Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Jokaista hallituksen esityksen merkittävää lainsäädäntömuutosta pitäisi voida kuvata merkittävyyden osalta jollakin havainnollisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Minulle tuli mieleen sellainen havainto televisiota vuosikaudet seurattuani, että aina kun jossakin maapallolla aloitetaan vallankumous, se alkaa sillä, että radio- ja televisioasema ja -torni vallataan. Tässä tapauksessa, arvoisa puhemies, tämä tapahtuu nyt hyvin rauhanomaisissa merkeissä. Valiokunta on ollut yksimielinen viestintämarkkinalain ykköspaketin mietinnön laatimisen yhteydessä.

Tässähän on perimmältään kysymys siitä, että Oy Yleisradio Ab:n toimintaedellytykset erittäin merkittävästi muuttuvassa toimintaympäristössä turvataan. Asiaa valmisteltiin asianomaisella tavalla valtioneuvoston piirissä parlamentaarisesti, ja Backmanin työryhmän linjaukset ovat valiokunnassa saaneet yksimielisen tuen. Tätä viestintämarkkinalain ykköspakettia seuraa kakkospaketti, jota arvoisa ministeri esitellee meille liikennevaliokunnan jäsenille kesäkuun alussa, ja odotamme sitä pakettia eduskuntaan loppukesästä niin, että tämä liikennevaliokunta pystyisi siis ykkös- ja kakkospaketin viemään läpi asiaankuuluvassa vauhdissa. Tämä ykköspaketti eduskunnan siunauksen saatuaan lienee tarkoitus saada voimaan heinäkuun alusta lukien.

Aivan erikoisesti, arvoisa puhemies, tätä pakettia odottavat kaupalliset tv-kanavat, joilla talouspuoli näyttää olevan vähän ruikulilla, ja sillä tavalla ne Backmanin työryhmän ehdotukset, jotka nyt lainsäädännön kautta realisoituvat, helpottaisivat niiden siirtymistä digiaikakauteen. Yleisradion osaltahan tätä valmistautumista digiaikakauteen on taloudellisesti helpotettu merkittävässä määrin Digita Oy:n kautta jnp., jossa rahavirrat ovat olleet tukemassa Oy Yleisradio Ab:n investointeja digiaikakauteen siirtymisessä. Nämä kaikki toimenpiteet ovat valiokunnassa saaneet yksimielisen tuen. Myöskin toivomme, että nyt kun kaupallisia tv-kanavia tässä suhteessa helpotetaan, ne myöskin pystyvät selviytymään siitä roolistaan, joka niille digiaikakauteen siirtymisessä on olemassa ja johon toimilupakin tavallaan velvoittaa.

Me teimme yhden ainoan hyvinkin merkittävän muutosehdotuksen eduskunnan ison salin ratkaistavaksi, ja se koskee kaupallisia radiokanavia. Valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain mukaanhan nämä kanavat joutuisivat maksamaan radiotoiminnan toimiluvastaan haltijamaksua. Erikoisesti se siis kohdistuisi liikevaihdoltaan yli 20 miljoonaa vanhaa markkaa oleviin kanaviin. Nyt sitten ehdotamme sitä, että tämä toimilupamaksu pysyvästi poistettaisiin. Tällä tavalla jäisi 200 000 euroa nykytasolla radiorahastoon saamatta, mutta olemme katsoneet, että tämän laatuinen muutos olisi paikallaan. Eihän se tuo taloudellinen tulos silläkään puolella kovin hääppöistä ole ollut ja moniarvoisuutta kuitenkin on ylläpidetty, niin että tämän laatuinen ehdotus on yksimielisenä tullut valiokunnan piiristä tulleella ehdotuksella. Ehdotuksen tekijä koetun säännön mukaisesti nostaa omaa häntäänsä, profiiliaan, sitten asiaan kuuluvalla puheenvuorolla, jos pitää sitä tarpeellisena ja aiheellisena. (Ed. Kekkonen: Onko tämä moniarvoisuus todellista?) — Kyllä tämä toivon mukaan on, arvoisa ed. Kekkonen, ja palaan tähän moniarvoisuuden seuranta-asiaan vielä vähän myöhemmin.

Jos tekee jonkinlaisen yhteenvedon siitä, mitä lausunnonantajat aivan erityisesti korostivat, niin se korostaminen kohdistui Oy Yleisradio Ab:sta annetun lain 7 §:n sisältämään julkisen palvelun määritelmään. Nythän tuo 7 § säätää niin, että Yleisradio Oy:n tulee tuoda täyden palvelun yleisradio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Erityisinä tehtävinä laissa mainitaan muun muassa kansanvallan tukeminen tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja tarjoamalla, kotimaisen kulttuurin tukeminen, luominen ja kehittäminen, kulttuurin välittäminen, sivistäminen sekä suomen- ja ruotsinkielisten kansalaisten kohteleminen yhtäläisin perustein. Niin ikään tulee tuottaa ohjelmia kansainväliseen levitykseen Suomesta ulkomaille.

Asiantuntijakuulemisessa vaadittiin tämän määritelmän tarkistamista, yksilöimistä ja tietysti pääosin sillä tavalla, jos ymmärsin oikein, että sitä tehtävää kavennettaisiin. Näin nyt kuitenkaan ei sitten olla ehdottamassa eduskunnan isolle salille. Siis toisin sanoen Oy Yleisradio Ab:lle halutaan turvata julkisen palvelun tehtävän toteuttaminen muuttuvassa tiedotusympäristössä ja myöskin mahdollistaa se, että kun teknologia kehittyy, niin Oy Yleisradio Ab pystyy myöskin niissä olosuhteissa toimimaan asiaankuuluvalla tavalla. On hyvä, että tämä asia yksimielisesti on nyt todettu.

Jotta eduskunnalla olisi mahdollisuus seurata tässä suhteessa kehitystä muuttuvassa ympäristössä, niin valiokunta ehdottaa, että eduskunnalle annetaan vuosittain kertomus julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta. Siitä, oliko se nyt vuosittain tai vähän harvemmin, käytiin valiokunnassa runsaanpuoleinen keskustelu, mutta kuitenkin teksti pysyi sitten siinä muodossa kuin äsken totesin.

Oikeastaan vain yksi asia enää tuosta meidän käymästämme keskustelusta: Nyt kun poistuvat Oy Yleisradio Ab:ltä kokonaan mainostulot suurten yleisurheilukilpailuohjelmien lähettämisen yhteydestä, niin silloin tietysti kaikille tuli mieleen ja aivan erikoisesti Suomen keskusta -merkkiselle puolueelle, että nyt just tulivat sitten nämä yleisurheilun maailmanmestaruuskisat piikkiin, että eikös tässä nyt pitäisi jotakin tehdä. Kuitenkin nyt sitten todettiin, että jokainen lausuu täällä isossa salissa näkemyksensä tästä asiasta, mutta huolta asiasta on siis kannettu myöskin valiokunnassa ja kollektiivisesti.

Näissä merkeissä yksimielinen mietintö.

Jyri   Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Pulliainen tuossa totesi, käsittelyssä oleva laki on poikkeuksellisen laajasti ja huolellisesti valmisteltu kansanedustaja Jouni Backmanin vetämän työryhmän toimesta. Näiltä osin tämä laki oli siis varsin vankalla pohjalla jo eduskuntaan tullessaan.

Kaiken kaikkiaan tämän lainsäädännön taustalla on nähtävissä monia eri tekijöitä.

Ensiksikin on teknologinen kehitys, tämä niin sanottu konvergenssikehitys, jolla tarkoitetaan sitä, että samaa aineistoa voidaan lähettää ja vastaanottaa eri kanavien kautta, kuten esimerkiksi tv:tä, mobiilia, kännykkää ja tietokonetta hyväksikäyttäen.

Toisaalta tällä lailla tähdätään tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseen. Usein Suomea pidetään tietoyhteiskuntakehityksen mallimaana. Kuitenkin on hyvä ehkä muistuttaa, että Suomi on erityisesti tietoyhteiskunnan viestintävälineiden valmistajana maailman johtavia, mutta sitten, kun puhutaan sisältötuotteista ja niistä palveluista, niin esimerkiksi USA:han verrattuna Suomella on vielä matkaa, ja digi-tv nähdäänkin ikään kuin joka kodin yhteytenä tietoyhteiskuntaan sitä mukaan, kun ne palvelut sitten kehittyvät.

Kolmanneksi taustalla oli tietenkin digi-tv:n lanseerauksen vauhdittaminen, joka, niin kuin hyvin tiedetään, ei ole kauhean vauhdikkaasti vielä edennyt.

Neljäntenä, tietenkin tärkeänä asiana on se taloudellinen tausta, mainonnan kehitys, mainosmarkan kehitys tv-mainonnan osalta aivan erityisesti, joka ei ole kehittynyt niin myönteisesti kuin aikanaan arvioitiin ja on luonut sitten kaupallisille tv-yhtiöille taloudellisia paineita, jotka sitten heijastuvat myöskin Yleisradioon. Kaiken kaikkiaan koko tv-ala on tällä hetkellä tappiollinen, koska mainonta ei ole kehittynyt sillä tavoin. Se on johtanut todellakin kaupallisten tv-yhtiöiden vaikeuksiin. Myöskin on todettava, että Yleisradio tänä päivänä on raskaasti toiminnallisesti tappiollinen.

Valiokunta kuuli käsittelynsä yhteydessä kaiken kaikkiaan 43:a asiantuntijaa ja saimme 7 kirjallista lausuntoa. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen totesi, valiokunta kävi keskustelua ja valiokuntakuulemisessa korostui Ylen julkisen palvelun määritelmän ongelmallisuus ennen kaikkea suhteessa kaupallisiin yhtiöihin.

On syytä alleviivata, että Backmanin työryhmä ei julkisen palvelun määritelmää avannut. Kaiken kaikkiaan Backmannin työryhmän esityksen keskeiset kohdat liittyivät siis toimilupamaksun puolittamiseen, jolla haetaan ennen kaikkea digi-tv:n vauhdittamista, tv-lupamaksun tarkistamiseen vuodesta 2004 eteenpäin vuosittain, millä haetaan YLEn toiminnan suunnitteluun pitkäjänteisyyttä, sekä ehkä pienempänä asiana esillä oli mainosoikeuden poistaminen Yleisradion osalta. Edelleen työryhmä esitti, että Yleisradiossa toteutetaan taloudellisia tehostamistoimia, jotta pitkässä juoksussa yhtiön talous oikenee.

Niin kuin totesin, valiokuntakäsittelyssä erityisesti kaupallisten yhtiöitten toimesta YLEn julkisen palvelun määritelmä koettiin ongelmallisena ennen kaikkea siitä syystä, että YLE itse käsittää julkisen palvelun hyvin laajasti ja näin ollen nähdään, että YLE myöskin kilpailee monien ohjelmatyyppien kanssa kaupallisten yhtiöitten kanssa. Aivan erityisesti koettiin tietenkin ongelmana tämän ohella, että YLE toimii varsin laajasti, se että samanaikaisesti kaupalliset yhtiöt subventoivat yhä, joutuvat siis näitä toimilupamaksuja maksamaan tänä päivänä lähes 300 miljoonaa markkaa.

Niin kuin ed. Pulliainenkin totesi, valiokunta kuitenkaan ei tähän julkisen palvelun määritelmään kajonnut eikä myöskään edellytä sitä jatkossa. Ei ole odotettavissa, että myöskään viestintämarkkinalain kakkosvaiheessa tähän asiaan otettaisiin kantaa. Mutta sen sijaan valiokunta toivoo, että valtioneuvosto ryhtyisi toimiin, jotta YLE velvoitettaisiin antamaan vuosittain Kelan ja Suomen Pankin tapaan kertomus julkisen palvelun tehtävän toteutumisesta. Uskon, että tämä antaa eduskunnalle kerran vuodessa mahdollisuuden tarkastella viestinnän kehitystä laajemminkin ainakin tämän vaiheen ajan, kun esimerkiksi digi-tv:n lanseeraus on käynnissä.

Valiokunta yhtyi hallituksen esityksen kantaan siitä, että toimilupamaksut tulee 1.7. lukien puolittaa. Tämän oletetaan ja edellytetään parantavan kaupallisten yhtiöitten toimintaedellytyksiä ja ennen kaikkea niiden yhtiöiden panostuksia digitaaliseen ohjelmatuotantoon. Valiokuntakuulemisessa ilmeni, että esimerkiksi Tekesin kautta ei ole haettu eikä saatu tukea digitaaliseen ohjelmatuotantoon. Siksi olisi ehkä syytä harkita, että meillä olisi olemassa Kansallisen multimediaohjelman tapaan julkinen rahoituslähde, jolla voitaisiin digitaalista ohjelmatuotantoa tukea.

Kaiken kaikkiaan digi-tv:n kehitystä on arvioitu kriittisesti viime aikoina. Sovittimien heikko levinneisyys huolestuttaa ja vastaanottajat aiheellisesti odottavat oikeaa vastavuoroisuutta, lisäarvoa luovia vastaanottimia, joita markkinoille onkin tulossa. Tällä hetkellä on tavallaan käynnissä muna—kana-tilanne: kun ei ole vastaanottimia ja katsojia, ei ole panostuksia sisältötuotantoon, joka ei puolestaan innosta ihmisiä vastaanottimien hankintaan. Tämän kehän murtamiseksi on eri yhteyksissä esitetty erilaisia subventiomalleja, esimerkiksi verovähennysmalleja, mutta ministeriö ei näihin teknologianeutraliteetin nimissä ole yhtynyt. Arvioiden mukaan sovittimien levinneisyyden eteneminen muistuttaa aika tavalla matkapuhelinten aikanaan tapahtunutta penetraatiota. Sen sijaan julkisuudessa on ollut tietoja, että ministeriö olisi asettamassa selvitysmiehen ennen kaikkea koordinoimaan eri tv-yhtiöiden panostuksia ja toimenpiteitä ja yhteistyötä digi-tv:n edistämiseksi.

On selvää, että YLEllä tulee olemaan aivan erityinen rooli digi-tv:n edistäjänä, edelläkävijänä. Siksi sen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset tulee turvata. Tämä tapahtuu esityksen mukaan vuoden 2004 jälkeen tapahtuvin tv-lupamaksukorotuksin. Edelleen edellytetään, että YLE toiminnallisesti perkaa omaa kulurakennettaan ja että siirtymävaiheen ajan YLE hyödyntää varsin vahvaa kassaansa.

Niin kuin tässä esillä oli, valiokuntakeskustelussa nousi esille YLEn mainosoikeuden palauttaminen, joka olisi kuitenkin sekä teoreettisesti että käytännöllisesti vienyt asioita väärään suuntaan ja olisi varmasti myöskin komission taholla herättänyt jatkossa kysymyksiä, mikäli YLEllä mainosoikeus tulevaisuudessa olisi säilytetty. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen totesi, valiokunta teki pykälämuutoksen kaupallisten radioitten toimilupamaksun osalta. Näille yhtiöillehän olisi tämän esityksen mukaan mahdollisesti toimilupamaksu tullut vuoden 2007 alusta lukien. Nyt tämä vuosiluku poistettiin. Näin ollen myöskin kaupallisten radioyhtiöitten ja analogisten radioyhtiöitten toimilupamaksut on tämän esityksen mukaan poistettu.

Kaiken kaikkiaan viestintämarkkinalain toinen vaihe tulee alkusyksystä eduskuntaan ja siinä erityisenä isona kysymyksenä on niin sanottu must carry -periaatteen toteuttaminen. Kaiken kaikkiaan uskon, että tällä esityksellä on luotu pohjaa sille, että tv-yhtiöitten panostukset digi-tv:hen voivat toteutua, ja sitten on syytä seurata tarkalla silmällä ja korvalla, kuinka kehitys etenee.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on nyt kaksi hyvin perusteellista esitystä: ensin valiokunnan puheenjohtajan, sitten ed. Häkämiehen esitys. Nämä molemmat esitykset jättivät, kuten myös tämä paperi, avoimeksi minusta yhden aika perustavaa laatua olevan kysymyksen tai semmoisen loogisen mahdottomuuden. Ed. Häkämies viittasi näihin toimilupamaksukysymyksiin, joka merkitsee tulovirran ehtymistä Yleisradiolle. On väläytelty joskus, että lupamaksut poistuvat. Ed. Häkämies viittasi myös siihen, että mainosmarkat eivät ole kehittyneet sillä lailla kuin on joskus oletettu. Kuitenkin samaan aikaan Suomi tulee saamaan muun muassa yleisurheilun maailmanmestaruuskisat, jotka maksavat niin sanotusti mansikoita. Kysymys on, minne viime kädessä tästä jää rahoitusvastuu? Tuleeko se tähän taloon, palataanko johonkin sellaiseen, mistä ollaan jo luopumassa? Viittaan tässä esimerkiksi mainosoikeuden poistamiskysymykseen. Olen siis samaa mieltä siitä, että Yleisradiolle perin huonosti sopii periaatteessa mainostaminen. Siinä on sisään rakennettu ristiriita, jos sillä on sekä lupamaksut että mainosmarkat.

Mutta niin kuin sanottu, tässä me olemme nyt tämän pestyn kaulan kanssa, ja se suuri vastaus meiltä puuttuu.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Häkämies käsitteli hyvässä puheenvuorossaan Yleisradion mainostamisoikeutta. Kyllä meillä valiokunnassa tässä oli kaksi selvästi erilaista näkemystä. Me, jotka olisimme säilyttäneet Yleisradiolla mainostenmyyntioikeuden isojen urheilukilpailujen yhteydessä, totesimme, että ne markat, jotka nyt jäävät saamatta, eivät tule kuitenkaan meidän kaupallisten televisioidemme tulolähteeksi, koska esimerkiksi jalkapallon maailmanmestaruuskisojen yhteydessä, joka on erittäin tärkeä yleispalveluun verrattava palvelu tai kisa, nämä Niken tai Adidaksen tai Coca-Colan maksamat markat jäävät saamatta. Siitä on aivan varmasti seurauksena painetta lupamaksujen nousuun. Tätäkään kaneettia ei valiokunnan enemmistö halunnut tähän mietintöön ottaa, eli tavallaan otetaan tuloja pois, muttei kerrota sitten, millä tämä tulonmenetys rahoitetaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Wallinin puheenvuoro oli jälleen hyvin mielenkiintoinen hallituspuolueen kansanedustajan pitämäksi vielä johtavasta pääministeripuolueesta, mutta näihinhän me olemme tietysti ed. Wallinin kohdalla tottuneet jo aikaisemminkin, äänestyksiä myöskin silloin tällöin. Se siitä.

Mutta ed. Kekkoselle vaan siitä, että jos jollakin tavalla pitää kantaa vastuu tuosta asiasta valiokunnan jäsenenä ja eduskunnan jäsenenä, niin minä lähden siitä, että se, joka kutsuu, se vastaa huudoistaan. Näin yksinkertaista. Hallitus on ollut erittäin hyvin kulttuuriministerin voimin mukana siinä kutsumisoperaatiossa, ja kun siitä seuraavat ylimääräiset rasitukset kantaa valtio-organisaatio, niin hallitus vastaa huudoistaan, ja sillä sipuli.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun erityisesti ed. Kekkonen otti esille tämän mainosrahoitteisen televisiopuolen, niin haluaisin todeta siihen, että eräät asiantuntijat valiokunnassa totesivat, että noin 150 miljoonaa menetettyä markkaa tavallaan siirtyy kaupallisille, ja ne lankeavat veronmaksajille maksettavaksi välillisesti tai välittömästi. Itse en tiedä, kuinka paljon tämä pitää paikkansa, mutta näin eräät asiantuntijat totesivat nimenomaan tältä osin, kun puhutaan mainosmarkoista, jotka tavallaan olisivat tulleet YLElle, mutta nyt siirtyvät pois.

Markku  Laukkanen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että täällä on kannettu valiokunnan puheenjohtajan ja jäsenten toimesta huolta tästä toimilupamaksun puolittamisesta ja ennen muuta siitä, meneekö tämä raha nyt sitten oikeasti digitaalisen television lanseeraukseen, mikä koko lain tarkoituksena oli. Valtava porkkana, siis Yleisradiolta häviää 26 miljoonaa euroa vuodessa. Tällä hetkellä Yleisradio kantaa yksin vastuuta digitaalisen tv:n lanseerauksesta. Missä ovat nyt ne kaupalliset, jotka suurella huudolla, suurella lobbauksella hankkivat toimilupia ja saivat ne. Ei näy tarjontaa, ei näy ohjelmia. Tarvitaan näköjään sitten piiskaa, jos ei porkkana riitä.

Ed. Kekkonen ihan oikein kysyi, kuka maksaa. Kyllä se vaan tahtoo näin olla, että kyllähän se tv:n katsojaparka on aina viime kädessä se maksumies. Siksi suorastaan ilahduin, kun valiokunnan arvoisa puheenjohtaja täällä totesi, että kyllä hallituskin ja ennen muuta urheiluministeri, joka tässä oli hyvin aktiivisena MM-kisoja Suomeen hankkimassa, voisi olla osaltaan järjestämässä projektirahoitusta, joka tarkoittaa 6 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Jalkapallon MM-kisat maksavat vielä enemmän. No, ne ovat jo tämän vuoden budjetissa. Mutta tämä vain osoittaa sen, että Yleisradiolta odotetaan hyvin nopeita liikahduksia, investointeja ja satsauksia erittäinkin mittaviin urheilutapahtumiin. Siitä huolimatta, rouva puhemies, olen sitä mieltä, että tämä mainosoikeudesta luopuminen on linjakasta. Se on sen mukainen linja, mihin nyt Euroopassa yleisradiotoiminnan julkispalvelurahoituksessa ollaan menossa.

Jyri  Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laukkaselle, joka kaipasi kaupallisia tv-yhtiöitä mukaan digitaaliseen sisältökehittelyyn: Tällä toimilupamaksun puolittamisella tähdätään tietysti ensiksi siihen, että nämä yhtiöt saisivat pään vedenpinnan yläpuolelle. Kun näin sitten tapahtuu, varmasti myöskin panostuksia sinne digitaaliseen ohjelmatuotantoon tapahtuu.

Mutta ed. Kekkonen nosti esille YLEn talouden tulevaisuuden. On aika oletettavaa ja lähtökohtaisesti selvää, että toistaiseksi tv-lupamaksut ovat se perusta, jolle tuo talous perustuu. Mutta mikä on sitten tulevaisuus? Ministeri Sasi eräässä haastattelussa otti tämän maksu-tv-ajatuksen esille, mutta se heti tyrmättiin. Sasi totesi, että tästä asiasta olisi syytä ryhtyä käymään keskustelua ja tuomaan eri vaihtoehtoja keskusteluun.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki on laajasti valmisteltu ja se tähtää tietoyhteiskunnan edistämiseen. Tällä lailla halutaan turvata Yleisradion toimintaedellytykset harjoittaa julkista palvelua, ja sillä on yhä merkittävämpi rooli sivistysvaltion yhteiskunnallisessa kehityksessä, ajatellaan vaikka laadukkaita lastenohjelmia. Yleisradio on kuitenkin ainut kanava, jonka ääreen uskaltaa neljä—viisi-vuotiaan jättää yksinään televisiota katsomaan. YLEllä on kuitenkin kova sopeuttaminen menoissaan ja tuloissaan, koska rahastojen käyttöjen jälkeen on sitten toimittava lupamaksujen turvin ja koska oikeus mainostamiseen näiden kansainvälisten kilpailujenkin yhteyksissä loppuu. Tulemme sitten vuosittain jatkossa saamaan selvityksen tästä julkisen palvelun suorittamisesta, kun saamme selonteon eduskuntaan.

Viestintämarkkinalaki tuo mukanaan toimilupamaksujen puolittamisen kaupallisille asemille, ja se on mielestäni oikeudenmukaista, koska tällainen toimilupamaksu asettaa televisioyhtiöt asemaan, jossa nämä eivät kykene avoimesti kilpailemaan mediamarkkinoilla muiden toimijoiden kanssa, ajatellaanpa vaikka printtimainontaa. Sillä alalla ei ole toimilupamaksua ja samoista mainosmarkoista kuitenkin kilpaillaan.

Valiokuntakuulemisessa kävi kyllä hyvin ilmi, että digitalisoituminen on suurin mullistus sitten tv:n keksimisen. Tähän asti televisio on ollut yksisuuntainen media, josta katsotaan, mitä sieltä tulee. Tämän jälkeen se onkin interaktiivista palvelua, josta voidaan poimia niitä palveluita, joita halutaan. Vielä meillä Suomessa on etulyöntiasema it-osaamisen kannalta. Maailmalla kulkiessa saa sellaisen fiiliksen, että meiltä myös tällä saralla odotetaan paljon. Suomesta käydään kovasti ottamassa mallia ja kyselemässä, miten me nämä interaktiiviset palvelumme järjestämme. Esimerkiksi Saksahan otti tämän saman mhp-standardin omille interaktiivisille palveluilleen.

Niin kuin valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, Suomen valtio on ajautunut digitaalisen television toiminnan käynnistämisen osalta muna—kana-asetelmaan: kun ei ole katsojia, ei kannata tehdä ohjelmaa, ja kun ei ole ohjelmaa, ei kannata ostaa laitteita. Siinäpä ongelma.

Omaa ajatteluani olisi, että olisi ollut hyvä esimerkki Ruotsin mallin mukaan luoda esimerkiksi jonkinlainen porkkana, valtion tuki, esimerkiksi televisiolupamaksuissa digiboksin ostajalle, mutta tähän suuntaan emme ole menemässä. Mutta jotain julkista rahoitusta tai esimerkiksi Tekesiä voisi kysyä apuun, jotta saataisiin digiboksit laajemmalti leviämään, ja syksyllähän ilmeisesti ensimmäiset digi-tv:t ovat tulossa jo markkinoille. (Ed. Laukkanen: Ne ovat nyt jo!)

Liikenneministeriö ilmoitti digitaalisen toimiluvan haltijoille, että ohjelmatoiminta tulee aloittaa asteittain. Se on vähän kummallista. Mitä on asteittain? Tässä tehtiinkin se ensimmäinen virhe. Olisi pitänyt antaa selkeä päivämäärä, milloin ohjelmat tulee aloittaa, jotta on ohjelmaa ja jotta kannattaa ostaa digiboksi. On kuitenkin hyvä asia, että digitaaliset kanavat on vapautettu toimilupamaksusta ainakin vuoteen 2010 asti, jotta nämä, niin kuin ed. Häkämies sanoi, saavat päänsä edes pinnalle, koska meillä on vielä etulyöntiasema osaamisessa, niin kuin sanoin, mutta kuinka kauan, muutaman vuoden?

On ihan eri asia käyttää tietokonetta tai tv:tä, ja tässä on selvästi ikäpolvien kuilu. Nuoret sukkuloivat netissä, osaavat käyttää tietokonetta. Jos haluamme, että kaikki suomalaiset pääsevät tähän tietoyhteiskunnan kärryyn mukaan ja edistämme tietoyhteiskuntaa, silloin ilman muuta digitelevisio on siihen avain. Jos ajatellaan interaktiivisia palveluita, niin esimerkiksi lottoaminenhan ei ole mikään uusi juttu, sitä on netissä voinut harrastaa jo vaikka kuinka paljon. Nuoret osaavat sen hyvin, mutta iäkkäämmät henkilöt eivät. Kaikki osaavat käyttää televisiota ja painaa ok-nappia, ja kun saadaan nämä lotot sun muut palvelut televisioon, silloin ne ovat kaikkien kansalaisten tavoitettavissa. Siksi tällä hankkeella on kiire, jotta saamme suuret massat näiden interaktiivisten palveluiden käsiin.

Niin kuin valiokuntakuulemisessa kävi ilmi, digitalisoitumisen nopea läpilyöminen edistää tietoyhteiskunnan kehittymistä. Jos ajatellaan vaikka äänestystä, meillä koko ajan äänestysprosentit laskevat ja on väläytelty äänestämistä esimerkiksi digitaalitelevision kautta. Iäkkäämpi polvi on tottunut lähtemään kansakoululle äänestämään. Se ei enää sovi nuorten kulttuuriin, mutta nuoret voisivat äänestää esimerkiksi digitelevision kautta. Tätä pohtimaan olisi varmasti hyvä asettaa joku komitea, koska ei voi olla hankalaa säilyttää äänestyssalaisuutta digitelevision kautta, kun pankkisalaisuuskin jo toimii.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on oikean suuntainen, mutta kapea-alainen, koska tällä halutaan edistää digitaalista huomista, mutta tämä on suppea. Digitaaliseen huomiseen kuuluvat printtimediat, mobiililaitteet, matkapuhelimet, pda:t, muut e-paperit, julkiset liittymät, kopiomediat, cd:t, dvd:t, tietokoneet, ja tässä keskitytään lähinnä digitaalitelevisioon, interaktiivisuuteen ja digitaaliradioon. Mihin tämä malli menee? Tämä kohdistuu liikaa digi-tv:seen ja radioon, jossa sääntely on tiukkaa. Mainonta on kallista. Netissä se ei ole säädeltyä kuten tv:ssä, ja uhkakuva on juuri näissä muissa toimintamalleissa. Jos esimerkiksi tv-kanavat siirtävätkin ohjelmansa nettiin, mitä sen jälkeen tehdään enää toimiluvilla?

Annika   Lapintie  /vas:

Rouva puhemies! Hallituksen esityksessä oli alun perin rajattu ulos televisio- ja radiotoimintojen sisältöä koskevat säännökset, jotka jäivätkin televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin, kuten esimerkiksi puheenjohtaja alkupuheenvuorossaan kertoi. Siitä huolimatta olin itse yllättynyt, miten paljon saatiin esille provosoitua keskustelua siitä, pitäisikö Yleisradion julkisen palvelun määritelmää supistaa eli pitäisikö meidän lailla rajoittaa paremmin ja enemmän sitä, mitä Yleisradio voi lähettää.

Itse asiassa valiokunnan lopputuloksen mukaan täällä todetaan aivan yksimielisesti ja selvästi: "Valiokunta korostaa, että julkisen palvelun aseman turvaaminen on esityksessä keskeisellä sijalla." Keskustelun lopputulos sinänsä oli ihan hyvä, ja ehkä oli paikallaan sitten jo tässä vaiheessa keskustella asiasta myös eduskunnassa.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittely Suomessa pohjaa aika pitkälti eurooppalaiseen käsitykseen siitä, mitä tämän julkisen palvelun tulisi olla. Eurooppalaisessa keskustelussahan on useaan kertaankin eri asiakirjoissa ja eri elimissä todettu, että julkisen palvelun yleisradiotoiminnan käsite, joka pitää sisällään tiedon välittämisen, sivistämisen ja viihdyttämisen, liittyy keskeisesti eurooppalaiseen moniarvoiseen kulttuuriin. Sen lisäksi julkiseen yleisradiotoimintaan liitetään riippumattomuus, monipuolisuus ja laadukkuus tiedonvälityksessä sekä hyvin olennaisena osana myös kansallisen kulttuurin tukeminen.

Esimerkiksi, kuten valiokunnan mietinnössäkin todetaan, Euroopan unionin asiapapereissa, Amsterdamin protokollassa, on todettu, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurillisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus. Euroopan eri maissa on kuitenkin julkisen palvelun tehtävät määritelty eri tavoin joko lainsäädännössä tai toimiluvissa. Kaikkialla kuitenkin on aika selvää se, että nämä tehtävät korostavat nimenomaan laajan ohjelmatarjonnan merkitystä eli sisältävät kaikkialla sekä tiedonvälityksen, sivistyksen että viihteen.

Viimeksi lokakuussa 2001 Euroopan komissio totesi, että tämän julkisen palvelun yleisradiotarjonnan tulisi välittyä kaikilla teknologian suomilla mahdollisuuksilla, vaikka nämä välineet eivät perinteisessä mielessä olisikaan varsinaisia radio- ja tv-ohjelmia. Nyt tämä hallituksen esitys ja valiokunnan esitys myös Suomessa mahdollistavat tämän, että Yleisradion toimintaa voidaan myös näissä uusissa tietotekniikan välineissä välittää.

Tätä julkisen palvelun toteutumista voidaan arvioida esimerkiksi siinä, miten eri ohjelma-alueet ovat edustettuina. Yleisradion ohjelmatoiminnan resursseista uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmistoon kohdentuu 43 prosenttia, draamaan, kulttuuriin ja sivistykseen 28 prosenttia ja viihteeseen ja elämyksiin 18 prosenttia. Tämä kertookin sen, että Yleisradio on korostuneesti asiaohjelmistokeskeinen. Mielestäni on hyvä, että näin on.

Kun tätä Yleisradion toimintaa ja sen täyden palvelun määritelmää pohditaan, usein katsotaan asiaa pelkästään joko meidän päättäjien tai ohjelmaa valmistavien ja lähettävien tahojen kannalta. Sen sijaan olisi myös hyvin tärkeää saada selville yleisön toiveet. Jotta saataisiin selville yleisön toiveet siitä, millaista palvelua ja millaista ohjelmaa se haluaa televisiomaksun vastineeksi saada, siitä onkin tehty tällaisia yleisötutkimuksia. Tuorein on tältä alkuvuodelta. Siinä on nimenomaan tutkittu sitä, miten tärkeinä katsojat ja kuuntelijat pitävät eri ohjelma-alueita, ja sitä, miten he itse näkevät, että se on sitten kohdennettu kaikille suomalaisille. Sen lisäksi hyvin tärkeää on ollut selvittää, miten tavallaan suvaitsevaisesti ihmiset suhtautuvat erityisyleisölle suunnattuihin ohjelmiin, joista he välttämättä itse eivät koe saavansa mitään suoraa palvelua, mitä he tarvitsisivat.

Yleisradion tilauksesta sinänsä tehty mutta puolueettomasti suoritettu tutkimus toteaa sen, että suomalaiset arvostavat erittäin laajasti julkisen palvelun ohjelmistoja. Me kaikki varmaan olemme törmänneet siihen, että suomalaiset eivät välttämättä aina erota, mitkä palvelut on rahoitettu Yleisradion lupamaksulla ja mitkä taas esimerkiksi mainostuloilla, kun usein kuulee valitettavan, että lupamaksuilla joutuu maksamaan myös Nelosen ja Kolmosen ohjelmia. Kuitenkin tässä tutkimuksessa nimenomaan painotettiin sitä, että ihmisiltä kysyttiin juuri lupamaksuilla rahoitetuista ohjelmista. Yleinen julkisen palvelun periaate, että ohjelmat tulevat kaikille suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta, saa lähes yksimielisen kannatuksen, joten päivänselvää on, että myöskään eduskunnan ei tule tällaista sormeilla eikä lähteä kaventamaan näitä yleisön toiveita.

Eri ohjelma- ja tehtäväalueista etenkin arkielämän dokumenttikuvaukset, päivittäiset kotimaiset lastenohjelmat, lähetykset merkittävistä kansainvälisistä urheilutapahtumista, ympärivuorokautinen uutispalvelu ja kotimainen draama olivat niitä, jotka saivat korkeimmat arvosanat, kun kysyttiin, miten tärkeinä ihmiset näitä pitävät. Sen sijaan pidettiin tärkeänä myös sitä, että Yleisradio panostaa viittomakielisiin uutisiin ja erityisryhmiin. Kun sanotaan, että ihmiset kokevat, että eivät enää niin kauheasti tarvitse näitä palveluja, sellaisia palveluja olivat esimerkiksi kielivähemmistöjen omat ohjelmat, radion sinfoniaorkesterin konsertit ja uskonnolliset ohjelmat. Tämähän tietenkin antaa aihetta pohtia, mistä oikein mahtaa olla kyse. Itse ainakin näkisin hyvin tärkeänä sen, että vastaisuudessakin Yleisradion tulisi olla kaikkien suomalaisten kanava, seurata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Painottaisin yhä enemmän sitä, että meidän pitäisi ottaa paremmin huomioon eri kielivähemmistöt. Nyt lainsäädännön tasolla on turvattu ruotsin kielen asema, viittomakielisten asema ja saamen kielen asema. Kuitenkin meillä on paljon maahanmuuttajia, jotka eivät näistä kielistä mitään puhu. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että myös tulevaisuudessa voitaisiin enemmän keskittyä uusiin maahanmuuttajayhteisöihin, heidän uskonnollisiin ohjelmiinsa ja sillä tavalla myös tältä tavallaan päättäjätasolta edesauttaa sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Yleisökertomuksesta mielestäni oli silmiinpistävä yksi poikkeus eli ero siinä, miten naiset ja miehet kokevat tarvitsevansa tätä julkisen palvelun ohjelmaa, jota rahoitetaan lupamaksuilla. Naiset arvostavat useimpia julkisen palvelun tehtäviä miehiä enemmän. Erityisohjelmien osalta tämä näkyi hyvin selvästi. Kuten arvata saattaa, suomalaista kulttuuria ja taide-elämää käsittelevät ohjelmat olivat naisille tärkeitä, kun sen sijaan suurista urheilutapahtumista ja ympärivuorokautisista uutispalveluista pitivät erityisesti miehet. Tässäkin mielessä näkyy se, että ei rahoja aina pidä suunnata niin, että vain niitä asioita, joita miehet pitävät tärkeinä, rahoitetaan. Aikaisemman urheilutapahtumia koskevan keskustelun osalta voitaisiin muistaa se, että puolet suomalaisista eli monet suomalaiset naiset kokevat ne pikemminkin perhe-elämää ja vapaa-aikaa häiritsevinä eikä niinkään välttämättömänä tuotteena.

Lopuksi ihan lyhyesti siitä, miten julkisen palvelun toimintaa rahoitetaan. Mielestäni ratkaisu, jonka hallitus ja valiokuntakin nyt teki, eli mainosrahoitus poistetaan Yleisradiolta kokonaan, on sillä tavoin hyvä, että se selkeyttää rahoitusta kaupalliseen ja lupamaksuilla rahoitettuun. Tätä mielipidettäni tukee vielä erityisesti se, että Ebu:n eurooppalaisen vertailun mukaan tällainen vahva julkisen palvelun televisio tuottaa monipuolisen kokonaistarjonnan ja parhaiten tätä monipuolista kokonaistarjontaa tuottavat ne eurooppalaiset yleisradiot, joiden toimintaa rahoitetaan lupamaksulla. Suomi ei tässä vertailussa ollut mukana, mutta Englanti ja Ruotsi menestyivät kaikkein parhaiten siinä, miten monipuolista kokonaistarjontaa kansalaiset saavat. Sekin mielestäni tukee sitä, että lupamaksujen käyttö rahoituksessa on kaikkein selkein keino rahoittaa nimenomaan julkista yleisradiotoimintaa.

Tero  Mölsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettukin, viestintämarkkinalakihan on tavattoman iso ja monipuolinen lainsäädäntökokonaisuus, joka pitää sisällään monia teknisiä ja muita tärkeitä ratkaisuja. Kuitenkin tämän lain sisälle on mielestäni kätketty erittäin merkittäviä viestintäpoliittisia uudistuksia, nimenomaan viestintäpoliittisia, jotka ovat etukäteiskeskustelussa jääneet aivan hämäriksi suuren yleisön kannalta. Uudistukset, jotka nyt tehdään, ovat seurausta mielestäni niistä virhearvioinneista, joita viestintäpolitiikan suhteen on maassamme tehty viime vuosina. Tosin tekninen kehittyminen on ollut takana, mutta kiistämättä tällainen viestintäpoliittinen epäonnistuminen on ollut yksi syy, joka tähän lainsäädäntöön on johtanut. Se, että näin on tehty, johtaa siihen, että tämä lainsäädäntö siunaa nämä virheet. Toisaalta voidaan sanoa, että se jopa sementoi ne tämän lainsäädännön sisään.

Pahinta tässä asiassa mielestäni on se, että tämänkään jälkeen ei ole mitään varmuutta siitä, saadaanko näillä uudistuksilla ja rahoituksen uudelleenjärjestelyillä mitään merkittävää uutta aikaan. Minusta eilispäivän tiedot koskien digimaailman edistymistä ja myös hallituksen sisältä tulleet haastattelutiedot todistavat siitä, että mitään varmuutta tulevaisuudesta tämän jälkeenkään ei ole.

Viestintämarkkinoiden kehitystä mielestäni vauhditetaan nyt keinoilla, jotka ovat markkinataloudelle hyvin vieraita. Keinoina käytetään aikataulukikkailua siinä, kuinka nopeasti pitäisi edetä, on jo useamman vuoden käytetty tätä kikkailua. Edelleen luodaan ostopakkopeikkoa ihmisille siitä, kuinka nopeasti voi kalustoa uusia, että voi yleensä katsoa televisiota. Jos vuosi 2006, joka nyt on takaraja, ei toteudu, on sanottu, että sen jälkeen televisiosta näkyy pelkkää lumisadetta. Kyllä tämä on hiukan vierasta markkinataloudelle. Siksi minusta tuntuu ennen kaikkea omituiselta, että tätä lainsäädäntöä on erittäin voimakkaasti markkinoitu nimenomaan niitten tahojen toimesta, jotka ovat olleet markkinatalouden vetovoimia tässä maassa. Tosin täytyy myöntää, että monilla sektoreilla tässä yhteiskunnassa tätä kehitystä on viime vuosina myös tapahtunut.

Tällainen uudistus on kuitenkin nyt toteutumassa, kuten tiedämme. Se on menossa läpi täällä. Se on perusteellisen valmistelun tulos, jossa myös oppositio on ollut mukana niin sanotussa Backmanin työryhmässä, mutta se ei ole mikään puolustus sille, että nyt ollaan tekemässä uudistuksia, jotka eivät välttämättä ole perusteltuja. Että tämä uudistus olisi edes siedettävä, mielestäni asiat, jotka myös esitin valiokunnassa, olisi tähän pitänyt pystyä sisällyttämään.

Ensimmäisenä haluaisin mainita sen, että kun kaupallisia viestintäyhtiöitä nyt tavallaan tuetaan sillä, että toimilupamaksua alennetaan, olisi edes jonkinlainen varmuus pitänyt olla siitä, että sen alkuperäinen tarkoitus, jonka lakikin kertoo, että raha käytetään nimenomaan digitalisoinnin kehittämiseen, olisi voitu myös valiokunnan mietintöön kirjata. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Toiseksi haluaisin tuoda esille sen, että tällä lailla luodaan minusta kiistämättä — korostan sanaa kiistämättä — automatiikka lupamaksuille. Tällaista automatiikkaa minun ymmärtääkseni tässä yhteiskunnassa ei ole enää oikeastaan missään. Ei edes tulopolitiikassa tunneta sitä, että automaattisesti korvataan kustannukset. Näin tulee nyt kuitenkin tapahtumaan, vielä niin, että kustannusten korvausten lisäksi lisätään 1 prosentti niin kauan kuin nämä kaksi linjaa ovat olemassa eli analoginen ja digitaalinen. Tällaista automatiikkaa ei olisi pitänyt luoda vaan nimenomaan antaa lainsäädännöllä mahdollisuus YLEn rahoituksen turvaamiseen muuten.

Kolmanneksi, arvoisa puhemies, asia, josta nyt on paljon puhuttukin: nimenomaan mainosrahoituksesta luopuminen. Sitä on perusteltu nyt nimenomaan Backmanin työryhmän tuloksena ja perusteltu nimenomaan niin sanotulla puhdasoppisella linjauksella, eli puhdasoppisuus vaatii sitä, että Yleisradio luopuu urheilukilpailujen yhteydessä mainosrahoituksesta. Täällä on jo todettu, että mitä sitten. Sitten tapahtuu niin, että niitäkään mainosmarkkoja, jotka olisivat olleet saatavissa, ei tällä kertaa saada. Minusta se on tavattoman korkea hinta, kun puhutaan siitä, että puhdasoppisuus tätä vaatii. Täällä on mainittu esimerkkinä yleisurheilun MM-kilpailut 2005. Ne maksavat saamieni tietojen mukaan noin 6 miljoonaa euroa. Jos ja kun — tosin täällä oli hiukan toisenlaistakin tietoa — mutta jos ne rahoitetaan Yleisradion kautta, se merkitsee lupamaksujen 2—3 prosentin korotuspainetta. Jos näin on ja jos vastaava summa olisi voitu rahoittaa kaupallisesti nimenomaan mainosmarkkojen kautta, kyllä ihmettelen suuresti tämän puhdasoppisuuden merkitystä, jota nyt halutaan korostaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toteaisin, että tämän lain yhteydessä, kuten äskeinen puhujakin, on korostettu nimenomaan julkisen palvelun merkitystä. On totta se, että on haluttu, että tämä julkinen palvelu, mitä se on, mitattaisiin millimetrin tarkkuudella, ja on nimenomaan haluttu, että Yleisradio on pelkästään julkisen palvelun tuottaja, ei mitään muuta. Tosin on saatu selville, että tätä niin sanottua julkista palvelua, joka nyt lakiin on kirjattu sen 7 §:ään, on yritetty aiemminkin fiilata erittäin tarkasti, mutta se tulos, joka nyt on käytettävissä, on mielestäni kyllä aika kohtuullinen.

On sanottava, että Yleisradio on ollut mielestäni hyvin vastuullinen, tässä korostan sanaa vastuullinen, julkisen palvelun väline. Se on hoitanut tämän tehtävän kiitettävästi. Kun näin on, on hyväksyttävä myös se, että tämän julkisen palvelun tuottaminen ja välittäminen koko maahan vaatii yhteisiä resursseja, joista tämän talon on huolehdittava ja nimenomaan sen takia, että julkisen palvelun sisältö on sellaista, että kaupalliset intressitahot eivät siitä useinkaan ole kiinnostuneita. Mielestäni Yleisradion on oltava koko maan julkisen palvelun tuottaja. Sen lisäksi YLEn on toimittava täyden palvelun viestintävälineenä, jona se voi tasavertaisesti kilpailla kaupallisten kanavien kanssa. Eli käytännössä Yleisradio on tämän jälkeen täyden valikoiman tavaratalo, viestintäväline, ja sitä sen pitää ollakin. Tämä kuitenkin edellyttää mielestäni sitä, että YLEn sisäisessä kirjanpidossa nämä kaksi asiaa erotetaan toisistaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kuten täällä on todettu, tällä lainsäädännöllä on varmasti erittäin hyvät tarkoitusperät ja se pyrkii hyvään. Se on tietysti tässä syytä todeta. Mutta tähän lainsäädäntöön sopii minusta erittäin hyvin sanonta, että halu on kovempi kuin kyvyt.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiinnitän yhteen yksityiskohtaan huomioni, toivottavasti en ymmärtänyt väärin. Olin kuulevinani, että ed. Mölsä sanoi puheenvuoronsa alussa, että tässä on toimittu tavoilla, jotka ovat markkinataloudelle vieraita. Kun siirrämme käytäntöön tämän ajattelun — hän puhui myöskin digi-tv:stä — mikä tässä digikysymyksessä nyt on pettänyt? Tässä on pettänyt nimenomaan kaupallinen puoli. Julkisen palvelun Yleisradio on satsannut siihen tavattoman paljon. Se on itse asiassa repinyt resursseja sellaisesta toiminnasta, joka sille luontojansa kuuluisi, josta ei pitäisi voida tinkiä.

Mutta digi-tv:n toteutumisen suhteen se, missä tämä on mennyt vikaan kaikkein pahimmin, on se, että ne yksityiset firmat, jotka kaikkein suurimmin kirjaimin tähän lähtivät mukaan vaatimalla oikeuksia, eivät ole menestyneet, itse asiassa ovat mittaamassa itseänsä ulos. Minusta tämä (Puhemies koputtaa) markkinatalous ja lopputulos eivät ole nyt ihan sopusoinnussa. Viittaan siihen, mitä ed. Mölsä äsken sanoi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lupamaksuautomatiikkahan täytyy tietysti nähdä silla tavoin, että sillä ankkuroidaan tavallaan sitten vastapaino. Jos Yleisradio menettää toimilupamaksuista merkittävän summan rahaa, tämä takaa sen, että myöskin huolehditaan siitä, että yhtiöllä on resursseja vastata julkisen palvelun tehtävistä. Näinhän se täytyy, ed. Mölsä, mielestäni nähdä. Tässä jää tietysti erittäin mittava aukko, vuoden 2004 lupamaksukorostustarve ja -paine, joka on erittäin ilmeinen ja joka sekin johtuu merkittävässä määrin siitä, että Yleisradio joutuu yksin kantamaan tätä digitaalisen television lanseerausta.

Mitä automatiikkaan tulee, tämä on varsin normaali käytäntö eurooppalaisessa yleisradiotoiminnassa. Muun muassa BBC:ssä ja eräissä pohjoismaisissa yhtiöissä on samanlainen käytäntö kuin mihin tämä lainsäädäntö nyt päätyi.

Rouva puhemies! Eihän ostopakkoa tietenkään ole. Tämä on uusi teknologinen sovellus. Aikanaan tuli väritelkkari, ihmiset omaan tahtiinsa ostivat sen ja ottivat uuden palvelun käyttöön tai vaikkapa 3G:n kännykkämaailmassa tai muuta. Totta kai on (Puhemies koputtaa) joku tavoite, milloin täytyy voida analoginen jakelu ajaa alas, koska kahden jakelutien käytäntö on meille kaikkein kallein.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä toteutumattomuudesta, jos niin voidaan puhua. Tilanne on vielä vakavampi kuin ed. Kekkonen äsken kommentoi. Nimittäin tällä rintamallahan on esiintynyt rintamakarkuruutta suorastaan ja niin, että paras taloudellinen tulos on sillä firmalla tämänkin kevään osalta, joka on livennyt koko rintamasta pois. Elikkä tässähän se juuri on, että se rahoitusvastuu on siirtynyt sitten kansanrahoitukseen ja eduskunnan rahoitukseen ja järjestelyrahoitukseen ja sillä tavalla on julkinen velvoite tullut tähän taloon tavallaan, ja Oy Yleisradio Ab:hän onkin eduskunnan radio.

Tero  Mölsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä markkinataloudelle vieras asia liittyy nimenomaan siihen — oikeastaan vastauspuheenvuoron käyttäjä perusteli itse sen — että kysymys on siitä, että kaupallinen puoli on paennut tämän asian kehittämisestä ja toteuttamisesta. Nyt nimenomaan tämän uudistuksen kautta, joka sisältyy lainsäädäntöön, sitä puolta tuetaan verovaroin, rahoilla, jotka aikaisemmin olivat Yleisradion käytettävissä tähän samaan tarkoitukseen. Minkäänlaista vastuuta siitä tai velvoitetta siihen, että raha käytetään tarkoitukseensa, ei ole, vaan se voidaan käyttää mihin vain. Tosin täällä on sanottu, että riittää, kun pää tulee veden pinnalle, mutta mitään velvoitetta siihen, että raha käytetään tähän tarkoitukseen, ei ole.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tästä ostopakosta. Kyllä minusta eduskunnan pitää kantaa huolta siitä, minkälaista tiedotusilmastoa on. Jos tiedotusvälineitä, lehdistöä ja sähköisiä viestimiä, seuraa, niin kyllä näin on, että on todettu, että aikataulu on lyöty lukkoon. Jos 2006 ei ole tällaista viestintävälinettä, jota tämä digitaalisuus vaatii, niin sen jälkeen ei tule muuta ohjelmaa. Siitä se pakko tulee.

Markku   Rossi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Häntä heiluttaa koiraa. Näin on käynyt tämän hetken tekniikan kehityksessä, radio- ja televisiotoiminnan digitalisoinnissa.

Kun täällä on osittain, oliko se ed. Kekkonen, syyllistänyt hieman sikäli, että kaupallinen tv-puoli, radiopuoli kenties myös, on vastuussa tai pettänyt jotain, niin kyllä kai on näin, että koko tässä kehityksessä — jos ed. Esa Lahtela olisi paikan päällä, hän voisi todeta kenties — mopo on karannut käsistä tai onko sitä saatu kiinni vielä ollenkaan. En tiedä, onko kukaan pettänyt ketään. Tietysti voi olla myös, että kuluttajat eli asiakkaat eivät ole löytäneet näitä palveluita, ja näin ollen, ennen kuin se puoli kohtaa, on selvää, että sekä Yleisradio Oy että kaikki kaupalliset toimijat ovat tässä teknisessä kehityksessä samalla viivalla. Tässä mielessä minusta kenenkään yksittäisesti syyllistäminen ei varmaan ole paikallaan.

Kokonaisuudessaan viestintämarkkinoita koskeva lainsäädäntöuudistus ja lakien muuttaminen on paikallaan. Liikennevaliokunnassa asia on saanut hyvän käsittelyn ja antanut erittäin hyvän pohjan myös toiselle uudistusvaiheelle, joka on vielä syksyllä tulossa meidän käsiteltäväksemme.

Liikennevaliokunnassa asiaan perehdyttiin hyvin laajalti. Valiokunnan puheenjohtaja esitteli keskeisiä kysymyksiä, jotka valiokunnassa nousivat esille, ja aion lähes samoihin asioihin myös omassa puheenvuorossani ottaa kantaa.

Uudistuksen tavoitteenahan on edistää tasapainoista tietoyhteiskuntakehitystä, sananvapautta, viestintäteknologiaa, sisältötuotantoa ja televisiotoimialaa. Kaikki yleviä periaatteita, mutta ilman että niissä on myös panostuksia, niiden lopputulema jää aika vaillinaiseksi. Ne voivat jäädä helposti kauniiksi tavoitteiksi. Siksi ymmärrän hyvin, että Backmanin työryhmän kautta hallituksen esityksen ja myös liikennevaliokunnan mietinnön mukaan lähtökohta on se, että nämä tavoitteet täytyy pystyä pukemaan myös käytännöksi. Se edellyttää panostuksia, ja näiden taloudellisten asioiden ratkomiseksi onkin juuri toimilupamaksun puolittaminen nyt päätettävänä, josta, yhtyen samaan näkökulmaan, minkä ed. Häkämies aiemmin omassa puheenvuorossaan totesi, lopputulemana tulee olla toimilupamaksun poistaminen suomalaisesta tv- ja radiotoiminnasta.

On paikallaan, että Yleisradio Oy:n tulot turvataan, kuten tämän esityksen mukaan tehdään. Syntyykö sitten vuoden 2005 jälkeen inflaatio- plus 1 prosentin korotus päällekkäisyyksien eli analogisen ja digi-tv-tuotannon takia, synnyttääkö se automaation vai ei, itse en siihen halua lähteä uskomaan, mutta näen tärkeänä, että Yleisradion rahoitus tullaan turvaamaan. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, etteikö Yleisradion tule jatkaa säästötoimenpiteitä ja katsoa, onko sellaisia rakenteellisia toimintoja kenties, jotka voitaisiin jopa Yleisradiosta jättäää pois. Se on Yleisradion sisäistä arviointia, mutta voisin sanoa tähän, että yleisön toivomus hyvin helposti on se, että mieluummin vaikka vähemmän, mutta parempaa. Se pätee tietysti yleisesti ottaen kaikkeen ohjelmatuotantoon muutoinkin.

Siinä mielessä jos nyt ajatellaan vaikkapa Yleisradion varsin moninaista radioverkkoa esimerkiksi Etelä-Suomenkin alueella, voi kysyä, onko kaikelle sille toiminnalle aina sellainen tarve, että se pitää myös ylläpitää. Ymmärrän hyvin, että Yleisradio, kuten kaikki kaupalliset viestinnän kentässä toimivat yritykset, joutuu tarkkailemaan omaa tuotantoaan ja talouttaan tämän päivän vaatimusten mukaan. Siihen kuuluu tuotantotehokkuus, mutta se ei saa johtaa samalla siihen, mitä ilmiöitä on havaittavissa kaikilla sektoreilla ja mikä näkyy erityisesti toimitushuoneessa: ohjelmien laatuun ei pystytä satsaamaan. Resurssit ovat vähäisempiä, ja näin ollen lopputulos voi olla heikompi. Tässä mielessä tämä sama ajatus, mieluummin vaikka vähemmän, mutta parempaa, pätee yhtä kaikki niin kaupalliseen kuin yleisradiotoiminnankin puolella.

Yleisradion julkisen palvelun asemasta on puhuttu valiokuntakäsittelyn yhteydessä varsin paljon. Käsittääkseni samaa julkisen palvelun tehtävää toteuttavat lähestulkoon kaikki viestimet Suomessa ainakin joltakin osin. Se, että Suomessa turvataan esimerkiksi kielivähemmistöjen viestinnälliset oikeudet, on aivan paikallaan. Samaa työtä jossakin suhteessa toki tekevät muutkin.

Julkisen palvelun määrittely oli keskeisellä sijalla. Jatketaanko määrittelyä, se on mielenkiintoista. En kuitenkaan usko, että siinä saadaan hirveän paljon mitään aikaan, koska se on vähän sellainen asia, että se karkaa käsistä, kun keskustellaan, mikä on julkinen palvelu. En minäkään pidä sitä tosiasiallisesti minään kovin tärkeänä asiana siinä mielessä, että sitä ryhdytään oikein erityisesti miettimään. Sille on luotu omat pohjat ja perusteet tänäkin päivänä.

Joka tapauksessa toimilupamaksun kehitys vie siihen, että tavallaan kaupallinen yleisradiopuoli toimii omillaan, ja se on mielestäni ei ainoastaan markkinataloudessa vaan myös viestinnän kentässä aivan oikea asia. Kun tämä pieni mainoskysymys Yleisradion eräiden suurten urheilukilpailujen yhteydessä on noussut varsin keskeiselle sijalle, haluan todeta, että sen todellinen merkitys jossakin vajaan 2 miljoonan euron tasolla ei ole sen suuruinen kysymys kuin asiasta on peistä taitettu. Kaiken kaikkiaan kysymys ei ole myöskään kirkasotsaisuudesta eikä puhdasoppisuudesta vaan selkeästä, myös kansainvälisestä tehtävänjaosta ja työnjaosta, ja minusta on aivan paikallaan, että Yleisradio Oy, kun se toimii lupamaksuilla, toimii niillä ja vastaavasti kaupallinen puoli taas mainosrahoitteisesti.

Kun Backmanin työryhmän ja koko hallituksen esityksenkin taustalla on sekä uuden digitalisointi- ja muun tekniikan kehittyminen että talouden turvaaminen, sen ohella haluan myös tähän sisältöpuoleen ja ohjelmatuotantoon tässä puheenvuorossa ottaa kantaa. On aivan paikallaan, kuten liikennevaliokunnan mietinnössä on todettu ja esitetään, että eduskunta saa käsiteltäväkseen kertomuksen Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävän toteutumisesta samalla tavalla kuin eduskunta käsittelee myös Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Pankin asioita.

Minä uskon, että näistä puhuttavaa tässä salissa piisaa ihan joka vuosikin. Koen ihan tärkeänä, että myös eduskunnalla on mahdollisuus ottaa viestintäpoliittisiin kysymyksiin eduskunnan keskeisimmällä foorumilla kantaa. Se, kuinka pitkälle siinä mennään ohjelma-asioista keskustelemaan, on yleensä toimituspolitiikkaa jo enemmälti eikä eduskunnan asiaa. Mutta kaiken kaikkiaan viestinnän tason kohottamisessa Suomen eduskunnalla ja ilman muuta koko hallituksella ja meillä on keskeinen rooli. Se, kuinka paljon me voimme siihen vaikuttaa, riippuu varmasti myös hallituksen esityksistä, halutaanko panostaa digitalisoinnin kehittymiseen. Nyt on ilmoitettu, että siihen valtiolta ei löydy rahaa, eli se jää markkinavoimien ja tavallaan viime kädessä myös kuluttajien hyväksynnän varaan.

Aikataulut on ilman muuta tekniikan kehitystä ajatellen lyötävä lukkoon. On kuitenkin toivottava, että loppuseltaan tässä ei käy, kuten alussa totesin, että häntä heiluttaa koiraa, vaan koira pääsee tässä tapauksessa sitä häntää heiluttamaan.

Antero   Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toivottavasti minua ei nyt pidetä pilkun kanssa keskustelijana, kun edelleen puutun keskustan puheenvuoronpitäjien puheenvuorojen sisäiseen ristiriitaan.

Ed. Rossi ymmärtääkseni toivoi, että toimilupamaksusta päästään pois. Hän on myöskin kuullut, että ministeri viittaa lupamaksuista poispääsemiseen. Sitten hän kuitenkin sanoo, että YLEn rahoitus tulee turvata. Ymmärsin myöskin niin, että hän oli sitä mieltä, että urheilukilpailujen yhteydessä ei ole syytä käyttää mainosapua.

Kyllä tässä nyt väistämättä jää kysymys, miten se YLEn rahoitus sitten turvataan, mitä havaitsin ed. Rossin tässä kaipaavan. Minusta tässä hänen toivomuslistassaan, johon liittyi myöskin se, että ohjelmat olisivat entistä parempia, mikä siis merkitsee myöskin lisää rahan tarvetta, on sisään rakennettu ristiriita. Sinänsä siitä olen perin yhtä mieltä, että tänne tuotaisiin aika ajoin, mikä se tahti onkin, keskusteluun se julkisen palvelun toiminta, mitä Yleisradio harrastaa. Sen malli voitaisiin hyvin ottaa vaikkapa pankkivaltuustolta. Pankkivaltuustohan antaa vuosittain Suomen Pankin toiminnasta oman kertomuksensa. Aivan hyvin Yleisradion hallintoneuvosto voisi toimia saman kaavan mukaan.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen kuulee erinomaisesti ja ymmärtääkin erinomaisesti, joskin johtopäätökset olivat väärin.

Kun puhuin Yleisradion eräiden urheilukilpailujen yhteydessä näyttämistä mainoksista ja mainosoikeudesta tähän asti ja niistä tulevasta tulovirrasta, kysymyshän on todella varsin pienestä markkamäärästä tai euromääräisestä summasta tänä päivänä, se on joku vajaa 2 miljoonaa euroa. Ei se ole ratkaisu Yleisradio-yhtiön tulojen ja talouden turvaamisessa, kyllä ne perustuvat ilman muuta lupamaksuille.

Omalta osaltani olen liikennevaliokunnassa ollut hyväksymässä Backmanin työryhmän linjauksen perusteilla tapahtuvaa lupamaksujen kehitystä, sitä, että lupamaksuilla Yleisradion rahoitus turvataan. Samassa yhteydessä toki, niin kuin jokaisessa yrityksessäkin, täytyy toteuttaa säästötoimenpiteitä. Täytyy kriittisesti tutkailla kaikkia asioita. Kaikki se, mikä on ollut joskus aiemmin hyvä, ei välttämättä tänä päivänä ole. (Puhemies koputtaa) Yleisradion taholta on itse ilmoitettu, että on toteutettu merkittäviä säästötoimenpiteitä, ja minusta se on hyvä pohja.

Markku  Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Viestintämarkkinalain ensimmäinen vaihe ja myös valiokunnan ansiokas yksimielinen mietintö luovat erinomaisen lähtökohdan Yleisradion aika vakaalle ja turvalliselle kehitykselle myöskin tulevaisuudessa. Siinä mielessä näen tämän erittäin tärkeänä signaalina myöskin yhtiölle, joka joutuu tällä hetkellä sopeutumaan uuteen digitaaliseen toimintaympäristöön ja samaan aikaan sopeuttamaan omaa toimintaansa myöskin talouden aika tiukkoihin reunaehtoihin.

Yhtiöhän on todellakin uudessa teknologisessa toimintaympäristössä, jonka keskeinen tavoite on se, että digitaalisesta televisiosta voisi tulla jonakin päivänä joka kodin tietoyhteiskunnan tärkein päätelaite. Se on selkeä tavoite, ja se tulee asettamaan yhtiölle tavattoman suuria ja merkittäviä haasteita. Sitä tavoitetta vasten toki on monia asioita tässä myöskin tarkasteltava. Oli hyvin ansiokasta ja tärkeätä, että valiokunta katsoi nimenomaan myöskin uusien digitaalisten jakeluteiden käyttämisen yhtiön palvelujen jakamisessa välttämättömäksi tulevaisuudessa. Tässähän oli kaupallisilla yhtiöillä hieman erilaisia näkemyksiä ja painotteita ja tavoitteitakin.

Totta kai yhtiön kannalta on varmasti tärkein muutos ja uudistus se, että toimilupamaksu puolittuu. Se merkitsee todellakin noin 26 miljoonan euron poistumista YLEn tulorahoituksesta, joka on merkittävä summa rahaa. Se on yli 150 miljoonaa vanhaa Suomen markkaa, ja se täytyy jollain tavalla kattaa. Siinä katsannossa tämän tietynlaisen korotusautomatiikan luominen nyt tuleviksi vuosiksi 2005:stä alkaen oli minusta tärkeä vastaantulo. Yhtiö, totta kai, tarvitsee myöskin pitkäjänteisyyttä ja vakautta vastapainoksi sille, jos tällainen summa tulopuolelta lähtee. Tietysti olisin toivonut ehkä nimenomaan eduskunnan valitsemassa hallintoneuvoston roolissani sitä, että myöskin vuoden 2004 lupamaksun korotuksen osalta olisi voinut löytyä jonkinlainen ponsimenettely, jolla olisi kannettu huolta yhdessä myöskin sen toteutumisesta. Mutta lähden siitä, että valiokunnan mietinnön hengestä se tavoite löytyy, joka kirjattiin täälläkin useasti esillä olleeseen Backmanin työryhmän kantaan.

Rahoitusmallikysymys, johon ed. Häkämieskin aikaisemmin viittasi, on ollut tässä kevään mittaan vähän muutenkin esillä. Yllätyksekseni ministeri Sasi on ollut aika aktiivinen viime viikkojen aikana ja tehnyt paljonkin Yleisradiota koskevia aloitteita huolimatta siitä, että laki on ollut täällä kesken. Hän on tehnyt aloitteita, jotka ovat mittakaavaltaan sen luokan asioita, että se vaatii vähän laajempaakin fundeerausta. On hyvä ehkä sanoa nyt arvon kollegoille, että tapasin ministeri Sasin ennen tätä keskustelua. Sanoin, että aion kommentoida häntä, vaikka hän ei olekaan paikalla, ettei nyt käy niin, että kommentoin häntä hänen tietämättään.

Kuitenkin on hyvin tärkeätä, että jos avataan julkisen palvelun rahoitusmalli, sitä mietitään sitten kunnolla. Kaikki ne mallit, mitä Euroopasta löytyy, ovat mielestäni huonompia kuin meidän. Jos julkista palvelua rahoitetaan valtion budjetista tai sitten mainosrahoitteisesti, niin on ihan selvää, että silloin julkisen palvelun toiminta joutuu erityyppisten joko poliittisten suhdanteiden tai sitten markkinasuhdanteiden varassa toimimaan paljon enemmän kuin tämän meidän mallimme mukaisella tavalla. Sitten jos liitetään tähän nykyiseen tv-maksujärjestelmään vielä tällainen kertomusmenettely, jonka hallintoneuvosto vallan hyvin voi todellakin toteuttaa, samoin kuin pankkivaltuusto tai Kelan valtuutetut, joko kerran vuodessa tai pari kertaa vaalikaudessa, minusta tästä muodostuu se hyvä kokonaisuus, jolloin eduskunnalle syntyy myös mahdollisuus arvioida julkisen palvelun toiminnan toteutumista kuitenkin niin, että varsinaista budjettikeskustelua ei käydä täällä, ja kuitenkin niin, että eduskunta itse ei ryhdy tekemään niitä ohjelmia. Huolehditaan vaan siitä roolista, mikä omistajana eduskunnalle tässä rakenteessa kuuluu. Tämä luo tällä tavoin myöskin mielestäni hyvän pohjan.

Mitä tulee sitten tähän maksu-tv-ideaan, jota myöskin ministeri Sasi ja ed. Häkämies ovat hieman availleet, kyllä vaan on niin, että nykykäytännössä julkisen palvelun idealta vietäisiin aika nopeasti pohja, kun siinä lähdetään kuitenkin siitä, että julkinen palvelu on ohjelmatarjontaa kaikille tasapuolisin ehdoin, sama ohjelmisto kaikille tasapuolisin ehdoin. Maksu-tv:n ideahan on taas aivan toinen. Mutta ymmärrän hyvin, että jos lähdemme siitä, että tulevaisuudessa käytämme uuden teknologian suomia mahdollisuuksia niin, että perimme vaikkapa jonkunlaisella maksu-tv-korttityyppisellä tavalla tv-maksun asiakkailta, totta kai se käy päinsä, mutta emme voi lähteä siitä, että me tarjoamme suljetun kanavan julkisen palvelun yhtiönä kansalaisille, jotka ovat kuitenkin tv-maksun kautta oikeutetut saamaan vapaan kanavan, vapaan signaalin. Se on eräs julkisen palvelun keskeisiä fundamentteja, peruslähtökohtia.

Tähän liittyy myös kysymys julkisen palvelun määrittelystä. Minulle on jäänyt oikeastaan vähän epäselväksi se, miksi sitä nyt olisi pitänyt lähteä määrittämään uudelleen, koska meillä kuitenkin nykyisessä lainsäädännössä se on aika perusteellisesti määritelty, hyvinkin kattavasti määritelty. Seuraava askel, jos sitä lähdetään syventämään, onkin sitten se, että lähdemme jo ohjelmatyypeittäin määrittelemään, että tämä on julkista palvelua ja tämä taas ei. Ymmärrän, että joillakin kaupallisen puolen toimijoilla saattaa tällaista intressiä ollakin, mutta se nykyinen, mieluummin yleinen, vähän sateenvarjonomainen määrittely julkisen palvelun sisällöstä on mielestäni paljon sopivampi sen toteuttamiselle. Eduskunta sitten hallintoneuvoston kautta voi analysoida ja valvoa sen sisällön toteutumista.

Sitten vielä muutama sana tästä suuresta ajankohtaisesta haasteesta, jota täällä nyt on ihan oikealla tavalla minustakin käsitelty: siis mikä on se tapa, jolla tätä suurta digitaalisen television lanseerausta voidaan edistää? Tässähän nyt eri maissa haetaan vähän erilaisia käytäntöjä, mutta mielestäni, kun ainakin tällä hetkellä liikenne- ja viestintäministeriö on tehnyt sen valinnan, että ei ole löydetty eikä ole löydettävissä sellaisia yhteiskuntapoliittisia tai maksupoliittisia keinoja, joilla me edistäisimme digiboksien penetraatiota, niiden levinneisyyttä suomalaisiin koteihin, niin kyllä se on oikea lähtökohta. Nyt on kuitenkin näin, että jos me jostain löytäisimme sen 2—3 miljardia vanhaa markkaa rahaa ja ostaisimme boksin joka kotiin, me ostaisimme sen boksin, joka on tällä hetkellä uusinta teknologiaa edustava, mutta se onkin huomenna tai vuoden kahden kuluttua jo vanha. Eli välillisesti saattaisimme synnyttää tilanteen, jossa emme edistäisikään tätä kehitystä, vaan teknologisesti hidastaisimme sitä.

Siksi on hyvä nähdä, että tässä täytyy nyt kuitenkin luottaa siihen, että parhaalla mahdollisella ohjelmatarjonnalla, myöskin interaktiivisella ohjelmapalvelulla, hyvillä uusilla sisältötuotteilla löydetään ne katsojat, jotka ovat valmiit ostamaan niitä lisälaitteita, digisovittimia, jotka sitten mahdollistavat digitaalisten palvelujen käytön. Siksi on tärkeää, että nyt kun liikenne- ja viestintäministeriö antaa myöskin uusia lupia, lupien joukossa olisi myöskin lisäarvopalveluihin erikoistuneita konsortioita, jotka toisivat sitten aidosti lisäarvoa tuottavia palveluja televisiojakeluun. Sen takia olisi tavattoman tärkeää, että myöskin operaattorit, pankit ja postit olisivat digitaalisen tv:n palvelutuottajia hyvin pian. Tämä luo tervettä kysyntää, markkinaehtoista kysyntää.

On tietysti valitettavaa, että päätelaitevalmistajat tämän paljon puhutun ja tunnetun standardikiistan takia pääsivät laitevalmistukseen verrattain myöhään, ja tämä on ollut se syy, että meillä ei tällä Multimedia Home Platform eli mhp-standardilla varustettuja avoimia bokseja markkinoille oikeahintaisesti vielä oikeastaan ole tullut. On selvää, että pitää olla jakelutiet, pitää olla hyvät sisällöt ja pitää olla kohtuuhintaiset matti ja maija meikäläisen kukkarolle sopivat boksit tai telkkarit. (Rakennustöistä johtuvaa jyrinää) Sitten alkaa tämä niin sanottu penetraatio eli levinneisyys lähteä voimakkaasti liikkeelle ja tähän jysähdykseen mekin tässä digimaailmassa uskomme. Näihin kannustaviin pommituksiin voinkin tämän analyysini sitten, arvoisa puhemies, päättää.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Harvoin tässä salissa pidetään näin järisyttäviä puheita kuin äsken kuulimme ed. Laukkasen puheenvuoron. (Ed. Pulliainen: Pistäkää paremmaksi!) — Voisin yrittää, mutta luontainen vaatimattomuuteni estää sen, ed. Pulliainen.

Viestintämarkkinalainsäädännön uudistamisella, sen ykkös- ja kakkosvaiheella, tulee olemaan teknologisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi myös jossain määrin poliittisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Tavoitteena tulee kuitenkin olla palvelujen hyvä saatavuus ja korkea taso. Sananvapauden toteutuminen ja turvaaminen on keskeinen osa demokraattista yhteiskuntaa. Tästä periaatteesta tulee pitää kiinni.

Tässäkin yhteydessä on syytä todeta, että sananvapauden toteutuminen ei saa merkitä sitä, että raaistava väkivalta ja erityisesti naisen ihmisarvoa polkeva pornotuotanto saavat jyllätä viestimissä mielin määrin. Lapsia ja nuoria on erityisesti suojeltava, kaikuuhan maailmalta huolestuttavia viestejä väkivaltaviihteen vaikutuksista. Toki muitakin syitä noihin ikäviin veritekoihin on löydettävissä.

Yleisradion aseman turvaaminen on kuitenkin keskeinen osa viestintäkenttäämme. Julkisen palvelun tehtävä korostuu siinä selvästi, joskin sen tarkka määrittäminen onkin hieman vaikeaa. Laista Yleisradio Oy:stä löytyy kuitenkin selvät suuntaviivat julkiseen palveluun. Näihin tehtäviin muun muassa valiokunnan puheenjohtaja ed. Pulliainen viittasi. Laissa korostetaan seuraavia termejä ja sanontoja: kansanvalta, kotimainen kulttuuri, sivistävä luonne, yhtäläiset perusteet niin suomen- kuin ruotsinkielisille kuin myös saamea, romania ja viittomakieltä käyttäville ihmisille. Siinä on otettu huomioon myöskin kansainvälistyminen ja se, että Suomessa on myös muita kieliryhmiä kuin edellä mainittuja. Samoin tässä korostuu se, mistä äskeinen jyrähdys hieman muistutti, että maailmassa saattaa joskus olla myös poikkeustilanteita. Silloin Yleisradion asema on erityisen keskeinen tiedonvälittäjänä kansalaisille. Kansainvälistyvässä maailmassa, jossa yhä enemmän englannin kieli hallitsee, suomalaisten ohjelmien tuottaminen kuuluu Yleisradion tehtäviin.

Tässä on hyvin selvä perusta. Mutta yhteiskunta kehittyy, me ihmiset kehitymme ja muutumme. Siksi julkinen palvelu kaipaa näiden hyvien asioitten lisäksi vielä jotain lisämääritelmää. Mitä on julkinen palvelu tämän lisäksi tänä aikana, millainen sopiva kokonaisuus tietoa, sivistystä ja viihdettä kuuluu julkisen palvelun tehtäviin?

Tämän julkisen palvelun hoitaminen vaatii myös luonnollisesti rahoituksen. Yleisradion tuloista — viittaan tässä vuoteen 2000, jolloin markka oli vielä maamme valuutta — 1,7 miljardia tuli lupamaksuista ja loput, vajaa 300 miljoonaa markkaa, toimiluvista. Toimilupamaksujen nyt poistuessa paineet luonnollisesti kohdistuvat tv-lupamaksujen korotukseen. Se on välttämätöntä, mutta niiden korotus tulee sitten myös huomioida työttömien ja toimeentuloasiakkaiden kohdalla, jotta nämäkin ihmisryhmät saavat nauttia tästä palvelusta, joka kuuluu kaikille kansalaisille.

Edessämme häämöttää myöskin digitaaliaika ja se tiukka aikataulu, joka siihen on asetettu. On tullut jo keskustelussa esille, että kaupallisella puolella on ollut tässä suhteessa ongelmia ja urheilutermiä käyttääkseni tavallaan niin kuin juoksukilpailu, josta vetäjä puuttuu. Kukaan ei ole kovin aktiivisesti kaupallisella puolella halukas lähtemään joukkoa vetämään. Riittääkö aika? Löytyykö tuo vetäjä? Mikä on näiden tulevien laitteitten hinta? Tuleeko niistä kansanpainoksia, jotka sopivat tavalliselle pieni- ja keskituloiselle kansalaiselle? Se jää nähtäväksi.

Mainoskysymys on eräs, joka tuli valiokunnan keskusteluissa esille ja josta valiokunnassa äänestettiin, niin kuin puheenjohtaja totesi. Vastalausetta tai tässä tapauksessa mitään eriävää mielipidettä ei asiasta kirjoitettu. Henkilökohtaisesti olin sillä kannalla, että muun muassa suurten urheilutapahtumien kohdalla olisivat tervetulleita Yleisradion kassaan ne muutamat miljoonat eurot, jotka mainoksista ovat saatavissa. Tässä toinen linja voitti. Sanoisin tässä tapauksessa: valitettavasti.

Erittäin positiivinen asia oli kertomuksen sisällyttäminen mietintöön, mitä kaikkea se sitten käytännössä tulee pitämään sisällään. Joka tapauksessa se antaa tälle salille mahdollisuuden keskusteluun viestinnästä, siitä, miten Yleisradio on hoitanut julkisen palvelutehtävänsä, ja ehkä laajempaankin keskusteluun viestinnästä ja viestinnän sisällöstä tässä yhteiskunnassa. Siinä suhteessa ei ehkä luoda kuitenkaan mitään radikaalisti uutta linjaa, koska Kelan kertomus ja Suomen Pankin toimintakertomus ovat tässä salissa aina vuosittain esillä.

Jatkoa on seuraamassa ja, niin kuin puheenjohtaja totesi, toivottavasti se kakkospaketti saadaan vielä tämän eduskunnan aikana käsittelyyn ja hyväksytyksi ja sitä kautta toivottavasti nämä lain positiiviset tavoitteet saavutetaan.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy kiittää valiokunnan puheenjohtajaa siitä, että pitkällisten keskustelujen ja monenlaisten kompromissienkin jälkeen saatiin yksimielinen mietintö ja, sanoisiko näin, tässä ei haluttu lähteä ilmeisestikään millekään oppositio—hallitusrintama-linjoille, vaan pyrittiin viemään yhteishengessä asiaa eteenpäin ja siinä puheenjohtajan johdolla onnistuttiin varsin hyvin.

Täällä on aika paljon puhuttu julkisesta palvelusta ja nimenomaan Yleisradio Oy:n osalta. Kyseinen asiahan on määritelty asianomaisen lain 7 §:n 1 momentissa, joka nyt on herättänyt erilaisia näkemyksiä siitä, mitä sillä todellisuudessa tarkoitetaan. Voi sanoa näin, niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa todettiin, että eräs perusta on Amsterdamin sopimukseen liitetty pöytäkirja, jossa se on eräällä tavoin määritelty. Mutta, niin kuin täällä on myös todettu, myöskin muilla kuin Yleisradiolla on hyvin paljon julkiseen palveluun verrattavaa toimintaa.

Julkisella palvelulla ymmärretään käsitykseni mukaan myös sitä, että kaikkialla maassa on sitten saatava kelvollinen kuva vastaanottimesta. Eduskunnan oikeusasiamies on käsitellyt asiaa pari vuotta sitten televisiolähetysten näkyvyyden osalta, ja hän on kannanotossaan painottanut nimenomaan sitä, että kun on velvollisuus suorittaa maksuja, niin silloin pitää myöskin kuva jollakin tavoin tulla laadullisestikin kunnolla.

Täällä on myöskin puhuttu rahoituksesta ja siitä, että niin kuin totesin vastauspuheenvuorossani, eräiden asiantuntijoitten mukaan Yleisradiolta siirtyy jonkin verran markkoja pois, mutta ne katetaan sitten välillisesti taikka välittömästi kansalaisilta, katselijoilta tai niiltä, joilla on televisiovastaanotin riippumatta siitä, katsotaanko sitä tai ei. Hallituksen esitykseenhän sisältyy kannanotto nimenomaan siitä, millä tavoin vuosittain lähdetään nostamaan toimilupamaksuja, ja erityistarkastelussa on jo vuosi 2004 ja sen jälkeen viedään asiaa normaalisti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Täällä on myös puhuttu eduskunnalle annettavasta kertomuksesta, nimenomaan juuri julkisen palvelutehtävän toteutumisesta. Se on sitten eduskunnan asia ja meidän kaikkien, jotka silloin olemme täällä talossa, millä tavoin kukin käsittelemme asiaa, mutta tämä kertomus on tarkoituksenmukainen nimenomaan siltä osin, että siinä käsiteltäisiin ainoastaan julkista palvelua.

Arvoisa puhemies! Telemarkkinalakiin tulee pieniä muutoksia, mutta eräs asia, joka minua henkilökohtaisesti on huolestuttanut viime aikoina, ovat mastot, joita eri puolilla maata on aika paljon ja joita tulee lisää. Valiokunnan mietinnössä on todettu nimenomaan luovutusvelvollisuus myöskin radiomastojen osalta, eli jos on radiomastossa vapaana oleva antennipaikka, niin on niin sanottu luovutusvelvollisuus. Valiokunta on mietinnössä painottanut sitä, että kun on luovutusvelvollisuus, niin silloin hintojen tulee kuitenkin olla kohtuullisia. Myöskin on todettu, että hintoja koskevat riitaisuudet pitäisi pystyä ratkaisemaan nopeasti, ettei käy sillä tavoin kuin sähkömarkkinalain osalta on käynyt, ja myöskin telepuolen kiinteitten verkkojen osalta on käsitykseni mukaan ollut ristiriita ja käsitykseni mukaan saattaa olla, että on vieläkin osittain, eli Telian ja Elisan osalta. Tämä asia varmasti liittyy ehkä enemmän siihen toiseen pakettiin, ja toivoisin, että ministeriössä nyt todella pohdittaisiin niitä asioita, jotka liittyvät luovutusvelvollisuuteen. Tekisi mieli sanoa, että siihen pitäisi saada jopa sijoittamisvelvollisuus, ettei käy niin kuin eräässä kunnassa, jossa nyt ihan hiljakkoin on tehty päätös, että 800 metrin päähän rakennetaan toinen masto, vaikka muutamaa kuukautta aikaisemmin oli rakennettu 120 metriä pitkä masto vierelle. Eli kun halutaan käyttää nimenomaan ansaitsemiskeinona mastoja, silloin se voi johtaa tällaiseen, ja silloin, kun mahdollisesti saadaan vaikutettua asianomaiseen kunnalliseen lautakuntaan, että tällainen myönteinen päätös tulee, minun mielestäni lainsäädännöllä pitäisi pystyä estämään tämä.

Todellisuudessahan meillä on maankäyttö- ja rakennuslaki, joka määrittelee tätä, tai oikeammin sen perusteella annettu asetus. Siellä on aika tarkkoja määräyksiä tältä osin, mutta vieläkään ne eivät ole riittävän sitovia siltä osin, koska kunnallisilla päätöksentekijöillä on vielä kuitenkin harkintavaltaa siinä ehkä liikaakin. Eli silloin kun on suurempi yhtiö, joka käyttää omaa "lobbausta" tai painostusvoimaa, saattaa tulla tällaisia ikäviäkin päätöksiä.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiinnittää huomion tässä vain yhteen kohtaan, koska en saanut vastauspuheenvuoroa aikaisemmin käydyssä keskustelussa: nimenomaan mainosoikeudesta luopumiseen. Kuten arvostettu puheenjohtajamme avauspuheenvuorossaan totesikin, mietintö on liikennevaliokunnassa laadittu yksimielisesti. Siinä ei ole eriäviä mielipiteitä. Kuitenkin mainosoikeudesta luopumisesta kävimme pitkän ja laajan keskustelun.

Tällä hetkellä Yleisradiolla on ollut oikeus urheilukilpailujen yhteydessä myydä mainosaikaa. Näin on voitu rahoittaa tärkeitten urheilukilpailujen näkyvyyttä katselijoille koko maassa. Kun yksimielisesti olimme päätyneet siihen parlamentaarisessa työryhmässä, että mainosoikeudesta luovutaan, ja hallituskin sitä esittää, niin kyllähän on aivan selvää, että se 6 miljoonan euron potti, joka on tullut aikaisemmin tästä mainosoikeudesta, tullaan kattamaan jollain tavoin, jos lähtökohtana on se, että edelleenkin halutaan näyttää kaikille suomalaisille yleispalveluun verrattavia tärkeitä kisoja. Näitä ovat tietenkin jalkapallon maailmanmestaruuskisat, kesä- ja talviolympialaiset ja vaikka esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Näissä kisoissa tähän asti, kun niitä on lähetetty, mainostajina ovat olleet suuret kansainväliset yritykset, jotka ovat olleet sponsoreina näille kisoille. Eli ne ovat maksaneet tätä mainosaikaa muun muassa jalkapallon maailmanmestaruuskisoihin. Nyt on ilman muuta selvää, etteiväthän nämä jättiyritykset lähde meidän kaupallisille televisiokanavillemme mainostamaan. Eli ne kisojen yhteydessä olleet mainokset jäävät näkymättä Suomessa. Näin ollen jää saamatta 6 miljoonaa euroa, joka tähän asti on vuosittain tullut, ja Yleisradio joutuu sen kattamaan.

Tässä haluaisinkin nyt hieman oikaista ed. Seivästöä siitä, että mehän äänestimme ainoastaan siitä, sisällytetäänkö mietintöön lause, jossa todetaan, että kun nämä markat jäävät saamatta, niin ne todennäköisesti joudutaan kattamaan lupamaksuja korottamalla. Emme äänestäneet siis siitä, säilytetäänkö Yleisradiolla mainosoikeus vai ei, vaan siitä, että me olisimme rehellisesti tunnustaneet sen, että näin tulee käymään, että se 36 vanhaa miljoonaa, kun halutaan nähdä kisat, tullaan kattamaan sitten katselijoiden kukkarosta tai sitten jostain muusta ohjelmatoiminnasta luopumisella. Tämä on kyllä aika merkittävä asia. Olisinkin toivonut, että mainosoikeus olisi voinut säilyä näitten esimerkiksi kesä- ja talviolympialaisten ja jalkapallon MM-kisojen yhteydessä.

Kansainvälisestihän on tapahtunut sillä lailla muun muassa Englannissa ja Saksassa, että kun heidän yleisradiollaan ei ole ollut mahdollisuutta maksaa tuntuvia televisiointimaksuja, niin nämä kisat ovat menneet kaapeli- ja maksutelevisioihin. Näin ollen niitä pystyvät katsomaan vain ne hyvätuloiset ihmiset, joilla on ollut mahdollisuus ostaa ja maksaa niistä tuntuvia maksuja. Tavalliset pulliaiset eivät sitten enää näitä kisoja ole nähneet.

Yksi asia, josta myös kävimme keskustelua ja josta puheenjohtajamme esittelypuheenvuorossaan mainitsi, on Yleisradion velvoite antaa jatkossa vuosittain eduskunnalle kertomus julkisen palvelun tehtävän toteuttamisesta. Katsoimme kuitenkin, että tässä vaiheessa varmaan tällainen vuosittainen kertomus on paikallaan digitalisoinnin takia, miten se edistyy. Mutta kun tämä rajaa keskustelun vain Yleisradioon ja sen ulkopuolella on aika laaja joukko muita televisiokanavia, niin tietysti tämä keskustelu on hieman vaillinainen, ja varmaankin myöhemmin tulee harkita, onko tämä tarve vuosittainen vai joka toinen vuosi tai kerran eduskuntakauden aikana.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä oikeudesta mainostuloihin Oy Yleisradio Ab:llä. Minä luulen niin, että kun tämä julkisen palvelun tehtävän rahoittaminen valtion toimesta on ongelmallinen EU:n puitteissa, niin on erinomaisen hyvä, että tämä asia tehdään puhdaslinjaiseksi tukemistoiminnaksi niin, että tämä urheilukilpailujen mainostulojen osuus poistetaan puhdaslinjaisesti. Sillä tavalla näissä vaikeissa tapauksissa voidaan yhteiskunnan puitteissa tätä julkisen palvelun tehtävää rahoittaa eikä EU puutu siihen.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että varmaan näin on tehtävä. Tätä mieltä me yksimielisesti valiokunnassa olimme. Mutta meidän tulee myöskin huolehtia siitä, että Yleisradio saa riittävästi lupamaksutuloja esimerkiksi, että voidaan nämä meille tärkeät muun muassa kilpailut näyttää, ettei niistä luovuta rahanpuutteen vuoksi.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Tähän keskusteluun näyttävät osallistuneen lähes ainoastaan ne, jotka ovat valiokunnan jäseniä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin hyvin kiinnostunut tästä asiasta ja uskon, että suurin osa kansanedustajista, vaikka emme olekaan liikennevaliokunnan jäseniä.

Puhemies! Tätä keskustelua on tietysti voinut seurata julkisista tiedotusvälineistä ja erityisesti lehdistöstä. Tässä henkilökohtaisesti hyvin suurella mielenkiinnolla luin viime perjantain Helsingin Sanomista dosentti Seppo Sisätön artikkelin. Pyytäisin mielelläni liikennevaliokunnan jäseniä ja erityisesti sen puheenjohtajaa kommentoimaan joitakin näitä aika koviakin väitteitä, mitä dosentti Sisättö tässä artikkelissaan toteaa.

Ensinnäkin lainaus hänen artikkelinsa alusta: "Suomalainen digi-tv muistuttaa yhä enemmän uppoavaa venettä, jota pidetään pinnalla purukumilla paikaten. Rohkeutta tunnustaa virheitä ei ole, vaan viime vuosikymmenen lopulla tehdyt korkean päättäjätason virheet yritetään lakaista näkymättömiin. Vaikka digitaalinen tv-ohjelmien jakelu on kiistatta lähitulevaisuutta, on siihen pyritty Suomessa tavalla, jonka lopputulos on emämunaus. Laiha lohtu on, että muuallakin on päädytty umpikujaan." Aika kovaa tekstiä dosentilta.

Dosentti Sisätön mielestä digi-tv tarvitsee nyt Suomessa uuden aloituksen. Hänen lähtökohtansa on se, että otetaan uusi vuosi siksi lähtökohdaksi, jolloin lopetetaan analogiset lähetykset. Kun nyt on päätetty lopettaa analogiset lähetykset vuonna 2006, hän sanoo tässä artikkelissaan näin: "Tehdään yksiselitteinen poliittinen päätös analogisten lähetysten lopettamisesta 31.12.2010." Kun lukee tämän hänen artikkelinsa, tulee vakuuttuneeksi siitä, että varmasti hän on tässä oikeassa. Mutta niin kuin sanoin, salissa on varmasti parempia asiantuntijoita ottamaan kantaa tähän.

Puhemies! Hän perustaa väitteensä tai vaatimuksensa sille, että hänen mukaansa maassamme ei ole yhtään asiantuntijaa, joka uskoo analogisten lähetysten loppuvan vuonna 2006. Tämä on hyvin mielenkiintoinen väite myöskin.

Tässä ei kannata ehkä sen enempää tätä asiaa nyt vatvoa minun puoleltani, mutta haluan vielä lopuksi todeta vain sen, että dosentti Sisättö hyvin mielenkiintoisella tavalla myös hahmottelee sen, miten tästä tilanteesta voitaisiin päästä irti mahdollisimman hyvin, mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän peräänkuuluttaa markkinointistrategiaa, jossa keskitytään yksinkertaisesti siihen, että katsojille tiedotetaan toistuvasti, että analoginen vastaanotin on menneisyyttä vuoden 2010 lopussa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Elo provosoi puhumaan, provosoidutaan. Uskoisin näin, että mitään taktista edellytystä tehdä näitä johtopäätöksiä ja niitten mukaisia edelleenjohtopäätöksiä tällä hetkellä lähimenneisyydessä ei kerta kaikkiaan ole. Mutta voi olla hyvinkin niin, että ensi vuoden puolella, jossakin helmi—maaliskuussa, joudutaan arvioimaan asiaa ihan vilpittömästi uudestaan, esimerkiksi tulevien hallitusneuvottelujen yhteydessä ottamaan asiaan kantaa, mutta mitään poliittista ja taktista ja teknistä edellytystä sitä ennen tehdä tämmöisiä johtopäätöksiä ei kerta kaikkiaan ole. Myöskin dosentti Sisätön artikkeli oli vähän ennenaikainen.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sinälläänsähän digitalisointikehitys ei ole juuri normaalia tekniikan kehitystä kummempi. Se kulkee omaa latuaan eteenpäin. Pysyvätkö kuluttajat eli lähinnä tv:n katselijat ja radion kuuntelijat mukana siinä ja milloin tulevat vastaanottimet siihen ikään, että ne pitää lähteä uusimaan, siinähän tämä ongelma on. Kuluttaja tietysti miettii, miksi minä juuri nyt lähtisin hankkimaan uuden tv:n kenties, monta tuhatta markkaa tai euroa maksavat parhaimmat, tai digiboksin. Ei ole kansalaisille oikein syntynyt selvää käsitystä, miksi näin pitää tehdä. Sen takia tämä on varmasti myös kaikille, niin Yleisradiolle kuin kaupallisille osapuolille, varsin hankala paikka. Yhdyn tässä liikennevaliokunnan puheenjohtajan näkökulmaan, että vaikka nyt olisi helppo sanoa, että pieleen menee, ei ehkä sen paikka ole ihan vielä tässä näin. Sitä tarkoitin puheenvuorossani, kun lopuksi toivoin, että todellakaan häntä ei heiluta koiraa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Riensin huoneestani keskusteluun vielä, kun kuulin ed. Elon mielenkiintoisen puheenvuoron. Nimittäin viime syksynä välittömästi, kun digiboksien toimittamisen olisi pitänyt alkaa, sain tiedon eräältä liikemieheltä, joka oli suunnitellut pitkään, että hän ryhtyy tuontipuuhaan, että hän ei voi tehdä sitä, koska valmistajat eivät suostu valmistamaan sitä tyyppiä, joka Suomeen oli valittu. Sille ei tällä väestöpohjalla, joka meillä oli, ollut mitään taloudellisia edellytyksiä tuotannon puolella. Hän jo silloin uskalsi sanoa, että tämä on ollut taitamatonta ja tietämättömyyteen perustuvaa, ylirohkeaa ajattelua, että tällaiseen kansalliseen ratkaisuun täällä lähdettiin. Tiedän, että tällä liikemiehellä ovat esimerkiksi Aasian-suhteet erittäin hyvät ja hän on todella innostuneesti odottanut digiratkaisua. (Puhemies koputtaa) Hän oli erittäin pettynyt siitä, ettei hän päässyt toteuttamaan tätä toimintaa, jonka varaan hän oli laskenut paljon.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin toivottaa puhemiehelle pikaista toipumista saamastaan vammasta urheiluottelussa.

Mutta tähän asiaan mennäkseni, kuulun valiokunnassa siihen joukkoon, joka olisi halunnut säilyttää Yleisradiolla mainosoikeuden olympialaisten, maailmanmestaruuskilpailujen, jalkapallon MM-kilpailujen kohdalla, mutta se nyt ei onnistunut. Haluan nyt kuitenkin lukea, vaikka ed. Wallin on joutunut lähtemään seuraaviin tehtäviin, mistä äänestettiin. Ed. Wallin sanoi aivan oikein, mutta teksti, joka oli opposition esitys mietintöön, kuuluu sanatarkasti: "Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että Yleisradio on käytännössä ainoa kanava merkittävien kansainvälisten kilpailujen välittämiseksi koko maahan. Mainostulojen poisjäänti merkitsee automaattisesti lisääntyvää painetta lupamaksujen korottamiseen. Esimerkiksi Helsingin saamat yleisurheilun MM-kisat 2005 aiheuttavat Yleisradiolle 6 miljoonan euron kustannukset, joka merkitsee lupamaksuihin noin 2—3 prosentin korotuspainetta."

Tässä on kuitenkin se henki, että oltiin todella huolissaan mainostulojen menettämisestä. Tämä esitys eli, käsittelyn vaiheissa se supistui, muotoutui uudestaan, mutta perushuoli oli mainostulojen menetyksestä ja toisaalta siitä, ettei mainostajille tarjoudu hyvää kanavaa markkinoida tuotteitaan yleisurheilun tai jalkapallon MM-kilpailujen välityksellä. Siitä oli pohjimmiltaan tässä kysymys.