Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sopinee, että esittelen kaikki kolme kertomusta ja niihin liittyvät ponnet samassa yhteydessä.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on käsitellyt sekä eduskunnan tilintarkastajien tilintarkastuskertomuksen Ulkopoliittisen instituutin tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja kirjanpidosta sekä hallinnosta vuodelta 13 että samaisen kertomuksen Valtiontalouden tarkastusvirastosta sekä sitten itse eduskunnan toiminnasta. Näiden kaikkien kolmen osalta meillä on hyviä uutisia. Esitämme eduskunnan hyväksyttäväksi kaikkien kolmen osalta ponnen, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta. Tämä siis kolmeen kertaan.

Ennen tätä havaintoa kaikissa kolmessa mietinnössä toteamme, että eduskunnan tilintarkastajien lausunnon mukaan tilinpäätös ja toimintakertomus antavat Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot eduskunnan toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta — tämä siis myös Ulkopoliittisen instituutin ja Valtiontalouden tarkastusviraston osalta — ja että toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ovat ristiriidattomia.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tilintarkastuskertomuksen yhteydessä valiokunta kävi läpi talon sisäisen uuden toiminnon, jonka syntymiseen tarkastusvaliokunta on hyvin keskeisesti vaikuttanut, nimittäin sisäisen tarkastuksen, toimintavuoden, ja havaitsimme jälleen kerran, ja näin olen ymmärtänyt, että myös laajemmin eduskunnassa on havaittu, että se, että talossa on uudelleen organisoitu sisäinen tarkastus, on meille kaikille mutta myös Suomelle, isänmaalle, kansalaisille, tärkeä seikka. Tältä osin katsoimme myös, mitä sisäinen tarkastaja aikoo ensi vuonna tarkastaa, ja totesimme sekä tämän vuoden että ensi vuoden näillä näkymin valittavat painopisteet oikeiksi.

Tässä yhteydessä asiantuntijakuulemisissa nousivat esiin kanslian arvot, jotka on hienosti eduskunnassa nimenomaisesti auki sanottu: hyvä palvelu, avoimuus, vuorovaikutus ja oikeudenmukaisuus. Näiden arvojen näkökulmasta asiantuntijakuulemisissa ei kuitenkaan noussut esiin yhtään hyväksyttävää perustetta sille, että meillä eduskunnassa työskentelevät avustajat vielä jossain määrin saavat huonompaa kohtelua. Heitä kohdellaan perusteettomasti huonommin eräissä symbolitason mutta tosiasiassa myös arkea vaikeuttavissa asioissa kuin meitä kaikkia muita tässä talossa — yhtä lailla eri syistä laillisesti, joko kansalta saadulla valtakirjalla tai sitten erilaisissa työ- ja virkasuhteissa — olevia ihmisiä. Pidämme tätä tilannetta perusteettomana ja sanomme sen olevan ongelma. Niin kuin tässä sisäisen tarkastuksen syntymisessä, jota tarkastusvaliokunta aikoinaan ajoi, luotan siihen, että tältäkin osin viestimme tulee kuulluksi rakentavassa hengessä.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Aivan kuten edellisessä asiassa todettiin, harvoin puhutaan Pohjoismaiden neuvoston asioista enää eduskunnassa. Eduskunnassa käydään myös erittäin harvoin julkista keskustelua eduskunnan omista toimintatavoista ja talon asioista. Niistä puhutaan, mutta ihan jossain muualla kuin julkisuudessa. Tässä mielessä haluan tämän tilaisuuden käyttää hyväkseni.

Ensinnäkin talon asiathan ovat, jos katsotaan ikään kuin suuria linjoja, pääsääntöisesti hyvin. Asiat ovat hallinnassa, ja kaikki on siltä osin kunnossa. Eräs mielenkiintoinen tunnuslukukin oli eduskunnan toimintakertomuksessa. Tämän meidän demokratiamme hinta on noin 20 euroa per asukas vuodessa. Tällaisen demokratian perään taistelevat ihmiset henkensä kaupalla eri puolilla maailmaa, niin että meidän pitäisi joskus tämäkin huomata, millä hinnalla demokratia pyörii ja mitenkä upea tämä järjestelmä kaiken kaikkiaan on.

Meidän eduskuntamme on hyvin ihmisvaltainen, työvoimavaltainen työpaikka, ja se nostaa silloin keskiöön henkilöstöpolitiikan tärkeyden. Se on painopistealue, ja on toivottavaa, että siinä onnistutaan ei vain yleisesti vaan kaikissa työyksiköissä. Tässä saattaa olla jonkun verran eroavaisuuksia riippuen työnjohdosta, porukasta, työtehtävistä, mistä milloinkin. Täällä on kovin erilaisia työolosuhteita. Tämän onnistuneen henkilöstöpolitiikan vaikeusastetta mielestäni nostaa muun muassa se, että täällä on suuri joukko alansa huippuasiantuntijoita, ja huippuasiantuntijoitten osalta se ei ole kaikkein yksinkertaisin asia, miten heitä johdetaan tai miten he johtavat muita, koska he ovat niin voimakkaasti asiaansa sitoutuneet. Sen lisäksi täällä on henkilöstöllä äärettömän monenlaisia töitä ihan kiinteistönhoidosta perustuslain tuntemukseen ja mihin muuhun tahansa, tietojenhallintaan, turvallisuuteen ja vaikka mihin. Siksi jokainen pienikin oire, joka organisaation sisältä kuuluu, kannattaa ottaa vakavasti, koska kyse on joukkuehengestä.

Tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota avustajien asemaan, aivan niin kuin puheenjohtajamme Brax täällä äsken totesi. Tämä on erikoinen asia sikäli, että vaikka tämä järjestelmä on ollut useamman vuoden jo voimassa — olin jo silloin siinä valiokunnassa, kun tämä mahdollistettiin puolipäivätoimisesti — niin tämä järjestelmä on jotenkin syntynyt onnettomien tähtien alla. Tämä on ollut ei-toivottu lapsi koko ajan, tämän hallinto ei kelvannut ryhmätoimistoille, talon oma hallinto otti sen pitkin hampain vastaan väkisin, kun poliittiset ryhmät niin päättivät, ja edustajat itse eivät halunneet ryhtyä avustajiensa työnantajiksi. Tämä vähän heijastuu ehkä siihen, että avustajat ovat täällä suuri henkilöstöryhmä mutta he ovat vähän toisen kerroksen väkeä. Tämä voi johtua monista eri seikoista, mutta minun mielestäni Suomen paras työpaikka on eduskunta, tämä on linjannäyttäjä, tämä toimii myöskin esimerkkinä. Sen vuoksi meillä ei voi olla muuta, kuin että meillä on henkilöstöä ja sitten meillä on kansanedustajia. Henkilöstöä sitten pitää kohdella oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti. Ymmärrän, että virka- ja työehtosopimuksissa on sitten niitä normeja, joilla syntyy muun muassa erilaisia palkkauseroja, mutta yleisten asioiden pitäisi olla kaikilla samoja.

Käytännössä myös on kaikkein useimmin niin, että eivät avustajat niinkään pientä palkkaansa valita, kun heiltä kysyy, mutta he valittavat, että heidän etätyöolosuhteensa ovat retuperällä. He voisivat säästää rahaa, kun he voisivat toimia etänä, mutta kun esimerkiksi heidän tietokonekuvionsa eivät toimi, niin sitten ei tule kuin paha mieli ja työt eivät suju. Tähän toivon, että voimakkaasti panostettaisiin, että he ovat tasavertaisia työkavereita meille itse kullekin ja että heidän työolosuhteensa ovat sellaisia, että myöskin tämä paljon puhuttu tuottavuus myös heidän osaltaan olisi silloin maksimaalista luokkaa.

Muilta osin suuret kiitokset talon johdolle ja koko henkilökunnalle. Niissä työpaikoissa, missä minä olen ollut aikaisemmin, ja niitä on kymmenkunta, en minä näin hyvällä työpaikalla ole koskaan saanut olla kuin Suomen eduskunnassa saan olla. Henkilökohtaisesti olen äärettömän kiitollinen. Taitaa olla niin, että ensi vuonna tähän aikaan en ole enää kiittelemässä henkilökuntaa, kun minä en ole seuraavissa vaaleissa ehdolla, niin että tämä oli viimeinen satsi tätä sarjaa, mutta aina olen saanut täältä henkilöstöltä hyvää palvelua ja haluan heitä siitä kiittää. Tämän vertaista työpaikkaa minulla ei ole aikaisemmin ollut.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minulla ei tietenkään ole yhtä pitkää kokemusta täältä eduskunnasta kuin kahdella edellä mainitulla, mutta työelämästä kylläkin. Aika monen yhtiön toimitusjohtajana ja omistajana viime kädessä olen ollut päättämässä niistä periaatteista, millä yhtiö ylläpitää henkilöstöpolitiikkaa, palkitsee ihmisiä, rekrytoi ja joissain tapauksissa päästää heidät vaativampiin tehtäviinkin.

Kun tänne tulin, niin täytyy myöntää, että missään en ole saanut yhtä hyvää tukea, palvelua kuin täällä, en edes viiden tai kuuden tähden hotellissakaan. Täällä osataan lukea jo etätyönä, mitä edustaja tarvitsee, ja tämä palvelu on kyllä poikkeuksellisen laajaa ja kattavaa. Siinä katsannossa kovin omituista on se, että se lähin tuki, joka tässä käytännön työssä on saatavilla, on oma avustaja. Kyllä edelliset sukupolvet ovat olleet taitavia ja tehokkaita, jos ovat ilman avustajaa selviytyneet. He ehkä ovat olleet kapeampialaisia, tai sitten ei yhtä montaa valiokuntaa ole ollut vahdittavana tai seurattavana tai muita asioita päälle kaatumassa.

Joskus joku kokeneempi on sanonut minulle, että yhtiön työehtosopimukset pitää voida panna kaikkien nähtäville, jos sellainen tilanne tulee, eikä siinä tilanteessa saa sitten hävetä. Kaiken pitäisi siinä mielessä olla oikeudenmukaisesti ratkaistu, tasapuolisesti suhteessa siihen, mitä itse kukin samassa asemassa oleva saa samoilla edellytyksillä. Se, että työntekijän kanssa ei tehdä työehtosopimusta, on sitten jo toinen juttu. Kaikilla toimialoilla ei sellaisia ole. Uudet toimialat monesti ovat sellaisia, että siellä ei ole. Siellä vain noudatetaan lakia ja tavallisesti vakiintuneita käytäntöjä.

Yksi tällainen tavallisesti vakiintunut käytäntö on se, että työn vaativuus arvioidaan, jotta organisaation sisällä kaikki saavat suhteessa tehtävänsä vaativuuteen ja suoriutumiseensa oikeudenmukaista palkkaa. Sen jälkeen sitten tietysti, väärin tai oikein, alennettua palkkaa ei voida käytännössä antaa, mutta virheet ylöspäin on helpompi korjata. Jos tässä talossa, kuten olen ymmärtänyt, esimerkiksi tietyt työtehtävät, jotka minun arvioni mukaan ovat vähemmän vaativia kuin avustajien, ovat paremmin palkattuja, niin tällainen jännite syntyy. Kyllä siinä Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Koskelan käytöksessä on jotain sellaista, joka on suomalaisen johtamiskulttuurin kannalta ihan keskeistä: ollaan yhdessä, tehdään yhdessä ja tuetaan toinen toisiamme.

Toki saattaa olla, että tämä avustajien palkkausjärjestelmä ei ole paras mahdollinen. Jotkut tarvitsevat kansanedustajan työssä vaativamman avustajan: on enemmän valiokuntia tai muita tehtäviä. Olen joskus miettinyt, olisiko se kokonaispalkkaus, joka sisältäisi edustajalle oikeuden palkata kokonaissummalla avustajan, sopivan tasoisen, sopivan taitavan, tietyt asiat hallitsevan, kuten nyt Euroopan unionissa on käytäntö, nykyistä parempi malli. Voisi olla, mutta tämä nykyinen järjestelmä on minun mielestäni eettisesti vähintäänkin arveluttava, kun työnantaja on ilmeisen hidas ymmärtämään, että työn vaativuus tehtäväluokittelun osalta olisi syytä käynnistää. Enkä nyt pidä sinänsä huonona sitä, että palkkaustakin voitaisiin keskimäärin nostaa, koska hyvä palkkaus johtaa ennen pitkää siihen, että tänne saadaan korkeatasoista avustajakuntaa.

Vaikkei kansanedustaja sinänsä pysty yksinään paljon vaikuttamaan, niin ryhmänä kyllä. Valiokunnissa ja muussa oleva osaamisen taso heijastuu mietintöjen kautta ennen pitkää myös valtioneuvoston kannanottoihin, ja siinä mielessä tuntuu, että olisikohan nyt jälleen kerran vähän lyhytnäköisesti ajateltu, että muutaman euron säästö on tämän kansakunnan kilpailukyvyn kannalta aivan ratkaiseva tekijä.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarinen totesi, että tämä on Suomen paras työpaikka, ja olen itse äärimmäisen samaa mieltä, mutta tässä työpaikassa on pieni tahra, joka tässä meidän mietinnössämme tulee hyvin esille.

Kun puolitoista vuotta sitten aloitin kansanedustajana ja sain pikapikaperehdytyksen tähän työhön ja tietenkin siihen sisältyi talokierros ja avustajani kanssa sitten teimme tätä kierrosta ja menimme saunaosastolle, niin koin ensimmäisen hämmennyksen suoraan sanottuna. Oli nimittäin väärä päivä, että olisimme yhdessä päässeet, että hän olisi päässyt minulle esittelemään saunan pukutiloja ja tiloja, koska hänellä oli lupa mennä sinne vain maanantaina, jolloin ei ole istuntopäivä. Olin hieman hämmentynyt, sillä olen tottunut oikeudenmukaiseen ja tasavertaiseen ihmisten kohteluun Suomen parhaimmassa työpaikassa.

Tämä on tämä tahra monelta osin, ja se herättää paljon tunteita avustajien joukossa. Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja tästä tilanteesta, ja minäkin luotan, aivan niin kuin valiokuntamme puheenjohtaja, edustaja Brax, että kansliatoimikunta varmasti tämän asian viisaasti korjaa, jotta tämä tahra poistuu, sillä kyllähän avustaja on edustajalle työpari. Hän on työpari, äärimmäisen tärkeä työpari. Maailma on vuosikymmenten aikana muuttunut, ja tiedon määrä on valtava. On todella monta asiaa, joita täytyy selvittää, tutkia, etsiä tietoa, ja edustajan pitää myös ehtiä omien äänestäjiensä, oman alueen ihmisten kanssa käymään vuoropuhelua sähköpostilla, puhelimitse, hallitsemaan kalenteria, etsimään tietoa ja tekemään työnsä hyvin. Mielestäni avustajani on todennut hyvin, että hänen tehtävänsä on auttaa minua, että teen työni mahdollisimman hyvin. Siinä punnitaan juuri se ammattitaito, ja sen myötä tässä talossa todella osataan auttaa. Voi sanoa, että tässä talossa meitä edustajia kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä monessakin asiassa, sillä tämä on täynnä ammattilaisia, aivan huippuammattilaisia, ja avustajat kuuluvat siihen joukkoon.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän hyvin itsekin, mitä edustaja Urpalainen äsken puhui. Itsellänikin kesti kauan ennen kuin löysin, silloin kun tähän taloon uutena edustajana kolme vuotta sitten tulin, missä ovat saunat ja muut, mutta sitten löytyi. Tuolla lisärakennuksen puolella on toinen sauna, sinne pääsevät sekä avustajat että myös edustajat, siellä pääsee yhdessä avustajan kanssa pesemään ne tahrat pois.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykoskea hävettää. Olen ollut ennen kansanedustajaksi tuloani Metallityöväen Liiton toimitsijana ja sitä ennen kymmenen vuotta pääluottamusmiehenä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti erittäin hankalaa, ja kaiken kaikkiaan avustajien alisteinen asema tässä talossa on asia, minkä pitäisi herättää jokaisen kansanedustajan. Kyllä meidän on uskallettava puhua tasa-arvoisemman työyhteisön puolesta ilman sitä pelkoa, että kohtaamme äänestäjien vihan. Ei minua ainakaan hävetä sanoa sitä, että avustajallani on hänen vaativaan työtehtäväänsä nähden liian pieni palkka. Ja jos se vie minulta ääniä, niin minä ne sitten menetän, mutta kannan siitä kyllä kokonaisvastuun. Näin ei saa jatkua. Tämän eduskunnan aikana pitää saada palkkausjärjestelmäuudistus aikaiseksi, joka toteuttaa oikeudenmukaista palkkausta.

Kielitaidottomalle Myllykoskelle on erityisen tärkeää, että hänellä on avustaja, jolla on kielitaitoa. Hän ei ole minun toimistosihteerini. Hän on asiantuntija, joka oman koulutuspohjansa vuoksi pystyy auttamaan minua kansanedustajan työssä selviytymään paljon paremmin kuin itse siihen kykenisin ilman avustajaa. Valintakriteereissä olen jo korostanut sitä, että hän täydentää niitä ominaisuuksia, joita minä tässä työssä tarvitsen ja joihinka omat voimavarani eivät riitä. Hän on enemmän kuin toimistosihteeri.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tuo saunakysymys tietysti on semmoinen, että jos laajennetaan sitä yhteiskuntaan, niin Suomessahan yleensä perheessä puolisot käyvät saunassa, mutta eihän tuonne eduskunnan saunaan saa puolisoaankaan tuoda kylpemään, niin että siinä mielessä se nyt ei niin hirveätä ole, jos ei avustajan kanssa saa mennä saunaan. Monesti tietysti, jos on naisavustaja edustajalla, tulee helposti kysymyksiä julkisuudessa ja enemmän miinusta kuin siitä nykykäytännöstä.

Tuo Myllykosken esille nostama avustajan palkkauskysymys: Hän toi esille myöskin sen, että jos avustajilla on koulutusta ja kielitaitoa, niin pitäisi olla palkkaus sen mukaan. Tämä eduskuntahan on sikäli poikkeuksellinen paikka, että ei täällä kansanedustajaltakaan vaadita mitään koulutusta eikä myöskään makseta yhtään mitään koulutuksen mukaan. Itsekin olin 25 vuotta yliopistolla töissä ja totuin siellä kyllä tämmöiseen suhteellisen eriarvoiseen yhteiskuntaan, mikä täälläkin on, että kyllä siellä professori oli professorin palkalla ja oli suurempi työhuone ja sitten opiskelijat ja tutkimusavustajat olivat ikkunattomissa työhuoneissa ja pienemmissä tiloissa ja painoivat pitkää päivää pienellä palkalla. Ei siellä ollut tulkkia eikä kielenkääntäjää. Kyllä siellä sai englanninkieliset julkaisutkin kirjoittaa ihan omalla kielitaidollaan ja opetella sitä, jos ei osannut. Sitä on paha verrata kovin laajasti. Kyllä siinä varmasti epäkohtia on, mutta kyllä täällä ehkä nyt pikkusen ylireagoidaan niihin epäkohtiin.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heikkilä, toivottavasti sitä kulttuuria ei tänne tuoda eikä sillä puolusteta tätä epäoikeudenmukaisuutta, mitä tässä talossa harjoitetaan. Nämä ovat onneksi kaksi eri maailmaa. Meillä ei ole myöskään sairaaloiden byrokratiaa täällä. Täällä työtoverit keskenään, ilman onko valiokunnan puheenjohtaja tai istuva ministeri, ovat hyvin tasa-arvoisia. Siinä mielessä huonolla esimerkillä ei kannata perustella huonoja käytäntöjä. On miesten saunat ja naisten saunat: eivät täällä kaiketi kansanedustajatkaan käy keskenään saunassa siinä mielessä kuin Heikkilä antoi tuossa esimerkissään luvan mielikuvituksen laukata. Toki vapaamielisyyttä, mutta sitä ei tässä haeta, vaan tasa-arvoisuutta.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hieman hämmentynyt. Onko niin, että perussuomalaisten mielestä eduskunnan ei tule näyttää esimerkkiä oikeudenmukaisessa ja avoimessa ja tasavertaisessa työyhteisössä?

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Silloin tällöin kyselen avustajilta, kun heidän kanssaan käytävillä kulkee tai istuu samassa kahvipöydässä, esimerkiksi, miten he tulevat toimeen Helsingissä. Kuka asuu kimppakämpässä, kuka omaistensa, tuttaviensa luona. Olen ymmärtänyt, että Helsingissä on äärettömän korkea vuokrataso. Useimmat heistä sanovat, että yksin ei pystyisi Helsingissä sillä palkalla asumaan vaan täytyy keksiä joku muu ratkaisu. — Tämä siihen palkkaukseen.

Ettei tämä menisi ihan saunankäyttökeskusteluksi, niin se on nyanssi. Se ei ole oleellinen asia. Se on yksi signaali, joka vain kertoo siitä, mitenkä suhtaudutaan. Kysymys on esimerkiksi siitä, että kun avustaja kulkee talossa ja edustaa edustajaansa ja pyytää palveluja, niin hänellä pitäisi olla edustajan naamari päässä, niin saisi parempaa palvelua. Joillakin tiskeillä asenteet, ilmeet ja suhtautuminen muuttuvat, kun vain avustaja on hoitamassa edustajan asioita.

Kansanedustajan avustaja on verrattavissa ministerin erityisavustajaan, mikä taas näkyy niin, että kaikki lobbarit ja kaikki, jotka tuntevat, miten yhteiskunta toimii, kumartavat aika syvään ministerin erityisavustajan edessä, koska he tietävät, että kyseessä on tärkeä henkilö. Nämä ovat hyvin lähellä toinen toisiaan noin työtehtäviltään, ja kuitenkin suhtautumistapa on joskus turhan nuiva. Tämä kertoo jotakin siitä, että meillä on korjaamisen varaa asenteissamme. Tämä saunakeskustelu on jonkinlainen mittari: siinä halpa mittari mittaa suurta, tärkeätä asiaa.

Mutta asiasta ihan kolmanteen. Kun on kysymys eduskunnan hallinnosta, niin toivoisin, että eduskunta liittyisi niitten työnantajien joukkoon, jotka jo ovat siirtyneet savuttomaan työpaikkaan. Mielestäni Suomen eduskunnan olisi pitänyt olla ensimmäinen työpaikka, joka siirtyy savuttomaksi. Mutta vielä ehditään kohtalaisen hyvin linjan ja esimerkin näyttäjäksi, kun vain tähän ryhdytään. Tälläkin on työterveydellisiä merkityksiä ja vaikka mitä, joten tämä ei ole ollenkaan huono tapa, ja ihminen kestää työpäivän mitan ilman tupakkaa. Finnair testaa sitä joka päivä lennoilla Helsingistä Bangkokiin. Lento kestää yli kymmenen tuntia, ja ihmiset ovat tupakoimatta.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Myllykoski aloitti hienosti ja valiokunnan keskustelusta tutulla tavalla kertomalla, että häntä hävettää. Se tunne tuli esiin asiantuntijakuulemisissa aika monella meistä, ja nyt puhun enemmänkin omissa nimissäni kuin valiokunnan puheenjohtajana.

Se, saako käyttää saunaa, ei olisi niin suuri kysymys, jos ei se rinnastuisi semmoiseen tilanteeseen, että saako istua tietylle penkille tai pitääkö mennä bussin takaosaan. Se symboli ja ajatus siitä, että meillä tässä talossa on joukko ihmisiä, jotka on palkattu tänne laillisesti, mutta me haluamme pienillä yksityiskohdilla osoittaa, että he ovat jotenkin alempiarvoisia, on väärin, ja siitä syntyy ainakin minulle se sama häpeän tunne, minkä edustaja Myllykoski täällä hyvin kuvasi.

Näissä tiloissa ei ole ahtautta. Sinne mahtuvat kaikki muutkin talon työntekijät, eivät siis pelkästään kansanedustajat vaan kaikki sekä korkeasti että matalasti koulutetut tämän talon lähes tuhat työntekijää. Sitten me yhtäkkiä poimimme 200 ja jotenkin koemme ylemmyyttä tai tarvetta sanoa, että juuri nämä ihmiset eivät saa istua tällä penkillä, ei kun tarkoitan: pestä itseään tällä suihkulla, vaan heidän on mentävä toisenlaisiin suihkuihin. Siinä ei ole semmoista julkisuutta kestävää, normaalia hyvän käytöksen traditiota, mikä tässä talossa pitäisi olla.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Sellaiset organisaatiot, joissa työnantaja on ainut maassa, esimerkkinä mainittakoon nyt vaikka armeija, usein seurakuntajärjestelmät, miksei yliopistotkin — kaikkiin näihin sisältyy se, että työnantajalla on lähes kaikki työtehtävät sillä toimialalla vaikutuspiirissään — ovat yleensä hitaampia mukautumaan sellaiseen asiantuntijaorganisaatioon, jollaisena pidän eduskuntaa ja ennen kaikkea kansanedustajia yhdessä avustajien kanssa, he joutuvat ottamaan kantaa uusiin asioihin. Silloin kyllä nämä erilaiset työtutkimukset viittaavat siihen, että tasa-arvoinen, ihmisarvoa kunnioittava työskentelytapa yhdessä johtaa myös parempiin tuloksiin kuin selkeän hierarkkinen malli.

Ikävä kyllä suomalainen koulujärjestelmä tukee tätä hierarkkista mallia. Mutta työelämä monilta osin joutuu sitten oikomaan, ja omassa elämässäni olen tottunut siihen ja oman talouteni kannalta havainnut paremmaksi sen, että vaikka olen ollut omistaja ja toimitusjohtaja ja kaikki ovat tienneet, että viime kädessä tuo päättää, jos haluaa, kaikista asioista, niin kannattaa olla hyvissä väleissä ja kunnioittaa muita. Sellaista ihmistä ei ole tullut vielä vastaan, joka ei tietäisi jotain enemmän kuin minä ja jota minun ei kannattaisi hyödyntää, jos se on jotenkin vain sovellettavissa.

Mutta tämä kahden kerroksen kohtelu — tekisi mieli sanoa, että täällä on yksi kerros vielä välissä — ei ole tälle eduskunnan arvovallalle oikein eduksi.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Urpalainen totesi, että tahdon olla jotenkin esteenä sille, että eduskunta olisi edelläkävijä. En sitä varsinaisesti tarkoittanut, mutta tietysti jos verrataan muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan, niin jos avustajien palkkoja korotetaan, samalla täytyy sitten myöskin ruveta katsomaan, että on ehkä koulutuksellista tai muuta osaamista sitten vastaavasti kuin tuolla muussa yhteiskunnassa, ettei pelkästään sillä, että nyt on eduskunnassa töissä, tienaa enemmän. Tai tietystihän voi olla, että sekin on ansio, että on täällä töissä, ja pitää olla korkeampi palkkataso.

Mutta en vastusta sitä. Vertasin vain siihen, mikä on tuolla yliopistoissa ja virastoissa ja muualla tämä normaali käytäntö. Ei kai ole kovin hyväksyttävää, jos eduskunta hirveästi poikkeaa suomalaisesta yhteiskunnasta.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Palkkaukseen liittyen on pakko vielä todeta, että kysymys on siitä, että pitää tehdä isolla kädellä kartoitus. Meillä on eritasoisia avustajia täällä, meillä on eritasoisia tehtäviä tekeviä avustajia täällä, mutta aivan varmasti löytyy joku kultainen keskitie siinä, minkälaisia tehtäviä kukin kansanedustaja avustajalleen antaa ja minkälainen tehtäväkenttä on. Se on palkkauksen perusta.

Sen jälkeen tulee se koulutuksellinen osaaminen, ja olisi varmasti hyvä, että meillä olisi joku järjestelmä, jolla pystyttäisiin kyvykkyydestä ja ehkäpä työtehtävien onnistumisesta ehkä aktiivisemmin vielä palkitsemaan. Olen aivan varma, että se olisi tälle Suomen eduskunnalle lisävoimavara, jos meillä olisi joku sellainen pätevyyden arviointi sen peruspalkan päälle. Se edellyttää jokaiselta kansanedustajalta myös sitten vastuullisuutta ja vastuun kantamista, että siinä ei tapahdu semmoista, mikä on inhimillisesti helpompaa kahden ihmisen välillä, että "no, olkoon nyt tämä kaikkein korkein mahdollinen", vaan kyllä meillä pitää olla järjestelmä, joka huolehtii oikeudenmukaisesti, että jokainen saa ansionsa mukaan. Mutta tällä hetkellä ei.

Vallan ulkoiset merkit hallitsevat yhteiskunnassa vielä kyllä normaalissakin työelämässä: on erivärisiä työtakkeja, oletko ylempi esimies vai oletko toimihenkilö, ja niin edelleen.

Toki täytyy sanoa, että Yhdysvalloissa vuodesta 1972, ensi kuussa tulee vuosipäivä täyteen, eriväriset ihmiset ovat saaneet mennä avioon. Toivotaan, että me täällä emme törmää tämän saunomisen kanssa samanlaiseen ongelmaan.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ei tämä ongelma mitenkään ratkaisematon ole. Monissa työyhteisöissä, varsinkin julkisella sektorilla, joissa on esimerkiksi opettajia paljon, kyllä on sitten arvioitu eri aineiden vaativuustaso, tuntimäärät ja palkitaan vielä lisäansiosta, oli se kielitaitoa, jotain musiikin hallintaa tai vastaavaa. Ihan sama pisteytys ja selvitys voidaan täälläkin tehdä, ei täällä tarvitse näitä asioita keksiä uudestaan. Se, mikä täällä pitää vain hyväksyä, on, että työnantajan tulee käsitellä työvoimaansa oikeudenmukaisesti ja sen arvoa kunnioittaen myös siten, että työtehtävistä suoriutuminen ja se vaativuus, joka niihin sisältyy, heijastuu saman talon muissa tehtävissä oleviin vastaavalla oikeudenmukaisella tavalla.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Edustaja Heikkilälle näistä yliopiston työhuoneista ja vähän sitten tämän talon työhuoneista: Jos me kateellisella silmällä katsoisimme, niin vielä tänä iltana meidän talon johtavien viranhaltijoitten huonekaluja kannettaisiin tuonne meidän huoneisiin ja edustajat ottaisivat sitten vähän tilavammat huoneet käyttöönsä, jos sitä sillä mitataan. Kun pääsin näihin tehtäviin ammattikoulun talousjohtajan virasta, missä minulla oli sihteeri ja minulla oli sellainen työhuone, että kolme neljä ihmistä mahtui neuvottelemaan siinä työhuoneessa, niin oli aika sokeeraavaa tulla tuonne alakertaan, hädin tuskin sinne mahtui sisään. Jos oli tenniskassi mukana, joutui miettimään, miten siellä pääsee kääntymään, ettei riko peiliä: noin 12 neliötä, muistaakseni 6 hyötyneliötä tai jotain tämmöistä.

Jos eduskunta itse ei pidä toimintaedellytyksistään huolta, koskee se virkamiehiä, avustajia tai sitten edustajia, niin älkää kuvitelko, että se arvostus, kunnioitus ja työolosuhteitten paraneminen tulisi tuolta ulkoisesta maailmasta, että sieltä tulisi painetta, että täällä on nyt säkki ovessa, että on kovin vaatimattoman näköistä, vaan kyllä meidän itse kunkin pitää suhtautua omaa työtä arvostaen niihin tehtäviin, ihan sama, mikä meillä tehtävänä on tässä talossa. Olen pannut merkille, että täällä on esimerkiksi virkamieskunnassa henkilöitä, joilla on tällaista tervettä ammattiylpeyttä, että he arvostavat omaa työtään, ja heidät on aina kiva kohdata.

Ei tarvitse olla kovin iso firma, niin siellä alkaa olla johtajilla sihteereitä. Julkisessa hallinnossa, seurakunnilla, valtiolla, kunnilla — siellä on sihteereitä. Minä olen kokenut avustajani pitkälti sihteeriapuna ja verrannut tosiaan kuntien keskijohtoon ja muuhun vastaavaan, että työolosuhteiden pitäisi olla mahdollisimman hyvät. Kun avustajat joskus sanovat, että he pyytävät, että edustaja soittaa johonkin pyytääkseen jotain palvelua, koska heitä palvellaan huonommin kuin edustajaa, niin tämä on se hälyttävä viesti, johon toivoisi korjausta. Tietysti eniten se näkyy tässä talossa, kun yhteydet ovat täällä ihan päivittäisiä. Tämä ei ole yleinen ilmiö, mutta jossain päin tämmöistä pientä oireilua on.