Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti rikoslakiin lisättäväksi uutta lukua, jossa säädetään muun muassa metsästys-, kalastus- ja metsärikoksista. Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutun periaatteen mukaan näitä rikoksia koskevat vankeusuhkaiset rangaistukset siirretään rikoslakiin. Esitys on tässä mielessä johdonmukainen ja lähtökohdiltaan kannatettava.

Valiokunnassa keskustelua herätti erityisesti kaksi asiaa. Kuumimmaksi kysymykseksi nousi metsänkäsittelyn häirinnän kriminalisointi. Tämä ei edes sisältynyt hallituksen esitykseen, vaan sen teki asiantuntijaksi kutsuttu MTK:n päälakimies. Hän esitti rikoslakiin uutta pykälää, jolla kriminalisoitaisiin metsähakkuiden estäminen. MTK:n linja oli muutoinkin hyvin asenteellinen ja provosoiva. Hallituksen esityksestä päälakimies kannatti vain teknisluontoisia muutoksia ja kritisoi esityksen tärkeintä uudistusta eli sitä, että metsärikokset tulevat rangaistavaksi myös törkeästä huolimattomuudesta tehtynä.

Lakivaliokunnan opposition edustajat tarttuivat MTK:n esitykseen häirinnän rankaisemisesta ja muotoilivat siitä vastalauseessa näkyvän pykäläesityksen. Voi vain kuvitella, miten maailmalla uutisoitaisiin se, että yksi maailman tärkeimmistä metsätalousmaista rankaisee kansalaisiaan metsähakkuisiin kohdistuvista rauhanomaisista mielenosoituksista. En usko edes suurten metsäfirmojen oikeasti toivovan tämän kaltaista lainsäädäntöä. Outona ja kyseenalaisena pidän sitä, että kaksi hallituspuolueen jäsentä äänesti tyhjää, vaikka hallituksen esitys oli annettu yksimielisenä. Tämänhän ei pitäisi olla omantunnon kysymys.

Opposition esitys on täysin turha ja käsittämätön. Nykyinen rikoslaki mahdollistaa mielenosoituksista rankaisemisen esimerkiksi silloin, kun ei noudateta poliisin käskyjä, estetään omaisuuden haltijaa käyttämästä omaisuuttaan taikka jos mielenosoituksessa käytetään väkivaltaa tai pakottamista. Valiokunnan mietinnössä on seikkaperäisesti esitelty näitä keinoja, jotka lainsäädäntömme tarjoaa elinkeinon harjoittamisen suojaamiseen. Johtopäätöksenään valiokunta toteaa rikoslain nykyisten säännösten kattavan sellaisen laittoman toiminnan, jonka kriminalisointi on perusteltua.

Toivoisin edustajien muistavan, että kolikon toisella puolella on ei enempää eikä vähempää kuin perustuslailla turvattu oikeus mielipiteenvapauteen. Kohtuutonta on myös se, mihin valoon tämä keskustelu on saattanut luonnonsuojelujärjestömme: toiminta näyttäytyy niin vaarallisena, että sitä pitäisi erityislainsäädännöllä alkaa kriminalisoida. Toivoisin muistettavan sen myönteisen roolin, joka järjestöillä viime vuosikymmenten aikana on ollut suomalaisen metsätalouden kehittymisessä. Järjestöt ovat virittäneet ja laajentaneet metsäkeskustelua, nostaneet esiin ongelmia ja tehneet pitkäjänteistä suojelutyötä lukuisissa työryhmissä. Tunnustusta antaisin erityisesti siitä, että lähes kaikki luonnonsuojelualueet ovat syntyneet luonnonsuojelujärjestöjen aloitteesta. Nyt kovasti kritisoidut hakkuiden pysäyttämiset ovat johtaneet asioiden korjaantumiseen ja uusien suojelualueiden syntyyn. Kuuluisin näistä on päätös Kuusamon vanhojen metsien säilyttämisestä. Samoin Talaskankaalla hakkuiden pysäyttäminen johti isojen luonnonsuojelualueiden perustamiseen. Jälkeenpäin sekä Metsähallitus että alueen kunnat ovat olleet päätöksiin tyytyväisiä. Jotkut kunnista ovat jopa myöhemmin halunneet tehdä alueista kansallispuistoja.

Metsät eivät voi puhua puolestaan. Siksi meidän on oltava erityisen herkkiä kuulemaan niitä tahoja ja viestejä, jotka puhuvat metsien monimuotoisuuden säilymisen puolesta. Tässä kohdin minun arvovalintani kulkee mielipiteenvapauden puolella. Se on paitsi itsessään arvokasta myös väline luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi.

Arvoisa puhemies! Toinen vilkasta keskustelua herättänyt kysymys koski sitä, milloin metsärikoksista tulee rangaista tahallisena tekona ja milloin perusteeksi käy törkeä huolimattomuus. Hallitus esitti, että metsälain velvoitteiden vastaisesti hakkaaminen ja suoja-alueita koskevien säännösten rikkominen rangaistaisiin metsärikoksina myös silloin, kun ne on tehty törkeästä huolimattomuudesta. Tämä on erittäin hyvä ja tärkeä muutos.

Ongelmana sen sijaan on se, että metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän luonnontilaisen elinympäristön vahingoittaminen jää edelleen rangaistavaksi vain tahallisena tekona. Useat valiokunnan asiantuntijat katsoivat, että tärkeän luonnontilaisen elinympäristön vahingoittamisen tulisi olla rangaistavaa myös törkeästä huolimattomuudesta. Muun muassa Joensuun kihlakunnansyyttäjä piti ongelmallisena sitä, että tärkeisiin elinympäristöihin kohdistuvien tekojen sanktiointi tahallisena ei tue metsäalalla toimivien selvittämisvelvollisuutta. Seurauksena on todennäköisesti se, että tahallisuuden näyttövaikeuksien seurauksena tärkeiden luonnontilaisten elinympäristöjen vahingoittaminen putoaa kokonaan rangaistussäännösten ulkopuolelle. Suomen ympäristökeskus puolestaan katsoi, ettei esitys ole tasapainossa uuden metsälain kanssa, jossa puuntuotanto ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen otettiin samalle viivalle.

Hallitus perusteli rajaustansa muun muassa sillä, että jopa asiantuntijoiden saattaa olla vaikea erottaa näitä erityisen tärkeitä luonnontilaisia kohteita. Valiokunta päätyi hyväksymään hallituksen esityksen muuttamattomana, mutta edellyttää, että rangaistussäännösten toimivuutta seurataan ja että tarvittaessa ryhdytään toimiin säännösten tarkistamiseksi.

Erityisen tärkeistä luonnontilaisista kohteista on tekeillä valtakunnallinen kartoitus, jonka on määrä valmistua ensi vuonna. Tämän jälkeen olisi hyvä palata asiaan ja arvioida, miten kartoitus tukee monimuotoisuuden säilyttämistä. Ainakin syyttäjät voivat kartoituksen jälkeen paremmin punnita, onko metsänomistaja ollut tietoinen toimiensa vaikutuksista. Jo nyt on tiedossa, että kartoituksen ulkopuolelle jää noin 20 prosenttia metsistä. Nähtäväksi jää, ovatko nämä alueet juuri niitä, joissa käydään tulkinnanvaraisia metsäkiistoja.

Tässä ristipaineessa, jossa valiokunnassa oltiin, minulla ei ollut rahkeita vaatia näitä perusteltuja tiukennuksia, joita useat asiantuntijat esittivät. Jos lain nykyinen muotoilu tukee metsien säilyttämistä, se on toimiva. Jos taas tärkeiden luontokohteiden tuhoaminen jää näytön puutteessa rankaisematta, tulee lakia edelleen tiukentaa. Minusta törkeä huolimattomuus on riittävä peruste rangaista tärkeiden luontokohteiden tuhoamista. Tavallaanhan tämän tulisi olla itsestäänselvää. Ei luonto osoita meille, mitä siellä on säilyttämisen arvoista. Se on meidän ihmisten velvollisuus ja tehtävä.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tietää ed. Ojansuun taustaryhmän, niin siltä pohjalta ymmärtää hänen puheenvuoronsa, mutta itse jään pohtimaan käytännön elämää. Nykyisen, voimassa olevan lainsäädännön mukaan pitää tehdä etukäteen hakkuuilmoitus jne., ja jos se on tehty ja annettu lupa mennä kaatamaan puita, niin minun mielestäni vastalause on aivan oikea nimenomaan siinä, jos viranomaiset kerran ovat hyväksyneet hakkuuilmoituksen ja metsänomistaja menee sinne. Eli en ymmärrä lainkaan ed. Ojansuun vuodatusta tältä osin.

Paula Lehtomäki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojansuu kauhisteli sitä, mikä kansainvälinen vaikutus voisi olla sillä, että Suomessa tehtäisiin rauhanomaiset mielenosoitukset rangaistaviksi. Niissä mielenosoituksissa, joihin vastalauseen pykälä viittaa, on harvinaisen vähän mitään rauhanomaista. Siellä on kettingit ja köydet käytössä ja siellä pakolla ja passiivisella väkivallalla estetään laillinen metsähakkuutyömaa, joten minä en ymmärrä, mitä rauhanomaisuudella on tämän asian kanssa tekemistä, ja nimenomaan siis näihin mielenosoituksiin ja mielenilmaisuihin vastalauseella koetetaan vaikuttaa.

Hannu Aho /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ojansuu ihmetteli tätä poikkeavaa kantaa, mikä tähän lakiesitykseen on tehty. Minusta se on aivan luonnollinen, jos ajatellaan, että tässä yhteiskunnassa edes jonkunlainen työrauha säilyy. Tulee muistaa, että metsiäkin tulee uudistaa, jotta meillä yleensä metsäomaisuus säilyy. Meillä on hyvin monia kuvia nähty siitä, miten suojelijat ovat suorastaan syöksyneet alle, milloin puu kaadetaan, että jotakin tapahtuu. Minusta tämä on kohtuuton linjaus, jolla voidaan edes vaatia jotakin. Minusta ehdottomasti pitää saada jonkunlainen järjestys myöskin näillä metsätyömailla.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu siltä, että monet eivät ole lukeneet valiokunnan mietintöä, joka nimenomaan kiinnittää tähän vakavaan asiaan huomiota, että elinkeinon harjoittamista estetään. Lukisin nopeasti tämän yhden kohdan, mikä osoittaa, että valiokunta on asiaan kiinnittänyt huomiota:

"Ministerin vastauksesta kirjalliseen kysymykseen KK 233/1999 vp ilmenee, että oikeusministeriössä on selvitetty, onko rikoslain nykyisiä säännöksiä syytä täydentää elinkeinon harjoittamisoikeutta suojaavalla erityissäännöksellä. Harkittavana ovat olleet -- itsenäisen, elinkeinon harjoittamisoikeuden loukkaamista koskevan säännöksen lisääminen rikoslakiin, rikoslain 25 luvun 8 §:n pakottamissäännöksen täydentäminen siten, että siinä nimenomaisesti mainitaan elinkeinon harjoittamisen lopettaminen pakottamisen päämääränä ja että myös yritysasteelle jäänyt pakottaminen olisi rangaistavaa --."

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on täysin selvä puute meidän lainsäädännössämme tällä hetkellä. Henkilöt, jotka syyllistyvät tällä hetkellä laillisten metsähakkuiden keskeyttämiseen, syyllistyvät selvästi rikokseen, ja rikoksesta pitää saada tuomio. Lisäksi lähtökohtana tulee olla se, että tällaiset henkilöt, jotka syyllistyvät laittomiin toimintoihin ja aiheuttavat urakoitsijoille ja metsänomistajille taloudellisia vahinkoja, pitää myöskin pystyä saattamaan taloudelliseen vastuuseen näistä teoistaan. Ne on pakko saada loppumaan. Lisäksi pidän täysin käsittämättömänä, että eri ministerienkin toimesta tuetaan tällaisia järjestöjä, jotka yllyttävät tällaisiin rikkomuksiin ja rikoksiin. Haluaisin, että tämä asia jossakin vaiheessa selvitetään, ja järjestöt, jotka yllyttävät rikolliseen toimintaan, tulee jollakin tavalla tuomita tästä esimerkiksi poistamalla valtionavut kokonaan järjestöjen toiminta-avustuksista.

Matti   Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Metsiä tulee suojella. Mutta jos metsuri taikka metsäkoneen kuljettaja käsketään työmaalle, niin hänen on sinne mentävä, kun taikka jos ei mene, se on työstä kieltäytyminen ja lopputili. Ei tällaista pidä häiritä. Jos halutaan osoittaa mieltä, pitää mennä niitten porteille esittämään mielipiteensä, jotka käskevät, eikä niitten luo, jotka sen työn suorittavat. Tästä on tullut taloudellisia menetyksiä ja vaikeuksia niille ihmisille. Tämä pitäisi erottaa silloin, kun sinne mennään, ketä painostetaan.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Lehtomäelle: Vastalauseesta en kyllä löydä mitään näitä kettinkejä ja muita mainittavan, joita siellä metsämielenosoituksissa käytettäisiin. Mutta jos niitä käytetään, niin kieltäytyminen noudattamasta poliisin toimivaltansa rajoissa antamaa kieltoa tai käskyä taikka virkatoimen suorittamien vaikeuttaminen ovat haitantekona virkamiehelle rangaistavia jo rikoslain 16 luvun 13 §:n mukaan.

Timo  Seppälä  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunta hyväksyi hallituksen esityksen luonnonvararikoksista pääosin esitetyssä muodossa. Luonnonvarojen haaskaamisen estäminen ja tässä yhteydessä monimuotoisuuden säilyttäminen ovat tärkeitä päämääriä.

Suomalaiset talonpojat ovat vuosisatoja vastuullisesti viljelleet, metsästäneet ja käyttäneet hyväksi luontoa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Siihen on ollut syynä tavallinen maalaisjärki ja tarkoitus säilyttää elanto myös tuleville vuosille ja tuleville sukupolville. Lainsäätäjä on herännyt varsin myöhään kriminalisoimaan luonnonvarojen vastuutonta käyttöä, koska siihen ei ole ollut mitään tarvetta, sillä näitä sääntöjä on noudatettu jo vuosisatoja tapasääntöinä.

Mielestäni tässä samassa yhteydessä, kun istuntosaliin on tuotu luonnonvararikoksia koskeva rikoslain muutosesitys, on ehdottomasti kiinnitettävä huomiota sen yhteydessä hyväksyttyyn lausumaehdotukseen 1. Siinä edellytetään hallitusta arvioimaan rikoslain kokonaisuudistuksen loppuun saattamisen yhteydessä sitä, ovatko rikoslain nykyiset säännökset riittäviä estämään toimintaa, jonka tarkoituksena on estää laillisen elinkeinon harjoittaminen tai laillista metsänhakkuuta. Tarvittaessa tulee tältä osin ryhtyä toimenpiteisiin nykyisten säännösten täydentämiseksi. Mielestäni on päivänselvää, että asia tulee selvittää. Niin kutsutut metsäaktivistit ja kettutytöt saavat pahimmillaan aikaan miljoonien vahingot estäessään tai haitatessaan laillista elinkeinon harjoittamista.

Suomi elää metsästä. Metsäteollisuus on muun muassa suurin vientitulojen hankkija. Huomattava osa sen hakkaamasta puusta on peräisin yksityisestä metsästä. Laillisen hakkuutoiminnan haittaamisella voi olla vähitellen suuret taloudelliset kerrannaisvaikutukset. Eihän koko Suomen kansantalous voi olla ulkoparlamentaaristen ympäristöjärjestöjen panttivankina. Myös yksittäiselle metsäkoneyrittäjälle voi asiassa koitua huomattavia tappioita. Metsäkoneet maksavat satoja tuhansia euroja, ja niiden seisottaminen vie leivän joko yrittäjältä tai talonpojalta tai molemmilta. Pahimmillaan seurauksena voi olla terveyden menetys, josta Helsingin Sanomat viikko sitten kertoi. Kettupoikien ja kettutyttöjen toiminta on aiheuttanut turkistarhaajan työkyvyttömyyden ja mahdollisen sydänvian. Siteeraan Helsingin Sanomien uutista: "Markku Tuori lennätettiin huhtikuun puolivälissä Lapin-lomalta etelään ja suoraan sairaalaan. Vuoteessa meni viikko. Lääketieteellinen syy oli paha sydämen rytmihäiriö. Asiallisesti syynä oli vuosia jatkunut Tuorin piinaaminen hänen elinkeinonsa turkistarhauksen vuoksi. Tuorin kodin liepeillä Suodenniemellä on osoitettu mieltä niin taajaan, että häirintä on kääntynyt miehen henkilökohtaiseksi jahtaamiseksi. Siellä huudetaan, että ’Markku on murhaaja’ ja että ’Markun kädet ovat veressä’, Hanna-Kaisa Tuori sanoo. Jos he todella haluaisivat vastustaa tarhausta elinkeinona, he menisivät muillekin tarhoille. Nyt tulevat aina tänne. Häirintään kuuluvat puhelinsoitot ja yölliset tarhakäynnit. Kerran Tuori on saanut uhkauskirjeen, jonka mukaan tarhaus tilalla loppuisi joko hyvällä tai pahalla."

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni asian selvittämisellä on kiire, sillä laillisen mielipiteen ilmaisemisen ja edellä siteeratun toiminnan, elinkeinon harjoittamisen estämisen, välillä on suuri ero. Jollei nykyisten rikoslain säännösten katsota soveltuvan tällaiseen toimintaan, on siitä syytä säätää rikoslakiin erillinen oma kohtansa.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten mietinnöstäkin ilmenee, kun tarkkaan sen luette, suurin osa mietinnöstä käsittelee niitä asioita, minkä vuoksi tätä vastalausetta ei saisi hyväksyä. Aika harvinainen mietintö. Se ei itse lakiesitykseen kiinnitä huomiota vaan siihen, kuinka voitaisiin hylätä vastalause n:o 2.

Rikoslaissa on todellakin olemassa metsätyön haittaamista koskevia pykäliä hyvin paljon, mutta ne ovat hyvin hajallaan. Niin kuin ed. Ojansuukin sanoi, on haittoja, joista voidaan rangaista, taikka väkivaltaisesta vastustamisesta. Haitanteosta on saanut rangaistuksena vain sakkoa. Se ei ole riittävä rangaistus. Voidaan rangaista pakottamisesta. Pakottaminen tarkoittaa sitä, että väkivallalla taikka väkivallalla uhaten estetään työskentely metsässä. Joka vain seisoo mitään tekemättä metsätyökoneen vieressä, ei ole syyllistynyt pakottamiseen missään tapauksessa. Häneen ei voi soveltaa missään tapauksessa pakottamissäännöksiä.

Kotirauhan rikkominen on hyvin kyseenalaista metsäalueella. Se ei tahdo yltää sinne olleenkaan. Mietinnössä sanotaan, että lakia voidaan soveltaa siihenkin. Niskoittelu voisi tulla kysymykseen. Siitäkin on rangaistuksena vain pelkkää sakkoa. Sitten on niin sanottu hallinnan loukkaus, rikoslain 28 luvun 1§, joka on sijoitettu varkauslukuun. Mietinnössä sanotaan, että vastalauseen esitys on väärässä paikassa, koska se ei koske samoja oikeushyviä kuin normaalisti. Siitä huolimatta samaan asiaan voitaisiin varkausluvussa olevia rikoslain pykäliä soveltaa. Hallinnan loukkauksesta on rangaistuksena kolme kuukautta vankeutta. Se ei ole mikään sakko tämä kolme kuukautta vankeutta. Kun on todistettu, että niitä on kymmeniä tapauksia, tai jos ei kymmeniä, hyvin useita tapauksia viikosta toiseen Kainuussa, Kuhmossa, ja kun muualla on tämä työ jatkunut, se todistaa sen jo, että rangaistukset eivät ole riittäviä, koska estetään laillista työntekoa. Minä kyllä sanoisin, että laillinen työnteko on tärkeämpää kuin laillinen mielenosoitus. On aika hämmästyttävää, että eduskuntaan tulisi väkeä yhtäkkiä estämään meidän työntekoamme täällä rauhanomaisesti, älä mene puhumaan tämmöistä asiaa ja vietäisiin minut täältä korokkeelta väkisten pois. Onneksi ei kukaan uskalla niin tehdä eikä teekään tietenkään.

Tämä valiokunnan lausumaehdotuskin osoittaa, kuinka epävarma valiokunnan enemmistö on asiassa ollut. Se koko ajan pyytelee anteeksi, että pitää seurata lainsäädäntöä, onko meillä riittävästi olemassa rikoslainsäädäntöä, jotta metsätyö rauhassa voidaan tehdä. Suorastaan myönnetään koko ajan, että tähän ei ole tarpeellisia pykäliä olemassa, mutta ei kuitenkaan uskallettu tehdä tämän tyyppistä pykälää. On toki myönnettävä, että kun valiokuntavaiheessa tehdään tällainen esitys, niin onhan se vähän erikoista lainsäädäntöä.

Tämän tyyppisen asian olisi tietenkin pitänyt tulla ministeriöstä, mutta se on nyt tänne tullut, ja luen tämän vastalauseen täällä sanasta sanaan. Ensimmäinen vastalause käsittelee 9 §:ää: "Rikesakko on nopea ja prosessikustannuksiltaan huokea rikosoikeudellinen seuraamus. Nyt sitä ehdotetaan laajennettavaksi koskemaan myöskin eräitä kalastuslaissa säädettyjä rikkomuksia. Suuntaus on oikea, mutta samalla kertaa rikesakon käyttöä olisi voitu laajentaa koskemaan eräitä metsästyslain - - ja kalastuslain - - mainittuja vähäisiä tekoja. Samoin olisi pitänyt mahdollistaa rikoksentekovälinettä, saalista tai rikoksen tuottamaa hyötyä koskevan menettämisseuraamuksen täytäntöönpano rikesakkomenettelyn yhteydessä, jos niiden arvo yhteensä on enintään 250 euroa." Tämä nyt ei ihan metsälakiin suorastaan viittaa, mutta on samassa lakiesityksessä.

Sitten metsätyön haittaaminen: "Viime vuosina on alkanut ilmentyä yhä enemmässä määrin tapauksia, joissa joku ulkopuolinen taho on toimillaan häirinnyt ja pahimmissa tapauksissa jopa estänyt metsälain sallimissa puitteissa tapahtuvaa normaalia metsätalouden harjoittamista. Metsälainsäädännön mukaisten laillisten sen töiden tekemistä on pyritty hankaloittamaan muun muassa asiattomalla oleskelulla ja muulla häiritsevällä toiminnalla. Metsästys- ja kalastusaikaa sekä rikoslain ympäristörikoksia koskevassa luvussa on nimenomaiset edellä mainittua toimintaa koskevat rangaistussäännökset. Metsätalouden osalta vastaavaa säännöstä ei lainsäädännössämme kuitenkaan ole. Tämän lainsäädännöllisen puutteen korjaamiseksi rikoslakiin tulee sisällyttää myös metsälain mukaista metsän käsittelyä häirintää koskeva rangaistussäännös."

Pyydän pöytäkirjaan 48 a luvun 4 §:n, joka kuuluisi: "Metsätyön haittaaminen. Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta asiattomasti oleskelemalla metsässä estää tai häiritsee siellä tehtäviä laillisia töitä, on tuomittava metsätyön häiritsemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Joka tekee edellä 1 momentissa tarkoitetun teon kiellosta huolimatta, on tuomittava metsätyön estämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Luulisi, että olisi vähintään kohtuullista, että se joka häiritsee metsätyötä, on samanlaisen rangaistusuhan kohteena kuin se, joka metsän omistaa ja on jättänyt metsän hoitamisen kesken. Ei tämä ole mielestäni kohtuuton vaatimus, ja tämä ei kiristä millään tapaa tämänhetkistä lainsäädännöllistä tilannetta. Pakottamisessa on myöskin kaksi vuotta yläraja rangaistuksessa, jos se menee siihen saakka. Tämä vain selkeyttäisi. Tämä olisi selvästi sanottuna ja nämä rangaistuspykälät olisivat oikein todellakin olleet vielä samassa luvussa peräkkäisinä pykälinä. Silloin molemmat osapuolet tietäisivät, mitä tehdään, ja se selkeyttäisi asioiden käsittelyä.

Arvoisa puhemies! Tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään ensimmäiseen lakiin vastalauseessa ilmenevät muutokset.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Myllyniemen tekemässä vastalauseessa 4 §:ssä puhutaan törkeästä huolimattomuudesta asiattomasti oleskelemalla metsässä ja sitten on vasta tämä "estää tai häiritsee siellä tehtäviä laillisia töitä". Minkä vuoksi tämä oleskelu on siihen laitettu? Miksi siihen ei ole laitettu suoraan sitä, että ehkäisee tai häiritsee siellä tehtävää laillista työtä, koska tästähän jollekin saattaa jäädä sellainen käsitys, että pelkkä oleskelukin siellä metsätyömaan lähettyvillä voisi olla jo sellaista asiatonta oleskelua?

Ed. Ojansuulle vielä lopuksi totean, että toivoisin, että nämä luonnonsuojelijat ja mielenosoittajat tulisivat esimerkiksi Metsähallituksen konttorin eteen ja kaupunkeihin osoittamaan mieltään, koska turhaanhan siellä estetään sitä työntekoa. Mieluummin minä tukisin sellaista mielenosoitusta, joka on kaupungissa, joka näyttää Metsähallitukselle nimenomaan. Mielenosoituksen kohde on silloin oikea eikä väärä — tämä työntekijä tai metsäkoneyrittäjä.

Kari Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että pelkkä paikallaan seisominen, jos ei se häiritse metsätyön tekemistä, ei voi olla rangaistavaa, sen vuoksi nämä kyllä läheisesti liittyvät toisiinsa: oleskelemalla häiritsee.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on kahtena viime vuonna kiinnittänyt huomion siihen, että Metsähallitukselle pantu voiton tuloutus on aiheuttamassa myös metsänhoitoon liikaa paineita, ja tältä osin ed. Huotarille haluaisin huomauttaa, että Metsähallituksen sijasta vielä parempi osoite on valtiovarainministeriö ja mieluummin ministerin ikkunan alla.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on sinänsä ihan perusteltu ja monin osin kannatettava. Se sisältää muutoksia useampaan lakiin. Jätän nuo kalastus- ja metsästysasiat niitten alojen asiantuntijoille enkä väitä olevani rikoslain tai metsärikostenkaan osalta erityinen asiantuntija, mutta valiokunnassa kuulimme asiantuntijoita lähinnä näistä metsärikokseen liittyvistä kysymyksistä. Täytyy todeta, että tämä rikoslain 48 a luvun 3 § metsärikoksista on tässäkin muodossa, kun se nyt on tulossa hyväksytyksi, ongelmallinen.

Tämän 3 §:n 2 momentti käsittelee tapausta, jossa ympäristöstään selvästi erottuva metsäluonnon monimuotoisuus halutaan suojella. Se on sinänsä ihan tarpeen ja hyvä tavoite, mutta se tapa, millä tämä 2 momentti on kirjoitettu, olisi kyllä ansainnut tarkentamista ja huolellisemman pohdinnan kuin mihin päädyttiin. Lakivaliokunnassa on paljon asioita ja kiireitä, tarpeita viedä eteenpäin, ja tästä asiasta kyllä asiantuntijoita kuultiin, mutta myöskin itselleni jäi hieman epäselväksi se, minkälaisiin tilanteisiin tämä 3 §:n 2 momentti saattaa johtaa. Se ei ole tarkkarajainen sillä tavalla kuin lainsäädännön ja rikoslainsäädännön erityisesti pitäisi olla.

Meille jaettiin muun muassa Imatran kihlakunnan syyttäjäosaston, Imatran käräjäoikeuden, päätös tämän tyyppisestä tapauksesta. Siellä syytettyinä olivat juuri tällaisen ympäristöstään selvästi erottuvan metsäluonnon hakkuun toteuttamisesta hakkuukoneenkuljettaja, hakkuusuunnitelman laatija ja metsäyhtiön hankintaesimies. Nämä olivat syytettyinä, metsänomistaja ei ollut syytteessä. Hakkuukoneen kuljettaja kuitenkin vapautettiin, mutta hakkuusuunnitelman laatija ja yhtiön hankintaesimies tuomittiin tällaisessa tapauksessa.

Eräät asiantuntijat totesivatkin, että tämän perusteella lähes kaikkien kaupunkilaismetsänomistajien ja muidenkin metsänomistajien, sen lisäksi urakoitsijoiden, koneenkuljettajien, yhtiöitten, ei vain suuren metsäyhtiöitten vaan myös pienten sahojen ja muiden tällaisten puunhankkijoiden ja ostajien päälle luodaan epävarmuuden tila tällä pykälän sanamuodolla.

Kun tämän nostan tässä esille, tietysti voin katsoa itseeni ja on syytä katsoa peiliin, olisi pitänyt saada parempi pykälä, mutta myönsin valiokunnassa ja myönnän tässäkin, että minun taitoni pykälien laadintaan eivät riitä kirjoittamaan uusiksi tällaista vaikeaa pykälää. Mutta haluan sen nostaa tässä esille, että tämä jää kyllä hyvin ongelmalliseksi, kun syytettynä voi olla jopa hakkuukoneen kuljettaja tai metsänomistaja, joka ei omaa metsäänsä kovinkaan hyvin tunne. Nimittäin puronvarsi, jokin notkelma tai joku erityiskohta metsässä ison hakkuualueen keskellä on sellainen, että saattaa jälkeenpäin ilmetä, että siinä olikin sellainen kohta, joka olisi pitänyt jättää hakkaamatta, vaikka se on hakkuusuunnitelmaan tullut merkityksi. Se ei nimittäin edellytä, että alue, josta tässä on kysymys, olisi tässä valtakunnallisessa inventoinnissa, kartoituksessa merkitty.

Tällainen epämääräinen pykälä, jolla on erittäin hyvä ja tarpeellinen tavoite ja tarkoitus, on kyllä ongelmallinen rikoslaissa. Toivottavasti oikeusistuimet kuitenkin tässä korostavat tahallisuuden vaatimusta, joka pykälään ja momenttiin on kirjoitettu, jotta ei kohtuuttomuuksiin mennä. Mutta kun tiedämme näiden asioiden herkkyyden ja kansalaistoiminnan ja muun aktiivisuuden juuri näissä kysymyksissä, vaara on, että tätä pykälää käytetään liiankin aktiivisesti sellaisten ihmisten syytteeseen panemiseksi, joilla ei ole mitään erityistä osuutta tähän ongelmaan.

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty tähänastinen keskustelu vastalauseessa olevasta lisäyksestä, uudesta pykälästä, 48 a luvun uudesta 4 §:stä metsätyön haittaamisesta. Meillä ei ole rikoslainsäädännössä selkeää pykälää tällaisten tapausten varalle. Muut pykälät, joihin täällä on viitattu, ovat yleispykäliä, joiden nojalla voidaan tuomita, mutta ei välttämättä tuomita sellaista tekoa, joka on laillisen yhteiskunnan ja säädettyjen menettelytapojen mukaan tapahtunut kohtuuton teko erinäisiä tahoja kohtaan.

Minä korostan, että itse en halua missään tapauksessa rajoittaa mielipiteen ilmaisuja, mielenosoituksia, ne kuuluvat vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntaan, jollaisessa elämme. Se vapaus ja oikeus pitää olla. Mutta kun kysymys on asianmukaisesti juuri uusitun metsälainsäädännön mukaan suunnitellusta ja sen mukaisesti toteutettavasta metsän hakkuusta ja sen häiritsemisestä sillä tavalla, että työtä ei voida toteuttaa, katson, että tämä ei ole kohtuullista eikä voi olla myöskään sellainen toimenpide, josta ei seurauksia syntyisi tälle, joka siihen syyllistyy. Tällaisella metsänhakkuutöiden haittaamisella aiheutetaan hyvin nopeasti suurta vahinkoa metsänomistajalle, puun ostajille ja muun muassa metsäkoneurakoitsijoille. Nämä suuret vahingot jäävät pääsääntöisesti varmasti korvaamatta, ja jos vielä itse haitanteko jää rankaisematta sen tähden, ettei ole selkeitä pykäliä, katson, että emme elä laillisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Kuitenkin lainsäädännön pitää kattaa tällaiset tilanteet ja toimenpiteet.

Arvoisa puhemies! Siksi katson, että on täydet perusteet sille, että tässä yhteydessä myös tällainen pykälä lisätään rikoslakiin. Näin saatetaan tämä varsin yleiseksi, jopa ulkomailta johdetuksi muotitoiminnaksi osoittautunut häirintä seurauksiltaan asianmukaiseen kuntoon.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsinkö nyt oikein, että ed. Kankaanniemi on sitä mieltä, että nykyisin hakkuusuunnitelmat ovat niin epämääräisiä, että ammattitaitoinen koneyrittäjä ei pysty päättämään, mikä puu jää pystyyn ja mikä on tarkoitettu kaadettavaksi? Kaikki ne leimikot, joissa olen itse käynyt paikan päällä, joissa on ollut vielä puronvarsia, niitä erityisen herkkiä kohtia, jotka nykyisen yhdistetyn luonnonsuojelu- ja metsälain mukaan pitää jättää koskemattomiksi, ovat niin tarkkaan tehtyjä, jopa tietokoneohjattuja niin, ettei mitään tämmöistä ongelmaa käytännöllisesti katsoen voi syntyä. Minusta tässä on kysymys erittäin huippuluokkaa olevasta ammattitaidosta ja sen käytännön toteutuksesta niin, että suunnitelmat ovat myöskin riittävän tarkkoja.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lainkaan epäile, etteivät meillä ole asiantuntevat tahot tekemässä suunnitelmia ja myös toteuttamassa näitä hakkuita. Mutta siitä huolimatta, ed. Pulliainen, minulla on tässä Imatran käräjäoikeuden päätös, tuomio asiasta, joka on juuri samaa koskeva. Se jaettiin meille osoituksena siitä, että tässä on ongelmia ja epäkohtia. Valitettavasti tällä lainsäädännöllä ne ongelmat eivät poistu vaan valtavan suuri joukko suomalaisia saa tällaisen rangaistusuhan päälleen tietämättä, mitä he voisivat sille tehdä. Tällainen ei ole myöskään sen laillisen yhteiskuntajärjestelmän mukaista, jota haluan itse puolustaa ja korostaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kannattaa vielä parilla virkkeellä jatkaa tätä keskustelua. Minä kuitenkin lähden siitä, että kun todella on olemassa ammattitaito sekä suunnittelupuolella että toteutuspuolella, sitä toteutetaan läpäisyperiaatteella ja siihen pitää varautua, että asiat hoidetaan asiallisesti. Suomella on maapallon etevin metsälainsäädäntö, huippuluokkaa, johon on kollattu yhteen myöskin samanaikaisen käsittelyn kautta luonnonsuojelulaki. Meillä on syytä pitää siitä korkeasta tasosta kiinni, mikä on lainsäädäntöömme merkitty.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun aamulla heräsin, ajattelin, mitähän se tämäkin päivä tuo tullessaan, jotenkin isoavarvasta silla lailla kipristi. Niin, täytyy sanoa, että tämän asian puitteissa tämä ajatusmaailma varmaan pyöri. Tähän nähden saapuessani tänne paikalle ja kuunnellessani ed. Ojansuun vuodatusta täytyy sanoa, ettei tämä maailma kyllä terve ole olemassa.

Jos verrataan vihreiden kahta ajatusmaailmaa, kahta puheenvuoroa, ensin pidettyä ed. Ojansuun puhetta ja sitten ed. Pulliaisen väittämää ja kannanottoa metsämiesten ammattitaitoon nähden, täytyy sanoa, että ed. Pulliainen esiintyy omalla ajatustavallaan, omilla arvoillaan ja vaikuttaa selkeästi asiaa tuntevalta, tietävältä, ymmärtäväiseltä ja sanoisin, että vielä luontoon sopivasti järkevältä. Sen sijaan kaikki muut kiihkomieliset puheet ja ajatusmaailmat tässä asiassa eivät välttämättä niinkään palvele tätä kokonaisuutta.

Kun ajatellaan lakivaliokunnan mietintöä luonnonvararikoksista, tähän mietintöönhän sisältyy paljon muutakin kuin vain pelkät metsärikokset. Sen pohjalta tähän sisältyy niin kalastukseen kuin metsästykseenkin liittyen tärkeitä asioita ja sellaisia asioita, mihin eduskunnassa on aikaisemmin kiinnitetty useaan kertaan huomiota. On erittäin myönteistä nähdä, että tässä nimenomaan metsästyksen osalta on korjaus siihen, että laittomasti pyydetyn saaliin kätkemisestä rangaistus nousee kuuteen kuukauteen, jolloin tämä asia on niin, että voidaan tehdä tässä asiassa kotietsintä. Siltä osin ed. Kähkösen tekemän lakialoitteen pohjalta, johon itsekin monen muun allekirjoittajan mukana yhdyin siinä yhteydessä jo, kun hallitus oli tätä asiaa pitkälti valmistelemassa, on nähtävissä se pohjoiskarjalainen ongelma, että ammattimaiset hirventappajat myyvät saaliinsa tänne Helsinkiin ravintoloihin ja poliisi on ollut tähän saakka niitten osalta voimaton tutkimuksissaan. Siltä osin näen, että tässä tulee myönteinen asia tämän puitteissa saattaa myöskin se sellaiseen kuntoon, että virkavallan ote tavallaan tässä asiassa pitää.

Rouva puhemies! Jos voisi vähän laajemmin katsoa, miltä tämä maailma tuntuu ja näyttää, voisin tässä todeta, että ehkä saatan olla eduskunnan istuvista edustajista tämänpäiväisten kokemusten perusteella kaikkein lähimpänä luontoa ja kaikkein eniten tätä asiaa miettien siellä paikan päällä. Kun aamulla ani varhain kasteen ollessa hyvin vihreätä ja vehreätä maassa istutin kuusentaimia kalliojyrkänteen alle, siinä istutustyön ohessa mietiskelin, kun nämäkin tässä kasvavat 80—100 vuotta, minkähänlainen vihreä elämä, terrorismi tässä maassa on olemassa ja kukahan näitäkin silloin sitten estää niin, että näitä ei voida kaataa eikä teollisuuden hyväksi käyttää eikä näillä suomalaista yhteiskuntaa jälleen parempaan elämään asettaa ja rakentaa ja sitä hyvinvointia jakaa myöskin niille, jotka vähemmän siitä työstä ovat kiinnostuneita. Tältä pohjalta mietiskellen ja tuumaten tätä asiaa, kun siinä vieressä oli kuitenkin metsäluonnon kannalta tärkeän tyyppinen elinympäristökohde, semmoinen suohete, mikä pienimuotoisena nevana oli olemassa, arvelin mielessäni, että jos itse olisin vielä vaikuttamassa tässä elämässä silloin, kun nämä puut ovat isoja ja nämä kahlitsijat tulisivat tätä asiaa terrorisoimaan, ehkä se hetekin on syytä siinä hyvin tärkeänä säilyttää, koska siitä saattaisi tulla jonkinlainen kätköpaikka. Nämä olivat hyvin karkeita ajatuksia, ja ajattelin, että näitä ei tarvitse missään esittää, mutta kun ed. Ojansuun puheenvuoroa kuuntelin, tulkoon tässä nyt aitona tämä oma näkemykseni julki tuotua ja nähtyä.

Mitä tulee ed. Huotarin ottamaan kantaan siitä, että seisoskelu metsässä ei olisi ollenkaan pahaksi ja voisi seisoskella Metsähallituksen pääkonttorin oven taikka ikkunan edessä, mielestäni siinä näkemykseni suuresti arvostamani ed. Kankaanniemen kanssa eroaa jonkin verran, että en missään muodossa ole niin lämmin näille kaikille mielenosoittamisille kuin eduskunnan tahto nyt tuntuu olevan. Se osoittaa, että maassa on hyvinvointia riittävästi, kun vähäistenkin asioiden puitteissa joudetaan seisomaan ja osoittamaan mieltä mitä ihmeellisimmin tempuin ja paikalla ollen. Siihen nähden siinä, että mennään lähinnä Kainuuseen ja Lappiin estämään hyväksyttäviä, laillisesti ilmoitettuja metsähakkuita — kansalaisilla on tarmoa sinne, kun heitä oikeastaan muu yhteiskunnan elämä ei niin kovasti kiinnosta — jotain mätää on olemassa. Epäilen, että tämä pitkälti johtuu erittäin laajasta ymmärtäväisyydestä ja suvaitsevaisuudesta kaikkia ääriliikkeitä kohtaan. Mielestäni nämä joukot, mitkä näissä riveissä seisovat, ovat nimenomaan ääriliikkeitten edustajia.

Pidän erityisenä ihmeenä, että lakivaliokunnan mietintö on, niin kuin ed. Myllyniemi sanoi, näin pehmyt ja lepsu ja sillä lailla ympäripyöreä, että selitetään asiaa asiasta toiseen kuitenkaan ottamatta oikealla lailla kantaa siihen, mitä metsärikkomusten osaltakin tulee ja syntyy. Pidän erityisenä ihmeenä ja hengettömänä sitä hallituspuolueitten tekemää sopua ja ehdotusta, millä tämä asia on toteutettu ja mietintö aikaansaatu. Pidän erityisenä ihmeenä sitä hallituspuolueiden vihreää linjausta, mihin kokoomuskin perinteisesti omistavan kansan puolueena on mennyt matkaan.

Siltä osin oli mukava kuulla ja nähdä, että suuresti arvostamani ed. Mäki-Hakola kuitenkin otti tässä selvän ja ryhdikkään linjan, mutta tiettävästi linja on vähän sen tyyppinen, että se ei tähän hallituspuolueitten sopimaan kokoomuksen linjaan mahdu eikä käy. Toivoisin, että tämä asia menisi myöskin kansan tietoisuuteen, että tämä vihreä rauha, mitä kokoomus syvästi täällä ajaa, tulisi niitten metsänomistajien tietoisuuteen, joita tämä asia lähinnä koskettelee myöhemminkin.

Mitä tulee ed. Pulliaisen näkemykseen siitä, että metsäammattimiehet ovat tarkkoja ja työnjohto on tarkkaa, niin voisin tässä samassa yhteydessä todeta ja kertoa, että kun siinä läheisessä paikassa, missä aamulla olin, oli annettu laikuttajalle työtehtävä, että laikuttaa sen aukon, missä puita ei kasva, niin kyllä tämä laikuttaja oli kuitenkin vaatinut tai yhtiön neuvot olivat vaatineet, ohjeet edellyttäneet, että aukko pitää merkata. Ja niin tämä aukko oli merkattu reunalla oleviin puihin punaisin nauhoin, ettei metsäkoneenkuljettaja, laikuttaja, äestäjä, kuitenkaan mene puitten puolelle. Mielestäni tämä osoittaa tässä asiassa sitä hätävarjelun liioittelua parhaimmillaan. Siltä osin uskon, että kovinkaan suuria tietämättömyydestä tapahtuvia rikkomuksia ei ole olemassa.

Kun asiat kärjistetään niin kuin ne yleensä ovat kärjistyneet, toisella puolella on olemassa tämä suojeleva väki, mistä ed. Ojansuu joukkoineen antaa parhaan esimerkin, ja toisena osapuolena on viljelevä, tuottava väki, metsänomistajaväki, mihin katson itseni parhaimmillaan kuuluvan. Kun nämä ristiriidat törmäävät vastakkain, saattaa olla niin, että rajanveto ei ole kiistatta niin selvää. Tuntuu sellaiselta, että ainakin itse, kun sinne hetteikköön menen ojia kaivamaan taikka rikkomaan tai kaatamaan puita, kyllä tiedän ja luulen, että suurin osa metsänomistajistakin tämän asian tietää, muistakin, mutta asenteet ovat jyrkät ja tiukat.

Kun tässä yksityiskohtainen käsittely tulee, tulen vahvasti kannattamaan ed. Myllyniemen esittelemää vastalausetta tässä asiassa. En tule esittämään enkä kannattamaan lain hylkäystä, mikä olisi toinen vaihtoehto, johtuen siitä, että nämä muut luonnonvararikokset, mitkä liittyvät metsästykseen ja kalastukseen, ovat tässä samassa nipussa olemassa. Kyllä tämä nyt vaan tällaisenaan on käsiteltävä, käsitettävä ja hyväksyttävä.

Onhan täällä valiokunnan lausumaehdotuksessa kuitenkin ikään kuin tavanomaista kosmetiikkaa olemassa, että pyritään selvittämään, seuraamaan, julkituomaan. Se, mitä julki tulee myöhemmin, tietysti pitkälti riippuu siitä, minkä näköisiä hallituksia tässä maassa tulevaisuudessa on olemassa ja minkä näköisten linjausten puitteissa ne toimivat. Toivon, että näissä asioissa olisi ed. Mäki-Hakolan ajatuksilla ja ideologialla tilaa niin kuin tänä päivänä on olemassa.

Paula Kokkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun nyt näyttää, että lehterilläkin on kovin paljon koululaisia, niin haluaisin oikaista erään väärän tiedon, joka ed. S. Lahtelan puheessa oli. Hän syyttää kokoomusta ylenmääräisestä vihertämisestä. Mielellämme kyllä kunnioitamme luonnonarvoja, mutta meidän mielestämme kaste on edelleenkin väritöntä. Hän mainitsi, että kaste oli vihreää aamulla, kun hän katseli. Kaste on väritöntä, ed. Lahtela!

Erkki   Kanerva  /sd:

Arvoisa puhemies! Edustajat Myllyniemi ja Seppo Lahtela itse asiassa puheenvuoroillaan osoittivat vastalauseen epäloogisuuden. Nimittäin tämä hallituksen esityksen objekti, nimensäkin mukaisesti, on luonnonvarat. Siis lakiesityksen ja käsittelyssä olevan mietinnön tarkoituksena on suojella luonnonvaroja. Vastalause suojelee työn tekemistä, ammatin harjoittamista. Vaikka hyväksyisikin tämän vastalauseessa olevan kannan, niin joka tapauksessa se ei tähän hallituksen esitykseen ja tähän lakiin kuulu. Edustajat Vähänäkki ja T. Seppälä ansiokkaasti osoittivat sen, että valiokunta on vastalauseessa olevan näkökulman asianmukaisesti käsitellyt.

Ed. Kankaanniemen maalailema vaara syyttömien syyttämisestä on suljettu lakiesityksessä pois sillä, että metsärikos on rangaistava vain tahallisena. Ympäristörikoksiin erikoistunut ja erikoistuva kihlakunnansyyttäjä Vanamo esitti perustellusti, että sen pitäisi olla rangaistava myös törkeästä tuottamuksesta, mutta kun metsälain määritelmä ympäristöstään selvästi erottuvasta kohteesta on sillä tavalla tulkinnanvarainen, että tuottamuksellisesta teosta ei tulisi tarkkarajainen, niin valiokunnan enemmistö sitten päätyi kuitenkin tahallisuuteen. Tämä valiokunnan mietintö on varsin perusteltu alusta loppuun saakka.

Kari Myllyniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Kanerva puhui sinänsä totta, että tämä ei niin kauhean hyvin tuonne ehkä sovi, mutta esimerkiksi tässä valiokunnan mietinnössä kirjoitetaan: “Eräissä tapauksissa sovellettavaksi saattaa tulla myös rikoslain 28 luvun 11 § hallinnan loukkauksesta." Tämänhän aikaisemmin sanoin, ja tämä käsittelee varkausasioita.

Kuitenkin tässä yritetään parantaa henkilöturvaa, sen työntekijän turvaa, omistajan turvaa, niin että ei tämä nyt kovin väärässä paikassa ole. Jos tämä on väärässä paikassa, niin lakejahan tehdään tässä salissa aina viikoittain. Siirrettäköön se oikeusministeriön kautta sitten oikeaan lukuun ja oikeaan paikkaan, kunhan se asia on mukana. On turhaa asian kaunistelua, kun ed. Kanerva sanoi, että se on väärässä paikassa.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiista metsätyön häiritsemisestä ja siitä mahdollisesti tuomittavat seuraamukset koskevat erityisesti Pohjois-Suomea: Lappia ja Kainuuta, missä metsätalouden maita ja yleensä suojelumaita on kaikista eniten. Lapin alueistahan on erilaisten suojelutoimenpiteitten alla jo runsas kolmannes, ja erityisesti kiistely siitä, minkälaiset metsäalueet säilyvät talousmetsäkäytössä, on tässä se ydinongelma.

Miksi sitten erityisesti tuolla pohjoisilla alueilla Lapissa ja Kainuussa jatkuvasti käydään tällaista kiistelyä paikallisen väestön ja sitten lähinnä täältä Helsingistä tulevien reppuselkäisten yhden asian liikkeen edustajien kesken, sitä on syytä tämänkin pykälän taustaksi pohdiskella. Meillähän on Suomessa sellainen yleinen ilmapiiri, että nimenomaan täällä Helsingissä ja cityasukkaitten keskuudessa muuallakin on synnytetty sellainen käsitys, että kaikki luonto pitää pitää koskemattomana ja mitään ei saa käyttää. Itse asiassa kaikki käyttö on pahasta, mutta jotakin sentään sallitaan.

Erityisesti koskien pohjoisia alueita, missä on vähän väkeä mutta paljon näitä alueita, jokainen suomalainen ja erityisesti jokainen kaupunkilainen on ottanut asenteekseen ja kannakseen, että Suomen suojelun maine koko maailmalla ja eräitten mielestä aivan maailmankaikkeudessakin turvataan sillä, että itäisen ja Pohjois-Suomen kaikki alueet suojellaan niin pitkälle, että siellä varmaankin jokaiselle oravalle löytyy oma pesimäpuu. Tällaisesta ajattelusta kumpuavat tietysti nämä riidat, joita käydään tuolla metsäpalstoilla ja myöskin suojelualueitten ympärillä. Siellä asuvat ihmiset ovat sitä mieltä, että luontoa pitää voida kestävästi käyttää hyväksi. Kaikki ne suojelupäätökset, joita tässä talossa tehdään enemmistön äänillä, kaupungeissa asuvien ihmisten äänillä, vievät osan tuolla pohjoisen ja itäisen Suomen alueella asuvien ihmisten tuloja.

Otan tässä ihan esimerkinomaisesti vaan muutamia suojelupäätöksiä ja niiden seuraamuksia, miten asiat ovat päätösten jälkeen edenneet. Yleensä kun tehdään suuria suojelualuepäätöksiä tässä talossa, niin ne päätökset esitellään ja perustellaan sillä tavalla, että ilman muuta ja totta kai kansakunta ottaa yhdessä vastattavakseen näistä päätöksistä aiheutuvat taloudelliset seuraamukset ja niitä seuraamuksia ei jätetä pelkästään paikallisen väestön kannettavaksi. Tämä on se juhlallinen ilmapiiri, jossa näitä päätöksiä tehdään ja ollaan ihan kyyneliin asti yksimielisiä, että näin me myöskin nämä päätökset tulemme toteuttamaan. Miten on käytännössä käynyt? Eräitä esimerkkejä.

UKK-puisto perustettiin 80-luvun lopulla, muistaakseni vuonna 86, jolloinka eduskunnan mietinnössä perusteltiin eräitä kompensaatioita UKK-puistoalueen kunnille: Kunnille turvataan suojelualueen alle menevistä metsämaista pysyvä pinta-alaveron mukainen tuotto. Lisäksi sitten hakkuutyöpaikkojen menetyksistä päätettiin maksaa tiettyjä kompensaatioita. On todettava, että nyt 15 vuoden jälkeen eräät noista kompensaatiopäätöksistä ovat edelleenkin toteuttamatta.

90-luvun puolivälissä laajan valmistelun jälkeen tehtiin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma, jossa talouskäytöstä päätettiin siirtää edelleen pois Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella talousmetsiä yli 300 000 hehtaaria. Jyväskylän yliopiston taloudellinen tutkimuslaitos laski parhaitten asiantuntijoitten voimalla, että näistä talouskäytöstä siirretyistä maista työpaikkamenetyksinä aiheutuvat välittömät kompensaatiotarpeet ovat vähän yli 500 työpaikkaa, ja vain nämä välittömät työpaikkamenetykset päätettiin tässä salissa ja valtioneuvoston periaatepäätöksellä myöhemmin korvata täysimääräisinä. Tuo Jyväskylän yliopiston laskema kompensaatiosumma oli kymmeneksi vuodeksi 400 miljoonaa markkaa, vähän alle, joka piti toteuttaa.

Nyt kun on vuodesta 97 alkaen seurattu tätä toteutusta, voi todeta, että se päätös on osoittautunut täydelliseksi nulliteetiksi. Valtioneuvosto päätti, että näitä kompensaatioita maksetaan budjettiin sisältyvien normaalien määrärahojen kautta. Kun on seurattu näitten momenttien määrärahakäyttöä näiltä vuosilta, niin tosiasia on, että enintään 10 prosenttia niistä päätöksistä voidaan parhaalla tahdolla tulkita kompensaatiopäätöksiksi. Kaikilla mainituilla momenteilla budjettimäärärahat ovat laskeneet, ja niissä silti pitäisi olla kompensaatioita noin 40 miljoonaa vanhaa markkaa vuodessa. Tämä on sitä todellisuutta: luvataan kantaa kansallista vastuuta paikallisesti toteutettujen luonnonsuojelualueitten kustannuksista, mutta tämmöiset päätökset eivät pidä.

Sen lisäksi on todettava, että Metsähallitus on antanut valtion maille alue-ekologista suunnittelua koskevia määräyksiä 90-luvun lopulla ja niitä toteutetaan täysimääräisesti Pohjois-Suomessa. Se on edelleen vienyt talouskäytön ulkopuolelle metsämaita noin 100 000 hehtaaria yksinomaan Lapin alueella. Siitä riippumatta tänä päivänä Käydään Inarin seudulla Ylä-Lapissa kovaa kiistaa ja varmaankin ensi kesänä kettinkinäytelmiä siitä, että edelleenkin pitäisi saada suojelumaita lisää.

Ed. Pulliainen mainitsi jo luonnonsuojelu- ja metsälain mukaisen suunnittelun. Tämähän on tullut viime vuosina myöskin koskemaan yksityismetsätaloutta, ja kun sen vaikutuksia on arvioitu Lapin metsätalouden osalta, niin on todettava, että jokaisesta leimikosta tämän lain seurauksena on suunniteltava talouskäytön ulkopuolelle suuruusluokkaa 10 prosenttia metsämaista. Se tietää Lapissa sitä, että edelleen tulee 100 000 hehtaaria lisää metsää talouskäytön ulkopuolelle luonnonsuojelu- ja metsälain mukaisesti suojeltuna.

Parhaillaan on menossa niin sanotun Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman tekeminen. Siitä saatu käsitys ulkopuolelle on sellainen, että kun Etelä-Suomi on nyt tässä hauskasti määritelty sillä tavalla, että Etelä-Suomea on myöskin Lapissa oleva Kemi—Tornio—Simo—Tervola-alue, niin näyttää siltä, että Etelä-Suomen suojeluohjelman suojeltavat alueetkin löytyvät Lapin lounaiskolkasta Kemi—Tornio-alueelta, jolloinka taas saadaan enemmistön päätöksellä vähempiväkiselle alueelle lisää suojelualuetta.

Kyllä joutuu vaatimaan, että tässä salissa pitäisi määritellä aivan uudenlaisia pelisääntöjä sille, kenen päätöksellä suojellaan ja kenen kustannuksella suojellaan ja millä perusteilla tässä maassa niin talousmetsiä kuin muitakin alueita.

Aivan kestämätön tilanne on se, että jatkuvasti tehdään tällaista suunnittelua ja tällaisia päätöksiä, että tehdään uusia suojelupäätöksiä, luvataan kantaa yhteisvastuuta, mutta sitten livistetään oikein selkeästi ja välillä hyvin suurta arvovaltaa käyttäen luvatuista suojelukompensaatioista. Onko parempaa valmistelua sille, että paikallisesti ihmiset kokevat itsensä todella petetyiksi näissä suojelupäätöksissä? Ei ole silloin ihme, että myöskin siellä hakkuutyömailla syntyy kärjistyneitä tilanteita, koska paikalliset ihmiset kokevat kyllä, että ne reppuselkäiset ihmiset, jotka tulevat sinne estämään töitä, eivät silloin edusta siellä pelkästään itseään, vaan tätä suurta suomalaista enemmistöä, joka enemmistöpäätöksillä jatkuvasti polkee harvemman asutuksen ja vähemmistön varpaita näissä asioissa. Ja sekin vielä näyttää olevan kunniakasta, että jokainen tällainen reppuselkäinen sukupolvi, joka toimii valtion antamien avustusten turvin, haluaa itsensä historiaan sillä tavalla, että aina pitää tulla uusi suojelualue, koska entisen suojelu ei tuo kannuksia uusille sukupolville, vaan jokainen sukupolvi haluaa oman puumerkkinsä ja oman alueensa, oman suojelunsa, riippumatta siitä, mitä paikalliset ihmiset siellä ajattelevat.

Olen tästä asiasta näillä esimerkeillä ja eräillä muilla puhunut aika monta kertaa. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, olen tehnyt budjettialoitteen vanhojen metsien suojelukompensaatioasiasta, mutta näyttää vain olevan sillä tavalla, että ei mistään päin minkäänlaista värähdystä näitten asioitten yhteisvastuuseen herää. Me olemme ikään kuin tämä asia ei koskisikaan kustannuspuolella meistä ketään, mutta sitten kun on jotain tällaista universaalia hyvää päätettävissä toisten etujen kustannuksella, siinä me kyllä olemme hirmuisen innokkaina taputtamassa käsiä ja hyväksymässä hienoja päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Minusta kyllä tuntuu, että ainakin tietyksi siirtymävaiheeksi vaadittaisiin myöskin ryhtiä lainsäädäntöön sillä tavalla, että asiaa ryhdytään panemaan kuntoon aivan uudella tavalla. Samalla toki voi poliisillekin lähettää terveisiä, että poliisin pitäisi suojella myöskin paikallista asujaimistoa ja sen oikeuksia eikä jatkuvasti venyttää paikallisessa ja alueellisessa toiminnassa rajaa siihen suuntaan, mihin vieras sinne tunkeutuja tai mielenosoittaja on venyttämässä tai tulkintaa vaatimassa.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin todennut, että usein näyttää siltä, että nämä joukot ovat muualta johdettuja, eivät he ole pääkaupunkilaisia, niin kuin te haluatte esittää. He ovat kaikki maalta tulleet paikalle, useimmat junan tuomia ja reppukin saattaa olla siltä paikkakunnalta. Mutta se ei ole minusta olennaista, vaan olennaista on se, että olen itse havainnut, ettei ole niinkään hyvää ja hyödyllistä ottaa yhteyttä paikallispoliisiin tällaisissa asioissa, vaan suojelupoliisi on se oikea taho, koska sillä on yhteydet, se tietää, miten nämä verkostot toimivat, missä kaikkialla nämä ihmiset liikkuvat, ja saa silloin paljon laajemmalla toiminnalla koko verkoston kiinni. Jos asioihin haluaa vaikuttaa, kannattaa toimia mieluummin suojelupoliisin kautta.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Laillisten metsänhoito- ja hakkuutöiden turvaaminen on tietysti varmistettava. Vähemmälle tässä on jäänyt metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä metsäkeskusten toimintaan liittyvä arviointi.

Kun metsälakikomiteassa metsälainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelimme, silloin minusta olisi pitänyt siirtyä enemmän niin sanotusti koppalakkimallin suuntaan, jossa metsäkeskusten lainvalvontaedellytykset ja -vastuu olisivat korostuneet. Nyt tuntuu siltä, että sillä puolella on myös työn tehostamisen tarvetta tältä osin.

Toinen puoli on se, että tässä yhteydessä ei ole mielestäni riittävästi pohdittu laajemmin suhdetta metsälainsäädäntöön. Tässä olisi voitu laajemmin pohtia siihen liittyviä kysymyksiä muun muassa sikäli, että hakkaamattomuus ja hoitamattomuus eli ylipäänsä ensiharvennusten ja metsän uudistamisen laiminlyönti on aikamoinen metsärikkomus myöskin. Ylipäänsä jos ajatellaan Suomen kansantalouden ja suomalaisten hyvinvoinnin ja huomisen turvaamista, se on metsärikkomus myös siinä, missä moni muukin. Eli laajemmin tässä koko metsälainsäädännön sanktiopuoli ja metsälain tavoitteiden kokonaisarviointi olisi ollut hyödyllistä tässä yhteydessä suorittaa. Ymmärrän kyllä, että tässä on tietysti haluttu tiettyyn osaan asiaa paneutua, mutta Suomessa metsäpolitiikassa on muitakin painotuksia, joita pitäisi enemmän arvioida.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Osana rikoslain kokonaisuudistusta lakivaliokunta sai viime vuoden marraskuussa valmistelevaan käsittelyyn hallituksen esityksen, jossa ehdotetaan uudistettavaksi metsästystä, kalastusta sekä metsän käyttöä ja hoitoa koskevia rangaistussäännöksiä. Kokonaisuutena esitys on hyvä ja selkiyttää luonnonvararikoksia koskevien säännösten tulkintaa. Koska nykytilanteessa ei ole havaittu suuria ongelmia, myös muutokset nykysääntelyyn ovat melko pieniä. Keskeinen muutos on edellä mainittuja rikoksia koskevien vankeusuhkaisten rangaistusten siirtäminen rikoslakiin sakonuhkaisten rikossäännösten jäädessä edelleen asianmukaisiin lakeihin.

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ovat hyvä ja keskeinen lähtökohta lainsäädännön kehittämiselle. Metsien oikeanlainen ja riittävä hoito on myös keskeinen osa hoito- ja suojelutyötä. Metsänhoitoa ja metsänuudistusta säädelläänkin tänä päivänä tarkasti lainsäädännöllä, ja hoitotöiden laiminlyönnistä seuraa verraten kovat rangaistukset. Samanaikaisesti saamme kuitenkin lähes viikoittain lukea lehdistä äärimmilleen viedystä, jopa rikollisesta toiminnasta, jota harjoitetaan luonnonsuojelu-nimikkeen alla ja johon ei nykyinen lainsäädäntömme anna riittävää mahdollisuutta puuttua. Erityisen huolestuttavaa tämä on aikana, jolloin ääriliikkeiden kannatus nostaa päätään eri puolilla Eurooppaa ja ilkivaltainen toiminta muuttuu entistä väkivaltaisemmaksi ja organisoidummaksi.

Meillä Suomessa jokaiselle kuuluu sananvapaus ja oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Perusoikeuksiin kuuluu kuitenkin myös oikeus työhön ja elinkeinon harjoittamiseen. Asia, johon haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota, koskeekin laillisen elinkeinonharjoittajan oikeutta elinkeinonsa harjoittamiseen. Perusoikeuksiin vetoaminen ei ole hyväksyttävä peruste toisen perusoikeuksien loukkaamiseen. Tällaisesta toiminnasta voidaan mielestäni perustellusti puhua muun muassa suodenniemeläisen turkistarhaajan kohdalla, joka viimeisten viiden vuoden aikana jatkuvasti on ollut eläinaktivistien iskujen ja painostuksen kohteena. Perusteluina yhdelle ja samalle Luoteis-Pirkanmaalla toimivalle turkistarhalle kohdistetuille toimilleen aktivistit ovat maininneet muun muassa tarhan olevan lähiseudun ainoa ja toisaalta haluavansa herättää tarhaajan ihmisenä ajattelemaan tarhausta eläinten kannalta.

Elinkeinonharjoittamisen vaikeutumisen lisäksi tapahtumat ovat vaikuttaneet tarhaajan ja tämän perheen henkiseen ja fyysiseen tilaan ja hyvinvointiin. Eikö tällöin ole perusteltua puhua toisen ihmisen perusoikeuksien loukkaamisesta ja nostaa esille kysymys siitä, miten tällaiseen toimintaan puututaan ja miten se estetään?

Samoista kysymyksistä puhutaan metsähakkuutyömaihin kohdistuvan häirinnän yhteydessä, jolloin paitsi aiheutetaan haittaa ja taloudellisia menetyksiä työntekijöille, myös tahallisesti vaarannetaan työmaiden yleistä turvallisuutta. Tällä hetkellä lainsäädäntömme ei mahdollista puuttumista tällaiseen jatkuvaan ja organisoituun, häiritsevään toimintaan, vaan sen valvonta ja siihen puuttuminen jää poliisin tehtäväksi ja lieviin sakkorangaistuksiin. Tämä myöskin sitoo poliisin voimavaroja.

Metsästys- ja kalastuslaissa sekä rikoslain ympäristörikoksia koskevassa luvussa on rangaistussäännökset ulkopuolisen tahon aiheuttamalle häiriölle. Metsätalouden osalta vastaavaa säännöstä ei ole. Tämä puute onkin pikimmin korjattava sisällyttämällä rikoslakiin metsälain mukaista käsittelyn häirintää koskeva rangaistussäännös. Säännöksellä ei heikennetä kenenkään oikeutta sananvapauteen tai mielenosoittamiseen, mutta sillä voidaan estää näiden perusoikeuksien toteuttamisen aiheuttama loukkaus toisen ihmisen perusoikeuksia kohtaan ammatinharjoittajana.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan tässä yhteydessä korostaa kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien tärkeyttä ja eri kanavia näiden toteuttamiseksi. Myös mielenosoitus on hyväksyttävä vaihtoehto silloin, kun se tapahtuu meillä hyväksyttyjen normien puitteissa. Yhteiskunnan ja yhteisen edun kannalta suositeltavin ja tehokkain tapa vaikuttaa on kuitenkin silloin, kun asioita valmistellaan. Sen jälkeen, kun lupaprosessi ja muodollisuudet ovat kunnossa ja toiminta siis laillista, ei ulkopuolisten tule sitä enää toiminnallaan estää tai hankaloittaa. Tämä on maanomistajan ja elinkeinonharjoittajan perusoikeus ja myös siihen puuttumiseen meillä on oltava riittävät keinot. Tässä mielessä haluankin korostaa lakivaliokunnan mietintöön sisältyvää pontta ja tämän ponnen tärkeyttä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 203/2001 vp luonnonvararikoksia koskevien säännösten uudistamisesta on hyvin monitahoinen ulottuvuuksiltaan. Ensinnäkin haluaisin alleviivata ja korostaa sitä, että meidän on muistettava yksityisomistusoikeuden tärkeys ja tätä lähtökohtaa on kunnioitettava lain valmisteluissa ja lain toteuttamisessa. Suomalainen talonpoika, suomalainen metsänomistaja kyllä tietää, mikä on parasta luonnonsuojelua. Tämä on yleissääntö, jonka enintään, jos on joitakin ikäviä poikkeuksia, ne vain vahvistavat. Meillä on täysi syy luottaa suomalaiseen maanomistajaan, metsänomistajaan ja viljelijään. Hyvin harva siellä haluaisi omaa ympäristöään ja omistamaansa kohdetta raiskattavan.

Väitän, että monille yksityismetsänomistajille metsän käsittely on ikään kuin pyhä asia, jossa metsänomistaja itse haluaa suojella kasveja ja luontoa kaikkein parhaimmalla tavalla, lähteitä, puroja jne. Tämä on monta kertaa viime vuosina unohtunut, kun ylhäältä päin vieraitten, lainausmerkeissä, asiantuntijoitten toimesta on käyty osoittamaan, mitä pitää suojella. Meidän tulisi hyvin paljon luottaa maanomistajaan itseensä ja hänen asiantuntemukseensa. Mutta samalla kun tehdään suojelusuunnitelmia, nämä pitää tehdä ehdottomasti yksityisomistusoikeutta kunnioittaen ja siten, että ei tule ristiriitatilanteita.

Kun täällä on viitattu metsäkysymykseen, totean, että kun aikanaan luovuttiin pinta-alaverosysteemistä, joka kylläkin vielä jatkuu ja jonka toivon jatkuvan jatkossakin, silloin mentiin niihin ongelmiin, joita tänä aikana on tullut ja joita on ennakoitavissa tulevaisuudessa yhä enemmän. Pinta-alapohjainen metsävero kannusti metsien hoitoon. Se oli jo itsessään sellainen elementti, joka oli innostamassa metsänomistajia huolehtimaan metsistään. Kun vero meni, ei silloin ole kovin mieltä pitää metsää tuottamattomana. Metsän myyntiverojärjestelmään kätkeytyi tämä ongelma, jolle kuitenkaan ei edellinen vaan sitä edellinen eduskunta omannut riittäviä näköaloja.

Täällä on tuotu esille ongelmat, joita on osissa maata ollut, kun urakoitsijat, joiden on pitänyt mennä tekemään metsätöitä, eivät ole voineet niitä tehdä, kun on ollut erilaisia henkilöitä estämässä. Tällainen rikollinen toiminta pitää ilman muuta nähdä sinne sarjaan, mihin se kuuluu. Jos mieltä osoitetaan, sille pitää olla lailliset keinot ja menetelmät eikä saa häiritä toisen työtä tai puuttua toisen ammattiin, elinkeinoon tai omistusoikeuteen.

Arvoisa rouva puhemies! Näillä näkökohdilla näen, että asiaa voidaan kehitellä. Yhdyn tässä asiassa jätettyyn ed. Myllyniemen vastalauseeseen.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muutamalla sanalla tästä asiasta. 9 §:n muutosesitys tarkoittaisi sitä, että käsittelyä yksinkertaistettaisiin, kun ei olisi välttämättä sakkoa, joka asiasta annetaan, vaan voitaisiin menetellä yksinkertaisemman systeemin mukaisesti.

Ed. Tiura on valitettavasti poissa, mutta minusta tuntui, että hän luki vastalausetta suoraan, kuinka tulisi tässä asiassa menetellä. Kuitenkin lakivaliokunnassa hän oli hiljaa paikallaan eikä kannattanut asiaa. Jos kokoomus olisi ollut mukana, tämä asia olisi saatu jo nyt kuntoon. Eduskunta olisi todennäköisesti hyväksynyt vastalauseen sellaisenaan. En väitä, ettei se hyväksyisi nytkin, koska vasta ollaan äänestykseen menossa, mutta pieniä epäilyksiä kuitenkin on.

Itse metsärikoksesta: minkä vuoksi se nyt on otettu rangaistavaksi myös törkeän huolimattomuuden osalta. Yhtäkkiä kansan syvissä riveissä voisi ajatella, että tahallisuus on pahempi rikos kuin törkeä huolimattomuus, mutta näinhän ei ole. Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan voidaan siis rangaista vain tahallisesti tehtynä, ja silloin se vaatii huomattavasti enemmän näyttöä sanoisiko rikollisesta mielenlaadusta kuin tämä tapaus. Tässä siis huomattavasti helpommin pystytään rankaisemaan metsänomistajaa, kun tämä pykälä tulee hyväksytyksi. Tämä muutos johtunee ilmeisesti siitä, että eduskunnalle on annettu ja lakivaliokunnan käsittelyssä jo, ja kun me siellä hyvin ahkerasti töitä teemme, saamme tänä keväänä vielä yllättävästi lävitsekin rikosoikeuden yleiset opit. Yksi pykälä yleisessä opissa tahallisuudesta tullaan poistamaan, niin sanottu alimman asteen tahallisuus. Ilmeisesti joissakin piireissä epäiltiin, että jos alimman asteen tahallisuus poistetaan, silloin myöskin metsärikos jää useissa tapauksessa rankaisematta. Sen vuoksi tämä on tuotu jo ennakkoon eduskuntaan ennakoiden tätä asiaa. Törkeä huolimattomuushan tarkoittaa tosiasiallisesti melkein kuin vahingossa tehtyä, ei ihan vahingossa tehtyä tekoa, mutta vähän nyt kuitenkin tuottamuksen korkeinta astetta, kun taas tahallinen teko oli myöskin rangaistava alimmassa muodossaankin, joka tulee tulevaisuudessa poistumaan.

Joka tapauksessa tämä toimenpide, vastalauseen hyväksyminen, tulisi selkeyttämään. On aika erikoista, että metsätyömaalle pitää poliisi kutsua selvittämään mielenosoittajien ja metsänomistajien keskeisiä asioita. Kyllä kai metsänomistajalla pitäisi jo olla sananvaltaa omalla alueellaan sanoa, että hyvät herrat, poistukaa. Jos ei sitä noudateta, se olisi silloin jo rangaistavaa, mutta näin hyvin ei pykälä siihen tahdo löytää. Tämä kyllä selkeyttää.

Toistan vielä sen, että kun luette mietintöä, siellä on todellakin lähes jokaisella sivulla keskitytty siihen, miten voitaisiin kumota vastalauseessa esitetyt hyvät asiat. Se on aika harvinaista. Vielä se lausumaehdotuskin siellä on, että seurataan ja seurataan ja pitäisi ryhtyä niihin ja niihin toimiin. Seuraava eduskunta pystyy varmasti vielä kokoontumaan monta kertaa, uusikin eduskunta, ennen kuin tähän asiaan saadaan järjestystä ja metsässä saadaan rauhassa tehdä töitä niin kuin jokaisella muullakin työmaalla.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Myllyniemi kertasi, on tavattoman tärkeästä asiasta kysymys. Nimenomaan valiokunnan mietintö on kovin lepsu tässä asiassa olemassa.

Ed. Korva linjasi puheenvuorossaan erinomaisen hyvin suojelun merkityksen ja liian säästämisen merkityksen, miten se vaikuttaa Lapissa ihmisten ja maakunnan elinkeinoon ja tulevaisuuteen. Tässä on selkeästi nähtävissä sellainen seikka, että yhteiskunta maanomistuksen osalta, nimenomaan metsäpohjan osalta, sosialisoi tätä vähän kerrassaan, niin valtion omia metsiä kuin yksityisiäkin maita siinä sivussa. Ed. Rajamäki vertasi, että ensiharvennuksen laiminlyönti ja nuoren metsän hoidon laiminlyönti ovat suurempia rikoksia oikeastaan kuin tässä keskustelussa muut rikokset. Siinä mielessä näen erittäin tärkeänä, että kestävä metsätalouden kehitys, jota jokainen metsänomistaja ed. Oinosen kuvaileman ja kertoman puheenvuoron mukaan hyvin edustaa, on niitä tärkeitä asioita, joilla tähän maahan saadaan kasvuvoimaa ja elinkelpoisuutta. Tältä osin jokainen metsänomistaja varmaan siinä rivissä haluaa seistä ja olla matkassa. Mutta yliaktivistinen suojelu, jota tässäkin keskustelussa nyt on paljon julki tänään tullut, on sellaista, että se tästä maasta vie hyvinvoinnin jakomahdollisuudet laajaltakin pohjalta. Ei muuta tällä kertaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Viime eduskuntakaudella eduskunnassa oli metsämielenosoitus. Tuossa kaiteella käveli ihmisiä, jotka huusivat meille tänne saliin, että Suomen metsät on hakattu, teille valehdellaan, teille on kerrottu vääriä lukuja, ja vaaditaan enemmän suojelualueita. Se kuvasti oikeastaan sitä tilannetta, joka myös oikeastaan tässä keskustelussa ja tämän lainsäädännön yhteydessä nyt on menossa, eli käydään jatkuvaa kamppailua ja tappelua siitä, jotta minkä verran me tarvitsemme suojelualueita, onko kyse suojelusta vai mistä tässä on kyse. Itse silloin muistan käyttäneeni sen tyyppisen puheenvuoron, jotta ilmeisesti meillä on kuitenkin yhteiskunnassa semmoinen porukka, joka ei hahmota sitä, mistä me elämme, koska yksi merkittävä osuus kuitenkin meidän leivästämme ja toimeentulostamme on yhden puujalan varassa. Niitä jalkoja on monta, mutta yksi merkittävä osuus on se, mikä tulee metsästä ja puista. Minusta tässä on sen verran tärkeästä asiasta kysymys, että tulin tänne korokkeelle muutaman sanan lausumaan.

Sinällään kyllä hyväksyn tämän valiokunnan ponnen. Odotan vain nyt sitten, kun rikoslain kokonaisuudistus loppuun saatetaan, että siinä yhteydessä otetaan tämä asia huomioon, mutta minä en usko, että tällä tavalla me vielä sitä kokonaan hoidamme, koska kyse on isommasta asenteellisesta kysymyksestä. Meidän pitäisi saavuttaa metsärauha jollakin tavalla, jotta kaikki yhteiskuntapiirit hyväksyisivät tilanteen, jotta määrätty määrä meillä on semmoisia alueita, mitkä ovat luonnonvaraisia eriasteisesti, ja nyt on jo metsänhoitosuunnitelmat, ja ohjeistuksethan lähtevät siitä, jotta siellä tämä monimuotoisuus otetaan huomioon, jolloin välttämättä ei enää sellaisia totaalisuojelualueita siinä mitassa tarvita kuin aikaisemmin kuviteltiin.

Uskoisin, jotta meillä joillakin se on elämäntehtävä ilmeisesti, niillä, jotka kutsuvat itseään tämmöisiksi luonnonsuojelijoiksi. He eivät välttämättä edes sitä ole, vaan ovat tämmöisiä elämäntapaihmisiä, jotta niin pitkään kuin yksikin puu on suojelematta, niin pitkään tätä tulee jatkumaan. Toivon mukaan tämä minun analyysini on väärä tässä, mutta itse peräänkuulutan kuitenkin, jotta ne vastuulliset tahot, jotka luontojärjestöissä toimivat, ainakin ottaisivat asian hanskaan ja todettaisiin, jotta nyt voidaan tehdä tämmöiset sopimukset. Ei ole enää mitään syytä lähteä haihattelemaan lisää ja viemään sitä elinvoimaa, jota me tarvitsemme. Nimittäin Lapin osalta jo merkittävät alueet on suojeltu. Jos siellä lisää suojellaan, niin käy sillä tavalla, jotta ei enää teollisuus saa puuta. Nyt käydään kamppailua Etelä-Suomen alueista, ja todennäköisesti nämä kahleketjukahlitsijat tulevat tänne Etelä-Suomeen kohta estämään hakkuita. Sen takia odotan nyt hallitukselta mahdollisimman nopeasti tästä esityksiä. En voi lähteä tähän vastalauseeseen mukaan, vaikka kovasti kyllä mieli tekisi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Metsissä liikkuminen on jokamiehen oikeus, mutta metsänhakkuiden laillisesti käynnissä ollen metsätyön häiritseminen ei voi olla lain mukaista. Siksi siitä olisi määrättävä rangaistus. Lakivaliokunnassa asiaa käsiteltiin ja asiantuntijakuulemisessakin asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota. Siellä eräiden asiantuntijoiden kantana oli juuri se, että tämä vastalauseen mukainen teksti olisi tullut itse lakiin. Niin kuin täällä ed. Myllyniemi totesi, jos kokoomuksen rohkeus olisi riittänyt loppuun asti vihreän valon vilkutuksesta eteenpäin, silloin olisi saatu jo tämä asia tässä vaiheessa tänne saliin niin, että asia olisi menossa parempaan suuntaan. Toivottavasti nyt kuitenkin oikeusministeriössä seurataan tilannetta ja valmistellaan lainmuutosta sillä tavalla, että myös tämä häiriköinti, mielenosoitus, mielenosoitukseksi naamioitu häiriköinti työmailla voidaan asianmukaisesti saattaa yksiselitteisesti rangaistuksen piiriin ja näin ollen palauttaa yrittäjille häiriötön mahdollisuus työskennellä lainmukaisesti työmaillaan ja metsänomistajille myös mahdollisuus asianmukaisesti hakkauttaa metsiä lainmukaisesti.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Ennenhän metsiä hakattiin niin, että mies ja hevonen olivat siellä ja puut otettiin siististi pois ja metsä jäi kohtuulliseen hyvään kuntoon. Nykyiset koneet raiskaavat metsäalueet tosi kauhean näköisiksi. Lisäksi laki antaa liian suojan piittaamattomalle, ylimieliselle isännälle. Koin tämän juuri viime viikonvaihteessa mennessäni mökilleni, joka on maa- ja metsätalousalueella. Se minun pieni tonttini oli siellä yksin, ja ympäriltä oli kaikki hakattu. Viiden metrin suojavyöhyke oli jätetty rantaan, mitä pidän varsin kohtuuttomana, ja ennen kaikkea ihan tontin rajalta kaikki puut oli hakattu kuulematta millään lailla naapuria. Olisin mielelläni ostanut niitä puita sieltä pystyyn tälle isännälle, mutta sitäkään ei vaivauduttu tekemään, eli kyllä minun mielestäni nykyaikana maa- ja metsätalousmaallakin pitäisi jonkinlainen naapurin kuulemisvelvollisuus olla edes sen verran, että kertoo, että sieltä aiotaan hakata. Sitten tietenkin mieli tekisi kysyä, että entä ne 500 tai 1 000 katajaa, jotka ymmärtääkseni ovat suojeltuja, miksi ne sieltä hakattiin pois, kuka ne maksaa jne. Paljon jää kysymyksiä auki.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Salo sanoi, että jos kokoomus olisi tehnyt jotain, niin asia olisi jossain eri asennossa. Valitettavasti nyt on niin, että hallitusyhteistyössä kaikkea ei kuitenkaan kokoomuskaan voi määrätä. Se voisi ehkä olla hyväkin asia tälle yhteiskunnalle, mutta voin lohduttaa sen verran ed. Mauri Saloa, että todennäköisesti kokoomuksen ryhmässä on ainakin joku, joka tulee äänestämään vastalauseen mukana. Katsotaan sitten, kuinka paljon heitä on.

Sinänsä, arvoisa puhemies, on tärkeää, että keskustellaan, koska kun metsien suojelusta puhutaan, niin pitää olla järki mukana. Metsälainsäädäntöähän on 90-luvulla pantu uuteen asentoon, meillä on uudet metsälait, meillä on uudet luonnonsuojelulait, on uudet metsien käsittelyohjeet, kaikki Suomen metsät on sertifioitu. Paljon on tehty. Siinä mielessä toivoisi, että metsissä olisi rauha tehdä myös työtä. Siellä tehtäisiin normaaleja hakkuita ja käytettäisiin sitä puuta, mikä siellä kasvaa, ja siitä hyötyisi koko suomalainen yhteiskunta, kun sitä yhdessä hoidetaan rauhassa.

Jaakko  Laakso  /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, luulisi, ettemme elä ollenkaan tätä vuosituhatta, emmekä oikeastaan viime vuosituhattakaan. Näyttää siltä, että eduskunnassa on hahmottunut tällainen äärisiipi, joka luonnonsuojelun vastaisilla argumenteilla yrittää torpedoida aivan välttämättömät uudistukset.

Ed. Seppo Kanervan puheenvuoro oli hyvä. Se osoitti, että todella tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla estetään metsien raiskaus. Kyllähän nyt tilanne on aivan omalaatuinen, kun tässä keskustelussa eräät kansanedustajat ovat yrittäneet tehdä luonnonsuojelijoista ikään kuin päävihollisen, jotka estävät yhteiskunnallista kehitystä.

Itse asiassa luonnonsuojelijat ovat aikaansaaneet sen, että moniin epäkohtiin, joita on ollut lainsäädännössä olemassa, on kyetty kiinnittämään huomiota, monia puutteita on kyetty korjaamaan. Yhteistyö luonnonsuojelijoiden ja sivistyneiden metsänkasvattajien välillä on ollut se, joka on tuonut parhaat tulokset Suomessa. En ymmärrä sitä, että osa keskustasta ja eräät kokoomuslaiset yrittävät tehdä luonnonsuojelijoista ikään kuin yhteiskunnan päävihollisen.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tuon sävyinen puheenvuoro kumpuaa varmaan myöskin muilta vuosikymmeniltä kuin tältä vuosikymmeneltä. Siinä oli juuri sitä sävyä, että kun me — minä, ed. Laakso ja kaltaisemme — olemme jonkin asian ajatelleet, niin näin sen täytyy olla oikein.

Kuinka monta kertaa ed. Laakso on käynyt niillä suojelualueilla nauttimassa niistä asioista? Kuinka monta kertaa ed. Laakso ja kumppanit ovat keskustelleet niiden paikallisten ihmisten kanssa, joiden täytyy joka päivä elää sopusoinnussa sen luonnon kanssa jne.? Kyllä minusta väärästä narusta nyt ryhdytään tätä asiaa jälleen vetämään, jos aletaan syyllistää, että ongelma on vain jossakin tässä keskellä olevassa ryhmässä, kun puhutaan niistä ongelmista, joita käytännössä, lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa, esiintyy joka päivä.

Esa  Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laaksolle voisi todeta, jotta tervetuloa Pohjois-Karjalaan kävelemään niillä suojelualueilla, joita on kymmeniä tuhansia hehtaareja yhdessä lämpsässä. Siinä nimittäin eväät loppuvat kesken ainakin yhden päivän osalta, niin paljon en usko, että jaksaa ed. Laakso kantaa. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä on menty yli hyvästä. Sitten minä olisin ymmärtänyt, jos olisi pienissä lämpsissä otettu sillä tavalla huomioon, että ympäri Suomea olisi näitä, mutta nyt on viety monissa paikoissa niin pitkälle suojelutaso, että siitä kärsii alueen talous, ei ole ihmisille töitä enää. Silloin ne puheet, jotka lähtevät, lähtevät aidosta tarpeesta, eivät ne enää mitään höpinöitä ole. Kyllä siellä koetaan ja itsekin koen sen, jotta metsurit, jotka menevät ja komennetaan sinne töihin, nehän ovat laillisessa työssä. Ei kyse ole siitä, jotta mitään laitonta tehtäisiin. Jotkut luonnonsuojelun nimissä tekevät näitä tekoja, estävät hakkuita, ja ihmettelen kyllä niitäkin, (Puhemies koputtaa) jotka sanovat, että on laillista tulla häiritsemään.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laakso rakensi nyt ihmeellisen vastakkainasettelun tänne saliin. Ei edes lakivaliokunnassa ollut tällaista vastakkainasettelua. Siellä todellakin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton edustaja nosti tämän asian osaltaan esille ja Luonnonsuojeluliiton edustaja sanoi, että tämä sopii, että tällaiset laittomat työn estämistoimenpiteet tehdään rangaistaviksi teoiksi. Siitä tämä lähti. Eli luonnonsuojelijat ja metsänomistajat olivat aika sopurintamassa valiokunnassa, eikä täälläkään ole syytä nostaa mitään barrikadeja muulla tavalla kuin sen tueksi, että siirrytään lailliseen yhteiskuntaan ja noudatetaan hyviä tapoja silloin, kun ollaan laillisissa metsänhakkuutöissä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Silloin, kun eduskunta vuonna 1996 sääti sekä metsälait että samaa tahtia niiden kanssa luonnonsuojelulain, todettiin, että tämä yhteiskunta on niin pieni kooltaan ja, voisi sanoa, myös niin haavoittuva, että todella ylimääräistä ristiriitaa ei paljon kannata tähän yhteisöön tuoda.

Toteaisin tähän sen, että sellaiset puheenvuorot, jotka rinnastavat esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton tai Luonto-Liiton — ja sitaatti tämän päivän puheenvuoroista — "nyt tällä hetkellä Euroopassa nousussa oleviin ääriliikkeisiin", eivät ole mielestäni hyviä puheenvuoroja.

Mitä tulee luonnonsuojeluliikkeeseen, niin esimerkiksi se on erittäin voimakkaasti vaikuttanut siihen, että Suomi oli luopumassa kloorivalkaisusta sellun tuotannossa ja paperin tuotannossa, mikä antoi Suomelle kilpailuedun aivan selvästi. Itse toivoisin, että sinänsä edistyksellisten metsälakien toteuttaminen olisi enemmänkin sitä, mitä lain kirjain ja henki vaatii, eli luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Varsin usein näin ei valitettavasti käytännössä tapahdu.

Toivon, että pitäisimme todella metsärauhan ja etenemme niin, että suojelun pääkohde, metsänsuojelu ja biodiversiteetin suojelu, kiinnittyy Etelä-Suomeen. Mielestäni positiivinen esimerkki tästä on Repoveden kansallispuistohankkeen eteenpäinvieminen, jota nimenomaan maan omistaja, UPM-Kymmene, on tukenut.

Seppo Lahtela /kesk:

Rouva puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoroon voisi todeta, että jos Etelä-Suomen metsien suojelu tulee hoidettua jo Repovesi-kysymyksellä, niin menköön sitten.

Mutta ed. Laakson puheenvuorosta ottaen ja tätä sivuten tavallaan, ettei jäisi väärää käsitystä, niin toistamiseen toistan, että metsänomistaja, puunkorjaaja, puuntuottaja ja hakkuuoikeuden omistaja ovat mitä parhaita luonnonsuojelijoita ja haluavat kulkea siinä rintamassa parhaimmillaan niin, että metsää säilyy myöskin jälkipolville.

Mutta ed. Laakson puheenvuoroon: Kun tämän päivän politiikka on oikeastaan hengetöntä, siinä ei ole eroa eikä näköaloja mihinkään suuntaan, ed. Laakson puheenvuoro edustaa parhaimmillaan niitä entisten vasemmistoliiton äärilaitojen ajatusmaailmoja siitä, mitä ne olivat 1900-luvun puolivälissä ja mitkä olivat tavoitteet. Nyt tätä sosialisointia tehdään vain vihreän liikkeen ja luonnonsuojelun nimissä ja tavoin. Tällä pohjalla, ed. Laakso, on hyvä, että tulette näkyviin tässä asiassa, että kokoomuskin heräisi hallituksessa puolustamaan yksityisen omistusoikeuden suojaa eikä tätä riistotaloutta tämän sosialisoinnin muodossa, mikä liittyy luonnonsuojeluun, voitaisi näin härskisti ajaa.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Meitä etelässä asuviahan usein syytetään siitä, että me kannatamme esimerkiksi luonnonsuojelualueiden perustamista pohjoiseen, mutta emme kannata niiden perustamista Etelä-Suomeen. Itse olen tehnyt aloitteen muun muassa Porkkalan kansallispuiston perustamisesta, koska näen, että se olisi välttämätön juuri Etelä-Suomen alueella.

Olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan metsärauha, ja se metsärauha löytyy siten, että todellakin käytännön metsätyötä ja maanviljelystyötä harjoittavien ja luonnonsuojelutyötä harjoittavien välillä järjestetään sellaisia keskusteluja, joissa todellakin sovitaan menettelytavoista, sovitaan tavoitteista. Mitä enemmän tämän kaltaisia keskusteluja järjestetään, sitä vähemmän yhteenottoja tulee. Mutta kun eräät kansanedustajat yrittävät väittää, että Luonnonsuojeluliitto edustaa ääriaineksia ja että luonnonsuojelijat edustavat ääriaineksia, jopa terroristeja, niin onhan tämä ihan naurettavaa puhetta, hyvät edustajatoverit, sellaista puhetta, jolla lietsotaan itse asiassa kaikkea muuta kuin metsärauhaa.

En ymmärrä ollenkaan sellaisia puheita, että muka jokainen puu, missä valkoselkätikka istuu, tai jokainen puu, missä liito-orava pesii, yritetään Suomessa rauhoittaa. Tämän kaltaisilla puheilla lietsotaan nimenomaan maaviljelijöiden ja maataloutta harjoittavien ihmisten keskuuteen epäluottamusta nykyistä päätöksentekojärjestelmää kohtaan, joka päätöksentekojärjestelmä kuitenkin pääpiirteissään on hyvä ja myönteinen. On totta, että mikäli se esimerkiksi ed. S. Lahtelasta olisi riippuvainen, niin yhtään puuta ei Suomessa suojeltaisi.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Korva totesi, että ed. Laakson pitää tulla katsomaan, kuinka he elelevät siellä suojelualueella. No, minä aion ensi kesän asua siellä mökillä, mutta ei tämä isäntä kyllä sinne kehtaa tulla katsomaan, sen näköistä se maasto kyllä siellä on. Onhan siinä turvallisuustekijöitäkin, jos mökin päästä kuuden metrin päähän jätetään yksi puu juuri sille puolelle pystyyn ja sen jälkeen on puolen kilometrin avohakkuu; se on ihan vaaratekijäksi järjestetty siihen kaatumaan sen kiusallisen asukkaan mökin päälle.

En minä tässä mitään muuta hae kuin sitä, että jonkunlainen keskusteluvelvollisuus tässä voisi olla, että isännän kanssa olisi voinut sopia siitä, että ostan siitä vähän lähipuita pystyyn ja maksan ja korvaan jnp., eikä silleen Puntilan malliin, niin kuin ed. S. Lahtela sanoi, että pystyyn, poikki, tämä on minun ja sillä selvä ja naama kiinni.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä edelleenkin — tuossa käytin jo aikaisemminkin puheenvuoron — korostaisin työntekijän asemaa metsätöissä. Kun heitä mennään häiritsemään, jotka ovat ihan työsuhteessa johonkin firmaan, niin se ei ole minusta oikein. Pitäisi ne kohteet valita eri lailla, valitaan ne sitten luonnonsuojelun nimissä tai mitkä ne tarkoitusperät ovatkaan.

Sitten sanoisin Etelä-Suomen metsien suojelusta, josta täällä on puhuttu: Kyllä jos ne otetaan käytäntöön, niin Suomessa joudutaan metsäteollisuutta ajamaan alas. Kyllä se on tosiasia. Suomi elää metsästä, ja nyt varsinkin, kun it-ala on notkahdellut, entistä tärkeämpää on, että metsäteollisuus voi hyvin ja sieltä saadaan leipä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela on useaan eri yhteyteen koplannut tähän keskusteluun, niin kuin sitaatti kuuluu, "vihreän liikkeen". Viimeksi hän ilmoitti, että me olemme sosialisoineet jollakin tavalla yksityistä omaisuutta.

Arvoisa ed. Seppo Lahtela, kiinnitän huomiotanne seuraavaan aika merkittävään näkökohtaan: 80-luvun lopulla Holkerin hallitus, 90-luvun alussa Ahon hallitus tekivät erittäin hyviä luonnonsuojelupäätöksiä, mutta niissä oli yksi ainut heikko kohta: rahoitussopimus niistä puuttui kokonaan. Kun vihreät tulivat hallitukseen 95, sovittiin 3 miljardin silloisen markan paketista, jolla rahoitetaan nämä suojeluhankkeet. Minusta se ei ole mitään sosialisointia, vaan reilua peliä, että maanomistaja saa rahan silloin, kun alue suojellaan.

Timo E.  Korva  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähinnä vastauksena ed. Laaksolle: Tämä toinen puheenvuoro oli minusta sävyltään sellainen, jossa kannattaisi keskustella tässä salissa. Minäkin olen käyttänyt tässä keskustelussa puheenvuoron, jossa olen yrittänyt kuuluttaa sitä, että pitäisi löytyä sitä todellista yhteisvastuuta suojelupäätösten jälkeen myöskin niihin toimenpiteisiin, joilla ed. Laaksonkin kuuluttamaa luottamusta päättäjiin kasvatettaisiin.

Mutta kuinka nyt on käynyt viimeaikaisissa suojelupäätöksissä? Toistan vielä, että UKK-kansallispuiston kompensaatiosta on eräät osat toteuttamatta. Vanhojen metsien kompensaatio-ohjelma, jonka laski Jyväskylän yliopiston kansantaloudellinen tutkimuslaitos ja jossa luvattiin Lappiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuulle kymmenen vuoden aikana yhteensä 400 miljoonan markan välittömät kompensaatiot, on täydellisesti vesitetty. Lisäksi on tullut alue-ekologinen suojelu ja luonnonsuojelulain mukainen suojelu, joka on vienyt talousmetsiä suojelukäyttöön 200 000 hehtaaria yhteensä.

Missä on se vastuu ed. Laaksolla ja muilla, että näitä kompensaatiorahoja alettaisiin todellakin panemaan budjettiin ja kantamaan sitä yhteisvastuuta, joka herättää luottamusta kansalaisissa?

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lähinnä ed. Laaksolle, kun hän meinasi, että pitää enemmän keskustella ja tehdä yhteisiä pelisääntöjä ja sopimuksia ja sillä lailla: Eikös ne yhteiset pelisäännöt ja sopimukset kuitenkin itsenäisen Suomen aikana ole tehty? Jos on laillinen lupa hakkuukypsää metsää hakata, niin sen saa myös hakata. Ei se siitä keskustelemalla eikä mamoilemalla kummene. Jos sinne sitten tulee joku tupsuniskaporukka sitä hommaa tieten tahtoen estämään ja jarruttamaan, niin ei se enää keskustelemalla kummene. Rautaa ranteisiin vaan, se on selvä peli.

On täysin väärää hommaa Suomessa epäillä, että metsää voitaisiin ikuisiksi ajoiksi pilata. Täällä Skandinaviassa, missä meillä ei ole eroosion vaaraa, on aivan sama, vaikka me juurineen ottaisimme puut pois. Siinä on kahden ihmissukupolven päästä vankka metsä ja neljän ihmissukupolven päästä vanha metsä. Se tulee uudelleen. Paljon huolestuneempia meidän pitäisi olla jostakin hampurilaispihvin tekotavasta, joka tehdään kehitysmaissa piittaamatta mistään luonnonsuojelu-, eroosio- ja muista tämmöisistä asioista.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin ed. Pulliaiselle, että ed. Pulliaisen antama näkemys oli aivan oikea siitä, mitä aikaisemmat hallitukset ovat tehneet. Mutta silloin kun vihreät ovat hallituksessa vaikuttaneet, kohta kahdeksan vuotta, niin täytyy sanoa, että minkään hallitusten aikana ei ole näin paljon väkivaltaisesti suojeltu. Vaikka niistä on muodollisesti jotain maksettukin, niin teroitan vielä ed. Pulliaiselle, että maan valmistus on Suomessa lopetettu. Sillä hinnalla, millä suojelu tapahtuu, mitä siinä korvataan, kukaan ei ole yleensä vapaaehtoisesti valmis siitä luopumaan. Tämä näin ystävällismielisesti oikaistuna.