Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Välikysymys tarttuu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta keskeiseen teemaan, yliopistojemme toimintaedellytysten turvaamiseen. Yliopistot ovat Suomen sydän, joka sykkii sivistystä, korkeinta osaamista, elinvoimaa sekä hyvinvointia koko maahan. Yliopistoillemme on annettava mahdollisuus olla parhaimmillaan. Siksi sinivihreä hallitus toteuttaa pitkään odotetun yliopistouudistuksen.

Uudistuksen keskeinen tavoite on kristallinkirkas: haluamme, että jokainen suomalainen yliopisto on entistä parempi paikka opiskella, opettaa ja tutkia.

Hyvässä yliopistossa opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle opiskelijalle. Opiskelijalla on mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun. Hyvässä yliopistossa tutkijan aika ei kulu loputtomien apurahahakemusten kirjoittamiseen, vaan henkilöstöpolitiikka on pitkäjänteistä. Hyvässä yliopistossa professorilla on aikaa ydintehtäviin: tieteen tekoon ja opettamiseen.

Yliopistojamme ei uudisteta kansainvälisesti katsoen hetkeäkään liian aikaisin. Useimmissa muissa moderneissa maissa yliopistouudistukset ovat jo pitkällä. Me haluamme luoda hyvistä yliopistoistamme maailman parhaita.

Kaikkien yliopistojemme on houkuteltava suomalaisia opettajia, tutkijoita ja opiskelijoita. Me haluamme, että suomalaiset nuoret löytävät korkeatasoista opetusta Jyväskylästä, Joensuusta, Vaasasta, Helsingistä tai joltain muulta suomalaiselta yliopistopaikkakunnalta eikä heidän tarvitse lähteä etsimään sitä maailmalta.

Me haluamme myös, että kaikki yliopistomme ovat houkuttelevia myös kansainvälisesti. Tarvitsemme osaajia muista maista rikastuttamaan yliopistojamme.

Arvoisa puhemies! Yltäminen kansainvälisen tutkimuksen ja opetuksen kärkeen on yksi uudistuksen tavoite. Haluamme antaa suomalaisille tutkijoille mahdollisuudet Nobel-palkinnon saamiseen. Mutta yliopistoilla on vielä syvempi olemassaolon tarkoitus kuin vain houkutella ja olla aina entistä parempi: sivistysyliopisto vaalii kansakunnan henkistä ja kulttuurista elämää. Yliopistolakiin on kirjattu yliopistojen humboldtilaisen ihanteen mukainen tehtävä edistää sivistystä, kasvattaa tutkimuksen avulla opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tämä tehtävä pysyy ja vahvistuu uuden yliopistolain myötä.

Hyvässä yliopistossa luovuus kukoistaa. Tutkimuksen vapaus on kaiken lähtökohta, ja opetus on innostavaa. Yliopistoja ei lailla voi määrätä parhaimmilleen, mutta valtiovalta pystyy ja on oikeastaan velvoitettukin antamaan parhaat mahdolliset edellytykset.

Yliopistouudistuksessa yliopistot vapautetaan valtion tiliviraston ahtaasta asemasta. Yliopistoille se merkitsee suurempaa vapautta päättää omasta toiminnastaan, työnantajana henkilöstöpolitiikastaan, taloudestaan ja profiilistaan. Yliopistoille annetaan mahdollisuus toimia vapaasti omaa sisäistä ääntään kuunnellen. Henkilöstö ja opiskelijat osallistuvat jatkossakin yliopiston päätöksentekoon. Yliopisto ei ole lupa- ja hallintovirasto eikä sitä sellaisena pidä kohdella.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto kiteytti yliopistonsa vuosipäivän puheessa uudistuksen tavoitteen erinomaisesti: "368-vuotiaalle Helsingin yliopistolle uusi asema merkitsee tuloa täysi-ikäisyyteen — irti kuninkaan, kirkon, keisarin ja valtion holhouksesta."

Arvoisa puhemies! Mikä uudistuksessa sitten pelottaa? (Ed. Skinnari: Mistä rahat?) On ymmärrettävää, että mikä tahansa uudistus herättää aina huolia ja kysymyksiä. (Ed. Gustafsson: Nyt päästään asiaan!) Muutos on aina haastavaa. Näistä huolista on keskusteltava, niihin on vastattava. Yliopistoyhteisön kokemuksia ja näkemyksiä on kuunneltava hyvin tarkalla korvalla. Nämä periaatteet ovat olleet uudistuksen kantavia periaatteita alusta lähtien.

Mutta ei pidä myöskään lietsoa perusteettomia uhkakuvia eikä myöskään käsitystä siitä, että suomalainen yliopisto olisi kriisissä. Yliopistolaitoksemme on tasokas, ja se voi hyvin, mutta samaan aikaan se kamppailee kasvavien haasteiden kanssa.

Uudistuksen tavoite onkin vahvistaa kaikkien yliopistojemme voimavaroja sekä antaa niille modernit toimintamahdollisuudet. (Ed. Gustafsson: Miten on tasapuolisuuden laita?) Suomalaisten pitää voida luottaa, että vielä lapsillamme ja lapsenlapsillamme on laadukas ja innostava yliopisto.

On väitetty, että tämä uudistus sysää yliopiston raastavaan kilpailuun, jossa sivistysarvot poljetaan lokaan. Välikysymyksen tekijät epäilevät periaatteen alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistosta olevan murtumassa. Nämä väitteet eivät pidä paikkaansa. Asia on itse asiassa juuri päinvastoin. Uudistus tehdään nimenomaan sen takia, etteivät nuo opposition esittämät uhat toteudu, jotta jokainen suomalainen yliopisto voi maailman muuttuessa, nuorisoikäluokkien pienentyessä ja haasteiden kasvaessa olla parhaimmillaan. (Ed. Valpas: Miten rehtorit?)

Suurin yksittäinen huoli liittyy yliopistojen perusrahoituksen riittävyyteen. Huoli on yhteinen ja nimenomaan yksi syy yliopistouudistukseen. Yliopistot ovat jo vuosia kärvistelleet hyvin niukan, jälkeenjääneen perusrahoituksen kanssa.

Lähtökohtana on yliopistojen perusrahoituksen vahvistaminen ja rahoituksen pitkäjänteinen kehittäminen. Uudistuksen suuntaviivoista keskeinen on se, että uudessa yliopistolaissa turvataan yliopistojen toiminnan rahoitus vähintään kustannustason muutos huomioon ottaen. Tämä on jäänyt useissa julkisissa puheenvuoroissa huomiotta.

Mutta selvää on todellakin, että yliopistojen perusrahoitus on jäänyt vuosien varrella reippaasti jälkeen ja jälkeenjääneisyyden korjaamisessa on otettava nopeutettu, ripeä tahti. Yliopistoilla on todellakin oltava voimavaroja uudistua.

Hallitus on vahvasti sitoutunut kaikkien yliopistojen vakavaraisuuden, maksukyvyn ja luottokelpoisuuden turvaamiseen. Tämähän on tarpeen, kun yliopistot uudistuksen myötä saavat omat budjettinsa eivätkä enää ole jatkossa valtion tilivirastoja.

Vakavaraisuuden turvaamisen yksityiskohtia valmistellaan parhaillaan yhdessä yliopistojen kanssa. Erityisen tarkastelun kohteena ovat yliopistojen kiinteistöt. Yliopistojen vuokramenot ja paineet niiden kohtuullistamiseen ovat tuttuja meille kaikille ja erityisesti sivistysvaliokunnan ja valtionvarojen sivistysjaoston kansanedustajille. Yhteinen tavoite on löytää ratkaisu, jossa kiinteistökustannukset saadaan vihdoinkin kohtuullisiksi.

Väite siitä, että uudistuksessa oltaisiin luopumassa tutkimuksen riippumattomuudesta, on räikeä ja täysin epätosi. Oppositio väittää, että hallitus on luopumassa periaatteesta, jonka mukaan yliopistotoiminta rahoitetaan pääosin valtion varoista. Kun esittää tällaisia väitteitä, olisi vähintäänkin kohtuullista, että niiden tueksi olisi edes vähän villoja, edes joitain perusteluja, mutta niitä ei ole. (Vasemmalta: Tulee kovasti!) Eikä voi ollakaan, koska väitteet eivät pidä paikkaansa. Tämä on syytä todeta selkeästi: suomalaisia yliopistoja ei yksityistetä.

Kaikki yliopistot hoitavat uudessa asemassakin julkista tehtävää. Opetuksen ja tutkimuksen vapaus, valtion päävastuu tasapuolisesta perusrahoituksesta sekä suomalaisten maksuton koulutus ovat yliopistouudistuksen kiveen hakattuja lähtökohtia. (Ed. Rajamäki: Se on rapakivi!)

Arvoisa puhemies! Valtaosa yliopistoista muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valinnee julkisoikeudellisen muodon. Tällöin valtio vastaa kokonaisuudessaan yliopiston vakavaraisuudesta.

Välikysymyksessä todetaan, ettei yksityistä rahoitusta saada kaikkiin yliopistoihin. Totean teille, että tämä ei ole tarkoituskaan, koska valtiovalta turvaa uudistuneiden yliopistojen perusrahoituksen ja vakavaraisuuden eli valtiovalta vastaa siitä. Vain jos yliopisto itse haluaa ja päättää valita säätiömallina toimimisen, on sen kerättävä edellytykseksi sovittu summa rahaa säätiön pääomaan ja valtio sitten osallistuu osaltaan sen lopun pääoman kerryttämiseen. Tämä on hallituksen tavoite, ja tämä on uudistuksen suuntaviivojen lähtökohta.

Todellinen autonomia edellyttää, että toiminnan rahoitus on riittävä suhteessa tavoitteisiin. Selvää siis on, että valtio vastaa pääosin yliopistojen rahoituksesta tulevaisuudessakin. Samaan aikaan meidän on kuitenkin löydettävä uusia keinoja tukea yliopistoja.

Yliopistot ovat vuosikymmenten ajan vakiintuneesti keränneet jopa kymmeniä miljoonia euroja yksityistä rahaa. Näin on ollut vuosikymmenten ajan. Tämä on ollut tervetullut lisä yliopistoille. On pelkästään myönteistä, että veroeurojen lisäksi myös ympäröivä yhteiskunta ja yksityiset henkilöt vahvistavat yliopistojamme. Oppositiolle sen sijaan tuntuu kelpaavan vain se raha, joka on kerätty kansalaisten kukkarosta. (Ed. Kuoppa: Mikäs hallituspuolueille kelpaa?) Paheksumisen sijaan täydentävän rahoituksen keräämiseen olisi kannustettava. (Ed. Kimmo Kiljunen: Julkinen yliopistolaitos!)

Tosiasia kuitenkin on, että eri tieteenalojen mahdollisuudet saada esimerkiksi lahjoitusprofessuureja ja lahjoituksia, joita yliopistot ovat vuosikymmenet keränneet, vaihtelevat. Jotta kaikki tieteenalat voisivat olla parhaimmillaan, hallitus on ryhtynyt luomaan myös aivan uusia tapoja, joilla perusrahoituksen rinnalla voidaan vahvistaa monialaista sivistysyliopistoa. Uusi keino on valtion finanssisijoitusten tekeminen. Näin voidaan siirtää esimerkiksi valtion osakkeita yliopiston taseeseen. Tämä omaisuus taas puolestaan tuottaa yliopistoille uutta rahaa, jota voidaan käyttää opetuksen ja tutkimuksen ja sivistyksen vahvistamiseen yliopiston itsensä päättämällä tavalla.

Hallitus siis vahvistaa kaikkien yliopistojen taloutta. Perusrahoitusta nostetaan, ja sitä on jo tunnetulla tavalla nostettu. Kaikkia yliopistoja pääomitetaan, sen yksityiskohtia samoin kuin kiinteistöomaisuuden käyttöä valmistellaan yhdessä yliopistojen kanssa. Lisäksi on päätetty finanssisijoitusten teosta, mikä mahdollisuus siis koskee kaikkia yliopistoja, myös julkisoikeudellisen muodon valitsevia. Tavoitteena on kaikkien yliopistojen tasa-arvoinen kehittäminen. (Ed. Gustafsson: Hallitus muuttaa linjaansa!)

Arvoisa puhemies! Yliopistolain uudistusta on alusta alkaen valmisteltu avoimesti ja yhteistyössä koko yliopistoyhteisön ja eri sidosryhmien kanssa. Valmistelevissa työryhmissä on rehtorien neuvoston, henkilöstöjärjestöjen ja opiskelijoiden edustus. Yhteistyössä tehdyt uudistuksen suuntaviivat olivat laajalla lausuntokierroksella jo viime syksynä, ja ne saivat myönteisen vastaanoton. Uudistus pohjautuu laajoihin selvityksiin, jotka valmistuivat jo edellisen hallituksen aikana.

Selvyyden vuoksi on todellakin hyvä todeta se, että lain valmistelutyö on vasta alkumetreillä. Ennen kuin hallituksen esitys on valmis annettavaksi eduskunnalle ensi keväänä, on edessä vielä monta keskustelua periaatteista ja yksityiskohdista. (Ed. Rajamäki: Toivon mukaan!)

Oppositio on epäillyt, että uudistus ei ole hallinnassa, kun keskustelu siitä käy vilkkaana. Vastaan teille, että kyllä on hallinnassa. Hallituksen tavoite on todellakin ollut nostaa yliopistot yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen ja pitää uudistusprosessi avoimena.

Mutta keskustelua ei tietenkään voi eikä pidäkään voida hallita. Se ei kuulu demokratiaan. Avoimen valmisteluprosessin ja laajan kansalaiskeskustelun kautta saamme mahdollisimman monen osapuolen näkemykset ja ajatukset kuuluviin. Laaja keskustelu on koko tämän uudistuksen onnistumisen edellytys.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Yliopistolain uudistusta on todellakin odotettu pitkään. Sen keskeiset linjaukset ovat yliopistojen rehtorien neuvoston tämän vuosituhannen alussa esittämien vaatimusten mukaiset. Uudistuksella on yliopistomaailman tuki. (Ed. Jaakonsaari: Oho!) On selvää, että valmisteluvaiheessa uudistuksen ratkaisuvaihtoehdoista on monia näkemyksiä. Useat esitetyistä huolista ovat juuri niitä, joihin nykyinen laki ja rahoitusmalli ovat johtaneet. Nyt on tartuttu toimeen. Ongelmia ratkotaan ripeästi. Yhteistyössä keskustellen ja kuunnellen onnistumme.

Aivan viimeiseksi: Uudistuksen myötä kaikille yliopistoille ja jokaiselle tieteenalalle annetaan mahdollisuus olla maailman parhaita. (Ed. Gustafsson: Annetaan mahdollisuus!) Unelmamme on, että vuosien kuluessa suomalaiset yliopistot sijoittuvat maailman parhaiden joukkoon yhtä luontevasti kuin Pisa-palkitut peruskoulut tänään. Tätä unelmaa toteutetaan nyt.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheen ruotsinnos otetaan pöytäkirjaan.

Opetusministeri Sarkomaan esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Interpellationen tar sig an ett tema som är centralt med tanke på välfärdssamhällets framtid, att säkerställa verksamhetsförutsättningarna för våra universitet. Universiteten är Finlands hjärta, som pumpar ut bildning, förstklassigt kunnande, livskraft och välfärd över hela landet. Våra universitet måste ges möjligheten att prestera sitt bästa.

Därför genomför vår blågröna regering den länge väntade universitetsreformen.

Reformen har ett viktigt mål som är kristallklart: vi vill att vart och ett av universiteten i Finland ska bli en ännu bättre plats att studera, undervisa och forska vid.

Vid ett bra universitet har läraren mera tid för var och en av studenterna. Studenterna har möjlighet att studera på heltid. Ett bra universitet har en långsiktig personalpolitik och forskarnas tid går inte åt till att skriva ett oändligt antal stipendieansökningar. Vid ett bra universitet har professorerna tid för kärnuppgiften: att ägna sig åt vetenskaplig forskning och att undervisa.

Internationellt sett genomförs vår universitetsreform inte ett ögonblick för tidigt. I de flesta andra moderna stater är universitetsreformerna redan på god väg. Vi vill skapa världens bästa universitet av våra goda universitet.

Alla våra universitet måste locka till sig finländska lärare, forskare och studerande. Vi vill att Finlands unga ska finna undervisning av hög kvalitet i Jyväskylä, Joensuu, Vasa, Helsingfors eller på någon annan universitetsort i Finland, och inte behöva åka ut i världen för att hitta den.

Vi vill att alla våra universitet ska vara också internationellt attraktiva. Vi behöver också kunnigt folk från andra länder som kan berika våra universitet.

Att nå den internationella toppen inom forskning och undervisning är ett av målen för reformen. Vi vill ge finländska forskare möjligheter att få Nobelpris. Men universiteten har ett djupare syfte än att bara vara attraktiva och ännu bättre än tidigare: att vara bildningsuniversitet som slår vakt om nationens intellektuella och kulturella liv. Universitetens uppdrag att enligt det humboldtska idealet främja bildning och med forskningens hjälp fostra studenterna att tjäna fosterlandet och mänskligheten är inskrivet i universitetslagen. Detta uppdrag kvarstår och förstärks i och med den nya universitetslagen.

Vid ett bra universitet blomstrar kreativiteten. Forskningens frihet är den alltomfattande utgångspunkten och undervisningen är stimulerande. Universiteten kan inte i lag anbefallas att bli bäst, men statsmakten kan, och är egentligen också skyldig att skapa bra förutsättningar för detta.

Genom reformen befrias universiteten från sin trånga sits som statens räkenskapsverk.

För universiteten innebär det större frihet att själva bestämma om sin verksamhet, personalpolitik, ekonomi och profil. Universiteten ges en möjlighet att verka fritt och lyssna på sin egen inre röst. Av den anledningen deltar personalen och studerandena också i fortsättningen i beslutsfattandet vid universitetet. Universitetet är inte ett tillstånds- eller förvaltningsverk, och ska inte heller behandlas som ett sådant.

Rektorn för Helsingfors universitet Ilkka Niiniluoto sammanfattade målsättningen på ett utmärkt sätt i sitt tal på universitets årsdag: "För 368 år gamla Helsingfors universitet betyder den nya ställningen att universitetet blir myndigt — fritt från konungens, kyrkans, kejsarens och statens förmynderskap."

Vad är det då i reformen som är så skrämmande?

Det är förståeligt att vilken reform som helst alltid väcker oro och frågor. En förändring innebär alltid en utmaning. Oron och frågorna måste diskuteras och besvaras. Förnyelsen får inte vara ett självändamål. Man måste lyssna noga på universitetssamfundets erfarenheter och åsikter. Det har varit de bärande principerna för reformen.

Men man ska inte heller underblåsa grundlösa hotbilder eller uppfattningar om att universiteten skulle befinna sig i kris. De finländska universiteten är förstklassiga och mår bra, men de kämpar med flera tuffa utmaningar.

Målet är att stärka samtliga universitets resurser och ge dem moderna verksamhetsförutsättningar. Finländarna måste kunna lita på att det kommer att finnas ett förstklassigt och inspirerande universitet också för deras barn och barnbarn.

Man har varit rädd för att reformen betyder att universiteten hamnar i en slitande konkurrenssituation där alla bildningsvärden trampas ner i dyn. Interpellationsställarna befarar att principen om ett regionalt täckande och jämlikt bildningsuniversitet håller på att smulas sönder. Dessa påståenden stämmer inte, det är precis tvärtom. Reformen genomförs för att de hot som oppositionen nämner inte ska förverkligas, för att vart och ett av de finländska universiteten ska vara som bäst när världen förändras, ålderklasserna blir mindre och utmaningarna ökar.

Det största enskilda orosmomentet anknyter till frågan om universitetens basfinansiering är tillräcklig. Oron är gemensam och uttryckligen en av orsakerna till universitetsreformen. Universiteten har redan fler år lidit av den knappt tilltagna basfinansieringen.

Utgångspunkten är att universitetens basfinansiering ska förstärkas och finansieringen utvecklas på lång sikt. Av riktlinjerna för reformen är den viktigaste att den nya "universitetslagen ska trygga finansieringen av universitetens verksamhet så att åtminstone förändringen i kostnadsnivån beaktas." Detta har överhuvudtaget inte uppmärksammats i flera av de offentliga diskussionsinläggen.

Men det är ett faktum att universitetens basfinansiering har släpat efter i flera år. När eftersläpningen korrigeras måste takten också försnabbas. Universiteten måste ha resurser för att kunna förnyas.

Regeringen har entydigt förbundit sig att trygga samtliga universitets soliditet, solvens och kreditvärdighet. Det är nödvändigt när universiteten i och med reformen får egna budgetar och inte längre är statens räkenskapsverk.

Detaljerna i anslutning till tryggandet av solvensen bereds för närvarande tillsammans med universiteten. Ett särskilt föremål för granskning är universitetens fastigheter. Universitetens hyresutgifter och trycket på att de måste bli rimligare är bekanta för oss alla, speciellt för ledamöterna i kulturutskottet och finansutskottets kultur- och vetenskapsdelegation. Det är vårt gemensamma mål att finna en lösning, som går ut på att få ner fastighetskostnaderna till en rimlig nivå.

Påståendet att reformen betyder att man skulle avstå från forskningens oberoende är häpnadsväckande. Ni påstår att regeringen planerar att avstå från principen att universitetens verksamhet i huvudsak finansieras med medel från staten. När man påstår något sådant, borde man så att säga ha någonting på fötterna, eller åtminstone kunna grunda sitt påstående på någonting, men det finns inga grunder för påståendena.

Och kan inte heller finnas, eftersom påståendena inte stämmer. Detta måste sägas klart och tydligt: universiteten kommer inte att privatiseras.

Samtliga universitet sköter ett offentligt uppdrag också i den nya ställning som de kommer att ha efter reformen. Statens huvudansvar för en jämlik basfinansiering av universiteten och avgiftsfri utbildning för alla finländare är utgångspunkter för universitetsreformen som huggits i sten.

Med några få undantag torde huvudparten av universiteten välja den offentligrättsliga modellen. I så fall svarar staten fullt ut för universitetets solvens.

I interpellationen konstateras att det inte kommer att vara möjligt att få privat finansiering till alla universitet. Och min kommentar till er är att det inte heller är meningen, eftersom staten kommer att svara för de reformerade universitetens basfinansiering och solvens. Om ett universitet självt väljer stiftelsemodellen för sin verksamhet och samlar in ett avtalat kapital som behövs för att grunda en stiftelse, deltar staten i insamlingen av det resterande kapitalet. Detta är regeringens mål och utgångspunkt för riktlinjerna i reformen.

En verklig autonomi förutsätter att finansieringen av verksamheten är tillräcklig i förhållande till målen. Det är alltså klart att staten svarar för den huvudsakliga finansieringen av universiteten också i fortsättningen. Samtidigt måste vi också finna nya metoder att stöda universiteten.

Många universitet har redan under flera år samlat in upp till tiotals miljoner euro privata pengar. Så har man gjort under decennier och det har varit ett välkommet tillskott för universiteten. Och det är enbart positivt att inte bara skattepengar, utan också det omgivande samhället och privatpersoner stärker våra universitet. För oppositionen tycks bara pengar som kommer ur skattebetalarnas fickor duga. I stället för att fördöma borde man uppmuntra universiteten att skaffa kompletterande finansiering.

Det är dock ett faktum att de olika vetenskapsområdenas möjligheter att få t.ex. donationsprofessurer eller donationer varierar. För att alla vetenskaper ska vara på toppnivå, har regeringen börjat introducera nya metoder som går ut på att parallellt med basfinansieringen stärka det multidisciplinära bildningsuniversitetet. En ny metod är att staten gör finansiella investeringar. Man kan t.ex. överföra statens aktier till universitetens balansräkning. Denna förmögenhetsform ger universiteten avkastning, som kan användas för att stärka undervisningen och forskningen på det sätt som universitetet själv bestämmer.

Regeringen stärker alltså samtliga universitets ekonomi. Basfinansieringen höjs och har redan som bekant höjts. Alla universitet kapitaliseras, och hur det ska gå till i detalj, liksom också hur fastigheterna ska förvaltas, bereds tillsammans med universiteten. Vidare har det fattas beslut om finansiella investeringar, en möjlighet som alltså gäller alla universitet, också de universitet som väljer den offentligrättsliga modellen. Målet är att alla universitet ska utvecklas jämlikt.

Beredningen av reformen av universitetslagen har ända från början varit öppen och skett i samarbete med hela universitetssamfundet och andra som berörs av reformen. I de beredande arbetsgrupperna har rektorernas råd, personalorganisationerna och studerandena varit företrädda. Riktlinjerna för reformen som utarbetades i samarbete var på en omfattande remissrunda redan under hösten 2007 och de fick ett positivt mottagande. Reformen grundar sig på omfattande utredningar, som gjordes redan under den föregående regeringens regeringsperiod.

För tydlighetens skull är det skäl att konstatera att reformen befinner sig i begynnelseskedet. Innan regeringens proposition är färdig och kan överlämnas till riksdagen nästa vår måste vi ha en omfattande diskussion om reformen, principerna och detaljerna.

Oppositionen har befarat att man inte har kontroll över reformen, eftersom den diskuteras så livligt. Visst är den under kontroll. Regeringen har haft som mål att lyfta fram universiteten i samhällsdebattens centrum och hålla reformprocessen öppen.

Men diskussionen kan naturligtvis inte vara, och bör inte heller vara under kontroll. Det hör inte till demokratin. Tack vare den öppna beredningsprocessen och den omfattande medborgardiskussionen får vi höra så många parters åsikter och tankar som möjligt. En pågående och kontinuerlig samhällsdebatt är en förutsättning för att reformen ska lyckas.

Till sist: vi har väntat länge på reformen av universitetslagen. De centrala riktlinjerna för reformen följer de krav som ställdes av universitetsrektorernas råd i början av 2000-talet. Reformen har universitetsvärldens stöd. Det är klart att det finns många åsikter om olika alternativ under beredningsskedet. Mycket av det som man nu oroar sig över är sådant som den gällande lagen och finansieringsmodellen har lett fram till. Nu har man skridit till verket. Problemen ska lösas. När vi diskuterar och lyssnar kommer vi att lyckas tillsammans.

Till allra sist: I och med reformen får alla våra universitet och vart och ett av vetenskapsområdena möjlighet att vara världens bästa.

Vår dröm är att universiteten i Finland efter några år kommer att vara bland de bästa i världen lika naturligt som våra Pisa-belönade grundskolor idag.

Denna dröm förverkligar vi nu.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli ministerin puhetta, niin ei voi sille mitään, että tuli mieleen vanha Raamatun kertomus, jossa todetaan, että ääni on Jaakobin ääni mutta kädet ovat Esaun kädet.

Yliopistojen tärkein tehtävä liittyy sivistykseen ja kulttuuriin. Ne ovat tieteen tyyssija ja tuottavat korkeinta opetusta. Niiden tehtävä on tutkia yhteiskuntaa, meitä itseämme ja aikamme monimutkaisia ilmiöitä. Tämän tehtävän rinnalla yliopistoilla on suuri merkitys kansainvälisen kilpailukyvyn turvaajana, koska ne tuottavat tietoa, joka taas auttaa elinkeinoelämäämme menestymään.

Suomen yliopistoja on uudistettava vastaamaan kansainvälistä kehitystä ja kansallisia haasteitamme. On turvattava toimiva yliopistoverkko koko maassa, yliopistojen itsehallinto sekä yliopistojen tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä.

Viime hallituskaudella käynnistettiin korkeakoululaitoksen kehittämistyö. Tavoitteena oli yliopistojen autonomian lisääminen ja toimintaedellytysten parantaminen sekä innovaatioyliopiston synnyttäminen. Yhtenä osana oli tiede- ja teknologianeuvoston linjaus, jossa palkka- ja vuokrakustannusten lisäksi yliopistojen perusrahoitusta haluttiin lisätä 200 miljoonalla eurolla tämän vaalikauden aikana. Näin muuttuvan maailman sivistys- ja osaamishaasteisiin voidaan vastata.

Mutta nykyhallitus on valinnut toisen linjan, joka synnyttää eriarvoisuutta niin maantieteellisesti kuin eri tieteenalojen välillä. Tämän vuoksi oppositio on tehnyt yhteisen välikysymyksen, jossa puututaan kahteen tärkeään asiaan: ensiksikin yliopistojen perusrahoituksen turvaamiseen ja toiseksi yliopistojen tasa-arvoiseen ja reiluun, kaikkia tukevaan kohteluun.

Hyvät kuulijat, on ollut harvinaisen helppo tehdä välikysymyspuheenvuoron tekstiä, koska voi suoraan lainata hallituksen ministerin analyysia yliopistojen tilanteesta.

Hallitus yrittää väittää, että yliopistojen resurssit jaetaan tasapuolisesti. Kuitenkin hallituksen keskeinen ministeri on huolissaan tilanteesta ja sanoo, että "ratkaisu ei ole tasapuolinen, jos innovaatioyliopistolle taataan valtion budjetista käytännössä 100 miljoonaa euroa vuodessa nykyisen perusrahoituksen tasoon vuoteen 2015 saakka ja senkin jälkeen merkittävä lisärahoitus vuoteen 2020 mennessä".

Jatkan vielä lainaamalla samaisen ministeri Pekkarisen kirjoitusta, koska hän kuvaa hyvin, mitä epätasa-arvoisesta rahoituksesta seuraa. (Ed. Zyskowicz: Pekkarinen on lojaali hallitukselle!) "Mikäli innovaatioyliopisto saa toimintarahoitusta kymmenessä vuodessa yli miljardi euroa yli yliopistojen yleisten rahoitusperusteiden, se kykenee ostamaan parhaat tutkijat ja opettajat. Kenen etua se palvelisi? Sellainen demoralisoi yliopistojen aidon tuloksenteon. Jos innovaatioyliopisto saa kaavaillun ylimääräisen perusrahoituksen, on myös muiden yliopistojen perusrahoitukseen tehtävä radikaali lisäys." — Näin sanoo ministeri Pekkarinen Keskisuomalaisessa 15.5. (Välihuutoja)

Pekkarisen linjaan on todellakin helppo yhtyä. (Ed. Zyskowicz: No, kyllä kai Keski-Suomessa!) Muiden yliopistojen rahoitus jää kestämättömän alhaiseksi. Helsingin yliopiston kvestorin Ilkka Heiskasen arvio elävästä elämästä kertoo sen, että hallituksen lupaamat eurot kattavat muun muassa nousevia palkka- ja toimintakustannuksia ja todellisuudessa innovaatioyliopisto saa kyllä 100 miljoonaa mutta muiden yliopistojen pitää tyytyä nähtävästi noin 1,2 miljoonan lisärahaan.

Hallitus yritti peitellä tätä epäsuhtaa keksimällä yhdessä yössä kehysriihessä ratkaisun, jonka mukaan kaikki yliopistot voivat noudattaa innovaatioyliopiston mallia ja hankkia bisnesrahaa toimintaansa. Hallituksella on ehkä ollut hyvä tarkoitus, mutta käytännössä saatetaan mennä ojasta allikkoon. Hallitus on rakentanut mallin, jossa yliopistojen rahoitusta yritetään paikata bisnesrahoituksella. Tähän malliin liittyy monta ongelmaa.

Ensinnäkin, yliopistoilla on täysin eriarvoiset mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta eri puolilla Suomea. Rovaniemen mahdollisuudet verrattuna Helsingin mahdollisuuksiin ovat eri planeetalta.

Toiseksi, eri tieteenalojen mahdollisuudet hankkia rahoitusta ovat eriarvoiset. On aivan eri asia hankkia ulkopuolista rahoitusta nopeammin käytäntöön sovellettaville teknologisille ja luonnontieteellisille tieteenaloille kuin yhteiskunnan perustaa turvaaville yhteiskuntatieteellisille ja humanistisille aloille.

Kolmanneksi, pyyteetöntä bisnesrahaa ei ole. Elinkeinoelämä ei pääsääntöisesti sijoita rahojaan yleishyödyllisesti. Niillä on tavoitteenaan tuottaa voittoa tai kehittää omaa yritystoimintaansa. Lisäksi Suomi on pieni maa, ja kun jo innovaatioyliopiston ulkopuolisen rahoituksen kerääminen on ollut haastavaa, on turhaa kuvitella, että muut yliopistot voisivat kehittää toimintaansa merkittävästi ulkopuolisen rahoituksen turvin.

Lisäksi on perin kummeksuttavaa, että hallitus antaa yliopistojen johdolle vallan yksityistää, tai ainakin osittain yksityistää, itse itsensä, jos ne niin haluavat. Tällaista hallintokulttuuria ei voi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen yliopistojärjestelmä on toiminut sivistysyliopistoihanteen pohjalta. Yliopistojen tutkimus on riippumatonta, ja toimintaa on rahoitettu pääosin julkisista varoista. Tärkeänä on pidetty yliopistojen ja eri tieteenalojen välistä tasa-arvoa. Maan yliopistoja on kohdeltu samojen periaatteiden mukaisesti. Tätä periaatetta on syytä kunnioittaa jatkossakin.

Oppositio ei ole yksin huolensa kanssa sen suhteen, mitä yliopistoille tapahtuu. Laaja joukko yliopistoihmisiä jakaa opposition huolen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on kritisoinut yhden säätiöyliopiston näin suurta tukemista, kun muut yliopistot jäävät nuolemaan näppejään, sanomalla: "Tällainen valtion ja liike-elämän varojen kerääminen samaan koriin vaikeuttaisi monitieteisiä yliopistoja, joissa harjoitetaan perustutkimusta ja annetaan koulutusta humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla." Hänen mielestään "- -valtion tulisi erityisesti pitää huolta niistä aloista ja yksiköistä, joilla on vähemmän mahdollisuuksia saada tukea yksityisen rahoituksen kautta". Näin hän sanoi Helsingin yliopiston vuosipäivän juhlassa 26. maaliskuuta.

Hallituksen kehyspäätöksen mukaan ei riitä, että innovaatioyliopisto saa lisäpanostusta säätiöpääoman tuoton kautta, vaan sitä tuetaan myös ylimääräisellä budjettirahoituksella. Maahan syntyy yksi yliopisto, joka kuuluu kultapossukerhoon ilman, että kriteereitä valvoo kukaan. Oikeudenmukaista rahanjakoa olisi se, että lisärahoitus jaetaan tutkimuksen ja koulutuksen laatuun ja tuloksiin perustuen siten, että kaikki yliopistot voisivat olla tasavertaisessa asemassa lisärahan suhteen. Lisäksi perusrahoituksesta on huolehdittava kaikkien yliopistojen kohdalla. Säätiöpohjainen innovaatioyliopisto tuleekin nähdä pilottihankkeena, eikä muita yliopistoja tule säätiöittää, ennen kuin innovaatioyliopiston toiminnasta, tuloksista ja hallintomallista on riittävästi kokemusta.

Hallituksen esityksissä yliopistojen päätösvaltaa suunnitellaan annettavaksi elinkeinoelämän edustajille. Hallituksen linja lisää kyllä yliopistojen taloudellista itsehallintoa mutta kaventaa muuta hallinnollista itsehallintoa.

Jotakin hyvääkin hallituksen esityksestä ja linjasta löytyy. Yliopistojen aseman muuttamista valtion tilivirastoista julkisoikeudellisiksi laitoksiksi on syytä tukea. Julkisoikeudellisena laitoksena yliopisto nimeää itse hallituksensa, johon kuuluu yliopistoyhteisön eli henkilöstön ja opiskelijain lisäksi myös ulkopuolisia jäseniä.

Hyvät kuulijat, tässä keskustelussa on tuntunut siltä, että hallitus yrittää hämmentää ihmisten pään lukuisilla luvuilla. (Ed. Zyskowicz: Missä keskustelussa?) Jopa ministeri Kataisen ja ministeri Sarkomaan julkisesti esittämien panostusten välillä on viime aikoina ollut 10 miljoonan ero. Molemmat unohtavat kuitenkin perusteluissaan, että panostuksia leikkaa tuottavuusohjelman 44 miljoonan euron leikkuri, ja he laskevat myös lisäpanoksiksi kustannusten nousun kompensoinnin. Tuntuu siltä, että hallitus on luonut uuden matematiikan, jossa menot muuttuvat saataviksi ja seuraavan hallituskauden aikana tehtävät panostukset tämän hallituksen rahoitukseksi. (Kokoomuksen ryhmästä: Parempi matikka kuin demareitten aikana!)

Ministeri Sarkomaa on sentään sanonut Kauppalehdessä 29.10.2007, että tuottavuusohjelma on yliopistoille täysin järjetön ja sen tarkentaminen on välttämätöntä. Opettajien määrää suhteessa opiskelijoihin ei voida parantaa, jos samaan aikaan pitää ihmisiä vähentää. Toivotan hänelle menestystä varsinaiseen budjettiriiheen, että eduskunnan huoli yliopistojen rahoituksesta otetaan vakavasti ja tähän asiaan tulee korjaus.

Hyvät kuulijat, nopeasti sovellettavaa huippuosaamista ja laaja-alaista yleissivistystä ei pidä asettaa eri asemaan. Ilman laajaa yleissivistystä ei synny huippuja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, ja tämän päivän huippu voi olla huomenna jo menneisyyttä.

Haluankin päättää puheeni siteeraamalla dosentti Tytti Isohookana-Asunmaata Suomenmaa-lehdestä. "Yliopistoilta odotetaan luovia, uusia tuloksia, mutta kova kilpailu saattaa johtaa siihen, että luovat ja rohkeat ideat jäävät ajan puutteen vuoksi jalostumatta ja kriittinen tutkimus lakkaa olemasta henkinen ihanne. Kilpailu ja ankara tulosjohtaminen tekevät toiminnasta lyhytnäköistä. Kilpailu rajoittaa myös yliopiston riippumattomuutta. Yhdyn niihin, joiden mielestä yliopisto uhkaa menettää uudistuksessa yhteiskunnan kokonaiskehitystä hyödyttävän roolinsa." (Ed. Gustafsson: Sanoo kepun sivistyspoliitikko!)

Oppositio on omasta puolestaan valmis osallistumaan yliopistojen uudistustyöhön rakentavassa hengessä niin, että tärkeä uudistustyö voidaan viedä läpi kansallisen sovun vahvistamana ja että me voimme turvata kaikkien yliopistojen tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus vaarantaa alueellisesti tasa-arvoisen, julkisen yliopistolaitoksen kehittämisen Suomessa eikä takaa perusrahoituspäätöksillään kaikkien yliopistojen mahdollisuutta laadukkaaseen opetukseen ja tutkimukseen tulevaisuudessa, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Inkeri Kerola /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kiittää oppositiota, joka teki välikysymyksen näin tärkeässä asiassa. (Ed. Jaakonsaari: Ei kestä, you are welcome!) Toivomme, että saamme tänään vastaukset toisiltamme, erityisesti oppositiolta, niihin kysymyksiin, joihin vastauksia sekä edellisen että nykyisen hallituksen opetusministerin salkussa kulki ja kulkee.

Haluan palauttaa edustajakollegojen mieleen 50-luvun lopulta alkaneen keskustan johdolla toteutetun suuren yliopistolaitoksen uudistamisen. Tilanne oli silloin yhtä haasteellinen kuin tänään. Ilmassa risteili enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ne korkeakoulupoliittiset ratkaisut, joita 60-luvulla ja 70-luvulla tehtiin — korkeakoululaitoksen alueellinen laajentaminen, opettajavoimien lisääminen (Ed. Heinäluoma: Ketkä tekivät?) ja opiskelumahdollisuuksien kasvattaminen — olivat paitsi välttämättömiä myös erittäin oikea-aikaisia ja onnistuneita. (Ed. Gustafsson: Nyt hylätään se perintö!)

Uudistajilla oli näky, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. He myös toteuttivat näkynsä. Nyt on meidän vuoromme. Korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä ei ole kysymys yhdistämisistä ja lakkauttamisista vaan keinoista, joilla luodaan vahva, kansainvälisesti korkeatasoinen kansallinen, alueellinen ja kattava korkeakouluverkko. Haluamme, että koulutukselliseen tasa-arvoon kuuluu edelleen erilaisuudesta huolehtiminen. Parhaimmillaan tulevaisuuden yliopisto on sekä lokalisaatiota että globalisaatiota korostava. Tämä merkitsee kykyä tulevaisuudessa vastata kansainvälistymisen haasteisiin myös paikallisella tasolla. Uudistukset ovat merkittäviä erityisesti opiskelijoille. Opiskelijat omilla valinnoillaan osoittavat arvionsa yliopistojen laadusta ja tasosta.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä alueilta lähtevää omaehtoista rakenteellista kehittämis- ja uudistustyötä. Painopisteitä on haettava yhteistyötä lisäämällä ja rajapintoja hyödyntämällä sekä yliopistojen sisällä että myös niiden välillä. Sivuun emme voi jättää yliopistoväkeä emmekä heidän asiantuntemustaan. Oma-aloitteisesti käynnistyneille, vapaaehtoisesti tapahtuville yliopistojen ja korkeakoulujen rakenteellisen uudistamisen hankkeille on annettava täysi tuki. Korkeakoulustrategioiden valmistelu ja päivitys on jokaisen omastaan huolehtivan yksikön ja alueensa yhteistyön tulos. Sitä on tarkasteltava herkällä mielellä.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kantaa huolta kahdesta asiasta. Ensiksi, miten saamme ylläpidettyä sivistysyliopiston ja monitieteellisen alueellisen yliopistokentän. Toiseksi, meidän on samaan aikaan turvattava kilpailukykyinen, kansainvälistymistä palveleva tulevaisuuden tie Suomeen tuleville ja täältä lähteville opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille. Tässä yhteydessä korostamme teknologian ohella erityisesti tulevaisuudessa tarvittavien humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen aseman turvaamista. Humanistista tutkimusta ja koulutusta on rohkaistava avoimeen vuorovaikutukseen oman alueensa ja varsinkin toisten tieteenalojen kanssa. Kaupallisesti mitattunakaan menestys ei ole yksinomaan teknologiaa, muotoilua ja myyntitaitoa.

On tärkeää huomata, että kaikilla yliopistoilla ei ole mahdollisuutta kerätä tarvittavaa pääomaa innovaatioyliopiston tavoin. Siksi pääasiallisena mallina tulee olla julkisoikeudellisen laitoksen malli ja sen toimintaedellytysten turvaaminen. Opposition on syytä ottaa huomioon, että pääomaan sijoittaminen ei ole pois perusrahoituksesta. Päävastuu yliopistojen perusrahoituksesta on nyt ja sen pitää tulevaisuudessakin olla valtiolla. Tämä on tärkeää mainita ääneen siksi, että keskustan eduskuntaryhmä ei halua yliopistojen perusrahoitusta suhdannevaihtelujen riepoteltavaksi.

Valtion on huolehdittava siitä, että kaikkia yliopistoja pääomitetaan riittävästi, jotta yliopistojen maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus varmistetaan niiden uudessa, taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisemmässä asemassa. (Ed. Erkki Virtanen: Entäs jos ei rahoiteta?) Oma uhkansa leijailee yliopistojen kiinteistömassojen yllä. Niiden kustannukset ja hallinnointi on syytä selvittää perusteellisesti ja tehdä yliopistojen perustehtäviä ja taloutta tukevia ratkaisuja.

Keskustan eduskuntaryhmä kantaa syvää huolta toimintamäärärahojen tasosta. Rakennemuutos aiheuttaa aina liikettä kustannuksissa, vaikkakin yliopistojen määrärahoja on kiistatta kokonaisuudessaan lisätty. Erityisesti siirtymävaiheessa toimintamäärärahojen tason turvaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että riippumattomuus tieteen tekemisessä säilytetään. Perustutkimus ja sen rahoitus on turvattava. Näistä periaatteista ei saa tinkiä. Rahasta puhuttaessa myös opetuksen ja tutkimuksen laatu on nostettava voimakkaasti esille.

Arvoisa herra puhemies! Innovaatioyliopiston idea saattaa suunnittelijoiden pöydältä katsoen näyttää täydelliseltä. Toteutusvaiheessa on huolehdittava siitä, ettei hyvä idea huku turhaan haihatteluun. Valmistelun ja rahoituksen periaatteet eivät saa keskustan eduskuntaryhmältä täysin varauksetonta tukea. Mielissämme liikkuu monenlaisia uhkakuvia. Päällimmäisenä niistä on itsestäänselvyytenä pidetty vastikkeeton rahoitus. Ryhmämme painottaa, että kaikilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla ylimääräisestä rahasta, kuten hallitus on esittänyt. Toisaalta innovaatioyliopisto joutuu myös näyttämään kyntensä, jotta se ansaitsee kannuksensa uusien urien tienraivaajana Suomessa.

Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, ettei mikään yliopisto voi elää toisten kustannuksella eikä etuilla rahajonossa valtiovarainministeriön ovella, ei edes innovaatioyliopistoksi kutsuttu. Pidämme selvänä, että käynnistettävä yliopistoverkosto Pääkaupunkiseudulla on niin kutsuttu pilotointihanke. Hankkeen opintokokonaisuuksista ja oppisisällöistä on tehtävä kriittinen arviointi nähdäksemme, ovatko innovaatioyliopiston tulokset sellaisia, joita ennakkoon odotimme.

Yliopistouudistuksen alkumetreillä kylvettiin laajalti siemeniä autonomian kasvattamiseksi. Nyt peräänkuulutamme yliopistoille todellista autonomiaa sekä siihen haettavaa sopivaa hallintomallia. Edellytämme, että henkilöstön virka-aseman muuntaminen työsopimussuhteiseksi selvitetään vielä kertaalleen ennen lopullisia päätöksiä. (Ed. Gustafsson: Kepuhan on opposition linjoilla!)

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmän vaatimus on, että kuudella paikkakunnalla sijaitsevien yliopistokeskusten asema kirjoitetaan lakiin. Opetusministeriön suuntaviivoissa yliopistokeskusten asema on ollut avoin. Arvioinnissa ja mietittäessä yliopistokeskusten asemaa kokonaisuudessaan on otettava huomioon niiden erityinen alueellinen vaikuttavuus ja niiden emoyliopistoista poikkeava rooli alueella. On tärkeää huomata, että yliopistokeskukset vastaavat koulutus- ja elinkeinoelämän tarpeisiin niillä alueilla, joilla ei ole yliopistoa. Perinteisillä tutkimusyliopistoilla on tässä alueellisessa vaikuttavuudessa erilainen rooli, jota yliopistokeskukset täydentävät.

Tutkimus- ja kehittämistyö edellyttää kattavuutta ja täydennyskoulutusmahdollisuutta sekä alueiden erilaisuudesta kumpuavien näkökulmien huomioimista. Kun yliopistojen rooli aluekehityksessä toimipisteineen tunnustetaan, myös rahoittajien sitoutuminen yhteistyöhön on pitkäjänteisempi.

Arvoisa puhemies! Opetusministerin salkku oli yhtäjaksoisesti SDP:llä kahdeksan vuotta. Sosialidemokraattisen opetusministerin johdolla aloitettiin yliopistojen uudistustyö. Olemmekin hämillämme, miksi oppositio nyt kyseenalaistaa koko hankkeen. Meitä askarruttaa myös se, mihin on unohtunut koulutusviennin rooli koko yliopistokeskustelussa vuosien saatossa.

Olemme kaikki yhtä lailla sitoutuneet alueellisesti kattavan sivistysyliopistoverkoston kehittämiseen, sillä tulokset puhuvat puolestaan. Alhaaltapäin lähtevä rakenteellinen uudistaminen on keskustan eduskuntaryhmän mielestä ainoa oikea etenemistie. Mitään hyvää ei seuraa siitä, että kokoa kasvatetaan laadun ja tason kustannuksella, ilman että kuunnellaan yliopistoja, niiden henkilöstöä ja opiskelijoita. Siksi edellytämme yliopistouudistuksen tuottavan lopputuloksena sen, mitä on luvattu: alueellisesti kattava ja entistä vahvempi korkeakouluverkko, joka vastaa kiristyvään ja kansainväliseen kilpailuun ja toimii ajan haasteisiin vastaten.

Raija Vahasalo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Uuden hallituksen ohjelmassa on otettava kantaa yliopistojen rahoitukseen ja korkeakoulujen kehittämislain mahdolliseen jatkamiseen vuoden 2007 jälkeen. On selvää, että tällaisen rahoituksen saaminen edellyttää yliopistoilta aktiivisia, riittäviä ja todellisia rakenteellisen kehittämisen toimia sekä sitoutumista uudistukseen."

"Resurssikysymys on olennainen yliopistojen kannalta. Lähtökohdaksi on otettava, niin meillä kuin koko EU-tasolla, rahoituspohjan laajentaminen. Pidän selvänä, että pelkästään julkisin voimavaroin emme voi saavuttaa yhtä vankkaa panostusta korkeakoulutukseen kuin Yhdysvalloissa."

Näin asiantuntevasti puhui sosialidemokraattinen opetusministeri Antti Kalliomäki pari vuotta sitten. Entisen opetusministerin sanoihin on helppo yhtyä. Kaikki, hallituksen ministereistä yliopistojen henkilökuntaan, ovatkin sitoutuneet yliopistouudistukseen. Siksi on erikoista, että Kalliomäen aatetoverit ja muu oppositio painavat jarrua ja pitävät nykytilaa parempana kuin muutosta. (Ed. Viitanen: Kannatamme muutosta, mutta suunta on väärä!)

Oppositio on niin puheissaan kuin välikysymystekstissäänkin asettunut poikkiteloin suhteessa nyt tehtävään uudistukseen. Ilma tuntuu olevan sakeanaan toinen toistaan merkillisempiä väitteitä. Winston Churchillia mukaillen voisi sanoa: "Perättömät tulkinnat yliopistouudistuksen sisällöstä ovat jo kiertäneet maan ja median silloin, kun suunnitelmille vasta vedetään housuja jalkaan." (Ed. Gustafsson: Puhutteko nyt ministeri Pekkariselle vai kenelle?) Onneksi nämä väitteet ja laiska tosiasioiden selvittäminen eivät kuitenkaan onnistu tätä Suomen tulevaisuudelle tärkeää uudistusta pysäyttämään.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen nykytila ei ole kenenkään mielestä paras mahdollinen. Rahaa on niukasti, pätkätyöt painavat, opiskelija—opettaja-lukumääräsuhde on liian suuri, kiinteistökulut kasvavat, kansainvälistymistä tarvitaan enemmän. On pakko tehdä muutoksia. On pakko auttaa yliopistoja selviytymään vaativasta tehtävästään kansainvälisessä kilpailussa. Nyt se tapahtuu. Yliopistot ovat jo kauan halunneet enemmän hallinnollista ja taloudellista autonomiaa. Nyt tämä onnistuu.

Uusi hallitus ja opetusministeri Sarkomaa ovat jo lyhyessä ajassa ehtineet sanoista tekoihin muun muassa yliopistolain uudistamisessa ja uuden innovaatioyliopiston perustamisessa. Rakenteellisen kehittämisen hankkeet ovat vauhdittuneet Pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Turussa, Kuopiossa, Joensuussa, Tampereella ja Jyväskylässä.

Käytännössä nämä uudistukset mahdollistavat opiskelijoille paremman opetuksen ja laadukkaammat kurssit. Ne antavat yliopistoille liikkumavaraa parantaa opettaja—opiskelija-suhdetta. Uudistus merkitsee yliopistojen henkilökunnan palvelussuhteiden muuttumista virkasuhteista työsopimussuhteiksi. Käytännössä henkilöstö saa joustavammat mahdollisuudet siirtyä tehtävissään eteenpäin ja edistää uraansa. Lisäksi pätkätyöt vähenevät.

Edellytykset parempaan työssäjaksamiseen vahvistuvat. Mikä tärkeintä, jatkossa opettajat voivat keskittyä nykyistä paremmin itse opetustyöhön ainaisen apuraharallin sijaan. Tällöin vapautuu aikaa opiskelijoille.

Yliopistouudistus ansaitsee kiitosta myös siksi, että se on saatettu vauhtiin suuressa avoimuuden ja yhteistyön hengessä. Uudistusta johtava ministeri on kuullut laajasti yliopistoväkeä ja asiantuntijoita. Tämä kertoo nykyisen hallituksen omaksumasta hyvän hallinnon asenteesta.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen toimintaa on vaikeuttanut rajoitettu autonomia niin taloudessa kuin hallinnossa. Julkinen rahoitus on yliopistojen toiminnan selkäranka, mutta niiden mahdollisuudet ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi ovat tähän asti olleet erittäin rajalliset.

Konkreettisia toimenpiteitä on tehty ja tehdään edelleen. Eräs tällainen on yliopistoille tehtävien lahjoitusten verovapauden ylärajan korottaminen 25 000 eurosta 250 000 euroon.

Yliopistorahoituksen kivijalka on julkinen rahoitus. Sen lisäksi jatkossa kaikille yliopistoille, siis kaikille yliopistoille, tehdään mahdolliseksi nykyistä laajamittaisempi ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen. Valtio on luvannut rahoittaa kaikkia yliopistoja tasa-arvoisesti ja samassa suhteessa kuin innovaatioyliopistoa, mikäli nämä päättävät hankkia ulkopuolista rahoitusta säätiöpääomaksi. Lisäksi innovaatioyliopiston 100 miljoonan euron toimintamenoihin suunnattava lisärahoitus tulee kaikkien yliopistojen kesken jaettavaksi vuodesta 2015 alkaen. Tämä on siis uutta rahaa ja se jaetaan koko yliopistokentän kesken.

Lisäksi hallitusohjelmaan kirjattiin, että yliopistojen perusrahoitusta korotetaan tällä vaalikaudella yhteensä 80 miljoonalla eurolla. Koska korotus tulee aina edellisen vuoden korotusten päälle, tarkoittaa tämä yhteensä 200 miljoonan euron lisäpanostusta yliopistojen toimintamenoihin vaalikauden aikana. (Ed. Viitanen: Miinus tuottavuusohjelma, joka vie puolet!)

Hallitus on täsmentänyt myös kehysbudjettia. Edellisten lukujen lisäksi toimintamenoihin lisätään 10 miljoonaa vuonna 2010 ja 2012 vielä 30 miljoonaa euroa. Mutta kaikkein tärkein lupaus yliopistoille on kuitenkin se, että hallitus on sitoutunut jatkossa korottamaan toimintarahoitusta aina kulloisenkin kustannuskehityksen mukaan. Nämä päätökset lisärahoituksesta tulevat suureen tarpeeseen. Hetkessä vuosien aikana syntynyttä rahoitusvajetta ei paikata, mutta suunta oikea.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunta pääsee keskustelemaan yliopistouudistuksesta. Opposition jättämä välikysymys ja sitä seuraava keskustelu tarjoaa luontevan tilaisuuden oikoa virheellisiä väittämiä ja väärinymmärryksiä. Yksi harhaluulo koskee rahoitusta. Väitetään, että jatkossa yliopistojen julkinen rahoitus sidottaisiin siihen, kuinka paljon ne onnistuvat keräämään yksityistä rahoitusta. Tämä ei pidä paikkaansa. Valtio vastaa nyt ja tulevaisuudessa kaikkien yliopistojen perusrahoituksesta. (Ed. Claes Andersson: Myös Joensuun ja Lappeenrannan!)

Toinen virheellinen ja perätön väittämä koskee yliopistojen yksityistämistä. Jatkossa yliopistoista tulee joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Ylläpitomuoto ja sen valinta on yliopistojen omissa käsissä. Tärkeää on huomata, hyvä oppositio, että yhtään yliopistoa ei tulla pakottamaan säätiöksi. Yhtään yliopistoa ei tulla yksityistämään. (Ed. Claes Andersson: Mutta lakkautetaan!) Juuri valinnanmahdollisuus on yliopistouudistuksen tasa-arvon takuumies. Epätasa-arvoista olisi se, että vain yhdelle yliopistolle olisi annettu mahdollisuus säätiömuotoon.

Sitten kolmas väite on, että yliopistoja jaettaisiin kahden kerroksen väkeen. Tämä väite on vähintäänkin erikoinen, sillä periaate alueellisesti kattavasta yliopistoverkosta ja tasapuolisista toimintamahdollisuuksista on koko uudistuksen lähtökohta. (Ed. Gustafsson: 2015 vasta on tasa-arvoiset mahdollisuudet!) Kun autonomiaa lisätään, kaikki yliopistot saavat nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää toimintaansa ja tulla huipuiksi omilla painopistealueillaan.

Arvoisa puhemies! Uudistuksia tehtäessä tulee aina muutosvastarintaa. Silti tarpeellisia uudistuksia ei pidä jättää tekemättä. Paikalleen jäävä ja nykyisyyttä museoiva yhteiskunta kun ei pitkälle pärjää.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa varmistaa sen, että suomalaiset yliopistot voivat tuottaa tietoa, jota suomalainen tiedemaailma, yhteiskunta ja yritykset tarvitsevat menestyäkseen. (Ed. Skinnari: Mistä rahat?) Me haluamme tehdä yliopistouudistuksen, jotta laatu, tuloksellisuus ja vaikuttavuus koulutuksessa paranevat. Me haluamme varmistaa lapsillemmekin yhteiskunnan, jossa on työtä, sivistystä ja hyvinvointia. Korkealaatuinen koulutus ja tutkimus ovat tämän kehityksen takuumiehiä.

Jutta Urpilainen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomella on hyvä tarina. Parissasadassa vuodessa Suomi on noussut köyhimpien joukosta yhdeksi rikkaimmista kansakunnista. Suomen menestystarina on perustunut koulutukseen ja osaamiseen. Yhtenä kivijalkana suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisessa on toiminut alueellisesti kattava yliopistojärjestelmä. Yliopistojen ja alueellisen elinkeinoelämän yhteistyö on tuottanut hyvä tuloksia esimerkiksi Oulussa, Jyväskylässä tai Joensuussa.

Suomi menestyy kansainvälisessä kilpailussa jatkossakin muita paremmalla osaamisella. Tämän osaamisen turvaamiseksi me sosialidemokraatit käynnistimme yliopistouudistuksen. Me halusimme tarjota yliopistoille enemmän taloudellista ja hallinnollista autonomiaa mutta vähemmän valtion byrokratiaa. Me halusimme kehittää uudenlaisen julkisen sivistysyliopiston, jossa tutkimusyksiköt profiloituisivat valitsemillaan aloilla maailman huipulle. Me halusimme, että kaikilla maamme yliopistoilla olisi mahdollisuus pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Me halusimme, ettei innovaatioyliopistoa perusteta muiden yliopistojen kustannuksella. Me otamme tästä yliopistouudistuksen valmistelutyöstä vastuun, niin kunnian kuin mahdolliset moitteet.

Yliopistouudistuksen tiekartta oli siis jo pitkällä, kun edellinen hallitus lopetti työnsä. Uusi hallitus lähti toteuttamaan uudistusta, mutta sitten hallitukselta hukkui kompassi tämän kevään kehysriihessä. Ja näistä suunnistusvirheistä tämä hallitus kantaa poliittisen vastuun eduskunnan ja kansalaisten edessä. Tästä vastuusta ei pääse eroon demareita syyttelemällä, vaikka se ajan tapa tuntuukin olevan. Toivonkin, että tässä välikysymyskeskustelussa voidaan katsoa tulevaisuuteen, suomalaiseen keskustelukulttuuriin kun kuuluu usein vaihtoehtojen torjuminen syyttämällä vaihtoehdon esittäjää jostain vanhasta virheestä. En usko kuitenkaan, että kansalaiset pitävät tätä kovin uskottavana. Me olemme esittäneet oman vaihtoehtomme näiden hallituksen virheiden korjaamiseen, joten nyt meillä on mahdollisuus tehdä yhdessä korjausliike yliopistojemme parhaaksi.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihen suunnistusvirheet ovat monella tapaa kohtalokkaat. Kehyspäätöstä voidaan kritisoida mielestäni kolmesta eri näkökulmasta.

Ensimmäiseksi, hallitus päätti kehysriihessä kannustaa rahalla suomalaisia yliopistoja muuttumaan yksityisiksi säätiöiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitus kaventaa yliopistojen autonomiaa estämällä yliopistoa itseään nimittämästä omaa hallitustaan. Ylin valta ollaan siis siirtämässä yliopistoyhteisöltä rahoittajille. Yksityistäminen on hallituksen mielestä niin ruma sana, ettei sitä saa käyttää tästä valitusta linjasta. Käytänkin siksi kokoomuskansanedustaja Sanna Lauslahden termiä "osittaisyksityistäminen".

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei tätä yliopistojen osittaisyksityistämistä hyväksy vaan haluaa kehittää yliopistoja julkisoikeudellisina laitoksina, jotka nimeävät itse oman hallituksensa ja joissa sekä henkilöstö että opiskelijat ovat hallituksessa edustettuina. Taloudellisen autonomian parantaminen ei saa johtaa hallinnollisen autonomian kaventamiseen perustuslain vastaisesti. Tieteen on oltava jatkossakin vapaata.

Säätiöpohjainen innovaatioyliopisto tulee nähdä erillishankkeena, eikä mitään muuta yliopistoa tule säätiöittää ennen kuin innovaatioyliopiston toimintaa on tarkasteltu riittävän pitkällä aikavälillä.

Arvoisa puhemies! Toinen hallituksen kehysriihen suunnistusvirhe oli päätös eriarvoistaa yliopistolaitoksemme. Hallitus pääomittaa yliopistoja sen mukaan, miten ne onnistuvat keräämään rahaa yrityksiltä. Valtion palkkiopotti tähän on 2,5-kertainen. Tällä päätöksellä hallitus jakaa suomalaiset yliopistot kahteen kerrokseen: liigaan ja divariin, siis niihin, jotka saavat rahaa sekä elinkeinoelämältä että valtiolta, ja niihin, jotka eivät saa rahaa juuri kummastakaan.

Tämä asettaa eri alueiden yliopistot ja eri tieteenalat hyvin eriarvoiseen asemaan keskenään. Ettei kuulostaisi demareiden pelottelulta, lainaan keskustan europarlamentaarikkoa Kyösti Virrankoskea, jonka mukaan talouspoliittisen ministeriryhmän päätös on hänen mielestään maakuntayliopistojen tuho: "Heikoimmat alueet menettävät ensimmäisenä kehityksensä veturin. Tähänkö keskusta pyrkii, tuhoamaan itse luomansa yliopistoverkon?" Tähän Virrankosken huoleen on helppo yhtyä. On nimittäin todennäköistä, että yritysrahaa kyllä löytyy Pääkaupunkiseudulla kauppatieteiden tai tekniikan aloille, mutta mistä löytyy yrityksiä rahoittamaan Teatterikorkeakoulua tai Lapin yliopistoa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei tätä hallituksen eriarvoistavaa linjavalintaa hyväksy vaan haluaa pitää jatkossakin kiinni tasa-arvoisesta yliopistolaitoksesta, jossa kaikilla yliopistoilla on mahdollisuus toimia "liigatason" yliopistoina. Mielestämme kaikkia yliopistoja voidaan pääomittaa finanssisijoituksina ilman edellytystä yritysrahoituksen hankkimisesta.

Arvoisa puhemies! Kolmas hallituksen kehyspäätöksen suunnistusvirhe koskee yliopistojen perusrahoitusta. Hallituspuolueet puolittivat vaalilupauksensa jo hallitusohjelmassa, kun ne luopuivat valtion tiede- ja teknologianeuvoston suosituksesta. Tämän lisäksi hallitus päätti kehysriihessä suunnata lisää perusrahoitusta uudelle innovaatioyliopistolle, 100 miljoonaa euroa. Tämän päälle tulee säätiöpääoman tuottona arviolta noin 35 miljoonaa euroa vuodessa innovaatioyliopistolle. Samassa kehyspäätöksessä kaikkien muiden Suomen 17 yliopiston lisärahoitus jää yhteensä 30 miljoonaan euroon. Tästäkin rahoituksesta valtion tuottavuusohjelma leikkaa lähes puolet jättäen muut yliopistot todellisuudessa kärvistelemään niukkojen resurssien kanssa. Ennen kuin demareita taas syytetään pelottelusta, lainaan keskustalaista eurokansanedustajaa Kyösti Virrankoskea: "Niin että se siitä yhdenvertaisuudesta ja saavutuksiin perustuvasta rahoituksesta." Näyttääkin siis siltä, että keskusta on unohtanut maakunnat ja ulkoistanut aluepoliittisen omantuntonsa sosialidemokraateille.

Me sosialidemokraatit emme tällaista eriarvoisuutta hyväksy (Ed. Skinnari: Ei ollut Marjatta Väänäsen aikana sellaista!) vaan lähdemme siitä, että kaikkien yliopistojen perusrahoitusta tulee lisätä 200 miljoonalla eurolla vaalikauden aikana tiede- ja teknologianeuvoston suosituksen mukaisesti. Tämän lisäksi kaikkien yliopistojen jaettavaksi tulee ohjata myös kehyksissä oleva innovaatioyliopiston 100 miljoonan euron lisämääräraha. Innovaatioyliopistoa tulee koskea kaikki samat rahanjakokriteerit kuin muitakin yliopistoja. Yliopistoille tulee myös korvata henkilöstön palkankorotuksista ja vuokran nousuista aiheutuneet lisäkulut.

Mikäli hallitus ei kykene muuten turvaamaan lisärahoitusta ja perusrahoitusta, olisiko syytä säätää erillinen rahoituslaki yliopistojen rahoituskehityksen turvaamiseksi? Tällä lailla sitouduttaisiin yliopistojen perusrahoituksen kehittämiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Suomella on hyvä tarina kerrottavanaan. Koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin perustuvan hyvinvointitarinan soisi mielellään jatkuvan myös tulevaisuudessa. Me sosialidemokraatit toivoimme, että hallitus olisi ottanut kompassin kauniiseen käteensä ja korjannut nämä suunnistusvirheensä. Me toivoimme, että hallitus olisi palannut alkuperäiseen yliopistouudistuksen tiekarttaan, jossa yliopistojen itsehallintoa vahvistetaan, jossa yliopistoja ei jaeta liigaan ja divariin ja jossa lupaukset perusrahoituksen lisäämisestä pidetään. Riittämättömällä ja eriarvoistavalla yliopistorahoituksella sahaamme omaa oksaamme ja syömme Suomen menestyksen eväitä ja unelmia. Tästä syystä yhdyn ed. Filatovin esittämään epäluottamuslauseeseen.

Claes Andersson /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Ärade talman! Bästa riksdagskolleger!

Mihin yliopistoja tarvitaan? Akateemikko Erik Allardt on luetellut kuusi yliopistojen perustehtävää: 1) korkeinta opetusta edellyttävän työvoiman uusintaminen, 2) uuden tieteellisen ja tutkimuspohjaisen tiedon välittäminen, 3) tutkimuksen keinoin saatavan uuden tiedon luominen, 4) autoritaarisen vallankäytön vastustaminen, huomio, 5) sivistysyliopiston aatteen elävänä pitäminen ja 6) kahden kulttuurin yhdistäminen, siis luonnontieteellis-teknisen ja humanistisen.

Laadukas, alueellisesti kattava ja kaikkia palveleva koulutusjärjestelmä on suomalaisen yhteiskunnan demokraattisen ja tasa-arvoisen kehityksen perusta. Esiopetus, peruskoulu, toisen asteen koulutus sekä opisto-, ammattikorkeakoulu- ja yliopistotason opetus muodostavat rikkomattoman oppimisen ketjun, jonka varassa suomalainen yhteiskunta on pärjännyt kansainvälisissä mittelöissä.

Suomen 20 yliopistoa muodostavat yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa alueellisesti melko kattavan verkoston. Yliopistojen ja korkeakoulujen merkitys alueiden kehitykselle ja hyvinvoinnille on hyvin merkittävä, ei pelkästään talouden ja työllisyyden kannalta vaan myöskin sen henkisen vireyden vuoksi, joka seuraa korkeaa tutkimusta ja opetusta kuin hai laivaa. Voidaan perustellusti väittää, että yliopistolaitoksemme, ja tietenkin myös ammattikorkeakoulumme, sotien jälkeen eivät ole olleet vain talouden ja ammattiosaamisen kehittäjiä vaan myös merkittäviä tekijöitä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistamisessa.

Nyt Matti Vanhasen hallitus aikoo muuttaa kaiken. Yleissivistävä, Humboldt-tyyppinen yliopisto aiotaan muuttaa markkinariippuvaiseksi elinkeinoelämän tuotantolaitokseksi. Lähtölaukaus tapahtui niin sanotun innovaatioyliopistohankkeen kehittämisessä, kun päätettiin yhdistää Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Näin yhdistämällä teknologia, taloustieto ja taiteellinen luovuus saataisiin, näin jotkut uskovat, uusi huippuyliopisto kilpailemaan maailman parhaimpien kanssa.

Hankkeella on epäilijänsä. Muun muassa Peter von Bagh ihmetteli, mitä elokuvakoulutus tekee tuossa seurassa. Professori Kari Uusikylä kirjoitti Helsingin Sanomiin 6. päivänä huhtikuuta: "Huippuyliopistoksi ei voi julistautua, eikä huippuja synny poliittisin päätöksin ja elinkeinoelämän etuja vaalien. — Olisi koomista, jos jalkapalloseurat Espoon Honka, Käpylän Pallo ja Töölön Vesa julistaisivat yhdistyvänsä ’huippuseuraksi’, joka haastaa vuonna 2020 Liverpoolin. Olisi syytä kysyä, onko seuroissa harjoiteltu pääpuskuja liian kovilla palloilla." (Ed. Skinnari: Taitavat olla hallituksen miehet harjoittelemassa, kun eivät ole tuolla aitiossa!)

Arvoisa puhemies! Mutta innovaatioyliopisto sikseen. Toivotan yritykselle onnea. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä välikysymyksessä on paljon vakavammasta asiasta kyse eli siitä, aiotaanko koko sivistysyliopisto romuttaa markkinaehtoisen bisnesyliopiston tieltä ja miten koko yliopistokentän toimivuus, kehittäminen ja rahoitus järjestetään niin, että yliopistojen autonomisuus ja sivistystehtävä turvataan.

Nykytila ei tyydytä ainakaan valtiovarainministeri Jyrki Kataista, kun hän kirjoittaa Turun Sanomissa 6. päivänä toukokuuta näin: "Peruskoulumme oppimistulokset ovat maailman parhaat. Yliopistomme jäävät kuitenkin kauas kärjen taakse. Sinivihreä hallitus onkin päättänyt uudistaa yliopistojamme. Opiskelijoille se tarkoittaa pienempiä opetusryhmiä sekä lisäaikaa professoreilta ja muulta henkilökunnalta opintojen ohjaukseen."

Epäselväksi jää, mihin ministeri Katainen perustaa arvionsa yliopistojemme jälkeenjääneisyydestä. Helsingin yliopisto sijoittuu sijalle 74 niin sanotulla Shanghain rankinglistalla — loistava sijoitus maailmassa, jossa on tuhansia suurten maitten ja suurten kaupunkien yliopistoja. (Ed. Jaakonsaari: Oulun yliopisto sijoittui vielä paremmin, muistaakseni!)

Tavoitteet pienemmistä opetusryhmistä ja professorien paremmasta ajasta opiskelijoilleen ovat erinomaiset, totta kai. Mutta on vaikea kuvitella, miten ne voisivat toteutua tämän yliopistouudistuksen kautta. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat jääneet hallitukselta selvittämättä:

Ensinnäkin innovaatioyliopisto on kallis kokeilu, käenpoika akateemisessa lintukodossa. Kun innoyliopisto on saanut luvatun pääomansa eli 500 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä yhteisen omaisuutemme myynnistä, kysyn, mitä jää jäljelle muille 17 yliopistolle. Kysellessäni asiasta opetusministeri Sarkomaalta vastaus on aina ollut, että "kyllä kaikkien yliopistojen perusrahoitus turvataan".

Hallituksen ohje lisärahoituksen hankkimiseksi niin, että yliopiston hankittua 75 miljoonaa euroa yksityistä pääomaa se saisi valtiolta 2,5-kertaisen rahasumman, on käytännössä täysin epärealistinen. Miten pieni tai keskisuuri yliopisto ilman kiinteitä kontakteja elinkeinoelämään pystyisi hankkimaan tällaisia rahoja?

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä on myös sinisilmäistä ajatella, että yksityisen pääoman lahjoittaja ei vaatisi rahoilleen vastinetta. Tämä vastine tulee näkymään yliopiston hallintoelinten kokoonpanossa ja niiden kautta yliopiston tutkimuksen ja opetuksen priorisoinnissa. (Ed. Skinnari: Vuorineuvos pitää olla, että pääsee hallintoon!) — Tämä ajatus on ollut hyvin ajankohtainen viime aikoina. — Tekniset, luonnontieteelliset, nopeasti sovellettavissa ja taloudellisesti hyödynnettävissä olevat alat tulevat kyllä pärjäämään. Mutta miten käy humanististen, yhteiskunnallisten ja taiteen alojen kanssa, puhumattakaan perustutkimuksesta?

Arvoisa puhemies! Epärealististen ja vajavaisten rahoitussuunnitelmien kautta yliopistojamme uhkaa resurssipula ja näivettyminen. Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen ehti jo vaatia Joensuun ja Lappeenrannan yliopistojen lakkauttamista. Todella hämmästyttävä kannanotto alan ammattijärjestön puheenjohtajalta!

Toinen yliopistojen tulevaisuutta ja resursointia uhkaava asia on yliopistoihin kohdistuva tuottavuusohjelma. Tuottavuusohjelma merkitsee opetusministeriön hallinnonalalle lähes 6 000 ihmisen vähentämistä, ja tämä luku kohdistuu lähes yksinomaan yliopistoihin. Vaikka suurin osa vähennyksistä ei kohdistu professoreihin vaan muuhun henkilöstöön, merkitsee hallintohenkilöstön vähentäminen sitä, että professoreille kohdistuu entistä enemmän hallinto- ym. rutiineja. Tämä ei toisi sen enempää pienempiä opetusryhmiä kuin professorien lisäaikaa opiskelijoille.

Arvoisa puhemies! Eräs myllynkivi taloudellisesti heiveröisten yliopistojen kaulassa liittyy jatkuvasti kasvaviin kiinteistömenoihin. Ongelman ratkaisuksi on ed. Jacob Söderman kirjallisessa kysymyksessä ehdottanut, että yliopistokiinteistöt siirrettäisiin suoraan yliopiston omistukseen. Omistuksen tuoma oma päätäntävalta varmistaa sen, että tilasäästöt, mahdolliset säästöt ylläpitomenoissa ja pääomavuokrien tuotto saadaan suoraan yliopistojen hyväksi eikä vuokrarahaa ohjaudu, kuten nyt, tuottona ulkopuoliselle omistajataholle. Tämä lisäisi aitoa kannustavuutta taloudelliselle tilankäytölle ja kustannussäästöille.

Arvoisa puhemies, vördade talman! Yliopistojen uudistaminen on kuitenkin perusteltua. Esimerkiksi nyt näytetään palkitsevan valmistumisnopeudesta ja tutkintojen määrästä, ei aidoista tuloksista. Opetus jää tämän meritoinnin varjoon. Päällekkäisyyksiä on poistettava ja joidenkin alojen selkeä ylikoulutus on, totta kai, korjattava. Näin on jo tapahtumassa, kun monet yliopistot hakevat yhteistyötä saavuttaakseen synergiaetuja ja taloudellista hyötyä.

Pitäisi kuitenkin varoa koskemasta niihin Pohjois- ja Itä-Suomen yliopistoihin ja korkeakouluihin, joiden merkitystä alueiden hyvinvoinnille ja sosiaaliselle dynamiikalle ei voida tarpeeksi korostaa.

Herr talman! Bästa kolleger! Vår uppgift är att bevara och utveckla universiteten som centra för bildning, regional jämlikhet, civilisation och kritiskt antiauktoritärt tänkande. Universiteten får inte bli ensidigt marknadsberoende utbildningsanstalter för näringslivets behov.

Lopuksi, muistakaamme Erik Allardtin yliopistojen tehtävistä ainakin nämä kaksi: 1) sivistysyliopiston elävänä pitäminen ja 2) yliopiston kriittinen ja antiautoritaarinen tehtävä.

Nyt, kun Vanhasen hallitus on yliopistouudistuksen kokkina, niin tuskin syntyy huippuyliopistoa, tuskin innovaatioyliopistoa, mutta todennäköisemmin siitä syntyy akateeminen pikaruokala, hampurilaisyliopisto. Eläköön sivistysyliopisto! Leve bildningsuniversitetet!

Arvoisa puhemies, kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Jyrki  Kasvi /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Historia opettaa, että yliopistopolitiikalla on kauaskantoiset vaikutukset. Se mitä yliopistoissa tutkitaan, mitä tietoja, taitoja ja arvoja opiskelijat yliopistoissa oppivat, ohjaa kansakunnan kehitystä vuosikymmeniä.

Ne kansakunnat, jotka ovat pystyneet uudistamaan yliopistonsa, ovat menestyneet. Esimerkiksi 1800-luvulla monen länsimaan kirkollis-valtiollisia yliopistoja oli vaikea muuttaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen tyyssijoiksi. Luonnontieteiden opetusta yliopistoissa vastustettiin, etenkin tekniikkaa, vaikka se jo tuolloin muutti yhteiskuntaa. Sitä opetettiinkin erillisissä teknisissä korkeakouluissa. Merkittävimpänä poikkeuksena oli Yhdysvallat, missä yliopistoihin perustutettiin teknisiä tiedekuntia ja teknisissä yliopistoissa opetettiin humanistisia aineita.

Vaikka yliopistojärjestelmä tarkoitti 1800-luvun Suomessa Keisarillista Aleksanterin-Yliopistoa, Suomen yliopistojärjestelmä on kyennyt itsenäistymisen jälkeen seuraamaan maailman muutosta hyvin. Yliopistoilla on ollut suuri rooli hyvinvointivaltion rakentamisessa ja agraarisen Suomen nousussa maailman kehittyneimpien valtioiden joukkoon. 1960- ja 70-luvuilla rakennettu yliopistoverkko on ollut myös aluepolitiikkaa, joka on turvannut paikallisten kasvukeskusten säilymisen. Jokainen voi miettiä, miltä esimerkiksi Jyväskylän seutu näyttäisi ilman vuonna 1966 perustettua Jyväskylän yliopistoa.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kiittää oppositiota tästä välikysymyksestä. Välikysymys nostaa yliopistojen tilanteen sille kuuluvaan arvoon poliittisessa keskustelussa. Erityisesti haluamme kiittää demareita siitä, että heillä riittää rohkeutta avata keskustelu yliopistojen rahoituksesta. Yliopistojen resurssien kehittäminen laiminlyötiin nimenomaan SDP:n pitkällä hallituskaudella demarien toimiessa opetusministerinä. Ja kuten välikysymyksessä todetaan, näiden vuosien jälkeen yliopistouudistus on välttämätön. (Ed. Jaakonsaari: Ei ole puhujalla historian tajua eikä lamavuosien tajua!) Kun SDP oli hallituksissa, yliopistoihin ei saatu muuta uutta kuin opintoaikojen rajaus, 200 miljoonan euron perusrahoitusvaje ja uusi, byrokraattinen palkkausjärjestelmä.

Välikysymyksen ydin on siinä, että hallitus opposition mielestä kerää ja jakaa yliopistoille rahaa väärin. On aivan totta, että pelkkä lisäraha ei riitä pelastamaan Suomen yliopistoja, jos samalla ei uudisteta järjestelmän rakenteita. Perusrahoituksen tämänvuotinen korotus 26 miljoonalla plus kustannuskehityksellä on tarpeisiin verrattuna pelkkä rippunen. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yliopistojen perusrahoitusta on parannettava merkittävästi myös tulevina vuosina ja myös tulevina vuosina, kuten tänä vuonna, on otettava tuottavuusohjelma huomioon. Se oli tuossa 26 miljoonassa mukana.

Hallituksella on toki hyviä aikomuksia: yliopistoille annettavista lahjoituksista tehdään vähennyskelpoisia, ikäluokkien pienenemisestä seuraavat säästöt jäävät yliopistoille, ja valtion omaisuuden myyntituloja sijoitetaan kaikkiin yliopistoihin, ei vain säätiöihin. Kaikkiaan yliopistojen käyttömenot nousevat tällä vaalikaudella vähintään 253 miljoonaa euroa. Näihin suunnitelmiin suhtaudutaan yliopistoissa kuitenkin epäillen.

Tärkein valmisteilla oleva uudistus on kahden uuden hallintorakenteen luominen yliopistoille. Nykyisin yliopistot ovat valtion suoraan ohjaamia tilivirastoja, mutta uudistuksen jälkeen ne voivat olla valintansa mukaan joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä. Yliopistot ovat vaatineet autonomiaa, ja autonomiaa ne saavat, valitsevat ne sitten säätiö- tai yhteisömallin. Todellisen autonomian toteutumiseksi vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että yliopistot samalla vapautetaan valtion tuottavuusohjelmasta.

Opposition mielestä säätiöyliopistojen yksityinen pääomitus on riski. Päätösvallan pelätään siirtyvän yksityisille sijoittajille, vaikka valtio sijoittaa säätiöihin 2,5 euroa jokaista yksityisten sijoittajien euroa kohti. En tiedä, millä matematiikan luennolla välikysymyksen laatija on nukkunut. Kyllä 2,5:n suhde 1:een turvaa päätösvallan säilymisen valtiolla kuten tähänkin asti.

Ratkaisevaa säätiöyliopistojen autonomialle on se, millainen hallitus päättää säätiöiden pääoman käytöstä. Eli vaikka säätiön pääoma tulisikin ensisijaisesti valtiolta ja toissijaisesti yksityisiltä, säätiön hallituksen tulee olla riippumaton sekä valtiosta että yksityisistä rahoittajista. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä säätiöiden hallituksiin tarvitaan autonomian turvaamiseksi myös vahva henkilöstön ja opiskelijoiden edustus.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ollaan huolissaan siitä, että säätiömalli vaarantaa yliopistotutkimuksen riippumattomuuden. Ainakin niin sanotussa innovaatioyliopistossa käy päinvastoin. Innovaatioyliopiston muodostavissa yliopistoissa tutkimusta tehdään nykyään pääsääntöisesti kaupallisten tutkimussopimusten ja kilpaillun rahoituksen turvin. Muutos voi vain lisätä tutkimuksen riippumattomuutta.

Oppositio pelkää humanististen ja yhteiskuntatieteiden joutuvan innovaatioyliopistoa suhteellisesti huonompaan asemaan. Tätä olisi esimerkiksi entisen opetusministerin Kalliomäen kannattanut pohtia jo siinä vaiheessa, kun hän pyysi Raimo Sailasta valmistelemaan hanketta. On varsin erikoista, että Kalliomäki nyt hyökkää omaa hankettaan vastaan. (Ed. Gustafsson: Joka on ihan toisenlainen nyt!)

Innovaatioyliopiston kehittäminen ei kuitenkaan saa jäädä siihen, että luodaan kolmelle yliopistolle yhteinen hallinto, annetaan vähän lisää rahaa ja jatketaan entiseen malliin. Jotta innovaatioyliopistoon kannattaa satsata miljoonia lisäeuroja, sen on oltava paljon enemmän kuin pelkkä kolmen osansa summa. Meidän onkin asetettava innovaatioyliopistolle kovat opetukselliset, tutkimukselliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet ja seurattava niiden toteutumista. (Ed. Gustafsson: Tervetuloa demareitten rinnalle taas tässä kohtaa!) Kaikkia aineita ei myöskään tarvitse pakottaa innovaatioyliopistoon, vaan esimerkiksi elokuvakoulutukselle tulee antaa mahdollisuus siirtyä taideyliopistoon, jos tämä hanke toteutuu.

Myös muille yliopistoille on mahdollistettava vastaavat kannusteet. Kaikilla yliopistoilla tulee olla mahdollisuus uusia toimintatapojaan ja hyötyä tulosten paranemisesta taloudellisesti. On totta, että kaikki alat eivät pysty houkuttelemaan yhtä helposti yksityistä pääomaa. Valtion onkin, elinkeinoministeri Pekkarisen sanoin, huolehdittava myös niiden yliopistojen pääomittamisesta, joihin markkinaraha ei hakeudu yhtä rohkeasti.

Jostain uusia resursseja on joka tapauksessa pakko löytää. Tuore teknologiabarometri kertoo, että suomalaisten tieteellis-teknologinen osaaminen heikkenee jatkuvasti suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Etenkin tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen osalta olemme jo mutasarjassa. Jos yksityiset rahoittajat haluavat valtion rinnalla osallistua näihin talkoisiin, se kannattaa tehdä niille mahdollisimman helpoksi.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu yliopistouudistukseen myönteisesti, muttei sinisilmäisesti. Nyt on uskallettava olla yhtä rohkeita nyt kuin 60- ja 70-luvulla, kun Suomeen rakennettiin koko maan kattavan yliopistoverkko.

Uudistuksissa on kuitenkin varottava romuttamasta yliopistojärjestelmämme vahvuuksia. Esimerkiksi yliopisto-opiskelun maksuttomuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan voimatekijöistä. On arvo sinänsä, että kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella yliopistossa siitä riippumatta, miten varakkaita tai varattomia hänen vanhempansa ovat. Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa menettää yhtäkään opiskeluhaluista nuorta vain siksi, että hänellä ei ole varaa opiskella. Siksi vihreät vastustavat kaikkia pyrkimyksiä lukukausimaksujen käyttöönottamiseksi. Kokemus on osoittanut, että erityisryhmille tarkoitetut maksut laajenevat helposti myös muille. Maksuton yliopisto-opetus on myös hyvä keino houkutella nuoria ulkomailta Suomeen, ensin opiskelemaan, sitten töihin.

Suomen yliopistoissa on muihin maihin verrattuna heikko opettaja—oppilas-suhde. Jos haluamme olla samalla viivalla maailman huippuyliopistojen kanssa, meidän on joko lisättävä opettajia tai vähennettävä opiskelijoita. Ikäluokkien pienentyessä opiskelijoiden määrän vähentäminen jää ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi.

Samalla on parannettava opintojen ohjausta ja korotettava henkilöstön palkkatasoa. Opintojen ohjauksen laiminlyönti ilmenee viivästyvinä opintoina ja mielenterveysongelmina. Yliopistojen on myös vaikea löytää päteviä opettaja ja tutkijoita, koska palkat ovat paljon yksityistä sektoria pienemmät. Joissain tapauksissa yliopisto on jopa kieltäytynyt korottamasta tutkijan palkkaa, vaikka rahoitus olisi ollut valmiina.

Arvoisa puhemies! Uudet ajatukset syntyvät erilaisten ihmisten kohdatessa. Verkostoituminen, monitaitoisuus ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa. Meidän yliopistomme on kuitenkin viritetty tuottamaan yhden alan syväosaajia. Siksi uusien monitieteisten ja monitaiteisten kokonaisuuksien luominen on niin tärkeää. Pelkkä organisaatiopsykologia tai biotekniikka ei enää riitä, ne on osattava yhdistää esimerkiksi semiotiikkaan tai ympäristöfilosofiaan. Etenkin talouden ja teknologian rinnalle tarvitaan kipeästi humanististen tieteiden kulttuurista ymmärtämistä.

Yliopistojärjestelmää ei tule kehittää pelkän kilpailukyvyn tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Monimutkaistuvassa maailmassa yliopistojen tuottamalla tiedolla on entistä suurempi merkitys itseisarvoisena inhimillisenä kulttuurina. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tätä sivistysyliopiston lähtökohtaa eivät mitkään hallinto- tai rahoitusuudistukset saa horjuttaa.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Kompetens, företagsamhet och förnyelseförmåga utgör grunden för en ökad välfärd. Det slår regeringen Vanhanens program fast. Regeringen har i sitt program slagit fast att målsättningen för finansieringen av forskning och utveckling är att den offentliga finansieringen ska stiga till 4 procent av bruttonationalprodukten. Regeringen har även bestämt att den offentliga basfinansieringen till universiteten ska öka över hela linjen. Donationer till stöd för vetenskaplig verksamhet har dessutom redan i hög grad gjorts avdragbara i beskattningen.

Grunden för den universitetspolitik som regeringen nu genomför lades under den förra regeringen, då den politiska färgen på undervisningsministeriet var en helt annan. Grunden för innovationsuniversitetet lades också under den förra regeringen som granskade alternativa finansieringsmöjligheter för universitetsväsendet.

Regeringen har vidtagit flera åtgärder som stärker universitetens ekonomi. I rambeslutet för ett år sedan beslöts det att anslaget för universitetens basfinansiering skulle höjas med 80 miljoner euro under denna valperiod. I budgeten för detta år ökades finansieringen för universiteten med hela 83 miljoner euro. Denna vår beslöt regeringen dessutom öka anslaget med ytterligare 10 miljoner 2010 och 30 miljoner 2011. Efter dessa beslut interpellerar sedan oppositionen med motiveringen att regeringen kör ned det heltäckande universitetsväsendet i vårt land och gör spillrorna beroende av utomstående finansiärer.

Herra puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää hyvänä ehdotusta siitä, että yliopistoilla voisi olla julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön muoto. Ryhmämme pitää opposition huolta yliopistojen autonomiasta perusteettomana. Jos esitys nyt toteutetaan hallituksen ehdottamalla tavalla, ei ole olemassa vaaraa siitä, että ulkopuoliset voimat, kuten elinkeinoelämä, ottaisivat vallan yliopistolaitoksessamme. Toimiva ja riittävän vahva yliopistojen autonomia voidaan saavuttaa ainoastaan, mikäli yliopistoilla on edellytykset kehittyä ja seurata aikaansa.

Hallituksen suunnitteleman uudistuksen tavoitteena on nimenomaan aitojen edellytysten luominen tälle ja samalla yliopistojen taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen. Haluan lisäksi muistuttaa, että emme nyt keskustele maamme yliopistojen ja yliopistolaitosten yksityistämisestä. Siitä huolimatta, että yliopistoille tarjotaan mahdollisuutta toimia yksityisoikeudellisen säätiön muodossa, yliopistot tulevat joka tapauksessa hoitamaan julkisia tehtäviä ja valtiovallalla on viime kädessä ehdoton vastuu yliopistojen perusrahoituksesta. Yliopistot voivat jo nykyisellään ottaa vastaan lahjoituksia. Lahjoitusprofessuurit ovat olleet perinteinen tapa tukea yliopistoja.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei myöskään pidä kielteisenä sitä, että valtion kukkaron lisäksi myös muulla rahoituksella vahvistetaan yliopistojen toimintaa. Kun valtion perusrahoitus muodostaa yhdenvertaisella tavalla kaikkien yliopistojen talouden perustan, yliopistot ovat myös tulevaisuudessa samalla lähtöviivalla riippumatta siitä, minkä ylläpitäjämallin ne valitsevat. Valtion on myös tulevaisuudessa huolehdittava siitä, että yliopistojen perusrahoitus on kohtuullisella tasolla nyt suunnitteilla olevista muutoksista huolimatta. Jos perusrahoitus vaarantuu, vaarana on myös, että opposition pelot osoittautuvat oikeiksi.

Opposition väitteessä siitä, että humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteen alat eivät ole yhtä houkuttelevia investointikohteita kuin esimerkiksi tekniset tieteenalat ja luonnontieteet, voi kuitenkin olla perää. Tämän vuoksi päätös, jonka mukaan kaikkia yliopistoja voidaan valtion taholta tarkastella finanssisijoituksina, on myönteinen. Koska valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja voidaan käyttää myös yliopistojen vahvistamiseen, sijoituksia voidaan tarvittaessa tehdä myös aloihin ja aihepiireihin, kuten humanistisiin tieteisiin ja yhteiskuntatieteisiin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä puolustaa vahvasti sivistysyliopiston olemassaoloa.

Vad gäller påståendet om att den linje regeringen gått in för kommer att dela in universitetsväsendet i vårt land i två olika läger tror svenska riksdagsgruppen att resultatet kommer att vara det rakt motsatta. Det planerade systemet kommer att ytterligare förstärka möjligheterna för regionen kring ett universitet — såväl näringslivet som olika samhällskrafter — att stöda universitetet i dess verksamhet. Att det kanske där förekommer regionala skillnader är inte heller det något nytt, det gör det redan i dag.

Svenska riksdagsgruppen förutsätter också att universitetsnätet i vårt land även i framtiden ska vara tillräckligt heltäckande för att kunna erbjuda hela befolkningen möjlighet till studier och regionerna möjlighet till livskraftiga universitet och högskolor som stöder den regionala utvecklingen. Detta innebär att de strukturella förändringar som nu börjar ta form måste fortsätta.

Inom ramen för universitetens autonomi och på basis av förhandlingar med och resultatstyrning via undervisningsministeriet är det logiskt att universiteten ser över hur de ordnar sin forskning och undervisning. Också inom de svenskspråkiga universiteten och högskolorna kommer förändringar att behövas i framtiden, utöver de konsolideringar och det samarbete som det redan beslutats om. De åtgärder som nu vidtas på alla håll och på alla nivåer strävar alla efter att hålla det finlandssvenska universitetsväsendet på en hög nivå också internationellt sätt.

Herr talman! Oppositionen oroar sig också över personalen och studenternas ställning i de nya styrelserna. Svenska riksdagsgruppen anser det vara nödvändigt att studerandena och personalen även i framtiden har representation i styrelserna. Undervisningsministern har nyligen sagt att meningen med de styrelser som tillsätts i åtminstone de universitet som går in för stiftelsemodellen är att styrelsemedlemmarna ska representera den bästa sakkunskapen inom vetenskap, forskning, näringsliv och samhälle som finns inom de sektorer inom vilka universitetet är verksamt. En stark vetenskaplig förankring är nödvändig. De av staten utsedda medlemmarna kommer att vara i majoritet i styrelsen och både studerande och personal kommer att höras när staten utser medlemmar till styrelserna. Svenska riksdagsgruppen anser att systemet att staten utser representanter efter att ha hört studenterna och personalen är tillräckligt för att trygga deras representation i styrelsen förutsatt att staten verkligen lyssnar på de förslag som ställs.

Hallitusohjelmassa lyötiin kiinni, että valtion tuottavuusohjelma ei saa heikentää yliopistokoulutuksen tasoa tai tieteen ja tutkimuksen tehokkuutta. Tuottavuusohjelman osalta on sovittu, että se ei koske opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Yliopistolaitokselle kaavaillun muutoksen myötä on selvää, että tuottavuusohjelman vaikutusta ei voida enää yliopistoissa mitata henkilötyövuosina, koska työnantajavastuu siirtyy valtiolta yksittäisille yliopistoille. Riippumatta siitä, jatkuuko tuottavuusohjelma jossakin muodossa yliopistoissa tai jos ohjelma muodostaa osan valtion ja yliopistojen välisissä neuvotteluissa, mainitut toimenpiteet eivät saa heikentää yliopistojen laatua tai tehokkuutta.

Herr talman! Ett av de uttalade målen för regeringens universitets- och högskolepolitik är att öka den internationella spetskompetensen och att skapa starka högskolehelheter. Regeringens tanke om att universitetens ekonomiska autonomi ska stärkas genom att universiteten kan ha ställning som offentligrättslig juridisk person eller privaträttslig stiftelse är helt i linje med svenska riksdagsgruppens politik.

Därför, herr talman, kan svenska riksdagsgruppen understöda en enkel övergång till dagordningen.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehittyvien maakuntien Suomi ei saa olla koulutuksen takapajula, vaan sen tulee olla edelläkävijä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että yliopistoja uudistetaan. Asetamme kuitenkin reunaehdot.

Uudistusten on vahvistettava koko yliopistokenttää tasapuolisesti ja mahdollisimman yhdenvertaisesti. Kaikkien yliopistojen henkilökunnalle on turvattava oikeudenmukainen asema. Opiskelijoitten vaikutusmahdollisuudet tulee taata. Alueelliset näkökohdat on otettava huomioon uudistuksessa. Yksityistä rahoitusta tulee lisätä, mutta se on kanavoitava siten, että yliopistojen autonomia ja riippumattomuus säilyvät.

Viimeisimpien vuosien ja vuosikymmenten kehitys on kaikilla koulutusasteilla vienyt säästön nimissä opettajan ja opiskelijat liian kauas toisistaan. Me pärjäämme kyllä Pisa-tutkimuksissa ja yliopistommekin ovat kansainvälisin mittarein hyvää keskitasoa, mutta oppilaskeskeisyydessä olemme jääneet auttamattomasti jälkijunaan. On valitettavaa, että tämä koko koululaitoksemme ydinongelma on jäänyt sivuosaan myös tässä uudistuksessa.

Uudistajien suurennuslasin alla on talouselämän, viennin ja tuottavuuden näkökulma. Kuitenkin todellinen menestyksen salaisuus piilee siinä, miten hyvin me saamme yliopiston opettajat ja opiskelijat kohtaamaan ja tukemaan toisiaan niin oppimisen kuin tutkimuksen tiellä. Opettajilla on liian vähän mahdollisuuksia yksittäisten opiskelijoiden ohjaukselle.

Korkeatasoinen tiede- ja sivistysyliopisto on arvokysymys. Yliopisto on kautta vuosisatojen ollut myös taloudellisesti kansan yhteinen instituutio. Nyt uudistusprosessia viedään eteenpäin suhdanneherkkiin muuttujiin sitoutuen. Tutkimustarpeita ruokitaan jatkossa rahalla, vaikka kriittinen uteliaisuus ja omaehtoisuus ruokkivat parhaiten korkeakoulututkimusta. Innovaatiot, talouselämän resurssit ja tarpeet ovat sidoksissa sekä kansallisiin että globaaleihin suhdanteisiin. Emmehän me ole se päättäjäsukupolvi, josta tulevaisuuden historiankirjoittajat kertovat surullista tarinaa yhtenäisen, itsenäisen ja vapaan yliopiston alasajamisesta.

Arvoisa puhemies! Yliopistokiinteistöjen siirtämistä yliopistojen pääomitukseen on väläytelty. On selvää, että itsenäisessä asemassa yliopistot tarvitsevat niin maksuvalmiutta kuin luottokelpoisuutta. Kiinteistösiirrossa on avoimesti nähtävä myös ne hintavat kiinteistöjen investointi- ja kustannuspaineet, jotka siirtyvät samassa rytäkässä yliopistojen vastuulle.

Yritysrahoituksen osalta on käytävä avoin keskustelu siitä, mihin yritys sitoutuu tukiessaan yliopistoa, mitä yritys odottaa saavansa vastineeksi ja miten yritys osallistuu yliopiston tutkimustoimintaan. On erityisen tärkeää, että rahoitus on eurolleen avointa ja julkista.

Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen ei saa viedä aikaa ja voimavaroja tutkimuksen ja opetuksen ajasta. Yliopistouudistusten kaavailussa rahoitus turvataan kyllä innovaatioyliopistolle, mutta muiden yliopistojen rahoitus herättää huolta. Pääkaupunkiseudun innovaatioyliopiston viiden suhde kahteen -rahoitusmalli vahvistaa eriarvoisuutta. Ennen todellisia innovaationäyttöjä yhteistä rahaa jaetaan yhdelle rempseämmin kuin muille. Kultalusikkarahoitusta on kritisoinut myös keskustan ministeri Pekkarinen.

Vaikka periaatteessa hallitus lupaa säätiömahdollisuusporkkanaa jokaiselle yliopistolle, käytännössä tällä rahoituskilpailutilanteen virittämisellä aiheutetaan vain kahtiajako yliopistokenttään. Kaavailuissaan hallitus lienee laskenut pääsevänsä halvalla yliopisto-osuudesta jatkossa. Pelkkä kustannuskehityksen korvaaminen rahoituspanostuksissa ei ole riittävä kehittämisraha eri yliopistoille. Yliopistot eri puolilla maata tarvitsevat vankemman vakuuden rahoituksen turvaksi jatkovuosille. Kun tiedämme, että jo nyt perusrahoitus on riittämätöntä, ovat rahoituskaavailut tulevaisuudessa koko yliopistokentälle vastuuttomia. Hallituksen piirissä huolta yliopistojen perusrahoituksesta on kantanut lähinnä vihreät.

Herääkin aiheesta kysymys, onko Vanhasen hallitus tietoisesti vai ymmärtämättömyyttään ajamassa alas aluepoliittisesti toimivan ja monipuolisen yliopistoverkoston, joka palvelee, sivistää ja rakentaa maata koko Suomessa. Ollaanko tätä tietoisesti ajamassa alas?

Aluepoliittisesti aikaisemmin arvostettu maanlaajuinen tasapuolinen kehitys myös korkeakoulupolitiikassa syöstään nyt tällä rahoitussuunnittelulla vastoinkäymisten kierteeseen. Eri puolilla maata sijaitsevat yliopistot eivät ole yksityisen rahoituksen näkökulmasta yhtä kiinnostavia. Myös tiedekuntien välille on varmasti tulossa eroja.

Korkeatasoinen kansallisen kehityksen taso perustuu nimenomaan laajapohjaiseen ja ympäri maata tasaisesti sykkivään yliopistoverkostoon. Nyt olemme näkemässä keskustan takinkääntöä, koska keskustan johdollahan aikanaan viritettiin sivistyksen koko pohja, sivistyksellinen, alueellinen ja sosiaalinen yliopistoverkosto.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kantaa huolta talouselämän kannalta epätrendikkäiden tieteenalojen puolesta. Kuka haluaa rahoittaa jatkossa taiteita, perusluonnontieteitä, harvinaisia kieliä, kasvatustieteitä ja yhteiskuntatieteitä?

Esitämme myös, että yhtä aikaa näin laajamittaisen ja talouspohjaltaan radikaalin yliopistouudistuksen yhteydessä selvitetään valtion tutkimusrahoituksen rakenteen toimivuus 2000-luvun tutkimuskentässä. Näemme myös tärkeänä sen, että ennen uudistuksen täytäntöönpanoa arvioidaan korkeakoulutuksen merkitys muuhun koulutuskenttään uudella tavalla.

Arvoisa puhemies! Opiskelijan kannalta yliopistouudistuksen yksityiskohdissa on hiomisen varaa: opintoihin haku, liikkuminen korkeakoulujen välillä, sivuainesuoritukset ja yksilölliset ainevalintaratkaisut vaativat kohennusta. On yksisilmäistä, jos me menneiden sukupolvien nuoret ratkomme tulevien nuorten puolesta, millaisilla aineyhdistelmillä ja valinnoilla he opiskelevat. Kyllä tulevaisuuden innovaatiot kytevät pitkälti olemassa olevassa tiedossa, jota uudelleen järjestellään ja käsitellään. Opintoihin tarvitaan jatkossa ammattitaitoista ohjausta. Uudet yrittämisen mahdollisuudet syntyvät uusien ainekokonaisuuksien kautta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kantaa huolta yliopistohenkilöstön jaksamisesta ja tulevaisuudessa ammattitaitoisen henkilöstön jatkumosta koko maassa. Täydennyskoulutusjärjestelmän kehittämistä ei tule tässä uudistuksessa unohtaa ja työskentelyn vapausluonnetta ei tule kiristää. Työssä on oltava tilaa niin opetukselle, sen suunnittelulle kuin tutkimuksellekin.

Arvoisa puhemies! Tiedot yliopistohallinnon uudistuksessa muuttuvasta henkilöstön ja opiskelijoiden asemasta päätöksentekoprosesseissa satuttavat. Käyttäjien ja alansa osaajien on päästävä jatkossa tuomaan oma vahva näkemyksensä päätöksentekoon osana demokraattista yliopistoa.

On pidettävä mielessä täälläkin salissa paljon puhutut tieteen vapaus ja yliopistojen itsehallinto. Mitä enemmän hallinnollinen valta siirtyy ulos yliopistoväen käsistä, sitä enemmän me päättäjät siirtäjinä olemme vastuussa vapaan ja itsenäisen yliopiston rajoittamisesta.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Filatovin tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä eduskunnan laskutaidossa muutenkin vikaa on, kun katsoo näitä 10 minuutin suosituksia, kun televisio on paikalla, että ei mitenkään hämmästytä. Tietysti pelättiin varmaan, että ed. Soini tulee puhumaan tähän loppuun, ja yritettiin karistaa aikaa, kun televisiointi loppuu.

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Perussuomalaisten mielestä, kuten myöskin omasta puolestani, koulutusta olisi kokonaisuudessaan uudistettava vastaamaan nykyistä työvoimatarvetta. Ylikoulutuksestahan on Suomessa tulossa todellinen ongelma. On tullutkin tavallaan. On kansakunnan suoranaista voimavarojen tuhlaamista ohjata pääosa peruskoulun päättäneistä lukioon ja sieltä edelleen korkeakouluputkeen. Suorastaan typeräähän olisi alkaa kouluttaa työttömyyteen.

Jatkokoulutus siis ei ole mikään itseisarvo, kädentaidotkin ovat arvokkaita ja tärkeitä. Ammattimiehiä ja -naisia tarvitaan tulevaisuudessa ehkä enemmän vielä kuin nyt. Hallituksen on panostettava enemmän ammattikoulutuksen laatuun ja houkuttelevuuteen. — Tästä mainitsen, että aikoinaan Harri Rinteen kanssa teimme tämmöisen ohjelmankin, jossa kädentaitajia houkuteltiin reippailla lauluilla ja voimistelusuorituksilla tällekin alalle. — Niin, näistä kädentaitoihin perustuvista kotimaisista työpaikoista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain. Niiden siirtäminen halpamaihin on lähinnä osakkeenomistajien keinottelua. No, ei se ole keinottelua, se on osakkeiden arvonnousun takia halpahintaista, yhtä halpahintaista kuin ne maatkin ilmeisesti, ja tuottaa meille korvaamatonta vahinkoa. Eikä meidän tarvitse houkutella ulkomailta meille suuria määriä maahanmuuttajia. Riittää, kun me suomalaiset tulemme koulutetuiksi ja jo maahan muuttaneet, mistä olen paljon saanut heiltä palautetta, oikealla koulutuksella ohjataan oikeisiin hommiin.

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset, media! Perussuomalaisten mielestä, kuten omastakin mielestäni, yliopistojen aloituspaikkoja on syytä karsia. Toki joitakin voisi lisätä, niin kuin joitain hammaslääkäreitä ja lääkäreitäkin, sillä korkea koulutuskaan ei takaa oman alan töitä, saati kunnon palkkatasoa, paitsi tietysti siis lääkäreille ja hammaslääkäreille, jos huomaatte jotain yhteyttä tässä. Karmaisevasti ilmaistuna maistereita on pienipalkkaisissa tehtävissä jo niin paljon, että päät kopisevat yhteen. Tohtoritehtailu puolestaan on alkanut heikentää opetuksen tasoa ja Tampereen kanslerin Sipilän mukaan alkaa kohta näkyä myös tutkimuksen laadussa. Kun opiskelijoiden määrä olisi pienempi, tietysti yliopistojen opettajien oppilaslukumääräsuhde paranisi, motivoituneempi ilmapiiri saataisiin aikaan ja lahjakkaimmilla olisi paremmat mahdollisuudet opiskella — tietysti myös heikkolahjaisilla. Ja sitä paitsi opiskelun julkiseen tukemiseen, kuten opintotukeen, jäisi nykyistä enemmän rahaa.

Kysymys on suuressa määrin, siis koko tämä yliopisto- ja koulutuspolitiikka, aluepoliittinen. Perussuomalaisten lähtökohtana on koko maan pitäminen asuttuna ja elinkelpoisena. Kun edustaja Pertti Olavi Virtanen, siis meikäläinen, syntyi, oli Suomessa ainoastaan Helsingin ja Turun yliopistot, siis joskus 50-luvun alussa, sekä Åbo Akademi. Keskustapuolueen edeltäjä Maalaisliitto alkoi tuolloin voimakkaasti ajaa maakuntayliopistoja, joita sitten syntyikin kuin sieniä sateella: Ouluun, Tampereelle, Jyväskylään, Vaasaan, Kuopioon, Joensuuhun ja myöhemmin vielä lisää muuallekin. Itse muuten olen kiitollinen tästä kehityksestä, koska olen suuren suvun ensimmäinen ylioppilas ja maisterismieskin sitten, että hyvä Maalaisliitto! Hienoa, Maalaisliitto!

Yliopistolaitoksen hajasijoitus on ollut maamme aluepoliittinen menestystarina — kuten esimerkiksi on jo täällä mainittu, taisi olla ed. Urpilainen — keskustan europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski on hiljattain todennut. Nuorille on voitu tarjota tasa-arvoisia opiskelumahdollisuuksia omassa maakunnassaan, josta he ovat valmistuttuaan usein myös saaneet työtä. Yliopistot ovat olleet erinomaisia vetureita. Mainittakoon taas vaikka Oulun ripeä kehitys ja Tamperekin.

Arvoisa puhemies! Kollegat, kansalaiset! Nyt keskusta on päättänyt tuhota tämän sivistysperinnön. Voisi oikeastaan puhua heidän omasta sivistysperinnöstään. Vanhasen kakkoshallitus on talouselämän painostuksesta, ja myös tietysti kokoomuksen painostuksesta, heittänyt alueellisen tasa-arvon periaatteen romukoppaan ja lähtenyt voimallisesti kehittämään kolmea pääkaupungin yliopistoa — tätä mantramaisesti hoettua innovaatioyliopistoa — ja päättänyt jättää 17 muuta yliopistoa mopen osalle. Taas siteeraisin mielelläni Jorma Sipilää, Tampereen yliopiston kansleria, joka ihmettelee tätä, että valtio näyttää enemmänkin luovuttavan tässä asiassa kuin että alkaisi parantaa laatua. No, saas nähdä, ottaako sitten keskustan, kun tämmöinen alkiolainen aate myydään alennuksella, kenttäväki tämänkin aluepoliittisen kepun iskun tai kepiniskun mukisematta vastaan.

Toki myös perussuomalaisten mielestä, niin kuin omasta puolestanikin, suomalaisen tieteen huippua on terävöitettävä. Tarvitsemme kiistatta enemmän huippuosaajia, mutta hallituksen kaavailema toimenpide on epädemokraattinen — innovaatioyliopisto, jota yliopistoväki kuulemma pikkutunneilla ja vähän sitä ennenkin maakuntayliopistoissa on kutsunut "inhovaatioyliopistoksi". Eli inhovaade. Siinä on aika hieno: vaatia, vaade. Me hallituksessa vaadimme — kuulostaa aika hienolta.

Todettakoon, että useiden tutkijoiden mielestä, arvoisa puhemies, on aina eduksi, että samalla alalla on ainakin kaksi tutkimusryhmää, niin kuin on oppositio ja hallitus, ymmärrättekö, vielä yleissivistys sen verran riittää. Maakuntayliopistot ovat luoneet hedelmällisen kilpailuasetelman useilla aloilla sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Näin esimerkiksi koulukunta- tai henkilökohtaiset kiistat eivät estä tutkimuksen eteenpäinmenoa. Ei tarvitse omissa puolueissa tapella sisällä niin paljon, kun on oppositio ja hallitus, niin voi vääntää niin kun isommalla. Ymmärrätte varmaan.

Usean tutkimusryhmän olemassaolo edistää myös yhteyksiä sektoritutkimuslaitoksiin, kuten vaikka Metsäntutkimuslaitokseen tai Geologian tutkimuskeskukseen, joiden tutkimus saattaa luonteensa mukaan olla "alueellista" eli pyrkiä kattamaan Suomen eri olosuhteita.

Arvoisa puhemies! Paljon mainostettu ja melko hiljaa haudattu valtion tuottavuusohjelma nakertaa yliopistolaitoksenkin toimintaedellytyksiä, sillä lailla hiljaa hauduttu, anteeksi, hauduteltu. Mutta se, mikä todella uhkaa sivistysyliopiston perustaa, on hallituksen hanke yliopistojen säätiöittämisestä. Hanke on Suomen kokoisessa maassa epärealistinen, siis epätodellinen, sillä käytännössä säätiömalli — tai kyllähän se todeksi muuttuu, kun se hoidetaan, sitähän tässä just pelätään — lienee mahdollinen ainoastaan niin sanotulle innovaatioyliopistolle. Aikooko hallitus tosissaan asettaa yliopistot näin räikeän eriarvoiseen asemaan, kahden kerroksen "huippu-" ja "tavisyliopistoihin"? Nyt hiljaa hallituksessa.

Mielestämme valtion on jatkossakin oltava yliopistojen pääasiallinen rahoittaja ja yliopistoilla tulee olla todelliset toimintaedellytykset kehittyä omilla vahvuusalueillaan, kuten esimerkiksi Joensuun yliopistolla metsätieteen huippuosaajana. Juuri näin, luonnollista, pitkäjänteistä tietä syntyy laatua ja huippuosaajia sekä nobeleita, jos niitä sitten on joskus vielä tullakseen.

Me perussuomalaiset ja minä pelkäämme, että kaupallisen rahoituksen näin voimallinen ajaminen yliopistoihin ja talouselämän mukaantulo yliopiston hallintoon paitsi heikentää yliopistojen autonomiaa, arvoisa puhemies ja sihteeristö, myös uhkaa perustutkimuksen riippumattomuutta ennen pitkää ja ennen pitkää johtaa julkisen rahoituksen heikentämiseen ja paljon pelättyyn maksullisuuteen, eli niin kuin Amerikan-mallia siinäkin.

Miten käy niiden alojen tutkimukselle, jotka eivät rahoittajia kiinnosta? Tästä on hyvin paljon opettajien ja professorien kanssa ollut puhetta. "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt", jos käyttäisi tuommoista vanhaa ilmaisua, kun on laulajapoikia hallituksessakin. Jos elinkeinoelämä ei ole valmis tukemaan jotain alaa, epäilemättä esimerkiksi jotain humanistista tiedettä, taiteita, ei sellaista opetusta kannata tarjota.

Perussuomalaisten mielestä ei pidä unohtaa, että perustuslakimme mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Eli tähän loppuun sitten päätteeksi pitemmittä puheitta totean vielä, että valtio näyttää uskovan, että laatua voi aikaansaada lisäämällä vaatimuksia ja hallinnollista kontrollia — vaikuttaa vanhalta Neuvostoliitolta — ja vielä keskittämällä byrokratiaa eli panemalla senkin ylikuormitettujen prohvessorien niskaan, tämän tehtävän. Varsinainen esimerkki tästä on, sanon opetusministeri Sarkomaalle, niin sanottujen taidelaitosten, taideyliopistojen yhteenajaminen. Se on todella surkea esimerkki.

Olin itse aikoinaan neljä vuotta Nätyn eli Tampereen teatterikorkeakoulun — tai mikä Tampereen näyttelijäoppilaslaitos, vähän niin kuin tällä lailla enemmän kansanläheisemmin — opettajana ja olen nähnyt, kuinka arvokasta tämmöinen pieni yksikkö, loistavaa, eriytyneessä pienessä muodossaan pystyy tuottamaan. Jopa näyttelijät ovat, valmistuneet ihmiset, paljon kysytympiä tämän hajasijoituksen ansiosta, niin että suosittelen opetusministerille mieluummin hajasijoittamaan taidealoja.

Näin ollen tässä seison ja vaikka muuta voisinkin, esitän omasta ja ryhmäni puolesta, siis perussuomalaisten — kohti tulevaa loistoa — esitän minäkin, että me yhdymme tähän epäluottamuslauseeseen tai mitä siinä nyt ainakin tehdään ja kannatetaan jnp.

Kiitoksia kärsivällisyydestä jälleen kerran. Pankaa paremmaksi!

Opetusministeri  Sari  Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Valmisteilla olevan, pitkään yliopistomaailmassa odotetun yliopistouudistuksen tavoite on kristallinkirkas. Tavoitteena on todellakin, että jokainen suomalainen yliopisto voisi olla parhaimmillaan, jokainen tieteenala. Sen takia uudistuksessa sinivihreä hallitus antaa yliopistoille lisää vapautta ja lisää voimavaroja.

Hyvin pettynyt olen demareiden puheenvuoroihin (Ed. Rajamäki: Niin minäkin ministeriin!) siitä huolimatta, että systemaattisesti niin minä kuin koko hallitus olemme todenneet, että yliopistojen lisärahojen saaminen ei ole kiinni yksityisestä rahasta. Siitä huolimatta te puhutte täällä muunneltua totuutta. Toivon todellakin, että tällä puheenvuorolla saan sen selväksi, että kyse ei ole siitä, että yliopistojen pitäisi kerätä yksityistä rahaa saadakseen lisää rahaa.

Valtiovalta on sitoutunut kaikkeen yliopistojen perusrahoituksen vahvistamiseen, niiden vakavaraisuuden turvaamiseen, juuri sen takia, että me haluamme avata monialaisille sivistysyliopistoille uusia näköaloja. Me olemme tehneet periaatepäätöksen finanssisijoituksista, niin että jokaisen yliopiston mahdollisuuksia kehittyä voidaan todellakin turvata.

Voin sanoa, että ed. Filatovin puheenvuorossa meni jotakuinkin valtaosa asioista väärin — ne eivät olleet tosiasioita — jopa kvestorimme nimi: Helsingin yliopiston kvestori ei todellakaan ole Heiskanen, hän on Hyvärinen. Tämän tässä haluan korjata, vaikka tämä ei ehkä yliopistouudistusta vie metsään. (Välihuutoja vasemmalta)

Täällä ed. Urpilainen nosti esille sen, että kompassi on hukassa, ja haluan muutaman sanan siitä todeta. (Ed. Tennilä: Eikö Pekkarinenkaan ollut Pekkarinen?)

Tuosta yksityisen rahan keräämisestä: uskon, että enää ette muunneltua totuutta puhu.

Toinen asia on innovaatioyliopisto. Se, mikä on muuttunut Kalliomäen valmistelusta, on se, kun hän sanoi, että 170 miljoonaa euroa innovaatioyliopistolle ja sinne jää. Me muutimme sen sillä tavalla, että aika pian tuo raha on kaikkien yliopistojen kilpailtavissa. Mikä tässä hallituksen linjanmuutoksessa on epätasa-arvoista, kysynpä sen ja toivon, että kohta vastaatte.

Kolmas asia: Puhuitte yksityisestä rahoituksesta. Kalliomäki muutti yliopistolakia niin, että yliopistojen on helpompi kerätä yksityistä rahaa, tuli se tilitalous. Se oli ihan hyvä. Mutta te ette tehneet mitään sellaista uudistusta, että valtiovalta voisi uudella tavalla vahvistaa kaikkia tieteenaloja. Sinivihreä hallitus teki periaatepäätöksen finanssisijoituksista, eli me olemme ryhtyneet toimeen. Ihmettelen kyllä, mitä tässä on kritisoitavaa.

Arvoisat kansanedustajat, tässä keskustelussa, arvoisa puhemies, on mennyt kaksi asiaa sekaisin: se, mitä uudistus tuo tullessaan, ja se, mitkä ovat tämän päivän ongelmat. Tämän päivän iso haaste on tuottavuusohjelma, jonka sosialidemokraattinen opetusministeri laittoi alulle, ilman että olisitte laittaneet siihen rajoitetta, että se ei saa vaurioittaa opetuksen ja tutkimuksen laatua, sen tämä hallitus lisäsi. Ja juuri siksi tulee tämä uudistus, ettei tuottavuusohjelma enää tulevaisuudessa koske yliopistoja, kun yliopistot eivät ole enää valtion budjetissa. Monta tämän päivän ongelmaa on tarkoitus tällä uudistuksella korjata, ja siksi se uudistus on juuri niin tärkeä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi perusrahoituksesta. Olen täysin samaa mieltä eduskunnan kanssa siitä, että yliopistojen perusrahoitus on jälkeen jäänyt, mutta tänä vuonna, sen haluan sanoa, yliopistot saavat 26 miljoonaa euroa lisää. Siitä on vähennetty tuottavuusohjelma. Palkkoihin tulee 77 miljoonaa euroa. Tämä rahamäärä ei ole missään nimessä riittävä. Tulen budjettiriihessä esittämään yliopistoille lisää, mutta tämä on kuitenkin enemmän kuin keskimäärin niinä vuosina, kun oli sosialidemokraattinen opetusministeri.

Jos te näillä luvuilla teette välikysymyksiä, niin kyllä opetusministeri tulee antamaan hieman tukiopetusta laskuun ja ehkä erityisopetustakin, mutta yhtä mieltä voidaan olla siitä, että yliopistojen voimavaroja täytyy lisätä, siksi tehdään uudistus. Yliopistot tarvitsevat modernit toimintaedellytykset, siksi tehdään uudistus. On tärkeää, että tämä uudistus viedään eteenpäin. Olen hyvin hämmästynyt, että sosialidemokraatit ovat tätä uudistusta vastaan. Mielestäni suomalaiset yliopistot ansaitsevat parempaa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voi olla, että sanoin kvestorin nimen vahingossa väärin, mutta lukuja te ette pysty kiistämään. Sen todistaa se, että yliopistojen rahoitus on tällä hetkellä hyvin suuren huolen aiheena. Jos katsomme sitä poikkeusta, joka tässä keskustelussa on ollut, niin tässä on lainattu hyvin paljon yliopistojen rehtoreiden sitaatteja ja sen lisäksi keskustapoliitikkojen sitaatteja. He kaikki ovat olleet huolissaan siitä, että maassa tulee eriarvoisuutta yliopistojen välille ja että tässä rahoituksessa on isoja ongelmia. Jos mietimme vaikka sitä, mitä Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen on sanonut, niin hän on sanonut, että näillä hallituksen luvuilla yliopistojen rahoitus menee miinuksen puolelle.

Jos oppositio tekee vääriä laskelmia, niin se ei ole niin suuri ongelma, mutta jos meidän yliopistomme tekevät vääriä laskelmia ja ovat jatkuvasti väärässä, niin kuin ministeri tässä väittää, niin se on minusta iso huolen aihe. Ja kun te koko ajan korostatte sitä, että tämä uudistus on tehty hyvässä yhteistyössä yliopistojen kanssa, niin miksi sitten valtaosa rehtoreista kritisoi tätä harva se päivä niin Helsingin Sanomien sivuilla kuin kaikkien muidenkin lehtien, maakuntalehtien, sivuilla? Mistä johtuu se, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että meidän yliopistomme eivät ymmärrä sitä, mikä tässä on niin loistavaa teidän mielestänne?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistot ovat todellakin meidän koko maamme menestyksen kannalta aivan ratkaisevassa asemassa. Nyt kun meillä on kansallisvarallisuutta, niin on olennaista, että olemme valmiit tästä puolesta pitämään huolta. Mutta aivan olennainen merkitys yliopistoilla on meidän aluekehityksellemme. Ihmettelen kyllä, mikä käänne on keskustassa tapahtunut tässä yhteydessä. Mikä käänne on tapahtunut? En nyt paljon laita toivoa kokoomukseen; ymmärrän kyllä, miksi halutaan yksityistää yliopistoja, kokoomuksen ideologiasta. Mutta mitä on tapahtunut keskustassa, kun ei enää nähdä, mikä on yliopistojen merkitys tasapainoiselle aluerakenteelle? Sen varassahan meillä koko kehitys on tapahtunut. (Ed. Tennilä: Pekkarinen vielä yrittää!) Nyt sanotaan, että jos tulee yksityistä rahaa pääomaan, niin pääministeri lupaa ruhtinaallisesti kaksi ja puoli kertaa sitten valtion rahaa niille, jotka saavat yksityistä rahaa pääomaan. Mitä on tässä jälkeä alkiolaisuudesta, tasapainoisesta aluekehityksestä? Aluepolitiikasta on tämän jälkeen ja sivistysyliopistosta, arvoisa pääministeri, jäljellä pienen pienet stringit. (Naurua)

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ei kyllä vielä ole tullut selvyyttä tähän perusrahoitukseen, vaikka kerrotaan ja vakuutetaan, että tämä hoidetaan. Mutta kyllähän nyt tämä on eriarvoistava järjestelmä, että jos saa yksityistä rahaa, niin sitten saa kaksi ja puoli kertaa sen summan, se on varmaan selvästi eriarvoistava järjestelmä. En oikein ole saanut tähän mitään vastausta. Siis ajatus, että tämä järjestelmä ei eriarvoistaisi ja ei näivettäisi perifeerisiä yliopistoja ja semmoisia, jotka eivät saa sitä yksityistä rahaa, on tietysti illuusio. Kysyisin: Miksi esimerkiksi ei ole reagoitu Akavan puheenjohtajan provokaatioon, että Joensuun ja Lappeenrannan yliopistot lakkautetaan?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelee näitä sosialidemokraattien puheenvuoroja, niin tulee kyllä mieleen, että on pukki kaalimaan vartijana, sillä täältä hallitusohjelmasta teiltä löytyy ja ministerinaikaisista toimista myös ne menettelytavat, joilla tuottavuusohjelmaa lykättiin yliopistoihin sisään. Näemme käsissämme tulokset, joita tämä hallitus on joutunut sitten paikkailemaan.

Toinen asia tähän liittyen on se, että kun ministeri aikanaan teki näitä rakenteellisen uudistamisen ehdotuksia, niin hänen visiossaan oli myös pohjoisten yliopistojen yhdistäminen ja nimenomaan ylhäältä päin saneltuna. Nyt panen kaiken toivoni siihen, että tämä hallitus näkee nimenomaan alueellisen tasa-arvoisuuden kehittämisen näkökulmasta myös yliopistojen kentän.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut kuukausien aikana hirveän paljon vääriä väitteitä. Ensimmäinen väärä väite on se, että perusrahoituksen lisääminen ja kehittäminen olisivat kiinni siitä, miten yksityistä rahoitusta kerätään. Se on täysin väärä väite. Perusrahoitusta nostetaan hallituksen ohjelman mukaisesti ja sitä kohdistetaan kaikille.

Toinen väärä väite on se, että valtio maksaisi finanssisijoitusta vain niille, jotka keräävät yksityistä pääomaa. Teillä on varmasti talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös, jossa nimenomaan todetaan se, että sitä maksetaan myös niille yliopistoille, jotka eivät pysty keräämään yksityistä pääomaa, (Ed. Urpilainen: Missä suhteessa?) ja sitä koskevat toimintalinjat ja periaatteet tullaan päättämään kesäkuun talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Kyllä me sen tiedämme, etteivät kaikki yliopistot, saati tiedekunnat, ole sellaisia, että ne houkuttelisivat yksityistä pääomaa, ja niiden rahoituksesta, taseen vahvistamisesta, vastaa luonnollisesti valtio.

Valtio tulee satsaamaan tässä kaikkineen merkittävästi yliopistolaitoksen vahvistamiseen, ja se perustuu siihen yksinkertaiseen asiaan, että me uskomme siihen. Tämä hallitus uskoo siihen, että valtion omaisuutta kannattaa laittaa yliopistoihin kiinni. Se tuottaa tälle kansantaloudelle pitkässä juoksussa siellä paljon enemmän kuin muussa finanssisijoituksessa, ja siksi me tulemme tekemään nämä massiiviset sijoitukset yliopistolaitokseen.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä erittäin pettynyt opetusministeri Sarkomaan ylimieliseen asenteeseen. Te hallituksena kannustatte yliopistoja muuttumaan yksityisiksi säätiöiksi ja keräämään rahaa yrityksiltä ja annatte siihen 2,5-kertaisen lottopotin vastineeksi. Tämä on totuus. Sitä on turha väittää muuksi.

Sitten kyllä ihmettelen myös pääministerin puheita. Jos teidän oma europarlamentaarikkonne Kyösti Virrankoski toteaa sanomalehti Ilkassa, että keskustajohtoinen hallitus on romuttamassa maanlaajuisen alueellisen yliopistoverkoston, niin miksi te olette nyt jakamassa yliopistoja kahteen kastiin? Miksi te olette jakamassa osaa yliopistoja liigatason yliopistoihin ja osaa divarisarjaan? Sosialidemokraatit kannattavat yliopistouudistusta, mutta me haluamme kehittää kaikkia liigatason yliopistoina.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri Sarkomaa kuvaili äsken vastauksessaan tätä kilpailuttamista, rahasta kilpailemista, ja kyllä tässä kilpailussa tietysti kasvatustieteilijänä huolen näen siinä, että kilpailussa aina joku voittaa ja joku häviää. Kun meillä tällä hetkellä on nyt jo se huoli, että meillä esimerkiksi hammaslääketieteen puolella ei ole oikeassa paikassa riittävästi koulutusta, niin kyllä tässä kovin vahvasti on se pelko, että kilpailun voittavat väärät yliopistot väärässä paikassa, nimenomaan katsottuna tuolta maakunnista.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä laittaisin opposition nurkkaan häpeämään, sillä niin laiskasti olette ottaneet selvää tosiasioista, mitä tähän yliopistolain uudistukseen tulee. (Ed. Rajamäki: Tämä on pyöreä sali!) Kun on ollut niin paljon näitä väärinkäsityksiä, joko tahallisia tai tahattomia, ja kun katsoo sen välikysymyksen sisällön ja kun te sanotte kannattavanne yliopistouudistusta ja olette perusperiaatteesta samaa mieltä, niin herää myöskin se kysymys, mihin tätä välikysymystä sitten oikeastaan on tarvittu. Kokeeko välikysymys inflaation tänä opposition järeimpänä aseena? Näyttää vähän siltä, että näin on käymässä.

Hyvä demarikunta, tasapäistäminen ei ole tasa-arvoa. (Ed. Gustafsson: Mitenkäs tasapäistäminen tähän liittyy?) Te peräänkuulutatte tasa-arvoa, mutta tasa-arvo ei ole tasapäistämistä, vaan tasa-arvo on sitä, että otetaan huomioon yksilölliset tarpeet. (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) Kun kuuntelen teidän puheitanne, niin tulee vähän mieleen, että mitään ei saisi nyt tehdä. Nykytilassa on paljon ...

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulutusvienti on jäänyt tässä ristiriitaisessa keskustelussa hyvin vähälle. Me tämän vaalikauden aikana olemme jopa uusineet lainsäädäntöä tämän edistämiseksi. Toki tiedämme, että tämä alue on kansainvälisesti hyvin tiukasti kilpailtu. Millaisina näette, arvoisa ministeri, koulutusviennin mahdollisuudet korkea-asteella tässä lähitulevaisuudessa Venäjälle, Aasiaan tai muualle maailmaan? Näettekö koulutusviennissä mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä ulkoministeriön kanssa osana kehitysyhteistyötä?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mikäs se nyt on, sivistys- ja koulutus-, opettajalautakunta, äsken sen puheenjohtaja mainitsi tämän rahan mättämisen, tavallaan turhauttavankin jutun, jos se menee niin kuin väärään paikkaan. Sipilä sanoi aikoinaan tästäkin näin kauniisti, että valtion rahoituksen lisääminen edellyttäisi uutta poliittista näkemystä. Olemmeko jo valmiita uskomaan siihen, että pohjoismaisen kilpailukyvyn salaisuus on ollut suurissa investoinneissa tulevaisuuteen?

Tämä on aivan totta, mitä tässä äsken tuli. Totta kai me tarvitsemme luovuutta, innovatiivisuutta. Ja että meikäläiselläkin joskus olisi tulevaisuus tässä yhteiskunnassa, niin tarvitaan kaikilla tasoilla tämmöistä yleissivistystä, että se ymmärrys lisääntyisi, mutta nämä keinot ovat nyt väärät: aluepolitiikan hylkääminen, tämä epätasa-arvoistava linja ja sitten tosiaan professorien ja opettajien työtaakan lisääminen. Sitten, aivan kuin Sipilä on laskenut, jos lasketaan tällä tavalla tämä ulkoisen rahoituksen lisääntyminen ja oppilaiden suhde, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) vuonna 2017 aletaan saada tästä näitä rahoja.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus on ollut siitä poikkeuksellinen hanke, että siitä on saanut paljon tietoa jo valmistelun varhaisessa vaiheessa. Tämä on ollut monelle hämmentävää, koska osa tiedoista ja numeroista on elänyt ja myös aivan uusia asiakokonaisuuksia on tullut mukaan valmistelun edetessä.

Valmistelun avoimuus on kuitenkin mahdollistanut poikkeuksellisen perusteellisen poliittisen keskustelun ja kansalaiskeskustelun. Tämä keskustelu on palvellut uudistusta, tuonut valmisteluun uusia näkökulmia ja mahdollistanut joidenkin karikoiden väistämisen jo ennakolta. Hintana on ollut hallituksen ja opetusministerin altistuminen aika kovallekin kritiikille, halpa hinta. Toivonkin, että hallitus ja opetusministeri jatkavat valitsemallaan avoimen valmistelun tiellä ja kritiikistä huolimatta vievät tämän hankkeen loppuun samassa hengessä ja ehkä ottavat opiksi myös muihin hankkeisiin.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minua kyllä hämmentää nyt valtavasti tässä erityisesti keskustapuolueen linja. Nimittäin samaan aikaan, kun täällä keskustapuolueen ryhmäpuheenvuoron pitäjä vannoo sen nimiin, että hallitus on nyt yliopistojen perusrahoituksen turvannut, samaan aikaan keskustan ministeri Pekkarinen kirjoittaa otsikolla "Yliopistojen rahoitukseen tehtävä radikaali lisäys". Onko siis nyt niin, että hallitus nauttii kyllä keskustan eduskuntaryhmän luottamusta mutta hallitus ei nauti keskustan ministeriryhmän luottamusta? Mielestäni tämä on hyvin ongelmallinen tilanne näin opposition näkökulmasta, kun rivit ovat hallituksen sisälläkin noin sekaisin.

Minusta on myös hyvin hämmentävää, kun täällä kokoomus puhuu tukiopetuksesta ja tasapäistämisestä. Ajatteleeko esimerkiksi kokoomus niin, että Krista Varantola, Ilkka Niiniluoto, Risto Laitinen Professoriliitosta puhuvat tasapäistämisestä silloin, kun he aidosti kantavat (Puhemies: Minuutti on kulunut!) huolta yliopistomaailman eriarvoistumisesta?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mietin, mitä sanoa hallituksesta, joka vastaa välikysymykseen ja jonka johto vastikään on epäillyt suomalaisen poliittisen järjestelmän ja samalla myöskin hallituksensa legitimiteettiä, toisin sanoen olemassaolonsa oikeutusta kansalaisten silmissä. On se nyt vähintäänkin rampa ankka, ja minusta surkeinta on se, että tässä tilanteessa te, edustajat ja ministeri sieltä, yritätte saada minun värittömästä persoonastani kainalosauvoja teidän vaappuvan kulkunne tasaamiseksi. Se ei kerta kaikkiaan käy. Siihen en suostu, en varsinkaan sen sekoilun jälkeen, joka on kohdistunut yliopistojen rahoitustasoon, siihen liittyvään järjestelmään ja myöskin hallintomallin uusiin piirteisiin sen jälkeen, kun kehittämissuunnitelmassa kyllä joulukuussa — sehän valmisteltiin kyllä edellisen hallituksen aikana — oli ihan linjakkaat piirteet olemassa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Sarkomaa nyt itsepintaisesti puhuu perusrahoituksesta, kun rahoituksen ongelman ydin on siinä, että lisärahoitus edellyttää yksityistä rahaa yliopistojen itsensä hankittavaksi. Eli kyllä tämä aika selvästi kertoo siitä, mikä on se intressi. Eli intressinä on se, että tullaan näiden yksityisten rahoittajien intresseistä riippuvaiseksi.

Toinen ongelma koskee tätä säätiömallin hallintoa. Opiskelijajärjestöt ja henkilökunta ovat vahvasti kritisoineet sitä, että säätiön hallituksessa ei ole heidän edustustaan. Ei riitä, että opiskelijoita tai henkilökuntaa kuullaan. Kyllä heidän pitäisi olla mukana kehittämässä yliopistoa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Myös käsitteet pitää nyt täsmentää. Siis perusrahoitusta lisätään, ja hallituksen suunnitelmien mukaan se ei ole millään tavalla sidottuna yksityisen rahoituksen määrään. (Välihuutoja vasemmalta) — Näin. Sitä tullaan lisäämään riippumatta yksityisen rahoituksen määrästä. — Mutta tämän päälle, poiketen aikaisemmista tukijärjestelmistä, me tulemme sijoittamaan yliopistojen varallisuuteen merkittäviä summia. Siinä on selkeä kannuste niille yliopistoille, jotka pystyvät keräämään yksityistä pääomaa. Nyt yritetään kerätä yksityisiltä markkinoilta toivottavasti satoja miljoonia euroja yliopistojen vapaasti käytettäväksi, niin että ne pystyvät sen pääoman tuoton hyödyntämään, ja valtio tulee sijoittamaan vastaavasti.

Mutta sitten meillä on yliopistoja, jotka eivät pysty tätä keräystoimintaa tekemään. Niihin hallitus tulee tekemään ilman yksityistä rahaa finanssisijoituksia. Yliopistojen talouden asemaa tullaan vahvistamaan tällä uudistuksella merkittävästi. Kun nämä kaikki ratkaisut on tehty, niin minä odotan kyllä, että oppositio myös tunnustaa sen, että te olitte näissä väitteissä väärässä ja hallitus oli oikeassa. Minusta ei pidä pelätä sitä, että meillä niin kuin muuallakin maailmassa (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) kerätään yksityistä pääomaa yliopistoihin. Se on yksi tapa, jolla yliopistojen taloudellista asemaa vahvistetaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä 110 miljoonaa euroa vuodessa tulee yksityistä rahaa tutkimusprojekteihin, minkä myös sosialidemokraatit ovat hyväksyneet, eli siis tutkimusprojekteihin. Se, mitä hallitus muuttaa ja mitä te vastustatte, on se, että voisimme kerätä yrityksiltä eri puolilla Suomea oleviin yliopistoihin pääoman investointeja, joiden tuoton yliopisto käyttää niin kuin hyväksi katsoo. Sen tuoton käytöstä päättää yliopistohallitus. Se voi päättää käyttää vaikka koko tuoton kulttuuriantropologian tutkimukseen.

Minä olin tänä päivänä Elinkeinoelämän keskusliiton kevätkokouksessa ja sanoin, että pidän isänmaallisena sitä, jos elinkeinoelämä satsaa Suomen tulevaisuuteen normaalin toimintansa lisäksi antamalla finanssisijoituksia ja investointeja yliopistojen pääomaan, jonka tuottoa yliopisto voi käyttää niin kuin hyväksi katsoo. Suomen tulevaisuuden vuoksi ne voisivat sen antaa aivan samalla tavalla kuin innovaatioyliopistolle. Älkää antako sitä viestiä, että on väärin, jos yksityiset yritykset haluavat vahvistaa yliopistojen pääomaa, jonka tuotosta yliopistot puhtaasti päättävät itse. Älkää antako siitä sellaista kuvaa, (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) että tämä on väärin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kyllä pakko reagoida. Siis hallituksen pitäisi nyt päättää, millä kannalla se oikein on. Te sanotte yhtä aikaa, että ei, ei suinkaan niin, että valtion raha on riippuvaista siitä, kuinka paljon yksityistä rahaa tulee tänne pääomaan. Sitten te sanotte, niin kuin pääministeri sanoi kehysriihessä, että 2,5-kertaisesti valtio on valmis laittamaan sen, mitä yksityinen. Ette te voi yhtä aikaa turvata yliopistojen tasapainoista kehitystä ja tasa-arvoa, jos te sidotte valtion rahoituksen näissä pääomissa tulevaan yksityisen rahan määrään.

Ministeri Katainen, teidän pitäisi tietää jo tässä vaiheessa, että yliopistoilla on tälläkin hetkellä mahdollisuus ottaa yksityistä rahaa vastaan yliopistojen vieressä olevissa säätiöissä, mutta yliopistot ovat julkisia laitoksia. Niiden hallinnosta ei voi ostaa paikkoja näillä pääomilla, ministeri Katainen. Te olette muuttamassa järjestelmää niin, että nämä yliopistojen hallintopaikat tehdään mahdolliseksi ostaa rahalla.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Lukekaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös. Siis 2,5-kertaisuudesta on ilmoitettu, että säätiöpohjan omaavat yliopistot kerätessään yksityistä pääomaa tulevat saamaan vastaavasti valtion tämän osuuden. Sen päälle on erikseen tehty linjaukset siitä, että muut yliopistot julkisoikeushenkilöinä, mitä ne ovatkaan, julkisoikeudellisina laitoksina, jatkavat. Niihin tullaan tekemään finanssisijoituksia. Finanssisijoitusten säännöt ja tämä jakosuhde tullaan määrittämään kesäkuun talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, ja se ei tule riippumaan yksityisen pääoman määrästä. (Ed. Heinäluoman välihuuto) — No, ed. Heinäluoma väittää, että ne jäävät vähemmälle. Sen aika tulee näyttämään.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Suomalaiset yliopistot tarvitsevat lisää autonomiaa, joustoa. Suomalainen yliopistojärjestelmä tarvitsee innovaatioyliopiston. Kolme yhteen täällä on tavattoman hyvin perusteltu. Suomalainen yliopistojärjestelmä tarvitsee lisää rahaa, myös markkinarahaa. Jos markkinaraha kelpaa ralliautoiluun ja kansantanssiin, mikä paha siinä on, että se tulee rahoittamaan tutkimusta ja korkeinta opetusta? (Ed. Kimmo Kiljunen: Kuka estää?) Näillä järjestelyillä, mitä nyt ollaan tekemässä, ollaan tekemässä joustavammaksi ja helpommaksi se menettelytapa, millä yksityinen raha tulee säätiömuotoiseen yliopistoon mukaan. Valtio omilla toimillaan takaa sen, että niihin yliopistoihin, joihin pääomittajaksi ei yksityinen raha tule, valtio omalla pääomittamispanostuksellaan huolehtii siitä, että niiden yliopistojen pääomittaminen on turvattu.

Mitä tulee yliopistojen varsinaiseen toimintaan, siis toimintamäärärahoihin, jotka koostuvat kolmesta eri rahasta, valtiohan ei niihin avaa ovea yksityiselle rahalle, vaan valtio lupaa, että se huolehtii siitä rahoituksesta valtion varoilla ja tekee sen vielä tavalla, (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) mikä on kirjattu tänne papereihin, huolehtien tasapuolisesti eri yliopistojen toimintamäärärahoista tai perusrahoista, kuinka haluatte.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tässä selvästi huomaa sen, että sosialidemokraateilla on vähän harjoittelua siinä, miten avoimesti keskustellaan kesken olevasta uudistuksesta. Tällä hetkellä ei voi vielä arvioida, mitkä ovat ne voimavarat, joita suunnataan suomalaisille yliopistoille, koska tämä uudistus on kesken. Olemme luvanneet, että perusrahoitusta vahvistetaan. Me tiedämme vasta tämän vuoden budjetin, koska ensi vuoden budjetti päätetään vasta elokuussa. Tavoite on se, että perusrahoitus vahvistuu jokaisessa yliopistossa. Sen lisäksi me haluamme luoda uusia keinoja valtiovallan taholta vahvistaa jokaista yliopistoa, niin että jokainen suomalainen yliopisto voisi olla parhaimmillaan. Me olemme luoneet jo periaatteet finanssisijoituksista, voi olla, että tulee vielä lisää. Eli yliopistoilla on myönteiset näkymät tässä.

Mutta sen sanon, että en ole sanonut sitä eikä hallitus ole sanonut sitä, että perusrahoitus on kunnossa. Se on jälkeen jäänyt, se on jäänyt sen takia, että viime vuosina ei ole laitettu riittävästi rahaa, ja tästä olen rehtorien kanssa samaa mieltä. Eli lisää tarvitaan perusrahoitukseen ja yliopistojen voimavaroihin. Mutta uudistus on välttämätön, jotta juuri pääsemme tuottavuusohjelmasta, Senaatti-kiinteistön kalliista vuokrista, monista asioista, jotka ovat olleet riesana. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Sen takia uudistus juuri tulee, että ne rahat saadaan opetukseen ja tutkimukseen. Tästä olemme rehtorien ja yliopistokentän kanssa samaa mieltä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on Suomen parlamentin, eduskunnan, historian ensimmäinen välikysymys, joka koskettaa koulutus- ja sivistyspolitiikkaa. (Ed. Vahasalo: Keskeneräisestä asiasta!) Tämä keskustelu on jo osoittanut sen, miksi tämä on tehty ja miksi tämä oli tarpeellinen. Jopa keskustan puheenvuorossa kolmeen neljään otteeseen todettiin uhkakuvista, mistä kannetaan huolta, ja kysymys on, back to basics, osittaisesta yksityistämisestä, alueellisesta eriarvoistumisesta ja myös taloudellisesta eriarvoistumisesta koskien suomalaista yliopistolaitosta. Nyt, kun on porvarihallitus, ollaan tekemässä porvaripolitiikkaa, mutta, hyvät keskustalaiset, me olemme eri vuosikymmeninä yhdessä rakentaneet tätä suomalaista yliopistojärjestelmää. Tulkaa nyt ajoissa pois kokoomuksen kainalosta ja palatkaa alkuperäisille juurillenne rakentamaan sivistysyliopistoa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) pois tästä markkinavetoisesta ajattelusta.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä ministeri Pekkarinen varmaan tuossa totuuden sanoi, kun hän käytti vertausta ralliautosta. Ei siihen ralliauton kylkeen tule yhtään lappua, jos ei joku pyyde ole takana, tämä on se totuus. Itsekin jonkun verran lajia harrastaneena voin sanoa, että tässä ollaan, ministeri Pekkarinen, nimenomaan sillä puolella, johon te viittasitte, kun te vertaatte ralliautoilua ja yliopistoa, ja ministeri Sarkomaa sanoi vieressä, että perusrahoitus ontuu. Se perusrahoitus pitäisi panna kuntoon, jotta se alueellisuus taataan, ja sen jälkeen katsotaan sitten, mihin on mahdollisuuksia. Kyllä te nyt menette täysin nurinpäin tähän asiaan. Ensin lähdetään perustamaan huippuyliopistot, ensin luodaan rahoituspohja sinne, ja te hoette koko ajan täällä yksi toisensa jälkeen, että perusrahoitus ontuu. Onhan tämä vähän kummallinen tapa lähteä hoitamaan yliopistoa, alueellista yliopistoa, aluepolitiikkaa. Kyllä ote on nyt kadonnut tämän hallituksen käsistä täysin teollisuuspolitiikassa ja nyt näköjään myös koulutuspolitiikan osalta.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun minä opiskelin 70-luvun alkupuolella, mitkä opit silloin vallitsivat maassa? Oli suuri vaara, jos tiedeyhteisö ja elinkeinoelämä vähänkään harrastivat yhteistyötä, niinhän me opimme silloin. Sosialidemokraatit loivat sen opin, eikö niin, (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) ja läpi koko yliopistolaitoksen vallitsi tämä ajattelutapa, silloiset opiskelijajärjestöt, me kaikki ajattelimme tällä tavalla. Katsokaa, mitä maailmassa on tapahtunut, katsokaa, 32 Nobelia, mitkä on annettu, myönnetty, tällä vuosikymmenellä 2000—2007, soveltavien tieteitten alalla on myönnetty 32 Nobelia. Vain kolme kertaa Nobel on myönnetty sellaiselle yliopistolle tai tutkimusinstituutiolle, joka ei olisi amerikkalainen sillä tavalla, että siellä bisnes ja tiedeyhteisö tavalla taikka toisella toimivat yhdessä. Mitä pahaa siinä on, että yksityinen raha on yhteistyökumppanina julkisen rahan kanssa, tieteen, tutkimuksen kanssa? Tiedeyhteisö ei voi antaa ohjaksia julkiselle tai yksityiselle rahalle, (Puhemies: Tämä oli se minuutti nyt!) mutta yksityinen raha voi tulla mukaan tiedeyhteisöön.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi sanottakoon nyt kuitenkin, vaikka ministeri Pekkarinen sen tietää, että yliopistojen ja yritysten välinen yhteistoiminta ja kanssakäyminen on erittäin tarpeellista, me kannatamme sitä.

Mutta sitten tullaan eroon, ministeri Pekkarinen. Te olette nyt rakentamassa järjestelmää, jota te kyllä kritisoitte Keskisuomalaisessa Jyväskylässä, mutta täällä te puolustatte sitä, ja sen ydin, ministeri Pekkarinen, on se, että peruspääoman osalta hallitus lupaa, että niille, jotka saavat yksityistä rahaa, valtio vielä kantaa kasapäin, 2,5-kertaisesti lisää, mitä teidän keskustalainen pääministerinne esitteli suurena saavutuksena kehysriihessä. Jos tämä ei eriarvoista, niin mikä sitten? Julkinen raha tuodaan sinne, missä ennestäänkin on jo paljon rahaa. Tämä on väärin. Pitäisi huolehtia kaikkien yliopistojen rahoituksesta ja tehdä se, mikä nytkin on mahdollista. Yksityinen raha voi tulla mukaan näiden yliopistojen yhteydessä toimivien säätiöiden kautta, tervetuloa, mutta ei sillä saa hallituspaikkaa, ministeri Pekkarinen. Tulkaa pois sieltä kokoomuksen kainalosta, niin kuin täällä hyvin sanottiin.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt ministeri Pekkarinen karvansa paljasti täydellisesti. Te olitte oikeasti ja aidosti sitä mieltä, kun te vertasitte ralliautojen tarroja yliopistotarroihin, tästähän teidän logiikkanne lähtee liikkeelle. Suomalainen yhteiskunta on tehnyt huipputulosta koulutuksella mitattuna, kaikilla mittareilla mitattuna, tässä maailmassa. Te vedätte sitten vertailuksi Nobelin palkinnot. No, voidaanhan sitä verrata niihinkin. Aivan hyvin olisitte voinut verrata Pisa-tuloksia ja meidän yliopistojemme alueellista näkökulmaa. Tämä maa on onnistunut alueellisesti varmaan tasapainoisimmin, ja nyt te vaarannatte sen tien, mikä tässä on äärimmäisen huolestuttavaa, ja viette tämän markkinatalouden niin pitkälle, että siellä tarroja liimaamalla sitten voi hakea vaikutusvaltaa, päätösvaltaa, kehityssuuntaa yhteiskuntaan. Se on se riski, jonka te nyt olette valmiita ottamaan, ja se on aivan tietoinen riski näköjänsä myös teiltä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tässä uhkaa kyllä jo oppositiota luokalle jääminen, tukiopetus ja erityisopetus eivät auta. (Välihuutoja) Näyttää siltä, että oppositiolla ei ole korvia. Täällä on useaan kertaan toistettu se — ja sovitaanko, että tässä keskustelussa sen, mikä on hallituksen mielipide, me esitämme ja sen, mikä on opposition mielipide, te esitätte eikä niin, (Ed. Gustafsson: Ei hallitus määrittele reunaehtoja keskustelulle!) että te esitätte mörköjä ja virheellisiä väitteitä, joita te sitten ikään kuin puolustatte? (Hälinää)

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin tästä saa hieman semmoisen kuvan, että tässä halutaan väkipakolla valtiovallan toimesta pakottaa yliopistokenttä johonkin uudistukseen. Tosiasiassahan asia on juuri päinvastoin. Nyt toteutetaan se pitkälti odotettu uudistus ja yliopistot saavat taloudellista ja hallinnollista autonomiaa.

Ed. Heinäluoma otti esille tärkeän asian, aluekehittämisen ja yliopistolaitoksen. Ehkä tässä keskustelussa on jäänyt huomaamatta, mitä siellä alueilla tapahtuu. Siellä on voimakas rakenteellinen uudistamistyö, yhteistyökuviot käynnissä, ja hallitus rohkaisee nimenomaan tällaiseen toimintaan. Otan esimerkin, jonka parhaiten tunnen. Itä-Suomen yliopiston synnyttäminen on juuri sellainen vastaus niihin haasteisiin, jollaista tämän ajan maakuntayliopistot kaipaavat.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten monissa opposition puheenvuoroissa on tullut esille, keskusta on ollut alulle panemassa ja on edelleen kehittämässä koko maan kattavaa yliopistoverkostoa. Uudenlaisten rahoitusmallien kautta myös tulevaisuutta turvataan, ja sitä oppositio ei hyväksy.

Yliopistojen tärkeä tehtävä eli yhteiskunnallinen vaikuttavuus on tärkeä vaade yhteisten varojen käytölle, ja yliopistojen ja ympäröivän yhteiskunnan välisestä suhteesta on yhtenä hyvänä esimerkkinä Itä-Suomen todella huolestuttava hammaslääkäritilanne, jolla on keskeinen vaikutus alueen terveydenhuollon saatavuuteen. Juuri alueellisten vaikutusten takia myös yliopistokeskusten asema pitää turvata lailla, ja sitä keskusta on nimenomaan ollut painottamassa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kilpailukyky ja tulevaisuus eivät ole kiinni kansantanssista ja ralliautoilusta, ministeri Pekkarinen. Siinä on ero näiden ja yliopistojen välillä. Nimittäin Suomen tulevaisuus on todella kiinni yliopistouudistuksesta, ja sen takia SDP kannattaa sitä.

Kuten täällä aikaisemmin jo ed. Heinäluoma totesi, yritysrahoitus on tervetullutta yliopistoihin. Itse asiassa SDP oli ajamassa viime vaalikaudella sitä uudistusta, että yliopistot voisivat ottaa vastaan yritysrahoitusta, mutta sitä me emme kannata, että yritykset voivat ostaa paikan yliopistojen hallituksesta, ja näin tulee käymään, kun yliopistot muuttuvat yksityisiksi säätiöiksi. Säätiön hallituksessa istuvat ne, jotka ovat laittaneet rahaa säätiön pääomaan, eli elinkeinoelämän ja valtion edustajat, eivät enää henkilöstön ja opiskelijoiden edustajat, ja tässä on ero hallituksen ja sosialidemokraattien välillä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Nyt tämän puheenvuoron jälkeen minun täytyy kyllä kertoa se, mikä jo edellisen hallituksen aikana suunnitelma oli. Innovaatioyliopistostahan ei päätöksiä tehty, mutta sen valmistelu oli hyvin pitkällä. Se lähti säätiöpohjasta, tästä samasta kahden suhde viiteen -määrästä. Työryhmän esitys oli, että elinkeinoelämältä 200 miljoonaa ja valtiolta 500 miljoonaa, ja kyllä siihen sisältyi se ajatus, että yksityinen sektori saa sen säätiön hallitukseen edustajansa. Tämä oli se ajatus, mutta erona siihen, mikä nyt toteutetaan, on se, että hallitus tarjoaa tätä säätiömahdollisuutta myös muille yliopistoille, jos ne haluavat siihen siirtyä, jos ne katsovat, että niiden vakavaraisuus muodostuu niin suureksi, että siihen on mahdollisuus. Toinen ero on se, että 170 miljoonan euron vuotuisen perusrahoituksen lisäämisen yliopistoille me jouduimme karsimaan ja karsimme 100 miljoonaan ja vielä siten, että vuodesta 2015 vuoteen 2020 mennessä tämä ylimääräinen perusrahoitus tullaan siirtämään kaikkien yliopistojen kilpailtavaksi muun kilpailurahoituksen kanssa. Tässä ovat ne erot. Kyllä nämä yksityiset olivat saamassa pääomaansa vastaavasti tähän säätiöyliopistoon jo viime kauden suunnitelman perusteella paikkansa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En väitäkään sitä, etteivätkö innovaatioyliopiston kohdalla suunnitelmat olisi olleet näin. Mutta se ero on siinä, että sosialidemokraatit lähtivät siitä, että innovaatioyliopisto on erillishanke ja muita yliopistoja kohdellaan niin, että ne muuttuvat julkisoikeudellisiksi säätiöiksi. Innovaatioyliopisto arvioidaan ja sen jälkeen katsotaan, onko järkevää säätiöittää muita yliopistoja, ja hallitus toimii tässä toisin. Te haluatte yksityistää koko yliopistokentän. (Hälinää)

Toinen ero koskee perusrahoitusta. Me lähdimme siitä, että innovaatioyliopiston rahoitus ei tule syömään muiden yliopistojen perusrahoitusta, mutta hallitus toimii toisin. Te ohjaatte innovaatioyliopistolle 100 miljoonaa, muille 17 yliopistolle kehyspäätöksessä 30 miljoonaa. Te syötte innovaatioyliopiston rahoituksella perusrahoitusta muilta yliopistoilta. Tässä on ero, pääministeri.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Mistäköhän se 170 miljoonaa olisi tullut tämän 100 miljoonan sijasta? Minusta tässä ed. Urpilaisen puheenvuorossa kävi ilmi sosialidemokraattien linja: te olette valmiita siihen, että yksi yliopisto olisi nostettu maailmanliigaan, muut olisivat jatkaneet kansallisessa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun tehdään radikaaleja muutoksia, yhteiskunnassa on hyvä testata tiettyjä asioita. Nyt viedään malli maailmalle, ja me emme tiedä, mitä siitä seuraa ja miten se kehittyy. Samaan aikaan itse asiassa valtaosa yliopistojen rehtoreista on sitä mieltä, että Suomesta ei löydy sellaisia pääomia, joilla tätä yksityistä rahoitusta voidaan saada tasapuolisesti eri puolelle yliopistoja, koska jo innovaatioyliopiston yksityisen rahoituksen saamisessa on ollut hyvin paljon vaikeuksia. Tässä on se iso ongelma, että kun te sanotte, että perusrahoituksessa on puutteita — sen me allekirjoitamme, ja siitä me olemme tässä salissa varmasti hyvin samaa mieltä — niin samaan aikaan te sidotte valtion rahaa kiinni siihen, miten yliopisto saa yksityistä rahaa, ja jää täysin tyhjien lupausten varaan se, mitä tapahtuu niille yliopistoille, jotka eivät saa tätä yksityistä rahaa.

Tämän avoimen valmistelun ongelma on se, että koko ajan luvut vaihtuvat, ne liikkuvat edestakaisin, ja kun te sanotte, että pitäisi voida käydä avointa kansalaiskeskustelua, niin tuntuu siltä, että teidän lukunne hämmentävät sitä kansalaiskeskustelua, koska koko yliopistorehtorikenttä on hyvin sekaisin siitä, mitä tässä tarkoitetaan. Ne kaikki viestit, mitä sieltä tulee, ovat sitä, että perusrahoitus menee miinuksen puolelle.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos joku tässä suomalaista yliopistojärjestelmää romuttaa, niin se on se, että kahdeksan vuotta piirrettiin jotain tiekarttoja eikä tartuttu toimeen ja huolehdittu suomalaisen yliopistojärjestelmän kilpailukyvystä.

Tässä ed. Urpilainen puhuu divarista ja liigasta, vaikka sarjahan on kansainvälinen. Tämä keskustelu on kovin kansallista, kun näiden yliopistojen pitäisi pystyä pelaamaan kansainvälisessä sarjassa ja siinä pärjätä. Tiedän, että ed. Urpilainen tuntee tämän kentän hyvin. Sen sijaan ihmettelen kyllä ed. Filatovin ja ed. Heinäluoman yliopisto-osaamista. Selvästi kovin vähän on vierailtu kansainvälisissä yliopistoissa, missä nämä käytännöt, mitä nyt Suomeen esitetään, ovat kovin normaaleja.

Tämä yliopistouudistus on välttämätön. Tietoyhteiskunta, globaali kilpailu, teknologian nopean kehitys, kestävä kehitys, ilmastonmuutos edellyttävät yliopistoilta (Puhemies: Minuutti kulunut!) voimakasta kehittymistä, eli ...

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä SDP:n suhtautuminen yliopistouudistukseen on vähintäänkin kaksinaismoralistinen. Ensin itse taikuri Kalliomäki aputaikuri Heinäluoman tuella laittaa kanin ihan tavalliseen hattuun. Lieneekö kysymyksessä tohtorinhattu? Sen jälkeen he syyttävät Sarkomaata ja hallitusta siitä, että kani ei muutu yllättäen kyyhkyseksi.

Kyllä tässä pitäisi muistaa, vaikka katsomossa istuukin, että sitä niittää, mitä kylvää. Ideat innovaatioyliopistosta, puhumattakaan valtion tuottavuusohjelmasta, ovat SDP:n liikkeelle laittamia. Suunta ei ole muuttunut. Te näytätte suhtautuvan yliopistouudistukseen kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen. Yksi tai kaksi huonompaa vaihtoa, ja pahanilmanlinnut povaavat joukkueen tappiota ja nöyryytystä. Ilmeisesti joku toivoo tässä maakuntien Suomen tappiota. Siltä se vahvasti näyttää.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapissa on jo pitkään sanottu, että sen, minkä Kekkonen loi, sen Vanhanen vei, ja tällä on tarkoitettu sitä, että te sallitte sellutehtaan lopettamisen Kemijärveltä ja nyt sitten olette puuhaamassa jatkoksi vielä tätä yliopistojen bisnestämistä, joka väistämättä vie yliopistoja eriarvoisuuteen maakuntayliopistojen tappioksi, koska siellä niitä isoja rahoittajia ei ole. Tässä on järkytyksen hetki se, että Pekkarinenkin — vielä tekin, Brutukseni — liittyy tähän eriarvoisuuskehityksen hyväksyjäksi. Eikö keskustasta löydy enää ketään, joka puolustaa sitä vanhaa hyvää linjaa, jota yhdessä ajettiin ja jolla maata tasa-arvoisempaan suuntaan alueellisesti lähdettiin viemään?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on puhuttu vahvasti yliopistojen rahoituksesta ja oppositio on tuonut erittäin selvästi esille, mitä se tulee käytännössä merkitsemään. Eli rahoittajat tulevat saamaan hallituspaikan yliopistojen hallituksissa jne. Yliopistojen rehtorit ovat kritisoineet vahvasti sitä, että kaiken muun lisäksi myös rehtorien tehtävät tulevat muuttumaan. Rehtorien tehtävänä on etsiä rahoitusta ja juosta rahan perässä, ja varsinainen tehtävä jää tältä osin hoitamatta.

Olikohan se Yliopisto-lehdessä vai Acatiimissä, jota tuossa äsken luin (Välihuuto) — ei ollut Demari, mutta sieltäkin kyllä löytyi erittäin hyviä juttuja — jossa professori Hämeen-Anttila kiteytti asian erittäin hyvin. Hänen mukaansa yliopistoja ollaan nyt muuttamassa koneeksi, (Puhemies: Minuutti kulunut!) joka muuttaa tietoa rahaksi.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella ihmettelen, minkä takia oppositio niin voimakkaasti vastustaa sitä, että muutkin yliopistot kuin innovaatioyliopisto saisivat kerätä tätä ulkopuolista rahaa. Minusta on erittäin hyvä, että hallitus nyt on muuttanut tuota edellistä linjausta, jota demarit olivat tekemässä, ja nyt tuo sama mahdollisuus on avattu myös muille yliopistoille. Tämä on tasa-arvoa.

Ihmettelen myös, minkä vuoksi täällä niin kovasti vastustetaan sitä, että yliopistojen hallinnossa saisi olla ulkopuolisia henkilöitä. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Jyväskylässä, jossa on perinteisesti luotettu juuri korkeaan koulutukseen ja kansainväliseen ralliautoiluun — ja näin toimitaan myös tulevaisuudessa — yliopiston hallituksessa on jo pitkään ollut ulkopuolisena jäsenenä kaupunginjohtajamme ja samoin teknologiateollisuuden edustaja. Kokemukset ovat erittäin myönteisiä puolin ja toisin.

Täällä tuotiin aivan oikein esiin, että yliopistoilla on suuri alueellinen vaikutus ja merkittävyys omilla toimialueillaan, ja siinä mielessä on tärkeää, että on myös mahdollista, että eri sidosryhmien edustajia voi olla hallinnossa mukana. Jatkossakin akateeminen päätöksenteko säilyy yliopistoyhteisön sisäisenä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on rakastettu sitaatteja. Minäkin esitän sitaatin opetusministeri Antti Kalliomäeltä vuodelta 2007: "Erityisesti esitetty tekniikan, kaupan ja taideteollisen alan huippuyliopiston rahoitus on aivan uudenlainen malli Suomessa. Kyseessä on rohkea esitys, todellinen uusi kansallinen hanke. Sen toteutuminen edellyttää ehdottomasti, että myös elinkeinoelämä lunastaa mukaan tulollaan hankkeen valmistelua tukeneet kannanottonsa." Mitä tämä puhe täällä salissa siis merkitsee?

Itse olen sitä mieltä, että tähän mennessä opetusministeriö on opettanut yliopistoja kilpailuun ja tulosohjaukseen viimeiset kymmenen vuotta, rahaa on jaettu laadun perusteella ja tuotteilla on ollut yksikköhinnat. Nyt Espoota kohdellaan aivan eri säännöillä, ja se saa suhteettoman kilpailuedun muihin nähden. Tämä on mielestäni epäoikeudenmukaista.

Suomen strategian pitäisi perustua Pisa-tyyppisesti ajatukseen "hyvää opetusta mahdollisimman isoille joukoille", ja koko tämä innovaatioyliopistohanke olisi pitänyt ehdottomasti kilpailuttaa. Nyt kolme alhaisen tuottavuuden laitosta pistetään yhteen. Se sai kultamunan ilman kunnon vaatimuksia vastineesta.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on oppositiota pantu nurkkaan ja jätetty luokalle. Minä sen sijaan viittaisin oikeastaan ed. Filatovin puheenvuoroon, kun hän käytti oivaa raamatullista vertausta Jaakobin käsistä ja kauniin valkoisen jakun alta näkyvistä karvaisista Esaun käsistä.

Puhutte yliopistojärjestelmästä julkisyhteisönä. Tosiasiassa te olette yksityistämässä. Toiseksi, te puhutte tasapainoisesta aluekehityksestä. Tosiasiassa te olette keskittämässä yliopistojärjestelmää. Te puhutte tasapainoisesta tiedealoittaisesta kehityksestä. Tosiasiassa kaupalliset ja tekniset tieteet ovat vahvoilla. Puhutte myöskin siitä, että perustutkimukseen olisi voimavaroja. Tosiasiassa ne voimavarat menevät soveltavalle puolelle. Kuuntelette yliopistoväkeä, sanotte. Tosiasiassa rehtorit ovat vastaan. Ja te puhutte yliopistojen autonomiasta, kunnioitatte yliopistojen autonomiaa. Tosiasiassa te olette ottamassa sinne talouselämän edustajat päättämään yliopistopolitiikasta. Mitä tämä on muuta kuin karvaisia Esaun käsiä ja jalkoja?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallituksen sisältä moititaan aika lailla myöskin hallitusta tästä ratkaisusta. Vihreillä oli puoluekokous viime viikonloppuna, ja otsikko oli "Sarkomaa pettää yliopistoja". Kerrotaan myöskin, että puheenjohtaja Cronberg oli varoittanut siitä, ettei yliopistoista vaan tehdä teollisuuden hiekkalaatikoita. Edelleen Vihreän liiton edustaja totesi, että tämä on hallitusohjelmanvastaista toimintaa, mitä ministeri Sarkomaa ajaa, ja on antanut ymmärtää, ettei voi äänestää luottamuksen puolesta, jos ei myönnä, että tämä on hallitusohjelmanvastaista.

Professoriliitot, tutkijaliitot vastustavat. Tutkijaliiton Ragna Rönnholmia haastateltiin, otsikko oli "Hirvittävää ylimielisyyttä", ja hän antoi ymmärtää, että professorit nousevat barrikadeille. (Puhemies: Minuutti kulunut!) No, eikö ole syytä silloin meidän oppositiosta puuttua näihin asioihin?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tästä keskustelusta käy ilmi, tätä tärkeää yliopistouudistusprosessia vaikeuttaa kaksi asiaa, innovaatioyliopisto ja tuottavuusohjelma.

Pääministeri sanoi, että innovaatioyliopistoa ei edellinen hallitus päättänyt. Kun reilu vuosi sitten Säätytalolla olimme tekemässä hallitusohjelmaa, olin itse osaamisryhmässä, niin kuin oli ministeri Sarkomaakin. Kun työryhmämme aloitti työskentelyn, ensimmäinen asia, joka meille tehtiin tiettäväksi, oli, että innovaatioyliopistosta oli päätetty. Sitä emme päätä.

Haluan kysyä pääministeriltä: Mitkä olivat ne perusteet, joilla te päätitte innovaatioyliopistosta ennen kuin hallitusohjelmaa alettiin edes tehdä, ja miksi näin toimittiin?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Valmistelu tapahtui viime kaudella, mutta ei se valmiiksi tullut. Hallitusohjelmassa on tunnetut linjaukset, hallitusohjelmassa innovaatioyliopistoa pantiin vahvasti eteenpäin, ja päätökset tulevat nyt sitten järjestelmällisesti.

Minusta päätekijä, miksi innovaatioyliopistoon mennään, on se, että pyritään yhdistämään tekniset, liikejohtamiseen, muotoiluun, taideteollisuuteen liittyvät opintosuunnat yhteiseksi kokonaisuudeksi. Ja nämä kokonaisuudet ovat maailmallakin aika monissa menestyvissä, erityisesti teollisuutta ja taloutta palvelevissa yliopistoissa vedetty yhteen. Tämähän tässä on se perusidea, ja tästä minusta on se suurin innostus myös, että tällä on saatavissa tulosta aikaan ja syntyisi sellainen yliopisto, että myös meidän erittäin pitkälle kehittynyt teollisuutemme pystyisi olemaan sen kanssa yhteistoiminnassa.

Teollisuuden piiristä on aika paljon tullut valituksia siitä, että siellä joudutaan tekemään paljon yhteistyötä maailman yliopistojen kanssa, koska Suomesta ei löydy vastinparia. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Sen takia siellä ollaan erittäin valmiita erittäin paljon satsaamaan myös tämän yliopiston pääomaan, jotta saataisiin sellainen yksikkö, jonka kanssa myös kaikkein kehittynein korkean teknologian teollisuus ...

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua on hyvä selkeyttää se asia, että kyllä yliopistoyhteisö, esimerkiksi rehtorien neuvosto — tapaan heitä hyvin tiiviisti — on tämän uudistuksen takana. Me yhteistyössä viemme yliopistouudistusta eteenpäin. Mutta iso haaste on todellakin se, että voimavarat ovat jääneet jälkeen, tuottavuusohjelma syö yliopistojen voimavaroja. Nämä ovat juuri niitä syitä, minkä takia me tämän uudistuksen teemme.

Te täällä yritätte niillä ongelmilla, jotka ovat ryppäänä olleet vuosikausia yliopistojen ongelmia, joille sosialidemokraattinen opetusministeri ei tehnyt mitään, ampua alas sen uudistuksen, joka juuri nämä ongelmina olevat asiat haluaa poistaa. Sen sanon, että on selvää, että tässä vaiheessa keskustelua on paljon erilaisia näkemyksiä, suunta on sama. Tavoitteena ovat paremmat tutkimus- ja opetusmahdollisuudet, mutta on selvää, että keskustelua käydään niistä vaihtoehdoista, miten uudistusta viedään eteenpäin.

Esimerkiksi kiinteistöt: Meillä on työryhmä, jossa on VM:n edustus, OPM:n edustus ja yliopistojen edustus, ja me mietimme, mitä kiinteistöille tehdään. Osa on sitä mieltä, että menee yliopistoille, osa on sitä mieltä, että kiinteistöjen omistaminen ei ole yliopistojen ydinosaamista. Nyt on aika keskustella erilaisista vaihtoehdoista (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja sitten tehdä ratkaisuja. Tämä keskustelu kuuluu tähän uudistukseen.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt nämä uudetkin innovatiiviset rahoitusmuodot ja säätiö sekä uusi, autonomisempi julkisoikeudellinen yhtiö ovat sellaisia, että eihän näissä ole mitään uutta. Ne ovat Suomessa uutta mutta ei maailmalla uutta. Kaikkialla, missä tehdään huippututkimusta, yliopistoilla on autonomia ja yleensä niissä on myös vahvasti ulkopuolista rahoitusta pääomittamassa, jotta yliopistojen käyttörahat tuoton kautta kasvavat.

Ed. Urpilainen totesi, että innovaatioyliopisto vie perusrahoitusta muilta yliopistoilta. Tämä on se idea, että saadaan ylipäänsä perustettua innovaatioyliopisto. Me tarvitsemme lisää panostusta perustutkimukseen. Tämä oli myös sosialidemokraattien mallissa. (Ed. Urpilainen: Ei ollut!) Teidän mallissanne, joka meillä oli käsissä, oli 170 miljoonan lisäpotti innovaatioyliopistolle. Nyt se on tässä hallituksessa 100 miljoonaa. Suurin muutos teidän malliinne on se, että vuodesta 2015 lähtien tätä ylimääräistä pottia ruvetaan jakamaan asteittain vuoteen 2020 mennessä kaikkien saatavilla olevaksi.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aika paljon juuri viimeisessä tuli sitä, mitä halusin sanoa. Ed. Urpilainen on siinä oikeassa, että ei innovaatioyliopisto ole yksin Kalliomäen ajatus, mutta Kalliomäenkin. Sekä edellisessä hallituksessa että tässä hallituksessa me olemme hyväksyneet tämän asian perusidean. Meillä on yksi yhteinen käsitys siitä, kuitenkin tietyllä erolla. Kalliomäen aikaan, kun hän otti vastaan raportin, lähti jalostamaan sitä, hän hyväksyi sen ajatuksen, että vain yhdessä ensinnäkin hyväksytään tämä menettelytapa ja että sille se 171 miljoonaa euroa ekstraa annetaan näiden vuosien ajan, mitä tämä työryhmä esitti, aina vuoteen 2020 asti. Me muutimme tätä esitystä. Huonoon suuntaanko? Mielestäni hyvään suuntaan. Me avaamme mahdollisuuden myöskin muille yliopistoille, ja ne tarvitsevat sitä.

Mitä tulee, ed. Tennilä, siihen, miten käy Rovaniemen tai Kuopion tai Joensuun jnp., sillä, että jossakin muualla, missä voidaan saada yksityistä rahaa yliopistojen käyttöön ja tarpeisiin, se sinne otetaan, samalla me raivaamme valtion mahdollisuuksia rahoittaa sekä pääomittamisessa että perusrahoituksessa niitä yliopistoja, jotka eivät saa markkinaehtoista rahaa. Näin koko yliopistosektori menestyy mielestäni tällä konseptilla paremmin kuin ilman tämän konseptin omaksumista.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt tosi noloa, että te Kalliomäen Anttia vedätte tähän jatkuvasti mukaan. Minulla on tässä nyt Säätytalolta ministeri Kalliomäen 2007 käyttämä puheenvuoro: "Kaiken kaikkiaan nämä ovat sen kokoluokan kysymyksiä, että niistä on sovittava osana laajempaa yliopistojen perusrahoituksen ja toiminnan uudistamisen pakettia seuraavassa hallitusohjelmassa."

Pyysin puheenvuoron sen takia, että tässä on syyllistetty demareita ikään kuin kahdeksan vuoden yliopistoresursoinnin laiminlyönnistä. Me kävimme viisi vuotta sitten hallitusohjelmaneuvottelut keskustan kanssa, jolloin sovittiin tietty resurssitaso. Minulla on tässä tuore Tieteessä tapahtuu -julkaisu, jossa on todettu, että Suomen yliopistot kahta lukuun ottamatta ovat maailmanluokan yliopistoja. Siinä on todettu se, että Amerikan yhdysvaltain yliopistoista 96 prosenttia ei kuulu tähän kategoriaan, johon suomalaiset yliopistot kuuluvat. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Kyllä yliopistojen suhteellinen resursointi on aika hyvä, vaikka sitä pitää totta kai parantaa nyt, kun ... (Puhemies: Minuutti kulunut!)

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä markkinavoimien asemaa yliopistojen hallinnossa vahvistetaan aivan olennaisesti. Todella ne merkit sinne yliopistojen oviin ilmeisesti tulevat, onko se sitten Nokia tai Neste Oil tai joku muu vastaava. Tästä seuraa tietenkin kysymys, paljonko pitää sijoittaa, että saa paikan rahalla yliopistohallinnossa. Kyllä kai hallituksen ministerit nyt tietävät sen, paljonko sinne pitää rahaa pistää, että hallintopaikka tulee.

Miten, ministeri Sarkomaa, pistätte kuriin Senaatti-kiinteistöjen rahastuksen yliopistojen kohdalla? Se rahastaa suoraan yliopistoja. Miten te pistätte sen kuriin? Ei teillä äsken ainakaan ollut vielä siihen mitään ohjelmaa.

Olette myöskin todennut, että yliopistojen perusrahoitus on riittämätön, mutta kehyksissä ei anneta lisää rahaa yliopistojen perusrahoitukseen. Tässä ne suuret ongelmat ovat, perusrahoitus puuttuu.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on oppositio puhunut alueellisesta eriarvoistumisesta ja aluepolitiikan romuttamisesta. Hyvin mielenkiinnolla olen sitä kuunnellut ja odottanut, mitä sillä tarkoitetaan, ja tulihan se tietoisku sieltä. Ed. Filatov sanoi, että Rovaniemen mahdollisuudet hankkia ulkopuolista rahoitusta ovat aivan eri planeetalta kuin Helsingillä. Tällä tavalla sanoi ed. Filatov.

Minulla itselläni on ilo kuulua Lapin korkeakoulujen neuvottelukuntaan. Toissa päivänä meillä oli siellä kokous ja vähän vastaavaa siellä itse kokeilin. Nimittäin sanoin, että Lapin elinkeinorakenne on pieni ja suppea ja tuoko se ongelmia nyt sitten lisärahoituksen hankkimiseen. Yliopiston rehtori totesi, että Lapin korkeakoulukonsernilla on ihan sama mahdollisuus hankkia lisärahoitusta kuin vaikkapa Tampereen yliopistolla. Vastaus oli positiivisessa mielessä vahvalla itseluottamuksella ja uskolla omaan tekemiseen annettu. Paitsi rajattomat mahdollisuudet Suomen sisällä myös globaali mahdollisuus Lapin yliopistolla (Puhemies: Minuutti kulunut!) ja Lapin korkeakouluilla on toimia. Esimerkkejä pitää hakea jostain muualta.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tulee niin paljon vastattavaa, että on vaikea saada sitä minuuttiin mahtumaan.

Tampereella epäillään tämän rahoituksen mahdollisuutta. Esimerkiksi Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola on sanonut, että säätiöpääomat ovat toiveajattelua, rahaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi liikkeellä, edes innovaatioyliopisto ei ole saanut vielä vaadittavaa summaa, mikä kertoo siitä, että vaikeata se on Tampereellakin. Hyvä, jos Rovaniemellä uskotaan siihen, että tällaisia isoja rahoja liikkuu, mutta minä luulen, että suurin osa rovaniemeläisistä ei tähän usko. (Ed. Tennilä: Ei uskota, tämä oli väärä tieto!)

Täällä ed. Jukka Mäkelä epäili minun yliopistotuntemustani. En väitä olevani yliopistojen asiantuntija, mutta minä osaan kuunnella rehtoreita ja minä tunnen budjettipolitiikkaa. Olen ollut tekemässä montaa budjettia tässä maassa, ja asia on sillä tavalla, että kun rahaa laitetaan kehysbudjetoinnissa yhteen asiaan, niin se on silloin toisesta asiasta pois.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin tamperelaisena voin sanoa, että kyllä Tampereellakin jonkin verran rahoitusta löytyy. Mutta halusin kuitenkin korostaa sitä asiaa, kun puhutaan rahoituksesta, että nyt ei näy ymmärrettävän ollenkaan opposition puolella, että perusrahoitusta ollaan lisäämässä. Se on se 26 miljoonaa tänä vuonna, ja sitten elokuussa puhutaan jo lisärahoituksesta. Kaikki saavat lisää rahoitusta. Mikä ihmeen aluepolitiikan tuhoaminen siinä on kyseessä? Sen lisäksi vielä tulee toista kautta lisää rahoitusta. Mikä ihmeen tuhoaminen tässä on kysymyksessä? Nyt ollaan siirtymässä, arvoisa ed. Heinäluoma, niistä stringeistä boksereihin, jopa pitkiin kalsareihin.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tampereella on pitkään harjoitettu molemmissa yliopistoissa hyvää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa, mutta sitä ei ole tarvinnut tähän asti ostaa rahalla eikä se ole vaikuttanut siihen, mitä Tampereen yliopistossa joudutaan opettamaan. Nyt valitettavasti tämän uudistuksen jälkeen ne kuuluisat rahat saavat vaikuttaa siihen — hallituksen luvalla — mitä sisältöjä yliopistossa on.

Arvoisa ministeri Pekkarinen, pohditaanpa hetken aikaa, miksi jotkut yritykset lähtevät rahoittamaan jotakin tahoa. Olen ymmärtänyt, että eräällä ministerillä on siitä ihan sisäpiiritietoakin. Esimerkiksi kuvitellaanpa tilannetta, että eräs erittäin suuri oppikirjoja kustantava yhtiö päättää pelastaa ihan yhteisvastuullisesti Hämeenlinnan okl:n rahapulasta. Mitähän kirjoja kyseisessä oppilaitoksessa sen jälkeen suositaan? Mahdollisesti tämän kyseisen rahoittajatahon. Kilpailijatahon kirjoja, enpä usko.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallitus on valinnut sellaisen porkkana ja keppi -linjan tämän hankkeen viemiseksi eteenpäin. Sellaisen politiikan onnistuminen edellyttää sitä, että porkkanat mielletään houkutteleviksi ja kepin iskut mielletään oikeutetuiksi. Kun itse olen 44 vuotta ollut yliopistomaailmassa vastuullisissa tehtävissä — myöskin kahden yliopiston hallituksessa, Helsingin ja Oulun yliopiston hallituksessa — ja vienyt läpi tutkinnonuudistukset, hallinnonuudistukset ja kaikki, niin nyt kun minä käyn työpaikallani, työhuoneellani, niin teidän viestinne ei ole mennyt perille, ei kerta kaikkiaan.

Teiltä on unohtunut yksi asia. Se on sama, mikä bisnesmaailmassa, johon tässä niin kovasti vedotaan, olisi ollut paikallaan, road show, jossa olisitte markkinoineet näitä hankkeita. Minun täytyy valitettavasti sanoa, että se juhlapuhe, minkä Oulun yliopistossa, arvoisa opetusministeri, piditte, ei vienyt asiaa yhtään eteenpäin. Se oli ylimielinen.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huoli uudistuksesta on tullut keskeisesti muun muassa maakunnista, ja onkin ollut ikävää katsoa täällä hallituksen ja joidenkin hallituspuolueiden edustajien ylimielisyyttä, jossa oppositiota, joka asian nosti esiin, on pistetty jopa häpeänurkkaan. Mielestäni samalla, kun komennatte meitä sinne, komennatte sinne myös maakuntien yliopistoväen.

Hallituksen riittämätön ja eriarvoistava yliopistouudistus kaivaa jo sinällään kuoppaa koko järjestelmälle, ja erityisen huolissani olen nimenomaan näiden tärkeiden ja hyvää tulosta tekevien maakuntayliopistojen puolesta. Niiden näivettyminen näivettää myös elinvoimaisia aluekeskuksia, ja todella tätä huolta tunnetaan nimenomaan alueilla ja yliopistoissa.

Toinen iso huoli, jota ihmettelen, on se, eikö hallitus todellakaan näe mitään ongelmia siinä, että jatkossa yrityselämä voi siis omine tavoitteineen ja pelisääntöineen ostaa tiensä tiedeyhteisön keskiöön elikkä yliopistojen hallintoon. Ilmaisia lounaita ei ole yliopistoissakaan.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kun kauhistellaan sitä yrityspääoman ja ei-julkisen pääoman roolia yliopistoissa, niin haluan muistuttaa, että Turun yliopisto on perustettu kokonaan yksityisellä pääomalla. Se on vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Tänäkin päivänä Turun yliopiston rahoituksesta yksi kolmasosa tulee ulkopuolelta, niin kuin monen muunkin yliopiston, toki siellä valtionosuus on varsin merkittävä tänä päivänä. Mutta kysymys on siitä, millä tavalla yliopistomaailmaa uudistetaan, millä tavalla yliopistomaailma houkuttelee tutkijoita, tiedemiehiä ja ennen kaikkea opiskelijoita. Kysymys on siitä laadusta, mitä me yliopistojen kautta pystymme tarjoamaan, ja on välttämätöntä uudistua. Ei ole niin, että tässä jaetaan yliopistoja divarijoukkueisiin ja huippujoukkueisiin. Ei ole yksinkertaisesti mahdollista yliopistomaailmassa turvautua mihinkään kaikki pelaa kaikkea -järjestelmään. Kyllä siellä on pystyttävä kilpailemaan, erikoistumaan ja kehittämään laatua. Tässä on siihen järjestelmä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedämme sen, että yliopistojen nykytila ei ole paras mahdollinen, mutta aloitetut uudistukset parantavat suomalaisten yliopistojen asemaa kansainvälisessä kilpailussa.

Ed. Kaunisto otti juuri hyvin esiin opiskelun laadun. Tämä yliopistouudistus mahdollistaa opiskelijoille jatkossa paremman opetuksen ja laadukkaammat kurssit. Ne antavat yliopistoille myös liikkumavaraa parantaa opettaja—opiskelija-suhdetta. Uudistus merkitsee myös yliopistojen henkilökunnan palvelussuhteiden muuttamista virkasuhteista työsopimussuhteiksi. Käytännössä henkilöstö saa siis joustavammat mahdollisuudet siirtyä tehtävissään eteenpäin ja edistää uraansa. Lisäksi pätkätyöt vähenevät, mikä lienee myös meidän kaikkien toive.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistohankkeen tarkoituksena on lisätä yliopistojen autonomiaa, meille kerrotaan. Tämä tapahtuu niin, että yliopistoista tulee joko säätiömallisia tai julkisoikeudellisia yhteisöjä. Mielestäni on ongelmallista, että sitä, mitä säätiön säädekirja tulee sisältämään, tai sitä, minkälainen julkisoikeudellisen yliopiston hallitus on, keitä siinä on, ei ole käsitelty kovin avoimesti. Itsekään en sivistysvaliokunnan jäsenenä ole nähnyt vielä esitystä siitä, mitä säätiöyliopiston säädekirja pitää sisällään. Sen olen kuullut, että säätiöyliopiston hallituksessa ei olisi henkilöstön tai opiskelijoiden edustusta. Minun mielestäni se ei kyllä millään tavalla lisää yliopiston autonomiaa. Samoin olen kuullut, että julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen puheenjohtaja olisi yliopiston ulkopuolinen, ja minun mielestäni tämäkin ratkaisu on hyvin räikeässä ristiriidassa sen kanssa, että oltaisiin lisäämässä yliopiston autonomiaa. Kysynkin nyt, arvoisa opetusministeri: Mitä vastaatte näihin väitteisiin säätiöyliopiston hallituksen ja toisaalta julkisoikeudellisen (Puhemies: Minuutti kulunut!) yliopiston hallituksen kokoonpanosta?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu tässä salissa osoittaa, kuinka mopo on karannut käsistä. Hallitus on hukannut suomalaisen tiede- ja kulttuuripolitiikan keskeiset periaatteet, jotka ovat alueellinen tasavertaisuus ja resurssien jaon oikeudenmukaisuus. Lisäksi on suorastaan pelottavaa, että yhden kokeiluhankkeen eli innovaatiotriangelin perustamisen nimissä olemme tilanteessa, että viemme sukkasillamme 17 muuta yliopistoa tavoittelemaan porvarillisen tiedepolitiikan puristuksessa yksityistä sponsorirahaa ja yliopistojen muuttamista yksityisiksi. Hallitusohjelmassa sana "innovaatio" esiintyy 27 kertaa, mutta sana "tiede" vain kerran ja sekin vain otsikossa Koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikka. Tätäkö tämä nyt on?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tästä rahoituksesta valtiontalouden kehyksissä todetaan muun muassa näin: "Valtio varautuu pääomittamaan julkisoikeudellisina laitoksina toimivia yliopistoja siten, että niiden vakavaraisuus, maksukyky ja luottokelpoisuus turvataan." Eli yliopistojen kehittämisessä nojataan myös muuhun kuin tähän yksityiseen rahoitukseen, josta paljon puhutaan.

Mutta, puhemies, mieltäni on kovin lämmittänyt se, että täällä on puhuttu alueellisesta tasa-arvosta ja alueitten kehittämisestä hyvin suurella lämmöllä. Tosissaan mieltä lämmittää, että erityisesti sosialidemokraatit ovat tulleet myönteiseen uskoon tässä alueitten kehittämisessä kaiken kaikkiaan. (Ed. Kimmo Kiljunen: Niin kuin olemme aina olleet!) Mutta sitten, arvoisa ministeri, aivan kysymyksenä: Alueitten kehittäminen todella edellyttää korkeatasoista koulutusta, ja tässä näillä yliopistokeskuksilla on alueellisesti aivan keskeinen asema. Kysynkin: Onko hallitus nyt valmis yliopistokeskusten aseman selkeyttämiseksi liittämään ne mukaan yliopistolakiin?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jotenkin hyvin surullinen siitä, miten täällä salissa on tänään käyty keskustelua suomalaisista yrityksistä. Täällä nämä väitteet sitä, että pyyteetöntä yritysrahaa ei ole ja tämä yritysten tuoma lisärahoitus on jotenkin hyvin väärää, loukkaavat suomalaista elinkeinoelämää ja yrittäjyyttä. Ja erityisen räikeältä se kuulostaa, kun teidän puolueenne on juuri äskettäin julistautunut yrittäjäpuolueeksi. Jos ette tiedä, niin yritykset erittäin monessa maakunnassa kantavat yhteiskuntavastuutaan tälläkin hetkellä rahoittamalla näitä lahjoitusprofessuureja. Monet yritykset panostavat kulttuuriin merkittävästi. Tähän kaikkeen elinkeinoelämällä on kyllä hyvin yksinkertainen motiivi maakunnissakin eli se, että halutaan kehittää omia alueita, tehdä niistä elinvoimaisempia ja houkuttelevampia niin uusille yrityksille kuin uusille osaajille ja uusille asukkaille. Ja se, että nyt tämän yksityisen rahoituksen kerääminen on mahdollista myös maakunnissa, on erittäin hyvä asia. Varmasti maakunnissa jopa huokaistaan helpotuksesta, että tämä teidän alkuperäinen suunnitelmanne ei tule toteutumaan.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksityistä rahaa on voinut tänä päivänäkin jo kerätä ja käyttää yliopistomaailmassa, niin että nyt ei pidä lähteä vääristelemään väärästä kohtaa.

Olisin kysynyt — koska huoli tulee myös yliopistomaailmasta itsestään, viestiä on tullut siitä, että tapa, jolla nykyinen hallitus uudistusta vie, uhkaa sivistysyliopistojen korkealaatuista tutkimusta ja opetusta — ministeri Sarkomaalta: Näettekö, että tämä uhka on syntynyt tyhjästä, vai eikö meidän omassa yliopistomaailmassamme vain ymmärretä sitten, mistä on kysymys?

Täytyy todeta pettymykseni varsinaissuomalaisten edustajien puheenvuoroihin. Sekä ed. Kaunisto että ed. Virolainen, onko todella näin, että olette sitä mieltä, että uudelle innovaatioyliopistolle voidaan antaa 100 miljoonaa täysin vastikkeetta rahaa, ei mitään vaateita? Kun pääministeri Vanhanen sanoi, että ajatus on se, että yhdistetään liikkeenjohtamisen osaamista, teknisiä aloja ja tätä, meillä on Turussa tätä jo nähtävillä. Me saamme muiden 16 yliopiston kanssa kaiken kaikkiaan jakaa yhdessä sen 30 miljoonaa. Tämäkö on teidän mielestänne sitä oikeudenmukaisuutta tämän yliopistopolitiikan rahoittamisen jakamisessa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tämä nyt ollut varsin mielenkiintoinen kaksituntinen kuunnella, kun entiset ja nykyiset hallituspuolueet keskustelevat siitä, mitä kenties joskus oli valmisteilla ja miten sitä sitten valmistellaan nyt ja mitä valmistellaan tulevaisuudessa. Ilmeisesti tämä ongelma olisi ratkennut kokonaan, jos ed. Kalliomäki, silloinen opetusministeri, olisi likvidoitu viime kauden lopulla.

Meitä vasemmistoliitossa kiinnostaa hieman enemmän se, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mitä me voimme odottaa tältä yliopistouudistukselta, kun näyttää siltä, kuten ministeri Sarkomaa totesi, että tätä uudistusta tarvitaan muun muassa sen vuoksi, että tuottavuusohjelma uhkaa tai että kiinteistönpidon kanssa yliopistoilla on ongelmia. Eikö olisi ollut helpompaa panna tuottavuusohjelma kuriin ja Senaatti-kiinteistöt kuriin kuin sen vuoksi ryhtyä rakentamaan ohjelmaa, johon liittyy esimerkiksi se, että perustutkimus saattaa vaarantua tai opetuksen riippumattomuus saattaa vaarantua sen vuoksi, (Puhemies: Minuutti kulunut!) että rahaa pitää yksityissektoriltakin tulla? Minua huolestuttaa se, että tällä menolla maakuntien yliopistoista, alueellisista sivistysyliopistoista, ollaan tekemässä kehittyvien maakuntien yliopistoja.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Perusrahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaus on välttämätöntä. Mutta se, ed. Jaskari, ei kyllä ole sama asia kuin tämä uudistus, joka on pitkän tähtäimen toimenpide ja sinänsä tavattoman tärkeä ja tarpeellinen. Siitä ei kannata edes riidellä. Sen sijaan pelko todellakin näistä hallituksen aluepoliittisista ratkaisuista on sellainen, josta kannetaan vahvaa huolta. Kemijärvi on vakava esimerkki siitä, että hallitus tumput suorana katseli, mitä tapahtui, kun markkinavoimat ajoivat homman alas. Näin ei saa yliopistojen osalta tapahtua missään tapauksessa.

Tämä yksityisen rahan pelko on minusta kyllä vähän liian suuri myös tuolla vasemmalla. Ei se ole tänäkään päivänä ongelma, mutta yhden suhde yhteen rahoittajan ja yliopiston hallituspaikan välillä ei saa olla. Tällaista mallia ei pidä kyllä luoda, että pääsee suoraan vaikuttamaan sitten niiden varojen käyttöön hallituksen kautta. (Puhemies: Minuutti!) Tätä kautta myös yliopistojen riippumattomuus tulee vankasti turvata.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä "lämminhenkisessä" keskustelussa yksi on selvää: olemme yhtä mieltä siitä, että yliopistouudistusta, korkeakoulujärjestelmän uudistusta, kaivataan nyt kipeästi. Keskusta kehittää korkeakouluverkostoa alueiden lähtökohdista; siis aluepolitiikka on yksi tärkeimmistä elementeistä. Tulemme pitämään opetuksen, tieteen ja tutkimuksen lähellä maakuntien ihmisiä ja elinkeinoelämää tulevaisuudessakin. Väitteet tässä salissa siitä, että yliopistoa ollaan yksityistämässä, ovat puhdasta populismia. Valtion budjetista tullaan lisäämään kaikkien yliopistojen perusrahoitusta nyt ja tulevaisuudessa. Siis tämä on moneen moneen kertaan todettu. Koskaan emme varmasti saavuta sitä tilannetta, että tiede- ja rehtorineuvostot ovat varsin tyytyväisiä asiaan. Yliopistot ovat voineet ottaa vastaan jo nyt yksityistä rahaa ja lahjoituksia. Ulkopuolista rahaa viime vuonna 2007 saatiin yliopistoille (Puhemies: Minuutti kulunut!) 742 miljoonaa euroa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasiolle: Minulla on se käsitys, että Turun yliopistossa ja kauppakorkeakoulussa ollaan erittäin tyytyväisiä, sillä opetusministeriö on myöntänyt — ja tulosneuvotteluissa on siitä sovittu — yli 12 miljoonan euron panostuksen konsortion rakentamiseen, mikä on paljon enemmän kuin esimerkiksi innovaatioyliopisto on tähän mennessä saanut. Siellä ollaan erittäin tyytyväisiä. Tämä on hyvä hanke.

Muuten ihmettelen, missä maailmassa te elätte. Yksityinen rahoitus on tätä päivää yliopistoilla, ja tämän nyt tehtävän lainsäädäntöuudistuksen tavoite on parantaa tämän toimivuutta. Tällä hetkellä käytännössä on mahdollista se, että yksityinen yritys tilaa itselleen tutkimustyötä. Jatkossa me haluamme, että se raha sijoitetaan peruspääomaan ja sen tuotto käytetään tasaisesti niin, että muun muassa humanistikin voi saada tästä hyödyn.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä saa semmoisen käsityksen välillä opposition väitteistä, että meillä on jonkin näköinen henkinen siperia tuolla Pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ne kaikki ovat armopaloilla eläviä yliopistoja, kun tosiasiassa täytyy muistaa, että kaikki Suomen yliopistot ovat jossain maakunnassa. Meillä ei ole maakuntayliopistoja ja muita yliopistoja. Hyvin monet yliopistot täyttävät korkeat kansainväliset kriteerit, niin kuin ed. Gustafsson kyllä ansiokkaasti myös toi esille aikaisemmin.

Mutta se, mikä on avainkysymys tässä, on se — ja toivoisin opetusministeriltä vastausta tähän — eikö ole kysymys siitä, että innovaatioyliopistossa luodaan jotain uutta, joka ei ole niitten kolmen yhdistämisen summa, vaan laajennetaan ja rakennetaan vanhan päälle, yritetään löytää uusia ratkaisuja, jotka parantavat sen yliopiston tutkimuksellista ja opetuksellista panosta. Sama mahdollisuus on kaikilla muilla yliopistoilla.

Eikö pitäisi siis lähteä siitä, että kaikilla yliopistoilla on samat opetuksellisiin ja tutkimuksellisiin tavoitteisiin perustuvat mahdollisuudet saada rahoitusta ja, niin kuin pääministeri toi esille, tämä rahoitusmahdollisuus on riippumatta siitä, mikä hallintomuoto valitaan? Keskustelu tästä julkisesta ja yksityisestä rahasta on jotenkin sotkenut tätä kuviota. Eikö tavoitteena ole (Puhemies: Minuutti kulunut!) kuitenkin tasavertaisuuden jatkaminen?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kimmo Kiljunen oli ihan väärässä, kun hän vertasi opetusministeriä karvaiseen Esauhun. Viehättävähän hän on, mutta hyvin oikeistolainen, selkeälinjainen oikeistolainen. Meillä on yksityistetty pitkälle jo valtionyhtiöt, nyt on yliopistojen vuoro, ja jos tämä saa jatkua, niin se menee aina pitemmälle. Uusliberalismin mallimaassa USA:ssa on yksityistetty jo peruskoulujakin. Monet kunnat ovat ulkoistaneet koko homman siellä, ja mallihan tässä on sieltäpäin. Ja tällä tiellä tulevat sitten varmasti myöskin lukukausimaksut. (Ed. Asko-Seljavaara: Eivät tule!) — Totta kai ne tulevat, jos bisnesajattelu voittaa.

Ed. Seurujärvelle sanon vain sen, että yliopistojen välinen erokin on suhteellinen. Eli tässä tulee pitkän päälle käymään niin, että me jäämme suhteessa heikoille näihin etelän vahvojen alueitten yliopistoihin verrattuna. Veikkaan, että 10—20 vuotta tätä tietä ja rahojen jako on samaa, mikä on Tekesillä. 40 prosenttia Uudellemaalle ja 1 prosentti sinne meille Lappiin, ed. Seurujärvi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotta nyt varmasti kaikille tulisi selväksi, niin sosialidemokraatit todellakin kannattavat yliopistouudistusta ja ovat ylpeitä siitä, että se pistettiin viime kaudella alulle. Mutta me olemme hyvin huolissamme siitä suunnasta, eli hallitus on ottanut nyt väärän suunnan, ja sen väärän suunnan todistaa oikeaksi ainakin se, että meillä on nyt sitten kaksi Pekkaristakin. Meillä on täällä Helsinki-Pekkarinen, joka fanaattisesti puolustaa, että hyvin on mennyt, hienosti rahat jaetaan tasapuolisesti. Sitten meillä on se maakunta-Pekkarinen, joka kirjoittelee näitä Keskisuomalaisen kolumneja, joissa sitten sanotaan, että kaikki on todella huonosti ja tarvitaan radikaaleja lisäyksiä.

Kun täällä on siteerattu Kalliomäkeä, niin minä siteeraan myös Kalliomäkeä, mikä todistaa sen, että meillä oli hyvä tavoite ottaa oikea suunta. Nimittäin Kalliomäki totesi myös, että yhtä tärkeää on pitää huolta siitä, että yliopistomme kykenevät tukemaan aluekehitystä. Nyt on ongelma se, että tämä hallitus ei ole tätä lausetta muistanut, vaan alueellisesti eriarvoistaa yliopistoja valtavan paljon. Innovaatioyliopisto saa 100 miljoonaa, (Puhemies: Minuutti kulunut!) muut saavat 10 miljoonaa ja jäävät nuolemaan näppejään. Tämä on alueellista eriarvoistumista, ja olen siitä todella huolissani.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan todeta sen, että tässä uudistuksessa on muutamia kiveen hakattuja asioita. Yksi on tieteen ja taiteen, opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Ne ovat sellaisia asioita, joista on pidettävä kiinni. Ilman niitä yliopistosta ei voi puhua. Sitten kun täällä on puhuttu monta kertaa alueellisesta tasa-arvosta, siitä, millä tavalla me voimme huolehtia siitä, että jokainen yliopisto voi olla parhaimmillaan, sen takia tämä uudistus juuri tehdään, koska tällä hetkellä meillä on todella suuria haasteita yliopistojen rahoituksessa. Yliopistot keräävät yksityistä rahaa ja hyvin eri tavalla onnistuvat tässä. Tämä hallitus haluaa tuoda uusia tapoja rahoittaa yliopistoja sillä tavalla, että varmasti voidaan mahdollistaa se, että jokainen yliopisto voi olla parhaimmillaan.

Tällä hetkellä on mahdotonta vielä arvioida, kuinka paljon yliopistot tulevat saamaan rahaa, koska se, millä tavalla finanssisijoituksia tehdään yliopistoihin, on vasta valmisteilla. Sen takia kyllä pidän täysin perusteettomina niitä väitteitä täällä, että me romutamme alueellisesti tasa-arvoisen yliopistolaitoksen, koska koko uudistuksen tavoitteena on juuri se, että meillä on alueellisesti ja aloittain vahvemmat yliopistot ja korkeakoulut. Eli tavoitteena on vahvistaa niin yliopistoja kuin ammattikorkeakoulujakin koko tässä uudistuksessa.

Koko yliopistolainsäädäntöuudistuksen takana on kyllä korkeakoulujoukko. Rehtorien neuvoston kannanoton mukaan koko tämä uudistus on tehty ja sitä tehdään yhteistyössä, mutta ymmärrän sen tuskan ja huolen, mikä on perusrahoituksesta ja tuottavuusohjelmasta, ja sen takia tämä uudistus tehdään, jotta saadaan näihin asioihin korjauksia.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean ed. Timo Korhoselle, kun hän kantoi huolta SDP:n aluepoliittisesta linjasta: SDP:n johdolla luotiin yliopistokeskukset Suomeen pääministeri Lipposen aikana opetusministeri Raskin johdolla. Me kannatamme sitä, että yliopistokeskukset kirjataan yliopistolakiin. Toivon, että keskustan johdolla nyt sitten ne tulevat myös pykäliin, ei mihinkään perusteluihin.

Toinen huomio koskee sitten sitä, mitä ministeri Pekkarinen täällä totesi innovaatioyliopiston rahoituksesta. Sosialidemokraatit laittoivat liikkeelle innovaatioyliopiston. Mutta me lähdimme siitä, että innovaatioyliopiston rahoitus ei saa syödä muiden yliopistojen perusrahoitusta. Tämä oli se linja, mutta hallitus ei valinnut tätä samaa linjaa, vaan hallitus valitsi toisen linjan. Nyt innovaatioyliopiston rahoitus, 100 miljoonaa, syö muiden yliopistojen perusrahoitusta. Muiden yliopistojen, jos kuuntelee rehtoreita, rahoitus jää käytännössä miinusmerkkiseksi johtuen kustannustason noususta, ja tämä on se eriarvoisuuden huoli, jota eivät pelkästään sosialidemokraatit koe vaan koko yliopistoväki.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille ensin: Kyllä täällä on aikaisemminkin jätetty välikysymyksiä. Kokoomus jätti perusopetuksesta viime kaudella. Tämä on demareille ensimmäinen välikysymys sivistyspolitiikasta, teidän pitäisi muistaa. (Ed. Gustafsson: Eduskunnan tietopalvelu selvitti pyynnöstäni tämän!) — Joka tapauksessa viime kaudella kokoomus jätti sivistyspolitiikasta peruskoulujen osalta välikysymyksen.

Demarit täällä sanovat, että kaikkien yliopistojen pitää olla tasa-arvoisia eli pitää mennä sen heikoimman mukaan. Yksikään ei saa olla parempi kuin toinen. Ja täytyy sanoa, että tässä suhteessa tämmöistä politiikkaa ei voi jatkaa. Me kilpailemme parhaimpien yliopistojen kanssa.

Minä olen itse opiskellut Yhdysvalloissa ja voin sanoa opetuksen tasosta esimerkiksi Columbian yliopistossa: 72 Nobelin palkintoa esimerkiksi tähän mennessä, taso huikeasti parempi kuin minkään suomalaisen yliopiston. Meidän pitää ruveta tsemppaamaan, että me pärjäämme, ja siitä syystä yliopistoja tässä maassa täytyy ihan kunnolla ravistella. Yksityinen rahoitus? Otetaan Harvard tai Columbia, onko ongelma? Itsenäistä tutkimusta, erinomaista tutkimusta. Suomesta professorit lähtevät pois. Tämä on valtion byrokratian piirissä, ja joudutaan tekemään muuta työtä kuin tutkimusta. Pitää ottaa näistä huippuyliopistoista Yhdysvalloista mallia, niin sitten meilläkin aletaan saada tieteellistä kunnon tutkimusta. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Vielä todettakoon se, että demarit ovat aina kieltäneet talouselämän ... (Puhemies: Ed. Sasi, Minuutti kulunut!)

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperä sanoi, että on puppua puhua yksityistämisestä yliopistojen osalta. Minä muistan koko ikäni ministeri Kataisen ilmeen tuolla, kun ruvettiin pohdiskelemaan amerikkalaista korkeakoulujärjestelmää, josta ed. Sasi tuolla jatkaa ja ylistää sitä, kuinka loistava yksityinen yliopistojärjestelmä, joka Amerikassa on, on tuottanut loistavia nobelisteja jne.

Te, ed. Sasi, Katainen ja kumppanit, aivan varmasti haluatte juuri tuon amerikkalaisen korkeakoulujärjestelmän, jonka sisältönä on se, että siellä on muutama huippuyliopisto, joissa itsekin olen käynyt, ja suurin osa siitä amerikkalaisesta yliopistokentästä on ala-arvoista verrattuna suomalaiseen yliopistokenttään. Se on tyypillinen yksityinen yliopistojärjestelmä, muutama huippu ja muut heikoilla, ja sitähän me nyt täällä juuri vastustamme sekä korkeakoulujen osalta että aluepolitiikan osalta. Me haluamme vahvan, laadukkaan yliopistoverkoston koko Suomeen. Se on tämä tavoite.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun puhutaan Itä- ja Pohjois-Suomen yliopistojen houkuttelevuudesta ja siitä, että tällä uudistuksella se turvataan, niin siihen olisi niin mieleistä uskoa, mutta siitä huolimatta vaikeaa. Kun ajattelee yritysten liikevaihtoa niillä alueilla, niin jo siitä voi päätellä, että yritysten tuki tulee olemaan paljon vähäisempi kuin kasvukeskuksissa tai Pääkaupunkiseudulla.

Kun tähän päälle huomioi sen, että korkeakoulujen aloittajamäärätavoitteet vuodelle 2012 kertovat hyvin karua kieltä — Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa vähennetään korkeakoulupaikkoja yli 1 000 — niin en ymmärrä kyllä näiden monien keskustalaisten ja kokoomuslaisten edustajien puhetta siitä, kuinka tällä uudistuksella turvataan itä- ja pohjoissuomalaisten yliopistojen tulevaisuus.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä puheet vasemmalta ja alueellisuudesta olisivat kyllä olleet mannaa 50—60-luvulla, kun esimerkiksi Oulun yliopistoa perustettiin, jolloin tiedetään ihan selkeästi, että vastustus tällä puolella oli nimenomaan erittäin kovaa ja kaikin keinoin pantiin hanttiin, että tällaista järjestelmää ei voitaisi luoda, (Ed. Kimmo Kiljunen: Yhdessähän me se tehtiin!) joten nyt ihmettelen, mistä moinen intohimo puolustaa tätä alueellisuutta, jossa keskusta on tehnyt töitä vuosikymmenten ajan.

Mutta, arvoisa puhemies, varmasti on paikallaan puhua myös siitä, miten yliopistot pärjäävät. Ne pärjäävät sillä, että luovat omat strategiansa, tekevät painopisteensä ja sillä tavalla saavat houkuteltua opiskelijoita sisäänsä.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin ed. Sasille sanonut vaan, että hän varmaan tietää sen, että olemme tukemassa innovaatioyliopistoa nimenomaan erillishankkeena. Tulee ensin arvioida, kuinka se toimii, minkä jälkeen sitten siirrymme pohtimaan, miten analysoimme säätiömallia yleensä.

Täällä hallituspuolueiden kansanedustajat ovat väittäneet, ettemme sosialidemokraatteina tukisi sitä, että yliopistoille voitaisiin antaa yksityistä rahoitusta. Näin tapahtuu tänä päivänäkin, se on todettu täällä monta kertaa, ja myös sosialidemokraatit tukevat tätä. Me tuemme myös yliopistojen ja elinkeinoelämän vahvaa yhteistyötä, mutta kyse on nyt hallintomallin ja rahoituksen sitomisesta yhteen muun muassa säätiömallien muodossa, ja tätä me emme hyväksy.

Hallitus kannustaa keräämään rahaa yksityisiltä yliopistojen pääomaan, mutta Elinkeinoelämän keskusliitto EK on ilmoittanut, ettei rahoitusta löydy riittävästi kaikille yliopistoille. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Etenkin maakuntayliopistojen yhteiskunta- ja humanististen tieteiden on vaikea saada yksityistä rahaa.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että keskustelun taso paranee, kun sitaattien määrä vähenee.

Mutta ed. Kasvin puheenvuoron johdosta haluan sanoa, että minulla on vähän samanlainen käsitys, että kun tämän uudistuksen valmistelu on hyvin pitkäjänteinen ja avoin, vuorovaikutteinen prosessi, niin me emme nähtävästi Suomessa ole tottuneet tällaiseen menoon, ja siitä johtuu vähän tämä keskustelun poukkoilevuus ja ehkä vähän väärien käsitystenkin viljely.

Ed. Järviselle minun on pakko todeta, että onko teiltä todella jäänyt huomaamatta Savonlinnan kupeesta tulevana edustajana, kuinka tärkeätä näitten niin sanottujen maakuntayliopistojen rakenteellinen kehitys on esimerkiksi Savonlinnan tyyppisen kasvukeskuksen kannalta. Se sivukampus ei ikinä olisi tullut turvatuksi, jos Itä-Suomen yliopistoa ei olisi lähdetty kehittämään.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi erittäin hienoa joskus kuulla, millä perusteella nämä kolme laitosta, joista nyt syntyy sitten tämä kuuluisa huippuyliopisto, valittiin, kun esimerkiksi Vattin tutkimuksen mukaan ne ovat tuottavuudeltaan keskitason alapuolella. Mikä viisaus on tässä ideassa nyt, ja miten me voimme olla varmoja, että tällä hirvittävän isolla panostuksella alkaa sitten siitä tuutista tulla niitä innovaatioita? Tällä isolla panostuksella tuutista tulisi innovaatioita paljon paremmin muistakin yliopistoista. Jokaisessa suomalaisessa yliopistossa on huippuosaamista. Se olisi voitu verkottaa yhteen tietyn ongelmanratkaisun ympärille, ja minä väitän, että paljon parempaa tulosta olisi tullut. Toivon parasta, pelkään pahinta. (Hälinää)

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta me olemme nyt pitkään polkeneet tässä paikallaan, ja oikeastaan se ydinasia, mitä varten tällainen uudistus tulisi tehdä ja tehdään, on jotenkin unohtunut. Kysymyshän on siitä, että suomalaista luovuutta pitäisi tukea ja lisätä. Siitähän tässä pohjimmiltaan on kyse. Silloin minusta myös olisi syytä tässäkin salissa suomentaa tämä käsite, jota hoetaan holtittomasti, mitä merkitsee luovuus. Luovuus tutkimuksen mukaan merkitsee maailman parantamista, sitä, että tuotetaan jotakin uutta, jota ei äsken ollut, yhteisesti jaettavaksi. Se on luovuuden käsite.

Jokainen, joka on hitusen vaivautunut tutustumaan luovuustutkimukseen, tietää, mikä on luovuuden ehto. Se on vapaus. Luovuus syntyy vapaudessa, ja se on täysin ristiriidassa kvartaalitalouden, markkinatalouden, sääntöjen, ehtojen, toimintatapojen kanssa. Minäkin olin Yhdysvalloissa huippuyliopistossa. Mitä meille sanottiin Harvardissa? Älkää päästäkö rahoittajia, rahaa sisään määräämään tutkimusten suuntaa ja tuloksia. Se oli sen matkan keskeinen anti.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.

Näin on tarkoitus tehdäkin. Ei ole tarkoitus, että sinne akateemiseen yhteisöön, sinne tieteen tekemiseen, tulee kukaan ulkopuolelta sanomaan yhtään mitään. Tieteen, taiteen, tutkimuksen ja opetuksen vapaus on koko tämän yliopistouudistuksen lähtökohta. Koko uudistuksen tavoite on lisätä vapautta, antaa yliopistolle vapaammat mahdollisuudet toimia, päästä irti siitä tilivirastosta, päästä irti siitä, että valtio on työnantaja. Jatkossahan yliopistoista tulee työnantajia. On aivan erinomaista, että yliopistot voivat parhaimmillaan olla esimerkillisiä työnantajia. Uskon, että monin tavoin, kun virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi, me pääsemme eroon esimerkiksi niistä vakavista pätkätyöongelmista, joita tällä hetkellä valtiolla on. Monia mahdollisuuksia on siinä, että taloudellinen ja hallinnollinen autonomia saadaan yliopistoille. Yliopistot ovat pitkään tätä toivoneet.

Mutta haluan tässä todeta, kun on niin monta kysymystä enkä ole päässyt vastaamaan, että selvä on, että moniin näihin kysymyksiin ei ole vielä vastausta, koska ne ovat työn alla. Meillä on työryhmä, jossa on rehtorien neuvoston, opiskelijoiden ja henkilöstön edustus, ja siellä esimerkiksi mietitään näitä pykäliä. Ministerillekään ei ole vielä esitelty yliopistolain pykäliä, eli ne ovat työn alla. Siksi me juuri nyt keskustelemme. Nyt voidaan kaikki tässä yhdessä miettiä, minkälainen lainsäädäntö on parasta.

Mutta se on selvää, että tarkoitus on todellakin antaa parhaat mahdollisuudet yliopistoille toimia ja lisää voimavaroja. Sen takia esimerkiksi tämä finanssisijoitus on jo laitettu eteenpäin, periaatteet päätetty, jotta niitä tieteenaloja, jotka ovat tällä hetkellä kärsineet, esimerkiksi humanistiset tieteenalat, liian vähistä voimavaroista, voitaisiin valtiovallan taholta vahvistaa. Sen lisäksi, että perusrahoitusta vahvistetaan, haluamme löytää lisää tapoja vahvistaa yliopistojen voimavaroja. Sanon, että opetusministerinä minulla on erittäin korkeat odotukset sen osalta, millä tavalla me finanssisijoitusten kautta saamme lisää voimavaroja yliopistoille, mutta myöskin perusrahoituksen osalta. Tulen esittämään etupainotteisuutta yliopistojen perusrahoitukseen, mutta näistä asioista päätetään budjettiriihessä. Tänä päivänä niistä ei voida tehdä päätöksiä.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä kuulla, että ministeri Sarkomaa aikoo viedä tätä perusrahoitusasiaa eteenpäin, ja minä todella nyt toivon ja odotan, että sitten syntyy myös tuloksia, koska pelkät kauniit sanat eivät riitä. Me esitimme tällä viikolla — itse asiassa eilen äänestimme kehysmietinnöstä ja siinä yhteydessä me esitimme — lisää rahaa yliopistojen perusrahoitukseen, mutta valitettavasti hallituspuolueet vastustivat tätä.

Täällä on puhuttu tästä lanseeraamastani käsitteestä liigataso—divarisarja. Kun jääkiekon MM-kisat loppuivat pari päivää sitten ja Suomen jääkiekkomaajoukkue sai hienosti pronssia MM-kisoissa, niin uskon siihen, että Suomen menestys jääkiekossa perustuu siihen, että meillä on hyviä liigatason jääkiekkojoukkueita eri puolilla Suomea. Ja uskon tähän samaan ajattelutapaan ja filosofiaan myös tässä Suomen kilpailukyvyssä, siihen, että meillä on tämmöisiä liigayliopistoja eri puolilla Suomea, jotka toimivat myös oman alueensa kehityksen vetureina. Sen takia me sosialidemokraatit haluamme kehittää — ei, ed. Vahasalo, tasapäisesti vaan tasa-arvoisesti — kaikkia suomalaisia yliopistoja liigatason yliopistoina ja (Puhemies: Minuutti kulunut!) kannamme huolta tästä eriarvoistavasta kehityksestä, jossa hallitus nyt ajaa osaa yliopistoista divarisarjaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mopo ei ole, ed. Kiuru, karannut käsistä, päinvastoin. Kukaan ei vastusta yliopistolain uudistamista, ja sitähän me olemme täällä oikeasti tekemässä. (Ed. Kimmo Kiljunen: Mikä on sisältö?)

Mutta teidän välikysymyksenne on aivan oikeassa siinä, että te otatte esille tämän yliopistojen perusrahoituksen. Siis yliopistojen toimintamäärärahat ovat jääneet tässä maassa jälkeen jo viidentoista vuoden ajan, ja kaikki ovat köyhtyneet niin, että ne eivät pysty enää hoitamaan tehtäväänsä. Me olemme työntäneet rahaa Akatemiaan, Tekesiin, Sitraan, kaikkialle, kilpailutettua rahaa, mutta jättäneet yliopistot ilman kunnollista toimintamäärärahaa. Myös innovaatioyliopiston perustaminen tulee huonoon aikaan sen takia, että kun kaikki ovat köyhiä, niin kateus on silloin erinomaisen suuri, jos innovaatioyliopisto saa runsaasti rahaa, sekä peruspääomaa että toimintamäärärahaa. Mutta totta kai innovaatioyliopisto perustetaan, ja koko tämä tilannehan on pelastettavissa, (Puhemies: Minuutti kulunut!) jos nämä valtion finanssisijoitukset toteutetaan ja myös muut yliopistot saavat rahaa.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiittää ed. Anneli Kiljusta siitä, että hän tiivisti erinomaisesti sen, mistä tässä on kysymys. Totta kai ollaan ottamassa yksityistä rahaa, mutta on muistettava se, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, ja nimenomaan siitä kristillisdemokraatitkin ovat huolissaan, mikä se hallintomalli jatkossa tulee olemaan.

Toinen asia, johon haluaisin vielä tässä keskustelussa ministeriltä vastausta, on nämä tutkimusrahat, joihin ed. Asko-Seljavaarakin juuri viittasi. Käydäänkö nyt tämän yliopistouudistuskeskustelun tiimoilta myös nämä tutkimusrahat läpi ja pohditaanko sitä rakennetta, onko siinä muita vaihtoehtoja kuin tämänhetkinen?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos oppositio vastustaa tätä uutta hanketta niillä perusteilla, mitä ed. Kimmo Kiljunen tässä totesi, silloin te käytte kyllä varjonyrkkeilyä. Ei tässä amerikkalaistamassa olla missään tapauksessa suomalaista järjestelmää, se lienee selvää.

Yliopiston ulkopuolisten tahojen, esimerkiksi yrityselämän, mukanaolo yliopistohallinnossa parantaa vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Parhaassa tapauksessa se johtaa opiskelijoiden tietojen ja taitojen parempaan vastaavuuteen työelämän vaatimusten kannalta. Tämä on erityisesti opiskelijoiden etu.

Vahvistan myös sen viestin, mikä täällä monella suulla on jo todettu: Alueellinen koulutus on jatkossakin turvattava. Keskustan — ja uskon, että myöskin hallituksen — linjan mukaisesti esimerkiksi yliopistokeskusten asema turvataan ja sitä vahvistetaan lailla.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä opetusministeri, te ette ole vastannut esittämääni kysymykseen siitä, miten yliopistojen autonomia tullaan jatkossa turvaamaan. Siihen haluaisin saada täällä vastauksen.

Toiseksi haluan tuoda esiin sen, että mielestäni ehkä hätiköidyin ja kaikista huonoin päätös, joka tässä yliopistohankkeessa on tehty, oli se, että päätettiin suoda säätiömahdollisuus myös muille yliopistoille. Kukaan meistä tässä salissa ei tiedä, mitä säätiöyliopiston säädekirja tulee pitämään sisällään, jos sitä ei tiedä myöskään opetusministeri. Eikö tästä nyt seuraa se, että pitäisi ensin katsoa, miten innovaatioyliopisto toimii ja toteutuuko siellä oikeasti tieteen autonomia, ja vasta sen jälkeen tehdä päätökset siitä, halutaanko tätä hanketta ylipäätään laajentaa muihin yliopistoihin?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä usea ministeri silmät pyöreinä kysyi, mitä pahaa siinä on, että yliopistoja rahoitetaan ulkopuolelta ja että rahoittajien edustajat istuvat yliopistojen hallituksissa. Ministeri Katainen viittasi siihen, että otettaisiin esimerkkiä ulkomaisista yliopistoista. Englannissa esimerkiksi yliopistouudistuksessa on siirrytty tähän suuryhtiöiden hallintomalliin kollegiaalisesti valittujen hallitusten sijaan. Englannin kokemusten mukaan akateeminen vapaus on kaventunut näissä yliopistoissa, joten onpa mielenkiintoista, että Suomessa tämmöiset pelot hallituksen mukaan ovat aiheettomia.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut esille useampaan otteeseen, saako hallitukseen tulla ulkopuolisia jäseniä. Säätiölain mukaisesti itse asiassa säätiön hallituksen vastuulla on säätiövarallisuuden hallinta. On kysymys siitä, onko säätiön hallituksessa sitä osaamista, ja varmasti sitä osaamista tarvitaan ulkopuolelta.

Toinen näkökulma on sitten se, että meillä on julkisoikeudellisia laitoksia, ja toivonkin, että ensin todella kokeillaan tämän innovaatioyliopiston kanssa säätiömallia eikä lähdetä laajentamaan, haetaan ne kokemukset ja sen jälkeen vasta laajennetaan muihin yliopistoihin.

Jos lähdetään katsomaan yliopistojen tasa-arvoa, olen aivan samaa mieltä siitä, että ei ole tasa-arvoista, että yhdelle yliopistolle tulee enemmän, mutta tasa-arvoista on se, että se raha tulee jaettavaksi näille muille yliopistoille myöhemmin. Tasa-arvoista on se, että finanssisijoituksia tehdään julkisoikeudellisiin laitoksiin, huolimatta siitä, tuleeko sinne muilta, esimerkiksi yrityksiltä, yksityistä pääomaa, ja tämä näkökulma on jäänyt kokonaan tässä huomioimatta.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme kouluissa jo päässeet siihen, ettei oppilaita saa tasapäistää, että oppilaita on kannustettava kehittämään omia vahvuuksiaan, ja tulokset näkyvät esimerkiksi Pisa-vertailujen tuloksissa. Mutta miksi oppositio sitten haluaa tasapäistää Suomen yliopistot? Myös yliopistoille tulee antaa mahdollisuus kehittää ja hyödyntää omia vahvuuksiaan, ja vahvuuksien hyödyntämistä ei saa kieltää vain siksi, että muilla yliopistoilla on toisenlaiset vahvuudet. (Ed. Gustafsson: Eivätkö ne sitä ole tehneet koko ajan? Kyllä tohtori sen tietää!)

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Jukka Mäkelä totesi, yliopistojen kansallista mestaruussarjaa ei nykymaailmassa enää ole, on vain globaali maailmancup. Siinä sarjassa me tarvitsemme koko kentällisen. Joku yliopistoistamme voi olla ketterä libero, toinen on luotettava pakki. Kaikkia tarvitaan, mutta heikkoihin lenkkeihin siinä sarjassa ei ole varaa.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaako oppositio suitsia sitten yliopistojen toimintaa sillä tavalla, että itsellään pitää kaiken? Kyllä sitä autonomiaa, myös hallinnollista, tarvitaan, itsenäisyyttä tarvitaan. Yliopistot ovat tottuneet siihen, ja ne tarvitsevat sitä lisää ja haluavat sitä lisää. Muuten tämä kurimus jatkuu entisestään.

Uusia rahoitustapoja on pakko löytää, koska tämä rahoitus on jälkeen jäänyt, niin kuin täällä on todettu moneen kertaan, ja sen takia on pakko löytää niitä uusia rahoituskeinoja. Me kuulimme täällä sen, että te hyväksytte sen, te hyväksytte säätiömallit, te hyväksytte kaikki, niin että emmekö me voi tässä lopuksi nyt todeta, että tämä koko välikysymys oli aivan turha ja että me perjantaina kaikki painamme vihreää nappulaa? (Ed. Pulliainen: Höpö höpö!) Säätiön perustamisen linjaukset ovat netissä kaikki luettavissa, ja kyllä sitä rahoitusta siellä maakunnissakin on. On Tampereellakin eräs yliopisto, joka ehkä haluaa tulla säätiömuotoiseksi.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, se riippuu toimialasta, milloin tuota yksityistä rahaa on helpommin saatavissa, ja sen lisäksi maantieteestä.

Mutta on ollut mielenkiintoista seurata tätä keskustelua, koska mitä pidemmälle ilta on mennyt, sitä kriittisemmäksi hallituspuolueiden edustajat ovat käyneet tässä keskustelussa ja itse asiassa tulleet hyvin lähelle opposition linjauksia.

Kun täällä on syytetty sosialidemokraatteja siitä, että me haluamme tasapäistää, niin haluan nyt lukea uudelleen sen, mitä sanoin tuosta rahoituksesta: "Oikeudenmukaista rahanjakoa olisi se, että lisärahoitus jaetaan tutkimuksen ja koulutuksen laatuun ja tuloksiin perustuen siten, että kaikki yliopistot voisivat olla tasavertaisessa asemassa lisärahan suhteen." Mutta totta kai meidän täytyy katsoa tuloksia ja sitä palkita, että tulosta tehdään, että koulutuksen laatu ja tulokset ovat hyviä.

Mutta mitä tulee sitten tähän rahoituksen kokonaisuuteen, niin kysehän tässä uudessa rahoitusmallissa ja sen kritiikissä ei ole siitä, että yksityistä rahaa tulee yliopistoihin, vaan siitä, että hallitus sitoutuu palkitsemaan niitä yliopistoja, jotka saavat yksityistä rahaa, runsaalla summalla. Mutta meille kaikille on auki se, mitä nuo lisärahoitukset ovat, joista päätetään syksyllä, jotka ovat näitä finanssipääomituksia, millä tavalla ne tukevat niitä yliopistoja, jotka eivät pysty saamaan yksityistä rahaa. Tästä tulee se tulevaisuuden epäsuhta ja eriytyminen.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan yliopistouudistusta on pitkään odotettu, ja koko yliopistokenttä toivoo lisää vapautta, lisää mahdollisuuksia tehdä strategisia ratkaisuja oman yliopiston, oman alueen näkökulmasta. Yliopistot voivat olla työnantajia, voivat olla esimerkillisiä työnantajia. Mahdollisuus on laittaa yliopistotyö kuntoon, pätkätyöt pannaan. Yliopistot ovat toivoneet, että ne voivat vapaasti toimia, saada samat modernit toimintamahdollisuudet kuin muilla maailman yliopistoilla on. Tästä yliopistouudistuksessa on kyse, ja selvää on, että tämä sali näyttää olevan yhtä mieltä, että tuo uudistus täytyy toteuttaa.

Monta yksityiskohtaa uudistuksen osalta on vielä auki. Uudistuksen suuntaviivat ovat netissä, keskustelua käydään, yhtään pykälää ei ole lyöty lukkoon. Vasta elokuussa laki lähtee lausuntokierrokselle, ja toivon, että me yhdessä voimme luoda tämän tyyppistä poliittista kulttuuria, että ajoissa asioista keskustellaan eikä käy niin, että laki tulee eduskuntaan kansanedustajien nähtäväksi. Teillä on ollut mahdollisuus keskustella, koko suomalaisella yhteiskunnalla. Uskon, että tästä laista tulee paras mahdollinen.

Selvää on, että monet yksityiskohdat ovat auki, niin kuin ed. Filatov totesi, me emme vielä tiedä, millä tavalla finanssisijoituksia tehdään. Mutta on erinomaista, että te tiedätte, että niitä tällä hetkellä valmistellaan, niin me voimme käydä keskustelua niistä periaatteista.

Minun vahva tavoitteeni, niin kuin koko hallituksen tavoite, on se, että jokainen yliopisto, jokainen suomalainen yliopisto, saa parhaat mahdollisuudet toimia. Siellä voidaan tehdä tutkimusta ja opetusta. Perusrahoitusta on tarkoitus vahvistaa. Se on jälkeen jäänyttä. Tämän vuoden budjetti ei korjaa mitään, ehkä summat ovat hieman suuremmat kuin keskimäärin viime vaalikaudella, mutta ne ovat varsin riittämättömät. Työtä täytyy tehdä.

Finanssisijoituksien suhteen minulla on suuret odotukset. Mielestäni on hyvä, että valtion omaisuus voidaan antaa yliopistoille niin, että se meidän suomalaisten yhteinen omaisuus voi hyödyttää sivistystä, tiedettä ja opetusta. Paljon on vielä uudistuksessa edessä, mutta näitä asioita on jo tuotu. On tuotu jo uusia elementtejä, millä tavalla voidaan yliopistoja vahvistaa, eli näköalat ovat myönteiset. Yliopistoilta ei olla viemässä yhtään mitään, vaan kaikki, mikä uudistuksessa on, on lisää.

Tieteen ja taiteen vapaus on turvattu perustuslaissa. Se tullaan turvaamaan myöskin yliopistolaissa. Myöskin säädekirjassa se on turvattu, eli se on kiveen hakattu asia. Me kaikki tiedämme, että vapaudesta syntyvät parhaat tieteelliset tutkimukset ja opetus, eli sitä ei kyseenalaisteta, mutta on tärkeää, että siitä keskustellaan, koska se on niin tärkeä asia.

Sen sanon vielä, että mitään yliopistomallia ei laiteta toisen mallin edelle. Hallitus ei aja yliopistoja valitsemaan yksityisoikeudellista säätiötä, mutta se on mahdollisuus. Tässä voin sanoa, että valtaosa yliopistoista tulee olemaan julkisoikeudellisia yhteisöjä, se on ihan selvä.

Vielä haluan vahvasti nostaa esille erään asian. Kun täällä on monta kertaa kysytty hyvin pieniä yksityiskohtia, niin ei uudistuksesta tee huonoa se, että tänään emme voi vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta uskon, että tästä uudistuksesta tulee historiallinen. On hyvä, että tänä päivänä voimme jo eduskuntasalissa kysyä näitä kysymyksiä ja yhdessä pohtia.

Ihan viimeiseksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa sen, että yliopistoja ei todellakaan laiteta juoksemaan yksityisen rahan perässä, vaan vahvasti on jo päätetty siitä, että perusrahoituksesta huolehditaan, vakavaraisuudesta huolehditaan, mietitään parhaillaan, miten kiinteistöjä käytetään, miten muuten rahan ja valtion omaisuuden avulla voidaan turvata vakavaraisuus ja maksukykyisyys ja miten ne kehittämismahdollisuudet luodaan. Siinä on yksi elementti finanssisijoitukset, mutta toivon, että muitakin mahdollisuuksia vielä löydämme, kun luovasti yhdessä keskustelemme.

Olen aivan varma siitä, että kymmenen vuoden päästä jo Suomeen tullaan katsomaan, miten meillä on alueellisesti vahva yliopistoverkosto, jossa tieteen ja taiteen vapaus kukoistaa ja jokaisella suomalaisella on mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen. Tätä unelmaa nyt toteutetaan. Hallitus on hyvin vahvasti siihen sitoutunut, ja toivon, että oppositiokin tulee mukaan tätä uudistusta viemään eteenpäin.

Henna  Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä opposition tekemästä välikysymyksestä on todella ilo keskustella, niin hyvää uudistusta hallitus on opetusministeri Sarkomaan johdolla ja yliopistokentän vahvalla tuella nyt tekemässä.

Yksi merkillinen väite kyllä oppositiolla on läpi kevään ollut, ja se sisältyy tähän välikysymykseen, välikysymykseen, joka sinänsä olisi ehkä sisältönsä puolesta sopinut paremmin ajankohtaiskeskustelun aiheeksi kuin välikysymykseksi. Täällä lähdetään taas siitä, että jollakin tavalla tässä nyt romutettaisiin sivistysyliopistoa. Oppositio väittää, että kun yliopistojen tekemä tutkimus on riippumatonta, toiminta on rahoitettu pääosin valtion varoista, joita ovat täydentäneet muut rahoitusmuodot, niin tätä periaatetta oltaisiin nyt romuttamassa. Tämä on todella merkillinen väite. Samoin täällä toistuu väite siitä, että toimintaedellytykset tehdään kohtuuttoman riippuvaisiksi yksityisestä pääomasta ja että nämä linjaukset vaarantavat yliopistoissa tehtävän perustutkimuksen riippumattomuuden. Lisäksi taas tuodaan esiin perätön väite siitä, että humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tieteenalat joutuisivat nyt tässä uudistuksessa huonompaan asemaan verrattuna teknisiin tieteenaloihin, luonnontieteisiin ja muihin nopeasti käytäntöön soveltuviin tieteenaloihin. Nämä ovat todella merkillisiä väitteitä. Niitä ei tosin oppositio itsekään ole pystynyt millään tavalla perustelemaan.

Jo tähän astihan Suomessa yliopistot ovat voineet kerätä ulkopuolista rahaa tutkimukseen, ja lähes kaikissa yliopistoissa on lahjoitusprofessuureja. Tämä mahdollisuus on Suomessa pitkään ollut käytössä. Nyt ollaan avaamassa mahdollisuus sille, että ulkopuolista rahaa voidaan tutkimuksen ohella suunnata myös yliopistojen pääomittamiseen. Tämä on erittäin hyvä uudistus, ja se tarkoittaa sitä, että jatkossakin yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus ja riippumaton tutkimus on yliopistojen toiminnan lähtökohta jatkossakin. Eihän se, että yritykset, ulkopuolinen pääoma, tulevat mukaan pääomittamaan yliopistoa, millään tavalla vaaranna tutkimuksen riippumattomuutta, eikä se myöskään aseta tieteenaloja eriarvoiseen asemaan. Tämä on mielestäni tärkeää huomioida, mutta voi olla, että oppositiolla on vielä jonkin verran auki käsitys siitä, mitä tämä uudistus kaiken kaikkiaan tarkoittaa, vaikka hallitus on kyllä erinomaisesti tuottanut näitä asiakirjoja ja päätöksiä ja ne ovat kaikkien saatavilla.

Osaltaan niin opposition kuin ehkä yleisemminkin yleisön keskuudessa hämmennystä aiheuttaa se, että tällä hetkellä meneillään on niin paljon suuria uudistuksia. Yksi niistä on tämä autonomian lisääminen, jota yliopistot ovat pitkään toivoneet. Sitä ministeri Sarkomaa nyt määrätietoisesti vie eteenpäin. Toisaalta meneillään on myös hyvin tärkeä rakenneuudistus, joka koskee sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja. Jatkossa yliopistojen lukumäärä tulee vähenemään nykyisestä 20:stä noin 15:een, mutta tätä työtä tehdään yliopistokentän kanssa tiiviissä yhteistyössä, ja yliopistot itse ennen kaikkea määrittelevät sen, mitkä ovat niiden yhteistyökumppanit, miten ne haluavat hallintoaan ja yhteistyötään kehittää, ja yliopistot itse omissa strategioissaan määrittelevät myös tutkimuksen ja opetuksen painopistealueet. Tätä ei mistään ylhäältäpäin sanella, mutta on aivan välttämätöntä, että rakenneuudistus on nyt käynnissä, koska meillä on Suomessa erittäin suuret haasteet jo tällä hetkellä ja on välttämätöntä, että opetuksen ja tutkimuksen voimavaroja entistä enemmän kootaan yhteen.

Tämän ohella suurena haasteena on yliopistokentän kansainvälistyminen. Se on aivan välttämätöntä. Tärkeä uudistus on se, että tutkijoiden sosiaaliturva lopultakin laitetaan nyt kuntoon. Tätähän viime hallitus yritti viedä eteenpäin, mutta ei löytänyt tähän ratkaisua eikä varmasti ollut tahtoakaan toteuttaa sitä, mutta tämä hallitus aikoo nyt ensi vuonna järjestää apurahatutkijoiden sosiaaliturvan, ja se on erittäin tärkeää tieteellisen uran houkuttelevuuden kannalta. Tärkeää on myös se, että yrityselämälle annetaan nykyistä paremmat mahdollisuudet sijoittaa omaa pääomaansa yliopistoihin, lahjoittaa yliopistoille varoja. Verovapauden yläraja tullaan kymmenkertaistamaan 250 000 euroon lahjoitusten osalta.

Vielä kertaukseksi tärkeät pääperiaatteet, joiden avulla uudistusta viedään eteenpäin: Kaiken kaikkiaan koko yliopistokentän perusrahoitusta vahvistetaan ja pitkäjänteisyys turvataan. Uudessa yliopistolaissa määritellään valtion rahoituksen mitoitus ja perusteet. Kaikkien yliopistojen maksukyky, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus turvataan. Yliopistojen taloudellinen ja hallinnollinen autonomia lisää liikkumavaraa. Kehitetään myös uusia rahoitusmuotoja. Valtio voi tehdä finanssisijoituksia kaikkiin julkisoikeudellisina laitoksina toimiviin yliopistoihin riippumatta yksityisestä pääomasta, ja finanssisijoitusten kautta saadaan voimavaroja opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Siitäkin huolimatta, jos käy niin, että perjantaina luottamuslauseäänestyksessä hallitus saa luottamuksen, niin minulla on semmoinen poliittinen arvio, että tämä välikysymys tulee poikkeuksellisen vahvalla tavalla vaikuttamaan yliopistouudistuksen etenemiseen. Ja väittäisin näin, että suomalainen yliopistoväki tulee olemaan tyytyväinen siitä, että tämä välikysymyskeskustelu johtopäätöksineen on käyty. Tämä eduskuntahan parhaimmillaan tässä oli monta tuntia tällainen luova, oppiva organisaatio, ja luulen, että aika moni jäi ihan oikeasti miettimään, mistä on kysymys.

Minun suurin huoleni liittyy laajasti ottaen sivistysyliopiston asemaan tässä prosessissa. Yliopistomenestys mitataan tieteellisellä tuloksella ja opetuksen tuotoksella. Tieteellinen tulos ei ole pelkkää innovaatiota ja uusien tuotteiden kehittämistä. Tiede etenee mielestäni ainoastaan lahjakkaiden ihmisten varassa, monesti harppauksin ja aika usein ennakoimattomalla tavalla. Tärkeintä on pyyteettömän perustutkimuksen vahva asema ja riippumattomuus ulkoa sanelluista tavoitteista. Oikeat lahjakkuudet eivät viihdy kahlitussa ympäristössä. Pitää olla aikaa tutkimukselle, eikä rahan kerääminen saa liikaa häiritä.

Opetuksen tehtävänä on sivistyksen edistäminen ja osaavan työvoiman tuottaminen yhteiskunnan kaikkien tahojen palvelukseen. Tässä mielessä yhteys ulkopuoliseen maailmaan ja elinkeinoelämään on tärkeätä. Yliopistojen sivistystehtävä ei ole kuitenkaan loppunut siihen, että suuri osa suomalaisista on suorittanut akateemisen tutkinnon. Nopea, laput silmillä tapahtuva opintoputkesta ulostulo ei ole kestävän kehityksen avain.

Nyt suunniteltu uudistus voi ainakin pidemmällä aikavälillä vaarantaa kaikkien ihmistieteiden elinehdot ja kehityksen. Juuri ihmistieteet, humanismi, taiteet, kirjallisuus jne., ovat tässä mielessä ytimessä.

Puhutaan paljon yliopistojen autonomian vahvistamisesta. Miten kasvava elinkeinoelämän osuus yliopistojen rahoituksesta voi olla sopusoinnussa lisääntyvän autonomian kanssa? Käsittääkseni missään ei, joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta, elinkeinoelämää edustava rahoittaja toimi hyväntekeväisyyttään. Aina jokin etu on häämöttämässä horisontissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaavailemat yliopistojen aseman historialliset muutospyrkimykset ovat autonomian lisäämisen hyvän tavoitteen kaapuun puettua jatkoa hallituksen oikeistolaiselle yksityistämispolitiikalle ja merkitsevät uusliberalismin oppien laajentamista myös yliopistolaitokseen. Yliopistojen hallinnassa, kuten luonnonvarojen hallinnassa, pitäisi enemmän nostaa esille makroekonominen ajattelu. Hallituksen kaavailema yliopistolaitoksen aseman muuttaminen on johtamassa nähdäkseni haitalliseen mikroekonomistiseen maksimointiin myös yliopistopolitiikassa samalla, kun yhteiskunnan pitkän aikavälin kokonaisedun näkökulma hämärtyy. On helppo nähdä, millaisiin heikennyksiin ja vääristymiin hallituksen kaavailemat yliopistolaitoksen yksityistämislinjaukset johtavat.

Ensinnäkin, kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa parlamentaarisesti ja demokraattisesti yliopistojen asemaan heikkenee, ja tilalle tulevat yksityiset rahoittajat ja sijoittajat. Tie avataan elitistiselle yliopistolaitokselle, josta esimerkiksi japanilaiset pyrkivät tänä päivänä kaikin tavoin eroon.

Toiseksi, yliopistolaitos tukee jatkossa nykyistä vähemmän yhteiskunnan alueellisesti tasapuolista, tasa-arvoista ja oikeudenmukaista kehittämistä. Tätä emme tietysti demareina voi hyväksyä. Yliopistojen henkilöstöä tulee uhkaamaan jatkossa lisääntyvä epävarmuus ja turvattomuus, joka syö energiaa luovalta toiminnalta. Rahan hankinta nousee entistä keskeisempään rooliin ja on viemässä aikaa opetukselta ja tutkimukselta.

Ja viimeisenä: Sellaiset tieteenalat, joilla ei tuoteta välitöntä lisäarvoa talouselämälle, yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet, iso osa luonnontieteistä jne., uhkaavat jäädä vähitellen rahoituksessa jälkeen ja ovat vaarassa surkastua.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvä harvalukuinen edustajatoveristo! Harvalla sektorilla tai yrityksellä on esittää samanlaisia tuottavuuden kasvulukuja kuin suomalaisilla yliopistoilla. Tohtoritutkinnot ovat kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet ja maisteritutkintojen määrä on noussut kolmanneksella. Tämä on tapahtunut opetushenkilöstön työtahtia tiivistämällä, sillä viimeisten kymmenen vuoden aikana opetushenkilökunnan määrä on jopa pienentynyt. Hallintoa sen sijaan joka yliopistossa on paisutettu, samoin tutkijoiden määrää lisätty.

Opiskelija—opettaja-suhde ei Suomessa vastaa edes eurooppalaisten tai yhdysvaltalaisten yliopistojen keskitasoa. Siksi kaikki yliopistot yksinkertaisesti tarvitsevat lisää rahaa konkreettiseen perusopetukseensa, eivät vain yliopistot Helsingissä, niin kuin hallitus meille haluaa opettaa. Tähän ilmeisesti valtiovarainministerikö sitten ei ole valmis, koska opetusministerikin tuntuu kantavan asiasta huolta.

Yliopistoissa työskentelevät ihmiset ovat, en voi sanoa ehkä poikkeuksellisen älykkäitä, mutta ainakin hyvin älykkäitä. He ovat jo ymmärtäneet, että kytky hallituksen tuottavuusohjelmaleikkausten ja tutkimuksia korostavien rahoituspäätösten välillä on olemassa. He ovat jo tajunneet, että kannattaa keskittyä opetustyön sijaan tutkimustyöhön, jos mielii säilyttää työpaikkansa. Elävässä elämässä, esimerkiksi tuossa naapurissa, Sibelius-Akatemiassa, aina opetusviran vapautuessa tilalle otetaan tutkimusihminen. Valtakunnallisesti vaihtosuhteena yliopistoissa tuntuu olevan, että kolme opetustyöstä vapautuvaa lehtoraattia vaihdetaan yhteen tutkijaan.

Vaikka hallitus ei ilmeisestikään yliopistojen perusopetustyötä arvosta, itse katson, että jokainen yliopistomme on jo nyt huippuyliopisto, tehdäänhän niissä ihmeitä puutteellisin resurssein. Mutta tyhjästä hyvätkään eivät voi nyhjäistä, sillä kuinka kauan meillä voidaan ylipäätään puhua yliopistojen perusopetuksesta, jos meiltä uupuvat opettajat mutta talot tihkuvat tutkijoita.

Hyvät edustajatoverit, hallitus ei näe tarvetta perusopetuksen turvaamiseen euroina, sen jo eilisessä kehyskeskustelussa huomasimme. Mutta eduskunnan ja näemmä myös eduskunnassa olevien hallituspuolueitten edustajien tehtäväksi jää, että uudistettavaan yliopistolakiin kirjataan selkeästi, että perusopetuksen rahoitus on turvattava ja ihan valtion toimesta.

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma, onko Maaseudun Tulevaisuuden pääkirjoittaja demari vai vasemmistoliittolainen, kun täällä on väitetty, että kaikki tämän suuntaiset puheenvuorot tulevat sieltä. Mutta ihan suora lainaus viime viikon pääkirjoituksesta joka tapauksessa: "Eri yliopistoilla on erilaiset mahdollisuudet saada liike-elämän rahoitusta. Onko ylipäätänsä periaatteena hyväksyttävää, että yliopistoja eriarvoistetaan sitomalla ne yritysmaailman mahdollisiin tukiin? Miten käy yliopistojen riippumattomuuden? Yksityistämisen aikataulu on ilmiselvästi liian tiukka, eivätkä sille kaavaillut ehdot, joissa julkinen rahoitus kytketään kaavamaisesti yksityisistä lähteistä koottuun summaan, ole tasapuolisia. Pääkaupunkiseudulla toimivien korkeakoulujen on huomattavasti helpompi löytää tukijoita, koska alueella sijaitsee paljon suuria kansainvälisiä yrityksiä. Monien maakuntayliopistojen rahoituspotentiaali on sen sijaan huomattavasti kapeampi. Hallituksen ajama rahoitusmalli ei ota huomioon yliopistojen keskeistä merkitystä oman alueensa kehityksen vetureina. Maakunnissa toimii runsaasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla ei ole irrottaa merkittäviä summia oman yliopistonsa tai yliopistokeskuksensa rahoittamiseen." Näin siis Maaseudun Tulevaisuus viime viikolla.

Maaseudun Tulevaisuus on oivallisesti kiteyttänyt ainakin vasemmistoliiton huolen, huolen siitä, että Helsingin kokoomuslaiset herrat lypsävät omiin opinahjoihinsa maakuntien yliopistojen toimintamahdollisuudet ja tekevät sivistysyliopistoista tutkimuksia myyviä bisnesyrityksiä. Jo nyt ulkopuolinen rahoitus ohjaa selkeästi muun muassa yliopistojen lääketieteellistä tutkimusta. Enää yksikään yliopisto ei ota tavoitteekseen keksiä ihmelääkettä, joka tekee syövän tai aidsin hoitoon tarvittavat tuhansia euroja nielevät lääkecocktailit tarpeettomiksi.

Kaikilta hallituspuolueilta on myös syytä kysyä, mihin työpaikkademokratian oppiin perustuu se, että yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat suljetaan pois päätöksenteosta mutta hallituspaikat myydään yritysmaailmalle.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto vaatii aitoa sitoutumista perusopetuksen rahoitukseen ja sen selkeään kasvattamiseen. Vasemmistoliitonkin tavoitteena on yliopistojen taloudellisen itsenäisyyden lisääminen, mutta toisin kuin hallitus, me edellytämme, että valtio hoitaa jatkossakin pääasiallisesti rahoituksen eikä tieteen vapautta tai riippumattomuutta uhrata ahneiden pikavoittojen alttarille.

Ville Niinistö /vihr:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan sivistyksen ja kulttuurin keskeinen mittari on sen yliopistolaitoksen tila. Ilman kukoistavaa sivistykseen ja korkeimman tiedon tavoitteluun perustuvaa yliopistolaitosta ei voida taata inhimillisen edistyksen etenemistä. Oppositiota onkin syytä kiittää tilaisuudesta keskustella yliopistojen aseman ja toimintakyvyn turvaamisesta.

Yliopistolain uudistuksen keskeisenä tavoitteena on antaa yliopistoille lisää valtaa hallita omia rahojaan sekä lisätä mahdollisuuksia ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen ja sen järkevään käyttämiseen. Vanhan ajan tilivirastoista rakennetaan moderneja yliopistoja, jotka ovat aiempaa riippumattomampia valtiovallasta ja kulloisistakin poliittisista päättäjistä. Tämä on ollut yliopistoväen pitkään odottama uudistus.

Yliopistojen autonomista asemaa ja rahoitusta on parannettava, jotta suomalaisen tieteen ja opetuksen taso säilyy kansainvälisesti korkeatasoisena. Yliopistojen uudistamista onkin ensisijaisesti ohjattava tieteen ja koulutuksen omista lähtökohdista. Samalla on muistettava, että yliopistot palvelevat yhteiskuntaa eri tavoin. Välittömiä innovaatioita ei synny ilman mahdollisuutta pitkäjänteiseen perustutkimukseen. Samalla kun lisätään mahdollisuutta ulkopuoliseen rahoitukseen, on parannettava myös julkisen perusrahoituksen tasoa. Yhteiskunnan tasa-arvoisuuden kannalta on myös välttämätöntä jatkossakin taata yliopistokoulutuksen maksuttomuus, jotta kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus omien kykyjensä toteuttamiseen. Koulutuksen tasa-arvo on myös suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvin kilpailuvaltti.

Arvoisa puhemies! Jotta voi tietää, minne on menossa, on ymmärrettävä, mistä on tulossa. Tässä on sosialidemokraattien syytä katsoa peiliin. Kahden edellisen hallituksen sosialidemokraattinen yliopistopolitiikka epäonnistui pahasti. Se oli kummallinen yhdistelmä keskusjohtoista byrokratiaa ja ulkoistamista. Itse kutsuin sitä byrokraattiseksi rationalismiksi, eräänlaiseksi markkinalähtöisen tuottavuusajattelun ja keskusjohtoisen suunnitelmatalouden epäpyhäksi allianssiksi.

Muodollisesti puhuttiin autonomian lisäämisestä mutta todellisuudessa yliopistoväkeä kuormitettiin keskusjohtoisella hallinnolla, kuten tuottavuusohjelmalla, uudella palkkausjärjestelmällä sekä erilaisilla laadunvarmistusjärjestelmillä. Tehokkuutena pidettiin sitä, että tutkijat jatkuvasti raportoivat tekemisistään esimiehilleen tai rahoittajilleen, ja tämä alkoi jo rajoittaa merkittävästi tutkimuksen vapautta.

Samalla kun yliopistojen perusrahoitus taantui vuosi vuodelta, tulivat yliopistot yhä riippuvaisemmiksi yksityisestä ja myös julkisesta hankerahoituksesta, mutta toisaalta tämän käyttöä rajoitettiin niin, että se ei voinut varsinaisten yliopistojen perustoimintojen laatua merkittävästi parantaa. Myös tulossopimusohjauksessa opetuksen laatu tarkoitti vain kovia määrällisiä tavoitteita tutkinnoille.

Vaikka kymmenessä vuodessa perustutkintojen määrä lisääntyi 50 prosenttia — ja minun lukujeni mukaan tohtorintutkintojen määrä 300 prosenttia — on opetushenkilöstön määrä säilynyt samana. Tässä mallissa ei siis anneta parempaa julkista perusrahoitusta, mutta ei myöskään anneta mahdollisuuksia tehokkaasti hyödyntää ulkopuolista rahoitusta. Kaikkien yliopistojen tasavertainen surkeus ei voi olla minkään sivistyneen puolueen yliopistopolitiikan lähtökohta. Uhkakuvana onkin, että yliopistoista on tulossa keskinkertaisia massalaitoksia, joissa muoto syrjäyttää sisällön ja joissa aito sivistyksellisen ja tieteellisen kilvoittelun henki väistyy tutkintotavoitteiden tieltä.

Arvoisa puhemies! Uudistus on siis välttämätön, ja on hyvä, että myös oppositio on nyt välikysymyksessään ilmaissut tukensa yliopistojen uudistamiselle. Samalla he esittävät uhkakuvia toteuttamistavasta. Tämä kritiikki on paikoin perusteltua. Ongelmat kiteytyvät seuraavaan kysymykseen: olemmeko vaihtamassa valtiovallan kontrollin yksityisen vallan kontrolliin? Pääsääntöisesti näin ei ole käymässä, mutta piru piilee yksityiskohdissa. Uudistuksen ongelmat liittyvät innovaatioyliopiston asemaan, yliopistojen riittävän perusrahoituksen ja sen tasavertaisuuden takaamiseen sekä yliopistojen sisäisen päätöksenteon autonomian rajoittamiseen. Hallitus on parantamassa yliopistojen perusrahoitusta aikaisemmista vuosista, mutta se ei vielä riitä. On saavutettava valtion tiede- ja teknologianeuvoston asettama tavoite 50 miljoonan euron vuosittaisesta lisärahoituksesta.

Autonomian lisäämisen on oltava aitoa, jolloin opetusministeriön ainoaksi ohjauskeinoksi riittää tulossopimusohjaus, joka painottaisi aiempaa enemmän laadullisia kriteerejä. Tuottavuusohjelman latistavasta vaikutuksesta on päästävä eroon. Samalla on otettava huomioon yliopistojen sisäisen päätöksenteon autonomisuus ja riippumattomuus. Tässä erityisesti säätiömallin hallintojärjestely voi olla ongelmallinen. Onkin pyrittävä siihen, että valtaosin ulkoisista edustajista muodostuva hallitus keskittyy todellakin vain strategiseen johtamiseen ja keskeinen päätöksenteko kaikissa akateemisissa kysymyksissä opetuksesta tutkimukseen ja myös sen järjestämiseen on akateemisten päätöksentekijöiden erillisessä päätöksentekoelimessä. Yliopiston sisäisillä ryhmillä pitää olla myös mahdollisuus antaa esitys yliopiston hallitukseen tai säätiön hallitukseen valittavista henkilöistä. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Tällöin varmistetaan, että näiden välille ei tule ristiriitaa.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että opetusministerin ja yliopistojen rehtorien neuvoston kesken myöhemmin keväällä käytävissä neuvotteluissa saavutetaan yhteisymmärrys uudistuksen yksityiskohdista. Yliopistoja ei voi mielekkäästi uudistaa, jos yliopistoväki itse ei ole uudistuksen takana, ja tämä tuki on nyt varmistettava.

Anna-Maja Henriksson /r:

Ärade herr talman, arvoisa puhemies! Alla stora reformer väcker känslor, frågor och farhågor. Universtitesreformen är inget undantag. Och visst är det viktigt att vi för en tillräckligt djupgående debatt i saken.

Kaikki suuret uudistukset herättävät tunteita, kysymyksiä ja pelkoja. Yliopistouudistus ei ole mikään poikkeus tästä. Ja onhan toki tärkeää, että käymme riittävän syvällistä keskustelua juuri tästä asiasta.

Regeringsprogrammet utgår ifrån att finländarnas höga bildningsnivå och den högklassiga och avgiftsfria utbildningen utgör grunden för vårt välfärdssamhälle. Regeringen garanterar jämlika möjligheter till en högklassig utbildning från tidig fostran till högskoleutbildning. Regeringen vill också främja kreativitet, olika former av begåvning och innovativitet redan under den tidiga fostran. Vad gäller högskolesektorn är målet att öka den internationella spetskompetensen och skapa högskoleenheter som med tanke på kompetensnivån har större regional styrka och verkningsfullhet, väl så.

Hallitusohjelma lähtee siitä, että suomalaisten korkea sivistystaso sekä laadukas ja maksuton koulutus ovat hyvinvointiyhteiskuntamme perusta. Hallitus turvaakin tasapuoliset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Hallitus haluaa myös edistää luovuutta, lahjakkuuden eri muotoja ja innovatiivisuutta jo varhaiskasvatuksessa. Korkeakoulusektorilla tavoitteena on kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen ja osaamistasoltaan alueellisesti vahvemmat ja vaikuttavammat korkeakouluyksiköt, ja hyvä näin.

Med dessa mål för ögonen går regeringen in för att skapa innovationsuniversitet bestående av Tekniska högskolan, Helsingfors handelshögskola och Konstindustriella högskolan. Det är inget fel i det. Men klart är att enbart en förvaltningsreform i sig inte innebär något mervärde. För att reformen ska bära frukt i praktiken måste också innehållet utvecklas. För det är trots allt, i alla sammanhang, innehållet i det man gör som är det väsentliga, inte den administrativa eller förvaltningsmässiga modellen i sig.

Näistä tavoitteista hallitus lähtee luomaan innovaatioyliopistoa. Tässä ei ole mitään vikaa. Mutta selvää on, että pelkästään hallintouudistus ei tuota lisäarvoa. Jotta uudistus kantaisi hedelmää käytännössä, myös sen sisältöä, opetusta ja tutkimusta, on kehitettävä. Sisällön kehittämiseen tarvitaan tietysti rahaa, eikä innovaatioyliopisto ole ainoa rahakirstuunsa lisää kassavirtoja tarvitseva. Kaikki meidän korkeakoulumme ovat kehityksessään riippuvaisia toimivasta perusrahoituksesta. Tämän perusrahoituksen hallitus onkin luvannut turvata. Näinhän sen pitääkin olla, ja se on tullut hyvin esille myös tänä iltana tässä debatissa, muun muassa ministeri Sarkomaan suulla.

Herr talman! Den diskussion som nu förs om högskolornas framtida utveckling och finansiering tycker jag borde breddas också till en diskussion om vilka spetskompetenser vi vill utveckla i landet. T.ex. Vaasan yliopisto kunde med fördel bli landets ledande universitet inom energiteknik. Idag har vi ett synnerligen starkt energikluster i Vasaregionen och Österbotten. ABB, Wärtsilä, Vacon och Alholmens Kraft i Jakobstad för att nämna några företag. I Österbotten finns därtill en entreprenörsanda som bäddar för driftiga företag att växa fram. Man kan väl tänka sig att framtida biobränslelösningar kommer att innebära småskalighet där entreprenörsskapet blir viktigt. En allians mellan Vaasan yliopisto och Åbo Akademi kunde bädda för verklig spetskompetens inom energiforskningen och utvecklingen.

Korkeakoulujen tulevasta kehityksestä ja rahoituksesta nyt käytävää keskustelua tulisi mielestäni myös laajentaa asiakeskusteluun siitä, mitä huippuosaamisen alueita haluamme kehittää maassamme. Esimerkiksi Vaasan yliopistosta voisi hyvin tulla maan johtava energiatekniikan yliopisto. Nykyisin meillä on erittäin vahva energiaklusteri Vaasan seudulla ja Pohjanmaan maakunnassa: ABB, Wärtsilä, Vacon ja Euroopan suurin bioenergiapolttolaitos Alholmens Kraft Pietarsaaressa joitakin yrityksiä mainitakseni. Pohjanmaalla on lisäksi yrittäjähenkeä, joka luo mahdollisuudet toimeliaiden yritysten syntymiselle. On hyvin ajateltavissa, että tulevaisuuden energiaratkaisut perustuvat pienimuotoisuuteen, jolloin yrittäjyys muodostuu tärkeäksi. On myös tämän illan keskustelussa ollut miellyttävää kuulla, että ministerin suusta on tullut montakin mainintaa myös siitä, että jokaista yliopistoa halutaan kehittää. Se on äärettömän tärkeää alueitten ja alueitten kehittämisen kannalta.

De regionala styrkorna borde alltså också i praktiken utnyttjas. Just nu upplever jag att man inte gör det i den utsträckning som vore möjligt. Den kommande universitetsreformen bör också ta fasta på detta.

Elikkä alueellisia vahvuuksia tulisi siis käytännössä hyödyntää. Tulevassa yliopistouudistuksessa on kiinnitettävä myös tähän huomiota.

Herr talman, arvoisa puhemies! Det vore viktigt att se till att innehållet i den undervisning och den forskning som görs i alla vårt lands högskolor hinner ifatt de administrativa processer som nu styr utvecklingen. Jag stöder en enkel övergång till dagordningen.

Kannatan yksinkertaista päiväjärjestykseen siirtymistä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itse olen yhtynyt tähän opposition välikysymyksessä esittämään huoleen yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaamisesta, koska hallituksen suunnitelmat yliopistojen kehittämiseksi sisältävät monia syitä tähän huoleen. Alueellisen tasa-arvon turvaaminen ja maaseutumme pitäminen asuttuna ovat periaatteita, jotka hallituksen tulisi ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossaan ja suunnittelussaan. Yliopistouudistuksen kohdalla ei ole mielestäni näin käymässä.

Kun yliopistojen rahoitukseen aletaan käyttää myös yksityiseen rahoitukseen perustuvaa systeemiä, on selvää, että yritysmaailman ehdoilla liikkuva pääoma tulee keskittymään pääasiallisesti vain sellaisten yliopistoyksiköiden käyttöön, jotka ovat yritysten voiton kasvattamisen kannalta kiinnostavia. Näin ollen monet tieteenalat, mutta myös kokonaiset yliopistot, joutuvat keskenään kovin eriarvoiseen asemaan rahoitusta hankittaessa. Suhteellisesti heikompaan asemaan tulevat nykysuunnitelmien toteutuessa joutumaan maakuntayliopistot, kun lisärahoitus keskittyy esimerkiksi Pääkaupunkiseudun innovaatioyliopistoon. Tällaisella yliopistojen välisellä eriarvoistumisella voi olla monia seurauksia, ei vain yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen laadulle sinänsä vaan myös maakuntayliopistojen ympäristöalueille.

Kun joidenkin yliopistojen vetovoima vähenee, sillä on hyvin todennäköisesti vaikutuksia alueen elinkeinoelämään, yritystoimintaan ja siten koko yhteiskuntarakenteeseen. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on se, että yliopistoista valmistuneet sijoittuvat usein työskentelemään sen yliopiston lähialueelle, jossa ovat opiskelleet. Myös yliopistojen tutkijoita siirtyy lähialueiden yritysten käyttöön, mikä houkuttelee maakuntayliopistojen läheisyyteen lisääkin yrityksiä. Heikentyvät maakuntayliopistot tarkoittavat myös heikentyviä maakuntia. Yliopistoja tulisi kehittää muun muassa niiden omia vahvuusalueita tukemalla, kuten esimerkiksi ed. Henriksson täällä totesi. Esimerkiksi metsätieteiden huippuosaamista löytyy kyllä Pääkaupunkiseudun ulkopuoleltakin. Opetusministeri on lupaillut, ettei yhtään yliopistoa lakkauteta, mutta samassa todennut, että fuusioita tarvitaan. Täytyy toivoa, etteivät esimerkiksi yliopistojen sivupisteiden lakkauttamiset käynnisty näiden puheiden saattelemana.

Arvoisa puhemies! Hallituksen yliopistolaitoksen uudistussuunnitelmat myös herättävät aiheellista huolta yliopistojen henkilöstön tilanteesta, jos suunnitelmat nykyisellään toteutuvat. Jos virkasuhteita muutetaan työsopimussuhteisiksi, on pelkona se, että palvelussuhdelajin muuttuminen heikentää työehtoja. Henkilöstön vähentäminen nykyisestä ei voi myöskään olla minkään järkevän yliopistojen uudistumissuunnitelman sisältöä. Päinvastoin, nykyistä henkilöstömäärää tulisi voida lisätä ainakin vähentämällä määräaikaisten pätkätyöläisten määrää.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on valinnut osaamisen strategian. Valinta on ollut erinomainen, ja pieni maa on pystynyt ylläpitämään korkeaa elintasoa ja korkeatasoisia hyvinvointipalveluja ja hyvää työllisyyttä kansainvälisesti kilpailukykyisen osaamisen avulla. Suomen yhdeksi tukijalaksi on muodostunut korkean teknologian vienti, joka ylittää 10 miljardia vuodessa. Saavutetut kilpailuedut eivät kuitenkaan ole pysyviä, ja näköpiirissä on selvät vaaran merkit. Sen takia yliopistouudistus on välttämätön. Tietoyhteiskunta, globaali kilpailu, teknologian nopea kehitys, palveluiden korostuminen, organisaatioiden muutos ja kestävä kehitys asettavat jatkuvasti kasvavia haasteita yliopistoille. Yliopistot tarvitsevat taloudellista ja hallinnollista autonomiaa, jotta ne voivat toimia samoilla edellytyksillä kuin niiden kansainväliset kilpailijat.

Suomessa yliopistoja on arvioitu pitkälti määrällisillä mittareilla. Nyt kurssi on käännettävä määrästä laatuun. Osaamishaasteiden kasvamiseen ja riman nousemiseen Suomi on vastannut sillä, että se on lisännyt yliopistojen aloituspaikkoja ja perustanut pieniä yksiköitä. Silloin, kun haasteet kasvavat, täytyy keskittyä sisällön ja laadun kehittämiseen. Määrää voi nostaa sen jälkeen, kun ne ovat kunnossa. Myös yliopistojen rahoituspohjaa on laajennettava — on hyvin erikoista, että tässä käydyssä keskustelussa haetaan sellaista mallia, että Suomi olisi ainoa maa, joka ei laajentaisi tätä yliopistojen rahoituspohjaa — sekä rakenteellisella uudistamisella yhdistettävä voimia ja parannettava suomalaisten yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueilleen.

Suomi on valinnut osaamisen strategian. Se on oikea valinta. Nyt on mentävä rohkeasti eteenpäin, ei jäätävä tuleen makaamaan. Se tarkoittaa sitä, että meidän on edelleenkin investoitava osaamiseen. Se tarkoittaa myöskin innovaatioyliopiston toteuttamista. Teknillisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun voimien yhdistäminen parantaa mahdollisuuksia antaa laadukasta koulutusta, tehdä laadukasta tutkimusta. Se lisää poikkitieteellisyyttä, se lisää yliopiston taloudellista ja hallinnollista autonomiaa ja siten luo edellytyksiä kansainvälisen tason saavuttamiselle.

Siinä, että suomalainen yliopisto pääsee lähemmäksi kansainvälistä tasoa, edunsaajana on koko Suomi ja koko Suomen yliopistolaitos ja korkeakoulujärjestelmä. Ei voida nähdä niin, että jos suomalaisiin yliopistoihin investoidaan, se heikentäisi meidän järjestelmäämme. Tässä hankkeessa korjataan innovaatioyliopiston jälkeen jäänyttä resursointia lähemmäksi kansainvälistä tasoa. Vaikka Raimo Sailaksen työryhmän esittämät resurssilisäykset toimintamäärärahoihin on puolitettu, uudistus parantaa yliopiston mahdollisuuksia panostaa perustutkimukseen haluamallaan tavalla.

Erikoista tässä käydyssä keskustelussa on ollut se, että nyt kun täällä Suomessa erinomaisen hyvä yhteistyö elinkeinoelämän kanssa toimii siten, että tehdään paljon soveltavaa tutkimusta ja tilaustutkimusta, niin nyt tämä mahdollisuus sijoittaa säätiömuotoisen yliopiston peruspääomaan antaa yliopistolle täydet mahdollisuudet suunnata näitä varoja omaan perustutkimukseensa ja sillä tavalla kehittää omaa toimintaansa. Näen, että tähän perustutkimukseen panostaminen on välttämättömyys, sillä kaikki maailmassa menestyneet yliopistot ovat tutkimusyliopistoja. Kaiken kaikkiaan tästä innovaatioyliopistohankkeesta voi Raimo Sailaksen sanoin todeta, että tässä hankkeessa on vain se huono puoli, ettei sitä ole toteutettu aikaisemmin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! 50-luvulla iso osa pohjoista ja itäistä Suomea oli pientilavaltaista metsätalouden aluetta, jolla kuitenkin jalostusaste oli jäänyt hyvin matalaksi. Tasapainoisemman alueellisen kehittämisen varmistamiseksi ja maan kaikkien resurssien käyttöön saamiseksi ryhdyttiinkin 60-luvulla perustamaan valtionyhtiöitä myös maan pohjoisosiin. Merkkipaaluja tällä tiellä olivat päätökset Kemijärven sellutehtaan liikkeellelähdön tukemisesta 60-luvun alkupuolella sekä päätökset Kemiran, Rautaruukin ja Outokummun Tornion-jaloterästehtaan perustamisesta.

Seuraava tärkeä vaihe maan tasapainoisemman kehittämisen politiikassa oli alueellisten korkeakoulujen luominen. Vastarinta myös niiden perustamista kohtaan oli kova, ja alueyliopistojen luomisessakin tarvittiin vahvaa aluepoliittista tahtoa, jota puolueista tuolloin oli eniten silloisella Maalaisliitolla ja SKDL:llä. Ne saivat laajan tuen kehitysalueiden äänestäjiltä ja kuuntelivat herkällä korvalla kotiseutujensa puolesta näkyvästi toimineita kansanliikkeitä. Pohjoisen osalta noista kansanliikkeistä tunnetuimpia olivat ensin terästehdaspuolue, joka painoi jaloterästehdasta Tornioon kromikaivoksen viereen, sekä sitten Lapin yliopiston puolesta toiminut laaja joukkoliike.

Hyvin tärkeä rooli niin valtioyhtiöiden kuin maakuntayliopistojen perustamisessa oli silloisella presidentillä, Urho Kaleva Kekkosella. Hän näki kauas ja toimi päättäväisesti myös näissä asioissa.

Aluepolitiikan heikentyminen alkoi jo 80-luvulla, ja 1990-luvulla uusliberalismin vyöryssä idea koko maan tasapainoisesta kehittämisestä vesittyi täysin. Väestön muuttoa kasvukeskuksiin ja aivan erityisesti Kehä kolmosen sisäpuolelle ei Lipposen hallitusten kaudella oikeastaan edes yritetty padota. Päinvastoin tuntui siltä, että sitä pidettiin myönteisenä asiana. Samalla aluepolitiikassa tulivat uutena keinona esiin EU:n jäsenyyden myötä nämä EU-projektit. Niillä olisi ollut myönteinenkin merkityksensä, jos samaan aikaan olisi valtion aluepolitiikkaa jatkettu, mutta näin ei käynyt, vaan pääsääntöisesti jäätiin näitten EU-projektien varaan.

Nyt on sitten tultu jo siihen, että 60-luvun ja 70-luvun aluepoliittisia suuria saavutuksia suoranaisesti puretaan. Hallituksen haluttomuus estää Kemijärven sellutehtaan sulkeminen oli tästä karu näyttö. Parhaillaan eduskunnassa kiistellään hallituksen uudesta yliopistolinjauksesta. Sen ydin on valtion rahan voimakas suuntaaminen Espooseen tulevaan innovaatioyliopistoon. Kaikki muut yliopistot tässä maassa ovat saamassa lähivuosina yhteensä vähemmän kuin tämä yksikkö yksinään.

Maakunnallisten yliopistojen suhteellista asemaa tulee heikentämään myös liikemaailman rahoituksen ottaminen osaksi korkeakoulujen rahoituspohjaa. Tämä tulee aiheuttamaan sen, että maakunnalliset yliopistot tulevat saamaan suhteellisesti vähemmän rahaa kuin etelän valtionkin vahvasti tukemat niin sanotut keskusyliopistot, huippuyliopistot. Ne tulevat saamaan selvästi enemmän rahaa nimenomaan yrityksiltä, joiden pääosa on keskittynyt kolmion Helsinki—Turku—Tampere sisäpuolelle.

Jos tälle korkeakoulujen kehittämistielle todella lähdetään, yliopistot jakautuvat 10—20 vuodessa kahteen sarjaan: etelän varakkaat yliopistot muodostavat ajan myötä yliopistojen mestaruussarjan, ja maan muut yliopistot pelaavat maakuntasarjassa. Jakauma tarkoittaa sitä, että näihin etelän paljon rahaa saaviin yliopistoihin, parhaisiin, rikkaisiin yliopistoihin, saadaan myöskin parhaat opettajat ja tutkijat, joiden perässä myöskin opiskelijoiden virta suuntautuu niihin.

Tämä jyrkkä muutos suomalaisessa aluepolitiikassa selittyy sillä, että keskustapuolueen aluepoliittinen linja on muuttunut tai ainakin täydelleen vesittynyt. Matti Vanhanen on täysin eri linjalla aluepolitiikassa kuin olivat Kekkonen ja sitten vielä Paavo Väyrynen. Vanhasen linjana on hyväksyä se, että se, mitä markkinavoimat tekevät, on oikein ja niin pitää tapahtuman. Lapissa nyt sanotaankin, että sen, minkä Kekkonen loi, sen Vanhanen vei. Meille tuolla pohjoisessa keskustan linjanmuutos on iso ja surullinen asia, ja tietenkin me toivomme, että keskusta palaa aluepolitiikan linjoille. En usko, että se tapahtuu hetkessä, mutta uskon kyllä, että ainakin keskustan kenttäväessä on Alkion ja Kekkosenkin perillisiä.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Innovaatio on keksintö, jolla on markkinoilla rahallista arvoa. Markkinoille siirrettynä se on hyödyke, joka tuottaa keksijälleen taloudellista etua. Toisin on tieteellisen perustutkimuksen laita, joka tyypillisesti ei ole taloudellista voittoa tuottavaa. Sen arvo on muualla. Myöskään taiteellisen toiminnan lopputulosta ei mitata rahassa. Silti taiteella on oma arvonsa. Tiede ja taide ovat kulttuurista pääomaa ja osa sitä, mitä sivistykseksi kutsutaan. Tiedemaailmassa tieteen viimekätinen arvo riippuu sen puolueettomuudesta, riippumattomuudesta ja uskottavuudesta. Sivistysyliopistolla ja perustutkimuksella on itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko sen tutkimustulokset myytävissä kaupallisilla markkinoilla vai eivät.

Yliopistomaailman innovaatioyliopistoa kohtaan suuntaama kritiikki on julkisuudessa leimattu jopa opetusministeriön virkamiesten suulla mustasukkaisuudeksi, jota muut yliopistot tuntevat innovaatioyliopiston saamaa tukea kohtaan. Leimaaminen on asiatonta. Eivät yliopistorehtorit vastusta innovaatioyliopistoa sinänsä. Ei yksikään yliopistorehtori tai -tutkija vastusta tutkimuksen tukemista sinänsä. Kyse on siitä, tuetaanko yliopistoja nyt tasavertaisella tavalla.

Vaikkei humanisti tavoittelisi työllään taloudellista voittoa, humanistinen tutkimus ei ole sillä tavalla maailmasta erillistä, että sitä voitaisiin yliopistoissa tehdä ilman riittävää taloudellista tukea. Humanisti ei ole yrittäjä, vaikka hänet sellaiseksi on työhallinnossa yritetty leimata. Vaikka kaikille yliopistoille nyt annetaan mahdollisuus markkinarahan keräämiseen, humanistinen taiteentutkimus, filosofia, kulttuurintutkimus, filologia ja eksegetiikka tulevat edelleen tarvitsemaan yhteiskunnan taloudellisen tuen.

Kun opetusministeri Kalliomäki viime kaudella lanseerasi huippuyliopiston tai innovaatioyliopiston nimen, näin silmieni edessä kaiken sen, mitä oppositio nyt välikysymyksellään vastustaa. Suomeen synnytetään liike-elämän ehdoilla toimiva uusi uljas yliopisto, joka rohmuaa valtiolta ja elinkeinoelämältä kaiken liikenevän tuen, kun taas tavisyliopistot jätetään kärvistelemään riittämättömän perusrahoituksen ja tuottavuusohjelman vaatimusten kurimuksessa.

Tämän kauhukuvan vuoksi minulle henkilökohtaisesti oli tärkeää, (Ed. Rajamäki: Ei se ole kauhukuva, se on teidän päätöksenne!) että hallitusohjelmaan saatiin lupaus siitä, että yliopistojen perusrahoitusta tullaan kauttaaltaan vahvistamaan. Lisäksi tuottavuusohjelmaa luvattiin tarkistaa niin, ettei se heikennä yliopistokoulutuksen laatua eikä tieteen ja tutkimuksen vaikuttavuutta. Kolmanneksi hallitusohjelmaan lisättiin lupaus tutkijanuran houkuttelevuuden lisäämisestä.

Näistä turvalausekkeista ainoastaan viimeinen on tähän mennessä toteutunut. Tutkijanuran houkuttelevuus paranee. Apurahansaajat ovat vihdoin ja viimein pääsemässä sosiaaliturvan piiriin, mistä itse tutkijanuran yliopistossa tehneenä olen erityisen iloinen. Mutta se, mikä tutkijan sosiaaliturvan kohentumisessa voitetaan, ollaan nyt vaarassa menettää, ellei yliopistojen toimintaedellytyksiä nopeilla päätöksillä paranneta. Yliopistojen riittämätön perusrahoitus tietää töiden loppumista monelle määräaikaiselle tutkijalle ja opettajalle.

Opetusministeriön laskelman mukaan muut kuin innovaatioyliopisto ovat saamassa tänä vuonna toimintarahaa yhteensä 26 miljoonaa euroa. Tämän summan jakaa 17 yliopistoa. Tämä tarkoittaa, että kukin 17 yliopistosta saa lisäystä budjettiinsa vaivaiset 1,5 miljoonaa euroa. Ei voi sanoa, että yliopistojen perusrahoitus paranisi kauttaaltaan, kuten hallitusohjelma lupaa, jos yhtään otetaan lukuun inflaatiota ja rahan ostovoiman heikkenemistä. Yliopistojen budjetti on negatiivinen. Samaan aikaan, kun innovaatioyliopisto on saamassa 500 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä, muiden yliopistojen määrärahat kasvavat vaivaiset 30 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä, ja huomatkaa, innovaatioyliopiston toimintamenoihin suunnattava 100 miljoonan euron korotus on koko yliopistokentän kilpailtavissa vasta vuodesta 2015 alkaen, siis vasta seitsemän vuoden kuluttua. Tällä rahanjakopolitiikalla meillä on hyvin nopeasti kahden kerroksen yliopistot.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei tuottavuusohjelma enää saa kohdentua opetukseen ja tutkimukseen. Periaatteellisella tasolla tämä kirjaus on merkittävä parannus aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Käytännössä tuottavuusohjelmaa on mahdotonta kohdentaa niin, että se kohdistuisi vain hallintohenkilöstöön. Yliopistoissa on tehty isoja leikkauksia 90-luvulta alkaen ja henkilöstön määrä laitoksilla on niistetty minimiin. Yliopistojen tuottavuus on parantunut moninkertaisesti, mutta samalla opettaja—oppilas-suhdelukua on huonon perusrahoituksen vuoksi jouduttu heikentämään alle Oecd-maiden keskiarvon. On selvää, että tuottavuuteen tarvitaan uudet mittarit. Tällä rahoituspolitiikalla ohjauksen taso yliopistoissa heikkenee ja tulosrahoituksen kurimuksessa tutkintoja tehtailevat yliopistot pakotetaan tutkimuksen bulkkitehtaiksi. Jotta yliopistojen perusrahoitus voitaisiin turvata, yliopistot on nopeasti vapautettava tuottavuusohjelmasta kokonaan.

Meneillään oleva yliopistouudistus merkitsee sitä, että kaikki yliopistot ovat vastedes joko yksityisoikeudellisia säätiöitä tai julkisoikeudellisia yhteisöjä ja saavat tällä tavoin autonomisen aseman. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Jotta yliopistojen autonomia oikeasti turvattaisiin, on säätiöyliopiston hallitukseen saatava henkilöstön ja opiskelijoiden edustus. Vastaavasti julkisoikeudellisen yliopiston hallituksen puheenjohtajan on oltava yliopistolainen. Muuten autonomia on vakavasti uhattuna. Yliopistojen autonomian turvaamisen kannalta on välttämätöntä, että yliopistolaissa turvataan yliopistoille aidosti (Puhemies: Nyt jo 6:kin minuuttia kulunut!) itsenäinen asema ja että perusrahoituksen tasoa nostetaan tuntuvasti.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen hyvä maine ja menestys kansainvälisessä kouluvertailussa on perustunut jo vuosikymmeniä ilmaiseen koulutukseen. Vanhasen toisen hallituksen ohjenuoraksi näyttää muotoutuneen yhteiskuntamme kahtiajaon syventäminen ja yksityistäminen, joka on nyt ulottamassa kouransa myös yliopistokoulutukseen. Pelättävissä on, että yliopistojen yksityistämisen kiihkossa unohdetaan kysellä rahoittajien motiiveja rahan antamiselle. Onkin aiheellista kysyä, voivatko yliopistojen rahoittajat vaatia vastapalveluksia yliopistoilta, niin kuin on epäilty asianlaidan olevan suuria vaaliavustuksia saaneiden kansanedustajien ja ministereiden kohdalla. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuorineuvoksen arvonimen haku eräälle suurrahoittajalle.

On syytä huolellisesti tutkia yksityisen rahoituksen tuomat mahdolliset sidonnaisuudet ja niiden vaikutukset niin yliopistojen kuin poliitikkojenkin toiminnan lahjomattomuuteen. (Ed. Rajamäki: Harmaan talouden torjuntaan!) — Aivan.

Arvoisa puhemies! Yliopiston hammaslääketieteellisen kohtalo on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun hallitus tekee päätöksiä kuulematta opiskelijoita, yliopistojen henkilökuntaa sekä alan asiantuntijoita, eli Kuopion yliopisto on kyseessä. Ensin annettiin ymmärtää, että Kuopio saa hammaslääketieteellisen koulutuksen hoitaakseen. Sitten yllättäen opetusministeriö antoikin kielteisen päätöksen koulutuksen järjestämisestä Kuopiossa. Ei auttanut edes puolue- ja vaalipiirirajat ylittävä kansanedustajien yhteinen vetoomus asian puolesta. Hallitus oli jo päättänyt asian. On pakko kysyä, miten tällaista voidaan tehdä. (Ed. Rajamäki: Kokoomuksen ministerit päättivät!) — Aivan. — Kenen etuja se ajaa? Ettei tämä kaikki vain olisi osa hallituksen ajamaa tuottavuusohjelmaa? Tulevaisuudessa onkin Itä- ja Pohjois-Suomen kuntien helppo säästää julkisen terveydenhuollon henkilöstökuluissa vedoten siihen, ettei ole koulutettuja hammaslääkäreitä palkata avoimiin virkoihin.

Arvoisa puhemies! Itä-Suomessa niin kuin kautta Suomen ollaan huolestuneita ja pettyneitä hallituksen yliopistosuunnitelmista. Yliopistot joutuvat tulevaisuudessa keskittymään entistä enemmän itsensä markkinointiin ja rahoituksen haalimiseen sen sijaan, että ne voisivat paneutua opetukseen ja tutkimustyöhön.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän on helppo yhtyä välikysymykseen, sillä onhan nyt uhattuna vuosikymmenten kovalla työllä maahamme rakennettu koulutuksen tasa-arvo ja koko maan kattava yliopistoverkosto. Mielestäni Suomi ei kaipaa superyliopistoa, sillä jokainen maamme yliopisto tuottaa riittävän laadukasta opetusta ja tutkimusta tälläkin hetkellä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pentti Oinosen puheenvuoro oli aika mielenkiintoinen sikäli, että ensinnäkin hän Itä-Suomen yliopistojen kuvan antoi todella negatiivisena. Kuitenkin totuus on, että perustettu Itä-Suomen yliopisto aloittaa 2010. Joensuun ja Kuopion yhteistyö tulee parantamaan olosuhteita, yliopistojen tilaa, opiskelijoiden asemaa ja taloudellista tilannetta sekä kaikin puolin monipuolistaa tutkimusta. Samoin se säilyttää Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen erittäin hyvänä koulutuspaikkana. Samoin sitten Itä-Suomen hammaslääkärikoulutusta tullaan myös vahvasti ajamaan eteenpäin. Muistamani mukaan ed. Pentti Oinonen oli myös mukana siinä delegaatiossa, joka opetusministeri Sarkomaalle oli vahvasti esittämässä Itä-Suomen hammaslääkärikoulutuksen aloittamista. (Ed. Rajamäen välihuuto) — Ed. Rajamäki, se hammaslääkärikoulutus aikanaan lopetettiin. (Ed. Rajamäki: Porvarihallitus 93!) Se pitää saada nyt käyntiin uudestaan. Siinä tuli muutamia vahinkoja, totta kai, en minä sitä kiellä, mutta sitä ollaan ajamassa takaisin, ja uskon, että 2010 se tapahtuu.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy pitää erikoisena opposition edustajan näkemyksiä, eli selvästi välikysymyksessä on jaettu se huoli, että me tarvitsemme yliopistouudistuksen, me tarvitsemme paljon toimenpiteitä, että pysymme mukana tässä kansainvälisessä kilpailussa. Nyt oppositio vaatisi hallitukselta sitä, että hallitus ei tekisi mitään. Minusta on erikoista, että oppositio vaatii sitä, ettei tekisi mitään, ja minun mielestäni se on tälle hallitukselle täysin kohtuuton vaatimus.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten välikysymyksen ensimmäinen lause toteaa, Suomen yliopistot on uudistettava vastaamaan nopeasti muuttuvaa globaalia ja eurooppalaista kehitystä sekä uusia kansallisia haasteita. Tähän asti olen samaa mieltä. Ja samaan hengenvetoon joudun toteamaan, että en ymmärtänyt äskeisestä ed. Pentti Oinosen puheenvuorosta lähes mitään, ja ilokseni toteankin, että edustajat Hoskonen ja Jukka Mäkelä vahvistivat näkemystäni.

Välikysymyksessä väitetään, että hallitus on ottanut yliopistouudistuksessa linjakseen yliopistokenttää epätasa-arvoistavan lähestymisen. Lisäksi hallitusta soimataan sivistysyliopistoperiaatteesta luopumisesta. Näin ei ole tapahtunut eikä ole tapahtumassa, kuten ministeri Sarkomaa avauspuheenvuorossaan painotti, ja pitkän debatin jälkeen sen olisi pitänyt kaikille muillekin käydä selväksi.

Jotta suomalainen yliopistolaitos pystyy vastaamaan välikysymyksen alussa viitattuun kansainväliseen kehitykseen, meidän tulee tiivistää ja rakentaa nykyistä suurempia tieteen ja taiteen osaamiskeskuksia. Hyvänä esimerkkinä jo aloitetusta yliopistojen voimavarojen yhdistämisestä toimii Turun kauppakorkeakoulun ja Turun yliopiston konsortio. Yhdistymisen valmisteleva työ käynnistettiin hyvissä ajoin jo ennen kuin yliopistopoliittisista linjauksista oli tehty päätös valtionhallinnossa. Konsortiovaihe alkaa siis tulevan elokuun alussa, ja Turun konsortio tulee olemaan Suomen neljänneksi suurin yliopisto. Opetusministeriön myöntämän hankerahoituksen merkitystä aliarvioimatta tärkeässä roolissa hankkeen etenemisessä ja toteutumisessa on osapuolten välinen yhteishenki ja tietoisuus omista mahdollisuuksista.

Nyt on laajemminkin panostettava myös yliopistokenttämme niin opettajien, tutkijoiden kuin opiskelijoidenkin taisteluhenkeen sekä uskoon suomalaisesta tieteestä ja osaamisesta yhtenä maailman kärkimaana. Yliopistojen voimavarojen yhdistäminen tuo etuja myös hallintopalvelujen tehostamiseen jättäen näin opetushenkilökunnalle enemmän aikaa keskittyä heidän työnsä kannalta olennaiseen eli opetukseen ja tutkimukseen. Kysymys on siis laadun parantamisesta ja tuloksellisuuden lisäämisestä.

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee demarien esittämään epätasa-arvoasetelmaan, niin yliopistouudistuksessa on päinvastoin otettu huomioon yliopistojen uusi mahdollisuus tasa-arvoiseen keskinäiseen asemaan. Uudistuksen yhtenä lähtökohtana on perusrahoituksen vahvistaminen vähintään kustannusten nousun mukaisesti. Tämä tarkoittaa kaikkien yliopistojen perusrahoitusta. Tänä vuonna perusrahoitus on noussut 26 miljoonaa euroa. Vielä selvennykseksi mainittakoon, että perusrahoitusta ei käytetä yliopistojen henkilökunnan palkkoihin.

Uudistuksen myötä valtio on katkaisemassa napanuoransa yliopistoihin ja antamassa niille jatkossa entistä itsenäisemmän yksityisoikeudellisen säätiön tai julkisoikeudellisen laitoksen aseman. Tämä mahdollistaa yliopistoja muun muassa hankkimaan avoimemmin ja laajemmin myös yksityistä rahoitusta. Akateeminen vapaus ei ole uhattuna kummassakaan vaihtoehdossa. Mainittakoon myös, että yliopistojen kytköksiä ja sidonnaisuuksia elinkeinoelämään on turha ylikorostaa, sillä yliopistot ovat saaneet täydentävää ulkopuolista ja yksityistä rahoitusta ennenkin.

Yksityis- tai julkisoikeudellinen statuskaan ei tuo suurempia eroja yliopistojen välille, kuten Turun konsortioesimerkki osoittaa. Koska säätiömuotoinen rakenne vaatisi suuremman pääoman taakseen, konsortio ei pidä sitä realistisena. Sen sijaan julkisoikeudellisena yliopistona sillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada toimiva rahoitusrakenne.

Arvoisa herra puhemies! Uudistusten pelko estää ihmisiä näkemästä mahdollisuuksia uhkakuvien sijasta. Innovaatioyliopistosta näyttää tulleen joissakin piireissä pahan perikuva ennen kuin se on edes päässyt näyttämään tarpeellisuuttaan. On maailmanlaajuisesti selvää, että sivistysvaltioissa on huippututkimukseen keskittyneitä laitoksia ja tasokkaaseen perusopetukseen panostavia yliopistoja. Tämä ei vie arvoa ja tarpeellisuutta kummaltakaan tasolta. On myös ymmärrettävä, että vaikka innovaatioyliopiston investoinnit tulevat olemaan alkuvaiheessa mittavia, niin rahoitusta ei tehdä muiden yliopistojen kustannuksella.

Eilen käytiin palautekeskustelua valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009—2012. Yksi tulevien vuosien ja tulevaisuuden painopistealueista on osaaminen. Ilman laadukasta yliopistoissa tapahtuvaa opetusta ja tutkimusta emme pääse tavoitteisiimme yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa. Yhteistyö valtion, yritysten ja elinkeinoelämän kanssa on kolminaisuus, mitä tulee kaikin keinoin vahvistaa, ei torpedoida uudistusten pelossa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa kehysselonteon yhteydessä oli nähtävissä, että pääosin ilmeisesti keskustassa ja jossain määrin vihreissäkin on Canossan-matkan tekohalua tässä yliopistojen perusrahoitusasiassa. Valtiovarainvaliokuntahan piti tärkeänä alueellisesti kattavaa yliopistoverkkoa ja nimenomaan välttämättömänä, että kaikkien yliopistojen asema ja laadun kehittäminen turvataan riittävällä perusrahoituksella. Merkittävää on se, että hallituspuolueet halusivat nimenomaan, että valiokunta toteaa, että se tulee ottamaan asiaan yksityiskohtaisesti kantaa valtion vuosittaisen talousarvioehdotuksen yhteydessä. Tältä osin toivoisi nimenomaan, että tämä keskustelu johtaa vastuullisuuteen maakuntien ja koko yliopistolaitoksen perusrahoituksen turvaamisessa, johon tuottavuusohjelma luo kiistatta myös erittäin suuria uhkia. Tässä nimenomaan innovaatioyliopiston panostukset nollasummapelillä tulevat olemaan vakavasti monien muiden kasvua tukevien yliopistojen perusrahoituksesta pois. Yksityistä rahaa ei välttämättä tule riittämään myöskään kaikille yliopistoille, kuten täällä on todettu.

Myönteisenä asiana on tietysti pidettävä sitä, että muun muassa Itä-Suomen alueella voidaan nyt oikeasti katsoa laajemmalla alueella koulutustarpeita ja panostuksia. Näin pitää myös tehdä. Mutta tässä yhteydessä pitäisi tunnustaa myös terveyspoliittiset syyt yliopistojen kehittämiseen. Tämä liittyy nimenomaan porvarihallituksen 90-luvun alussa, Ahon hallituksen, poistamaan hammaslääkärikoulutukseen Kuopion yliopistosta. Itä-Suomessa on erittäin vakava hammaslääkäripula. Tämä puoltaisi nimenomaan myös tähän liittyvää koulutusta.

Herra puhemies! Tässä yhteydessä on syntynyt paljon myös epävarmuutta yliopistojen ja erityisosaamisen kehittämiseen. Erityisesti Lappeenrannan teknillisen yliopiston esilletuonti on ollut tässä minusta vakavaa kielteisessä mielessä. Lappeenrannan soveltamisalojahan ovat energia-, metsä- ja metalliteollisuus, ja erityisesti yhteydet Venäjälle ovat Lappeenrannan teknillisen yliopiston erityisosaamista. Sen tutkimustoimintahan on omilla kapeilla aloillaan maailman huipputasoa, ja esimerkiksi alueellinen vaikuttavuus on yliopiston kokoa suhteellisesti merkittävämpää. Tällä yliopistollahan on alueellisia yksikköjä kahdeksalla paikkakunnalla, muun muassa Lahdessa, Mikkelissä, Kouvolassa ja Varkaudessa. Esimerkiksi Varkaudessa Lappeenrannan energia- ja ympäristöosaaminen tukee vahvasti alueen globaalissa kilpailussa kamppailevaa prosessiteollisuutta, ja tällä on suuri merkitys koko aluekehitykselle, työllisyydelle ja elinvoimalle. Tältä osin muun muassa Lappeenrannan yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyössä tulee muun muassa energialaboratorion ja energiateknologian täsmäkoulutuksen kautta myös Suomen kilpailukykyyn vahvaa panostusta. Eli Lappeenranta on minusta vain esimerkki, joka korostaa pienen, erikoistuneen, korkeatasoisen ja joustavan yliopiston erinomaisia toimintamahdollisuuksia suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyvyn tukena.

Herra puhemies! Täällä ei ole otettu esille kuumaa perunaa, ilmeisesti se on sen verran polttava pottu. Tämä koskee nimenomaan koko yliopiston ja meidän korkeakoulutuksen näkökulmasta EU:n ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksukysymystä. Pääsääntöisesti muissa EU-maissa tämä peritään, Suomessa on maksutonta. Muissa maissahan hoidetaan nimenomaan stipendein ja täsmätuin tämä koulutus, ja tältä osin on viime hallituskaudella Helsingin yliopiston johdonkin taholta tuotu esille lähes jopa 600 miljoonan euron kansallinen panostus. Nyt voi todella kysyä, onko esimerkiksi Kiina-ilmiön voimistaminen joku meidän kansallisen panostuksen erityistehtävä, että valikoimatta yleisesti tarjotaan tällainen koulutuksellinen panostus. Pitäisi kehitysyhteistyön osana tehdä tiettyä täsmäkoulutusta, tukea kehittyvien maiden talouksia ja sitten myöskin katsoa, onko meillä muualla kuin opettajanhuoneen työllistämisessä erityisiä painotuksia ammattikorkeakoulu- ja yliopistopuolella, johon pitäisi erityisesti panostaa. Minusta tämä kysymys pitäisi uskaltaa käydä läpi myöskin siltä osin, että siinä ovat kyseessä merkittävät taloudelliset panostukset. Tätähän 2005 selvitettiin opetusministeriön työryhmässä viime kaudella, mutta ilmeisesti se on sen verran kuuma aihe, että siitä ei haluta käydä sen etuihin ja haittoihin liittyvää keskustelua. Muissa EU-maissa pääsääntö on kuitenkin tältä osin toinen kuin Suomen käytäntö.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yliopistot kaipaavat uudistamista, ja on hyvä, että asiaan tartutaan. Keskityn puheessani nyt uudistuksen vaikutuksiin maakunnassa.

Yliopistouudistuksen keskeinen ongelma liittyy riittämättömään resursointiin. Ensinnäkin yliopistojen keskeiset kustannustekijät, ennen muuta palkkakustannukset, ovat nousseet merkittävästi juuri tässä muutoksen alla. Siksi myös monen jo tuloksiaan parantaneen laitoksen budjetti on reaalisesti miinuksella, mikä edellyttää säästöjä muun muassa opettajien palkkauksessa. Tätä yliopistojen arkea on ehkä vaikea uskoa, kun yliopistojen määrärahoja kokonaisuutena on kiistatta lisätty.

Toinen ongelma on samaan aikaan toteutuva tuottavuusohjelma, joka on erityisen ongelmallinen esimerkiksi opettajankoulutuksen harjoittelukouluissa, joissa ei voida vähentää kuin opettajia, kun muuta henkilökuntaa ei juuri ole. Siksi pidän nyt suunniteltavaa muutosta erittäin ongelmallisena etenkin aluepolitiikan kannalta. Tähänkin asti valtio on tehnyt tavallaan käänteistä aluepolitiikkaa pitämällä Pääkaupunkiseudun yliopistojen kiinteistökustannukset markkinatasoon nähden matalammalla tasolla, kun taas muualla on voitu maksaa jopa markkinahintoja korkeampia vuokria. Siirrettäessä kiinteistöjä uusiin yhtiöihin tai suoraan yliopistojen omistukseen tulee tarkkaan harkita myös aluepoliittisia näkökohtia. Valtion kannaltahan olisi ilman muuta edullista, että korkeakoulutusta ei ohjattaisi tarpeettomasti korkean kustannustason alueille ja subventoitaisi verovaroilla Pääkaupunkiseudun korkeita tilakustannuksia.

On vaikeaa nähdä, miten yksityisen rahan keräämisen tukeminen budjettivaroin edistää yliopistojen välistä tasa-arvoa tai suomalaisen yliopistolaitoksen tasaisen korkeaa laatua. Tavallaan eroa vielä selkeytetään sillä, että jos yliopisto onnistuu yksityistä rahoitusta saamaan, valtio antaa 2,5-kertaisen panoksen omasta pussistaan. Ongelmana ja pelkona on se, että Itä- ja Pohjois-Suomen yliopistot jäävät mopen osille: siellä on vähemmän yrityksiä, liikevaihdoltaan yritykset ovat pienempiä. On täysin selvää, että näistä yrityksistä ei samanlaista tukea löydy kuin kasvukeskuksissa ja Pääkaupunkiseudulla. Kun ei ole yrityksiä, ei ole ulkopuolista rahoitusta ja ei silloin ole opiskelijoitakaan.

Toinen ongelma on sitten humanististen, yhteiskunnallisten ja monien muiden aineiden ongelmat, jotka eivät yrityksiä kiinnosta. Jälleen rahoitus jää pienemmäksi, ja jälleen myös sitten opiskelijamäärät uhkaavat jäädä pienemmäksi. Toivon mukaan valtion finanssisijoitukset ja niihin suunnitellut uudistukset tuovat tähän helpotusta, mutta pelkoja siitä huolimatta asiaan liittyy. Kun samaan aikaan on julkistettu korkeakoulujen aloittajamäärätavoitteet vuodelle 2012, ne kertovat karua kieltä Itä- ja Pohjois-Suomen yliopistojen kannalta.

Korjaan aiemmin mainitsemiani lukuja: Itä-Suomessa korkeakoulujen opiskelupaikat vähenevät yli 100:lla vuoteen 2012 mennessä. Lapissa opiskelupaikkoja menetetään yli 50. Sen sijaan Uudellamaalla opiskelupaikkojen määrä lisääntyy yli 300:lla. Kun nämä luvut vielä kertautuvat kaikissa muissa opiskelupaikoissa, esimerkiksi ammattiopistoissa Itä-Suomen paikat vähenevät lähes 700:lla, Lapissa lähes 400:lla ja samaan aikaan Uudellamaalla ammattiopistojen opiskelupaikat lisääntyvät yli 2 000:lla, tarkoittaa tämä sitä, että jo kauan sitten alkanutta kierrettä vahvistetaan. Seuraavalla kierroksella hakijoita Itä- ja Pohjois-Suomen vähentyneille paikoille on taas vähemmän, ja jälleen kerran paikkoja siirretään Etelä-Suomeen, kun toinen vaihtoehto olisi miettiä nöyrästi, miten opiskelijoita saadaan houkuteltua entistä enemmän esimerkiksi Rovaniemen yliopistoon, jossa hakijoista on paikoin ollut pulaa. On pakko kysyä: ei kai vaan yliopistoja aiota ajaa alas maakunnissa? Ainakin huonolta aluepolitiikalta tämä vaikuttaa. Kun koulutuspaikat valuvat pääkaupunkiin, on aivan selvä, että niin valuvat ihmiset ja kaikki asukkaatkin.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan kohtuutonta väittää, että aloituspaikat valuvat Etelä-Suomeen. Täytyy myöskin katsoa määrällisesti sitä, että Etelä-Suomessa on aivan huutava pula ammatillisista koulutuspaikoista, ja sitä, että syrjäytyneiden määrä on valtava. Täytyyhän näille nuorille ja lapsille pystyä ohjaamaan ammatillisia koulutuspaikkoja. Etelä-Suomi on nimenomaan tässä määrällisessä suunnassa ollut se, joka on ollut ongelmakohtana.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Näihin alueellisiin koulutuspaikkoihin liittyen tässä haluan todeta sen, että määrällisistä koulutuspaikkojen tavoitteista päätettiin jo kehittämissuunnitelmassa ja nyt alueellisen kohdentamisen päätösperiaatteet on tehty sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä.

Uudenmaan osalta kyllä haluan korostaa sitä, että jo hallitusohjelmassa todettiin, että meillä pitää olla tasapuoliset mahdollisuudet jokaisella päästä peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen. Uudellamaalla on ollut aivan räävittömän heikko tilanne. Täällä on toisen asteen koulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa aivan liian vähän paikkoja. Täällä on sadat nuoret syrjäytyneet, samaan aikaan on ollut huutava työvoimapula. Oli täysin oikein, että hallitus tekee tasa-arvoista politiikkaa ja suuntaa sinne koulutuspaikkoja, missä nuoret syrjäytyvät sen takia, kun ei ole koulutuspaikkoja. Tarkoituksena on se, että kaikkialla Suomessa olisi tasavertaiset mahdollisuudet siihen toisen asteen koulutukseen, eli tämä suuntaus on täysin oikea. Tätä tullaan jatkamaan tulevaisuudessakin. Ammatillisen koulutuksen paikkoja tullaan lisäämään, mutta alueellinen tasa-arvo on lähtökohta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän ministerin puheenvuoron jatkeeksi on helppo jatkaa. Jos olemme kuunnelleet tämän illan keskustelua, niin siinä kokonaisuudessa on tullut ilmi, että kaikki kantavat huolta alueellisesta koulutuksen kattavuudesta ja saatavuudesta. Siitä ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että kun olemme nähneet tulokset tästä kattavasta koulutusverkosta ja yliopistoverkosta, emme voi tehdä niin tyhmiä päätöksiä emmekä typeriä päätöksiä, että ajamme koulutuspaikat johonkin yhteen paikkaan. Ohjaamme niitä tasaisesti sinne, missä ihmisiä on ainakin vielä toistaiseksi ja opiskelijoita on. Muun muassa Pohjois-Suomessa nuorisoikäluokka on sen kokoinen, että ei ole mitään syytä lähteä opiskelupaikkoja ajamaan alas.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Kerola. Kerrankin olemme samaa mieltä asiasta, se on äärimmäisen harvinaista. Nimittäin se malli, mikä siellä sivistyspoliittisessa ministerityöryhmässä oli, sehän merkitsee sitä, että muutamalla samanlaisella laskentatavalla kohta Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa ei ole yhtään koulutuspaikkaa. Pitää muistaa se, että Oulun yliopistoon tullaan Helsingistä ja sitten jäädään sinne töihin.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, nämä ovat uhkakuvia, ja toivon todellakin vilpittömästi, että olen väärässä.

Sen sijaan haluan antaa kannustusta ja tukea opetusministeri Sarkomaalle siinä, että tästä lakiuudistuksesta keskustellaan näin vahvasti jo ennen syksyn päätöksentekoa. Vain yksityiskohtia hiomalla tästä ratkaisusta saadaan kohtuullinen. On erinomainen asia, että kerrankin yhtä asiaa valmistellaan näin läpinäkyvästi ja avoimesti.

Petteri Orpo /kok:

Arvoisa puhemies! Jos ensin kommentoisin mielenkiintoista ajatusta tästä käänteisestä aluepolitiikasta. Senaatti on varmasti joutunut subventoimaan Helsingin ja Helsingin seudun, erityisesti Helsingin yliopiston, vuokria, mutta se lienee hyvin järkevää, koska me tiedämme tämän pienen keskittymän tässä meidän läheisyydessämme olevan vuokratasoltaan, markkinavuokriltaan, sitä luokkaa, että jos tämä sama asia olisi viety niihin vuokriin, niin luultavasti Helsingin yliopiston kaikki rahat olisivat menneet vuokrien maksuun. Eli tässä tapauksessa tämä käänteinen aluepolitiikka on ollut hyvin viisasta, jotta me olemme turvanneet Helsingin yliopiston toimintaa.

Herra puhemies! On selvää, että näin suuret uudistukset, jotka tämä hallitus on aloittanut rohkeasti, herättävät tietenkin hermostusta ja intohimoja, mutta kuitenkin haluaisin painottaa sitä, että tätä uudistusta on tehty hyvin huolella. Se on lähtenyt liikkeelle jo vuosituhannen alussa rehtorineuvoston linjauksista, ja valmistelutyötä on tehty todellakin perusteellisesti eri henkilöstöryhmien ja eri intressitahojen kanssa. Nämä linjaukset ovat olleet hyvin selkeitä koko ajan, ja niillä on ollut selkeä yliopistomaailman tuki. Keskeinen tavoite tässä on antaa yliopistoillemme eväät pärjätä tulevaisuudessa ja myöskin kansainvälisessä kilpailussa.

Jotenkin opposition puheenvuoroista herää sellainen ajatus, että yliopistot pitäisi eristää jotenkin tästä pahasta maailmasta, mutta kun se ei vaan, hyvät ystävät, ole mahdollista. Me olemme osa tätä globaalia maailmaa myöskin yliopistomaailmassa, ja silloin meidän on siihen vastattava. Tarvitsemme huippuosaamista, huippututkimusta, huippuperusopetusta ja sitä kautta uusia huippuinnovaatioita, jotka pärjäävät maailmalla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi yliopistoille annetaan autonomiaa: annetaan enemmän valtaa päättää omista asioistaan ja määritellä ne omat vahvuusalueet, joilla yliopistot haluavat kehittyä.

Yliopistomaailma ei ole ollut kovin tyytyväinen siihen järjestelmään, joka on luotu viimeisten vaalikausien aikana. Se järjestelmä on hyvin keskusjohtoinen. Yliopistoille määritellään hyvin tiukasti raamit ja rajat, joissa niiden on toimittava, ja sille omalle luovuudelle ei anneta hallinnossa eikä myöskään toimintojen kehittämisessä riittävästi sijaa. Siihen ja tähän ongelmaan ja tähän tarpeeseen tämä uudistus nyt pyrkii vastaamaan. Uudistuksella halutaan myöskin vahvistaa yliopistojen rahoituspohjaa. Halutaan tehdä niin, että lainsäädännöllä selvennetään niitä pelisääntöjä, millä tavalla yksityistä rahoitusta yliopistomaailmaan sisälle hankitaan ja saadaan.

On ollut mukava huomata se, että kun SDP-oppositio tämän hallituskauden alussa hyökkäsi rajusti yksityistä yliopistorahoitusta vastaan, he ovat tulleet tässä selvästi vähän häntä koipien välissä takaisinpäin ja huomanneet itsekin sen tosiasian, että yksityinen rahoitus on oleellinen osa yliopistomaailmaa jo Suomessakin, saatikka maailmalla, missä huippuyliopistoista suurin osa ainakin tekee erittäin vahvaa yhteistyötä yksityisen tahon kanssa.

Haluamme parannuksen ja pelisääntöjä nimenomaan siihen, että tällä hetkellä voi toimia niin, että Kallasvuo Nokialta soittaa yliopistoon x ja tilaa tutkimusta, jolloin mitä todennäköisimmin yliopisto siihen vastaa ja lähtee toteuttamaan tätä pyyntöä. Tuskin hän soittaa silloin sinne humanistiseen tiedekuntaan — sieltäkin saattaa löytyä jotain spesiaaliosaamista, mitä he tarvitsevat — mutta se todennäköisin kohde on teknisellä alalla. Jos me mahdollistamme yritysrahoituksen keräämisen yliopiston perusrahoitukseen eli sidomme tätä kautta yksityisen rahan pitkäjänteisemmin yliopiston kehittämiseen, niin tämän perusrahoituksen tuotolla voidaan rahoittaa koko yliopiston toimintaa, myös humanistista tiedekuntaa. Pidän tätä yksinomaan hyvänä järjestelmänä.

Haluaisin puheenvuoron päätteeksi vielä kehua ja kiittää sitä rakentavaa henkeä, joka on ollut yliopistokonsortion rakentamista kohtaan Turussa ja Turkuun opetusministeriöllä. Tähän hankkeeseen on tähän mennessä suunnattu ja luvattu yhteensä yli 12 miljoonaa euroa. Se on huomattava summa, enemmän kuin tämä innovaatioyliopistohanke on tähän mennessä saanut. Tämä on luonut hyvän hengen, ja tällä pystytään turvatun perusrahoituksen lisäksi aidosti kehittämään turkulaista yliopistoa yhdeksi huippuyliopistoksi. Me olemme ylpeitä yliopistostamme siellä Turun suunnalla ja sen perinteistä ja historiasta. Olemme varmoja, että näillä viisailla päätöksillä ja ratkaisuilla ja siihen lisäksi (Puhemies: Aika!) saatavalla yliopistolain uudistuksella pärjäämme hyvin jatkossa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit pidämme välttämättömänä, että yliopistouudistus tehdään. Kyse on nyt siitä, miten se tehdään, mikä on tavoite ja mikä linja valitaan. Nyt valittu hallituksen linja on mielestämme väärä, tämä on myös syy välikysymykseemme.

Uudistuksen yksi keskeisimmistä tavoitteista ja muutoksista on ollut yliopistojen taloudellisen itsehallinnon vahvistaminen ja autonomian lisääminen muuttamalla ne valtion tilivirastoista joko säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Sosialidemokraatit ovat tukeneet innovaatioyliopistoa ja sen kehittämistä säätiöpohjalta. Se tulee kuitenkin tehdä erillishankkeina. Katsomme, että innovaatioyliopistoa, sen toimintaa ja rahoitusmallia tulee arvioida ja selvittää, ennen kuin otetaan kantaa muiden yliopistojen säätiöittämisen suhteen. Muut yliopistot toimisivat siis tässä vaiheessa julkisoikeudellisina laitoksina. Näkemykseni mukaan tämä oli yhteinen näkemys myös yliopistojen kentässä.

Yllättäen keväällä kehysriihessä hallitus muutti linjaustaan, mikä toi aivan uuden tilanteen yliopistomaailmaan. Hallitus kannustaakin yliopistoja muuttumaan säätiöiksi ja hankkimaan itselleen yksityistä rahaa elinkeinoelämältä. Vastineeksi on luvattu osoittaa lisärahoitusta 2,5-kertaisesti kerättyyn nähden. Eli mitä enemmän keräät, sitä enemmän saat.

Julkisoikeudellisen laitoksen osalta rahoitus on tässä vaiheessa jäänyt auki. Hallitus on linjannut, että valtio pääomittaa ne riippumatta siitä, saavatko ne yksityistä pääomaa. Tämän lisäksi on luvattu, että kohdentamisessa noudatetaan yhdenvertaisia kriteerejä. Mitkä nämä kriteerit ja periaatteet ovat, se on toistaiseksi jäänyt arvoitukseksi. Lisäongelman rahoitukseen tuo se, ettei hallituksella ole varattuna kaikkien yliopistojen pääomittamiseen varattua 1,8:aa miljardia euroa. Näin hallitus on jättänyt yliopistot epävarmuuden tilaan.

Arvoisa puhemies! Ristiriitaisia tuntoja on herättänyt myös se, että valtio sijoittaa yhteen eli innovaatioyliopistoon. Kun innovaatioyliopisto on hankkinut markkinoilta olemassa olevan yksityisen rahaosuuden ja saanut etulyönnin säätiöyliopistojen rahankeruukilvassa, mitä muille yliopistoille jää?

Elinkeinoelämän keskusliitto EK on ilmoittanut, ettei rahoitusta löydy riittävästi kaikille yliopistoille. Etenkin maakuntayliopistojen yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden on vaikea saada yksityistä rahoitusta. Suurta ristiriitaa herättää myös se, että valtio kohdentaa 100 miljoonaa euroa lisää innovaatioyliopiston toimintamenoihin, kun kaikki muut 17 yliopistoa saavat ensi vuonna yhteensä 10 miljoonaa ja seuraavana vuonna 30 miljoonaa euroa. Yliopistot vastustavat tätä, sillä se jakaa yliopistot eriarvoiseen asemaan keskenään.

Yliopistoissa on suuri huoli, miten taloudelliset toimintaedellytykset pystytään jatkossa turvaamaan, kun toimintamenot kasvavat enemmän kuin valtion antamat määrärahat. Miten turvataan opetuksen ja tutkimuksen laatu ja kehittäminen? Sosialidemokraatit jakavat tämän huolen. Olemme vaatineet yliopistoille tiede- ja teknologianeuvoston esittämää rahoituslisäystä 50:tä miljoonaa euroa vuodessa, kehyskaudelle 200 miljoonaa euroa. Valitettavasti tämä on mennyt kuuroille korville hallituksessa.

Arvoisa herra puhemies! Paitsi rahoitus myös yliopistohallinto on ongelma. Säätiössä yliopistot eivät valitse hallitustaan, vaan varallisuuden luovuttajat nimittävät edustajansa yliopiston hallitukseen. Valtaa siis käyttäisivät vain rahoittajat, jolloin yliopistoyhteisö, henkilökunta ja opiskelijat, jäisi kokonaan vaille edustusta. Tämä kaventaa yliopistojen autonomiaa ja on siten vastoin yleistä periaatetta.

Sen sijaan julkisoikeudellisena laitoksena yliopisto voi toimia autonomisesti ja nimetä itse hallituksensa, johon kuuluu henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien lisäksi myös yliopiston ulkopuolisia jäseniä. Julkisoikeudellisessa mallissa toteutuisi uudistuksen tavoite taloudellisesta ja toiminnallisesta autonomiasta ja sen vahvistamisesta.

Yhtenä suurena huolena eri puolilla Suomea on ollut yliopistoverkon säilyttäminen ja tiivistäminen. Yliopistojen rakennetta tulee vahvistaa ja tiivistää. Lähtökohtana tulee olla kattava, eri puolilla Suomea oleva laadukas, korkeatasoinen huippuyliopistoverkosto. Yliopistoja ei tule asettaa toisiaan vastaan, vaan niiden tulee strategisesti tukea toisiaan. Yliopistoja on kohdeltava tasa-arvoisesti, eikä tule luoda järjestelmää, joka jo toiminta- ja rahoitusmallina synnyttää kahden kerroksen yliopistoja. (Puhemies: 5 minuuttia!) Nyt hallitus on tuonut epävarmuutta maakuntayliopistojen tulevaisuuteen varsinkin siellä, missä on humanistinen tiedekunta.

Arvoisa puhemies! Nyt toivoisi hallitukselta malttia ja harkintaa, muuten hallitus on viemässä yliopistoja vahvasti yksityisten markkinoiden vietäväksi ja ohjattavaksi. Nyt tarvitaan hallintomalleja ja rahoitusta koskien selkeitä ja yhdenmukaisia linjauksia. Hallituksen poukkoilevan yliopistopolitiikan sijaan tarvitsemme luotettavia ja pitkäjänteisiä ratkaisuja, joiden turvin voimme kehittää yliopistoja kestävästi.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamaan kohtaan täytyy kiinnittää huomiota ed. Anneli Kiljusen puheenvuorossa. Ehkä ensimmäinen kohta, jos ajattelee vaikka Lappeenrannan teknillistä yliopistoa: Se on aina profiloinut itsensä teollisuuden korkeakouluna, aina pitänyt erinomaisen tärkeänä sitä, että on tiivis yhteistyö alueen teollisuuteen, puunjalostusteollisuuteen. Se yhteistyökö — se on rikastuttanut koko aluetta, vienyt yliopistoa eteenpäin, pitänyt sitä erinomaisen tärkeänä — on teidän mielestänne sitä vaarallista yhteistyötä?

Toinen asia tästä hallinnosta ja yliopistohallituksesta. Esimerkiksi innovaatioyliopiston osalta aloitteellisia ovat olleet kolme alansa johtavaa korkeakoulua Suomessa, yksimielisesti esittäneet tätä asiaa ja yksimielisesti myöskin lausuneet siitä, minkälainen tämän tulevan innovaatioyliopistohallituksen tulisi olla.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Jukka Mäkelälle, että en ole väittänyt enkä sanonut sitä, ettei esimerkiksi Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa, yliopiston ja elinkeinoelämän vahva yhteistyö olisi ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, jota sosialidemokraatit ajavat. Olemme aina tukeneet yliopistojen ja elinkeinoelämän ja ympäröivän yhteiskunnan yhteistyötä. (Ed. Matikainen-Kallström: Miksette hyväksy tätä?) Olemme myös tukeneet yritysrahoituksen tulemista osaksi yliopistoja, mutta emme hyväksy sitä, että rahoitus ja hallintomalli kytketään yhteen. Tässä on se ero.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos tästä kuullusta keskustelusta nyt voi joitakin johtopäätöksiä tehdä, niin se on opettanut sen, että valtakunnassa on meneillään parhaillaan hillitön innovaatiojahti. Ja nyt on vaan kysymys siitä, millä tavalla tämä jahti tuottaa asiaan kuuluvia tuloksia, jotka tyydyttävät niitä, jotka näistä asioista ovat kiinnostuneita, ja tässä tapauksessa siis bisnesmaailmaa.

Se, että tämä asia on tullut näin suuren mielenkiinnon kohteeksi, tietysti kielii siitä, että koetaan, että tasavallassa on innovaatiovaje. Ja millä tätä vajetta nyt aiotaan sitten paikata? Tämä on aika jännittävä asia. Se ratkaisu etsitään hallintomallista, niin että hallintomalli tuottaa innovaatioympäristön, joka tuottaa hillittömästi kaikenlaisia oivalluksia, jotka pystytään sitten kaupallistamaan. Tämä on hiukan yksinkertaistettu, tämä ajatusmalli — eihän se tällä tavalla toimi.

Mutta sillä on yksi merkitys, ja se on se, että hallintomalli yliopistoinstituutiossa vaikuttaa ratkaisevasti työskentelyilmapiiriin. Tiedeyhteisön, sen innovatiivisen tiedeyhteisön, perustunnusmerkki on se, että siellä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. Ja tämä taas asettaa aivan omat vaatimuksensa sille, minkälainen sen varsinaisen yliopistolaitoksen, yksikön, hallintomallin pitää olla. Sen pitää olla sellainen, että siellä yliopiston hallituksessa on tiedeyhteisön jäsenillä enemmistö. Se on aivan ratkaisevaa.

Tässä mallissa, mitä nyt kaavaillaan, se tulee aivan erityiseen merkitykseen. Mikäli olen ymmärtänyt oikein noita papereita, mitkä luettavana ovat olleet, niin hallitus valitsisi rehtorin. Rehtori olisi suvereeni toimija, joka valitsee tiedekuntien dekaanit ja laitosten johtajat ja saattaisi jopa valita laitosten johtajiksi henkilöt, joilla ei ole edes tohtorin tutkintoa — siis todella valtava valtakeskittymä. Ja jos tässä ei ole sisäisen luottamuksen järjestelmää, niin pieleen, arvoisa opetusministeri, menee, aivan absoluuttisesti. Tämä asia on hillittömän paljon tärkeämpi asia kuin ne asiat, joista täällä on tänä päivänä, ansiokkaasti sinänsä, keskusteltu.

Sitten tästä rahoittajan merkityksestä. Rahoittajalla voi olla hyvin monenlainen rooli ja merkitys. Niin kuin täällä eräät osaajat ovat todistaneet, yliopistoihin tulvii rahaa tälläkin hetkellä. Olen ollut tekemässä lukemattomia tutkimussopimuksia yliopistollisissa tehtävissäni laitoksen johtajana, dekaanina jnp. ja olen ollut tilanteessa, jossa joudutaan ilmoittamaan rahoittajille, että kyllä nyt teillä on hommat siinä mallissa, että siitä, mitä te ajatte, nämä tutkimustulokset osoittavat selvästi, että ei tuu mittään, että harkitkaa kaksi kertaa, jatketaanko vai ei, ja yleensä sitten on uskottu näin.

Toinen uppiniskaisten porukka on taas semmoinen, joka tilaa tutkimuksen ja ilmoittaa lopputuloksen, että tutkikaa ja teidän pitää päätyä tämmöiseen tulokseen. Kerran asetin tiedeyhteisön punnittavaksi Oulun yliopistossa, että ois rahhaa tulossa, että kelepoisko, ja kaikki sanoivat, että ei kelepoo näillä evväillä. Elikkä siis toisin sanoen tiedeyhteisö toimii tieteen periaatteella eikä millään ostoperiaatteella, ja jos tämä on jollekin uutinen, niin sitten on ollut oppilaitos väärä oppilaitos, jossa on tänne elämään valmiutensa hankkinut.

Sitten jos tavisyliopistossa, niin kuin näitä muita kuin innovaatioyliopistoa nyt kutsutaan, on yllättäen rahapula, niin siinä on se toinen kriittinen piste. Aikoinaan keskustan vuoden 1993 Smolnan suuressa kokouksessa, jossa olin Edistyksellisen tiedeliiton edustajana paikalla, julistettiin, että yliopistoihin lukukausimaksut millä konstilla tahansa. Uskon, että tämä on sitten se veto: joo, teillähän on mahdollisuus, tehän olette autonomisia, senkus hoitelette vaan hommat näin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin kysynyt ed. Pulliaiselta, mikä se tekee tämän lahjoitusrahan niin saastaiseksi. Entäs nämä Amerikan yliopistot, Yale ja Harvard, millä rahalla ne tekevät todella mittavaa tieteellistä työtä, saavat Nobel-palkintoja ja muita? Miksi me emme tällä julkisella rahalla ole saaneet koko aikana yhtä ainoata tiede-Nobelia sen jälkeen, kun AIV sai sen?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt meni munat ja makkarat sekaisin ed. Ukkolan kanssa taas. Jos joku taho, säätiö tai joku muu tahansa, haluaa kylvää rahansa yliopistolle, niin ei mitään muuta kuin ottaa vastaan, mutta siihen ei sisälly silloin mitään ehtoja. Minähän sanoin sillä tavalla, jos edustaja olisi kuunnellut.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään jo hyvin tuotu esiin se, että kyllä varmasti tehdään hienoa työtä Harvardissa mutta monet muut amerikkalaisyliopistot kituvat sitten suuressa rahapulassa. Mutta jos yksityiset rahoittajat haluavat osallistua yliopistojen rahoittamiseen, niin se pitää tehdä paitsi mahdollisimman helpoksi myös tasapuoliseksi ja läpinäkyväksi, sillä jo pelkästään tämä käynnissä oleva vaalirahajupakka on osoittanut selkeästi sen, että päättäjän ääni on ainakin teoriassa mahdollista ostaa.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Tosiaan, kun suomalaista yliopistoreformia tehdään, me emme lähde hakemaan mallia mistään yhdysvaltalaisesta tai mistään eurooppalaisesta maasta, vaan me haluamme luoda oman mallin. Ja meidän mallimme on se, että meillä on kattava yliopistoverkosto, jota halutaan vahvistaa niin, että jokainen yliopisto on parhaimmillaan.

Siihen tarvitaan erilaisia keinoja, mutta keinovalikossa ei ole sitä, että yliopistoihin tulisi lukukausimaksut. Se on täysin mahdotonta, koska jokaista yliopistoa, on se sitten yksityisoikeudellinen säätiö tai julkisoikeudellinen yhteisö, koskee yliopistolaki ja sitä kautta on mahdotonta ottaa lukukausimaksuja noihin yliopistoihin. Mutta on tärkeää, että tästä keskustellaan. Kaikin tavoin tullaan huolehtimaan siitä, että ei tämän hallituksen aikana eikä jatkossakaan tule lukukausimaksuja. Tämä on tämän hallituksen kanta, ja uskon kyllä, että täällä salissa olevat jakavat tämän näkökulman.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti minä olen täsmälleen samaa mieltä, kyllä, kun olen sen tuonut täällä esillekin, mutta minäpä vaan siteeraan sitä, mitä minä olen ollut kuulemassa ja todistamassa. Kaikki silloiset keskustan johtajat, mitä teitä vuonna 93 oli, olivat paikalla Smolnassa silloin, ja kun kaikki vannoivat tämän tavoitteen taakse, niin on se merkittävä kannanotto.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos on niin, että innovaatioyliopisto ei ole yliopisto perustuslain tarkoittamassa mielessä, mistä nyt käsittääkseni kuitenkin vallitsee toistaiseksi jonkinlainen epäselvyys, niin miten me voimme olla vakuuttuneita siitä, että säätiöyliopistot eivät halua ottaa lukukausimaksuja käyttöön? Minä kyllä uskon, kun opetusministeri Sarkomaa sanoo, että hän ei halua lukukausimaksuja eikä hallitus niitä halua, mutta minä kyllä haluaisin jonkunlaiset takeet siitä, että ne yliopistot, joille me annamme tämän niin sanotun autonomian, eivät itse ota lukukausimaksuja käyttöön.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Totean tämän, minkä olen monta kertaa todennutkin, että kaikkia yliopistoja, ovat ne sitten julkisoikeudellisia yhteisöjä, niin kuin valtaosa on, tai sitten yksityisoikeudellisia säätiöitä, kuten tällä hetkellä innovaatioyliopisto on syntymässä, koskee yliopistolaki, ja yliopistolaista tulee suoraan se, että tutkintoon johtavasta koulutuksesta ei voida kerätä lukukausimaksuja. Samoin sitten kun syntyy säätiöyliopistoja, niillä on säädekirja, ja säädekirjan tekemisessä on mukana valtiovalta suuremmalla enemmistöllä. Meidän selkeä kantamme on, että lukukausimaksuja ei voi tulla, eli tämä ihan selkeästi tullaan näiden säädöksien kautta estämään. Lainhan hyväksyy aina eduskunta, eli viime kädessä eduskunta tulee olemaan se perälauta, mutta uskon, että hallitukselta ei tuollaisia esityksiä tule, koska se on jo hallitusohjelmassa selkeästi todettu, että yliopistoihin ei tule lukukausimaksuja. Mutta sen tiedän, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että kovin paljon on tahtoa siihen: missä tahansa käy suomalaisessa yhteiskunnassa, (Puhemies: Minuutti!) niin aina tulee näkemyksiä, että lukukausimaksut tulisivat. Mutta kysymys on politiikasta ja arvovalinnoista. Hallituksen agendalla lukukausimaksut eivät ole.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus on varmasti yksi kuluvan vaalikauden tärkeimmistä yhteiskuntaamme eteenpäin vievistä päätöksistä. Kilpailukykymme ei säilyttämiseksi vaan parantamiseksi on tällä uudistuksella tuleva olemaan keskeinen merkitys. Suomi tarvitsee osaajia, innovointia ja uuden teknologian mahdollisuuksien hyödyntämistä. Riittävällä ja laadukkaalla yksilöllisellä koulutuksella pääsemme pienenäkin kansakuntana näihin tuloksiin.

Yliopistouudistuksessa on kysymys hallinnollisten rakenteiden suuresta muutoksesta. Sen avulla saamme yliopistokentälle myös lisää ulkopuolista rahoitusta, jota kipeästi kaivataan. Itsenäinen oikeushenkilöasema tekee rahoituspohjan laajentamisen mahdolliseksi. Kaikki yliopistot ovat kuitenkin perusrahoituksensa osalta samassa asemassa. Hallitusohjelmassa on sitouduttu kehittämään kaikkia Suomen yliopistoja tasapuolisesti. Näin myös tehdään, kuten tehdyistä päätöksistä voidaan todeta. Yliopistojen perusmäärärahoja on viime vuoden kehyspäätöksessä päätetty lisätä 80 miljoonaa euroa vuoteen 2011 mennessä.

Nyt perustettavan uuden innovaatioyliopiston syntymistä on innostavaa seurata. Olemme saamassa Suomeen yliopiston, jossa eri tieteenalat kohtaavat toisensa saman sateenvarjon alla. Kun erilaisuudet kohtaavat, syntyy kosketuspinnassa usein jotain kaikille uutta. Kun tekniikka, taide ja talous kohtaavat, on odotettavissa kipunoita, ellei suorastaan ilotulitusta, eikä tämä ole muilta yliopistoilta pois, vaan näin saamme lisäarvoa koko suomalaiselle yliopistokentälle.

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella tein kaksi yliopistorahoituksen lisäämiseen liittyvää talousarvioaloitetta: määrärahan saamiseksi laboratorioiden välttämättömiin laitehankintoihin ja oppilas—opettaja-suhteen korjaamiseen. Silloinen hallitus ei katsonut aiheelliseksi lisätä yliopistojen rahoitusta budjetissa. Nyt esitetyssä välikysymyksessä käytetään kuitenkin aivan samoja argumentteja kuin minäkin käytin perusteena lisärahoituksen tarpeelle.

Perusrahoitus kuluu kasvavien toimintakulujen, kuten vuokrien ja palkkakustannusten, kattamiseen, sanotaan välikysymyksessä. Juuri siksi sinivihreä hallitus on nyt nostanut edellisten hallitusten aikana jälkeen jäänyttä perusrahoitusta, ja lisäksi palkankorotuksiin tarvittavat rahat tulevat muusta kuin perusrahoituksesta. Samoin vuokriin on luvassa erillinen 10 miljoonaa euroa vuoden 2009 budjetissa.

Kuten välikysymyksessä sanotaan, opiskelija—opettaja-määrän suhde on Suomessa päästetty aikaisempina vuosina todella paljon heikommaksi kuin useimmissa muissa maissa, näin varsinkin teknisten tieteiden alalla. Kertarysäyksellä sitä ei nyt pystytty korjaamaan, mutta ongelma on tiedossa, ja siihen etsitään aktiivisesti ratkaisuja.

Yksi tilannetta helpottavista päätöksistä on, että valtion tuottavuusohjelman osalta on sovittu, että se ei koske yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Meillä on paljon kirimistä opettaja—oppilas-suhteessa verrattuna maailman huippuyliopistoihin, mutta nyt tilanteeseen on luvassa helpotusta.

Hyvä, että yliopistouudistuksesta puhutaan myös täällä eduskunnassa. Oikeampi muoto olisi kyllä ollut ajankohtaiskeskustelu asiasta, ei suinkaan välikysymys. Uudistushan on vielä valmistelussa. Tässä siis oppositio arvostelee keskeneräistä työtä. Emmehän me tauluakaan arvostele luonnoksen perusteella vaan vasta valmiina teoksena.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Ensinnäkin täytyy todeta, että ilmeisesti välikysymys on hiukan kuivahtanut kokoon, kun täällä ei ole yhtään opposition edustajaa paikalla. Siinä suhteessa ilmeisesti on saatu aika hyvin vakuutettua, mikä on todellinen tilanne tässä yliopistouudistuksessa. Haluaisin kahteen asiaan, kahteen suureen kysymykseen, muutamia kommentteja esittää. Voi tietysti kysyä, miksi tämä yliopistouudistus tehdään, ja toiseksi, vastaavatko nämä toimenpiteet sitten näitä tavoitteita, mitä on.

Miksi yliopistouudistus on tehtävä? Ensinnäkin varsinkin tämä hallitus nyt on todennut ja halunnut korostaa, että yliopistot ovat erittäin merkittävässä asemassa tulevaisuuden hyvinvointia ja kilpailukykyä tänne Suomeen luotaessa. Toisaalta myöskin muualla maailmassa ja Euroopassa yliopistot on jo vuosia kehitetty opetuksen, tutkimuksen ja innovoinnin näkökulmasta ja ennen kaikkea niin, että se toiminta on ollut huomattavasti autonomisempaa kuin täällä Suomessa. On myös todettu viime vuosina, että opetuksen laatua on koko ajan nakertanut opettajien määrän pieneneminen suhteessa opiskelijamääriin, ja on haluttu ottaa tällainen positiivinen tulevaisuusnäkökulma tässä uudistuksessa. Tavoitteenahan täällä on todellakin yliopistojen perusrahoituksen turvaaminen ja todellakin yliopistojen aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tavoitteena on myöskin kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen ja todellakin niin, että ikäluokkien pienentyessä on erittäin tärkeää vahvistaa yliopistoja niin, että ne houkuttelevat tulevaisuudessa opiskelijoita ja opettajia täältä koti-Suomesta, todellisia huippuyksilöitä, mutta myöskin opiskelijoita, opettajia ja professoreja eri puolilta maailmaa. Meillä täytyy olla ykkösluokan yliopistot.

Vastaavatko toimenpiteet sitten tavoitteita? Vaikka kuinka yritetään väittää vastaan, niin resurssit itse asiassa lisääntyvät. Tänäkin vuonna palkankorotukset on maksettu, kaikki korotukset. Siinä on annettu lisää resursseja sen verran kuin on palkankorotustaso ollut, samoin on annettu vuokrien korotus, siitä on käyty neuvottelut. Ne korvataan täysimääräisesti. Vaikka tuottavuusohjelmakin otetaan huomioon, niin siltikin on tullut lisärahoitusta tänä vuonna jo 26 miljoonaa euroa. Niin kuin juuri opetusministeri jo aikaisemmin iltapäivällä kertoi, joka vuosi ja esimerkiksi tänäkin vuonna myöskin budjettiriihessä pidetään huolta, että riittävä lisärahoitus hallitusohjelman mukaisesti yliopistoille annetaan ja todellakin vahvistetaan yliopiston resursseja.

Toiseksi monia monia vuosia on korostettu yliopiston itsenäisempää asemaa. Itsenäisempi asema antaisi joustavammat toimintarakenteet, edellytykset resurssien tarkoituksenmukaiselle kohdentamiselle. Monia vuosia olen itsekin ollut yliopistomaailmassa, jossa on kritisoitu sitä, että ei saa tehdä niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä, ei saa tehdä autonomisesti asioita. Nyt kun se on mahdollista, niin kuulostaa uskomattomalta, jos tätäkin kritisoidaan.

Toinen itsenäisemmän aseman puolesta puhuva seikka on mahdollisuus parempaan politiikkaan henkilöstöpolitiikan osalta. Se lisää varmasti kiinnostusta yliopistoihin työnantajina, se antaa mahdollisuuden parempaan opetukseen, parempaan tutkimukseen, ei tarvitse jatkuvasti vaan miettiä sitä rahoitusta lyhyellä tähtäimellä, eli siinä suhteessa se antaa myöskin parempaa mahdollisuutta kouluttaa opiskelijoita.

En ymmärrä myöskään sitä, että jos tulee yliopistojen ulkopuolelta hallintoon näkökulmaa, joka ei todellakaan ole enemmistönä, siitä olisi jotain haittaa. Pitäisikö yliopistojen elää yhteiskunnan ulkopuolella? Se ei ole perustutkimuksenvastaista toimintaa, mikäli myöskin tulee uusia ideoita ulkopuolelta ja sitten tehdään sitä tutkimusta yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan ja ympäröivän maailman kanssa.

Eli kokonaisuutena voidaan sanoa, että nämä seikat jo todistavat, että tämä yliopistouudistus tarvitaan. Nämä seikat todistavat myöskin, että olemme menossa askel askeleelta parempaan suuntaan joka vuosi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä oppositio on tarkkana, vaikka sillä hetkellä salissa kenties ei ketään ollutkaan, kun ed. Jaskari puheenvuoronsa aloitti, mutta työhuoneissa näitä keskusteluja kuunnellaan.

Haluan sen verran kommentoida tähän ed. Jaskarin puheenvuoron loppuosaan, että eihän se olekaan se ongelma, keitä sinne hallitukseen tulee tai mitä edustajia siellä on, mutta tämä autonomia on nyt se ongelma, josta varmasti olette myös yliopistokentän kanssa käyneet keskustelua. Jos yliopisto ei itse nimeä hallitustaan, niin kyllä se hallinnollista autonomian menettämistä silloin tarkoittaa. Siitä on tullut valtavan paljon huolta, sieltä on tullut valtavan paljon kritiikkiä. Se, mistä me olemme puhuneet sosialidemokraatteina, on ollut se, että me haluamme, että yliopiston hallituksessa on jatkossakin myös opiskelijoiden ja henkilökunnan edustus. Tätä vakuutusta me emme ole vielä saaneet, ja se on äärimmäisen tärkeä kysymys.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kommenteista ed. Viitaselle! Tämähän on yksi niistä asioista, mitkä ovat vielä prosesseissa mukana ja mitä kehitetään ja mietitään. Nythän ensinnäkin on sanottu siitä, että kun puhutaan yliopistopuolelta vaikka säätiönkin osalta, siellä tulee enemmistö kuitenkin sitten valtion puolen määräämiä henkilöitä sinne eli koko ajan on enemmistö siellä, joka on selkeästi tiedemaailman puolella. Kun katsotaan yliopistoja, siellä tulee myöskin toinen ryhmä, joka on yliopiston sisältä, mitä itse olen katsonut ja lukenut ja selvittänyt, joka keskittyy tutkimukseen, opetukseen, näihin kysymyksiin — juuri siihen sisältöön, missä te uhkaatte, että autonomia menetetään. Siinä suhteessa voitte olla ihan rauhassa. Ei tässä ole kysymys mistään muusta. (Ed. Viitanen: Yliopistot puhuvat autonomian menetyksestä, arvoisa ed. Jaskari!) On vaan tärkeää, että ympäröivä yhteiskuntakin pääsee keskustelemaan niistä asioista, mitkä ovat tutkimuksellisesti tärkeitä.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Koko uudistuksen lähtökohta on se, että jokainen yliopisto saa taloudellisen ja hallinnollisen autonomian niin, että ne eivät ole enää suhteessa valtioon, tilivirastoon, ja niin, että jokaisessa yliopistossa voidaan tehdä niitä ratkaisuja, niin kuin täällä ed. Jaskari erinomaisesti sanoi, tieteen ja tutkimuksen lähtökohdista.

Selvää on, että näillä kahdella yliopistolla tulee olemaan erilainen hallintomalli. Se on ollut alusta asti selvä. Se oli jo silloin, kun työryhmää tehtiin, aivan selvä. Julkisoikeudellisissa yhteisöissä yliopisto tulee itse valitsemaan hallituksensa. Se, mikä on rehtorin valintatapa, mikä on se kokonaisuus, on tällä hetkellä siellä työryhmässä. Siellä on rehtorien neuvoston, opiskelijoiden ja muun henkilöstön edustus, ja parhaillaan siitä käydään keskustelua, mikä se tulee olemaan. Säätiöyliopisto on tällä hetkellä innovaatioyliopisto, joka on työnimi. Tämä innovaatioyliopiston säädekirja on neuvotteluissa, ja parhaillaan mietitään yhdessä. Tapasin juuri henkilöstöjärjestöjä ja opiskelijoita ja professorikuntaa. (Puhemies: Minuutti!) Katsotaan, millä tavalla henkilöstöjärjestöt ja opiskelijat pääsevät mukaan siihen hallituksen valintaan, miten he voivat sanoa sanansa. Tämä on työn alla. Mutta selkeä tavoite on, että saadaan semmoinen kokonaisuus, että se tyydyttää kaikkia kolmea korkeakoulua.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on ihan hyvä ja tärkeää, että ministeri käy näitä keskusteluja näiden tahojen kanssa, mistä hän äsken kertoi. Mutta minä haluan nyt yhden sitaatin tässä vielä lukea huolimatta siitä, että ed. Ravi sanoi aikaisemmin, että sitaatteja ei saisi olla. Tässä sanotaan seuraavasti: "- - valmistelussa on kaavailtu, että valtioneuvosto määrää hallitukseen viisi jäsentä ja elinkeinoelämä kaksi jäsentä. Saman jakosuhteen ja saman hallituspaikkojen ’oston’ on selvästi ajateltu toteutuvan myös muissa säätiömallia koskevissa tarjouksissa. Yliopistojen autonomian kannalta sinivihreän hallituksen kehyspäätökseen liittämä tarjous onkin siten uhkaus, jossa yliopistot yhtä aikaa valtiollistetaan ja yksityistetään." Tämä ei ole opposition tekstiä. Tämä on rehtori Ilkka Niiniluodon puheesta Helsingin yliopiston vuosipäiväjuhlassa 26.3.2008. Ehkä tämäkin sitaatti osoittaa osaltaan oikeaksi sen, että kyse tässä nyt ei ole mistään opposition pelottelusta (Puhemies: Minuutti!) tai väärinymmärryksestä vaan aidosta huolesta yliopistokentältä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä näitä sitaatteja alettiin viljellä, niin tässä on todellakin silloisen ministeri Kalliomäen suora sitaatti siitä, mikä liittyy ulkopuolisiin tahoihin yliopistoissa. Hän sanoo: "Hallinnollisen aseman uudistamiseen liittyvät selvitysmiesten ehdotukset ovat kiinnostavia: ulkopuolisen näkemyksen hyödyntämisen vahvistaminen yliopistojen johdossa on erittäin tärkeää." Eikö sekin ole ihan hyvä? Tässä tulee vähän erilaista näkökulmaa. Kysymys on siitä, että tieteen vapaus ja tutkimuksen vapaus säilytetään mutta otetaan laajemmin yhteiskunnan näkemykset huomioon. Siinä ei ole mitään pahaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tuossa Antti Kalliomäenkään sitaatissa ollut yhtään mitään pahaa. Sehän oli ihan sen linjan mukainen, mitä sosialidemokraatit ovat noudattaneetkin. Me olemme olleet käynnistämässä uudistusta, tehtiin selvitys innovaatioyliopistosta ja silloin tiedettiin, että seuraavaan hallitusohjelmaan tullaan kirjaamaan periaatteet yliopistokentän uudistamisesta mukaan lukien tämä innovaatioyliopisto ja koko yliopistokentän rakenteellinen uudistuminen. Siihen me sitouduimme. Tuli uusi hallitus, uusi hallitusohjelma, jossa meidän mielestämme tämän kehittämisen pohjalta valittiin väärä suunta. Valittiin väärä suunta tarjoamalla tätä säätiömallia innovaatioyliopiston lisäksi myös muihin yliopistoihin ja siksi, että tämä rahoitus tulee jakautumaan hyvin epätasa-arvoisesti. Näihin asioihin me emme sitoutuneet viime hallituskaudella mutta muutokseen ja uudistamiseen totta kai me sitouduimme.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri aikaisemmin puhuttiin siitä, että kysymys on mahdollisuudesta, ei pakottamisesta, mahdollisuudesta kahteen erilaiseen muotoon yliopistohallinnossa. Annetaan tämä mahdollisuus. (Ed. Viitanen: Annetaanko se tasavertaisesti kaikille?) — Te varmaan voitte kuvitella, ed. Viitanen, tamperelaisena, kun te menette sanomaan esimerkiksi Tampereen teknilliselle yliopistolle, että ei missään tapauksessa voi antaa kuin yhdelle yliopistolle mahdollisuuden yksityisoikeudelliseksi säätiöksi. Toivottavasti Tampereella puhutte myöskin samalla tavalla, näin rajoittavasti näistä mahdollisuuksista. Kysymys on mahdollisuudesta, ei rajoituksesta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa ehdin juuri olemaan, että voi voi, kun en saanut vastauspuheenvuoroa, enkä huomannut, että tämä varsinainenkin puheenvuoro nyt näin nopeasti tässä sitten koitti.

Ed. Jaskari kerkisi nyt juuri salista lähtemään, mutta olisin vaan todennut, että kyllä minä siellä Tampereella ihan samalla tavalla puhun ja aika paljonkin olen seurannut nimenomaan Tampereen yliopiston kannanottoja. Heillä on ollut kyllä hyvin epäilevä suhtautuminen siihen, miten tämä säätiömalli sitten toisi tasavertaiset asemat muille yliopistoille kehittyä kuin tälle säätiöyliopistolle. Muun muassa juuri tämä nähdään hyvin mahdottomaksi, tämä säätiöpääoman hankinta, tietyille aloille ja alueille jnp. Tämä on se sama ongelmakenttä, mistä olemme puhuneet täällä tämän päivän aikana tässä keskustelussa.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa herra puhemies, uudistus, kuten sanoin, on välttämätön, ja se meidän kritiikkimme pääsisältö on nimenomaan se, että nyt tässä uudistuksessa on valittu väärä suunta. Me katsomme yliopistoväen tavoin, että tämä uudistus eriarvoistaa yliopistokenttää niin alueellisesti kuin sivistyksellisesti, ja silloin, kun tästä puhutaan, on kysymys ison megaluokan asiasta.

Mielestäni aika kuvaavaa on se, että katselin tuossa päivänä eräänä Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikkoa, ja siinä sanottiin selkeästi, että yliopistoilla seurataan pelolla hallituksen yliopistopolitiikkaa. Tämä pääkirjoituksen otsikko kyllä kiteytti hyvin sen keskustelun, mitä tänä päivänä asiasta julkisuudessa käydään.

Kaiken kaikkiaan hallitus sanoo, että uudistuksessa lisätään yliopistojen resursseja ja lisätään autonomiaa, mutta kuten tässä äsken kävi ilmi, hallinnollinen autonomia kaventuu ja myöskään resurssit eivät ole riittävät. Eli tässä on käymässä itse asiassa toisinpäin.

Me olemme olleet kriittisiä tätä perusrahoitusta kohtaan. Eli tiede- ja teknologianeuvoston suositus on se, että joka vuosi tällä hallituskaudella 50 miljoonaa euroa lisättäisiin, ja se hallituksen pohjasumma, mitä tarjotaan, on 26 miljoonaa. Tämä on selkeä epäkohta, ja sosialidemokraatit sitoutuivat tähän tiede- ja teknologianeuvoston tasoon omassa vaaliohjelmassaan ja myös omissa vastauksissamme hallitusneuvotteluissa pääministerin kysymyksiin. Eli meillä on ollut varattuna meidän vaihtoehtobudjeteissamme koko ajan tämä tiede- ja teknologianeuvoston suuruinen summa omassa vaihtoehdossamme. (Ed. Jukka Mäkelä: Miksi ette toteuttaneet sitä edellisellä vaalikaudella?) Tämä on sinänsä hyvin ikävää, kun samaan aikaan kuitenkin puhutaan, että panostetaan osaamiseen, ja sitten ihan oikeasti on käymässä näin.

Täällä aikaisemmin — minä kuuntelin tuolla työhuoneessani hetken keskustelua — sanottiin tyyliin, että koskaan ei ole aikaisemmin yhtään lisätty yliopistoille perusrahoitusta. Me, jotka olemme täällä olleet ja muistamme historiaa, voimme todeta, että kyllähän tässä nimenomaan on ollut se historia, että vuosi vuodelta tämän kehittämislain mukaan näitä resursseja lisättiin. Esimerkiksi viime kaudella vuonna 2004 lisättiin 73,6 miljoonaa edelliseen vuoteen nähden ja esimerkiksi 37,7 miljoonaa vuonna 2006, niin että minä nyt sanon vaan esimerkinomaisesti, kun täällä joku, oliko se ed. Matikainen-Kallström vai kuka, sanoi, että edellinen hallitus ei mitään tehnyt. Mutta siitä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä, että se ei ole riittävää vaan yliopistoille pitää antaa lisää rahaa tänäkin päivänä.

Kaiken kaikkiaan nämä luvut ovat hämääviä, ja ne ovat esimerkiksi hämääviä siinä, kun me vertaamme ministeri Sarkomaan ja kvestori Hyvärisen kirjoituksia. Siinä kyllä näkee sen, että on aivan mahdoton tehtävä välillä yrittää päästä näköjään niin yliopistoilla kuin täällä eduskunnassakin kaikkien näiden lukujen taakse. Opetusministeriön virkamiehen vastaus tähän kvestorin kirjoitukseen oli myös hyvin ylimalkainen, siinä vedottiin jopa budjettisalaisuuteen ja sanottiin, että emme voi nyt tässä oikein kamalasti näitä lukuja sen enempää kertoa mutta olemme oikeassa, piste. Eli kyllä toivoisin todellakin vähän selvyyttä tähän rahoituskuvioonkin tätä päivää enemmän.

Olemme moittineet myös sitä, että tämä rahoitus asettaa muut yliopistot eriarvoiseen asemaan suhteessa innovaatioyliopistoon. Tästä aluepolitiikasta olen itse jo tänään puhunut paljon. En sen enempää siihen tässä yhteydessä kaiken kaikkiaan puutu.

Me olemme sanoneet, että tällä säätiöyliopistomallilla yksityistetään yliopistokenttää, ja on sanottu, että eihän se yksityistämistä tarkoita. No, äskeisessä debatissa luin sitaatin Niiniluodolta, joka myös puhuu yksityistämisestä, ja kyllä minun logiikallani se, jos muutetaan yliopisto yksityisoikeudelliseksi säätiöksi ja yliopisto itse voi päättää, muuttuuko säätiöksi vai ei, on yksityistämistä. Ei sille mitään, arvoisa hallitus, voi, ja tästä olemme kantaneet huolta. Sivistysyliopistoa ollaan muuttamassa markkinayliopistoksi, ja se ei ole tietenkään hyvä suunta.

Keskustan aluepolitiikkaa ihmettelen. Vihreiden keskustelua olen kuunnellut täällä tänään. (Puhemies: 5 minuuttia!) Siellä ollaan hyvin kriittisiä. Viimeksi ed. Järvinen sanoi, että tämä vaikuttaa huonolta aluepolitiikalta. Kokoomukselta tietenkin ihmettelen erityisesti sitä ylimielistä asennetta, mitä joissain puheenvuoroissa on tullut, kun on lähdetty opettamaan oppositiota ja annettu nurkkatuomioita ja vaikka mitä. Se on ylimielistä retoriikkaa, kun pitäisi aidosti olla huolissaan yliopistokentästä.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan siitä on kysymys, että ollaan huolissaan yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä globaalissa maailmassa. Suomi on valinnut tämän osaamisen strategian, ja kaikkien meidän suomalaisten kannalta siinä kilpailussa meidän pitää pärjätä.

Halusin puuttua nimenomaan siihen, kun te kehuitte, kuinka te olette parantaneet yliopistojen resursseja viimeisten kymmenen vuoden aikana. Miten te selitätte sitten sen, että esimerkiksi teknistieteellisillä aloilla opettaja—oppilas-suhde on heikentynyt 50 prosenttia tänä ajanjaksona?

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Ihan pakko nyt on kyllä näitten yliopistojen rahoituksesta sanoa. Täällä puhuu valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja, joka kysyy, paljonko on perusrahoitukseen laitettu rahaa. Jos ei eduskunta itse tiedä, paljonko te olette päättäneet, niin onhan se kummallista. Voin tässä todeta, että 37 miljoonaa euroa tuli rahaa ja siitä kun vähennetään tuottavuusohjelman 11 miljoonaa, se on 26 miljoonaa. Palkkarahoja on tullut 77 miljoonaa, budjetissa tuli osa, kaksi on tullut lisäbudjetissa. Tämä on se kokonaisuus. Kyllä eduskunnan pitää viime kädessä tietää, paljonko rahaa on tullut. Mutta jos meidän virkamiehemme sanovat, että tulevaisuuden luvuista ei voi puhua, ne ovat budjettisalaisuuden piirissä, sen tietää myöskin ed. Viitanen. Selvää on, että perusrahoituksessa täytyy tehdä parannuksia, edetä ripeästi, ja niistä luvuista, joita viime vaalikaudelta sanoitte, osa oli palkkarahoja, ne eivät olleet perusrahoitukseen, niin että siinä mielessä on hyvä olla täsmällinen, (Puhemies: Minuutti on mennyt) kun luvuista puhutaan.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt tämän päivän keskustelun ongelma jälleen näkyvillä. Ministeri Sarkomaa ei halunnut ehkä kuulla sitä viestiä, mikä minulla oli. Totta kai me osaamme varmasti ulkoa tässä salissa, kaikki läsnäolijat, sen, mikä on hallituksen 26 miljoonaa euroa miinus tuottavuusohjelman 11 miljoonaa euroa. Kyllä me tämän tiedämme, mutta minä puhuin yleisesti näiden lukujen hämäävyydestä ja puhuin esimerkiksi tästä kvestori Hyvärisen kirjoituksesta: "Yliopistojen kannalta on erittäin ongelmallista, että niiden perusrahoituksen määräytymisessä käytettävät laskelmat eivät ole riittävän läpinäkyvästi yliopistojen tiedossa." Tätä huolta, ministeri Sarkomaa, minä välitin, tätä huolta, ei sitä huolta, että jaosto ei tietäisi peruslukuja, mutta sitä, että tämä lukujen kokonaisuus ja nämä luvut, mitkä täällä vipeltävät näillä riveillä, tuntuvat olevan yliopistomaailmalle itselleen epäselviä, ja se on huono asia. Sen vuoksi on aivan mahdotonta välillä päästä kiinni tähän.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sinivihreä hallitus on käynnistänyt yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen. Varsinainen korkeakoulurakenteeseen tähtäävä ohjelma tehdään yhteistyössä korkeakoulujen ja maakuntien kanssa. Se valmistuu vuonna 2010. Lähtökohtana on, että korkeakoulut ovat taloudellisesti ja toiminnallisesti niin vahvoja, että ne pystyvät tarjoamaan sitä osaamista ja tietoa, mikä yhteiskunnassa, yrityksissä ja eri maakunnissa tarvitaan. Ikäluokkien pienentyessä ei ole järkevää ylläpitää opiskelijamäärään nähden liian tiheää korkeakouluverkkoa eikä koulutuspaikkojen ylitarjontaa. Jo nyt joillakin korkeakouluilla on rekrytointiohjelmia.

Korkeakoulujen yhdistäminen tuo paitsi säästöjä myös uusia poikkitieteellisiä opiskelumahdollisuuksia nuorille. Yhdistämisen lisäksi on panostettava opetuksen ja tutkimuksen laatuun. Voimavaroja on käytettävä kansallista ja kansainvälistä huippua edustavien opettajien ja tutkijoiden rekrytointiin.

Arvoisa puhemies! Päätös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetuksen maksullisuudesta EU-maiden ulkopuolisille opiskelijoille ei ole onnistunut ratkaisu. Suomi on etäinen, pieni maa, eivätkä korkeakoulumme ole kansainvälisesti arvostettuja. Maksuton opetus on toimiva houkutin EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille.

Suonette vähän historiaakin tähän, Turusta kun ollaan tai Turun tienoolta. Suomen viimeinen yksityinen yliopisto oli Turun yliopisto, joka valtiollistettiin 1974 sekä yliopiston että ylioppilaskunnan sitä vastustaessa. Suomen sivistyneistö piti tärkeänä, että maahan perustettaisiin uusi suomenkielinen yliopisto. Vuonna 1917 aloitettuun kansalaiskeräykseen osallistui noin 22 000 kansalaista tai järjestöä tai yhteisöä. Nummenpakan sepän pojat eli Joutsenen veljekset, jotka olivat rikastuneet kullankaivuulla Kanadassa, testamenttasivat omaisuutensa kivitaloineen ja kultalöydöksineen Turun yliopistolle. Näin sai ensimmäinen suomenkielinen yliopisto alkunsa. Turun yliopiston päärakennuksen seinässä lukee "Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle". Juuri tästä yliopistouudistuksessa on kysymys.

On tärkeää, että kansalaisilla ja yhteisöillä on mahdollisuus osallistua korkeakoulujen rahoitukseen. En pidä minkäänlaisena mörkönä sitä, että yliopistojen autonomiaa lisätään säätiöimällä ne. Näin lisätään mahdollisuuksia saada yksityistä rahoitusta. On tärkeää, että korkeakoulut säilyttävät hyvän tuntuman kansalaisyhteiskuntaan.

Arvoisa herra puhemies! 200 miljoonan euron pääomaa innovaatioyliopistolle on paheksuttu. Minusta eduskunnan pitäisi olla ylpeä siitä, että Suomi on ensimmäisenä maailmassa yhdistämässä yliopistotasoisen taideteollisen, teknillisen ja kaupallisen koulutuksen toisiinsa. Näin aikaansaadaan koko yhteiskunnan kannalta merkittäviä saavutuksia, eikä innovaatioyliopisto vähennä muiden yliopistojen rahoitusta. Tulevaisuudessakin valtion riittävä yliopistojen toiminnan rahoitus on turvattu lisääntyvän yksityisen rahoituksen lisäksi. Näin taataan, että yliopisto-opiskelu on maksutonta tulevaisuudessakin.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin kouluttautua riippumatta taloudellisesta asemasta. Tämä sama linja on nähty hyvänä myös koulutusta järjestettäessä. Nyt kuitenkin kuulostaa linja muuttuneen järjestäjien tulevaisuudessa jakautuessa vahvasti. Näin toimitaan lisäämällä yksityisen koulutuksen järjestäjiä kaikilla tasoilla ja tukemalla erityisesti niitä, jotka muutenkin pärjäävät paremmin. Näin ollaan tekemässä eriarvoista Suomea ja eriarvoisia suomalaisia yliopistokoulutuksessa riippuen asuinpaikasta ja koulutusalasta.

Lähtökohta tuntuu olevan liiaksi entisen sivistysyliopistoajattelun sijaan tullut uusi talousyliopistoajattelu. Huoli yksisilmäisestä tulkinnasta, että yliopistojen toiminnassa kansallinen kilpailukyky olisi ykkösasia, oli myös Etlan ja Evan toimitusjohtajan huolena, kun hän piti Helsingin yliopiston juhlapuheen maaliskuun lopussa. Samassa puheessaan hän totesi, että kohdennettua huippuosaamista ja laaja-alaista sivistystä ei pidä asettaa vastakkain, ei ainakaan yleissivistyksen kustannuksella, kun kaikki tiedämme, että samalla hyvä yleissivistys on kaiken perusta myös talouselämän ja järjestöjen johtotehtäviin. Huolta yliopistouudistuksesta on viestitetty runsaasti yliopistojen rehtoreilta liittyen sekä rahoituksen tasapuolisuuteen että päätösvaltaan. Hyvin lähellä opposition mielipiteitä olevaa huolta uudistuksesta on myös tänään kuultu useissa sekä vihreiden että keskustan puheenvuoroissa liittyen alueellisiin painotuksiin ja rahoituksen riittävyyteen.

Sosialidemokraatit olivat edellisen hallituksen aikana käynnistämässä yliopistouudistuksen, josta tänään siis keskustellaan. Meillä peruste ja huoli, minkä takia välikysymys on tehty, on se, mihin suuntaan tämä uudistus on nyt menemässä. Olimme myös Antti Kalliomäen johtamina valmiit innovaatioyliopistoon säätiömallisena, erillisenä hankkeena. Tämän jälkeen kokeilua olisi arvioitu ja mahdollisesti sen jälkeen laajennettu. Nyt hallitus leväyttää tämän saman tien koko kentälle samalla sanoen, että tasatakseen kilpailumahdollisuuden pääomarahoituksesta hallitus lupaa 2,5-kertaisen tuen valtiolta, mistä mallista olemme täysin eri mieltä. Olimme myös tehneet rajauksia omassa mallissamme innovaatioyliopiston yksityisoikeudellisen säätiön hallintomalliajatukseen muun muassa laadun arvioinnista ja seurannasta sekä valtion määräysvallasta. Nämä ovat meidän reunaehtojamme, mitä yhä edelleenkin painotamme.

Sosialidemokraatit ovat rahoituksen osalta tiede- ja teknologianeuvoston linjausten takana perusrahoituksen lisäämiseksi toimintamenoihin 200 miljoonalla eurolla vaalikauden aikana. Myös tästä puhuimme käydyssä kehyskeskustelussa. Tämän lisäksi tietenkin tulee olla palkka- ja vuokrakustannusten noususta aiheutuneet lisäykset. Sosialidemokraatit tukevat yliopistojen muuttamista julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Tässä yliopiston on saatava valtiolta riittävä peruspääoma, ja pääoma on toteutettava finanssisijoituksina kehyksen ulkopuolelta ja tarkasti säädeltynä. Näemme tärkeänä myös, että yliopistojen hallituksessa on paikka henkilöstölle ja opiskelijoille eikä niinkään pääomasijoittajille. Samalla kaikessa tässä muutoksessa on huolehdittava henkilöstön asemasta ja tietenkin toimittava niin, että pätkätyöpaikat vähenevät.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on pieni maa, mutta yliopistojemme tarjoama koulutus on mahdollistanut menestyksemme maailmanlaajuisessa kilpailussa. Me suomalaiset emme koskaan voi kilpailla volyymeilla, joten meidän täytyy panostaa laatuun. Maamme yliopistojärjestelmä ei olisi toimiva ilman tehokkaita peruskoulujamme. On taitavien ja asiansa osaavien opettajien ansiota, että peruskoulujen oppimistulokset kuuluvat maailman eliittiin. Maailman kärkeen meidän pitäisi jatkossa tähdätä myös yliopistojen osalta. Työtä sen eteen on tehty.

Sinivihreä hallitus on halunnut parantaa opiskelijoiden opintososiaalisia etuuksia esimerkiksi opintorahaa korottamalla ja vapaata tulorajaa nostamalla. Tällä tavoin on luotu paremmat lähtökohdat opiskelijoiden menestymiselle opiskeluissaan. Tulevaisuudessa maamme yliopistojen tulee voida houkutella opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden parhaimmistoa jäämään Suomeen. Tämä palvelee pitkällä tähtäimellä myös koko yhteiskuntaa. Tähän hallitus yliopistouudistuksella osaltaan tähtää.

Tulen itse Etelä-Karjalasta. Meillä on siellä erittäin hyvät perinteet omaava Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Olimme kauhuissamme, kun Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen esitti tässä taannoin yliopiston lakkauttamista yhdessä Joensuun yliopiston kanssa, mutta hän joutui sittemmin perumaan puheensa ja syystäkin. Lappeenrannassa on muun muassa metsäteollisuuden osalta erittäin vahvaa paikallista elinkeinoelämää, joka on aktiivisessa vuorovaikutuksessa yliopiston kanssa. Tästä hyötyvät taatusti molemmat osapuolet. Itse näen, että Lappeenrannan teknillinen yliopisto on vahva ja elinkelpoinen oppilaitos, jonka merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Yhteistyön lisääntyminen esimerkiksi venäläisten tahojen kanssa on vain yksi, mutta sitäkin tärkeämpi haaste tulevaisuudelle.

Hallituksen päätös kannustaa yliopistoja oman rahoituksen hankkimiseen on ehdottoman tärkeä. Pienenä, harvaanasuttuna maana uudistuminen on perusedellytys valtakunnallisen yliopistoverkoston ylläpitämiseen jatkossa. Maakunnalliset yritykset ovat jo nyt tukeneet omia yliopistojaan, mutta uskon, että tuki entisestään kasvaa, kun yhteistyö aidosti tiivistyy. Hämmästelen niitä pelkoja ja väitteitä, joita monet edustajat toivat julki yliopistokentän suhteen. Ne eivät ole enää tätä päivää. Uudistaminen on aivan välttämätöntä, vaikka se tuskaiselta tuntuukin. Nyt on nähtävä tulevaisuuteen, jonka haasteet ovat joka suhteessa mittavat jo pelkästään väestön ikääntymisen myötä. Useiden alueiden erityishaasteena on autioitumisuhka, kun nuorimmat asukkaat ovat jo yli 50-vuotiaita.

Arvoisa puhemies! Yliopistojen vuotuiset määrärahat kasvavat kuluvan hallituskauden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi viime vaalikaudella yliopistojen käyttömenoihin suunnattiin 154 miljoonan euron lisäys. Tällä vaalikaudella jo nyt tehdyillä päätöksillä sinivihreä hallitus lisää käyttömenoja 245 miljoonalla. Yliopistojen pääomittamisen avulla niiden vakavaraisuutta pystytään vahvistamaan. Pääomittaminen voi myös tuottaa jatkossa lisäresursseja opetukseen ja tutkimukseen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean muutaman ajatuksen innovaatioyliopistoon liittyen. Idea on ehdottoman kannatettava, ja siinä pitää koko Suomen olla täysillä mukana. Uskon, että tekniikkaa, taidetta ja kaupallista osaamista yhdistelemällä voidaan saavuttaa jotain aivan uutta ja innovatiivista. Haluan muistuttaa myös siitä, että innovaatioyliopistolle suunnattu lisärahoitus ei suinkaan ole pois muilta yliopistoilta vaan se on uutta rahaa yliopistokehitykseen. Yliopistouudistuksessa kohdellaan kaikkia yliopistoja tasapuolisesti, perusrahoitus turvataan kaikille jatkossakin. Mitään kahden kerroksen väkeä -tyyppistä ajattelua ei olla ajamassa suomalaiseen järjestelmään nyt eikä tulevaisuudessa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin juuri Pariisista enkä ole seurannut tätä keskustelua, mutta olen kuullut, että tämä on ollut oikein rapsakka ja täällä on lainailtu entisiä ja nykyisiä opetusministereitä, ja niinhän se pitää ollakin. Elikkä minäkin aloitan sitten tämän puheeni lainauksella kirjoituksesta, joka oli sunnuntain 11.5. Kalevassa. Arvostettu tutkijamme Leena Palotie sanoi näin: "Suomi tuottaa hyvää bulkkia - -, niin kuin koululaisten oppimista mittaavat Pisa-tutkimukset osoittavat, muttei kannusta huippuja." Elikkä ongelmana on se, että kaikille annetaan pikkuisen eikä kukaan saa tarpeeksi.

Tässä, arvoisa puhemies, on meidän yliopistolaitoksemme ehkä kaikkein hankalin ongelma. Meidän yliopistolaitoksemme on perustunut laajaan yliopistoverkkoon ja alueellisesti kattavaan verkkoon, mikä on sinänsä erittäin hyvä asia. Tässä ei ole mitään pahaa. Sen sijaan voin kritisoida sitä 20 vuotta jatkunutta ideologiaa, että suurin piirtein koko ikäluokka täytyy kouluttaa maisteriksi, ja sehän on ollut sosialidemokraattien pääideologia. (Ed. Gustafsson: Ei, ei!) — 70 prosenttia, 90-luvulla puhuttiin. Saanko minä nyt puhua? Nyt puhun minä, sitten ed. Gustafsson ottaa puheenvuoron jälkeenpäin. (Ed. Gustafsson: Mahdollisesti!) 90-luvun lopussa puhuttiin sitä, että 70 prosenttia ikäluokasta täytyy panna yliopistoihin, ja tämä oli sosialidemokraattisen opetusministerin ja -ministeriön tavoite. Sitten, kun sille alettiin naureskella, mistä meille työntekijät saadaan, sanottiin, että eihän tämä nyt tietenkään näin ole. Mutta itse asiassa yliopistot ovat imeneet niin suuren joukon opiskelijoita ikäluokista, että opettajien määrä oppilasta kohti taikka joukkoa kohti on laskenut. Elikkä opettajan ja opiskelijan suhde on kertakaikkisen kestämätön. Se on liian suuri. Yhdellä opettajalla yliopistossa on liian paljon opiskelijoita, ja siksi opiskelu ei voi olla riittävän tehokasta.

Toinen asia on, että jokainen meidän 20 yliopistostamme yrittää tuottaa kaikkea, yrittää kouluttaa kaikkia, yrittää tutkia kaikkea. Minä olen erittäin tyytyväinen, että lopultakin on tietynlainen rakenteellinen uudistus käynnistynyt yliopistoverkossa elikkä pyritään siihen, että jokainen alueellinen yliopisto keskittyisi omiin vahvuuksiinsa, omaan osaamiseensa ja oman alueensa ongelmiin. Tätä ei ole aikaisemmin tehty.

Minä kiitän opetusministeri Sarkomaata nimenomaan tästä rakenteellisen uudistuksen perustamisesta ja sen idean läpiviemisestä, mikä hallituksessa on yhdessä päätetty tehdä. 20 yliopistoa rakennetaan niin, että tulee 15 sivistys-tiedeyliopistoa. Se on minusta ihan riittävä suomalaisille, Suomen kokoiselle kansakunnalle. Ja se tarkoittaa sitä, että jokaisella alueella, missä yliopisto tällä hetkellä on, se säilyy. Niiden yhteistyömuodot vain muuttuvat joittenkin yliopistojen, kuten Itä-Suomen, osalta.

Tietenkin siinä sitten päällimmäisenä on tämä kolmen yliopiston innovaatioyliopisto, joka nyt näyttää synnyttävän suurta kuohuntaa. Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos joku innovaatioyliopisto Suomeen perustetaan, joka nyt yrittäisi tuottaa sellaista tutkimusta, joka auttaa Suomea menestymään, joka auttaa meidän talouttamme menestymään, joka auttaa niin, että me joskus saisimme tässä maassa yhden tiede-Nobelin? Unkarissa, joka on tietenkin hieman suurempi maa kuin Suomi, on monta kymmentä tiede-Nobelia, mutta meillä ei ole yhtään AIV:n jälkeen. Elikkä 40-luvullahan tämä tuli.

Sitten sanoisin vielä sellaisen asian, että tämä hallintouudistus — en puhu nyt rakenneuudistuksesta, vaan hallintouudistuksesta — on erinomainen. Yliopistot ovat vuosikymmeniä itkeneet sitä, että ne ovat valtion virastoja (Puhemies: 5 minuuttia!) elikkä niillä ei ole mahdollisuutta itsenäiseen päätöksentekoon. Nyt ne sen saavat, ja nyt ne itkevät sitä, kun saavat tämän mahdollisuuden. Joskus kysyy sitä, olenko minä ymmärtänyt näitä yliopistoihmisiäkään oikein.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola on kerta kaikkiaan pihalla nyt tästä käydystä yliopisto- ja tiedepoliittisesta keskustelusta. Minä toivon, että hallituspuolueisiin ei laajemmin leviä se, että puhutaan ei-totuutta. Tämä viittaus siihen, että sosialidemokraatit olisivat tavoitelleet sitä, että 70 prosenttia ikäluokasta suorittaa akateemisen loppututkinnon, on täyttä puppua. Nimenomaan sosialidemokraattien toimesta se poistettiin opetusministeriön luonnoksista, jotka oli tarkoitettu kesuksi. Se on vaan jäänyt elämään, ja ed. Ukkolalla, vaikka nyt on toimittaja koulutukseltaan, ei ole pienintäkään lähdekritiikkiä. Ei pidä sosialidemokraatteja syyttää sellaisesta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Tämä on fakta. Annan valaehtoisen lausunnon tästä. Te puhuitte epätosia äsken tuolta korokkeelta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, onko epätosia vai tosia, (Ed. Gustafsson: No, minä tiedän!) mutta tämä kiersi koko valtakunnan lehdistöä puolisen vuotta, vuoden päivät. (Ed. Gustafsson: Se eli siellä, mutta se ei tullut koskaan päätökseksi!) Vuoden päivät kiersi tämä uutinen, että demarit haluavat kouluttaa taikka opetusministeri haluaa kouluttaa 70 prosenttia ikäluokasta yliopistoissa ja maisteriksi. No, sehän oli niin naurettava asia, että totta kai se täytyi dementoida. (Ed. Gustafsson: Höpö höpö!) Mutta se on kuitenkin tosiasia, että meillä on koulutettu liikaa akateemisia henkilöitä jossakin vaiheessa työttömiksi, mutta ei ole koulutettu työntekijöitä ammattimiehiksi. Nyt tähänkin on tulossa muutos, kiitos meidän opetusministerimme Sari Sarkomaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Jos joku yhteiskunnallinen liike niin sosialidemokraatit ovat viimeiset 10—15 vuotta — tunnen erittäin hyvin — nimenomaan halunneet vahvistaa ammatillisen koulutuksen asemaa ja suunnata lukiokeskeisyyttä nimenomaan ammatilliseen koulutukseen, lisätä ammatillisen koulutuksen vetovoimaa. Kuka tässä on ollut jarruna, tiedättekö ed. Ukkola? Kokoomuslainen koulutuspolitiikka, joka ei ole ollut mitenkään kiinnostunut ikään kuin ohjastamaan nuorten orientaatiota ammatilliseen koulutukseen. Onneksi nuoret nyt itse äänestävät jaloillaan ja siirtyvät enemmän ammatilliseen koulutukseen. Hyvä näin!

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jo viime vaalikaudella suuntautuminen ammatilliseen koulutukseen oleellisesti kasvoi, 3 prosenttia enemmän hakeutui sinne ammatilliselle puolelle kuin lukioon. Tässä varmaankin ovat syynä nämä kansainväliset Skills-tapahtumat ja kansalliset Taitaja-kisat. Sieltä on saatu hyvää julkisuutta, ja nuoret ovat päässeet esittämään niitä kädentaitoja, ja niissä on ollut hyvä menestys. Tätä työtä pitää meidän vaan jatkaa.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Koulutus, tutkimus ja innovaatio, siinä on Suomen tapaisen kansantalouden ja kansakunnan menestys, ja me olemme näissä asioissa aika vahvoilla. Kaikki tietävät Pisan, myös korkeakoulujärjestelmä toimii aika hyvin: Shanghai-rankingissa 5 suomalaista 500 parhaan joukossa, tosin paras yli 70:n, The Times Higher Education Supplementin listalla 7 suomalaista 500 parhaan joukossa. Nämä ovat joskus viitteellisiä, joskus viihteellisiäkin, tällaiset tilastot, mutta kertovat jotain siitä, että ei mene niin kovin huonosti kuitenkaan täällä korkeimman opetuksen suunnalla.

Yksi meidän ongelmiamme on kuitenkin se, että yhtälö korkean, hyvän osaamispotentiaalin, josta puuttuvat huiput — se meidän täytyy tunnustaa — muuttumisesta uusiksi innovaatioiksi, siis tuotteiksi, joita voidaan kaupallistaa yrityksiksi, uusiksi työpaikoiksi, menestykseksi, ei toimi niin kuin pitäisi, voisi ja soisi. Oma osansa tämän kaiken parantamisessa on korkeimman opetuksen, korkeakouluinstituution, kohentamisessa.

Nyt on meneillään monta sellaista hanketta, jotka tähtäävät tähän samaan. Meidän on uudistettava yliopistojen hallintoa, rakenteita, rahoitusta, kaikkea tätä, ja näihin pyritään näillä toimenpiteillä, mitä sanotaan. Tarvitaan enemmän autonomiaa, tarvitaan enemmän joustavuutta, tarvitaan enemmän yhteistyötä yliopisto- ja tutkimusyhteisön ja elinkeinoelämän kanssa.

Ed. Gustafsson, muistutan vielä siitä, mihin päivällä kertaalleen jo tulin. Kyllä se oli niin, että me 70-luvulla opimme asian, joka rasitti meitä hyvin pitkään. Me pelkäsimme yliopistoyhteisössä sitä, (Ed. Gustafsson: En minä vaan oppinut! Te opitte!) että se on jotenkin paha asia, että tutkijayhteisöt ja elinkeinoelämä työskentelevät yhteistyössä. Ne maat maailmassa, jotka ovat harrastaneet tätä yhteistyötä, ovat pärjänneet kaikista parhaiten. (Ed. Gustafsson: Pitää ajatella itsenäisesti!) Ne ovat myöskin tieteessä saaneet parhaat tulokset, ja se on kova juttu. Nyt tähän kaikkeen me haemme ratkaisuja niillä asioilla, jotka liittyvät yliopistolain uudistamiseen, rakenteelliseen kehitykseen ja myöskin rahoituksen uudistamiseen.

Rakennekehityksestä en puhu sen enempää, mutta puutun tähän yliopistolakiin, jolla silläkin on mielestäni rakennekehitystä edesauttava vaikutus. Yksi osa sitä on se, että laitetaan täällä Helsingissä, missä on tällä hetkellä seitsemän yliopistoa, tiedekorkeakoulua, nyt edes kolme yhteen. Nyt sitä ollaan tekemässä. Ja ne kolme ovat juuri niitä yliopistoja ja tieteenaloja, joitten yhteen laittamisessa sana "innovaatio" mielestäni hyvin kuvaa sitä, mitä sillä haetaan. Nyt näin ollaan tekemässä. Tämän tekemisen tausta on todellakin se — en halua ansioita siitä määrättömästi antaa Kalliomäelle, mutta Kalliomäellä on omat ansionsa siinä — että hänen toimestaan pantiin liikkeelle työ, joka valmisteli asian. Hän otti vastaan, hän sanoi erittäin positiiviset alkusanat sille tielle, jota nyt on sitten kuljettu ministeri Sarkomaan johdolla näihin päiviin asti.

Tämä hallitus näiden asioiden osalta on muuttanut kuitenkin jotain siitä alkutahdista, minkä se sai. Silloin ajatus oli, että vain yksi innovaatioyliopisto, vain sille pannaan kaikki, kaksi kertaa sen toimintamäärärahojen määrä. Näillä kolmella yliopistolla yhteensä oli viime vuonna 171 miljoonaa euroa niiden kaikki toimintamäärärahat yhteensä. Toimintamäärärahat koostuvat kolmesta eri asiasta: perusrahoituksesta, tulosperusteisesta rahasta ja hankerahoituksesta. Nämä yhteensä olivat tuon määrän. Tuon työryhmän, jota Raimo Sailas veti, esitys oli se, että kaksinkertaistetaan tämä vuoteen 2020 mennessä eikä muita vastaavia, säätiöpohjainen. Tämä jousto haettiin sillä, että tuotiin tämä säätiöidea. Tämä hallitus on ministeri Sarkomaan johdolla muuttanut tätä konseptia.

Kun täällä on viitattu monta kertaa siihen, mitä minä olen Jyväskylässä sanonut, lukekaa minun puheeni todellakin, se löytyy meidän sivuiltamme. Minä olen itse sen kirjoittanut ensimmäisestä sanasta loppuun asti. Tämä innovaatioyliopiston idea, kun sitä on epäilty täällä, siinäkin puheessa ja tässäkin, minä kannatan sitä. Se on hyvä idea, ja sille täytyy antaa ne perusainekset, mitä aikanaan Sailaksen johdolla jo haettiin sille. Säätiömalli antaa sille sitä joustoa, sitä erityistä edellytystä toimia myöskin elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä, ja se siitä syntyy, tästä rakenteesta. Mutta tämä hallitus päätti, että ei vain tälle yhdelle yliopistolle tätä mallia vaan avataan niille muillekin, jotka pystyvät yksityistä pääomaa hankkimaan tietyn määrän, ja valtio tulee mukaan pääomittamaan sitten muutoin.

Mutta kun täällä on väitetty, että hallitus sitten keskittyy vain tähän, vain tähän yhteen säätiömalliin tai niihin kahteen kolmeen muuhun, mitkä kenties tulevat, niin sehän ei pidä paikkaansa. Hallitus on luvannut myöskin pääomittaa nimenomaan näitä julkisyhteisöinä, laitoksina, siinä yhteisömuodossa toimivia yliopistoja ja sitä enemmän niitä, mitä enemmän yksityinen raha tulee pelastamaan niitä ja tulee mukaan sinne, mihin yksityinen raha voi tulla.

Kaikki tieteenalat, kaikki maantieteelliset alueet, kaiken kokoiset yliopistot eivät ole samassa asemassa. Suuret yliopistot pärjäävät parhaiten, kauppatieteelliset, tekniset pärjäävät parhaiten, ja rintamailla olevat pärjäävät parhaiten. Nyt hallituksen idea on — minä olen ymmärtänyt — että hallitus nimenomaan myöskin pääomittamisessa tulee enemmän vastaan niitä, jotka eivät markkinaehtoisen rahan hakemisessa pärjää, niin kuin nämä suuremmat, vahvemmat pärjäävät.

Mitä vielä tähän perusrahoitukseen tulee, myös sen osalta on vielä tehtävä erittäin selväksi se, että perusrahoituksesta hallitus ilmoittaa, että hallitus, valtiovalta, vastaa siitä. (Puhemies: 5 minuuttia!) Ja myöskin sen osalta sitten huolehditaan siitä, kun nämä jotkut kenties saavat sen pääomatuotosta vähän ekstraa, että valtiovalta pitää huolen siitä, että perusrahoitus on tasapuolista kaikkien yliopistojen osalta.

Arvoisa puhemies! Kun minä olen esittänyt jonkun, jos puhemies sallii, dubioinnin siihen alkuperäiseen suunnitelmaan, mikä oli, ja vielä tämänkin hallituksen aiemmissa valmisteluissa oleviin suunnitelmiin, niin minun dubiointini on liittynyt siihen enkä pidä hyvänä sitä — minäkin hyväksyn, että perusrahoituksen osalta tämän uuden innovaatioyliopiston ansaitsee saada 3—5 vuotta sen ekstran, sen 100 miljoonaa, mistä on puhuttu — jos se saa vuoteen 2020 mennessä samat 100 miljoonaa euroa. Hallitus on näiltä osin tarkistanut linjan ja sanonut, että vuoden 2015 jälkeen asteittain sitten tulee kilpailun piiriin myöskin tämä perusrahoitus, niin kuin pitääkin, koska tuloksellisuuden perusteella eikä niin kuin huomenlahjana muuten vaan perusrahoitusta pitää antaa: näyttöjen perusteella eikä sen perusteella, että nimi on joku taikka yliopisto sijaitsee jossakin. — Anteeksi, puhemies, että ylitin aikani.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli arvokasta ja hyvä asia, että ministeri Pekkarinen käytti puheenvuoron, koska hänen Keskisuomalaisen artikkeliaan, kirjoitustaan, on paljon lainattu. Oli hyvä, että te tuossa rehellisesti tunnustitte, että teillä on myöskin ollut ja on edelleen vahvat dubiot siltä osin, että innovaatioyliopistoa ollaan hemmottelemassa suhteessa muitten yliopistojen voimavaroihin. Näinhän te niin kuin sanoitte selvästi, ja sehän vastaa meidän välikysymyksemme keskeistä kritiikkiä suhteessa innovaatioyliopistoon.

Toistan nyt vielä sen, että emme me vastusta mitenkään kategorisesti innovaatioyliopistoa. Meillä on vaan sille selkeämmät reunaehdot, ja haluamme, että niistä sitten myöskin pidetään kiinni, ja niiden ydin on se, että kaikkia yliopistoja kohdellaan tasa-arvoisesti rahoituksen suhteen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miten ihmeessä voi saman puheen käsittää niin eri tavalla kuin ed. Gustafsson ja minä? Minun mielestäni ministeri Pekkarinen oli hyvin tyytyväinen siihen ajatukseen ja siihen malliin, mitä nyt hallitus on viemässä läpi.

Mutta minä itse asiassa pyysin puheenvuoron kysyäkseni ministeri Pekkariselta sitä, että entäs nämä Tekesin, Sitran ja Akatemian rahat ja tuottavatko ne riittävästi sitä tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta, jota varten ne on perustettu ja rahoitettu aikanaan. Sitrakin, Suomen juhlavuoden rahasto, on aikanaan saanut eduskunnalta 90-luvun lopussa sen suuren lahjoituksen. Samoiten Akatemian tutkimuksen taso ja perusteet: ei kuulu tähän, mutta minun mielestäni ne ovat aika tärkeitä asioita (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Suomen menestymisen kannalta.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Gustafssonille: Minä kannatan innovaatioyliopistoa, minä kannatan säätiömuotoa, minä kannatan yksityisen rahan mukaan ottamista. Minä kannatan sitä, että tämä malli avataan myöskin muille. Minä kannatan sitä, että innovaatioyliopisto saa alkupanoksena enemmän kuin muut: sen, mitä äsken kerroin, 3—5 vuotta. Pidän sen jälkeen tärkeänä, että asteittain mahdollisimman nopeasti mielestäni sitten se yliopisto tulee tulospohjaiseen kilpailuun muiden yliopistojen kanssa. Jos meillä jossakin on niin kuin semmoinen detaljoitu erilainen käsitys, niin se ehkä liittyy tähän, miten menetellään vuoden 2015 jälkeen. Muuten kaikessa keskeisessä, niin kuin ed. Ukkola sanoi, me olemme samaa mieltä.

Mitä vielä tulee Akatemiaan, Sitraan ja Tekesiin, näiden roolihan on erilainen. Akatemia on siellä innovaation aikaisemmassa vaiheessa, perustutkimuksessa, osin soveltavassa. Sitten Tekes on ensisijaisesti soveltavassa tutkimuksessa, varsinaisessa kehittämistyössä, innovaatiotyössä. Kyllä nämä ovat osoittaneet toimivansa. Erityisesti suomalaista Tekesiä, Suomen innovaation mallia, käydään katsomassa, tutustumassa siihen, yltympäri maailman. Kyllä tämä (Puhemies: Minuutti!) aika hyvin toimii.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitus on esittänyt innovaatioyliopiston perustamista ja uusien hallinto- ja rahoitusmallien kehittämistä. Tavoitteekseen hallitus nimeää korkeakoulujen alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisen sekä korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja opetuksen laadun parantamisen. Näistä tavoitteista me olemme samaa mieltä, mutta keinomme ovat erilaiset.

Sosialidemokraatit kannattavat sellaista yliopistouudistusta, jossa yliopistojen toimintaedellytyksiä vahvistetaan, kansainvälistymisen haasteisiin varaudutaan ja yliopistojen autonomiaa lisätään. Uuden yliopistolain asetukseen tulee tehdä tarpeellinen kirjaus yliopistokeskusten olemassaolosta ja asemasta. Lisäksi vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen perustuslaillinen turva on taattava.

Yliopistojen muuttaminen julkisoikeudellisiksi laitoksiksi valtion määräysvalta turvaten on sekin kannatettava uudistus. Toiminnan pääoman on tultava kehyksen ulkopuolisina finanssisijoituksina ilman ehtoja yksityisen rahoituksen keräämisestä. Julkisoikeudellisena laitoksena yliopistojen on valittava itse hallituksen jäsenet. Autonomian tavoite kääntyy itseään vastaan, jos tulevaisuudessa rahoittajat ovat mukana päättämässä tieteellisen työn ja opetuksen linjauksista.

SDP on porvarihallituksesta poiketen sitoutunut tiede- ja teknologianeuvoston esitykseen, jonka mukaan kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoitusta nostetaan vaalikaudella 200 miljoonaa euroa. Lisäksi yliopistoille on korvattava henkilöstön palkankorotuksista ja vuokrannoususta aiheutuneet kulut. Henkilökunnan asema ja palvelussuhteen ehdot eläketurvan osalta on myös turvattava. On huomattava, että hallituksen kehyspäätös pettää myös toimintamäärärahalupaukset, sillä ensi vuodelle luvatuista 30 miljoonasta eurosta kaksi kolmasosaa menee palkankorotuksiin ja rakenteelliseen kehittämiseen, jolloin todelliseksi kehittämisrahaksi jää vain 9 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Hallitukselle yliopistojen uudistuskeinoja ovat yhteistyön kehittäminen, mahdolliset yhdistymiset ja yksityisen rahan lisääminen. Näillä keinoilla ei taata alueellista tasa-arvoa eikä oikeudenmukaisuutta. Maan eri osien yliopistot samoin kuin eri tieteenalat asetetaan eriarvoiseen asemaan. Vaikka hallitus puhuu nyt kauniita tieteen ja koulutuksen merkityksestä yhteiskunnalle, silti se välttää vastuun siirtämällä perinteisen valtion ohjauksen markkinavoimille.

Sinivihreän hallituksen kilpailuhenkisyyden ja yksilöllisyyden ihannointi viedään yllättäen niin pitkälle, että yliopistot tavoittelevat jatkossa perustehtävänsä ohella markkinarahaa verissä päin. Suomalainen sivistysyliopisto vaarantuu todellakin, kun hallitus kannustaa yliopistoja jatkossa kehittämään ja keräämään entistä enemmän yksityistä rahoitusta ja sen ehtona muuttumaan yksityisiksi markkinayliopistoiksi. Porvarihallituksen työtapaturman laajuudesta kertoo hyvin se, että jatkossa yliopistojen toimintaedellytykset tehdään riippuvaisiksi siitä, saavatko ne yksityistä pääomaa vai eivät.

Ei voi kuin ihmetellä, miksi hallitus yhtäkkiä kehyspäätöksensä yhteydessä päätti myös, että tämä säätiöpohjainen innovaatioyliopistokokeilu ei jääkään erillishankkeeksi, vaan säätiöpohjainen hallintomalli ja yksityisen rahoituksen keruu koplattiin yhteen kaikille yliopistoille kilpailtavaksi. Miksi ei odotettu innovaatiotriangelin tuomia kokemuksia hallintomallin (Ed. Heinonen: Mahdollisuuksien tasa-arvo!) tulosten ja toiminnan suunnittelun suhteen, ennen kuin muu korkeakoulukenttä otettaisiin tällaiseen mukaan? Tällainen koplaaminen johtaa siihen, että luovutaan yleisestä periaatteesta, jonka mukaan yliopistot ovat Suomessa julkisesti rahoitettuja. Olemme aloittamassa harkitsemattoman rakennemuutoksen, jonka suuntaa kukaan ei tunnu tietävän, ei edes rouva ministeri.

Kannatan itse nykyisten yliopistojen säilyttämistä julkisoikeudellisina yhteisöinä ja innovaatioyliopiston pitämistä erillishankkeena, jossa kokeillaan yksityisoikeudellisen säätiön hallintomallia. Innovaatioyliopistoakin tulee koskea samojen yliopistolakiin kirjattujen keskeisten periaatteiden kuin muitakin yliopistoja. Tieteen, opetuksen ja (Puhemies: 5 minuuttia!) hallintomallin laatua tulee seurata ja arvioida riittävän pitkään, ennen kuin samaa mallia mahdollisesti sovelletaan mihinkään muuhun yliopistoon.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kansallinen menestys on perustunut ja perustuu jatkossakin alueellisesti kattavaan julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään. Yliopistolaitos on tämän järjestelmän keskeinen kivijalka ja samalla merkittävä tekijä suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja talouden kehittäjänä.

Yliopistouudistus on tärkeä hanke, ja se aloitettiin viime vaalikaudella ajatuksella tuoda yliopistojärjestelmä paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Hanke on nyt hallituksen vaihduttua joutunut kuitenkin hieman väärille urille. Hankkeen viimeisimpiä vaiheita ovat leimanneet avoimen keskustelun puute ja hallituksen alati muuttuvat ja ennustamattomat mielenliikkeet. Kysymyksessä on historiallinen ja äärimmäisen suuri uudistus. Sen seurausten perinpohjainen pohdinta vaikuttaa jääneen kylläkin tekemättä.

Innovaatioyliopistopuheiden vanavedessä koko yliopistomaailma on nyt joutunut ristiaallokkoon. Ollaan menossa kohti tilannetta, jossa yksityinen suuryritysten raha tekee tuloaan koulutuksemme korkeimmalle tasolle. Samalla valtion rahoitukselle asetetaan täysin uuden tyyppisiä kriteereitä. Seurauksena on, että eri tieteenalat ja eri puolilla Suomea sijaitsevat oppilaitokset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Tätä on turha hallituspuolueiden edustajien mielestäni kiistää. Valtaa siirretään yliopistoyhteisöltä rahoittajatahoille osittain. Yritysmaailman tavoitteet keskittyvät pääosin voiton tuottamiseen, joten olisi todella riskialtista alistaa koko yliopistomaailma näin suoraviivaisten käytäntöjen vietäväksi.

Oppositiosta esitetty huoli humanististen ja valtiotieteellisten alojen sekä alueellisesti heikoimmin sijoittuvien yliopistojen rahoituksesta on tässä tilanteessa erittäin aiheellinen, ja täällä salissa tänään tähän aiheelliseen huoleen on myös yhtynyt hallituspuolueen edustajista aika moni.

SDP on tuonut esiin oman kantansa ja vaihtoehtonsa, toisin kuin on annettu täällä salissa tänään ymmärtää. Haluamme kehittää yliopistoja julkisoikeudellisina laitoksina, joissa ylintä päätösvaltaa käyttää ulkopuolisten tahojen sijaan yliopisto itse eli sen oma nytkin toimiva kolmikanta, jossa edustettuina ovat professorit, opettajat, tutkijat ja muu henkilökunta sekä opiskelijat yhdessä päärahoittajan eli valtion kanssa.

Kaikkien yliopistojen perustoiminnan rahoitus tulee turvata 200 miljoonan euron lisärahalla. Säätiöpohjaisen innovaatioyliopiston tulee olla erillishanke, jonka myötä saatujen pitkän aikajänteen kokemusten myötä muiden yliopistojen säätiöittämistä voidaan tarkastella myöhemmin, jos se koetaan tarpeelliseksi.

Arvoisa puhemies! Suuren uudistuksen myötä on vielä monia henkilöstöön liittyviä kysymyksiä, jotka pitää myös ratkaista. Keskeistä on, että henkilöstön asema turvataan kaikissa tilanteissa. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että myös henkilöstöä kuultaisiin uudistusta tehtäessä. Hyvin selkeät viestit yliopistoista ja yliopistomaailmasta kertovat, että nyt näin ei ole ollut.

Vaikuttaa, että yliopistouudistus on vesitetty poukkoilevalla politiikalla ja vaihtuvilla linjauksilla. Niitä on täälläkin kuultu tänään useita. Asianosaiset ovatkin hämmentyneitä siitä, voidaanko näin sekavassa tilanteessa oleva uudistus viedä läpi kaavaillussa hyvin tiukassa aikataulussa. Kenties asiassa olisi hyvä ottaa aikalisä ja sopia keskeisistä linjauksista. Samalla olisi tehtävä myös periaatepäätös kaikkien yliopistojen perusrahoituksen turvaamisesta ja innovaatioyliopiston irrottamisesta omaksi erillishankkeekseen, jotta takaamme suomalaiselle sivistysyliopistolle niin valoisan tulevaisuuden kuin sen kunniakas historiakin edellyttää.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on kansainvälisen huippuosaamisen lisääminen sekä osaamistasoltaan alueellisesti vahvemmat ja vaikuttavammat korkeakoulukokonaisuudet. Yliopistojen julkista perusrahoitusta lisätään kauttaaltaan. Hallitusohjelmassa on asetettu yliopistoille koulutukseen ja tutkimukseen sekä innovaatiokyvyn parantamiseen kohdistuvia kunnianhimoisia tavoitteita. Nämä tulee voida toteuttaa. Tämä edellyttää, että yliopistojen perusrahoitus vastaa asetettuja opetuksen ja tutkimuksen kehittämisvaatimuksia. Kysymys on yliopistojen asemasta ja arvostuksesta yhteiskunnassamme.

Valtiontalouden kehykset vuosille 2009—2012 sisältävät niin sanotun innovaatioyliopiston perustamisen. Tämä ratkaisu on Suomen edun mukainen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Silti voidaan perustellusti kysyä, uhkaako julkinen rahoitus liikaakin siirtyä Pääkaupunkiseudun kolmesta olemassa olevasta korkeakoulusta muodostettavan uuden kokonaisuuden suuntaan. Kehyksissä on varauduttu lisäämään innovaatioyliopistoksi kutsutun yliopiston toiminnan julkista rahoitusta 100 miljoonalla eurolla vuoteen 2012 mennessä. Hallituksen kehyspäätöksestä on luettavissa, että innovaatioyliopiston vuotuinen julkinen rahoitus säilyisi tällä tasolla ainakin seuraavat kaksi vuotta vuoden 2012 jälkeen. Seitsemälletoista muulle yliopistolle luvataan vuonna 2012 lisärahaa yhteensä 30 miljoonaa euroa. Viimeksi mainittu luku vaikuttaa kovin niukalta. (Ed. Gustafsson: Nimenomaan, tästä on kysymys!)

Hallituksen tulee seurata kaikkien yliopistojen perusrahoituksen kehitystä ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin niin, että jokaisen yliopiston perusrahoitus on riittävä. Kysymys on myös alueellisen tasapainon hakemisesta. Vaikka säätiöpohjainen toimintamalli ja täten elinkeinoelämän rahoitus tehdään kaikille yliopistoille mahdolliseksi, on tietenkin selvää, ettei kaikilla yliopistoilla ja kaikilla aloilla ole toimintaedellytykset takaavaa riittävää mahdollisuutta yksityiseen rahoitusosuuteen. Onkin pidettävä huolta siitä, etteivät yliopisto-opetus ja monipuolinen tutkimus vaarannu. Yliopistollinen koulutus voi sivistysvaltiolle sopimattomalla tavalla yksipuolistua, jos mennään liian paljon elinkeinoelämän ehdoilla. Julkinen rahoittajataho ei saa vetäytyä sille kuuluvasta rahoitusvastuuosuudesta.

Arvoisa puhemies! Yliopistoille mahdollistetaan yksityisoikeudellisen säätiön asema. On järkevää, että elinkeinoelämälle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisten koulutusalojen toimivuuden varmistamiseen. Yksityisoikeudellisina säätiöinä toimivien yliopistojen valtion ulkopuolisen alkupääoman tulee olla aidosti uutta yksityistä pääomaa. Tässä yhteydessä on paikallaan muistuttaa myös siitä, että tämän vuoden alusta voimaan tulleen tuloverolain muutoksen jälkeen yhteisöt saavat vähentää 250 000 euroon saakka ne rahalahjoitukset, jotka tehdään tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen. Aikaisemmin vuotuisen tieteelle ja taiteelle annettavan verovapaan lahjoituksen enimmäismäärä oli yksi kymmenesosa tästä eli 25 000 euroa. Edellytyksenä lahjoituksen verovapaudelle on, että saajana on valtio, yliopisto, korkeakoulu tai näiden yhteydessä oleva yliopistorahasto.

Arvoisa puhemies! Voidaan todeta, että on runsaasti sellaista akateemista koulutusta, johon elinkeinoelämän rahoitus on kiven alla. Toisaalta on myönteisenä asiana todettava, että on myös merkittävästi sellaista koulutusta ja tutkimusta, jota yksityinen elinkeinoelämä varmasti haluaa rahoittaa. Tähän sille on paikallaan antaa mahdollisuus.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus tehdään, koska se on välttämätöntä suomalaisten tulevaisuuden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Uudistuksessa yliopistojen autonomiaa lisätään muuttamalla ne valtion tilivirastoista oman valintansa mukaan joko julkisoikeudellisiksi oikeushenkilöiksi tai yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi. Yliopistouudistuksen tärkeimpänä päämääränä on vastata muuttuvan maailman haasteisiin. On tärkeää, että annettu koulutus vastaa työelämän tarpeita. Tämän vuoksi yliopistouudistuksessa tuodaan elinkeinoelämä entistä lähemmäs suomalaisia korkeakouluja.

Korkeakouluverkon rakenteellinen uudistaminen on niin ikään vastaus maailman muutoksiin. Yhtenä, mutta vain yhtenä, esimerkkinä siitä, miten vastauksia etsitään, on uusi innovaatioyliopisto, joka toteutetaan yhdistämällä Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Toinen vastaava, vähintään vastaava, esimerkki on Porin yliopistokeskuksessa pian alkava luovan talouden johtajakoulutus, jossa yhdistyvät yliopistokeskuksessa annettava taideteollinen, kaupallinen ja tekninenkin korkeakoulutus. Rakenteellinen uudistaminen on muutoinkin suuri mahdollisuus myös yliopistokeskuksille.

Välikysymyksessään oppositio sosialidemokraattien johdolla väittää, että innovaatioyliopiston perustaminen olisi pois muiden yliopistojen rahoituksesta. Tämä ei, arvoisa puhemies, pidä paikkaansa. Vuoden 2008 talousarviossa päätettiin, että yliopistojen perusrahoitus nousee yhteensä 76 miljoonaa euroa. Lisäksi 7 miljoonaa euroa budjetoitiin rakenteellisen kehittämisen hankkeisiin. Nämä korotukset oppositio tuntuu unohtaneen. Kehyspäätöksessä maaliskuussa 2008 päätettiin nostaa yliopistojen perusrahoitusta entisestään 130 miljoonaa euroa. Tästä 100 miljoonaa euroa suunnataan innovaatioyliopiston perusrahoituksen tason nostoon. Vuodesta 2015 alkaen tämä 100 miljoonaa on kaikkien yliopistojen kilpailtavana.

Oppositiosta on myös väitetty, että nyt yksityistetään yliopistot. Tämä on täyttä puppua, sillä päävastuu yliopistojen perusrahoituksesta on nyt ja tulevaisuudessa valtiolla. Ei kai yksityisten osallistumista koulutuksen rahoitukseen haluta kieltää vain ideologisista, yksityisiä yrityksiä vastustavista syistä. Mitä pahaa on esimerkiksi siinä, että elinkeinoelämä on jatkossa mukana yliopistojen hallinnossa ja miettimässä vastauksia suomalaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi?

Kaiken huipuksi demarien pää-äänenkannattaja latasi, että yliopistoihin olisi tulossa lukukausimaksut. Suomalaisten opiskelijoiden maksuton opiskelu on, kuten aiemmin tänään olemme kuulleet opetusministerin suulla, kiveen hakattu. Tätä totuutta ei muuta se, että tietyissä maisteriohjelmissa otetaan kokeiluluonteisesti käyttöön lukukausimaksut ja stipendijärjestelmät ulkomaisille opiskelijoille. (Ed. Gustafsson: Se on hyvä, jos lupaus pitää!) — Tämä hallitus on pitänyt lupauksensa kyllä. (Ed. Gustafsson: Mutta vaalien alla luvattiin sitoa lapsilisät indeksiin eikä lupaus pitänyt!)

Opposition tehtävä on olla kriittinen ja tarjota vaihtoehto hallituksen politiikalle. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että oppositio vastustaa pikemminkin itse keksimiään mörköjä kuin hallituksen tulevaisuutta rakentavia esityksiä.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Yliopistolain ja korkeakoulujärjestelmän uudistamisen välttämättömyydestä ollaan tässä salissa vankasti yhtä mieltä, tämän päivän keskustelu on sen osoittanut. Keinoista tuntuu kuitenkin opposition tekemästä välikysymyksestä päätellen olevan keskustelun tarvetta. Sosialidemokraattisen kiukun ymmärtää ajatellen viime hallituskauden alun tavoitteita yliopistouudistuksesta, mutta nyt ei valitettavasti kuitenkaan vedetä punaisen pensselin vetoja. Tämä on todellisuus.

Uudistuksen ja yhteistyökuvioiden suunnittelussa pallo on korkeakouluilla itsellään. Niiden olisi syytä ottaa tästä syötöstä koppi ja osallistua aktiivisesti käynnissä oleviin keskusteluihin sekä keskenään että myöskin opetusministeriön kanssa. Monet ovatkin toimineet erittäin aktiivisesti ja esimerkillisesti, siitä kiitos!

Keskusta kehittää korkeakouluverkostoa alueiden lähtökohdista. Tärkeä yksityiskohta tulee olemaan yliopistokeskusten ja yliopistojen sivutoimipisteiden toiminnan turvaaminen. Tulemme pitämään opetuksen, tieteen ja tutkimuksen lähellä maakuntien ihmisiä ja elinkeinoelämää tulevaisuudessakin.

Arvoisa puhemies! Väitteet yliopistojen yksityistämisestä eivät pidä paikkaansa. Valtion budjetissa tullaan lisäämään kaikkien olemassa olevien yliopistojen perusrahoitusta nyt ja myöskin tulevaisuudessa. Koskaan emme varmasti todellakaan pääse siihen tilanteeseen, että tiede-, taide- ja rehtorineuvostojen vaatimukset täyttyvät aivan sataprosenttisesti. Tarpeet ovat hyvinkin kovat. Sivistysyliopistojen tieteen, tutkimuksen ja opetuksen taso sekä sisältö ovat suurimmalta osin kiinni yliopistojen omista päätöksistä ja strategioista. Yliopistot ovat halunneet laajemman itsehallinnon, ja lainuudistuksen myötä ne myöskin tulevat saamaan sen.

Valtion lupaamat varat innovaatioyliopiston pääomittamiseen ja toiminnan lisärahoitukseen eivät ole miltään yliopistolta pois. Uuden opinahjon perustaminen on yhteinen hanke, jossa onnistuminen tulee koitumaan kaikkien eduksi. Tämä on siis kansallinen hanke, kuten oli myöskin aikanaan Oulun yliopistoon, Rovaniemen yliopistoon jne. satsaaminen ja siellä koulutuksen aloittaminen.

Valtiontalouden kehyksissä on ajateltu niin, että innovaatioyliopistoon varaudutaan lisäämään toiminnan rahoitusta 100 miljoonaa euroa vuoteen 2012 mennessä. Jotkut ovat valitettavasti ymmärtäneet niin, että joka ikinen vuosi tämä innovaatioyliopisto tulee toimintarahoissaan saamaan 100 miljoonaa euroa. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, vaan summa nousee niin, että esimerkiksi ensi vuonna 2009 toimintarahat innovaatioyliopistolle ovat 13,9 miljoonaa euroa.

Yliopistot ovat voineet ottaa vastaan jo nyt yksityistä rahaa ja lahjoituksia. Ulkopuolista rahoitusta vuonna 2007 oli yhteensä 742 miljoonaa euroa. Nyt on tarkoitus tukea julkisen ja yksityisen rahoituksen kanavoitumista koulutukseen myös valtion panoksin, hyvä näin. Pääomittaminen ja finanssisijoitukset ovat mahdollisia kaikille yliopistoille.

Opposition maalailemat mielikuvat sivistysyliopistojen alasajosta ja vapaan tieteen myymisestä markkinavoimille ovat turhanpäiväistä pelottelua. Päinvastoin yliopistolain uudistuksella turvataan tiedeyliopistojen tulevaisuus, korkeatasoinen opetus sekä tieteen ja tutkimuksen tekemisen edellytykset. Yliopistojen itsehallinnon ja lisärahoituksen hankkimismahdollisuuksien lisääminen on mahdollisuus, askel kohti dynaamisempaa korkeakouluverkostoa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Autonomia lisää autonomiaa. Tämä oli yliopistojen rehtorien suurin toive viime vaalikaudella. Autonomiaa tuli hieman jo silloin, mutta varsinaisesti vasta yliopistolain uudistus vastaa tuohon huutoon, ja korkeakoulut voivat uudistuksesta lähtien vapaammin itse määritellä tieteellisen toimintansa periaatteet.

Eurooppalaisen ajattelun mukaan tärkeänä menestystekijänä pidetään niin sanottua osaamiskolmiota, joka sisältää koulutuksen, tutkimuksen sekä innovaatiotoiminnan. Nyt käsillä olevat uudistukset toteuttavat juuri tätä perusajatusta. Uudistuksella vastataan väestörakenteemme muutokseen ja lisätään yliopistojemme houkuttelevuutta ja vetovoimaa hyvien opiskelijoiden, pätevien professorien sekä tutkijoiden saamiseksi yliopistoihimme. Uudistukset ovat myös vastaus koulutuksen osalta kansainväliseen kilpailuun, ja innovaatioyliopisto tuleekin nähdä juuri keinona koko Suomen korkeakoululaitoksen kilpailukyvyn parantamiseksi.

Kun viime vaalikaudella opetusministeri Kalliomäki piti innovaatioyliopistoa merkittävänä avauksena ja yliopistouudistusta välttämättömänä, niin nyt me ihmetellen kuuntelemme demarien tässä uudistuksessa melkeinpä kaikessa näkemiä uhkakuvia ja mörköjä. Niin ovat ajat muuttuneet.

Mutta tämä uudistusprosessi ei ole helppo. Sen olemme tänä päivänä tässä salissakin kuulleet. Minullakin on varauksia, jotka tulee täyttää hyvän lopputuloksen takaamiseksi.

Ensinnäkin uudistusprosessin on oltava avoin. Yhteiskunnan omistuksessa olevien yliopistojen kehittämisen on tapahduttava avoimessa ja rakentavassa ilmapiirissä, ja lukuisiin avoimiin kysymyksiin on saatava selkeät vastaukset ennen lain käsittelyä. Mukana päätöksenteossa täytyy lisäksi pitää sekä opiskelijat että yliopistojen henkilöstö.

Toiseksi uudistuksen on lähdettävä asiakkaina olevien opiskelijoiden tarpeista. En ole suuri Yhdysvaltojen ihannoija, mutta opiskelijoiden palvelemisessa ottaisin amerikkalaisista huippuyliopistoista mallia. Niinpä uudistuksen edetessä tulee herkällä korvalla kuunnella opiskelijoita ja heillä tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa myös hallintoon.

Kolmas uudistukseen liittyvä huoli on yliopistojen perusrahoituksen riittävyys ja se, ettei innovaatioyliopiston saama rahoitus ole muilta pois. Perusrahoituksen määrärahat kasvavat nyt hieman viime vuosien tasosta, mutta koko uudistukseen tällä hetkellä tiedossa olevat kehykset eivät ikävä kyllä riitä.

Neljäntenä asiana yliopistouudistuksessa selkeyttäisin yliopistojen, yliopistokeskusten ja ammattikorkeakoulujen palvelutarjontaa ja toimintaa. Kaikilla korkea-asteen yksiköillä on oma tärkeä tehtävä maassamme, mutta työnjaon tulisi olla mielestäni nykyistä selkeämpää. Yliopistokeskusten kehittäminen sisältyy hallitusohjelmaan, ja niiden toiminta on kirjattava tulevaan yliopistolakiin.

Viimeksi nostan esiin vastuun. Yliopistoille nyt tulevaan vapauteen, kuten vapauteen aina, kuuluu myös vastuu. Keskusta on halunnut ja hallitus on suuntaviivoissa toivonut yliopistokentän ottavan itse vastuuta rakenneuudistuksesta ja esittävän omia kehitysmallejaan. Näin on kiitettävässä määrin tapahtunutkin, ja monet nyt valmisteilla olevat uudistukset ovat lähtöisin juuri näistä yliopistojen omista esityksistä. Yliopistot voivat omalla toiminnallaan myös kehittää uusia muotoja toimintansa rahoittamiseen, mutta meidän on pidettävä huolta, että vastuu perusrahoituksesta säilyy omistuspohjasta riippumatta valtion harteilla.

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus etenee nyt hyvää vauhtia, ja monia tärkeitä linjauksia on jo tehty. Aikaisempien merkittävien uudistusten tapaan me keskustalaiset haluamme olla etujoukoissa ja vastuunkantajina myös tässä koulu-uudistuksessa mutta omilla ehdoillamme. Uudistuksessa on pidettävä huolta avoimuudesta, opiskelijoiden tarpeista, perusrahoituksesta sekä yliopistokeskuksista, ja yliopistojen on kannettava vastuuta omasta kehityksestään. Suomalaisten yliopistojen on voitava kilvoitella muiden yliopistojen kanssa samalta viivalta.

Tuomo Puumala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meneillään oleva yliopistouudistus on pitkän kehityksen tulos. Se ei ole syntynyt tyhjiössä. Maailma yliopistojen ympärillä on muuttunut. Se asettaa yhä uusia vaatimuksia. Yliopistojen on pystyttävä vastaamaan tähän muutokseen. Perinpohjaisten selvitysten perusteella yliopistojen hallintojärjestelmä, rahoitusratkaisut ja juridinen asema tarvitsevat uudistamista. Tämä ei ole savuisessa kabinetissa istuneen herrakerhon johtopäätös, vaan muutostarve on noussut aidosti yliopistojen itsensä sisältä.

Tavoitteena on luoda entistä paremmat edellytykset korkeatasoisen tutkimuksen, laadukkaan opetuksen ja näiden varaan rakentuvan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteuttamiseksi. Uudistuksen jälkeen tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus sekä autonomia ovat edelleen yliopistoinstituution järkähtämättömät periaatteet.

Epäilevät tuomaat eivät usko, että kansainvälistä laatua ja alueellista kattavuutta voitaisiin sovittaa yhteen. Tuntuu siltä kuin he jopa haluaisivat uudistuksen epäonnistuvan. Se on sama kuin toivoisi Suomen jääkiekkomaajoukkueen häviävän kisat vain siksi, että voisi todeta olleensa oikeassa — mitä minä sanoin! Antakaa ennemmin osaamisenne yhteiseen käyttöön vahvemman yliopiston rakentamiseksi.

On esitetty näkemyksiä, joiden mukaan yliopistojen riippumattomuus vaarantuu, mikäli yrityselämä osallistuu yliopistojen rahoitukseen tai hallintoon valitaan ulkopuolisia jäseniä. Lähtökohta on, että akateeminen päätöksenteko säilyy yliopistoyhteisön sisäisenä nykyisen kolmikannan mukaisesti. Hallituksiin tulee ulkopuolisia jäseniä, jotka eivät ole suoranaisia edunsaajia yliopiston sisältä. Tämä parantaa strategista uudistumiskykyä ja vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Opiskelijan näkökulmasta tärkeää on myös työelämävastaavuus. Opintojen jälkeen tärkeintä on se, että työpaikka löytyy. Uskon yrityselämän voivan tuoda myös tähän tilanteeseen strategisella puolella parannusta. Jäsenten tulee edustaa tieteen, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän korkeimman tason asiantuntemusta. Myös opiskelijoiden edustus säilyy. Tähän valtio on sitoutunut.

Arvoisa puhemies! Alueellinen yliopistoverkko on osoittanut vahvuutensa. Yliopistot ovat vaikuttaneet myönteisesti sivistystason ja hyvinvoinnin kasvuun eri puolilla Suomea. Näin tulee olemaan jatkossakin. Hallitus on sitoutunut turvaamaan jokaisen yliopiston toimintaedellytykset. Julkisoikeudellisina laitoksina toimivien yliopistojen vakavaraisuus turvataan pääomittamisella, ja perusrahoitus tulee edelleenkin valtiolta. Hallitus on myös päättänyt, että se voi tehdä finanssisijoituksia riippumatta siitä, saavatko julkisoikeudelliset laitokset yksityistä pääomaa. Hallitus tarjoaa yliopistoille mahdollisuuden valita myös yksityisoikeudellisen säätiömuodon. Tällöin säätiö kerää yksityistä pääomaa ja valtio osallistuu talkoisiin. Opposition pelottelu yliopistojen yksityistämisellä on halpahintaista parjausta, mikä osoittaa kyllä tässä tilanteessa myös opposition hampaattomuutta.

Innovaatioyliopisto edustaa uudenlaista kansallista korkeakouluhanketta. Tekniikan, kaupan ja taideteollisen alan yhdistäminen voi poikia merkittäviä poikkitieteellisiä hankkeita, mutta sille on annettava aikansa. Tuloksia täytyy analysoida kriittisesti, sitten kun se aika koittaa. Täytyy muistaa, että yrityselämän panostus säätiöön on uutta rahaa koko korkeakoulusektorille eikä valtion panostuskaan ole pois muiden yliopistojen toimintarahoituksesta.

Kysymyksiä sitä vastoin herättää uuden yliopiston koulutusalajakauma. Onko esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston paikka innovaatioyliopistossa vai kenties jossain muualla? Hankkeen etenemisvauhti on ollut niin hurja, että nyt olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä kolmen yliopiston yhdistäminen konkreettisesti merkitsee.

Arvoisa puhemies! Yliopistouudistus on Suomen tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävä hanke. Se vaatii tekijöiltään pitkäjänteisyyttä, yhteistyökykyä ja voimia yhä uudelleen tyrmätä väärät tiedot, kirkastaa päämäärää ja toteuttaa hanke koko kansan parhaaksi. Keskustelu yliopistouudistuksesta on ollut avointa ja on sitä myöskin jatkossa. Kaikkiin kysymyksiin ei voida vastata saman tien, mutta vastaukset esitetään, kun ne ovat olemassa. Toivonkin rakentavia kommentteja ja teräviä huomioita.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut keskustelua tänä iltana välikysymyksessä yliopistouudistuksesta, oppositio tuntuu kärsivän tiedonpuutteesta. Toivottavasti ei ole tullut lintsattua luennoilta.

Yliopiston, jos jonkun, on muututtava, kun maailma muuttuu. Se on sentään kärjessä tiede- ja opetusmaailmassa. Opiskelupaikkoja on vähennettävä, rakenteita vahvistettava ikäluokkien pienentyessä, ja tasoa on syvennettävä ulkopuolisten vaatimusten kasvaessa. Turha on kouluttaa yhteiskunnan rahoilla työttömiä hum. kandeja tai metsänhoitajia. Tämän asian näki myös ministeri Kalliomäki. Hän edellytti yliopistojen johtamisen kehittämistä muun muassa huomioimalla yliopistojen ulkopuolisten tahojen näkemykset yliopiston johdossa entistä paremmin. Hän piti kannatettavana selvitysmiesten esittämää ehdotusta yliopistojen muuttamisesta itsenäisiksi julkisoikeudellisiksi laitoksiksi.

Me tarvitsemme monialaisia huippuyliopistoja pärjätäksemme kansainvälisessä kilpailussa. Tarvitsemme näkemystä siitä, mitä elinkeinoelämän toiveet ovat. Tarvitsemme valtion ja yksityisten satsauksia pääomittamiseen. Itsekin olin aluksi huolissani yliopiston itsellisyydestä. Keskusteltuani tiedemaailman kanssa ymmärsin, että yliopistojen riippumattomuus voi jopa lisääntyä, kun tutkijoiden ei tarvitse kuluttaa lukemattomia työtunteja ja hakea osin sitouttavaa rahoitusta erillisiin hankkeisiin. Pääomat saatuaan yliopistot voivat tehdä omilla painotuksillaan sitä arvokasta tutkimus- ja opetustyötä, mitä varten ne ovat.

Haluan kuitenkin kyseenalaistaa ajatusmallia, että saamme tämän kaiken parhaiten toteutumaan juuri Pääkaupunkiseudulla suurella rahalla aloittaen lähes tyhjästä. Miten ihmeessä ministeriö ei kykene näkemään sen kauemmas, kuin minne Pääkaupunkiseudun valot heijastuvat pimeällä? Eiväthän Harvard, Cambridge, Oxford tai Yale University sijaitse pääkaupungissa. Käsitys siitä, että yliopiston tulee olla suuri ollakseen huippu, on virheellinen. Maailman top ten -yliopistot ovat pienempiä kuin oma huippumme Helsinki 38 000 opiskelijallaan.

Esimerkiksi Oulussa ja Jyväskylässä olisi ollut valmista näyttöä tehokkuudesta ja tuottavuudesta ja siitä, miten moniosaamisella kehitetään elinkeinoelämää. Toivottavasti maakuntien yliopistot löytävät pääomia, vaikka joutuvatkin lähtemään takamatkalta. Vähintään 25 miljoonaa euroa tuhatta kokopäiväopiskelijaa kohti ei ole mikään pikku juttu. On toki hieno asia, että valtio on sitoutunut antamaan 2,5-kertaisen määrän rahaa, kun yksityistä pääomaa tulee. 100 miljoonan euron rahoitus huippuyliopistoksi valitun toimintamenoihin on kuitenkin epäoikeudenmukainen. Lisärahaa ei voi jakaa kymmentä vuotta, vaan toimivuutta ja tehokkuutta on arvioitava jo muutaman vuoden päästä. Tällöin lisäpotin tulee olla kaikkien kilpailtavissa.

Toinen kysymys on se, ovatko innovaatioyliopistoon valitut alat oikeat. Pääyksiköt ovat Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu. Valtio-opin lehtori Petri Koikkalainen ja johtamisen professori Janne Kurtakko Lapin yliopistosta toteavat, että on kohtuullisen iso riski, että humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat eivät tässä kilpailussa menesty. Pelkkä insinööritaito ei vie maailmanmaineeseen, vaan se, että osataan yhdistää eri alat. Kuka sanoo, että esimerkiksi biotieteet eivät ole tekniikan, muotoilun ja kaupallisen osaamisen rinnalla tulevaisuudessa yhtä kiinnostavia, kun maailmalla tarvitaan osaamista ruuantuotantoon, bioenergiaan ja maapallon monimuotoisuudesta huolehtimiseen?

Arvoisa puhemies! Yliopistojen alueellinen vaikuttavuus on erittäin merkittävä. Kaikilla yliopistoilla ei ole mahdollisuutta kerätä tarvittavaa pääomaa. Siksi pääasiallisena mallina on julkisoikeudellisen laitoksen malli, ja sen edellytykset on turvattava jatkossakin. Sivistyspuolue keskustan edustajana haluan uudistusta. Päävastuu yliopistojen perusrahoituksesta on nyt ja tulevaisuudessakin valtiolla. Valtion on huolehdittava siitä, että kaikkia yliopistoja pääomitetaan riittävästi, jotta ne pärjäävät uudessa taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisemmässä asemassa. Kekkonen raivasi pellon, me emme pelkää salaojittaa sitä!

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meneillään olevassa yliopistouudistuksessa vahvistetaan yliopistojen taloudellista ja hallinnollista itsemääräämisoikeutta. Taustalla on myös tahto vahvistaa yliopistojen kansainvälistymistä, laadukkuutta ja vaikuttavuutta. Uudistuksen periaatteista kaikki viime vuosina hallitustyöskentelyyn osallistuneet puolueet ovat yksimielisiä. Uudistuksen keinoista on tarkoituksellisesti viritelty poliittista riitaa aina tähän välikysymykseen asti.

Yliopistouudistus takaa tulevaisuudessakin alueellisesti kattavan ja julkisen yliopistoverkon Suomeen. Jokainen meistä ymmärtää yliopistojen merkityksen maakunnille, ja olisikin tyhmyyttä riisua Suomea näistä korkean sivistyksen laitoksista, jotka toisistaan poikkeavilla erikoistumisaloillaan tukevat aluekehityksen ohella myös koko maamme kilpailukykyä.

Tämän yliopistoja koskevan uudistuksen yhteydessä saadaan poikkeuksellisen paljon lisärahaa yliopistokehykseen. Suurin saaja on perustettava innovaatioyliopisto, mutta kaikkien muidenkin yliopistojen osalta on jo päätetty rahoituksen lisäämisestä.

Sekä yliopistomaailma että valtion edustajat odottavat uudistuksilta paljon. Velvollisuutemme onkin huolehtia siitä, että sovitut periaatteet pitävät niin rahoituksen kuin muunkin toiminnan tukemisen osalta. Tieteenalojen yhdenvertaisuuden, yliopistojen välisen tasa-arvon ja yliopistojen itse valitsemien strategisten painopisteiden tuen on toteuduttava. Yliopistojen tärkeä tehtävä, yhteiskunnallinen vaikuttavuus, on tärkeä vaade yhteisten varojen käytölle. Sitä yliopistoissa halutaan toteuttaa, ja sitä pitää myös tukea.

Täälläkin usein esille nostettu esimerkki on Itä-Suomen todella huolestuttava hammaslääkäritilanne, joka myös on osa tätä keskustelua tänään. Tässä on nimenomaan kysymys yliopistojen ja ympäröivän yhteiskunnan välisestä suhteesta, jolla on keskeinen vaikutus alueen terveydenhuollon ja tässä tapauksessa hammashuollon saatavuuden yhdenvertaisuuteen. Alueellista vaikuttavuutta ja erityisesti aluekehitystä edustavat myös yliopistokeskukset. Niiden asema on järkevää turvata yliopistolain uudistamisen yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Innovaatioyliopistossa on kyse kolmen suuren tieteenalan yhteenliittymästä. Innovaatioyliopisto on koettu erityisesti kansainvälisesti tarpeelliseksi hankkeeksi, joka onnistui saamaan historiallisen lisäyksen yliopistojen rahoituskehykseen. Vuonna 2015 rahoituksesta 100 miljoonaa avautuu muille yliopistoille kilpailtavaksi. On huolehdittava siitä, että tämä lupaus kilpailun avaamisesta kaikille pitää. Innovaatioyliopisto ymmärrettävästi vaatii käynnistysvaiheessa massiivista pääomitusta. Pidemmällä tähtäimellä emme kuitenkaan voi olettaa, että juuri nyt osaisimme valita yhden yliopiston tieteenalat kaikista tärkeimmiksi, kun tieteenaloja Suomessa on varsin laajasti edustettuina. Innovaatioyliopiston rakenteellinen kasvu onkin hallittava niin, että luvatun rahoituksen avautuminen kaikille yliopistoille on mahdollista. Vuosi 2015 on tarpeeksi kaukana.

Oppositio väittää, että yksityinen raha vääristää ja eriarvoistaa yliopistomaailmaa. Kuitenkin jo nyt yksityinen raha on monella tapaa osa yliopistomaailmaa. Yksityisellä rahalla perustetaan professuureja ja tuetaan tutkimustyötä. Nämä rahavirrat seuraavat jo nyt niin sanottuja tieteen trendejä, ja sen takia rahan jakautuminen on tänäkin päivänä epätasaista esimerkiksi luonnontieteiden ja humanististen tieteiden välillä. Myös paljon rahoitettujen tieteenalojen sisällä on suuria epäsuhtia. Se tutkimusala tai jopa tutkimusryhmä, joka rahoitusta saa, alkaa kiinnostaa muitakin rahoittajia. Epätasa-arvoa ei siis pysty parhaallakaan tahdolla tiedemaailmasta täysin kitkemään. Olisi kuitenkin vastuutonta vaikeuttaa yksityisen rahan pääsemistä tutkimukseen, koska se on suoraa maamme tulevaisuuden tukemista erittäin vaikuttavassa muodossa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean saman kuin niin monet jo ennen minua eli sen, että oppositio on nostanut keskusteluun erittäin tärkeän aiheen eli kansakunnan korkeakoulutuksen. On helppo yhtyä siihen näkemykseen, että Suomen kansallinen menestys on perustunut ja perustuu jatkossakin alueellisesti kattavaan, julkiseen ja laadukkaaseen koulutusjärjestelmään.

Välikysymyksen mukaan periaate alueellisesti kattavasta ja tasa-arvoisesta sivistysyliopistoverkostosta olisi murentumassa. Näin ei tietenkään saa olla. Korkeakoulujen uudistusmalleista päätettäessä on otettava huomioon erityisesti tavoitteet alueellisesti vahvemmasta ja vaikuttavammasta korkeakouluverkostosta. Korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä ei saa olla kysymys ensi sijassa yhdistämisistä ja lakkauttamisista, vaan keinoista, joilla luodaan vahva kansallinen ja alueellinen korkeakouluverkko. Kehittäminen ei todellakaan saa tarkoittaa vain karsimista ja keskittämistä.

Julkisuudessa sivistyspolitiikan kuumin peruna on innovaatioyliopisto. Se kuuluu omalta osaltaan maamme koulutuspoliittisen ja erittäin vahvasti elinkeinopoliittisen kilpailukykymme kehittämistyöhön. Uskallan kuitenkin arvioida, että innovaatioyliopiston luomiseen eli voimakkaaseen keskittämiseen yhteen yksikköön sisältyy monenlaisia vaikeuksia ja riskejä. On olemassa suuri vaara, että innovaatioyliopisto syö voimavaroja eri tavoin muun Suomen yliopistoilta ja yliopistokeskuksilta.

Innovaatioyliopisto perustetaan monien oletusten varaan. Perustamissuunnitelmat ovat erittäin pitkällä, mutta en voi olla kysymättä kuitenkaan, olisiko sittenkin vielä parempi ratkaisu siirtyä innovaatioyliopistoon aluksi tutkimusprojekteittain eikä kertarysäyksellä. Tällä voisimme hahmottaa sen, millä tavalla uusi yliopistorakennelma vetää tutkijoita, opiskelijoita jne. Näin myös kipeästi rahaa tarvitsevat yliopistojen perusrahoitus sekä valtion erityisoppilaitosten rahoitus eivät tulisi olemaan niin tiukoilla.

Alueellisesta tasa-arvosta ja alueiden kehittämisestä on ehdottomasti pidettävä huolta. Alueiden kehittämisen ja elinvoimaisuuden lisääminen tapahtuu ennen kaikkea koulutus- ja sivistystyön kautta. Me tarvitsemme vahvaa alueellista koulutusverkkoa myös Pohjois-Suomessa, joka tulee elinkeinoelämän ja ympäristön muuttumisen kautta tulevaisuudessa nousemaan koko maamme taloudellisen kasvun ja kehityksen keskeiseksi veturiksi.

Sivistysyliopiston tehtävä ei saa vaarantua myöskään Pohjois-Suomessa siitä syystä, ettei kukaan maksaisi humanistista ja kasvatustieteellistä tutkimusta uuden yliopistolain jälkeen. Toimintaedellytyksistä on saatava varmuus. Toki voidaan myös kysyä, olisiko "valtion yliopisto" säilytettävä erityisesti humanistisilla, kasvatustieteellisillä ja yhteiskunnallisilla aloilla, jotka eivät kenties tule saamaan yritystukea.

Osaamispohjaisen kehittämistyön edellytykset on turvattava kaikissa maakunnissa. Alueiden kehittämistyön tukemiseksi ja varmistamiseksi meidän on saatava yliopistokeskukset mukaan yliopistolakiin, jota kautta selkeytetään niitten asema. Tämä on välttämätöntä, koska juuri yliopistokeskukset tukevat vahvimmin hitaamman kehityksen alueita ja niitten koulutusta. Tästä hyvä esimerkki on muun muassa Kainuussa Kajaanin yliopistokeskus, joka yhdessä ammattikorkeakoulun kanssa on ollut nostamassa maakuntaan aivan uudenlaista uskoa ja myönteistä kehitystä monille sektoreille.

Arvoisa puhemies! Koska hallitus tukee koko maan yliopistojen aseman ja toimintaedellytysten turvaamista, meidän on opposition kritiikin sijaan pohdittava aidosti uusia keinoja eri alueitten yliopistokoulutuksen yksikköjen toiminnan kehittämiseksi. Pohjois-Suomesta esimerkiksi puuttuu kokonaan erityispedagogiikan koulutus, joka olisi tuolle alueelle äärettömän tärkeä. Sen aloittamisella voitaisiin lisätä pohjoisten yksikköjen vahvuutta.

Aikuiskoulutuksen remontissa meidän olisi puolestaan niin hallituksessa kuin eduskunnassakin huolehdittava siitä, että myös kesäyliopistojen ja yliopistokeskusten yhteistyö saisi viimein lainsäädännön tuen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

(Ed. Gustafsson: Nyt saadaan taas nasevia kannanottoja!) Arvoisa herra puhemies! On erinomaista, että opposition ryhmänjohtaja on paikalla ja myös ministeri näin myöhäisinä tunteina.

Euroopan unionissahan vuosi 2009 tulee olemaan luovuuden ja innovoinnin teemavuosi, ja tähän vuoteenhan hyvin tämä yliopistolakiuudistuskin sopii. Kuten päivällä sanoin, minun mielestäni tämä opposition välikysymys on erittäin hyödyllinen. Tämä keskustelu on myöskin avannut teille sekä meille niitä ongelmia, mitä mahdollisesti tässä yliopistolain uudistuksessa tulee, ja niitä pelkoja, joita meidän täytyy hälventää.

Eduskunnan yliopistoryhmä, johon siis kuuluu kansanedustajia kaikista puolueista, on vieraillut sekä kolmessa yliopistossa että Professoriliitossa ja Tieteentekijöiden liitossa. Olemme todenneet, että yliopistolain uudistus on heidän mielestään erittäin tervetullut ja reformia tarvitaan. Säätiömallin hallitus on herättänyt kysymyksiä siitä, onko innovaatioyliopisto perustuslain mukainen yliopisto vai joku muu koulutusmuoto. Tämäkin täytyy ottaa huomioon. Säädekirjaa en ole vielä saanut enkä tiedä, minkä tyyppinen siitä tulee, mutta uskon asian ratkeavan hyvin.

Muiden kuin innovaatioyliopiston tulee ilmoittaa halukkuutensa ryhtyä säätiömuotoiseksi oppilaitokseksi syyskuun loppuun mennessä. On epätodennäköistä, että Suomen yliopistoista monikaan voi ryhtyä tällaiseksi innovaatioyliopistoksi. Olemme kuulleet ainoastaan, että Tampereen teknillinen yliopisto olisi halukas, mutta ei sielläkään ole vielä tätä vierasta pääomaa kerätty sellaista määrää, mikä tähän projektiin tarvitaan.

Muiden kuin innovaatioyliopiston kohdalla on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on yliopistojen kiinteistöt. Nyt yliopistot itse haluaisivat, että nämä kiinteistöt tulisivat yliopistojen omiin taseisiin, kun taas monissa kannanotoissa olen kuullut, että ministeriö tai ehkä ministerikin on sitä mieltä, että perustettaisiin tämmöisiä uusia Senaatti-kiinteistöjä, joihin tulisi myös ulkopuolisia omistajia. Tämä asia täytyy nyt tarkasti miettiä, sillä jos nämä kiinteistöt tulevat omiin taseisiin, niin sehän tietysti rikastuttaisi näitä yliopistoja. Mutta onko niillä sitten varaa pitää näitä kunnossa, se on toinen asia.

Sitten suurin ongelma on se, mikä tänäänkin on moneen kertaan tullut esille ja esiintyy tässä välikysymyspohjassa erittäin selvästi, nimittäin että yliopistoilla ei ole tarpeeksi toimintamäärärahoja ja jo 15 vuoden aikana määrärahat ovat siis olleet aivan liian niukat. Monet rehtorit ovat arvostelleet sitä, miksi me olemme panneet niin paljon rahaa Tekesiin, Akatemiaan ja Sitraan ja tämä kaikki on kilpailutettua rahaa ja tällöin opetus ja perustutkimus varsinaisissa yliopistoissa on kärsinyt, koska professorien aika on mennyt apuraha-anomusten kirjoittamiseen. Tänään kuulimme, että tämä yliopiston perusrahoituksen lisääntyminen lasketaan aina pohjaan, jolloin tietysti kokonaislisäys muille yliopistoillehan tulisi olemaan 200 miljoonaa, jos se olisi 20 ja sitten seuraavana vuonna se olisi jo 40 ja sitten 60 jne. Jos näin on, niin tilannehan tietysti on parempi kuin se, että tulee 20 kerrallaan.

Tuleeko sitten näitä valtion finanssisijoituksia? Niitähän pääministeri tänään lupaili. Jos niitä ihan oikeasti tulee, niin sehän on erittäin hyvä asia, sillä sieltähän sitten nämä muut yliopistot voisivat saada pääomaa ja pääomatuottoa. Eli tilanne on kaikin puolin erittäin positiivinen, ja voi olla vain kiitollinen siitä, että olemme saaneet koko päivän keskustella tästä asiasta. Tämä rupeaa vähitellen selviämään myös yliopistoryhmälle.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Maamme hallitus on ryhtynyt todellisiin toimiin, joita on odotettu pitkään ja joita on valmisteltu pitkään. Tavoitteena on nimenomaan ja yksinomaan yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen ja vahvistaminen sekä samalla sitten innovaatioyliopiston perustaminen.

Tätä uudistustyötä on tehty pitkään. Viime vuoden tammikuussa opetusministeri Antti Kalliomäki totesi hänelle luovutetun selvitysmiesten Jorma Rantasen ja Niilo Jääskisen tekemän yliopistojen taloudellista ja hallinnollista asemaa koskevan selvityksen tuovan merkittävää lisäarvoa yliopistojen kehittämisestä käynnissä olevaan keskusteluun. Hän totesi myös samalla, että esitys yliopistojen itsenäisestä oikeushenkilöllisyydestä edellyttää yliopistojen johtamisen kehittämistä muun muassa huomioimalla yliopistojen ulkopuolisten tahojen näkemykset entistä paremmin, ja sosialidemokraattinen opetusministeri totesi silloin myös, että ulkopuolisen näkemyksen hyödyntämisen vahvistaminen yliopistojen johdossa on erittäin tärkeää. Lopuksi hän totesi, että tästä selvitysmiesten loppuraportista seuraavan hallituksen muodostajat saavat aineksia hallitusohjelmaansa varten. Siinä, jos jossain, on yliopistojen taloudellisen, hallinnollisen ja rakenteellisen uudistamisen haaste syytä kirjata ohjelmalliseksi esitykseksi. Tämän hallituksen aikana pääsimme uudistustyössä hyvään vauhtiin, totesi Kalliomäki vuoden 2007 tammikuussa. Me emme olleet tästä asiasta mustasukkaisia. Me ymmärsimme jo silloin ja ymmärrämme myös tänään, että hanke on välttämätön.

Uudistuksen myötä yliopistojen oikeudellinen asema tulee muuttumaan. Yliopistoille tarjotaan mahdollisuus itse päättää, jatkavatko ne kehittymistään joko yksityisoikeudellisiksi säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, itsenäisiksi oikeushenkilöiksi. Tämä edustaa sinivihreän hallituksen mahdollisuuksien tasa-arvoa. Vain se on päätetty, että teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistetään tässä vaiheessa säätiömuotoisena toimivaksi uudeksi innovaatioyliopistoksi. Muista yliopistoista luodaan julkisoikeudellisia laitoksia, mutta jatkovalinta on siis kaikissa tapauksissa yliopistoilla itsellään.

Tämä muutos on joka tapauksessa välttämätön. Tarvitsemme muutoksen, jotta maamme yliopistot voivat toimia ja kilpailla maailmanlaajuisessa koko ajan kovenevassa kilpailussa nimenomaan saman kaltaisin säännöin kuin maailman johtavat modernit yliopistot tällä hetkellä tekevät. Muutos antaa myös yliopistoille aidosti mahdollisuuden profiloitua, kilpailla ja menestyä sen kautta kansainvälisestikin.

On tärkeää mielestäni antaa yliopistoille aidot mahdollisuudet tehostaa myös rahankäyttöä. Yliopistot saavat itse enemmän päätösvaltaa omista rahoistaan, kun nykymallisessa yliopistossamme ne joutuvat käyttämään valtiolta vuosittain saamansa määrärahat aina kyseisen vuoden aikana.

Tämä uusi malli, jota nyt olemme ajamassa, antaa yliopistoille aidon mahdollisuuden suunnitella rahankäyttöään kauaskantoisemmaksi. Tämän myötä yliopistomme voivat käyttää seuraavana vuonna sen, mikä jonakin vuonna on jäänyt käyttämättä, ja samalla ne voisivat ottaa lainaa rahoittaakseen myös investointejaan. Myös tämän myötä meidän yliopistomallimme tulee muistuttamaan selkeästi enemmän sitä, mitä Euroopassa muissa maissa on jo käytössä, ja sillä olisi myös selkeä vaikutus yhteistyöhön ja toimintaan maailmalla.

Tässä tärkeässä roolissa on myös se, että uudistuksen myötä tulevaisuudessa yliopistomme pystyvät paremmin monipuolistamaan rahoituspohjaansa mutta myös samalla sitten reagoimaan toimintaympäristössä tapahtuviin erilaisiin muutoksiin ja myös tämän kautta tarpeen tullen sitten kohdistamaan resursseja huippututkimukseen ja strategisiin painoaloihin aiempaa paremmin. Samalla tulemme vahvistamaan roolia innovaatiojärjestelmässä sekä kilpailemaan aiempaa selkeämmin kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta ja tekemään myös yhteistyötä ulkomaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Tämä on Suomelle tulevaisuudessa välttämättömyys. Nämä ovat minusta tavoitteita ja jopa elinehtoja, joiden eteen on nyt tehtävä työtä opposition vastustuksesta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan muistuttaa kuitenkin perusedellytyksestä numero yksi. On tärkeää, että yliopistojen perusrahoituksen pitkäjänteisyys turvataan. Uudessa yliopistolaissa määritelläänkin yliopistojen valtion rahoituksen mitoitus ja rahoitusperusteet. Yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä vahvistetaan myös nyt pääomittamisella. Valtio tulee pääomittamaan tässä muutosvaiheessa kaikkia yliopistoja riittävästi, jotta niiden maksukyky, vakavaraisuus ja myös luottokelpoisuus turvataan ja tosiasiallinen taloudellinen itsenäisyys tulee vahvistumaan. Tämä asia on hyvä ja kannatettava.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan näin illan lopuksi korjata joitakin hallituspuolueen kansanedustajien käsityksiä sosialidemokraattien linjasta tässä yliopistouudistuksessa.

Ensimmäinen asia on se, että me sosialidemokraatit katsomme, että yliopistojen uudistaminen on välttämätöntä. Sosialidemokraattien mielestä julkisoikeudellinen malli on jatkossakin käytettävissä kaikissa yliopistoissa. Se on meidän tavoitteemme. Mutta vain tässä innovaatioyliopistossa olemme lähteneet siitä, että hallintomalli voisi olla säätiöpohjainen malli.

Toiseksi, meille innovaatioyliopisto on erillishanke. Lähdemme siitä, että tämän hallituksen keskeinen tehtävä on tuoda tuo viime hallituskaudella alkanut huippuyliopisto nyt innovaatioyliopistona käytäntöön ja pitää sitä erillishankkeena, jossa tämä säätiöpohjainen hallintomalli voisi olla käytettävissä. Tämän säätiöpohjaisen hallintomallin ulottaminen kuitenkin muihin yliopistoihin on meidän mielestämme yksityistämistä, ja ellei tuota sanaa voi käyttää, niin käytetään sitten porvaripuolueiden tarjoamaa osittaisyksityistämistä, ja meidän mielestämme tällainen hallitsematon yksityistäminen pitää torjua.

Sitten totean, että sosialidemokraatit ja keskusta aloittivat viime hallituskaudella tällaisen alueellisesti kattavan yliopistojärjestelmän luomisen, mutta nyt keskustalaiset ovat itse murentamassa tätä hyvin alkanutta työtä. On täysin ihmeteltävää, että olemme nyt tällaisen hallintomallin äärellä, että haemme yliopistojen pääomittamiseen yksityistä rahaa. EK:n tuoreiden lehtitietojen mukaan Suomessa ei ole sellaista varallisuutta, joka riittäisi kaikkien suomalaisten yliopistojen pääomittamiseen. Sosialidemokraattien mielestä on hyvin epäoikeudenmukaista ja erittäin ihmeteltävää, ettei ole sitten mahdollista kaikille yliopistoille alueista ja tieteenalasta riippumatta tätä yksityistä rahaa tuon peruspääoman lisäksi kerätä, koska sitä rahaa ei kaikilla alueilla ja kaikille tieteenaloille ole kuitenkaan tarjolla. Tästä EK on jo varoittanut.

Lisäksi on ihmeteltävää, että hallitus jakaa yliopistojen perusrahoitusta jo tällä hetkellä vinoutuneesti. Tehdyt päätökset osoittavat, että perusrahoitusta jaetaan yliopistoille epäsuhtaisesti, ja meitä kaikkia kuulijoita tässä salissa hämätään tällä uudenlaisella laskentamallilla.

Täällä salissa on todettu meille, että sosialidemokraatit vain pelottelevat ja varoittelevat tästä yliopistouudistuksesta. Miten on mahdollista, että yliopistojen rehtorit, opiskelijajärjestöt ja myös hallituspuolueiden kansanedustajat ovat olleet tässä varoittelun veneessä ja ihmetelleet, mihin me nyt olemme lähdössä tällä rakenteellisen kehittämisen mallilla? Eivät sosialidemokraatit ole yksin tässä varoittelun veneessä.

Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat tässä illalla sanoneet, että yliopistoille annetaan nyt mahdollisuus. Mutta jos me nyt olemme rehellisiä, niin tämä mahdollisuushan annetaan vain tekniikan ja kaupan aloille ja näille opiskelijoille ja opettajille, tutkijoille, sillä siellä puolella on yksityistä rahoitusta helpompi saada. Lisäksi minusta aivan pöyristyttäviä ovat sellaiset väitteet, että porvaripuolueet eivät ole tänään avaamassa siltaa yksityisille yliopistoille. Noin kolme varttia sitten kuulimme juuri sellaisen puheen, jossa todettiin, että nyt emme ole yksityistämässä yliopistoja. En ole pystynyt ymmärtämään sitä, kun meillä on kaksi hallintomallia tarjolla, tämä julkisoikeudellinen ja säätiöpohjainen, miten on mahdollista, että tämä säätiöpohjainen ei muka johda yksityisiin yliopistoihin, koska se mallina on tarjolla, varsinkin kun tämä rahakin on koplattu vielä tähän hallintomalliin. On aivan pöyristyttävää väittää, ettemme tiedä tällaisesta mitään.

Sitten lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä, että täällä on sanottu, että me pesemme innovaatioyliopistosta kätemme. Me emme pese innovaatioyliopistosta käsiämme. Me toteamme, että sen pitää olla erillishanke ja siihen sovelletaan säätiömallia ja näihin muihin yliopistoihin ei.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitos, ed. Kiuru, käytitte vallan erinomaisen puheenvuoron.

Pyysin oman puheenvuoroni oikeastaan sen takia, kun olen tätä keskustelua kutakuinkin kokonaan seurannut, niin tässähän on tapahtunut hyvin mielenkiintoinen ehkä laadullinen muutos. Keskustelun alussa tämä sinivihreä hallitusarmeijakunta oli verrattain yhtenäinen, vaikka esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli verrattain paljon kritiikkiä ja ongelmakohtia. Mutta mitä pidemmälle keskustelu on edennyt, sitä vapautuneemmin ja kriittisemmin hallituspuolueitten kansanedustajat ovat suhtautuneet tähän porvarihallituksen yliopistouudistukseen. Viimeksi keskustan kansanedustaja Timo Korhonen käytti hyvin kriittisen puheenvuoron, ja näitä on muitakin. Kyllä tämä antaa toivoa — käytän sanaa "toivo" ihan tarkoituksellisesti — että opetusministeri ja varmaan hallitus ottavat onkeensa näistä puheenvuoroista.

Täytyy toivoa menestystä erityisesti vihreitten ja keskustan kansanedustajille, jotta he ihan oikeasti pitävät kiinni tästä alueellisesta tasa-arvoyliopistojärjestelmästä, myöskin sivistysyliopistosta, ja saavat jotain oikeasti aikaiseksi myöskin yliopistojen perusrahoituksen kohdalta. On tämä suomalainen yliopistojärjestelmä niin rakas ja arvokas meille suomalaisille, että se tarvitsee kyllä niin hienovaraisen kohtelun, jotta Suomi pysyy kansakuntana ja isänmaana koossa, ettemme sitä vaurioita, sen yhtä ydintä, mitä yliopistoinstituutio on.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme ole suinkaan suhtautuneet kriittisesti, vaan olemme keskustelleet siitä, mitä on tulossa. Me kaikki haluamme tämän yliopistoreformin, eikö näin ole? Ja koska ei ole pykälääkään vielä kirjoitettu tätä yliopistouudistuslakia, ei ainakaan meille ole näytetty, emmekä ole nähneet sitä säädekirjaakaan, niin eikö se ole erinomainen asia, että tästä keskustellaan? Eikä se ole kriittistä siinä mielessä, että me estäisimme sitä tapahtumasta, vaan siinä mielessä, millainen sen pitäisi olla. Ja sen takia tästä on ollut ... (Ed. Gustafsson: Kiitos välikysymyksen!) — Kiitos teille, että olemme saaneet siitä keskustella ja saaneet viisaiden ihmisten mielipiteitä. Ei tässä ole kysymys siitä, että me kritisoisimme sitä, että tämä tulee. Me haluamme sen, niin kuin tekin haluatte.

Opetusministeri Sari Sarkomaa

Arvoisa puhemies! Pitkä päivä on puhuttu yliopistoista, ja vielä pidempäänkin olisin ollut valmis keskustelemaan. Onneksi täällä on ollut keskustelijoita jonkin aikaa, ettei ihan kuivahtanut kokoon välikysymys. Erittäin tärkeästä asiasta keskustellaan.

Yhden asian erityisesti haluan nostaa tässä lopuksi, ja hieman ehkä surullinenkin olin tuosta ed. Kiurun viimeisestä puheenvuorosta, kun koko päivä on keskusteltu siitä, että yliopistoja ei todellakaan yksityistetä. Yliopistot eivät ole yksityisiä silloin, kun niillä on laissa annettu julkinen tehtävä, silloin kun rahoituksesta vastaa pääosin valtio. Eli tuo väite on täysin epätosi. Ei ole totuudenmukaista sanoa, että yliopistoja yksityistetään. Toivon, että se nyt on selvä asia. Ainakaan hallitus ei sitä esitä. En tiedä, kuka sitä haluaa esittää. (Ed. Gustafsson: Sovitaan, että käytetään tätä ilmausta "osittain yksityistäminen"!)

Toinen asia on se, että alueellisesti kattavan yliopistolaitoksen murentamiseen ette ole esittäneet yhtään perustelua. Toisaalta sitten hallituksen puolelta me olemme todenneet, että yliopistouudistuksen lähtökohta on se, että jokaisen yliopiston perusrahoituksesta vastataan, pääomittamisesta huolehditaan niin, että jokainen yliopisto on vakavarainen, maksukykyinen, luottokelpoinen. Ja sen lisäksi me haluamme antaa tasapuoliset kehittämismahdollisuudet jokaiselle yliopistolle. Siksi periaate finanssisijoituksista on luotu.

Ne puheet täällä, joita jatkuvasti toistetaan, että me asetamme säätiömallin muiden edelle, ja se huoli siitä, että yksityistä rahaa ei säätiöpääomaan ole tulossa, ovat turhia, koska sitä ei tarvitse olla, sillä jos ei säätiömallia valitse, niin ei ole huolta. Sen voi ottaa, jos haluaa. Se on tasavertaista, että yliopistot ovat tasavertaisessa asemassa, että ne voivat valita sen, jos haluavat. Mutta lähtökohta on se, että yhtään yksityistä rahaa ei tarvitse kerätä tämän uudistuksen takia, koska valtiovalta huolehtii perusrahoituksesta, pääomittamisesta ja vakavaraisuudesta.

Vielä haluan todeta sen, että kun täällä on paljon puhuttu kiinteistöistä, niin sen takia meillä on työryhmä, jossa yliopistot, opetusministeriö ja valtiovarainministeriö tätä asiaa pohtivat. Koko uudistukseen liittyen meillä on työryhmät, joissa todellakin on yliopistojen edustus ja opiskelijoiden edustus ja henkilöstö mukana, ja me yhdessä pohdimme näitä asioita, millä tavalla tämä uudistus menee eteenpäin. Pykäliä ei ministerille ole vielä esitelty, mutta toivon, että hyvin pian saan nuo pykälät. Sen takia olen pitänyt hyvin tärkeänä sitä, että yliopistouudistukseen liittyvät asiat, ne, jotka on päätetty hallituksen toimesta, ovat aina nettisivuilla mahdollisimman avoimesti saatavilla. Samoin on ollut säädekirjan ensimmäinen luonnos, eli nuo kaikki ovat olleet saatavilla ja keskustelussa.

Ihan viimeiseksi, arvoisa puhemies, toivon, että suomalaisessa politiikassa tulevaisuudessa pääsemme siihen, että kestetään myöskin sitä epävarmuutta, että kaikki asiat eivät ole heti vastattavissa. Se on demokratiaa, että ajoissa päästään keskustelemaan asioista. Ja olen ollut hieman surullinen siitä, että uudistusta on pidetty epäonnistuneena sen takia, kun vastauksia ei ole valmiina. Niitä ei todellakaan vielä ole, mutta, ed. Gustafsson, sitten kun tämä lakiesitys tulee eduskuntaan, se tulee vasta vuonna 2009 keväällä, silloin varmasti kaikki vastaukset ovat olemassa.

Ihan viimeiseksi totean vielä innovaatioyliopistosta, että se todellakin on kansallinen hanke. Ja tässä voisin todeta, että näillä kolmella yliopistolla on yliopistokeskuksia usealla paikkakunnalla. Niillä on yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa, joten heti tuo panostus, joka innovaatioyliopistoon tulee, hyödyttää hyvin vahvasti koko kansakuntaa ja myöskin tuon yhteistyön kautta koko yliopistoverkostoa.

Ihan vihoviimeiseksi totean sen, että kyllä tämä hallitus on innovaatioyliopistohankkeen tasa-arvoisuutta lisännyt. Me todellakin annamme muillekin yliopistoille mahdollisuuden valita säätiömallin. Mitä epätasa-arvoista siinä on? Ennen kaikkea se on huomattava, että me muutimme tuota ajatusta innovaatioyliopistosta, että ne voimavarat, jotka tulevat innovaatioyliopistolle, ovat hyvin pian muiden yliopistojen tavoiteltavissa. Alun perin ajatus oli se, että sinne olisi annettu ne rahat ja sinne olisivat jääneet. Eli sinivihreän hallituksen tavoitteena on vahvistaa kaikkien yliopistojen toimintamahdollisuuksia. (Ed. Gustafsson: Hyvin pian, 2015!)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että meillä on nyt ministeri, joka oikeasti on tarttunut tähän avoimeen valmisteluun, josta tämäkin puheenvuoro oli hyvä esimerkki. Niin kuin hän totesi ja tässä yksi vahva yliopistojen puolustaja ja edunvalvoja eduskunnassa, ed. Asko-Seljavaara, toi esille, nyt asiaa valmistellaan, ollaan tekemässä työtä ja lakia ei ole vielä kirjoitettu. Tämä täyttää hyvän valmistelun, hyvän hallintotavan kaikki elementit. Toisin sanoen sen valmistelussa on kuultu laajasti eri asiantuntijoita, on haluttu käydä avointa keskustelua.

Jos oikein olen ymmärtänyt, niin yliopistojen rehtorit ja henkilökunta ovat olleet tässä työssä mukana ja nyt vuonna 2008 syksyllä vasta yliopistolain uudistus lähtee lausunnoille ja sitten, niin kuin ministeri äsken totesi, vasta vuoden päästä asia on tulossa tähän saliin lakiesityksenä, hallituksen esityksenä. On nimittäin totta, että jos emme nyt tätä esitystä vie aktiivisesti eteenpäin, tee työtä sen eteen, meidän yliopistojemme toimintaedellytykset tulevat kyllä Euroopassa taantumaan (Puhemies: Minuutti kulunut!) erittäin merkittävästi, kun muu Eurooppa menee kovilla askeleilla eteenpäin. Meidän on syytä olla tässä mukana, ja kiitokset ministerille.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson teki osaltaan yhteenvetoa keskustelusta. Kun itse olen seurannut tässä koko keskustelun, niin ehkä hieman tarkentaisin sitä, jottei jää vääriä käsityksiä.

Ed. Gustafsson puhui yksimielisyydestä opposition osalta. Keskustelun aikana se on salissa ollut huomattavissa, koska on ollut helppo olla yksimielinen, kun tämän loppuillan pääsääntöisesti täällä on ollut yksi opposition edustaja paikalla. (Ed. Heinonen: Välillä ei yhtään!) — Välillä ei ketään.

Hallituspuolueiden osalta ehkä toteaisin sen, että aika paljon näkemyksiä on esitetty ehkä sen takia, että tämä lakihan on vasta lausunnoilla, ja tässä vaiheessa on tarkoitus sitä keskustelua käydä. Näkisin niin, että eduskunta on selkeästi esittänyt huolensa siitä yliopistojen tilasta, mikä on olemassa, uudistuksia tarvitaan, ne ovat pitkän ajan saatossa sekä resurssien että kansainvälisen tason osalta jäämässä muista jälkeen. On olemassa vaaran merkit, että suomalainen osaaminen ei pysy yhtä kilpailukykyisenä kuin aikaisemmin, ja näihin on hallituksen puututtava.

On pidetty ministerin avointa toimintatapaa erinomaisena, ja se lupaa myöskin hyviä tuloksia tästä uudistuksesta.

Itse olen vähän surullisena pannut merkille, että vaikka täällä on paljon keskusteltu innovaatioyliopistosta, niin harva edustaja on vaivautunut lukemaan selvästikään edes sen perusmuistion, mikä Raimo Sailaksen johdolla innovaatioyliopistosta on tehty, ja vielä harvempi kansanedustaja tuntuu ymmärtävän sitä, kuinka suuri merkitys näillä hankkeilla on Suomen kansantalouden ja hyvinvoinnin kannalta.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! En nyt halua jatkaa tätä keskustelua siltä osin, että analysoimme ja tulkitsemme keskustelua, mutta kun ministeri Sarkomaa on poistumassa, niin haluan lausua teille kiitokset aktiivisesta osanotosta keskusteluun ja mukanaolosta ja toivotan teille mitä parhainta menestystä tämän lakihankkeen eteenpäinviemisessä.