Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kela on suomalaisen sosiaaliturvan toimeenpanija. Nimi tai ainakin sen lyhennys Kela on vakiintunut käytäntö, vaikka laitos nykyisin huolehtii lukuisasta joukosta muitakin sosiaalietuuksia ja niiden maksatusta kuin pelkästään kansaneläkkeistä. Kansaneläkelaitos huolehtii Suomessa asuvien perusturvasta eri elämäntilanteissa. Kelan hoitamia sosiaaliturvaetuuksia ovat vähimmäiseläkkeet, vammaisetuudet, sairausvakuutusetuudet, kuntoutusetuudet, työttömän perusturvaetuudet, pienten lasten hoidon tuki, lapsilisät, äitiysavustus, opintoetuudet, yleinen asumistuki ja sotilasavustus.

Itse asiassa Kelan tehtäviä on runsaasti lisätty koko 90-luvun ajan. Kela onkin lisääntyneistä tehtävistä selvinnyt hienosti ja vieläpä lähes samalla henkilöstömäärällä kuin ennenkin. Kiitos tästä lankeaa motivoituneelle, osaavalle henkilökunnalle ja erinomaisesti kehitetylle atk-järjestelmälle.

Kela toimii eduskunnan valvonnassa. Laitoksen hallintoa ja toimintaa valvovat eduskunnan valitsemat 12 valtuutettua ja heidän valitsemansa 8 tilintarkastajaa. Valtuutetut ovat vuonna 2001 perehtyneet monipuolisesti Kelan toimintaan hankkimalla selvityksiä palvelutoiminnan ja etuusasioiden ongelmakohdista ja kehittämistarpeista. Valtuutetut ovat perehtyneet Kelan toimistojen toimintaan, työtilanteisiin ja tiloihin. Valtuutetut ovat antaneet hallitukselle vastuuvapauden hyväksyessään Kelan tilinpäätöksen.

Lain mukaan valtuutetut antavat eduskunnalle valtuutettujen toimintakertomuksen, joka pitää sisällään myös Kelan vuosikertomuksen tilikertomuksineen ja tilintarkastuslausuntoineen ja edelleen katsauksen väestön sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin kehitykseen. Tämän katsauksen on laatinut Kelan tutkimus- ja kehitysyksikkö aivan erikseen, eikä siihen, mitä siihen on kirjoitettu, valtuutetuilla ole ollut sanansijaa.

Vuotta 2001 leimasi Kelan ylimmän hallinnon uudistamiseen tähdännyt lainvalmistelutyö. Kelan hallintoa koskeva laki vahvistettiinkin viime elokuussa, ja se astui voimaan tämän vuoden alusta. Nyt uusi hallitus on aloittanut työnsä. Entinen hallitus on muovautunut johtoryhmäksi ja johtajat toimialajohtajiksi. Kelan työjärjestyksen valmistelu on loppusuoralla. Valtuutetut ovat kaikissa Kelaa koskevissa asioissa pyrkineet toimimaan sen periaatteen mukaisesti, että Kelan imagoa ei riitelyllä pilata. Yksimielisyyteen on päästykin niin lainsäädäntöä käsiteltäessä kuin nimitysasioissakin aina pääjohtajaa myöden. Samaan tähtäämme myöskin, kun valtuutettujen tehtäväksi uudella lailla on säädetty Kelan työjärjestyksen vahvistaminen.

Sosiaaliturvaetuuksien ratkaisuja koskeva päätöksenteko on hajautettu vakuutuspiirien toimistoihin. Ne tekevät ratkaisupäätökset lähes kaikista etuuksista. Vain työkyvyttömyyseläkkeet sekä osa opintotuista ja työterveyshuollon korvauksista ratkaistaan keskitetysti keskushallinnossa. Korkeakouluopiskelijoiden opintotukihakemukset ratkaistaan korkeakoulujen opintotukilautakunnissa.

Kun ratkaisupäätökset tehdään eri vakuutuspiireissä, tämä käytäntö nopeuttaa etuuksien jakamista ja kansalaiset saavat etuutensa mahdollisimman nopeasti. Varjopuolena on tietysti se, että huolimatta runsaasta ja hyvästä koulutuksesta voi päätösohjeiden tulkinta vaihdella eri osissa maata. Tämä onkin ollut valtuutettujen yksi huolenaihe, ja asiaan on kiinnitetty runsaasti huomiota. Asiassa on päästykin eteenpäin, ja lopullisesti Sahan eli sähköisen asiakirjahallinnon tullessa ratkaisukäytäntöihin saadaan lähes täysipainoinen yhdenmukaisuus. Sehän onkin tavoite, että jokaista Suomen kansalaista kohdellaan eri puolilla maata samoin perustein.

Kela maksoi etuuksia kaikkiaan 55,1 miljardia markkaa. Se on suuri summa, kun ajatellaan, että valtion budjetin loppusumma on noin 200 miljardia markkaa — puhun vielä markoissa. Toimintamenot, kun puhutaan viime vuoden kertomuksesta, olivat 1,8 miljardia markkaa eli 3,1 prosenttia kokonaismenoista. Tuotot olivat 57,1 miljardia markkaa, mistä valtion osuus oli 53 prosenttia. Vakuutusmaksuilla rahoitettiin kuluista 37 prosenttia ja valtion takuusuorituksia tarvittiin 2,8 miljardia markkaa.

Valtaosa suomalaisista sai Kelan etuuksia. Etuuspäätöksiä tehtiin kaikkiaan 5,2 miljoonaa kappaletta. Mainittakoon, että sairausvakuutusetuuksia maksettiin 3,8 miljoonalle, työttömyysturvaetuuksia 0,3 miljoonalle henkilölle ja lapsilisää sai vuoden lopussa noin 1,1 miljoonaa lasta. Eläkkeensaajia oli vuoden lopussa neljännes edellisvuotta vähemmän eli 0,8 miljoonaa.

Muutamia suuria ongelmia on edelleen. Ne ovat lainsäädännön monimutkaisuus ja vaikeaselkoisuus, liikaa maksettujen etuisuuksien takaisinperintä ja Kelan rahoituksen järjestäminen niin, että rahat riittävät.

Atk-suunnittelun kannalta suurin hanke Kelan historiassa oli, kun euro tuli tämän vuoden alusta maksuvälineeksi. Kuten muistamme, kyseessä oli mitä laajavaikutteisin lainsäädäntöprojekti, kun lukemattomien lakien markkoja sisältäneet pykälät muutettiin euroiksi ja senteiksi. Tämä oli välttämätöntä, jotta ennestään vaikeaselkoinen lainsäädäntö ei olisi käynyt tavallisen kansalaisen kannalta vielä vaikeammin ymmärrettäväksi. Kun työtä oli tehty muutama vuosi, huipennus osui viime vuoteen. Parisataa henkilötyövuotta vaatinut ja siten työmäärältään 2000-projektiin verrattuna noin kaksinkertainen hanke toteutui kuitenkin erinomaisesti.

Kelan päätöksiä ja kirjeitä on moitittu tylyiksi ja vaikeaselkoisiksi. Vähintään osasyyllisenä on lainsäädännön monimutkaisuus. Valtuutetut kirjasivatkin viime kokouksessa hyvin myönteiseksi sen, että lainsäädännön selkeyttämistyö lähti vihdoin viime vuoden lopulla konkreettisesti käyntiin. Seuraamme tiiviisti tämän työn etenemistä.

Myös käytännön tasolla Kelassa on tehty paljon työtä päätösten ja asiakaskirjeiden ymmärrettävyyden parantamiseksi. Vaikeus on siinä, että Kelan kirjeen ja päätöksen tulee olla juridisesti pätevä, vaikka onkin kirjoitettu lainausmerkeissä sanottuna kansankielellä ymmärrettäväksi. Kelasta lähetetään, mainittakoon sekin, vuosittain noin 18 miljoonaa kirjettä, joten virheitäkin voi sattua.

Kela pärjäsi viime vuonna hienosti Suomen laatupalkintokilpailussa. Kehittämiskohteita on silti edelleen helppo osoittaa. Etenkin suurissa toimistoissa joidenkin etuuksien käsittelyajat ovat venyneet luvattoman pitkiksi. Toinen jatkuva kehittämisen kohde on etuuksien ratkaisutoiminnan yhtenäisyys. Tietyissä etuuslajeissa on tältä kannalta parantamisen varaa.

Kelassa on panostettu suuri määrä työtä Sahaan eli sähköiseen asiakirjahallintoon. Sen avulla toimiston erilaisia työkuormia voidaan tasata. Ruuhkien tasoittaminen merkitsee käsittelyaikojen yhdenmukaistumista. Suurten yksiköiden läpimenoajat toivottavasti lyhenevät, ja pienissä saatetaan mennä ehkä hieman huonompaankin suuntaan. Oikein hyödynnettynä sähköinen asiakirjahallinto voi toisaalta yhtenäistää ratkaisukäytäntöjä ja samalla mahdollistaa harvalukuisten, mutta erityisosaamista vaativien hakemusten käsittelyn keskittämisen, ja esimerkiksi asiantuntijalääkäreiden käyttöä voidaan tehostaa.

Sähköisen asiakirjahallinnon ohella Kelassa rakennetaan aitoja kaksisuuntaisia sähköisen asioinnin muotoja. Ne etenevät, kunhan henkilön sähköinen tunnistaminen saadaan riittävän luotettavaksi. Mutta myös postitse ja puhelimitse asiointia sekä yhteispalveluja kehitetään. Valtuutetut pitävät silti hyvin tärkeänä huolehtia siitä, että fyysinen toimistossa asiointi säilyy vaihtoehtona ja ennen muuta tasapuolisesti maan eri osissa. On myös muistettava, että mielipidekyselyjen mukaan toimistossa käynti on halutuin tapa hoitaa monia etuusasioita.

Laki kansaneläkelaitoksesta alleviivasi osaltaan valtuutettujen vastuuta Kelan palvelujen laadun ja kattavuuden suhteen. Valtuutetut ovat katsoneet, että valvontavelvollisuuden hoitaminen edellyttää aikaisempaa aktiivisempaa otetta sen suhteen, millaisissa oloissa paikallisella tasolla tosiasiassa toimitaan, mitä ongelmia ja kehitysajatuksia toimistoissa esiintyy. Tästä syystä olemme lisänneet tutustumiskäyntejä toimistoihin. Näin olemme saaneet syvyyttä eri asioiden arviointiin, kun on keskusteltu suoraan ilman hallinnon eri portaiden aiheuttamaa kitkaa.

Vuosi 2001 oli Kelan toiminnassa menestyksellinen. Talouskin on hoidettu moitteetta, ja tilit ovat kunnossa. Huoli tulevaisuudesta on kuitenkin siinä, että Kelan rahoitus hoidetaan myös valtiovallan taholta riittävänä jatkossa. Muuten Kelan toiminta ontuu. Rahoituksen on järjestyttävä sen mukaisesti kuin lainsäädäntö edellyttää ja Kelaa velvoittaa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan sanoa muutaman yleisen sanan ja sitten haluan keskittyä puheenvuorossani valtuutettujen antamiin kannanottoihin, joissa käsitellään sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämistä, liikamaksujen kehitystä ja opintotuen takaisinperintään liittyviä ongelmia.

Valtuutetut ovat tehneet kertomusvuonna tarkastusmatkan Etelä-Suomen vakuutusalueelle, ja tämä kohdistui vaalipiirini alueella Riihimäen, Lounais-Hämeen, Kanta-Hämeen ja Salpausselän vakuutuspiirien toimintaan. Samoin tutustuimme Reumasäätiön sairaalan toimintaan. Nämä vierailut ovat hyvin tärkeitä, niin kuin ed. Ihamäki sanoi. Voi tutustua rauhassa ihan paikan päällä toimistojen toimintaan ja henkilökuntaan, ja siinä voidaan vaihtaa mielipiteitä asioista, joita on usein hankalaa laittaa mustaa valkoiselle. Innostuin tästä asiasta jopa niin, että olen perehtynyt kaikkien vaalipiirini alueella olevien 28 kunnan Kelan toimintaan. Katson, että siitä vaivannäöstä on ollut erittäin paljon hyötyä.

Reumasäätiön sairaalan toiminta on ehdottomasti taattava ja turvattava. Sehän on ollut vähän vaakalaudalla. Kuitenkin Reumasäätiön sairaalalla on oma erityinen asemansa reuman hoidossa ja kirurgisessa toiminnassa, koska reumahan on kirurginen tauti, mitä useinkaan ei tiedetä. Mikäli Reumasäätiön sairaalan olemassaoloa ei taata, se on kyllä Suomen lääketieteelle menetys, puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, mitä aiheutetaan.

Muutama sana sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämisestä.

Kelan valtuutetut ovat toistuvasti edellyttäneet, että toimeentuloturvaa koskeva lainsäädäntö pitää selkiyttää. Hyvän pohjan tälle asialle antaa selvitysmies Arajärven raportti vuodelta 1998. Säädöksiä ja etuuksia on koottava yhteen, jotta ne ovat selkeämpiä ymmärtää asiakkaille ja niin, että asiakkaiden oikeusturva voidaan taata. Luen suoraan kertomuksen sivulta 9: "- - menettelytapojen ja käsitteiden yhtenäistäminen ja kokoaminen samaan lakiin olisi tarkoituksenmukainen tapa käynnistää selkeyttämistyö". Mielestäni tämä lause on erittäin tärkeä.

Käytännössä se tarkoittaisi, että nämä yli 30 lakia, joita Kela noudattaa, ja yli 60 alemman asteista säädöstä koottaisiin yhteen lakiin. Tämä lisäisi lainsäädännön läpinäkyvyyttä, ja se tulisi kansalaisille ymmärrettävämmäksi. Valtuutetut ovat kiirehtineet selkeyttämistyön aloittamista. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää, jotta me pääsemme inhimillisempään lainsäädäntöön, joka selkeämmin tukee perheiden elämänolosuhteita ja palvelee meitä kaikkia ihmisiä. Mutta tämä ei riitä.

Sosiaalilainsäädännön selkeyttäminen ja uudistaminen on tehtävä yhtäaikaisesti terveydenhuollon uudistamisen kanssa. Esimerkkejä tästä löytyy esimerkiksi Janakkalasta. Kun vanhuksia hoidetaan, heidän palveluissaan pitää olla yhä enemmän terveydenhuollon osaamista. Mikäli on moniammatillinen yhteistyöryhmä, on väärin, että sosiaalityöntekijät ovat vaitiolovelvollisia potilaan taloudellisesta tilanteesta ja terveydenhuollon henkilöstön pitää taas vaieta potilaan terveydenhuollosta.

Sinänsä tämä on aivan oikein, mutta nämä vaitiolovelvollisuudet hankaloittavat yhteistyötä moniammatillisissa yhteistyöryhmissä, ja mielestäni näihin ongelmiin on löydettävä ratkaisu. Nykyisin jo voidaan tehdä hyvin yhteistyötä lainsäädäntöjen puitteissa, mutta selkeitä solmukohtia on. Esimerkiksi seutuhanke olisi yksi metodi löytää ratkaisuja näihin ongelmiin. Kehotankin päättäjiä kiinnittämään näihin solmukohtiin huomiota.

Sitten liikamaksujen kehityksestä muutama sana. Takaisinperintätilanteiden lisääntyminen johtuu tietenkin siitä, että maksujen seuranta on helpompaa atk-laitteiden kehittymisen myötä, mutta se, että tällaisia tilanteita syntyy, johtuu myös siitä, että sosiaaliturvalainsäädäntö on niin monimutkaista. Niinpä tämä tukeekin sitä lainsäädäntötyön perkaamista sosiaalipuolella.

Vielä lopuksi muutama sana opintotuen takaisinperinnästä.

Opintotuen takaisinperintäpäätösehdotuksia on tehty pyöreät 23 000, joka on siis alle 10 prosenttia, koska opintotuen saajia on pyöreästi 250 000. Eniten opintotukeahan saavat ammattikorkeakoululaiset, joita on noin 75 000.

Myös valtion vastattavaksi jääneiden opintolainojen määrä on ollut kasvussa. Siinä onkin pyydetty opetusministeriöstä kantoja, miten takausvastuusaatavien kasvua voitaisiin hillitä. On tehty yhteistyötä opetusministeriön kanssa. Valtuutetut tulevat jatkossakin seuraamaan näiden lukujen kehitystä ja ottamaan niihin kantaa. Tietenkin takaisinperinnän toimenpiteiden tehokkuus on myös kasvanut. On tulovalvontaa, ja tiedonsaanti on parantunut.

Olen keskustellut opintotuen takaisinperinnästä muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajien kanssa. Heidän mielestään on ihan oikein, että takaisinperintää suoritetaan. Tämä ei ole ongelma. Ongelma on se, että näitä tilanteita syntyy. Toisin sanoen opiskelijoitten opintotuki on niin pieni, että heidän on pakko käydä työssä, ja tästä aiheutuu epäselviä tilanteita.

Mielestäni olisi selkeää laskea keskimääräinen opiskeluaika eri koulutuslinjoille ja antaa riittävästi opintotukea opiskelijoille, jotta he voivat selviytyä mahdollisimman nopeasti opiskeluistaan, ilman että heidän tarvitsee käydä töissä. Olisin valmis jopa menemään niin pitkälle, että opiskelijat voisivat käydä töissä, ilman että opintotukea peritään takaisin. Se kasvattaisi siihen, että työnteko on kannattavaa.

Työllisiä opiskelijoita on lukioissa noin 21 prosenttia. Nämä ovat uusimmat tiedot Työllisyyskertomuksesta vuodelta 2001, jonka olemme saaneet työministeriöltä maaliskuussa 2002. Ammatillisissa oppilaitoksissa työllisten määrä opiskelijoista on 31 prosenttia, ammattikorkeakouluissa 45 prosenttia ja yliopistoissa 55 prosenttia. Kun katsoo työministeriön kertomusta ja vertaa Kelan toimintakertomusta, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että meillä on suunnitelmia tässä yhteiskunnassa, että työeläke karttuisi ansiotyössä 18 vuoden iästä alkaen. Minkähänlainen ristiriita siitä syntyykään sitten, kun opiskelijat eivät käy työssä? Mielestäni tämä on epäoikeudenmukaista, koska opiskelijat eivät välttämättä sitten sitä eläketurvaa saa.

Toivon, että hallitusohjelmassa, kun opiskelijoista vielä puhutaan, huomioidaan mahdollinen ruoan hinnan nousu. Korkeakouluopiskelijoiden ruokailua tuetaan pyöreästi 84 miljoonalla markalla vuosittain. Se oli noussut kertomuksen mukaan pyöreästi 4 prosenttia edellisestä vuodesta. Toivon, että seuraava hallitus, ellei jo seuraava budjetti, huomioi nämä korotukset ja ne tehdään vastaavasti budjettiin, jotta opiskelijat saavat asianmukaiset ateriat päivittäin.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus vuodelta 2001 on tärkeä asiakirja muun muassa siitä syystä, että siinä laitoksessa tosiaan käsitellään paljon rahaa. Niin kuin täällä on jo sanottu, Kelan kokonaiskulut olivat viime vuonna 56,9 miljardia silloista Suomen markkaa, siis huomattava määrä rahaa, ja pieni osa vain menee hallintoon. Etuuskulujahan oli 55 miljardia markkaa ja vähän päälle. Tästä syystä olen perehtynyt jonkin verran nyt tekstiin, koska kyseessä on hyvä hakuteos ja siellä on sopivia asioita nostettu selkeästi esille. Haluaisin muutamaan asiaan kiinnittää hivenen huomiota.

Ensimmäinen näistä on sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttäminen.

Se näkyy, ikävä kyllä, kohta olevan eräänlainen ikuisuusongelma meillä Suomessa. Näitä lakeja ja asetuksia ja muita — valtioneuvoston tai ministeriöiden päätöksiä, ohjeita, suosituksia — on suurin piirtein 100 kappaletta. Tämän tekstin mukaan, sivu 9, on 30 Kelan toimeenpanemaa lakia ja 60 alemman asteista säädöstä, siis satakunta lakiluonteista säädöstä ja niissä yhteensä noin 1 500 pykälää. Tästä ovat Kelan johtavat sosiaaliasiantuntijat kertoneet meille, sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, ainakin vuosi sitten, että tämä asia ei ole kenenkään hallussa enää tietotaidollisesti Kelassakaan, ei edes näiden sosiaaliturvan asiantuntijoiden.

Minusta tässä on kyseessä nyt eräänlainen dead end, tämmöinen paikka, josta täytyisi ehdottomasti päästä eteenpäin. Tekstissä valtuutetut aivan oikein toteavat, että selvitysmies Arajärvi teki tästä ehdotuksen vuonna 98, jolloin oli tarkoitus, kun hän työhönsä lähti, saada näiden lakien lukumäärää edes vähän vähennettyä. Mutta siinähän kävi tiettävästi silloin toisin päin.

Kun tässä tekstissä jo tavallaan edellytetään, että kaiken pitäisi olla yhdessä laissa, niin nyt, kun valtuutettujen puheenjohtaja on täällä paikalla, esitän tämmöisen kysymyksen, joka on retorinen ehkä tässä vaiheessa, enemmän ehdotus: Miten olisi, jos te valtuutetut käynnistäisitte tämän keskustelun selkeästi, niin että lähettäisitte kirjeen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että tähän asiaan olisi syytä puuttua? Vai onko niin, että se pitää sitten ministeriön kautta suoraan hoitaa? On erittäin hyvä, että te olette sen tässä ottaneet esille, mutta minusta se ei riitä. Kannattaisin mitä lämpimimmin, että tätä asiaa tuupattaisiin eteenpäin.

Toinen asia, joka on aika lailla näköjään myöskin hankala, on Sairausvakuutusrahasto ja siihen kuuluvat ongelmat.

Sitä käsitellään kertomuksessa sivuilla 17, 28 sekä 29. Aikamoisesta volyymistä sielläkin on kysymys. Kun kokonaismenot olivat 15,9 miljardia, niin tuotot ilman takuusuoritusta ja rahastosiirtoa olivat 12,4 miljardia markkaa. Tästä seuraa se, että valtio on joutunut maksamaan Sairausvakuutusrahastoon takuusuoritusta 2,8 miljardia. Tämähän on huolestuttanut valtiovarainministeriötä aivan oikeutetusti. Tämän huolen yhtenä seurauksena meille on tulossa nyt sitten sairausvakuutusmaksun korotusesitys eduskuntaan. Me kaikki tiedämme, miten hankala paikka se on. Työelämässä oleville se merkitsee verojen korotusta, eläkeläisille se taas merkitsee toisenlaista pelkkää harmia.

Tähän olisin toivonut myöskin vähän analyyttisempää otetta, miten keskustelu menee eteenpäin. Se ei varmaan mene eteenpäin ilman valtiovarainministeriön ja valiokunnan kanssa tehtävää yhteistyötä, mutta siihen liittyy mahdollisesti lääkelainsäädäntöä ja maksukattoasioita ja kaikkea muuta. Tosi isosta asiasta näyttää olevan kysymys. Mutta se ei ehkä tässä kertomuksessa avaudu niin perin juurin kuin tämän asian suuruus huomioon ottaen olisi pitänyt. Olisin mielelläni lukenut vähän selvemmän ratkaisuehdotuksen.

Vielä yhtenä asiana, arvoisa puhemies, otan esille eläkehakemukset ja niihin liittyvät lääkärinlausunnot sivulta 67.

Siellä hyvin mielenkiintoisella tavalla analysoidaan näitä uusia lomakkeita ja niiden vaikutuksia siihen, miten eläkehakemusten ratkaisukäytäntö on ehkä muuttunut tai sitten ei ole muuttunut. Mutta minun silmäni erityisesti hakeutuivat siellä yhteen lauseeseen, jonka luen nyt kokonaan. Siellä vasemmanpuoleisen kappaleen alalaidassa sanotaan: "Tietojen puutteissa on ehkä kyse enemmän työkyvyttömyyden perusteiden tulkintaeroista hoitavan lääkärin ja vakuutuslääkärin välillä kuin siitä, että lausunnoista olisi todella puuttunut asiatietoja."

Tämä on kahdella tavalla erittäin mielenkiintoinen lause. Toinen on se, että siinä käytetään sanaa "ehkä". Jäin itse miettimään, mistä johtuu, että sanotaan "ehkä", jos käsitys perustuu tutkimuksiin — tiedän, että näitä uusia lomakkeita on selkeästi tutkittu. Jos se on itse asiassa varma tieto, niin tämähän on silloin aika lailla helpottava, koska tämmöiset tulkintaerot ovat kyllä hoidettavissa niin, että niitä ei ole. Sehän merkitsee vaan parempaa yhteistyötä vakuutusjärjestelmän, siis Työeläkelaitosten ja Kansaneläkelaitoksen, ja toisaalta sitten näitä lääkärintodistuksia kirjoittavan kollegakunnan kanssa. Tiedän, että tämä keskustelu on aloitettu, mutta jään miettimään sitä, onko tässä enemmän arvioinnista kysymys kuin selkeästä tuloksesta. Tämä varmasti vaatii jatkokehittelyä, joten hyvä, että tämä on tässä teidän kertomuksessanne otettu esille, mutta varmaan tätä tarkastelua teidänkin tulee jatkaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva asiakirja, Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus vuodelta 2001, on hyvin tärkeä asiakirja. Kansaneläkelaitoksen toiminta-ajatus ja arvot on kiteytetty sivulla 13. Kelan toiminta-ajatus uudistettiin seuraavaksi: "Kela turvaa väestön toimeentuloa, edistää terveyttä ja tukee itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa." Nämä ovat hyvin kiteytetyt arvot, oikeat arvot, ja näitä tavoitteita kannattaa arvoina toteuttaa.

Näitä lakipykäliä ja asetuksia, kuten täällä edellinen puheenvuoron käyttäjä mainitsi, on todella paljon. Varmastikin on totta se, että jo virkailijoille, joilla on jopa pitkä kokemus, alan koulutus ja asiantuntemus, nämä pykälät ovat hyvin monimutkainen viidakko, puhumattakaan niistä ihmisistä, joiden tulisi saada toimeentuloa näitten pykälien mukaan. Heille ne ovat sitäkin enemmän monimutkaiset ja sitäkin enemmän kun varsinkin pykälien edessä ihminen kokee avuttomuutta ja neuvottomuutta.

Ihailen ja arvostan Kelan henkilöstön palvelualttiutta, työssäjaksamista. Kun henkilökuntaakin on jouduttu osaltaan vähentämään ja palvelujen tarve ei ole suinkaan vähentynyt, niin todella ihailtavaa työtä Kelan henkilöt tekevät ottaen huomioon vielä, että tämä kattaa palvelun sieltä lapsuudesta aivan elämänkaaren loppuun saakka. Silloin todella tuo kenttä, mitä pitää palvella, on hyvin monitahoinen.

Täällä on todella aihetta pyrkiä siihen, että lainsäädäntöä voitaisiin yksinkertaistaa. Se ei tietysti ole suinkaan helppo kysymys, koska silloin on vaarana, että joitain oikeuksia saattaisi tulla poljetuiksi. Näin ei saa tapahtua, mutta kyllä pyrkimys lainsäädännön yksinkertaistamiseen pitäisi jollakin tavalla voida toteuttaa.

Samoin täällä on viitattu myöskin opiskelijoiden asemaan. Se on yksi hyvin tärkeä kysymys kaikin tavoin. Aikanaan kun Kansaneläkelaitos aloitti, se keskittyi puhtaasti nimensä mukaisesti eläkekysymyksiin. Oli erillinen sairausvakuutusjärjestelmä, jolla oli omat toimistonsa. Nämä yhdistettiin, ja sitten mukaan tuli opintotuki ja vielä eräitä muitakin toimintoja, jotenka varsin laaja-alaisesta toiminnasta on kysymys. Kelan toiminnat on voitu palvelupisteinä säilyttää suhteellisen hyvin siten, että ne ovat asiakkaitten yleensä helposti saavutettavissa. Toivon, että näin voisi olla jatkossakin. Varaa palvelupisteitten karsimiseen ei ole. Näkisin, että ne palvelupisteet, jotka nykyisellään ovat olemassa, tulee turvata, ja jos jossakin voidaan lähipalveluja muodossa taikka toisessa tuoda lähemmäksi ihmisiä, niin tätä toki tulee harkita ja kehittää.

Eräs kysymys, jonka haluan tässä nostaa esille, on sivulla 8: matkakorvaukset koskien eräitä nykyisen matkakorvauskäytännön ulkopuolelle jääviä sairaanhoitoyksiköitä, joista täällä on nostettu esille juuri Heinolassa olevan Reumasäätiön sairaalan palvelukset, joitten käyttäjät ovat ottaneet minuun yhteyttä, kun näitä matkoja ei korvata. Tähän asiaan tulisi saada korjaus. Kun lääketiede ja erikoissairaanhoito parhaimmillaan voi antaa hoitoa näissä erillisyksiköissään, joita tarvitaan, niin myöskin lääketieteen ja hoitomenetelmien kehittymisen kannalta matkakorvaukset tulisi saattaa näiltäkin osin niin Heinolan reuman kuin kaikkien muidenkin vastaavien erikoishoitolaitosten osalta korvattavien matkakulujen pariin. Näkisin tämän kyllä ihan luonnollisena asiana ja toivon, että tämä epäkohta voitaisiin asianmukaisesti korjata.

Kansaneläkkeen asema ja Kansaneläkelaitoksen asema mielestäni tulee säilyttää tärkeänä. Tänään on käyty laaja eläkepoliittinen keskustelu. Kansaneläkelaitoksen asema ja sen toiminta-ajatus on jotain sellaista, jonka merkitys tulee edelleen säilyttää, ja tähän meidän tulee hyvin valppain näköaloin lainsäädännön kehittämisessä ja järjestelyissä, mitä eduskuntatyössä on, kiinnittää huomio.

Arvoisa rouva puhemies! Teksti, mitä käsitteillä oleva asiakirja sisältää, on varsin selkeää ja hyvin kirjoitettua tekstiä, mutta haluan korostaa Kansaneläkelaitoksen tehtävän tärkeyttä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Kun minulle osoitettiin tässä kysymyksiä ja kun en paikaltani yhdessä minuutissa ehdi niihin vastata, niin tulin korokkeelle. Ensinnäkin vähän leikkimielisesti voin todeta, että tässä äsken oli sellainen tilanne, että Kelan valtuutettujen kertomuksesta olivat kiinnostuneet vain kokoomuksen kansanedustajat, mutta onneksi ed. Oinonen saapui sitten paikalle ja hän muutti tämän tilanteen. Tämä on kuitenkin 55 miljardin markan asia, joten luulisi tämän kiinnostavan myöskin kansanedustajia, vai onko pohjaosa vienyt ponnet pois?

Ensin sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämisestä ja monimutkaisuuden purkamisesta.

Sehän on todella vaikea ongelma. Siihen valtuutetut ovat usean vuoden aikana puuttuneet ja tehneet siitä jopa esityksiä, että tässä päästäisiin joihinkin ratkaisuihin. Sosiaaliturvalainsäädäntö on syntynyt eri aikoina ja eri aikakausina. Tämän mukaan lait ovat tietysti kovasti erilaisia. Käsitteet ja käsitteiden tulkinnat vaihtelevat erittäin kovasti jopa henkilöiden käsitysten mukaisesti ja eri aikakausina eri tavalla. Muun muassa semmoisen käsitteen kuin "perhe", joka on ihan oleellinen Kelan etuuksia jaettaessa, merkitys on muuttunut merkittävällä tavalla esimerkiksi 60-luvulta tähän päivään tullessa. Tahtoo vain olla nokka—pyrstö-teoria käytännössä, että kun sosiaaliturvalainsäädäntöä uudistetaan, käy niin, että kun nokkaa nostetaan, jää pyrstö kiinni, eli kun lakia jossakin kohdassa korjataan, niin toisessa kohdassa saattaa syntyä ongelmia.

Ed. Akaan-Penttilä kysyi, miten olisi, jos valtuutetut käynnistäisivät keskustelun ministeriön kanssa. Tässä voin häntä lohduttaa, että tämmöinen asia on kyllä otettu esille, eli nyt on toimikunta pohtimassa sosiaalilainsäädännön selkeyttämistä. On toivoa, että sieltä tulee ainakin hallinnon taholta nyt alkuun esitys, aivan lähiaikoinakin, mutta tämä on erittäin monimutkainen työ, koska esimerkiksi kaikkien asioiden sovittaminen yhteen lakiin ei ole onnistumassa kovin helposti.

Mitä rahoitukseen tulee, niin tässähän on tietysti ollut Kelan suhteen ongelmia. Äskeisessä puheenvuorossa siihen puutuinkin. On todettava, että esimerkiksi vakuutusmaksujen osuus pienenee edelleen, kun sekä työnantajien että vakuutettujen maksuperusteita on alennettu. Valtio maksaa nyt noin 53 prosenttia ja vakuutusperiaatteen mukaisesti saadaan 37 prosenttia Kelan rahoista. Vuonna 2002 alennettiin työnantajien kansaneläkemaksua ja eläketulosta perittävää vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Rahoituksen turvaamiseksi Kelalle tilitettävää osuutta arvonlisäveron tuotosta on lisätty tänä vuonna, ja tällä on sitten selvitty. Valtion takuusuorituksen tarve kuitenkin kasvaa lähivuosina edelleen.

Tässä on todettava, että maksuvalmiusrahasta, jonka valtio antaa Kelalle, on monien keskustelujen jälkeen päästy siihen sopimukseen, että valtio antaa tämän maksuvalmiusrahan kuukauden alussa, joten ei tule mitään maksuhäiriöitä. Neuvotteluilla on sovittu, että näin voidaan jatkaa.

Ed. Oinonen otti esille sen, että esimerkiksi Reumasäätiön sairaalaan tehtäviä matkoja ei korvata. Tämä oli meillekin vähän yllättävä tilanne, kun syntyi uusi tulkinta, ja se syntyi ihan Kelan sisältä, vaikka mitään lakia ja asetusta ei ollut muutettu. Tästä tietysti asianosaiset olivat ihmeissään. Moni ihmetteli, minkä takia käytäntö muuttui. Ehkäpä nyt täytyy sanoa se, että Kelan valtuutettujen toiminnan ansiosta tämä tilanne kyllä korjattiin.

Mitä tulee ed. Akaan-Penttilän esille ottamaan asiaan eli eläkelausuntoihin ja eläkkeiden ratkaisuvaihtoehtoproblematiikkaan, ne ovat olleet myöskin tapetilla. Ylilääkäri Huunan-Seppälän johtama toimikunta on selvitellyt asiaa yli vuoden. Se on päätymässä ratkaisuun, että ehdotetaan mallia, joka on Englannissa käytössä oleva ja jota voitaisiin ainakin kokeilla ja katsoa, miten tämä sitten toimisi. Tästä loppulausunto on tulossa valtuutettujen kesäkuun kokoukseen. Kun se nyt vielä on liikesalaisuus, jos niin voisi sanoa, niin siitä ei vielä tämän enempää voi kertoa.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Työhuoneessani yritin selvittää jälleen kerran ihmisten asioita Kelan päätösten kanssa. En nyt voi olla näitä vielä ottamatta esille, kun olen kuunnellut huoneessani tätä keskustelua.

Äsken puhuin juuri Tarja Harjulan kanssa puhelimessa. Hän on kampaaja, joka sairauden takia, koska hän ei kestänyt kampausnesteitä, joutui lopettamaan yrityksensä vuonna 1990. Sen jälkeen monta vuotta hän haki eläkettä ja hakemukset hylättiin aina vakuutusoikeutta myöten. Siinä vaiheessa yritin häntä auttaa, mutta täytyy myöntää, että ei onnistunut.

Oli muutama vuosi niin, että en sitten kuullut hänestä mitään. Nyt hän otti uudestaan jälleen yhteyttä tänä keväänä. Minulla on tässä päätös, postitettu 24.4.2002: "Teille on myönnetty työmarkkinatuki 22.6.2001 alkaen. Ajalta 22.6.2001—28.2.2002 se on 0 markkaa ja 0 euroa." Tämän vuoden puolella "alkaen 1.3.2002 1,40 euroa päivässä". Hän sanoi, että kai hänen huomenna täytyy kävellä Länsi-Tampereelta keskustaan, koska ei hän saa edes bussilippua tällä.

Hän oli viime kesänä invalidien työtuella työkokeilussa, jossa jälleen kerran kokeiltiin, voisiko hän tehdä sitä entistä työtä tai jotain muuta. Noin kuukauden kuluttua jouduttiin tämä työkokeilu lopettamaan sen vuoksi, että hän ei kestänyt niitä aineita, joita kampaamossa käytetään, eikä mitään muutakaan löytynyt, ja ylipäänsä pöly aiheuttaa hengenahdistusta. Hän sai erittäin hyvän lausunnon, että hän ei kykene työtä tekemään.

Sen lisäksi, mitä äsken luin tätä päätöstä, hän sai myöskin 7.3. Kelasta päätöksen: "Sairauspäivärahahakemuksenne, joka koskee 21.6.2001 alkanutta työkyvyttömyyttä, on hylätty. Hakemuksenne on hylätty, koska teitä nyt ei voida pitää työkyvyttömänä. Ei ole ilmennyt mitään uutta sairautta kymmenen vuoden aikana." Tämä hakemus oli jätetty 25.6.2001 ja päätös annettu 7.3.2002.

Ed. Ihamäki, toivon, että Kelan valtuutetut todella puuttuvat näihin asioihin, että ihmisiä ei jätetä tällä tavalla, sanon suoraan, heitteille, tyhjän päälle.

Mikä tämän henkilön kohdalla on syy siihen, että hän ei sitten työmarkkinatukeakaan saa, vaikka hän on 44 syntynyt eli on 55-vuotias, täyttää 56? Hänenhän olisi pitänyt saada ilman puolison tulojen tarveharkintaa työmarkkinatukea, mutta miksi hän ei saa? Vuodesta 90 hän on ollut työttömänä, eikä sellaista työtä ole tarjottu, mitä hän olisi kyennyt tekemään. Ei ole ollut kysymys siitä, ettei hän olisi halunnut työtä tehdä. Olen tarkistanut, että hänellä on aukoton historia, hän on ollut työnhakijana koko ajan, mutta nyt sanotaankin, että yrittäjänä olleelle työssäoloehto lasketaan vasta ajankohdan 1.1.1994 jälkeiseltä ajalta, ja hänen yritystoimintansa loppui siis vuonna 90. Tätä asiaa nyt vielä aion selvittää, mutta tämä on hyvin tyypillinen esimerkki. Nyt kun eletään vuotta 2002, on kulunut melkein vuosi siitä, kun hän täytti 55. Minulla on lukuisia tapauksia, joissa kukaan ei kerro, että näillä henkilöillä, kun he täyttävät 55, olisi oikeus työmarkkinatukeen ilman puolison tulojen tarveharkintaa edellyttäen, että työssäoloehto täyttyy. Tämän henkilön kohdalla sanotaan, että se ei täyttynyt.

Huomenna meillä on, ed. Ihamäki, käsittelyssä eläkkeitä koskeva esitys, ja siellä nyt sitten laman uhreja työttömyyseläkkeelle taas yritetään pelastaa. Mutta säännökset on tehty niin tiukoiksi, että vaikka 44 syntynyt vielä pääsisi muutoin eläkkeelle ja hän tulisi täyttämään 5 työvuotta viimeisen 20 vuoden aikana, niin jos hänelle ei ole maksettu työmarkkinatukea 1.1.2000, niin kyseinen henkilö putoaa tästäkin pois. Hän sanoi, että luuletko, että hän elää vielä vuonna 2004. Minä sanoin, että kyllä varmaan elät, mutta toivon, että aikaisemmin tämä sinun eläkeasiasi saadaan kuntoon. Se, mikä näissä on ongelmallista, on juuri se, että nämä ihmiset jätetään tyhjän päälle, omin voimin kamppailemaan. Tai jos he pääsevät jonnekin työkokeiluun ja jos siellä selkeästi tullaan siihen tulokseen, että tämä ihminen ei kykene työhön, niin lopputulos on kumminkin, että eläkehakemus hylätään.

Voisin kertoa puhelusta, jonka tänä aamuna soitti 48 syntynyt naishenkilö, joka on viisi vuotta ollut pois työstä. Itkun kanssa hän toi esille ongelmia. Ihan samanlainen juttu: työmarkkinatukea ei ole puolison tulojen vuoksi maksettu moneen vuoteen.

Sitten minulla on tässä myöskin toinen yrittäjä, joka on myös onnettomuudekseen 93 syyskuussa joutunut lopettamaan yrityksensä. Lama oli silloin pahimmillaan. Hän kuuluu myöskin väliinputoajiin. Vaikka hän on syntynyt vuonna 40, täyttää nyt kesäkuussa 62 vuotta, niin hän ei ole saanut mitään työmarkkinatukea. Hänellä on ainoana tulona pieni perhe-eläke, jonka varassa hän on elänyt jo sieltä vuodesta 93 saakka. Reumasäätiön sairaala, Kelan Kpy — kaikissa kuntoutustutkimuksissa on todettu, että hän on työkyvytön. Hakemukset on hylätty vakuutusoikeutta myöten ainakin kahteen kertaan. Nyt hän on sitten lopultakin päässyt Elma-tutkimukseen eli Ilkka Taipale -rahoilla tutkimukseen ja hänelle oli fysiatri sanonut, että kyllä hänelle eläkepaperit kirjoitetaan. Mutta miten niidenkin eläkepapereiden kanssa käy?

Nämä ovat elävää elämää. Joka päivä ihmiset elävät näissä tilanteissa, missä he putoavat joka ikisestä paikasta väliin, missä se on mahdollista. Heidän toimeentulonsa on olematon. Näille asioille pitäisi todella tehdä jotakin.

Sitten minulla on vielä yksi asia. Tässä on henkilö, joka on vuodesta 93 alkaen saanut osaeläkettä. Vuonna 98 keväällä hän ei kyennyt osaeläkkeellä työtä tekemään. Hänelle myönnettiin vuodeksi sairauspäivärahaa, joka päättyi huhtikuun lopussa 99, siis kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän on hakenut eläkettä. Työpaikalta Tampereen kaupungin pitkäaikaissairaiden sairaalasta on kirjoitettu lausunto, että hän ei kykene tekemään työtä. Hän oli toimistotehtävissä osa-aikatyössä, hän ei selviydy siitä. Lausunnot kirjoitettiin ja eläkkeet hylättiin. No, mitä tapahtui? Valitus vakuutusoikeudessa oli vireillä, mutta kuitenkin viime keväänä, vuosi sitten, Tampereen kaupunki irtisanoi tämän henkilön, koska hän ei ollut ollut töissä useampaan vuoteen. Sehän oli totta. Eläkevalitus oli vireillä, ja Tampereen kaupunki menee ja irtisanoo vakituisessa virassa olevan henkilön. No, mitä sen jälkeen? Hän ilmoittautui työvoimatoimistoon, mutta koska kaupunki ei suostunut kirjoittamaan hänelle erillistä lausuntoa siitä, että hänelle ei ole tarjota työkykyä vastaavaa työtä, niin työvoimatoimisto antoi kielteisen lausunnon työttömyyspäivärahasta. Hän olisi voinut saada ansiopäivärahaa, mutta hän sai kielteisen lausunnon, koska katsottiin, että hänellä on työpaikka olemassa ja työnantaja voi tarjota hänelle työtä. Itsekin olen kyllä sitä mieltä, että Tampereen kaupungin tällaisessa tapauksessa pitäisi voida löytää työtä.

Mutta mitä tapahtui tälle ihmiselle? Hän jäi tyhjän päälle roikkumaan. Viime kesänä hän tuli puheilleni. Miten tässä asiassa on edetty? Erittäin huonosti. Syksyllä hän sai vakuutusoikeudesta hylkäävän päätöksen ja sitten työsuhde loppui. Hänelle on, kun työsuhde loppui syksyllä, siitä alkaen maksettu pientä ansiosidonnaista päivärahaa, koska osaeläke sitä vähentää. Mutta uusi eläkehakemus on tehty tänä keväänä ja kaikki lausunnot on selkeät. Hänet on tutkittu monessa paikassa, ja lausunnot ovat selkeät työkyvyn arviointipaikoista: Hän on työkyvytön. Mutta hylkyä tulee, eli nyt mennään jälleen toista kierrosta.

Vielä tähän liittyen viimeisenä, ed. Ihamäki, toivon, että nimenomaan tätä kohtaa kuuntelette vielä tarkasti. Minulla on tässä kolme päätöstä: Kaksi sairauskassan päätöstä — toivottavasti ne nyt ovat tässä, no ei niitä tarvitse olla, minä osaan ne ulkoa — ja yksi Kansaneläkelaitoksen päätös, ja nämä ovat kaikki saman sisältöisiä: "Sairauspäivärahan enimmäissuoritusaikanne on täyttynyt 30.4.1999. Teillä ei ole oikeutta sairauspäivärahaan, koska ette ole ollut enimmäissuoritusajan jälkeen työkykyinen yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta eikä työkyvyttömyytenne ole aiheutunut uudesta sairaudesta." Siis sairauskassa ja Kansaneläkelaitos 26. helmikuuta ovat pitäneet häntä koko ajan työkyvyttömänä kaikki nämä kolme vuotta kevään 99 jälkeen. Vaikka hänelle periaatteessa vuoden kuluttua olisi voitu uudestaan myöntää sairauspäiväraha, niin sairauspäiväraha on hylätty, koska häntä on pidetty koko ajan työkyvyttömänä. Samanaikaisesti eläkelaitokset, vakuutusoikeutta myöten, ovat hylänneet hänen eläkehakemuksensa sen vuoksi, että he pitävät häntä työkykyisenä.

Ed. Ihamäki, jommankumman näistä pitäisi mielestäni muuttaa päätöstään. Olen nyt lähettänyt valitukset näistä molemmista ja soittanut sekä Kelaan että sairaskassaan. Sairaskassa on pyytänyt lausunnon Kelasta siitä, miten tässä asiassa nyt pitäisi menetellä. Toivon, ed. Ihamäki, että te oikaisette nämä mutkat. Ei ainakaan voi olla niin, että toinen järjestelmä pitää koko ajan työkykyisenä ja toinen työkyvyttömänä ja tätä kautta molemmista tulee hylkäävä päätös. Tässä eivät perusoikeudet ole turvatut.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy myöntää ed. Stenius-Kaukoselle, että epäkohtia on. Mutta haluan myöskin todeta, että Kela on sosiaaliturvan toimeenpanija. Kela ei tee sosiaaliturvalakeja, vaan toimeenpanee ne. Sen pitää toimia lainsäädännön mukaan. Riitatapauksissa tarkastuslautakunta tutkii sitten asian, onko ratkaisu laillinen tai muuten pitävä.

Kelan valtuutetut eivät valitettavasti käsittele yksityistapauksia ja yksityiskohtia, vaan systeemiä yleensä. Me emme siis myönnä emmekä jaa sosiaalietuuksia emmekä eläkkeitä. Sitä varten Kelassa on perehtynyt virkakunta eli 6 006 hyvinkoulutettua henkilöä. Epäselvissä tapauksissa, varsinkin jos asialla on systeemistä mielenkiintoa ja yleistä mielenkiintoa, tutkitutamme epäselvän asian sen suhteen, miksi Kelan ratkaisu on ollut ristiriitainen, ja tarvittaessa otamme yhteyttä ministeriöön, että lainsäädäntöä muutettaisiin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kaiken sen, mitä ed. Ihamäki sanoi, tiedän. Mutta tässähän oli kysymys nimenomaan soveltamisesta, kysymys siitä, voidaanko toisen lain mukaan pitää työkykyisenä ja toisen lain mukaan työkyvyttömänä. No, teoriassa tietysti on mahdollista, että näin on, mutta mielestäni käytännössä ei voi olla. Silloin jommankumman täytyy muuttaa kantaansa. Tämä ei ole ainoa tapaus, missä näin on tapahtunut. Valtuutetut mielestäni ovat oikea taho tällaisessa asiassa korjaamaan systeemiä. Niin ei voi tapahtua, että toista kautta tulee hylky toisesta syystä ja toista kautta toisesta syystä. Tämä kuuluu juuri niihin asioihin, joihin valtuutetut voivat puuttua.

Kuten ed. Ihamäkikin sanoi, kun on kysymys lainsäädännön puutteista, joita toki on paljon ja joita näihinkin tapauksiin liittyy, on selvää, että silloin Kelan valtuutetun tulisi olla ja Kelan aloitteellinen esittämään lainsäädäntömuutoksia. Toivon, että todella entistä aloitteellisemmin näin toimisitte.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että etuuspäätöksiä Kelassa tehdään 5,2 miljoonaa kappaletta vuodessa. Voi olla, että joku päätös ansaitsee jälkitutkinnan ja korjauksen, mutta pääsääntöisesti kuitenkin toimitaan lainsäädännön mukaan ja oikein.