Jouko Laxell /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rintamaveteraaneja oli vuoden 2004 lopussa runsaat 100 000, joista sotainvalideja on lähemmäs 16 000. Tämän vuoden lopussa rintamaveteraaneja on noin 10 000 vähemmän ja vuoden 2006 lopussa enää 80 000—85 000. Meidän tulee tehdä kaikkemme, että jäljellä olevat harvat veteraanit saavat osakseen ansaitsemansa kohtelun. Meidän ei tule säästää niissä menoissa, jotka kohdistuvat kohtuudella heihin. Voimme elää tänään vapaassa ja demokraattisessa maassa vain heidän ansiostaan.

Veteraanien toimintakyvyn ylläpitämiseksi joudutaan vuosi vuodelta tekemään enemmän. Heidän parhaaseen mahdolliseen toimintakyvyn ylläpitämiseensä on siis panostettava myös entistä enemmän. Toimintakyvyn ylläpitämisen keskeinen väline on säännöllinen ja toistuva kuntoutus.

Hallituksen vuonna 2004 hyväksymien veteraanipolitiikan linjausten mukaan rintamaveteraanien säännönmukainen kuntoutus tarkoittaa sitä, että halukkaat pääsevät kuntoutukseen vuosittain. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä toteutunut. Monissa kunnissa veteraanien kuntoutuspäiviä on vähennetty tai kuntoutukseen ei ole päässyt ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto rajasi kuntoutusvuorokausien määrän 13 vuorokaudesta enintään 10 vuorokauteen. Linjaus on tarpeeseen nähden väärä. Rintamaveteraanien kuntoutuksen tarve lisääntyy jatkuvasti, mutta lisääntyvää tarvetta ei voi hoitaa kuntoutusvuorokausien määrää vähentämällä. Veteraanien toimintakyvyn tukemisessa on nyt vaativin vaihe. Joka vuosi menetämme 8 000—10 000 veteraania. Siksi toimintakyvyn ylläpitämiseen tarvitaan lisää rahoitusta ja paljon kuntoutusvuorokausia.

Tältä pohjalta olen tehnyt aloitteen, jonka mukaan kuntoutusta voidaan antaa laitoskuntoutuksena vähintään 14 vuorokautta ja enintään 21 vuorokautta, kun määrä nykyisen asetuksen mukaan on enintään 10 vuorokautta. Jos näihin 10 vuorokauteen osuu kaksi viikonloppua, voi kuntoutuspäivien määrä jäädä jopa viiteen kuuteen kertaan. Edelleen ehdotan, että päiväkuntoutukseen on vähintään 14 päivää, kun määrä asetuksen mukaan on 10 päivää. Muuhun avokuntoutukseen ehdotan vähintään 24 käyntikertaa kalenterivuodessa, kun niitä asetuksen mukaan on enintään 20 käyntikertaa vuodessa.

Laki antaa mahdollisuuden kuntoutuskertojen ja -vuorojen lisäämiseen. Se edellyttää myös riittäviä resursseja kuntoutuksen käytännön toteutukseen. Käytännössä maksimimääriin tuskin päästään missään vaiheessa. Lakialoitteella tähtään siihen, että nimenomaan eduskunta lailla päättäisi kuntoutusvuorokausien määrästä. Nyt hallitus voi asetuksessa päättää kuntoutusvuorokausien määrästä eduskuntaa kuulematta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxell on tehnyt hyvän lakialoitteen, joka aivan oikein huomioi tuon 10 vuorokauden vähyyden kuntoutusjaksona. Tätähän perusteltiin sillä, että kun pienennetään 13:sta 10:een tuota jakson pituutta, niin samalla sitten tulisi voimavaroja laajentaa se kaikille veteraaneille. Mutta, niin kuin ed. Laxell sanoi, näinhän ei tapahdu. Esimerkiksi aivan kuluneelta viikolta oli yhteydenotto kotkalaisen veteraanin toimesta, joka myös on tämän aivan saman asian todennut omalla kohdallaan, eli on sanottu, että ei ole mahdollista saada kuitenkaan vuoden sisään kaikkien, esimerkiksi eteläkymenlaaksolaisten, veteraanien tätä kuntoutusta. Tämä asia on ongelmallinen, ja tässä mielessä on varsin hyvä, että me käymme tämän keskustelun ja tämä lakialoite on käsittelyssä.

Kuntoutuksen näkökulmasta, jos tuosta otetaan viikonloppupäiviä pois, se lääkinnällinen hyöty, mikä kuntoutuksesta on, todella kapenee.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta on hyvä lakiesitys, ed. Laxell on tehnyt hyvän lakiesityksen. Tässähän on ollut niin, että pudotetaan 13 vuorokaudesta 10 vuorokauteen kuntoutusvuorokausien lukumäärää. Tästä jo äänestettiin, kun vuoden 2005 talousarvioehdotuksia tehtiin. Siellä oli ed. Toimi Kankaanniemen tekemä esitys, ja itse sitä kannatin. Siinä kyllä hallituspuolueiden edustajat äänestivät, että voi pudottaa 10 vuorokauteen veteraanien kuntoutusjakson. Tuntuu kyllä ihmeelliseltä, että näin kohdellaan suomalaisia veteraaneja. Itsellenikin on tullut tästä yhteydenottoja, ja olen joutunut tuolla niihin vastailemaan. Toivoisin, että nyt hallituspuolueiden kansanedustajat ryhdistäytyvät ja palataan tähän 13 vuorokauteen. Siellä on 83 vuotta keski-ikä, taitaa olla 84 nyt, ei heitä kauan ole, joten annetaan heille sitten kunnon hoitojaksot ja kunnon hoito laitoksissa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxell on lakialoitteessaan kiinnittänyt huomiota hyvin tärkeään asiaan. Olemme rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa hyvin paljon pohtineet sitä, mikä on laitoskuntoutuksen ja avokuntoutuksen suhde, varsinkin tulevaisuudessa, kun meidän veteraanimme vanhenevat koko ajan. Aika pitkälle nämä erilaiset muutokset ovat perustuneet tutkimuksiin. Muun muassa Kansanterveyslaitos teki sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta keväällä 2004 uusintatutkimuksen satunnaisesti valitulle otokselle vuoden 1992 tutkimukseen osallistuneista veteraaneista. Niin sanotun veteraanikyselyn tuloksista voidaan sitten lukea näitä veteraanien toiveita.

Veteraanimiehet ja -naiset kaipaavat edelleen laitoskuntoutusta, joskin aikaisempaa vähemmän, ja aika monesti tulee esille se, että monet veteraaneista ovat jo niin ikääntyneitä ja heidän toimintakykynsä on niin heikko, että he eivät halua lähteä kotoaan laitokseen, ja myöskin se on tämän päätöksen taustalla, mistä ed. Laxellkin totesi. Ei-invalidiveteraanit toivovat enemmän erityisesti avokuntoutusta, kotiapua ja apuvälineistä kuulolaitetta. Edellisten lisäksi invalidimiehet toivovat enemmän myös kotisairaanhoitoa. Naiset kokivat tarvitsevansa aikaisempaa enemmän erityisesti kotiapua ja kuljetuspalvelua. Vuonna 2004 ei-invalidimiehistä 5 prosenttia, sotainvalideista 8 prosenttia ja naisista 4 prosenttia katsoi olevansa ympärivuorokautisen hoitopaikan tarpeessa.

Kun näitä erilaisia toimenpiteitä tehdään ja harkitaan, miten veteraanien kuntoutukseen varattuja rahoja käytettäisiin, niin viimeisin STM:ssä valmisteltu toimenpide on valtioneuvoston asetus sotainvalidien puolisoiden, leskien ja sotaleskien kuntoutustoiminnasta maaliskuulta 2005. Sitä ennen suuremman luokan linjaus ja uudistus oli syksyllä 2004 lisäbudjetin yhteydessä sovittu veteraanipaketti, johon sisältyivät budjettilakeina muutokset eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annettuun lakiin, oikeus kuntoutukseen miespuolisille karjan evakuointitehtävissä olleille sekä partisaani-iskujen uhreille, ja sotilasvammalain muutos sotainvalidien kunnallisten avopalvelujen, kuten kotihoito, kotipalvelut jne., haitta-asterajan alentamiseksi 20 prosenttiin — aikaisemminhan tämä haitta-aste oli 25 prosenttia — sekä ateriakorvaus Ruotsissa asuville vähintään 20 prosentin sotainvalideille. Lisäksi asetuksella muutettiin rintamaveteraanien kuntoutuksen laitosjakson pituutta eli vähennettiin 10 vuorokauteen 14 vuorokauden sijasta, ja tämä tapahtuu nyt sitten 1.9.2005 lähtien. Tähän ed. Laxell viittasi. Sen sijaan avokuntoutuksen määrää lisättiin aina 30 käyntikertaan asti. Elikkä tässä nyt täytyy ottaa huomioon se, että vaikka laitoskuntoutusta vähennetään, niin myöskin on avokuntoutusta lisätty. Mutta tietenkään se ei poista sitä, että koko ajan meidän invalidimme ja sotaveteraanimme vanhenevat ja he tarvitsevat myös laitoskuntoutusta.

Mielestäni meidän täytyisi todellakin harkita sitä, mikä on se, mihin nämä rahat kaiken kaikkiaan käytetään. Ja tietysti kuntoutuksen vaikuttavuutta pitää arvioida, oli se sitten avo- tai laitoskuntoutusta, että siitä on todella hyötyä sille veteraanille. Hyvin tärkeää on se, että nämä rahat, mitä valtiovalta varaa, käytetään tarkoituksenmukaisesti, edistämään ikääntyvien veteraanien toimintakykyä ja kotona selviytymistä. He ovat sen ansainneet, he ovat meidän Suomenmaatamme puolustaneet ja ovat ansainneet arvokkaan ikääntymisen eri menetelmin ja eri tavoin autettuina.

Toivoisinkin, että kun tällä hetkellä kuntatalous on aika huonolla tolalla ja esimerkiksi kotipalvelua on jouduttu vähentämään määrällisesti, niin meidän täytyisi huolehtia, että veteraaneilla kotipalvelu säilyisi.

Kaiken kaikkiaan tämä ed. Laxellin lakialoite on hyvä ja taas palauttaa mieliin sen, pitäisikö tuo laitoshoitojakson pituus palauttaa takaisin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä palautuu mieleen kaksi keskustelua ennen joulua tämän vuoden budjetin yhteydessä, joissa nämä asiat käytiin perusteellisesti läpi. Ed. Risikko palauttikin ne ydinasiat mieleen, miten silloin meneteltiin.

Tässä asiassahan on kaksi puolta: toinen on fiskaalinen puoli, ja toinen on se, kuinka saavutetaan se tulos, minkä ed. Tiusanen totesi erityisesti, eli tehokkuus saavutetaan ja toisaalta otetaan ikääntyvien veteraanien oma terveydentila ja kunto huomioon. Näistä kahdestahan tässä on kysymys. Se fiskaalinen puolihan taas koostuu siitä, että kun porukka pienenee luonnollisista syistä, niin jos siinä yhteydessä käytettävissä olevat määrärahat säilytettäisiin entisellään, niin raha riittäisi, ne 14 vuorokauttakin voitaisiin aivan hyvin hoitaa. Mutta kun niitä määrärahoja pienennetään samassa vauhdissa kuin veteraanien lukumäärä pienenee, niin sillä tavalla tämä on niin kauan iäisyysasia kunnes viimeinenkin on poistunut ajastamme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxellille tulee antaa täysi tunnustus hyvästä lakialoitteesta ja siitä, että eduskunnan täysistunto tämän lakialoitteen myötä saadaan keskustelemaan tärkeästä asiasta, rintamaveteraanien kysymyksestä ja nyt tässä tapauksessa nimenomaan rintamaveteraanien kuntoutuksesta.

Niin kuin täällä on viitattu monissa puheenvuoroissa aivan oikein, viime sotien veteraanit ovat jo korkeassa iässä ja iän myötä vointi ja kunto heikkenevät. On viime hetket yhteiskunnalla maksaa kunniavelkaa kunniakansalaisilleen, viime sotien veteraaneille. Silloin kaikki järkevät toimet, mitä tässä velanmaksussa näille kunniakansalaisille, viime sotien veteraaneille, voidaan tehdä, tulee myös toteuttaa. Tällä ed. Laxellin aloitteella varsin hyvin halutaan tätä olla toteuttamassa.

Monet veteraaneista ovat jo niin iäkkäitä, että he eivät enää voi päästä kuntoutukseen fyysisen vointinsa takia, on vaikeita sairauksia. Lääkärit toteavat kuten eräälle lähipiirissä olevalle viime sotien lotalle todettiin, että te ette enää kestä kuntoutusta kolmen infarktin kokemuksen jälkeen. Silloin tulevat esiin juuri kaikki nämä kysymykset kotiavusta, jota kunnat ovat valitettavasti joutuneet karsimaan tiukan kuntatalouden aikana, mihin valtio on paljolti syyllinen, kun valtionosuudet ovat puolittuneet menneinä aikoina. Tämän vuoksi, kun täällä ed. Risikko muun muassa aivan hyvässä puheenvuorossa viittasi kunnallisiin palveluihin, näihin tulee voida osoittaa kunnille riittävät määrärahat.

Samalla tässäkin yhteydessä haluan tuoda myös viime sotien niin rintama- kuin kotirintamalottien ansiot esiin. Heidät tulee muistaa ilman muuta aina myös veteraanien rinnalla.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus nähtävästi luulee, että rintamaveteraanit tulevat parempaan kuntoon, kun he vanhenevat, ja kuntoutuspäiviä voi vähentää. Kukaan ei ole varmaan kertonut heille, että asia ei ole näin, vaan veteraanit tarvitsevat yhä enemmän kuntoutuspäiviä ikääntyessään, vaikka he rautaisia miehiä ovatkin ja lähtivät pyyteettömästi isänmaatamme puolustamaan, ja tämä on vähintä, mitä heille voi tarjota. Täten kannatan ed. Laxellin tekemää aloitetta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut, että ed. Laxell on tehnyt tämän aloitteen, ja tuen sitä lämpimästi, niin kuin aiemmissakin puheenvuoroissa on jo sitä tuettu. En kertaa niitä.

Olen sitä mieltä, että kun puhumme tehokkuudesta ja kuntoutuksen vaikuttavuudesta, niin sotiemme veteraanien kohdalla ja sotainvalidien kohdalla nämä termit ovat mielestäni aivan eri kategoriassa kuin kuntoutuksen tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta yleensä puhuttaessa. Katson, että heidän tehokkuutensa ja heidän kuntoutuksensa vaikuttavuus on siinä, että voimme täällä eduskunnassa istua, vapaassa demokratiassa kiistellä ja hoitaa asioita mielemme mukaan. Eli en puhuisi tehokkuudesta enkä kuntoutuksen vaikuttavuudesta heidän kohdallaan, vaan mielestäni on päivänselvää, että niin sotiemme veteraanien kuin myös sotainvalidien asiat on hoidettava. Mielestäni ne sotaveteraanit, jotka vielä kykenevät lähtemään laitoskuntoutukseen, ansaitsevat vanhanmallisen, pitemmän kaavan laitoskuntoutuksen, niin kuin ed. Laxell on esittänyt lakialoitteessaan.

Uutena probleemana on, kuten ed. Risikko toi esille, kuka pystyy lähtemään laitoskuntoutukseen tai ylipäätään avokuntoutukseen. Mielestäni siihen kohtaan pitäisi tuoda uusi malli, jonka esimerkiksi faktoihin perustuen Lahden sotaveteraanipiiri on esittänyt, että olisi tällainen kotipalvelu — se voisi kulkea nimellä kotipalveluseteli tai kotikuntoutus — eli ne sotaveteraanit, jotka toimivat esimerkiksi läheistensä omaishoitajina eivätkä pääse sieltä kotoa lähtemään pois, saisivat apua, joka olisi kotikuntoutusta, ja tarpeen vaatiessa se olisi sitten kotisairaanhoitoa, kotipalvelua, kuljetuspalvelua tai näitä muita tarvittavia palveluita. Tämä yhteydenotto on tullut ihan virallisesti kansanedustajille koko meidän alueellamme Lahden sotaveteraanipiiriltä, niin kuin varmasti jokainen meistä kansanedustajista saa näistä runsaasti yhteydenottoja. Katson, että kun jokainen ihminen haluaa asua mahdollisimman pitkään kotona, niin tämä sotaveteraanien kotipalveluseteli, kotikuntoutus, millä nimellä se kulkeekin, tämä apu sinne kotiin, olisi myös tärkeä asia hoitaa kuntoon. Mielestäni näitä arvoja ei voida rahassa mitata. Enää on kyse vain muutamista vuosista, ennen kuin — jos saa sanoa sotaveteraanien omilla termeillä — viimeisetkin kutsutaan viimeiseen iltahuutoon.

Rohkenen puhua vielä tästä omaishoitaja-asiasta ja sotaveteraanien asioiden hoitamisesta kuitenkin näin pontevasti, koska — arvoisa puhemies, teidän innoittamananne, kun tiedän, että enonne Mannerheim-ristin ritari Iisalo aina ojentaa ja muistuttaa näistä asioista ja kulkee elävänä esimerkkinä — mielestäni on ihan päivänselvä asia, että me hoidamme riittävän laitoskuntoutuksen niille sotaveteraaneille taikka sotainvalideille, jotka sen tarvitsevat, ja meidän yhteiskuntamme sen maksaa kokonaisuudessaan. Kiistelyt siitä, kuka maksaa, maksaako asianomainen itse tai kunnat, ovat mielestäni periaatteellisesti aika toisarvoisia, kun katsotaan, että meidän ei tarvitse rajariitoja sovitella naapuriemme kanssa. Meillä on selvät rajat, jotka nämä meidän sotiemme veteraanit ja sotainvalidit ovat meille hankkineet, ja meillä on täällä vapaa demokratia.

Toivon, että asia löytäisi itselleen sopivan kokoisen raon. Näyttää olevan niin, kun me puhumme näistä päivistä ja tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta, että ollaan aika kaukana niistä tosiasiallisista faktoista. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxell on puuttunut hyvään asiaan. Tähän voisi todeta sillä tavalla, mitä edellisetkin puhujat ovat jo todenneet, jotta veteraanien määrä vähenee aika reippaasti, vuosittain yli 10 000 henkilöllä. Sehän tarkoittaa sitä, jotta tämä asia kyllä tulee hoitumaan luonnostaan, jos ei vedetä näitä kuntoutusvaroja pois sieltä, siis ei leikata nykyistä tasoa. Sitten itselläni on ihan oma mututuntuma, mitä nyt olen lähiseudulta katsellut, että siellä on juuri sillä tavalla, että monet eivät enää jaksa lähteä kuntoutukseen, osa ei halua lähteä kuntoutukseen, ja sen takia tämä toteutuu todennäköisesti aika nopealla aikataululla.

Sitten se asia, millä tavalla saadaan nämä kotipalvelut hoidettua mahdollisimman hyvin. Se olisi minusta semmoinen kunnia-asia kunnissa, ei pelkästään sotaveteraanien vaan kaikkien osalta, hoitaa kuntoon.

Sitten on yksi asia, joka tässä on tullut eteen, nämä sotaveteraanien ja sotainvalidien lesket, ennen kaikkea invalidien leskien kysymys siinä mielessä, jotta he ovat saattaneet hoitaa pitkiä aikoja tätä veteraania kotonaan, ja sitten kun mies on joutunut lähtemään muille metsästysmaille, siellä on semmoinen väliinputoajaryhmä, jotta jos tämä veteraani on kuollut ennen 74:ää tai 75:tä vuotta, nämä lesket eivät pääse mihinkään kuntoutukseen. Minusta se tuntuu aika hassulta. Minä soitin ministeriöön, ja siellä todettiin, että leskien määrä on niin vähäinen, että ei tätä kannata niin kovasti rummuttaa eikä ole tullut hirveää tarvetta. Minulle itselleni on tullut Pohjois-Karjalassa eteen kaksi semmoista tapausta. Tämä on minusta hassu homma, jotta sanotaan, että määrä on niin vähäinen. Silloinhan se ei maksakaan paljon. Tämä pitäisi minusta kanssa hoitaa kuntoon.

Klaus  Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laxell on kiinnittänyt aloitteessaan huomiota tärkeään asiaan. Totean, että hallitusohjelmassahan luvattiin invalidien ja veteraanien asemaan ja kuntoutukseen parannusta, ja ymmärrän, että näin on tapahtunutkin määrärahojen suhteen. Mutta vaikka veteraanit vähenevät, niin heidän kuntonsa heikkenee, ja kuntoutuksen ohella on kiinnitettävä huomiota myös veteraanien kotihoitoon, välineisiin, niin kuin täällä on todettukin, mutta myös erikoissairaanhoitoon. Minä sain juuri hiljattain kirjeen eräältä veteraanilta, hyvin katkeran kirjeen, että hän pitkään lonkkaleikkausjonossa oltuaan lähti sitten yksityistä kautta hakemaan apua, ei kestänyt odottaa ja pelkäsi, että kunto heikkenee niin, ettei pääse enää sen jälkeen leikkaukseen. Myös erikoissairaanhoidossa veteraanit tulisi huomioida. Meidän tulee pitää veteraaneistamme kyllä parempaa huolta kuin tähän asti on pystytty.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Nurmi vähän kritisoi, että veteraanikuntoutuksessa ei pitäisi arvioida vaikuttavuutta. Todennäköisesti ed. Nurmi ei oikein tiedä, mitä vaikuttavuudella tarkoitetaan. Sillähän tarkoitetaan sitä, että siinä arvioidaan, onko siitä kuntoutuksesta hyötyä tälle henkilölle. Kyllä meidän täytyy, kun meillä on aivan liian vähän rahaa kuntoutukseen varattu veteraaneille, tarkkaan harkita, miten se käytetään. Meillä ei ole varaa palkata tai maksaa mistään käpylehmien rakentamisesta, vaan kuntoutuksen pitää olla todella sellaista, joka edistää toimintakykyä ja kotona asumista. Se kuntoutus voi olla monia asioita, kuten kotiin vietäviä palveluja. Valtiokonttori on kyllä mielestäni hienosti hoitanut näitä asioita, koska sitä rahaa voi käyttää hyvin monella eri tavalla, kunhan vaan on innovatiivinen, ja niin monella paikkakunnalla ollaankin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntoutuksen vaikuttavuushan on tärkeä asia ihan veteraanin näkökulmasta myös. Jos ajatellaan laitoskuntoutusta, jonne matkaa on jonkin verran, mutta kuitenkin asianomainen haluaa ja pystyy siihen, niin jo se matka sinänsä on tietty rasite ja vaatii tietyn kompensaation, joka vie aikaa siitä kuntoutuksesta, jolloin tällainen kymmenen päivää — lähtö- ja tulopäivähän siihen lasketaan mukaan myös — kutistuu helposti vielä pienemmäksi kuin kahdeksaksi päiväksi, mihin ed. Laxell viittasi. On siis järkevää, että se on kolmetoista päivää vähintään.

Sitten eräänä yksityiskohtana tähän on liittynyt se, että tällaisessa veteraanikuntoutuksessa veteraani ei voi ottaa avopuolisoaan mukaan eikä jakaa sitä aikaa. Monet ovat käyttäneet esimerkiksi kahden viikon tai kolmentoista päivän kuntoutusta niin, että viikko ja viikko ja siinä on sitten aviopuoliso mukana. Aviopuoliso hyväksytään, muttei avopuolisoa. Tässäkin on vähän noakinaikainen meininki mukana.

Edelleen erilaisista kuntoutuksista. Tietysti kotikuntoutus on yksi, ja tässähän kyllä Valtiokonttori on liikkeellä sillä tavalla, että rintamatunnuksen omaava saa kotiin kuntoutusta. Tätä on lisätty, ja se on positiivinen asia. Se koskee nimenomaan niitä, joilla on liikkumisongelmia, jotka eivät pääse itse esimerkiksi läheiseen avokuntoutuspisteeseen. Tämä on erittäin hyvä asia. Mutta kaikilla ei ole rintamatunnusta, vaikka ovat olleet rintamalla. Eduskunnassa on 115 kansanedustajaa allekirjoittanut lakialoitteen tästä, ja tämä on nyt sosiaali- ja terveysministeriön käsissä. Asia pitäisi saada kuntoon: avattaisiin tietyksi ajaksi tämä rintamatunnus jälleen uudelleen haettavaksi.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell on todella tehnyt hyvän lakialoitteen, niin kuin täällä on monissa puheenvuoroissa todettu. Toivottavasti tämän myötä saadaan parannus aikaiseksi. Sillä on se merkitys, että ainakin osalla rintamaveteraaneista on mahdollisuus asua kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa pidempään. Sillä on myös merkitystä siinä, yleensäkin kuntoutuksella, miten rintamaveteraanit selviytyvät päivittäisistä toiminnoista. Kun kuntoutusta on tarjolla riittävästi ja se on tarpeeksi monipuolista, niin se, totta kai, vähentää myös laitoshoidon tarvetta.

Kiinnittäisin huomiota myös siihen, että paitsi että kuntoutus on yhä useammalle veteraanille erittäin tärkeää fyysisen hyvinvoinnin kannalta, niin totta kai hyvin tärkeää on myös henkinen vireys. Kuntoutuksessa on monenkin veteraanin kohdalla mahdollisuus tavata useampia ihmisiä, ja tätä kautta se tuo henkistä vireyttä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi haluan kiinnittää huomiota yleensäkin tähän kuntoutuksen määrärahojen riittävyyteen. Eli osa rintamaveteraaneista ja sotiemme veteraaneista ei halua mennä laitoskuntoutukseen, he haluavat kuntoutuksen kotiinsa ja avokuntoutusta. Näittenkin määrärahojen osalta on valitettavasti todettava, että ne eivät ole riittävät. Ja kunnissa, missä kunnassa sitten nämä veteraanit asuvatkin, on siinäkin vaihtelua, eli kuntien panostus vaihtelee tosiaan varsin suuresti. Toivottavasti tämä asia vihdoin ja viimein saadaan kaikin puolin kuntoon.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxellin aloite on arvokas aloite ja sattuu mielenkiintoiseen historialliseen ajankohtaan, kun tulee 60 vuotta kuluneeksi meidän sotiemme päättymisestä. Erityisesti Lapissa on tänä keväänä muistettu näitä tapahtumia.

Tämä tarjoaa myös mahdollisuuden nostaa esille erään näkökulman, jota harvemmin on käsitelty tässä yhteydessä — en ole ainakaan huomannut sitä kovin usein käsiteltävän. Nimittäin sotien jälkeen meillä oli tässä maassa 50 000 sotaorpoa. Se on iso määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet tavallista lujemmille kamppaillessaan elämän olosuhteitten kohentamiseksi omissa perheissään ja omassa elämässään. Minulla on tässä Pauli Kantomaan äskettäin Pohjolan Sanomiin kirjoittama kirjoitus, jossa hän kertoo oman sotaorpotarinansa. Hänellä on tässä eräs ehdotus, jonka aion jalostaa täällä lakialoitteeksi. Nimittäin sitä mukaa kuin veteraanien määrä vähenee, vapautuu myös kuntoutusmäärärahoja, joita voitaisiin käyttää näitten lujilla olleitten sotaorpojen tukemiseen. He alkavat nyt olla siinä iässä, että tarvitsevat tukea. Tämä mielestäni on asia, joka on vakavasti otettava harkintaan. Tuon lakialoitteeni ja toivon, että ministeriö ottaa sen vakavasti harkintaan tulevaisuudessa.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty pelkästään vain hyviä puheenvuoroja ed. Laxellin hyvän aloitteen pohjalta.

Tästä kuntoutuksen mittaamisesta, kuntoutuksen tavoitteista. On varmasti selvää, niin kuin täällä lääkärit ja terveydenhuollon edustajat tietävät, että kun on näin korkeassa iässä olevat ihmiset kyseessä, niin nämä tavoitteet ja tulokset ovat aivan jotain muuta kuin nuoremmilla ikäluokilla. Usein jo pelkästään se, että pääsee kuntoutukseen, saa vaihtelua elämäänsä, tämä henkinen vaihtelu, kaikki tämä, on jo hyvinkin olennainen tekijä, että sitten jaksaa tässä asiassa paremmin. Minä toivon, että näissä olisi tuommoinen yksilöllisyys hyvin määräävänä tekijänä ja kaikkinainen joustavuus ja hyväntahtoisuus, että veteraanit voisivat saada hyvällä mielellä sen, mikä heille tulee, että kukaan ei pettyisi tavoitteessaan.

Ed. Esa Lahtela toi täällä hyvin esille puolisot, lesket, jotka tekevät arvokasta omaishoitajatyötä, että heidät tulisi huomioida myös mahdollisimman hyvin tässä yhteydessä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin paljon käytetty, kuten tässä on todettu, hyviä puheenvuoroja siitä, miten tärkeätä on huolehtia veteraaneista. Tärkeää on myös huomioida muutkin kuin sotaveteraanit ja sotainvalidit elikkä kotirintamanaiset, lotat ja ne puolisot, jotka monesti hoitavat sitä ikääntyvää puolisoaan.

Omaishoidon tukihan on tällä hetkellä erittäin huono. Meillä on Suomessa 320 000 omaishoitajaa kaiken kaikkiaan ja vain 26 000:ta pystytään tukemaan. Osa omaishoitajista on juuri näitä henkilöitä, jotka hoitavat sitä veteraania kotonaan ja jotka todella eivät mitään tukea saa.

Täällä mainittiin myöskin — ed. Rundgren mainitsi — sotaorvot. He ovat kyllä semmoinen ryhmä, joka on jäänyt täysin huomioimatta, ja toivon, että siihen tartutaan, koska he tarvitsevat yhtä lailla sitä tukea kuin muutkin sodasta selviytyneet.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Rintamaveteraaneille meistä useiden mielestä, tai kaikkien suomalaisten mielestä, voi sanoa, kuuluu tietty erityiskohtelu ja kunnioitus, eli on tämä paljon puhuttu kunniavelka, joka on jäänyt vieläkin maksamatta. Tähän tänäänkin on viitattu, muun muassa ed. Halme viittasi siihen.

Samalla kuitenkin ajetaan alas kunnallisia palveluja. Palveluja heikennetään terveydenhoidon avopalveluiden kohdalla, erikoissairaanhoidon kohdalla, niin kuin täällä ed. Pentti totesi. Kuinka ollakaan, tämä koskee myöskin rintamaveteraaneja, sitä samaa ikäluokkaa, niin kuin ed. Risikko totesi, joka jälleenrakensi tämän maan ja kesti sodan ajan — myös kotirintama on pidettävä mielessä, siis koko se ikäluokka. Heiltä, vanhoilta ihmisiltä, viedään palvelupohja. Sitä on todellakin mahdoton millään korvata, jos elämän loppuvaiheessa heikkenee sosiaalinen turvallisuus ja mahdollisuus hoitaa terveyttään. Tämä on todellinen haaste. Tämä on tämänkin talon käsissä. Usein viittaamme tässä kuntien valtionosuuksiin. Näiden heikkeneminen on tosiasia, niin kuin ed. Oinonen totesi.