Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Viime vuosina olemme huomanneet, että EU
on lipunut entistä kauemmas kansalaisista. Eurokriisin
varjolla on tehty merkittäviä päätöksiä,
joilla valtaa on siirretty jäsenmaista Brysselin keskusjohdolle.
Olemme etenemässä kohti syvenevää integraatiota.
Tämän vuoksi on tärkeää tietää,
miten suuri osa lainsäädännöstämme saa
alkunsa Brysselissä ja mikä on Suomen eduskunnan
itsenäinen päätöksentekovalta.
Yleisradion toukokuun alussa julkaiseman uutisen mukaan jopa
70—90 prosenttia Suomen lainsäädännöstä tulee
Brysselistä. Ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen
mukaan luku olisi 23 prosenttia. Veronmaksajat rahoittavat nämä molemmat
tahot, joiden pitäisi jakaa oikeaa tietoa kansalaisille.
Nyt kiinnostaisi tietää, mikä on totuus.
Kysynkin pääministeri Kataiselta: mikä on teidän
näkemyksenne siitä, mikä on totuus?
Pääministeri Jyrki Katainen
Kysymys ei ole varmaan siinä mielessä ihan
yksiselitteinen, että monet lait, joita Suomessa tehdään
ihan itsenäisesti, kuvastavat jotakin EU:n tahtotilaa.
Sitten toinen näkemys on se, että kun EU:ssa tehdään
direktiivi, joka on puitelaki, me suomalaiset monesti laajennamme
sitä direktiiviä vielä omalla lainsäädännöllämme,
niin että jos laskee lakien lukumääriä,
se saattaa paisua todella suureksi.
Eli ehkä jos puhutaan sitten EU-johdannaisuudesta,
siis että EU on jossakin asiassa jonkun kannan ottanut
ja sitten Suomi tulkitsee direktiiviä haluamallaan tavalla
ja laajentaa lainsäädäntöä,
voidaan päästä hyvinkin korkeisiin lukuihin. Joku
EU-tutkija oli tuossa todennut, että ehkä noin
10 prosenttia olisi EU-lainsäädäntöä,
mutta minäkin olen kuullut noita paljon suurempia lukuja,
niin että tässä varmaan on kysymys siitä, kuinka
asioita tulkitaan. Mutta monet kysymykset ovat meidän omaa
alkuperää, varsinkin kun direktiiviä halutaan
laajentaa kotimaisin voimin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat esittää lisäkysymyksiä,
ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen hallitus
on siirtänyt Suomen itsenäistä päätöksentekovaltaa
Brysseliin enemmän kuin yksikään toinen
hallitus sitten Paavo Lipposen päivien. Euroopan unionissa on
jo ennestään paljon liittovaltion piirteitä.
Nyt maamme hallitus haluaa tehdä EU:sta entistä vahvemman
ja yhtenäisemmän. Voiko se olla mitään
muuta kuin entistä syvempi ja voimakkaampi kehitys kohti
keskusjohtoista liittovaltiota?
Yli neljä vuotta sitten, maaliskuussa 2010, ennen Kreikan
ensimmäistä tukipakettia, otin suullisella kyselytunnilla
esille EU:n suunnitteleman Kreikan talouden pelastuspaketin kustannukset suomalaisille.
Kysyin, mitä tämä tukipakettipolitiikka
tulee maksamaan suomalaisille veronmaksajille. Vastasitte, että Kreikan
pitää hoitaa omat asiansa kuntoon.
Kreikalle on myönnetty jo kaksi tukipakettia, ja kolmas
odottaa nurkan takana. Nyt kysyn pääministeri
Kataiselta: Koska Kreikan kolmas tukipaketti on tulossa? Hyväksyykö Suomi
kasvavan yhteisvastuun muiden maiden veloista? (Puhemies koputtaa)
Hyväksyttekö te euroalueen yhteisen velan? Pyydän
selkeää vastausta näihin kysymyksiin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan puhujaa, että kysymys oli 20 sekuntia yli
ajan.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Vierailin Kreikassa pari kuukautta sitten,
ja silloin Kreikan pääministeri ja valtiovarainministeri
totesivat, että he eivät halua eivätkä tarvitse
uusia tukipaketteja. Minä ainakin toivon, että he
ovat vakavissaan ja näin asia oikeasti on.
Suomi on antanut kahdenvälisen lainan, noin miljardi
euroa, Kreikalle. Kreikka on maksanut Suomen veronmaksajille 56,4
miljoonaa euroa siitä korkoa. Me emme ole luovuttaneet
kreikkalaisille senttiäkään. Mutta kreikkalaiset
ovat maksaneet 56,4 miljoonaa euroa Suomen veronmaksajille korkoa
siitä lainasta, niin kuin tietysti pitääkin
tehdä.
Mitä tulee yhteisiin velkoihin, hallitus ei kannata
esimerkiksi tämmöistä joint and several -eurobondia
eli siis yhteistä velkakirjaa, mutta minä jäin
kuuntelemaan, kun teidän ryhmänne edustaja vaati
keskustelua EKP:n mandaatista ja sen mahdollista laajentamista,
ja sehän tarkoittaisi yhteisvastuuta muun muassa Kreikan
veloista. (Puhemies koputtaa) Tässä hallitus ei
ole tälle tielle lähtenyt.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Tässä kysymyksessä ja
ensimmäisessä kysymyksessä viitattiin
siihen, että hallitus on siirtänyt päätäntävaltaa
Euroopan unioniin. Näinhän ei ole. Siis Suomessahan,
kaikki me tiedämme sen, on sellainen järjestelmä,
että hallitus ei voi hyväksyä yhtään
uutta direktiiviä tai esitystä Euroopan unionissa,
ellei meillä ole sitä ennen eduskunnan suuren
valiokunnan kautta antamaa evästystä ja päätöstä olemassa.
Tietysti on sitten niin, että on mahdollista, että enemmistöpäätöksenteossa
jäämme vähemmistöön.
Sekin on kuitenkin hyvin harvinaista. Näin ollen, koska
ymmärtääkseni suuri valiokunta on valtaosaltaan
käsitellyt kaikki nämä esitykset tälläkin
vaalikaudella yksimielisesti, olemme kaikki katsoneet, että se
säätely, mitä on EU:ssa valmisteltu, on
ollut perusteltua ja vastannut myöskin suomalaisten etua.
Mutta jatkossa on kyllä selvää, että enemmän
tullaan kiinnittämään huomiota, koska tämä on
kaikissa Euroopan maissa noussut kysymys, läheisyysperiaatteen
vielä tarkempaan kunnioittamiseen.
Juha Väätäinen /ps:
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tätä, niin
ainakin valtiovarainvaliokunnassa on yksi kiusallinen asia. Pidän
teitä, pääministeri, isänmaallisena
ja demokraattisena henkilönä. Useimmat EU:lta
tulevat esitykset, jotka koskettavat suomalaista taloutta, on julistettu
salaisiksi, ja niistä keskusteleminen on tällä tavalla estynyt.
Henkilökohtaisesti ja perussuomalaisena pidän
tätä suurena ongelmana tälle salille
ja koko Suomen taloudelle, niin paljon kuin se on EU:sta riippuvaista.
Oletteko sitä mieltä, että tämä salaiseksi
julistaminen on todella meidän kansallisen etumme ja yleensä demokratian
mukaista?
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Ensinnä täytyy se varmaan
todeta, mistä kaikki olemmekin samaa mieltä, että eduskunnalta
mikään ei voi olla salaista.
Sitten on olemassa joukko asioita, joitten käsittely
julkisuudessa voisi vaarantaa Suomen edun toteutumisen, esimerkiksi.
Mutta lähtökohtana pitää olla,
että enemmistö asioista, kaikki, mikä suinkin
mahdollista, on myös julkista ihan niin, että niitä voidaan
käsitellä tässä salissa tai julkisissa
puheenvuoroissa.
Minä olen itse kokenut aika hyvänä sen
toimintamallin, että erityisesti eurokriisin aikaan, kun
joutui osallistumaan kokouksiin, joitten valmistelu oli hyvinkin
puutteellista, vaikkapa suuren valiokunnan kanssa pystyimme sopimaan, että minä voin
hyvin avoimesti spekuloida asioilla, jotta kaikki saavat mahdollisimman
hyvän käsityksen, mitä voi tulla esiin.
Silloin me aina julistimme, että tämä käsittely
on ei-julkinen tai että se on salainen, jottei sitten lähde
vääriä tietoja tai Suomen etu kärsisi.
Me pystymme eduskunnan kanssa puhumaan hyvin avoimesti. Toisinaan
(Puhemies koputtaa) ne asiat ovat niin herkkiä, että niiden
ei ole syytä olla julkisia siinä vaiheessa, mutta
eduskunnalta ei voi mitään salata.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Herra puhemies! Täydennän vielä siltä osin,
että paitsi että eduskunnalla on rajoittamaton
tiedonsaantioikeus kaikkiin EU:ta koskeviin asiakirjoihin, järjestelmä on
myös sellainen, että kun me esittelemme hallituksesta
eduskunnalle asioita, me voimme joiltain osin pyytää eduskuntaa
noudattamaan vaiteliaisuutta. Mutta se on valiokunnan päätös,
jonka mukaisesti toimitaan. Näin ollen eduskunta itse hyväksyy,
ja hyvin perustellusti, ne näkemykset, joiden mukaan meillä on asioita,
jotka eivät ole eduskunnalle salaisia mutta joita ei voida
keskeneräisessä käsittelyssä käsitellä julkisesti.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Pääministeri, vastasitte
tuohon ensimmäiseen kysymykseen, että teemme kansallisesti
mahdollisesti laveampaa lainsäädäntöä kuin
on ehkä tarpeen. Ja myöskin tuossa ulkoministeri
Tuomioja kertoi juuri tästä prosessista, miten
komissiolle niitä asioita lähdetään
viemään ja Suomen kantaa eteenpäin. Kyllä me
mielellämme tuolla erikoisvaliokunnissa niistä evästyksiä annamme.
Mutta, arvoisa pääministeri, todella mainitsitte
tuossa moneen kertaan jo edellisen kysymyksen aikana tämän
biotalouden. Otan nyt konkreettisen esimerkin siitä, mitä lainsäädäntöä sitten
unionissa tehdään ja käyttekö te
täällä sitten tukemaan kansallisia työpaikkoja.
Täällä on myös puhuttu talouden
kasvusta ja työpaikoista. Elikkä nyt erikoisvaliokunnissa
nimenomaan käsitteillä oleva päästödirektiivi,
nämä päästörajoitukset,
direktiivin mukaiset rajoitukset, voidaan saavuttaa ilman investointeja
siirtymällä uusiutuvasta kotimaisesta metsähakkeesta
kevyen polttoöljyn käyttöön.
Samalla me tiedämme, että unionissa tuetaan myös
fossiilisia polttoaineita. Onko hallitus valmis tukemaan sitten
kotimaisia polttoaineita samalla tavalla niin, että me
emme siirry fossiilisten polttoaineitten käyttöön
tämän direktiivin myötä?
Pääministeri Jyrki Katainen
Puhemies! Kaikkein paras on se, että ohjauskeinot
ovat markkinalähtöisiä. Meidän
suomalaisten pitäisi pystyä toimimaan niin, että minimoidaan
julkisen tuen määrä ja maksimoidaan ihmisten
vapaaehtoisen valinnan määrä. Tämän
takia muun muassa polttoaineiden kohdalla on sen kaltainen verorakenne,
joka viime vaalikaudella tehtiin: mitä vähemmän
päästöjä polttoaineista syntyy,
sitä huokeampi se verotus on. Tämä on
kotimarkkinoitten tarpeeseen hyvä ja tarpeellinen instrumentti.
Mutta EU-tasolla me tarvitsemme puhtaiden teknologioiden ja erityisesti
biopolttoaineiden EU-tason markkinat, joita tällä hetkellä valitettavasti
ei riittävässä määrin
ole. Liian monet EU-maat blokkaavat vaikkapa Suomessa tehdyn biopolttoaineen
pois markkinoilta suojatakseen omia heikompia teknologioita ja yrityksiä.
Näin ollen meidän kaikkien pitäisi pystyä ajamaan
nyt erittäin vahvasti vahvempaa eurooppalaista integraatiota
sisämarkkinoissa ja biopolttoaineissa ja vaikkapa tässä ilmastopaketin
osana löytää komission kanssa sellaisia
kannustimia biopolttoaineiden investoinneille, että nyt
jo tehdyt investoinnitkin ovat kannattavia.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! On tavattoman tärkeää,
että vaalien alla nyt voidaan punnita, miten hallitus on
hoitanut asioita nyt, kun tämän vuoden alusta
aineelliset ratkaisut ulottuvat aina vuoteen 2020 saakka, koko tämän
parlamentin vaalikauden ajan, joka nyt Eurooppaan valitaan.
Arvoisa pääministeri, miten te selitätte,
että Suomen maksuosuus eurooppalaisesta alue- ja rakennepolitiikasta
nousi yli 4 miljardin mutta meidän saannot sieltä ovat
noin vähän yli 1,4 miljardia euroa? Me häviämme
nyt päättyneeseen kauteen verrattuna monta sataa
miljoonaa euroa. Ja tämä siksi, että te
luovuitte siitä, että harvalla asutuksella rahojen
jakoperusteena oli se vahva merkitys, mikä sillä aikaisemmin
on ollut. Miksi luovuitte siitä ja sallitte sen, että Suomen
maakunnat menettävät satoja miljoonia euroja edessä olevan
seitsemän vuoden aikana? (Kimmo Sasi: EU:n kehyksiä pienennettiin!)
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Eduskunta ohjeisti hallitusta aivan oikein.
Hallituksen oman tahdon mukaisesti meidän pitää ajaa
erittäin voimallisesti EU-budjetin leikkauksia ja pienennyksiä.
Siinä onnistuttiin. Ensimmäistä kertaa
EU-historian aikana EU:n budjetti pienenee, niin kuin pitääkin,
koska myös kansalliset budjetit pienevät.
Toinen keskeinen tavoite oli maaseudun kehittämisrahojen
kasvattaminen ja maaseuturahojen turvaaminen. Ja siinä onnistuttiin:
niin kuin sanoin, maksumäärärahoina maatalouden
tukimäärärahat kasvavat.
Kolmanneksi meidän prioriteettimme oli saada EU-avustuksia
kilpailukykysektorille ja innovaatiosektorille.
Eli jos nyt ajatellaan, että onnistumme meidän tavoitteissamme — EU:n
budjetin leikkaukset, maaseuturahojen kasvattaminen, siinä pärjääminen
ja se, että nettomaksuosuus ei heikkene, vaikka budjetti
pienenee meidän verrokkimaitamme enemmän, ja sitten
vielä innovaatio- ja kilpailukykyrahojen kasvattaminen — niin
ainoastaan Mauri Pekkarinen olisi pystynyt yksin neuvottelemaan
semmoisen sopimuksen, jota mikään maa (Puhemies
koputtaa) muualla maailmassa ei pystyisi saamaan.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kuitenkin toivon, että pääministeri
ottaa asian ihan vakavasti.
Ensinnäkin meitä enemmän menetti
näissä neuvotteluissa vain Hollanti. Saksa menetti
pikkasen enemmän, mutta siellä vanhan DDR:n alue selittää sen
Saksan menetyksen. Me olimme tosiasiassa Hollannin jälkeen
toiseksi suurin menettäjä. Meillä ei
vaalittu ja valvottu Suomen kansallista etua.
Te sanoitte, että pantiin huoli ja painopiste sitten
esimerkiksi siihen, että täällä kilpailukyvyn, tutkimuksen
ja innovaatioitten rahoituksessa pärjättäisiin
hyvin. Hyvä, se on periaatteessa ihan oikein. Mutta tiedättekö,
arvoisa pääministeri — varmaan tiedättekin — että alue-
ja rakennepolitiikan kautta välittyy yli seitsemän
kertaa enemmän rahaa kuin tämän innovaatio-
ja tutkimusrahoituksen kautta? Vaikka sinne vähän
saisimmekin lisää, se on peanuts verrattuna siihen,
että nyt sillä, että annoitte periksi
harvasta asutuksesta, me menetämme satoja miljoonia euroja
ja me maksamme vielä kertaalleen yli 4 miljardia (Puhemies
koputtaa) ja saamme vähän yli 1,4 miljardia euroa
tämän ohjelmakauden aikana.
Pääministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Niin kuin yritin tuossa selittää,
jos koko budjetti pienenee, eivät Suomen saamat rahat joka
ikisellä sektorilla voi kasvaa. Meidän prioriteettimme
oli maaseudun kehittämisen rahojen kasvattaminen, ja siinä me
onnistuimme, samaan aikaan kun ajoimme budjettileikkauksia ja kilpailukykyrahoituksen
kasvua. Jos me nyt olisimme onnistuneet kilpailukykyrahoituksessa, maaseudun
kehittämisrahojen kasvattamisessa, budjettileikkauksessa
ja sitten vielä oltaisiin saatu lisää rahaa
tai sama määrä kuin aikaisemmin alue-
ja rakennepuolella, niin en minä nyt oikein ymmärrä,
miten semmoinen taikatemppu oltaisiin voitu tehdä. Yksikään
muu maa ei olisi hyväksynyt sitä, että Suomi
saa kaiken, siis kaikki kasvaa sillä maalla, joka ajaa
aggressiivisimmin budjettileikkauksia. (Välihuutoja)
Hyvät ystävät, minä ymmärrän,
että menetys on suuri sillä, joka menettää,
mutta kannattaa laittaa nämä omaan kontekstiinsa.
Toki me olisimme voineet priorisoida aluekehitysmäärärahoja
maaseudun kustannuksella, mutta me pidimme viljelijöitten
ja maaseudun kehittämistä nyt tässä tapauksessa
prioriteettina.
Riitta Myller /sd:
Arvoisa puhemies! On todella hyvä muistaa se, että Suomesta
esitettiin hyvin voimakkaasti sitä, että EU:n
budjettia pienennetään. Nyt mielestäni
kuitenkin sieltä kohtuullinen tulos myös alue-
ja rakennerahastoihin saatiin. Tutkimus- ja kehitysrahat ovat erittäin tärkeitä yliopistoille
ja tutkimuslaitoksille myös Itä-Suomessa. Siellä voidaan
kehittää biotaloutta, lääketiedettä ja
sitä kautta saada uusia työpaikkoja.
Mutta palaan siihen ensimmäiseen kysymykseen. Minusta
ei ole ollenkaan relevanttia asettaa kysymystä niin, että mikä prosenttiosuus
lainsäädännöstä tulee
Euroopan unionista. Kysymyshän on siitä, että tietyistä asioista
Euroopan unionissa voidaan yhdessä päättää mutta
ei läheskään kaikista asioista. Silloin
kun päätetään yhdessä näistä asioista,
ne viedään sitten kansalliseen lainsäädäntöön.
Mutta kysyn pääministeriltä: miten parantaisitte
sitä, että kansalaiset Suomessa pääsisivät
paremmin keskustelemaan siitä, minkälaisia asioita
Euroopan unionissa tulee käsittelyyn?
Pääministeri Jyrki Katainen
Tuo on varmaan tämän kyselytunnin vaikein
kysymys.
Olisiko se tapa, yksi tapa, se, että tässä salissa käytäisiin
EU:n tulevaisuudesta ja kehittämisestä enemmän
semmoisia yleisluonteisia keskusteluja?
Toinen on sitten se, että muulloinkin kuin EU-vaalien
alla olisi enemmän avoimia kansalaistilaisuuksia. Hallitus
on omalta osaltaan järjestänyt varmaan tämänkaltaisia
tilaisuuksia enemmän kuin aikaisemmin ihan sen takia, että ihmiset
saisivat mahdollisuuden keskustella, tuoda omia mielipiteitään
esille ja sitten myös kuunnella muunmaalaisten eurooppalaisten
vaikuttajien käsityksiä unionin tulevaisuudesta.
Me valtiovarainministeri Urpilaisen kanssa kutsuimme Saksan
valtiovarainministerin Tampereen yliopistoon käymään
ja keskustelemaan opiskelijoiden kanssa. Samoiten hän kävi
täällä eduskunnan suuren valiokunnan
kanssa keskustelemassa asioista toisella vierailukerralla. Euroopan
keskuspankin entinen pääjohtaja Jean-Claude Trichet
oli Helsingin yliopistolla meidän kutsumanamme. Eli tämänkaltaisten
keskustelujen kautta se ehkä tulee, mutta kyllä tällä salilla on
myös (Puhemies koputtaa) erittäin suuri merkitys.