Arvoisa herra puhemies! Suomalainen kriisinhallintatyö on maailmalla erittäin arvostettua, ja aiheesta olemme sitä myös täällä eduskunnassa pitäneet tärkeänä. Nyt Upseeriliitto on herättänyt, osittain työmarkkina-asianakin, ihan merkittävän keskustelun siitä, ovatko suomalaiset upseerit toimiessaan ulkomailla näissä tärkeissä tehtävissä merkittävästi huonommassa asemassa palkkauksen, päivärahojen, eläke-etuuksien suhteen, kun heitä verrataan myös todella tärkeätä työtä tekeviin siviilityöntekijöihin. Ensimmäinen kysymykseni onkin, kun puolustusministeri Kääriäinen on ollut kovin pidättyväinen tässä keskustelussa, mihin varmaan on omat syynsä: Pitävätkö nämä Upseeriliiton tiedot palkkauksen merkittävästä jälkeenjääneisyydestä paikkansa, että upseerit, sotilashenkilöstö, saisivat vain noin puolet siitä, mitä siviilihenkilöt saavat, turvatessaan rauhaa, toimiessaan kriisinhallintatehtävissä?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Minä en halua ottaa täsmälleen kantaa opposition väitteisiin näistä numeroistakaan, mutta totean kuitenkin sen tähän asetelmaan, että näitä vertailuja täytyy tehdä kokonaisuutena, ottaa siis huomioon palkan lisäksi päivärahat, ottaa myös vastikkeettomat etuudet, kuten ilmainen muonitus, ilmaiset vaatteet, ilmainen terveydenhuolto ja ilmaiset matkat ulkomailta kotiin ja kotoa ulkomaille takaisin työpaikoille. Kun tällainen vertailu suoritetaan, otetaan siis kokonaisuus huomioon, niin siinä vertailussa kyllä suomalainen rauhanturvaaja ei ole heikoilla. Häntä voidaan kyllä verrata silloin myös mihin tahansa vertailuryhmään, mutta varoitan kuitenkin siitä, että ainahan tämä vertailu on vaarallista, koska voidaan hakea edullisia taikka epäedullisia vertailukohteita ja saada sen mukaisia lopputuloksia aikaan.

Arvoisa herra puhemies! Vertailun vaarallisuus on kai vasta sen jälkeen arvioitu, kun vertailuja on tehty, ja jotta tässä voisi muodostaa perustellun, järkevän, rauhallisen mielipiteen, täytyisi saada kyllä kättä pitempää puolueetonta arviota, koska on hyvin vaikea nähdä, minkä takia suomalaisen hyvin koulutetun upseeriston pitäisi olla selvästi huonommassa asemassa palkkauksessa. Muun muassa miinanraivauksessa he tekevät aivan samaa työtä kuin siviilihenkilötkin. Kysymykseni kuuluu:

Oletteko aikeissa tämmöisen rauhallisen keskustelun pohjustamiseksi osaltanne tuottaa tämmöistä vertailutietoa? Silloinhan me voimme sitten itse arvioida, mikä tämä totuus on, koska kyllä kai suomalainen upseeri kuitenkin on ihan saman palkan ansainnut hyvästä työstä kuin muutkin samalla alalla toimivat ammattilaiset.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Suomalainen rauhanturvaaja tekee erittäin hyvää työtä. Hän on arvostettu, ja hän on ilman muuta palkkansa ansainnut. Olen yhtä mieltä ed. Braxin kanssa siitä, että tässä tarvitaan vain rauhallisia ja harkittuja mielipiteitä, jotta tämä pienehkö kärhämä, joka tässä on syntynyt, voitaisiin rauhoittaa ja myös sitten ennen pitkää ratkaista. Sitä vertailuaineistoa, numeroaineistoa, on jo toki olemassa, jossa verrataan eri rauhanturvaajien ansioita, siis kokonaisansioita, toisiinsa. Huomautan tähän liittyen, että kun siviilikriisinhallintapuolella otetaan huomioon, että he maksavat näistä päivärahoista ja muusta omat ruokansa ja vastaavat, niin silloin tämä vertailu tasoittuu ja huomataan, että suomalainen sotilas, rauhanturvaaja, ei niin heikoilla olekaan, vaan hän on aivan vertailukelpoisessa tilanteessa kaikkiin muihin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset rauhanturvaajat todellakin ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen. Siinä on syytä yhtyä ministerin käsitykseen. Kuitenkin Upseeriliitto on nyt vedonnut jopa upseerivalaan ja todennut, että suomalaisten upseerien velvollisuus oikeastaan ei ole lähteä maan rajojen ulkopuolelle. Se minusta edustaa huolestuttavaa ja erittäin kapeaa turvallisuuspoliittista näkemystä. Haluaisin kysyä ministeriltä:

Vaarantaako tämä Upseeriliiton hakusaarto itse asiassa jo, tai alkaako se vaarantaa, suomalaisen rauhanturvaamisen mainetta, ja millä tavalla tämä luo ilmapiiriä näihin tuleviin operaatioihin?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! On todettava se, että vapaaehtoisten määrä — tämähän on vapaaehtoistoimintaa — rauhanturvaamiseen on ollut koko ajan hiljaisessa kasvussa, mikä kertoo siis siitä, että tehtävät kiinnostavat ja myös sen pohjana olevat etuudet ovat riittäviä rauhanturvaajaksi halukkaitten keskuudessa, eihän muutoin halukkaitten määrä kasvaisi. Nyt on kysymyksessä hakukielto, ei hakusaarto; ne ovat kaksi eri asiaa. Nykynäkymillä tietojeni perusteella ei ole olemassa mitään vaaraa siitä, että rauhanturvaamisvelvollisuutemme ja -halukkuutemme voisi tästä jotenkin vaarantua. Me pystymme hoitamaan ne tehtävät, joihin olemme sitoutuneet, lähitulevina aikoina, ainakin tämän vuoden osalta, ja uskon myös, että pitemmänkin päälle. Lähden kuitenkin siitä, että tämä ongelma on ratkaistava nopeasti joka tapauksessa, koska ei tämä ole minkään osapuolen kannalta eikä myöskään Suomen maineen kannalta ihana tilanne.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri käytti ilmaisua, että kyseessä on pieni kärhämä. Ehkä tämä oli toiveikasta ajattelua, koska tilanne kuitenkin mielestäni on jo kärjistynyt siten, että kun Puolustusvoimain komentaja demonstroi eroamalla Upseeriliiton jäsenyydestä ja käsitykseni mukaan myös toiselle osapuolelle on ilmaantunut tuen ilmaisu Ilmavoimain upseerien puolelta, niin kyseessä alkaa olla selkeästi jo vaikeampi ja vaarallisempikin konflikti. Kysyisin:

Koska ministeri itse on valmis asettamaan tunnetut neuvottelutaitonsa osapuolten käyttöön niin, että rakentava ja kestävä kompromissi voitaisiin saada aikaiseksi? Toisin kuin hän sanoi, on olemassa myös tietoja siitä, että meidän mahdollisuutemme uudistaa joukkojamme eri puolilla, ennen kaikkea niiden johtoa, on vaarantumassa ajan kuluessa, mitä enemmän tämä konflikti etenee. Ja kuten selvää on, mitä pidemmälle se etenee, sitä vaikeampaa myös ratkaisun löytäminen on.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Minä näen tämän rauhanturvaamislain, taikka — niin kuin sen uusi nimi tulee kai kuulumaan — lain sotilaallisesta kriisinhallinnasta, sen käsittelemisen, sen prosessin, mahdollisuutena, jossa myös tämä yksi detalji, kylläkin tärkeä detalji, voidaan järkevällä tavalla ratkaista.