Herra puhemies! Elinkeinoelämän ja teollisuuden varoituksista huolimatta Suomi aikoinaan liittyi Kioton ilmastosopimukseen, jossa idealismi ja sinisilmäisyyskin saattoivat olla enemmän osallisena kuin vakaa suomalainen harkinta.

Silloin hiilitonnin hinta oli 10 taalaa per tonni; tänä päivänä se on 17 taalaa per tonni. Tässä tulee tapahtumaan niin, että itse hyvästä asiasta irtaantuu jälkimarkkinat ja sijoitustoiminta. Kansainvälinen sijoitusraha etsii tällä hetkellä kohteita, ja on aivan selvästi nähtävissä, että futuurit ja jälkimarkkinat nostattavat nopeassa tempossa hiilitonnin hintaa sillä tavoin, että se irtoaa tästä hyvästä tarkoituksesta. Pian ollaan ...

... 50:n rajassa, pian 100 dollarin rajassa. Millä tavalla, ministeri Pekkarinen, Suomella olisi mahdollisuuksia ja onko meillä mitään mahdollisuuksia saada uutta lähtökohtatilannetta, saada uusia neuvotteluja? Tästä tulee kohtuuton kilpailuhaitta suomalaiselle teollisuudelle tulevaisuudessa. (Puhemies: Aika!)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kioton taakanjaosta päätettiin Euroopan unionin sisällä vuonna 98 Luxemburgissa, ja siellä Suomi oli mukana tekemässä ratkaisua, jossa Suomi otti velvoitteekseen huolehtia asiat niin, että vuosien 2008—2012, tämän aikavälin, keskimääräinen CO₂-päästöjen taso tulee olemaan sama, mikä se oli vuonna 1990. Minun mielestäni se oli aika rankka tavoite kantaa, mutta siitä irtipääsyn mahdollisuuksia mielestäni ei ole. Meidän on elettävä tämän kanssa ja on löydettävä ratkaisut, millä turvataan suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyky äskeinen seikka tunnustaen: mihin on sitouduttu, siihen on sitouduttu. Nyt vain täytyy laittaa toivoa siihen, että ei jatkoa silmällä pitäen Euroopan unioni mene tekemään kohtuuttomia sitoumuksia yksipuolisesti.

Arvoisa puhemies! Tällä viikolla kasvukauden avajaistilaisuudessa maa- ja metsätalousministeri Korkeaoja yhtenä osana puheestaan totesi, että nyt maa- ja metsätalousministeriö tekee tässä suhteessa uusia avauksia uusiutuvan energian suhteen, ymmärsin, että erityisesti peltoenergian suhteen. Voisiko arvoisa ministeri nyt kertoa, koska se liittyy juuri tähän aiheeseen, siis siihen, että meillä olisi mahdollisuus sanoa niin, että päästöt ovat kauppatavaraa, siis positiivisesti, mitä ministeri tarkoitti tällä puheensa osalla?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kuten tässä kysymyksessä tuli esille, hiilidioksidipäästön hinta on kasvamassa ennakoitua korkeammaksi, mikä vääjäämättömästi sitten heijastuu näillä fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian hintaan. Tämä puolestaan sitten merkitsee sitä, että biopolttoaineella tuotetun energian kilpailukyky paranee ja markkinaehtoisesti tämä tuotantomuoto voi kasvaa. Meillä muutoinkin erilaisella tutkimustoiminnalla ja asiaa koskevilla selvityksillä on pyritty luomaan edellytyksiä sille, että tämä myöskin käytännössä voi tapahtua.

Arvoisa puhemies! Ratkaisuksi suosittelen tuntuvia panostuksia kotimaiseen uusiutuvaan energiaan ja energiansäästöön.

Tähän liittyen haluaisin kysyä energiatehokkuustodistuksesta, joka on ollut uutisissa aika paljon viime viikkoina. Eli on kyse tämmöisestä asumisen energiamaksusta, joka perustuu energiatehokkuusdirektiiviin, joka tulee tietysti Euroopan unionista. Tietojen mukaan omakotiasukkaille ja muillekin asukkaille suunnitellaan asunnon myynnin tai vuokrauksen yhteydessä pakollista todistusta, joka maksaa, ja on sanottu, että tuo todistus maksaa jopa 1 000 euroa. Kansalaisten keskuudessa tämmöisen uutisen vastaanotto on ollut aika nihkeää, ja aika paljon epätietoa on ilmassa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Enestamilta: Miten te aiotte nyt toteuttaa tämän direktiivin, ja mikä teidän mielestänne on kohtuullinen hinta tällaiselle energiatehokkuustodistukselle?

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyössä on energiatehokkuusdirektiiviin liittyvää lainsäädäntöä valmistelussa, ja yksi osa koskee energiatehokkuustodistuksia eikä, kuten YLEn uutisissa pari viikkoa sitten virheellisesti väitettiin, energiaveroja tai -maksuja. (Eduskunnasta: Se on sama asia!) — Ei ole. — Energiatehokkuusdirektiivin tarkoituksena on auttaa kiinteistönomistajia parantamaan rakennuksensa energiatehokkuutta, ja tarkoitus on, että direktiivien mukaisesti omistaja maksaisi tilaamastaan palvelusta todistuksen laatijalle kohtuullisen hinnan. Työryhmässä on arvioitu, että omakotitalon osalta hinta voisi olla 300 euroa. Todistus on voimassa 10 vuotta, elikkä sen hinta olisi 30 euroa per vuosi. 30 asunnon kerrostalon osalta maksu olisi 1 000 euroa, ja samoin se olisi voimassa 10 vuotta. Tällainen todistus tarvittaisiin silloin, kun asunto otetaan käyttöön, vuokrataan tai myydään.

Herra puhemies! Meidän on syytä vakavasti olla huolissaan hiilitonnin ripeästä hinnannoususta. Se tulee olemaan tosiasia. Ministeri Korkeaojan viittaamaan bioenergian lisäämiseen on suhtauduttava kaikella tuella. Tiedämme, että meillä vesivoimaa ei paljon voida lisätä.

Kun julkisuudessa vähän pilkahtaa silloin tällöin vanha Vuotos, ministeri Pekkarinen, onko hallituksen piirissä yhtään raotettu Vuotos-mahdollisuutta, joka on kaatunut jo kertaalleen?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En ole kuullut hallituksen piiristä kenenkään muun nostaneen tätä asiaa esille kuin itseni. (Naurua) Olen sitä mieltä, että ne haasteet, jotka meidän edessämme ovat, ovat kyllä sen luonteiset, että kaikki mahdollinen sellainen vesivoima, joka voitaisiin ottaa järjellisesti käyttöön ympäristöarvoja menettämättä, tulisi myös ottaa, mutta tämä ei ole hallituksen kanta, vaan tämä on minun henkilökohtainen kantani. Minä panen kuitenkin enemmän painoa sille, että uusiutuvia, erityisesti biopohjaisia, energiavaihtoehtoja voitaisiin ottaa paljon, paljon enemmän käyttöön — 5—8 terawattitunnin edestä on kaikki edellytykset lisätä — (Ed. Jaakonsaari: Siitä vaan!) ja ministeriryhmä, joka valmistelee uutta energiastrategiaa, tulee toimimaan parhaansa mukaan. — On erittäin hyvä, jos etukäteen jo muun muassa ed. Jaakonsaari voi tukea tätä.

Arvoisa puhemies! Suomi on ratifioinut osana Euroopan unionia Kioton pöytäkirjan, se on tullut voimaan tämän vuoden helmikuussa. Suomi on hyväksynyt EU-taakan, ja on todellista peruutuspeiliin katsomista enää juuttua näihin. Nyt pitää miettiä, miten niitä päästöjä vähennetään. Vuotos on niin ikään kuolleen hevosen piiskaamista. Annetaan sen levätä haudassa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on selvittänyt, että Suomessa voitaisiin lisätä yli 500 megawattia vesivoimakapasiteettia suojelun ulkopuolisilla alueilla olemassa olevien vesivoimaloiden tehoja korottamalla ja toisaalta pienvesivoimalla. Olisin kysynyt ministeri Pekkariselta:

Miten kauppa- ja teollisuusministeriössä etenee tämän suojelun kannalta järkevän ja kestävän vesivoiman edistäminen?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vielä haluan kiinnittää huomiota siihen, että siihen tarpeeseen, mikä meillä nimenomaan sähkössä on, tällä ajanjaksolla, mihin nyt katsotaan — 2012 loppuun asti ja 2015:eenkin asti — käytännössä merkittävät lisäykset voivat tulla ensisijaisesti nimenomaan bioenergian lisäkäytöstä. Siihen on tekniset ja siihen on myöskin taloudelliset mahdollisuudet jnp. Jossakin määrin voidaan toki vesivoimaakin lisää käyttää, ja siinä on jo rakennettujen vesistöjen suurimpien tehojen irtiottamisella oma sijansa, ja — vielä kertaalleen — mielestäni myöskin Vuotoksella voi olla tässä merkittävä rooli.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä kertaalleen: minä en sen sijaan tarkoita suojeltuja vesiä enkä usko, että käytännössä 500 megaa on mahdollista saada. Se on ehdottomasti realismin rajoissa ylimitoitettu luku, vaikka Vuotoskin otetaan huomioon.

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen omassa puheenvuorossaan sulkee Vuotoksen ulkopuolelle, koska se on Natura-alue ja on aivan selvästi todettu, että sillä on ympäristövaikutus, joka on kielteinen. Se ei siis kuulu tähän teidän mainitsemaanne mahdolliseen vesivoiman rakentamiseen.

Edelleenkin on todettava todella se, että energiansäästötodistus on tietysti periaatteessa hyvä asia, mutta, arvoisa ministeri Enestam, kyllä varmasti eduskunta tulee sitten detaljit säätämään, nimenomaan myös sen maksun suhteen.

Mutta kysymykseni olisi nimenomaan siihen suuntaan, miten Suomi pystyisi Kioton taakan kantamaan, joka on täällä yksimielisesti hyväksytty. Kysyn valtiovarainministeriltä:

Onko sellaisia energiaveroja tulossa eduskunnan käsittelyyn, jotka tukisivat tämän tavoitteen saavuttamista esimerkiksi ohjaavuuden avulla?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Nykyinen näkymä on selvitysten jälkeen se, että ei ole löytymässä merkittävää energiaverotuksen lähdettä, jolla voitaisiin näissä kysymyksissä saada suuria vaikutuksia aikaan. Siellä tulee hyvin äkkiä vastaan teollisuuden kannattavuus — kotitalouksien sähköverostahan silloin on hyvin pitkälti kyse — vaikeudet kestää näitä operaatioita. Hallituksessa on toki hallitusohjelmankin mukaisesti edelleen velvoite selvittää asiaa. Tämänhetkinen tilanne on se, minkä kerroin.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan meillä täällä Suomessa kaavaillaan asunnonomistajille tiukempaa lainsäädäntöä kuin mitä EU-direktiivi edellyttää. Kysyisinkin ministeri Enestamilta:

Miksi näin tehdään, miksi rangaistaan asunnonomistajia? Kysyisin vielä:

Miten tämä energiatehokkuustodistus sitten käytännössä aiotaan toteuttaa? Tuleeko ihan täysin uusi virkamiesporras, luodaanko sellainen maahamme? Näinkö tätä työllisyyttä hoidetaan?

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Tästä direktiivistä vallitsee julkisuudessa valitettavan paljon virheellisiä tietoja, myöskin Suomen kannasta. Suomi oli sitä mieltä, että mitään lainsäädäntöä ei tässä tarvittaisi, vaan vapaaehtoisuudella pitäisi tätä hoitaa. Tämä on vasta työryhmävaiheessa, hallitus ei ole vielä siihen puuttunut, ja työryhmäkin lähtee siitä, että mahdollisimman väljästi tätä direktiiviä ja sen toimeenpanoa tulkittaisiin. Väite siitä, että tavoitteena olisi rangaista asunnonomistajaa, ei pidä paikkaansa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä direktiivi on vuodelta 2002, mihin ministeri viittaa ja mitä täällä on kyselty. Täytyy sanoa, että kyllä Euroopan unioni suoltaa kaikennäköisiä ideoita ja tässä on kyllä yksi kukkanen. Olen ihan varma, että jos tämä eduskunta olisi voinut itse ottaa käyttöön ne menettelyt, mitkä meille ovat parhaiten soveltuvia, niin me emme olisi koskaan tällaista direktiiviä kannattaneet, riippumatta siitä, mikä hallitus on, uskallan näin sanoa, ei olisi tällaista menettelyä kannatettu. Minä uskon ja toivon, että me löydämme ratkaisun, joka ei ole tällainen raskas ratkaisu, mitä täällä peräänkuulutetaan.

Vielä tämän päästökauppajärjestelmän satoon sen verran kiinnitän huomiota, että on kieltämättä aika iso lasku se, mikä nyt uhkaa tulla Suomen kuluttajille ja teollisuudelle, 200 miljoonaa euroa vuodessa joka vuosi vuodesta 2008 lähtien, ja on erittäin tärkeä asia, jos voidaan uudistuvia lisätä ja sitä kautta vähentää ulkoa ostettavien päästöoikeuksien määrää. Totta kai kansantalouden kannalta on edullista hakea tällainen ratkaisu.

Herra puhemies! Haluaisin palata ed. Juhantalon ihan alkuperäiseen kysymykseen. Vastatessaan edustajan kysymykseen ministeri Pekkarinen sanatarkasti sanoi, että pitää miettiä, millä keinoin turvataan kilpailukyky. Tämä keskustelu on nyt lainehtinut sinne tänne, ja ymmärtääkseni ed. Juhantalon kysymys fokusoitui juuri tähän, millä keinoin turvataan kilpailukyky. Ministeri Pekkarinen vähän retorisesti esitti tämän. Minä toistan sen: Oletteko miettinyt, millä keinoin tässä tilanteessa turvataan kilpailukyky?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Varmasti on tavattoman monia eri keinoja, joita tässä tarvitaan, mutta jos yritän pitäytyä nyt nimenomaan energiapolitiikassa, koska siitä kai tässä lähdettiin, niin kyllä tärkeimmät keinot ovat siinä maailmassa, mihin äsken lopetin vastaukseni: hakea sellaisia ratkaisuja, jotka edistävät Suomessa investointeja nimenomaan puhtaisiin, uusiutuviin energialähteisiin ja vähentää sitä kautta teollisuudelle aiheutuvaa laskua, jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa, vähentää sitä niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Mitä enemmän me kykenemme rakentamaan kapasiteettia uusiutuvien varaan, sitä vähemmän meidän tarvitsee ostaa näitä päästöoikeuksia ulkomailta. Tässä mielestäni tärkein energiapoliittinen vastaus tähän kysymyksen ytimeen.