Vesa-Matti Saarakkala /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Otan tässä aluksi lainauksen perustuslakivaliokunnan mietinnöstä tältä vuodelta:

"Perustuslain 11 §:n 2 momentilla on merkitystä myös kouluissa järjestettävien tilaisuuksien kannalta. Perustuslakivaliokunta on perusopetuslain ja lukiolain muutosehdotuksia arvioidessaan käsitellyt lakeihin ehdotettuja säännöksiä uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta kouluissa ja tähän liittyvästä tiedottamisesta. Ehdotettujen säännösten soveltamisala oli tarkoitettu kattamaan koulun toiminnan kaikki uskonnolliset tilaisuudet, kuten uskonnolliset päivänavaukset, jumalanpalvelukset sekä muut uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet ja toimitukset, joita saatetaan järjestää niin koulun yhteisessä toiminnassa kuin eri oppiaineiden yhteydessä. Valiokunta katsoi tuolloin, että huolimatta liitynnästä perustuslain 11 §:n 2 momenttiin oli sääntelyä soveliaampaa luonnehtia menettelytapasääntelyksi eikä sitä siten ollut tarpeen sisällyttää lakiin. Valiokunta päätyi poistamaan kyseiset säännösehdotukset. Mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokunta kuitenkin erikseen tähdensi, että esityksen tarkoituksena ei säännösten poistosta huolimatta ollut muuttaa käytäntöjä erilaisten koulun perinteeseen kuuluvien tilaisuuksien, kuten lukukauden päättäjäisten, osalta. Tällaiset juhlatraditiot olivat valiokunnan mukaan osa suomalaista kulttuuria, eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina."

Tässä oli siis lainauksia sekä perustuslakivaliokunnan mietinnöstä tältä keväältä että viittauksia perustuslakivaliokunnan mietintöön syksyltä 2002.

Näin on siis alun alkaen linjattu, että perusopetuslaissa ei ole mainintaa näistä kristillisistä traditioista mutta on kuitenkin ajateltu, että ne voivat säilyä ja näin ollen ilman tätä mainintaa lain tasolla.

Mutta sitten, arvoisa herra puhemies, olen kuitenkin huomannut, että koulumaailman puolella meillä on oppilaitoksia, joissa ei enää esimerkiksi varsinaisia joulujuhlia järjestetä juuri tästä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta johtuen. Tällainen ilmiö on lähtenyt kai liikkeelle täältä Etelä-Suomesta ja on sitten edennyt erityisesti suuriin keskuksiin, ja aivan riippumatta siitä, ovatko maahanmuuttajat halunneet, että joulujuhlia järjestetään tai ei järjestetä, ainakin heitä on käytetty hyväksi siinä kehityksessä, jossa on vaadittu esimerkiksi uskonnottomien toimesta sitten luopumista näistä kulttuurikristillisistä traditioista koulun toiminnan yhteydessä.

Tästä huolestuneena, arvoisa herra puhemies, tein joulukuussa 2013 kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin opetusministeri Krista Kiurulta, olisiko syytä, koska on aikoinaan poistettu tai jätetty laittamatta sinne perusopetuslakiin mainintaa näistä joulujuhlista tai muista vastaavista kulttuurikristillisistä traditioista koulun toiminnan yhteydessä, ne sisällyttää sinne nyt uudestaan. Ministeri vastasi, että tähän ei ole tarvetta ja että tämä asia on kaikille selvä, että ne kuuluvat sinne koulujen toimintoihin.

No, sitten siitä muutama kuukausi eteenpäin apulaisoikeuskansleri Puumalainen on 24.3.2014 antamassaan päätöksessä katsonut, että sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteiden näkökulmasta.

Tämän ratkaisun jälkeen totesin, että tämä ministerin antama vastaus sinänsä ei riitä turvaamaan sitä olemassa olevaa tilannetta, että koulut halutessaan voivat järjestää näitä kulttuurikristillisiä juhlia ja aamunavauksia, kunhan tiedottavat niistä esimerkiksi huoltajille ja tietenkin oppilaille ajoissa, että jokainen voi niistä jäädä pois, mikäli katsoo ne oman vakaumuksensa vastaisiksi. Tämä tilanne tuli siis ylimmän laillisuusvalvojan toimesta kyseenalaistetuksi, ja seurasi valtava epätietoisuus, mitenkä esimerkiksi peruskouluissa nyt lähdetään valmistautumaan sitten kevätjuhlien viettoon, mitä sisältöä niissä voi olla. Tietenkin tämän kuumimman keskustelun jälkeen oikeuskansleri ilmoitti, että hän ei ole ollut kieltämässä esimerkiksi suvivirren laulamista. Tämähän on toki totta, että näinhän oikeuskansleri toki toimi, että ei sitä kieltänyt, mutta jätti kyllä mainitsematta näissä julkisissa ulostuloissa, että hän kyllä kielsi kaiken muun sisällön, ja se oli kyllä todella järkyttävä ratkaisuesitys tähän tilanteeseen.

Siksi jätin lakialoitteen, jonka ovat perussuomalaisten ryhmästä kaikki kynnelle kyenneet ja paikalla olleet varmasti allekirjoittaneet, ja lisäksi on yksi muusta ryhmästä oleva allekirjoittaja.

Suomella on kansakuntana lähes tuhatvuotinen kristillinen historia. Kristinuskon kautta maahamme välittyneet kulttuuriarvot, tapanormit ja yleiset moraalikäsitykset ovat vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla maamme kansallisen identiteetin ja elämänmuodon muovautumiseen. Pitkälti tämän tosiasian vuoksi peruskouluissamme on kymmeniä vuosia uskonnonopetuksen ohella myös tietoisesti sisällytetty kulttuurikristillisiä elementtejä muun muassa koulujen aamunavauksiin sekä joulu- ja kevätjuhliin. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin asettaneet Suomen uskonnollisen profiilin säilymisen tulevaisuudessakin evankelisluterilaisena vaakalaudalle. Lisääntyneen ei-kristittyjen yksilöiden maahanmuuton, radikaalien vapaa-ajattelijoiden painostuksen kiihtymisen sekä yhteiskunnan yleisen sekularisoitumisen vuoksi maamme kristityn enemmistön oikeus vaalia kulttuurikristillistä identiteettiään on tullut vakavalla tavalla uhatuksi.

Kulttuurikristillisen identiteettimme merkitystä suomalaiselle elämänmuodolle ei voida millään muotoa vähätellä. Hyvinvointivaltiomme sekä kansallinen yhteisöllisyytemme ammentavat voimaansa hyvin paljon kristillisyydestä. Suomalaisten lainsäätäjien olisi siis pyrittävä toiminnassaan vahvistamaan maamme kulttuurikristillisyyttä ja pidättäydyttävä murentamasta sen perusteita muun muassa uskonnonvapauteen vetoamalla.

Jokaisella yksilöllä on loukkaamaton oikeus maamme perustuslain 11 §:n nojalla olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Kuitenkin yhtäläinen absoluuttinen oikeus on myös taattava niille henkilöille, jotka haluavat tunnustaa ja harjoittaa kristillistä uskontoaan sekä ilmaista näin omantunnonvapauttaan. Eräät merkittävät tahot ovat kuitenkin monikulttuurisuusideologisessa perustuslain tulkinnassaan laiminlyöneet maamme evankelisluterilaisen enemmistön oikeutta omaan kristilliseen identiteettiin. Perustuslakivaliokunnan 2002 tekemä mietintö on toiminut pitkään juridisena ohjenuorana maamme kouluille niiden juhlatraditioiden järjestämisessä, joihin liittyy kulttuurikristillisiä elementtejä. Kyseisen mietinnön mukaan koulujen juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eikä niitä voida pitää suvaitsevaisuuden nimissä uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina yksittäisen virren laulamisen johdosta.

Tätä Suomen ylimmän perustuslakia ja muita lakeja tulkitsevan elimen kantaa tuki eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen viime vuoden elokuussa antama ratkaisu, diaarinumero 2488/4/13, koskien koulujen kevätjuhlien suvivirsikäytäntöä. Apulaisoikeusasiamies ei katsonut ratkaisussaan aiheelliseksi puuttua suvivirren asemaan osana suomalaisia kevätjuhlaperinteitä, sillä virttä ei hänen mielestään voinut pitää sisällöltään korostetusti uskonnollisena, jolloin se olisi loukannut yksilön perustuslaillisia oikeuksia olla osallistumatta omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Kyseisessä ratkaisussa apulaisoikeusasiamies huomautti lisäksi ottaneensa ratkaisussaan huomioon sen, että "suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia".

Arvoisa herra puhemies! Apulaisoikeuskansleri päätyi tässä tuoreessa päätöksessään, diaarinumero OKV/230/1/2013, erilaisiin johtopäätöksiin perustuslakivaliokunnan vuoden 2002 mietintöön sekä apulaisoikeusasiamiehen viime-elokuiseen ratkaisuun nähden koskien kouluissa harjoitettavia kristillisiä traditioita. Apulaisoikeuskansleri ratkaisussaan perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännökseen ja 22 §:ään, perusoikeuksien turvaamisvelvoitteeseen, yleiseen monikulttuurisuustrendiin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantoihin vedoten otti korostetun kriittisen kannan kouluissa harjoitettaviin tapahtumiin, jotka sisältävät kulttuurikristillisiä elementtejä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei kuitenkaan ole tehnyt mandaattinsa sisällä koskaan sellaista ennakkopäätöstä, joka kehottaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioineita maita kitkemään kouluistaan kaikki kulttuurikristilliset aspektit, mitä oikeuskansleri ei vastauksessaan tuo esille.

Apulaisoikeuskansleri kokee uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden sekä uskonnottomien kärsivän negatiivisen ja positiivisen uskonnonvapauden kannalta niin paljon tietyn vakaumuksen ohjaamista koulujen ylläpitämistä tapahtumista, että niiden järjestäminen pitäisi hänen mielestään lopettaa. Apulaisoikeuskansleri erityisesti korostaa ratkaisussaan moniarvoisuuden, suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden roolia demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkkeinä, joita eivät tue kouluissamme hänen mukaansa esiintyvät kulttuurikristilliset elementit.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa huomio kiinnittyy myös siihen, että hänen mielestään enemmistön näkemykset eivät saa demokratiassa aina voittaa. Tästä apulaisoikeuskanslerin väittämästä herää kuitenkin kysymys, että jos demokraattinen enemmistö ei saa Suomessa määrittää täällä noudatettavia kulttuurillisia normeja ja arvoja, niin mihin suomalainen kansanvalta tulevaisuudessa sitten perustuisi. Tietoisesti julkisen vallan taholta ylikorostetut suvaitsevaisuus- ja moniarvoisuusideologiat ovat yhteiskuntamme arvoperustoiksi liian hataria sekä erilaisten erityisryhmien mielivaltaan pahimmassa tapauksessa johtavia. Epämääräinen suvaitsevaisuus- ja moniarvoisuusideologia voi lisäksi tasoittaa tietä kohti täydellisen arvoneutraalia yhteiskuntaa, jossa maassamme asuvat henkilöt eivät jaa minkäänlaisia yhteisiä ihmisten välisiin kanssakäymisiin liittyviä pelisääntöjä.

Arvoisa puhemies! Väestödemografisia tunnusmerkkejä sekä maamme kulttuurista identiteettiä objektiivisin kriteerein tarkastellen Suomi ei ole monikulttuurinen valtio. Monikulttuurisuutta ei myöskään ole kirjattu Suomen valtiosääntöön. Suomen on syytä jatkossa turvata yhteisöllisyyden ja suomalaisen elämänmuodon säilyminen myös siltä osin, että peruskoulussamme oppilaille välitetään kulttuurikristillisiä elementtejä loukkaamatta jokaisen koululaisen oikeutta olla uskossa tai uskonnoton. Vähemmistöuskontokuntiin tai uskonnottomiin ryhmiin kuuluville yksilöille on syytä myös jatkossa myöntää oikeus poistua niistä opetustapahtumista, joissa maamme evankelisluterilaiseen enemmistöön kuuluville henkilöille järjestetään peruskoulussa kristillisiä elementtejä sisältäviä aamunavauksia tai koulu- ja kevätjuhlia. Perusopetuslain oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä koskevaa 3 §:ää olisi näin täydennettävä siten, että kulttuurikristillisten koulutapahtumien merkitys tunnustetaan kyseisen pykälän tavoitteiden toteutumisessa.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

Laki perusopetuslain 3 §:n muuttamisesta. Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan perusopetuslain (628/1998) 1 luvun 3 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 477/2003, seuraavasti: 1 luku. Lain soveltamisala ja tavoitteet. 3 § Opetuksen järjestämisen perusteet. Opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti ja siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Opetuksen tueksi peruskouluissa on niiden järjestämissä tapahtumissa otettava tarpeellisella tavalla huomioon suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvien kulttuurikristillisten traditioiden vaaliminen. Tämä laki tulee voimaan 1. tammikuuta 2015.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen koko poliittisen urani ajan pyrkinyt vaalimaan valistuneesta liberalismista kumpuavia arvoja ja maailmankatsomusta. Tämän nojalla jokaisella ihmisellä on vapaassa ja demokraattisessa Suomessa oikeus muodostaa omat yhteiskunnalliset ja moraaliset käsityksensä. Samaan aikaan henkilökohtaisten uskomusten ja tapojen harjoittaminen ei saa kuitenkaan vaarantaa Suomen kansallista identiteettiä eikä väestön enemmistön tahtoa vaalia omia kulttuurisia juuriaan.

Lisääntyvä kansainvälisyys, massamaahanmuutto sekä sen mukanaan tuoma haitallinen monikulttuurisuuskehitys ovat tehneet isojen kaupunkien useista koululaitoksista sosiaalisten konfliktien kasvualustoja. Tällöin ongelmien keskiössä ovat olleet toistuvasti muslimitaustaisten yksilöiden sekä heitä tukevien monikulttuuriviranomaisten vaatimukset kitkeä kouluista kevät- ja joulujuhlien kaltaiset traditiot, jotka ammentavat sisältönsä suomalaisesta kulttuuriperimästä.

Vaikka kyseisissä tapahtumissa saattaisi olla kristillisyydestä kumpuavia elementtejä, ei niitä voida pitää uskonnon harjoittamisena perustuslakivaliokunnan tuoreen lausuman perusteella. Pikemminkin kyse on tiettyjen kulttuurikristillisten riittien välittämisestä tuleville sukupolville. Perinteiden vaaliminen tulee nähdä osana sukupolvien välistä jatkumoa, josta elävä suomalaisuus saa voimansa. Emme saa antaa tämän perusrakenteen murtua hetkellisten mielijohteiden ja lyhytnäköisten monikulttuuristen kokeilujen vuoksi.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Saarakkalan perusopetuslain 3 §:ää koskeva täydennyslakiesitys on tervetullut aloite suomalaisen kulttuurin säilymisen puolesta. Kuten edustajakollega Saarakkala lakialoitteessaan toteaa, Suomi ei väestödemografisia tunnusmerkkejä ja maamme kansallista identiteettiä tarkastelemalla ole monikulttuurinen valtio.

Tällä salilla on nyt mahdollisuus tehdä perustavanlaatuinen yhteiskunnallinen käännös hyväksymällä tämä käsittelyssä oleva lakialoite, jonka myötä Suomen säilyminen suomalaiskansallisena valtiona tulevaisuudessa olisi turvattu.

Arvoisa herra puhemies! Totean loppuun, että kannatan lämpimästi tätä edustaja Saarakkalan tekemää lakialoitetta.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkalan lakialoite on varsin kannatettava. Taustoitan hieman omaa kantaani, miksi. Nimittäin ihmeelliseksi on mennyt tämä maailmanmeno — ja kannattaa malttaa kuunnella loppuun.

Apulaisoikeuskansleri, vähemmistövaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto: kaikki aivan kuutamolla.

Apulaisoikeuskansleri virsien kimpussa. Ei ole vaikea arvata, mikä on syynä moiselle hyökkäykselle. Motiivi on aivan selkeästi poliittinen. Tapaus on niin räikeä, että hämmästelen sitä julkeutta, millä se on esitetty. Toisaalta meillähän voi laukoa ihan mitä vain, kunhan kohteena on kristinusko.

Vähemmistövaltuutettu näyttää suorastaan suosivan etnistä rikollisuutta, kun ei muka saisi puuttua mihinkään, mikä koskee esimerkiksi maahanmuuttajaväestöä. Vain hänen kuolleen ruumiinsa yli kävellen se kai olisi mahdollista, niin ylimieliseksi ja mielivaltaiseksi se on mennyt. Ei saisi rikollisiakaan potkia pois maasta. Mihinkä me semmoista valtuutettua tarvitsemme? Olisi syytä hänenkin keskittyä olennaiseen, mutta kun sopiva on valittu tehtävään pätevän asemesta, niin siinä on tulos eli pelkkää poliittista sekoilua ja mielipuolisuutta.

Valtakunnansyyttäjänvirasto puolestaan pyrkii tukkimaan kansalaisten ja jopa poliitikkojen turvat, jos kritiikin kohteena on maahanmuuttopolitiikka ja sen tuomat ongelmat. Onneksi tukkiminen tulee jäämään yritykseksi, sillä mikäli suomalaista sisua tunnen, tämä umpirasistinen kansahan ei kuvia kumartele. Suomalaiset rasistit, eli ihan tavalliset oikeudentuntoiset ihmiset ja kunnon kansalaiset, eivät näet katso maailmaa ruusunpunaisten linssien läpi, vaan tuntevat aitoa huolta maan ja kansan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Tässä kohden lienee syytä huomauttaa, että leimaamalla tavallisia ihmisiä rasisteiksi on käsite vesittynyt ja siitä on tullut ihan neutraali sana. Poliittinen leimakirves on iskenyt kiveen.

Toinen, mitä Valtakunnansyyttäjänvirasto huomassaan hellii, on suuri maailmanuskonto nimeltä islam, jonka nimissä tehdään — jonka nimissä tehdään — jatkuvasti hirveitä ihmisoikeusloukkauksia. Tuorein uutisointi kertoo sudanilaisesta naisesta, joka on sikäläisessä oikeudessa tuomittu hirtettäväksi, ja syynä on mikäpä muu kuin islamista luopuminen. Teloitus tapahtuu sitten, kun nainen on ensin synnyttänyt, sillä hän on nyt raskaana. Sellaista silmitöntä pahuuttako muka ei saisi arvostella?

Arvoisa puhemies! Minä haluan tuoda suhteellisuudentajua tähän keskusteluun ja yleisilmapiiriin myöskin Suomessa. Mitä sanotte: uskonnosta luopumisesta kuolemantuomio? Minäpä kerron, mitä ajattelen sellaisesta uskonnosta, jossa niin toimitaan. Sellainen ei ansaitse osakseen mitään muuta kuin kritiikkiä, arvostelua, pilkkaa, herjaa, parjausta, rienausta, paheksumista, ankaran tuomion sadattelun säestyksellä ja kansainvälisen yhteisön tiukan puuttumisen. En keksi yhtään syytä, miksi moisen barbarismin haukkumista aivan lyttyyn pitäisi jotenkin kainostella. Ainakin minä haukun. Vai onko arvostelu olevinaan uskonrauhan rikkomista? Ja kittiä kanssa, se voisi olla sitä vain ja ainoastaan läpeensä kieroutuneen sielun mielestä.

Mistähän kaikki tämmöinen viranomaishulluus on lähtöisin? Ei ainakaan kansan mielipiteistä tai oikeustajusta. Tämä haisee niin paljon, että minun on aivan pakko päätellä, että järjestelmää onkin jo hyvin pitkään ihan tahallaan mädätetty. Nyt pitäisi vielä löytää oikeat sanat ilmaista mahdollisimman osuvasti. Tässä oli edellä kaksi hyvää puheenvuoroa.

Meillä eräät tahot selvästi halveksivat, eivätkä sitä edes mitenkään peittele vaan avoimesti halveksivat, omaa suomalaista kristillistä kulttuuriamme haluten samalla alistua kaikenlaisen vierauden edessä. Asialla on suvaitsevaistoksi itsensä mieltävä, monikulttuurisuutta palvova poliittinen klikki tai eliitti, mutta minäpä sanon, että sellaiset suvaitsevaiset eivät todellakaan ole niin hyviä ihmisiä kuin itse kuvittelevat, semmoinen suvaitsevaisuus kun tuntuu olevan hyvin tarkoin valikoivaa.

Arvoisa puhemies! Pidän todellakin tärkeänä, että kulttuurikristillisyyttä ja kristillisiä arvoja vaalitaan ja ylläpidetään maassamme. On hyvä, että niistä on maininta myös lainsäädännössä. Kukin voi määritellä suhteensa kristinuskoon ihan itse ja täysin vapaehtoisesti. Kenenkään ei tarvitse pelätä tulla tapetuksi, jos uskonto ei miellytä. Vaikka kristinusko ei olekaan kaikille henkilökohtaisesti tärkeä, meidän on syytä pitää siitä kiinni jo historiammekin mutta ennen kaikkea sen ylivertaisen sisällön takia. Rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa eikä teurasta vääräuskoisia.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Saarakkalan lakialoitteessa käsitellään muun muassa suvivirren oikeutta olla osana peruskoulun kevätjuhlia. Suomella on kansakuntana pitkä kristillinen historia, ja suvivirren esittäminen kuuluu traditioihimme. En oikein ymmärrä tätä vouhottamista kieltää suvivirsi tai kieltää joulujuhlat tai joku muu traditionaalinen juhla kouluissamme. Vähemmistöuskontokuntiin tai uskonnottomiin kuuluvien ei tarvitse käsittääkseni olla läsnä, jos se heitä jotenkin loukkaa.

Kun tähän lakialoitteeseen on kerätty nimiä, Saarakkala on kerännyt, niin olen tosi pahoillani, että en löydä omaa nimeäni täältä listalta, mutta kun katsoin kalenteriani, niin huomasin, että juuri tähän ajankohtaan olen ollut maanpuolustuskursseilla. Ehdottomasti olisin kirjoittanut nimeni tähän lakialoitteeseen, se on erittäin kannatettava.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Saarakkala, joka on tämän lakialoitteen ja muutoksen ensimmäinen allekirjoittaja, hyvin perusteli näitä asioita, ja näihin näkemyksiin on helppo yhtyä, koska olen itsekin tämän allekirjoittanut. Sehän on totta, että tämä suvivirrestä noussut kohu ja sen kieltäminen, niin kuin apulaisoikeuskansleri markkinoi sitä asiaa, herätti suurta keskustelua. Sitten perustuslakivaliokuntahan teki näissä asioissa muutoksia kansalaisten vahvasti tulleen palautteen perusteella.

Haluan vain ottaa täältä yhden pienen pätkän, kun apulaisoikeuskansleri erityisesti korostaa ratkaisussaan moniarvoisuuden, suvaitsevaisuuden, avarakatseisuuden roolia demokraattisen yhteiskunnan tunnusmerkkeinä, joita eivät tue kouluissamme esiintyvät kulttuurikristilliset elementit. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussa huomio kiinnittyy myös siihen, että hänen mielestään enemmistön näkemykset eivät saa demokratiassa aina voittaa. Tästä apulaisoikeuskanslerin väittämästä herää kuitenkin kysymys, että jos demokraattinen enemmistö ei saa Suomessa määrittää täällä noudatettavia kulttuurillisia normeja ja arvoja, niin mihin suomalainen kansanvalta tulevaisuudessa sitten perustuisi.

Kannatan lämpimästi tätä ehdotusta ja toivon, että tämä ehdotus myös muuttaa näitä asioita.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Esittelytekstissään edustaja Saarakkala toi esille apulaisoikeuskanslerin päätöksen, jossa apulaisoikeuskansleri suhtautuu korostetun kriittisesti kouluissamme harjoitettaviin uskonnollisiin tapahtumiin. Apulaisoikeuskanslerin mielestä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat ja kokonaan uskonnottomat yksilöt kärsivät negatiivisen ja positiivisen uskonnonvapauden kannalta niin paljon tietyn vakaumuksen ohjaamista tapahtumista, että näiden tapahtumien järjestäminen pitäisi lopettaa. Apulaisoikeuskansleri perustelee ratkaisuaan myös sillä, että enemmistön näkemykset eivät saa demokratiassa aina voittaa. Tämä on perin erikoinen perustelu.

Muistamani mukaan samoihin aikoihin, taisi olla peräti samana päivänä, apulaisoikeuskansleri otti myös kantaa siihen, että työtehtävissä olevalla naisella on oikeus uskonnollisten syiden perusteella pitää työssään huivia. Työnantaja oli pyytänyt naista poistamaan huivin vedoten siihen, että se ei sovi palvelutehtävässä olevalle. Mielestäni apulaisoikeuskanslerin ratkaisu on ristiriitainen, sillä ensimmäisessä ratkaisussa ei hänen mielestään saisi uskonnonvapauteen vedoten vaatia kristillisten perinteiden vaalimista, mutta jälkimmäisessä tapauksessa työntekijällä on oikeus vedota samoihin periaatteisiin ja pitää työtehtävässään huivia.

Arvoisa herra puhemies! Kouluissamme on perinteisesti aamunavauksissa toimittu kristillisten periaatteiden mukaan. Samoin on toimittu kevätistuntokauden ja syysistuntokauden päättäjäisissä. Mikäli tällaiset perinteiset traditiot kielletään vetoamalla uskonnolliseen yhdenvertaisuuteen, on syytä vakavasti pohtia sitä, joudummeko samoin perustein ja samoihin perusteisiin vedoten kieltämään myös erilaisten huivien ja muiden uskonnollisten vaatekappaleiden käytön.

Edustaja Saarakkala on tehnyt erinomaisen lakialoitteen, jossa huomioidaan myös tulevaisuudessa suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvat kulttuurikristilliset traditiot ja perinteet. Muiden uskontokuntien kanssa ei ole syytä ajautua törmäyskurssille. Jos lähdetään siitä, että muita uskontoja kunnioittavat ja harjoittavat ihmiset muuttavat Suomeen, on meillä täysi oikeus olettaa, että he sopeutuvat meidän voimassa olevaan järjestelmään. Me kunnioitamme heidän uskontoaan, ja heidän on syytä kunnioittaa meidän uskontoamme. Vanha sanonta: maassa maan tavalla taikka maasta pois.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Saarakkalan tekemää lakialoitetta. — Kiitos.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä edelliset puhujat ovat tuoneet hyvin näitä perusteita esille. Suomalaiset moraalikäsitykset, kansallinen identiteetti ja suomalainen elämänmuoto pohjautuvat pitkälle meidän kristilliseen kasvatukseemme ja uskonnon opetukseen koulussa, myöskin koulun joulujuhliin ja kevätjuhliin. Vielä aikuisenakin nämä moraalikäsitykset ovat mukana. Monesti kesä alkaa, kun kuulee suvivirren jossain, ja vastaavasti joulujuhlaan kuuluvat tietyt uskonnolliset perinteet.

On aivan käsittämätöntä, että ulkomailta tulee tänne ihmisiä paremman elämän toivossa vapaaehtoisesti ja he pyrkivät täällä rajoittamaan meidän vapauttamme harrastaa meidän uskontoamme, vaikka me sallimme heille heidän oman uskontonsa harjoittamisen, elleivät heidän uskonnolliset traditionsa alenna ihmisarvoa tai loukkaa jonkun henkeä tai terveyttä ja ole ristiriidassa maamme lakien kanssa.

Siksi tämä Saarakkalan tekemä lakialoite kristillisten traditioiden vaalimisesta on ihan ajallaan, ja se on hyvin tarpeellinen siihen, että täällä eduskunnassa hyvin laajasti keskusteltaisiin ja käsiteltäisiin asiaa, ennen kuin maamme luisuu ihan väärille raiteille, mikä aiheuttaa rasismin lisääntymistä maassamme ja erinäköisiä selkkauksia ja yhteenottoja kansalaisten välillä. Tämä lakialoite on hyvin kannatettava.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä oikeuskanslerin antama ratkaisuhan tuli tosiaan 24. maaliskuuta tätä vuotta, tämä paljon puhuttanut ratkaisu. Sen seurauksena lähdin silloin tätä lakialoitetta välittömästi laatimaan, koska olin jo aiemmin, niin kuin tässä aiemmassa puheenvuorossani kerroin, kirjallisen kysymyksen muodossa epäillyt sitä, että mitenköhän mahtaa olla asiantilan pysyvyyden osalta se, että jatkossakin olisi tosiaan mahdollista näitä kulttuurikristillisiä perinteitä kouluissa harjoittaa.

No, sitten huhtikuun alussa jätin tämän lakialoitteen kerättyäni ensin sinne allekirjoituksia kansanedustajilta, kaikilla oli mahdollisuus se allekirjoittaa — tietysti tosiaan esimerkiksi tässä edustaja Elomaa ilmoitti, että hän oli estynyt, oli maanpuolustuskurssilla — mutta, ikävä kyllä, aika vähän tuli muista ryhmistä, kun vain yksi allekirjoitti tämän lakialoitteen. Se kyllä kertoo paljon siitä, että vaikka on meille todennäköisesti enemmistölle tässä eduskunnassa — ainakin vielä — kyse erittäin tärkeästä asiasta, niin puoluepoliittisista syistä ei kuitenkaan lähdetty allekirjoittamaan.

Minun mielestäni on hyvä kansalaisten tiedostaa, että tällä tavalla politiikassa toimitaan. Kun perussuomalaisille huudetaan aina vähän väliä, että pitäisi tulla hallitukseen kantamaan vastuuta, niin en minä ymmärrä, minkämoista yhteisten asioitten hoitoa se on, ettei lähdetä allekirjoittamaan näin hyvää ja kannatettavaa lakialoitetta, jos sitten sen takana kuitenkin ollaan. Mutta ehkä siitä johtuen, että panin asian eteenpäin, tein aloitteen, perustuslakivaliokunta sitten lopulta 25. huhtikuuta linjasi oikeuskanslerin vuosikertomusta koskeneessa mietinnössään koulujen kulttuurikristillisten traditioiden säilyttämisen puolesta korostaen samalla perinteiden ylläpitoon ja uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisen vapaaehtoisuutta.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan mukaan nyt sitten suvivirsi voidaan laulaa jatkossakin, jopa kokonaan, eikä ole estettä sillekään, että ohjelmaan kuuluu useampi perinteinen virsi. Eli vaikka puhutaan yksittäisen virren hyväksymisestä ohjelmaan, tarkoitetaan valiokunnan sanamuotoilulla itse asiassa yksittäisiä virsiä. Seimikuvaelma, tiernapojat ja niihin liittyvä tematiikka voidaan säilyttää, ja mielestäni niin on jopa syytä tehdä, jotta kaikki lapset ymmärtäisivät esimerkiksi sen, miksi meillä on milloinkin joulupyhät ja vapaapäivät. Kyse on myös kulttuuristamme, joka hyvin pitkälle siis perustuu kristilliseen arvopohjaan ja kristinuskoon. Enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, joten vähemmistöjen on hyväkin tuntea enemmistön perinteitä, kuten valiokuntakin antoi ymmärtää.

Arvoisa puhemies! Uskonnolliset aamunavaukset ovat jatkossakin siis sallittuja, kunhan niistä tiedotetaan hyvissä ajoin etukäteen sekä oppilaita että huoltajia. Ohjatuista ja säännöllisistä rukoushetkistä kouluissa on syytä pidättäytyä, mutta esimerkiksi opettajan antama mahdollisuus oppilaille hiljentyä, vaikkapa ennen ruokailuun lähtöä, on täysin mahdollista, ja jokainen voi sitten hiljentyä, miten tahtoo. Kouluille on sallittua osallistua jumalanpalvelukseen, kunhan se on kaikille vapaaehtoista. Niille, jotka eivät osallistu, tulee järjestää mielekästä korvaavaa ohjelmaa. Ylipäätään on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan huolehtimaan, että tilaisuudesta, johon enemmistö osallistuu, syystä tai toisesta pois jäävä oppilas ei leimautuisi ja joutuisi esimerkiksi kiusatuksi. Jos kiusaamista esiintyy, se on kitkettävä. On kuitenkin huomioitava se, ettei pelko ennakkoluulojen syntymisestä saa viedä pois enemmistön oikeutta perinteiden ylläpitoon.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja sen mietinnön työstämiseen osallistuneena ja vaikuttaneena kansanedustajana sekä asiasta tosiaan tämän lakialoitteen laatineena haluan ilmaista tyytyväisyyteni valiokunnan yksimieliseen päätökseen, jossa huomioidaan myös positiivinen uskonnonvapaus ja ymmärretään uskonnollisten perinteiden potentiaalinen arvo kaikille suomalaisille ja yhteiskunnalliselle yhteenkuuluvaisuudelle. Valiokunnan mietintö on tasapainoinen ja omiaan hälventämään niitä epävarmuustekijöitä, joita asian ympärillä on todellakin esiintynyt. Vaikka epävarmuustekijöitä onkin yritetty jälkeenpäin selitellä parhain päin, totuus on se, että kouluihin ei ollut jäämässä kuin kaksi säkeistöä suvivirrestä, ei mitään muuta. Nyt koulujen on taas hyvä lähteä rakentamaan kevätjuhliaan, työrauha tältä osin kouluihin on palautettu.

Arvoisa herra puhemies! Jos jokin koulu kuitenkin poistaa toiminnastaan kaiken uskonnollisiin perinteisiin viittaavan, kuten joissakin Etelä-Suomen kouluissa on tapahtunut, on mielenkiintoista nähdä, kannellaanko siitä ylimmille laillisuusvalvojille positiivisen uskonnonvapauden nimissä. Opetushallitus ohjeillaan voisi nyt varmistaa, ettei siihen tule tarvetta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kuuntelin edustaja Saarakkalan esitystä hänen lakialoitteestaan, ja piti kipin kapin tulla edes kiittämään hänen hyvästä puheestaan ja työstään. Olen myös itse tämän allekirjoittanut.

Kaiken kaikkiaan kun miettii tätä, on se sitten suvivirsi tai muu aamunavaus, niin tulee miettineeksi, että olemmeko me enää kristillinen kansa ja mitä siihen liittyy, että pitäisi kulttuuria tuntea ja näitä perinteisiä arvoja, joita meidän vanhempamme, ainakin useimmat, ovat opettaneet ja joita koulussa on opetettu aina Raamatun historiasta ja näistä uskonnon opetuksista näillä uskonnontunneilla.

On tosiaan ihmeellistä, että halutaan romuttaa kaikki nämä arvot. Ja mihinkä olemmekaan menossa? Tehdäänkö tämän suvaitsevaisuus-sanan varjolla sitä, että halutaan kaikki rippeet täältä maastamme ottaa pois? Erikoisesti tulee mieleen se, kun oltiin Pirkkahallissa. Oli 3 000 yrittäjää, ja siellä Pirkanmaan piirin puheenjohtaja piti puheen, ja hän sanoi, että tuntuu niin hienolta. Hän lauloi siellä ilman säestystä suvivirren. Uskon, että ei vain minun silmääni tullut vesitippa, vaan se oli niin koskettavaa, kun hän antoi ymmärtää, että myös yrittäjille ja niille, joita siellä oli, kuuluu nämä suvivirren laulamiset. Kyllä kun muistamme omaa lapsuuttamme ja nuoruuttamme koulussa, kun oli päättäjäiset, ja taas keväällä tulee, niin kyllä tämä suvivirren laulu tuntui niin mahtavalta, kun se päätti lukuvuoden.

Toivoisin, että jokainen miettisi, mihinkä me olemme yleensä menemässä, kun aina puhutaan, että kaikkea pitää suvaita. Mutta tuntuu siltä, että me, jotka haluamme pitää vielä näitä perinteisiä kristillisiä arvoja, olemme helposti rasistisia emmekä ymmärrä muitten ihmisten käyttäytymistä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mielipidekirjoitusta kirjoittaessani tuolla työhuoneessani heräsin edustaja Heikkilän puheenvuoroon. Siitä täytyy antaa, voisiko sanoa, enemmän kuin 100 pistettä. Se oli erittäin rakentava ja analyyttinen nyt meneillään olevasta kehityksestä, ja sitä olisi hyvä kuunnella.

Mutta syy, miksi sitten pinkaisin tänne juoksujalkaa, oli se, että kyllä lakialoitteen tehnyt edustaja osasi hieman laittaa piikin oikeaan kohtaan. Ei kuitenkaan kysymys siinä, ettei Myllykosken nimeä ole siinä aloitteessa, ole ryhmäkurista taikka siitä, että minä arvioisin sitä, että kun tämä on perussuomalaisen tekemä lakialoite, siihen en voi laittaa nimeäni. Siitä ei todellakaan ole kysymys.

On omien arvojeni kannalta tärkeää, että en haluaisi kieltää myöskään suvivirttä. Kyllä meidän siirtolaisten, jotka ovat täältä menneet muihin maihin, on ollut totuttava siihen kulttuuriin, jota niissä maissa noudatetaan. Ihan yhtä lailla niitä valtakulttuurin elementtejä käytetään myös tässä maassa, kun sille on oikea paikka, ja se on tässä ongelma.

Herra puhemies! Voinko jatkaa pöntöstä?

Olisiko ollut?

No joo, mutta jos täältä saisi sen koko 5 minuuttia.

Arvoisa herra puhemies! Pyrin saamaan sen 2 minuuttiin, mutta ei se sitten ihan onnistunutkaan.

Monikulttuurisuus on hyvä asia, ja toivoisinkin, että meillä uskonnonopetuksen sijaan olisi enemmän yhteiskuntaoppia. Uskoisin, että kristillisten arvojen ja luterilaisen yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, että meidän lapsemme saisivat tietoa muista kulttuureista. Toivoisin, että juuri sitä samaa tapahtuisi myös muualla maailmalla.

Mutta ei meidän pidä sulkeutua omaan kuoreemme sen takia, jos muissa maissa ei niin tehdä kuin meillä. Kristinopetuksen ei pidä olla vain yksi pääoppiaineista, vaan kyllä minä haluan ainakin, että meidän lapsemme ymmärtävät muita kulttuureita ja muita uskontoja. Se on tärkeä asia tiedostaa tässä keskustelussa.

Kyllä minä todellakin toivon, että suvivirttä jatkossakin lauletaan. Kyllä se ainakin edustaja Myllykoskelle oli todellakin vapauttava hetki. Tämmöisen kädellisen oppien kohdalta se tarkoitti osiltaan sitä, että se piina on nyt vihdoinkin loppunut, niin että kyllä siihen yhden suvivirren voi raikkaasti laulaa päälle.

Suvivirttä lauletaan myös täällä eduskunnassa. Puhemies muistanee varmaan, että Nakkilasta oli yksi koululuokka käymässä tässä viime keväänä täällä. Koko puhemiehistön johdolla puhemies Heinäluoma toivoi, että jos laulaisimme tässä yhdessä satakuntalaisten kansanedustajien ja nakkilalaisten oppilaiden kanssa suvivirren. Täytyy sanoa, että se oli aika juhlava tunne, jolloin valtiosalissa kansanedustajana oman kylän oppilaiden kanssa voit laulaa suvivirren.

Suvivirsi on ehkä jo enemmän kuin vain uskonnollinen laulu. Se on traditio, joka kuuluu kevääseen. Sen kieltäminen olisi kyllä, voisiko sanoa, osoittanut erittäin huonoa itsetuntoa omasta kulttuuristamme. Siinä mielessä valiokunta on tehnyt erittäin järkevän päätöksen ollessaan tuolla kannalla, mikä nyt on esitetty.

Mutta vielä kerran: minua ei ole kahlinnut tämän lakialoitteen allekirjoittamisessa se, että ryhmä olisi tehnyt jonkinlaisen päätöksen tai että meillä ryhmässä olisi päätetty siitä, että kun perussuomalainen tekee lakialoitteen, siihen ei kirjoiteta nimeä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Yritin tuossa tabletilta selailla pöytäkirjoja perustuslakivaliokunnan osalta, mutta sieltä ei ikävä kyllä löytynyt pöytäkirjaa, joka olisi täsmännyt tämän valiokunnan tekemän, 25. huhtikuuta 2014 valmistuneen mietinnön kanssa.

Siihen, minkä takia esimerkiksi nyt edustaja Myllykoskea hieman epäilin, on lähinnä se syynä, että ainut vasemmistoliiton edustaja, Anna Kontula, ei osallistunut tämän mietinnön osalta ratkaisevaan käsittelyyn, ja ajattelin, että onko sitten vasemmistoliitto kokonaisuudessaan esimerkiksi linjannut, että ei suhtauduta myönteisesti näihin kulttuurikristillisiin traditioihin ja niitten ylläpitämiseen ja omaan lakialoitteeseeni. Mutta se on erittäin hyvä kuulla, että mitään tällaista ei ole esimerkiksi edustaja Myllykosken toiminnassa ollut takana vaan hän on tämän asian puolesta, ja uskon kyllä, että meillä on aika pitkälti sama käsitys siitä, että monikulttuurisuus ei saa tarkoittaa sitä, että me täällä omassa maassamme enemmistönä luopuisimme omista tavoistamme. Sitähän se ei voi tarkoittaa.

Se on ihan selvää, että uskonnonopetukseen ja tänä päivänä opetussuunnitelmaan kuuluukin, että vaikka oma uskonto on siinä ensisijainen tekijä, niin kaikki maailmanuskonnothan siinä käydään läpi. Oma lakialoitteeni ei missään nimessä tähtää mihinkään monouskonnollisuuteen, vaan ihan käydään kaikki yleissivistävästi läpi, ja jokainen saa sitten valita, mihin uskoon tai ei usko.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nimenomaan omalta osaltani — edustan tässä itseäni — haluan korostaa sitä, että minulle uskonnonopetus sinällään on asia, johonka haluaisin suhtautua siten, että se oppiaineena sinällään nimeltäänkin voisi olla jo yhteiskuntaoppia.

Ne uskonnolliset traditiot, joita koulunkäynnissä esimerkiksi jouluun taikka kevääseen kuuluu, ovat meidän kansallista kulttuurihistoriaamme jo. En kyllä koe sitä millään lailla pahana, ettäkö näin edelleen jatkettaisiin.

Harmillista on se, että kun täällä Etelä-Suomessa on monikulttuurisia kouluja, niin osa oppilaista syrjäytetään siitä hetkestä, kun koulu järjestää opetusta. Siinä mielessä meillä pitäisi olla joku väline, ei vain se, että on oikeus poistua siitä tilaisuudesta, jolloin henkilö, pieni lapsi, ilman muuta tuntee itsensä yhteisöstä syrjäytetyksi ja ulkopuoliseksi, vaan kyllä siihen hetkeen pitää sisältyä myös sitten se, että he ovat silti siinä yhteisössä mukana mutta heidän ei tarvitse oman vakaumuksensa puolesta osallistua siihen tilaisuuteen. Se tässä on tärkeätä huomioida, että ei ole vain niin, että heillä on oikeus poistua luokasta tai siitä tilaisuudesta, vaan kyllä koululaitoksen pitää ottaa heidät haltuunsa, ettei ole vain niin, että heidät suljetaan tavallaan pois. Vaikka sanotaan, että on vapautettu, niin sehän tarkoittaa, että suljetaan pois siitä kouluyhteisöstä, jossa harjoitetaan sellaista uskontotraditiota tai uskonnonopetusta, joka ei heille sovi.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! On toki hyvä, jos koulut pystyvät järjestämään vaihtoehtoista ohjelmaa niille, jotka eivät halua osallistua omantunnon syistä näihin uskonnollisiin tai, voisi sanoa, osittain myös kulttuurillisiin tilaisuuksiin. Nythän tästä on tutkimuksia tehty ja paljolti näin onkin, että sitä korvaavaa toimintaa, ihan mielekästä sellaista, on, varsinkin silloin, jos on kyse jostain vähän pitempikestoisesta tapahtumasta. Mutta totta kai on näin, että osittain on ehkä vain sitä pelkkää luokasta tai juhlasalista poistumista ja ikään kuin vapauttamista. Mahdollisuuksien mukaan on pystyttävä järjestämään korvaavaa toimintaa.

Mutta se täytyy muistaa, että kaikilla, myös kirkkoon kuuluvilla, on oikeus poistua tällaisista tilanteista, eli se oikeus on joka tapauksessa kaikilla, joten lähtökohta on se, että mikäli osallistut tilaisuuteen, niin se ei tarkoita välttämättä mitään eikä myöskään se osallistumatta oleminen. Eli tietyllä tavalla kenenkään ei tarvitse — koska kaikki voivat lähteä niin halutessaan — tavallaan paljastua ja paljastaa omaa maailmankatsomustaan tai uskontoaan. Näin ollen voisi sanoa, että teoreettisella tasolla tässä ei ole ongelmaa. Käytännöllisellä tasolla voi erinäköisiä ongelmia ilmetä. Maailma ei koskaan tietenkään tule täysin valmiiksi, ja meidän on pyrittävä elämään ja menemään eteenpäin, vaikka joskus se elämä vähän kipeää ottaakin.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski otti esiin tärkeän näkökohdan, mitä itsekin mietin, mutta en omassa puheessani puuttunut siihen aikaisemmin. Siihen tietysti liittyy sekin, että ehkä lainsäädännön yhteydessä pitäisi miettiä, missä iässä lapsi on itse oikeutettu päättämään, seuraako hän sitä uskonnonopetusta tai tilaisuutta vai pitääkö hänen poistua, jos hänen vanhempansa ovat sanoneet, tai toinen vanhemmista on sanonut, ettei saa osallistua. Muistan jo omilta kouluajoiltani sieltä 60-luvun puolelta, että oli tällaisia lapsia, joiden vanhemmista jompikumpi ei kuulunut kirkkoon, ja oli sitten sitä ristiriitaa vähän lapsella itsellään, yhdellä koulukaverilla, että onko hän mukana vai lähteekö hän viereiseen luokkaan siksi aikaa. Olisi hyvin tärkeää, kun nyt korostetaan, muun muassa avioeroihin ja kaikkeen muuhun liittyen, lapsen kuulemista ja sitä, minkä ikäistä lasta pitäisi kuulla, että myöskin tähän yhteyteen tulee se, että jos tämmöinen suomen kielen taidon oppinut maahanmuuttajalapsi, joka on tottunut suomalaiseen kulttuuriin, tai joku muu lapsi, ihan suomalaistenkin vanhempien lapsi, kokee sen mielenkiintoiseksi, haluaa olla, niin missä iässä hän saa päättää itse uskonnonvapaudestaan.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Myllykoski otti esille tärkeän asian.

Lähisukulaiseni on ollut 40 vuotta esikoulun opettajana täällä Helsingin seutuvilla, ja hänellä on ainakin 13 eri kansallisuutta luokassa, ja siellä on järjestetty kyllä nämä kaikki joulujuhlat edelleenkin ja muutkin juhlat. Monet lapset ovat itkeneet, jos vanhemmat ovat kieltäneet tulon näihin juhliin esiintymään, mutta useimmiten se on käynyt niin, että sitä sisältöä voi vähän tarkastaa, että ne lapset, nämä muun uskontokunnan edustajat, pääsevät kuitenkin tilaisuuteen mukaan — ja monet heidän vanhemmistaankin ovat kuitenkin päästäneet. Mutta tämä on semmoinen tärkeä asia, mikä täytyy huomioida, ettei ole vain niin, että he poistuvat tilaisuudesta tai eivät tule siihen ollenkaan.

Mutta kuitenkaan se ei poista sitä asiaa, että nämä traditionaaliset juhlapyhät kuuluvat meidän kansakuntamme koululaitoksiin ja päiväkoteihin.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heikkilä jo puolet puheenvuorostani käyttikin, joten en lähde toistamaan muuta kuin että olen aivan samalla kannalla ja saman näkemyksen jaan tästä asiasta.

Mutta olisin edustaja Saarakkalalta kysynyt: varmasti ette tarkoittanut, mutta se tuli vain jollakin tavalla luonnollisesti, että lapsella on oikeus päättää, osallistuuko hän uskonnonopetukseen vai ei. (Vesa-Matti Saarakkala: Ei!) — Joo, sitten nimenomaan toki lapsella siihen ei ole oikeutta.

Niillä luterilaisilla oppilailla, vaikka oman lapsen maailmassa olevan vakaumuksen mukaan 11-vuotiaalla tytöllä, joka olisi jo tutustunut ja on kastettu eikä haluaisi osallistua uskonnonopetukseen, ei ole oikeutta tehdä sitä päätöstä, osallistuuko vai ei, vaan keskusteluja käydään kyllä koululaitoksen omin kurinpidollisin toimin, että mitenkä tästä tulee sitten jälki-istuntoa, jos tämän nuoren lapsen oma uskonnollinen vakaumus on niin kypsä, että hän ilmoittaa, että hän ei halua kuunnella tätä teesiä ristiinnaulitsemisesta enää kolmattatoista kertaa tämän vuoden aikana.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on edustaja Myllykoskella täytynyt käydä joku väärinkäsitys, koska nimenomaan tämä oikeus osallistua tai olla osallistumatta koskee näitä uskonnollisia tilaisuuksia, joista tässä nyt lähtökohtaisesti on kyse, eikä oppiaineen opetukseen osallistumista tai näin poispäin.

Mutta se on ihan hyvä huomio, että näin todella on, niin kuin edustaja Myllykoski sanoo. Ja onhan se tietysti, jos sanotaan, hieman erikoinen tilanne, että tällaiseen uskonnolliseen tilaisuuteen osallistuminen on kaikille vapaaehtoista mutta uskonnonopetukseen osallistuminen ei ole. Mutta siihen on tietty syy, ja se johtuu siitä, että me olemme Suomessa luopuneet tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta. Se on yleissivistävää opetusta, ja näin ollen, vaikka kyse on omaan uskontoon painottuvasta opetuksesta, jos on jonkun kirkon jäsen, tästä huolimatta kyse ei ole tunnustuksellisuudesta, ja itse asiassa taas näissä tilaisuuksissa, joista nyt tässä on lähtökohtaisesti ollut kyse, on joissain tunnustuksellisia piirteitä. En osaa sitten sanoa, onko joku tiernapojat-näytelmä kuinka tunnustuksellinen ja näin, mutta joka tapauksessa, jos luetaan niin kuin piru Raamattua asioita, sitten tietenkin tunnustuksellisuutta voi löytyä.

Mutta se on tärkeää, että nämä uskonnollisiin vähemmistöihin tai uskonnottomiin kuuluvat oppilaat osallistuisivat mahdollisuuksien mukaan myös näihin tilaisuuksiin, mikäli vain suinkin mahdollista, koska he saisivat niistä sitten tietoa meidän kulttuuristamme. Toivoisi, että voitaisiin sillä lailla toimia, että heidän olisi helppo osallistua. Mielestäni se on huono tie, että jos vaikka maahanmuuttajia on 10 prosenttiakin, niin saattaa olla, että koulu luopuu näistä juhlista, ja se on ongelma, koska usein nämä maahanmuuttajat eivät välttämättä halua, että mitenkään luovuttaisiin näistä suomalaisista traditioista, vaan ne ovat olleet nimenomaan nämä vapaa-ajattelijat ja muut, jotka ovat ajaneet tätä asiaansa, voisi sanoa, maahanmuuttajien ja monikulttuurisuuden varjolla.