Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Vuoden 2000 ison perustuslakiuudistuksen tavoitteena oli löytää eduskunnan, valtioneuvoston ja presidentin välillä sellainen vallanjako, joka sopisi suomalaiseen kansanvaltaan kymmeniä vuosia. Presidentin vallankäyttö sidottiin tuolloin laajasti valtioneuvoston valmisteluun ja linjaratkaisuihin. Lakiesitysten sisällöstä päättää hallitus, lakien hyväksymisestä ja vahvistamisesta viime kädessä eduskunta. Hallituksen muodostaminen siirrettiin asiallisesti eduskunnan tehtäväksi.

Ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Enää ei voi olla erillistä presidentin ulkopolitiikkaa. Parlamentaarinen vastuu ulottuu myös kaikkeen ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Voimassa oleva perustuslaki ei tarkoita mitään kaksipäistä ulkopolitiikan johtamista, vaan presidentin ja valtioneuvoston yhteistä linjaa. Mitä isompi asia, sitä vahvempi on tarve neuvotella yhteinen kanta. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja presidentin yhteiskokoukset ovat tämän yhteistyön tärkeä foorumi. Kahden presidenttikauden kokemukset osoittavat vuoden 2000 perustuslain onnistuneen hyvin eduskunnan vallan vahvistamisessa, enemmistöparlamentarismin juurruttamisessa ja luontevan roolin rakentamisessa kansan suoraan valitsemalle presidentille.

Edellisellä kaudella tuli sitten keskustelu tarpeista tarkistaa joitakin yksittäisiä kohtia perustuslaissa. Taxellin komitean valmistelutyön pohjalta edellinen hallitus antoi toukokuussa 2010 eduskunnalle esityksen laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta. Ennen viime vaalikauden päättymistä, 16. helmikuuta tänä vuonna, eduskunta hyväksyi lain Suomen perustuslain tarkistamisesta lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin.

Hallituksen esitystä muutettiin eduskuntakäsittelyssä presidentin päätöksentekoa koskevan perustuslain 58 §:n ja pääministerin tehtäviä koskevan 66 §:n osalta. Perustuslain 58 §:n muutokseen liittyen eduskunta päätti muuttaa myös sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 2 §:ää, jossa säädetään kriisinhallintaoperaatioon osallistumista koskevasta päätöksenteosta.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi tuolloin hallituksen esityksen ja siihen liittyneen sosialidemokraattien edustaja Södermanin lakialoitteen pohjalta mietintönsä, jossa puollettiin hallituksen esityksen hyväksymistä lakialoitteen pohjalta muutettuna. Perustuslain 73 §:ssä säädetyn niin sanotun normaalin perustuslain säätämisjärjestyksen mukaisesti eduskunnan on nyt hyväksyttävä lepäämään jätetyt lait asiasisällöltään muuttamattomina täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Tästä perustuslakivaliokunta on antanut tiivistetyn mietintönsä johtuen juuri siitä, että asiaa on selvitetty tuossa alkuvuodesta annetussa edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietinnössä. Mutta koska asia on tärkeä ja on paljon uusia edustajia, käyn lyhyesti läpi ne pääkohdat, joita tuossa esitetään muutettaviksi.

Perustuslain tarkistamisen tavoitteena on ollut jatkaa perustuslain kokonaisuudistuksessa ja sitä edeltäneissä osauudistuksissa omaksuttua linjaa valtiosäännön parlamentaaristen piirteiden vahvistamiseksi. Hallituksen ja eduskunnan asema korostuu, kuitenkin siten, että presidentillä säilyy mielekäs ja tärkeä rooli valtion päänä ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana. (Timo Soini: Ja ylipäällikkönä!) — Ja myöskin Puolustusvoimien ylipäällikkönä.

Valtioneuvoston asemaa vahvistettaisiin osoittamalla valtioneuvostolle yksinomainen toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle. Valtioneuvosto päättäisi myös hallituksen esityksen täydentämisestä ja peruuttamisesta, samoin kuin hallituksen kertomusten antamisesta eduskunnalle. Parlamentaarisen hallitustavan vahvistamiseksi sekä valta- ja vastuusuhteiden selkeyttämiseksi tasavallan presidentin harkintavaltaa sidottaisiin määrämuotoisessa päätöksenteossa palautuksen jälkeen mahdollisissa erimielisyystilanteissa eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan pohjaavaksi.

Käytännössä merkittävä osa presidentin päätöksenteosta on jo parlamentarisoitunut eli presidentti käyttää toimivaltuuksiaan valtioneuvoston kannan mukaisesti. Tätä heijastaa myös presidentin nykyiseen, valtioneuvoston ratkaisuehdotukseen perustuvaan päätöksentekoon liittyvä palautusmenettely, jonka mukaan presidentti ei voi asiaa ensimmäistä kertaa hänelle esiteltäessä päättää siitä valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poikkeavalla tavalla, vaan asia palaa uudelleen valmisteltavaksi ja sen jälkeen on sitten asiasta riippuen erilainen menettely kyseessä.

Lepäämään hyväksytyn perustuslain 58 §:n 2 momentin mukaan asian palautumisen jälkeen valtioneuvosto voisi antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Näissä, lain vahvistamisessa, virkaan nimittämisessä ja tehtävään määräämisessä, presidentin kanta ratkaisisi suoraan. Muissa asioissa asiasta päätettäisiin eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti — siis presidentin ja valtioneuvoston mahdollisen, tosin epätodennäköisen, erimielisyyden varalta — jos valtioneuvosto tätä ehdottaa.

Menettely kohdistuisi käytännössä pääasiassa sellaisiin kansainvälisiin asioihin, jotka presidentti päättää määrämuotoisessa päätöksenteossa perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla ja jotka kuuluvat ulkopolitiikan johtamiseen. Perustuslakivaliokunta piti välttämättömänä, että säännöksestä ilmenee hallituksen esityksessä ehdotettua täsmällisemmin se menettely, elikkä juuri selontekomenettely, jossa eduskunnan kanta asiaan hankitaan ja ilmaistaan. Asia tulee aina eduskunnan suuren salin, koko eduskunnan, käsiteltäväksi. Menettelyn eri vaiheet ja siihen liittyvät käytännön vaihtoehdot on kuvattu perustuslakivaliokunnan helmikuisessa mietinnössä selkeästi ja riittävällä yksityiskohtaisuudella.

Perustuslain 58 §:ään lisättävän uuden 6 momentin mukaan Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan päätettäisiin sen mukaan kuin lailla, siis tavallisella eduskuntalailla, erikseen säädetään. Tämän mukaisesti kriisinhallintaoperaatioon osallistumista koskevaan presidentin päätöksentekoon ei sovelleta 58 §:n 2 momentissa säädettyä päätöksentekomenettelyä, siis sitä mahdollisuutta, että se voisi tulla eduskuntaan selonteon kautta. Presidentin päätöksentekomenettely säilyisi näissä asioissa samana kuin voimassa olevassa kriisinhallintalaissa.

Tähän esitykseen sisältyy myös kansalaisaloitetta koskeva perustuslain kirjaus. Sitä esitellään tänään eri asiakohdassa, koska hallitus on valmistellut aloitetta koskevasta menettelystä erillisen lain.

Pääministerin asemasta Suomen edustajana Euroopan unionin toiminnassa säädettäisiin perustuslaissa. Näin perustuslakiin kirjattaisiin jo Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen omaksuttu ja vakiintunut valtiokäytäntö Suomen edustautumisessa.

Perustuslain 66 §:ään otettavan uuden säännöksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministeri edustaa Suomea myös muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Tämä koskee Eurooppa-neuvoston ohella muita EU:n keskeisiä kokouksia, kuten valtion tai hallitusten päämiesten epävirallisia tapaamisia ja niin sanottuja EU:n kolmas maa -kokouksia, joissa unioni ja sen jäsenvaltiot kokoontuvat valtion tai hallitusten päämiesten tasolla unionin ulkopuolisten maiden korkeiden edustajien kanssa.

Valtioneuvosto voisi vastaisuudessa uuden säännöksen nojalla kuitenkin poikkeuksellisesti päättää, että pääministerin ohella tai sijasta joku muukin edustaa Suomea valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa muussa Euroopan unionin toiminnassa. Tilanteen arvioiminen jäisi valtioneuvoston harkintavaltaan. Säännös mahdollistaisi sen, että valtioneuvosto harkintansa mukaan poikkeuksellisesti päättäisi esimerkiksi tasavallan presidentin tai asianomaisen ministerin edustavan Suomea tällaisessa kokouksessa. Ja tietysti tällainen mahdollisuus on tärkeä voimavara ja reservi Suomen mahdollisimman tehokasta edustamista ajatellen.

Merkittävissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa unioniasioissa pääministeri ja valtioneuvosto toimivat vastaisuudessakin läheisessä yhteistyössä tasavallan presidentin kanssa Suomen kantoja muodostettaessa. Tässähän on se kohta, johonka muun muassa ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota omassa lausunnossaan, että tämä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinaatio Suomessa ei ehkä ole seurannut aivan perustuslain kirjainta ja henkeä ja presidentin ja hallituksen vuorovaikutus näissä EU-puolen ulkopolitiikka-asioissa on ollut vajavaista. Tätä koskien on tietysti toivottavaa, että Utvan työskentelyä tai vastaavaa menettelyä kehitetään valtioneuvoston ja presidentin kesken, jotta myös tämä EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi samantyyppisen kokonaiskoordinaation piirissä kuin kansallinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko.

Perustuslain tulee antaa riittävän selkeä ja kattava kuva valtiollisista perusratkaisuista. Tämän vuoksi perustuslain 1 §:ään lisättäisiin uusi säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Sinänsä jäsenyys Euroopan unionissa on jo muodostunut vakiintuneeksi lähtökohdaksi perustuslain tulkinnassa ja Suomen osallistumisessa kansainväliseen yhteistyöhön. Jo voimassa olevassa perustuslaissa on useissa kohdissa mainintoja Euroopan unionista, siitä, miten eduskunta esimerkiksi osallistuu päätöksentekoon ja valmisteluun Euroopan unionin käsittelemissä asioissa.

Uudella säännöksellä ei olisi vaikutusta siihen menettelyyn, joka tulisi noudatettavaksi, jos Suomi päättäisi erota Euroopan unionista. Tätä perustuslakivaliokunta korosti sekä tuossa helmikuisessa mietinnössään että tuoreessa mietinnössään. Kansainvälisistä velvoitteista irtautuminen on yksinkertaisen enemmistön asia, eikä tämän tosiasian, Euroopan unionin jäsenyyden, toteaminen perustuslaissa muuta tätä mahdollista poistumista Euroopan unionin jäsenyydestä.

Perustuslain 94 ja 95 §:iin otettaisiin uudet säännökset toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta päätettäisiin vastaisuudessa kahden kolmasosan enemmistöllä, kuten nykyisinkin, mutta siirtoa ei tehtäisi nimeltään poikkeuslailla nykyiseen tapaan, vaan uudessa perustuslain määrittelemässä menettelyssä. Uusien säännösten myötä perustuslaki ottaisi nykyistä paremmin huomioon vallitsevan oikeustilan. Ehdotetut muutokset helpottaisivat kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista ja vähentäisivät poikkeuslakien käyttöä kansainvälisten velvoitteiden voimaan saattamisessa. Kysymys ei ole siis määräenemmistön muutoksesta vaan siitä, että tämä hyväksyttävä laki on näissä isommissa toimivallan siirroissa poikkeuslain sijasta 94 §:n mukainen valtuuslaki.

Tämä koskee kaikkia kansainvälisiä järjestöjä, ei suinkaan pelkästään EU:ta. Meillähän merkittäviä toimivaltuuksia on myönnetty eduskunnan päätöksin esimerkiksi Kansainväliselle atomienergiajärjestölle tai asevalvontasopimusten täytäntöönpanijoille. YK:lla on merkittäviä toimivaltuuksia. Meillä on hyvin monia kansainvälisiä järjestöjä, joilleka ihan laajalla enemmistöllä suorastaan yksimielisesti on siirretty valtaosa näistä toimivaltuuksista, jotta Suomi voisi aktiivisena osallistua kansainväliseen vuorovaikutukseen ja vaikuttaa niihin isoihin globaaleihin ja rajat ylittäviin ongelmiin, (Timo Soini: Ei niitä mainita perustuslaissa!) jotka vaativat yhteistä työtä. (Timo Soini: Ei YK:ta mainita perustuslaissa, eikä WTO:ta!)

Perustuslain 23 §:ssä säädettyä mahdollisuutta poiketa perusoikeuksista poikkeusolojen aikana tarkistettaisiin. Poikkeusolojen määrittelyä perustuslaissa yksinkertaistettaisiin nykyisestä, kuitenkin siten, että määritelmä pysyisi edelleen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten yleisen hätätilan käsitteen piirissä. Määritelmä kattaa aseelliseen hyökkäykseen liittyvien poikkeusolojen lisäksi myös muut kansakuntaa vakavasti uhkaavat poikkeusolot, kuten erittäin vakavat luonnonmullistukset, pandemiat ja suuronnettomuudet. Yksinomaan taloudelliset kriisitilanteet tai laajat työtaistelutoimenpiteet eivät esimerkiksi kuuluisi määritelmän piiriin.

Lisäksi poikkeusolosääntelyn lailla säätämisen vaatimusta perustuslaissa jossain määrin väljennettäisiin, jolloin valtioneuvoston asetusten käyttö olisi tietyissä rajoissa nykyistä useammin mahdollista. Tähän liittyen perustuslaissa säädetään eduskunnan mahdollisuudesta valvoa valtioneuvoston asetuksenantoa niin sanotulla jälkitarkastusoikeudella ja päättää asetusten voimassaolosta.

Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien muiden Euroopan unionin kansalaisten äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa kirjattaisiin perustuslain 14 §:n uuteen 2 momenttiin. Sekin liittyy tähän, että perustuslaissa on hyvä olla mahdollisimman täydellinen kuva keskeisistä ihmisten perusoikeuksista ja myöskin Suomen asemaa määrittävät kirjaukset.

Tämä perustuslain tarkistaminen edellyttää muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Viittasin jo esimerkiksi valtioneuvostolain tarkistamistarpeeseen, samoin ulkoasiainhallintolain tarkistaminen on myös tarpeen liittyen näihin nimitystoimivaltaa koskeviin muutoksiin ja myöskin tähän ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Näitä toivotaan hallituksen valmistelevan sitten suhteellisen ripeästi sen jälkeen, kun tämä asia on käsitelty, ja laithan on tarkoitettu tulemaan voimaan presidenttikauden vaihtuessa 1. maaliskuuta 2012.

Perustuslakivaliokunnan mietinnössä on siis viittaus aikaisempaan, helmikuiseen, perustuslakivaliokunnan mietintöön näiden asiakysymysten osalta ja lisäksi korostukset siitä, että EU-jäsenyyden mainitseminen tai tämän erillisen kansainvälisten toimivaltuuksien siirtomahdollisuuden kirjaaminen ei muuta tarvittavia enemmistö- tai määräenemmistövaatimuksia.

Edelleen perustuslakivaliokunta kaiken tämän käsittelyn jälkeen ehdottaa, että lakiesitykset hyväksytään muuttamattomina. Mietintöön liittyy sitten perustuslakivaliokunnan kolmen jäsenen eriävä mielipide.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on nyt käsiteltävänä vaalien yli lepäämään jätetty perustuslain muutosehdotus. Siihen ei voi enää tehdä muutoksia, vaan ehdotukseen sisältyvät muutosesitykset on joko kaikki hyväksyttävä sellaisinaan tai hylättävä. Lakiesitykset koskettavat lähinnä Suomen luonnetta osana kansainvälistä ja ylikansallista yhteistyötä sekä tasavallan presidentin valtaoikeuksia.

Perustuslain 1 §:ään, joka käsittelee valtiosääntöämme, esitetään lisättäväksi maininta siitä, että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Maininnan lisäämistä on perusteltu perustuslain täydellisyysperiaatteella. Se tarkoittaa sitä, että kansa ikään kuin tehtäisiin virallisesti tietoiseksi EU-jäsenyyden vaikutuksista lainsäädäntöömme ja Suomen kansainväliseen asemaan. Lisäksi EU-jäsenyyden ajatellaan olevan Suomelle valtiollinen perusratkaisu, vaikka EU-jäsenyys voidaan koska tahansa irtisanoa eduskunnan enemmistön päätöksellä. (Timo Soini: Aivan oikein!)

EU-jäsenyyden mainitsemisella valtiosääntömme yhteydessä on kuitenkin tulkinnallista potentiaalia, eli emme edes tiedä, mitä kyseisellä kirjauksella jatkossa perusteltaisiin. Ainakin maininta saattaisi yhdessä perustuslain 94 ja 95 §:iin ehdotettujen muutosten kanssa antaa nykyistä väljemmät mahdollisuudet tulkita muun muassa toimivallan siirrot Euroopan unionille siten, ettei niistä tarvitsisi päättää eduskunnassa tavanomaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä vaan eduskunta voisi hyväksyä toimivallan siirrot ääntenenemmistöllä tai päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Arvoisa herra puhemies! Nykyisen perustuslain puitteissa muun muassa Lissabonin sopimuksen yhteydessä oli perusteltua esittää kanta, jonka mukaan sopimuksen hyväksymisestä olisi tullut päättää tavanomaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä tarvittaessa lakiehdotus kiireelliseksi julistaen, kuten muun muassa Jacob Söderman, silloinen kansanedustaja, perustuslakivaliokunnassa tekikin. Tällöin olisi siis tarvittu ensin viisi kuudesosaa eduskunnasta sen taakse, että asia käsitellään kiireellisenä, ja lopulta kaksi kolmasosaa sen taakse, että sopimus hyväksytään. Näin ei kuitenkaan silloin toimittu, koska Lissabonin sopimuksen ei katsottu olevan vaikutuksiltaan niin merkittävä, että se vaatisi tavanomaista perustuslain säätämisjärjestystä, vaikka sopimus kavensi eduskunnan lainsäädäntövaltaa. Niinpä sopimuksesta päätettiin suoraan kahden kolmasosan enemmistöllä, ja siksi onkin pidettävä outona, että Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan on kuitenkin ilmeisesti kaikkien vanhojen puolueiden ja vihreiden mielestä syntynyt tarve kirjata EU-jäsenyys perustuslakimme valtiosääntöön edellä mainittuun täydellisyysperiaatteeseen vedoten.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset vastustavat tiukasti EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiimme ja samoin 94 ja 95 §:iin esitettyjä muutoksia, joilla entisestään helpotetaan toimivallan siirtoja Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai toimielimelle. Merkittävä toimivallan siirto saattaa vaarantaa kansainvälisen velvoitteen muodossa valtiosäännönkin tarkoittamia kansanvaltaisia perusteita. Siksi tällaisista Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävistä toimivallan siirroista tulee säätää tavanomaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä perustuslain 73 §:n muodossa.

Vastustamme myös tasavallan presidentin valtaoikeuksien merkittävää karsimista. Presidentti-instituutio on vallankäyttöä tasapainottava ja täyttää nykyisellään kansanvaltaisuuden ja edustuksellisuuden kriteerit hyvin. Pidämme myös ehdotettua muutosta erityisesti 58 §:ään ongelmallisena, sillä eduskunta areenana ei tosiasiassa sovellu presidentin ja varsinaisen hallituksen mahdollisen ulkopoliittisen ristiriidan ratkaisupaikaksi. Kaiken kaikkiaan presidentin ja varsinaisen hallituksen välisiin suhteisiin esitetyt muutokset vaikuttavat sellaisilta, että ne eivät tule esitetyssä muodossa olemaan pitkäikäisiä vaan johtavat mahdollisesti hyvin lyhyessäkin ajassa perustuslain muuttamiseen uudestaan.

Emme kannata muutoksia myöskään 39 ja 66 §:iin.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotukset hylätään perustuslakivaliokunnan mietintöön jätetyn vastalauseen pohjalta.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kannatan edustaja Saarakkalan hylkäysesitystä perustuslain muutoksesta.

Perustuslain 58 §:n muutokset johtavat presidentin valtaoikeuksien muutoksiin ja ennen kaikkea ristiriitatilanteisiin valtioneuvoston sekä presidentin suhteissa ulkopolitiikassa. Uuden lain mukaan valtioneuvosto voisi alistaa eriävän kantansa presidentin kanssa eduskunnan päätettäväksi. Parlamentarismin ja presidentti-instituution kannalta menettely on ongelmallinen, koska valtioneuvoston tulisi nauttia eduskunnan luottamusta. Nyt eduskunta joutuu kiistatilanteessa vaikeaan erotuomarin asemaan. Perustuslaista ei löydy edes säännöstä siitä, millä päätöksentekomenettelyllä eduskunnan kanta määritellään, jos eduskunta joutuu päättämään hallituksen ja presidentin kantojen välillä. Esimerkkinä tästä voisi olla uuden valtion, esimerkiksi Palestiinan, tunnustaminen, jossa valtioneuvosto ajaisi EU:n yhteisen ulkopolitiikan näkemystä, joka eroaisi presidentin näkemyksestä.

Jos eduskunta päätyisi kiistassa valtioneuvoston kannalle, murentaisi se presidentin uskottavuutta myös instituutiona. Eduskunnan päätyessä presidentin kannalle voisi se johtaa hallituksen epäluottamukseen ja kaatumiseen. Joka tapauksessa sisäpoliittinen kiista näyttäytyisi ulkopoliittisena poukkoiluna. Tässähän olemme saaneet jo kyseenalaista mainetta hallituksen vakuusseikkailuissa.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kuten edustaja Saarakkala ansiokkaasti perusteli, EU-jäsenyyttä ei tule sisällyttää valtiosääntöömme. (Timo Soini: Ei missään nimessä!) Lisäksi ei ole oikein tehdä perustuslaista valtaoikeuksienkaan puitteissa näin sekavaa, etenkään näin kiireellisessä järjestyksessä. Näin ollen ehdotettu perustuslain muutos ei ota riittävästi huomioon tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välistä suhdetta ja aloite tulisi hylätä.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Edellä puhuneet edustajat ovat edustaneet kantaa, jonka mukaan EU:n mainitseminen perustuslaissa olisi jollain tavalla suuri asia. (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) Aikanaan silloin, kun perustuslaki säädettiin, monet asiantuntijat olivat sitä mieltä, että perustuslaista pitäisi rehellisesti käydä kaikki ilmi. (Timo Soini: Miksei Yya-aikaan käynyt?) Kun kuitenkin EU:lle on siirretty tuntuvasti lainsäädäntö-, tuomio- ja hallintovaltaa, on sen mainitseminenkin korrektia. Perustuslakivaliokunta toteaa aivan oikein mietinnössään, että tämän säännöksen luonne on lähinnä toteava, ei oikeustilaa muuttava. Kansainvälinen yhteistoiminta ja globaalit haasteet — riippumatta siitä, mitä täällä puhutaan — tulevat lähivuosina lisääntymään, eristäytyminen ei ole mikään ratkaisu siihen haasteeseen.

Arvoisa puhemies! Olemme pitkähkön parlamentaarisen prosessin loppumetreillä, ja perustuslain muutos on käsittelyssä nyt toisessa perättäisessä eduskunnassa. Kynnys perustuslain muuttamiseen tulee pitää korkealla. Perustuslakia ei pidä jatkuvasti muutella, vaan se on säädettävä kestämään ajan hammasta. On myös hyvä sanoa, että muutosten jälkeen meidän perustuslakimme on Pohjoismaiden modernein ja kansanvaltaisin. (Timo Soini: Halonen vastustaa!) Uutta perustuslakia voisi kuvata esimerkiksi sanomalla, että olemme ottaneet kaikki tarpeelliset keinot käyttöön: meillä on täysi parlamentarismi sisäpoliittisissa asioissa, erityisesti Euroopan unionissa ja kansainvälisissä suhteissa toimivat parlamentaarisessa vastuussa oleva valtioneuvosto ja sen jäsenet, tätä parlamentaarista järjestelmää täydentää kansan valitsema valtionpäämies, ja lisäksi kansalaisille tulee mahdollisuus tehdä kansalaisaloite lainsäädäntöasioissa.

Osa on ollut sitä mieltä, että nyt tehdyt muutokset eivät ole riittäviä. Kansanvaltaisuudessaan ja demokraattisuudessaan uusi perustuslakimme tulee kuitenkin, vaikka muihin Pohjoismaihin verrattuna, olemaan ylivertainen. On ihan turhaa nöyristelyä olla sanomatta tätä tosiseikkaa ääneen. Yleensä niin demokraattisina pidetyissä läntisissä naapurimaissamme eli monessa muussa Pohjoismaassa valtionpäämiehiksi ja -naisiksi valitaan edelleen henkilöitä sukutaustansa perusteella ja historian sattumuksen seurauksena. (Timo Soini: Muutetaanko sekin?)

Arvoisa puhemies! Uudistuksessa on kaksi tärkeää muutosta: presidentin ja muiden valtiollisten elinten työnjako ja uutena elementtinä kansalaisaloitteen mahdollistaminen. Uudistuksen myötä presidentin muodollinen valta vähenee, ei kuitenkaan liian paljon. Erityisesti on tärkeää, että presidentillä on vaikutusvaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan suhteen, jotta hän voi mielekkäästi edistää maamme etuja. Niin kauan kuin kansa valitsee presidentin, näin valitulla presidentillä tulee säilyttää kohtuullinen, rajattu valta.

Monista epäilyistä huolimatta kohtuullisen vahva mutta vastuullinen presidentti-instituutio on ollut Suomelle ensi sijassa myönteinen voimavara. Ulkopolitiikassa jatkuvuutta on syytä pitää merkittävänä arvona. Globalisoituvassa maailmassa, jossa todellista valtaa on lisääntyvässä määrin esimerkiksi suuryrityksillä ja muilla yksityisiä pääomia hallitsevilla tahoilla, voidaan pitää etuna, että poliittinen valta ei liian keskittämisen seurauksena irtoa demokraattisesta ohjauksesta virkamies- ja asiantuntijavallan hyväksi.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jota presidentti edelleen johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, presidentin tulee keskittää toimintansa EU:n ulkopuolelle, esimerkiksi YK:hon tai kolmansien maiden kanssa. Tilanteessa, jossa hallituksella ja presidentillä olisi erimielisyyksiä, tapahtuisi erimielisyyden ratkaiseminen julkisesti eduskunnan täysistunnossa, siis parlamentaarisin keinoin. Menettely olisi käytännössä työläs, ja lisäksi sen aiheuttama julkisuus luultavasti merkitsisi sitä, että sekä tasavallan presidentti että valtioneuvosto etsisivät mieluummin vakavissaan sopua vaikeisiinkin kysymyksiin. Luottamus ja kyky yhteistyöhön on leimannut suomalaista politiikkaa, ja siksi se on luonteva lähtökohta myös perustuslaille.

Arvoisa puhemies! Uutena elementtinä perustuslakiin on tuotu kansalaisten mahdollisuus tehdä kansalaisaloite, jos 50 000 kansalaista lähtee sitä tukemaan. Tällä tavalla suomalaiset voivat halutessaan saada tärkeän yhteiskunnallisen asian eduskunnan käsiteltäväksi. Kansalaisaloite tuo perustuslakiin uuden tervetulleen mahdollisuuden entisestään vahvistaa kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Herr talman! Grundlagen har fungerat bra. De förändringar som nu görs ämnar för sin del att ytterligare stärka den parlamentariska demokratin och att medborgarnas grundrättigheter uppfylls. Grundlagen ska inte vara i ständig förändring, och det är helt på sin plats att säga att vår grundlag är en av de modernaste, till exempel i jämförelse till våra västliga grannländer där man fortsättningsvis väljer statsöverhuvuden genom släktbakgrund.

Stark parlamentarism, en regering som har en klar ledande roll, en president som ger mervärde och folkets möjlighet till ännu bättre påverkningsmöjligheter är en lösning som är hållbar och som har folkets stöd.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Toukokuussa 2010 esittelypuheenvuorossani tästä perustuslain muutoksesta kävin läpi koko esityksen enkä käy sitä tässä toistamaan. Olen erittäin ymmärrettävistä syistä iloinen, että olemme täällä tänään, ja näyttää siltä, että perjantaina saamme läpi tämän tärkeän muutoksen, joka tietyllä tavalla korjaa tai vie loppuun niitä asioita, joista pääpiirteissään tämä sali oli yksimielinen jo 2000.

Suomi otti merkittäviä askeleita kohti parlamentarismia jo presidentti Koiviston aikana, mutta merkittävä ja kaikista tärkein muutos on jo nykyisessä perustuslaissa. Se, mitä me nyt teemme, on vielä muutamien välttämättömien asioiden korjaaminen tai tarkistaminen, mutta kuitenkin se perusvalinta tehtiin jo 2000. Se, että sinne silloin 2000 jäi valuvika, oli kiusallista. Onneksi se ei ole — ja tämän olen sanonut monta kertaa — haitannut Suomen asioiden hoitoa, mutta on hyvä, että sekä Suomen kanssa tekemisissä olevat muut tahot että Suomen kansa tietävät tästä eteenpäin, miten silloin toimittaisiin, jos kävisi niin ikävästi, mihin en usko päädyttävän, että ulkopolitiikan johtamisessa tasavallan presidentillä ja valtioneuvostolla olisi eri linja. Kaikissa itseään kunnioittavissa valtioissa perustuslaista löytyy tähän ratkaisu silloin, kun on päädytty siihen, että on sekä kansan valitsema tasavallan presidentti että parlamentaarista luottamusta nauttiva hallitus. Tältä osin on tärkeätä, että tämäkin asia korjataan. On myös hyvä, että parlamentarismin hengessä nimitysoikeudessa on selvemmät linjajaot. Tasavallan presidentille sopii hyvin riippumattomien tuomarien nimittäminen ja ylimpien syyttäjien nimittäminen, mutta vastaavasti silloin, kun puhutaan hallituksen virkamiehistä, korkeimmistakin, on luontevaa ja parlamentarismin hengen mukaista, että nimitysvalta on presidentillä.

Arvoisa puhemies! Myöhemmin tänään iltapäivällä puhutaan tämän uudistuksen varsinaisesta, ihan uudesta elementistä. Ne asiat, joihin äsken viittasin, olivat 2010 uudistuksen loppuun viemistä, erittäin tärkeitä parlamentarismin kannalta, mutta varsinainen uusi elementti on kansalaisaloite. Siitä puhumme tänään myöhemmin lisää, ja koska on niin paljon puhujia muutenkin, niin puhutaan siitä sitten myöhemmin.

Tässä vaiheessa jo kiitoksia, ja ehkä vielä sana eilisestä Ylen uutisoinnista, että nyt valittu kompromissi, joka siis eduskunnassa syntyi vielä sen esittelemäni hallituksen esityksen jälkeen, olisi outo. Kompromissien luonne on usein sellainen, että kun on kysymys kompromissista, niin on täytynyt liikkua johonkin. Mielestäni on yliopiston seinältä ehkä hauskaa tai mielenkiintoista sanoa, että olisimme tehneet vielä puhtaamman järjestelmän ja kompromississa on epäpuhtaita tai outoja piirteitä. Mutta kompromississa on se hyvä piirre, jos se on tällainen kompromissi niin kuin nyt, että sillä varmistetaan, että muutos toteutuu. Se on ihan eri asia, pitääkö yliopiston salissa teoreettisen ja hienon luennon siitä, miten asiat voisivat olla vai saadaanko aikaiseksi muutos, joka määräenemmistöllä yhdessä sopien korjaa Suomen perustuslaissa olleen valuvian.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on nyt ottamassa pienen askeleen kohti parlamentarismia, eduskunnan vaikutusvallan vahvistamista. Se on pieni askel, mutta se on kuitenkin askel aivan oikeaan suuntaan. (Timo Soini: EU:n suuntaan!) Mikä tässä on merkittävää, on se, että presidentin valtaoikeuksiin jossain määrin puututaan, ja edustaja Soini, joka on Veikko Vennamon oppipoika, voisi antaa tunnustusta tästä muutoksesta, koska Veikko Vennamo taisteli presidentin valtaoikeuksien rajoittamiseksi koko poliittisen elämänsä, ja tämä pitäisi myöskin perussuomalaisten tässä salissa tänä päivänä tunnustaa, että tämä on askel aivan oikeaan suuntaan. Toivon, että ainakin tältä osin voisitte olla tämän hallituksen esityksen tukena.

Eilen katsoin televisiouutisia, ja siellä oli pari valtiosääntöoikeuden harrastajaa, jotka kertoivat, että presidentin valtaoikeudet saattavat tämän johdosta vahvistua. Täytyy sanoa, että arvostan kyllä akateemista tutkimusta, mutta tässä akateeminen tutkimus meni taatusti vahvasti pieleen. Tämä ei, kuten sanottu, ratkaisevasti muuta valtasuhteita, mutta kuitenkin selvästi vahvistaa valtioneuvoston, joka toimii parlamentin luottamuksen varassa, ja parlamentin asemaa tässä uudistuksessa, ja presidentin asema tässä yhteydessä ei todellakaan vahvistu.

Tietysti se täytyy sanoa, että presidentin henkilö vaikuttaa aika paljon siihen, minkälainen presidentin valta meillä on. Suomen historia osoittaa sen: Ståhlberg ei halunnut olla vahva presidentti. Samoilla valtaoikeuksilla presidentti Kekkonen oli vahva presidentti, ja tietysti jokaisen presidentin henkilö vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, onko meillä vahva presidentti vai ei. Mutta mielestäni aivan oikea suunta on se, että meillä pitäisi olla vahva moraalinen johtaja presidenttinä. Olen havainnut, että nykyinen presidentti on ottanut kantaa, että pitäisi olla näitä oikeuksiakin, jotta voi olla vahva, moraalinen johtaja. Sanon: se presidentti, joka ottaa sen vahvan, moraalisen johtajan roolin, on tietyllä tavalla vahva, moraalinen johtaja, ja sen seuraava presidentti voi ottaa. Tämä moraalinen johtajuus on ollut viime aikoina jossain määrin myöskin kadoksissa.

Arvoisa puhemies! Mikä on olennaista tässä uudistuksessa, on se, että meillä tällä hetkellä on ulkopolitiikan päätöksenteossa kaksoislukko: jos valtioneuvosto on eri mieltä kuin presidentti, niin päätöstä ei synny. Ja ei missään maassa ulkopoliittisessa päätöksenteossa voi olla tilannetta, että ei kyetä tekemään päätöksiä. No, nyt on tehty sillä tavalla, että päätöksenteko lykkääntyy ja lykkääntyy, se on hidasta, mutta varsinkin ulkopolitiikassa pitää olla oikea-aikaisesti liikkeellä ja kyetä tekemään päätöksiä.

Nyt luodaan selkeä päätöksentekomenettelytapa. Presidentti säilyy edelleen ulkopolitiikan johtajana perustuslain 93 §:n 1 momentin mukaisesti, mutta jos valtioneuvosto esittää toista ratkaisumallia kuin minkä presidentti haluaa, niin siinä tilanteessa asia tuodaan eduskuntaan — se on selvästi pykälässä sanottu — selonteon muodossa ja eduskunta on riidan ratkaisija. Ei tämä ole mielestäni huono ratkaisumenettely.

Lähtökohtaisesti valtioneuvosto nauttii aina eduskunnan luottamusta, ja tietysti jos valtioneuvosto häviää siinä tilanteessa, niin se on vakava paikka valtioneuvostolle. Siitä syystä valtioneuvoston kannattaa aina miettiä kaksi kertaa, eikö kannattaisi päästä presidentin kanssa sopuun. Toisaalta presidentille myöskin merkittävää on se, että jos valtioneuvosto tuo asian tänne selonteon muodossa ja eduskunta puoltaa valtioneuvostoa eikä presidenttiä, niin tietysti se on merkittävä tappio myöskin presidentille. Sanon, että tämä elementti on rakennettu juuri siitä syystä ja sillä tavalla, että kumpikin osapuoli pyrkii pääsemään mahdollisimman nopeasti sopuratkaisuun, jossa sekä presidentti että valtioneuvosto voivat olla yksimielisiä, (Seppo Kääriäinen: Se on se tärkeä!) mutta jos ei, niin siinä tilanteessa asia tuodaan tänne eduskuntaan. Jos saan ennustaa, niin luulen, että kymmenen vuoden aikana ehkä tulee yksi, enintään kaksi tällaista tapausta, jotka eduskunta joutuu ratkaisemaan, ja ne ovat poikkeuksellisia tilanteita. Ja kuten sanottu, eduskunta on ylimmän vallan haltija Suomessa ja eduskunta on oikea taho ratkaisemaan.

Sanon, että hallituksen esitys parani myöskin tässä suhteessa, kun tarkoitus oli, että tuodaan asia tänne tiedonantona, jossa äänestetään hallituksen luottamuksesta. Tavallaan eduskunnan kädet olisivat olleet varsin pitkälle sidottuja. Nyt kun se annetaan selontekona, voidaan ottaa kantaa, ei äänestetä hallituksen luottamuksesta, ja sillä tavalla eduskunnalla on suurempi liikkumavapaus myöskin tässä suhteessa ja se voi tehdä haluamansa päätöksen aidolla tavalla täällä.

Arvoisa puhemies! Toinen keskeinen seikka on EU-edustuksen epäselvyys. Se korjataan tässä yhteydessä. No, oikeastaan se korjattiin jo joulukuussa 2009. Lähtökohtahan oli silloin, kun perustuslakiuudistus toteutettiin ja astui voimaan maaliskuussa vuonna 2000, että perustelut yritettiin kirjata niin selkeästi, että valtioneuvosto edustaa Suomea huippukokouksissa ja presidentillä ei ole hänen toimivaltaansa kuuluvia asioita käytännössä näissä kokouksissa lainkaan. Mutta tietysti jos on joku poikkeuksellinen tilanne, niin on katsottu, että presidentti tietysti voi osallistua näihin kokouksiin. Mutta kun käytäntö ei muuttunut, vaikka se oli selkeästi tarkoitus, ja elettiin jossain määrin ehkä perustuslain vastaisessakin tilassa, niin on hyvä, että nyt sitten kirjataan pykälään selkeästi se, että pääministeri edustaa Suomea näissä kokouksissa, ja tämän jälkeen ei ole mitään epäselvyyttä.

Haluan kuitenkin sanoa sen, ja se on todettu myöskin perustuslakivaliokunnan mietinnössä, että se ei poista sitä, etteikö jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa myöskin presidentti voi osallistua kokouksiin. Jos on sellainen asia, joka Suomelle on erittäin tärkeä, ja pitää osoittaa sitä, että tämä asia on Suomelle tärkeä ja että kansalaisten mielipidettä esimerkiksi siinä asiassa täytyy vakavasti kuunnella ja se pitää ottaa muissakin maissa huomioon, niin silloin voidaan ajatella, jos se EU:n sääntöjen mukaisesti on mahdollista, että presidentti tällaisessa tilanteessa osallistuisi tällaiseen kokoukseen. Mutta jatkossa se on pääministeri, joka edustaa Suomea, ja kaikissa kokouksissa kuitenkin olennaista on se, että vastuun päätöksistä kantaa pääministeri.

Sitten tässä ratkaisussa, joka on tehty eduskunnassa, on yksi erikoinen ominaisuus, joka on se, että kriisinhallinnasta säädetään erikseen oikein lailla, että se on presidentin päätettävissä. Sekin perustuu aikanaan tehtyyn kompromissiin eduskunnassa. Se ei ole mielestäni kauhean tyylikäs. Pitäisi mennä pääsääntöjen mukaisesti, mutta täytyy todeta, että kompromissi on kompromissi ja sen mukaan eletään. Pitää kuitenkin muistaa se, että aina eduskunnalla on mahdollisuus, jos niin halutaan, yksinkertaisella enemmistöllä luopua tästä poikkeuksellisesta menettelystä kriisinhallintaan liittyen, mutta siitä voidaan sitten jossakin myöhemmässä yhteydessä keskustella.

Täällä on myöskin tuotu esille sitten se, että Euroopan unionin jäsenyys kirjataan perustuslakiin. Täytyy sanoa, että kaikkien pitäisi nyt tunnustaa — ja sähköposteja on tullut, joissa on täysin väärä käsitys tästä asiasta — että perustuslaki ei muutu Suomen EU-jäsenyyden osalta lainkaan. Meillä on tällä hetkellä jo kirjattuna perustuslakiin 50, 93, 96 ja 97 §:ssä, että Suomi on jäsen Euroopan unionissa. Se, että jos se nyt laitetaan perustuslain alkuun toteamuksena, (Timo Soini: Se on nöyristelyä!) koska tällä jäsenyydellä on merkittävä vaikutus kuitenkin Suomen lainsäädäntöön direktiivien, säännösten kautta, on rehellistä ja tunnustaa tosiasiat. (Timo Soini: Nöyristelyä!) Onko tällä jotakin vaikutusta sitten toimivallan luovuttamiseen Euroopan unionille? Ei ole. Ja se on nimenomaan todettu perustuslakivaliokunnan mietinnössä, että tämä ei vaikuta siihen toimivalta-alan tulkintaan tai siihen, millä tavalla toimivaltaa voidaan luovuttaa Euroopan unioniin. Luulisi, että kun se on perustuslakivaliokunnan mietinnössä mainittuna, niin siihen kaikki voisivat uskoa ja luottaa ja viimeistään se on naula siinä suhteessa, että muutosta Suomen EU-jäsenyyden osalta ei tule.

Mikä pitää todeta, on se, että Suomi voi aina halutessaan myöskin erota Euroopan unionista, ja se on myöskin todettu täällä perustuslakivaliokunnan mietinnössä hyvin selkeästi. (Timo Soini: Pistetään sekin pykälään!) Tämäntyyppiset muutokset voidaan myöskin tehdä jopa yksinkertaisella enemmistöllä. Eli tässä suhteessa täytyy sanoa, että niiden, jotka ovat huolestuneita tästä kirjauksesta, ei pitäisi lainkaan olla huolestuneita.

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että tämä uudistus astuu voimaan 1.3. Tietysti mielenkiintoista on se, että jos uusi presidentti astuu virkaansa 1.2., mikä ei ole poissuljettua, syntyy tilanne, jossa meillä on presidentti, joka toimii kaksilla valtaoikeuksilla. Mutta en usko, että siitä aiheutuu erityisen suurta hämmennystä, vaan tälläkin tavalla voidaan varmastikin toimia.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan uudistus on hyvin valmisteltu, hyvin perusteltu. Eduskunnassa tehdyt muutokset ovat täsmentäviä, selkeyttäviä, ja uskon, että tämän uudistuksen kanssa voidaan elää tulevaisuudessa varsin pitkään.

Mauri  Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä viime viikkojen aikana olen havainnut silloin tällöin asioita, joista edustaja Soinin kanssa on voinut olla yhtä mieltä, mutta tämän sopimuksen osalta niin ei nyt voi sanoa. Siellä on vielä ehkä vähän vanha vaihe päällä, ja nyt kannattaa katsoa ihan, mitä eletään tänään, minkä todellisuuden kanssa, ja minusta tämä sopimus näiltä osin, mikä koskee EU-sopimuksen kirjaamista, on aika luonnollinen ratkaisu kaikkeen siihen, mitä jo tänä päivänä on tapahtunut. Tämä ei muuta millään tavalla oikeusasemaa, ei Suomen suhteessa Euroopan unioniin eikä unionin suhteessa Suomeen.

Mutta, arvoisa puhemies, tämä on erinomainen yhteys kuitenkin tarkastella sitä, mitä EU-jäsenyys ja erilaiset EU-sopimukset ja asiakirjat meiltä, eduskunnalta, edellyttävät. Tähän on erityinen ja ajankohtainen syy.

Muutama päivä sitten täällä käsiteltiin Euroopan rahoitusvakausvälineeseen liittyvän lainsäädännön muutokset, jotka olivat aika merkittäviä asiakirjoja eduskunnan käsittelyssä. Meillä tässä yhteydessä täällä, kun asiat esiteltiin, oli se käsitys, että se takausvastuu, mihin Suomi sitoutettiin, oli se noin 14 miljardia euroa, ja että se takausvastuu sisälsi sekä sen nimellisen takauksen että tavalla taikka toisella sen lisäksi myöskin ne korot, mitkä tästä nimellisestä takauksesta seuraavat. (Pentti Kettunen: Ei sisältänyt!) Lopputulos kuitenkin nyt on uusimman tulkinnan mukaan, olen sen valtiovarainministeriöstä omalta osaltani tänä päivänä varmistanut, että se ei ole noin kuin meillä monilla — ja huomasin myöskin, kun kävin läpi valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin esittelypuheenvuoron eduskunnassa — oli käsitys, että se 14 miljardia kattaa molemmat, sekä nimellisen takauksen että korot. Nyt kuitenkin se tulkinta on se, että korot ovat erikseen ja että kun ERVV:stä myönnettävien lainojen maturiteetiksi siinä sopimuksessa sanotaan, että se on 15—30 vuotta, niin voidaan laskea, että sen 14 miljardin lisäksi todelliset takausvastuut voivat teoriassa nousta lähelle 20:tä miljardia ja siitä aina tuonne 28 miljardiin euroon saakka.

Minkä takia tämän otin tässä nyt esille? Minä en väitä, että kukaan meitä on huijannut. En väitä niin, en yritäkään väittää, mutta on äärimmäisen tärkeää, että silloin, kun eduskunta käsittelee näin isoja ja tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia, joilla on taloudellisia vaikutuksia Suomeen ja suomalaisille, eduskunnan täytyy tietää, vaikka on kysymys Euroopan unionin asioista, erittäin tarkasti, mitä nämä esitykset käytännössä sisällään pitävät. Ei voi olla erilaisia tulkintoja siitä, mitä näinkin mammuttimainen asia käytännössä sisällään pitää. Nyt ilmiselvästi meillä oli. En tiedä, oliko meillä edes kahdenlaista tulkintaa; voi olla, että me kaikki uskoimme ja ymmärsimme niin, että se 14 miljardia piti kaiken tuon sisällään, mutta joka tapauksessa nyt oikea tulkinta ilmeisesti on sitten toisenlainen. (Tuija Brax: Ei ole!)

Arvoisa puhemies! Näin mielestäni ei todellakaan saa olla. Vaikkei ole mistään tietoisesta harhaanjohtamisesta kysymys, on kuitenkin erittäin isosta asiasta kysymys ja isosta asiasta senkin takia, että kun pysyvästä, nyt vielä voimassa olevasta, siis unionin laajuisesti voimassa olevasta ERVV:stä, Euroopan rahoitusvakausvälineestä päätettiin, silloin niissä asiakirjoissa, joissa eduskunta siitä täällä meillä päätti, sanotaan yksiselitteisesti se, että se 7,9 miljardia kattoi sekä itse sen nimellisen lainapääoman, joka taataan, että siihen liittyvän koron. Nyt se oli vähän hämärästi sanottu tässä uudistetussa, sekä määrällisesti laajennetussa että joustavoitetussa uudessa lakiesityksessä, ja kun siitä annettiin tuo jo pariin kolmeen kertaan kertomani tulkinta, niin väitän nyt, arvoisa puhemies — ja tämä on erittäin radikaali asia — että me teimme Suomea ja Suomen osalta myöskin euroaluetta koskevan päätöksen, jonka päätöksen taustainformaatio oli ainakin ihan erilainen kuin miltä pohjalta me luulimme sen päätöksen tekevämme.

Tällaista ei saa sattua. Nyt kysymys kuuluu, mikä johtopäätös tästä on vedettävä, jos kerran hallituksenkin mielestä ja oikeusoppineittenkin mielestä tulkinta on se, minkä tänä päivänä tiedetään olevan tulkinta. Jos se on se oikea tulkinta, niin mitä se käytännössä muuten edellyttää? Onko niin, että eduskunnan ei koskaan tarvitse korjata sitä tulkintaa, vai pitääkö eduskunnan jollakin asiakirjalla jollakin muodoin joku kerta kirjata päätöksiinsä lainausmerkeissä oikea tulkinta siitä, mitä se on?

Minä jään tässä odottamaan sekä perustuslain asiantuntijoilta että myöskin hallitukselta tulkintaa. Jollakin tavalla tämä pitää selvittää. Sellaista mahdollisuutta, että tässä ei tehdä yhtään mitään, annetaan asioiden olla niin kuin ne kertaalleen on päätetty, ei ymmärtääkseni kuitenkaan voi olla.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy sanoa, että olen edustaja Pekkarisen kanssa itse asiassa ihan yhtä mieltä tästä asiasta, jonka hän nosti esiin, joka liittyy eduskunnan tiedonsaantiin ja niihin tietoihin, joiden perusteella eduskunta tekee päätöksiä muun muassa ERVV-asiasta. Tähän on saatava selvyys.

Mutta pyysin puheenvuoron vastatakseni perussuomalaisten puheenvuoroihin ja tähän heidän vastalauseeseensa. Puutun vain yhteen pykälään, joka on tämä 66 §, joka liittyy siihen mahdollisuuteen, että presidentti yksin voisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa, ja kytken sen takaisin tähän eduskunnan tämänhetkiseen päätäntävaltaan.

Eduskunnalle on hirvittävän tärkeää, että me ennen Eurooppa-neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen voimme kuulla pääministeriä, antaa hänelle ohjeita ja kuulla suoraan raportoinnin siitä, miten hän on Suomea Eurooppa-neuvostossa edustanut. Presidentin kanssa tällaista mahdollisuutta ei ole, niin kuin kaikki hyvin tiedämme, ja tästä on aika ajoin tullut myös sekaannuksia. Kun presidentti on edustanut Suomea, eduskuntaa ei ole asianmukaisesti etu- ja jälkikäteen kuultu. Mielestäni tämä perussuomalaisten ehdotus vaatii kyllä parempia perusteluja. En osta tällaista argumenttia, jonka te tässä vastalauseessa esitätte.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myöskin minä noihin ensimmäisiin puheenvuoroihin haluan sanoa sen, että kun täällä puhutaan, että jokin muuttuisi, kun perustuslain 1 §:ssä on maininta Suomen Euroopan unionin jäsenyydestä, niin todellakaan mikään ei muutu. Suomi on ollut vuodesta 1995 Euroopan unionin jäsen, ja tässä liittymissopimuksessa on siirretty toimivaltaa Euroopan unionin toimielimiin yhdessä jäsenmaitten kanssa käytettäväksi, ja tästä tässä on kysymys. Me omaa lainsäädäntövaltaamme käytämme yhdessä muitten jäsenmaitten kanssa. Siitä voimme sitten tietysti keskustella, niin kuin täällä on keskusteltu, onnistummeko siinä vai emmekö onnistu, mutta järjestelmä on luotu sellaiseksi, että nimenomaan tämän toimivallan kautta tätä yhteistä päätösvaltaa käytetään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä sanotaan, että perustuslain täydellisyysperiaatteen toteuttamisen kannalta valiokunta pitää edelleen tärkeänä myös sitä, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa nimenomaisesti mainitaan perustuslain tekstissä.

Herra puhemies! Tästä asiasta ja tämän asian tärkeydestä voi olla montaa mieltä. En ole täysin vakuuttunut siitä, että on tärkeätä, että tämä mainitaan, mutta siitä olen täysin vakuuttunut, että tällä maininnalla ei ole oikeutta luovaa ja oikeustilaa muuttavaa merkitystä, ja tämä perussuomalaisten antama väärä käsitys pitää tässä yhteydessä tältäkin osin pyrkiä oikaisemaan.

Toinen asia, eduskunnan rooli presidentin ja valtioneuvoston välisen ristiriidan ratkaisevana tuomarina: Tämä asia on täysin ylikorostunut. En voi kuvitella, että normaalioloissa tällaisia tilanteita juurikaan syntyisi. Jos syntyisi 10 vuoden aikana 1—2 tilannetta, kuten edustaja Sasi arveli, oltaisiin jo aika lailla epänormaaleissa oloissa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nöyristelykulttuuri rehottaa Suomessa. Kukaan ei vaadi, että tämä lisätään siihen, EU ei vaadi sitä, vapaaehtoisesti uitetaan sitä tänne. Ja miksi se sinne lisätään, jos sitä ei kerran tarvita? Jos ei sitä kerran tarvita ja se ei merkitse mitään, miksi se siellä on? On Suomi YK:nkin jäsen, ei se lue Suomen perustuslaissa. On Suomi WTO:n jäsen, ei sekään lue perustuslaissa. Aikanaan oli Yya-aikakin, nöyristelykulttuuri, sekään ei lukenut siellä eikä sitä tarvitse taannehtivasti lisätäkään.

Tästä on nyt kysymys. Tämä on tarpeetonta, tämä ikävällä tavalla heijastaa sitä henkistä orjamentaliteettia, mitä EU:n suhteen koetaan, ja aivan kuten edustaja Pekkarinen sanoi, nyt ei edes tiedetä, sisältyvätkö korot tai eivät johonkin sopimukseen. On tämä EU nyt aivan mainio, että se tännekin pitää mennä tunkemaan. Se ei tänne kuulu, sitä ei täällä tarvita, ja sen takia perussuomalaiset esittävät, että sitä ei sinne lisätä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan ok, että tosiasiat mainitaan myös paperilla. Olisin varmasti nukkunut yöni hyvinkin, vaikka sitä EU-asiaa ei olisi mainittu, mutta tosiasia on, että se ei vaikuta millään tapaa meidän suhteisiimme (Timo Soini: Miksi se sitten laitetaan?) EU:hun päin eikä EU:sta meihin päin. — EU:sta voi irtautua yksinkertaisella enemmistöllä, edustaja Soini, ei kannata tässä nyt maalailla mitään kummoisempia seinille. — Minusta se tosiasioiden tunnustaminen on vähän vastaavanlaista kuin se, kun perussuomalaiset usein puhuvat vanhoista puolueista ja jättävät mainitsematta, että SMP:n juuret on heilläkin. Minusta se on ylpeyden aihe, sen sijaan että se unohdetaan silloin, kun on sopiva tilanne.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Soini kaipaili, että YK pitäisi mainita Suomen perustuslaissa. Meillä 1 §:ssä sanotaan: "Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi." Voiko selvemmin sanoa, että Suomi on mukana Yhdistyneiden kansakuntien tapaisessa toiminnassa? (Timo Soinin välihuuto) Mutta Yhdistyneillä kansakunnilla ei ole sellaista päätöksentekoa, että esimerkiksi Suomen eduskunnan osallistumista siihen pitäisi erikseen kirjata perustuslakiin, niin kuin on tehty EU:n osalta. Meillä on neljässä kohdassa siellä sisällä nämä. Jotta pystytään toimimaan aktiivisesti näinkin intensiivisessä kansainvälisessä yhteisössä kuin Euroopan unioni, niin pitää järjestää kansakunnan sisäisesti se päätöksentekotapa, miten lainsäädäntövallassa eduskunta kansan valitsemana voi vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti. Silloin kai on aika rehellistä, kun todetaan, miten siellä vaikutetaan, että myöskin kerrotaan, että Suomi on EU:n jäsen, niin kauan kuin on.

Sitten, edustaja Pekkarinen, tämä selvitetään varmasti lähipäivinä. Siinä on ollut virhe aineistossa, jota eduskunnalle on toimitettu näistä takauksista, (Puhemies: Minuutti!) ja nyt sitten katsotaan, tarvitaanko uusi hallituksen esitys sen korjaamiseksi. Joka tapauksessa tämä enimmäismäärä nykyisellään on Suomessa voimaan saatettu sellaisena kuin eduskunta sen on ymmärtänyt. (Puhemies koputtaa) Se on eri asia, mitä hallitus on tehnyt.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen kysyi, voiko sen selvemmin sanoa, että Suomi on YK:n jäsen. Kyllä sen voi sanoa selvemmin kirjoittamalla, että Suomi on Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. Miksette sitä esitä? Tässä se juuri nähdään, mistä tässä on kysymys. Mutta tässä yhteydessä haluan kysyä sekä vasemmistoliitolta että kristillisiltä: Miksi te olette kääntäneet takkinne tässä asiassa? Viime eduskunnassa olitte sitä mieltä, että näitä muutoksia ei pidä tehdä. Mikä on mielen muuttanut? Selittäkää nyt tälle salille, mistä on kysymys. (Välihuuto)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini, vasemmistoliitto hyväksyi tämän perustuslain muutoksen kokonaisuutena. Siellä on muutakin kuin tämä EU:n kirjoittaminen sinne. Minä pidän edelleen tarpeettomana sitä, mutta kannatan tätä sen vuoksi, että siellä on muun muassa kansalaisaloite ja kaikkea muuta olennaista.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän sen yleisen kritiikin, joka on kohdistunut Euroopan unionin taloudellisten asioitten hoitamiseen, ja itsekin yhdyn siihen voimakkaaseen kritiikkiin, että kaikkea ei ole hoidettu kunnolla. Mutta sitä minä en ymmärrä, että Euroopan unionista on perussuomalaisten toimesta haluttu tehdä jonkunlainen kirosana, joka on Suomen etujen vastaista. Ellei Euroopan unionia olisi, se olisi perustettava ja Suomen olisi liityttävä siihen välittömästi. Esimerkiksi otan vain yhden alueen, joka liittyy hyvin vahvasti siihen perustuslakiin, jonka muutoksia olemme käsittelemässä. Ajatelkaa Suomea, joka olisi Naton ja Euroopan unionin ulkopuolella. Siinä Suomessa ei olisi oikein turvallista olla.

Toisin sanoen minä en käsitä sitä, miksi haluatte tehdä Euroopan unionista kirosanaa. Euroopan unioni on Suomen etujen mukaista, ja monin tavoin olemme siitä hyötyneet kaikkina näinä vuosina. Sitä ei pidä heittää romukoppaan sen takia, että siellä on talousasioita hoidettu kehnosti.

Seppo  Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kolme lyhyttä asiaa.

Tämä lautasongelmahan ei oikeastaan olisi ollut olemassakaan, jos olisi toimittu vuoden 2000 perustuslain mukaisella tavalla alusta lähtien, niin kuin perustuslakivaliokunta tämän asian tarkoitti tätä asiaa täällä käsitellessään.

Toisekseen, jos syntyy tämä ristiriita presidentin ja valtioneuvoston, maan hallituksen, välillä, mikä olisi poikkeuksellista, niin onhan se tervejärkinen ratkaisumalli, että eduskunnan täysistunto ratkaisee sen mahdollisen ristiriidan, jota ei varmaankaan synny, mutta kyllähän tämä on luonnollisin ja paras ja itsestään selvä paikka ratkaista tämä mahdollinen ongelma. Viime kaudella kompromisseja löytyi, ja silloin edustaja Söderman tässä oli hyvin tärkeänä arkkitehtinä. Se oli viisas löytö.

Kolmanneksi, edustaja Sasi viittasi moraaliseen johtajuuteen, kun puhutaan presidentistä ja hänen asemastaan, tekemisistään. Se ei kumpua perustuslaillisesta asemasta, vaan se kumpuaa siitä, että jos presidentillä on jotakin sanottavaa kansakunnalle, silloin häntä kuunnellaan ja otetaan hänet vakavasti.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki varmasti tässä salissa ymmärrämme käytännön työmme kautta aika hyvin sen, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vaikuttaa päätöksentekoomme hyvinkin paljon. Me käytännössä toimimme lainsäädäntötyössä yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa, ja eduskunta osallistuu siihen aktiivisesti. Tiedän, että monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tätä jäsenyyttä ei silti tarvitsisi kirjata perustuslakiin, mutta omasta mielestäni se kyllä toimii tosiasioiden kuvaajana, koska yhteiskunnallisessa päätöksenteossa Euroopan unionin jäsenyydellä kerta kaikkiaan on niin suuri merkitys.

Edustaja Soini totesi, että tämä kirjaaminen kuvastaa orjamentaliteettia. Itsestäni tuntuu siltä, että tämän kirjaamisen vastustaminen kuvastaa pahimmanlaatuista vainoharhaisuusmentaliteettia, että tässä nyt tapahtuisi joitain sellaisia muutoksia, joista päätökset tosiasiassa on tehty vuonna 1995.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se kalikka kalahtaa, joka älähtää jnp.

Hyvät kollegat, kun nyt katsotaan tätä asiaa, kuinka ollenkaan me olemme tulleet 15 vuotta EU:ssa jotenkuten toimeen ilman tätä kirjausta? Kuinka ollenkaan on tultu toimeen?

Sitten vielä toinen asia: Kun sitä ei kukaan vaadi, kun meillä on iso määrä eurooppalaisia demokratioita, joissa tätä ei ole kirjattuna, niin vapaaehtoisesti uittamalla uitetaan se tänne. Yhtään muuta kansainvälistä järjestöä — joiden lukemattomien järjestöjen jäsen Suomi on — ei ole tänne laitettu. Tämä osoittaa sen, mistä mentaliteetista on kysymys. Entäs jos unioni hajoaa? No, meillä vielä Suomen perustuslaissa se on edelleen olemassa.

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä koira älähtelee, kalikka lensi tänne kristillisdemokraattienkin suuntaan. Edustaja Soinille totean, että me olemme nyt siinä tilanteessa, jossa uusi perustuslaki joko hylätään tai hyväksytään kokonaisuutena. Itsekin olen sitä mieltä, että tämä EU-kirjaus ei ole tarpeellinen mutta ei se tässä mikään kynnyskysymyskään ole. Sen takia me emme ole kannattamassa koko tämän perustuslakiuudistuksen kaatamista.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin voi arvioida juridisesti ja poliittisesti. Poliittisestihan se on osa sitä ketjua. EU-jäsenyyden ei pitänyt tarkoittaa yhteistä valuuttaa, yhteisen valuutan ei pitänyt tarkoittaa yhteisiä vastuita, mutta missä tilanteessa tänä päivänä ollaan? Selvyyden vuoksi sanon, että en missään nimessä tule hyväksymään EU-jäsenyyden kirjaamista perustuslakiin elikkä vastustan tätä esitystä ja äänestän vastaan nyt kakkoskäsittelyssä, se on selvä.

Mutta kun edustaja Pekkarinen peräsi sitä, kuka tiesi näistä talousvastuista, niin vasenryhmän ryhmäpuheessa 10.10. viittasin siihen Euroopan vakausmekanismiäänestykseen, lausumaäänestykseen, jossa haluttiin, että selvitetään kaikki vastuut ERVV:stä, EVM:stä ja Euroopan keskuspankin aiheuttamista toimista. Me tiesimme, että kaikki meidän vastuumme eivät ole kirjoissa ja kansissa, ja siksi halusimme tätä puolueetonta selvitystä.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni mainitaan perustuslaissa jo siinä, että nyt pääministeri edustaa Eurooppa-neuvostossa Suomea, pääministeri raportoi suurelle valiokunnalle ennen menoa Eurooppa-neuvoston kokoukseen, tullessaan sieltä, että valtioneuvosto valmistelee Euroopan unionin asiat. Jos siellä alkupäässä on mainittu, että Suomi sattumalta on myöskin Euroopan unionin jäsen, niin en ymmärrä, miksi sitä pitää vastustaa, koska se on informatiivinen ja kuuluu tyylikkääseen perustuslain kirjoittamistapaan.

Sitten haluan myöskin korostaa sitä, että tämä lopullinen ratkaisu, joka koski nimenomaan sitä, että asia tuodaan tänne selontekona, oli Jacob Södermanin ehdotus, erittäin hyvä ehdotus, ja haluan kiittää ja onnitella Jacob Södermania siitä työstä, jota hän teki myöskin tämän uudistuksen hyväksi. Sillä tavalla eduskunnassa tätä ehdotusta merkittävästi myöskin parannettiin.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tämä EU-asioitten valmistelu ei kyllä ole aina aivan kohdallaan. Mitä tulee vakausvälineeseen, niin meille kyllä vakuutettiin valtiovarainvaliokunnassa, ja muistan, että myöskin perustuslakivaliokunnassa, että 14 miljardia on se enimmäissumma ehdottomasti, (Puhemies koputtaa) ja siitä on ollut tulkintaongelmia Euroopan unionin sisällä, mikä se oikea ratkaisu on, ja se ei osoita hyvää lainsäädäntökulttuuria.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kesäkuussa 2010 SDP esitti, edustaja Pekkarinen, että perustuslakivaliokunnan on arvioitava Euroopan rahoitusvakausväline. Hallituspuolueet estivät tämän SDP:n esityksen toteutumisen. Valtiovarainvaliokunnassa nimenomaan äänestettiin tästä asiasta ja vihreät myös vastustivat tätä SDP:n esitystä.

Mutta nyt, edustaja Soini, tässä on hyvin mielenkiintoinen kyllä tämä teidän asenteenne. Presidenttihän on lisäarvo Suomen ulkopoliittiseen, turvallisuuspoliittiseen ja ylipäänsä meidän kansallisen eheyden ja toimintakyvyn kokonaisuuteen, valtioneuvoston ja presidentin muodostamaan kokonaisuuteen. Tässä suhteessa ei pitäisi suhdanteilla leikkiä. 1970-luvulla Veikko Vennamo Ehrnroothin ja kumppanien kanssa ajoi kaiken vallan riisumista presidentiltä pois. Se oli varmaan Kekkoslovakiaan liittyvä tietty kannanotto. Mutta tänä päivänä tämä teidän kantanne yhtäkkiä on kyllä ihan jotain muuta. Kyllä johdonmukaisuus kuitenkin ulkopolitiikassa presidentin vallan suhteen on jatkuvuutta kuvaamassa SDP:n puolelta.

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan tähän vallan väärinkäyttämiseen liittyivät nämä edesmenneen edustaja Vennamon näkemykset siitä, että hän vastusti tämmöistä Kekkoslovakiaa, mikä oli Suomeen syntynyt, elikkä henkilö ei ilmeisesti toiminut aivan kunnioittaen demokraattisia pelisääntöjä. (Seppo Kääriäinen: Väljää historian tulkintaa!) Varmaankin kysymys on tästä. Perussuomalaiset kannattavat lähidemokratiaa, toisin kuin ne, jotka kannattavat sitä, että se demokratia on EU-tasolla. Sieltä tulee meille lainsäädäntöä, ja me joudumme sen sitten ratifioimaan täällä Suomessa.

Nyt kun täällä on kovasti puhuttu siitä EU:n kannattavuudesta, niin tämän päivän Helsingin Sanomissa oli kustannuslaskentaa siitä, kuinka paljon Suomen takausvastuut kattavat nyt näistä rahoitusvakausvälineen lainoista, eli korot ovat unohtuneet ilmeisesti, niistä ei ole kerrottu täällä eduskunnassa niin kuin olisi pitänyt. (Puhemies koputtaa) Loppulasku EU:sta ei ole vielä meidän tiedossamme, joten ei voida oikeastaan puhua siitä kannattavuudesta järin paljoa.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille on pakko vastata, kuinka takki kääntyilee lennossa ja lennon jälkeen. Täytyy sanoa, että politiikka on siitä ihmeellinen laji, että eduskuntaryhmä on uudistunut sillä tavoin kuin se tässä vaiheessa on, ja minun ei tarvitse kantaa onneksi sitä näkemystä, mitä täällä aiemmassa eduskuntaryhmässä on ollut. Olen ollut puoluehallituksen jäsenenä, kun tätä asiaa käsiteltiin viime eduskuntakaudella, ja siinä poliittisessa ilmanalassa, jossa ei kuitenkaan puoluehallitus pysty vaikuttamaan eduskuntaryhmän päätöksiin, siellä vallitsi yksimielisyys siitä, missä ovat perustuslain kirjaukset ja suunnat, ja niitä on nyt helppo täällä puolustaa.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Keskustellaan nyt perustuslain uudistamisesta eikä ERVV:stä.

Meillä on erittäin hyvä uudistus nyt käsiteltävänä. Parlamentarismi vahvistuu, ja se ehkä on se syy, mikä nyt perussuomalaisia harmittaa. Eduskunnan ja hallituksen asema vahvistuu, mutta edelleen presidentillä on paljon sanomista suomalaisessa politiikassa, edelleen presidentinvaalit kiinnostavat joka puolueessa, ja edelleen presidentillä on Suomessa tärkeä rooli. Se, että tässä mainitaan, että Suomi on EU:n jäsen, on toteaminen, sen toteaminen, mikä on tämän päivän tilanne. EU ei ole mikään mörkö, vaan tosiasioitten toteaminen ja niitten sulauttaminen myös on hyvä asia.

Herra puhemies! Eduskunnan tehtävä tänä päivänä on joko hyväksyä tämä esitys siinä muodossa kuin se on tai sitten hylätä se kokonaisuudessaan. Tästä ei voi vain yksittäistä pykälää muuttaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittelin tämän lain viime eduskunnassa, ja kun sen jälkeen olen käsitellyt tätä asiaa, joka kerta olen edustaja Soinille ja muille perussuomalaisille käynyt läpi, minkä takia EU mainitaan nyt tässäkin pykälässä. Sitä ei nyt ängetä minnekään eikä tuoda uutena, se on jo 2000-uudistuksessa useissa pykälissä. Mutta logiikan ja täydellisyysperiaatteen ja totuuden nimissä on hyvä, että se on myös tässä yhdessä pykälässä lisää. Tämä keskustelu on käyty vaikka kuinka monta kertaa. Asiantuntijat ovat myös nyt perustuslakivaliokunnassa tässä eduskunnassa tämän vahvistaneet, eikä perussuomalaisten kysymyksissä näistä asioista yksikään asiantuntija ollut perussuomalaisten kanssa samaa mieltä, muun muassa niistä asioista, joihin edustaja Saarakkala viittasi.

Mitä tulee siihen asiaan, josta puhemies haluaa, ettei nyt keskustella, niin luen vain perustuslakivaliokunnan tuoreen lausunnon koskien takausvastuita: "Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että kaikissa tapauksissa Suomen valtion vastuun yläraja — mukaan lukien ylitakausten kattaminen — on määritelty laissa." Näin ollen, edustaja Pekkarinen, tänään saamanne vastaus valtiovarainministeriöstä on väärä. (Puhemies koputtaa) Eduskunnan kanta on perustuslakivaliokunnan tuore kanta.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Suomen kansaa edustaa suhteellisilla vaaleilla valittu eduskunta, ja yhtenä jäsenenä tuon terveisiä kansalta.

Edustaja Salolainen, Suomen kansa on sitä mieltä, että eduskunnan Suomen varojen syytäminen eräisiin Etelä-Euroopan hulttiomaihin on liikaa. Toiseksi, olemme maksaneet ja maksamme viime vuonna, tänä vuonna ja ensi vuonna EU-jäsenmaksuja 5,3 miljardia. Tästä syystä Suomen kansa on kriittinen EU:ta kohtaan. Jos hallitus päättäisi nyt suorittaa neuvoa-antavan kansanäänestyksen siitä, haluaako Suomen kansa kuulua EU:hun, niin väitän, että noin 60 prosenttia on sitä mieltä, että ei kuuluta. Nyt tämä tämän päivän asia, EU:n kirjaaminen perustuslakiin, nostaa tätä prosenttia 65:een.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on sivuttu presidentin roolia. Jakob Söderman totesi keväällä, kun tätä käsiteltiin, että presidentin tehtävä on tietynlainen liberon paikka eli tärkeimmän pelaajan paikka. Eli jos joukkue pelaa hyvin, ei ole mitään tekemistä, jos joukkue on vaikeuksissa, voi pelastaa joukkueensa, ja joskus voi tehdä kulmasta maalin. Se kuvaa varsin hyvin sitä. Eli presidentillä on tulevaisuudessakin Suomessa riittävästi valtaa, riittävästi nimitysvaltaa, hänellä on vaikutusvaltaa, Puolustusvoimain ylipäällikkyys ja lisäksi sitten aina oikeus todeta, että nyt tulee sutta eduskunnasta, en laita nimeäni alle, eli viimeinen mahdollisuus myös lainsäädännössä todeta, että mennään väärään suuntaan.

Itse pidän hyvänä sitä, että me sallimme tulevaisuudessa myös suorat kansalaisaloitteet ja ennen muuta niin, että tuo allekirjoitus voidaan tehdä myös sähköisesti. Silloin tuo 50 000 suomalaisen allekirjoittajan määrä on saavutettavissa. Ehkä paperiversiossa se on aika kovakin urakka.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on jo monipolvisesti tätä perustuslain muutosasiaa käsitelty, mutta kun sähköposteja on meille erittäin paljon tullut ja täällä perussuomalaisten parista edelleen viitataan siihen, että miksei YK:ta mainita tässä perustuslaissa, kun siellä mainitaan Euroopan unioni, niin tähän on vissi syy. Euroopan unionissa, sen toimielimissä, tehdään yhteistä lainsäädäntöä Euroopan unionin alueella. Yhdistyneissä kansakunnissa ei tehdä yhteistä lainsäädäntöä. Myöskin sitten se, miten tämä lainsäädäntö Suomen eduskunnassa käsitellään, on käsitelty perustuslaissa. Eli on täysin loogista, että silloin kun meidän suvereenista päätösvaltaa siirretään yhdessä käytettäväksi, se on myös täsmällisesti täällä perustuslaissa kerrottu.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme on lainsäädännön perusta, ja sen on vastattava sitä todellisuutta, jossa me elämme. Sillä perusteella on myös perusteltua, että EU-jäsenyys mainitaan. Perustuslaissa, nykyisen perustuslain 8. luvussa mainitaan EU useita kertoja ja se, miten Suomi siellä voi toimia. Tämä ei muuta millään tavalla sitä oikeustilaa, jossa nyt olemme. Niin kuin edustaja Brax totesi, yksikään valtiosääntöoikeuden asiantuntija ei tukenut niitä käsityksiä, joita perussuomalaiset esittivät. Tässä toimitaan nyt sillä tavalla, että tämmöinen manööveri, jonka perussuomalaiset ovat itse nostaneet mörön esiin, ja nyt torjuvat sitä, on vanha poliittinen kikka. Perustuslakivaliokunnassa usein todetaan, että on oltava oikeasuhtainen, ja tässä toivoisi perussuomalaistenkin toimivan sen mukaisesti.

Sitten lopuksi, EU:sta (Puhemies koputtaa) voi erota yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Tämä sali voi päättää. Se ei ole ihan vähäinen asia.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä koville ottaa vanhoilla puolueilla, kun täytyy tupata tätä. Kuinka ollenkaan nyt Suomi, kun on ollut 15 vuotta EU:ssa, on pärjännyt jokainen päivä ilman tätä kirjausta, joka sinne nyt halutaan ympätä? Ainoana Euroopan unioni, ei YK:ta, ei mitään muuta. Tästä on kysymys.

Edustaja Tölli, perustuslakiasiantuntijoista: varmaan jos kysyttäisiin vanhoilta puolueilta, niin ei perussuomalaisilla olisi kannatusta ollenkaan, mutta onneksi kysytään Suomen kansalta.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kerran kerrata perussuomalaisten edustajille, mitä tässä perustuslain muuttamisessa todetaan EU:n kirjauksen suhteen.

Tässä pieni lainaus: "Kuten valiokunta aiemmassa mietinnössään korosti, kyse on kuitenkin luonteeltaan toteavasta eikä millään tavoin oikeustilaa muuttavasta säännöksestä." Ei tässä ole mitään dramatiikkaa, ei mitään koiraa haudattuna.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että aivan vallan mainiosti on pärjätty 15 vuotta unionin jäsenenä ilman, että tätä asiaa on kirjattu perustuslakiin, mutta toisaalta, kyllä perustuslain myös kannattaa olla rehellinen sille todellisuudelle, jossa itse asiassa elämme.

Edustaja Soinin ja edustaja Mustajärven käyttämissä perusteluissa on myös aika iso ero. Edustaja Mustajärvi totesi, että hän vastustaa tätä asiaa poliittisista syistä. Edustaja Soini taas yrittää väittää, että tätä kirjausta jotenkin uitetaan tähän perustuslakiin. Kysymyksessähän on nyt asia, jota me käsittelemme perustuslain käsittelyjärjestyksessä. Ihmisten valitsemat kansanedustajat päättävät tämän asian, ei sitä voi kutsua uittamiseksi.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakiuudistus on kuin halkopino. Jos yhden tai toisen halon ottaa pois, ei se vielä tunnu missään. Mutta kun niitä halkoja otetaan riittävästi, niin paluuta entiseen ei ole. Hivutustaktiikalla viedään kansallista päätösvaltaa pois. Presidentin valtaoikeuksien karsiminen on osa tätä prosessia ja on osaltaan viemässä kohti liittovaltiokehitystä. Kokeneet parlamentaarikotkin ovat sanoneet, että ei tällaista kansalaispalautetta ole aivan äskettäin tullut, mitä kansalaisilta on tullut tästä EU:n kirjaamisesta perustuslakiin. Missä on ryhtinne, keskusta? Missä on ryhtinne, vasemmisto?

Vasemmistolle sanon, että sehän on alkeellinen juttu, että kun valhetta toistetaan tarpeeksi usein, niin se muuttuu totuudeksi. Vielä Sasille ja Rajamäelle, jotka ovat poistuneet täältä, sanon, että kun SMP ja Veikko Vennamo vastustivat presidentin valtaoikeuksia, silloin elettiin ruoskaparlamentarismin tilassa (Puhemies koputtaa) ja SMP:lle oli tärkeää, että presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tässä voi muuta kuin ihmetellä, miten perussuomalaiset toistelevat noita samoja mantrojaan. Niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa tullut esille — edustaja Tölli ja edustaja Brax ovat muun muassa todenneet — kaikki asiantuntijat ovat yksiselitteisesti torjuneet, että ne tulkinnat, mitä te esitätte siitä, että EU-jäsenyys mainitaan siellä 1 §:ssä, pitäisivät millään tavalla paikkansa.

Samoin ne edustaja Saarakkalan esittämät ajatukset, että tässä jotenkin tulkinnallista potentiaalia lähdettäisiin luomaan tai 94 §:llä tai 95 §:llä olisi jotain tekemistä tämän 1 §:n muutoksen kanssa, eivät pidä asiantuntijoiden mielestä millään tavalla paikkaansa. Kyllä tässä voi yhtyä tuohon edustaja Tölliin, että tässä on kysymyksessä vaan perussuomalaisten poliittinen manööveri, jossa yritetään nyt itse rakennettua mörköä lähteä ampumaan alas.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät perussuomalaiset, ymmärrän, että vastustatte EU-jäsenyyttä, ja puolustan viimeiseen asti oikeuttanne olla sitä mieltä. Mutta sitä en käsitä, että leikitte niin kuin Suomen EU-jäsenyyttä ei olisi olemassakaan. (Timo Soini: Ei, kärsimme!)

Mieleeni tulee kaksi suomalaista sananlaskua. Ensimmäinen on: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Toinen suomalainen sananlasku, joka sopii hyvin tähän keskusteluun, on se, että rehellisyys maan perii. Tätä keskustelua ja teidän kantaanne leimaa se, että päät pensaaseen, silmät kiinni, ovet ja ikkunat kiinni. Se vain sopii tosi huonosti siihen maailmantilaan, jossa me elämme. Edustaja Soini, tämä on suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa tosiasioiden tunnustamista. Suomalaiseen toimintakulttuuriin ei kuulu pään pistäminen pensaaseen.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt tuntuu, että edustaja Kivelä myös inttämällä ja asiaa toistamalla yrittää saada tämän mörön muuttumaan todeksi. Kyllä käytännössä on niin, että perustuslaissahan on ollut jo tämä EU aika useassakin säännöksessä mainittuna. EU ei tule siis mitenkään ensimmäistä kertaa tässä perustuslakiin, ja toisaalta oikeusoppineet ovat nähneet ristiriitaisena sen, että EU vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntötoimintaan ja myös muun muassa korkeimman oikeuden toimintaan EU-tuomioistuinten kautta, jolloin se on ollut ikään kuin ongelma, että sitä ei ole perustuslaissa erikseen mainittu. Tästä on täällä tehty kirjallinen kysymys jo vuonna 1996, joten tämä ei ole mikään uusi asia.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni politiikan pitää olla totta, ja kun me kerran olemme EU:n jäsen, niin se on se totuus ja vallitseva olotila, jossa me olemme. Jos me olemme eri mieltä siitä, pitääkö Suomen olla EU-jäsen vai ei pidä, niin se on politiikkaa. Mutta perustuslaillinen kysymys ja tällä hetkellä totuus on se, että me kuulumme EU:hun, ja jos se meidän perustuslakiimme kirjataan, että asiantila on näin, niin se ei muuta asiantilaa.

Kun tässä puhuttiin näistä kansalaiskirjeistä, niin minusta se keskustelu on sillä tavalla ollut surullista, että uskoisin, että koko tämän salin tehtävä on kertoa ihmisille totuus niistä päätöksistä, joita täällä tehdään, ja jos ehdoin tahdoin halutaan synnyttää joku toinen kuva, jota ei ole yhdessäkään asiantuntijakuulemisessa vahvistettu, niin se kyllä minun mielestäni liikkuu jo totuuden laitojen ulkopuolella.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tölli ja aikaisemmin jo edustaja Kalmari puhuivat siitä, että EU:sta voi edelleen tämän salin yksinkertaisella enemmistöllä erota, mutta voiko siitä enää sen jälkeen erota, kun se on perustuslain vastaista? Eikö se olisi vähän kummallista, jos perustuslain vastaisia päätöksiä sitten alettaisiin tehdä? Eli yksinkertaisella enemmistöllä voitaisiin EU:sta edelleen erota, mutta silti siitä jäisi maininta sinne perustuslakiin, jos ei vaadittavaa enemmistöä sitten siihen löydettäisi.

Asiantuntijat, joihin täällä on viitattu, ovat olleet monessa asiassa väärässä: ERVV, nämä, ovat osoittaneet, että pikemminkin perussuomalaiset ovat näissä asioissa olleet oikeassa, asiantuntijat väärässä. Nyt ovat asiantuntijat samaa mieltä kuin me näistä asioista. Suomi kuuluu monenmoisiin kansainvälisiin järjestöihin, eikä niistä todellakaan ole mainintaa perustuslaissa eikä tarvitse ollakaan, esimerkkinä vaikka Kansainvälinen painiliitto.

Ilkka  Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli tavattoman mukava kuulla täällä Timo Soinilta harvinainen puheenvuoro, jossa hän totesi, että ihan hyvin on pärjätty EU:ssa näillä nykyisilläkin eväillä. (Timo Soini: Olette pärjänneet, joo!) Nykyisen perustuslain 14 §:n otsikkona on "Vaali- ja osallistumisoikeudet". Tässä perustuslain muutosesityksessä, jota käsittelemme, tuodaan tähän lisää: vaalioikeus, joka Suomen kansalaisilla on Euroopan unionin vaaleissa. Haluaisivatko perussuomalaiset, että myöskään tätä oikeutta äänestää Euroopan unionin parlamentin vaaleissa ei tulisi lisätä tähän perustuslakiin tämän muutoksen yhteydessä, kun vastustatte sitä Euroopan unionin jäsenyyden kirjaamista 1 §:ään?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-jäsenyyden kannalta olennaista on se, että Suomi on tehnyt sopimuksen Euroopan unionista. Sinä päivänä, kun Suomi ilmoittaa, että eroamme Euroopan unionista, se sopimus Suomen osalta päättyy ja emme ole enää Euroopan unionin jäseniä. Sillä, mitä Suomen perustuslaissa seisoo, ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan sillä, onko se sopimus Suomen osalta voimassa vai ei, ja se päätös voidaan tehdä eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä. Tietysti luonnollista on se, että jos enemmistö on eduskunnassa päättänyt erota Euroopan unionista, niin sen jälkeen johdonmukaista on se, että perustuslakia muutetaan ja poistetaan Euroopan unionia koskevia kohtia, koska on aika hassua, että pääministeri kävisi suuressa valiokunnassa ennen EU:n huippukokousta, kun Suomi ei ole jäsen eikä pääministeri ole edustettuna kokouksissa.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin vastata ministeri Henrikssonin aikaisempaan puheenvuoroon: Tämä perustuslain muutos ei tarkoita hallituksen mainitsemaa parlamentin ja sitä kautta kansanvallan vahvistamista, kuten hallitus on täällä esittänyt. Perustuslain muutos kaventaa presidentin valtaa EU:n ulkopoliittisessa päätöksenteossa merkittävästi. Koska Suomen presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, presidentin vallan vähentäminen heikentää suoraan myös kansanvaltaa. Jos presidentti ei jatkossa voi vaikuttaa eduskunnan ja hallituksen päätöksentekoon entiseen tapaan, presidentin valta murenee ja eduskunnasta tulee pääministerin kumileimasin.

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin sanoa sen, että ei käy kateeksi tulevaa presidenttiä, oli se sitten Soini tai Niinistö: jäljelle jää arvovaikuttaminen, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta loppu onkin sitten vaan kahvinjuontia ja muu valta onkin kosmeettista.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu suureen ääneen Euroopan unionista eroamisesta. Jos Suomi eräänä päivänä joutuu eroamaan EU:sta, niin voin varmasti vakuuttaa kaikille, että sitä ennen on tapahtunut ihan oikeasti niin paljon ikäviä asioita, että varmaan kaikkein pienin asia on se, lukeeko meidän perustuslaissa, että Suomi on Euroopan unionin jäsen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerolan huoleen esittäisin käytännöllistä etenemistapaa, että jos on sellainen tilanne, että Suomen eduskunta päättää, että eroamme Euroopan unionista, niin sen jälkeen voimme muuttaa perustuslakia ja poistaa sen maininnan siitä jäsenyydestä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on siellä ollut asiantuntija, joka on muun muassa todennut tällä EU-jäsenyyden kirjaamisella olevan tulkinnallista potentiaalia, eli se tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa emme tiedä tasan tarkkaan, mitä tällä tullaan oikeuttamaan. Sitä se tarkoittaa, ja nämä asiantuntijat tulkitsevat ja antavat omat näkemyksensä siitä pitkästä perspektiivistä, millä poliittisilla päätöksillä on perustuslakia tulkittu tässä maassa perustuslakivaliokunnassa. Joka muuta väittää, valehtelee. Siksi on aivan turha vetää tähän tämän tyyppisiä argumentteja mukaan.

Ja mitä tulee esimerkiksi ERVV-ratkaisuun, niin kyllä siellä edustaja Tölli ja edustaja Lohi olivat pihalla, kun oli puhe tästä korkojen kuulumisesta takausvastuisiin. Meillä on valtiovarainministeriön muistio tästä asiasta, että ne ovat mukana eli että nämä takaukset voivat olla kymmeniä miljardeja euroja. Joka muuta väittää, palataan tähän asiaan vielä myöhemmin. Minulla on mustaa valkoisella.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan yhteenvedonomaisesti todeta nämä kumoamattomat tosiseikat: Kysymys on mielestäni tarpeettomasta nöyristelystä, köyristelystä. Mikään ei vaadi näitä muutoksia.

Yleensä kun EU:sta tulee direktiivi tai joku muu ukaasi, niin se vaatii toimenpiteitä, ja vaikkei niistä tykättäisikään, niin se vaatii toimenpiteitä. Nyt EU ei vaadi tätä, kukaan ei vaadi tätä. Vanhat puolueet myötäjuoksijoineen haluavat tämän. Sitten tämä on sikälikin vielä mielenkiintoista, että vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit vielä ennen kuin hallituskyydissä olivat, olivat toista mieltä. Se on aivan mahtava kyyti se hallituskyyti: voi käydä keräämässä eduskuntavaaleissa äänet toisella politiikalla ja sitten tehdä aivan toisenlaista politiikkaa. Ei kannata vielä kovin paljon tuuletella, mitä tästä seuraa.

Tämä asia on selvästi kipeä. Euroopan unionia ei saisi kritisoida, kyllä se on käynyt selväksi. Täällä voidaan puhua eläkkeistä, täällä voidaan puhua veroista, mutta auta armias, Euroopan unioni, se on kuin nykyajan Neuvostoliitto. Silloin oli sordiino päällä, tulee ihan oma kielensäkin, oma rakenteellinen kielensä.

Nyt kun sitten aina puhutaan asiantuntijavallasta, asiantuntijat ovat hyviä. Mutta kun Veikko Vennamoon viitattiin, niin hän sanoi, että tieto on hyväksi, mutta jos ei sitä sulateta taidoksi, niin se on teoriaherrojen höpinää. Ja tästä on nyt kysymys. Jos pelkkä teoria ja käytäntö merkitsisivät kaikkea, niin totta kai liberaalit olisivat Suomen suurin puolue ja professoreita olisivat kaikki ministerit. Mutta kun demokratia toimii niin, että kansa saa äänestää niin kuin se äänestää ja niin kuin hyvä on, ministeriksi valikoituvat sitten ne, jotka nauttivat omassa puolueessaan luottamusta, ja tämäkin on hyvä. Mutta nyt kun puhutaan tästä presidentin vallan pystykarsinnasta, niin on hyvin mielenkiintoista, että ne presidenttinä olleet henkilöt, joilla on kokemusta — viimeksi presidentti Halonen, sitä ennen Ahtisaari, Koivisto, monet muut, jotka ovat siinä virassa olleet — ovat huomanneet, että tämäpä on aika hyvä, että on näitä toimivaltuuksia.

Kysynkin nyt sosialidemokraateilta: Onko tasavallan presidentti Tarja Halonen väärässä, kun hän vastustaa presidentin valtaoikeuksien karsimista? Onko kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö väärässä, kun hän kannattaa vahvoja tasavallan presidentin oikeuksia? Näistä kysymyksistä kansa on varmaan vaaleissa hyvin kiinnostunut, ovatko asianomaisten puolueiden presidenttiehdokkaat ja eduskuntaryhmät samaa mieltä näistä tasavallan presidentin valtaoikeuksista.

Ja mitkä ovat ne konkreettiset lautasongelmat? Minä olisin paljon enemmän huolissani siitä lautasesta, jota Suomella ei ole missään, kun Sarkozy ja Merkell kokoontuvat. Puhutaan, onko kahden lautasen ongelmaa Brysselissä, kun pitäisi kysyä, missä se meidän lautanen on Berliinissä tai Pariisissa. Ei missään! Tästä on kysymys.

Ja sitten, miksi Euroopan unioni on se ainoa järjestö? Suomi on kuulunut kymmeniä vuosia YK:hon, joka on todellinen maailmanjärjestö. Miksi sitä ei mainita? Ja monia muita.

Tässä on juuri kysymys, ikävä kyllä, jo sellaisesta sisäsyntyisestä asiasta, että otetaan varmuuden vuoksi täällä takaraivossa huomioon, että mitähän se EU ajattelee. Ei se mitään ajattele, ei se mitään ajattele. Eli voidaan olla kirjaamattakin. Sitten kysytään, kuinka ollenkaan on tultu toimeen. No, 15 vuotta on tultu toimeen, eikä taivas ole tullut sisään. Jos nyt ajatellaan sitten vielä — tämä asia ei nyt käsittelyssä olekaan, mutta sanon sen kuitenkin — että kehittyneitä demokratioita, kuten Norja, Sveitsi, ei ole maa nielaissut, vaikka eivät ole EU:n jäseniä, Ruotsia, Tanskaa, Isoa-Britanniaa ei ole maa nielaissut, vaikka eivät ole rahaliiton jäseniä. Mutta me olemme tässä Titanicissa mukana munaskuitamme myöden.

Tämä onnellisuus tulee Suomen kansalle kalliiksi. Eilen putosi Espanjan luottoluokitus. Luullaanko täällä salissa todella, että nämä vakuuspaketit toimivat? Ne eivät toimi. Jokainen, joka taloustieteestä jotain ymmärtää, tietää, että on insolvenssi-, maksukyvyttömyysongelmasta kysymys, tietää Kreikan yli 300 miljardin velat. Ikinä eivät tule selviämään tästä, mutta härkäpäisesti uskotellaan, että kyllä se siitä. Ei se tule autetuksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan siis edustaja Saarakkalan tekemää hylkäysesitystä. Ja on hyvä historiaa varten, että jokaisen edustajan mielipide tässä asiassa merkitään eduskunnan pöytäkirjoihin ihan vain sen takia, mitä mieltä todellisuudessa oltiin, ja todellisuudessa sinne pöytäkirjoihin jää, kannatinko tätä tasavallan presidentin valtaoikeuksien pystykarsintaa, Suomen EU-jäsenyyden sisällyttämistä perustuslakiin, vai enkö sitä kannattanut. Ja demokratiassa — luoja paratkoon, hyvä, siinä me olemme — saa olla eri mieltä. Joskus tuntuu siltä, että tämähän on ikään kuin valistustilaisuus, että nyt saat tarpeeksi tietoa tai muuta, että on politiikassa olemassa joku oikea mielipide. On sekin mahdollista, mutta ei politiikassa kysytä, mikä on oikea mielipide ja väärä mielipide. Siellä äänestetään siitä, minkälaista suosiota kansan keskuudessa erilaiset mielipiteet nauttivat. Tästä on kysymys. Tässä yritetään koko ajan sanoa, että valistetaan nyt teitä perussuomalaisia, kun te ette oikein ymmärrä. Me ymmärrämme erittäin hyvin, mistä tässä on kysymys. Me olemme siitä eri mieltä, ja meidän kanssa kansa on enenevästi samaa mieltä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Aamen!)

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin heti alkuun edustaja Soinille todeta, että siitä, miten Suomen perustuslakia tulkitaan, ei sitä tulkintaa tehdä kansanäänestyksellä, vaan kyllä tämä on kuitenkin juridista tulkintaa ja kyllä siinä asiantuntijoitten näkemyksillä on oma painoarvonsa.

Edustaja Pekkarinen nosti täällä tämän ERVV-kysymyksen esille, joka on erittäin vakava kysymys. (Puhemies: Mutta se ei kuulu tähän asiaan nyt!) Tämä liittyy tähän perustuslain muutokseen siinä mielessä, että ERVV:ssä oli kysymys myös (Puhemies koputtaa) kansainvälisestä sopimuksesta, jota perustuslain 94 ja 95 §:ien muutokset myös koskevat, ja siinä mielessä haluan siihen todeta, kun täällä nimeltä edustaja Saarakkala edellä totesi, että edustaja Tölli ja allekirjoittanut olisimme jotenkin olleet väärässä ymmärryksessä tästä asiasta perustuslakivaliokunnassa, että perustuslakivaliokunnan mietinnöistä ilmenee kyllä, miten asiat ymmärrettiin kaiken kaikkiaan valiokunnassa.

Arvoisa puhemies! Itsenäisen Suomen perusta luotiin eduskunnan lainsäädäntötoimin vuosina 1917—1922. Tällöin hyväksyttiin hallitusmuoto ja muut tarvittavat valtiosääntölait. Silloisen hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Vaikka kukin perustuslaki on aikansa tuote, on silmiinpistävää, että keskeiset periaatteet ovat säilyneet lähes sadan vuoden ajan sellaisinaan.

Menemättä nyt syvemmälle tähän historialliseen kehitykseen haluan vain todeta, että 1990-luvulla syntyneet paineet parlamentarisoida presidentin valtaa johtivat sittemmin siihen, että eduskunta hyväksyi uuden perustuslain vuonna 1999 lähes yksimielisesti. Aika oli muuttunut, ja aika oli uudelle perustuslaille. Uusi perustuslaki astui voimaan 1.3.2000. Suuri yksimielisyys uutta perustuslakia hyväksyttäessä oli erityisen tärkeä. Perustuslaki on suomalaisen demokratian ja kaiken julkisen vallankäytön kulmakivi, eikä sitä tule alistaa päivänpoliittisten erimielisyyksien alaiseksi.

Nyt käsittelyssä olevassa, lepäämään jätetyssä perustuslain muutoksessa on kysymys eräänlaisesta hienosäädöstä voimassa olevaan perustuslakiimme. Suuria periaatteellisia uudistuksia ei olla tekemässä, vaikka ehkä toisinkin on täällä joissakin puheenvuoroissa väitetty.

Tasavallan presidentin asemaa koskevat muutokset ovat pääosin vallitsevan käytännön ja perustuslain tulkinnan kirjaamista, kuten vaikkapa se, että pääministeri edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa.

Suurta huomiota on saanut — ja tässä debatissa käytiinkin keskustelua siitä — että perustuslain 1 §:ään kirjataan Euroopan unionin jäsenyys. Kun tässä nyt on käyty keskustelua siitä, voiko Suomi, jos tämä kirjaus tehdään, erota Euroopan unionista yksinkertaisella enemmistöllä, niin kyllä kaikki perustuslain ja valtiosäännön asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ei se, että meille jäisi perustuslakiin joitakin mainintoja Euroopan unionin jäsenyydestä, kuten siellä on 1 §:n lisäksi 8 luvussa kolmessa kohtaa ainakin, ole mikään este tällaiselle päätökselle, vaan sitten ajan kanssa muutettaisiin tätä perustuslakia. Asiantuntijat kertoivat muun muassa, että vielä 1920-luvulla meillä oli maininta siitä, että Suomi on osa Venäjää, mutta ne oli pantu hakasulkeisiin, ja ajan kanssa nämäkin maininnat sieltä poistettiin. Siinä mielessä tämä maininta ei todellakaan ole ongelma, mutta olen kyllä siinä samaa mieltä, että jos nyt lähdettäisiin puhtaalta pöydältä, ei tämmöisen Euroopan unionin ottaminen tähän 1 §:ään olisi välttämätön. Mutta kun se siellä on ja se on tosiasia ja se mainitaan myös monessa muussa pykälässä, niin ei se ole oikeutta luovaa eikä tosiasioita mihinkään muuttavaa, vaikka se sinne jätetäänkin.

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa käytettiin puheenvuoroja, joissa annettiin ymmärtää, että nykyisen perustuslain perusteella toimivallan siirto edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä eli joko lepäämäänjättämismenettelyä tai kiireelliseksi julistamista ja sitä kautta vielä suurempaa enemmistöä, mitä nyt esitetyissä perustuslain 94 ja 95 §:ien muutoksissa esitetään. Tämäkin on asia, josta asiantuntijat ovat antaneet lausuntonsa yksimielisesti, että tämä esitetty muutos ei tule muuttamaan millään lailla sitä enemmistöä, jolla tehdään toimivallan siirtoja kansainvälisille järjestöille.

Sitten erityistä arvostelua on saanut osakseen myös tasavallan presidentin valtaoikeuksiin puuttuminen. Myös osa valtiosääntöasiantuntijoista on pitänyt valtiosääntöoikeudellisesti epätyydyttävänä sitä, että esitetty perustuslain 58 §:n 2 momentti tekee eduskunnasta riitojen ratkaisijan silloin, kun hallitus ja presidentti ovat asiassa eri mieltä. Esitetty muutos saattaa aiheuttaa sen, että ollessaan eri mieltä presidentti voi pakottaa tietyllä tavalla hallituksen selontekomenettelyyn ja sen kautta eduskunnan ratkaisemaan asian, ja tosiasiassa tällä ratkaisulla mitataan hallituksen luottamus. Kieltämättä tämä ehkä on hieman ongelmallinen, mutta ottaen huomioon, että meillä normaalioloissa enemmistöhallitus tulisi aina eduskunnassa voittamaan, ja ottaen huomioon sen, että tämä on hyvin poikkeuksellinen menettely, en pidä tätäkään kirjausta sillä tavalla hankalana, etteikö voitaisi nyt lepäämään jätettyä perustuslain muutosta hyväksyä täällä eduskunnassa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme on lainsäädäntömme perusta, ja sen on vastattava sitä todellisuutta, jossa elämme. Kun perustuslakia uudistetaan, ei ole koskaan syytä hätäillä. Ei, siinä ei saa olla liian kiire. Nytkään tässä uudistuksessa ei ole ollut kiire. Perustuslakia ei uudisteta päivänpoliittisista syistä eikä hetken mielijohteesta, vaan vakaasti harkiten.

Nykyinen perustuslakimme on ollut voimassa vuodesta 2000, ja sinä aikana on kertynyt kokemuksia siitä ja sen tulkinnasta. Nyt tätä perustuslain muutosesitystä on valmisteltu huolellisesti, ja muutosesitys ei ole kovin mittava. Ei ole kysymys mistään radikaalista muutoksesta vaan pikemminkin maltillisesta täsmennyksestä.

Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa todettiin, että vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain toimivuutta arvioidaan ja perustuslain mahdollista muuttamista varten asetetaan parlamentaarinen komitea. Näin tehtiin. Ryhmä koostui kaikkien eduskuntaryhmien asettamista jäsenistä. Asiantuntijoina olivat maamme arvostetuimmat valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ja korkeimpien oikeuksien presidentit. Valmistelussa haettiin hyvin laajaa yhteisymmärrystä.

On syytä todeta, että muutosesitys, joka on nyt käsittelyssä, on tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan askeleita parlamentarismin vahvistamisen tiellä. Niin kuin totesin, kyseessä ei ole mikään radikaali kokonaisuudistus vaan maltillinen täsmennys, jossa selkeytetään keskeisten valtioelintemme eduskunnan, valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimivaltasuhteita. Tässä vahvistetaan parlamentaarista päätöksentekoa.

On syytä selkeästi todeta, mikä tämän päivittämisen jälkeenkin on hyvin selvää: Suomen ulkopolitiikkaa johtaa jatkossakin tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Tasavallan presidentin asema Suomen ulkopolitiikan johdossa ja Puolustusvoimien ylipäällikkönä säilyy käytännössä lähes ennallaan. Tärkeä asia on todeta yhteistoimintavelvoite, ja silloin ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli Utvan rooli on hyvin tärkeä. Tärkeä täsmennys on se, että tasavallan presidentin ja valtioneuvoston mahdolliset ristiriidat ratkaisee lähtökohtaisesti koko eduskunta. Tällaiset ristiriidat ovat kyllä erittäin harvinaisia ja, voi sanoa, teoriassakin hyvin harvinaisia. Mutta nyt tämä tilanne on selkeytetty. Ehdotussäännös selkeyttää tilannetta ja korostaa eduskunnan asemaa korkeimpana valtioelimenä.

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on keskusteltu tämän EU-jäsenyyden maininnasta perustuslaissa. Se on lähinnä lainsäädännön ajantasaistamista vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.

Nyt on keskusteltu, ollaanko tässä avaamassa joku uusi asia tai muuttamassa tilannetta. Oikeustila ei muutu miksikään eivätkä vallitsevat olosuhteet. Tässä ei mitenkään vahvisteta EU:n asemaa eikä päätetä tällä EU-jäsenyydestä. Sen sijaan on syytä todeta hyvin selkeästi myös se, että EU-jäsenyydestä voi erota yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, jonka tämä sali päättää, ja se ei muuta sitä, vaikka tämä maininta onkin. Tässä asiassa olisi syytä toimia oikeasuhtaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että meillä tärkeä asia koko yhteiskunnassa on parlamentin arvovallan säilyttäminen. Perustuslaissamme todetaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Parlamentti, eduskunta, ja parlamentarismi on suomalaisen yhteiskunnan ydin. Missään olosuhteissa parlamentarismia ja parlamentin arvovaltaa ja sen päätöksentekokykyä ei tule väheksyä, sillä jos tätä arvovaltaa murennetaan, suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kärsii. Parlamentarismi on kestänyt meillä vaikeina aikoina, kriisiaikoina. Siihen on pystytty nojaamaan hankalissa tilanteissa ja näin täytyy kyetä tekemään tulevaisuudessakin.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Käsittelimme viime eduskunnassa ulkoasiainvaliokunnassa hyvin perusteellisesti tätä perustuslain muuttamista ja tutkimme erityisesti sen ulkopoliittisia ulottuvuuksia, erityisesti sitä tilannetta, jossa mahdollisesti syntyisi tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä ristiriita, joka sitten johtaisi siihen, että kiistakysymys alistettaisiin eduskunnalle. Tulimme selkeästi siihen tulokseen, että tällainen tilanne tulee olemaan varmasti äärimmäisen harvinainen, äärimmäisen harvinainen, ja ihan poikkeuksellisessa tilanteessa näin voisi käydä, sillä on hyvin uskottavaa, että kumpikaan osapuoli ei halua tuoda asiaa eduskunnan ratkaistavaksi. Totesimme myöskin, että tämä korostaa erityisesti Utvan merkitystä, jossa siis presidentti ja valtioneuvosto hiovat yhteisiä käsityksiään ulkopoliittisista kysymyksistä.

Mutta käsittelimme myöskin muulta näkökannalta eduskunnan asemaa. Viittaan tässä perustuslakivaliokunnan mietintöön, jossa on otsikko "Eduskunnan harjoittama parlamentaarinen valvonta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa". Siinä ulkoasiainvaliokunta esitti, että perustuslakivaliokunta ehdottaisi eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, ja lausumaesityksen mukaan "eduskunta edellyttäisi valtioneuvoston antavan perustuslain 97 §:n nojalla ulkoasiainvaliokunnalle vastaisuudessa oma-aloitteisesti ja säännönmukaisesti selvityksen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta". Ja nyt tulen sitten siihen kohtaan, joka tässä on uutuus: se on se, että selvityksen tulisi kattaa myös tasavallan presidentin keskeiset ulkopoliittiset toimet.

Hyvät edustajat, kiinnitän nyt teidän huomiotanne siihen, että todellakin varsinkin nyt EU-kaudella ministerithän ovat käyneet aivan säännönmukaisesti kaikissa valiokunnissa, joita asiat ovat koskeneet Euroopan unionissa, antamassa raporttinsa, myöskin ennen menoaan näihin EU:n kokouksiin, mutta myöskin sitten palatessaan sieltä, myöskin siinä yhteydessä antaneet raportin siitä, mitä siellä kokouksessa on tapahtunut. Uskallan väittää, kun tunnen jonkun verran tätä kansainvälistäkin kenttää, että tuskin missään parlamentissa on näin perusteellista ja hyvää menetelmää, jolla eduskunta seuraa ulkopoliittisia päätöksiä.

Tämä on erittäin tärkeätä, että tähän on nyt kiinnitetty huomiota, sillä jos katsotaan ja verrataan sitä tietoa, jota saamme valtioneuvoston harjoittamasta ulkopolitiikasta, vaikka se usein on täsmälleen samaa kuin presidentin, niin me saamme kuitenkin hyvin vähän tietoa eduskuntaan presidentin suoraan harjoittamasta ulkopolitiikasta eli hänen tapaamisistaan esimerkiksi poliittisten johtajien kanssa maailmalla taikka muita sellaisia tärkeitä seikkoja, jotka liittyvät presidentin ulkopolitiikan harjoittamiseen. Nyt tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että "valtioneuvoston on kuitenkin syytä jatkossa tehostaa oma-aloitteista selvitysten antamista ottaen erityisesti huomioon eduskunnan korostunut rooli ulko- ja turvallisuuspolitiikassa". Tällä eduskunnan korostuneella ja vahvistuneella roolilla viitataan juuri siihen, mistä mainitsin aikaisemmin, eli toisin sanoen siihen, jos eduskunta sattuisi joutumaan siihen vaa’ankielitilanteen ratkaisemiseen, jossa presidentti ja valtioneuvosto ovat ajautuneet eri linjoille.

Sitten tässä on hyvin tärkeä seikka myöskin se, että tässä ei tule suoraa yhteyttä siihen, että presidentti tulisi kertomaan toimistaan eduskuntaan. Sitähän ei ole tapahtunut tähän asti, eikä sitä tule tapahtumaan jatkossakaan, vaan tämän velvoituksen siitä, että presidentin ulkopoliittiset toimet tulevat eduskunnan tietoon, on tapahduttava valtioneuvoston eli ministerien välityksellä. Tässähän on ollut todella rehellisesti sanottuna aikamoisia puutteita, koska esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan ja presidentin tapaamisia on ollut ehkä pari kolme kertaa vuodessa ja nekin ovat olleet, sanoisinko, sellaisia, että niissä ei ole hirveän syvällisesti menty ulkopoliittisiin kysymyksiin, vaan on ollut verraten toisen tyyppisiä tapaamisia eikä oikeastaan koskaan niin, että akuutissa tilanteessa olisi presidentin ja ulkoasiainvaliokunnan välillä käyty joku tällainen keskustelu. Eli tämä on seikka, jota tässä keskustelussa ei ole vielä käsitelty mutta joka on erittäin tärkeä näkökohta nimenomaan eduskunnan kannalta.

No, sitten muutama muu kommentti tähän vielä.

Presidentinvaalit ovat noin kolmen kuukauden kuluttua, ne ovat siis äärettömän lähellä. Ja kun seuraa tätä keskustelua, minkälainen presidentti Suomelle valitaan, niin melkein tuntuu siltä, että Suomelle valittaisiin Kiinan keisari eikä suinkaan tämän uuden perustuslain mukaista presidenttiä. Katsotaan nyt miltä kannalta tahansa tätä uutta perustuslakia, niin kyllähän sen henki on se, että valtioneuvoston ja eduskunnan asema korostuu ja presidentin asema tulee vähäisemmäksi. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö presidentillä olisi hyvinkin merkittävä vaikutusvalta vielä ulkopoliittisissa kysymyksissä ja erityisesti niissä asioissa, jotka ovat EU:n ulkopuolisia ulkopoliittisia kysymyksiä — joskin niitä on oikeastaan olemattomasti, koska EU:n uusi ulko- ja turvallisuuspolitiikka itse asiassa kattaa myöskin EU:n Venäjä-suhteet ja Kiinan suhteet ja kaikki muutkin suhteet. Tämä ei ole aivan yksiselitteinen ja ilman probleemeja oleva alue, josta tässä puhutaan, kun sanotaan, että EU:n ulkopuolinen ulkopolitiikka kuuluu sitten tasavallan presidentille. Tämä tarkoittaa vain sitä, että heidän on hyvässä yhteistyössä kaikilta osin — ei pelkästään EU:n puitteissa, vaan ulkopolitiikkaa kaikilta osin — harjoitettava Utvassa Suomen linjausten hiomista yhdeksi ulkopolitiikaksi.

Viimeisenä kohtana totean, että kyllä tasavallan presidentti tulee olemaan jatkossakin merkittävä kansakunnan linjanvetäjä ja arvojohtaja. Tässä yhteydessä voin kyllä kehua erästä sektoria nykyisen tasavallan presidentin toiminnassa: hän on ollut hyvin aktiivinen Itämeren puhdistamiseksi ja siinä suhteessa tehnyt hyvin paljon arvokasta työtä. Se on ehkä eräs osoitus siitä, että jos presidentti on motivoitunut tekemään jotain tällaista arvopuolen asiaa taikka ympäristökysymystä tai siihen viittaavaa, niin silloin presidentillä on erittäin suuria mahdollisuuksia käyttää tätä asemaansa hyväksi. Presidentti Halosen kunniaksi on mainittava, että hän on merkittävällä tavalla edistänyt Itämeren puhdistamista lähinnä sitä kautta, että hän on ollut läheisessä yhteistyössä tässä Venäjän johdon kanssa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Aivan aluksi edustaja Soinin esille ottamaan asiaan: Euroopan rahoitusvakausvälineen käsittelyssä kesäkuussa 2010 tosiaan SDP edellytti myös salissa lausumaäänestyksellä asian pikaista käsittelemistä perustuslakivaliokunnassa. Tämä näkökohta oli perusteltu. Ja mitä tulee sitten tähän ERVV:n käyttöön, niin silloin jo — kun nyt täällä Helsingissä vierailee suuria talousasiantuntijoita — kesäkuussa 2010 SDP totesi, että ERVV-kattaus on moraalikatokattaus ja että sillä ei ole elementtejä vastata isojen maiden, Italian ja Espanjan, kaltaiseen kriisiin.

Puhemies! Ensinnäkään sen, että tässä Euroopan unionin rooli tosiasiana tunnustetaan, ei pitäisi olla mikään ongelma sen takia, että on aika erikoista, että tässä YK:hon verrataan. YK:llehan ei ole siirretty lainsäädäntövaltaa, ja tässä on tietysti yksinkertainen selitys siihen, miksi tässä tällä tavalla menetellään.

Puhemies! On todella korostettava sitä, että edustuksellisen demokratian ja parlamentarismin arvostus on ollut Suomen pelastus eli demokratia on ollut Suomen pelastus. Tällä presidentin ja valtioneuvoston, ylimpien valtioelinten, kokonaisuudella Suomi on selviytynyt itsenäisyyden jälkeiset vaikeat ajat, myös vakavat 1930-luvun äärioikeiston voimakkaat edustuksellisen demokratian murentamisajat, myös sodan vaikeat vuodet ja 1940-luvun kommunistisen vaaran vuodet. Näissä molemmissa ääriuhkatilanteissa sosialidemokraattinen liike seisoi vahvasti tämän kokonaisuuden takana, minkä meillä valtioelinten kokonaisuus muodosti. (Pertti Salolainen: Pitää paikkansa!) Tosiaan on syytä muistuttaa, että myös silloin, kun kieltämättä presidentin valtaan liittyi sisäpoliittisesti arveluttavia piirteitä ja kielteisiä ilmiöitä presidentti Kekkosen aikaan, myös 1970-luvulla valtiosääntökomiteassa sosialidemokraatit pitivät tärkeänä presidentin ulkopoliittisen vallan säilymistä, toisin kuin Veikko Vennamo, Ehrnrooth ja Antero Jyränki ilmeisesti siihen aikaan.

Joka tapauksessa tässä yhteydessä on kyllä myöskin ihmeteltävä... Tämä oli varmasti edellisen hallituskauden aikana osin kokoomusjohtoinen missio, eikä voi välttyä siltä, että myös nykyiseen presidenttiin liittyvää tapaa arvostella oli nimenomaan myöskin tämä presidentin valtaoikeuksiin puuttumisen pyrkimys. Mutta kyllä nyt myöskin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa neljä vuotta, siis vuodet 2003—2007, toimineena olen ollut ymmällä tästä yksipuolisesta lähestymistavasta. Kyllä presidentti tuo niin merkittävää lisäarvoa turvallisuuden jatkuvuuden ja vakauden osalta tässä parlamentaarisessa järjestelmässämme, että sitä pitäisi arvostaa ja se pitäisi kokea lisäarvona eikä rasitteena. Itse asiassa nykyisen presidentin merkittävästä panoksesta nimenomaan hyvä esimerkki on se, että vaikeana aikana esimerkiksi Venäjä-politiikassa presidenttitie on ollut valitettavasti aika ajoin ainut tie, jotta muun muassa puutulliasiat ja monet muut kansallisesti tärkeät asiat ovat olleet kunnolla keskustelupöydässä.

Sitten kieltämättä tämä eduskunnan rooli presidentin ja valtioneuvoston välisissä ristiriitatilanteissa on kyllä syytä vakavasti arvioida. Se ei ole minusta ongelmaton. Ensinnäkin oletin, että tarkoitus, toisin kuin edustaja Sasi täällä puhui, hän muistaakseni käytti tiedonanto-sanaa täällä tästä ristiriitatilanteesta... (Eduskunnasta: Selonteko!) — Selonteko. — Joo, minä olen ymmärtänyt, että tässä on ollut alun pitäen kyse valtioneuvoston selvityksestä ulkoasiainvaliokunnalle ja suurelle valiokunnalle, jossa tämä kanta tarvittaessa haetaan. Selonteon käsittelyä koskevat tietyt menettelytavat. Ja sitten, mikäli tulee sellainen tilanne, että joudutaan oikeasti hakemaan parlamentaarisen enemmistöhallituksen kannalta vahvan hallituksen linjausta, niin en minä muista sellaista tapaa, että vahva parlamentaarinen enemmistöhallitus olisi tullut häviämään eduskuntaan. Eli kyllähän tässä tätä kautta voi olla myöskin tarpeetonta presidenttiin liittyvää aseman heikentämistä. Tämä on kyllä asia, joka on syytä vielä perustuslain ja käytäntöjen osalta hyvin tarkkaan harkita, ennen kaikkea tämän tilanteen välttämiset.

Sitten on myös puututtava tähän presidentin oikeuteen nimittää johtaviin virkoihin. Meillä on tätä pidetty suurena puutteena, että presidentillä on tällainen valtaoikeus. Toisaalta tässäkin presidentti voi tarkoittaa jatkuvuutta. Vaalikauteen rajoittuneen voimakkaan puoluevallan rajaamista voidaan tehdä presidentin kautta, kun nähdään vähän ylempää ja puoluepolitiikasta irrallaan asioita. Kyllähän tässä nyt rehellisesti on sanottava, että pätevin sisäministeriön kansliapäällikköhakija, nykyinen kansliapäällikkö Viljanen, olisi syrjäytetty poliittisista syistä viime kaudella, jollei presidentti olisi hänen tehtäviensä jatkamista varmistanut. Eli tässä vaan on niin kuin esimerkki, että voi se mennä ihan oikeinkin. Ja sitten, kun presidentillä kuitenkin on Puolustusvoimien, yliopiston jnp. nimitysvaltaa (Eduskunnasta: Ei ole yliopiston!) — tai siis Puolustusvoimien osalta muun muassa on nimitysvaltaa — niin on erittäin tärkeätä, että presidentillä olisi muun muassa poliisiylijohdon nimittämisoikeus. Tällöin poliittisesta hallitustilanteesta riippumaton luottamus voitaisiin varmistaa myöskin keskeisille toimijoille.

Omalta osaltani myöskin on syytä yhtyä Jacob Södermanin työpanoksen kiittämiseen, kun oppositio ja hallitus ovat hakeneet ratkaisuja todella sellaisen perustuslain aikaansaamiseen, jolla voimme edelleen varmistaa presidentin ja hallituksen kyvyn kansallisen eheyden ja toimintakyvyn varmistamiseen. Se on kuitenkin jatkossakin Suomen selviytymisen yksi keskeinen peruste.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutamasta asiasta liittyen tähän perustuslain uudistukseen.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa kirjataan nyt mainintana perustuslakiin. Tästähän tuossa äsken käytiin kipakkaakin debattia. Itse olen sitä mieltä, että on järkevää tosiasioiden tunnustamista, että jäsenyytemme Euroopan unionissa on mainittu toteavasti perustuslaissa, ennen kuin sitten käsitellään niitä kysymyksiä, millä tavalla käytännössä eduskunta käyttää valtaansa silloin, kun asioista Euroopan unionissa päätetään.

Mielestäni tämä sinänsä voi tietenkin olla se paikka, jossa riitelemme tai keskustelemme siitä, mitä mieltä olemme Euroopan unionista tai mitä mieltä olemme siitä, kannattaako Suomen olla jäsen, mutta en pidä tässä keskustelussa niistä sävyistä, joissa väitetään, että tässä ikään kuin vilunkipelillä oltaisiin uittamassa jotain uutta kysymystä meidän perustuslakiimme. Mutta mielelläni käyn sitä keskustelua, kannattaako meidän olla jäseniä.

Minun mielestäni on myös hyvä tässä yhteydessä tunnustaa ne tosiasiat, että jäsenyys Euroopan unionissa vaikuttaa käytännössä suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekoon valtavasti. Suuri osa lainsäädännöstämme on sellaista, että Suomen eduskunta yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa on päättämässä eurooppalaisesta lainsäädännöstä, joka sitten sitoo meitä kaikkia. Kuten hyvin tiedämme lukemattomista keskusteluista, niin joskus olemme näihin eurooppalaisiin lainsäädäntöhankkeisiin tyytyväisiä ja joskus vähemmän tyytyväisiä.

Jäsenyys Euroopan unionissa sitoo meidän päätöksentekoamme tietenkin ennen kaikkea myös siinä, millä tavalla hyvin voimakkaasti on määritelty Euroopan unionin neljä vapautta ja tuomioistuimen oikeus tulkita näitä vapauksia. Tuomioistuimen päätöksethän tulevat meille suoraan, meidän täytyy noudattaa niitä. Esimerkiksi autoverotuksen osalta meidän oli pakko laskea käytettyjen tuontiautojen verotusta, koska saimme sellaisen päätöksen tuomioistuimessa, eli suoraan sovellettiin sitä. Siinä joudumme soveltamaan sitä, miten neljää vapautta on tulkittu.

Eli totta kai jäsenyys vaikuttaa suomalaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen ja päätöksentekoon todella voimakkaasti, ja nimenomaan tämä on mielestäni se syy, minkä takia on myös rehellistä ja tosiasiat tunnustavaa mainita tämä asia perustuslaissa. Eihän jäsenyys Euroopan unionissa ole millään lailla samanlainen asia kuin jäsenyys YK:ssa tai Kansainvälisessä painiliitossa, jotka esimerkkeinä täällä perussuomalaisten taholta on mainittu muista kansainvälisistä järjestöistä, joihin kuulumme.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana presidentin valtaoikeuksista ja parlamentarismin vahvistumisesta. Itse pidän vallankäytössä yhtenä tärkeimpänä kysymyksenä sitä, että on aina joku taho, jolle vallankäyttäjä on vastuussa, että on olemassa joku taho, joka seuraa, kyseenalaistaa, kritisoi tai joskus jopa kiittää vallankäyttöä. Tämä on minulle se perustelu, minkä takia pidän parlamentarismin vahvistumista hyvänä asiana, koska se lisää vallankäytön valvontaa, vallankäytön kontrollia.

Kun hallitus kansainvälisillä foorumeilla tekee ulkopolitiikassa ratkaisuja tai vaikkapa näissä eurooppalaisissa lainsäädäntöhankkeissa ministerit käyvät neuvotteluja, niin kaikki ministerit, ja myös pääministeri ulkopolitiikan kysymyksissä, joutuvat selvittämään ja perustelemaan otetut kannat ja saavutetut tulokset eduskunnan valiokunnille, jolloin eduskunnan valiokunnissa kansanedustajat voivat kritisoida, kyseenalaistaa ja kiittää sitä, minkälaisia päätöksiä tehdään. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää.

Kuten tässä keskustelussa on tullut esiin, niin silloin kun presidentti käyttää ulkopoliittista valtaansa, niin itse asiassa kansanedustajilla ei vastaavia mahdollisuuksia ole. Tämä on minulle se perustelu, minkä takia ulkopolitiikan parlamentarisointi edelleen on hyvä asia tai se, mikä itse asiassa tässä perustuslakiuudistuksessa tehdään, minkä myös edustaja Kääriäinen otti esille, että tässä nyt ikään kuin alleviivataan tai toistetaan se, mikä olisi voinut olla käytäntö myös vuoden 2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen.

Nämä samat periaatteet vallankäytöstä pätevät mielestäni hyvin moniin muihinkin asioihin. Kysymys on itselleni ainakin samasta asiasta, minkä takia me kansanedustajat joudumme kerran neljässä vuodessa käymään vaalit, perustelemaan, miksi olemme päätyneet niihin ratkaisuihin, joihin olemme päätöksenteossa päätyneet. Vallankäytön eri tasoilla tämä pakko perustella, tulla alttiiksi kritiikille, on ensiarvoisen tärkeää.

Arvoisa puhemies! Sitten tässä perustuslaissa on hyvänä uudistuksena mielestäni kansalaisaloite, joka tarkoittaa sitä, että ihmiset, suuri joukko ihmisiä, 50 000 ihmistä, voivat tuoda jonkin tärkeän katsomansa asian eduskunnan käsittelyyn, jossa tämä ehdotus saa samanlaisen käsittelyn kuin yli sadan kansanedustajan lakialoite. Voi tietenkin olla, että näissä kysymyksissä nämä aloitteet eivät suoraan sellaisenaan tipu, valu lainsäädäntöön, mutta on mielestäni hyvä asia, että kansalaisille tulee lisää vaikutuskanavia, ja sekin on yksi tapa, jolla me kansanedustajat sitten joudumme vastaamaan niihin kysymyksiin ja niihin ehdotuksiin, joita ihmisten piiristä nousee. Sitten tietenkin kukin oman näkemyksensä mukaan joko kannattaa tai sitten ei kannata näitä ehdotuksia, mutta uskon, että tämä lisää keskustelua suomalaisessa yhteiskunnassa ja sitä kautta vahvistaa meidän demokratiaamme.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä käydään erikseen keskustelu tästä kansalaisaloitelaista, mutta haluan jo tässä vaiheessa hieman hillitä edustaja Sinnemäen innokkuutta puoltaa tätä kansalaisaloitemahdollisuutta.

Itse koen, että tässä kansalaisaloitteen mahdollistamisessa ja luomisessa on kyse eräänlaisesta näennäisdemokratiasta, ja pelkäänpä, että käytännössä tulemme näkemään, että mitä populistisinta politiikkaa tullaan tekemään puolueiden toimesta tai puolueiden ulkopuolelta sellaisten erilaisten populististen asioiden ajamiseen poliittiselle agendalle. Siinä vaiheessa, kun tulemme näkemään kansalaisaloitteita pakkoruotsin poistamiseksi, humanitäärisen maahanmuuton rajoittamiseksi ja muiden paljon keskustelussa olleiden asioiden edistämiseksi, niin luulen, että innokkuus tähän kansalaisaloitekeinoon kyllä tulee vähenemään.

Anni  Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, mitä edustaja Zyskowicz sanoo.

Pidän kansalaisaloitetta hyvänä asiana, vaikka ymmärrän myös hyvin, että aloitteista kaikki saattavat olla sellaisia, että en itse niitä kannata. Mielestäni on järkevää tästä kansalaisaloitekeskustelusta ehkä erottaa se, mitkä nyt sitten ovat niitä todennäköisimpiä aloitteiden aiheita. Olen tässä yhteiskunnassa monissa asioissa itse omine mielipiteineni vähemmistössä ja tiedän hyvin miltä se tuntuu, että omat mielipiteet eivät välttämättä ole valtavirtaa.

Mutta pidän sitä hyvänä mekanismina ja toimintatapana, että näistäkin kysymyksistä, vaikkapa pakkoruotsin poistamisesta, ihmiset voivat tehdä aloitteen ja eduskunta joutuu siihen vastaamaan ja perustelemaan, miksi me ainakin tähän mennessä tässä eduskunnassa, niin kuin edellisessä ja sitä edellisessä esimerkiksi, olemme tulleet siihen tulokseen, että haluamme, että kaikki Suomen koululaiset opiskelevat sekä suomea että ruotsia.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Äänestämme ensi perjantaina Suomen perustuslain muuttamisesta varsin oleellisesti. Tämä lakimuutos on kiehuttanut kansalaisia ympäri Suomen, ja olemme varmasti kaikki saaneet paljon erilaisia yhteydenottoja. Monissa on kysytty, miksi tämä lakimuutos tehdään, kuka on tämän lakimuutoksen takana, ja varsin usein, miksi ei kansaa ole otettu vai eikö sitä ole haluttu mukaan tähän keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on paljon kuultu kommentteja, että EU-jäsenyyden kirjaaminen Suomen perustuslakiin ei olisi suuri asia. Se nimenomaan on suuri asia ja puhuttanut kansalaisia erityisesti. EU:n kirjaamisessa Suomen perustuslakiin pitää ottaa huomioon muun muassa se, että se on instituutio, joka on tosin ollut jo olemassa toisen maailmansodan jälkimaininkien jälkeen, mutta ajat ja tavat ovat muuttuneet. Alun perin tavoitteena oli yhteismarkkinoiden luominen, kaupan kasvu ja rauhan aika. Tunnelma on jo kyllä ollut pitkään kaikkea muuta kuin rauhallinen. EU:ta on täällä tänään kuvattu möröksi, mutta kaikki Muumien ystävät tietävät, että Mörön jäljiltä jää vain hyhmäinen jälki.

EU-vuosien aikana olisi syytä ollut noudattaa yhteisiä pelisääntöjä ja lakeja, mutta kuten tiedämme, näin eivät kaikki jäsenmaat ole toimineet. On eletty valheessa ja epätotuudessa kertomalla vain hyviä ja miellyttäviä asioita. Nyt on äkät housussa monessa maassa ja huuto kuuluu: saa tulla pyyhkimään! Suomalaiset ovat sen vuoksi hieman epätietoisia EU-jäsenyyden kannattavuuden kanssa, koska olemme joutuneet EU:n talouskriisien siivoustalkoisiin. EU:n alkuperäinen idea on läjähtänyt ympäriinsä, kuten ne kuuluisat Jokisen eväät. Särpimet on lennätetty Etelä-Eurooppaan, ja suomalaiset aloittavat pettuleivän teon. Eliitti Suomessa karppaa, joten heitä ei leivän puuttuminen kosketa.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa isien tekemä työ ollaan perustuslakimuutoksella luovuttamassa kevein mielin EU:lle. EU on jo pikkuhiljaa vienyt päätösvallan, ja nyt sille ollaan siirtämässä laput silmissä loppukin. Tämä perustuslakimuutos vie Suomen itsenäisyydeltä pohjan. Itsenäisyys on meille kaikille suomalaisille ensiarvoisen tärkeä asia. Nyt kyseessä oleva perustuslakimuutos olisi pitänyt kierrättää kansalaisten keskustelun kautta ja suoda tälle asialle enemmän julkisuutta mediassa. Meistä kukaan ei pysty sanomaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä vaikutuksia nyt äänestykseen tulevilla perustuslakimuutoksilla on tulevaisuudessa. Itsenäisyys ja vapaus muodostavat Suomen kansalle tärkeän henkisen pääoman, jonka eteen on taisteltu.

Arvoisa puhemies! Kun tästä lakimuutoksesta perjantaina äänestetään, toivoisin meidän kaikkien palauttavan mieleemme sen tunnelman, mikä vallitsi Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa, kun sota päättyy ja tykkien pauhu loppuu. Se on samaan aikaan loppu ja uuden alku. Jaa-nappia painamalla sinetöitte Suomen kohtalon. Se on lopun alku Suomen itsenäisyyden murenemiselle.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää lakiehdotuksen hylkäystä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitä runsautta, kun jaksetaan hokea mantraa, että tosiasiallisesti EU-jäsenyyden kirjaaminen perustuslakiin ei muuta mitään, että se on vain olemassa olevan tilanteen toteamista. Ihmettelen myös sitä naiiviutta, jolla kuvitellaan, että EU:sta päästäisiin sitten irti tässä talossa tehtävällä enemmistöpäätöksellä. Eihän, ystävät, se niin mene. Kun se on perustuslakiin kirjattu, niin perustuslakia pitää muuttaa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Se vaatii aikaa, kestää kauan.

Vetoan kunnioittamiini ja arvostamiini edustajatovereihin: olkaa rohkeita, uskaltakaa perjantaina äänestää "ei" sen vuoksi, että kuuntelette kansaa — niin laajaa on ollut se kansalaisilta tullut palaute tämän asian tiimoilta. Ei ole varaa poliittisilla päätöksentekijöillä entisestään kuuroutua kansalaismielipiteelle. Ei pidä olla naiivi, vaan pitää olla rehellinen äänestäjille. Neuvostoliiton perustuslaissakin oli aikoinaan kohta, jonka mukaan oli mahdollista yksittäisen neuvostotasavallan erota Sosialististen neuvostotasavaltojen liitosta. Yksikään neuvostotasavalta ei käyttänyt tätä oikeutta. Miten käy meidän todellisessa tilanteessa, jos ensimmäisessä pykälässä perustuslaissa on EU-jäsenyys kirjattu? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa vetoan: toimikaa rehellisesti, niin kuin sydän sanoo, älkää olko kuuroja kansalaismielipiteelle.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakiesityksessä hallitukset, tämä ja edellinen, pyrkivät nyt kiertokautta toteuttamaan kansan suoraan vaaleilla valitseman tasavallan presidentin itsenäisen päätösvallan riistämisen, mitä ei tohdita suoraan esittää 93 §:n kohdalla, niin kuin alun perin ulkopolitiikan johtajuuden kohdalla aikomus on ollut. Esityksessä ehdotetaan heikennettäväksi tasavallan presidentin asemaa itsenäisenä päättäjänä. Esityksessä sisällytetään toisin 93 §:n 1 momentin muotoilu, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Hallitus kuitenkin esittää presidentin vallan tosiasiallista riistämistä muuttamalla 58 §:n säätelemää päätöksentekotapaa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä muotoili helmikuussa kantansa ja vaati presidentin nykyisen ulkopoliittisen aseman säilyttämistä. Äänestyksessä vastustimme yksimielisesti näitä heikennyspyrkimyksiä.

Suomen tasavallan presidentillä on instituutiona ollut maamme historiassa erityinen merkitys varsinkin Suomen ja Venäjän naapurisuhteiden kehittämisessä ja rauhanomaisessa vakiinnuttamisessa — elintärkeä merkitys myös viime vuosina, kuten täällä aivan oikein edustaja Rajamäki totesi. Sen arvoa ei länteen eikä Natoon rähmällään oleva poliittinen eliittimme puhumattakaan Pentagonin asiamiehistä Suomen politiikassa halua aina tunnustaa. Mutta onneksi tehtävää hoitaneet presidentit ja varsinkin Suomen kansa sen arvon ymmärtävät.

Puhemies! Suomen murentuvan itsenäisyyden ja suvereniteetin paradoksi on siinä, että suomalaiselle oikeistoeliitille Suomen itsenäisyys on itsenäisyyttä Venäjästä. Itsenäisyyden aikana on pyritty liittymään mitä ihmeellisimpiin läntisiin koalitioihin natsi-Saksan aseveljeyttä myöten. Liittoutumia on tullut ja niitä on mennyt näinkin lyhyen historian jakson aikana lukuisia, ja jälleen kärtetään sotilasliittoihin, nyt Naton jäseneksi.

Puhemies! Heikki Talvitie, pitkän linjan diplomaatti, arvostettu historioitsija ja ehdottomasti paras Venäjän-tuntija Suomessa, kirjoitti artikkelissaan Perustuslaki ja suvereniteetti. Hän totesi: "Suomalaisen eliitin mielestä itsenäisyytemme edellytys on, että luovumme itsenäisyydestämme länteen, jotta säilyttäisimme itsenäisyytemme itään. Tässä kummallisessa ajatusketjussa on vain yksi mutta. Jos nimittäin luovutamme itsenäisyydestämme länteen, niin menetämme myös itsenäisyytemme edellytykset itään. Suomi lännen provinssina on jälleen meille vieraiden voimien temmellyskenttää." Näin siis totesi Heikki Talvitie ja jatkoi edelleen: "Suomen alueen puolustaminen ei ole tarkoituksenmukaista muuta kuin laajemmassa yhteydessä ja siitä eivät päätä suomalaiset, vaan päätökset tehdään muualla meitä kuulematta, olimmepa neuvottelupöydissä tai emme". Näin siis Talvitie. Näin on, olipa meille varattu yksi lautanen, kaksi lautasta tai ei lautasta ollenkaan, päätöksen tekevät vahvat, siis muut.

Talvitie puuttuu tässä artikkelissaan myös siihen, miten Euroopan unioni nivelletään tässä perustuslakiesityksessä. Hän toteaa: "Suvereniteetin automaattista ja vapaaehtoista kaventamista pitää välttää viimeiseen asti, saatikka että se kirjoitettaisiin perustuslakiin".

Näihin viisaisiin ajatuksiin on helppo yhtyä. Suomen perustuslakiin ei tule kirjata EU-jäsenyyttä. Se ei todellakaan ole mikään muodollinen kirjaus tai realismia, tosiasioiden kirjaamista. Se olisi nimenomaan kannanotto vielä jäljellä olevan itsenäisyytemme ja suvereniteettimme kaventamisen puolesta. Sen takia pitäydyn tiukasti vasemmistoliiton alkuperäisessä viime helmikuun linjassa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tuossa debatissa hieman sivusin sitä presidentin roolia, joka tämän uudistuksen jälkeen Suomessa tulee olemaan, ja siteerasin edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Södermania, joka silloin kuvasi tulevaisuuden presidenttiä liberoksi ja kuvasi myös sitä, että myös tämän päätöksen jälkeen presidentille jää riittävästi vaikutusvaltaa ja riittävästi nimitysvaltaa. Presidentille jää Suomessa myös Puolustusvoimain ylipäällikkyys ja myös mahdollisuus sanoa ei laeille, joita täällä säädetään, eli jättää ne allekirjoittamatta.

Siinä jäi toteamatta lyhyessä debattipuheenvuorossa se, että hyvin oleellista minun mielestäni on se, että tässä nyt avataan tuo ulkopolitiikan tietynlainen päätöksenteon lukko, mahdollisuus, joka tämän hetken lainsäädännössä on olemassa, ja minun mielestäni se on syytä avata, niin kuin edustaja Sasi täällä salissa tilannetta hyvin kuvasi. On hyvä, että meillä on olemassa lakiin kirjattu järjestelmä siihen, millä tavalla sellaisessa tilanteessa, jossa syntyisi ristiriita presidentin ja hallituksen, valtioneuvoston välillä, siitä ulkopoliittisesta umpisolmusta päästään eteenpäin, ja se nyt kirjataan tähän uuteen perustuslakiin niin, että eduskunta päättää, ja näin vahvistamme parlamentarismia, mikä minun mielestäni on ihan oikea suunta, ja kyse on varmasti ääritapauksista. Jos sellaisia tulevaisuudessa tulee, niin en usko, että kymmeneen vuoteen mahtuu edes niitä edustaja Sasin esille nostamaa kahtakaan, se olisi poikkeuksellisen paljon. Itse uskon siihen, että tulemme saamaan seuraavaksikin presidentiksi sellaisen, jonka kanssa yhteistyö tulee toimimaan hyvin.

Edustaja Kivelä hetki sitten tässä salissa käytti varsin erikoisen puheenvuoron siitä, että tuo perustuslakikirjaus jollain tavalla muuttaisi meidän tilannettamme Euroopan unionissa. Me olemme olleet Euroopan unionin jäseniä, vaikka sitä ei ole kirjattu perustuslakiin, enkä ainakaan itse näe niin, että meidän eroamisemme EU:sta muuttuisi sen myötä, onko se kirjattu perustuslakiin vai ei. EU:sta Suomi voi erota tulevaisuudessakin eduskunnan yksimielisellä enemmistöllä, ja jos perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että on parempi olla yksin pohjoisessa, elää täällä vähän niin kuin impivaaralaisittain, niin silloin heidän on syytä tehdä siitä esitys, ja se etenee sitten sen mukaisesti.

Itse olen sitä mieltä, näen ja koen niin, vaikka Eurooppa on kriisissä, talouskriisissä ennen muuta, että olemme enemmän Euroopan unionista saaneet kuin olemme sinne joutuneet antamaan. Tämä on minun vankka käsitykseni esimerkiksi koulutuksen ja opiskelijoiden mutta myös pitkäjänteisen talouspolitiikankin näkökulmasta, esimerkiksi vakauden ja tämäntyyppisen kehityksen puitteissa, vaikka nyt olemmekin erittäin syvässä talouskriisissä myös Euroopassa. Mutta toisaalta jäin ihmettelemään, miksi edustaja Kivelä ei sitten ehdota sitä, että eroamme EU:sta, jos perussuomalaiset kerran ovat sitä mieltä, että pärjäämme paremmin yksin kuin yhdessä globalisoituvassa maailmassa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Miksi kansalaiset haluavat mieluummin vahvan presidentin kuin vahvistaa eduskunnan valtaa ja asemaa? Eivät kaikki kansalaiset, mutta näissä mielipidetiedusteluissa kuitenkin on käynyt ilmi, että hyvin suuri osa, mahdollisesti jopa yli puolet, kansalaisista ajattelee näin.

Kun me mietimme tätä nykyistä kriisiä, jonka keskellä nyt elämme, jota me talouskriisinä pidämme, me olemme alkaneet luonnehtia sitä myös demokratian kriisiksi. Kun valtiot velkaantuvat ja kun esimerkiksi ne Kreikan tapaan väärentävät vielä omia kansantaloutta kuvaavia tilastojaan, antavat vääriä tietoja, tai kun ne velkaantuvat Yhdysvaltojen tapaan holtittomasti pitkän ajan kuluessa pystymättä kertomaan äänestäjille tosiasioita tilanteesta ja sen vaatimista toimista, niin kyllä siinä on kyse demokratian kriisistä.

Demokratioissa johtavassa asemassa ovat kansan valitsemat parlamentaarikot. Jos on erikseen presidentti-instituutio, niin sen asema voi vaihdella suurestikin. Toinen on presidentin asema USA:ssa, toinen Ranskassa, toinen Saksassa, toinen Suomessa. Kaikissa on perustuslailla määritelty juuri sen maan poliittisesta perinteestä käsin oman presidentti-instituution asema. Suomeen luotiin Ståhlbergin johdolla perustuslaki, jossa tehtiin kompromissi oikeiston kuningasajatuksen ja keskustan ja sosialidemokraattien tasavaltalaisen ajatuksen kesken ja saatiin vahva presidentti-instituutio. Suomen kansa on oppinut elämään tämän kanssa. Historia on osoittanut, että sodan olosuhteissa tuo vahva presidentin asema on aivan ilmeisesti ollut Suomen etu, ja sodan jälkeen tarvittiin kylmän sodan pyörteissä minun mielestäni erityisen vahvaa presidenttiä, ja se oli Suomen etu. Historiallinen kokemus on Suomen kansalla näistä vaiheista sen verran lähellä, ettei tarvitse ihmetellä, että ilmeisesti suurin osa kansalaisista on vahvan presidentti-instituution kannattajia.

Kansa haluaa nimittäin, että maassa on johtajuus ja että tämä johtajuus on selkeä. Presidentinvaaleissa äänestysprosentti on huomattavasti korkeampi kuin eduskuntavaaleissa. Kyllä se kertoo kansan arvostuksesta ja kiinnostuksesta, ja sillä on tämä historiallinen taustansa — niin uskon — johonka olen tässä viitannut. En kokonaan luule tämän presidentinvaalien kiinnostuksen johtuvan median helposti rakentamista henkilökuvista ja kaksintaisteluista jne., vain tämmöisistä populistisista syistä, vaan minä luulen kyllä ja uskon siihen, että tässä on taustalla tällainen kansan syvästi kokema pitkä historiallinen kokemus.

Kansalaiset ajattelevat edelleenkin äänestävänsä presidentinvaaleissa maalle johtajaa, ja toden totta yhtä lailla Suomi kuin muutkin maat tarvitsisivat tässä nykyisessä talouspoliittisessa kriisissä johtajuutta ja johtajaa. Kun sanon näin, niin totean yhtäältä sen ongelman, joka aiheutuu siitä, että me olemme nyt siirtymässä uuden perustuslain myötä aikaan, jolloin eduskunnan asema edelleen vahvistuu. Tänne tulee entistä enemmän kansakunnan johtajuutta. Ja nyt kärjistän tätä asetelmaa.

Eduskunnan kohdallahan johtajuutta käytetään käytännössä noin parin kuukauden ajan sen neljän vuoden mittaisen vaalikauden alussa — silloin, kun muodostetaan hallitus. Silloin eduskunta on avainroolissa. Totta kai muodollisesti koko ajan, kun hallitus tuo tänne esityksiään, eduskunta voi hylätä ne, muuttaa ne, mutta käytännössä me tiedämme, että suomalaisessa parlamentarismissa ovat hyvin minimaalisia ne muutokset, joita eduskunta sen hallituksen esitykseen tekee, jonka se on tuossa vaalikautensa alussa muodostanut. Meillä sitä paitsi on nyt pitkään lähdetty siitä ikään kuin yhdessä sovitusta periaatteesta, että neljä vuotta nämä hallitukset istuvat.

Tämä tuo lievän oudon sävyn tähän eduskunnan asemaan ja tähän johtajuuteen, josta tässä nyt on kysymys. Me teemme neljäksi vuodeksi hallitusohjelman. Sitä toki tarkistetaan aina välillä, mutta se alkaa olla jo vähän niin kuin Neuvostoliitossa aikoinaan tehtiin viisivuotissuunnitelma, jota määrätietoisesti toteutettiin. Ajat muuttuvat nopeasti, varsinkin nykyisin vaatimukset muuttuvat nopeasti, ja ennustan, että nyt on varsinkin tulossa ihan lähitulevaisuudessa taloudellisesti varsin rankkoja aikoja, joihinka eduskunnan, jos se johtaa maata, olisi pystyttävä nopeasti reagoimaan.

Johtajuudessa on oltava kyky korjata kurssia nopeastikin, jos tilanne niin vaatii. Että tämän pystyisi tekemään eduskunta vaalikautensa aikana, sitä ehkä eniten kansa epäilee, kun se vertailee ja asettaa näitä instituutioita omassa mielessään arvojärjestykseen. Kansalaiset pitävät eduskuntaa hajanaisena, jollainen se onkin. Se muodostuu monesta poliittisesta ryhmästä, ja tietysti sitten kiteytyy tämä jako tähän hallitus—oppositio-asetelmaan.

Kansalaiset panevat johtajuudessa ajattelussaan enemmän toivoa henkilöön, instituutioon niin kuin presidentti. Se on helpommin hahmotettavissa. Tästä syystä en ihmettele sitä keskustelua, jota kansalaiset käyvät, ovat käyneet tämän perustuslakiprosessin aikana jo pitemmän aikaa. Me tarvitsemme aikaa kypsyä tähän parlamentaariseen demokratiaan ja sen vahvistamiseen, ja sen suuntaa uusi perustuslaki vahvistaa. On aivan selvää, että se on hyvin perusteltu suunta, mutta me tarvitsemme myös näyttöä siitä, että eduskunta ja hallitus pystyvät vastuullisesti hoitamaan asioita, myös EU-politiikkaa, jonka osalta taas tänään kyllä kuulimme yllättäen outoja uutisia siitä, miten eduskunta on tehnyt päätöksiä ilmeisesti ainakin puutteellisten, mahdollisesti jopa virheellisten, tietojen varassa.

Tässä johtajuudessa on kysymys myös vastuullisuudesta. Se ei ole halpahintaista populismia. Jos siihen menemme, niin silloin me lopullisesti romutamme eduskunnan vähäisenkin arvovallan.

Vaatimukset kohdistuvat siis meihin ja koko siihen parlamentaariseen kulttuuriin, jota tässä eduskunnassa yksittäisinä edustajina ja eduskuntaryhminä luomme sekä omalla käytöksellämme että omalla poliittisella toiminnallamme.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä talosta pitää löytyä sitä edustaja Rundgrenin peräänkuuluttamaa rohkeutta tehdä muutosta silloin, kun muutosta tarvitaan. Se on totta, että hallitusohjelma ei saa olla liian tiukasti ohjaava. Ehkä tämä parlamentarismin korostaminen, jota myös tässä osittain tuodaan nyt oikeastaan vain ulkopolitiikan puolelle, on sellainen asia, mikä on tulevaisuutta. Itse uskon, että tämä eduskunta ja tulevat eduskunnat tulevat kyllä hyvin työnsä hoitamaan.

Se, mikä omassa puheenvuorossani jäi käsittelemättä, oli osuus tuosta kansalaisaloitteesta, josta tänään kyllä puhutaan myös omana asiakohtanaan, mutta se nivoutuu tietysti osana tähän perustuslain uudistamiseen. Halusin tämän puheenvuoron käyttää nimenomaan tällä puolella sen takia, että itse koen, että tämä kansalaisaloitteen tekemismahdollisuus on merkittävä uudistus tässä perustuslain uudistamisessa, vaikka sitä edustajakollegani Ben Zyskowicz hieman arvostellen pohtikin.

Niin, ymmärsin, että 2 minuutin puheenvuoro on täältä. — Edustaja Zyskowicz on tuolla lehtereillä näköjään valppaana seuraamassa tilannetta. — Niin, meillä tämä sähköinen mahdollisuus kansalaisaloitteessa on minun mielestäni enempikin sentyylinen, että se synnyttää keskustelua, toimii keskustelun herättelijänä, ehkä nostattaa jonkin kansanliikkeen jonkin asian taakse. On mahdollista, niin kuin edustaja Zyskowicz toi esille, että tulee esityksiä puoluetuen leikkaamisesta, pakkoruotsin lopettamisesta tai jopa kansanedustajien määrän alentamisesta. Mutta jos sellainen esitys saa 50 000 ihmisen kannatuksen ja nimen allekirjoituksen, virallisen allekirjoituksen, sähköisen allekirjoituksen, alle kuudessa kuukaudessa, niin itse koen, että silloin on oikeus ja kohtuus, että se asia tähän saliin tuodaan, se tässä salissa käsitellään ja sen jälkeen me muodostamme jokainen siitä käsityksen ja äänestämme tuon aloitteen pohjalta. Meillä yksittäisillä kansanedustajillakin on lakialoitteen tekomahdollisuus, ja minun mielestäni 50 000 ihmiselle voidaan se hyvin antaa. Tästä tänään käymme vielä jatkokeskustelua sitten omana lakiesityksenään.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse kyllä olen tuossa asiassa nyt edustaja Zyskowiczin kannalla enemmän kuin edustaja Heinosen kannalla. Tästä asiastahan käydään vielä perusteellisempi keskustelu, mutta halusin vaan tältä osin todeta, että kyllä minusta edustaja Zyskowiczin esiin nostamat epäilyt tämän kohdalta olivat hyvin perusteltuja. Niitä kannattaa kyllä pohtia vakavasti.