Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoitteeni n:o 39, laki metsälain 18, 19 ja 22 §:n kumoamisesta, lähtee tietystä ihmettelystä, että metsänhoidon laiminlyönti tuottaisi niin ankaria rangaistuksia kuin nykyisessä laissa on. Äsken juuri pohdittiin, että rikoksen ja rangaistuksen pitäisi olla kohtuullisessa suhteessa. Äsken puhuttiin ihmiseen kohdistuvasta rikkomuksesta edellisen asian yhteydessä.

Tässä on kysymys oman omaisuuden järkevän hoidon laiminlyönnistä, josta tulisi nykyisten lakien mukaan, jos lakeja sovellettaisiin, kovia rangaistuksia aina vankeutta myöten. Tässä suhteessa tämä tuntuu perin oudolta. Näkisin, että tämän kaltaista ei tarvittaisi. Rangaistukseksi riittää, että jos omaa omaisuuttaan, tässä tapauksessa metsäomaisuutta, huonosti hoitaa, niin siitä kärsii taloudellisen vahingon. Kun tässä edelleen on kuitenkin tietyt mahdollisuudet hoitaa tämä asia normaalina metsänkasvatuksen hoitotoimena niin, että metsänhoidosta pidetään huolta, näkisin, että tämän kaltainen kohtuuttomia rangaistusseuraamuksia tuottava lainsäädäntö, mikä tällä hetkellä vuonna 97 voimaan tulleen lain mukaan on voimassa, tulisi muuttaa kohtuullisemmaksi.

Nythän metsärikkomuksista rangaistusseuraamuksena voimassa olevan lain mukaan on sakko tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Kahden vuoden vankeusrangaistus siitä, jos on jättänyt oman metsänuudistuksen huonolle hoidolle, on kyllä kohtuuton. Metsänuudistuksen jättämisestähän kärsii omistaja itse taloudellisesti, ennen kaikkea siinä kohdistuu välitön vahinko omistajaan itseensä. Näin ollen järkevä metsänomistaja ei tuota tee.

Edelleen näen, että tässä on tietyllä tapaa kuitenkin kysymys siitä, että luonto asian, jos ajatellaan pitkässä ajan kulussa, kuitenkin hoitaa niin, että sieltä ympäristöstä sen verran puun siemeniä lentää. (Ed. Rajamäki: Ei pidä paikkaansa!) — Kyllä niitä lentelee kauaskin. Pitkässä juoksussa luonto sitä hoitaa, ei se pysyvästi jää aukoksi kuin joissakin aivan erityisolosuhteissa. (Ed. Rajamäki: Tuolla aloitteella Keski-Suomen metsäteollisuus ajetaan alas!)

Toisin sanoen minä näen, että rangaistukseksi riittää se, että vahinko koetaan itse, ja toimitaan muun lainsäädännön puitteissa sen sijaan, että pannaan omalle omaisuudelle huonosta hoidosta tuotetun vahingon johdosta vankeuteen.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun eduskunnan dynaaminen kaksikko eli edustajat Oinonen ja S. Lahtela ovat liikkeellä, silloin aina täytyy irrottaa varmistimet. Niin tässäkin tapauksessa.

Kun eduskunta käsitteli muutama vuosi sitten uutta metsälakia, ei siihen eduskuntaan kukaan Suomen kansalainen ollut keksinyt äänestää sellaisia edustajia, jotka saattaisivat esittää jotakin tämän kaltaista. Mutta kansan tahto on puhunut, edustajat Oinonen ja S. Lahtela istuvat täällä vakaasti tuoleillaan, parhaillaankin paikalla, ja niin me käsittelemme tätä hengentuotetta, joka on vallankumouksellinen.

Arvoisa puhemies! Historiallisesti on syytä muistaa nimittäin se, mitä metsähoidollemme oikein kuuluu, mikä on metsänhoitomme perinne. Mehän olemme perineet nykyisen metsänhoitokulttuurimme, josta me olemme olleet erittäin laajasti yksimielisiä, Saksasta, jossa metsänhoitokulttuurilla on erittäin vanhat perinteet. Saksassa on omaksuttu jo kauan kauan sitten metsän hävittämättömyyden periaate, josta on tullut sukupolvien perinne, joka siirrettiin sitten suomalaiseen kulttuuriin muun muassa sitä kautta, että suomalaiset metsänhoitajat kävivät oppia saamassa Saksassa ja kokemassa sen, mitä tämä kulttuuri Keski-Euroopassa merkitsee.

Jos tällainen lakialoite olisi Saksan liittotasavallan liittoparlamentissa käsittelyssä, niin kyllä sananvalinnat olisivat vielä paljon rajumpia kuin ne, joita äsken yritin heikolla mielikuvituksellani loihtia pöytäkirjaan. (Ed. S. Lahtela: Tuhottuja metsiä vain!)

Erittäin mielenkiintoista tämä asia on myös siinä katsannossa, mitä tuli lausuttua eduskunnan juuri äsken käsittelemän koulukiusaamista koskevan lakialoitteen kohdalla. Siinä ensinnäkin ed. Oinonen ylisti ed. Lehtimäkeä ja hänen hengentuotettaan yli kaiken. Ed. Lehtimäki lausui: "Rangaistuksen olemassaolo estää rikoksia." Edelleen ed. Oinonen itse, kehuttuaan yli kaiken ed. Lehtimäkeä ja hänen aloitettaan, totesi, että kun tehdään rikoksia, tarvitaan puuttumista. Ja nyt, arvoisa puhemies, edustajat Oinonen ja S. Lahtela tuovat meidän arvioitavaksemme esityksen, jossa esitetään metsälain 18, 19 ja 22 §:n kumoamista. Ed. Oinonen perustelee esitystään puhujakorokkeelta, että kysymys on omasta omaisuudesta ja sen hoidon laiminlyönnistä. Siinä sitten kokee taloudellisen tappion, ja siinä kaikki.

Arvoisa puhemies! Meillä ei kuitenkaan lähdetä suomalaisessa metsälainsäädännössä näin yksioikoisesta mallista, koska se, että meidän maamme on metsäpeitteinen, se, että metsä on hyvin hoidettu, on kansallinen kysymys. Se ei ole metsänomistajien, edustajien Oinosen ja S. Lahtelan, oma asia yksinomaan, vaan se on kansallinen kysymys. Nyt kun olemme Euroopan unionin kulttuurissa, se on myös yleiseurooppalainen kysymys. Siksi, kun esitetään jotakin tämän laatuista, siihen täytyy ehdottomasti sanallisesti puuttua.

Minä uskon, että tämä lakialoite tullaan hautaamaan eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa syvimpään hautaan, minkä se valiokunta on ikinä historiansa aikana pystynyt kaivamaan, ja tämä monttu täytetään niin karkealla murskeella, etteivät mitkään voimat, eivät myöskään edustajien Oinosen ja S. Lahtelan voimat, pysty sitä mursketta siitä päältä poistamaan. Tämä esitys tulee raukeamaan hillimättömällä varmuudella tämän eduskunnan puuhan päätyttyä.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En puutu siltä osin ed. Pulliaisen puheenvuoroon, mikä kosketteli lakialoitetta, mutta kun hän puhui metsän hävittämättömyyden perinteestä ja suomalaisesta metsänhoidon perinteestä, siitä haluaisin todeta vain sen, että tämä perinne on kyllä viime vuosien saatossa muuttunut aika tavalla. Muistan aikoja, jolloin metsäammattilaiset pakottivat hävittämään kaikki koivut metsistä jne., mutta nyt tilanne on muuttunut. Sama tilanne oli myös avohakkuun osalta, jota haluttiin suosia hyvinkin paljon, ehkäpä vähän liikaakin. Siltä osin voi sanoa ehkä näin, että perinne tavallaan on muuttunut parempaan suuntaan tänä päivänä.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä nähdä metsä puilta ja päinvastoin. Kun oli kysymys siitä, että koivuja hävitettiin, sehän oli erittäin suuri metsänhoidollinen virhe yksinkertaisesti, koska nyt tällä hetkellä sen puun kantohinta on korkeampi kuin metsään jätettyjen puulajien kantohinta. Metsän metsänä hävittämättömyyden periaatteesta ei ole tingitty hetkeäkään. Sen sijaan on metsän rakenteisuusfilosofiassa esiintynyt juuri niitä muutoksia ja ajan virtauksia, jotka ed. Vistbacka aivan oikein kuvasi juuri äsken.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Myöskin hyvin tietoisena siitä, että tämä aloite ei lainkaan häiritse maa- ja metsätalousvaliokunnan normaaleja työpäiviä eikä työviikkoja, haluan metsäpoliittista keskustelua kuitenkin käydä, koska kovin harvoin sitä täällä käydään. Täytyy sanoa, että tämä onkin tämän aloitteen suurin merkitys, että pystymme metsäpolitiikasta muutaman sanan täällä tänään vaihtamaan.

Ensinnäkin tietysti metsätalouden kansantaloudellinen ja aluetaloudellinen merkitys on erittäin suuri erityisesti keskiselle, itäiselle ja pohjoiselle Suomelle. Osittain näistä syistä johtuen tietysti metsälainsäädännön kokonaisuudistus, joka 20-luvun jälkeen ensimmäisen kerran suoritettiin juuri 97 lainsäädäntötasolla ja jota edelsi yli vuoden kestänyt metsälakikomitean työ, johon myöskin osallistuin SDP:n edustajana, oli erittäin mittava ja merkittävä senkin takia, että siinä kestävän metsätalouden perusteet samoin kuin rahoitus ynnä muut metsälakien keskeiset tavoitteet pystyttiin hyvässä konsensushengessä, kuten ed. Pulliainen totesi, myös komiteassa niin kuin eduskunnassa, valiokunnassa ja salissa, säätämään. Ainoastaan erilleen metsälakien kokonaisuudistuksesta jätetty metsänhoitoyhdistyslaki traagisella tavalla menetti hallituskannattajansa tässä salissa; taisin jäädä ainoaksi, joka oli hallituksen alkuperäisen esityksen takana. Mutta se oli erillisen työryhmän työ, eli kokonaisuudistus sinällään meni hyvin.

Metsälakikomiteassa herättivät erittäin paljon keskustelua tietysti nimenomaan metsien uudistamisen, metsien hävittämisen, ensiharvennusten ongelmat, koska Suomella ei ole varaa kansantaloudellisesti siihen, että meillä on satojatuhansia hehtaareja laiminlyötyjä uudistamis- ja ensiharvennusaloja. Sillä on suuri kansantaloudellinen merkitys plus tietysti yleensä metsäluonnon muu moninaismerkitys, ja nämä erittäin tärkeät tavoitteet olivat siinä yhteydessä esillä.

Komiteassa oli jonkin verran erilaista näkemystä, samoin kuin eduskunnassa, esimerkiksi metsänuudistamisaikamääreiden ja velvoitteiden pituuksista. Tämän tyyppistä keskustelua toki käytiin. Muun muassa sosialidemokraatit olisivat halunneet pontevammin taata ensinnäkin sen, että metsien uudistaminen ja ensiharvennus varmistetaan, ja toisaalta myöskin olisimme halunneet metsäkeskusten valvovan roolin ja ohjaavan roolin voimistamista. Tässä yhteydessähän niin sanottu koppalakkimalli jäi komiteassa vähemmistöön ja tuli neuvonnan ja viranomaistoimien sekajärjestelmä, joka ei ole kyllä ehkä välttämättä paras mahdollinen. Itse asiassa on nyt ilmennyt eri puolilla Suomea, että hyvien metsälakien valvonta ei ole oikeastaan onnistunut. Eräillä alueilla metsäkeskukset ilmeisesti ovat jopa tyystin tässä vaiheessa laiminlyöneet niiden seurannan ja puuttumisen laiminlyönteihin.

Vähintä, mitä tässä yhteydessä nyt todella tarjotaan, on se, että ryhdytään pohtimaan sitä, pitäisikö katsoa läpi sormien sitä, että toimitaan piittaamattomasti. Mielenkiintoista on sinällään se, että meillä on maassa metsänomistajia, joilla on varaa pitää metsää negatiivisella korolla. He ovat sen verran varakkaita, että heillä on mahdollisuus siihen. (Ed. S. Lahtela: Mitä se tarkoittaa!) — Nimenomaan se tarkoittaa sitä, että uudistamattomien ja ennen kaikkea ensiharventamattomien metsien tuotto — ed. S. Lahtela, käykää kysymässä metsänomistajilta — on hivenen erilainen kuin hoidetun metsän tuotto. — Tässä suhteessa on siis päinvastoin nyt korostettava sitä, että on ilmeisesti eduskunnankin taholta seurattava tarkemmin metsäkeskusten toimintaa sillä tavalla, että esimerkiksi metsälainsäädännön tavoitteet toteutuvat ja voidaan tältä osin myöskin katsoa, että metsälait onnistuneella tavalla myös käytännössä näkyvät.

Itse asiassa kysymys on laajasti koko metsäteollisuuden kilpailukyvystä ja metsäteollisuuden toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta maassamme. Jos puuhuollon saatavuudessa ja puuraaka-aineen saatavuudessa on epävarmuutta, on selvää, että itäiselle ja keskisellekin Suomelle tärkeä metsäteollisuus ei kapasiteettiaan ainakaan kasvata. Itse asiassa raaka-aineen saatavuus on juuri uudistamisesta ja ensiharvennuksesta myöskin kiinni.

Tältä osin tehtiin erittäin suuri vahinko suomalaisen metsäteollisuuden investointikynnystä nostaen, kun Ahon porvarihallitus Simonkadun ohjeiden mukaan päätti muuttaa pinta-alaperusteisen metsäverotuksen myyntiverotukseksi. Siinä tietysti sillä hetkellä, kun tilanne oli se, että kantohinta oli erittäin alhainen, ajateltiin, että nyt on taktisesti viisaampaa suhdannepoliittisesti siirtyä pinta-alaverotuksesta myyntiverotuksen puolelle. Loppujen lopuksihan siinä tietysti kävi huonosti, kun kantohinnat nousivat. Tämä oli ennen kaikkea lyhytnäköistä lähestymistä sikäli, että metsäteollisuushan koki tämän ja aiheestakin ongelmaksi, koska pinta-alaperusteinen verotus olisi enemmän suosinut myöskin uudistamispuolta. Nyt on vaara, että myyntipainotteinen verojärjestelmä ei suosi uudistamista eli toisaalta sotii metsälainsäädännön hyviä tavoitteita vastaan verotuksellisin ja muin syin.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana myös metsäasioista. Ensinnäkin ed. Oinonen totesi, että kysymys on metsän kohdalla oman omaisuuden hävittämisestä ja siitä ei pitäisi rangaista. Mielestäni metsänhoidossa on kyllä kysymys aika lailla ylisukupolvisesta toiminnasta: jos minä nyt hoidan huonosti metsiä, niin siitä tietysti kärsin minä, mutta kärsii myös muutama seuraava sukupolvi. Tällä hetkellä valtio tukee metsien hoitamista ja Kansallista metsäohjelmaa toteutetaan ja ohjelma edistyy erittäin hyvällä tavalla. Se on kiitettävä asia. Enkä tiedä näistä sanktioista; en ole vielä kertaakaan kuullut, että ketään suomalaista olisi tuomittu vankilaan siksi, että metsää olisi hoidettu huonosti. Voi olla, että joitakin olisi syytä tuomita, koska metsä on erittäin keskeinen asia Suomelle ja suomalaisille ja metsästä saadaan sen verran rahaa tähän yhteiskuntaan, että metsiä kyllä kannattaa hoitaa hyvin.

Sitten ihan lopuksi: Olen kyllä aika lailla eri mieltä kuin ed. Rajamäki siitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun metsäverotuksessa on siirrytty myyntiverotukseen. Ehkä ed. Rajamäen analyysi siitä, mitä metsissä tapahtui, ei välttämättä ole ollenkaan oikea. Kannattaa muistaa, että siinä takana oli vähän laajempiakin verouudistuksia kuin pelkästään se, verotetaanko puuta pinta-alan perusteella vai myynnin perusteella.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä lakialoite ei mikään vähäinen ole alun perinkään ollut jätettäessä, mutta sitä, että se on saanut erityisen huomion täällä ja sitten myöskin allekirjoittaneet ovat saaneet dynaamisen leiman, pidän erityisen uljaana ja näyttävänä. Mutta veljet siellä vasemmalla eivät oikein ole ymmärtäneet, mistä tässä on varmaan kysymys. Edustajat Pulliainen ja Rajamäki ovat nähneet tässä asiassa sellaisen uhkakuvan, että tässä olisi ikään kuin kansantalouden kaatamisesta kysymys.

Kyllä selkeästi ed. Rajamäki kehotti allekirjoittanuttakin tutustumaan ja syventymään asiaan ja ottamaan yhteyttä metsänomistajiin tässä asiassa. Siinä mielessä tämä on varsin helppoa: kun täältä menen salin ulkopuolelle, niin lähimmästä peilistä voin synnyttää keskustelun, jossa katsotaan, miten metsänomistaja vastaa tähän asiaan, mitä ensiharvennuksen osalta on tehtävä ja miten uudistamistyöt pitää nopeimmin saattaa kuntoon ja järjestykseen. Käsittääkseni ensiharvennukseen puun osalta ja hakkuiden myöhästymisen osalta ed. Rajamäki siellä maa- ja metsätalousvaliokunnassa voisi erityisen paljon syventyä ja ryhtyä edistämään niitä toimenpiteitä, joilla tämä asia saadaan järjestykseen ja kuntoon, koska sillä erityisesti on merkitystä arvopuun tuottamisessa ja sillä on myös merkitystä yhteiskunnan eri teollisuudenhaarojen pyörittämisessä ja liikkeellä pitämisessä. Mitä uudistamiseen tulee, niin luulen, että vastuullinen metsänomistaja, niin kuin ed. Oinonen perusteli, hoitaa sen ensi tilassa kuntoon ja hoitaa sen niin kuntoon, että mitä nopeammin se on tehty, sen helpommalla siitä pääsee.

Mitä taas tulee siihen, että metsää raiskataan, siis suorastaan hävitetään, siinä mielessä metsälaki kaikkine keinoineen, jopa tämän vankeustuomion osalta, antaa erinomaisen mahdollisuuden. Kyllä tässä nyt, kun allekirjoittajana mukana olen ollut, vanha kaupallinen periaate tuntuu sellaiselta, että kun jostakin lähdetään liikkeelle, on varaa tinkiä. Jos tästä nyt hiukan tingitään, niin kyllä siinä sen vankeustuomion rinnalle ehkä, jos vankeustuomio poistetaan, jokin sakko jää. Tämä mielestäni passaa ja käypi, mutta yleensä ottaen tässä asiassa nähdään se, että metsäkeskukset ovat ryhtyneet tämän perusteella kirkastamaan siipiänsä ja esittämään ed. Rajamäen kaipaamaa koppalakkimallia tässä asiassa, että löydetään metsänomistajasta aina syyllinen, vaikka syyttömänä esiintyisikin. Ed. Vistbacka viittasi siihen, että vankilaan ei ole toimitettu, mutta mielisairaalaan kyllä. Nämä ovat varsin ikävää luettavaa, kuultavaa ja nähtävää nämä aiheet tällaisina olemassa. Sen pohjalta ylenmääräinen mielivalta tulisi jyrkästi karsia ja kaivaa tästä asiasta, tämän asian takana olevista järjestelmistä, pois.

Ymmärrän kyllä suuresti kunnioittamani ed. Pulliaisen näkemyksen tässä asiassa. Jäi vain kertomatta se, että pahimmat rikkeet, joihin voidaan viitata ja nähdä, ovat nimenomaan pesäpuita, kolopuita, lähteitä, nevanlaitoja ja niin edelleen, luonnon museointiin liittyviä asioita. Nämä ovat semmoisia, jotka tulevat esille. Ymmärrän varsin hyvin senkin, että kun tämän metsälain soveltamisen myötä on ikään kuin pitkälti ylilyöty, niin teollisuus on muuttunut sen näköiseen asetelmaan ja otteeseen, ettei uskalleta edes hakata järkevästi, vaan pelätään kaikenlaista puronlaitaa ja muuta, jotka myrsky kaataa sikin sokin ja saa todellisen rydön metsämaisemaan aikaiseksi. Kyllä pitäisi näissä asioissa järkeä käyttää.

Erityisesti ed. Rajamäelle haluaa muistuttaa tässä asiassa, että tämän suojelun takana on ollut erinomaisen monta suunnitelmaa, eikä myöskään ed. Pulliainen näistä mitenkään vähäisille ansioille mielestäni jää. Monenlaista Naturaa on ollut olemassa. Se on nimenomaan ollut se, joka on kiihdyttänyt vanhojen metsien hakkuuta ja kaatamista niin, että vahingossakaan isännän, jos järkevästi ajattelee taloudellisesti omaa perhettään ja tulevaisuuttaan ja myös metsän tehokasta käyttöä, ei ole missään mielessä ollut järkevää eikä säädyllistä suojella omaehtoisesti mitään, koska sen jälkeen sinne tulee kohta joku nauhamies, joka piirtelee sinne kaikenväristä kreppiä, ja sitten alkavat kartat levitä niin, että suojellaan, suojellaan ja suojellaan vielä vähän lisää, kun alue on muuten pieni.

Tämä on kuulkaa edustajat sellainen asia, että siltä osin meidän pitäisi vetää pikkuisen pakkia ja nähdä enempi kannustavuutta, niin että oman metsän suojelu ja järkevä hoito voitaisiin yhdistää, ettei siinä olisi yhteiskunnan ulkopuolista painostusta ja hiostusta. Uskaltaisin sanoa, että lievästi otettuna vähän ryöstöilmapiiri on ollut olemassa nimenomaan suojelun perusteella.

Tähän nähden katson, että tämä aloite kyllä varmasti tehtävänsä on tekemässä, koska metsäkeskusten asema pitäisi enemmän olla, niin kuin ed. Rajamäki kuulutti, ei koppalakkimalli, jota kaipasitte, vaan neuvova malli niin, että sieltä tulisi oikean tyyppistä ohjelmaa, että yhteistyössä metsäkeskusten, metsänhoitoyhdistysten, metsänomistajien kanssa tämä asia vietäisiin eteenpäin eikä syntyisi eipäs-juupas-sakotus-linnatuomio-vaihtoehtoa.

Kaiken kaikkiaan, herra puhemies, näen myönteisenä tämän asian sillä lailla, että näyttää siltä, että tämäkin puheenvuoro on nostamassa muutaman vastauspuheenvuoron, mutta sinänsä olen pettynyt, että osa edustajista ei ole sitä vielä pyytänyt.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. S. Lahtelalle, että ed. S. Lahtela oli jättänyt tuon metsälain kokonaisuudessaan lukematta. Sieltä löytyvät lain tekstistä kaikki vastaukset niihin ongelmiin, joita hän oli näkevinään äsken tässä juuri. Ei muuta.

Kyösti Karjula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmastikin pääsääntöisesti nykyinen metsälaki on tarkkaan harkittu ja sisällöllisesti asianmukainen, mutta ed. S. Lahtela tarkasteli puheenvuorossaan lakialoitteen tueksi myös metsiensuojelukysymystä. Siihen liittyen haluan kommentoida, että varmasti metsien suojelun osalta meillä on syytä pysähtyä osittain uudelleenarviointiin. Nimittäin nythän ollaan Etelä-Suomen metsiin tekemässä suojeluohjelmaa ja tämä on siirtymässä jo käsittämään osaa Lappia. Täällä nämä käsitteet tavallaan saavat jo semmoista vapautta, että minusta tähän maa- ja metsätalousvaliokunnassa tulisi kiinnittää selvää huomiota.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustajakaimalle voisi todeta, jotta osin hän oli oikeassa, siinä mielessä, että sellaista yltiöpäistä suojelua joissakin tapauksissa on tehty ja nyt, niin kuin ed. Karjula totesi, Etelä-Suomen metsien osalta ollaan tekemässä; siinä pitäisi olla järki kädessä.

Nykyisen metsälain osalta en minä sinällään näkisi ihan noin kovia juttuja kuin Seppo Lahtela totesi äsken, koska kuitenkin jos tuomitaan jostakin, siinä on jo tietoisesti tehty rikos. Minusta siinä tapauksessa pitääkin joitakin rangaistuksia olla. Nykyinen metsälaki kuitenkin näyttää tänä päivänä täyttävän metsärauhan velvoitteet, joita vaaditaan Suomessa ja myös EU:hun päin.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka ed. Pulliainen poistuikin juuri salista, toteaisin tähän asiaan, ed. Pulliaisen viittaukseen, että allekirjoittanut ei ole perehtynyt metsälain sisältöön, että eräiden muiden uudistusalojen osalta, vakiintuneen taimikon osalta, erään äänestäjän taikka useammankin äänestäjän aloitteesta olen perehtynyt harvinaisen hyvin. (Ed. Rajamäki: Se on luetun ymmärtämiskysymys!) En väitä, että hallitsisin sen täydellisesti, mutta tunnen omaksuneeni keskivertoeduskuntaa paremmin sen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ed. Pulliaista erittäin kuvarikkaasta kielenkäytöstä ja hyvin voimakkaasta puheenvuorosta. Valitettavasti hän ei ole enää kiitoksia kuulemassa, mutta voinee lukea ne pöytäkirjasta.

On todella hyvä, että syntyy myöskin elävää kieltä tähän eduskuntakeskusteluun ja vähän väriäkin elämään. Muistan, että uusien edustajien koulutustilaisuudessa kehotettiin käyttämään elävää kieltä. Ed. Pulliainen on varmasti aikoinaan ollut tuollaisessa tilaisuudessa, kun hän sen erinomaisen hyvin taitaa. Ihan kiitokset siitä. Uskon, että ed. Pulliaisen kanssa olemme molemmat tästä linjasta samaa mieltä, että metsien pitää kasvaa ja niitä pitää hoitaa.

Ed. Rajamäen kanssa olemme samaa mieltä, että perusongelma varmasti tässä on valitettavasti Ahon hallituksen aikana tullut metsänmyyntiverojärjestelmä, joka on pääsyyllinen siihen, että tällaisia ongelmia tulee. Minä osaltani haluan tuosta sanoutua irti. Kävin valistamassa silloisia Ahon hallituksen ministereitä. (Ed. Rajamäki: Niin minäkin yritin!) Kävin valistamassa mainittua Simonkatua ja yritin sanoa, että tulossa ollut metsänmyyntiveromalli ei ole talonpoikainen malli ollenkaan eikä ole metsänhoidollinen eikä metsiä kasvattava malli, mutta ymmärtämystä en saanut noille näkemyksille. (Ed. Rajamäki: Juuri niin!) Toivon, että sitä löydettäisiin nyt. Ennakoin silloin, että tapahtuu juuri näin, että metsistä eivät sitten sen jälkeen, kun on puut otettu pois, kaikki metsänomistajat halua pitää huolta. Tämä oli selvästi näkökohta, jonka ennakoitsin. Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Jos olisi asiaa hoidettu siten, että olisi pidetty vanha pinta-alavero voimassa, sitä olisi voitu kehittää. Sitä olisi voitu kehittää sillä tavalla, että veroa olisi muutettu, jos se olisi johtanut kohtuuttomuuksiin progression takia, niin kuin se johti siinä tapauksessa, jos muutoin verovelvollisen tulot olivat korkeat. Silloin metsästä tuli kohtuuton vero. Tälle olisi voitu laatia ihan oma systeeminsä, semmoinen verotus, joka olisi kannustanut metsänomistajia metsänhoitoon sillä tavalla, että se olisi sanktioinut silloin, jos metsiä hoidetaan huonosti, ja kannustanut siihen, että voidaan hoitaa metsiä hyvin. Elikkä vanha pinta-alavero oli talonpoikainen malli sukupolvesta sukupolveen ja kannustava jo järjestelmänä, mutta lyhytnäköisesti tehtiin virhe, jonka toivon eduskunnan vielä korjaavan. Tästäkin minulla on viime vuonna jättämäni lakialoite. Näin näitä ongelmia, että metsä jätetään hoitamatta, ei tulisi.

Ed. Pulliainen vertasi sitä, että edellisessä kysymyksessä toin voimakkaasti esille erilaisia rangaistuksia. Näin, että siinä oli kysymys ihmiseen, inhimillisyyteen, fyysisesti tai psyykkisesti kohdistuvasta vammasta. Nyt on kysymys luontoon, jota suuresti arvostan ja pidän tärkeänä, ja talouden tuottamiseen kohdistuvasta vahingosta. Näkisin, että tämä asia pitäisi hoitaa niillä toimilla, jotka ovat neuvonnallisia, ja niillä toimilla, jotka ovat metsänhoidollisia, siten, että metsänomistaja sitten metsänhoitoyhdistysten toimesta velvoitettaisiin asia hoitamaan ja häneltä perittäisiin rahat, joilla metsä pannaan asianmukaiseen kuntoon. Näen, että tämä olisi hoidettavissa muun lainsäädännön puitteissa kuin sakottamalla. Sakosta ei metsä kasva eikä se kasva linnaan panemisesta, mutta se kasvaisi sillä tavalla, että asia saataisiin niin hoidettua, että metsä laitetaan kuntoon ja sitä kautta saadaan tämä hoidettua.

Tietysti voidaan sallia jonkinlaiset koulukuntaerot eli eri metsänhoitonäkemysten väli jonkinlaisella kohtuudella. Olen niiden edustajien kanssa samaa mieltä, jotka sanovat, että ei se järkevää metsänhoitoa ole, että se luontaisesti tulisi kuntoon, ei tokikaan. Kyllä se pitäisi velvoittaa metsänhoidollisesti saamaan kuntoon. Mutta luonto korjaa virheitään. Jos ihmiselle tehdään vahinkoa, voi tapahtua paljon paljon vaikeammin korjautuvia vahinkoja. Siinä suhteessa näkisin, että sanktio, joka nykyisessä laissa on, pitäisi nähdä suhteessa muihin lakeihin ja hoitaa metsänkasvatus kuntoon muulla tavalla.

Todella toivon, että vielä kerran voitaisiin, ennen kuin pinta-alaverotuksen aika päättyy, palata asiaan ja saada tämä asia sillä tavalla kuntoon, että ei tapahtuisi myöskään verotuksen puolesta ongelmia metsätaloudelle, puuhuollolle, metsien hoidolle eikä myöskään metsien uudistamiselle ja ensiharvennuksille.

Jari  Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vastauksena ed. Oinoselle pariin asiaan:

Ensinnäkin kun lukee Kansallisen metsäohjelman taustamateriaalia, sieltä selviää aika helposti se, että metsien kasvu on Suomessa lisääntynyt viime vuosien aikana sen takia, että metsiä on hoidettu hyvin, eikä siihen ole vaikuttanut yhtään se, että on siirrytty erilaiseen verojärjestelmään. Jos edelleen Kansallista metsäohjelmaa toteutetaan niin kuin sitä on toteutettu, edelleen Suomessa metsät kasvavat vähän paremmin. Jos metsiä hoidetaan hyvin, ei sillä ole mitään merkitystä, mikä on verojärjestelmä. Sitä myöten metsiä voidaan hakata ja käyttää paremmin.

Toinen asia: Jos siirryttäisiin takaisin pinta-alaperusteiseen verotukseen, se edellyttäisi kaikkien metsien läpikäymistä ja luokittelemista. Luulen, että sekin lysti maksaisi sen verran, ettei siihen kannata ryhtyä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä valitettavasti näin on, että metsäkeskusten alueilla kartoituksen mukaan rästejä on aika lailla. Jotkut ovat paremmin kuroneet kiinni rästejään valvonnalla ja neuvonnalla, mutta erittäin paljon niitä on ja vahinko metsänomistajista kansantalouteen on suuri.

Pinta-alaperusteinen verojärjestelmä oli mainettaan parempi. Sitä olisi pitänyt korjata, ja siltä pohjalta puun saatavuuden ja metsäpoliittisten tavoitteiden osalta olisi onnistuttu paremmin. Itse asiassa kun itse olin aikoinaan 70-luvulla puheenjohtajana metsäveroluokitustoimikunnassa omassa kunnassani, niin huomasin, että silloin oli luokitus myös paljon jälkeenjäänyt ja siinä oli vääristymiä, mutta niitä voitiin korjata.

Mitä tulee sitten vakuustalletusjärjestelmään, joka myös valitettavasti poistettiin jopa metsäteollisuuden toimesta aikoinaan — mikä oli suuri virhe — sehän saatiin takaisin niin, että se on harkinnanvarainen. Mikäli on odotettavissa suuria laiminlyöntejä tai taustalla on metsänomistajan laiminlyöntejä uudistusaloja koskien, se voidaan harkinnanvaraisesti nyt eduskunnassa tehdyn väännön jälkeen ottaa käyttöön. Yleisenä järjestelmänä se ilmeisesti olisi apu myöskin tähän tilanteeseen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jari Koskisen puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että saattaa olla, että joillakin alueilla asia on kunnossa. Mutta kun itse kävin yhdessä oman vaalipiirini kansanedustajien kanssa viime kesänä metsäkeskuksen herrojen kanssa kiertelemässä, niin kyllä valitettavasti tilanne oli se, että erittäin paljon oli vanhoja aukkoja, joita ei ollut hoidettu, istutettu tai kylvetty. Ilmeisesti on valvonnasta sitten puute. Ei toimita voimassa olevan lain mukaisesti. Mielestäni pitäisi kiinnittää huomiota enemmän nimenomaan siihen. Varmasti kasvu on lisääntynyt, mutta eri alueilla on nimenomaan erilainen käytäntö ja kohtelu.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinoselle voisin todeta sen, jotta itse ainakin koen niin päin tämän asian, jotta itse metsäverotuksen muutos ei aiheuttanut rästejä, vaan ne aiheutti se, jotta vakuustalletukset poistettiin. Tänä päivänä viimeisen tiedon mukaan yli 200 000 hehtaaria lienee yli viisi vuotta vanhoja rästejä. Metsälakihan lähteekin muistaakseni sillä tavalla, jotta se tarkistetaan vasta viiden vuoden jälkeen, jolloin vakuustalletusten käyttöönotto jossakin mitassa olisi hyvin aiheellista ihan laajemminkin. Tällä hetkellä, niin kuin ed. Rajamäki totesi, jollakin tavalla siihen voidaan nyt jo velvoittaa, mutta lienee aika korkea kynnys ottaa se käyttöön. Pitäisi olla ihan se vanha systeemi, joko vakuustalletus tai pankkitakaus, jotta tämä velvoite tulee hoidettua.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen aloitteessa puututaan metsänomistajan oikeusturvan kannalta tärkeään asiaan. Metsien suojelu on erinomainen ja kannatettava asia, mutta sen ei tulisi aina tapahtua metsänomistajien oikeuksien kustannuksella. Yleensähän meillä Suomessa korostetaan metsien kansallisen omaisuuden luonnetta. Kuitenkin kun on kyse suojelusta, joka perustuslain 20 §:n mukaan on kaikkien vastuulla, metsänomistajien kannettavaksi asetetaan sekä oikeudellinen että taloudellinen vastuu.

En varsinaisesti kannata metsälaissa metsäomaisuuden virheellisestä käytöstä säädettyjen rangaistusten poistamista, koska on myös niitä metsänomistajia, jotka rikkovat lakia tahallisesti. Syynä on se, että on vaikea hyväksyä oman omaisuuden suojaan puuttumista, vaikka se olisi vähäistäkin.

Toivoisin, että rangaistusten poistamisen sijaan pyrittäisiin vielä aikaisempaa tehokkaammin välttämään ne tilanteet, joissa metsänomistaja syyllistyy rangaistavaan tekoon tietämättään. Tämä on mahdollista selkiyttämällä esimerkiksi metsälain 10 §:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrittelyjä.

Lopuksi: Nykyisellään metsänomistajan on lähes mahdotonta itse kyetä tarkistamaan, onko kohde määritelty ja kartoitettu oikein. Kuitenkin metsänomistaja on se, joka joutuu vastaamaan oikeudessa metsälakikohteen tuhoamisesta metsäkeskuksen väittäessä kohteen täyttäneen kriteerit. Lisäksi voitaisiin suunnata metsänhoitoyhdistysten neuvontaa tehokkaammin myös passiivisiin kaupunkilaismetsänomistajiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen kiitollinen kaikille kollegoille, jotka ovat käyttäneet puheenvuoron tässä metsäkeskustelussa. Erityisesti tekee mieli yhtyä ed. Esa Lahtelan käyttämään puheenvuoroon, jossa hän toi esille vakuustalletukset tai vastaavan pankkitakauksen. Uskon, että jos tämä järjestelmä palautettaisiin, rangaistuspykäliä tästä kysymyksestä ei tarvittaisi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin ed. Oinonen totesi, tässä on syntynyt erinomainen keskustelu. Valitettavasti vain parhaat sielut periaatteessa ovat salista ehkä kadonneet.

Toteaisin tässä asiassa, että mitä ed. Pulliainen totesi siihen, mitä metsälaki sisältää, uudistamisvelvoite on aina metsänomistajalla, maapohjan omistajalla, kaikissa tapauksissa. Ei ole mitään siirtyvää velvoitetta. Tähän ed. Esa Lahtelan mainitsema vakuustalletus kyllä tietysti antaisi avun. Mutta uskaltaisin heittää tähän näin keskustelun loppupuolella, että jos metsänomistaja ei osaa lahoavaa puuta ajoissa hakata tai ei osaa aukkoansa uudistaa ja taimettaa, pitäisi mielestäni harkita järjestelmää, millä metsä otettaisiin sellaisten yhteiskunnan edustajien käyttöön ja hallintaan, että asiat tulisivat hoidettua. Silloin tässä olisi riittävät uhkatekijät ja kaikki pelaisi ja metsät viheriöisivät ja kukoistaisivat entistä näyttävämpinä myös tulevaisuudessa.