ja me tarvitsemme todellakin työtä. Työ on sosiaaliturvaa. Se on turvaa perheelle, ja se on eläketurvaa, ja metsästä meillä on mahdollista saada työtä. Metsän lahoamaan jättäminen liiaksi on myös mielestäni suorastaan synti.

Edustaja Hemmilä otti aivan asiallisesti todellakin esiin tämän suojellun pinta-alan. Suomessa on tiukasti suojeltua metsäpinta-alaa todella paljon Eurooppaan verrattuna ja ylipäätään suojeltua metsää. Ymmärtääkseni lahoaminenkin on hidasta palamista ja vapauttaa tuota hiiltä. Mikä on ministerin näkemys siitä, voidaanko Suomessa lähteä purkamaan tätä tiukan suojelun tasoa ja näin ollen vapauttaa Pohjois-Suomessa — missä metsä, puu on hyvälaatuista — metsää metsäta-louskäyttöön ja ylipäätään muuttaa tätä prosenttilukua Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen suojeltujen metsien osalta?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä metsää riittää Suomessa tulevaisuudessa monenlaiseen käyttöön. Kansallisesti on kuitenkin välttämätöntä luoda edellytykset kannattavalle metsätalouden harjoittamiselle. Esimerkiksi hallituksen tekemä yhteisöveron alennus osoittaa jo nyt, että veropolitiikalla on merkitystä sille, saammeko metsäalan investointeja Suomeen. Nyt on pää saatu auki, ja jatkoa seuraa.

Veropolitiikkaan liittyy myös selonteon lähetekeskustelussa opposition, erityisesti keskustan, esittämä perusteeton väite, että kokoomus olisi ajamassa kehysriihessä metsätilamaksua metsänomistajille. Ilmoitimme selkeän kielteisen näkemyksemme jo tuossa keskustelussa, mutta ei mennyt perille. Päätöksiä tehtäessä kehysriihessä kokoomus puolusti kuitenkin lupauksensa mukaisesti metsänomistajia, ja lopputulos on hyvä. Jankutus on nyt toivottavasti ohi. Teot puhuvat puolestaan.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen metsätalous on asettunut pääsääntöisesti sosiaalisesti kestävälle pohjalle, vaikka juuri metsätalous elää vahvaa murroskautta. Sosiaalinen metsäpolitiikka käsittelee muun muassa metsäalan työllisyyteen, yrittäjyyteen, metsien kulttuuri- ja monikäyttöön ja virkistysarvoihin liittyviä asioita. Kysynkin ministeriltä, mitä mieltä hän on nyt tästä, kun hyvin monessa uudistuksessa on puhuttu luonnonsuojelualueista, kansallispuistojen perustamisesta, niin siinä yhteydessä hyvin perinteinen virkistysmuoto unohdetaan ja pyritään heittämään kokonaan syrjään, elikkä metsästys. Tämä on ihan varmaan vanhimpia, retkeilyn jälkeen, virkistysmuotoja, ja tällä hetkellä kumminkin meillä on ihan merkittävästi ihmisiä, jotka haluavat tätä harrastaa. Mikä on kantanne tähän asiaan?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metsätalous toimii pitkälti kumipyörien päällä. Puu ei kulje kannolta tehtaiden rattaisiin, jos ei se jossakin vaiheessa kumipyörien päällä käy. Pyöriäkseen kumipyörät vaativat kuljettajan ja kuljettajalta tietysti ajo-oikeuden.

Julkisuudessa on ollut tietoja, että ajo-oikeuden hankkiminen elikkä ajokortti tällaiselle raskaalle ajoneuvoyhdistelmälle on tavattoman kallis. Ja mitä kalliimmaksi ajo-oikeuden hankkiminen tulee, sitä vähemmän se nuoria kiinnostaa, ja siitähän seuraa se, että meillä on kuljettajapula.

Kysynkin ministeriltä: onko ministeriöiden välillä käyty keskustelua siitä, että tätä ajo-oikeu-den määrää tai hintaa voitaisiin jollain tavalla laskea, jotta yhä useammat nuoret hankkisivat myöskin tällaisen raskaan ajoneuvoyhdistelmän kuljettamiseen oikeuttavan kortin, ja sitä kautta me turvaisimme kotimaisia kuljettajia tähän tärkeään tehtävään?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Selonteko on hyvä tarina, ja tarina elääkseen tarvitsee tietynlaisia konkreettisia tekoja, jotta metsien saavutettavuus ja met-sien terveydentila voidaan ylläpitää.

Saavutettavuudella tarkoitan sitä, että se kehys, joka on eduskunnan käsiteltävänä, ei varmista sitä, että puuhuolto kaikkina vuodenaikoina, vuorokaudenaikoina toimii niin, että viimeisestäkin metsäpalstasta voidaan se puuerä kuljettaa sinne lähimmälle tehtaalle.

Terveydentilan ylläpitäminen, esimerkiksi kirjanpainajatuhot, tarkoittaa sitä, että metsät jatkossakin tarvitsevat kirvestä. Ja että se kirves siellä metsässä toimii, se edellyttää, että meillä on sellainen rahoituslaki, joka varmistaa erilaisten toimenpiteiden mahdollisuuden.

Eli saavutettavuus ja metsien terveydentila on se, joka houkuttelee investointeja.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että Suomen metsien tulevaisuutta pitkässä juoksussa pohditaan.

Mutta kun täällä on yritetty viritellä sellaista tunnelmaa, että meillä on liikaa suojeltua metsää, niin totean, että todellakin Etelä-Suomessa on vain alle 2 prosenttia suojeltua, alle 2 prosenttia. Ja yhdessä sovittu järjestelmä, Metso-ohjelma, laahaa jäljessä. Ei ole saatu riittävästi rahoitusta Metso-ohjelman toteuttamiseen, ja se merkitsee sitä, että alkuperäinen aikataulu on jouduttu purkamaan ja sitä rukkaamaan.

Olisi erittäin tärkeätä, että samassa yhteydessä, kun nyt metsätaloudelle tulee uusia mahdollisuuksia, biotaloutta ja muuta, myöskin turvataan sitten yhdessä sovitut tavoitteet Metso-ohjelman osalta, ettei niitä lähdetä vesittämään. Pitää olla jonkunlainen hygienia myöskin tässä asiassa.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että eduskunta keskustelee metsäalasta tämän selonteon pohjalta, ja toivon, että ministeri antaa maa- ja metsätalousvaliokunnassa laatimallemme mietinnölle sen ansaitseman arvon.

Vielä jokin aika sitten luultiin, että metsäala on auringonlaskun ala, mutta päinvastoin me olemme nyt uudistuvan metsätalouden ovella. Siitä kertovat nämä uudet investointisuunnitelmat, joita julkisuudessa on esitelty.

Mutta metsätalous, metsäala tarvitsee kasvaakseen ja kukoistaakseen metsät, joita hoidetaan kestävästi. Puuhuolto täytyy turvata. Sitä varten meillä on kestävän metsätalouden rahoituslaki, niin sanottu Kemera-laki, joka nyt on tällä hetkellä työn alla.

Työlajeja priorisoidaan ja työtehtäviä uudistetaan. Kysyisin ministeriltä: millä lailla näitä työtehtäviä on tarkoitus priorisoida, ja tullaanko tässä priorisoinnissa ottamaan huomioon myös pohjoisen Suomen erityisolot, tullaanko alueellisesti tarkastelemaan?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on suurtyöttömyys, niin kuin viime viikolla välikysymyskeskustelussa täällä todettiin.

Valiokuntakuulemisessa todettiin myös se, että metsäenergialla on suuret kasvumahdollisuudet. Se voitaisiin noin kolminkertaistaa. Valiokunnan kannanotossa todetaan, että puupolttoainetta käytettiin vuonna 2012 yhteensä 92 terawattituntia, mikä on 24 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta.

Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä sitä, että nyt kun juhannuksen jälkeen maahan saadaan uusi hallitus ja uusi hallitusohjelma, niin aiotteko te nyt myötävaikuttaa näissä hallitusohjelmaneuvotteluissa siihen, että nämä selonteossa esille nostetut kasvualat ja erityisesti tämä energiakäyttö tulisi pontevasti esille.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsä ja uusiutuva energia on maaseudun tulevaisuus, johon lukeutuu myös turve, vaikka vihreät toisella tavalla sen ymmärtävätkin. Suomessa riittää lääniä niin vesi- kuin aurinkovoimaloillekin. Myös metsät tuottavat haketta enemmän kuin pystymme hyödyntämään. Energiatehokkuus ja investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat keskeisiä tapoja edistää ilmasto- ja ympäristöalan liikevaihtoa, vientiä ja työllisyyttä.

Kuitenkaan nykyinen hallitus ei pidä huolta siitä, että esimerkiksi hakeraaka-aineet saataisiin korjattua metsistä pois. Tiet ovat niin huonossa kunnossa, että oikein hävettää, ja rahoitusta niiden korjaamiseksi on pienennetty vuosi vuodelta, niin myös tällä hallituskaudella. Miksi hallitus ei mahdollista riittävästi esimerkiksi hakepuun ja turpeen saantia tuotantolaitoksiin, vaan pistää kiviä rattaisiin vuosi toisensa jälkeen?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kantavana teemana ja ajatuksena itse selonteossa ja varsinaisessa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa on se, miten metsävaroja pyrittäisiin nykyistä enemmän hyödyntämään, (Kari Rajamäki: Juuri näin!) ja se on se avainasia.

Täällä puhutaan siitä, että metsäalan osaamista pitää edelleen kehittää. Aika vähän on puhuttu sukupolvenvaihdosten helpottamisesta, joka tänne on myöskin kirjattu. Tämä metsäomistuksen pirstaloituminen on yksi selvä este sille, että meillä ei ole osa metsävaroista järkevän käytön piirissä. Ne eivät ajaudu tehtaille, mutta eivät ajaudu myöskään suojelun piiriin.

Ja sitten tietysti on myöskin tärkeää, että ylipäätään luodaan uusille investoinneille mahdollisuuksia. On hienoa, että nyt esimerkiksi tämä Äänekosken hanke on lähtenyt liikkeelle. On Varkaudessa, on muuallakin tapahtumassa. Näiden osalta tämä puuhuollon varmistaminen on kyllä ihan ykkösasia. Kysyisinkin, onko nyt tarve sellaiselle erityiselle puuhuollon turvaamispaketille, jolla teitä parannetaan. (Kari Rajamäki: Kyllä on!)

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä omassa avauspuheenvuorossaan totesi sen, mikä on äärimmäisen tärkeä asia: metsiä pitää hoitaa, jotta niiden omaisuusarvo omistajille kasvaa. Tällä hetkellä, kun itse mielellään liikun metsässä ja katson sitä, niin siellä on muun muassa isonjaon aikaisia pieniä pirstaleisia alueita, joita ei ole hoidettu yhtään. Käytännössä ne eivät tule hoitamattomina koskaan tuottamaan yhtään mitään yhteiskunnalle sen puuhuollon osalta, jonka Satonen äsken nosti tuossa esille ja joka on myöskin tärkeä asia.

Ja sitten tämä omistajuus on sellaista osin perittyä omistajuutta, ja ei osata käytännössä itse hoitaa niitä metsiä. Kysynkin arvoisalta ministeriltä, kun sitä neuvontaa ja opastusta tarvitaan ja meillä on metsälaki sekä metsänhoitoyhdistyslaki pieni hetki sitten uudistettu, että onko tällä hetkellä näkyvissä se, että näistä instansseista jonkun toimesta sitä opastusta näille, sanotaan nyt kaupunkilaismetsänomistajille, sitten pystytään myöskin tarpeeksi antamaan.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä maassa alkaa tänä päivänä olla jo jonkunlainen kohtuullinen käsitys siitä, minkälaiset mahdollisuudet on metsiin perustuvalla biotaloudella, mutta tietysti aika paljon valitettavasti on tässä menneenä vuosikymmenenä hukattu. Tähän tutkimukseen ja tuotekehitykseen ei riittävästi ole panostettu, ja voi sanoa, että erityisen huolimaton tässä on kyllä ollut itse metsäteollisuus. Eli siihen tuotekehitykseen ei ole panostettu, eikä kieltämättä tässä poliittisessa päätöksenteossakaan ole hirvittävän suurta ymmärrystä ollut. No, viime vaalikaudella aloitettiin hyvin laaja panostaminen, ja eteenpäin ollaan menty.

Mutta, ministeri, myös tutkimuksen huoli näyttää olevan se, että meillä on massiiviset mahdollisuudet, mutta vastaavasti tähän tutkimukseen, tuotekehitykseen ei riitä kuitenkaan taloudellisia resursseja. Miten on: jotta me todella pääsisimme tässä tutkimuksessa, tuotekehityksessä, sitä kautta koko metsätalouden yritystoiminnassa eteenpäin, pitäisikö meidän kuitenkin tehdä vielä tällainen aivan kvanttihyppy siinä, miten me rahoitamme entistä enemmän tätä metsäsektorin tutkimusta ja tuotekehitystä.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsät ovat Suomen vihreää kultaa, ja siitä syystä on erittäin hyvä, että täällä käydään tämä selonteko tällä hetkellä keskustelussa.

Tietysti metsäteollisuudessa tapahtui välivaihe, jolloin ei kehitetty tuotteita, ja meillä oli tyhjiö. Mutta nyt tämä biotalouden puoli on lähtenyt hyvään vauhtiin, ja tätä on edelleen kehitettävä ja tänne annettava panostuksia. Näin syntyy maakuntiin töitä ja toimintaa.

Mutta niin kuin täällä on useampi edustaja todennut, hallitus on kuitenkin vähän ristiriitaisesti tehnyt toimenpiteitä, jotka taas vaikuttavat siihen, että kun näitä raaka-ainevaroja kerätään sieltä, niin muun muassa alemmalle tieverkolle on määrärahoja koko ajan supistettu. Tähän tarvittaisiin niitä uusia panostuksia, että raaka-aine kulkisi kunnolla ja saataisiin eteenpäin näitä asioita.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joskus kauan sitten oli tällainen tunnuslause, että "puulla parempiin päiviin". "Puulla parempiin päiviin" — se sointuukin jo erittäin kauniisti ja on kyllä hyvä otsikko tälle kokonaisuudelle, mutta samalla sitten meidän kyllä pitää mennä itseemme. Jos ei metsäteollisuus ole hoitanut asioita riittävän hyvin eivätkä siihen liittyvät yhtiöt eikä hallitus, niin ei myöskään eduskunta, kun on tullut metsäasioita esille.

Tämä on lähetetty kahteen valiokuntaan: talousvaliokuntaan ja ympäristövaliokuntaan. Mutta tämä liittyy verotukseen eli valtiovarainvaliokuntaan, tämä kuuluu liikenteeseen, liikennevaliokuntaan, tämä kuuluu koulutukseen eli sivistysvaliokuntaan ja työllisyyteen eli työ- ja tasa-arvovaliokuntaan. Eli ei eduskunnassakaan ole osoitettu laajempaa mielenkiintoa siihen, vaikka nämä puheet ovat erittäin hyviä niin kuin nytkin.

Tässä mielessä tähän asiaan pitäisi entistä enemmän kiinnittää huomiota, ja me Suomessa, pohjoisessa — ja Venäjä — oikeastaan muodostamme maailman merkittävän metsäalueen. Mutta sen pitäisi näkyä paremmin Suomen toiminnassa myös Euroopan unionissa, kuten täällä esimerkiksi edustaja Anttila totesi.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsämme ovat aiempaa pirstaloituneempia. Niistä jo 25 prosenttia on kaupunkilaisten omistuksessa, ja perintöjen kautta tällaisia uusia toisen tai kolmannen polven metsänomistajia tulee koko ajan lisää. Pidän myönteisenä sitä, että ministeri Koskisen johdolla metsäpoliittinen selonteko on nyt tehty ja siinä on pyritty tasapainoon metsän monimuotoisuuden ja suojelun näkökulmasta mutta myös met-sien taloudellisen hyödyntämisen näkökulmasta. Tällaiset hoitamattomat metsät eivät itse asiassa palvele kumpaakaan tavoitetta, ja olisi äärimmäisen tärkeää, että löytäisimme keinoja, millä nämä pienet metsäpalstat saataisiin tulevaisuudessa aiempaa paremmin hyödynnettyä.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä myös sitä, että tässä on vahvasti otettu esille biotalouden asema ja sen mahdollisuudet tulevaisuudessa metsien hyödyntämisessä. Kyllä tästä päästään hyvin etenemään metsien monimuotoisuuden säilyttämisen näkökulmasta mutta ennen muuta suomalaisen voimavaran, vihreän kullan, hyödyntämisessä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä puheenvuorosta. Koetan keskittyä näihin muutamiin isompiin asioihin, mitä on näissä puheenvuoroissa tähän mennessä noussut esille.

Mutta heti alkuun kiitokset valiokunnalle hyvästä selonteosta ja selonteon käsittelystä. Kun katsoo noita teidän lausumianne ja yhteenvetoanne, niin täytyy sanoa, että hyvin olette minun mielestäni löytäneet sieltä ne olennaisimmat asiat tulevaisuutta silmällä pitäen. Ja tietysti on aika mielenkiintoinen tehtävä miettiä, miltä se metsäsektori Suomessa näyttää vuonna 2050 tai mikä on se polku, mitä pitkin sinne kuljetaan. 35 vuotta eteenpäin näyttää pitkältä ajalta, mutta jos miettii 35 vuotta taaksepäin, niin se tuntuu kauhean lyhyeltä ajalta. Mutta tulevaisuuteen pitää kurkistaa.

Niin kuin selonteossakin, lähdetään siitä liikkeelle, että yksi keskeinen asia, mikä näissä linjauksissa on, on se, että Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuville liiketoiminnoille, eli siitähän sen pitää lähteä. Kun täällä on nyt puhuttu siitä, liittyen nyt sitten vaikka logistiikkaan, minkänäköisiä ratkaisuja siinä pitää tehdä, liittyen vaikka koulutukseen tai tutkimukseen tai veroratkaisuihin tai alan houkuttelevuuteen tai muihin vastaaviin asioihin, niin ne kaikki kietoutuvat tavallaan tähän yhteen tavoitteeseen: millä tavalla Suomi on kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuvalle liiketoiminnalle. (Sirkka-Liisa Anttila: Pitää hoitaa!) Eli meillä on monia mahdollisuuksia, mutta se tietysti vaatii hyvää yhteistyötä koko sektorin osalta. Valtio luo tietyt puitteet, mutta sitten tarvitaan yksityistä yritystoimintaa ja tarvitaan myös aktiivisia metsänomistajia.

Liikennepoliittinen selonteko oli täällä vissiin noin pari vuotta sitten, siinä linjattiin tiettyjä liikenneratkaisuja niillä rahoilla, mitä oli käytettävissä. Siellä yhtenä esimerkkinä oli muun muassa puuterminaalit. Niitä varmaan lähdetään toteuttamaan. Ja kun nyt tietysti aika näyttää, millä tavalla nämä ilmoitetut investoinnit — tai mitä mahdollisesti muuta tulee sitten — vaikuttavat myös tähän logistiikkaan, niin totta kai niitä pitää arvioida myös sitä taustaa vasten. Eli varmaan lähitulevaisuudessa pitää uudestaan katsoa se, mitkä hankkeet ovat tärkeimpiä, kiireellisimpiä, tarvitaanko esimerkiksi jonnekin päin lisää teitä vai parempaa kuntoa teille tai mahdollisesti rataratkaisuja tai mitä onkaan. Tämä kuitenkin nimenomaan tähtää siihen aikaikkunaan, vuoteen 2050, jos mietitään, minkätyyppisiä investointeja tarvitaan.

Toinen asia, mistä oltiin huolissaan — ja huoli on tietysti yhteinen — liittyy siihen, millä tavalla metsiä hoidetaan ja mitä siellä sitten voisi tehdä paremmin. No, tietysti lainsäädäntö on juuri hiljattain uudistettu ajatellen metsänhoitoyhdistyksiä, ja myös tällä hetkellä on hyvät mahdollisuudet yksityisillä palveluntarjoajilla myös metsäalalla. Eli kun metsissä on paljon tekemätöntä työtä, niin luulisi, että olisi myös niitä yrittäjiä ja niitä tahoja, jotka haluavat ottaa yhteyttä erilaisiin metsänomistajiin ja tarjota näille omia palveluitaan. Paljon on eteenpäin menty, kun seuraa ilmoittelua vaikka lehdissä tai radiomainontaa tai muuta vastaavaa. Näkyy olevan niin, voi sanoa, että niin pienemmistä kuin isommistakin yrityksistä on otettu yhteyttä ja lähdetty liikkeelle tekemään tätä työtä. Ja siinähän tarvitaan myös koko ketjua, kun mietitään, minkätyyppisiä palveluita voidaan tarjota, miten hyödyntää uutta, modernia tekniikkaa, miten lisätä sähköisiä palveluita ja niin edelleen. Mutta on niitä toisenlaisiakin tarinoita: kyllä voi kuitenkin sanoa, että valtaosa metsäkaupoistakin edelleen lähtee liikkeelle siitä, että se metsänomistaja itse on aktiivinen eikä se, joka puuta ostaa. Ainakin omia kokemuksia tästä kyllä riittää vaikka kuinka paljon. Eli tarvitaan aktiivista otetta kaikilta metsäalan toimijoilta. Uskon, että tämä uudistettu lainsäädäntö antaa siihen kyllä erittäin hyvät mahdollisuudet — on vain kysymys siitä, että tehdään töitä.

Sitten, puhemies, liittyen tutkimukseen ja ehkä vähän tuohon kansainväliseen vaikuttamiseenkin. On ilman muuta tärkeää, että meidän pitää olla aktiivisia kansainvälisillä kentillä, ei pelkästään EU-tasolla vaan laajemminkin. Kun Suomea pidetään maailmalla hyvänä metsämaana, metsätalousmaana, sellaisena että meillä on paljon annettavaa ja näytettävää muille ja myös myytävää palvelua muille, niin tämähän meidän pitää hyödyntää ja kertoa, että me olemme eturivissä ja voimme tarjota erilaisia palveluita muuallekin, elikkä olemme, voi sanoa, niin kuin esimerkkimaa näissä asioissa.

Tutkimuksen osalta: Uusi luonnonvarakeskus aloittaa ensi vuoden alussa. Sen tietysti pitää löytää paikkansa tällä luonnonvara-alalla nopeasti ja sillä tavalla, että se pystyy hyödyntämään niitä resursseja, mitä tällä hetkellä on, mutta myös löytämään sitten mahdollisesti uusia resursseja, millä tehdä sentyyppistä tutkimusta, mitä ala nimenomaan tarvitsee. Ja sitten aikanaan tietysti tämä keskus miettii itse, missä se toimii sillä tavalla, että se parhaiten täyttää nämä tehtävät.

Puhemies! Lopuksi näistä suojelualueista: Tietysti tässä keskustelussa aina heitellään niitä lukuja, prosenttilukuja tai hehtaareita, mutta tosiasia on nyt kuitenkin se, että esimerkiksi tiukasti suojelluista alueista koko Euroopan unionin alueella puolet on Suomessa. Eli kaikista EU-maissa tiukasti suojelluista alueista puolet on Suomessa, yhdessä maassa. Se on aika huikea luku, ja ei voi sanoa, että ainakaan olisi mitään hävettävää. Jos puhutaan 2 prosentin alueesta Etelä-Suomessa, niin se tarkoittaa tiukasti suojeltuja alueita, ja myös tietyssä rajoitetussa käytössä olevia alueita on Etelä-Suomessa erittäin paljon, liittyen vaikka kuntien tai kaupunkien kaavoituksiin tai muihin vastaaviin. Että kyllä tätä suojeltua alaa on nyt ihan kohtuullisen paljon.

Puhemies! Jos lopettaisi tähän tämän suojelukeskustelun. Kyllä minun mielestäni olennaista on se, että laatu on tärkeintä eikä määrä. On vanhanaikaista suojelua suojella hehtaareita; pitää suojella siellä, missä jotain suojeltavaa on. Kai se on se lähtökohta tässä suojelussakin.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pitkälti samaa mieltä ministerin kanssa koko hänen puheenvuorostaan. Sen sijaan en oikein tiedä, mikä kokoomuksen linja näissä metsäkysymyksissä on: Onko se suojelun osalta ministerin linja, vai onko se Salolaisen linja? Onko veropolitiikassa Sankelon linja vai verojaoston puheenjohtajan Katajan linja? Onko siinä, kannattaako metsäteollisuuteen investoida, se linja Eestilän linja, jonka mielestä teollisuusinvestoinnit olivat utopiaa, vai onko siinä se linja, mitä Sankelo tänään täällä edusti, että on ihan hyvä, että metsäteollisuuteen investoidaan?

Yksi asia, minkä haluaisin nostaa, on metsien monimuotoisuus. Me tänä päivänä ajattelemme usein, että monimuotoisuus on yhtä suuri kuin laho puu. Kanadasta tiedämme, että siellä kirjanpainajaa vastaava vuorimäntykovakuoriainen on tuhonnut pitkälti metsiä. (Puhemies koputtaa) Mielestäni monimuotoisuus pitäisi nähdä Suomessa jonain muuna kuin lahopuuna, ettei kirjanpainaja 50 vuoden sisällä tuhoa puitamme.

Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtio on sijoittanut Suomen metsiin yli 100 vuotta, ja sen johdosta meillä kasvaa tällä hetkellä, niin kuin Leppä totesi, 100 miljoonaa kuutiota vuodessa puuta. Mutta nyt maaseudulta ovat ihmiset muuttaneet tuonne kaupunkeihin, taikka heidät on tämä politiikka sinne ajanut, ja metsänmyyjistä on tullut passiivisia. Millä saadaan nämä passiiviset metsänomistajat liikkeelle? Onko siihen joku porkkana, keppi, että saadaan metsäteollisuuden puuhuolto toimimaan?

Minulla olisi esimerkki tähän verotukseen: Eikö ole tämmöistä mietitty, että metsänomistajalla on esimerkiksi rahasto, mihinkä hän laittaa myydystä puusta saamansa rahat, ja hän vasta sitten maksaa veroa niistä, kun nostaa sieltä rahastosta sen rahan pois? (Puhemies koputtaa) Elikkä sillä tavalla saataisiin tämä puuhuolto toimimaan ainakin sen osalta. Eihän se lahottaminen ketään hyödytä, (Puhemies koputtaa) vaan se kasvaisi siellä korkoa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäteollisuuden isot investoinnit Äänekoskelle, Varkauteen ja Kouvolaan korostavat hyvän metsänhoidon merkitystä, ja minusta sen pitääkin näin mennä, että kun meillä hoidetaan hyvin metsiä, me nostamme sieltä silloin järkevästi puunsaantia ja teollisuus kyllä vastaa sitten tähän haasteeseen investoimalla. Silloin, kun nämä ovat balanssissa, minun mielestäni se linja on hyvä.

Kysyisin ministeriltä kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee taimikonhoitorästejä ja ensiharvennusrästejä. En tiedä niitten todellista lukumäärää, mutta arvioisin niiden olevan noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Onko tämä Kemera-uudistus nyt yksi ratkaisu siihen, että tätä ongelmaa saadaan pienennettyä? Vähän siihen liittyen myös: eihän Kemera vain lisää byrokratiaa ja jäykkyyttä vaan menee mieluummin helpottavaan ja yksinkertaisempaan suuntaan?

Toinen kysymys koskee vielä koulutuspolitiikkaa, sillä tämän selonteon mukaan meidän pitäisi ammatillista koulutusta metsäalalla nostaa jopa 20 prosenttia. Siellä on metsäkoneenkuljettajia, sitten on näitten puuautojen kuljettajat. Mitä ministeri luulee, toteutuuko tämä?

Suna Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metsäalan ammattilaisista itse nostaisin myöskin yhden tärkeän näkökulman liittyen metsurin ammattitutkintoon. Mielestäni metsurin ammattitutkintoon tulee liittää mittauspätevyys. En usko, että muutos olisi keneltäkään pois, mikäli sallittaisiin kone- ja tehdasmittauksen lisäksi myös metsurin tekemä mittaus.

Tämän yksityiskohdan korjaaminen takaisi metsureille EU:n sosiaalisten perusoikeuksien mukaisesti mahdollisuuden ammatillaan hankkia täysimääräinen toimeentulo ilman sertifioimattoman puun myynnistä nyt aiheutunutta myyntihinnan arvonalennusta. Tämä olisi mielestäni johdonmukaista ja laaja-alaista vaikuttamista EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön varmistamiseksi.

Arvoisa ministeri, onko tälle asialle jotain tehtävissä? Monissa paikoissa metsurien pätevyys säästäisi metsäpohjaa koneilta. Onko tämä tilanne tunnistettu?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talouden ja erityisesti vientiteollisuuden kasvun näkymät ovat olleet viime aikoina kovin vaisut. Teollisuustuotantomme on suorastaan romahtanut verrattuna useimpiin eurooppalaisiin kilpailijamaihin. Tässä tilanteessa uusien kasvualojen löytäminen on enemmän kuin tarpeen. Vanha mutta uusiutumisen kautta erittäin potentiaalinen kasvuala on Suomen metsäteollisuus, mutta uusiutuminen vaatii panostuksia tutkimukseen ja kehittämiseen.

Kysyisin ministeriltä: katsotteko, että panostukset metsäsektoria tukevaan tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja huippuosaajien koulutukseen ovat tarkoituksenmukaisella tasolla ja oikein suunnattuja?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täälläkin on puhuttu puun saatavuudesta. Silloin meillä on oikeastaan kaksi käsitettä, kun saatavuudesta puhutaan, että mistä puhutaan: Toisaalta puhutaan siitä, kuinka teollisuus saa puuta. Ja toinen ajatus tietysti on siinä, kuinka ylipäänsä metsästä saadaan se puu pois. Silloin puhutaan infrasta.

Kun puhutaan teollisuuden puunsaannin turvaamisesta, siinä on erilaisia ratkaisuja. Tässä edustaja Hakkarainenkin heitti yhden ratkaisun, mutta tämäntyyppinen, mitä sosialidemokraatit on esittänyt, ja muutama kokoomuslainenkin, tästä metsätilamaksusta, käytännöllisesti kat-soen kiinteistövero, on minun mielestäni pakottamista puukauppoihin. Tämäntyyppinen toiminta ei ole mielestäni järkevää, vaan pitäisi pyrkiä siihen, että markkinatalous kyllä hoitaa asiat.

Tähän toiseen asiaan, että kuinka puu saadaan: Olin Pihtiputaalla tässä pari viikkoa sitten, ja siellä tämmöisestä hiekkatiestä, joka on valmistettu käsin joskus 50—60-luvulla, (Puhemies koputtaa) nousevat kannot tällä hetkellä tien läpi. Ne ovat huonommassa kunnossa kuin mitä silloin aikoinaan, ja hallitus kun leikkaa 100 miljoonaa tiemäärärahoista, (Puhemies koputtaa) niin se ei ainakaan edistä sitä, että me saisimme jossain vaiheessa puuta sinne tehtaalle. — Kiitos, puhemies.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Metsäalan tavoitteiden ja toimenpiteiden johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Muutama esimerkki epäjohdonmukaisuuksista.

Kansallisen metsäohjelman osalta ministeriön oma paperi viime budjettikäsittelyssä osoitti sen, että Kansallisen metsäohjelman tavoitteita ei nykyisillä toimenpiteillä saavuteta.

Toinen asia on tämä moneen kertaan esille tullut tiestön kunto. Sekin sanotaan, että logistiikan pitää olla kunnossa, ja se kuitenkin koko ajan rapautuu.

Kolmas asia on se, että kannustetaan suurempiin kokonaisuuksiin, hakkuiden yhdistämisiin ja suurempiin metsätiloihin, mikä on ihan oikein, sitten toisaalta rangaistaan siitä, jos tehdään isompia metsäkauppoja — vero on niistä korkeampi.

Eli epäjohdonmukaisuuksia löytyy joka puolelta. Siihen kun vielä lisätään se, että ympäristöhallinnon toimenpiteet metsäalaa kohtaan ovat kyllä olleet kaikkea muuta kuin johdonmukaisia sen ison tavoitteen, puun kestävän lisäkäytön, osalta. Mitä nyt aiotaan hallituksessa tehdä tällä loppukaudella, ja kiinnitetäänkö tähän huomiota minihallitusneuvotteluissa, että johdonmukaisuutta saadaan alalle lisää?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Metsähallituksen hakkuumäärä on yli 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan merkitys on erityisen suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, mikä on ihan ymmärrettävää.

Se tiedetään näistä mietinnöistä ja lausunnoista, että hakkuupotentiaalia Suomessa on vaikka kuinka paljon. Puolet puusta jää ikään kuin metsään hyödyntämättä. Mutta Metsähallituksen osalta ollaan ilmeisesti saavuttamassa tai saavutettu yläraja. Ympäristövaliokunnassa kuulimme asiantuntijakuulemisessa, että Metsähallituksen hakkuita ei ole mahdollista enää lisätä nykyisestä ilman, että sosiaalinen kestävyys kärsii. Ja tällä sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan matkailua, matkailuelinkeinoa, yrittäjyyttä, virkistyskäyttöä.

Mikä on, ministeri Koskinen, teidän näkemyksenne siitä, että ovatko Metsähallituksen hakkuut vielä kestävällä tasolla ja onko niitä tarkoitus vielä nykyisestä lisätä?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se helmikuun päivä, jolloin tästä selonteosta käytiin lähetekeskustelua, oli oikeastaan varsin dramaattinen: ilmoittihan tuona päivänä Metsähallituksen pääjohtaja virkaerostaan. Ja en voi olla näkemättä yhteyttä näillä kahdella asialla enkä voi olla näkemättä yhteyttä myös sillä, että pääjohtajan ero ja kaavailut Metsähallituksen liiketoimintojen yhtiöittämisestä liittyisivät toisiinsa. Nythän on muotia puhua siitä, että laitetaan tase töihin. Kysyisin ministeriltä: missä vaiheessa tämä hanke — johon me perussuomalaiset suhtaudumme äärimmäisen kriittisesti — Metsähallituksen liiketoimintojen yhtiöittämisestä, metsäomaisuuden siirtämisestä osakeyhtiölle, on menossa?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä metsäpoliittinen selonteko on hyvä asiakirja kaiken kaikkiaan. Mutta aivan oikein täällä on kiinnitetty huomio siihen, että jotta ne hyvät tavoitteet ja linjaukset toteutuvat, me tarvitsemme useita eri hallinnonaloja käsittävän konkreettisen ohjelman, toimenpideohjelman, jolla lähdetään sitten ihan oikeasti toteuttamaan tämän selonteon tavoitteita.

Mielestäni tulevan vaalin jälkeen perustettavan uuden hallituksen ohjelmaan — en usko nimittäin, että ennen sitä tapahtuu mitään — pitää saada luonnonvarojen hyödyntämisen esteitä purkavia toimenpiteitä ja toisaalta resurssipuolella niitä toimenpiteitä, joilla me pystymme nämä kasvavat uusiutuvat luonnonvarat nykyistä paremmin hyödyntämään, ja siinä infra on aivan oleellisessa asemassa.

On todella surullista, että hallituspuolueilla on tällainen asenneongelma yksityistierahoitusta kohtaan. Se on ajettu alle viidesosaan siitä, kun hallitus aloitti toimintansa — alle viidesosaan. Juuri tärkein suonisto, verkosto, jolla luonnonvaroja hyödynnetään, on näin huonon kohtelun aikaansaama, ja tämä on ensimmäisiä asioita, joka pitää muuttaa sitten, kun aikanaan vaalien jälkeen näitä asioita tarkastellaan.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Päivän tekstiin liittyen totean täältä pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen alkuperäisestä ohjelmasta kesäkuulta 2011 sivulta 65 ja 66 seuraavaa: "Puun hyödyntämisessä edistetään metsistä saatavan raaka-aineen käyttöä energiantuotannossa huomioiden kestävän kasvun rajat ja luonnon monimuotoisuus. Puun hyödyntämistä energiakäyttöön tuetaan erityisesti paikallisina ratkaisuina." Onko näin tehty ja toimittu, herra ministeri?

Toinen asia: Edustaja Hakkarainen on lähtenyt pois, mutta tässä hänen rahastointiesityksessään on kyse metsänmyyjän verotulojen järkevästä jaksottamisesta. Minusta tämä on hyvä. Oletteko te, herra ministeri, samaa mieltä Hakkaraisen ja minun kanssani?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me tarvitsemme teitä, me tarvitsemme kuljettajia, me tarvitsemme koulutusta, neuvontaa, kaikkea tätä, mitä täällä on puhuttu — uusia työntekijöitä metsäsektorille, siinä tarvitsemme varmasti myös jonkunlaista mielikuvakampanjaa, että tämä ei ole auringonlaskun ala, jotta nuoria varsinkin saamme tälle sektorille. Toisaalta Suomen metsäkeskuksen organisaatiomuutos saattaa ohentaa metsäalan neuvonnassa ja valvonnassa työskentelevien henkilöiden määrää esimerkiksi Etelä-Savossa. Me tiedämme, että nämä alueyksiköt lakkaavat ja tilalle tulee muutama palvelualue.

Kuten valiokunta toteaa, metsien kestävän hoidon ja käytön tulee olla sekä hyväksyttävää että tavoiteltavaa, ja tuosta metsien tuotosta on huolehdittava, niin kuin täälläkin on moneen kertaan jo sanottu. Minä toivon ja oletan, että tulevat mepit — sunnuntaina viimeiset äänet annetaan europarlamenttivaaleissa — ovat myös ymmärtäneet tämän asian Suomen näkökannalta, kuten sanoin.

Tässä yhteydessä toivon vielä, että Punkaharjun Metlan toimipaikkaa ei lakkauteta — kun ministeri viittasi näihin mahdollisiin toimipaikkaratkaisuihin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnä on todettava, että Suomen metsien maana pitäisi olla tämmöinen johtava metsäsektorin edelleennäyttäjä koko EU:ssa. Siihen kuuluu, niin kuin täällä on puhuttu, tuotekehittely ja sitten tämä jatkuva jalostusarvojen kehittäminen.

Mutta sitten täällä on puhuttu myös siitä, että mistä tämä puupula johtuu, että onko se niin, että kun nyt ovat kaupunkilaisille entistä enemmän siirtyneet nämä metsät, niin heillä ei välttämättä tälle tulolle itsestään ole enää tarvetta, vaan heille nämä muut arvot ovat tärkeämpiä. Sitten myös tämä pirstoutuneisuus.

Myös ministeri käytti puhetta, että kaikki liittyy kaikkeen ja että on logistiikkaterminaalit sun muut ja myös liikenne, niin mitenkä ministeri näkee, kun nyt varsinkin tätä raskasta puutavaraa kuljetetaan entistä enemmän taas pyörillä eikä raiteilla. On myös monen maakunnan suulla puhuttu, että pitäisi miettiä sitä liikenneyhteyttä Porista Haapamäelle, aina Imatralle ja Venäjälle saakka. Tämä on semmoinen tulevaisuuden liikennenäkymä. Onko teidän ministeriössänne pohdittu (Puhemies koputtaa) näitä liikennekuljetuksia yleensä, että millä niitä tuotetaan?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mietinnön kuusi pontta viittaavat niihin todella isoihin mahdollisuuksiin, joita metsäpolitiikassa ja metsäteollisuudessa ja biotaloudessa Suomen kannalta on. Käyttämällä kirvestä pidetään huolta siitä, että meillä jatkossakin on terveitä, kasvavia metsiä.

Nämä puheenvuoroni kysymykset suuntaan metsätuhoihin liittyen ministeri Koskiselle. Näistä olen aiemminkin häneltä kysynyt ja saanut ihan kohtalaisia vastauksia.

Ensinnäkin, onko niin, että tämä mäntyankeroinen, jota pitää pelätä oikein raskaasti, on edelleenkin pysyttäytynyt siellä Portugalin ja Espanjan rajamailla eikä ole levittäytynyt vielä sen ylemmäksi tai ulommaksi EU:n alueella?

Toisekseen, mikä on, herra ministeri, arvionne kirjanpainajan levinneisyydestä, sen vauhdista eteenpäin? Sehän jo ulottaa kaatavan vaikutuksensa Etelä-Kainuuseen. Siis Savokin on sen piirissä jo ihan kohtalaisen vaarallisella tavalla. Joko se on ulottunut Kainuuseen? Miltä näyttää tämä tilanne tämän kesän ja ilmastonmuutoksen valossa kirjanpainajien osalta?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämä kiinteistövero tai pinta-alaan perustuva vero on aikaisemmin ollut olemassa ja sitten siitä on luovuttu. Meillä on se esityksenä ollut yhä edelleen. Syynä tietenkin se, että puu liikkuisi. Mutta tässä kohtaa voisi myöskin toivoa, että valtiolle tulisi lisää verotuloja, hyvä toinen syy. Meillä on ollut malli, jossa se myös huomioitaisiin siinä kohtaa, kun sitä metsää myydään, jolloinka sitä palautusta tulisi takaisin ja hyvää siitä.

Mutta tänään on puhuttu siitä, onko mitään uutta tulossa ja tekeillä. Tänään on annettu lisätalousarvio, jossa Tekesille on 60 miljoonan lainavaltuudet, jotka suunnataan cleantechiin ja biotalouteen. Tämä, jos mikä, on juuri sitä uutta tekemistä niin, että tämä metsäsektori pääsee vauhtiin.

Esko Kiviranta /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse selonteossa ja myös tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että metsätaloutta ei verotuksessa kattavasti pidetä yritystoimintana. Erityisesti ongelma koskee perintö- ja lahjaverotusta.

Metsätaloutta jatkava ei saa perintö- ja lahjaveron huojennusta, vaikka kysymyksessä olisi erittäin laajakin metsätalouden harjoittaminen. Tämä on tullut jostain tuolta 35 vuoden takaa, kun nykyinen säännös, sen perusta, rakennettiin. Silloin 1970-luvun lopulla ajateltiin, että metsätalous on kaikissa olosuhteissa puhdasta sijoitustoimintaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus teki yrityksen korjata tämän asiaintilan, mutta syystä tai toisesta se jäi kesken. Minusta tähän olisi kyllä syytä tarttua ja pitää pelkän metsäta-louden jatkamista yritystoimintana. Myös yhteismetsien perintö- ja lahjavero kaipaisi selventämistä ja tarkentamista.

Vielä sanoisin sen, että Ruotsissa, joka on merkittävä kilpailijamaa, (Puhemies koputtaa) perintö- ja lahjaverotus on kokonaan poistettu, niin että tämä metsän perintö- ja lahjaveron huojennus on myös kilpailukysymys.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, arvoisa puhemies, että ensikertalaisiakin huomioidaan. — Metlan mukaan Suomen metsät kasvavat 30-luvulle tultaessa yli 110 miljoonaa kiintoa, kestävän hakkuun mahdollisuus yli 80 miljoonaa kuutiometriä. Tällä hetkellä markkinahakkuut ovat jonkun verran yli 50 miljoonan kuution, reilusti alle 60 miljoonaa.

Mitä yritän tällä sanoa? On valtava potentiaali sitä puuta, joka voitaisiin periaatteessa käyttää, aineellisesti hyödyntää, ilman että metsäluonto siitä kärsii. Tässä mielessä puhuminen puupulasta kuulostaa erittäin haasteelliselta. Nyt oikeastaan kysymys ministerille kuuluu: kun tässä on ihan hyviä toimia, tämmöisiä ohjelmallisia toimia, eri politiikkasektoreille, niin millä politiikkasektoreilla ministeri arvioisi, että voisi olla tietyllä rajallisella määrällä lisää julkista panostusta saatavissa, enemmän aikaa puun liikkeelle lähtemiseksi jalostukseen ja aineelliseen hyödyntämiseen.

Mitä tulee erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen, mitkä ovat mielestäni yksi tärkeä, niin vuonna 2004 suomalainen metsäteollisuus laittoi 0,24 prosenttia (Puhemies koputtaa) tutkimukseen ja kehitykseen, kun keskimäärin Suomessa teollisuus laittoi kymmenkertaisen määrän. Sen jälkeen on julkinen valta pannut paljon lisää. Miten ministeri arvioi, (Puhemies koputtaa) että mitä vielä voitaisiin tehdä?

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut laajalti esiin, että varsinkin Etelä-Suomessa on metsien käyttö vähäistä. Toisaalta on syytetty, että Etelä-Suomessa on vähän suojeltuja metsiä. Monesti sotaveteraanipolven ihmiset sodan jälkeen kaatoivat puut Etelä-Suomesta, ja ne on sitten istutettu uudestaan, ja ne ovat kasvaneet. Osa puista, mitkä on harvennettuja, suuremmat, on kasvanut ja päässyt ihan hyvänkokoisen tukkipuun ikään.

Mutta kantohintojen kehitys on EU-aikana ollut hyvin heikkoa, ja viime vuosina ne ovat jopa laskeneet, niin että ne, jotka ovat säästäneet metsiin, eivät koe saavansa siitä riittävää hyötyä. Tähän hintakysymykseen tässä keskustelussa ei ole oikeastaan kukaan uskaltanut puuttua. Jos kilpailutilanne markkinoilla paranee, että hintakin vähän paranee, niin eivätköhän ne puut lähde kulkemaan sieltä metsistä. Siinä mielessä kysyisinkin, ovatko näkymät parantuneet viime aikoina.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri täällä aivan oikein totesi, että tarvitaan kilpailukykyinen toimintaympäristö metsäsektorille. Se on ihan totta, mutta nyt kysymykseni kuuluu: mitä aiotaan tehdä? Omassa vastauspuheenvuorossani kritisoin nimenomaan tätä verotuksen tuomaa epävarmuutta ja väärää ohjausta, joka liittyy turpeen verotukseen. Sitten nämä kaikki, minkä EU:sta pitää jatkossa tulla, ovat auki. Mitä aiotaan tehdä, että tämä kilpailukykyinen toimintaympäristö tälle metsäsektorille saataisiin ja saataisiin niitä uusia työpaikkoja, jotka kerta kaikkiaan välttämättä tarvitaan?

Mutta varsinaisesti pyysin tämän vastauspuheenvuoron, kun ministeri puuttui luonnonvarakeskukseen ja totesi, että sen pitää löytää jatkossa oma paikkansa. Nyt vetoan teihin, ministeri. Minä tiedän jonkun verran niistä neuvotteluista, mitä on käynnissä. Siellä on nyt sitten ongelma se, että osa kolmesta tutkimuslaitoksesta, jotka nyt siihen yhdistetään, jo nyt hankkii rahoi-tusta muualta, eli MTT yli 40 prosenttia rahoituksestaan, metsäsektori, Metsäntutkimuslaitos, ei mitään ja sitten Riista ja kala noin 18 prosenttia. Nyt kun Metla ei millään suostu siihen, että senkin pitää jatkossa hankkia ulkopuolista rahoitusta, niin puuttukaa nyt, ministeri, siihen, ettei tämä hanke kaadu tähän. Se on vakavassa kriisissä tästä johtuen.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsäluonnon monimuotoisuudesta pitää tietysti huolehtia, Suomen hyväksymistä biodiversiteettisopimuksista täytyy pitää kiinni ja meidän on kannettava velvoitteemme luonnonsuojelusta.

Täällä on useaan otteeseen viitattu siihen, että Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 2 prosenttia. Mutta, arvoisa ministeri: Miten tähän kuvaan sopii se, että metsänkäyttöilmoitusten mukaan viimeiseen 30 vuoteen ei noin kolmasosassa meidän talousmetsistämme Etelä-Suomessa ole tehty mitään, ei risuakaan katkaistu? Mikä on se tosiasia luonnon monimuotoisuuden tilasta, ja kuinka se näkyy tilastoista, kun me keskustelemme luonnon monimuotoisuudesta? Siis tosiasiassa merkittävä osa meidän talousmetsistämme on tällä hetkellä käytännössä jo sellaisessa tilassa, jota voisi luonnehtia suojelutilaksi. Ministeri, miten me saamme tämän keskusteluun mukaan ja mikä on se kokonaiskuva?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mikä keskustelusta puuttuu, on metsien ekosysteemipalvelujen arvo. Metsät tuottavat näitä elintärkeitä tuotteita: pölytystä, happea, ravintoa, vedenkiertoa, hiilen sitomista ja myös kasvitautien tuhoja, joka on erittäin tärkeää ilmastonmuutokseen vastaamisessa. Nimittäin nämä tuholaiset lisääntyvät monesti siellä avohakkuiden reunamilla, ja tätä seikkaa harvoin nostetaan esille.

On valitettavaa, että metsien suojelu ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen jää liian usein, aivan liian usein, yhden puolueen harteille. En edelleenkään ymmärrä sitä, että sielläkin, missä metsien taloudellinen arvo on paljon vähäisempi kuin niiden suojelullinen arvo — esimerkiksi oman kaupunkini Sanginjoen metsässä — silti keskustapuolue systemaattisesti vastustaa metsien suojelua, systemaattisesti. Kyllä todellakin toivon, että myös teidän joukostanne, edustaja Kalmari, löytyisi edes yksi Salolainen, joka puolustaisi luonnon monimuotoisuutta.

Haluan nostaa vielä lopuksi esille sen suomalaisen erikoisuuden, jokamiehenoikeudet. Tämä on niin hieno asia maailmanlaajuisesti, että tästä saamme olla todella, todella ylpeitä.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Haapaselle voi aluksi todeta, että perussuomalaisilla on oma maaseutupoliittinen ohjelma, ja minä en näe mitenkään tässä, kun keskustellaan metsien talouskäytöstä ja luonnon monimuotoisuudesta, että meidän täytyy täällä pienessä Suomessa, pienessä eduskunnassamme, ruveta mitenkään merkittävään vastakkainasetteluun. Sitä ikävä kyllä tuntuu täällä salissa olevan. Ja vastakkain asettelevat itse itsensä kesken myöskin kokoomuslaiset ristiriitaisilla ajatuksillaan. En ymmärrä yhtään edustaja Salolaisen ajatusta siitä, että meidän tulee olla metsien suojelun johtava maa.

Mutta edustajat Kiviranta ja Anttila ottivat esiin merkittävät asiat ja seikat, joista keskusteltiin myös valiokunnassa, eli ne tekijät, mitä Ruotsissa tehdään paremmin kuin Suomessa metsäsektorilla, verotuksessa, metsätilojen rakenteessa, siis ylipäätään puuhuollon kannalta.

Eli millä tavalla aiotte tämän hyvän metsäpoliittisen selonteon kattavan katsauksen muodostaa hyväksi metsästrategiaksi?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta haluaa, että metsissä on monimuotoisuutta. Koko Metso-ohjelma lähti keskustan aloitteesta liikkeelle, ja se on hyväksi havaittu ohjelma.

Mutta itse otin puheenvuorossani esille nimenomaan sen, että usein ajattelemme, että monimuotoisuus on sama asia kuin laho puu. Minusta se on vaarallista, koska meillä myrskytuhojen seurauksena on metsissä lahopuuta enemmän kuin koskaan Suomen historiassa on ollut. Mielestäni ongelma on nimenomaan se, että siellä on paljon puuta, joka pitäisi korjata pois. Mutta sitä ei joko ole huomattu, kun siellä osassa metsistä ei ole käyty ollenkaan, tai sitten se on kannattamatonta, ja siksi ei ole korjattu, vaikka itse asiassa vähän velvollisuus se olisi korjata.

On erittäin suuri vaara, kun meillä on siellä lahopuuta, joka on hyvä olosuhde erilaisille kovakuoriaisille ja tuhohyönteisille, että meilläkin pikkuhiljaa ilmaston lämmetessä rupeaa havumetsävyöhykkeen reuna (Puhemies koputtaa) nousemaan. Mielestäni meidän kannattaisi puhua siitä, mitä Kanadassa on tapahtunut.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa ihan oikein, että yritysten ja korkeakoulujen sekä tutkimuslaitosten paljon, paljon tiiviimmällä yhteistyöllä pystytään luomaan uusia kilpailukykyisiä palveluja sekä erilaisia tuoteratkaisuja, ja nimenomaan, että siellä on kohteena ja tavoitteena vientimarkkinat. Tämän metsäbiotalouden liiketoiminnan ja tuotteiden ja palveluiden kaupallistamiseen sekä erityisesti kokeilu-hankkeisiin tarvitaan lisää rotia.

Liiketoimintaosaamisen lisäksi tulee kehittää ja lisätä myöskin panostuksia koetoiminnan kehittämiselle. Me tarvitsemme niitä joka tapauksessa Suomeen; Suomeen pitää luoda Euroopankin tasolla riittävän kokoluokan, tällaisia pilotointeja, demonstrointikeskittymiä. Arvoisa ministeri: onko tällaisia toimia menossa hallituksen toimesta?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monissa puheenvuoroissa on viitattu myöskin verotukseen metsän osalta ja samoissa puheenvuoroissa kannettu huolta puun saatavuudesta. Nyt kun monet metsät ja metsälöt ovat vanhojen iäkkäiden omista-jien hallussa, heillä ei välttämättä enää ole elämässään akuuttia rahan tarvetta eikä ole tarvetta silloin myöskään myydä sitä puuta. Jos metsät luovutettaisiin nuoremmille omistajille — ja nuoremmilla monta kertaa rahantarve on suurempi, perustetaan perheitä, rakennetaan taloja, koteja ja muuta — niin olisi myöskin motivaatiota myydä sitä metsää. Mutta monilla luovutuksen esteenä on nimenomaan tämä korkea perintö- ja lahjavero. Onko hallituksen keskuudessa pohdittu sitä, että jos lievennettäisiin perintö- ja lahjaveroa, niin tätä kautta vauhditettaisiin näitä tilojen siirtymisiä nuoremmille, ja sitä kautta myöskin sitten vauhditettaisiin ehkä puun kiertoa tuonne teollisuuden rattaisiin, ja sitä kautta saataisiin sitten näitä lievennettyjä veroeuroja takaisin yhteiskuntaan?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta tämän metsäsektorin investoinneissa, muun muassa uusissa investoinneissa, päästään eteenpäin, tarvitaan tietysti monia asioita. Tarvitaan myös varmuutta siitä, että puun saatavuus jollakin tavalla turvataan.

Minulla on jotenkin tässä tämän selonteon käsittelyn yhteydessä tullut myös se käsitys, että aivan riittävästi ei ymmärretä sitä, että toimiva metsänhoitoyhdistyskenttä on ollut monella tavalla tae sille, että sitä puuta on ollut riittävästi teollisuuden käytössä. Minä uskoisin, että tämä sama tulee myös jatkumaan tulevaisuudessa, eli me tarvitsemme toimivaa metsänhoitoyhdistyskenttää. Ehkä viestini tässä on se, että ainakaan poliittisesti me emme saa tehdä mitään sellaista, joka tätä metsänhoitoyhdistyksen kentän toimivuutta heikentää.

Mutta ihan lyhyesti, puhemies, tähän monimuotoisuuskeskusteluun. Minä en oikein osaa siihen todeta mitään muuta, mutta haluan siteerata entistä presidentti Paasikiveä, joka kuvasi tätä yhteiskunnan kehitystä (Puhemies koputtaa) sillä tavalla, että niin kauan kuin metsistä kuuluu kirveen ääniä, on kansakunnalla toivoa.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kalmarin puheenvuorossa, edellisessä, moni kokoomusedustaja sai kunniamainintoja, kiitos siitä. Kokoomuksen linja näkyy esimerkiksi lopputuloksessa, mikä liittyy tähän metsätilamaksukeskusteluun. Kehysriihen tulos sen kertoo.

Sitten edustaja Hongisto puhui, jälleen kerran, asiaa sillä tavalla, että metsänomistajien ikääntyminen ja tilojen pirstaloituminen on kyllä haaste aktiiviselle metsätaloudelle, ja tarvitaan sukupolvenvaihdoksia, kuolinpesien toimivuutta ja yhteismetsien kehittämistä. Tämä kokonaisuus on kyllä kokoomukselle erittäin tärkeä asia.

Kannattaa myös muistaa se, että kaupunkilaismetsänomistus on mahdollisuus, ei uhka. Meidän on kyllä huolehdittava siitä, että riittävät metsäpalvelut, se osaaminen, mitä metsien käyttöön liittyy, on helposti kaupunkilaismetsänomistajan tavoitettavissa. Tästä käytettiin jo aikaisempiakin puheenvuoroja. Niin se vain on, että pitäisi saada lisättyä tietoisuutta oman metsän merkityksestä koko kansantaloudelle. (Puhemies koputtaa) Ja se on se juju.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun lopuksi muutama näkemys, mitä olen koettanut vetää vähän paksummalla tussilla. Syy on se, että tietysti tässä mietitään metsäpoliittista selontekoa ja vuotta 2050 ja mitä mennään, niin siinä mielessä ei ehkä ihan kaikkiin pieniin yksityiskohtiin kannata tässä yhteydessä vastata. Vastaan sitten jossain toisessa yhteydessä.

Mutta näitä muutamia asioita, mitkä haluan tässä nostaa esille:

Ensimmäinen asia on se, minkä edustaja Kääriäinen otti esille, mikä on minusta erittäin olennainen ja tärkeä asia, kun mietitään pitkälle tulevaisuuteen, että mitä mahdollisia vaaroja meillä on olemassa sille, että erilaiset tuholaiset lisääntyvät tai leviävät eri tavalla kuin aiemmin. Tuleeko niitä sitten lisääntyneen kaupan myötä kuljetuslaatikoissa tai matkalaisten mukana tai millä tavalla tämmöisiä voi kulkeutua Suomeenkin? Tai onko sitten niin, että kun joitakin tänne leviää ja sitten vakiintuu, niin sitten ne sitä kautta myös leviävät Suomessakin yhä useammille paikoille? Ja kyllähän taisi hiljattain olla joku Metsäntutkimuslaitoksen tutkimus, missä kirjanpainajien tuhot oli arvioitu metsänomistajille useammaksi miljoonaksi euroksi vuositasolla. Jos vauhti menee tällä tavalla eteenpäin, se lasku lisääntyy, ja se jo tietysti pitää ottaa vakavasti.

Toinen asia, mihin haluan ottaa muutaman sanan, liittyy tähän keskusteluun verotuksesta. Tässä selonteossakin puhutaan yrittäjämäisemmästä metsätaloudesta. Sen voi jokainen ymmärtää vähän millä tavalla haluaa. Mutta ehkä viesti on se, että onko meillä jotakin sentyyppistä asiaa, mitä pitäisi vähän laajemmin miettiä verotuksen osalta: Onko meidän vähennysjärjestelmä oikeanlainen — se, miltä osin nyt ylipäätään voidaan vähennyksiä metsissä tehdä? Pitäisikö olla jonkintyyppistä varausjärjestelmää tai pitäisikö sitä nykyisestään kehittää? Pitäisikö meillä olla joitakin selkeitä veroporkkanoita tai vaihtoehtoja siihen, jos halutaan muuttaa metsätilan rakennetta, siihen, jos ollaan sitä mieltä, että vähän suurempi yksikkökoko toisi paremman lopputuloksen? Vai onko sitten joku muu vaihtoehto, mikä päätyisi samaan lopputulokseen? Sen takia ei tässä selonteossakaan ole mitään yksittäisiä verotoimenpiteitä eikä niitä valiokuntakaan nosta esille, mutta noin yleisellä tasolla on mietitty vuosien aikana pitkään, mitä ne voisivat olla. Mutta tätä miettimistä on syytä kyllä jatkaa. Nämä ovat vähän semmoisia yli ajan tapahtuvia pohdintoja, että mikä vähän pidemmässä perspektiivissä olisi viisasta, jotta saataisiin aikaiseksi sentyyppistä kehitystä, mitä halutaan.

Samalla tavalla voi sanoa, että jos nyt oltaisiin oltu iloisia siitä, että on tullut ilmoituksia uusista investoinneista Suomeen, niin yhtenä syynä kyllä, monien muiden joukossa, taustalla on ollut myös se, että puukauppa on käynyt viimeisten vuosien aikana vakaasti ja hyvin. Markkinaosapuolet luottavat toisiinsa, ja jos tähän tilanteeseen tehtäisiin jotain erityistä veroporkkanaa tai verokeppiä, niin se olisi varma merkki kyllä siitä, että markkinat menisivät sekaisin — ainakin joksikin aikaa. Voi olla, että jälleen haettaisiin joku uusi tasapaino, mutta ainakin se vähäksi aikaa toisi epävarmuutta metsänomistajien keskuudessa, ja kun nyt näitä investointeja kerran on suunnitteilla, niin sentyyppistä riskiä ei kyllä Suomen pidä ottaa. Mennään tällä tavalla eteenpäin. Ainakin kun säännöllisesti tapaan puumarkkinaosapuolia, niin kyllä viesti on ollut selkeätä, että nyt ei auta tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä, koska se voi vaarantaa tämän markkinatasapainon.

Kolmas asia sitten liittyy tähän biotalouteen. Nyt on valtioneuvostokin hyväksynyt biotalousstrategian, ja uskon, että sen myötä ymmärretään tämän biotalouden merkitys Suomelle. Pitää myös muistaa se, että biotalous ei ole pelkkää metsää ja metsiin pohjautuvaa liiketoimintaa. Sillä on monia muitakin ulottuvuuksia. Mutta joka tapauksessa uskon, että tässä tälle sektorille myös tulevaisuudessa satsauksia tehdään, ovat ne nyt sitten minkätyyppisiä tahansa. Mutta koska se on meidän vahvuuksia, niin sitä vahvuutta meidän pitää pystyä hyödyntämään paremmin, kuin mitä tällä hetkellä tehdään.

Neljäntenä asiana sitten on se, että mitä tästä eteenpäin: Niin nyt sitten seuraavaa Kansallista metsäohjelmaa tietysti valmistellaan, mikä on sitten aikajänteeltään vähän lyhyemmällä sihdillä eli varmaan vuoteen 2025. Tietysti siihen Kansalliseen metsäohjelmaan pitää kirjata sitten niitä tärkeimpiä lähiajan tavoitteita ja myös sitten niitä keinoja, millä tavalla niihin tavoitteisiin päästään. Ja varmaan niihin liittyy sitten paljon se, mistä täällä aiemmin puhuttiin liittyen vaikka logistiikkaan tai infrastruktuuriin tai joihinkin muihin ratkaisuihin: ajatukset käytännön tutkimuksesta taikka koulutuksesta tai niin edelleen, eli mitkä ovat ne ensimmäiset toimenpiteet, mitä tehdään. Ja sitä valmistelua tietysti tuolla ministeriössä tehdään.

Ja, arvoisa puhemies, ehkä sitten lopuksi vastaus siihen kysymykseen, minkä edustaja Pekkarinen teki: mitä pitäisi tehdä, jotta asiat menisivät sillä tavalla kuin selonteossa toivotaan? Minun mielestäni siihen on olemassa yksi selkeä vastaus: se on se, että meidän pitää pystyä luomaan vakaa toimintaympäristö tälle alalle. Investoinnit jo suunnitellaan — ne ovat kuitenkin kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden päähän tähtääviä investointeja — ja jos meillä ei ole riittävää selvyyttä siitä, minkälaisessa toimintaympäristössä meillä teollisuus toimii, niin on varmaa, että tämmöisiä investointeja ei tehdä. Eli vakaa toimintaympäristö, ja se pitää monia asioita sisällään. — Kiitoksia.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Metsät ovat Suomen tärkein uusiutuva luonnonvara ja hyvinvoinnin lähde läpi koko Suomen, ja toivottavasti niin on jatkossakin. Ainakaan raaka-ainevaroista se ei jää kiinni. Siksi metsään liittyvän lainsäädännön, tutkimuksen ja koulutuksen soisi olevan pitkäjänteistä ja kaukokatseista. Suomen metsälait ovat olleet aikaansa edellä jo sata vuotta sitten ja metsäalan tutkimus on monelta osin kulkenut aivan kärjessä.

Valitettavasti viime vuodet ovat vieneet metsäalan kehitystä huonompaan suuntaan ja paljastaneet metsäsektorin haavoittuvuuden. Sinällään selonteon ajankohta on otollinen, vaikka sisällöstä voi olla montaa mieltä. Metsäsektorin keskeisyys, suhteellisen halpa energia ja kohtuullinen palkkataso tuudittivat metsäyhtiöt kylläisyyden tilaan. Kun olisi pitänyt ennakoida tulevaa ja kehittää uutta, tyydyttiin liikaa massatuotantoon ja helppoihin ratkaisuihin. Kun metsäsektorin ja globaalin talouden murros aiheutti kriisin, tehtiin osin paniikkiratkaisuja. Niihin kuului ilman muuta kannattavan Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen, kun Stora Enson piti kuitata Amerikan seikkailujen tappiot. Nyt tuo ratkaisu on tunnustettu isoksi virheeksi, mutta ei se paljon mieltä lämmitä. Taisipa eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta käydä ihastelemassa Kemijärven tehtaan kattiloita ihan Kanadassa asti.

Myös tutkimuksen osalta on tehty ratkaisuja, joita on vaikea ymmärtää. Esimerkiksi Metlan pohjoisten tutkimusasemien Kolarin ja Sallan alasajo on hyvin lyhytnäköistä puuhaa, eikä sille muuta selitystä ole kuin valtion tuottavuusohjelma, jolla ei tuottavuuden kanssa ole mitään tekemistä. Ei voi tehdä kenttätutkimusta ilman kenttäasemia eikä arktista voi ymmärtää, jos alueella ei ole arktiseen tutkimukseen keskittyviä tutkimusyksiköitä. Myös pienet yksiköt pystyvät kilpailemaan isompiensa kanssa niin taloudellisin mittarein kuin tutkimuksen laadussakin. Tutkimuksen yksioikoinen keskittäminen voi jopa laskea tutkimuksen tasoa ja kaventaa tutkimuksen alaa.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, kun metsäsektorin suurin yksittäinen toimija, Metsähallitus, on sivuutettu täysin selonteossa ja melkein myös mietinnössä. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tärkeämpi on Metsähallituksen rooli. Eikä selitykseksi riitä yksinomaan se, että lakia Metsähallituksesta ollaan uudistamassa ja piakkoin sen pitäisi tulla eduskuntaan. Samana päivänä kun selonteko oli lähetekeskustelussa, Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas ilmoitti erostaan. Keskeinen tekijä eropäätöksessä liittyi siihen, että Metsähallituksen metsätaloustoimintaa ollaan yhtiöittämässä ja osin virheellisin perustein.

Nyt kun pääjohtajavakanssi on haettavana, kiinnitin huomiota hakuilmoituksen muotoiluun. Vaikka tämä saattaa kuulostaa detaljilta, niin kuitenkin se on tärkeä asia ja tärkeä valinta. Hakuilmoituksessa ilmoitettiin, että tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää suomen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa, lisäksi tehtävässä tarvitaan englannin kielen taitoa. On hankala kuvitella kansainvälisempää tehtävää kuin on Metsähallituksen pääjohtajan työ, ja muotoilu keskeisestä kansainvälisen yhteistyön työkalusta, kielitaidosta, on tuo. Metsähallituksen pääjohtajan, niin kuin muidenkin metsäjohtajien, täytyy kyetä valvomaan kansallista etua niin Euroopan unionissa kuin muussakin kansainvälisessä yhteistyössä. Ei ole ihan mitätön asia se, kuka hallinnoi meidän kaikkien suomalaisten yhteistä maa-, metsä- ja vesiomaisuutta sekä niihin kiinteästi liittyviä ei-aineellisia oikeuksia.

Selonteossa olisi voitu aivan hyvin käydä läpi myös Metsähallituksen merkitys sekä keskeiset tavoitteet ja toimintaperiaatteet pidemmällä aikavälillä. Metsähallitus omistaa 26 prosenttia metsäpinta-alasta ja on tärkeä raaka-aineen toimittaja teollisuudelle.

Puuliitto on omassa lausunnossaan kiinnittänyt aivan oikein huomiota sosiaaliseen kestävyyteen ja yhteiskuntavastuuseen tai oikeastaan niiden puutteeseen. Peiliin katsomisen paikka on paitsi Metsähallituksessa, vielä enemmän metsäyhtiöissä. Metsäalan organisaatioissa ei viime vuosien aikana ole ollut mitään muuta varmaa kuin jatkuva epävarmuus. Henkilöstö, eli yritysten tärkein voimavara, on joutunut tässä myllerryksessä kantamaan sen raskaimman taakan.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! On pakko jatkaa siitä, mihinkä edustaja Mustajärvi päätti.

Metsähallituksen rooli on erittäin merkittävä. Se on sitä kansantaloudelle, se on puuhuoltovarmuudelle, sen metsät ovat kaiken kaikkiaan valtion omaa pääomaa, jota pitää tinkimättä pystyä puolustamaan. Ensinnäkin selonteossa olisi tarvinnut ottaa selkeämpi kanta siihen, mikä on Metsähallituksen rooli, ja tuoda se rohkeasti esille, niin että se myös mietintöön olisi pystytty saamaan painokkaammin esille. Onneksi erikseen pyytämällä asiantuntijat lausuivat siitä näkemyksensä, vaikka sitä alun alkaen ei tänne sisään ollutkaan kirjoitettu. Tärkeätä on, että meidän, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen, teollisuuden puuhuoltovarmuus taataan juuri Metsähallituksen omistamista metsistä.

Mietinnössä on nostettu tärkeitä asioita esille. Erityisesti on otettu rohkeasti kantaa — ei ehkä vielä kirjoitettu niin suorasanaisesti, mikä olisi ollut toivottavaa — siihen, että meillä niin sanotut hukatut ja laiskat metsät saataisiin käyttöön. On tärkeätä, että meillä olisi kattava rekisteri kaikista suomalaisista metsänomistajista, sillä en usko olevani kovinkaan väärässä siinä, että meillä on suuri joukko suomalaisia, jotka eivät edes tiedä omistavansa metsää. Onkin hyvä, että järjestelmiä koko ajan kehitetään niin, että meillä on kattava rekisteri, niin että myös sitten, sanotaanko niin, että suojelutoimenpiteinkin voidaan saada Etelä-Suomeenkin uusia suojelualueita. Mutta tärkeintä on, että metsiä hyötykäyttävät yritykset ja tahot ovat selvillä siitä, missä olisi potentiaalinen metsänmyyjä.

Me emme saa unohtaa sitä tosiseikkaa, että yhteismetsät ovat yksi hyvä, erityinen piirre suomalaisessa metsäpolitiikassa, ja sitä pitää edelleen kehittää niin, että houkuttimin pystytään muodostamaan yhteismetsiä. Tärkeätä on, että myös kuolinpesille tulisi tulevaisuudessa pystyä säätämään joko jonkinlainen porkkana taikka sitten jopa keppi, niin että metsät eivät jää hunningolle. Suomalainen metsätalous, niin biotalous kuin puurakentaminen ja kaikki puun hyödyntäminen, edellyttää sitä, että tiedostetaan, kuka omistaa metsät, ja että metsistä todella huolehditaan.

Arvoisa puhemies! Metsät ovat meidän valttimme. Toivotaan, että tässä selonteossa ja erityisesti mietinnössä nostetut kuusi asiaa linjaavat suomalaista tulevaisuuden metsäpolitiikkaa.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sekä asiantuntijakuuleminen että käsittely ja yhteinen mietintömme tästä selonteosta valiokunnassa oli hyvin yksimielinen ja eteenpäinkatsova ja rakentava, vaikka täällä istunnossa ja muissa eri yhteyksissä tuntuu, että esimerkiksi tuolla kokoomuksella on aika monensuuntaista ja osin ristiriitaistakin mielipidettä ollut niin suojelu- ja veroasioista kuin siitä asiasta, että onko metsätalous tulevaisuutta vai menneisyyttä.

Mutta, arvoisa puhemies, metsät tykkäävät, että niitä käytetään. Meidän valiokuntamme yksimielisesti linjasi sen, että ainespuun hakkuita voitaisiin kasvattaa 15—20 miljoonaa kuutiometriä vuositasolla ja jopa kolminkertaistaa metsähakkeen käyttö energiaksi. Keski-Suomen maakunta, sen metsäteollisuus, metsäsektori on käyttänyt tällä hetkellä 4 miljoonaa kuutiota kotimaista puuta ja 0,5 miljoonaa kuutiota Venäjältä tuotua puuta. Nyt Metsä Groupin investointi Äänekoskelle tuplaa tuon puunkäytön, kun yksin kuitupuun käytön määrä nousee sinne lähelle 5:tä miljoonaa kuutiota. Ja sen lisäksi tulee vielä tietenkin tukkipuu ja ohessa bioenergiaksi kelpaavaa puuta.

Tämä ei voi olla näkymättä siinä, että metsätiet eivät kanna, alempiasteiset tiet eivät kestä. Jo mitat ja massat -laki sai aikaan sen, että teiden kunto tulee rapistumaan entistä nopeammin. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, että tarvitsemme Keski-Suomeen kunnon päätieverkon, missä 300 rekkaa, jotka tuonne laitokseen tulevat sitten edestakaisin matkaamaan, pääsevät paremmin sinne Äänekoskelle. Mutta on aivan mahtavaa, että metsäteollisuus uskoo biotuotealaan. Sellunteko tänä päivänähän ei todellakaan ole bulkkia vaan siitä saadaan mitä moninaisimpia tuotteita, oheistuotteita ja aivan niche-tuotteita.

Arvoisa puhemies! Toinen infra-asia, minkä pitää sen rekan ohella pystyä liikkumaan, on bitti. Täällä edustaja Leppä nosti esille ansiokkaasti tietoverkkojen tärkeyttä. Jos tieto ei sinne metsäkoneen ohjaamoon liiku, ei liiku puukaan eteenpäin. Eli on ensiarvoisen tärkeää, että se tietoverkko, mitä maaseutu kaipaa, se laajakaista, turvataan. Se langaton yhteys sieltä mastoista ei voi toimia asiallisesti, jos perusinfra, laajakaistat eivät ole kunnossa.

Arvoisa puhemies! Vielä siihen asiaan, mitä meille EU-jäsenyydestä on seurannut. Yhä useammin EU vaikuttaa meidän metsäpolitiikkaamme ikään kuin keittiön kautta, ilmastopolitiikan kautta, ja nyt meillä on tulossa pienhiukkasiin kohdistuvaa säätelyä sieltä EU:sta seuraavana. Tarkoitusperät ovat varmasti hyviä. Ajatellaan, että kaupungit eivät savusumuistu, sinne ei tule smog-sumua, mutta kun tarkoitusperät on katsottu vain tällaisten suurten keskusten näkökulmasta, on aivan älytöntä, jos alamme säädellä puunpolttoa siten, että normaalit lämpölaitokset tai normaalit kattilat pienemmissä yksiköissä eivät oikeastaan millään ilveellä tällaiselle säätelyn tasolle sitten pääsisi. Siinä teemme ilmastolle todella ison karhunpalveluksen, sillä kuitenkin puu on huomattavasti kestävämpi energianlähde kuin monet fossiiliset polttoaineet. Siksikin toivoisin, että sinne EU:n päähän menee sitten sellaisia tervejärkisiä, maalais- ja kaupunkilaisjärkisiä, ihmisiä, jotka tämäntyyppistä säätelyä eivät halua lisää ja antavat meidän itse päättää metsäasioistamme niin, etteivät päätöksentekijöiksi tule ne maat, jotka ovat itse tuhonneet omat metsänsä jo satoja vuosia sitten.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli laajasti selontekoa valiokuntakäsittelyssään. Asiantuntijoina olivat paljolti samat henkilöt, tai ainakin tahot, jotka ovat olleet metsäpoliittisen selonteon laatimisessa mukana. Tässä istuntosalissa käytiin selonteon lähetekeskustelu, jo varsin perusteellinen keskustelu, ja voin todeta sen osalta, että kovin paljon uutta ei valiokuntakäsittelyssä enää tullut.

Selonteossa on esitetty kolme visioon pohjautuvaa päämäärää. Niistä on ehkä tärkein kilpailukykyinen toimintaympäristö metsiin perustuvalle liiketoiminnalle. Sitä tulee edelleen kehittää. Suomen kilpailukyky on ollut menneinä vuosikymmeninä hyvä. Viime vuosina kuitenkin lähinnä euron ja dollarin kurssierosta johtuen sekä yksittäisten yritysten kansainvälisistä seikkailuista johtuen kilpailukyky on heikentynyt. Tuotantoa on siirtynyt muihin maihin.

Liiketoiminnan kannalta puun saatavuus on ensiarvoisen tärkeää. Puukaupan on käytävä. Vain silloin teollisuus toimii. Toteutettu yhteisöveron alennus antoi myös osaltaan piristysruisketta metsäteollisuuden investointeihin, mutta nekään eivät olisi toteutuneet, ellei puukauppa toimisi.

Kilpailukykyisen liiketoiminnan yksi tärkeimmistä edellytyksistä on riittävien tutkimusmäärärahojen osoittaminen. Uudet puusta saatavat kuitupohjaiset tuotteet ovat hyviä vientituotteita perinteisten tuotteiden lisäksi. Puukipsi, puusta saatavat nesteet ja kankaiden raaka-aineet ovat hyviä esimerkkejä näistä tuotteista. Myös puurakentaminen odottaa vahvempaa nousua. Vaikka lainsäädäntö sallii muun muassa kerrostalorakentamisen, ei niiden tuotanto ole vielä kovinkaan korkealla tasolla. Ristiin liimattu puu olisi kestävyydeltään erinomainen ratkaisu rakentamiseen, mutta meillä ei ole vielä sellaista tuotantolaitosta Suomessa. Mutta lupaavalta näyttää, ja uutisia sen osalta on lähiaikoina tulossa.

Arvoisa puhemies! Metsät on saatava tehokkaampaan käyttöön. Metsien kasvu, yli 100 miljoonaa kuutiometriä, tulee saada paremmin hyödynnettyä. Nykyinen runsaan 50 prosentin hyödyntämisaste on täysin riittämätön mahdollisuuksiin nähden. Metsätilojen sukupolvenvaihdosten edistäminen ja yhteismetsähankkeet ovat tärkeitä rakenteiden uudistamisessa. Niiden molempien hyötynä on se, että puu saadaan paremmin liikkeelle.

Arvoisa puhemies! Suomessa on suurtyöttömyys. Tilastokeskuksen uusimpien tilastojen mukaan meillä on 356 000 työtöntä. Metsäteollisuus työllistää suoraan noin 42 000 henkilöä ja välillisesti vieläkin enemmän. Metsäsektorilla on työpaikkojen osalta kasvun mahdollisuuksia. Kotimaisen energian tuotanto on yksi niistä. Valiokuntakuulemisessa tarkentui se, että metsien kasvun osalta meillä olisi mahdollisuus jopa kolminkertaistaa metsähakkeen energiakäyttö. Se kuitenkin edellyttäisi erilaista energiapolitiikkaa kuin hallitus on tällä vaalikaudella harjoittanut. Puuhakkeen tuen nostaminen samalle tasolle kuin se oli vuonna 2012 olisi osaratkaisu hiilenmustasta energiapolitiikasta pois siirtymisessä. Energiapuun korjaaminen pois metsistä parantaisi myös sahatavarana korjattavan puun laatua. Energiapuun hankintaan syntyisi tuhansia uusia työpaikkoja.

Tulevaisuuden metsäpolitiikassa meidän on varjeltava kansallista varallisuuttamme siten, ettei Euroopan unioni pääse sekaantumaan metsäpolitiikkaamme. Nyt se on työntänyt lonkeroitaan erityisesti ilmastopolitiikan kautta. Niiltä yhteyksiltä tulee katkaista siteet. Ensi sunnuntaina valittavat parlamentin jäsenet ovat tässä työssä tärkeässä asemassa. Toivottavasti sinne valittavat henkilöt ymmärtävät metsien merkityksen kansantaloudellemme eivätkä hairahdu puoluetovereittensa vietäväksi Brysselin käytävillä.

Koulutuksen turvaaminen on myös tärkeä osa tulevaisuuden metsäpolitiikkaa. Riittävät koulutuspaikat ja oppilasmäärät ovat ensisijaisimmat vaatimukset koulutuksen osalta, mutta myös laatuun ja monipuolistamiseen pitää kiinnittää huomiota.

Tieverkoston ja rautatieverkoston käyttö ja peruskorjaus on myös turvattava. Se on tärkeä osa puuhuollon toimivuutta.

Arvoisa puhemies! Selonteko ulottuu vuoteen 2050 saakka. Sen toteuttamiseksi tulee laatia kansallinen metsäohjelma, ja sitä tulee päivittää niin, että Suomi säilyy yhtenä keskeisimpänä, osaavimpana ja innovatiivisimpana metsätalousmaana, joka hyödyntää varallisuuttaan kestävällä ja monipuolisella tavalla.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston metsäpoliittista selontekoa. Metsät ovat Suomen merkittävin kaupallisesti hyödynnettävä uusiutuva luonnonvara. Vuosittaiset hakkuut ovat noin 50—55 miljoonaa kuutiometriä. Vuosittainen kasvu on puolestaan 104 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuiden kasvupotentiaalia on siis runsaasti.

Paperinkulutuksen väheneminen on trendi, joka näkyy metsäteollisuutemme rakennemuutoksena. Meidän on löydettävä uusia tuoteryhmiä ja käyttötapoja, jotta voimme myös jatkossa hyötyä kansallisuusvarallisuudestamme. Tavaravientimme arvosta noin 20 prosenttia on metsäteollisuuden tuotteita. Kysymys on siis merkittävästä tuotannonalasta. Puurakentamisen lisäämiseen on aiheellisesti kiinnitetty huomiota. Asiaa on käsitelty ympäristövaliokunnassa useassa eri yhteydessä. Muun muassa palomääräykset ovat olleet joiltakin osin ylimitoitettuja.

Uusia aluevaltauksia on löytynyt tai löytymässä myös elintarviketeollisuuden, bioteknologian, lääke- ja kosmetiikkateollisuuden sektoreilta. Biopolttoaineet ovat Suomelle merkittävä tulonlähde tulevina vuosikymmeninä. Energiakäytöllä on myös merkittävä huoltovarmuuteen liittyvä näkökulma.

Kiitollisuudella totean, että sekä talous- että ympäristövaliokunta kiinnittivät huomiota metsien terveysvaikutuksiin ja matkailun potentiaalin parantamiseen. On tieteellisesti todistettu, että metsillä on ihmismieltä parantava ja tasapainottava vaikutus. Maailman väkiluvun kasvaessa ja ilmastonmuutoksen seurauksien edetessä rauhallisen metsä- ja luontoympäristön kysyntä matkailutarkoituksiin kasvaa. Siksi on perusteltua varata tehotalouden ulkopuolelle luonnon- ja kansallispuistoja. 13 prosenttia metsäalastamme on suojeltua tällä hetkellä. Tänä vuonna on päätetty perustaa kaksi uutta kansallispuistoa, Etelä-Konnevedelle ja Salon Teijoon.

Jatkossa taloudellisesti paras tuotto voi ainakin joillakin alueilla tulla metsistä, joita ei ole hoidettu tai hakattu tiukan tehotalouden mukaisesti. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että Metsähallituksen hakkuumäärä on yli 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Sen merkitys puuhuollolle on suuri erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ympäristövaliokunnassa kuitenkin muistutamme, että Metsähallituksen tulee huomioida myös metsien käytön sosiaalinen kestävyys. Suora sitaatti ympäristövaliokunnan lausunnosta: "Valiokunnan saaman arvion mukaan hakkuita ei ole mahdollista enää lisätä Metsähallituksen mailla ilman, että sosiaalinen kestävyys kärsii." Kertaan vielä: siis Metsähallituksen tuottotavoitteita ei ole syytä nykyisestä kiristää.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies! Kokoomus arvostaa vastuullista omistajuutta, kannustavuutta ja yrittäjyyttä. Pinta-alaan perustuvat verot ja metsätilamaksut eivät ole kokoomuksen agendalla. — Kiitos.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän metsäpoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa on ollut todella mielenkiintoista. Se ajoittuu myös mielenkiintoiseen vaiheeseen. Metsäsektorin murroksen jälkeen metsiin ja puuhun perustuvaan biotalouteen ladataan erittäin suuria odotuksia tässä yhteiskunnassa.

Selonteon käsittelyn aikana myös eduskunnassa on nähty pienimuotoinen muutos, tai ehkä muutosta ajattelussa on tapahtumassa. Täällähän on jo pidemmän aikaa puhuttu metsiimme pohjautuvasta biotaloudesta ja sen massiivisista mahdollisuuksista. Mutta täällä on ollut samaan aikaan myös erittäin paljon sitä henkeä, että metsien mahdollisuudet on pyritty nollateeraamaan väittämällä, että kyse on vain risupakettitukiasioista. Siksi olikin ilo seurata, kuinka innostuneita tässäkin salissa oltiin siitä, että Suomeen kenties lähdetään rakentamaan uusi, uudenlainen miljardiluokan biosellutehdas. Päätös selvitystyön aloittamisesta tässä laman keskellä selvästi havahdutti monet huomaamaan alan mittavat mahdollisuudet. Ja hyvä niin, koska metsämme kasvavat puuta entistä rajummin. Raaka-ainetta siis riittää edelleen myös uusille investoinneille oikein toimien. Mutta totta kai tämä suuri kokonaisuus vaatii paljon toimenpiteitä ja panostuksia tavalla, jota tässä metsäpoliittisessa selonteossa on oivalla tavalla laajassa yhteistyössä linjattu.

Koko ajan onkin syytä muistuttaa tämän selonteon visiosta, jonka mukaan suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus perustuu nimenomaan biotalouteen ja uusiutuvien luonnonvarojen, kuten puun, kestävään käyttöön. Puun kestävän käytön lisääminen tuleekin olla erittäin vahvasti Suomen strateginen päämäärä koko tämän selontekokauden ajan niin paikallisissa, kansallisissa kuin kansainvälisissä politiikkatoimissa. Puun kestävän käytön lisääminen tulee olla monella tavalla suomalaisen metsäpolitiikan ydin. Puun käytön tulee siis olla tavoiteltavaa, ei ainoastaan hyväksyttävää, kuten selonteko mainitsee, vaan tavoiteltavaa. Tähän myös maa- ja metsätalousvaliokunta on kiinnittänyt huomiota päätösehdotuksessaan.

Iso keskeinen kysymys on tietysti se, miten Suomeen, siis nimenomaan Suomeen, saadaan uutta jalostuskapasiteettia ja uutta yrittäjyyttä hyödyntämään uusiutuvia raaka-aineitamme ja myös metsien ekosysteemipalveluita. Oli erittäin tärkeää, että Metsä Group päätyi selvittämään uutta jätti-investointia Äänekoskelle, mutta näitä monipuolisia biojalostamoita tarvitaan lisää. Suomi tarvitsee ehdottomasti uutta kapasiteettia pieniläpimittaisen puun jalostukseen. Ongelma kasvaa, mitä pohjoisemmaksi ja idemmäksi menemme. Käytännössähän kyse on myös osin koko alan kohtalonyhteydestä. Ellei kuitupuuta ja haketta saada markkinoille, eivät myöskään metsätalouden kannattavuuden kannalta keskeiset, tärkeät sahat kykene kasvattamaan tuotantoaan. Puun raaka-aineen saatavuuden näkökulmasta Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan seutu suorastaan huutaa uusia merkittäviä lisäinvestointeja. Käytännössä tuolle alueelle puuhuollon näkökulmasta sopisi vaikka toinen Äänekosken kaltainen investointi suuruusluokaltaan.

Investointien aikaansaamiseksi meidän pitää myös pyrkiä hakemaan kotimaiselle metsäsektorillemme rohkeasti kansainvälisiä sijoittajia, mutta myös uusia kansainvälisiä yritysinvestointeja. Eli Suomen pitää olla mukana maailman kovenevassa metsäsektorin sijoittajakilpailussa.

Metsätalouden kehittämisen ja totta kai investointien kehittämisen kannalta erittäin iso kysymys on metsätalouden kehittäminen entistä yrittäjämäisempään suuntaan. Tämä on pitkäjänteinen tavoite, jonka myötä meidän on kyettävä vaikuttamaan metsänomistajakunnan rakennekehitykseen. Rakennekehityksessä metsätilojen pirstoutuminen on viime vuosina ollut ongelma, ja valitettavasti pirstoutumiskehitys jatkuu edelleen ja eräitten arvioiden mukaan tulee seuraavan 20—30 vuoden aikana jopa kiihtymään, kun suurten ikäluokkien omistamia tiloja siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Tämä vaatii totta kai väkeviä toimenpiteitä, samoin kuin metsätilojen sukupolvenvaihdostenkin helpottaminen. Eli säännöksiä on muutettava siten, että niillä voidaan ehkäistä metsätilojen pirstoutumista sekä mahdollistaa jatkajan kannalta edullinen ja kannustava sukupolvenvaihdos.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Yhteiskunnan rooli tulevaisuudessakin on rakentaa toimivaa, kilpailukykyistä toimintaympäristöä elinkeinotoiminnalle. Kun näitä tarvittavia, muun muassa taloudellisia, resursseja arvioidaan, on metsätalouden osalta hyvä muistaa, että yhteiskunnan panostus kestävään metsätalouteen on pitkäaikainen investointi, ei suinkaan kansantalouden tai budjetin kulu. Kun täällä eduskunnassa asiaa käsitellään, niin on totta kai todettava se, että metsätalouden kehittyminen vaatii myös poliittiselta päätöksenteolta erittäin suurta vakautta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen metsäpoliittiset linjaukset ovat vuosien saatossa muuttuneet. Välillä keskustelu on ollut enemmän ympäristönsuojelun näkökulmia korostavaa kuin metsän hyödyntämiseen liittyvää. Metsäomaisuus on sen omistajille myös toimeentulon lähde. Viisas omistaja hoitaa omaisuuttaan, kasvattaa ja varjelee sitä. Perinteinen metsänomistaja on pitänyt huolta omaisuudestaan ja arvostanut sitä. Valtion säätelyllä on sitten tullut monia velvoitteita, jotka ovat olleet välillä suuriakin rasitteita ja kohdelleet metsänomistajia epätasapuolisesti.

Valtion metsäomaisuus on merkittävää, ja sen omaisuuden hoidossa on vuosien aikana tehty monia isoja virheitä, joista toivottavasti on opittu. Metsiämme on hakattu teollisuuden tarpeet huomioiden, ei metsien omia edellytyksiä huomioiden. Suuret avohakkuut ovat tuottaneet kymmenien vuosien ongelman. Mutta kun puut on pitänyt saada tehokkaasti ja pienillä kustannuksilla teollisuudelle, on metsien hyödyntäminen ollut välillä vähemmän eettistä. Nykyiset metsänkorjausteknologiat mahdollistavat huomattavasti inhimillisemmän metsänhoidon ja harvennushakkuut. On siis menty eteenpäin.

Metsäomaisuus on pirstoutunut ja pirstoutuu edelleen. Kaupunkilaisten metsänomistus lisääntyy, ja se tuo uusia haasteita yhteiskunnalle. Metsänhoidon osaaminen ja metsän merkitys muuttuvat. Metsä ei ole enää niin kiinteästi toimeentulon lähde, vaan se voi edustaa enemmän muita arvoja. Tuoko pirstoutunut metsänomistus ongelmia puunsaannille, vai tuoko se uusi tilanne mahdollisuuksia kehittää paikallistaloutta, joka perustuu pienempiin yksikkökokoihin ja hajautettuun tuotantoon? Kestävällä pohjalla toimiva teollisuus ja teknologian kehitys voisivat tarjota myös uusia tilaisuuksia hajautetun energia- ja raaka-ainetuotannon osalta.

Puun monipuolinen käyttö ja erityisesti uudet materiaalit ovat nousemassa maailmanlaajuiseksi trendiksi. Meillä on osattu keittää sellua ja sahata tukkeja ja polttaa puuta eri muodoissa. Niin toivottavasti myös jatkossa, mutta myös uudet tuulet ja biotalouden käyttömahdollisuudet on otettava tosissaan. Meillä on sotien aikaan valmistettu puusta lähes kaikki tarpeellinen, niin jatkossakin, kun annamme sille suuntaukselle mahdollisuudet ja keskitämme tutkimusta maamme merkittävimmän resurssin, puun, monimuotoiseen käyttöön.

Arvoisa puhemies! Metsän virkistysarvo ja arvo turismille ovat kasvussa. Toivottavasti metsän hyödyntäminen virkistyksessä, marjanpoiminnassa ja turismissa pystytään pitämään kaikki osapuolet huomioivana. Kun noudatetaan yhteisiä sääntöjä, eri toimijoiden rinnakkaiselo metsässä voi jatkua. Hyvinvointia metsästä, sitä me saamme, sitä me tarvitsemme ja siihen me pystymme. Hyvinvointi on työtä ja toimeentuloa.

Metsänomistaja pitää huolta omaisuudestaan, kun sillä on arvoa. Käyttöarvon ja puusta saatavan korvauksen on oltava metsänomistajia kannustavia. Puusta saatava korvaus voi parantua, kun puu käytetään monipuolisesti. Puusta löytyy satoja hyödynnettäviä petrokemian ja lääketeollisuuden raaka-aineita. Hyödyntämistekniikkaa ollaan kehittämässä. Muutaman vuoden kuluttua meillä voi olla merkittävä määrä uusia puukemian tehtaita, jotka tarjoavat työtä tuhansille ja samalla turvaavat metsänomistajalle kohtuullisemmat tuotot. Katsotaan tulevaisuutta laaja-alaisesti ja annetaan useampien kukkien kukkia.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuluva viikko on eurovaaliviikko. Sunnuntaina äänestämme uudet Euroopan parlamentin jäsenet, ja tämän metsäpoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä on kyllä syytä painokkaasti todeta se, että metsäpolitiikka on kansallista politiikkaa. EU:n on toimittava siellä, missä EU antaa lisäarvoa, ja Suomen metsäpolitiikkaan tai metsätaloudelle Euroopan unionilla ei ole annettavana senkaltaista lisäarvoa, ettäkö tästä linjasta tulisi luopua. Metsäpolitiikka on pidettävä jatkossakin kansallisena.

Suomi on metsätalouden suurmaa. Maapinta-alastamme yli 70 prosenttia on metsien peittämää. Metsät myös kasvavat: vuotuinen metsänkasvu ylittää hakkuut. Runkopuun vuotuinen kasvu on noin 100 miljoonaa kuutiometriä ja markkinahakkuut vuosittain vain noin 50 miljoonaa kuutiometriä. Metsätalous on siis kestävästi kasvavaa. Ala myös työllistää, tällä hetkellä noin 42 000 henkilöä. Eikä kysymys ole mistään auringonlaskun alasta, vaan pikemminkin voisimme sanoa, että metsäala on auringonnousun ala. Siitä viestivät muun muassa tuoreet investointisuunnitelmat Äänekosken biotuotetehtaasta. Olemme siirtymässä kohti biotaloutta, jossa vähitellen irrottaudumme fossiilisista raaka-aineista ja siirrymme kokonaan uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön. Tämä antaa mahdollisuuden innovaatioille nimenomaan metsäalalla. Erilaiset biokomposiitit tai biopolttonesteet, biodieselit, ovat jo tämän päivän innovaatioita metsäpuolelta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnassa kiinnitimme huomiota siihen, että metsäalan investoinnit riippuvat luottamuksesta puuraaka-aineen saatavuuteen. On erittäin tärkeätä, että alalla on luottamus puuraaka-aineen saatavuuteen. Puuhuolto täytyy turvata. Kysymys ei ole raaka-aineen riittävyydestä vaan nimenomaan puuhuollon toimivuudesta. Tähän liittyen kaksi seikkaa: ensinnäkin, taloudellisten kannustimien on oltava kunnossa, ja toiseksi, osaamisen on oltava kunnossa.

Kestävän metsätalouden rahoituslaki, eli kotoisammin Kemera-laki, on tällä hetkellä uudistettavana. Vuosittain määrärahat ovat loppuneet kesken ja on syntynyt tarve priorisoida työlajeja uudestaan. Tässä yhteydessä on tärkeää huomata se, että alueelliset seikat ovat erittäin tärkeitä, ja esimerkiksi pohjoiset luonnonolot on otettava huomioon, kun uusia työlajeja ja tehtäviä Kemera-lain puitteissa priorisoidaan. On otettava huomioon myös se, että pohjoisessa Suomessa metsänomistus on aivan tavallisten ihmisten toimeentulolle huomattavasti merkittävämmässä roolissa kuin Etelä-Suomessa.

Koulutuksen osalta maa- ja metsätalousvaliokunnassa noteerasimme sen, että vaikka kokonaistyöpaikkamäärä metsäalalla saattaisikin olla laskussa, niin kuitenkin metsätalouden ammatilliseen peruskoulutukseen on odotettavissa jopa yksi viidesosa lisäystä, siis 20 prosentin lisätarve metsäalan ammatilliseen peruskoulutukseen. Pulaa tulee jatkossa olemaan erityisesti metsäkoneenkuljettajista ja puutavara-autonkuljettajista.

On tärkeää, että Suomi huolehtii vastuistaan myös luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Metsäluonnon monimuotoisuudesta on pidettävä huolta, ja luonnonsuojelualueita on oltava riittävästi. On kuitenkin sanottava se tosiseikka — kun tässäkin salissa aiemmin keskustelun yhteydessä surimme sitä, että vain 2 prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojelun piirissä — että tilastojen mukaan, metsänkäyttöilmoitusten mukaan, noin kolmasosa talousmetsistä on tällä hetkellä käyttämättä, siis talousmetsäkäytön ulkopuolella. Metsänomistajat eivät harjoita metsätaloutta noin kolmasosassa talousmetsistämme. Eli aivan kuin itsekseen osa metsistä on jo siirtynyt suojelun piiriin, ja mielestäni on erittäin tärkeätä, että kehitämme mittareita sille, että saamme todellisen, tosiasiallisen kuvan siitä, mikä on maamme metsäluonnon tila ja sen luonnon monimuotoisuuden tila.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Suomen ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko on taloutemme kannalta keskeinen ja tärkeään ajankohtaan sattuva. SDP:lle oli erittäin tärkeätä, että viime hallitusneuvotteluissa tämä tavoitteemme kirjattiin hallitusohjelmaan. Ehkä aikaisemmin ovat voimakkaan, tämmöisen totaalisuojelun ja totaalitehokäytön väliset jännitteet vaikuttaneet siihen, että näitä asioita ei ole ehkä haluttu eikä uskallettu ottaa tälle foorumille, mutta hyvä, että nyt pystytään keskustelemaan. Itse asiassa, kuten edustaja Tuppurainenkin totesi, meidän pitää pystyä keskustelemaan myös kestävän metsätalouden periaatteesta yhdistettynä hyvään metsänhoitoon — metsien raaka-ainekäytön turvaamisen, hyödyntämisen lähtökohdista — ja myöskin sitten suojelualuetarpeesta. Tiukan mustavalkoisen "suojelu tai tehometsätalous" -ajattelun, vastakkainasettelun, ajan pitäisi olla ohi. Pitäisi olla erilaisia metsienhoitoon liittyviä tapoja.

Puhemies! On kaksi näkökohtaa, jotka minusta olisivat saaneet olla voimakkaammin tässä selonteossa esillä. On nimenomaan puuhuoltoon, puun saatavuuteen liittyvät näkökohdat. On selvää, että meidän teollisuutemme ja meidän mahdollisuutemme eivät ole riittävästi nyt hyödynnettynä, koska ei luoteta puun saatavuuteen. 2 300 miljoonaa mottia on meidän metsävarantomme, ja vajaa puolet jää käyttämättä tästä kansallisvarallisuudesta. Kun kysymys on miljar-dien lisätulosta kansantaloudellemme, tuhansien ihmisten työpaikoista ja aluekehityksestä, niin sen takia näissä asioissa on pakko päästä eteenpäin. Sosialidemokraatit esittivät metsien ensiharvennusvelvoitetta ja yleensäkin metsän uudistamiseen liittyviä tiukempia määräyksiä. Nämä eivät ole tässä yhteydessä edes tulleet selonteossa käsitellyiksi, vaikka pitäisi. Sen sijaan, kuten edustaja Tuppurainen totesi, metsien tukehduttaminen on lain mukaista, eli metsät voi unohtaa, riuduttaa. On kansallinen häpeä, että jopa kolmannes Etelä-Suomen metsistä on unohdettu. On vakava paikka muuttaa 1,2 miljoonan hehtaarin ensiharvennusten laiminlyönti numeroiksi tällaisessa taloustilanteessa.

Joka tapauksessa Suomen metsäteollisuuden toimintaedellytysten näkökohdista on hyvä puhua nyt tällä hetkellä. Rikkidirektiivipäätös, joka oli omaan polveen ampumista, oli huonoa edunvalvontaa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Sitä on yritetty korjata muun muassa metsäteollisuuden osalta megarekkaratkaisuilla, mikä taas on luonut toiseen polveen ampumisen tilanteen: sillat eivät kestä, tiet eivät kestä, ja homma ei ole hallinnassa. Tältä osin on nyt tärkeätä, että tätä kokonaisuutta käydään läpi, ja teollisuuden logistisiin toimintaedellytyksiin — koska ne tekijät ratkaisevat sijainti- ja investointipäätökset — pitää paneutua enemmän. Me tarvitsemme ratojen sähköistyksen vauhditusta, tältä osin nimenomaan Hanko—Hyvinkää ja monet muut, samoin myöskin Luumäki—Lappeenranta-kaksoisraidekysymykset on vietävä eteenpäin. Meillä keskeisiä valtateitä ovat 13, 23, 25 ja 26, jotka on nyt ihan uusien hankinta-alueiden ja metsäteollisuuden toimintaympäristön takia otettava pikaisesti, priorisoitava nyt kärkeen tässä tilanteessa.

Tämä metsien pirstoutuminen on yksi syy. Kolmasosa on palkansaajia. Nuo palkansaajatkin voivat hoitaa metsänsä hyvin, siitä ei ole kysymys; kysymys on siitä, että meillä ovat tällä hetkellä pirstoutunut omistajuus, kuolinpesä- ynnä muut järjestelyt johtamassa siihen, että meillä ei ole tätä metsien uudistamis- ja puuhuoltotaetta riittävästi. Tämän takia tähän pitää myös metsälainsäädännön kautta paremmin jatkossa paneutua. Nimittäin lähtökohtana pitäisi olla, että ei vain niin, että on teollisuuden kysyntää vastaava puun saatavuus, vaan pitäisi lähteä siitä, että se raaka-aine, mikä Suomessa on olemassa, pitäisi ottaa kansallisvarallisuuden, talouden, työllisyyden, meidän kansallisen selviytymisen voimavarana nyt huomioon.

Sama koskee Metsähallitusta. Metsähallitus on erittäin tärkeä teollisuuden tasaisen puuhuollon varmistaja ja nimenomaan muun muassa sahateollisuuden kannalta Itä- ja Pohjois-Suomen osalta aivan ratkaisevassa asemassa. Tämän takia sosialidemokraattien maa- ja metsätalousvaliokuntaryhmä on riitauttanut ministeri Koskisen valmistelun Metsähallituksen yhtiöittämisestä. Kansallisvarallisuutta ei isänmaan partureille pidä hukata. Kysymys on todella isosta asiasta, ja tämän takia — myös hallitusohjelman vastaisena — emme tätä kohtaa hyväksy. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtion metsien ja maiden kokonaishallinta säilytetään Metsähallituksella. Kysymys on myös meidän luonnon — kolmanneksen Suomen maapinta-alasta — säilyttämisestä kansalaisten ja Suomen kansan omaisuutena, eikä pidä olla niin, että se ajautuu vaikka ulkomaalaisille isänmaan partureille.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäelle on todettava tässä aluksi, että toivottavasti sitten rintama pitää näiden Metsähallituksen liikelaitostoimintojen suhteen. Ja samoin kuin edustaja Rajamäki tuossa totesi, niin en minäkään kyllä oikein ymmärrä, että tämä on vasta ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko eduskunnalta kautta aikojen, mutta kun eihän tässä paremmasta tiedä, kun olen oppositiossa istunut tai ylipäätään ensimmäistä kautta.

Mutta kuitenkaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että se kaikkein jämerin runko on puuttunut metsäpolitiikalta. Olen edustaja Rajamäen kanssa siitä kyllä eri mieltä, että meillä ei ole viime vuosina ollut totaalitehometsätaloutta, sitä kautta totaalituhometsätaloutta, vaan enemmänkin tämmöistä yltiöpäistä suojelumetsätaloutta. Ja kyllä, tämänkin päivän keskustelun pohjalta voi sanoa, että kokoomuksen linja on ristiriitainen. Se on ristiriitainen, ihan selkeä indikaatio siitä on tullut.

No, mitä tehometsätaloudesta ylipäätään voi sanoa, että meidän aukkohakkuummekin ovat vasta päätehakkuita, ja siinä mielessä maltillisia, ja minulle ainakin se aukkohakkuu merkitsee myös uutta kasvua, koska mehän hoidamme metsiä, me istutamme ja huolehdimme jatkosta.

Arvoisa puhemies! Oli todella miellyttävää käsitellä tätä aihetta valiokunnassa, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, sen jäsenenä. Me tarvitsemme aktiivista metsäpolitiikkaa ja siitä seuraavaa kansallista metsästrategiaa. Paino siis todellakin sanalla "kansallinen". Näin, kuten meille on Euroopan unionin liittymissopimuksessa luvattu.

Suomen metsäisyys on kautta aikojen ollut strateginen menestystekijämme, ja kun puhutaan tänä päivänä työttömyydestä ja siitä, kuinka me tarvitsemme aivan oikeasti työpaikkoja, raha on monella tapaa Suomessa kasvanut puussa. Met-sien strateginen merkitys on vaihdellut aina kaskiviljelystä tervanpolttoon. Kotikylänikin Muhoksella on tervanpolton myötä saanut nimensä, kun koskiveneet ovat laskeneet matkalla Kainuusta Ouluun, siis nykyisen Laitasaaren ohi, täysissä tervatynnyrilasteissaan. Kemiallinen puunjalostus, sellu, paperi, kartonki ovat kaikki tuoneet maahamme vaurautta, ja sitä soisin Suomen nuorisolle, sitä työtä, joka takaa heidänkin eläketurvansa. Olemme raaka-aineitten keskellä ja olemme osanneet sitä kestävästi hyödyntää, toki ylilyöntejä on tapahtunut, mutta me olemme myös osanneet niitä korjata, metsien virkistyskäytöstä nyt puhumattakaan, ja niinpä on kauniisti myös runoiltu, että "metsä kirkkoni olla saa".

Suomalainen metsänomistus perustuu pitkälti yksityismetsätalouteen, ja tähänkin on tullut uutta lainsäädäntöä juuri tämän kauden aikana, ja on hyvä, että metsän käytön mahdollisuuksia on lisätty yksityismetsänomistajille. Toisaalta en pidä hyvänä sitä, että suojelukohteiksi on lisätty epämääräisiä alueita, joiden tunnistaminen luonnosta voi olla äärimmäisen hankalaa, ja se synnyttää sitten vain byrokraattisia tulkintakiistoja. Mitä metsänsuojeluun tulee, niin meillä on suhteellisesti eniten suojeltua metsää Euroopan unionin alueella, joten siitäkin täytyy pitää sitten kiinni Eurooppa-politiikassa, koska vaikka liittymissopimuksessa kansallinen metsälainsäädäntö on turvattu, on useita mahdollisia lainsäädäntöhankkeita, jotka voivat muodostua metsien käytön esteeksi, niin kuin on mainittu ILUC, LULUCF, kiinteän biomassan kestävyyskriteerit, mahdolliset muutokset nollapäästöolettamaan ja uusimpana siis MCP-direktiivi, joka voi rajoittaa pienien biopolttolaitosten kilpailukykyä. Tämä lyö täysin kyllä korville sitä, mitä olemme useaan kertaan täällä eduskunnassa puhuneet. Minä uskon, että koko eduskunta on sitä mieltä, että uusiutuviin, kotimaisiin energiamuotoihin perustuva hajautettu lämmön- ja sähköntuotanto on aivan hyvä ja korkea tavoite.

No, sitten on vielä muisteltava hetken tätä onnetonta Durbanin ilmastokokouksen tulosta, jonka seurauksena Suomen metsät lasketaan päästöiksi, vaikka näinhän ei ole. Metsät kasvavat edelleenkin litroja, ne kasvavat kolmiulotteisesti, joten Suomen metsät varmasti sitovat hiiltä kasvaessaan, ja sikälikin, niin kuin valiokunta on tuolla ponnessaan todennut, metsän käytön tulee nimenomaan olla tavoiteltavaa, ja vaikka se kuuluisa metsäkatokompensaatio on saatu, se on mielestäni byrokraattista kikkailua itsestäänselvyyksillä.

Ja koulutuksen suhteen on todella niin, että nyt kun ollaan uutta luonnonvarakeskustakin perustamassa ja uutta tutkimussuunnitelmaa sinne tekemässä, niin nimenomaan metsäsektorin tulee olla yksi äärimmäisen strateginen elementti myös sen tutkimussuunnitelmassa ja koulutussuunnittelussa, mitä Suomessa tulevaisuudessa tehdään.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevalla, vuoteen 2050 ulottuvalla, pitkän tähtäimen linjaukset sisältävällä metsäpoliittisella selonteolla ohjataan tulevia lyhyemmän tähtäimen metsästrategioita eli kansallisia metsäohjelmiamme.

Metsä on kautta aikojen ollut maamme vaurauden kivijalka. Metsäsektori on yhä tänäkin päivänä tärkeä, ja luotamme edelleen sen menestymismahdollisuuksiin. Uusiutuvien luonnonvarojen, etenkin metsän, käytölle on avautunut monia uusia sovellutusalueita. Maailma on siirtymässä vähitellen biotalouteen, mikä edistää muun muassa Suomen huoltovarmuutta, kun yhä suurempi osa energiantarpeestamme pystytään hoitamaan kotimaisella, osin metsäpohjaisella, bioenergialla. Tulevaisuudessa Suomeen voi syntyä runsaasti uusia työpaikkoja biomassapohjaisten tuotteiden valmistuksen ja kehityksen pohjalta. Bioenergian lisäksi tulevat uudet liikenteen biopolttoaineet, puubiomassaan perustuvat kemikaalit ja kokonaan uudet puupohjaiset kuitu- ja nanomateriaalit.

Arvoisa puhemies! Ei ole kuitenkaan syytä luopua perinteisen sellun, paperin ja sahatavaran valmistuksesta maailmanmarkkinoille siinä määrin kuin kannattava kysyntä kulloinkin sen mahdollistaa. Metsäteollisuuden viennin osuus Suomen koko tavaraviennistä oli 22 prosenttia, ja suhdanteiden vuoksi sen osuus viennistä oli nousussa. Me perussuomalaiset haluamme lisätä kotimaisen energian käyttöä suhteessa tuontienergiaan. Tällä rintamalla hallitus on tehnyt virheitä, kun se on korottanut energiakäyttöön tulevan turpeen verotusta. Tämä on verotuskytkentöjen vuoksi nostanut myös kotimaisen metsähakkeen hintaa. Tämän johdosta molemmista tuotteista on tullut liian kalliita käytettäväksi kotimaisessa energiantuotannossa, muun muassa sähköä ja lämpöä tuottavissa voimaloissa.

EU-tasolla vaikutettaessa pidämme tärkeänä, että maamme metsäpolitiikasta voidaan päättää kansallisesti myös jatkossa. Maamme hallituksen ja maa- ja metsätalousministeriön tulee panostaa nykyistä voimakkaammin ja määrätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön mahdollista-miseksi maassamme myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! On pidettävä huolta siitä, että säädöksillä ja määräyksillä emme tee maassamme toimivien metsäteollisuusyritysten toimintaolosuhteita mahdottomiksi. Myöskin EU:n ilmastopolitiikan kehitystä on seurattava ennakkoon, ja metsäteollisuuden toimintaedellytysten säilymistä pitää valvoa. Metsäalalle säädettävät metsän käyttöä rajoittavat, liian pienipiirteiset luontoarvorajoitteet hankaloittavat metsätaloutta. Pienille energiantuotantoon keskittyville ympäri maata hajautetuille turve- ja puuenergiaa hyödyntäville voimalaitoksille EU:ssa juuri kyhätystä hiukkasdirektiivistä on tulossa uhka, joka tulee asettamaan niille erilaisia käyttötuntirajoitteita ja muita toimintaesteitä. Tämä vaarantaa maahamme suunniteltua hajautettua energiantuotantoa.

Perussuomalaiset eivät hyväksy kiinteistöveroa metsälle, koska metsänomistajien tulokehitys on ollut jo monia vuosia heikko, johtuen muun muassa Suomen metsäsektorin voimakkaasta rakennemuutoksesta ja markkinoiden murroksesta EU-alueilla ja muilla markkina-alueilla.

Arvoisa puhemies! Metsien keinotekoinen monimuotoisuuden lisääminen, tuulenkaadot ja metsäteiden varteen jätetyt puupinot lisäävät metsässä esiintyviä tuholaisia. Muun muassa kirjanpainajatuhot yleistyvät. Maamme metsäteollisuus ostaa puita, mutta se ei aina ajoissa korjaa pienempiä eriä pois metsistä, ja tämä myöskin lisää tuhohyönteisiä. Hyvään nykytilaan on päästy johdonmukaisella, 1960-luvulla alkaneella, järjestelmällisellä metsänhoidolla, jota ei pidä monimuotoisuutta ja lepsuilua lisäämällä tuhota. Kansallista metsästrategiaa tarvitaan kansanta-loutemme turvaamiseksi.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Selonteon tavoitteena on luoda metsäpolitiikkaamme pitkän aikavälin linjaukset. Selonteko sisältää metsäalan vision eli tahtotilan, strategiset päämäärät sekä niitä toteuttavat keskeisimmät toimenpidekokonaisuudet. Pitkän tähtäimen linjaukset yhdessä eduskunnan niistä laatiman mietinnön kanssa ohjaavat kansallinen metsä-strategia 2025:n eli tulevan kansallisen metsäohjelmamme laatimista vuoden 2014 aikana. On todella hyvä, että vihdoin tässä talossa on metsäselonteon paikka ja keskustelu. Suomi elää pitkälti metsästä, ja metsä tuo työtä ja siten hyvinvointia.

Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää välttämättömänä, että maamme metsävarojen aktiivista hoitoa ja käyttöä sekä alan kilpailukykyistä liiketoimintaympäristöä edistetään. Se pitää myönteisenä, että selonteossa on pyritty priorisoimaan metsäalan kehittämisen kannalta keskeisimpiä asiakokonaisuuksia huomioiden metsien monipuoliset hyvinvointivaikutukset, metsiin perustuvien elinkeinojen monipuolisuus sekä metsäalan tarve uudistua. Suomelle on välttämätöntä, että strategioiden metsiä koskeville linjauksille asetetaan yhtenäiset tavoitteet metsävarojemme hyödyntämiseksi ja käyttämiseksi kestävästi kansantaloutemme hyväksi. Lisäksi toimintaympäristön kehittymistä tulee ennakoida ja seurata, jotta eri toimia voidaan painottaa joustavasti tilanteen mukaan. Emme halua Suomeen moratoriota, sen vuoksi on helppo yhtyä valiokunnan toteamukseen, että metsävarojen hyödyntäminen perustuu kestäviin hakkuisiin, kustannustehokkaaseen metsänhoitoon, kannattavaan metsätalouteen se-kä metsien käytön yleiseen hyväksyttävyyteen. On välttämätöntä, että metsiemme kasvukyvystä huolehditaan niiden tuottaman aineellisen lisäarvon varmistamiseksi jatkossakin.

Puuraaka-aineen saatavuuden ja puumarkkinoiden toimivuuden varmistaminen ovat tärkeimpiä tavoitteita ei-unohdetuille metsille. Tämän tavoitteen varmistamiseksi on luotava paremmat edellytykset aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle ja parannettava metsän omistusrakennetta. Huomiota on kiinnitettävä puun tarjonnan lisäämiseen siten, että myös ne metsänomistajat, jotka eivät ole tähän mennessä hyödyntäneet metsiään, aktivoituvat. Suomessa ei saa olla yhtään unohdettua metsää. Luottamus puuraaka-aineen saatavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti puuta jalostavien yritysten investointipäätöksiin.

Arvoisa herra puhemies! Perinteiset metsäteollisuuden tuotteet ovat edelleen hyvin tärkeitä, mutta niiden rinnalle on noussut uusia puuhun perustuvia tuotteita, kuten biopolttoaineita, muita biokemikaaleja ja -materiaaleja sekä bioenergian kasvava tuotanto. Tulevaisuuden biotaloudessa puulle kehitetään uusia käyttömuotoja erityisesti kemian ja biokemian keinoin. Myös lääketeollisuudessa on mahdollisuuksia. Metsäteollisuuden toimialaraja tulee varmasti hälvenemään.

Metsäpolitiikka on pidettävä kansallisissa käsissä. Ennakointi ja aloitteellisuus ovat avainasemassa. Suomen suuren metsäalan kannalta on tärkeää, että tulevaisuudessa panostetaan voimakkaammin ja päämäärätietoisemmin aloitteellisuuteen, koordinaatioon, johdonmukaisuuteen ja laaja-alaiseen vaikuttamiseen EU:n ja kansainvälisen metsä- ja ympäristöpolitiikan metsiä koskevien asioiden valmistelussa metsien monipuolisen käytön turvaamiseksi. Proaktiivinen vaikuttaminen puun ja metsien kilpailukyvyn sekä kestävän käytön varmistamiseksi on välttämätöntä. Metsä ja metsäteollisuus on ollut ja tulee olemaan Suomessa merkittävä menestymisen ala. Kehitystyö on välttämätöntä, ja Suomi toimijoineen on sen hyvin oivaltanut.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun eilen illalla ajelin Kajaanista Oulua kohti, kuuntelin Metsäradiota, ja siinä sanoi tämä asiantuntija, en muista, kuka oli kertojana, (Mauri Pekkarinen: Jyväskylän ammattikorkeakoulu!) — niin olikin muuten, Jyväskylän ammattikorkeakoulu — että metsät kasvavat 3 mottia sekunnissa, ja siitä käytetään 2 mottia, elikkä 1 jää jakovaraa koko ajan, elikkä vuorokaudessa 24 mottia. Se oli aika hyvä kiteytys siihen. Sillä pärjää tuollakin torilla aika hyvin.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050 on sikäli tärkeä, että siinä vahvistetaan suomalaisen metsätalouden suuntaviivat. Suomi tarvitsee metsiä ja niistä syntyvää työtä. Suomessa on Euroopan mittakaavassa valtavat metsäalueet, joista tulee pitää hyvää huolta. Metsäalan murroksen keskellä on tärkeää nähdä metsästä kumpuava hyvinvointi, joka tulee tulevaisuudessa vielä monipuolistumaan. Monipuolistumisen ohella metsäpolitiikan tulee olla pitkäjänteistä, ja sen pitää tarkoittaa myös ennakoivaa veropolitiikkaa. Elikkä henkilökohtaisesti en missään nimessä kannata kiinteistöveroa metsämaalle. En näe sillä saavutettavan mitään hyötyjä.

Täällä on keskustelussa nostettu esille myös tämä Metsähallituksen organisaatiouudistus, ja aivan samalla tavalla lähetekeskustelussa kuin sitten myöskin ympäristövaliokunnan kuulemisissa peräsin Metsähallituksen virkamiehiltä, että mikä tämän todellinen tarkoitus on, ja se on kyllä vielä tällä hetkellä hämärän peitossa. Mielestämme Metsähallituksen organisaatiouudistus saattaisi käytännössä valtion metsät Metsätalous Oy:lle käyttöön, ja SDP:n maa- ja metsätalousvaliokunnan ryhmä haluaa viheltää poikki suunnitelmat avata valtion metsätalousmetsät kilpailulle. Ryhmä päätti ottaa valmistelussa aikalisän, jonka aikana tarkastellaan vaihtoehdot, jotka antavat mahdollisuuden jatkaa Metsähallituksen toimintaa entiseltä pohjalta pienin muutoksin. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei ole mitään estettä sille!) — Ryhmäkokous ei myöntänyt SDP:n ministerille oikeutta viedä asiaa eteenpäin. Elikkä ei ole mitään estettä sille, että pienillä muutoksilla tämä asia saataisiin hoidettua. Näin, ent. ministeri Anttila.

Sitten vielä tähän Metso-ohjelmaan. On jossakin yhteydessä noussut, nousikohan Metsäakatemiassakin, esille tämä, että kun metsäohjelmilla suojellaan tai kun yksityiset metsänomistajat haluavat suojella metsiään, niin siinä on tämä ötököitten mahdollisuus pesiytyä, ja ennen kaikkea nyt on puhuttu tästä kirjanpainajasta ja sitten muistakin hyönteisistä. Sehän olisikin hieno asia, jos ne pysyisivät sillä alueella, mutta siinä on vaara, että ne karkaavat sieltä tuonne metsäta-lousmetsiin, ja tuhot saattavat olla sitten merkittävät. Niin kuin tiedämme, varmasti vastuu kuuluu sitten tälle metsänomistajalle, sille, joka tämän on aiheuttanut. Ja jos ne sieltä suojelumetsästä karkaavat, millä hän pystyy sitten korvaamaan nämä. Tämäkään asia ei ole noussut tässä esille, ja toivoisin myös sen nousevan.

Arvoisa puhemies! Sosiaalisesta metsäpolitiikasta meidän täytyy pitää huolta. Valitettavasti alalla toimivat organisaatiot ovat muuttaneet toimintatapojaan ulkoistaen omia toimintojaan alihankkijoille ja alihankintaketjuille. Tämä toimintamalli on osoittautunut monissa tapauksissa sosiaalisesti kestämättömäksi ratkaisuksi. Todellisuudessa yhteiskuntavastuita on ulkoistettu metsänhoidossa ja puunkorjuussa toimijoille, jotka eivät kykene taikka eivät edes halua kantaa yhteiskuntavastuitaan. Tämä harmaata taloutta ruokkiva toimintamalli hidastaa innovaatiokehitystä ja estää todellisen terveen yritystoiminnan kehittymisen metsäpalveluihin ja puunkorjuuseen.

Arvoisa puhemies! SDP:n linjana on edistää ympäristövetoista kasvua, energiatehokasta rakentamista sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Puurakentamisen edistämiseksi ympäristövaliokunta antoi vasta lausunnon valtioneuvostolle, jossa valiokunta kehottaa valtioneuvostoa jatkamaan puurakentamisen edistämistä.

Valiokunta valmistautuu vuonna 2015 päättyvän puurakentamisen kehittämisohjelman uudistamiseen kiinnittäen erityistä huomiota poikkihallinnollisen yhteistyön tarpeeseen puurakentamisen todellisen läpimurron aikaansaamiseksi.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! 35 vuotta sitten olin istuttamassa isäni metsää Sodankylässä. Tänä päivänä tuo metsä on veljeni ja hän tekee sinne vasta ensimmäisiä nuoren metsän harvennushakkuita. 35 vuoden päästä kyseinen metsä on jo ensimmäisen kerran kunnolla tuottamassa elikkä siitä tehdään ensimmäisiä kasvatushakkuita. 35 vuotta on sama aika, johon tähtää tämä metsäpoliittinen selonteko 2050. Elikkä vuonna 2050. Se on hyvin lähellä.

Puu kasvaa hitaasti varsinkin pohjoisessa. Vuosi 2050 ei ole puun näkökulmasta kovin kaukana, ja meidän on nyt tehtävä sen suhteen hyvin merkittäviä ratkaisuja. Nyt istutettu metsä on silloin vasta parhaillaan nuori kasvatusmetsä, ainakin meillä pohjoisessa. Miten me pääsemme tästä sitten eteenpäin? Tärkeintä olisi se, että meillä olisi hyvin toimiva tutkimus, puuntutkimus. Nyt meillä on luonnonvarakeskuslaki käsittelyssä täällä eduskunnassa. Kyseisessä asiassa MTT, Metla, RKTL ja Tike ovat yhdistymässä, ja niiden määrärahoja ollaan pudottamassa viidesosa pois. Tämä on todella huolestuttava asia, sillä metsä on Suomen todellinen tulevaisuus. Sen tutkimuksesta ei auttaisi tässä vaiheessa leikata kyllä rahoja minkään vertaa.

Pohjoisen puun, materiaalin erikoisuudet ovat todella valtavat, hyvin huonosti tutkitut tällä hetkellä. Tällä hetkellä tuntuu pahalta se, että me poltamme huippulaatuista punahonkaa, pihkapuuta ja kaikkea tällaista, mistä voisi varmasti käyttää kaikennäköistä hyödyllistä asiaa. Esimerkiksi tällä hetkellä meillä on kaivosasiat, elikkä meillä maan alta kaivetaan mitä erikoisimpia materiaaleja, käytetään niiden jalostukseen valtavat määrät rahaa. Meillä kasvaa maan päällä todellista kaivosmateriaalia. Miksi sen käyttö on tällä hetkellä Suomessa niin huonosti tutkittua, niin vähän eteenpäinvietyä se asia?

Jotta me voisimme viedä näitä asioita eteenpäin, niin toinen on tutkimuksen lisäksi metsänomistus:

Tänään salissa on käyty tästä jo paljon keskustelua, mutta kuitenkin tämä pirstaloitunut metsänomistus pitäisi saada jotenkin järkevöitettyä. Yksi hyvä vaihtoehto on yhteismetsälaki. Sen eteen on tehty paljon töitä, sen käyttöä vain ei ole saatu kunnolla liikkeelle. Meidän täytyy kehitellä joitakin kannustussysteemejä, jotta me saisimme uusia yhteismetsiä toimintaan, sillä metsästään kaukana asuva voi liittää siinä metsänsä yhteismetsään. Itselle voi silloin jäädä esimerkiksi pieni tontti, että jää pieni palanen maata, jos haluaa, mutta kuitenkin pääasiassa tälle entiselle metsänomistajalle jää niin sanottu haamutila. No, se kuulostaa byrokraattiselta, mutta ei ole ollenkaan vaikea asia. Tänä päivänä niin paljon ihmiset ovat vieraantuneet metsiensä käytöstä. Elikkä kun me tämän yhteismetsäasian saisimme eteenpäin, oikealla lailla toimimaan, me saisimme metsien tuoton paremmaksi, kiinnostus metsien käyttöön voisi säilyä ja metsiä hoitaisivat ammattilaiset. Vuoteen 2050 eivät metsämme saa enempää pirstaloitua. Me tarvitsemme entistä parempia tuottavia metsiä, ja pitää myöskin saada niin kutsutut unohdetut metsät käyttöön.

Sitten muita näitä kehittämisvaihtoehtoja, kuin tämä yhteismetsälaki, mitkä olisivat semmoisia systeemejä, millä voisimme kehittää tätä asiaa eteenpäin:

Elikkä meillä kotimaassa ensinnäkin metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennukset, jotkut vastaavat systeemit, millä saadaan asia vietyä eteenpäin.

Toiseksi metsäkaupat, joilla suurempia tuotantoyksiköitä saataisiin aikaiseksi. Tähän on jonkun verran olemassa verohelpotuksia, mutta ehdottomasti lisää jotakin verohuojennuksia.

Seuraavaksi perikuntien, kuolinpesien pakkojärjestelyt, pakkojaot pitäisi saada aikaiseksi, kuten Ruotsissa. Metsille tulisi laittaa jonkinlainen pirstomiskielto. Esimerkiksi jatkossa tiloja ei saisi alle 30 hehtaarin lohkoihin jakaa ja näille pienemmille lohkoille sitten tulisi erilainen verotuskäytäntö tai vastaavia asioita.

Arvoisa puhemies! Metsät ovat historiamme, metsät ovat tätä päivää, metsät ovat tulevaisuutemme, kunhan emme niitä itse pilaa, niin kuin monessa Euroopan maassa on käynyt.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä metsät ovat Suomen taloudelle todellakin, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, erittäin tärkeä asia. Kannattaa vähän verrata, miten on laita meidän ja muiden Euroopan maiden. Suomen viennistä metsäteollisuustuotteitten osuus on noin 20 prosenttia. Euroopassa seuraavana tulee Ruotsi, viennin osuus noin 10 prosenttia. Kolmantena tulee Saksa, noin 3 prosenttia, ja sen jälkeen kaikki muut maat ovat 0:n ja 3 prosentin välillä. Tästä saattaa nyt joku uusi itäisen Euroopan maa puuttua, mutta näitten perinteisten EU-maiden kohdalla tilanne on tämännäköinen. Metsät ovat siis Suomelle aineellisesti aivan ylivoimaisen tärkeä verrattuna mihin tahansa muuhun maahan maailmassa.

Metsät kasvavat meillä, niin kuin täällä on jo monesti todettu, reippaasti yli 100 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Metlan arvion mukaan 2030-luvulle tultaessa se kasvu on reippaasti yli 110 miljoonaa kuutiota. Kun markkinahakkuut, siis teolliset hakkuut, ovat vähän yli 50 miljoonaa kuutiota tällä hetkellä, huomataan, että siinä on aika iso gäppi verrattuna siihen, että Metlan mukaan kestävän metsätalouden mukaisesti voidaan jo nyt hyödyntää yli 70 miljoonaa kiintokuutiometriä. Ja kun tullaan sitten 2030-luvulle, kun metsät kasvavat yli 110 kiintoa, silloin se hyödyntämismahdollisuus on reilusti yli 80 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Arvoisa puhemies! Se iso juttu onkin, millä tavalla edistää, millä keinoilla tehokkaimmin edistää sitä, että ainakin 20—25 miljoonaa kiintokuutiometriä lisää saadaan aineelliseen, hyödylliseen hyötykäyttöön sellaista puuta, joka nyt mätänee metsään ja jonka aineelliseen hyötykäyttöön ottaminen ei millään tavalla vaaranna metsän kestävän kehityksen mukaista edelleenkehittämistä. Tämä on se iso haaste. Tuossa mietinnössä sinänsä, ja talousvaliokunta antoi siihen pienen oman osuutensa, on monia sellaisia aineksia, mitä pitäisi tehdä. Mutta ehkä vielä enemmän pitäisi laittaa voimavaroja niihin muihin politiikkalohkoihin kuin itse puuntuotantoon — se on tärkeää, että siihen kiinnitetään huomiota, mutta pitäisi kiinnittää huomiota kaikkiin muihinkin osa-alueisiin, joittenka edistyminen vaikuttaa myös siihen, että tuo puu saadaan liikkeelle, tullen verotukseen, edelleen logistiikkaan, alan uusimpaan tutkimukseen ja moneen muuhun vastaavaan asiaan. En luettele niitä enempää.

Kuitenkin pysähdyn toistamiseen tähän tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Pysähdyin siihen senkin takia, että täällä edustaja Paatero sanoi, että hallitus tässä lisäbudjettiesityksessään esittää 60 miljoonaa euroa Tekesille lainavaltuuksia. Juu, lainarahaa 60 miljoonaa euroa. Hallitus tulee leikanneeksi tämän vaalikauden aikaan tutkimuksesta ja kehityksestä noin 100 miljoonaa euroa, siis ihan sitä nettomääräistä rahaa, ei lainaa vaan avustusmuotoista rahaa. Eli tosiasiassa voimavarat tässä tapauksessa biotaloudenkin todellisiin tutkimus- ja kehittämistarpeisiin vähenevät tämän hallituksen aikaisten toimenpiteitten seurauksena. Lainaraha ei ole sama kuin avustusmuotoinen raha. Se kannattaa muistaa.

Viime kädessä kuitenkin se, että tälle puupotentiaalille löytyy uutta kysyntää, riippuu kyllä siitä, että näitä uusia tuotteita kyetään kehittämään. Ellei Metsä Groupin Äänekosken hankkeen tiimoilta olisi tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta kyetty uskomaan ja luottamaan siihen, että tällaisia ja tällaisia uusia biojalosteita saadaan siitä puumassasta aikaiseksi, ei todennäköisesti perinteinen sellunvalmistus olisi tullut kysymykseen. Mutta kun siitä raaka-aineesta nyt saadaan ihan paljon muuta kuin aikaisemmin, niin kannattavan tuotannon edellytykset Metsä Group arvioi tälle suurhankkeelle olevan olemassa. Näitä me tarvitsisimme entistä enemmän, ja näitten aikaansaamiseksi myös se tutkimus- ja tuotekehitys on tavattoman tärkeää, unohtamatta niitä monia muita politiikkatoimia, joista täällä, niistä muista, on puhuttu yllin kyllin.

Ihan viime sanoikseni vielä: Aivan erityisen huomion kiinnitän siihen, että tämän puun varsinaisen teollisen käytön — siinä on 20—25 miljoonan kiintokuutiometrin sauma — ohella oma lukunsa on vielä tämän energiapuun mahdollisuudet. Nyt tällä hetkellä energiapuuta käytetään vajaa 10 miljoonaa, ehkä 9 miljoonaa, kiintokuutiometriä, pienpuu vielä erikseen. Sen nostaminen yli 20 miljoonan kuution on suuri mahdollisuus sekä suomalaisten työllistämiseksi että puhtaan energian kannalta ja myöskin tämän metsäsektorin kannalta, koska energiapuun hyödyntäminen tukee myöskin puun teollista hyödyntämistä ja sitä kautta koko tätä biosektoria.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Metsäpoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä sekä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä on hyvin kattavasti tunnistettu ja listattu ne seikat, jotka metsäklusterin toiminnan kannalta ovat kaikkein keskeisimpiä. Ne liittyvät puun liikkumiseen ja puuraaka-aineen saatavuuteen, metsien omistukseen ja kestävään käyttöön sekä biotalouden ja puurakentamisen mahdollisuuksiin. Myös tehdyt johtopäätökset, joita valiokunnassa listasimme, ovat hyvä pohja sille työlistalle, jota meidän on lähdettävä yhdessä viemään eteenpäin. Katseet kääntyvätkin hiljalleen kohti tämän selonteon linjausten pohjilta valmisteltavaan Kansalliseen metsäohjelmaan, johon toivottavasti sisältyy mahdollisimman paljon kunnianhimoisia, konkreettisia toimenpiteitä. Siitä tämä sali pitäköön myös huolen.

Puun jalostusarvoa on kyettävä kasvattamaan. Sitä kautta merkittävä kansallisvarallisuutemme saadaan parhaalla tavalla hyödyttämään kansalaisia. Tältä alalta löytyy paljon potentiaalia myös korkeatasoisten vientituotteiden kehittämiseen. Metsä Groupin megainvestointi Äänekoskelle osoittaa, että metsäteollisuus on vahva trendiala, joka myös kehittyy nopeasti. Meidän on vain oltava mukana tässä kehityksessä. Se tarkoittaa tutkimuksen ja yritystoiminnan läheistä yhteistyötä, se tarkoittaa puuraaka-aineen saannin turvaamista, se tarkoittaa tukea erilaisten puutuotteiden markkinointiin ja panostamista tuotteistamiseen huomattavasti paljon laajemmin kuin tällä hetkellä.

Arvoisa herra puhemies! Haluan painottaa, että metsäteollisuuden edellytykset toimia nojaavat siihen, että puu liikkuu. Sen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että metsäautoteistä huolehditaan jatkossa paremmin kuin on tähän asti pystytty. Toinen tärkeä ja hieman laiminlyöty perusasia on huolehtiminen siitä, että meillä on osaavaa metsänhoitohenkilöstöä myös tulevaisuudessa. Siinä mielessä erittäin haitallisia ovat se kehityssuunta ja ne viestit, joissa ollaan jo turhan pitkällä, eli metsänhoitotyön siirtyminen pitkälti ulkomaalaisten yritysten ja ihmisten tehtäväksi. Sama koskee myös osittain puun kuljettamistakin. Metsäalan tulee kehittää toimintamallejaan siten, että toimintaketjujen kaikissa vaiheissa toimijat kantavat vastuun yhteiskuntavelvoitteistaan eivätkä tavoittele kilpailuetua lainvastaisin menettelyin. Tämä tulee turvata lainsäädännössä ja valvonnassa tästä talosta.

Alan perusosaaminen on vaarassa kadota osittain myös Suomesta. Tämä kehityskulku on kyettävä kääntämään. Metsissä on korjuu- ja hoitovaiheessa olemassa työllisyyspotentiaalia, joka meidän on kyettävä hyödyntämään jatkossa paremmin. Ja mikä tärkeintä, työllisyyspotentiaali on maantieteellisesti juuri siellä, missä työpaikkoja kaikista kipeimmin tarvitaan.

Mitä tulee metsien omistukseen, niin se lienee merkittävin asia, joka puunsaantiin liittyy. Pirstaloitunut metsänomistus ja metsänomistajien liikkuminen kaupunkeihin ovat meille tänä päivänä kovia haasteita. Eihän siinä sinänsä ole mitään pahaa, että kaupunkilaiset omistavat metsää, kunhan metsävarallisuudesta pidetään huolta samaan tapaan kuin kaikista muistakin omistuksista. Vain asianmukainen hoito takaa metsäomaisuuden arvon säilymisen. Tässä mielessä esimerkiksi yhteismetsät ovat hyvä työkalu, jota pitäisi kehittää ja saada käyttöön entistä laajemmin meillä Suomessa. — Kiitos.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Selonteon vaikutusarvioinnissa todetaan, että maailman ja metsäalan toimintaympäristön muutoksia seuraavien vuosikymmenien aikana ei pystytä tarkkaan ennakoimaan, joten tarkkoja arvioita selonteon vaikutuksista ei 40 vuoden päähän ole mahdollista tehdä. Nyt olisi tärkeää katsoa vähän lähemmäs tulevaisuuteen ja unohtaa pitkälle vietyjä visiointeja. Lisäksi selonteon linjaukset jäävät varsin yleiselle tasolle, ja toivottavasti niitä konkretisoiva strategia valmistellaan viipymättä. Nyt on syytä siirtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa hallituksen lupaukset uusista työpaikoista muun muassa biotaloudessa.

Metsät ovat Suomen tärkein kaupallisesti hyödynnettävä luonnonvara, jonka käyttöä voidaan merkittävästi lisätä vaarantamatta niiden kestävää käyttöä. Kuten selonteossa arvioidaan, ainespuun hakkuita voidaan lisätä jopa 20 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Korjuumäärän muuttuessa talousmetsien ekologiseen kestävyyteen on kuitenkin kiinnitettävä kasvavaa huomiota. Metsälain muutos mahdollistaa metsänomistajille aiempaa vapaammat kädet hoitaa metsiään, ja tämä edellyttää kattavaa koulutusta ja neuvontaa hyvien käytäntöjen edistämisessä, etenkin kun metsänomistuksen pirstaloituminen jatkuu.

Arvoisa puhemies! Viime vuoden tuonti Venäjältä — muun muassa seuraavia lukuja löytyy tästä: Kaasun osalta 100 prosenttia kaasusta tuotiin Venäjältä Suomeen. Kivihiilestä 92 prosenttia tuotiin Venäjältä, öljystä 88 prosenttia Venäjältä. Olemme liikaa sidoksissa naapuriin energiapolitiikassa. Kotimainen energia on suomalainen mahdollisuus. Siksi ratkaisuja tulee hakea uusiutuvista energianlähteistä ja energiatehokkaista ratkaisuista. Suomi on täynnä energiaa, ja sitä kannattaa hyödyntää. Kuten hyvin muistamme professorityöryhmän tekemästä selonteosta, Suomi käytti toissa vuonna 8,5 miljardia euroa eli yli 4 prosenttia bruttokansantuotteesta ener-gian tuontiin. Tämä on käännettävä kotimaiseksi kysynnäksi. Energiapolitiikan muuttaminen lisäisi investointeja ja työllisyyttä ja vähentäisi tuontia. Lisäksi suomalaisyritysten kilpailukyky paranisi ja uuden teknologian kehittäminen lisäisi vientimahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Puun energiakäytön suurimmat esteet tulevat EU:sta ja kansainvälisesti valmisteltavista säädöshankkeista. Vireillä on useita hankkeita, jotka voivat rajoittaa merkittävästi metsien käyttömahdollisuuksia, kuten esimerkiksi kiinteän bioenergian kestävyyskriteeri. Tämän vuoksi onkin erittäin tärkeää, että maamme metsäpolitiikasta päätetään tulevaisuudessa kansallisella tasolla, ja siitä huolimatta, vaikka kotimaassa päätettäisiinkin metsätaloudesta, valitkaamme oikeat henkilöt Euroopan unioniin. Täältä salista katsottuna ainakin Kimmo Kivelä löytyy sieltä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kansantalouden oppitunneilta, lähes 40 vuoden takaa, keskikoulusta jäi mieleen ainakin kaksi asiaa: yhtäältä opettajan sanoma, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja toisaalta, että metsätalous on hyvinvointimme perustana. Nämä kaksi kiteytystä ovat edelleen mitä ajankohtaisimpia, ja kun tähyämme vuoteen 2050 metsäpoliittisessa selonteossa, niin uskonpa, että nämä ovat fundamentteja myös tuolloin, reilun 35 vuoden kuluttua. Jo tuolloin puhuttiin siitä, kuinka moninainen kokonaisuus metsätalous kaikkinensa on. Niin hienoa sanaa toki ei silloin vielä käytetty kuin "metsäklusteri", mutta tajuttiin, että metsä työllistää ja luo kasvua ja hyvinvointia monella tapaa. Yhä edelleen tarvitaan perinteistä metsäteollisuutta, sellua, paperiteollisuutta, mutta yhtä lailla uusia innovaatioita, älypaperia, sahateollisuutta, puun moninaista käyttöä vaikkapa soitinten materiaalina ja erikoismateriaalina. Mahdollisuudet ovat rajattomat, onko edes taivas kattona, kun vielä tähän lisätään erilaiset energiakäytön mahdollisuudet, joilla myös kauppatasettamme voidaan osaltaan kääntää oikeaan suuntaan.

Mutta kun puhuin tästä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin on hyvin huolestuttavia asioita ilmassa. Yhtäältä meillä tiestö rapautuu. Näin puuhuolto on vaaranalainen, puuta ei saada liikkeelle kaikkialta, mistä sitä pitäisi saada liikkeelle. Koulutuksesta leikataan. Metsä- ja metsäteollisuuden alan koulutuksesta ei tule karsia niin, että ala ei kiinnostaisi ja alalle ei olisi tulijoita. Edelleen täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa viitattu Metsäntutkimuslaitoksen asemien alasajoon, jota on toteutettu. Se on erittäin murheellinen asia. Mutta siihen liittyy myös — ei vähäisenä ja merkityksettömänä asiana — se, että Senaatti-kiinteistöt toteuttaa ahnetta rahastuspolitiikkaa ja silloin esimerkiksi nämä Metsäntutkimuslaitoksen yksiköt joutuvat maksamaan Senaatti-kiinteistöille kohtuutonta vuokraa, joka on sitten kaikki pois muusta toimintamäärärahasta, jolla osaltaan voitaisiin kehittää metsäntutkimusta ja sitä kautta luoda hyvinvointia, vaurautta ja varallisuutta.

On totta, että tämä selonteko on varsin ylimalkainen, mutta niistä perusfundamenteista ei päästä mihinkään, että hyvinvointimme keskiössä vahva puujalka on edelleen mitä keskeisin. Tämä on syytä muistaa ja tästä pitää huolta, kuten on syytä muistaa myös se, että metsä on myös levon ja virkistyksen keidas.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen pinta-alasta 22 miljoonaa hehtaaria on metsiä. Suomi on metsäsektorilla hyvin merkittävä globaali toimija, ja metsäalan osaamisessa olemme yksi maailman suurvalta. Meillä on lähes 800 000—900 000 metsänomistajaa, ja jatkossa yhä useampi näistä metsänomistajista on henkilö, jolle metsät ovat tulleet perintönä. Näiden metsätilan omistajien aktivoiminen metsiensä hoitamiseen ja hyödyntämiseen onkin erittäin suuri haaste.

Viime vaalikaudella metsäkeskuksien tehtäviä uudistettiin ja metsäkeskuksien viranomaistehtäviä merkittävästi vähennettiin. Metsänomistajan ei tarvitse enää valvoa sillä tavalla kuin tähän saakka, ja nyt metsäkeskusten päätehtävänä pitää olla metsäalan elinkeinojen edistäminen. Minä toivonkin, että maa- ja metsätalousvaliokunta seuraa hyvin tarkkaan, onko tämä uudistus toteutettu niin kuin viime vaalikaudella tavoitteeksi asetettiin. Eli metsäkeskukset eivät ole enää niitä pääasiassa viranomaistehtäviä tekeviä, vaan metsäalan elinkeinoja edistäviä tahoja alueillaan.

Myöskin metsien laserkeilausjärjestelmä eli hanke, jolla metsien kartat siirretään sähköiseen muotoon, mahdollistaa sen, että jatkossa jokaisella metsänomistajalla on omalla kotitietokoneellaan tieto omien metsiensä puuvarannosta ja kaikki muut tarvittavat tiedot omilta metsäpalstoiltaan. Tämä järjestelmä mahdollistaa metsänomistajien neuvonnan ja kannustamisen jatkossa myöskin näiden tietojärjestelmien kautta, mutta kannustusta tarvitaan ja oikeita neuvoja tarvitaan varsinkin heille, joille metsä ei ole elinkeino vaan joko perintönä tullut taikka sijoituksena hankittu.

Täällä on puhuttu, että tämä on ensimmäinen metsäpoliittinen selonteko. Nyt unohdetaan sellainen asia, että viime vaalikaudella valmisteltiin metsäalan strateginen ohjelma, hyvin samanlainen paperi, tavoitteena nimenomaan koota ne vahvuudet ja ne kehittämistarpeet, joita metsäalalla on. Se tehtiin viime vaalikaudella työ- ja elinkeinoministeriövetoisesti, mutta siinä maa- ja metsätalousministeriö oli toinen asian valmisteleva osapuoli.

Sitten meillä on olemassa Kestävän metsäta-louden rahoitusjärjestelmä, niin sanotut Kemera-tuet. Siellä tukien maksatuspolitiikassa ja niissä hallinnollisissa järjestelmissä olisi kovasti kehittämisen varaa. Sen jälkeen sitten, kun tämä hallitus meni ja purki viime vaalikaudella tehdyt päätökset kotimaisen bioenergian hyödyntämiseksi nimenomaan kiristämällä, niin kuin täällä on todettu, energiakäyttöön tulevan turpeen verotusta tavalla, joka teki tästä bioenergiavaihtoehdosta kannattamattoman, niin samalla kävi niin, että luottamus siihen, että bioenergia-alalla voidaan yrittää, meni. Ja tällä hetkellä tilanne on se, että kun ei tiedetä, mikä on veropolitiikka jatkossa, kun ei tiedetä, mikä on tukipolitiikka jatkossa eikä myöskään ole selkeitä linjauksia Euroopan unionin päästä, niin tilanne on hyvin odottava, ja samaan aikaan meillä on 400 000 ihmistä työttömänä. Jotain pitäisi tehdä.

Eli tässä on erittäin iso esimerkki ja tärkeä esimerkki siitä, että näitä metsäalan mahdollisuuksia ei voida hyödyntää, jos meillä ei ole tätä, niin kuin ministeri hyvin sanoi, kilpailukykyistä toimintaympäristöä, vakaata toimintaympäristöä, olemassa. Eli tehkää nyt ihmeessä jotakin, että nämä ongelmat saadaan korjatuiksi. EU:n päähän pitää vaikuttaa paremmin ja tehokkaammin kuin mitä nyt on tehty, koska siellä ollaan tekemässä päätöksiä kestävyyskriteereistä ja monista tänne suoraan vaikuttavista asioista. Eli ne bioenergian ja biotalouden työpaikat, joitten nimiin jokainen vannoo, ovat tällä hetkellä sillä tavalla mahdottomia, kun tämä toimintaympäristö ei ole vakaa eikä ennustettava.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan viimeisenä. Metsäsektorin tutkimusta meidän pitää jatkossa entistä enemmän tehostaa, koska, niin kuin täällä on todettu, metsäala nukahti tutkimustoiminnassa ja vasta nyt sitten niitten metsäalan sokkien kautta, joiden kautta esimerkiksi tämä Äänekosken hanke tuli mahdolliseksi, on metsäsektorin tuotekehitysinnovaatioita lisätty. Meidän pitää pysyä kehityksen kärjessä.

Puu on erittäin monipuolinen materiaali, ja meidän pitää pystyä jatkossa ottamaan siitä kaikki mahdollinen hyöty. Metsiä pitää hoitaa jatkossa kestävällä tavalla ja hyvin, ja niin kuin täällä on todettu, suojelussa Suomi on jo osansa suorittanut, koska puolet koko EU:n suojelupinta-alasta löytyy Suomesta, niin sen pitää riittää.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kompata tuota edellistä puhujaa, edustaja Anttilaa, kun hän lopetti puheensa toteamalla, että suojelun osalta Suomi on tehnyt riittävästi. Minusta Suomi on tehnyt karhunpalveluksen itselleen, Suomi suojelee pian itsensä hengiltä.

Arvoisa herra puhemies! Metsäpoliittinen selonteko, jota nyt tänään käsittelemme, linjaa metsien käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Selontekoon sisältyvät visiot ovat arvokkaita koko Suomen kannalta.

Ensinnäkin metsien käyttöön perustuvan liiketoiminnan tulee säilyä Suomessa kilpailukykyisenä. Tästä meidän on erityisesti kannettava huolta. Metsistä saatavilla uusiutuvilla luonnonvaroilla luodaan uutta yrittäjyyttä, palveluja ja maahamme uusia työpaikkoja. Metsätalouden kannattavuudella on myös erittäin tärkeä merkitys elinvoimaiselle maaseudullemme, nimenomaan sille, että maaseutumme voisi säilyä tulevaisuudessakin elinvoimaisena.

Metsäpolitiikalla halutaan tukea metsistä saatavaa hyvinvointia sekä biotalouden kasvua. Suomen maapinta-alasta metsiä on noin 75 prosenttia eli reilut 22 miljoonaa hehtaaria. Suomen metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, ja niitä on hakattu viime vuosina 50—55 miljoonaa kuutiometriä. Kestävästi voitaisiin hakkuita tehdä noin 75 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, eli lähes puolet nykyisiä hakkuita voitaisiin lisätä.

Metsien monipuolisen käytön edellytyksenä on, että metsät voivat hyvin ja niitä uudistetaan kestävällä tavalla. Metsien hoito on myös parasta luonnon ja ympäristön hoitoa. Hyvinvoivat metsät ovat paras palvelus ympäristöllemme ja ilmastollemme. Siitä hyötyy myös jokainen metsässä virkistäytyjä. Kaiken kaikkiaan metsien hyvä hoito kasvattaa niin talouden, ilmaston kuin koko yhteiskunnankin hyvinvointia. Metsäalan kilpailukykyä tuleekin parantaa myös puun ja metsien käyttöä edistävillä logistiikkaratkaisuilla. Hyvä tieverkosto on äärimmäisen oleellinen puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys.

Herra puhemies! Jos tavoitteena pidetään hiilineutraalia ja energiaomavarannoltaan omavaraista maata, on todella hienoa, että hallitus on nyt valmis panostamaan uusiutuviin energialähteisiin. Tämä onkin välttämätöntä, jos edelleen pidämme tavoitteenamme vuoteen 2020 mennessä nostaa uusiutuvan osuuden 38 prosenttiin. Metsähakkeen ja turpeen käytön lisääminen on erittäin tärkeää taistelussa vyöryvää tuontikivihiiltä vastaan. Kysymys on merkittävä, sillä vain ammattimaisella metsien hoidolla ja käytöllä saavutetaan parhaat tulokset ilmastonmuutoksen estämisessä ja siihen varautumisessa.

On kiistatonta, että kun turpeen käyttöä voimalaitoksissa vähennetään, samalla myös puun käyttö vähenee. Tämä olisi hyvä niidenkin poliitikkojen muistaa, jotka puhuvat voimakkaasti puun käytön lisäämisestä mutta samaan aikaan vaativat lopettamaan turvevarojemme hyödyntämisen. Yhtälö ei nimittäin oikeastaan ole mahdollinen. Turve toimii monissa voimalaitoksissa puun välttämättömänä tukipolttoaineena, joten puu ei korvaa turvetta.

Tällä hetkellä vuosittain poistuu käytöstä noin 3 000 hehtaaria turvemaata, mutta ainoastaan viitisensataa hehtaaria viime vuosina on saatu uutta turvenostoaluetta tilalle. Ongelmana on ollut ennen kaikkea bioenergia-alan toimintaedellytysten hankaloittaminen jähmeillä ja pitkittyneillä lupakäytännöillä sekä veronkiristyksillä ja tu-kien vähentämisellä. Tästä seuraa, että tuontienergia, ja pääasiassa siis kivihiili, syrjäyttää kotimaisen energian. Viime vuosina energiaa on tuotu vuodessa noin 13,5 miljardin euron edestä. Se on ollut merkittävä tekijä heikentämään Suomen vaihtotasetta, ja lisäksi se on lisännyt myös hiilidioksidipäästöjä. Tämä on ollut Suomen vihreiden puolueen politiikan tulosta.

Herra puhemies! Metsäteollisuus on tällä hetkellä Suomen tärkein vientiala, ja sitä tukevat toimenpiteet ovat äärimmäisen arvokkaita. Nyt eduskunnan hyväksymässä metsäpoliittisessa selonteossa nostetaan esiin monia Suomen kilpailukyvylle keskeisiä haasteita. Metsäteollisuuden ansaittua merkitystä tulisi tulevaisuudessa korostaa vielä entisestään.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ollut menneiden 3 tunnin aikana hyviä puheenvuoroja, ja tuntuu, että kaikki tukevat metsien kestävää käyttöä. Osa ihmisistä katsoo sitä vähän eri näkökulmasta kuin toiset, ja varmasti maaseudulla elävät ja kaupunkilaiset saattavat katsoa vähän eri näkökulmista myös. Joku näkee metsän stressinhoitokeinona ja joku marjastuspaikkana, ja toinen näkee siinä monta kiintokuutiota hyvää puuraaka-ainetta.

Biotaloudesta on paljon puhuttu. Keskustalle se on ollut merkittävä asia pitkän aikaa, kestävä vihreä kasvu, nyt tosiaan tämän biotalous-termin alla. Siellä tullaan tarvitsemaan, kuten täällä on puhuttu aikaisemminkin, paljon innovatiivisuutta edelleenkin. Se, että muutama investointi on nyt lähdössä liikkeelle, ei vielä kesää sillä tavalla tee, niin että jatkuvaa kehitystä tarvitaan.

Tuo puupohjaisen energian käyttö: Kyllä se edelleenkin huolestuttaa, kuinka tämä hallitus aikoo sitä vielä viimeisenä vuotenaan edistää. Huono suunta siinä on ollut.

Sukupolvenvaihdoksista: Sekä selonteossa että mietinnössä niistä puhutaan ja myös yhteismetsät mainitaan. Itse haluan korostaa sitä, että yhä enemmän pitäisi tiedottaa yhteismetsien mahdollisuudesta sukupolvenvaihdoksissa. Silloin sitä pirstaloitumista ei tapahtuisi, metsät tulisivat hyvin hoidetuiksi, ja se metsän omistaminen olisi helppoa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Tuo metsänjalostus ja sen merkitys muun muassa ilmastonmuutokseen varautumisessa on saanut aika paljon sijaa tuossa selonteossa. Toivoisin tosiaan, että tuo Metlan Punkaharjun-toimipaikka säilyisi jatkossakin. Kyse on Metlan ainoasta toimipaikasta, joka on laajan ja monipuolisen tutkimusmetsäalueen välittömässä läheisyydessä, ja se edustaa yksin koko pohjoista havumetsävyöhykettä Euroopan kattavassa, seitsemän tutkimusmetsäalueen verkostossa. Siellä ollaan edelläkävijöitä esimerkiksi havupuiden solukkoli- säyksessä.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi ei tule toimeen ilman metsää. Nyt emme hyödynnä tätä vihreää kultaamme läheskään riittävästi. Metsää pitäisi voida hyödyntää vähintään 70 miljoonaa kuutiota vuodessa, koska metsämme kasvavat noin 105 miljoonaa kuutiota tällä hetkellä.

Pikkuisen minä kritisoin tätä touhua, kun tässä on nyt kehuttu tätä lakia — tai tätä, mikä nyt oli tässä. Tuodaanpas se toinenkin puoli siitä: Valtio ei ole kyennyt säilyttämään kilpailukykyämme. Meille on tuotu käsittämättömiä esteitä kerta toisensa jälkeen. Sähkövero on noussut, windfall-vero on todella rasittanut metsäsektoria kovalla kädellä, puhumattakaan tuosta rikkidirektiivistä, josta on tullut lähes kirosana. Miten yritykset voivat enää selvitä tämän kurimuksen keskellä? Logistiikkakustannukset ovat nousseet polttoainehintojen nousun mukana ja niin edespäin.

Luonnonsuojelu on hyvä asia, mutta ei siinäkään pidä mennä sellaisiin ääriratkaisuihin, jotka johtavat yritysten kaatumisiin. Lapin metsistä, metsäpinta-alasta, 17 prosenttia on jo suojeltu, ja se vaikeuttaa esimerkiksi sahojen toimintaa. Se käytettävän puun keskikoko pienenee koko ajan, ja käyttösuhde siinä on heikentynyt, elikkä sitä tavaraa tulee siitä paljon vähemmän. On semmoinen vanha sanonta, että "kirves se on metsän paras hoitaja". Mutta nyt tässä talossa ja paljon muuallakin ollaan enempi huolissaan niistä lahopuista. Kyllä ne lahoavat sinne ilman lahottamattakin, ja siinä on vielä semmoinen asia, että niitä ei kukaan tarvitsekaan, muut kuin tikat ja pöllöt. Ne saavat pitää kyllä ne, ei teollisuus tarvitse niitä, ei kukaan. Että antaa olla siellä, ja ne voivat hyvin kyllä siellä, mutta siitä ei kannata olla huolissaan, kyllä luonto hoitaa sen asian.

Mutta meillä on mahdollisuus säilyttää kilpailukyky. Minä annan vain yhden esimerkin tässä, kun on vähän tuo ääni tämmöinen, ei tahdo saada tulemaan. Muutetaan esimerkiksi metsänomistus sijoitusomaisuusverotuksesta samanlaiseksi kuin yritys- tai elinkeinoelämäverotus on. Säädetään laki, jossa sukupolvenvaihdos on mahdollista 20 vuoden verohuojennusten avulla, niin kuin maataloudessa on. Näin voisimme luoda suurempia metsätalousyrityksiä, ja tämä tavoite, se 70 miljoonaa kuutiometriä, voidaan saavuttaa tällä. Täällä on tullut hyviä esimerkkejä, Pekkarinen antoi tuosta, miten voidaan hyödyntää tätä metsää ja muuta. Meillä on potentiaalia, ja kun tämä meidän laitos lyö semmoiset edellytykset teollisuudelle, niin varmasti toimii. Tosiasia on, että me voimme käyttää kolmasosan tämänhetkistä enempi meidän metsävaroja hyväksi. — Kiitos.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Voimmeko ajatella, että sanonta "Suomi elää metsistä" pitää yhä 2010-luvulla paikkansa? Lukujen valossa kyllä varmasti voimme: metsäteollisuus työllistää Suomessa Metsäteollisuus ry:n mukaan suoraan noin 48 000 henkilöä. Metsä-teollisuus on oman maakuntani Keski-Suomen tapaan myös monen muun maakunnan keskeinen elinkeino. Viimeisimmät alan uutiset antavatkin valoisia ennusteita Äänekosken uuden biotuotetehtaan merkeissä.

Metsästä lähtevällä arvoketjulla on merkittävät kerrannaisvaikutukset. Metsäteollisuuden välilliset työllisyysvaikutukset ovat moninkertaiset sen suoraan työllisyysvaikutukseen verrattuna. Metsäteollisuuden tuotannon arvo Suomessa vuonna 2012 oli yhteensä noin 19,6 miljardia euroa, ja sen osuus oli 18 prosenttia Suomen teollisuustuotannon arvosta. Metsäteollisuus on tärkeä pilari vientiteollisuudelle.

Viime vuonna metsäteollisuuden viennin arvo oli 11 miljardia euroa ja osuus koko Suomen viennistä noin 20 prosenttia. Nämä ovat merkittäviä lukuja kansantaloutemme kannalta, ja meillä ei ole varaa antaa tämän tuotannon lipua ulkomaille. On turvattava metsäteollisuuden toimintaedellytys Suomessa niin hyvin kuin me vain sen voimme tehdä.

Suomen metsäteollisuuteen vaikuttavat suhdanteiden ja eduskunnan päätösten lisäksi myös EU:sta tulevat säännökset ja direktiivit, ja yksi suomalaisen metsäteollisuuden kannalta ongelmallisista direktiiveistä on täällä jo mainittukin, vuonna 2015 voimaan astuva rikkidirektiivi. Rikkidirektiivi määrää laskemaan laivojen polttoaineiden rikkipitoisuuden 1 prosentista 0,1 prosenttiin Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa. Muutos merkitsee valtavia lisäkustannuksia Itämeren liikenteeseen, ja tämä puolestaan heijastuu laajemminkin meri-, tie-, rata- ja lentoliikenteen rahtimääriin koko kuljetusjärjestelmään ulottuen. Metsä-, metalli- ja kemianteollisuus ovat isoja asiakkaita myös junakuljetuksissa, luonnollisesti.

Käytännössä kuljetuksia Suomesta ei voida tämän metsäteollisuuden osalta korvata muilla liikennemuodoilla. Suomi joutuu tässä nyt tietenkin eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin EU-maihin. Erityisesti Välimeren maiden voisi ajatella tässä pääsevän kuin koira veräjästä.

No, rikkidirektiivistä aiheutuvia kilpailukykyhaittoja nykyhallitus on pyrkinyt hillitsemään jo ennakkoon. Siihen voi lukea mukaan yhteisöveron alentamisen, väylä- ja ratamaksujen alentamisen sekä panostukset yritystuki- ja rikkidirektiivikompensaatioon ylipäätänsä.

Nyt olisi löydettävä kyllä edelleen tukea, että suomalaiset laitevalmistajat ryhtyisivät mestaroimaan myös muun muassa pesureita. Suomi voisi hyötyä paljon osaamispääomastaan ympäristöteknologian avulla.

Jotta meidän metsäteollisuuden laitokset voisivat löytää raaka-aineita edelleen, on tärkeätä, että metsiä myös hoidetaan ja käytetään oikein. Kotimaisen puun käyttö ei ole kuitenkaan vähentynyt, vaikka tehtaita on suljettu.

Lainsäädännön tuleekin tukea myös metsien hyvän hoitamisen edellytyksiä. Metsänomistajat ovat aiheellisesti huolissaan muun muassa metsäveron tulevaisuuden muutoksista. Ei metsän omistamisesta tulisikaan kohtuuttomasti rangaista veroilla vaan päinvastoin aktivoida hyvään ja hallittuun metsänhoitoon. Puun markkinoille tuonti on todettu tärkeäksi myös tässä selonteossa. Muistakaamme, että metsät ovat edelleenkin meidän rikkautemme.

Metsien merkitys hyvinvoinnin lähteenä on myös tärkeä. Itse metsästäjänä nautin siitä, että saan kävellä koiran kanssa metsässä, kuunnella ja havainnoida luonnon kertomaa, seurata, miten luonto elää vuodenaikoja ja muuttaa muotoaan. Koskaan ei varmasti siihen ihasteluun väsy, ja se myös rauhoittaa mielen. Kautta aikojen ihmiset ovat hakeneet sielunrauhaa luonnosta ja metsistä.

Kannan myös huolta metsäoppilaitoksista, joista yksi sijaitsee omalla paikkakunnallani Jämsänkoskella. Tästä osaamispääomasta on pidettävä kiinni. Metsäoppilaitoksista valmistuu vuosittain hyviä metsäalan ammattilaisia.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on valtioneuvoston metsäpoliittinen selonteko 2050 ja maa- ja metsätalousvaliokunnan siitä antama mietintö 5/2014. Selonteon tavoitteena on luoda Suomen metsäpolitiikan pitkän aikavälin linjaukset. Näin ollen se sisältää metsäalan vision, strategiset päämäärät ja niitä toteuttavat keskeisimmät toimenpidekokonaisuudet. Siis varsin merkittävät peruspilarit alalle, joka on pitkään ollut yksi hyvinvointimme perustukijalkoja.

Kuten kaikilla muillakin elinkeinoilla, metsätaloudellakin on ollut omat nousu- ja laskukautensa. Välillä selluteollisuutemme on toiminut suhdannemittarina, välillä se on toiminut puskurina työllisyyden ja työttömyyden välissä. Toki on muistettava myös takavuosikymmenien devalvaatiot, sahateollisuuden konkurssit ja tulipalot. Mutta jälleen kerran nyt näyttää siltä, että metsäteollisuus on luomassa nahkansa ja tuomassa investoinneillaan tulevaisuudenuskoa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Selonteosta käytetään nimitystä metsäpoliittinen selonteko varsin laajassa merkityksessä, mikä tarkoittaa myös sitä, että myös siinä esitetyt visiot on käsitettävä laajassa merkityksessä. Kilpailukykyinen ympäristö tarkoittaa koko yhteiskunnan myönteistä suhtautumista metsäliiketoiminnan edellytysten luomiselle. Mielestäni olisikin toivottavaa, että aina kun käsitellään metsäalaan liittyviä asioita ja liiketoimintaa, niistä tehtäisiin metsäpoliittinen arviointi ympäristöarvioinnin tapaan.

On helppo yhtyä valiokunnan näkemykseen siitä, että "maamme metsävarojen aktiivista hoitoa ja käyttöä sekä alan kilpailukykyistä liiketoimintaympäristöä tulee edistää, jotta tulevaisuuden metsään perustuville elinkeinoille voidaan tarjota monipuoliset mahdollisuudet". Tähän lauseeseen mielestäni oikeastaan kiteytyy koko selonteon ydin ja samalla Suomen metsäpoliittinen toimenpideohje.

Maamme metsätaloudelle metsäteollisuuden tuotantoarvo on lähes 20 miljardia euroa. Se työllistää suoraan yhteensä 42 000 ihmistä ja epäsuorasti vielä monin verroin enemmän. Kaiken lisäksi nämä työpaikat on hajautettu eri puolille Suomea, monesti niille alueille, missä työpaikkojen tarjonta muuten on niukkaa.

Mielestäni selonteossa on käsitelty hyvin laaja-alaisesti ja tasavertaisesti metsiä, niiden käyttöä ja jalostusta. Perinteiset metsäteollisuuden tuotteet ovat edelleenkin hyvin tärkeitä, mutta niiden rinnalle on noussut ja tulee nousemaan uusia puuhun perustuvia tuotteita bioalalta, energia-alalta ja niin edelleen. Osana biotaloutta metsäalalla onkin mahdollisuus tuottaa nykyistä monipuolisempia tuotteita ja palveluja. Metsät ovat uusiutuva luonnonvara. Puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata uusiutumattomia polttoaineita ja materiaaleja.

Arvoisa herra puhemies! Maassamme met-sien monimuotoisuuden parantamiseen on panostettu paljon, moneen maahan verrattuna moninkertaisesti. Metsiensuojelupinta-ala on kolminkertaistunut viimeisen 35 vuoden aikana. Valitettavasti suojelualueet jakautuvat epätasaisesti maan eri osiin, mikä on aiheuttanut vuosikymmenien aikana alueitten sekä asukkaitten välille joskus jopa katkeriakin ristiriitoja. Etelä-Suomessa tiukasti suojeltujen metsien osuus on 2,3 prosenttia metsä- ja kitumaan pinta-alasta, kun taas Pohjois-Suomessa se on lähes 16 prosenttia. Hehtaareissa ero näyttäytyy vielä paljonkin suurempana.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Näin keskustelun lopuksi nostaisin tarkastusvaliokunnan tarkastuksesta, koskien home- ja sisäilmaongelmia, joitakin havaintoja, jotka liittyvät puurakentamiseen, puunkäytön mahdollisuuksiin.

On paljon todisteita, ja tässäkin strategiassa puhutaan hyvin, siitä, kuinka meidän kannattaisi ilmastopolitiikan ja metsien hyväksikäyttöpolitiikan näkökulmasta käyttää puuta niin silloissa, infrarakentamisessa kuin talonrakentamisessakin entistä enemmän. Mutta samaan aikaan, valitettavasti, jos katsotaan, kuinka paljon eri teollisuudenalat käyttävät omasta tulorakenteestaan investointien lisäksi tuotekehittelyyn, t&k-investointeihin, niin rakennusala laajemminkin ja puuala erityisesti näyttää näissä tilastoissa kalpenevan pienenä, kun verrataan esimerkiksi tietointensiivisiin tietotekniikkalajeihin.

Nyt kun kansallisesti olemme nähneet, että puu on jatkossakin meidän turvamme, meidän täytyy sekä veronmaksajien rahoilla, tiedeyhteisöä ohjaamalla että alan toimijoita kannustamalla saada t&k-panostukset puurakentamispuolella huomattavasti suuremmiksi, suorastaan moninkertaisiksi tämän päivän investointeihin nähden.