James Hirvisaari /m11(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri nyt eurovaalien alla onkin erittäin sopiva aika tälle lähetekeskustelulle, kun lakialoitteeni aiheena on kansanäänestys Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä. Päivänpolttava aihe, josta omasta mielestäni olisi todellakin aivan välttämättä järjestettävä kansanäänestys.

Heti alkuun on tehtävä selväksi, että eroaminen on toki mahdollista. Siihen tarvitaan vain eduskunnan päätös, josta eroprosessi alkaa. Vaikka Suomen perustuslakiin on jyrätty, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, se ei estä kansanäänestyksen järjestämistä ja lopulta mahdollista eroamista. Muutos-puolue pyrkii suoraan demokratiaan eli sitoviin kansanäänestyksiin. Se on puolueen tärkein tavoite, mutta tällä hetkellä perustuslakimme sallii kansanäänestyksen vain neuvoa-antavana. Itse olen valmis sitoutumaan kansanäänestyksen tulokseen, vaikka äänestystulos olisi vastoin omaa kantaani. Siinä on suoran demokratian henki. Kansan tai tarkemmin sanoen äänestäjien enemmistön mielipide ratkaiskoon.

Mutta jos kansanäänestystä ei haluta toteuttaa, mielestäni se asettaa riipivän kyseenalaisiksi ne motiivit, joilla Suomea viedään yhä syvemmälle Euroopan unionin syövereihin. Rehellisesti sanoen hämmästelen suuresti jokaista kansanedustajaa, joka ei olisi valmis tiedustelemaan kansalaisten mielipidettä. Eikä tämä ole suinkaan ainoa asia, josta kansanäänestyksen voisi pitää. Sellainen olisi hyvä järjestää esimerkiksi Nato-jäsenyydestä, ydinvoimasta, kesäajasta, maahanmuutosta, turkistarhauksesta, homoliitoista, kansalaispalkasta, maanpuolustuksesta, maakaupoista ja pakkoruotsista. Lisäksi riittävän määrän kannatusta keränneiden kansalaisaloitteiden pitäisi aina mennä koko kansan arvioitaviksi, kuten olen aiemmin esittänyt.

Arvoisa puhemies! Luettelen nyt lyhyesti joitakin syitä, miksi kansalaiset saattaisivat haluta irtautua Euroopan unionista. Tämä on toki laaja asia, ja käsittelen syitä hyvin hyvin hyvin pintapuolisesti. Keskustelun pääasiallisena tarkoituksena ei näet ole sytyttää väittelyä unionin jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, vaan nyt asian ytimenä on kansanäänestyksen mielekkyys eli kansalaismielipiteen kuuntelemisen merkitys päätöksenteossa.

Ensinnäkin Euroopan unioni ei ole sama kuin mistä silloin 1990-luvulla äänestettiin. Laki edellyttää valtiolta tasapuolista informaatiota eri vaihtoehdoista kansanäänestysten yhteydessä, mutta ennen vuoden 1994 kansanäänestystä valtio jakoi lähinnä vain liittymistä tukevaa informaatiota ja tietenkin median rummutuksella, niinhän sillä on tapana. Niinpä niin, jospa meillä olisikin ihan oikeaa journalismia, mutta meillähän on vain hallituksia myötäilevä media, joka on omasta vallastaan aivan hurmioitunut ja umpijuovuksissa, voidaan sanoa. Olisi melkein parempi, jos media joutuisi hiukan pelkäämään vallanpitäjiä. Tämä näin leikillisesti. Nyt tilanne on se, että poliitikot pelkäävät mediaa, ja siinä ei ole leikkiä yhtään. Olen sen omin korvin kuullut monissa yhteyksissä. No, minä en kuitenkaan pelkää, vaan julistan, että poliitikkojen ja kansalaisten välissä on taitavasti mielikuvilla puliveivaava lehtimiesjoukkio.

No niin, silloin aikoinaan äänestettiin vain unioniin liittymisestä, ei esimerkiksi eurovaluutasta. Euroon siirtyminen ja sen jälkeiset eurokriisit kaikkine tukipaketteineen ovat olleet kylmää kyytiä pienelle Suomelle, joka on pyrkinyt olemaan unionin mallioppilas. Valitettavasti juonittelijat ja filungit ovat usein älykkäämpiä kuin ne luokan sinisilmäiset puurtajat ja hikipingot.

Arvoisa puhemies! Jokaisen valtion piti vastata omista veloistaan. Euroopan unioni on toiminut omien sääntöjensä vastaisesti, ja perussopimuksia on pitänyt muutella tai viekkaasti soveltaa. Luxemburgilainen osakeyhtiö EVM on siitä riemuesimerkki. Erittäin suuri uhka on se, että liittovaltiokehitys tuhoaa aikanaan kansallisvaltiot, ja erityisesti sen tähden suomalaisten on saatava ottaa kantaa itsenäisyytensä säilymiseen ja omaan tulevaisuuteensa.

Budjettivallan osittainenkin luovuttaminen Brysseliin johtaa mieron tielle. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välille suunniteltu vapaakauppasopimus uhkaa demokratiaa ja itsenäisten valtioiden kauppatasapainoa ja voi pahimmillaan nostaa korporaatiovallan järjettömiin mittasuhteisiin. Se ei siis välttämättä ole pelkkää ihanuutta sekään.

Mutta Euroopan unionin yhteinen maahanmuuttopolitiikka, siinä on kauhuskenaario, joka voi johtaa yhteiseen taakanjakoon eli pahimmillaan monikymmentuhantisten elintasosiirtolaislaumojen sijoittamiseen kotimaamme kunnahille — ja tietenkin suomalaisilta yhtään mitään kysymättä.

Itse olen aivan kurkkuani myöten täynnä sitä, että suuri osa lainsäädännöstämme joudutaan synkronisoimaan Brysselin direktiivien mukaisesti. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Euroopan unionista ja myös eurosta olisi erottava mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies! Mielestäni meidän pitäisi ottaa mallia liittovaltiosta, mutta ei Euroopan unionista. Liittovaltio Sveitsi on hyvä maa, joka on Euroopan unionin ulkopuolella, ja siellä suora demokratia toimii mallikkaasti. Itse asiassa Muutos-puolueen tärkein tavoite eli se, että kansalaiset saisivat tosiasiallisesti päättää itse asioistaan sitovilla kansanäänestyksillä, ei sovi laisinkaan Euroopan unionin pirtaan. Se huomattiin tässä taannoin, kun Sveitsi äänesti maahanmuuttopolitiikastaan. Jo pelkästään sen takia siitä olisi syytä irtautua.

Valta kuuluu kansalle, ja Suomessa valta kuuluu Suomen kansalle. Oikeusministeriössä on jo kymmenen vuotta sitten ollut suunnitelmia demokratian kehittämisestä, ja myös tänä keväänä käsitellyn valtioneuvoston demokratiapoliittisen selonteon yhteydessä on sivuttu kevyesti kansalaisvaikuttamisen tehostamista ja myös suoraa demokratiaa.

Tässä olisi nyt näytön paikka. Oletko juuri sinä demokratian kehittäjä vai jarrumies? Ei ole merkitystä sillä, mikä on oma kantasi unionin jäsenyyteen, vaan tärkeä kysymys on se, haluatko kuunnella kansalaisten mielipidettä ja haluatko antaa heille mahdollisuuden sen ilmaisuun. Tätä asiaa tukee samansisältöinen kansalaisaloite, jonka toivon keräävän riittävän määrän allekirjoituksia, jotta tärkeä asia tulisi viimeistään sitä kautta täysipainoisesti eduskunnan käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi hyvä tehdä kansanäänestyksille kunnollinen päänavaus ja antaa tämän aloitteen kautta kansalaisille mahdollisuus vuoden 2015 eduskuntavaalien yhteydessä osoittaa Suomelle suuntaa. Äänestäjien vastattavaksi esitettäisiin yksinkertainen kysymys, tuleeko Suomen erota Euroopan unionin jäsenyydestä, ja äänestäjän tulisi vastata kysymykseen joko "kyllä" tai "ei". Ainakin asia on itsenäisyytemme säilymisen ja kansakuntamme tulevaisuuden kannalta aivan äärimmäisen tärkeä.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen Euroopan unioniin liittymisestä järjestettiin vuonna 1994 neuvoa-antava kansanäänestys, eikä Suomen kansalla ole ollut sen jälkeen oikeutta ilmaista todellista tahtoaan Eurooppa-poliittisissa kysymyksissä. Kaksikymmentä vuotta sitten järjestetyn EU-kansanäänestyksen alla käytyä keskustelua yhteisöön liittymisestä voidaan pitää perustellusti täytenä farssina. Suomalaiset saatiin äänestämään EU:lle "kyllä" tyhjillä lupauksilla, puolitotuuksilla sekä suoranaisilla valheilla. Suomalaisille muun muassa luvattiin, ettei EU-jäsenyys tarkoita omasta markastamme luopumista eikä hyvinvointipalvelujemme rajoittamatonta avaamista sadoille miljoonille ihmisille koko Euroopan alueella.

Nykyistä Euroopan unionia ei voida pitää kansainvälisoikeudellisessa mielessä samana järjestönä kuin mihin Suomi liittyi 1990-luvulla. Amsterdamin, Nizzan sekä Lissabonin perussopimukset ovat muuttaneet EU:n sekä sen jäsenmaiden välistä toimivaltuusjakoa niin perinpohjaisesti, ettei Suomi ole tosiasiallisesti enää täysivaltainen, suvereeni kansallisvaltio. Maamme on kotimaisten eurofiilien konsensuspoliitikkojen sekä Brysselin byrokraattien toimesta jo melkein täysin alennettu EU:n merkityksettömäksi sivuprovinssiksi.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen kansanvallan edustajan on aina asetettava Suomen ja suomalaisten etu ensimmäiseksi. Tämä vaatii joskus radikaaleja toimenpiteitä, mutta se, mikä on kansan etu, ei voi koskaan olla ylitsepääsemätöntä. EU on kahlinnut isänmaamme rautaiseen otteeseen, josta ainoa ulospääsy on yhteisön jäsenyydestä eroaminen. Viime kädessä tämän ratkaisevan askeleen voi ottaa vain Suomen kansa, jolla on tähän aito tahtotila. Tämän vuoksi toivoisin, että maassamme ruvettaisiin jo ennen seuraavan eduskunnan valintaa valmistelemaan kansanäänestyksen järjestämistä Suomen EU-jäsenyyden jatkosta.

Sveitsin itsenäisen kansan esimerkki osoittaa, että suoran demokratian elementtien hyväksikäyttö poliittisen päätöksenteon keskeisenä työvälineenä ei ole millään muotoa uhka vaan suuri mahdollisuus. Kansanäänestysteitse sveitsiläiset ovat voineet painaa jarrua muun muassa vapaamielisten globalisaatiopoliitikkojen sekä heitä hännystelevän valtamedian massamaahanmuutto- ja islamisointiprojekteille ilman, että tästä olisi syntynyt minkäänlaista Sveitsin eristämistä kansainvälisestä yhteisöstä.

Arvoisa puhemies! Aika raksuttaa, olisin vielä hetken jatkanut, mutta katsotaan, jos jatkan tuossa myöhemmin. — Lopuksi totean nopeasti, että kannatan tätä edustaja Hirvisaaren tekemää erinomaista lakialoitetta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tällä eduskuntakaudella Euroopan unionin kehitys kohti liittovaltiota on kiihtynyt huolestuttavalla ja salakavalalla tavalla. EU:n perussopimusten kieltämä euromaiden keskinäinen vastuu toistensa veloista on ovelasti kierretty rakentamalla vakausmekanismit ERVV ja EVM virallisen EU:n ulkopuolelle. Järjestelyllä ohitettiin perustuslailliset ongelmat, kuten myös sillä, että perustuslainmukaisuuden tulkinta on aina vaiheittaista. Yksi yksittäinen toimivallan siirto ei monenkaan mielestä edellytä sitä, että päätös olisi hyväksyttävä eduskunnassa kahden kolmasosan määräenemmistöllä tai jopa kahden eri eduskunnan toimesta jättäen asia lepäämään vaalien yli. Mutta jos kaikki toimivallan siirrot laskettaisiin yhteen, olisi kokonaisvaikutus niin huomattava, että valtaosan mielestä kyse olisi merkittävästä toimivallan siirrosta, ja näin ollen asia pitäisi käsitellä vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä.

Arvoisa puhemies! Taloudellisten vastuiden osalta on alettu harrastaa ajattelua, että jos emme ota toisten maiden riskejä kantaaksemme, se olisi joidenkin mielestä kaikkein suurin riski. Kyse on niin sanotusta poliittisesti luovasta perustuslain ja tarkoituksenmukaisuuden tulkinnasta. Siihen liittyy myös aktiivisen unohtamisen politiikka, josta esimerkkinä on muun muassa hallituksen riskiarvioiden epäonnistumisen peittely. Kun vakausvälineen alkuperäinen koko ei riittänytkään vaan tarvittiin lisää takauksia, ei aiempaa riskiarviota todettu epäonnistuneeksi, vaikka riskin realisoitumisen estäminen perustui lisänokitukseen. Nokituskaan ei riittänyt, vaan Euroopan keskuspankki, EKP, on joutunut antamaan lupauksen, että se tarvittaessa rajattomasti ostaa ongelmamaiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta meidän piikkiimme, mikäli markkinavoimat lähtevät koettamaan kepillä jäätä eli nostamaan esimerkiksi Kreikan korkoja.

Nyt on jo väläytelty, että Euroopan keskuspankin mandaattia muutettaisiin pysyvämminkin ja setelipainot laitettaisiin laulamaan talous vauhtiin. Kyse olisi keittiön kautta tapahtuvasta talous- ja rahaliiton muuttamisesta liittovaltioksi, Eurostoliitoksi. Vastuiden jakamisen seurauksena on luotu myös talousunionisopimus, joka säätelee julkisen alijäämän määrää riippuen tietenkin siitä, mikä milloinkin on liittovaltiokehityksen etu. Alijäämäsääntöjä rikotaan ja tulkinnasta riippuen. Suomikin on ilmeisesti nyt joutumassa tarkasteluun.

Arvoisa puhemies! Suomen kannattaa olla itsemääräämisoikeutemme ja vientiteollisuutemme sekä joka tapauksessa edessä olevan taloudellisesti tiukan yhteiskuntapolitiikan ja sen hyväksyttävyyden mahdollistamiseksi eturintamassa hakemassa ulospääsyä erityisesti talous- ja rahaliitosta eli kriisieurosta. Ensimmäiset lähtijät ovat voittajia, viimeiset häviäjiä. Suomella ei ole varaa hävitä enempää.

Eurojäsenyys on olemassa oleva tosiasia, joka voi muuttua tai joka voidaan muuttaa. Jälkimmäinen vaihtoehto edellyttää kansalaisten aktiivisuutta ja rohkeutta, ja tämä kaikki sama pätee tietysti myös Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa, johon aikoinaan todennäköisesti kansa saatiin harhautettua turvallisuuspoliittisin argumentein, mikä sinänsä on aika paradoksaalista, kun ottaa huomioon parhaillaan käytävän Nato-keskustelun tässä maassa. Eli aikoinaan liityttiin turvallisuuspoliittisin perustein, saatiin kansa uskomaan niihin, mutta kun nyt tiedetään, että lähes kaikki EU-maat kuuluvat Natoon ja Suomella ei näin ollen ole mitään turvatakuita, nyt siis ollaankin toistamiseen myymässä asiaa kansalle turvallisuuspoliittisin perustein eli Nato-jäsenyyttä, mihin sinänsä en ota tässä puheessa nyt kantaa, mutta kerronpa vain, millä viekkaudella EU:hun on aikoinaan kansa viety.

Eli näen kyllä paikallaan sen, että äänestetään EU-jäsenyydestä kansanäänestyksellä. Itse mielelläni äänestäisin ensisijaisesti eurojäsenyydestä, mutta ottaen huomioon sen, että eurojäsenyydestä ei päästy äänestämään aikoinaan vaan eurojäsenyys itse asiassa sisältyi tähän Suomen liittymissopimukseen Euroopan unionin osalta, näin ollen voidaan katsoa oikeutetuksi, että päätetään sitten vaikka suoraan siitä, kuulutaanko EU:hun.

Mutta se täytyy tiedostaa, että mikäli tätä keskustelua ei päästä käymään ja siihen ei tule riittävää painetta... Ainakin nämä viime vuodet ovat osoittaneet, että vain tällainen kansanäänestys aiheuttaisi sen riittävän paineen käydä se keskustelu siitä, halutaanko olla osa liittovaltiota vai ei. Mutta esimerkiksi euro ei tule pysymään pystyssä ilman syvenevää integraatiota, ilman yhteisvastuiden kasvattamista, ja näin ollen on syytä tiedostaa, että meillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, jos tätä asiaa katsotaan hieman pitemmälle. Ne ovat liittovaltion tie tai itsenäisen valtion tie yhteistyössä muitten kansallisvaltioiden kanssa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Siteeraan heti tähän alkuun perussuomalaisten eurovaaliohjelmaa. Uskallan sen tehdä, kun olen itse sitä ollut myös kirjoittamassa. "Iso-Britannian hallituksen tavoin kannatamme tulevan eurovaalikauden aikana kansanäänestyksen järjestämistä maamme EU-jäsenyydestä. Kansanäänestys tapahtuisi pääministeri Cameronin esittämän mallin mukaisesti, jossa ensin neuvotellaan perussopimuksen ja jäsenyysehtojen uudistamisesta ja sitten äänestetään yksinkertaisesti uudistuvassa unionissa pysymisen ja siitä eroamisen välillä."

Arvoisa puhemies! Nykyinen Euroopan unioni ei ole enää se sama unioni, johon liittymistä suomalaisten lievä enemmistö kannatti vuonna 1994. Ne olivat elämäni toiset vaalit, joissa pääsin äänestämään. Osasin jo silloin jotenkin vahingossa äänestääkin, että "ei". Ei auttanut kuitenkaan. Tuolloin suomalaisille puhuttiin muunneltua totuutta markan tulevaisuudesta, ja mikäli totuus olisi kerrottu, olisi enemmistö todennäköisesti äänestänyt jäsenyyttä vastaan. Jopa toimittajakunnan parista on kantautunut väitteitä, joiden mukaan mediatalot ohjeistivat tuolloin toimittajiaan kirjoittamaan EU:sta ainoastaan positiiviseen sävyyn. Vastaavasti heitä estettiin kirjoittamasta ongelmallisista asioista, kuten nyt esimerkiksi markan kohtalosta.

Eräs ystäväni silloin aikoinaan perusteli kyllä-ääntään EU:lle, kun itse siis äänestin "ei" ja kaveri äänesti "kyllä", sillä, että haluaa, että Suomi kuuluu siihen jengiin, missä on Saksa, Ranska ja Hollanti, eikä siihen jengiin, missä on Puola ja Romania. No, missä ollaan nytten?

EU:ssa ei ole mitään sellaista Suomen kannalta hyvää asiaa, jota ei olisi saavutettu jo Eta-jäsenyydellä. Keskeisintä kuitenkin on demokratian toteutuminen. Mikäli kansan enemmistö haluaa säilyttää Suomen osana nykymuotoista EU:ta, niin olkoon sitten niin.

Mikäli kansa kuitenkin haluaa Suomen irtautuvan nykymuotoisesta EU:sta, on aloitettava neuvottelut EU-jäsenyytemme ehtojen muuttamisesta. Neuvotteluprosessin päätyttyä neuvoteltu uusi jäsenyyssopimus on alistettava kansanäänestykseen, jossa lopullisesti päätetään Suomen ja EU:n suhteesta.

Mikäli kansa ei sopimusta hyväksy, on Suomen tällöin lopullisesti erottava Euroopan unionista. Mikäli Suomi lopulta päätyy eroamaan EU:sta, tulee tällöin harkita uudelleen tätä vapaakauppajärjestö Eftaa. Mutta kuten edustaja Saarakkala tuossa edellä sanoi, niin minäkin olen enemmän huolissani tämän eurojäsenyyden riskeistä kuin mahdollisista EU-jäsenyyden riskeistä, jos vain saadaan pidettyä EU tällaisena löyhänä talous- ja kauppaliittona, kuten sen tarkoitus alun perin on ollutkin.

Arvoisa herra puhemies! Myös nuoremmille sukupolville on annettava mahdollisuus päättää suurista kansakuntaamme koskevista asioista. Demokratian vankkumattomana kannattajana kannatan lämpimästi edustaja Hirvisaaren lakiesitystä ja toivon, että myös EU-jäsenyyden kannattajat sitä demokratian toteutumisen vuoksi kannattaisivat.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Hirvisaarta siitä, että tämä kansanäänestys tuodaan tänne saliin keskusteltavaksi, ja varsinkin huomauttaa sen tärkeydestä, että siitä käydään edes jonkinlaista keskustelua, vaikka porukkaa ei tällä hetkellä salissa kovin monta olekaan. (Juho Eerola: Laatu korvaa määrän!)

Aina ei tunnu siltä, että edustajien mielipiteet ja lupaukset vastaisivat niitä puheita, joita käydään turuilla ja toreilla ainakin ennen vaaleja. Jos otetaan esimerkiksi tämä 1994 lokakuu, jolloin äänestettiin EU-jäsenyydestä, ja tammikuussa 95 tulimme jäseniksi: Mielestäni kansan enemmistön asettumisen EU:hun liittymisen puolelle ratkaisi lopullisesti se harhaanjohtava lupaus, että ruokakassin hinta halpenisi radikaalisti. Muistan, kuinka paljon sitä tosiaan alleviivattiin tuolla turuilla ja toreilla. Näin ei todellakaan käynyt. Ruoka on kallista Suomessa tällä hetkellä, kallistuu koko ajan, ja maajussit on silti ajettu ahdinkoon, niin että tämä on kova saldo.

Kansanäänestystä ei suoritettu yhteiseen valuuttaan siirryttäessä, ei ollut kansanäänestystä, mikä oli demokratian kannalta valitettavaa. Jos halutaan äänestysprosenttien nousevan tulevaisuuden vaaleissa, neuvoa-antavan kansanäänestyksen merkitystä ja käyttämistä pitäisi lisätä.

Tämä kansalaisaloitemahdollisuus on erittäin hyvä tällä hetkellä. Siihen vaaditaan vähintään se 50 000 kannattajaa, ja on kova työ saada se 50 000 tai enemmän. Mutta se on erittäin kannatettavaa, että näitä kansalaisaloitteita käsitellään täällä eduskunnassa. Muuten kansalaisilta menee maku olla mukana yhteiskunnallisissa asioissa. — Kiitos.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Kiitän lämpimästi kaikkia keskusteluun osallistuneita kansanäänestystä tukevista puheenvuoroista. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla näkemyksiä ja perusteluja sille, miksi kansanäänestyksiä jonkun mielestä ei pitäisi järjestää. Itse en ole keksinyt yhtäkään.

Henkilökohtaisesti jään toivomaan parasta eli sitä, että Suomen kansa pääsee tulevaisuudessa aidosti osallistumaan päätöksentekoon, niin että Suomelle osoitetaan suuntaa sitovien kansanäänestysten kautta. — Kiitos.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! On todellakin tärkeää ylipäätään puhua kansanäänestyksistä, koska vaikka meillä lainsäädäntö tuntee neuvoa-antavat kansanäänestykset, niin todellisuudessa se oikeampi ja kuvaavampi nimi tälle olemassa olevalle tilanteelle olisi neuvoa pyytävät kansanäänestykset. Kansalaisilla ei ole mahdollisuutta, ei valtiotasolla, ei kuntatasolla, Suomessa saada aikaan kansanäänestystä ilman, että paikallinen valtuusto tai sitten tässä tapauksessa eduskunta sellaisen päättää järjestää. Toivoisi, että edettäisiin siihen suuntaan, että mikäli joku tietty ihmismäärä, tyyliin esimerkiksi muutama satatuhatta henkilöä tai vaikkapa puoli miljoonaa, tietyn ajanjakson kuluessa allekirjoittaa aloitteen jonkun kansanäänestyksen järjestämisestä, niin silloin olisi velvollisuus se järjestää. Tietenkin kuntatasolla se voisi olla sitten joku tietty prosenttimäärä, vaikkapa 10 prosenttia kuntalaisista.

Tämä mielestäni olisi kehitystä, joka tukisi edustuksellista demokratiaa, ja myös olisi mielestäni, kun kerran kansalaisaloitekin on otettu käyttöön, tietyllä tavalla loogista, että edetään sinne suuntaan. Minä näen kyllä vaarallisena sen kehityksen, että mikäli näitä uusia elementtejä ja jo olemassa olevia elementtejä, esimerkiksi nyt tätä neuvoa-antavaa kansanäänestystä, ei käytetä kuin pari kertaa sadassa vuodessa, niin parlamentarismi on vaarassa romahtaa ajan myötä, kun ajat kovenevat taloudellisesti.

Eli minä toivon, että ymmärretään reagoida ennen kuin tavallaan vaikkapa katujen kautta kansa sitten jossain vaiheessa raivoissaan hakee vaihtoehtoa. Me olemme nyt aika viimeisellä rannalla.