Ilkka Kanerva /kok:

Sitä hetkeä ei taida, arvoisa puhemies, ainakaan kovin usein löytyä tässä salissa. Mutta jos arvoisa puhemies sallii, lähdetään liikkeelle ensinnä sillä toteamuksella, että puolustusvaliokunta ei ole tehnyt hallituksen esitykseen mitään fundamentaalisia muutoksia siitäkään huolimatta, että keskustelu olisi antanut edellytyksiä lähteä myöskin vähän isompia ja laveampia tarkastelukulmamuutoksia tässä yhteydessä esittämään, vaan on pitäytynyt oikeastaan vain perustuslakivaliokunnan esittämissä kommenteissa, joitten perusta on lähinnä lainsäädäntöjärjestykseen kuuluva. (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies!

Mennäkseni asian sisältöpuoleen kiinnitän kahteen periaatteessa mielestäni tärkeään asiaan huomiota. Toinen näistä on se, että Puolustusvoimain osalta koulutusjärjestelmiä on uudistettu ikään kuin liukuhihnalla. Kun näin on jouduttu tekemään, voi sitä tietysti perustella sillä, että pitää uudistua ajan myötä, mutta sitä voi kritisoida sillä, että kun on tehty uudistuksia, ei ole nähty kovin kauas näitä aikaisempia uudistuksia tehtäessä. On käynyt koko lailla selväksi, että ikään kuin jatkuvassa muutoksessa oleminen ei ole omiaan antamaan sisäistä solidia tuntua siitä, mitä oikeastaan ollaan hakemassa, minkälaisiin kestäviin asetelmiin ollaan pyrkimässä, vaan paremminkin se on ollut omiaan luomaan tiettyä käymistilaa ja aiheuttamaan epäselvyyttä.

Nyt minulla on lupa uskoa kuitenkin, että tähän uudistukseen sisältyvä merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on toteutumassa yhtenäispäällystön luomisen toteuttamisen merkeissä käytännössä. Sitä pidän sinänsä yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä tavoitteena, ja se antaa oikeutuksen sille, että tämä uudistus myöskin nyt pannaan toimeen riippumatta siitä, että edellistä uudistusta ei oikeastaan ole vielä ehditty edes kokonaisuudessaan ajaa rantaan, vaan vielä senkin viimeisiä pärskeitä tässä on jouduttu Puolustusvoimien sisällä asettamaan kohdalleen.

Tähän on tullut uusi, erittäin nopealla aikataululla valmisteltu, nyt käsitteillä oleva uudistus, jonka perimmäinen tarkoitus on hyväksyttävissä myöskin yhteiskuntapoliittisesti, mutta joka aiheuttaa uudelleen tietynlaisen sisäänajovaiheen hankaluuden ja tulee siinä mielessä olemaan ratkaisu, josta varmaan jälkeenpäinkin tullaan toteamaan, että tämä vaihe on ajettu aika lailla kireissä aikatauluolosuhteissa läpi, vaikka uudistuksen perimmäiset taustat yhtenäispäällystön aikaansaamisesta ovat tietysti ajassa huomattavan kaukana takana. Nyt siihen päästään, ja hyvä näin Suomen kannalta ja Puolustusvoimien kokonaistehtävääkin ajatellen.

Toinen seikka, joka on periaatteellisesti huomionarvoinen, on se, pitääkö tämän kaltaisia uudistuksia valmistella Puolustusvoimien sisäisenä työnä vai onko kyseessä sen kaltainen uudistus, jossa pitäisi olla ikään kuin joustavampi sarana yhteiskuntaan päin. Pitäisikö yhteiskunnassa muutoin vallitsevien näkemysten päästä myöskin vaikuttamaan tämän kaltaisten uudistusten sisältöön enemmän kuin nyt, kun se käsitellään aika lailla sotilaskäskytyyppisesti valmisteltuna? Niin kuin tiedämme, armeijan luonteen täytyy tietysti perustua hyvin selvään hierarkkiseen ajatteluun ja ennen muuta käytännön toimintamalliin, mutta kun on kysymys tämän kaltaisesta koulutusjärjestelmän uudistamisesta, sen perimmäiset tavoitteet ovat aika lailla muutakin kuin puhtaasti vain sotilaspoliittisia.

Tässä suhteessa täytyy sanoa, että uudistusta sinänsä on valmisteltu aika laajalla spektrillä eri näkökantoja siinä yhteen hakien ja niitä on kyetty siinä myöskin sulattamaan, mutta doktriinin tai diktaatin luonnetta tässä uudistuksessa samalla kuitenkin on löydettävissä. Se on mennyt läpi tällä tavoin tietysti ennen muuta sen vuoksi, että Puolustusvoimien sisäiseen valmisteluun aika lailla kuuluu sellainen ajatus, että sitä viedään sen mukaisesti läpi, miten uudistus on liikkeelle saatettu, ikään kuin päämäärä on sillä tavoin fiksattu etukäteen, ennen kuin prosessi on mennyt kaikkien vaiheiden läpi. Tämä on periaatteellisesti mielenkiintoinen kysymys, koska jokainen tietää, että emmehän me siviilit kykene mestaroimaan näissä asioissa ja saamaan sellaista lopputulosta yksin aikaiseksi, joka tekisi näistä uudistuksista kestäviä, hyviä ja hyväksyttäviä. On ehdottoman selvää, että asiantuntemukseen niiden on rakennuttava, sitä asiantuntemusta on kunnioitettava ja siihen on voitava luottaa. Toisaalta on ilman muuta myöskin niin, että näissä prosesseissa täytyy tietty mitta avoimuuteen suuntautuvaa toimintaa olla löydettävissä.

Nämä ovat kaksi sellaista asiaa, jotka tämän asian eduskuntakäsittelyssä on sisällöltään tuotava esille. Totta kai tässä on joukko kysymyksiä, jotka ovat mielenkiintoisia. Viittaan tässä yhteydessä erityisesti siihen, että tähän sisältyvä määräaikaisuusajattelu on saanut ehkä suurinta epävarmuutta syntymään. Onko määräaikaisuus sellainen piirre, joka esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaneelle nuorelle kunnianhimoiselle suomalaiselle antaa riittävän motivaation lähteä etsimään ylempää korkeakoulututkintoa tätä kautta, koska siihen polkuun sisältyy sellaisia epävarmuustekijöitä, joita muilla aloilla suomalaisessa yhteiskunnassa ei ihan vastaavalla tavalla ole? Tämä tietysti panee hieman epäilemään tältä osin uudistuksen kestävyyttä. Jos se selektoi yhteiskunnassa sotilasuralle henkilöitä, jotka eivät olekaan ikäluokkansa parhaimmistoa, niin ei tulla tietysti yhteiskunnallisesti toimineeksi viisaimmalla mahdollisella tavalla.

Mutta luottakaamme siihen, että uudistus saadaan toteutettua koko ikäluokkaa oikeasti motivoivalla tavalla ja että sen laadullinen lopputulos on myöskin kaiken tarkastelun kestävää. Itse olemme pyrkineet valiokunnassa kuuntelemaan hyvin avoimin mielin sitä asiantuntijoiden laajaa kirjoa, joka on tätä ollut meille valmis arvioimaan. Itse uskon siihen, että uudistuksella on niin paljon enemmän plussia puolellaan, että tähän voidaan eduskunnassa kyllä huojentunein mielin mennä. Ei ole siitä epäilystä kysymys, mutta mikään asia tässä maailmassa ei ole niin yksinkertaisen selvä, että siihen liittyisi vain positiivisia puolia. Sen vuoksi tämäkin puheenvuoro tässä sävyssä on aihetta esittää, että nähtäisiin, että kaikissa tämän tyyppisissä uudistuksissa on myöskin seikkoja, jotka sietää jatkossa ottaa lukuun.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen laiksi Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta keskeisin sisältö on Puolustusvoimien päällystön koulutusuudistus. Upseerinkoulutuksessa siirrytään yhtenäiseen akateemiseen koulutusohjelmaan. Koulutusohjelma rakentuu upseerin alemmasta korkeakoulututkinnosta, joka sisältää upseerin perusopinnot, noin yksi vuosi, ja upseerin ylemmästä korkeakoulututkinnosta.

Nykyinen opistoupseerien peruskoulutus lopetettaisiin lakkauttamalla Maanpuolustusopisto, eli meidän vanhemman polven varusmiesten kielellä sanottuna lopetettaisiin kanta-aliupseerikoulutus ja siirryttäisiin yhtenäispäällystöön, jaosta upseereihin ja aliupseereihin luovuttaisiin. Nykyiset sotilasarvot toki säilyisivät.

Toinen suuri muutos nykyiseen olisi se, että kaikille yhteinen upseerin vuoden mittainen perusopintojakso antaisi kelpoisuuden määräaikaisen reservin upseerin virkaan, joka täytettäisiin 5 vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään 15 vuodeksi. Upseerin alempi korkeakoulututkinto antaisi kelpoisuuden määräaikaiseen nuoremman upseerin virkaan 10 vuodeksi kerrallaan. Vain ylempi korkeakoulututkinto johtaisi toistaiseksi täytettävään virkaan, joka ei olisi siis määräaikainen.

Vaikka valiokunta teki uudistuksesta yksimielisen mietinnön, kuten valiokunnan puheenjohtajan esityksestä ilmeni, sisältyy uudistukseen myös kritiikkiä ansaitsevia kohtia. Ensimmäinen on uudistuksen kiire, mihin puheenjohtaja Kanervakin viittasi. Samalla kun lakiesitys on valiokuntakäsittelyssä, on jo haku menossa uuteen koulutusjärjestelmään. Edellisestäkään koulutusuudistuksesta ei ole vielä kovin monta vuotta kulunut.

Suurin kriittinen epäily keskustan valiokuntaryhmässä kohdistui määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöönottoon. On toki ymmärrettävää, että armeijan päällystön ikärakenne vinoutuu nykysysteemillä. Varusmiehiä eivät kovin iäkkäät kouluttajat pysty maasto-olosuhteissa johtamaan. Määräaikaisuutta perustellaan myös sillä, että sodan ajan reservijoukkoihin pitää saada nuoria ammattiupseereita riittävä määrä. Kriittinen epäily kohdistuu siihen, saadaanko näihin määräaikaisiin reserviupseeritehtäviin 5, 10 tai 15 vuodeksi riittävän hyvää ja motivoitunutta kouluttaja-ainesta. Hehän ovat kuitenkin varusmiesten kanssa paljon, ehkä kaikkein eniten, suoranaisessa kanssakäymisessä.

Valiokuntaryhmämme epäili erityisesti Puolustusvoimien erikoishenkilöstön määräaikaisuuden tarpeellisuutta. Esimerkiksi yhä enemmän teknistyvässä Puolustuslaitoksessa tarvitaan yhä enemmän insinööriupseereita, joilla on taustalla siviilissä saatu tekninen koulutus. Saadaanko heitä korkeasuhdanteen aikana riittävästi Puolustusvoimien määräaikaisiin tehtäviin, se meitä arvelutti ja arveluttaa vieläkin. Tehtäväthän ovat pysyviä, eikä ikä haittaa näissä erikoistietoa ja -taitoa vaativissa tehtävissä. Erikoishenkilöstöä on toki muutakin kuin insinöörit: heitä ovat lääkärit ja sotilaspapit. Hieman epäselvää on, kuinka uudistus nyt heitä koskettaa. Ilmeisesti ei, koska siltä taholta ei ole mitään kritiikkiä uudistusta kohtaan esitetty.

Asiantuntijakuulemisessa saatiin vastaus, että jo nykyisin on kiertoa siviiliin myös erikoisupseerin tehtävistä ja että reservin joukkoihin tarvitaan varsinaisten sotilaiden lisäksi myös nuorta reservin erikoishenkilöstöä. Kiertoa pidetään luonnollisena, ja asiantuntijakuulemisessa todettiin, että Puolustusvoimissa on aika paljon tekniikan puolella myös projektiluonteisia tehtäviä, jotka tavallaan ovat jo alusta pitäen määräaikaisia. Sillä tätä erikoishenkilöstön määräaikaisuutta perusteltiin.

Valiokunta liitti mietintöön yksimielisesti lausumaehdotuksen, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus antaa puolustusvaliokunnalle selvityksen päällystön koulutusuudistuksen toteutumisesta ja erityisesti sen vaikutuksista pätevän henkilöstön saatavuuteen siinä vaiheessa, kun uudesta järjestelmästä on saatu riittävästi kokemuksia. Lausuma tyydytti myös oppositiota, eikä tässä nähty mitään vastalauseen paikkaa. Valiokunta oli tästä hyvin yksimielinen.

Vielä yksi kritiikin paikka on syytä tulla mainituksi. Alkuperäisessä esityksessä oli liian epämääräisesti ilmoitettu korvausjärjestelmä niille, jotka esimerkiksi määräaikaisen reserviupseeritehtävän päätyttyä siirtyvät siviiliin kouluttautumaan uuteen ammattiin tai suoraan jo uusiin tehtäviin. Perustuslakivaliokunta vaatikin tähän kohtaan tarkennusta, joka on valiokunnan mietinnössä huomioitu, että on täsmälliset pelisäännöt siitä, kuinka korvausjärjestelmä toimii. Se varmaan osaltaan, kun se on tiedossa, vaikuttaa siihen, että on riittävästi hakeutujia määräaikaiselle sotilasalalle.

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmä on valmis näillä kommenteilla hyväksymään hallituksen esityksen toivoen tietysti, että Puolustusvoimat saa jatkossakin riittävästi hyvää kouluttaja-ainesta.

Ismo Seivästö /skl:

Arvoisa puhemies! Ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat tällä hetkellä erittäin ajankohtaisia niin omassa maassamme kuin EU:nkin alueella. Samoin suurvallat Venäjä ja USA käyvät tähän aihepiiriin liittyvää omaa vuoropuheluaan. Oman lukunsa tietenkin muodostavat tällä hetkellä Eurooppaa ravisteleva Balkanin kriisi ja Kaukoidän tilanne USA:n ja Kiinan välillä.

Oman maamme puolustusvoimatkaan eivät ole pysyvässä tilassa. Määrärahakysymykset, helikopterit ja varuskuntien säilyminen tai lakkauttaminen ovat lähes päivittäisiä puheenaiheita. Samoin lisääntyvät kansainväliset tehtävät vaikuttavat henkilökunnan riittävyyteen. Puolustusvoimiakin koskettaa siis kysymys riittävän ja pätevän henkilökunnan saatavuudesta rauhanajan olosuhteissa sekä mahdollisessa kriisitilanteessa. Vaikka kaikki toivomme, että taitavalla ulkopolitiikalla, jota maanpuolustus tukee, säilymme kaikkien sotilaallisten konfliktien ulkopuolella, niin erilaisiin ongelmiin ja vaaratilanteisiin meidän tulee kuitenkin varautua. Ne saattavat olla toki myös ympäristökatastrofeja, joiden torjunnassa myös hyvin järjestäytyneillä Puolustusvoimilla on oma roolinsa.

Tätä taustaa vasten kannattaa peilata myös käsittelyssä olevaa Puolustusvoimien päällystön koulutusjärjestelmän uudistamista. Esitettyyn järjestelmään, yhtenäispäällystöön, liittyy muutamia ongelmakohtia. Määräaikaisuus on toki perusteltavissa reservin syntymisen kannalta. Mutta siinä on ongelmakohtia. Eräs pullonkaula on teknisen henkilökunnan saatavuus ja motivoiminen määräaikaisiin tehtäviin. Onhan jo asejärjestelmien elinkaari nykyisenä aikana siinä 15—20 vuotta. Tehtävät edellyttävät, kuten monet siviilitehtävätkin, korkeaa ammattitaitoa ja täydennyskoulutusta.

Avoin kysymys on edelleen myös uusien määräaikaisten reserviupseerien virkojen sijoitus Puolustusvoimien henkilöstöryhmissä. Saavatko he upseerin palvelusarvon vai eivät? Elvytetäänkö uudelleen sotilasarvot vääpelistä sotilasmestariin vai kutsutaanko heitä vain kouluttajiksi? On ratkaisu sitten mikä tahansa, tärkeintä on riittävien taitojen ja tietojen saanti vuoden kestävien upseerin perusopintojen aikana, kouluttavathan nämä henkilöt juuri varusmiehiä. Julkisuudessa olleiden ministerien ja kenraalien kannanotoista päätellen emme ole luopumassa asevelvollisuuteen perustuvasta puolustuksesta ja siten merkittävän reservin tarpeesta. Siksi nyt toteutettava uudistus tulee jollain tavoin huomioida myös varusmies- ja kertausharjoituskoulutuksessa. Tarvitaan siis jonkin asteisia rakenteellisia ratkaisuja. Kertausharjoitusten riittävyyshän on tärkeä osa reserviläisten taitojen ylläpitoa ja kehittämistä. Ammattiarmeijaan siirtyminen olisi merkittävästi kalliimpi ja yhteiskunnallisesti arveluttavampi ratkaisu.

Toivottavasti tämä uudistus helpottaa sitä henkilökuntapulaa, joka nyt osin vaikeuttaa varusmieskoulutusta ja aiheuttaa tehtävää hoitaville erilaisia paineita. Henkilökunnan jaksaminen ja motivoiminen on merkittävä asia myös Puolustusvoimissa. Viettäähän muun muassa kenttäkouluttaja maastossa keskimäärin noin sata yötä eli runsaat kolme kuukautta vuodessa.

Kuten täällä on jo tullut ilmi niin valiokunnan puheenjohtajan ed. Ilkka Kanervan kuin ed. Ranta-Muotion puheenvuorossa, valiokunta suhtautui esitykseen kriittisen myönteisesti. Samaan yhteyteen voi lisätä sen, että valiokunnan esittämä lauselma pitää sisällään sen, että kokemuksen karttuessa tähän asiaan on tarvittaessa jatkossa palattava.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä uudistetaan upseerikoulutus siten, että perustetaan yksi yhteinen päällystö. Kuitenkin valiokunta on kiinnittänyt huomiota erikoishenkilöstön koulutukseen ja katsoo, että erityisesti erikoisupseerien koulutusjärjestelmä kaipaa vielä jatkosuunnittelua. Erikoisupseerithan ovat saaneet siviilikoulutuksen Puolustusvoimien ulkopuolella, ja erikoisupseerikoulutus on Puolustusvoimien tarpeita varten annettu lisäkoulutus kyseessä olevaa tehtävää varten.

Olen saanut erikoisupseerikoulutuksen ensimmäisenä naisena Suomessa. Mielestäni koulutus oli johdonmukaista ja asiantuntevaa. Koulutus on jakaantunut erikoisvaiheeseen ja yleisvaiheeseen. Olen kokenut mielekkäänä, että ne ovat eri jaksoissa. Puolustusvoimien kurssit ovat tiiviitä. Välillä on hyvä päästä noudattamaan käytännössä niitä oppeja, joita on kursseilla saatu, ja siten saada vaihtelua työhön lisäkoulutuksen tiimoilta. Uskon, että jaksotettu erikoisupseerikoulutus auttaa myös työssäjaksamisessa.

Kysymyksiä on herättänyt upseeritoimen määräaikaisuus. Määräaikaisuushan ei koske esimerkiksi lääkäreitä ja pappeja. Mikäli erikoisupseerikoulutukseen puututaan, mielestäni seuraavaankin asiaan tulee kiinnittää huomiota. Sotilaslääkäreiden joukossa on muutama osastonlääkäri. Sotilaslääkärit ovat erikoisupseereita, joiden eläkeikä on 55 vuotta. On hullunkurista, että muutamalla osastonlääkärillä eläkeikä on 65 vuotta ja he saattavat toimia nuoremman esimiehen alaisena, vaikka heillä on pitempi koulutus tai pitempi kokemus ja sama koulutus kuin tällä esimiehellä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viittaan tuoreeltaan ed. Nurmen puheenvuoroon, joka oli erittäin valaiseva ja näkyvä sellaisenaan. Ed. Nurmella oleva kokemus erikoisupseerin koulutuksesta ja sen soveltumisesta käytännön elämään oli valaiseva, mutta se käsitys, mikä allekirjoittaneelle valiokunnassa jäi, oli myöskin poikkeava ed. Nurmen käsityksestä tässä asiassa. Kyllä valiokunnan saaman selvityksen mukaan, ainakin mitä rahvas siitä ymmärsi, jäi sellainen vaikutelma, että kaikki tulevat määräaikaisuuden kautta, niin lääkärit kuin papit ja muutkin diakonit. Tällaisenaan tämä asia oli nimenomaan se asia, johon valiokunta halusi kiinnittää huomiota ja syventyä siihen, toimiiko se ja pelaako se.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin tämän asian, kun katsotaan siltä rintamalta, että tarvitaan reserviin puolustustarkoitukseen sopivaa nuorta erikoishenkilöstöä, olivat he sitten miltä erikoistoimialalta tahansa. Eniten keskusteltiin insinöörien osalta, ja mielestäni tämä asia tuli siinä kohdassa kiistatta selväksi. Niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtajan ja edustajien välityksellä on käynyt ilmi, valiokunta kuunteli, keskusteli ja teki päätöksen en sanoisi ristiriitaisissa tunteissa mutta tunteissa, joissa sillä oli mielikuva tästä asiasta, että kaikki ei ole aivan selvää ja kirkasta.

Rouva puhemies! Sanalla sanoen, en sano, miten suomalainen jätkä sen asian sanoo, mutta sanon, että eduskunta on pantu tässäkin asiassa pakon eteen. Haku uuteen upseerikoulutukseen on pantu toimeen, hakuaika on päättynyt ja kaikki valmistelut on tähän rakennettu, entiset järjestelmät alasajettu, uusi alkuun lähdössä, ja eduskunta sorvaa nyt sitten lakia täällä, tekee päätöstä sen jälkeen. Tämä osoittaa kyllä sen, että sotaväki on nopea ja toimelias ja saa päätöksiä aikaiseksi niin, että eduskunta pystyy niitä nipin napin perässä seurailemaan ja hyväksymään. Tämä on mielestäni hyvä asia näin olemassa, että jos syntyisi joku kriisitilanne, niin johto olisi niin nopea ja tehokas, että se pystyisi päätökset synnyttämään ja eduskunta ne perästä siunailemaan. Mutta näin ei saa olla. Suomi elää tällä kertaa syvässä rauhan tilassa. Kyllä katsoisin, että tämän asian pitäisi olla sen tyyppinen, että eduskunta päättää ensin ja sen jälkeen vasta pannaan nämä asiat toimeksi ja käytäntöön. Kun huomaan, että ed. Aittoniemi on varautunut hyökkäykseen eikä ed. Kekkoseltakaan taisteluhalua tunnu puuttuvan, niin katson, että tämä keskustelu ja ehkä tämä puheenvuorokin osaltaan täyttää paikkansa tässä asiassa.

Tämän määräaikaisuuden suhteen, niin vaikealta kuin se alkuun vaikuttikin, oli hankalaa ja vaikeata ymmärtää sitä asiaa, kuinka määräaikainen sotilas sijoittuu sen jälkeen yhteiskuntaan ja kuinka hän hakeutuu tähän asiaan mukaan. Kuten huomaan, eduskunnan vasen siipi on varsin vähillä edustuksilla nyt olemassa, ja sellaisenaan näyttää siltä, että siellä ollaan tämän sisältö hiljaa hyväksymässä ja näkemässä myönteisenä tämä asia niin, että mitä ilmeisimmin tämä määräaikaisuus viiden vuoden maksimissaan, joka sopimus voidaan uusia, on avaus — vaikka valiokunta niin keskustelikin, että se ei ole avaus tulevaisuutta varten — niin että muutkin työmarkkinat alkavat elää tässä mukana. En tiedä, onko sotaväki sitten ainut kokeilupaikka, missä tämä voitaisiin oikein hyvin nähdä ja kokeilla. Toivottavasti näin ei ole, ei ainakaan niin, että kokeilu tapahtuisi Puolustusvoimien joukoissa.

Se, mitä tässä asiassa ei ole näkynyt eikä ole keskusteltu eikä ole syntynyt, on kysymys siitä, että vanha juopa Päällystöliiton ja Upseeriliiton välillä on se, joka kummittelee tämänkin asian takana enemmän taikka vähemmän. Tällä yhtenäispäällystöllä niin, että kaikki koulutetaan saman upseeriputken kautta, ei tulla näitä asioita ratkomaan eikä näkemään niin, että syntyisi yhtenäinen vänrikistä kenraaliin kestävä putki, jossa jokainen tuntisi olevansa yhtä tärkeässä tehtävässä Suomen ja isänmaan puolustamisessa, olipa hänen sotilasarvonsa mikä tahansa. Tältä osin olisi toivonut ja ollut toivottavaa, että tämä asia olisi herkemmin puhutellut myöskin valiokunnan jäseniä, kun ainakaan itselle tämä asia ei vielä avautunut.

Se, mikä lain valmistelun osalta oli selkeästi nähtävissä ennen eduskuntavaihetta, oli kiistely siitä, onko määräaikainen reserviupseeri upseeri vai reserviupseeri vaiko jollain muulla nimikkeellä palkattu tähän viiden vuoden toimeensa. (Ed. Kekkonen: Upseeri!) Tämä on sellainen kysymys, joka ei ole vielä loppuun saakka selvitetty eikä nähty sitä, mitä sen asema tulee olemaan siinä vaiheessa, kun palvelus sitten tältä osin alkaa.

Mielestäni se asia on tullut valiokunnassa varsin selkeäksi ja yksinkertaiseksi, mitä määräaikainen reserviupseeri tekee, miten hänen kykynsä karttuvat ja mihin hänet sijoitetaan sen jälkeen reserviarmeijassa, kun hänen määräaikainen suhteensa viiden tai sitten toisen viisivuotiskauden jälkeen, kymmenen vuoden jälkeen, päättyy, mitä hän johtaa ja mikä hänen kokemuksensa tästä asiasta on olemassa. Verrattuna nykyiseen järjestelmään kokemus on varmasti hyvä. Yksikön päällikkönä tällainen upseeri on lyömätön, ja hän varmasti tulee toimimaan ja toimii tässä asiassa hyvin.

Mutta se on kiistatta selvää, että tähän joudutaan palaamaan myöhemmin nimenomaan reservin koulutuksen ja reservin johtajakoulutuksen osalta. Ei voi olla niin, että kun nykyisessä järjestelmässä siviilijohtamisen, elämänkokemuksen, yhteiskuntasuhteiden ja muiden sotilasansioiden perusteella, jotka on annettu Puolustusvoimien koulutuksen kautta, on saatu sellainen johtaja-aines ja johtajakyky, joka pystyy toimimaan erilaisissa esikunta- ja muissa hallintotehtävissä, tämä määräaikainen reserviupseeristo täyttäisi tätä asiaa. Näin ei voi olla olemassa. Tässä on aukko, johon varmasti toivon mukaan eduskunta joutuu lähiaikoina palaamaan niin, että palvelus tulisi sellaiseksi palvelukseksi, että se palvelisi myöskin tätä myöhemmän ajan johtajareservin tarvetta, mitä en usko, että yksinomaan näitten määräaikaisuuksien kautta tulee ja syntyy.

Ei myöskään tällainen näköala ole vieras, että nykyisistä ja tulevista aliupseereista parhaimman aineksen ja väen osalta koulutettaisiin reservissä, olipa muoto tai tapa mikä hyvänsä, sodan ajan upseerijohtajia. Uskon, että samassa yhteydessä tulee myöskin tämä asia esille.

On asiantuntijakuulemisessa erittäin paljon myöskin keskusteltu ja pelätty varsinkin valiokunnan ulkopuolella sitä, kuinka määräaikainen reserviupseeri tulee ja pystyy toimimaan hyvin sivistyneen ja valistuneen varusmiesväen kanssa vain vuoden koulutuksen jälkeen. Tämä asia itselleni oli periaatteessa vaikea ja hankala ymmärtää, mutta kun mietin tätä vähän taaksepäin, niin aikaisemmin kanta-aliupseerikoulusta valmistuttiin runsaan vuoden jälkeen ja tuli hyviä kersantteja ja ylikersantteja, jotka johtivat. Ainakin itse ymmärsin niin, että vauhti riitti ja tieto perille meni. Kun nykyinen varusmieskoulutusjärjestelmä tuottaa kokelaita joukkueen varajohtajiksi ilman mitään erillistä koulutusta, niin nähtävästi yksi vänrikki, joka on vuoden koulutettu, on niin pätevöitynyt, että pystyy myöskin tätä asiaa hoitamaan ja tekemään.

Tältä osin yhdyn niihin kriittisiin puheenvuoroihin, joita valiokunnan taholta on täällä aikaisemminkin esitetty. Katson, että näin tämä on hyväksyttävä. Parempaakaan ei ole tarjolla. Mutta epäillen vielä kysyn, miksi eduskuntaa juoksutetaan näin jälkikäteen eikä tähän asiaan ole riittävän ajoissa ennen käyty kiinni. Sen takia haluan sen tässä lausua, ettei kävisi niin, että taas muutaman vuoden kuluttua palataan samaan asiaan, pannaan uusi koulutusuudistus käyntiin ja tuodaan se jälkikäteen eduskunnan hyväksyttäväksi.

Rouva puhemies! Rohkenen tässä lopussa sanoa, vaikka tämä välittömästi ei tähän asiaan liitykään, kun tätä kautta on kuitenkin nähtävissä niin, että haetaan jotakin uutta säästöä, jotakin uutta näköalaa tähän asiaan. Valiokunnan lausumassa selkeästi todetaan, että tämä ei ole yhtenäinen Nato-joukkojen sotilasarvojen kanssa. Tämä on uudistus, mutta onko se oikean lajin uudistus, että samanaikaisesti tämän päivän aikana me kuulemme, että Suomesta ollaan vähentämässä 3 000 varusmiespaikkaa Mikkelin, Keuruun ja Kontiorannan osalta? Onko tämä sattuma, että tämä tähän on näin tullut ja syntynyt? Vakava on kuitenkin puolustusselonteon viivästyminen tässä asiassa olemassa. Kyllä olisi toivonut, että sekin olisi ollut julkisuudessa jo valmiina silloin, kun tätäkin keskustelua ja päätöstä täällä tehdään.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihan ensinnäkin ed. S. Lahtelalle: Ei tässä eduskuntaa ole minkään pakon eteen pantu. Tätä on valmisteltu hyvin pitkään ja hartaasti. Se on tullut tänne. Puolustusvaliokunta käsitteli asian, vieläpä yksimielisesti, ja nyt eduskunta käsittelee tätä asiaa suuressa salissa.

Toinen seikka: Ed. Lahtela epäili, että tällä määräaikaisuudella ollaan pelaamassa niin, että sitä ollaan tuomassa muutoinkin työmarkkinoille. Arvoisa rouva puhemies, varmasti ei olla tämän kautta. Jos sellaisia haaveita jollakin on, sellaiset haaveet tulevat yksityiseltä puolelta. Siellä saatetaan semmoista ajatella, mutta tällä lainsäädännöllä ja mahdollisella määräaikaiskehityksellä yleensä yhteiskunnassa ei todellakaan ole yhtään mitään tekemistä keskenään.

Mitä sitten tulee tähän, että tähän asiaan pitää joskus palata, tähän nimenomaan valiokunnan lausuman perusteella pitää palata, kun tästä saadaan informaatiota, nähdään, miten järjestelmä toimii. Mutta toistan, rouva puhemies, sen, että tässä ei nyt ketään ole juoksutettu, (Puhemies koputtaa) tähän ei sisälly mitään hämärää. Tämä on normaalia Puolustuslaitoksen kehittämistyötä.

Sen kyllä haluan tähän loppuun sanoa, että minua sekin hiukan askarruttaa, että Puolustuslaitos niin nopeaan tahtiin tekee muutoksia.

Ismo   Seivästö  /skl(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitaatti: "Valiokunta katsoo, ettei tästä tule tehdä yleisempiä johtopäätöksiä menettelyn laajentamiseksi muille sektoreille." Eli kysymykseen määräaikaisuudesta: Puolustusvaliokunta tästä asiasta keskusteli. Me emme todellakaan, niin kuin ed. Kekkonen totesi, halunneet tässä yhteydessä tehdä uusia työmarkkina-avauksia. Olimme tietenkin huolissamme määräaikaisuudesta, koska tällä hetkelläkin suomalaista yhteiskuntaa aika paljon "rasittavat" pätkätyöt.

Lauri  Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtelan erinomainen puheenvuoro sisälsi huolen kolmen varuskunnan kohdalta, jotka hän nimeltä luetteli. Sattuneesta syystä olin erittäin kiinnostunut tutkimaan tuota STT:n uutista. Se paljastui kuitenkin niin sanotuksi uutisankaksi, jolla ei ole minkäänlaista virallista, ei edes epävirallistakaan valmisteluelimen pohjaa, eli tämä onnellinen korjaus näin tietoon saatettakoon.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Puolustuslaitoksen kehittäminen on tietenkin tärkeää, mutta kehittyykö puolustuslaitos oikeaan suuntaan? Henkilöstön määräaikaisuus ei välttämättä ole luomassa tälle kovin pysyvää pohjaa. Viime aikoina ainakin nuorempien upseerien kohdalla on ollut se mielipide ilmassa, että Puolustusvoimista tulee määräaikaisuuden myötä tietyllä tavalla epävarmakin työpaikka. Nyt halutaan sitten katsoa, mihin muualle hakeudutaan. Tämä voi reservin kannalta olla hyvä asia, mutta uskon niin, että Puolustusvoimien kannalta tämä ei ole hyvä asia.

Juha  Karpio  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtela sinänsä hyvässä puheenvuorossaan totesi, että valiokunta ja eduskunta on asetettu tosiasioitten eteen ilman, että siinä voidaan paljon mitään tehdä. Me kävimme todellakin puolustusvaliokunnassa syvällisen keskustelun näistä eri asioista ja meitä puhuttivat juuri määräaikaisuus ja muut seikat, mitkä ed. Lahtela totesi. Mutta että opposition taholta olisi esitetty jotain vaihtoehtoa mietinnölle ja lopputulokselle, mihin päädyttiin, sitä ei tehty, vaan kyllä tämä käytiin aivan hyvässä hengessä läpi. Niin kuin täällä myöskin todettiin, asiaa nyt seurataan ja siihen tullaan palaamaan ilman mitään määräaikaa, mutta kuitenkin, kun katsotaan, kuinka tämä laki käytännössä toimii.

Kari  Myllyniemi  /kesk:

Rouva puhemies! Toivottavasti tämä uusi koulutusjärjestelmä edes osittain parantaa reservissä olevan kantahenkilökunnan määrää.

Aivan viime vuosiin saakka tavanomainen henkilökuntaan kuuluva pääsi eläkkeelle yleensä alle 50-vuotiaana. Kun juuri hiljattain muutettiin eläkelakia, nousi lähes kaikkien eläkeikä 55 vuoteen. Tämä tarkoitti tuhansien sotilaitten poistumista reservistä, eli kaikki 49—55-vuotiaat ovat poissa sodanaikaisten joukkojen johdosta. Ruotsissa eläkeikä on 60-vuotta, ja tuota rajaa mekin olemme uhkaavasti lähestymässä. Määräaikaiset suhteet joka tapauksessa lisäävät reservissä olevien paremmin koulutettujen sotilaitten määrää kuin nykyään toteutuu. Ilmeisesti lakiesitys joka tapauksessa on hyvään suuntaan menossa.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan hyvän esittelyn jälkeen ei ole syytä käydä laajemmin keskustelua omalta osaltani tästä asiasta, mutta erityisesti haluaisin kuitenkin tuoda julki muutamia seikkoja, mitä valiokunnassa käytiin läpi.

Nimenomaan eniten kritiikkiä ja keskustelua aiheutti esitys määräaikaisista viroista. Se oli se, joka valiokuntaa eniten puhutti ja jota eniten asiantuntijoilta tiedusteltiin. Kun ed. S. Lahtela äsken epäili, että tämä koskisi myöskin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, niin kyllä mietinnössä ihan selkeästi todetaan, että uudessa päällystön koulutusjärjestelmässä upseerien perusopinnot ja upseerien alempi korkeakoulututkinto johtavat aina määräaikaisesti täytettäviin sotilasvirkoihin. Eli lääkärit, teologit ja muut vastaavat, jotka ovat armeijan palveluksessa, tulevat suoraan pysyviin virkoihin. Mutta tällä ryhmällä, perusopinnot saaneilla ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla, on enintään 15 vuoden määräaikaisvirka. Ed. Lahtela totesi puheenvuorossaan, että enimmäismäärä on 5 vuotta. Se on kyllä 15, mikä todetaan myöskin mietinnössä.

Kun lähdetään miettimään vielä määräaikaisuutta, niin erityisesti meitä huoletti erikoishenkilöstön määräaikaisuus. Mielestäni se on kyllä suuri riski Puolustusvoimille, kun ottaa huomioon yhteiskunnan tämänhetkisen kehityksen. Meillähän viime vuonna syntyi sitten nälkävuosien kaikkein pienin ikäluokka, eli ikäluokat ovat pienentyneet. Toivottavasti ne eivät enää tästä pienene, vaan ehkä ryhtyvät kasvamaan.

Tekniikan alalla: mekatroniikassa, informaatioteknologiassa, on nyt ja tulee olemaan kova kilpailu siitä, kuinka saadaan pysyviinkin virkoihin hyviä, päteviä ihmisiä. Kun ottaa huomioon asejärjestelmien monimutkaisuuden ja yhä teknistyvämmän aseistuksen, niin tulee olemaan todennäköistä se, että näitten asejärjestelmien käyttöön on vaikea saada parasta ainesta, koska siitä kilpailevat yksityisen puolen operaattorit ja tekniikan valmistajat. Ne tarjoavat pysyviä työsuhteita, kun me armeijan kautta olemme tarjoamassa enintään 15 vuoden työsuhdetta. Erityisen ongelmalliseksi tämän tekee se, että eduskunta on hyväksynyt uuden työsopimuslain, joka koskee kylläkin työsopimussuhteessa olevia henkilöitä ja heidän palvelussuhdettaan. Tässä uudessa työsopimuslaissa erittäin tiukasti puututaan määräaikaisuuteen.

Niin kuin ed. Seivästö totesi, viime aikoina yhteiskuntaamme on vaivannut määräaikaisuus ja pätkätyöt. Sehän on ollut 90-luvun suuri ongelma. Nyt ollaan työsopimuslailla tähän puututtu työsopimussuhteisten osalta ja myöskin kuntien ja valtion viroissa määräaikaisesti työskentelevien osalta. Eli uudessa työsopimuslaissa nämä määräaikaisuudet tullaan estämään siten, että ne luokitellaan pysyviksi työsuhteiksi.

Nyt armeijan osalta, Puolustusvoimien osalta, tullaan kokonainen ryhmä asettamaan vain määräaikaisiin virkoihin: perustutkinnon suorittaneet ja alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt. Tässä on mielestäni kyllä sellainen moraalinen ristiriita. Lainsäädäntö tätä ei estä, mutta moraalinen ristiriita tässä ihan selvästi on. Eli ainakin teknisten henkilöiden osalta olisi toivonut, että olisi voitu pysyä pysyvissä työsuhteissa. Kouluttajien osalta tietenkin 15 vuotta 100 päivää vuodessa maastossa on jo fyysisestikin aikamoinen suoritus. Näin ollen siellä ehkä määräaikaisuus on paikallaan, mutta nimenomaan näitten teknisten ja erityisosaajien osalta tämä on hieman arveluttavaa.

Kuitenkin valiokunta halusi lisätä lopuksi lausumaehdotuksen, jossa eduskunta edellyttää, että hallitus antaa tästä esityksestä selvityksen sopivana ajankohtana myöhemmin, onko pystytty rekrytoimaan pätevää ja osaavaa henkilöstöä Puolustusvoimiin. Toivon, että eduskunta hyväksyy tämän lausumaehdotuksen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. S. Lahtela käytti mielestäni hyvän lähtökohtapuheenvuoron hallituksen esityksestä laiksi Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta, hallituksen esitys n:o 18/2001 vp, koska tämän sisältöä ollaan jo panemassa toimeen ja me vasta täällä eduskunnassa olemme asian ensimmäisessä käsittelyvaiheessa. Korrekti marssijärjestys ymmärtääkseni olisi ollut se, että lainsäädäntö on valmis ja sen jälkeen sitä ryhdytään toimeenpanemaan ja soveltamaan, mutta ehkä nyt hyvässä yhteisymmärryksessä voidaan tietysti näinkin katsoa.

Kuten ed. Karpio toi esille, tätä on haluttu valiokunnassa myös mahdollisimman hyvässä yhteishengessä valiokunnan kesken, mutta myöskin Pääesikunnan kesken, viedä eteenpäin mahdollisimman hyvän lopputuloksen saamiseksi.

Määräaikaisuus on tietysti semmoinen asia, joka sanana tuntuu ensiksi oudolta. Valtion leipä on pitkä ja kapea. Näin on sanottu ennen. Nyt tässä sitten jouduttaisiin ajattelemaan, minkälaisen kuvan Puolustusvoimat antaa niille ihmisille, jotka ovat suunnittelemassa uravalintaa Puolustusvoimien palvelukseen, kun tehtävissä puhutaan määräaikaisuudesta.

Tämän lain valmistelijat ovat minulle kuitenkin halunneet vakuuttaa, ja uskon, että näin myös todellisuudessa on, että kaikki ne henkilöt, jotka haluavat jatkaa Puolustusvoimissa, voivat edetä urallaan ja jatkaa myös halutessaan ja Puolustusvoimien tarvitessa koko uransa ajan eläkeikään saakka. Minä toivon, että jatkoseurannassa, johon puolustusvaliokuntakin kiinnitti huomiota, pidetään myös huolta, että tämä toteutuu. Pidän välttämättömänä, että ne henkilöt, jotka tulevat Puolustusvoimien palvelukseen, voivat luottaa siihen, että valtio on varma työnantaja.

Täällä on kiinnitetty huomiota erikoishenkilöstöön. Olen ensinnäkin selvittänyt, että ylemmän korkeakoulututkinnon omaaviahan tämä määräaikaisuus ei koske. Tällaisia ovat esimerkiksi sotilaslääkärit, sotilaspapit ja muut, joilla on ylempi korkeakoulututkinto. Heidän työsuhteensa jatkuvat nykyisellään. Armeijan palveluksessa olevien insinöörienkin tehtävät ovat käytännössä pysyviä. Kun olen asiaa selvittänyt, olen saanut sen kuvan, että käytännön toteutuksessa määräaikaisia olisivat ne, jotka tehtävänsä vuoksi tulisivat olemaan määräaikaisia, kun tehtävä olisi määräaikainen.

Mutta näen, että tässä on kuitenkin tietty vaaratekijä. Meillä muun muassa Puolustusvoimien varikoilla ja eräissä vastaavissa erikoistehtävissä on henkilöstöä, joka ei omaa ylempää korkeakoulututkintoa mutta joka on Puolustusvoimien palveluksessa valtion tehtävissä. Mitenkä heidän kohdallaan käydään käytännössä tätä soveltamaan? Näkisin välttämättömäksi, että määräaikaisuus tuossa unohdettaisiin ja tehtävät olisivat normaalin käytännön mukaan toistaiseksi elikkä käytännössä pysyviä kuten tälläkin hetkellä. Näin ollen he voisivat noihin vaativiin, osaamista kysyviin erikoistehtäviin paneutua, rakentaa omakotitalonsa, sijoittaa perhe-elämänsä ja asettua varuskuntapaikkakunnille tai niihin tehtäviin, jotka vaativat ehkä syrjäseudullakin tutka-asemilla tai linnakkeilla tai jossakin muualla asumaan.

Kaikkia näitä vakausnäkemyksiä vastaan sotii se, jos esiintyy vaikkapa uutisankkoina ajatuksia joidenkin toimintojen lopettamisesta. Kyllä pitää olla luottamus työpaikan pysyvyyteen jatkossakin. Useat erikoishenkilöstön tehtävistä ovat nimenomaan sellaisia, näin olen ymmärtämässä ja selvitystä saanut, että tehtävä niin rauhan aikana kuin poikkeusoloissa ja sodan aikana olisi hyvin paljon saman tyyppinen. Tehtävä jatkuisi sellaisena kuin normaalioloissakin, eli ei olisi mitään mieltä ajatella, että tehtävät sidottaisiin määräaikaisuuteen. Vaarana olisi se, että niihin ei saataisi tehtävistä kiinnostuneita ja tehtävissä pysyviä ja ennen kaikkea alalla kehittyviä henkilöitä. Samalla myöskin on vaara, että jos henkilöt vaihtuvat, jos jotain salaisuuksia on, tuskinpa niitä edes onkaan, niin ne saattaisivat silloin olla vaarassa, jos henkilöstöt vaihtuvat. Näkisin hyvin tarpeelliseksi, että henkilöstö kokee turvallisuutta tehtävissään.

Ed. Lahtela kiinnitti huomiota myös varusmiesten saamaan koulutukseen. Toivon, että pidetään huolta siitä, että armeijassa kaikkein tärkeimpiä henkilöitä, joita ovat alokkaat, kouluttaa mahdollisimman korkeatasoinen, tehtävissään kypsä, motivoitunut ja osaava henkilöstö. Meidän maanpuolustuksemme lepää ja nojaa reserviin. Sen takia reservin koulutukseen niin varusmieskoulutuksessa kuin reservin kertausharjoituksissakin tulee kiinnittää huomiota, niin että koulutus, mitä Puolustusvoimissa annetaan, on kaikin tavoin asiallista ja tarkoituksenmukaista, kuten se ymmärtääkseni tällä hetkellä on, esimerkillistä koulutusta monelle muulle sektorille. Näin toivon mukaan on jatkossakin.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että asiallisesti tätä henkilöstön uudistusta, mitä ollaan koulutusjärjestelmässä ja muissa palvelus- ja työsuhteissa tekemässä, seurataan ja jos epäkohtia ilmenee, niihin kiinnitetään huomiota ja niihin myös asiamukaisesti korjaavasti puututaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan vielä käyttää puheenvuoron määräaikaisista viroista. Uudessa koulutusjärjestelmässä siis upseerien perustutkinnot tulevat olemaan alempi ja ylempi korkeakoulututkinto. Näinhän se on myös erikoisupseereissa, että heitä on alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia.

Minun tulkintani, joka on ihan yhtenäinen terveydenhuolto-osaston tulkinnan kanssa, on kyllä se, että lääkärin ja papin koulutus ovat ylempiä korkeakoulututkintoja, jotka johtavat ainakin eduskunnan asiakirjojen mukaan pysyvään virkaan. Tarkoituksenahan on se, että määräaikaisia virkoja olisi senkin vuoksi, että sodan ajan johtajien määrä lisääntyisi, jotta meillä olisi osaava sodan ajan johto reservissä. Asiakirjoissa lukee, että aina määräajaksi täytettävät virat tuottavat osaavaa johtajareserviä niin, että sotilasammatillista koulutusta saaneiden sodan ajan johtajien määrä kaksinkertaistuu kolmen seuraavan vuosikymmenen aikana. En katso, että ainakaan lääkäreiden taikka pappien suhteen on pelkoa määräaikaisuudesta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen puheenvuoroon yhtyisin siinä, että nimenomaan lääkäreiden ja pappien kohdalla on näin, että on selkeästi pysyvästä virasta kysymys, ei määräaikaisesta. Tietämäni mukaan — otin viime viikolla selvää — ilmeisesti insinöörien osalta tässä saattaa olla jonkinlaista epävarmuutta kuitenkin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Toivon mukaan edustajat Nurmi ja Akaan-Penttilä ovat oikeassa tässä asiassa, mutta valiokunnan mietinnössä lukee näin: "Uudessa päällystön koulutusjärjestelmässä upseerien perusopinnot ja upseerien alempi korkeakoulututkinto johtaisivat aina määräaikaisesti täytettävään sotilasvirkaan. Vain upseerin ylempi korkeakoulututkinto johtaisi pysyvään virkaan." Sitten viitataan siihen, mitä asetuksella säädetään. Kyllä tässä luettavaa ja katsottavaa on. Väitän, että myöskin niillä, jotka tätä asiaa tehtävänsä puolesta Puolustusvoimissa hoitavat ja etuja valvovat, on myöskin valvottavaa tämänkin jälkeen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. S. Lahtelalle vain, että samaa mieltä näköjään olemme. Lääkärin ja papin koulutus ovat nimenomaan ylempiä korkeakoulututkintoja ja sillä lailla johtavat pysyvään virkaan.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minun piti sanomani aivan samaa, mitä ed. Akaan-Penttilä, että en ymmärrä, mitä ed. S. Lahtela kiivailee, kun kaikki edeltävät puhujat ovat olleet hänen kanssaan samaa mieltä, mitä tulee pappeihin ja lääkäreihin ja myöskin upseereihin.

Se mikä tässä on kyllä pulma, johon kannattaa ehkä uudestaan ja uudestaan palata, on se, että kun tähän ennen niin perusturvalliseen — tämä vähän ironisesti sanottuna; voiko upseerin ammatti olla perusturvallinen? — ammattiin liittyy lähtökohtaisesti osin määräaikaisuus, miten se vaikuttaa siihen joukkoon, joka on ylipäätänsä kiinnostunut näistä asioista. Kun täällä on viitattu muutaman kerran asiantuntijakuulemiseen, kyllä siellä vilahti sellainenkin termi kuin rambotyyppi. Kiinnostaako tämä uusi mahdollinen määräaikaisuuteen perustuva järjestelmä sitä rambolajia, josta sotaväki on kiitettävästi pyrkinyt eroon?

Harry  Wallin  /sd:

Rouva puhemies! Hämmästelen myös hieman ed. S. Lahtelan epäilevää kantaa, koska kuitenkin valiokunnassa me olimme hyvin samaa mieltä näistä asioista. Siellä todettiin, että lääkärin ja papin koulutus on ylempi korkeakoulututkinto ja siitä seuraa pysyvä virka.

Määräaikaisuudessa, 15 vuodessa, piilee kuitenkin vaara ed. Kekkosen esille nostaman ramboilun takana. Mihin ihminen sijoittuu 15 vuoden määräaikaisuuden jälkeen, jos ei hänellä ole muuta pysyvää työpaikkaa? Vaara on, että hän sijoittuu sellaisiin töihin, jotka ovat lainvastaisia.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ehkä lisää määräaikaisuuteen vielä se, että jos työyhteisö on terve, esimiesten ja alaisten välit ovat kunnossa, on aivan sama, onko määräaikaisessa virassa vai pysyvässä virassa työnteon suhteen, jos siis kaikki asiat ovat kunnossa. Kun virat muutetaan määräaikaisiksi, se antaa tietysti negatiivisia käyttömahdollisuuksia esimerkiksi niin sanotun pärstäkertoimen mukaan ja muin vastaavin keinoin uran etenemisen kannalta, mutta me emme voi ajatella, että näin työelämässä toimitaan, vaan jos asiallisesti toimitaan, silloin tämä voi olla ihan hyväksyttäväkin asia. Useimmissa Suomen keskussairaaloissa, siis ei ollenkaan Puolustuslaitoksen piirissä vaan muualla, vaikkapa Hyksissä, suurin osa lääkäreiden viroista on määräaikaisia. Silti siellä systeemissä edetään omalla uralla ja koetaan se ihan luontevana.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En puolustaisi yleensä määräaikaisia virkoja. Nimenomaan terveydenhuollossa, jos siihen saisi viitata, kun ed. Akaan-Penttilä otti sen esille, kun on ollut kahdeksan vuotta määräaikaisissa viroissa ja aina on lähdettävä, kun pyydetään, ei ihminen silloin ole samanlaisessa sosiaalisessa asemassa kuin pysyvässä työsuhteessa. Pääsääntöisesti yhteiskunnassa pitäisi pysyä pysyvissä työsuhteissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Seppo Lahtela on aivan oikein lukemassa. Tässä on hieman huonosti kirjoitettu, sillä pappi ja lääkäri ovat armeijassa erikoisupseereita, jotka ovat siellä viroissa, mutta kun puhutaan ylemmästä upseerikoulutuksesta, siinä olisi pitänyt jollakin tavalla tuoda selkeyden vuoksi esille, että voi olla myös siviilissä saatu ylempi korkeakoulututkinto. Vaikka me näin ymmärrämme ja toivon mukaan tämä lakia sovellettaessa näin tajutaan ja ymmärretään, olisi pitänyt hieman selkeämmin myös sanoa. Mutta on hyvä, että tästä on yksimielinen selkeä näkemys. Toivon, että ramboilua ei tulisi armeijan kantahenkilökuntaan vaan että se olisi mahdollisimman kypsistä ja rauhallisista ihmisistä koostuva henkilöstö.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin olisi ideaalista, jos työpaikat olisivat aina pysyviä virkoja, mutta on tärkeämpää, että ihmisellä on työtä, kuin se, mikä sen määräaika on. Minä en näe siinä mitään uhkaa ja yhtyisin ed. Akaan-Penttilän hyvään puheenvuoroon, jonka hän äsken käytti.

Pidän aika hurjana väitettä, että sotilaat joutuisivat hämärämarkkinoille. Se on aika kamala syytös. Olen ollut töissä vuodesta 89 Puolustusvoimissa ja sinä aikana olen todennut, että kaikki sotilashenkilöt ovat haluttua työvoimaa siviilimarkkinoilla ja varsinkin johtotehtävissä, missä on joukkoja johdettavina, täysin laillisilla ja arvosteluilla sektoreilla. Tuo oli aika erikoinen syytös.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tuoda keskusteluun lähinnä kaksi näkökulmaa. Ensimmäinen on se, että Puolustusvoimien henkilöstössä on tapahtunut valtavan suuri muutos 20—30 viime vuoden aikana. Puolustusvoimien henkilöstö on hyvin ihmissuhdetaitoista ammattiväkeä tänä päivänä ja tuntee tehtävänsä. Harvoin eduskunnassa on paikkaa todeta tämä.

Toisaalta työsuhteiden määräaikaisuuksiin toteaisin, että Euroopan unionin tilastojen mukaan Suomi komeilee aika kärkisijoilla, ei nyt ihan kärjessä, juuri siinä suhteessa, että täällä jotenkin suositaan määräaikaisuuksia yleensä työelämässä enemmän kuin muualla. Saattaisi olla tässä suhteessa ehkä hyvä tavoitella mieluummin keskitasoa ja jopa sen alle ja luoda enemmän pysyviä työsuhteita.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin ed. Nurmelle, että ilmeisesti sanoin epäselvästi. En syyttänyt, mutta huoli pitää esittää silloin, kun huolitilanne on. Jos katsoo itäistä naapurimaata Venäjää, kun Neuvostoliitto romahti, siellähän armeija hyvin kovalla kädellä vähensi henkilökuntaa. Siellä nämä henkilöt ovat tällä hetkellä monien rikollisjärjestöjen johdossa. Kun meille tulee määräaikaisuus, aina pitää olla huolissaan siitä, että määräaikaisuudesta johtuen voi olla niin, että väärät henkilöt voivat liikkua myöskin hämäräperäisille seuduille.

Antero Kekkonen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Wallin ehätti puolustamaan itseänsä, ennen kuin minä ehdin sen tehdä. Minustakin ed. Nurmi otti vähän turhan tiukan kannan siihen, mitä ed. Wallin sanoi. Todellakin on niin, ettei Suomessa tällaista pulmaa ole ollut, ei todellakaan, mutta meidän ei tarvitse katsoa kovin moneen maahan tästä itään ja tästä etelään, kun näemme, että sotilasammateista on hakeuduttu sen kaltaisiin tehtäviin, jotka eivät ole kunniaksi niille maille eivätkä myöskään välttämättä aina sotilasammateille.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tekee mieli yhtyä edustajien Kekkosen ja Wallinin ajatuksiin. Meillä tällä hetkellä on erittäin hieno, upea henkilöstö armeijassa, ihailen ja arvostan sitä kaikin tavoin, mutta kun tulee määräaikaisuus mukaan, ei tiedä, mitä se jatkossa tuo. Ei tarvitse olla kuin muutama harva poikkeus, se riittää pilaamaan koko asian. Aivan varmasti näin tulee muutaman yksilön kohdalla käymään. Mutta määräaikaisuus on herättänyt niin paljon jo keskustelua, että luulen, että jatkossa joudutaan harkitsemaan tuosta sanasta luopumista ja jollakin muulla tavalla asia tulevaisuudessa ilmaisemaan. Määräaikaisena emme saa parasta henkilöstöä sotilasalalle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa edustajien Wallinin, Kekkosen ja Oinosen puheketjusta, että ehkä he puhuivat kaikki vähän varomattomasti. Ed. Kekkonen johdatellen kuitenkin julkisti tämän asian niin, miten muualla maailmassa on tapahtunut. Minusta ed. Wallin sanoi todella varomattomasti tässä asiassa viitatessaan siihen, että Puolustusvoimissa määräaikaisena palvellut henkilö olisi sen tyyppistä ainesta, ettei hän sijoitu kunnon työmarkkinoille vaan ajautuu jonnekin muualle. En olisi halunnut sitä tässä asiassa kuulla. Siinä mielessä ed. Nurmen ottama kanta tähän asiaan on mielestäni aivan kohdallaan. Suomen puolustusvoimien henkilöstö on nykyisellään semmoista tasoa olemassa, että jos missä tarvitsee epäillä, mihin väki ajautuu sen jälkeen, kun palvelussuhde päättyy, ei se ainakaan ed. Wallinin viittaamiin seurapiireihin ajaudu.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vielä yhden lyhyen puheenvuoron käyttäisin.

Minusta tuntuu, että meillä on kaikilla vähän eri käsitys näistä termeistä tässä salissa. Minulle ensinnäkin määräaikainen virka hahmottuu sellaisena, joka jonkin työnantajan tarpeista lähtien on jossain tarpeen tietyksi ajaksi. Kun ihminen menee siihen virkaan, hän jo mennessään tietää, että hän menee määräaikaiseen virkaan. Samaten omalla alallani on jo tottunut siihen, että ne ovat yleensä koulutusvirkoja, jolloin se on ainoastaan urakehityksessä yksi vaihe. Sillä lailla se on täysin turvallista. Jos näin ei ole armeijassa, sitten se on tietysti aivan eri asia.

Jotenkin tuli mieleen, että jonkun edustajan puheenvuoron takana häilyi ajatus pätkätöistä, jotka ovat täysin toinen kokonaisuus — hän ei käyttänyt sitä nimitystä. Se on ongelma Suomessa. Tämmöisiä lyhyitä määräaikaisia virkoja en suinkaan kannata tässä asiassa ollenkaan.

Se, että tässä ajatellaan hämärämiehiä, oli minusta hyvin outo laajennus koko tähän systeemiin. Silloinhan puhutaan työttömistä ja irtisanotuista ihmisistä, jotka ovat taas määräaikaisuuden kannalta jo aivan erillinen ryhmittymä kokonaisuudessaan.

Ed. Wallin, jos ajatellaan tästä ajasta eteenpäin olevia ihmisiä, jotka tulevat esimerkiksi armeijaan määräaikaisiin virkoihin, he tietävät tullessaan, minne tulevat, ja suostuvat määräaikaisuuteen. En minä ymmärrä, että heitä siitä sitten seuraisi ajatus jonkinlaisesta koston kierteestä ja negatiivisille teille lähtemisestä. Se on toki mahdollista, mutta en ainakaan usko, että armeija siihen heitä syöksisi.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä siksi, että olemme saman ammattikunnan edustajia ed. Akaan-Penttilän kanssa, minä näen asian ihan samalla lailla kuin hän, mitä määräaikaisuuteen tulee: se on jo etukäteen ihan selkeästi tiedossa, että tullaan määräaikaiseen tehtävään.

Itse uskon Puolustusvoimien lääkärinä, että määräaikaisuus pistää entistä tarkemmin testaamaan henkilöt, jotka tulevat Puolustusvoimien palvelukseen. Niinhän tehdään jo nyt ja jatkossa se tullaan tekemään varmasti entistä tarkemmin. Luotan niiden ihmisten ammattitaitoon ja harkintaan, jotka näitä asioita siellä valmistelevat.

Sitten veljet vasemmalta, jos olette sitä mieltä, että määräaikaiset virat eivät ole hyviä Puolustusvoimissa, niin teillä on nyt erinomainen mahdollisuus lisätä Puolustusvoimien määrärahoja niin, että varuskuntia ei lakkauteta ja että tarvittavat asevoimat voidaan välineistää, turvata niin henkilöresurssit kuin välineetkin. Nämä puheet olivat musiikkia korvilleni siinä suhteessa, että ymmärsin, että te olette tukemassa lisämäärärahoja Puolustusvoimiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tänään näyttävät keskustelut tarttuvan hyvin olennaiseen asiaan, kun täällä puututaan määräaikaisuuteen. Ei ole varmasti ollenkaan sattuma, että tuo yksi sana on noussut tässä asiassa noin voimakkaasti esille, koska se on sittenkin paljon olennaisempi kuin tuo paperi antaa ymmärtää tai asiantuntijakuulemisissa on sanottu.

Tämä kuvastuu sitä taustaa vasten, että tällä hetkellä henkilö, joka on lähtenyt sotilasalalle, on lähtenyt selkeästi tietoisena siitä, että hän saa hyvän, arvostetun koulutuksen, josta maksetaan, kun on koulutuksessa tietty palkka, toisin kuin monella muulla alalla joutuu itse kalliisiin opintovelkoihin. Edelleen on ollut tieto siitä, että on varma työpaikka, ja tieto siitä, milloin työstä on mahdollista päästä eläkkeelle. Nämä kaikki ovat olleet varmoja faktoja, jotka sotilasalalle lähtevä henkilö, joka saa sotilaskoulutuksen, on nimenomaan lähtiessään tiennyt, ja ala on nauttinut tästä syystä ansaittua ja oikeutettua arvostusta niin alalle lähtevien kuin kaikkien muidenkin parissa.

Vaikka tästä on vakuutettu vakuuttamasta päästyäkin, että kaikki halukkaat ja kykenevät saavat jatkaa uralla eläkeikään saakka, kun lakitekstissä kuitenkin esiintyy sana "määräaikainen", se on kuitenkin olemassa siellä, niin minä pelkään, että sillä saattaa olla oma kielteinen vaikutuksensa. Nyt tämä laki ilmeisesti menee tällä tavalla niin kuin menee, mutta uskon, että tuohon asiaan saattaa olla aihetta jatkossa, ehkä hyvinkin pian, palata ja muuttaa sitä toisenlaiseksi. Miksi ihmeessä puhutaan määräaikaisista tehtävistä, jos silloin kuitenkin on kyse tehtävistä, joissa voi jatkaa urallaan loppuun saakka? Me emme ole ehkä riittävästi ennättäneet asiaan paneutua, tai ehkä asia olisi pitänyt toisin valmistella. Kun urakehitys on kuvattu hyvin myönteisenä, nousujohteisena kaiken aikaa — tätähän on tämän annettu ymmärtää — se olisi ehkä pitänyt jollakin tavalla myönteisemmin ilmaista.

Minä pelkään, että ne nuoret, jotka tekevät ammatinvalintaa ja, joilla on valinnan varaa, saattavat jättää upean ja hienon sotilasuran pois, koska he saattavat pelätä, että määräaikaisuudesta on haittaa. Lääkärien kohdalla, jos ajatellaan, että siviilivirat ovat keskussairaaloissa jne. määräaikaisia, se on tietysti yhteiskunnassa niin tarvittu ja arvostettu ammatti, että siinä ei ole siinä mielessä ongelmaa. Lääkäri löytää aina paikan yksityispraktiikalla jne., joten tämä on pikkuisen eri asia. Saattaa olla, että jatkossa sanaa "määräaikainen" joudutaan tarkistelemaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Pätkätyösuhteista voisi sen verran todeta, kun työsopimuslain puolella on ketjutusmahdollisuutta vähän tiukennettu, niin nyt tarvittaisiin myös valtion virkamieslakiin — mahtaa olla oikea nimi — muutos sillä tavalla, että sama uudistus toteutettaisiin virkamieslain puolella. Kyllä minusta kuitenkin samat pelisäännöt pitää yhteiskunnassa olla näissä. Kun tiedetään, mitkä ongelmat tulevat määräaikaisissa työsuhteissa, joita ketjutetaan jatkuvasti — sillähän kierretään joitakin asioita — niin pitää olla edellisen puhujan kanssa ihan samaa mieltä. Täällä on jo aikaisemminkin todettu, jotta jos on pysyvästä olotilasta kyse, tarvitaan johonkin koulutustehtävään henkilöitä, niin siinä tapauksessa myös työsuhteen pitäisi olla pysyvä. Siihen odottaisi, että hallitus toisi myös virkamieslainsäädännön puolella muutoksen.