Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen erittäin tärkeästä asiasta: kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Suomalaisten tarvitsemien hyvinvointipalveluiden kehittäminen on hallituksen politiikan keskeinen tavoite. Tämä näkyy niin uudessa hallitusohjelmassa kuin myös hallituksen budjettiesityksessä vuodelle 2008.

Kuntatalouskehitys näyttää melko myönteiseltä verotulojen ja valtionosuuksien nopean kasvun myötä. Valtionosuuksien kasvu kehyskaudella on yhteensä noin 2,6 miljardia euroa. Ensi vuonna valtionosuuksien määrä on noin 870 miljoonaa euroa suurempi kuin tänä vuonna. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden määrä vuoden 2008 valtion talousarviossa on lähes 5 miljardia euroa. Lisäystä vuoden 2007 talousarvioon on lähes 580 miljoonaa euroa. Kuntien valtionosuuksien lisäys kohdistuu muun muassa perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja vanhustenhuollon henkilöstön lisäämiseen.

Valtionosuuksien korotusten lisäksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja henkilöstövoimavaroja lisätään hankkeisiin suunnattavan valtionavustuksen kautta. Tähän tarkoitukseen on varattu seuraavien neljän vuoden ajan 25 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä raha tullaan erityisesti kohdentamaan henkilöstövoimavarojen kehittämiseen. Lisäksi kehittämisrahasta tullaan kohdentamaan määräraha lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen kehittämiseen.

Täysin selvää on se, että lisääntyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoista ja toimintojen kehittämisestä huolimatta on palveluissa parantamisen varaa. Palveluiden kehittämiseksi on osaavan hoitohenkilökunnan saanti turvattava. Tilanne on nyt jo vaikea, ja se tulee pahentumaan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Kilpailu työntekijöistä kiristyy. Tässä kilpailussa on sosiaali- ja terveysalan pärjättävä. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyössä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa lokakuussa 2005 tekemän selvityksen mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon vakansseista 3 prosenttia oli kokonaan hoitamatta. Vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli 1,4 prosenttia. Kasvaneeseen hoitohenkilökunnan tarpeeseen on pyritty vastaamaan. Henkilöstön määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti kahdessa ryhmässä: sairaanhoitajien ja lähihoitajien määrä on kasvanut tämän vuosituhannen aikana huomattavasti.

Hoitotakuu on lyhentänyt hoitojonoja 60 000 henkilöllä viidessä vuodessa. (Ed. Gustafsson: Kiitos Vanhasen ykköshallituksen!) Tällä hetkellä hoitojonoissa on noin 5 000 suomalaista. Hoitotakuun toteutuminen estyy monilla paikkakunnilla lääkäripulan vuoksi huolimatta siitä, että lääkärikoulutuksen sisäänottomääriä lisättiin voimakkaasti 2000-luvun alkupuolella. Viimeisen kolmen vuoden aikana valmistuneiden lääkäreiden määrä on ylittänyt 200:lla eläkkeelle siirtyvien määrän.

Pula hammaslääkäreistä on pahentumassa. Osittain tämä johtuu siitä, että hoitotakuun avulla suun terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta on parannettu. Hammashoidon palveluiden saatavuuden kehittämiseksi tullaan sairausvakuutuksen hammashoidosta maksamia korvauksia nostamaan ensi vuoden alusta. Opetusministeriö tulee lisäämään hammaslääkärikoulutuksen aloituspaikkoja.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ennakoidaan avautuvan vuoteen 2020 mennessä noin 200 000 työpaikkaa, eli lähes joka viides avautuva työpaikka tulee sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tästä syystä alan vetovoimaan on kiinnitettävä huomiota, ja kehittämiskohtia ovat työsuhteiden kesto, työolosuhteet ja palkkaus. Sekä paluumuutto että maahanmuutto tulevat olemaan välttämättömiä osaratkaisuja, jotta sosiaali- ja terveysalojen työvoimapulalta vältyttäisiin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on pyrkinyt omilla toimillaan parantamaan naisvaltaisten hoitoalojen palkkausta. Hallitusohjelmaan kirjattiin, että "Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta".

Tällaista lupausta ei ole koskaan aiemmin kirjattu hallitusohjelmaan. Tämän lupauksen hallitus nyt lunastaa. Tuemme kuntasektorille syntynyttä palkkaratkaisua vuosittain ylimääräisellä 150 miljoonan valtionosuudella. Tällä vaalikaudella se merkitsee yhteensä 600 miljoonaa ylimääräistä korotusta kuntien valtionosuuksiin. (Välihuutoja vasemmalta) Tämän lisäksi valtio maksaa normaalin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden eli kolmanneksen kohonneista palkkakustannuksista.

Sopimuksen taso on terveydenhuoltosektorilla yli 12 prosenttia. Se on keväällä tehtyihin vientialojen ratkaisuihin nähden reilusti korkeampi. Sopimukseen sisältyvää samapalkkaerää on kohdennettu hoitohenkilöstölle. Erän suuruus näillä aloilla on 3,1 prosenttia. Vertailun vuoksi voi todeta, että kahdessa viimeisessä tuporatkaisussa on tasa-arvoerän suuruus ollut kunta-alalla 0,4 prosenttia.

Hallituksen ratkaisun tueksi antamalla ylimääräisellä valtionosuudella on ollut myönteistä vaikutusta siihen, että tehdyn sopimuksen kokonaistaso on noussut näin korkeaksi ja että se on kyetty suuntaamaan naisvaltaisille ja koulutetuille aloille. Työtä pitää kuitenkin jatkaa, ja huomiota on palkan lisäksi kiinnitettävä myös työolosuhteiden parantamiseen ja riittävien henkilöstöresurssien turvaamiseen.

Kaikki kuntasektorin työntekijäjärjestöt — Tehyä lukuun ottamatta — ovat päättäneet hyväksyä kuntatyönantajan tarjouksen. Hallitus toivoo, että neuvottelut Tehyn ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä johtavat molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ja alalla vältytään lakolta. Hallitus on ilmoittanut summan, millä tuemme syntynyttä palkkaratkaisua. Meidän osuuteemme ei tulla muutoksia tekemään.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenteen kehittäminen jatkuu. Sosiaali- ja terveyspalveluiden varmistaminen edellyttää rakenteellisia uudistuksia. Palvelurakenneuudistuksen tärkein tavoite sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta on väestön terveyden ja hyvinvoinnin sekä laadukkaiden palveluiden turvaaminen asuinpaikasta riippumatta. Edellinen hallitus käynnisti kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen. Tähän työhön otettiin viime vaalikaudella myös oppositio mukaan. Näin on jatkettu eduskuntavaalien jälkeen. Myös uusi hallitus on kutsunut opposition mukaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen.

Tasoltaan poikkeuksellisen korkean palkkaratkaisun vuoksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta on toteutettava entistäkin voimakkaammin ja nopeammin. Paras-hankkeen valmistelussa tarvitaan niin valtio- kuin myös kuntatasolla kaikkien poliittisten ryhmien laajaa sitoutumista, jotta palvelujen tuotantoprosesseja voidaan tehostaa, ottaa käyttöön tilaaja—tuottaja-malleja, hyödyntää palveluseteleitä sekä monipuolistaa tuotantotapoja yksityistä ja kolmatta sektoria hyödyntäen.

Paras-hanketta edelsivät Kansallinen terveyshanke ja Kansallinen sosiaalialan kehittämishanke, joilla aloitettiin rakenteelliset uudistukset kunnissa ja kuntayhtymissä. Myös näiden hankkeiden tuloksia tulee jatkossa hyödyntää.

Hallitusohjelmassa on lähes 30 ikäihmisten aseman ja palvelujen parantamiseen tähtäävää tointa. Vanhustenhuollon palveluja uudistetaan tavoitteena erityisesti kotihoidon vahvistaminen ja sitä tukevien palvelujen kehittäminen. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen uudistaminen on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa. Tämä suositus tulee voimaan vuoden 2008 alussa.

Vammaispalveluiden osalta henkilökohtaisen avustajajärjestelmän toteuttaminen on käynnistetty ja se toteutetaan asteittain. Henkilökohtainen apu -järjestelmää kehitetään osana vammaislainsäädännön uudistamista. Asian osalta laaditaan kokonaissuunnitelma aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen. Aluksi varmistetaan avustajan saaminen kaikkein vaikeimmin vammaisille henkilöille.

Lapsiperheiden palveluja kootaan perhekeskuksiksi. Perheitä tuetaan ja palvelujen valinnanmahdollisuuksia parannetaan lisäämällä yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä.

Samanaikaisesti Paras-hankkeen kanssa on aloitettu uuden terveydenhuoltolain valmistelu. Tavoite on yhdistää perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa koskeva lainsäädäntö siten, että terveydenhuollon toiminta käydään kokonaisuutena läpi. Yhdistetyllä lailla tuetaan ja vahvistetaan perusterveydenhuoltoa sekä edistetään terveyspalvelujen saatavuutta, tehokasta tuottamista ja kehittämistä. Yhtenä tavoitteena on tukea väestöryhmien välisten ja alueellisten terveyserojen kaventumista. Uusi terveydenhuoltolaki tulee voimaan puitelain mukaisten rakenneuudistusten kanssa samassa aikataulussa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa otetaan käyttöön uusi ohjausväline, Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. Valtioneuvosto vahvistaa tulevana marraskuuna tämän ohjelman seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Ohjelmassa määritellään koko ohjelmakauden kattavat keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet sekä toimenpidekokonaisuudet. Ohjelman painoalueille laaditaan toimeenpanosuunnitelmat, joissa sovitaan eri toimijoiden työnjaosta ja kehittämisen välineistä. Ohjelman keskeisinä tavoitteina tulevat olemaan syrjäytymisen vähentyminen, terveyden ja hyvinvoinnin lisääntyminen ja terveyserojen kaventuminen sekä palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden parantuminen.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Ihmiset tekevät sosiaali- ja terveyspalvelut ihmisten tarpeisiin. Rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia kunnissa ja kuntien yhteistyöorganisaatioissa tulee arvioida siitä näkökulmasta, mitä hyötyä niistä on kuntalaisille ja erityisesti eri palvelujen käyttäjille. Emme saaneet valmista Suomea edelliseltä hallitukselta, kuten ei myöskään edellinen hallitus saanut valmista Suomea edeltäjältään. Myöskään nykyinen hallitus ei saa Suomea valmiiksi. Olen kuitenkin aivan varma siitä, että saamme parannettua monia asioita, kuten edellisetkin hallitukset ovat saaneet. Nyt on tartuttu toimeen. Ongelmat tunnistetaan ja tunnustetaan, ratkaisuja haetaan ja parannuksia tehdään.

Peruspalveluministeri Risikon esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Oppositionen har framställt en interpellation om en synnerligen viktig sak; tryggandet av de kommunala välfärdstjänsterna. Att utveckla de välfärdstjänster som finländarna behöver är det centralaste målet för regeringens politik. Detta framgår av både det nya regeringsprogrammet och av regeringens budgetproposition för 2008.

Mot bakgrunden av den snabba ökningen av skatteinkomsterna och statsandelarna ser utvecklingen inom kommunekonomin relativt positiv ut. Under ramperioden ökar statsandelarna med sammanlagt cirka 2,6 miljarder euro. Nästa år är statsandelsbeloppet cirka 870 miljoner euro större än i år. I budgeten för 2008 uppgår statsandelen för social- och hälsovården till inemot 5 miljarder euro. Jämfört med budgeten för 2007 är ökningen nästan 580 miljoner euro. Ökningen av kommunernas statsandelar fokuseras på bl.a. stärkning av primärvården och utökning av personalen inom äldreomsorgen.

Vid sidan av att man höjer statsandelarna kommer man att utveckla social- och hälsovården och öka personalresurserna också genom statsunderstöd som anvisas vissa projekt. För det ändamålet har 25 miljoner euro per år reserverats för de fyra följande åren. Den här summan kommer man att använda i synnerhet för att utveckla personalresurserna. En del av utvecklingspengarna ska anslås för utvecklandet av psykiatrisk vård och rehabilitering för barn och unga.

Trots att anslagen inom social- och hälsovården ökar och att verksamheten utvecklas finns det naturligtvis alltid plats för förbättringar när det gäller servicen.

För att servicen ska kunna utvecklas måste tillgången på kunnig personal tryggas. Situationen är svår redan nu och den kommer att förvärras när de stora årsklasserna går i pension. Konkurrensen om arbetskraften hårdnar. I den konkurrensen måste social- och hälsovårdsbranschen klara sig. Enligt en utredning som social- och hälsovårdsministeriet i oktober 2005 gjorde i samarbete med Kommunala arbetsmarknadsverket var 3 procent av de kommunala tjänsterna inom social- och hälsovården helt obesatta. Motsvarande andel året innan var 1,4 procent. Man har försökt tillgodose det ökade behovet av vårdpersonal. Antalet anställda har ökat kraftigt inom två grupper: mängden sjukvårdare och närvårdare har ökat markant under 2000-talet.

Vårdgarantin ledde till att vårdköerna minskade med 60 000 personer inom loppet av fem år. För närvarande är cirka 5 000 finländare i vårdkö. På många orter leder läkarbristen till att vårdgarantin inte kan fullföljas — detta trots att man i början av 2000-talet gick in för att kraftigt öka antalet nya studerande inom läkarutbildningen. Under de tre senaste åren har antalet läkare som utexamineras varit tvåhundra fler än det antal som gått i pension.

Däremot ser bristen på tandläkare ut att förvärras. Det beror på att tandvårdstjänsterna förbättrades i och med vårdgarantin. För att förbättra tillgången på tandvårdstjänster kommer man från början av nästa år att höja sjukförsäkringsersättningarna för tandvård. Undervisningsministeriet kommer att utöka antalet nya studieplatser inom tandläkarutbildningen.

Enligt prognoser som gjorts kommer cirka 200 000 arbetsplatser att uppstå inom social- och hälsovården fram till år 2020, vilket innebär att så gott som var femte nya arbetsplats placerar sig inom denna sektor. Det är därför viktigt att se till att social- och hälsovårdsbranschen framstår som attraktiv och att utveckla bl.a. arbetsförhållandenas längd, arbetsmiljöförhållandena och lönesättningen. För att vi ska kunna undvika arbetskraftsbrist inom social- och hälsovårdsbranscherna kommer både återflyttningen och invandringen också att vara nödvändiga partiella lösningar.

Regeringen har med egna åtgärder strävat efter att förbättra lönesättningen inom de kvinnodominerade vårdbranscherna. I regeringsprogrammet står det så här: "Regeringen är beredd att genom en förhöjd statsandel stödja en löneuppgörelse inom den kommunala sektorn som främjar konkurrenskraftiga löner inom kvinnodominerade branscher. Storleken på den förhöjda statsandelen beror på hur väl löneuppgörelsen inom den kommunala sektorn kan inriktas på kvinnodominerade branscher med utbildad arbetskraft där lönerna inte motsvarar arbetets krav."

Ett sådant löfte har aldrig tidigare ingått i ett regeringsprogram. Regeringen har nu för avsikt att infria detta löfte. Vi stöder löneuppgörelsen inom den kommunala sektorn med en årlig extra statsandel på 150 miljoner euro. Denna valperiod kommer det att innebära att statsandelarna till kommunerna höjs med sammanlagt 600 miljoner extra. Utöver detta betalar staten den normala statsandelen för social- och hälsovården, det vill säga en tredjedel av de ökade lönekostnaderna.

Avtalsnivån inom hälsovårdssektorn är över tolv procent. Den är betydligt högre än de uppgörelser som under våren nåddes inom exportbranscherna. Den likalönspott som finns i avtalet riktas till vårdpersonalen. Andelen utgör 3,1 procent för dessa branscher. För jämförelsens skull kan det konstateras att jämställdhetspotten för den kommunala sektorn i de två senaste inkomstpolitiska uppgörelserna har varit 0,4 procent.

Den extra statsandel som regeringen gett som stöd för uppgörelsen har medverkat till att den totala nivån på det ingångna avtalet har stigit så här högt och att statsandelen har kunnat inriktas på kvinnodominerade branscher och branscher med utbildad arbetskraft. Arbetet bör emellertid fortgå och uppmärksamhet bör utöver lönen också fästas vid att arbetsförhållandena förbättras och tillräckliga personresurser tryggas.

Alla arbetstagarorganisationer inom kommunsektorn — med undantag för Tehy — har beslutat godkänna den kommunala arbetsgivarens anbud. Regeringen hoppas att förhandlingarna mellan Tehy och Kommunala arbetsmarknadsverket ska leda till ett resultat som bägge parterna är nöjda med och att man kan undvika strejk i sjukvårdsbranschen. Regeringen har meddelat det belopp med vilket löneuppgörelsen stöds. Vår andel kommer inte längre att ändras.

Utvecklingen av kommun- och servicestrukturen fortgår. För att social- och hälsovårdstjänsterna ska kunna säkerställas är det nödvändigt med strukturella reformer. Det viktigaste målet med servicestrukturreformen med tanke på social- och hälsovården är att befolkningens hälsa och välfärd samt tjänster av god kvalitet ska kunna tryggas oavsett boningsorten. Kommun- och servicestrukturreformen inleddes av den föregående regeringen. Också oppositionen engagerades under den förra valperioden i detta arbete. Man har fortsatt på samma sätt efter riksdagsvalet. Också den nya regeringen har kallat oppositionen att delta i arbetet med kommun- och servicestrukturreformen.

På grund av den exceptionellt höga nivån i löneuppgörelsen bör kommun- och servicestrukturreformen genomföras ännu kraftfullare och snabbare än vad som hittills planerats. I beredningen av Paras-projektet är det på både statlig och kommunal nivå nödvändigt med ett brett engagemang från alla politiska gruppers sida för att processerna för tillhandahållande av tjänster ska kunna effektiviseras, nya beställar–utförarmodeller införas och servicesedlar utnyttjas samt för att sätten att tillhandahålla tjänster ska bli så mångsidiga som möjligt genom att man utnyttjar den privata och den tredje sektorn.

Paras-projektet föregicks av det nationella hälsovårdsprojektet och utvecklingsprojektet inom social- och hälsovården. Med hjälp av dessa projekt påbörjades de strukturella reformerna i kommunerna och samkommunerna. Likaledes kommer man att dra nytta av resultaten från dessa projekt i framtiden.

I regeringsprogrammet nämns cirka 30 åtgärder som syftar till att förbättra äldre personers ställning och service. Tjänsterna inom äldreomsorgen reformeras med sikte på att stärka framför allt hemvården och att utveckla relaterade stödtjänster. En reform av kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre pågår som bäst vid social- och hälsovårdsministeriet i samarbete med Finlands Kommunförbund. En ny rekommendation träder i kraft vid ingången av 2008.

I fråga om handikappservicen genomförs systemet med en personlig assistent gradvis. Systemet med personlig assistans utvecklas som ett led i revideringen av lagstiftningen om handikappade. I samband med detta uppgörs en övergripande plan med tidsplaner och kostnadseffekter. Till att börja med säkerställs att de personer som har de gravaste handikappen får en assistent.

Tjänster för barnfamiljer koncentreras till familjecentraler. Familjerna stöds och möjligheterna att välja tjänster förbättras genom ökat samarbete mellan den offentliga sektorn, den privata sektorn och den tredje sektorn.

Parallellt med Paras-projektet har beredningen av en ny hälsovårdslag påbörjats. Målet är att samordna lagstiftningen om primärvård och specialiserad sjukvård så att samtliga handlingsmodeller för hälsovården ses över. Genom en gemensam lag stöds och stärks primärvården samt främjas tillgången till hälsovårdstjänster samt effektivt tillhandahållande av dem och utvecklingen av dem. Ett mål är att stödja minskade hälsoskillnader mellan befolkningsgrupper och regioner. Den nya hälsovårdslagen och strukturreformerna enligt ramlagen kommer att träda i kraft enligt samma tidsplan.

Inom social- och hälsovården införs ett nytt styrmedel, ett nationellt utvecklingsprogram för social- och hälsovården. Statsrådet kommer i november att fastställa detta program för de följande fyra åren. I programmet fastställs de viktigaste social- och hälsopolitiska målen samt åtgärdshelheterna för hela programperioden. För de prioriterade områdena i programmet utarbetas regionala verkställighetsplaner i vilka arbetsfördelningen för de olika aktörerna samt utvecklingsmedlen överenskoms. De centrala målen med programmet kommer att vara minskad utslagning, bättre hälsa och välfärd och minskade hälsoskillnader samt en förbättring av tjänsternas kvalitet och effektivitet samt av tillgången till dem.

Och till sist: Social- och hälsovårdstjänster tillhandahålls av människor för människors behov. Strukturella och funktionella ändringar i kommunerna och de kommunala samarbetsorganisationerna bör utvärderas med avseende på vilken nyttan av dem är för kommuninvånarna och särskilt för dem som utnyttjar de olika tjänsterna. Vi fick inget färdigt Finland av den föregående regeringen, liksom inte heller den föregående regeringen fick ett färdigt Finland av sin föregångare. Inte heller den nuvarande regeringen kommer att kunna bygga upp ett färdigt Finland. Trots det är jag övertygad om att vi kan förbättra vårt land, såsom också de föregående regeringarna lyckats göra. Vi har nu skridit till verket. Vi har identifierat problemen, vi söker lösningar och vi gör förbättringar.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastauksessa oli positiivista se, että siinä painotettiin kunta- ja palvelurakenteen merkitystä palvelujen tulevaisuuden näkökulmasta, mutta outoa siinä oli se, että puhuttiin sekaisin yhden budjettivuoden panostuksista, kehyskauden panostuksista ja kaikista niistä indeksitarkistuksista, joilla on tarkoitus korvata jo syntyneitä kuluja. Tällä logiikalla hallituksen 150 miljoonan panostus tasa-arvoerään muuttuisi 10 vuodessa 1,5 miljardiksi. Tämä on mielestäni aikamoista uutta kulttuuria, joka hiukan sekoittaa niitä panostuksia, mitä meillä täällä tehdään. Mutta vastauksesta kuitenkin puuttui selkeä strategia siitä, miten näihin isoihin kuntien haasteisiin pitkällä aikavälillä vastataan tilanteessa, jossa kunnat nostavat veroäyriä ja jossa osa kunnista rahoittaa toimintojansa velkarahalla.

Hallituksen lupaukset ovat siis historiallisen suuria, mutta teot näyttävät historiallisen pieniltä. Opposition mielestä valtion on vastattava sitoumuksistaan, jotka koskevat kuntapalveluiden turvaamista. Me olemme todella pettyneitä siihen, että hallitus ei lunasta antamaansa lupausta kuntien naisvaltaisen henkilöstön palkkojen tukemisesta. Teot ratkaisevat tässä asiassa eivätkä puheet.

Hallituksen politiikka on myös nurinkurista. Valtiovarainministeri Kataisen kolmannessa lisätalousarviossa korotetaan varsinaisten tulojen arviota nettomääräisesti 1 miljardilla 330 miljoonalla, mutta samaan aikaan sekä valtiovarainministeri että viimeksi pääministeri kiiruhtavat vakuuttamaan, että kunnille ei tipu lisää rahaa.

Vaikka valtion tulot siis kasvavat ennakoidusta ja kuntien menot kasvavat ennakoidusta, niin hallitus ei halua lisätä kuntien resursseja. Vaikuttaa siltä, että hallitukselta puuttuu halu ja tahto turvata vanhustenhoivan, terveydenhuollon, päivähoidon ja muiden ihmisille tärkeiden palvelujen voimavaroja. Hallitus unohtaa ihmisten tarpeet ja hoitaa kylmästi taloutta tulevaisuutemme ja hyvinvointimme kustannuksella.

Hoitoalan henkilökunta osoitti mieltään eduskuntatalon portailla muutama viikko sitten. He olivat huolestuneita siitä yhtälöstä, joka syntyy julkisten palvelujen tarpeen kasvusta etenkin vanhusväestön keskuudessa sekä hoito- ja hoiva-alan työntekijöiden pakenemisesta muille aloille. Tuo huoli on varsin aiheellinen.

Kunnan työntekijöistä yli 80 prosenttia toimii sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetus- ja kulttuuritoimen tehtävissä. Lähivuosina ikärakenteen muutos ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle lisäävät sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tarvetta. Samaan aikaan palvelujen tarve kasvaa. Osaavan työvoiman saatavuus sosiaali- ja terveyspalveluissa on alati kasvava haaste. Jos siihen ei vastata ajoissa, kärsijöinä ovat ennen muuta vanhukset ja sairaat.

Hoito- ja hoivatyön houkuttelevuutta voidaan lisätä ja kuormitusta voidaan vähentää lisäämällä henkilökuntaa. Paremmalla palkkauksella ja hyvillä työolosuhteilla henkilökunta saadaan myös pysymään alalla. Nämä kaksi toimenpidettä ovat mahdollisia vain silloin, kun kunnilla on tarpeeksi rahaa.

Pääministeri Vanhasen hallitus on ilmoittanut olevansa valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Kunta-alan tarjottu tasa-arvoerä on suuruudeltaan 2 prosenttia, ja se lisää kuntien palkkausmenoja Suomen Kuntaliiton mukaan 340 miljoonaa euroa vuodessa. Tasa-arvoerä ei ole suuren suuri, mutta sitäkään hallitus ei korvaa kokonaan. (Ed. Zyskowicz: Enemmän kuin teidän aikananne!) Herääkin epäilys siitä, että naisten palkkatasa-arvon edistäminen oli pelkkä vaalitäky, ed. Zyskowicz, ja hallitusohjelmatekstikin on vain puolityhjä lupaus.

Valtion isoilta kuulostavat rahasummat konkretisoituvat kuntatasolla hyvin karulla tavalla. Esimerkiksi kotikunnassani Hämeenlinnassa — siis keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa — kaupungin henkilöstömenot, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon menot kasvavat yhteensä 23 miljoonaa euroa. Hallituksen lupaama vastaantulo on 3 miljoonaa euroa. Aika monta ihmistä jää palkkaamatta hallituksen välistävedon vuoksi.

Hyvät kuulijat! Runsaskaan yleiskorotus ei tuo suhteellista etua hoiva-alan palkkoihin. Edellisen tulopoliittisen kierroksen kunta-alan palkkaratkaisun yhteydessä kuntasektorille tuli selvä lisäys yleiseen tupotasoon nähden. Nykytarjouksella kunta-ala pysyy mukana yleisessä palkkakehityksessä, ja hyvä niin, mutta tarjous ei ratkaise sitä keskeistä ongelmaa, että kunta-ala on palkkakuopassa. Hallituksen "tasa-arvotuposta" ei tullut räätälöityä takkia, vaan se kuihtui sairaanhoitajien kohdalla 30 euron tuluskukkaroksi. Tasa-arvon näkökulmasta otetaan askelia taaksepäin, vaikka työvoiman saatavuushaaste kasvaa.

Jos tuota haastetta ei onnistuta ajoissa hoitamaan, saatamme ajautua Ruotsin kaltaiseen tilanne-esimerkkiin. Siellä sairaanhoitaja kyllästyi pieneen palkkaansa ja raskaaseen työhönsä. Hän sanoi itsensä irti, siirtyi vuokrafirman palvelukseen ja lopputulemana hän palasi täsmälleen samaan työtehtävään, josta hän oli lähtenyt, mutta hänen työaikansa oli lyhempi ja palkkansa parempi. Ja, ikävä kyllä, meiltä Suomestakin löytyy jo vastaavia esimerkkejä.

Suurin uhka on se, että me ajaudumme tilanteeseen, jossa kunnat kilpailevat epäterveellä tavalla keskenään palkoilla niukasta työvoimasta ja vaikeimmassa asemassa olevien kuntien asukkaat jäävät ilman palveluita. Kuntien työvoiman saatavuudesta on siis huolehdittava yhdessä ja ajoissa. Kyse on tulevaisuuteen varautumisesta, ja kyse on ennen muuta vanhustenhoivan puolella ihmisarvoisen vanhuuden turvaamisesta.

Hallitus on pettänyt antamansa lupaukset sekä kuntien palveluiden parantamisesta että hoiva-alojen palkkakuopan umpeen kuromisesta ja tasa-arvoerän rahoituksesta. Opposition kysymys kuuluukin: Missä on äänestäjien kuluttajansuoja? Kuuluuko se siihen samaan koriin, jossa kuluttajajärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen valtionosuuksia leikataan?

Hyvät kuulijat! Hallituksen panostukset kuntien palveluihin ovat ylipäätään tarpeeseen nähden riittämättömät. Viime vaalikaudella budjettikehyksen liikkumavarasta käytettiin sosiaali- ja terveydenhoitoon 400 miljoonaa euroa, ja me kaikki tiedämme hyvin, että tuo summa ei ollut riittävä kasvaviin tarpeisiin nähden.

Ensi vuoden budjetissa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korotetaan nettona vain 21,3 miljoonaa euroa. Tällä rahalla ei paranneta sosiaali- ja terveydenhuoltoa monipuolisesti. Pelkästään vanhusten riittävien koti- ja laitospalveluiden, omaishoitajien ja dementiapalveluiden sekä ennalta ehkäisevän vanhustyön turvaaminen vaatisi vuositasolla yli 50 miljoonaa euroa lisää valtionosuuksiin. Hallituksen varaama raha ei riitä edes vanhusten hoivan tarpeisiin, saati sitten lapsiperheiden, vammaisten palveluiden ja päihdepalveluiden kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka johtaa siihen, että kuntien alijäämä syvenee tai kuntien on pakko kiristää verotustansa, luopua kipeästi tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamisesta sekä nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät hoivapalvelut vanhuksille ja lapsiperheille. Vaikka kuntien verotulot kasvavat, veroäyrin korotukset ovat jo näkyvissä, sillä kuntatyönantajan palkkatarjouksen ja hallituksen panosten tultua julkisuuteen veroäyriä nostavien kuntien määrä kaksinkertaistui. Palkansaajatkin joutuvat varautumaan siihen, että osa palkankorotuksista hupenee kuntien veroäyrien korotuksiin.

Rahaa kunnille tarvitaan yksinkertaisesti lisää. Hallituksen on lunastettava lupauksensa ja panostettava kuntatyöntekijöiden palkkojen korottamiseen enemmän kuin luvatut 150 miljoonaa euroa. Jo nyt on laskettavissa, että tasa-arvoerän suuruus on vähintään 340 miljoonaa. Jos hallitus ei korota kunnille suunnattua rahamäärää, se itse asiassa laittaa päänsä pensaaseen omien lupaustensa edessä ja teettää tarpeettoman kipeät päätökset kuntapäättäjillä. Tuo historialliseksi mainostettu 150 miljoonaa euroa on tosiasiallisesti vain uudelleen nimettyä valtionosuutta. Todellista lisärahaa kunnat eivät näytä saavan. Ja jos tässä keskustelussa on jotakin historiallista, niin se liittyy kyllä luvuilla pelaamiseen. Hallituksen logiikalla menot muuttuvat saataviksi ja leikkaamatta jättäminen lisätyksi tuloksi.

On selvää, että palvelujen turvaamiseksi tarvitaan muutakin kuin lisää rahaa. Mutta ihan yhtä selvää on se, että ilman lisärahaa hoivan laatu heikkenee. Korjattavat autot voivat odottaa vuoroaan, mutta ihmiset eivät. He tarvitsevat hoitoa sairastuttuaan, eikä heitä voi säilöä odottamaan. Kaikki tietävät, että jos vanhustenhoivassa yhden hoitajan vastuulla on esimerkiksi 10 asiakasta, hoidon laatu välttämättä heikkenee. Pahimmissa tapauksissa hoitaja joutuu vastuuseen täysin mahdottomista työtehtävistä, eikä tätä kenenkään ammattietiikka kestä. Hoito- ja hoiva-ala eivät houkuttele uusia työntekijöitä, jos työstä ei makseta kunnon palkkaa, mutta yhtä vähän ne houkuttelevat, jos yksi ihminen joutuu tekemään monen ihmisen työt.

Hoivapalveluiden turvaamiseksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta on jatkettava määrätietoisesti. Ennaltaehkäisyä on vahvistettava, hoitoketjujen yhteensopivuutta on parannettava, johtamista on parannettava, työn organisointia kehitettävä. Myös tuottavuutta on nostettava, mutta inhimillisellä, työntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointia parantavalla tavalla.

Hallitus korostaa omassa ohjelmassaan sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta, palvelujen saatavuutta ja toimivien, laadukkaiden vanhustenhuollon palveluiden merkitystä. Hallitus ilmoittaa haluavansa turvata riittävän henkilöstön kuntapalveluissa, ja keinona mainitaan muun muassa koulutus, kilpailukykyinen palkkaus ja johtamisen kehittäminen. Kuitenkin näyttää siltä, ettei hallitus politiikallaan aio tosissaan kantaa vastuuta kuntatyöntekijöiden hyvinvoinnin edistämisestä ja sitä kautta palveluiden saajien hyvinvoinnista, sillä se ei varaa kunnille riittävästi rahaa todellisiin kuntatyöntekijöiden tilannetta helpottaviin toimiin. Kokonaisuudessansa sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan jo tällä vaalikaudella tuhansia uusia työntekijöitä. Esimerkiksi vanhusten palveluissa lisähenkilökunnan tarve on useaan otteeseen tunnustettu.

Lapsiperheiden palveluja hallitus haluaa "järkeistää" muun muassa kokopäivähoidon nollamaksuluokan poistolla. Tällä päätöksellä hallitus synnyttää ilmeisen tuloloukun ja suoranaisen esteen monelle perheelle, erityisesti yksinhuoltajille, osallistua työelämään. (Ed. Zyskowicz: Tuo ei pidä paikkaansa!) — Se pitää paikkansa, saatte nähdä, ed. Zyskowicz.

Hallitus myös ilmoittaa sitovansa asiakasmaksut indeksiin, mutta ottaa tuon korotetun maksun, siitä kertyvän rahan, pois kunnilta palvelujen tuottamisesta. Tämä hallituksen linja tulee johtamaan kunnallisten palveluiden heikentymiseen kuluvan vaalikauden aikana. Ja herääkin kysymys, onko tarkoitus siirtyä vähitellen yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja rapauttaa julkisia palveluita. (Eduskunnasta: Siltä näyttää!)

Oppositio haluaa turvata ihmisille tärkeät hyvinvointipalvelut. Esitämme ensi vuoden budjettiin 600 miljoonaa euroa lisää kuntien palveluihin ja henkilökunnan palkkoihin. Opposition yhteisaloite turvaa toteutuessaan työvoiman saatavuutta julkisissa palveluissa ja mahdollistaa palkkatason parantamisen sekä palvelujen laadun parantamisen.

Kuntasektorilla työskentelee terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja opetustoimen tehtävissä erityisen paljon naisia. Naisten aseman vahvistaminen työelämässä on iso haaste, joka vaatii laajoja, pitkävaikutteisia ja työmarkkinaosapuolten kanssa yhteistyössä tehtäviä toimenpiteitä, pitkäjänteistä tasa-arvopolitiikkaa ja syrjinnän vastaista työtä.

Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamiseen tarvitaan sitoutumista ja monia samaan aikaan oikeaan suuntaan toimivia asioita. Samapalkkaisuusohjelmaa on edistettävä määrätietoisesti. Työn arviointia on tehtävä mies- ja naisvaltaisten toimialojen rajat ylittäen ja arvioinnin mukaiset palkkatarkistukset on pantava täytäntöön. On edistettävä naisten ja miesten jakautumista eri toimialoille tasaisemmin. Kuntien palveluihin on varattava riittävät resurssit.

Hyvä väline palkkatasa-arvon kartoittamiseen on viime hallituskaudella uudistettu tasa-arvolaki, jonka mukaan naisten ja miesten töiden vaativuuserojen ja palkkaerojen kartoituksia on tehtävä lakisääteisesti työpaikoilla ja niiden tasa-arvosuunnitelmissa.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset kunnat ja kuntien työntekijät ovat palvelutuotannon ammattilaisia. Mutta edes he eivät saa viittä leipää ja kahta kalaa riittämään kaikkien kuntalaisten tarpeisiin. Jokainen, joka katsoo palveluja avoimin silmin, ymmärtää, että pelkällä tehokkuuden lisäämisellä emme pärjää — ovathan esimerkiksi sairaalamme jo nyt yhteispohjoismaisen selvityksen mukaan tuottavuudessaan kärjessä. Kuntiin tarvitaan lisää rahaa, jotta kasvavia kustannuksia ei jouduta kuromaan umpeen hoivan laadun kustannuksella.

Palveluita tarvitsevat pienten lasten vanhemmat, koululaiset, opiskelijat, vanhukset ja sairaat ihmiset — tavalliset suomalaiset. He ansaitsevat paremmat palvelut, koska he ovat sen arvoisia.

Arvoisa puhemies! Ehdotan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta toteaa, että hallitus ei vastaa sitoumuksistaan parantaa kuntapalveluja ja lisätä terveyden- ja vanhustenhoidon voimavaroja hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Hallitus ei toteuta antamiaan lupauksia naisten ja miesten välisten palkkaerojen kaventamisesta eikä kuntien palkkaratkaisun rahoittamisesta. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Hannes Manninen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutteistaan huolimatta maamme terveydenhuolto toimii pääosin erinomaisesti. Kiitos siitä kuuluu ammattitaitoiselle ja hyvin koulutetulle henkilökunnalle. (Ed. Skinnari: Ei se elä kiitoksella!) Lääkärit, sairaanhoitajat, perushoitajat, osastoavustajat sekä ruokahuollosta, toimistoista ja kiinteistöistä vastaavat henkilöt edustavat jokainen alallaan korkeaa osaamista ja ammattitaitoa. Tästä kokonaisuudesta syntyy hyvä hoito. Vaikka me suomalaiset emme helposti kiittele toisiamme, niin varsin usein saamme lukea sairaalaan joutuneiden kiitoksia hyvästä hoidosta.

Meillä on kuitenkin edessämme suuret haasteet: terveys- ja hoivapalvelujen tarve kasvaa, henkilöstöstä suuri osa siirtyy eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa ja uudet lääkkeet sekä teknologian kehitys nostavat kustannuksia talouskasvua nopeammin. Työvoimapula ja talouden kestokyky ovat asioita, joiden ratkaisemiseen niin nykyinen kuin tulevatkin hallitukset, eduskunnat ja kunnat joutuvat vakavasti paneutumaan.

Välikysymys koskettaa tärkeitä asioita: miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamista, kuntapalvelujen turvaamista sekä kuntien henkilöstön palkkaratkaisun rahoittamista. Vain viikkoja jahkaillun välikysymyksen tavoite ja ajankohta ihmetyttävät. Sen tarkoituksena on ollut ja on edelleen selvästi häiritä meneillään olevia palkkaneuvotteluja ja siten aiheuttaa vain lisää ongelmia. Se lienee täysin vastoin perinteisinä työväenpuolueina itseään pitävien puolueiden aikaisempia periaatteita sekä pyhinä pidettyjä toimintatapoja.

Välikysymyksen perusteluissa luodaan joko tahallisesti tai asiantuntemattomuudesta johtuen väärää kuvaa hallituksen hyvinvointi- ja kuntapolitiikasta. Välikysyjät väittävät, että hyvinvointipalvelujen parantamiseen on varattu koko vaalikaudelle vain 250 miljoonaa euroa. He kuitenkin unohtavat, että jo keväällä ennen hallitusneuvotteluja hyväksytyssä kehyksessä oli sisällä nelivuotistarkistuksessa tarvittava 226 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kehyskorotus edellisen hallituksen viimeiseen vuoteen on siten lähes 500 miljoonaa euroa eli selvästi enemmän kuin välikysyjien mainitseman edellisen hallituksen 400 miljoonaa.

Keskustan mielestä kuntataloutta on tarkasteltava kokonaisuutena. Erilaisten kikkailujen sijaan ratkaisevaa on, paljonko menot kasvavat ja paljonko tulot lisääntyvät. Vuosi 2008 tulee olemaan kuntatalouden kannalta myönteinen. Kuntien menojen arvioidaan kasvavan noin 1,7 miljardia euroa ja tulojen sitä enemmän. Näin ollen kuntatalous todella vahvistuu ensi vuonna. Selkeä ongelma ovat tietysti suuret erot kuntien välillä, samoin se, että heikoimpien kuntien tulot seuraavat yleistä kehitystä kahden vuoden viiveellä, mutta mikäli talouskasvu jatkuu, kuntapalvelujen turvaaminen on mahdollista hallituksen hyväksymien kehysten sekä suunnitellun valtionosuusuudistuksen puitteissa.

Arvoisa puhemies! Miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat vakava epäkohta. Keskusta on toiminut ja haluaa toimia jatkossakin erojen kaventamiseksi. Se oli kirjattu selkeästi niin vuoden 2003 kuin 2007 eduskuntavaaliohjelmiimme. Viime vaalien ohjelmassa tavoitteemme oli lisäksi "varata kunnille lisävaltionosuutta määrä, jolla voidaan maksaa kuntien naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä korjaavaa korotusta". Huomatkaa partitiivimuoto! Tämän olemme kirjanneet hallitusohjelmaan ja näin olemme myöskin toimineet. Hallitus on varannut lisävaltionosuutta 150 miljoonaa eli lähes miljardi markkaa ensi vuodesta alkaen. Todellisuudessa se maksaa tulevina vuosina valtiolle paljon enemmän, koska se korottaa jatkossa valtionosuuksien indeksikorotusta, jolla kerrotaan kaikkien kuntatyöntekijöiden palkat.

Keskusta lähestyy asiaa aatteemme mukaisesti heikoimmassa asemassa olevien näkökulmasta. Me näemme, että palkkaeroja on kavennettava koko rintamalla. Kunta-alalla on paljon matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja, kuten sairaanhoitajat, perushoitajat, kirjastonhoitajat, sosiaalityöntekijät, lastentarhanopettajat ja aloittavat peruskoulunopettajat, toimisto-, keittiö-, kiinteistö- ja siivoushenkilöstö. Siksi asiassa on edettävä pitkäjänteisesti sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi. Tässä suhteessa kunta-alan palkkasopimus tasa-arvoerineen on lähtökohdiltaan oikea. Pidämme oikeana myös sen painottamista terveydenhoitoalalle.

Välikysyjät syyttävät hallitusta lupausten pettämisestä. Ei keskusta, ei myöskään hallitus ole luvannut euromääräisiä korotuksia eikä nimennyt yksittäisiä ryhmiä. Keskusta haluaa tukea kaikkien matalapalkkaisten naisvaltaisten alojen korotuksia. Sen sijaan välikysymyksen tekijöiden edustamista puolueista kaikki ovat teidän tulkintanne mukaan luvanneet Iltalehden kyselyssä sairaanhoitajille 500 euron korotuksen. (Vasemmalta: Miten se Katainen?) Välikysymyksen allekirjoittajista puheenjohtaja Heinäluoma, puheenjohtaja Korhonen, puheenjohtaja Räsänen ja puheenjohtaja Soini, olkaa rehellisiä edes itsellenne. Välikysymykselläkin haluatte edelleen ylläpitää mielikuvaa epärealistisista tavoitteista. Mutta hätähän ei tunnetusti lue lakia. (Ed. Saarinen: Mitäs Katainen lupasi?)

Kokeneina kansanedustajina puolueiden puheenjohtajien pitäisi tietää, että puolueilla on vaaleissa erilaisia tavoitteita, mutta hallitusohjelman hyväksymisen jälkeen hallituspuolueilla on vain hallitusohjelman mukaisia tavoitteita. Hallitus ei vastaa puolueiden eikä yksittäisten ehdokkaiden niin sanotuista lupauksista vaan oman ohjelmansa toteuttamisesta. Jokainen puolue ja yksittäinen kansanedustaja vastaa teoistaan ja omista sanomisistaan seuraavissa vaaleissa.

Kunta-alan palkkatarjous on tavanomaista huomattavasti parempi. Hallitus on ollut omalta osaltaan sitä tukemassa. On muistettava, että 90 prosenttia kunta-alan henkilöstöstä on sen piirissä. Sairaanhoitajia edustava Tehy ei kuitenkaan katsonut sitä riittäväksi. Ymmärrämme, että ammattijärjestö arvioi tilannetta jäsenistönsä näkökulmasta, ja kunnioitamme sitä päätöstä. Hallituksen on kuitenkin kannettava vastuuta kokonaisuudesta. Hallitus on päätöksensä tehnyt, eikä se muuksi muutu, ja sen oppositiokin kyllä tietää.

Erikseen on syytä todeta, että kunta-alan palkkaratkaisun yleistaso on kuntatalouden kestokyvyn ylärajoilla, ehkä vähän ylikin. Yli 12 prosentin korotukset ylittävät selvästi esimerkiksi tuottavuudessa ja rakenteiden kehittämisessä pitkällä olevan teknologiateollisuuden korotuslinjan.

Tärkeintä menojen hallinnassa on kuitenkin, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta jatketaan määrätietoisesti, ja tämä ratkaisu vauhdittaa sen tarvetta entisestään.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinatilanne on vaikea ja vakava. Palkkaratkaisujen käyttäminen puoluepolitiikan välineenä ei ainakaan paranna neuvotteluilmapiiriä. Jos lakkoon päädytään, on se kaikkien osapuolten kannalta onnettomin ratkaisu. Se on merkki neuvottelujärjestelmän epäonnistumisesta. Erityisen suurta huolta on kannettava työpaikkojen tulevasta ilmapiiristä mahdollisen lakon jälkeen.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että työelämä on entistä vaativampaa. Sitä se on erityisesti hoiva-alalla ja terveydenhuollossa. Siksi on palkan lisäksi kiinnitettävä huomiota työolojen parantamiseen. Tässä suhteessa tulevaisuuden näkymät ovat työntekijän kannalta lupaavat, sillä koulutetuista henkilöistä on pulaa tulevaisuudessa. Se pakottaa työnantajat kilpailemaan työntekijöistä, ja houkutellakseen työvoimaa työnantajan on pakko kehittää työoloja ja palkkausta.

Keskusta pitää tärkeänä, että sukupuolten tasa-arvoa ja samapalkkaisuusohjelmaa jatketaan. Tavoitetta ei kuitenkaan voi saavuttaa äkkirysäyksellä vaan pitkäjänteisen työn tuloksena. Siitä hallituksen on osaltaan kannettava vastuu, ja näin se on tehnytkin. Hallituksella on vastuu myös valtiontalouden kestävyydestä. (Ed. Tennilä: Mites kuntatalous?)

Vaikka valtiontalous on nyt selkeästi ylijäämäinen, muodostuu ylijäämä poikkeuksellisen vahvan kasvun, korkeiden osinkojen, valtion omistamien osakkeiden myyntien ja poikkeuksellisen suurten optiotulojen tuottamien verojen varaan. Näiden tilapäisten tulojen varaan ei mikään vastuullinen hallitus voi hyväksyä lisää pysyviä menoja. Keskusta haluaa harjoittaa jatkossakin vastuullista taloudenhoitoa, huolehtia myös kunnallisista palveluista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus tyydyttää keskustan eduskuntaryhmää.

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa käsiteltiin puolitoista vuotta sitten punamultahallitukselle esitettyä välikysymystä tästä samasta aihepiiristä, kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Tuolloin SDP:n varapuheenjohtaja totesi, että kyseessä oli kokoomuksen historian toiseksi turhin välikysymys. Hänen mukaansa turhin oli vuonna 1932.

Meidän mielestämme opposition nyt tekemä välikysymys ei ole aihepiiriltään todellakaan turha. Olemme tyytyväisiä siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollosta ja kuntapalveluista päästään keskustelemaan opposition summamutikassa heittelemien satojen miljoonien sijaan asiapohjalta.

Toivomme, että SDP perustelisi välikysymystään tarjoamalla aitoja vaihtoehtoja ja omia tavoitteitaan. Räksytyksen lisäksi SDP:n oppositiopolitiikkaa leimaakin kaksinaamaisuus: kahdentoista vuoden hallituskauden jälkeen kaikki on mennyt yhtäkkiä pieleen, muutamassa kuukaudessa. Onkohan todellakin näin? SDP:n oppositiopolitiikan sisältöpuoli on tähän saakka ollut miljoonien ja taas miljoonien syytäminen hallituksen esitysten päälle. Onko opposition ainoa ratkaisu kaikkeen todellakin menokehyksien kasvattaminen ja valtion velkojen maksamatta jättäminen?

Vastuullinen talouspolitiikka, jossa huolehditaan valtiontalouden tasapainosta ja kantokyvystä, on kaikkien suomalaisten etu. Valtionvelkaa lyhennetään tulevien sukupolvien taakan vähentämiseksi. Hallitus luo liikkumavaraa kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen kattamiseen myös tulevina vuosina. (Eduskunnasta: Mitä on tullut luvattua?) Siksi olemme surullisia siitä, ettei oppositiolla riitä tässä kohtaa tahtoa katsoa tulevaisuuteen. (Välihuutoja) Aina on helppoa sanoa, että nyt ei makseta velkaa. Velanmaksun lykkääminen olisi kuitenkin pois tulevaisuuden veronmaksajilta, lapsiltamme ja heidän lapsiltaan.

Herra puhemies! Ensi vuoden budjetissa peruspalveluiden järjestämiseen tulee kunnille nettona lisää valtionosuuksia 220 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi valtionosuuksien indeksitarkastukset tehdään täysimääräisinä. Esimerkiksi viime kaudella hallitus tyytyi korvaamaan ne 75-prosenttisesti.

Sinivihreä hallitus maksaa kunnille kuuluvan kustannustenjaon tarkistuksen täysimääräisenä. Viime kaudella kunnille kuuluvaa rahaa jäi maksamatta satoja miljoonia. Tällä vaalikaudella näin ei käy. Pelkästään ensi vuodelle kunnille on tulossa lisärahaa 700 miljoonaa.

Tulevaisuuden palveluiden turvaamiseksi meidän on kiinnitettävä huomiota palvelutuotannon rakenteisiin. Ensimmäisenä mainitsisin hallituksen mittavan hankkeen: sosiaaliturvan uudistuksen. Vuosikymmenten aikana kehitetty monimutkainen, kallis ja passivoiva järjestelmä uudistetaan. Työn vastaanottamisesta tehdään kannattavaa, byrokratiaa karsitaan ja resursseja vapautetaan ihmisten auttamiseen.

Juuri eilen Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi arvion, jonka mukaan rakenneuudistuksilla voidaan kunnissa päästä miljardisäästöihin. Sosiaali- ja terveyssektoria onkin alettu kehittää tavoitteellisesti. Ministeri Risikko mainitsi vastauksessaan Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Ohjelman tavoitteita tukee merkittävä 100 miljoonan euron panostus kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin. Määrärahasta kohdennetaan henkilöstövoimavarojen kehittämiseen 30 miljoonaa euroa.

Kokoomus pitää tärkeänä sitä, että hoitajien työhyvinvointiin ja jaksamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Heidän työnsä on sekä henkisesti että fyysisesti erittäin vaativaa ja raskasta. Tutkimukset ja selvityksetkin osoittavat, että hoitoalan henkilöstö ei voi hyvin. Töiden järjestelyissä on parantamisen varaa, ja henkilöstömitoitukset on osin tehty liian kireiksi. (Eduskunnasta: Entäs palkat?)

Kaikki keinot on otettava käyttöön sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeisiin vastataksemme. Pelkkä rahan lisääminen ei kuitenkaan riitä. Keinovalikoimaan kuuluu koulutustarjonnan lisääminen, toimintatapojen ja työolosuhteiden kehittäminen, siirtyminen määräaikaisista työsuhteista vakituisiin, työnjaon ja tehtävärakenteiden uudistaminen, hyvä johtaminen ja luonnollisesti palkka- ja eläkekysymykset. Sinivihreä hallitus on haasteeseen tosissaan tarttunut, ja siihen kokoomus on erittäin tyytyväinen.

Arvoisa herra puhemies! Palkkakeskustelu on vain yksi osa kokonaisuutta. Ammatinvalinnassahan raha ei yksin ratkaise, mutta palkkauksella toki on merkittävä vaikutus. Palkkauksen tasa-arvon nostaminen keskusteluun lähti meistä, kokoomuksesta, liikkeelle. Kyllä, me halusimme nostaa esiin sen, etteivät kuntasektorin matalapalkkaisten naisalojen työn vaativuus ja palkkaus kohtaa. Kyllä, me vaadimme tähän epäkohtaan puuttumista. Kyllä, me ryhdyimme toimiin tilanteen kohentamiseksi. Olemme saaneet sekä kiitosta että lunta tupaan, myönnetään. Tiedossa oli, että kritiikkiä tulee, mutta me emme kritiikkiä pelänneet emmekä pelkää nytkään.

Joidenkin mielestä oli väärin puuttua naisten palkkatasa-arvoon. Tätä toistettiin etenkin vasemmiston suunnalta. Kokoomus menee tyhmyyttään ja naiiviuttaan leikkimään naisten palkkatasa-arvolla, meille sanottiin. Me kuitenkin teemme oikeita asioita, vaikka ne ovat olleet ja ovat jatkossakin vaikeita. Jos palkkatasa-arvo-ongelmien ratkaisu olisi helppoa, ne olisi jo ratkaistu, vaikkapa edellisen hallituksen aikana, kun ed. Heinäluoma oli valtiovarainministeri. Kokoomus ei kuvittele, että palkkauksen epätasa-arvoa yhdellä budjetilla tai yhdellä palkkaratkaisulla ratkaistaan. Joskus on kuitenkin aloitettava ja kunnolla.

SDP:n ollessa hallituksessa viime kaudella naisten ja miesten väliset palkkaerot kasvoivat Suomessa, siis kasvoivat. Tämä kehitys poikkesi kaikista muista perinteisistä Euroopan unionin maista. Nyt esillä oleva kuntapuolen palkkaratkaisu ei pelkästään pysäytä negatiivista kehitystä, vaan muuttaa sen positiiviseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Kun havaitsemme epäkohdan, mietimme, miten siihen voimme puuttua. Kun keksimme keinot, on aika toimia. Historiassa ensimmäistä kertaa kunnat saavat hallitukselta palkanmaksun tueksi ylimääräisen 150 miljoonan euron vuosittaisen tasa-arvoerän. Kun tähän lisätään täysimääräiset indeksikorotukset, valtion tuki kunnille pelkästään palkanmaksuun on ensi vuodelle 400 miljoonaa euroa.

Hoitajat ovat reilut palkankorotuksensa ansainneet. Tärkeitä palkkatasa-arvon edistämisessä meille ovat olleet muutkin kunnalliset naisvaltaiset koulutetut alat. Olemme iloisia siitä, että esimerkiksi lastentarhanopettajien keskimääräinen kuukausiansio nousee sopimuskauden puitteissa 262 euroa, sosiaalityöntekijöiden 308 euroa ja kirjastonhoitajien 268 euroa.

Julkisessa keskustelussa on esitetty, että koulutettujen naisvaltaisten alojen palkat nousevat vain 30—40 euroa kuukaudessa. Näinhän asia ei ole. Palkansaajan kannalta oleellista on, paljonko palkka aidosti nousee, ei se, mikä on ylimääräisen valtionosuuksien tasa-arvoerän osuus palkankorotuksesta. Esimerkiksi sairaanhoitajan keskimääräinen kokonaisansio ei ole nousemassa 30 euroa vaan reilusti yli 300 euroa.

Ei siis puhuta pikkuroposista, vaan sadoista euroista kuukaudessa. Jo näillä korotuksilla kunta-alan kilpailukyky ja houkuttelevuus aidosti vahvistuvat. Kuka tässä salissa olisi vuosi sitten uskonut, että vienti-teollisuuden tilauskirjojen pullistellessa tehdään liittokierroksella palkkaratkaisu, jossa kunnalliset, naisvaltaiset, alat saavat miesvaltaisia vientiteollisuusaloja suuremmat palkankorotukset?

Ilman että kokoomus nosti asian esiin, ilman hallitusohjelman kirjausta ja ilman budjettiratkaisuja ei kunta-alalle olisi tulossa näin suuria korotuksia. Näin uskallan ja uskallamme väittää. Kuka uskaltaa väittää jotakin muuta? Lopputulos ratkaisee. Kunta-alan palkat nousevat, ja käsipareja, niitä kuuluisia, on jatkossakin niin opettamassa, kirjastoissa kuin hoito- ja hoivatyössäkin.

Tehy hylkäsi kuntatyönantajan tarjouksen. Siihen sillä on täysi oikeus. Toivomme, kuten hoitajatkin toivovat, että uhkaava työtaistelu kuitenkin pystytään välttämään. Kokoomuksen ja Tehyn tavoitteissa on itse asiassa paljon samaa. Ymmärrämme, etteivät työn vaativuus ja palkka tällä hetkellä vastaa toisiaan. Tähän tilanteeseen nähden nykyisen kunta-alan sopimusjärjestelmän puitteissa syntynyt sopimustarjous oli oikean suuntainen. Tämän ratkaisun jälkeenkin jää vielä paljon korjaamisen varaa. Työn on jatkuttava.

Arvoisa puhemies! Oppositio käyttää nyt eduskunnan järeintä asetta, välikysymystä, politikoidakseen kunta-alan henkilöstön palkoilla. Vasemmistoliiton Martti Korhonen sanoi välikysymystä koskeneessa tiedotustilaisuudessa, että jos tällä palkkakysymyksellä ei hallitus kaadu, niin sitten jollakin muulla. Mitä tämä kertoo opposition motiiveista? Palkkatasa-arvoa käytetään vain ja ainoastaan valtapolitiikan välineenä. Meidän mielestämme palkkaerojen kaventamisesta on kannettava aitoa huolta — kuten sinivihreä hallitus nyt tekee. Asiaa ei saa alistaa lyhytnäköiselle valtapoliittiselle eduntavoittelulle tai opposition profiilinnostolle.

Koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkatasa-arvon puolesta kannattaa taistella. Oppositionkin kannattaisi yhtyä tähän taisteluun ja unohtaa politikointi. Joskus on jopa suurta viisautta tukea hallitusta ja jättää turhanaikainen haukkuminen vähemmälle. Näin mekin teimme, kun edellinen hallitus viime kaudella toteutti hyvää veropolitiikkaa.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Orpo äskeisessä puheenvuorossaan aika röyhkeästi syytti sosialidemokraatteja palkkaerojen kasvusta. Kyllä tämä markkinatalous on, kuulkaa, kokoomuslaiset, sellainen, ettei sosialidemokraattien 25 prosentin tai sen alla oleva kannatus riitä markkinalakeja kumoamaan. Mutta mielelläni totean, että Ruotsissa, missä sosialidemokraattien kannatus on merkittävästi suurempi, jolloin he voivat itse vaikuttaa voimakkaammin yhdessä ay-liikkeen kanssa, hoitajien lähtöpalkka on juuri se 500 euroa enemmän, jonka mekin haluamme koulutetuille matalapalkkaisille naisille. (Välihuuto) — Näin on, puolet enemmän henkilökuntaa ovat sosialidemokraatit saaneet Ruotsissa aikaiseksi. Mutta tämä on toinen juttu.

Välikysymys on meille sosialidemokraateille erityisen tärkeä. Se kumpuaa itse asiassa syvällisemmistä arvoista ja lähtökohdista kuin monasti niin sanotut "yhden asian" välikysymykset. Sosialidemokraattiset eduskuntaryhmät ovat eri vuosikymmenillä tehneet historiallisen työn kuntien hyvinvointipalvelujärjestelmän luomiseksi. Siksikään emme voi nyt vain katseella seurata, kuinka porvarihallitus on murentamassa palvelujen rahoituspohjaa ja heikentämässä esimerkiksi vanhusten palvelujen ja terveydenhoidon kehittämistä.

Me olemme ihan oikeasti, aidosti, huolissamme kunnallisista palveluista ja kuntataloudesta. Panostukset esimerkiksi vanhustenpalvelujen kehittämiseen ovat täysin riittämättömiä tiedossa oleviin tarpeisiin nähden. Mielestämme kiireellisin moraalinen tehtävä — vanhustenhoivan kuntoon saattaminen — on laiminlyöty.

Hallituksen politiikka johtaa siihen, että useiden kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa maksuja. Ehkä pyrkimyksenä onkin ideologisesti ajaa ihmiset yksityisten terveyspalveluiden piiriin heikentämällä julkisia palveluja.

Asiaan on mielestäni viisaasti ottanut kantaa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kolumnissaan "Julkinen valta ja kauppiasmoraali". Blåfieldin mukaan: "Kun julkista palvelua aletaan muokata yksityisen liiketoiminnan periaatteilla, vaihdetaan moraalikoodia. Viime kädessä on kyse siitä, mitä varten julkista palvelua on: se on perusta, jolle yhteiskunnan muu toiminta rakentuu. Siksi on tärkeätä, että sitä tehdään yhteistä hyvää korostavan periaatteen mukaan."

Tahdon vielä erikseen alleviivata kirjoittajan näkemystä yhteisestä hyvästä. Yhteinen hyvä, laadukas palvelu, on se, mitä me sosialidemokraatit kunnallisilta palveluilta toivomme ja vaadimme.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen toinen tärkeä lähtökohta kuntarahoituksen puutteiden ohessa on kansalaisten pettäminen vaalilupauksilla. Kun koko hallitus kantaa vastuun riittämättömistä panostuksista kuntapalveluihin, niin äänestäjien pettäminen menee kyllä erityisesti kokoomuksen piikkiin. Suora lainaus ja kysymys, minkä puolueen puheenjohtaja ja kuka vaalien alla sanoi näin: "Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Ensimmäisen kerran historiassa on äänestäjät petetty näin rankasti!

Kokoomus petti muitakin lupauksiaan. Ajan puutteen vuoksi totean vain, että ennen vaaleja kokoomukselle oli kynnyskysymys, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Mitä tapahtui? Ei sidottu, ja lapsilisän korotuksen saa vain 20 prosenttia perheistä, eli 80 prosenttia lapsiperheistä jää tämän korotuksen ulkopuolelle. Tämä on enemmän kuin noloa! Tämä on äänestäjien pettämistä!

Arvoisa puhemies! Suomen eduskunnan juhliessa satavuotista historiaansa on erityinen syy vaatia kansalaisille vaaleissa edes jotain kuluttajansuojaa. Kokoomus onkin tarpeen jättää jälki-istuntoon, seisomaan vilpoiseen komeroon haalistunut ruiskukka rintapielessä ja taskussa vakava kirjallinen kotimuistutus petetyistä lupauksista Suomen kansalle.

Nyt jos koskaan kansalaisilta vaaditaan tarkkaa medialukutaitoa. Kokoomus on lähtenyt keksimään erilaisia kiertoilmaisuja ja jopa uutta laskuoppia, jotta esimerkiksi hoitoalan palkkaratkaisu saataisiin näyttämään paremmalta suhteessa lupauksiin. Kunta-alan tasa-arvoerä on suuruudeltaan 2 prosenttia ja lisää kuntien palkkamenoja 340 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus täyttää näin vajaan puolet lupaamastaan summasta.

Tosiasiaksi jää, että palkkauksen kiistatonta jälkeenjääneisyyttä kurotaan kiinni sairaanhoitajien näkökulmasta 30 eurolla. Porvarihallitus on niitannut pääministerin suulla kiinni sen, ettei seuraavallakaan sopimuskaudella ole odotettavissa mitään lisäpanostusta palkkaratkaisuun. Tätä me sosialidemokraatit emme pidä oikeana ja emme voi hyväksyä. Tämä osoittaa nimittäin koko hallituksenkin välinpitämättömyyden hoitaa pitkäjänteisesti naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyysongelmaa.

Meidän mielestämme tarvitaan edelleenkin useamman vuoden ohjelma palkkatason korjaamiseksi. Myös hallituksen tulisi olla mukana ja sitoutua monivuotiseen palkkaohjelmaan. Nyt te lopetatte tämän tähän. Väärin! (Ed. Zyskowicz: Me aloitimme!)

Mutta kokoomuksen edustajat käyttävät aikaansa uuden laskuopin tekemiseen. Puheet siitä, että hoito- ja eräät muut työntekijäryhmät saavatkin palkankorotuksiin neljän vuoden aikana 600 miljoonaa euroa, ovat lapsellisia. Se nyt vielä puuttuisi, että hallitus ottaisi sovitut korotukset pois kahden vuoden päästä. (Ed. Zyskowicz: Sitäkö ehdotatte?)

Arvoisa puhemies! Miltähän keskustalaisista tuntuu, kun kokoomus sanoo tekevänsä historiaa, vaikka jo edellinen hallitus sai aikaiseksi kunta-alan palkkaohjelman, jossa työntekijät saivat 3,9 prosentin ylimääräisen palkankorotuksen tupossa sovitun lisäksi? Sosialidemokraattien ja keskustan punamultahallitus tuki palkkaohjelmaa. Koska julkisella alalla työskentelevät ovat valtaosaltaan naisia, toimi punamultahallitus tässä nimenomaan tasa-arvopolitiikkaa edistäen.

SDP:n pitkäaikainen ja johdonmukainen linja on tähdännyt useiden vuosien ajan naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon kaventamiseen. Uudistettu tasa-arvolaki tuo työpaikoille velvoitteen lain pohjalta selvittää esimerkiksi palkkatasa-arvoon liittyviä epäkohtia. Kokoomus, teidän roolinne historiallisessa tarkastelussa on ollut vilttiketjussa istuminen ja kertasuorituksiin panostaminen.

Tasa-arvoerät ovat olleet osa tulopoliittisen sopimuksen osia aina vuodesta 1989 lähtien. Aloitteen tasa-arvoeristä tekivät nykyisten ammatillisten keskusjärjestöjen monet jäsenjärjestöt ja ammattiliitot.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaaliohjelmassa oli tärkeä lupaus, josta pidämme kiinni. Haluamme lisätä sekä työntekijöiden määrää hyvinvointipalveluissa että parantaa palkka- ja työoloja. Vaalikausi tulee osoittamaan, että opposition yhteinen 600 miljoonan talousarvioaloite on tuiki tärkeä työntekijöiden palkka- ja työolojen parantamisessa.

Kiire ja ylikuormitus ovat yksi julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vitsauksista, mutta eivät yksin julkisen vaan koko työelämän. Työministeriön työolotutkimukset osoittavat, että samaan aikaan, kun työhön sitoutuneiden osuus on kasvanut, myös työn keventämistä tai vähentämistä haluavien osuus on lisääntynyt. Kasvu kertoo muun muassa työelämän rasittavuudesta ja myös siitä, että ihmisillä on tarve saada aikaa muuhunkin kuin työssä käymiseen.

Ihmisen elinkaaressa on erilaisia jaksoja, jolloin muut asiat — perhe ja pienet lapset — ovat tärkeämpiä kuin työ. Myös ammattitaidon ylläpitäminen tai uuteen ammattiin kouluttautuminen on osa normaalia elämää, ja hyöty siitä koituu viime kädessä työnantajalle ja yhteiskunnalle. Siksi myös se aika on yhtä arvokasta kuin työelämässä vietetty aika.

Nämä työelämän haasteet koskevat samalla tavalla niin julkista kuin yksityistäkin sektoria. Siksi ne on syytä ottaa huomioon jo nyt keskusteltaessa julkisen terveydenhuollon tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Me sosialidemokraatit emme ole unohtaneet vanhustenhuollon kehittämistarpeita niin kuin muut isot puolueet. Olemme valmiit vaaliohjelmamme mukaisesti korottamaan kuntien rahoitusta merkittävästi, jotta ikäihmisten palvelut paranevat. Henkilöstöä tarvitaan lisää sekä vanhusten kotipalveluihin että laitospalveluihin. Omaishoitajien tukipalveluja, vapaapäiviä, kotipalveluja ei saada toimiviksi ilman lisähenkilökuntaa.

Riittävä palkkataso on yksi avaintekijä julkisen sektorin palveluiden parantamisessa. Tärkeästä ja vaativasta työstä on maksettava kunnon palkka. Lisäksi työolosuhteiden on oltava sellaisia, että korkean ammattietiikan omaavat työntekijät voivat suoriutua työstään ammatin vaatimusten mukaisesti. Tämä voi onnistua vain, jos palveluissa on riittävät voimavarat, resurssit. Valitettavasti, valitettavasti, valitettavasti Vanhasen porvarihallitus tuo syvän pettymyksen tässä tärkeimmässä asiassa.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Merja Kyllönen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Avoimia kirjeitä, kauniita sanoja/ mutta ei lainkaan tilillepanoja/ Lupaukset heitettiin/ heiluivat huulet/ rahapussi tyhjeni/ pettyneen huokauksen kuulet/ Sari Sairaanhoitaja/ Kari Kansalainen/ tyhjää saivat he molemmat/ palvelut entistä heikommat/ Laatua saa suurella rahalla/ mutta sitä ei osteta tyhjällä mahalla.

Puheenjohtaja Kataisen joukot virittivät ennen vaaleja suuria toiveita palkkatasa-arvon edistämisestä. (Ed. Zyskowicz: Oliko väärin ottaa asia esille?) Nyt vaalien jälkeen valtiovarainministeri Katainen kirjoittaa Sari Sairaanhoitajalle Turun Sanomissa: "Rahaa ei tällä erää ole mahdollista laittaa enempää." (Ed. Tennilä: Kataisella on kaksoisolento!) Sehän ei pidä paikkaansa, arvoisa herra valtiovarainministeri. Sitä paitsi te olisitte kyllä paljon oikeampi vastaamaan välikysymykseen, sillä tässä ensisijaisesti on kyse juuri rahasta, ja te, arvoisa valtiovarainministeri, olette sen rahahanan tulppa. Hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamiseen tarvitaan rahaa. Ilmaiseksi niitä ei saa. Mikäli palkkatasa-arvo paranee vuodessa parilla kympillä, niin taidamme olla pian vuoden 2020 paremmalla puolella ennen kuin Kataisen joukkojen vaalilupaukset on lunastettu. Tämä jos mikä lienee sitä kuuluisaa pitkäjänteistä politiikkaa.

Hallitusohjelman tekstiosuus kuulostaa loistokkaalta, mutta rahanjakoraamit eivät sitä vastaa. Ensi vuoden talousarviossa panostus kuntien asukkailleen tarjoamiin terveys- ja vanhuspalveluihin on täysin riittämätön. Suomalaista terveydenhoitoa on kehuttu hyväksi ja kustannustehokkaaksi, ja sitähän se on. Työntekijöiden ammattitaito takaa hyvän laadun, ja alhainen palkkaus takaa sen taloudellisen tehokkuuden. Mutta kuinka kauan näin on? Ellei palkkatasa-arvoasiassa edetä ripeästi, on vaarana, että palvelut heikentyvät ja henkilöstöä on saatavilla entistä vähemmän. Eivät kaikki ryntää heti Ruotsiin tai Norjaan. Myös kotimaassa on muita uramahdollisuuksia. Kun henkilöstöpula alkaa vaivata, kasvaa työtaakka niillä, jotka yhä ovat alalla, ja se vain lisää motivaatiota etsiä muita vaihtoehtoja. Miten silloin hoidetaan vanhukset tai pidetään auki meidän kirjastomme?

Hallitus lupasi tukea sellaista kuntien palkkaratkaisua, joka kohdentuu koulutetuille naisvaltaisille aloille, joilla palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Tälle ratkaisulle hallitus asetti kuitenkin niin ahtaat rajat, että niiden puitteissa ongelmia ei pystytä korjaamaan. Hallituksen ilmoittama 150 miljoonan euron erä ei alkuunkaan vastaa niitä odotuksia, joita hoitajilla oli. Pikkurahalla ei julkisen sektorin palkkausongelmia korjata eikä myöskään palveluita kehitetä.

Palvelumaksuja korotetaan, mutta palvelujen parantamiseen hallitus ei aio käyttää korotuksista saatavia rahoja, vaan ne imuroidaan takaisin kunnilta. Palvelumaksuissa onkin tällöin kysymys verottamisesta, esimerkiksi sairauden verottamisesta, eikä suinkaan siitä, että korotetuilla terveyskeskusmaksuilla oltaisiin esimerkiksi turvaamassa kuntien parempia palveluita. Sosiaalisista syistä me vasemmistoliitossa emme kannata palvelumaksujen korotuksia.

Palvelujen parantamiseen hallitus tarjoaa ensi vuodeksi vain parikymmentä miljoonaa euroa. Sillä, hyvät ministerit, ei maailmaa paranneta. Ei riitä, että valtionosuudet ovat niukat, vaan vieläpä ahdinkokunnille tarkoitetut kuntien harkinnanvaraiset avustukset ovat 8 miljoonaa pienemmät kuin pari vuotta sitten. Keskusta on todella kääntänyt selkänsä vaikeuksissa kamppailevien kuntien asukkaille.

Hyvistä suhdanteista huolimatta monissa kunnissa talous on edelleen tiukoilla. Siitä pitävät huolen niukat valtionosuudet. Kunnissa ei vältytä veronkorotuksilta, lainanoton lisäykseltä eikä henkilöstövähennyksiltä. Hyvä, parempi, paras — kansa kyllä hiukan palveluiden katoamista vastaan haras. Ja kyllä se rahan puute näkyy sielläkin laadussa. Kentällä kuulee jo keskustelun siitä, miten saisimme omaiset tai vapaaehtoiset syöttämään vanhuksia laitoksissa ja millaiset vaippakiintiöt asetettaisiin, että kuluissa säästettäisiin.

Arvoisa valtiovarainministeri, on aika väljentää raameja. On aika huolehtia oikeudenmukaisuudesta, on aika turvata arjen palvelut. Sitten, kun ministeri Katainen avaa rahahanoja, on peruspalveluministeri Risikonkin helpompi vastata täällä salissa esitettyihin kysymyksiin.

Laman alhosta on yli kymmenen vuotta, ja julkista velkaa on lyhennetty ennätystahdissa. Budjetista aiotaan käyttää 2 miljardia velan maksuun, ja jos hallitus jotain valtionomistuksesta panee lihoiksi, niin niistäkin rahoista valtaosa menee velan maksuun. Eiköhän sitä pienemmälläkin kiireellä saada velkaa sen verran alemmaksi, että jää varaa myös suurempaan tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja kansalaisten palveluihin.

Hyvät edustajatoverit! Sen ohella, että osoitetaan riittävästi rahoja kunnille, on eräissä tapauksissa tarpeen erikseen varmistaa, että kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut.

Hoitotakuu on yksi tällainen keino ohjata. Lapsen oikeus päivähoitoon on toinen merkittävä keino. Osoitus Vanhasen hallituksen epäsosiaalisesta luonteesta on kuitenkin se, että lapsen oikeus päivähoitoon, oikeus kehittyä ikäistensä seurassa, riistetään kaikkein köyhimmiltä poistamalla nollamaksuluokka.

Eduskunta on myös toistuvasti joutunut merkitsemään budjettiin erillisen määrärahan lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon, sillä kokemus on osoittanut, että tällä alueella tapahtuu liikaa laiminlyöntejä, ellei erillismäärärahaa ole budjettiin kirjattu. Me vasemmistoliitossa emme hyväksy hallituksen esitystä poistaa määräraha ensi vuoden budjetista. Onko nyt todellakin niin, ettei tämä hallitus piittaa pätkääkään lapsista ja nuorista?

Myös vanhukset ovat sellainen ryhmä, jonka oikeuksia palveluihin meidän pitää nyt parantaa. Suomi ikääntyy. Ellei tälle väestöryhmälle luoda lainsäädännössä vähimmäisturvaa, on vaarana, että he joissakin kunnissa jäävät vaille sitä apua, mitä he tarvitsevat selviytyäkseen kotona. Sitä me vasemmistoliitossa emme halua. Tästä syystä me keväällä 2006 ehdotimme erityistä vanhuspalvelulakia. Vasemmistoliiton lakialoitteen tavoitteena oli taata ikääntyneille ihmisille yhdenvertaiset ja laadukkaat vanhuspalvelut koko maassa kunnioittaen palvelun tarvitsijoiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta tuloista riippumatta. Nykytilanteessa tällainen valinnanvapaus koskee vain varakkaimpia vanhuksia.

Voimassa oleva sosiaalihuoltolaki edellyttää kunnilta kotihoidon järjestämistä tarpeen mukaan muun muassa vanhuksille, mutta normit on laadittu sillä tavoin väljiksi, että niiden toteuttaminen on sidottu kunnan vuotuisiin talousarviomäärärahoihin. Emme voi tyytyä siihen, että ikääntyvät ihmiset jossakin kunnassa jäisivät äänekkäämpien tai vaikutusvaltaisempien ryhmien jalkoihin voimavaroja jaettaessa.

Nykytilanteessa kotihoidon saaminen riippuu asiakkaan asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta ja kunnan omista soveltamisohjeista ja -käytännöstä. Lisäksi valitusoikeus näistä päätöksistä on rajoitettu. Valitettavasti kehitys viime aikoina on ollut juuri se, että kuntien kotihoito supistuu sisällöltään ja rajautuu entistä huonokuntoisempiin vanhuksiin. Tämäkö on sitä kuuluisaa välittämistä ja tasa-arvoista palvelutarjontaa?

Säätämällä erityinen vanhuspalvelulaki niin sanottu hoivatakuu laajennettaisiin myös ikääntyneiden hoivapalveluihin. Meidän mielestämme kunnat pitää velvoittaa järjestämään ikääntyneille, yli 65-vuotiaille kotihoidon tarpeessa oleville kotihoito siitä riippumatta, valitsevatko ikääntyneet kotona asumisen vai asumisen palvelu- tai tukiasunnoissa hyväksytyn palvelusuunnitelman mukaisesti. Muutoksella ohjattaisiin ikääntyneiden palveluita kotona tapahtuviksi ja vähennettäisiin osaltaan pitkäaikaista laitoshoidon tarvetta. Mielestämme olisi myös syytä laajentaa myös ei-kiireellisen hoivapalvelun tarpeen arviointivelvollisuutta.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää hallituksen vastaus ei tyydytä. Tällainen hallitus joutaa mennä. Kannatan ed. Filatovin ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessä on kaksi teemaa: kuntasektorin palkkaratkaisut etenkin hoito- ja hoiva-alalla sekä valtion panostus hyvinvointipalveluiden rahoitukseen. Välikysymyksessä kysytään, miten hallitus voi yhtaikaa nostaa naisvaltaisten alojen palkkoja ja taata kuntalaisille laadukkaat, tasa-arvoiset hyvinvointipalvelut. Oppositiota voi kiittää sen oivaltamisesta, että näitä kysymyksiä on tarkasteltava rinnakkain.

Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että hoitoalan henkilöstö ansaitsee kunnollisen palkan. Samalla kysymyksessä pelotellaan sillä, että korkeammat palkat voivat tarkoittaa korkeampia kunnallisia veroprosentteja. Pelottelu on turhaa. Jos haluamme julkisella sektorilla maksaa korkeampia palkkoja hoitajille ja lastentarhanopettajille ja samalla laadukkaat hyvinvointipalvelut, niin silloin pitää olla myös valmis keräämään veroja.

Tämä onkin ehkä tämän välikysymyskeskustelun paras puoli: On syytä ymmärtää, ettei ole jatkuvasti mahdollista samaan aikaan alentaa veroja ja taata oikeudenmukaisia, tasa-arvoisesti kohdennettuja hyvinvointipalveluita. Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista on myös valmiita maksamaan enemmän veroja, mikäli sillä taataan laadukkaat hyvinvointipalvelut. Nyt hyvinvointipalveluista huolta kantavat demarit ovat itse olleet poistamassa varallisuusveron sekä keventämässä alkoholin ja hyvätuloisten verotusta, ja tämä on tapahtunut kuntien kustannuksella.

Ensi vuonna hallitus ei kevennä veroja, minkä ansiosta palvelujen saatavuus voidaan paremmin turvata. Tämä hallitus laskee veroja yli puoli miljardia euroa vähemmän kuin edellinen hallitus. Hallitus on myös luvannut korvata budjetissa toteutettavat veronvähennykset kunnille täysimääräisesti. Vihreä eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että veronalennusten ja menonlisäysten suhde on nyt huomattavasti tasapainoisempi kuin se oli edellisten neljän vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! Vuosikymmenten aikana syntyneitä palkkavinoutumia ei korjata hetkessä eikä edes puolessa vuodessa. Vaikka oppositio viittaakin välikysymyksessään edellisen hallituksen perustamaan samapalkkaisuustyöryhmään, vuosien 2003 ja 2006 välisenä aikana kokoaikatyössä olevien miesten ja naisten palkkaero kasvoi 56 eurolla. (Ed. Zyskowicz: Kuulitteko, ed. Gustafsson?) Voi olla, että edellisen hallituksen samapalkkaisuusohjelmalla oli kunniakkaita tavoitteita. Yhtään euroa sen tavoitteiden toteuttamiseen ei kuitenkaan budjetoitu eikä sillä päästy palkkaerojen kapenemiseen.

Tämä keskustelu on jälleen kerran todistanut myös sen, miten Suomessa palkkojen järjestys on pyhä. Palkkaneuvottelumekanismi ei käytännössä mahdollista yksittäisen henkilöstöryhmän, kuten tässä tapauksessa hoitajien, palkkojen reilua nostamista suhteessa muihin palkkoihin. Hoitajille on tulossa kohtuullisen hyvä prosenttikorotus, mutta pettymystä aiheuttaa se, että suhteellinen palkkaero ei tästä juuri kapene. (Ed. Gustafsson: No, miten ero lääkäreihin kehittyy?)

Välikysymyksessä viitataan "historiallisiin ongelmiin kunta-alan sopimusneuvotteluissa". Ongelmien historiallisuus on aivan totta, sillä mikään uusi asia sukupuolten palkkaero ei ole. Vuosikymmeniä samana pysynyt, lähes kiveen hakattu palkkaero on tuotettu ja uusinnettu yhä uudestaan työmarkkinasopimisella. Jo vuoden 1922 valtiopäivillä kansanedustaja Rosa Sillanpää teki aloitteen laiksi, jonka mukaan työntekijälle sukupuoleen katsomatta on turvattava samasta työstä sama palkka. Se haudattiin.

Tupojen ylläpitämä staattinen palkkaerorakennelma on ollut pitkään kolmikannalla siunattu vahvojen miesvaltaisten vientialojen tae. SAK:laisten naisten ansiot ovat 77 prosenttia miesten palkoista. STTK:laisten naisten ansiot ovat 73 prosenttia ja akavalaisten naisten 72 prosenttia miesten palkoista. Sosialidemokraatit ammattiliittojen johdossa ovat yhtä aikaa luomassa palkkaeroja ja haastamassa hallitusta oppositiossa tilille siitä, ettei palkkaero yhdellä neuvottelukierroksella kapene.

Palkkaeroissakin on pohjimmiltaan kyse työn arvostuksesta ja arvoista. Alimman palkkauksen parantamisen ajaminen on yhä tahdon asia. Ilman määrätietoista työtä palkkakuilu ei kuitenkaan kapene. Yhteiseksi ongelmaksemme jää, pystyykö nykyinen työmarkkinajärjestelmä lainkaan korjaamaan työmarkkinoiden rakenteellista ongelmaa. Mikä on sosialidemokraattien ja vasemmiston lääke epäoikeudenmukaisia palkkaeroja ylläpitävään ja uusintavaan neuvottelumekanismiin?

Uuden hallituksen tavoitteena on palkkaerojen kaventaminen, ja siihen pyritään konkreettisin keinoin. Hallitus on lähtenyt tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Välikysymyksessä todetaan, että 150 miljoonalla eurolla rahoitetaan vain murto-osa hoitajien palkankorotuksesta. Näin on. Samaan aikaan se on murto-osan verran enemmän kuin mihin mikään edellinen hallitus on pystynyt. Vihreä eduskuntaryhmä pitää hallituksen avausta hyvänä ja luottaa siihen, että tämä tosiaan oli vasta avaus, ei päätös. Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, että eduskunta yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa etsii parempia keinoja palkkaerojen kaventamiseksi.

Arvoisa puhemies! Palveluiden laadun parantamiseen tarvitaan ja on varattukin myös lisäresursseja. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on lisäystä vuoden 2007 talousarvioon 580 miljoonaa euroa. Hyvinvointipalveluihin tämä hallitus varaa 250 miljoonaa euroa. Edellisen hallituksen hallitusohjelmassa vastaavaan tarkoitukseen varattiin 210 miljoonaa. Kuntatalouden kannalta merkittävää on se, että kustannusten nousuun perustuvat valtionosuuksien indeksitarkistukset tehdään nyt ensimmäistä kertaa täysimääräisinä. Tämä korjaa valtionosuuden jälkeenjääneisyyttä peruspalvelujen rahoituksessa. Viime kaudella indeksikorotukset toteutettiin vain 75-prosenttisesti. Myös kustannustenjaon tarkistus maksetaan täysimääräisenä ja kerralla, eikä kunnilta oteta niin sanottua pakkolainaa, kuten viime kaudella.

Hallitusohjelmassa linjataan palveluista siten, että "Palveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseksi on niiden rahoituspohjaa tarkistettava myös asiakasmaksujen osalta". Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa, että "palvelut säilyvät kaikkien saatavilla". Vihreän eduskuntaryhmän mielestä asiakasmaksujen tuotto on ohjattava palveluihin niiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi. Näkemyksemme on, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotuksista saatavat tulot tulee vuoden 2009 jälkeen jättää kuntien käytettäväksi, jotta kunnilla on mahdollisuus toteuttaa hallitusohjelmassa linjattu lupaus palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamisesta asiakasmaksuja tarkistamalla.

Herr talman! Vi kommer inte att klara de servicerelaterade utmaningar vi har framför oss endast genom att stärka finansieringen. För att servicen ska kunna räcka till är det lika viktigt att se till att kostnaderna hålls under kontroll. Här är förebyggande arbete nödvändigt. Vi måste förkorta köerna i båda ändor, och just detta är målet för regeringens hälsopolitiska program. Vår riksdagsgrupp har även höga förväntningar på det politiska programmet för främjandet av barns, ungas och familjers välbefinnande. Regeringen måste när det kommer till kritan ta itu med marginaliseringsproblemen, som allt oftare förs över från en generation till följande.

Arvoisa puhemies! Alkoholiveron korotus oli kauan ja kipeästi odotettu päätös. Edellinen hallitus vastusti alkoholiveron korottamista loppuun saakka, vaikka tilastot puhuivat selvää kieltä lisääntyneistä huostaanotoista ja perheväkivallasta. Tämän hallituksen toteuttama alkoholijuomien veronkorotus on hyvä alku. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä hallituksella pitää olla valmiutta jatkaa samalla linjalla myös seuraavien budjettien yhteydessä.

Oppositio kysyy, miten hallitus aikoo järjestää lisää henkilökuntaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon sekä vanhustenhoitoon. Työllisyyttä parannetaan ja osaavan henkilökunnan määrää lisätään kohdentamalla varoja täydennys- ja oppisopimuskoulutukseen. Myös sosiaali- ja terveysalan opintojen aloituspaikkoja tullaan lisäämään. Työvoimasta poistuu tämän hallituskauden aikana yli 60 000 työntekijää, ja on ilmeistä, ettemme selviä haasteesta vain kotimaisin voimin. Hallitus onkin sitoutunut edistämään maahanmuuttoa, mitä vihreä eduskuntaryhmä pitää erinomaisena asiana.

Hoitajat ja lastentarhanopettajat tekevät vastuullista työtä. Jotain hoivatyön raskaudesta kertoo se, että suurin osa vuorotteluvapaan käyttäjistä on keski-ikäisiä, hoiva-alalla työskenteleviä naisia. Vuorotteluvapaata on jatkettava, vaikka ideaalimaailmassa asiat olisikin järjestetty niin, ettei vuorotteluvapaata tarvitsisi käyttää loppuunpalamisen ehkäisynä. (Ed. Gustafsson: Sekin syntyi demarien ansiosta, se vuorotteluvapaa!)

Hallitusohjelmassa luvataan tasata vanhemmuuden kustannukset entistä tasaisemmin työnantajien kesken, mikä parantaa naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla. Tulevan perusturvauudistuksen tavoitteena on tuottaa myös työelämään uudenlaista oikeudenmukaisuutta parantamalla pätkä- ja osa-aikatyötä tekevien ja vailla omaa ammattiliittoa olevien perusturvaa.

Summa summarum, vastauksena opposition usein tässä salissa esittämään kysymykseen, miten vihreät voivat olla mukana tässä hallituksessa, vihreä eduskuntaryhmä toteaa seuraavaa: Tämä hallitus on sitoutunut kunnallisten hyvinvointipalvelujen laadun turvaamiseen ja perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja rahoittaa ensimmäisenä hallituksena naisvaltaisten alojen palkkaratkaisua omalla, erillisellä valtionosuudella. Näin ollen vihreä eduskuntaryhmä kannattaa luottamuslauseen antamista hallitukselle.

Saman asian voi ilmaista vielä toisinkin: (Puhemies: Ed. Alanko-Kahiluoto, nyt on mennyt todella pitkään!) Vihreä eduskuntaryhmä voi hyvin olla hallituksessa niin kauan kuin oppositio ei kykene osoittamaan, että edellinen hallitus olisi vastannut nykyistä hallitusta paremmin lupauksistaan samapalkkaisuuden edistämiseksi, palkkaerojen kaventamiseksi sekä hyvinvointipalveluiden laadun turvaamiseksi. Toistaiseksi aihetta epäluottamuslauseelle nykyistä hallitusta kohtaan ei näillä ehdoilla ole.

Håkan  Nordman  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Trots att oppositionen påstår att interpellationen handlar om kvaliteten i vård och omsorg och tillgången på yrkesutbildad personal är det lätt att inse att interpellationen i hög grad handlar om vårdsektorns löner.

Keskustelu julkisen hoidon laadusta on viime aikoina koskenut hoidon antajia eli hoitajia ja vähän potilaita. On totta, että suuri osa julkisesta hoitobudjetista menee palkkoihin. Hallitus ehdottaa, että valtionosuutta kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään 577 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee, että kunnat pystyvätkin parantamaan vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden palveluja. Korotuksista 226 miljoonaa aiheutuu valtion ja kuntien välisen kustannusjaon tarkistamisesta.

Lisäksi hallitus tulee esittämään ensimmäisen kerran yli vuosikymmeneen kustannusten nousun korvaamista kunnille täysimääräisesti. Hallitus on myös valmis tukemaan järkevää palkkaratkaisua hoitoalalla 150 miljoonalla eurolla. Hallitus panostaa kauden aikana 30 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä koskeviin kehittämishankkeisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan väittää, että tämä hallitus tulee tukemaan kunnallista hoitoalaa ja kuntien työntekijöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin on tehty.

Hyvät edustajat! Olemme kaikki tietoisia hoitoalan palkkatason jälkeenjääneisyydestä. Tämä koskee myös yksityissektoria, minkä vuoksi, uskoisin, paine palkkojen korottamiseen julkisella sektorilla ei ole riittävän kova. Tämäkin vaikuttaa. Itse uskon palkkatason nousuun naisvaltaisella hoito- ja hoivasektorilla lähivuosina sen vuoksi, että kilpailu työntekijöistä kovenee hoito- ja hoivasektorin tarpeiden kasvun kanssa. On oikeudenmukaista, jos näin tapahtuu. Hoitajat ansaitsevat tämän. Miesten ja naisten palkkaerojen supistamista on jatkettava myös tämän neuvottelukierroksen jälkeen, eli tarvitaan aikalisä.

Herr talman! Det avtal som de kommunala avtalsparterna nu kommit överens om är ett steg i rätt riktning, på rätt väg. Vi utgår ifrån att denna trend fortsätter även efter denna avtalsperiod. I och med att alla förbund utom Tehy skrivit på avtalet som medför lönejusteringar på 12 procent kan jag svårligen förstå vad oppositionen menar med att säga att situationen i de kommunala förhandlingarna är historiskt dålig. Vad är det som egentligen händer i Finland när kommunsektorn lovas upp till 12 procent i förhöjningar? Jo, oppositionen vill fälla regeringen.

Den här regeringen har inte lovat förhöjningar på 500 euro eller någon annan summa. Regeringens löften och målsättningar finns inskrivna i regeringsprogrammet. Regeringen kan inte ta ansvar för vad enskilda riksdagsledamöter eller kandidater i val eller partier lovar inför val. Inom svenska riksdagsgruppen eller Sfp har vi inte talat om speciella, specifika summor. Om vi vill diskutera summor kan det konstateras att man inom vårdbranschen i bästa fall kommer upp i förhöjningar på 439 euro per månad, även om medeltalet hamnar en bit på 200 euro i månaden.

Arvoisa puhemies! Julkinen hoitohenkilöstö tarvitsee myös tilanteeseensa helpottamista. Kuntien työntekijöiden määrä on suurempi kuin koskaan aiemmin, mutta samanaikaisesti yhä enemmän potilaita on hoidettavana. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on pitkään puhunut sen puolesta, että hoitoalalle on saatava lisää käsiä. Nyt kuntien on varauduttava siihen, että kilpailu henkilöstöstä kovenee. Julkisen sektorin on hoidettava tämä asia kuntoon. Aivan liikaa on koulutettuja hoitajia muuttanut ulkomaille korkeampien palkkojen ja pysyvän työsuhteen perässä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä on todennut aikaisemmin ja toteaa jälleen, että jos haluamme takeet siitä, että meillä on riittävästi pätevää hoitohenkilökuntaa 5—10 vuoden kuluttua, henkilöstö on vakinaistettava nyt. Lähdemme siitä, että kunnat käyttävät saamansa korotetun tuen useampien hoitajien palkkaamiseksi vakinaisiin työsuhteisiin.

Tiedämme, että valtion ja kuntien välinen suhde on monella tavalla mutkikas. Kunnilla on itsemääräämisoikeus, mutta ne ovat riippuvaisia valtion taloudellisesta tuesta. Valtion tuki jakautuu sektoreittain, mutta valtio ei voi vaatia rahojen käyttämistä juuri siihen, mihin ne on tarkoitettu. Näin on asianlaita. Mutta on syytä korostaa, että kunnallinen itsemääräämisoikeus, päätäntävalta, tarkoittaa myös vastuunottoa, vastuuntuntoa, eli vastuun ottamista siitä, että lisäresurssit käytetään siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Ja hoitoalalla tarvitaan niitä.

Työttömyyden lasku jatkuu. Muutamien vuosien kuluttua meillä on useita toimialoja, joilla on työvoimapula. Eräissä osissa maatamme työvoimapulaa esiintyy jo nyt, samoin on pulaa työperäisestä maahanmuutosta. Myös terveydenhuollossa olemme tulossa murrosvaiheeseen ja näemme jo ensimmäiset merkit tulevasta työvoimapulasta.

Herr talman! Vi måste i god tid forma vår yrkesutbildning så att den motsvarar arbetsmarknadens krav. Klart är, att Finland inte kommer att klara sig utan hjälp utifrån. Vi kommer inom kort att vara i akut behov av invandrad arbetskraft. Det kan hända och det är till och med troligt att inte ens invandrad arbetskraft räcker till för att avhjälpa den kommande arbetskraftsbristen på olika områden. Men bristen blir med säkerhet större utan en inflyttande arbetskraft. Den här situationen måste förberedas på ett vettigt och bra sätt.

För att utlänningar skall kunna och vilja se Finland som sitt nya hemland krävs det en positiv marknadsföring, såväl utanför som innanför vårt lands gränser. Det är verkligen dags att på allvar fundera på det här, vad vi har och vad vi kan erbjuda en utlänning — inte vad hon eller han kommer hit för att ta av oss.

Vi måste förstås även anpassa vår egen arbetsmarknad efter de behov och utmaningar som framtiden för med sig och försöka hålla den arbetsföra befolkningen kvar i arbetslivet samt anpassa utbildningen efter de behov som finns. Omsorgen om vår egen arbetskraft så att vi kan behålla så många som möjligt av de välutbildade vårdarna i vårt eget land är samtidigt omsorg om någonting mycket viktigt, nämligen om rätten till vård på eget språk.

Regeringen har som första regering genom tiderna gått in för ett extra anslag på 150 miljoner euro för att utjämna löneskillnaderna i de kvinnodominerade, kommunala sektorerna. Vi har den uppfattningen att regeringen från första början mycket målmedvetet har gått in för att genomföra regeringsprogrammet och vi är övertygade om att de skrivningar som gäller vårdsektorn, som gäller kvalitet i vården och annat, kommer att genomföras på ett tillfredsställande sätt under den här perioden. Svenska riksdagsgruppen vill betona att det är speciellt viktigt att trygga en god äldreomsorg. Till det vill svenska riksdagsgruppen bidra.

Arvoisa puhemies, värderade talman! Svenska riksdagsgruppen föreslår enkel övergång till dagordningen.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Yhden puolueen vaalilupauksesta tuli koko hallituksen ongelma." Tätä syytöstä ei ole lausunut oppositio, vaan kesällä päähallituspuolue keskustan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja. Pääministeri Vanhasen puheista on kuultanut sama asenne: tuskastuminen hoitajien vaatimuksiin päästä ylös palkkakuopastaan ja kyllästyminen kokoomuksen vaalipyykin pesemiseen.

Kokoomus saavutti vaalivoiton ja hallituspaikan pitkälti juuri katteettomalla retoriikalla tasa-arvotuposta. Jo silloin oli ilmeistä, että kuntasektorin palkkatasa-arvoa sekä samaan aikaan vanhustenhoidon ja terveydenhuollon puutteiden korjausta ei voida toteuttaa niillä rahalupauksilla, joita hallituspuolueet esittelivät.

Pääministeri Vanhanen ilmoitti pettyneensä Tehyn johdon ratkaisuun. Minä puolestani ymmärrän heitä. Ongelmana on se, että hoitajien palkkakuoppa ei näillä esityksillä korjaannu. Hallitusohjelmassa todetaan: "Korotetun valtionosuuden suuruus riippuu siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta." Tasa-arvoerä on jaettu sellaisillekin kunta-aloille, joilla keskipalkka on reilusti yli 5 000 euroa kuukaudessa. Mihin on unohtunut samapalkkaisuuserän kolmas jakokriteeri: alipalkkaus? Eikö hallitus ole hyväksynyt oman ohjelmansa vastaisen ratkaisun?

On kysymys arvoista, ministeri Risikko! Miksi koneen hoitamisesta maksetaan enemmän kuin ihmisen? Henkisesti vaativa ja vastuullinen hoitotyö on myös fyysisesti raskasta verrattuna perinteisiin lihasta vaativiin miesaloihin, esimerkiksi rakennus-, varasto- tai satamatyöhön. Työsuojeluhallinnon tuoreen tutkimuksen mukaan fyysisesti raskain työ Suomessa tehdään vanhainkodeissa ja kotisairaanhoidossa.

Olen keskustavaikuttajien kanssa eri mieltä. Hoitoalan palkankorotukset eivät ole ongelma, vaan työvoimapulaksi muodostuvan ongelman ratkaisu. 6 500 Suomessa kalliisti koulutettua hoitoalan ammattilaista on tällä hetkellä töissä ulkomailla pitkälti juuri heikon palkkatason ja pätkätöiden vuoksi.

Hoitajien palkkauksen korjaamisessa ei ole kysymys ainoastaan heidän omasta toimeentulostaan, vaan koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Jos emme alan palkkakilpailussa pärjää, kuinka voimme kuvitella väestön ikääntyessä ja hoivatarpeiden kasvaessa ammattitaitoisten hoitajien määrän kehittyvän riittävästi?

Toivon todella, että tulevaisuuden palvelujen pelastusoperaatioita ei tarvitsisi lakolla vauhdittaa. Hoitajien lakko olisi erityisen vahingollinen jo entuudestaan kuormitetussa terveydenhuollossa. Vaikka kiireellinen hoito rajattaisiin lakon ulkopuolelle, hoitojonot pitenisivät ja monen sairauden selvittely ja hoito viivästyisi kohtalokkain seurauksin. Nyt hallituksen on toimittava, jotta lakko saataisiin vältettyä. Kristillisdemokraatit vetoavat hallitukseen, että se nöyrtyisi ylimääräiseen valtionosuuden korotukseen.

Ministeri Risikko kertoi, miten kunnat saavat ensi vuonna lisää 580 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiinsa. Miksi jätitte kertomatta, miten summa hupenee kuntien jo käyttämän rahan hyvittämiseen, kustannustason tarkistamiseen ja verotulomenetysten kompensaatioon? Vain 21,3 miljoonaa euroa jää perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelutason parantamiseen. Nämä luvut löytyvät Kataisen budjettikirjasta. On hämäystä uskotella tämän rahan millään tavoin riittävän paikkaamaan vanhusten- ja terveydenhuollon puutteita. Tällä kosmeettisella summalla ei vanhusten määrän kasvaessa kyetä pitämään yllä edes nykyistä asiakaskohtaista henkilöstömitoitusta.

Kylmä tosiasia on, että hallitus ei käytännössä panosta vanhustenhoidon ja terveydenhoidon palvelutason parantamiseen, vaikka tämä oli kansalaisten tärkein toive vaalien aikana. Kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen luo pitkällä tähtäimellä mahdollisuuksia tuottavuuden aitoon kasvuun ja palvelujen turvaamiseen, mutta on julmaa jättää vanhukset odottamaan vuosikausiksi uudistuksen tuloksia. Monen elämä on jo siinä vaiheessa päättynyt, kun rakenneuudistus alkaa kantaa hedelmää.

Kaiken lisäksi peruspalvelubudjetissa ei tietenkään ole huomioitu nyt neuvoteltujen palkankorotuksien kustannuksia. Budjetin laskelmissa oletettiin ansiotason nousevan ensi vuonna 5 prosentilla. Kunta-alan sopimus nostaa kuntien palkkamenoja vuositasolla budjettikirjan lukuihin verrattuna noin 1 900 miljoonaa euroa enemmän. Niin sanottu kunta-alan tasa-arvoerä lisää vuositasolla palkkausmenoja 350 miljoonaa euroa, eivätkä tähän vielä edes sisälly Tehyn toiveet palkkakuopan korotuksesta. On aivan selvää, että näiden lukujen valossa kokoomus on pettänyt vaalilupauksensa. Jotta edes yleisen palkankorotustason ylittävä tasa-arvokorjaus tulisi kokonaisuudessaan kunnille korvattua, kuten puheenjohtaja Katainen lupasi, tasa-arvotuen tulisi olla suuruudeltaan 350 miljoonaa euroa sekä lisäksi vielä se summa, joka vaaditaan hoitajien palkkakuopan korjaukseen.

Lisäksi hallituksen lupaama 150 miljoonan euron tasa-arvoerä sisältyy jo viime keväänä hyväksyttyihin niukkoihin kehyksiin. Mitä uutta tai ylimääräistä rahaa se on? Olisiko hallitus kenties leikannut tuon rahan pois kehyksistä, jos se ei olisi hyväksynyt tätä sopimusta? Kaiken huipuksi ministeri Risikko kertoo tämän luvun neljällä ja pääsee 600 miljoonaan euroon, vaikka summa pysyy samana joka vuosi.

Eilisessä Turun Sanomien jutussa, kolumnissa, puheenjohtaja Katainen laski virheellisesti jopa alimitoitetut indeksikorotuksetkin osaksi palkkaratkaisua ja pääsi ynnäillen 400 miljoonaan euroon. 4,7 prosentin kustannustentarkistus ei tuo yhtään ylimääräistä euroa palveluihin tai palkankorotuksiin. Päinvastoin indeksitarkistus toteutuu nyt vajaana, koska se on laskettu ennen palkankorotusratkaisua. Jos kustannustarkistus toteutettaisiin täysimääräisesti, se olisi 5,5 prosenttia. Eli nyt vajausta jää 0,8 prosenttia, 140 miljoonaa euroa. Eli ministeri Kataisen pitäisi nyt käyttää tuota vähennyslaskua ynnäilyn sijaan. Mitä tästä lopulta jää jäljelle?

Arvoisa puhemies! En muista, että ministerien selityksissä olisi aiemmin näin häikäilemättä luvuilla huijattu. Vanhasen toinen hallitus on todellakin tehnyt historiallisen bluffin.

Kaikkein surullisin olen sen väestöryhmän puolesta, joka ei kykene edes lakkoilemalla pitämään puoliaan. Tasa-arvotupoteatterissa jalkoihin jäävät uupuneet omaishoitajat, hoitoa jonottavat sairaat ja ne heikkokuntoiset vanhukset, jotka tälläkin hetkellä makaavat aliravittuina, märissä vaipoissa, makuuhaavoissa laitoksessa tai kotona. Ennen vaaleja kaikki puolueet korostivat sitä, että vanhuspalveluihin tarvitaan lisää hoitavia käsiä. Valtiontilintarkastajat pitivät vanhuspalvelujen tilaa perusoikeuksien vastaisena. Nyt vaarana ovat jopa leikkaukset palvelutasoon, kun vanhusmäärä kasvaa ja samaan aikaan kunnat joutuvat rahoittamaan oikeutettuja palkankorotuksia valtion pakoillessa vastuutaan.

Vanhasen ensimmäinen hallitus teetti selvitysmies Elli Aaltosella omaishoidon kehittämistä koskevan laajan selvityksen, aivan kuten vanhustenhoidosta professori Sirkka-Liisa Kivelällä. Molemmat selvitykset odottavat edelleen hyllyllä toteuttamista. Professori Kivelän tärkein ehdotus oli riittävä rahoitus ja vanhustenhoitolaki, jonka avulla rahat ohjattaisiin tarkoitettuihin kohteisiin. On tunnustettava, että suositukset ja ohjeet eivät riitä. Tarvitsemme lakisääteistä normitusta. Miksi Aaltosen ehdotuksia ei toteuteta vieläkään? Hän ehdotti omaishoidon tuen tasoa korotettavaksi ja sen maksattamista Kelan kautta niin, että kaikki omaishoitajat saisivat yhdenvertaisin perustein etuuden.

Arvoisat hallituksen soturit, kuulostaako seuraava teksti tutulta: "Mitä te teette täällä? Silmät kiiluen kerrotte talouden numeroista, mutta ette piittaa pätkääkään ihmisistä. Kysynkin tässä, mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta ikäihmisten kohtelu ja palvelut saadaan sellaisiksi kuin niiden kuuluisi sivistysvaltiossa olla. Tällä hetkellä tilanne on aivan mahdoton. Jos valtiontalous on suhdannehuipulla, miksi ikäihmisten palveluihin ei ole laitettu riittävästi rahaa? Vastauksen tähän varmaan haluavat suomalaiset kuulla." Näin terävästi piikitteli kokoomuksen ed. Sari Sarkomaa viime syksynä hallitusta. Kysymys on edelleen ajankohtainen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että yhteiskunnan eettinen perusta paljastuu siinä, miten se kohtelee vanhuksia, niitä, joille olemme kiitollisuudenvelassa hyvinvoinnistamme. Rikkaalla Suomella on varaa nyt ja tulevaisuudessa turvata jokaiselle korkeatasoinen hoito, jos vain poliittista tahtoa löytyy.

Kannatan ed. Filatovin esittämää opposition yhteistä ponsilausumaa.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On mukava aloittaa, kun on niin odotettu jopa hallituksen aitiosta.

Sairaanhoitajilla oli kanttia hylätä työehtosopimus, joka ei täyttänyt niitä lupauksia, joita valtiovarainministerin salkkua nyt kantava kokoomus etunenässä oli vaalien alla antanut. Ilman sairaanhoitajien rohkeutta ja tätä meidän tekemäämme välikysymystä hoitajia ja hoidettavia tukevat kansalaiset olisivat vieläkin enemmän ymmällään, jos edes pahimmin petetyt itse eivät faktoista huolimatta uskaltaisi tai viitsisi puuttua koko kansakuntaa koskettavaan epäkohtaan: julkisen hoivasektorin koulutettujen naisten palkkauksen vakavaan jälkeenjääneisyyteen ja kuntien määrärahojen riittämättömyyteen sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Lähellä kuitenkin oli, ettei kokoomus saanut vedettyä höplästä koko kansakuntaa. Ilman sairaanhoitajien periksiantamattomuutta vaikeaa olisi perussuomalaistenkin täällä eduskunnassa nyt yrittää asiaan kansalaisten toivomalla tavalla vaikuttaa. Kukaan ei nimittäin varmasti toivo hoivasektorille lakkoa, eivät varmasti sairaanhoitajat itsekään. Jokainen, joka on katsonut sängyn pohjalta ylöspäin kohti hoitajan auttavia käsiä, tietää, mistä nyt on kysymys. Siis jokainen potilas, joka on katsonut ylöspäin kohti hoitajan auttavia käsiä, tietää, mistä nyt on kysymys. Kysymys on tämän työn hinnasta ja arvosta. Siinä on asian ydin.

Arvoisa puhemies! Suomen valtiontalous on ollut ylijäämäinen koko 2000-luvun. Velkataakkammekin on keventynyt takaisinmaksun ansiosta niin, että julkisyhteisöillämme valtio mukaan lukien on velkaa tämän vuoden lopussa 57,5 miljardia euroa. Se on noin 32 prosenttia bruttokansantuotteestamme. Vähän yli kymmenen vuotta sitten velkaa oli vielä 70 prosenttia bruttokansantuotteesta. Siis on menty alaspäin, ja se on aivan hyvä.

Meidän EU-puolueille, joita ikävä kyllä riittää, tiedoksi, että EU:n rahaliiton säännösten mukaan velkaa saa olla enintään 60 prosenttia bkt:stä. Toisin sanoen valtio on siis maksanut laman seurauksena aiheutuneita velkojaan pois hyvin kuuliaisesti.

Kuntapuolueillemme tiedoksi, että kuntien velkataakka taasen on 2000-luvulla lähes kaksinkertaistunut. Yhteistä hyvää ei ole jaettu sinne, missä sitä tarvittaisiin. Sen sijaan valtio on syytänyt kunnille uusia velvoitteita osoittamatta niihin asianmukaista määrärahaa. Kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan, ja vaikka toisaalta verotusta on kevennetty, niin toisaalta sitä on kiristetty.

Keskituloisten verotus on suhteellisesti ottaen kiristynyt. Muutenkin verotuksen painopistettä Suomessa on siirretty tai jätetty siirtämättä poliittisin ratkaisuin niin, että suurituloisten kokonaisverotusta on käytännössä kevennetty muita enemmän, räikeimpänä esimerkkinä tästä viime kaudella varallisuusveron poisto. Erilaisten tutkimusten mukaan Suomessa lähestytään tasaveroa eli sitä, että kaikki maksavat tuloistaan samassa suhteessa veroa. Tämä ei ole perussuomalaisten mielestä oikein, koska verot tulee asettaa maksukyvyn mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Tulevan vuoden budjetissa hallitus haluaa keventää valtionvelkaa peräti 2 miljardia euroa. Samaan aikaan se ohjaa kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin vain vaivaiset 21,3 miljoonaa euroa lisää rahaa, siis sadasosan siitä, siis sadasosan siitä, mitä se maksaa velkojen takaisinmaksuun, siis sadasosan. Kehitysapuunkin hallitus aikoo suunnata 90 miljoonaa enemmän kuin viime vuonna, kokonaisuudessaan 668 miljoonaa.

Arvoisa puhemies! On selvää, että meidän on kohtuudella tuettava kehitysmaidenkin tulevaisuutta ja pyrittävä poistamaan ongelmia siellä, missä ne syntyvät, mutta kun samaan aikaan hallitus ohjaa 141 miljoonaa euroa myös Ison-Britannian EU-jäsenmaksun maksamiseen, alkaa tavallisesta kansalaisesta tuntua kummalliselta, että ensin huolehditaan muiden maiden kansalaisista ja sitten vasta omista.

Arvoisat kansanedustajat, hyvät kollegat ja hyvä Suomen kansa! Suomi maksaa siis lähes yhtä paljon vuosittain rikkaan Ison-Britannian EU-jäsenmaksuosuudesta kuin hallitus lupaa nyt tasa-arvoerää! Siis 141 miljoonaa Thatcherin Britannialle neuvottelemaa jäsenmaksuapua ja 150 miljoonaa hoitajille! Tästä on kysymys. Tämä on sama summa. (Ed. Gustafsson: Vieläkö Thatcher elää?)

Hallituksen olisikin aika ottaa, hyvät ystävät, lusikka kauniiseen käteen ja alkaa keskittyä muiden EU-maiden ja kaukomaiden gepardihattujen avustamisen sijasta kansalaistemme uskon palauttamiseen omaan päätöksentekojärjestelmäämme. Jos vaalilupauksia antaa, niin ne on myös lunastettava. Kamreeripuolueeksi tituleeratulle eurokokoomuksellekin siis tiedoksi, että vaalilupaustenne lunastamista eivät nyt estä sen paremmin Euroopan unioni kuin valtiontalouden rahatilanne tai talousnäkymätkään. Rahaa ja tarvetta on, ja eduskunta voi nämä määrärahat lisätä. Se on täysin mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vanhusten määrä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi laitospaikkojen määrän vähentäminen edes kotipalveluita ja omaishoidon tukea lisäämällä ei ole näköpiirissä. Myös vanhusten hoidontarve on jatkuvasti kasvanut, mistä on seurannut, että hoitajat joutuvat tekemään yhä lujemmin töitä vanhainkodeissa, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa.

Henkilökuntaa sosiaali- ja terveysministeriön antamiin suosituksiin nähden töissä on liian vähän. Täällä on viitattu professori Sirkka-Liisa Kivelän tutkimuksiin ja moniin muihinkin tutkimuksiin. Yksityisellä puolella hoitajia on riittävästi hoidettaviin nähden, koska yksityisellä puolella tuo suhdeluku määritellään lain nojalla. Niinpä monet kuntien palkkalistoilla olleet hoitajat ovatkin hakeutuneet yksityiselle puolelle töihin, kuten esimerkiksi ed. Filatovin esimerkissä, koska siellä työolot ovat paremmat. Sen takia julkinen terveydenhuolto on pelastettava ja asetettava etusijalle vuokrafirmojen kassakoneiden kilinään nähden.

Arvoisa puhemies! Yhä useammalle vanhukselle joudutaan osoittamaan paikka yksityisestä hoitokodista, jossa hoitaminen tulee usein niin hoidettavalle kuin yhteiskunnallekin kalliimmaksi kuin julkisella puolella. Tämä ei ole kansantaloudellisesti järkevää eikä inhimillisesti hyväksyttävää. Jotta julkinen hoivasektori voidaan pitää kilpailukykyisenä, on hoitajien palkkoja nostettava ja hoitajien määrää lisättävä.

Markkinatalous ei saa olla itseisarvo vaan väline. Kilpailukyvyn näkökulmasta ei ole yksinkertaisesti järkevää pumpata esitettyjä rahasummia velanmaksuun, Britannian jäsenmaksuavustuksista nyt puhumattakaan, ja tällä tavoin kiristää hoitopalveluita tavalliselta kansalta. Arvoisat kollegat, politiikka on vaihtoehtojen etsimistä, ja me asetamme hoitajien palkkarahat näiden EU-maksujen ja valtionvelan lyhentämisen edelle, siis asetamme edelle.

Arvoisa puhemies! Miksi jakaa ilmaista rahaa yksityisille ja voittoa tavoitteleville yrityksille tieten tahtoen? Jos pyritään ulkoistamiseen, kyllä on muita tapoja tehdä se. Sitä ei saa tehdä inhimillisyyden kustannuksella, mieluummin ei ollenkaan. Koska nyt on nähty, ettei kaikille laitospaikkaa tarvitseville vanhuksille tarjota kunnissa laitoshoitoa, herää kysymys, mikä olisi tilanne silloin, jos suuri osa hoitopaikoista perustuisi yksityisen palveluntarjoajan kanssa solmittaviin sopimuksiin eli maksusitoumuksiin. Yhtäkään maksusitoumuksiin perustuvaa hoitopaikkaa ei ole olemassa, ennen kuin kunta tekee palveluntuottajan ja vanhuksen kanssa asiasta sopimuksen. Ennen kuin tehdään sopimus, yhtään tällaista hoitopaikkaa ei ole.

Arvoisa herra puhemies! Sen takia nyt tehtävä palkkaratkaisu on omalta osaltaan poikkeuksellisen merkittävä, sillä kyse on paitsi hoitotyön arvostuksesta ja hoidon tulevaisuudesta, myös kansanvallasta, vaalilupausten pitämisestä ja edustuksellisen demokratian toimivuudesta ja uskottavuudesta. Haluaako tämäkin hallitus, jossa on historiallinen naisenemmistö, jäädyttää tämän nykyisen karmean tilanteen? Toivottavasti ei.

Näillä perusteilla, arvoisa herra puhemies, kannatan ed. Filatovin sanamuotoa perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia puheistanne. Ensin hieman valtionosuuskeskustelusta. Valtionosuuden lisäyksistä osa aiheutuu valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistamisesta, joka toteutetaan nyt siis täysimääräisesti. Me emme ota lainaa kunnilta.

Sitten lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Haluan sen nyt korjata tässä, että se hoidon kehittäminen varmistetaan nyt pitempiaikaisella kehittämistyöllä kuin on vuosiin tehty. Se on vuosikausia ollut niin, että vuosi kerrallaan on voitu tehdä hankkeita. Nyt me saamme neljän vuoden hankkeita.

Palkoista sen verran, että alan vetovoiman edistämisessä tarvitaan myös palkkaa. Se on ihan selvä, koska kutsumuksella ei laskuja makseta. Ed. Räsänen täällä kysyi minulta, miksi hoitaja on alipalkattu ja miksi se saa vähemmän palkkaa kuin koneenhoitaja. Sitä minäkin olen kysynyt vuodesta 1983 lähtien. Mutta nyt, hyvät edustajakollegat, nyt ensimmäistä kertaa hallitus antaa ylimääräistä valtionosuutta palkkoihin. Onko se väärin? Minä vain kysyn. Minun mielestäni se on aivan oikein. Viime kaudella naisten ja miesten palkkaerot kasvoivat päinvastoin kuin muissa EU-maissa. Viime kaudella laadittiin samapalkkaisuusohjelma ja siinä tavoitteeksi asetettiin, että naisten palkkaeuro olisi vuoteen 2015 mennessä 85 senttiä, kun se nyt on 80 senttiä. Eli omien laskujeni mukaan sillä ohjelmalla me poistaisimme tämän kuilun, mikä nyt on naisten ja miesten välisissä palkkaeroissa, 200 vuoden kuluttua. Elikkä tätä taustaa vasten on todella erikoista kritisoida hallitusta sen varaamista palkkarahoista. Ja ed. Räsäselle totean, että kyllä meillä päin 150 kertaa 4 on 600, ei siitä pääse yli ei ympäri.

Ja sitten palvelujen kehittämisestä. Palvelujen kehittämiseen tarvitaan sekä henkilöstön määrää, osaamista että rakenteellisia muutoksia. Henkilöstön määrään me olemme budjetissa varanneet varoja. Osaamista kehitetään peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen avulla. Täydennyskoulutushan on meillä lakisääteinen aivan eri lailla kuin monella muulla alalla. Rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Ja se on todettava, niin kuin täällä ed. Soini ansiokkaasti toi esille, että me olemme tässä vanhustenhuollon rakenteellisessa kehittämisessä jälkijunassa. Noin kymmenisen vuotta sitten olisi pitänyt tehdä näitä muutoksia, joita nyt tehdään. Mutta Paras-hankehan on nyt meneillänsä, ja minä elän toivossa, että siinä pystytään tekemään niitä.

Ed. Räsäselle totean myöskin sen, että te kritisoitte, että ei olisi käytetty Elli Aaltosen ja Sirkka-Liisa Kivelän raportteja. Ne ansiokkaat raportit ovat todella käytössä niin, että aivan ovat sivut hiirenkorvilla.

Ja ed. Gustafssonille totean: Te sanoitte, että Ruotsissa on puolet enemmän hoitohenkilökuntaa. Pyydän teitä tuomaan sen paperilla minulle. Haluan nähdä sen. (Ed. Gustafsson: Opposition välikysymyksessä!) — Ja jos se pitää paikkansa, niin miksi te ette korjanneet sitä viime kaudella? Miksi te ette korjanneet sitä viime kaudella? Ja sitten, mikään tutkimus, ed. Gustafsson, ei tue lausuntoanne siitä, että vanhustenhuolto olisi heikentynyt viimeisen puolen vuoden aikana, kun tämä hallitus on ollut. (Ed. Gustafsson: En minä niin sanonutkaan!) — Sanoittepa. — Olen hyvin pahoillani vanhustenhuollon sitoutuneen henkilökunnan puolesta tuosta kritiikistänne.

No sitten muuta. Ed. Filatov painotti terveyden edistämistä ja ehkäisevää työtä. Kiitos siitä. Toivon kuitenkin, että teette kuten puhutte eli vaikutatte siihen, että kuntien päätöksenteossa painopistettä siirretään juuri ennaltaehkäisevään työhön, koska se on ainoa keino hillitä tätä kustannuskehitystä.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, ihan lopuksi: Kun siivilöi näistä puheista tämän "väärin sammutettu" -kritiikin, niin on ollut hienoa kuunnella niitä. Nämä teemat, joita te olette nostaneet, löytyvät kaikki hallitusohjelmasta. Elikkä teidän puheenne vain vahvistavat sitä, miten hyvä hallitusohjelma meillä on. Ei tarvitse kuin pitää ja päästää.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kuntaministerinä pidän erittäin hyvänä sitä, että eduskunnalla ja oppositiolla on halua keskustella erittäin tärkeästä asiasta eli kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaamisesta. Kyllä kuntien tukeminen palvelujen järjestämisessä on erittäin keskeisellä sijalla hallituksen ohjelmassa ja toimenpiteissä, kuten täällä on jo moneen kertaan muun muassa ministeri Risikon toimesta sanottu. Mutta kyllä se erikoisuus tässä välikysymyksessä on se, että se tuntuu rakentuvan kuitenkin pelkästään sen varaan, että lisää rahaa, lisää rahaa, siitä huolimatta, että edelliset hallitukset ovat kaikki johdonmukaisesti olleet sitä mieltä, niin kuin tämäkin, että raha ei yksin palvelujen järjestämisongelmia ratkaise. Ei, vaikka rahaa aikaisemmin on ollut valtiolta kunnille jaossa vähän vähemmän kuin tällä vaalikaudella.

Nämä kuntien valtionosuudet kasvavat koko vaalikaudella 2,6 miljardia euroa. Ensi vuodelle lisäys on 873 miljoonaa euroa, kun huomioidaan täysimääräisten indeksikorotusten ja kunta-alan palkkaratkaisutuen vaikutus, ja verotulojen kasvukin on juuri nyt poikkeuksellisen nopeaa. Ja se tässä ensi vuodenkin budjetissa ja tämän vaalikauden ratkaisussa on huomionarvoista, että kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistus ja valtionosuuksien indeksikorotukset tehdään nyt ensimmäistä kertaa täysimääräisesti, samoin kuin veromenetyksistä korvataan kunnille joka ikinen euro. Näin ei ollut yhtenäkään vuonna niiden viimeisten 12 vuoden aikana, kun esimerkiksi SDP kantoi keskeistä hallitusvastuuta. Eli me olemme vuosi vuodelta ja vaalikausi vaalikaudelta päässeet yhä parempaan tilanteeseen, ja nyt on todellakin näin, että nämä kaikki kolme toteutuvat.

Mutta silmiinpistävää oli tietenkin tuossa välikysymyksessä se, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei välikysymystekstissä edes mainittu. Hyvä, että nyt se tuli ryhmäpuheenvuorossa edes esiin, ettei ole niin, että oppositio ei lähde siitä, että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen kautta syntyy, niin kuin tiedämme, sittenkin se kestävin perusta palveluiden turvaamiselle ikääntyvässä Suomessa.

Eilen julkistettu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus on viimeisin osoitus siitä, että tuottavuuden parantamisessa on hyvinkin paljon tehtävissä. Hyvinvointipalvelut ovat hoidettavissa tuon tutkimuksen mukaan jopa miljardi euroa halvemmalla, jos kuntien parhaita käytäntöjä onnistutaan levittämään ja tuottavuutta muutoinkin parantamaan. Tuottavuuden kasvu on nykyään synnytettävissä pitkälti korvien välissä, eikä sitä oteta ihmisten selkänahasta. Eli on selvää, että tämä palkkaratkaisukin osaltaan vauhdittaa juuri tätä tarvetta palvelurakenteiden uudistamiselle. Ja on selvää, että kuntatalouden kestävyys on kovalla koetuksella. Mutta Paras-hankkeen määrätietoinen eteenpäinvieminen on yksi keskeinen kulmakivi sille, miten yhdessä tästä palveluiden järjestämisen haasteesta selviämme. Ilman uudistuksia mikään raha ei riitä, ja tähän työhän tarvitaan myös kaikkia välikysymyksen allekirjoittajia.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä monet hallituspuolueiden puhujat sekä hallituksen ministeritkin korostivat sitä, että kustannukset korvataan täysimääräisesti. Jos hallitus sitoutuu siihen, että kustannukset korvataan täysimääräisesti, niin onko se valmis tuomaan tarkennetun indeksilaskelman eduskunnalle, koska tämä nykyinen indeksi on laskettu ennen kuin nykyiset kustannukset olivat tiedossa? Onko se valmis siihen, että kustannukset todellakin korvataan täysimääräisesti? Nyt te ette korvaa edes tasa-arvoerän kustannuksia täysimääräisesti. Ja muistuttaisin, että sataprosenttinen indeksikin koskee vain noin yhtä kolmasosaa kuntien syntyvistä kustannuksista, ei siis sataa prosenttia kustannuksista. Tässä on iso ero sen suhteen, miten kunnat pärjäävät. Kun vetosin esimerkiksi Hämeenlinnan esimerkkiin, kustannukset kasvavat 23 miljoonaa ja valtio korvaa niistä 3 miljoonaa. Onko se teidän mielestänne täysimääräistä korvaamista?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin luin eilen tätä ministeri Kataisen avointa kirjettä sairaanhoitaja Sarille. Oikein punakynällä yritin etsiä täältä kohtaa, jossa todettaisiin, että hoitohenkilökunta tarvitsee potilailta tulevan arvostuksen lisäksi yhteiskunnan arvostusta, joka näkyy kohtuullisena, riittävänä, palkkana, mutta ei. Täällä lukee, että 150 miljoonaa euroa riittää. Itse asiassa me kaikki kansanedustajat saimme eilen hyvin konkreettisen muistutuksen, miltä se tuntuu sairaanhoitajista, kun saimme nämä 30 euroa, joka on se todellinen summa, millä todetaan ... (Ed. Zyskowicz: Todellinen summa on 300 euroa, ed. Lapintie!) Sairaanhoitajat meille sen konkreettisesti ilmaisivat.

Ministeri Katainen, kun te tiedätte, että valtion velkaa aiotaan lyhentää 2 miljardilla eurolla eli 2 000 miljoonalla, niin ihmettelen, miten nyt, kun Suomi on rikkaampi kuin koskaan, (Puhemies: Aika!) ei ole varaa nostaa palkkoja. Milloin sitten on varaa nostaa hoitohenkilökunnan palkkoja, jos ei tällä kertaa?

Hannes Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson totesi puheessaan, että hallitus maksaa vain puolet lupaamastaan korotuksesta. (Vasemmalta: Ei sitäkään!) Hallitus ei ole luvannut mitään määrää, joten tällainen väite ei pidä paikkaansa.

Ed. Räsänen täällä syytti muita numerokikkailusta, mutta sen suurempaa numerokikkailua kuin ed. Räsänen esitti, on vaikea löytää tästä salista. En tiedä, pystyisinkö minäkään siihen, (Naurua) sillä kuntien kannalta on tärkeintä vain se, paljonko tulee tilille rahaa ja paljonko tililtä lähtee rahaa. Ensi vuonna lähtee 1,7 miljardia enemmän mutta tulee reilut 1,8 miljardia enemmän, elikkä se on plussan puolella kuntien kannalta ensi vuonna.

Sitten, jotta vääriä tietoja ei lähde liikkeelle, niin ehkä pari asiaa kannattaa korjata. (Puhemies: Aika!) Ensinnäkin indeksikorotuksia on kolmena vuonna maksettu lakien voimassaollessa täysimääräisesti, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja veromenetykset korvattiin viime hallituksen aikana.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos Aaltosen ja Kivelän raportit ovat hallituksen käytössä, niiden sivut hiirenkorvalla, niin miksi niiden tärkeimpiä tavoitteita ei toteuteta eikä ole tehty edes esityksiä niistä? Molemmat selvitysmiehet ovat itse arvostelleet julkisesti hallituksia siitä, että ehdotuksia ei ole toteutettu. Esimerkiksi professori Kivelä ehdotti, että tulisi säätää vanhustenhoitolaki, jossa säädettäisiin lain tasoisesti henkilöstömitoituksesta, ja nyt edelleenkin aiotaan pysyä suositusten ja ohjeistusten tasolla.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen omassa budjettikirjassa todetaan, että ensi vuodelle aiotaan 21,3 miljoonalla eurolla parantaa perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palvelutasoa ja lisätä sillä henkilöstöä. Kysyn teiltä, ministeri Risikko, mitä aiotte tuolla summalla saada aikaan. Millä tavoin sillä (Puhemies: Aika!) pystytään korvaamaan edes sitä vanhusten määrän kasvua?

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ainoastaan kommentoida ed. Kyllösen puheenvuoroa, kun hän sanoi, että palvelumaksuja ei yhtään saa muuttaa. Nythän palvelumaksuista suurin osa on tulosidonnaisia, eli tarkoitatteko todella vasemmistossa sitä, että myöskään meiltä paremmin toimeen tulevilta ihmisiltä ei voi ottaa yhtään lisää palvelumaksuja?

Outi Alanko-Kahiluoto  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Opposition keskeinen sanoma täällä tuntuu olevan se, että teot ratkaisevat. Olen tämän vanhan eksistentiaalisen totuuden kanssa täsmälleen samaa mieltä. Mutta kun kuuntelee teidän puhettanne ja katsoo sitä, mitä edellinen hallitus sai aikaan, ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että teillä on vakava kohtaanto-ongelma puheiden ja tekojen välillä. On ihan turha ylpeillä edellisen hallituksen käynnistämällä samapalkkaisuusohjelmalla, kun totuus on se, että edellisen hallituksen aikana miesten ja naisten palkkaerot tässä maassa kasvoivat 56 eurolla. Aivan turha on myöskään ylpeillä sillä, mitä Ruotsin sosialidemokraatit ovat saaneet aikaan. Kannattaa katsoa omia aikaansaannoksiaan.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnassa on paljon ongelmia, esimerkiksi koulumaailmassa ja maataloudessa, mutta ei meillä ole kouluja suljettu opettajapulan takia, ei navettoja lakkautettu lomittajapulan takia, mutta sairaanhoidossa osastoja on suljettu hoitajapulan takia, ja sen takia nyt tämä on se ongelman ydin. Ja mitä tässä kaikista polttavimmassa ongelmassa nyt hallitus tekee? Mahdollisuus on tehdä, nyt on rahaa ja ongelma tiedetään. Ei tarvita kuin ripaus nöyryyttä ja auttava käsi sekä hoitajille että hoidettaville. Teillä on siihen mahdollisuus.

Jukka Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt kyllä menossa sellainen lukujen sekamelska, että hirvittää. Mutta yksi asia, mikä liittyy lukuihin, on kristallinkirkas. Hallitus täyttää tosiaan vain puolet siitä lupauksesta, jonka kokoomuksen puheenjohtaja Katainen vaalien alla teki. Luin sen teidän puheenne kohdan: "- - valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Koska täällä ei saa sanoa, että te valehtelette, niin en sano enkä sano, että juksaattekaan, mutta tämä oli vakava poliittinen moka.

Ja sitten, ministeri Risikko, hain tuolta välikysymyksen, jonka olitte allekirjoittanut, opposition välikysymys, täällä on teidän nimenne alla. Täällä alkaa kappale: "Suomen vanhustenhuollossa joudutaan pärjäämään puolella Ruotsin henkilökunnasta". Sen takia meille sosialidemokraateille on ydinasia, että tähän vanhustenhuoltoon panostetaan ihan toisella tavalla kuin porvarihallituksen kehysbudjetissa on tai ensi vuoden talousarviossa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käydyssä keskustelussa on hallituksen puolelta ilmennyt voimakas ristiriita. Hallitus hoitaa puheissaan ja paperilla kuntatalouden ongelmat ja hoitajien palkkauksen kuntoon sekä varmistaa henkilöstön riittävyyden. Kuitenkin kunnat ja Kuntaliitto ilmoittavat kuntatalouden kriisiytymisestä ja kasvavasta henkilöstöpulasta hoitoalalla, eikä valoa ole näkyvissä. Miten hallitus vastaa palvelutarpeeseen nähden täysin riittämättömistä valtionosuuksista? Nämä eväät eivät riitä palveluihin ja palkkaukseen. Lähipalvelut katoavat rahapulassa painivista kunnista. Missä on tulevaisuuden kuntalaisten oikeusturva? Kaikilla ei ole varaa siirtää elämäänsä kasvukeskuksiin tai pyörien päälle, ja kaikki palvelut eivät suinkaan pitkien välimatkojen Suomessa sijaitse kilometrin päässä toisistaan. Kuuleeko hallitus kansansa hätää?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tämän keskustelun ydin on siinä, pidetäänkö vaaleissa annetut lupaukset vai ei vanhustenhoidossa, peruspalveluissa ja myös naisten palkkauksessa. Me olemme nyt kuulleet, että hallitus ei aio pitää näitä hallituspuolueiden vaaleissa antamia lupauksia. Ymmärrän hyvin, miksi tätä hoitajien kirjettä ei kokoomuksessa haluttu ottaa vastaan. Ymmärrän oikein hyvin. Todellakin on tehty historiallinen takinkäännös, annettu historialliset lupaukset ja jätetty sen jälkeen nämä lupaukset lunastamatta.

Jos hallituksella olisi vähääkään korvaa ja vähääkään sielua, se vastaisi nyt tähän ajankohtaiseen tilanteeseen sillä, että se olisi valmis tulemaan vastaan ja käyttämään hiukan enemmän valtion rahaa kuntien valtionavuissa. Edelleenkin voidaan täysin estää hoitoalan lakko. Kysymys on muutamista miljoonista suhteessa hallituksen koko liikkumatilaan, jos olisi vähääkään sydäntä, vähääkään korvaa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelun aihe on vakava. Olisin toivonut, että oppositio olisi tehnyt välikysymyksen jo silloin kaksi viikkoa sitten, kun se tästä päätti. Silloin tämä keskustelu ja siitä seuraava päätös olisi myös saatu ajoissa siinä vaiheessa, kun järjestöt päätöksiään tekevät. Tässä suhteessa tämän kysymyksen ajoitus oli selvästi sellaista taktikointia, joka on vaikeuttanut näitä neuvotteluja.

Samoin tämän välikysymyksen myötä näkee, että oppositioryhmät selvästi irtautuvat kehysajattelusta. Siis äsken ed. Heinäluoma totesi, että muutama miljoona euroa riittäisi tässä. Teillä on samaan aikaan jätetty talousarvioaloite 600 miljoonasta eurosta vuositasolla, joka meidän kehysajattelumme kannalta olisi totaalinen virhe. Näin sanon. Kehysajattelulla luodaan pitkäjänteisyyttä, ennakoivuutta ja kestävyyttä valtiontalouteen, ja hallitus aikoo pitää siitä kiinni.

Välikysyjien, erityisesti SDP:n, ryhmäpuheenvuoroissa, todettiin, että hallitus heikentää kuntien rahoituspohjaa. Tämä on tämä perusväite. Se on väärä väite. Kun hallitus sekä lisää valtionosuuksia että harjoittaa yleistä talouspolitiikkaa, jonka kautta kuntien verotulot selvästi lisääntyvät, näiden yhteisvaikutus on selkeästi positiivinen. Minusta tätä totuutta ei pidä vääräksi muuttaa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ajoitus tehtiin nimenomaan niin, että sitä ei voida sekoittaa siihen neuvottelutilanteeseen, joka viime viikolla oli olemassa. Oli suurta vastuuntuntoa, että annettiin ratkaisujen syntyä sekä ammattijärjestöjen että työnantajan hallinnossa vapaasti. Siksi me voimme nyt puhua asiasta ilman, että se liittyy järjestöissä käynnissä olevaan harkintaan.

Mitä tulee tähän vastuuntuntoon, niin vastuuntuntoa on se, että vaaleissa annetut lupaukset pidetään. Ei tässä riitä ratkaisuksi, arvoisa pääministeri, se, että te sanotte, että tuli annettua vääriä lupauksia hallituskumppanin puolesta mutta että jos ensi kerralla ei annettaisi niitä. Nämä lupaukset voidaan pitää. Te olette itse aikaisemmin sanonut, että kehyksen puitteissa on liikkumatilaa, jopa sen teidän kehyksenne puitteissa. Se riittää kyllä hoitajien lakon välttämiseen, mutta se ei riitä kuntapalvelujen pelastamiseen. Siihen tarvitaan tämä 600 miljoonaa, jota oppositio on yhdessä esittänyt.

Pääministeri  Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Sen verran paljon me olemme tätä keskustelua seuranneet, että jokainen tiedämme sen, että kyllä näissä viime viikkojen keskusteluissa on ylläpidetty sitä käsitystä, että kyllä eduskunnalta tulee lisää rahaa. Tätä mielikuvaa on ylläpidetty, ja siihen liittyy myös tämä välikysymyksen ajoitus. On luotu tässä suhteessa odotusta, että kyllä eduskunta vaan tässä kävelee ikään kuin hallituksen ylitse. Sen takiahan te olette välikysymyksen tehneet. Tähän te pyritte. Tämä on pitkittänyt tätä, mutta tämän välikysymyksen kautta tähän tulee vastaus. Hallitus puolustaa välikysymyksessä hallitusohjelmaa, joka on sovittu ja jonka mukaisesti hallitus täsmällisesti toimii.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Räsäselle omaishoitoselvitykseen ja vanhustenhoitoselvitykseen.

Jo viime kaudella näitä aikataulutettiin, laitettiin vireille, tehtiin jo uudistuksia, ja tällä kaudella jatketaan. Tässähän omaishoitoon tuli lisää vapaapäiviä, ainakin kuusi tai seitsemän kohtaa jo tästä Elli Aaltosen raportista pantiin vireille ja edelleen jatketaan.

Sitten mitä tulee tähän toiseen, vanhustenhoidon raporttiin, niin siinä lääkehoitoa kehitetään yhdessä Kuopion yliopiston kanssa. Edelleen jatketaan tätä työtä ministeriössä, niin että hyvin vakavasti nämä on aikataulutettu ja työtä tehdään.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri täällä epäili, että sosialidemokraatit eivät ole sitoutuneet hallituksen kehykseen. Emme todellakaan ole, koska ennen vaaleja me näimme, että meillä on yhteiskunnassamme sellaisia palvelutarpeita erityisesti vanhusten hoivassa ja terveyden hoivassa, että ne vaativat lisää resursseja. Mutta sen sijaan kehysajatteluun sinänsä me olemme sitoutuneet. Teidän ongelmanne hallituksessa on ollut se, että te olette antaneet lupauksia, jotka eivät mahdu teidän oman hallituksenne kehyksiin. (Ed. Saarinen: Ja voittaneet vaalit!) Esimerkiksi tasa-arvoerä on sen vuoksi vajaa, että jos se olisi kokonainen, niin se menisi yli teidän hallituksenne kehyksen. Kysynkin ministeri Kataiselta:

Miten te aiotte tuon 150 miljoonaa euroa rahoittaa? Onko se osa siitä valtionosuudesta, joka kehysten yhteydessä eduskunnalle on esitelty? Jos näin on, te ette anna yhtään lisää rahaa. Jos se on tämän päälle, onnittelen. Pääsette samaan tasoon kuin edellinen hallitus.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaliskuussa 500 euron korotuksen väläyttelyä, ministeri Katainen, lokakuussa 30 euron korotusesityksenne ylistelyä. Siinä on huima ero näissä summissa, ja välissä on vain muutama kuukausi ja vaalit, jotka te voititte tällä hoitajille tehdyllä esityksellänne. Ei noin voi toimia, ministeri Katainen. Suomen valtiovarainministerin pitää olla uskottava, mutta minun silmissäni te olette nyt kahden puheen mies, ja se leima teissä saattaa olla muidenkin osalta nyt vahvistumassa. Pitää puhua ennen vaaleja ja vaalien jälkeen vakavasti. Me vasemmalla olemme edelleenkin sitä mieltä, niin kuin ennen vaalejakin, että hoitajien pitää saada tuntuva korotus, ja tulemme pitämään näiden hyvän värisissä puseroissa täällä istuvien tehyläisten puolta myös siinä tilanteessa, jos joudutte tosi paikan eteen eli lakkoon.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Kun katsotaan sitä, mitä aidosti on tapahtunut viime vuosien aikana, minä voin toimittaa jokaiselle kansanedustajalle peruspalvelubudjetin: mitenkä rahat ovat viime vuosien aikana kulkeneet. Katsotaan tämä sosiaalinen edeltäjäni, jonka sosiaalinen mieli peruspalvelubudjetissa ylsi siihen, että 242 miljoonaa euroa tuli kunnille. Ensi vuoden budjetti, peruspalvelubudjetti, jonka Kuntaliitto on myös hyväksynyt: 875 miljoonaa euroa kunnille. 242:n ja 875:n ero. Tunnustan, että 875:ssa on mukana tämä ensimmäistä kertaa palkkatasa-arvon rahoitukseen tuotettu summa elikkä 150 miljoonaa euroa.

Täällä kysyttiin myös siitä, aiotaanko indeksikorotukset tehdä täysimääräisesti. Totta kai aiotaan. Budjetti tehtiin 4,7:n oletuksella. Nyt tiedetään, että palkankorotukset tulevat olemaan suurempia, joten tämän hetken arvio on, että noin 5,2 prosenttia on indeksitarkistus, joka lisää noin 30—35 miljoonaa euroa kuntien rahoitusta. Totta kai, kun on sanottu, että täysimääräisenä, niin se on sitten täysimääräisenä. Ei sitä nyt kannata epäillä moneen kertaan. Täällä ed. Tennilä sanoi, niin kuin joku muukin on ilmeisesti ymmärtänyt väärin, että hoitoalalle tarjottu palkankorotus on 30 euroa. (Välihuutoja) Jos nyt katsotaan aivan rehellisesti — jos voisitte hetkeksi rauhoittua — hoitajaa, jonka tehtäväkohtainen peruspalkka on 1 889 euroa — tämä lienee fakta — niin Tehyn tilastojen mukaan on 3 prosenttia sairaanhoitajia, jotka saavat tämän palkan. Minä en tiedä, onko näin vai ei, mutta tämmöinen tieto minulle on annettu. Hänen kohdallaan palkankorotus on 240 euroa. Kun taas sitten keskipalkka — joka minusta tuntuu korkealta, (Puhemies: 2 minuuttia!) mutta tämäkin tieto minulle on annettu — on noin 2 400, keskipalkkaisen kohdalla palkankorotus on 307 euroa. Eli tämähän on se, mikä ratkaisee.

Hoitajat ansaitsevat reilun palkankorotuksen sen takia, että meillä on pulaa osaavista käsistä ja koulutusta pitää kunta-alalla arvostaa. Koskaan aikaisemmin valtiovalta ei ole halunnut sekaantua työmarkkinajärjestöjen välisiin palkkavääntöihin. Me halusimme tehdä tästä lopun. Jos olisimme toimineet niin kuin aina ennen hallitukset ovat toimineet elikkä emme olisi tulleet väliin, emme olisi antaneet sitä 150:tä tai mitään muutakaan summaa, niin uskon, että koulutetut naiset olisivat päätyneet alle metalliteollisuuden sopimuspalkkojen.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kehyksistä: Kun keväällä käytiin keskustelua hallitusohjelmasta, niin ministeri Katainen hämmeksyi sosialidemokraatteja siitä, että emme olleet tarpeeksi tukemassa nimenomaan naisvaltaisten alojen palkkaratkaisuja. Sanoitte muun muassa näin: "- - hallituksen keskeisimpänä tavoitteena on nimenomaan naisvaltaisten alojen, monesti kunnallisten alojen, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon naisvaltaisten alojen palkkauksen korjaaminen." Ja nyt me kuulemme tänään, mitkä ovat lopputulemat. Ja toisaalta te sanotte, että te korjaatte indeksit täysimääräisesti. Se on kikkailua sen takia, että samanaikaisesti kun te puhutte näin, niin toisaalta te pienennätte valtionosuusprosenttia ja sitä kautta viette ne prosentit ja eurot kunnilta pois. Se lopputulema on joka tapauksessa se sama. Sanotte te mitä tahansa valtionosuuksista tai indeksitarkistuksista, niin lopputulema sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksissa on 21,3 miljoonaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksen otsikkona on hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen. Nyt olemme kuulleet, että onkin kyse siitä, pidetäänkö vaalilupaukset vai ei. Niin Vanhasen ykkösen kuin Vanhasen kakkosen aikanakin on ollut se sama tilanne, että ei aikaisemmin ollut sosialidemokraattien eikä keskustan vaalilupauksia; tässä tilanteessa ei ole kokoomuksen eikä keskustan vaalilupauksia. On yksi hallitusohjelma, jota hallitus toteuttaa, niin kuin on kirjoitettu.

Toinen asia: Oletan, että vaikkei luvuista päästä yksituumaisuuteen, meillä on yhteinen huoli tulevaisuudesta, hoitohenkilökunnan saatavuudesta, riittävyydestä. Jos yksikään nuori tulevaisuuttaan miettivä on sattunut jostain käsittämättömästä syystä kuuntelemaan tämän keskustelun, saattaa jäädä miettimään, onko alan valinta joku toinen kuin hoiva- ja hoitoala, jolle me tarvitsemme jatkossa tuhansia, tuhansia ihmisiä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan ministeri Risikon vastaukseen välikysymykseen. Annoitte vastauksen siihen osaan, joka koski hoitojonoja, ja minun mielestäni pikkuisen turhan positiivisessa mielessä sen takia, että Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset ovat ilmoittaneet, että nyt ollaan menossa jo sakoille. Ja tässä te annoitte ainoana ratkaisuna sen, että lääkäreitä valmistuu enemmän kuin eläköityy. Onko tämä teidän politiikkanne ainut lääke tähän tilanteeseen?

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulan kohdalla en ihmettele, että kepulaisille tuppaavat joskus olemaan vaalilupaukset vaalilupauksia, mutta luulisi sentään, että kepuakin samoin kuin kokoomusta sitovat hallitusohjelman kirjaukset sama palkka -tavoitteesta. Koska hallitus ajatteli lunastaa nämä, koska mahdollisuuksia on täsmälleen nyt ja pääministeri on jo ilmoittanut, että seuraavaa kierrosta ei tule?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Demarit ilmoittavat, että tässä on kyse vaalilupauksista. Hyvä on. Ed. Filatov, te sanoitte 4.9. tänä vuonna Imatralla: "Kokoomus lupasi ennen vaaleja sairaanhoitajille 500 euron palkankorotuksen." Välihuudoista päätellen ainakin edustajat Gustafsson ja Saarinen ovat ottaneet teidän puheenne aivan tosissaan. Edelleen kerroitte silloin ryhmällenne, että kokoomus jakoi tätä lupausta Meilahden sairaalan hoitajien pukukoppeihin. Nyt olemme etsineet näitä esitteitä kissojen ja koirien avulla. Meillä on ollut käytössä jopa poliittinen miinaharava, joka löytää kaikki poliittiset miinat, ja näitä lupauksia, näitä esitteitä, ei ole löytynyt. Mitään ei ole löytynyt, koska niitä ei ole olemassakaan. Ed. Filatov, mainitsemianne lupauksia ei ole olemassa.

Kysyn nyt teiltä, kysyn suoraan: eikö teitä nolota tai suorastaan hävetä, että te levitätte tällaista valheellista ja virheellistä tietoa? Pyydän, että puhemies antaisi teille mahdollisuuden heti vastata.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vastauksesta. Minusta tuntuu, että ed. Zyskowiczia nolottavat hyvin paljon ne puheet, joita teillä on ollut (Ed. Zyskowicz: Missä ne esitteet ovat?) ennen vaaleja nimenomaan naisten palkkojen suhteen. Jos lainaisitte tarkkaan sitä, mitä minä sanoin silloin, (Ed. Zyskowicz: Aivan sanatarkasti lainasin!) niin kerroin edustajasta, joka kertoi näistä esitteistä. Mutta jos me katsomme, mistä tätä todistusaineistoa löytyy, niin onko teidän mielestänne Iltalehti harhaa? Ettekö te ole löytäneet Iltalehtiä, joissa te olette antaneet näitä lupauksia ja joissa teidän puoluesihteerinne on moneen kertaan selitellyt sitä, mitä kokoomus itse asiassa tarkoitti? Ja mielenkiintoista on se, että nuo selitykset ajoittuvat vaalien jälkeen, eivät ennen vaaleja.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus olettaa, että välikysymys on tehty muusta syystä kuin siitä, minkä takia se on tehty. Mehän tiedämme, minkä takia se on tehty. Me olemme tehneet tämän sen takia, että me, hoitoalan järjestöt ja kunnat katsomme, että hallitus on pettänyt. On aivan sama, mitä te sanotte. Yleinen käsitys on se, että hallitus on pettänyt. Kun puhutaan sitten siitä 150 miljoonasta, joka annetaan vuosittain, niin neljä kertaa 150 on tietenkin 600 miljoonaa, mutta se on 200 miljoonaa liian vähän per vuosi. Kuntaliitto on todennut, että tämä palkkaratkaisu edellyttäisi hallitukselta 200 miljoonaa lisää, ja neljässä vuodessa se on 800 miljoonaa, 800 miljoonan aukko.

Ed. Manninen sanoi, että kunnille tulee lisää rahaa. (Puhemies: Aika!) Kamreerit lähes kaikissa kunnissa toteavat, että ensi vuosi tulee olemaan erittäin vaikea juuri näitten palkkaratkaisujen ja hallituksen antaman (Puhemies: Minuutti kulunut!) liian vähäisen lisärahan takia.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle ja toivottavasti monelle muulle julkisen sektorin palvelujen turvaaminen on kova asia. Sen tähden on syytä tunnustaa, että hallitus ohjelmassaan, kehyspäätöksessään ja tässä keltaisessa kirjassa, niin kuin myöskin hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, on sitoutunut jo kolme kertaa siihen, että hallitus ja sen eduskuntaryhmät ovat valmiit panostamaan tietyn määrän. Tällä keskustelulla horjutetaan julkisia palveluja. Tällä keskustelulla yllytetään tilanteeseen, jossa kärsijäksi saattaa joutua vanhus, joka on puolustuskyvytön, tai näitä palveluja tarvitseva. Sen tähden, hyvät ystävät, enemmän kuin käydään tämän kaltaista keskustelua, toimitaan siihen suuntaan, että jatkossakin meillä on toimiva, hyvä, turvallinen julkinen palveluverkko.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos yritettäisiin kaivaa jotakin konkreettista hallituksen esityksestä, niin kysyisin teiltä, ministeri Risikko: Sanoitte omassa puheenvuorossanne, että näillä korotetuilla valtionosuuksilla turvataan kuntien henkilöstöä tulevaisuudessa ja sen lisäämistä. No, kuinka paljon te olette laskenut kuntien voivan henkilöstömääräänsä lisätä näillä valtionosuuksilla? Paljonko se on henkilöitten lukumääränä?

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä tuli monia kysymyksiä, joihin tässä yhteydessä haluan vastata. Ed. Gustafsson kiinnitti huomiota siihen, että olen itse välikysymyksen allekirjoittaja. Toden totta, ed. Päivi Räsäsen ensimmäisenä allekirjoittama välikysymys koski vanhustenhuollon laatua ja voimavarojen turvaamista. Täällä todetaan näin, että Suomen vanhustenhuollossa joudutaan pärjäämään puolella Ruotsin henkilökunnasta. Nyt haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota, että tämä on tehty yli vuosi sitten, ja te puhutte, ed. Gustafsson, tästä päivästä, eli haluan nähdä ne luvut. Vieläkin minä haluan nähdä ne luvut. (Ed. Gustafsson: Täytyy mennä soittamaan Ruotsiin nyt heti!) — Joo, kilauttakaa kaverille! (Naurua)

Ed. Pulliainen totesi täällä, että ainoa keino olisi lisätä lääkärien määrää. En missään nimessä todennut sillä tavalla. Koko vastaukseni oli sitä, että kerroin, miten me haluamme toteuttaa tätä hoitotakuuta. Se on ansiokkaasti lähtenyt viime kaudella, mutta siinä on muutama ongelma, ja yksi ongelma on se, että syrjäseuduilla meillä ei ole lääkäreitä ja lääkäripula vaivaa siellä ja se on nimenomaan se ongelma. (Eduskunnasta: Ja hammaslääkäripula!) — Ja hammaslääkäripula on toinen ongelma, kyllä.

Sitten mikäs olikaan se yksi kysymys vielä, mikä kysyttiin? (Puhemies: Aikakin on kulunut, jatketaan seuraavaan!)

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa kokoomus! Teidän ryhmäpuheenvuorossanne käytiin läpi tätä välikysymyshistoriaa, ja todellakin minä olen sitä mieltä, että kokoomuksen historian turhin välikysymys oli silloin 30-luvulla, kun teitte välikysymyksen SDP:n lakkauttamisesta.

Teidän onneksenne, ministeri Katainen, me emme ole nyt tehneet sentään välikysymystä kokoomuksen lakkauttamisesta, (Eduskunnasta: Se olisi kyllä aiheellinen!) vaikkakin tässä tilanteessa se voisi olla mielestäni sellainen kysymys, jonka te saattaisitte ansaita. (Ed. Zyskowicz: Te yrititte vallankumousta 1917!) Nimittäin siinä mielessä historiallista on kyllä tämä teidän sanojenne ja tekojenne välinen ristiriita tänä päivänä. Se on niin historiallista, että minä voisin kuvitella, että edes tuolloin 30-luvulla ei ole tällaiseen epäsuhtaan sanojen ja tekojen välillä kerta kaikkiaan ylletty.

Te olette nyt syöneet kaikki sananne, te olette suorastaan ahmineet historialliseen kitaanne kaikki sananne, mitä te olette vaalien alla antaneet. Ja kun sen hengen pitäisi olla se, että tehdään se, mikä luvataan, puhutaan totta, nyt teillä on mahdollisuus lunastaa ne lupauksenne. Te voitte perjantaina äänestää opposition kanssa lisämäärärahasta kunnille vanhuspalveluihin, terveyspalveluihin ja palkkoihin. Teillä on mahdollisuus lunastaa nyt nämä lupaukset, ja minä kysyn teiltä, aiotteko (Puhemies: Aika!) te sen tehdä.

Petteri  Orpo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jätimme ed. Viitasen nimen mainitsematta, koska emme halunneet saattaa häntä hieman omituiseen asemaan, mutta kun nyt teitte sen itse, niin oletteko edelleen sitä mieltä, että tämä teidän tekemänne välikysymyksen aihepiiri on turha, kuten se oli vuosi sitten?

Toisaalta ihmettelen, että te olette kovasti nyt kehuneet täällä palkkaohjelmaanne viimeiseltä neljältä vuodelta, sitä 3,9 prosentin korotusta. Se oli ensinnäkin kuntatyönantajan ja sopimusjärjestöjen välinen sopimus, johon hallitus ei osallistunut millään summalla eikä millään tavalla. Enkä ainakaan itse ole kuullut tyytyväistä hyrinää työntekijöiden parista, että tämä olisi jollakin tavalla erityisesti mieltä lämmittänyt.

Nyt sitä vastoin puhutaan todellisista palkankorotuksista, ja se, mitä siellä palkkakuitissa näkyy, on se, mikä merkitsee, ei se, miten valtionosuudet koostuvat.

Heli  Paasio  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on mielenkiintoista ollut kuulla siitä, sotkeutuvatko puoluepolitiikka ja palkkapolitiikka keskenään, koska keskustan ryhmäpuheenvuorossa ed. Manninen sanoi nimenomaan niin, että palkkapolitiikkaa ei tule käyttää puoluepolitiikan välineenä, kun taas kokoomus on vannonut ja vakuuttanut ja todistanut edustaja toisensa perään, miten he nimenomaan ovat tulleet käyttämään tätä palkkapolitiikkaa puoluepolitiikan välineenä. En ihmettele, että hallitus on sitten tässä kohtaa, missä on.

Mutta pidän erittäin kummallisena pääministeri Vanhasen toteamaa siitä, että tällä pyrittäisiin siihen, että eduskunta kävelee hallituksen yli. Kai tämä järjestelmä yhä toimii niin, että eduskunta on tässä, eduskunta on se korkein päättävä elin. Hallitus nauttii yhä tai ei nauti eduskunnan luottamusta. Jos lähdetään ihan niistä perusteista ja jos perusteet ovat sen verran hukassa, niin pyydän, että hallitus tarkistaa uudelleen linjansa.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minua uutena edustajana hävettää vähän tämä keskustelu tällaisista lentolehtisistä, mitä on luvattu ja mitä ei ole luvattu, ja näitä lehtisiä ei löydy tai tulisi löytyä. Käsittääkseni tämä on kuitenkin politiikan korkein näyttämö. Pysyttäisiin asiassa, elikkä asiaan.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ensi vuoden talousarviossa on 5 miljardia euroa, ja tämä on sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Se on 580 miljoonaa enemmän kuin tämän vuoden talousarviossa, ja siitä iso osa kohdistuu juuri perusterveydenhuollon vahvistamiseen ja vanhustenhuollon henkilöstön lisäämiseen.

Täällä ed. Filatov syytti puheenvuorossaan hallitusta ja hallitusohjelmaa siitä, että hallitus rapauttaa kuntatalouden toimillaan. Te aiotte vaatia vielä edellä mainitsemani lisäksi 600 miljoonaa euroa tästä eteenpäin maailmantappiin vuosittaiseen budjettiin. Ettekö te ole lainkaan huolestunut valtiontaloudesta? Ettekö te näe nokkaanne pidemmälle (Puhemies: Aika!) sitä, mitä me olemme jättämässä lapsillemme? (Puhemies: Minuutti kulunut!)

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuhuja, ed. Orpo täällä kertoi, kuinka kokoomus oppositiossa ollessaan viime kaudella tuki hallitusta. Se on ainoa kohta, josta olen ryhmäpuhujan kanssa samaa mieltä.

Me muuten muistamme oikein elävästi, kun ed. Zyskowicz raivokkaasti ja herkeämättä tuki neljän vuoden ajan ministeri Hyssälää. Se on jäänyt meille mieleen, ja tämä tuki oli varmasti yhtä aitoa ja vilpitöntä kuin kokoomuksen vaalilupaus tasa-arvotuposta. Ikävää tässä on se, että te maksatatte vaalikampanjanne jälkilaskun kunnilla, joilla ei ole sitä palkanmaksukykyä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä puolestani olen iloinen siitä, että olen yhdestä asiasta yhtä mieltä ed. Gustafssonin kanssa, ja se on se, että tässä keskustelussa kyllä vilisee ääretön määrä erilaisia lukuja erilaisilla laskuperusteilla.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan oman puheenvuoroni käyttää siitä, että kyllä nyt on kuitenkin kai kaikkien tunnustettava, että ensi vuonna kuntatalous vahvistuu, ja se ei ole pelkästään hallituksen arvio vaan se on myöskin Kuntaliiton arvio. (Välihuutoja) — Ehdottomasti vahvistuu, se on aivan selvä asia. Ja täytyy myöskin todeta, että se vahvistuu kahta kautta: lisääntyneitten valtionosuuksien kautta ja lisääntyvien verotulojen kautta. (Ed. Kalliksen välihuuto) — Te voitte aivan rauhassa soittaa, menkää ja soittakaa. (Ed. Kallis: Minä menen soittamaan!) — Joo, hyvä.

Mutta haasteita kuntataloudessa on, ja pääministeri minusta oikealla tavalla viittasi siihen, että kyllä täytyy todellakin menotalouden puolella myöskin päästä parempaan tuottavuuden hallintaan. Ja näissä kahdessa tutkimuksessa, mihin täällä äsken viitattiin, (Puhemies: Aika!) Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Sitra osoittavat, että hyvinvointipalveluitten järjestämisessä on huomattavia eroja ja halvemmilla ja tuotteliaammilla ratkaisuilla päästään myöskin hyvään lopputulokseen.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksessä kuntien menojen kasvu on arvioitu liian pieneksi. Tästä johtuen muun muassa palkankorotusten kustannusvastuu jää pääosin kunnille, ja toki kuntien kuormaa lisää myös tämä 150 miljoonaa, riittämätön raha. Vuoden 2008 jälkeen valtionosuudet eivät kasva juuri lainkaan.

Ne kunnat, joilla on valmiiksi kumuloitua alijäämää ja joiden elinkeinorakenne ja siitä johtuva tulokehitys on keskimääräistä heikompaa, joutuvat korottamaan tuloveroprosenttia jo ensi vuonna. Kun samanaikaisesti ikääntyvän väestön palvelutarpeet kasvavat ja sitä myötä henkilöstön tarve lisääntyy, kunnat ovat pulassa.

Vai onko hallituksen tarkoituskin ajaa kunnat karsimaan esimerkiksi perusterveydenhuollon palveluverkkoa — Kainuusta kuuluu tällaisia tietoja — ja ajaa kunnat ja kuntalaiset entistä eriarvoisemmiksi?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tasa-arvoerä oli palkkaratkaisussa 2003—2005 0,4 prosenttia kunta-alalla kuntien naisille. Nyt tässä tarjouksessa, jonka valtaosa on hyväksynyt, osa ei, tasa-arvoerä on maksimissaan 3,1 prosenttia. Edellisen kerran kun tehtiin Kunpas-palkkaohjelma, valtio antoi siihen tietyt indeksitarkistukset, mutta isolta osaltaan kuntatyönantajan lukujen mukaan se rahoitettiin kuntien sisältä. Eli koskaan aikaisemmin ei ole tullut mitään ylimääräistä valtionosuutta ennen kuin nyt. Eli täällä esitetään väitteitä pettämisestä, käytetään jopa hieman muunkin tyyppisiä ilmaisuja, jokainen tietysti omalla tavallaan oman käyttäytymisensä rajoissa, mutta totta on se vain, kysykää vaikkapa Tehyn johdolta, kysykää keltä vain, että tämä on ensimmäinen kerta, kun valtio osallistuu omalla rahallaan palkkaratkaisun tukemiseen. Tätä ei ole koskaan ... (Välihuutoja)

No, mennään sitten tähän lupauspuoleen, jos sallitte. Minä muistelen hyvin — varmasti kollega muistaa myös — että vaaliväittelyissä, joita meillä taisi olla 16 tai jotain sitä luokkaa tv:ssä, yksikään puoluejohtaja ei puhunut euromääräisistä lupauksista, ei myöskään puheenjohtaja Heinäluoma eikä puheenjohtaja Korhonen. Jos lupauksena pidetään tätä Iltalehden lehtileikettä, niin tämä on hyvin mielenkiintoinen siinä mielessä. Vasemmistoliitto ja kokoomus vastasivat samalla tavalla: Kyllä, hoitajat ansaitsevat 500 euroa lisää, mutta jaksoissa. (Välihuutoja) — Jos saan jatkaa loppuun. — Molemmat puolueet, vasemmistoliitto ja kokoomus, sanoivat, että tämän pitää tulla useassa erässä. Sen sijaan sosialidemokraatit eivät antaneet mitään aikarajaa, elikkä että se pitää tehdä kerralla. Nyt on jäänyt epäselväksi se, että jos tämä on kerta se lupaus ... (Puhemies: 2 minuuttia! — Välihuutoja) — Ai, se ei ollutkaan lupaus. — Jos tarkoituksena on kerralla antaa 500 euroa hoitajille, niin tuleeko se tämän keskimäärin 300 euron päälle vai minkä päälle ja onko oppositiolla yhteinen näkemys, että nimenomaan tämä 600 miljoonaa euroa, josta te nyt puhutte, tulee nimenomaan hoitoalan palkkoihin eikä mihinkään muuhun?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään tämä edellinen vaalikausi vielä kertaalleen lävitse. Kun ministeri mainitsi, että kuntien palkkaratkaisussa oli tasa-arvoerä, niin se on ihan totta. Siellä oli tämä tasa-arvoerä, mutta sen lisäksi oli kuntien palkkaohjelma, joka tuotti 3,9 prosenttia, ei suinkaan 2:ta prosenttia, ei suinkaan 2:ta prosenttia. Eli tosiasia on se, että siitä huolimatta, että oli tasa-arvoerä ja kuntien palkkaohjelma 3,9 prosenttia, markkinat pitivät siitä huolta, että tasa-arvo ei ole lisääntynyt. Eli Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan ollaan tilanteessa, että meillä on suurin piirtein palkkatilanne miesten ja naisten välillä ennallaan, kun katsotaan viimeisen neljän vuoden kehitystä, siis siitä huolimatta, että oli 3,9 prosentin palkkaohjelma. Teillä ei ole mitään aihetta elvistellä tällä ratkaisulla, koska siinäkin oli hallitus mukana valtionapujen kautta, niin kuin on tässäkin.

Mitä tulee tähän jatkoon, (Puhemies: Aika!) niin ratkaisevaa on, että nyt pidetään ne lupaukset, jotka vaaleissa annettiin, ja te lupasitte, että koko ylimenevä osa maksetaan. Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kietäväinen (keskusta) sanoi, että puolet puuttuu tästä summasta kuntien kannalta. (Puhemies: Aika!) Pidän häntä aika luotettavana todistajana, arvoisat edustajat.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kataiselle totean, että vasemmistoliitto pitää sen, minkä lupaa, ja sitä me täällä peräämmekin, sitä, mitä tekin lupasitte.

Ministeri Katainen ja ed. Zyskowicz, teillä on kovin kummallista logiikkaa laskentatavassanne siitä, mitä palkkoihin tulee päälle. Se olisi aivan ennenkuulumatonta, että yleiskorotusta ei annettaisi sairaanhoitajille. Nythän on kysymys siitä, että luvattiin päälle tasokorotus täyttämään sitä kuoppaa, joka on jäänyt jälkeen. Ilmeisesti te olette sitä mieltä, ettei olisi pitänyt antaa edes yleiskorotusta sairaanhoitajille, puhumattakaan että annetaan kuoppakorotus päälle.

Nyt näyttää siltä, että puheenjohtaja Katainen antoi historiallisen lupauksen palkkatasa-arvosta ja näistä kuoppakorotuksista ennen vaaleja ja valtiovarainministeri Katainen on sitten tehnyt historiallisen vedätyksen ja luopunut näistä. Pitää ihan kysyä, onko kysymys samasta henkilöstä vai vaikuttavatko suomalaisessa politiikassa Kataisen identtiset kaksoset, jotka ovat toistensa kanssa eri mieltä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen teki mielestäni täällä salissa nyt tärkeän tunnustuksen: tuo 150 miljoonaa euroa sisältyy niihin kehyksiin, jotka keväällä jo eduskunnassa äänestyspäätöksellä hyväksyttiin. Kyseessä ei siis ole mikään ylimääräinen raha, vaan osa niitä rahoja, jotka jo ovat tulleet hyväksytyiksi. Kysyn teiltä, ministeri Katainen, olisitteko leikannut kehyksistä tuon 150 miljoonaa euroa pois, jos tämä sopimus ei mielestänne olisi ollut tasa-arvoa tukeva?

Sitten haluan vielä näistä luvuista sanoa, kun täällä ed. Manninen epäili niitä lukuja, joita esitin: Ne löytyvät täältä budjettikirjasta. Ne löytyvät ihan sieltä Kataisen omasta budjettikirjasta ja Kuntaliiton selvityksistä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tosiasia on se, että kuntien kasvavat vanhustenhuollon ja terveydenhuollon menot jäävät 70-prosenttisesti kuntien rasitukseksi. Se on, ministeri Katainen, Kuopiossa 20 miljoonaa euroa, lähes kaksi veroäyripenniä.

Toinen asia on se, että korotettavat terveyskeskus- ja muut vähävaraisia ensisijaisesti koskevat maksut te kanavoitte valtionosuuksien leikkauksina valtiontalouden ylijäämän pönkittämiseen. Kyllä aivan selvästi tällainen ideologinen ristiretki julkisen terveydenhuollon murentamiseksi näkyy nyt siinä, että kuntia ajetaan perusturvan ja peruspalvelujen leikkauksiin. Nyt tarvitaan entistä enemmän, ministeri Risikko, edustuksellista demokratiaa, korvamerkittyjä rahoja muuallakin kuin lasten- ja nuortenpsykiatriassa jatkossa.

Herra valtiovarainministeri, tämä huijaus nelinkertaistamisesta: tarkoitatteko te, että teidän viimeinen budjettinne on teidän toiveissanne 160 miljardin euron suuruinen, vai tarkoitatteko te sitä, että tätä naisvaltaisen kunta-alan palkkaratkaisuun tulevaa 150:tä miljoonaa ensi vuodelle tarkistetaan vuosittain indekseillä?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Kuntatalouden haasteet eivät lopu tähän vuoteen, eivät edes sen jälkeen, jos opposition esittämä 600 miljoonaa annettaisiin tai se laitettaisiin joka vuosi. Eivät koskaan ne lopu. Semmoista päivää ei tule.

Jos kuntien menot ja kuntien tulot laitetaan samalle paperille, me näemme, että mitä enempi tuloja, sitä enempi menoja. Näin se vaan aina on ollut. Minä uskon, että täällä on ihan aidosti hyvää tahtoa monien kuntapäättäjien keskuudessa sekä vasemmalla että oikealla tehdä myös niitä rakenteellisia uudistuksia. Niitä me nyt tarvitsemme, mutta ei tämä teidän 600 miljoonaa ratkaise, varsinkaan kun te ette ole vielä kertoneet sitä, tuleeko se palkankorotuksiin — kun täällä näyttää olevan nyt erimielisyyttä eri ryhmien kesken — vai tuleeko se johonkin muualle.

Käydään vielä tämä palkkakeskustelu sen verran läpi, että me varmaan kaikki nyt olemme ainakin siitä samaa mieltä, että 12 prosentin palkankorotus, tämä reilu 12 prosentin palkankorotus, koulutetuille naisille kunta-alalla on Suomen historian suurin. Se on siis ennätys. Tämä on ainakin kuntatyönantajan, tämä on muutamien palkansaajajohtajien näkemys, että se on Suomen suurin. Ei ainakaan viimeisten 10 vuoden aikana ole näin suurta nimelliskorotusta koskaan tullut. Tämä on hyvä saavutus. Minä en usko, että me olisimme päässeet tälle tasolle, ellei tätä asiaa olisi otettu esiin, ellei hallitus olisi ottanut sitä omalle agendalleen. Kun katsomme vielä sitä palkkaratkaisua, mikä viime kerralla tuli, tasa-arvoerää ja Kunpas-ohjelmaa, niin merkittävä osa tästä Kunpaksen rahoituksesta tuli kunta-alan sisältä. Siitä palkansaajajärjestöt sopivat keskenään, ja hallitus tuli indeksitarkistuksilla mukaan tietenkin, mutta merkittävä osa siitä tuli kunta-alan sisältä. Sen takia ette te voi väittää, etteikö tämä 150 miljoonaa euroa olisi ensimmäinen kerta, kun rahaa osoitetaan nimenomaan koulutettujen naisten palkkauksen (Puhemies: Aika!) parantamiseen kunta-alalla. Tämä on fakta.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty, että julkinen terveydenhuolto on rapautunut ja vanhusten huolto ja hoiva on heikentynyt. Arvoisat sosialidemokraatit, me olimme muutama kuukausi sitten yhdessä hallituksessa, joka toteutti Kansallisen sosiaalihankkeen, Kansallisen terveyshankkeen, palveluja uudistettiin, laatutasoa nostettiin, ja en usko, että tässä muutamassa kuukaudessa tämä hallitus olisi näin ratkaisevasti näitä asioita heikentänyt kuin te täällä esitätte, vaan nimenomaan se sama linja jatkuu, se sama kehittämislinja jatkuu, jota hyvässä yhteistyössä teidän kanssanne toteutettiin edellisessä hallituksessa. Nämä uhkakuvat, joita täällä hoidosta ja hoivasta esitätte, eivät kyllä missään määrin pidä yhtä totuuden kanssa.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Katainen ei vastaa niihin kysymyksiin, mitä hänelle esitetään, niin me sen sijaan sosialidemokraatteina vastaamme niihin kysymyksiin, mitä Katainen esittää.

Te kysyitte, mihin oppositio ajattelee tätä 600 miljoonaa käytettävän. Me kaikki tiedämme, että meillä on kunnallinen itsehallinto. Silloin kun raha menee kuntien valtionosuuksiin, se menee kuntien kassaan. Me luotamme, että kunnat käyttävät siitä osan palkkoihin, koska niiden on pakko sen vuoksi, että palkat nousevat ja hoitajat ansaitsevat palkankorotuksensa. Mutta uskomme myös siihen, että kunnat käyttävät osan tästä rahasta palvelujen laadun parantamiseen ja lisähenkilöstön turvaamiseen erityisesti vanhusten hoivassa, koska siellä ne tarpeet ovat kipeimmät.

Olen samaa mieltä ministeri Hyssälän kanssa siitä, että meillä on tehty paljon työtä vanhusten hoivan ja terveydenhuollon parantamiseksi. Nyt kyse onkin siitä, mitä tapahtuu, kun verotulot eivät enää kasva. Varmasti ensi vuodesta vielä jotenkuten kunnat pystyvät selviämään noin keskimääräisesti, mutta sen jälkeen, kun tuli tietoon kuntatyönantajan tarjous, (Puhemies: Aika!) niiden kuntien määrä, jotka ilmoittavat nostavansa veroäyriä, kaksinkertaistui, ja se kertoo siitä, että monessa kunnassa on suuri hätä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lupauksia, selityksiä, taas lupauksia ja taas selityksiä. Ministeri Katainen, te ja teidän puolueenne lupasitte ennen vaaleja koulutetuille, pienipalkkaisille naisille tasa-arvoerän ja reilun palkankorotuksen. Sitten te kielsitte luvanneenne mitään täsmällisesti. Sen jälkeen te taas lupasitte, tällä kertaa ehdollisesti mutta riittämättömästi.

Ministeri Katainen ja muu hallitus, te saatoitte lupauksillanne hoitajien palkkatilanteen siihen pisteeseen, että teille jäi lopulta vain kaksi vaihtoehtoa: teidän piti valita lakon ja petoksen välillä. Te valitsitte petoksen ja tulette saamaan lakon, valitettavasti.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa tulee kyllä mieleen, että me olemme kaikki valmiita lähtemään korkean paikan leirille johonkin näitä lukuja selvittelemään, ehkäpä jonkun kuntatyönantajan työpaikkaan.

Arvoisa puhemies! Ed. Soini toi täällä puheessaan esille sen, kuinka hän oli huolestunut rekrytoinnista, tietysti terveydenhuoltoalalle ensisijaisesti, mutta kysymyshän on siitä, että kaikista suurin ongelma meillä tulee eteen viimeistään 2020, jolloin nämä rekrytointiongelmat kuntasektorille kokonaisuudessaan kärjistyvät. Ei ole siis kysymys pelkästään palkasta vaan työolosuhteista ja kaikesta muustakin, mikä liittyy tähän työssäolemiseen. Mutta ennen kaikkea haluaisin korostaa sitä, että koko kuntasektorin alueella, ei pelkästään terveydenhuoltoalalla, on tämä ongelma käsissämme.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa kunnissa on todellakin kiistatta tiukat ajat edessä, niin kuin täällä on todettu, mutta olisi ilman myöskin näitä historiallisen suuria, odotettuja palkankorotuksia. Olenkin keskustellut useamman kunnanjohtajan kanssa, ja sieltä muun muassa saanut tämmöistä viestiä, että huomattavan paljon suurempi huoli kuin nämä palkankorotukset ovat erikoissairaanhoidon jatkuvasti nousevat kustannukset. Jos emme me todellakaan puutu, niin kuin täällä useampi ministeri on sanonut, rakenteellisesti näihin sisältöihin, niin me voimme syytää rahaa kuntiin ihan loputtomasti niin paljon kuin vaan oppositio haluaa.

Tärkeämpää olisi nyt todellakin minun mielestäni keskittyä siihen, että nyt on tulossa loistavat palkankorotukset, 12 prosenttia keskimäärin kunta-alalle, ja nämä ihmiset ovat siitä tyytyväisiä, suurin osa. Mutta tämä käyty keskustelu todella kääntää tämän asian negatiiviseksi ja saa hyvin ikäviä piirteitä tuolla mediassa ja muualla aikaan. Minun mielestäni olisi tärkeätä nyt meidän muistaa, (Puhemies: Aika!) että nämä euromäärät ovat suuria. Tässä teillä kaikilla siellä on enemmän kyse periaatteesta. Siksi te tässä vastustatte.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin auttaa valtiovarainministeriä, joka kaipaa suuria lukuja. Teidän 150 miljoonan euron tasa-arvoerä on vuoteen 2020 mennessä jo muodostunut 2,1 miljardiksi. Se on suuri luku, ja annan teille käytettäväksi tämän jatkossa, jos haluatte näin toimia.

Vanha sanonta on: valhe, emävale, tilasto. Siltä näyttää, että näin toimitaan, ellei sitten ole suorastaan niinpäin, että on valhe, emävalhe ja kokoomuksen vaalilupaukset. Tässä on näitä kokoomuksen vaalilupauksia. Minulla on tämä teidän ohjelmanne täällä, ja täältä löytyy, kun katsotaan huolella. Minä en käytä ilmausta tässä on kolminkertainen petos, koska te ette tykkää siitä, se on jo loukkaavaa. Minä sanon, että kolminkertainen tosiasioiden kiertäminen.

Te sanotte täällä tällä tavalla: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia." Tässä on ensimmäinen totuuden kiertäminen.

Toiseksi, te olette menemässä itse asiassa suorastaan (Puhemies: Aika!) muiden kukkarolle eli kuntien kukkarolle, ja kolmanneksi te toteatte tässä samassa lennäkissä: "Kokoomuksen periaatteena on pitää se, minkä lupaamme."

Ed. Zyskowicz, (Puhemies: Minuutti kulunut!) nyt teidän apuanne tarvitaan kipeästi. Kaivakaa koipussista se vanha kuuluisa puheenne äänestäjien kuluttajansuojasta.

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Ed. Zyskowicz, saisinko puhua. — Kun kuuntelen tätä uutena kansanedustajana, en voi muuta kuin sydämellä ja sieluni silmillä nähdä Sylvi-kodin, jossa tällä hetkellä on 16 vanhusta, jotka kaikki tarvitsevat vaippoja, tarvitsevat apua, tarvitsevat syöttämisapua, tarvitsevat hellää lohdutusta, tarvitsevat läsnäoloa, ja siellä on kaksi hoitajaa hoitamassa näitä 16:ta vanhusta, kaksi hoitajaa. Miettikää vähän. Jotenkin tuntuu niin riettaalta kuunnella tätä eipäs—juupas—kuka pettää—kuka tekee. Ajatelkaa, minkä takia me olemme täällä. Emmekö me ole ihmisen takia täällä, jotta sairaanhoitajat, hoitohenkilökunta, pääsisivät tekemään työtään. Me olemme koska tahansa itse kukin siellä. Monella saattaa olla siellä äiti tai isä. (Puhemies: Aika!) Tämä on se ydin, tämä on se, mitä varten kansanedustajat ovat kansanedustajia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen ja ed. Heinäluoma kiistelivät siitä, mikä tässä päättyneessä sopimuksessa oli nyt tätä (Ed. Zyskowicz: Puhukaa mikrofoniin!) ekstraa, ja se ekstra oli palkkaohjelma. Sitä tehtiin erittäin suurella hartaudella Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnassa monta vuotta, ja se toteutettiin. 3,9 prosenttia oli upotettu sillä tavalla tupoon, ettei sitä äkkinäinen hoksannutkaan. Tässä on äärimmäisen kiusallista se, että silloin, kun tehdään näitä vertailuja yksityiselle puolelle, palkkaliukumat ja tesin ulkopuoliset palkankorotukset tuhoavat kaikki hienot hankkeet kättelyssä, ja sillä tavalla saadaan kuulostamaan nuo puheet varsin rajuilta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tässä salissa puhutaan lupauksista ja pettämisestä, niin minäpä muistutan, koska minulla on norsun muisti, SDP:tä vuonna 1987 Liikasen antamasta lupauksesta. Hän lupasi korottaa lapsilisiä kolminkertaisiksi. Vieläkään tämä lupaus ei ole toteutunut. Missä se on? Te olette olleet 16 vuotta sen jälkeen hallituksessa, ei ole tullut kolminkertaista lapsilisää.

Toinen asia korvamerkityistä rahoista. Kuka romutti korvamerkityt rahat? Kunnat saavat valtionosuuksia, käyttävät mihin sattuu, eivät suinkaan siihen, mihin on tarkoitettu. En minä tällä tarkoita sitä, että pitää palata siihen, mutta täytyy olla joku järki kunnissakin siinä, miten asioita hoidetaan. Huomaan, että tässä salissa on sellaista henkeä, että ei saa olla yksityistä palvelua, joka olisi ehkä mahdollisesti tehokkaampaa. Kaiken täytyy olla kunnan palvelua, ja tämä on minusta se vitsaus kunnissa. Siellä ei osata eikä haluta tehdä järkeviä ratkaisuja, jotka kehittävät tuottavuutta (Puhemies: Aika!) ja parantavat palveluita.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä ed. Ukkolan puheenvuorosta kyllä voi sanoa, että se oli aika tyrmistyttävä.

Mutta, arvoisa puhemies, kun luin peruspalveluministeri Risikon tänne jaetun puheenvuoron ja kuuntelin sitä, niin jäin pohtimaan, että täällä kyllä asiallisesti, kauniisti puhutaan kehittämisestä, vahvistamisesta, mutta yksi sana täältä minun mielestäni puuttuu, ja se on subjektiivinen oikeus. Kun me kaikki tiedämme, että kunnat, jotka joutuvat kituuttamaan siellä, harkitsevat monta kertaa, kuinka ne voivat toimia sillä tavoin, että rimaa hipoen voidaan mennä. Ja valitettavasti myöskin, vaikka osittain on subjektiivisia oikeuksia, niin tehdään niin. Näkeekö ministeri, että kunnat toteuttavat näitä lakeja, jos ei ole kyse subjektiivisesta oikeudesta, kun ei rahaa ole?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on paljolti kyse myös naisten ja miesten välisestä palkkatasa-arvosta, jota nykyinen hallitus, varsinkin keskusta etupäässä, edeltäjänsä tavoin on jo voimakkaasti edistänyt, ja saman työn täytyy toki jatkua edelleen kaikilla naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla. Muun muassa samapalkkaisuusohjelma realisoituu 1.3.2008. Korotus on suuruudeltaan 2 prosenttia ja kustannusvaikutukseltaan 350 miljoonaa euroa. 2000-luvun alussa, jolloin kokoomus ja demarit olivat hallituksessa, samapalkkaisuuserä oli vain 0,2 prosenttia, nyt siis kymmenkertainen. Lisäksi tasa-arvosuunnitelmia yli 30 henkilöä työllistävissä yrityksissä ja kunnissa on tehty laajasti, samoin tasa-arvo-ohjelmia on laadittu, kaikki nämä siis parantamaan naisten työn arkea ja nostamaan esille työelämän epäkohtia. Näitä mainitsemiani toimenpiteitä on siis jo käynnistetty ja toteutettu silloin, kun keskusta on kantanut hallitusvastuuta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voidaan sanoa, että tämä historiallinen tilanne, jossa nyt näitä liittokohtaisia sopimuksia on tehty, on tietysti sillä tavalla ollut kiitollinen myöskin hoito- ja yhteisten palvelujen työntekijöitten kohdalta, että tuottavuus, taloudellinen kehitys, on ollut hyvä. Sen takia oikeastaan tämä yleinen taso menee siihen 10 prosentin pintaan, ja siitä voidaan olla tyytyväisiä. Kaikki palkansaajat, työntekijät, ovat sen ansainneet, se kun olisi mennyt sitten osakkeenomistajille ja herrojen taskuihin. Mutta se olennainen kysymys minusta nyt tämän keskustelun kohdalta on se, että jos se jää tähän eikä hallitus ikään kuin liiku vähän sillä tavalla kuin ed. Heinäluoma tuossa esitti, niin hallituksen panokseksi jää tämän neljän vuoden aikana tämä 30—40 euroa, eli 30—40 eurolla vain ja ainoastaan hallitus ajaa kiinni tätä palkkatasa-arvoa. Se on meistä sosialidemokraateista nolon vähän. Sen takia meidän yhteisessä vastalauseessamme on esitetty 600 miljoonaa euroa, ja sitten me edellytämme, että tätä ohjelmaa myöskin jatketaan. (Ed. Zyskowicz: Paljonko teidän hallituksenne antoi siihen tarkoitukseen?)

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerit Risikko ja Hyssälä julkeavat täällä kehua hoitotakuun tilannetta. Antakaa, hyvät ministerit, hyvänen aika, oikea, rehellinen kuva asioista. Onneksi ministeriössä kyllä tiedetään tosiasiallinen tila. Ministeriön tiedotteessa todetaan, että ministeriö on huolissaan lainvastaisesta tilanteesta, jossa potilailla on todettu hoidon tarve mutta vastaanottoaikaa ja hoitoa ei voida antaa. Yli neljäsosa suomalaisista asuu sellaisen terveyskeskuksen alueella, jossa ollaan päivittäin tässä tilanteessa. Viikoittain samanlainen ongelma on 33 prosentilla suomalaisista, siis kolmanneksella suomalaisista. Onko tämä kehujen aihe?

Ilkka  Kantola  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Orpo totesi ryhmäpuheenvuorossaan painokkaasti, että valtionvelan lyhentäminen on kaikkien suomalaisten etu. Väite on loukkaava ja tosiasioita vahvasti yksinkertaistava. On myös sellaista äärimmäistä hätää, jossa apua tarvitaan nyt ja heti. Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen ja päihdehoidon puolella on jonossa ihmisiä, jotka epätoivoisina ovat elämän ja kuoleman rajapinnalla. On myös äärimmäisen uupuneita omaishoitajia, jotka miettivät, miten jaksaa huomiseen. Epätoivoisen ihmisen etu ei ole se, että valtionvelkaa lyhennetään. Hänen etunsa on se, että apua annetaan mahdollisimman pian. Valtionvelan lyhentäminen voi olla viisasta, mutta ei se silti kaikkien etu ole.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, kokoomus nosti palkkatasa-arvon ja kuntasektorin koulutettujen naisvaltaisten alojen ongelman esiin keskustelussa vaalien alla. Kyllä, kokoomuksen ansiosta tämä asia ja hallituksen valmius ensimmäistä kertaa Suomen historiassa osoittaa tähän ongelmaan erillistä lisärahaa kirjattiin hallitusohjelmaan. Ja kyllä, sen seurauksena on nyt nähty yli 12 prosentin palkankorotukset.

Tehyllä on oikeus ilman muuta vaatia ja tavoitella enemmän, mutta se korotus nyt ei ole 30 euroa, vaan 300 euroa. Ja kai sille hoitajalle, joka menee kauppaan ostamaan leipää ja maitoa perheelleen, on tärkeätä se, mitä se palkankorotus kaikkiaan on, eikä se, mikä on kunnan, mikä valtion osuus hänen palkankorotuksessaan. Ja vielä myönnän, että on totta, että tämä on kallis ratkaisu kuntien kannalta, ja kuntapäättäjien huolen ymmärrämme, mutta me näemme, että ongelma on niin polttava, että olimme halukkaita ja valmiita siihen, että tähän naisvaltaisten alojen ongelmaan tuntuvasti puututaan. (Eduskunnasta: Lupaukset!) — Ja, mitä lupauksiin tulee, niin löytyisikö se kumminkaima, joka oli sen virtuaaliesitteen nähnyt siellä Meilahdessa.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistan erittäin hyvin, kun ennen vaaleja kokoomus ilmoitti moneen kertaan, ettei se tule lupaamaan liikoja. Siis kokoomus lupaa vain sen, minkä se pystyy pitämään. Ja nyt siteeraan kokoomuksen puheenjohtaja Kataista, joka 14. helmikuuta 2007 totesi näin: "- - valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Kysyn nyt teiltä, valtiovarainministeri Katainen, kun te olette näin todennut, aiotteko te nyt pitää tämän lupauksen, koska minun ymmärtämykseni mukaan 340 miljoonan euron laskusta te nyt olette ilmoittanut maksavanne vain 150 miljoonaa euroa, ja tämä ei ole yhtä kuin teidän lupauksenne.

Sitten ministeri Risikko, ei ole väärin, että hallitus osallistuu palkkakustannusten maksamiseen, vaan väärin on se, että petetään vaalilupaukset.

Ja nyt kysyisinkin, valtiovarainministeri Katainen, kun teillä on rahavalta käsissänne, miksi te ja hallitus kuristatte kuntataloutta ja heikennätte ihmisten arjen palveluita. (Puhemies: Aika!) Onko tässä nyt, ystävät, käymässä niin, että kun kokoomus tuli hallitukseen, kuntatalous kuristuu?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Jos tämä keskustelu nauhoitettaisiin ja sitten katsottaisiin jälkeenpäin ja muutettaisiin hieman muotia vanhempaan suuntaan, niin voisi ihan luulla, että täällä ovat syvimmän laman leikkauskeskustelut menossa. Ihan samanlainen retorinen kuvio kuin siihen aikaan. Kuitenkin totta on se — tätä nyt varmaan demarit tai vasemmistoliittokaan ei kiistä — että kunta-alan koulutetuille naisille on tulossa parhaimmillaan 12 prosentin palkankorotus, Suomen ennätys nimelliskorotuksissa. (Ed. Gustafsson: Eihän sitä kukaan vähättele!) — Kun ed. Gustafsson rauhoittuu, niin voisin jatkaa.

Toinen fakta on se, että tälle vuodelle peruspalvelubudjetissa kunnille annetaan 240 miljoonaa euroa, kun taas ensi vuodelle annetaan noin 900 miljoonaa euroa, elikkä ei vähemmän vaan reilusti enemmän. 12 prosenttia, Suomen ennätys, ei vähemmän vaan reilusti enemmän. Täällä on demareitten puolelta tullut vähän ristiriitaista tietoa. Täällä on väitetty, ettei hallitus anna minkäänlaista tasa-arvolisää, ja sitten toisaalta väitetään, että se tasa-arvolisä, jonka hallitus antaa, on liian pieni. Kannattaa nyt miettiä, kumpaa mieltä on.

Ed. Gustafsson, minä tiedän, että teidän mieltänne painaa se, että teidän puolueenne ei ole koskaan osallistunut tämän kaltaiseen naisvaltaisten koulutettujen alojen palkankorotukseen, ei koskaan. Ja minä tiedän, että tässä tilanteessa, kun näin tehdään, teidän mieltänne se painaa. Jos näin olisi joskus tapahtunut, minkä takia yksikään palkansaajajohtaja ei sano, että tehkää niin kuin aina ennenkin on tehty? Kun ei ole koskaan tehty. Tästä syystä esimerkiksi, että sitä ei ole koskaan aiemmin tehty kuin nyt, moni palkansaajajohtaja, moni työnantaja tuli minulle sanomaan, samoiten kuin moni johtava vasemmistopoliitikko tuli sanomaan, että älkää sotkeutuko palkkapolitiikkaan. (Puhemies: 2 minuuttia!) Niin ei ole ollut tapana tehdä, mutta me emme uskoneet heitä ja halusimme tuoda oman panoksemme koulutetuille naisille kunnissa. (Eduskunnasta: Pitäkää sitten lupauksenne!)

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On nyt syytä sanoa, vaikka tämä menee toistoksi, vielä kerran se, minkä ed. Gustafsson sanoi, että 80-luvun lopulta lähtien tätä tasa-arvopolitiikkaa on tehty, ja siitä huolimatta me tiedämme, että tulokset eivät ole riittäviä. Siitä me otamme omaa vastuuta, mutta haluamme, että nyt valtio pitää omat sanansa.

Mutta kun täällä puhutaan tästä suuresta historiasta, niin huomaan, että tämä historiallinen ratkaisu, mitä kokoomus täällä kehuu, tuli kyllä vähän jälkiherännäisyytenä. Nimittäin vielä viime vuonna te budjettivastalauseessa sanoitte seuraavaa: "Tämä voi tapahtua esimerkiksi, jos valtio ilmoittaa etukäteen maksavansa ylimääräistä valtionosuutta, mikäli kuntasektorille syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset. Kolmikannassa valtiovallan ei pidä olla vain äänetön yhtiömies, vaan aktiivinen tasa-arvon eteenpäin viejä. Tällaisessa menettelytavassa ei ole sinänsä mitään uutta." Näin te sanoitte vuosi sitten kirjallisesti. Nyt te olette keksineet jälkikäteen valtion mukanaolosta tämän sanan "historiallinen" peittääksenne sen, että te petätte vaalilupauksenne. Historiallisen suuret puheet, historiallisen pienet teot! (Puhemies: Aika!)

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään ovat olleet Tehyn punapaidat ja on ollut vähän muitakin värejä tuolla ylhäällä seuraamassa tätä keskustelua. Mielestäni oli aivan oikein se, mitä Tehy teki, eli lähetti postia kansanedustajille, jotta se "historiallinen korotus", josta puhutaan, näkyisi kädessä, se 30 euroa. (Ed. Zyskowicz: Me puhumme siitä 12 prosentista!) Tämä on toinen puoli asiaa.

Toinen puoli asiaa on se, että jos ei kunnille todella taata kunnollista valtionosuutta, niin tietysti meidän julkiset terveydenhoidon palvelut ovat vaakalaudalla, ja se on fakta. Jos joku haluaa, että ne romahtavat, se sitten toimii niin, ettei anneta niitä tarvittavia valtionosuuksia kunnille.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otin vastaan sen Tehyn kirjeen, 30 euroa, ja palautin sen nytten Tehylle kirjoittaen siihen kirjeen päälle, jotta "lahjoitin sen heti lakkokassaan, taistelutahtoa", koska tämä hallitus näköjään ajaa karille tämän jutun. Ei ole näköjään tarkoituskaan lähteä aukaisemaan sitä umpisolmua, mikä on olemassa, vaan sanotaan, että 150 miljoonaa on siinä ja sillä sipuli.

Elikkä nythän pitäisi kuitenkin, kun tiedetään, mihin ollaan menossa, olla valmis kuuntelemaan, aukaisemaan se solmu, jotta ei tapahdu semmoista, mitä Thatcher aikoinaan ajoi tuolla Englanninmaalla, että ajettiin ay-liike nurkkaan. Vai onko tässä niin kuin paperiporvarien ajatus, että pannaan ikään kuin työsulku, niin kuin tässä Suomessa kävi, että ahdetaan nurkkaan tehyläiset tässä? Minusta pitäisi olla aito neuvottelumieli, ja odotan sitä, koska nyt on tärkeää se, että lakkoa ei tulisi ollenkaan, vaan nyt neuvotellaan. Pitää laukaista se juttu, ja se ei lähde ilman rahaa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma täällä lukee sekaisin kokoomuksen papereita ja hallitusohjelmaa ja ilmoittaa olevansa huolissaan ja haluavansa, että hallitus pitää sen, minkä lupaa. Tästä palkkaratkaisusta hallitusohjelmassa lukee: "Hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä." Juuri tätä hallitus on nyt tekemässä.

Hyvin erikoista on kuunnella ed. Filatovin ja ed. Mustajärven kauhistelua siitä, että nyt kuntien menot kasvavat, kun palkat nousevat. En usko, että missään kunnassa on varauduttu tulevaisuuteen siten, että on laskettu sen varaan, että kunta-alalla palkat eivät nousisi, ei tietenkään ole. Kaikki kuntapäättäjät ovat tiedostaneet sen, että ammattitaitoisen työvoiman turvaaminen, josta tässä välikysymyksessä on kyse, vaatii sen, että kuntasektorilla palkkoja korotetaan voimakkaasti ja erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Suomen väestö ikääntyy, ja meidän täytyy varautua siihen myös taloudellisesti. (Puhemies: Aika!) Siksi on tärkeää, että hallitus käyttää nyt ylijäämää velanmaksuun ja varautuu ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tässä lähtökohdaksi pitää ottaa se yleinen taso, jonka palkat nousevat. Ministeri Katainen sanoi kyselytunnilla, että noin 9 prosenttia näyttää muodostuvan yleiseksi tasoksi. Sen yli menevä osa on sitä tasokorotusta vasta, kolmisen prosenttiyksikköä, 2—3, hoitoalalla kuntapuolella. Siitä voidaan puhua, ja se on silloin muutama kymppi vain eikä mitään 300:aa.

Se 300, ed. Zyskowicz, kyllä johtaa täysin harhaan, koska sitä enemmän saavat muun muassa ne konetta hoitavat ihmiset (Ed. Asko-Seljavaara: Ei saa!) 9 prosentin mukaan, ja 12 prosentin mukaan hoitajat eivät saa vielä samaa kuin he, koska lähtötaso on teollisuudessa korkeampi. Tämä täytyy ottaa kyllä ihan todesta näin. Mutta eurot ratkaisevat, se on selvä. Mutta leivän hinta nousee, sähkön hinta nousee, öljyn hinta nousee ym., kaikki nousee voimakkaasti tässä lähiaikoina kaikille, (Puhemies: Aika!) ja kunnallisvero nousee myös tällä hallituksen politiikalla.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tässä kohtaa debatin päätteeksi ministeri Kataiselle ystävällisissä merkeissä yrittäisin selittää sitä, että kun te otatte kunnian kaikesta tästä 17 miljardista, mitä näihin palveluihin laitetaan kunnissa, niin kyllä se on sosialidemokraattisen työväenliikkeen työn tulos. Kun te otatte tästä 12 prosentin korotuksesta kokonaisuudessaan kunnian hallitukselle, niin kyllä sekin on ay-demareitten ansiota eikä hallituksen. Teille jää vain se 30 euroa.

Kun katsomme teidän kirjoituksianne ennen vaaleja ja lupauksia, niin huomaamme aivan selvästi, että te petitte vaalilupauksen. Te olette wannabe ay-demari, mutta ette aito ay-demari niin kuin minä. (Puhemies: Aika!) Siihen tarvitaan tekoja eikä vain sanoja.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sillä on merkitystä, mistä ne rahat palkankorotuksiin ja kunnallisiin palveluihin tulevat. Tällä hallituksen mallilla ne tulevat kuntien omista varoista, koska valtionosuudet eivät ole riittäviä, ja silloin ne rahat kilpailevat ihan niistä samoista päivähoidon, vanhainkotien, päiväkotien, koulujen rahoista, ja samalla vielä nostetaan kuntalaisten maksamia terveyskeskusmaksuja, eli kuntalaiset joutuvat maksamaan korkeampaa kunnallisveroa ja korkeampaa terveydenhoitomaksua. Sen sijaan jos kunnat saisivat riittävän suurta valtionosuutta näistä menoista selvitäkseen, niin silloin rahat voitaisiin ottaa esimerkiksi niin, kuten ed. Kantola täällä sanoi, että valtionvelkaa voitaisiin lyhentää hieman vähemmän.

Oikeudenmukaisuutta on myös se, miten tänä päivänä elävät ihmiset keskenään saavat jaettua tätä yhteiskunnallista hyvää, eikä pelkästään se, että huolehditaan vielä syntymättömien sukupolvien oikeudenmukaisuudesta. Tämä hallitus on pitkän aikaa jo kaikissa esityksissään, mitä on (Puhemies: Aika!) vaalien jälkeen tullut, sulkenut jatkuvasti silmänsä kaikkein heikoimmin toimeentulevien ihmisten asioilta. Kyllä on väärin, että laitetaan sairaanhoitajien ja perushoitajien ja muiden hoivatyöntekijöiden palkankorotukset ja samalla sairaaloiden työntekijämäärät ja vanhainkotien työntekijämäärät vastakkain.

Pertti  Virtanen  /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tärkeintähän tässä loppujen lopuksi on, kun kuuntelee näitä summia ... Minä olen kymmenen erilaista summaa merkannut tänne, niin että älkää välittäkö, jos pää on sekaisin. Mutta tosiaan hyvässä uskossa monet äänestivät, monet hoitajat ja hoidettavat, siis ne, jotka ovat odottaneet hoitoa. Se huolestuttava tässä ... Ongelma ei ole nyt EU:ssa, vaan se on täällä, että keskustapuolue silloin aikoinaan 4,5 vuotta sitten hankki vaalivoiton Anneli Jäätteenmäen tempuilla. Nyt kokoomus hankki sen näin, ja sitten alkaa tämä meidän demokratiaa kuluttava tylsistyttävä jankkaaminen siitä, että ei me tarkoitettukaan sitä. Tosiasiassa hankitaan vaalivoitto millä lupauksilla näköjään tahansa ja sitten yritetään pestä kädet siitä.

Oikeastaan ihmettelen vaan sitä, miksei kokoomus syytä mediaa: Alma Media, Aamulehti ja Iltalehti, ne on syyllisiä. Miksei niin kun löydy kanttia sanoa, että perhanan toimittajat? Vai onko varmistettava seuraavakin vaalivoitto jo varmuudeksi tässä? Tämä on tavallaan tämä ikävä tapa, mikä tässä niin kun haiskahtaa, (Puhemies: Aika!) että puhutaan, mitä vaan, niin kuin minäkin.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä debatin lopuksi muistuttaa, mistä kaikki lähti liikkeelle: siitä, että kunnissa hoivapalveluihin saataisiin riittävästi osaavaa työvoimaa. Ja silloin kun on kyse osaavan työvoiman saatavuudesta tietylle alalle, kyse on paitsi siitä palkkatasosta, jolla ostetaan leipää marketissa, niin kuin ed. Zyskowicz sanoi, myös siitä, miten tämä palkka suhtautuu työvoimasta kilpailevien muiden alojen palkkoihin.

Sen vuoksi se, mitä tapahtuu tasa-arvoerässä, on merkityksellistä työvoiman saatavuuden näkökulmasta, ei pelkästään se, mikä on palkan kokonaiskorotus, varsinkaan kun me emme tiedä, mikä sen ostovoima tulee muutaman vuoden päästä olemaan, kun meillä on kasvava inflaatio ja meillä on samaan aikaan nousevat maksut, mikä voi johtaa siihen, että valtaosalla palkansaajista reaaliansiot eivät nouse, niin kuin ne ovat tähän asti nousseet. Sen vuoksi tämä tasa-arvotyö on pitkäjänteistä työtä. Ei ole oikein, että me eduskunnassa asetamme naisvaltaiset alat siihen valintatilanteeseen, onko heillä lisää palkkaa vai onko heillä riittävästi henkilöstöä. (Puhemies: Aika!) Nyt tällä hallituksen politiikalla me ajaudumme siihen tilanteeseen, että palkka kyllä nousee, mutta todennäköisesti ne työkaverit vähenevät.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Täällä tuli paljon kysymyksiä; joihinkin niistä vastauksia:

Elikkä täällä ed. Väätäinen kysyi, kuinka paljon näitä henkilöitä pystytään sitten tällä rahalla saamaan. Nyt tietysti pitää ottaa ensin huomioon se, mikä on se koulutus ja mitä tarvitaan, ja kuten alan ihmisenä tiedätte, se vaikuttaa tokikin.

Ed. Vistbacka kysyi tästä subjektiivisesta oikeudesta. On aivan totta, että jos subjektiivista oikeutta ei ole, niin jos rahaa on vähän, asia saatetaan jättää toteuttamatta. Siitä syystä nyt sitten on varmasti perättykin osittain näitä korvamerkintöjä, mutta kuten hyvin tiedätte, niin korvamerkinnöille ei kuitenkaan kannatusta ole, ja hyvä niin.

Mutta sitten vielä peräänkuuluttaisin niitä rakenteellisia muutoksia. Vaikka meillä olisi kuinka paljon rahaa, niin me emme todellakaan kaikkia niitä muutoksia voi tehdä, eikä rahallakaan voi kaikkia kehittämisideoita toteuttaa ja tarpeita, vaan me tarvitsemme myös rakenteellisia muutoksia. Sitä ollaan Paras-hankkeessa nyt tekemässä, ja hyvä niin, ja siinä ovat kaikki mukana.

Toinen on sitten myöskin koulutus ja sen osaamisen parempi hyödyntäminen kuin tällä hetkellä. Esimerkiksi täällä istuu tehyläisiä, joilla on pitkä koulutus. Onko heidän osaamisensa riittävästi käytössä tämän päivän terveydenhuollossa? Väitän, että ei ole. (Puhemies: Aika!) Ja siihen meillä on nimenomaan tällainen hanke nyt meneillänsä, että nimenomaan sitä osaamista arvostettaisiin.

Me palaamme syksyn aikana noihin palvelumaksuihin. Mutta muistutan siitä, että on ennenkin nostettu palvelumaksuja. Odottakaa nyt ensin se meidän esityksemme ja vasta sitten siitä huudelkaa.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Herra puhemies! Ed. Vuolanteelle: Jatkakaa vaan samalla asenteella. Jos tuo tarina olisi vielä jatkunut, niin minä luulen, että luomiskertomuskin olisi saanut uuden alkupisteen. (Ed. Zyskowicz: Se oli ay-demari!) — Siinäkin olisi varmaan liikkeellepaneva voima ollut ay-demarit.

Mutta minä olen siitä huolimatta tyytyväinen siihen, että me emme kuunnelleet hallituksena tänä keväänä emmekä hallitusohjelmaa tehdessämme ay-demareita, koska meille kaikki sanoivat, että ei voi toimia niin, että hallitus tuo oman pottinsa palkkojen maksuun. Me emme sitä halunneet uskoa, koska halusimme osoittaa, että ainoa tapa ohittaa perinteinen tapa sopia palkoista siten, että koulutetut naiset voivat kunnissa pärjätä, on tulla siihen ratkaisuun mukaan.

Aivan lopuksi voisi todeta, kun täällä on kritisoitu tätä velan takaisinmaksua, että varmasti edeltäjäni voi tarkemmin sosialidemokraattien ryhmää valistaa. 2005 nettovelan kuoletukset olivat 3,7 miljardia, ja 2006 ne olivat 1,4, ja tänä vuonna ne tulevat olemaan 2,7 miljardia. Elikkä jos se velan lyhentäminen on pahe, niin miksi ei sieltä otettu sitä rahaa aikaisemmin?

Itse asiassa tämä keskustelu on varmaan hyvä lopettaa siihen, että me olemme samaa mieltä ed. Tarja Filatovin kanssa siitä, että tasa-arvotyö on pitkäjänteistä työtä. Ei näitä voi päivässä muuttaa. Sitä on varmaan itse kukin yrittänyt ja tehnytkin töitä, myös demarit ovat tehneet töitä, (Ed. Gustafsson: No niin, tulihan se sieltä!) ja se on pitkäjänteistä työtä. On kiva kuulla se, että tällä hallituksen esittämällä politiikalla palkka kyllä nousee. Ja se, mikä varmasti on meidän kaikkien haaste, myös seuraavien hallituksien haaste, on se, että hoitavat kädet myös riittävät.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oppositio kysyy välikysymyksessään: "Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että valtio vastaa sitoumuksistaan paremmista kuntapalveluista ja lisähenkilöstöstä erityisesti terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa - -." Äärettömän tärkeitä asioita molemmat. Toinen kysymys on, kuinka suoraselkäistä oppositiolta on käyttää hyväkseen hoitoalan kuohuntaa poliittisiin tarkoitusperiin.

Käsillä olevat hoitajien palkkaneuvottelut kuuluvat työmarkkinaosapuolille. Eduskunta ei ole tupopöydän haarakonttori. Se olisi hyvä muistaa kaikkien puolueiden ennen ja jälkeen vaalien. On mielestäni ajan tuhlausta jatkaa kissanhännänvetoa siitä, mitä vaalien alla lopulta kirjaimellisesti luvattiin. Tosiasia on, että monen puolueen johto ja yksittäiset ehdokkaat niin hallituksessa kuin oppositiossa loivat vahvaa mielikuvaa siitä, että hoitajille on mahdollista antaa kertaheitolla huomattavat palkankorotukset. Näin ei toiminut keskusta vaaliohjelmassaan. Siksi minun on helpompi puhua täällä sekä sairaanhoitajana että keskustan kansanedustajana.

Kuntatyönantaja tarjoaa 2 prosentin tasa-arvoerän, joka tarkoittaa euroissa 340 miljoonaa. Valtio on luvannut kunnille palkanmaksukyvyn parantamiseksi vuosittain erityisen 150 miljoonan erän, jolla samapalkkaisuustavoitetta voidaan osaltaan rahoittaa. Summa on ennennäkemätön, vaikka se ei tietysti riitä kerralla korjaamaan naisvaltaisten alojen palkkauksen jälkeenjääneisyyttä.

Arvoisa puhemies! Koulutettuja alipalkattuja naisvaltaisia aloja on muitakin kuin hoitoala. Sanon näin, vaikka olen itse koulutukseltani sairaanhoitaja ja terveystieteitten maisteri. Tiedän varmasti omakohtaisesti, kuinka raskaasta ja vastuullisesta työstä on kysymys, olenhan tehnyt hoitotyötä sairaanhoitajana ja myöhemmin osastonhoitajana lähes koko aikuiselämäni. Toisaalta tiedän myös, että raha ei ole ainoa eikä ainakaan minun kohdallani tärkein asia, joka työssäjaksamiseen vaikuttaa. Hyvä johtaminen, avoin ja voimia antava työilmapiiri, riittävät lepotauot ja erityisesti henkilökunnan määrä näyttelevät tärkeää roolia hoitajankin jaksamisessa. Näiden asioiden tärkeyden hallitus on tiedostanut ja pyrkii niihin erityisesti vaikuttamaan sekä terveyden edistämisen että työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä ei ole kyse siitä, mitä eri puolueet, niin oppositiossa kuin hallituksessa olevat, ovat luvanneet vaalikentillä liittyen hoitajien palkkaukseen. Välikysymyksessä ei ole kysymys siitä, että Tehy ei allekirjoittanut kuntatyönantajan tarjousta kunta-alan työ- ja virkaehtosopimukseksi. Välikysymyksessä on kyse siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta siinä, miten tänä päivänä parhaiten rakennetaan kestävää pohjaa sille, että selviämme harmaantuvan Suomen aiheuttamista niin taloudellisista kuin kouriintuntuvammin hoidon ja hoivan haasteista jo lähitulevaisuudessa.

Juuri aloitettu sosiaaliturvan kokonaisuudistus tulee ennen kaikkea vastaamaan moniin kysymyksiin liittyen muun muassa vanhusten hoivaan. Yhdessä keskustavetoisesti aloitetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kanssa se tulee pureutumaan syvällisesti niihin rakenteisiin, joissa ja joilla palveluja tuotetaan. Keskusta on aina ollut puolue, joka ei havittele pikavoittoja ja paistattele parrasvaloissa. Keskusta on vastuunkantajapuolue, joka tekee politiikkaa pitkäjänteisesti koko laajan Suomen ja sen kaikkien ihmisryhmien hyvinvoinnin eteen. Niin Paras-hanketta kuin sosiaaliturvauudistusta ei viedä eikä pidäkään viedä läpi hutaisemalla. Näiden kahden hankkeen onnistuneella satamaan saattamisella on aivan keskeinen rooli siinä, missä asennossa Suomen talous ja väestömme hyvinvointi on 2020-luvulla. On toki paljon asioita, joissa on parantamisen varaa. Sosiaali- ja terveyssektorilla näitä ovat esimerkiksi hoitajien lisäkoulutus vanhusten hoivaan, omaishoitoon liittyvät asiat sekä huomion kiinnittäminen yleensäkin ihmisten työssäjaksamiseen.

Arvoisa puhemies! Kun perjantaina äänestetään hallituksen luottamuksesta, tiedän, mitä nappia painan. Näen, että nykyisellä hallituspohjalla pystytään tällä hetkellä vastaamaan selvästi paremmin tulevaisuuden haasteisiin kuin muilla yhdistelmillä olisi mahdollista. (Ed. Gustafsson: Oletteko ihan varma?) — Täysin varma. (Ed. Gustafsson: Oho, kyllä elämä opettaa vielä!)

Sanna  Lauslahti  /kok:

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen hoidon laadusta ja ammattitaitoisesta työvoimasta. Ratkaisumalli on kuitenkin kovin yksinkertainen. Rahako yksin ratkaisee kuntien ongelmat?

Hallitus ohjaa kunnille tukea tarpeiden mukaisesti niin paljon kuin valtiontalouden puitteissa on mahdollista. On muistettava, että valtionvelkaa on 56 miljardia eli 10 miljardia enemmän kuin ovat valtion tulot yhden vuoden aikana. Kun lyhennämme velkaa 2 miljardilla, säästämme korkomenoissa 100 miljoonaa euroa vuodessa. Ensi vuonna maksamme korkoja 2,4 miljardia. Jokainen voi miettiä, mitä kaikkea muuta saataisiinkaan, jos velkaa ei olisi.

Oppositio on esittänyt hyvän kysymyksen, johon hallitus on tuottanut ratkaisuja hallitusohjelmassa ja nyt budjettiesityksessä. Ensi vuoden talousarviossa on tavoitteena parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua, turvata henkilöstön riittävyys ja varmistaa kestävä rahoitus. Tavoitteet ovat täysin yhdenmukaiset opposition välikysymyksen kanssa. Hienoa, että oppositio yhtyy hallitusrintamaan.

Tavoitteet ovat siis kunnossa, ja enää pitäisi tietää, miten niihin päästään. Palveluiden järjestämisestä vastaavat kunnat, ja meitä kuntapäättäjiä on tässä salissa monia, vaikkakaan ei tällä hetkellä. Mutta halutaanko ensi vuoden ongelmat ratkaista helpon rahan lisäämisellä kuntien budjettiin? Osa nuorisosta ratkaisee lyhytaikaiset rahantarpeensa kalliilla pikavipeillä eikä murehdi. Rahat on maksettava takaisin korkojen kera. Suomen hallitus ja eduskunta eivät kuitenkaan voi toimia kaikki mulle heti -sukupolven tapaan.

Vatt on laskenut, että jos tuottavuus ei kunnissa parane, hyvinvointipalvelujen tuottamiseen tarvitaan vuonna 2040 jo 700 000 työntekijää, parisataatuhatta enemmän kuin nyt. Jos taas tuottavuus paranisi edes yhden prosentin vuodessa, hyvinvointipalvelut voitaisiin ikääntymisestä huolimatta hoitaa nykyisellä työntekijämäärällä. (Ed. Pulliainen: Mitä se tuottavuus tarkoittaa?) Työntekijämäärää ja palkkoja ei voida loputtomasti kasvattaa. Kukaan ei kai voi ajatella, että sellaiseen saadaan rahaa loputtomasta lähteestä, vai muuttuvatko Suomen järvet ehkä öljyksi?

Kustannukset voidaan saada kuriin jopa laatua parantamalla. Samat keinot kuin yrityksissäkin on ollut: vältetään turhia palavereja, otetaan pois kaikki hallinnolliset päällekkäisyydet, organisoidaan työ sujuvammaksi ja johdetaan henkilöstöä paremmin. Samalla ihmisten työviihtyvyys paranee ja sairastavuus vähenee. Kyse on myöskin kuntien johtamiskompetenssista tässä.

Palveluja voidaan myöskin priorisoida ja miettiä, leikataanko ihmisten lonkkia vai suonikohjuja, panostetaanko kriittisiin asioihin vai estetiikkaan. Palkkausjärjestelmiä voidaan kehittää joustavammiksi eli lisätä liikkumavaraa henkilöiden ja työtehtävien välillä. Nykyaikainen tekniikka voidaan hyödyntää paremmin lisäämällä ajanvarauksia ja hakemusten jättöä netissä. Esimerkiksi palkanlaskenta ja kirjanpito ovat alueita, joissa suuruus tuo kustannushyötyjä ja keskittää osaamista.

Pitkällä tähtäimellä voidaan myös vaikuttaa kysyntään, joka on jäänyt aika vähäiselle tässä keskustelussa edellisten puheenvuorojen aikana. Sairastavuutta kannattaa torjua terveyden edistämisellä, ja sekin näkyy hallituksen ohjelmassa. Ei pidä odottaa, että ihminen menee rikki, ennen kuin häntä aletaan korjata.

Terveyden edistämisen politiikkaohjelmalla on saatava tietenkin käytännön tuloksia aikaan. Se lähtee siitä, että saadaan ensinnäkin alkoholin käyttö alas, terveelliset ruokatottumukset itsestäänselvyydeksi ja riittävästi liikuntaa. Tässä on kyllä vastuu myöskin yksilöillä itsellään eikä pelkällä julkisella sektorilla. Samoin on tärkeätä auttaa syrjäytymisvaarassa olevia lapsia, jotta estetään syrjäytymisen tuomat inhimilliset kärsimykset.

Hoidon laatua ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta ei turvata valtionosuuksia kasvattamalla. Valtionosuuden kohdentumisesta juuri välikysymyksen alueelle ei ole itse asiassa minkäänlaisia takeita. Valtuusto voi ohjata varat oman tärkeysjärjestyksen mukaan yhtä hyvin ihmisten hoitoon, teatterin rakentamiseen kuin siltarumpuihin. Tästä huolimatta valtio antaa kunnille lisää rahaa 250 miljoonaa indeksikorotukseen ja 150 miljoonaa tasa-arvoerään. Ne ovat enemmän kuin edellinen hallitus on antanut.

Lisäksi osa kuntien maksamista lisäpalkoista tulee yhteiseen kirstuun takaisin kunnallisverotuottoina, eli pääsääntöisesti ei voida puhua siitä, että kuntien kustannukset nousevat näin ja näin paljon, koska osa tulee tuloveroina takaisin kunnille.

Arvoisa puhemies! Hoidon laatu turvataan sillä, että kunnat palkkaavat päteviä ammattilaisia ja heitä motivoidaan pysymään tehtävissään. (Puhemies: 5 minuuttia!) Lisäraha lämmittää hetken, mutta ei motivoi pitkään. Jo johtamisen perusteorioissa todetaan, että ihminen motivoituu, kun hän voi työssään saavuttaa tuloksia (Puhemies: Aika on loppunut!) ja hän saa tunnustusta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahti puheensa alkuosassa käsitteli valtionvelkaa, otti esille näitä suuruusluokkia. Kyllä me sosialidemokraatitkin pidämme tärkeänä sitä, että valtionvelkaa lyhennetään, mutta kyllä meillä on tässä nyt mittaluokkaero. Kokoomuslainen ihmiskäsitys lähtee nyt siitä, että lyhennetään maksimaalisesti valtionvelkaa ja sanotaan niille vanhuksille, jotka saavat huonoa hoitoa, vaippoja ei vaihdeta, että odottakaa kolme, neljä, viisi vuotta tai enemmän. Me sosialidemokraatit lähdemme siitä, että tähän valtionvelkaan käytetystä rahasta voitaisiin hyvin suuruusluokkaa 500 miljoonaa euroa käyttää laajasti ottaen meidän yhteiskuntamme hyvinvointipalveluihin. Erityisesti vanhustenhuolto on minusta erinomainen esimerkki tässä näin. Me ajattelemme ihmisistä toisella tapaa kuin te. (Puhemies: Aika!)

Tuula  Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Maaliskuun eduskuntavaalien tuloksen jälkeen hoitoalojen työntekijät olivat toiveikkaita. Vaalit oli voittanut hallituspohja, jonka joukossa oli heille suuret palkankorotukset luvannut kokoomus. Hoitajakollegani olivat tuolloin tyytyväisiä. Kerrankin heidän asiansa oli noussut esille. Kerrankin oli heidän vuoronsa tulla kuulluiksi. Tunsin itseni melkoiseksi epäilijäksi, kun toistin peräjälkeen: Älkää vielä uskoko. Älkää vielä luulko, etten joudu etujenne puolesta taistelemaan.

Keskustelussa on virheellisesti puhuttu vain sairaanhoitajista, kun kysymys on koko sosiaali- ja terveydenhuollon koulutetusta ammattijoukosta. Toki suurin ryhmä on sairaanhoitajia.

Viime viikkojen ilmapiiristä en ole pitänyt. Hoitohenkilökuntaa, joka aivan varmasti on ammattimoraaliltaan maan parhaita, on perusteetta mustattu. Aivan liian helposti alkoivat mediassakin pyöriä lööpit sairaanhoitajien ahneudesta. Puhuttiin, että hoitajat hakevat itselleen muita parempia etuja, kun Tehyssä on kuitenkin koko ajan taisteltu Tehyyn kuuluvien liittojen kaikkien jäsenten palkkaeduista. Sairaanhoitajana koen, että meidät haluttiin kuvata tässä neuvottelutilanteessa pahoiksi ja ahneiksi ja siten saada liitot ja työntekijät toistensa kimppuun. Pettymyksellä on todettava, että tässä on kyllä osittain onnistuttu. On onnistuttu hajottamaan julkisen sektorin joukkovoima, se joukkovoima, jota juuri näissä neuvotteluissa olisi todella tarvittu.

Vaikka työnantajille ja istuvalle hallitukselle olemassa olevat palkkavaateet ovat haasteellisia, niin ette kai te todella ole sitä mieltä, että terveydenhuollon palkat eivät nyt pöydässä olevia suurempia korotuksia tarvitsisi?

Vaaleissa kokoomus kätevästi masinoi hoitoalan uskomaan kuntien, erityisesti valtion avokätisyyteen, ja nyt sitten hallituksen avokätisyys ja arvo on nähty ja kuultu. Pettyneitä ovat työntekijät, mutta pettyneitä ollaan myös kunnissa, jotka joutuvat korottamaan veroja, luopumaan väkensä lisäämisestä, heikentämään siten palveluitaan. Jopa 70—80 kuntaa joutuu nostamaan veroja, kun ministeri Katainen ja tänään salissa kuultu aika koppava kokoomus käyvät niiden kukkarolle.

Reilua olisi vastata valtion rahoilla lupauksiin, joita on tullut annettua. Tällä mallilla ajetaan kunnat entistä syvempään ahdinkoon. Nyt Tehyn hylkäämä tarjous olisi tuonut kovin vähän, mutta vienyt sitä enemmän. Ehkä suurimpana miinuksena on se kokonaisvaltainen pettymys ja itämään jäävä epäluottamuksen siemen koko julkista päätöksentekojärjestelmää kohtaan. Tehyläisten on vaikea ymmärtää, miksi tässä tarjouksessa lääkärit ja ylihoitajat lopulta taas kerran keräävät moninkertaisen potin hoitajiin verrattuna. No, kokoomushan on puhunut korkeasti koulutetuista terveydenhuoltoalan ammattilaisista. Kun teiltä on kysytty, keitä te tällä tarkoitatte, niin nyt siihen on saatu vastaus.

Lääkärienkään palkankorotusta ja sitä kehitystä vastaan ei ole syytä taistella, mutta juuri nyt näissä neuvotteluissa he eivät olleet niitä, joiden toimeentulosta olisi tarvinnut olla huolissaan.

Arvoisa puhemies! Olen urallani seisonut kahdet lakot Tehyn riveissä. Tiedän, kuinka suuri ja vaikea päätös Tehyn tiloissa lauantaina tehtiin. Meidät on koulutettu hoitamaan, huolehtimaan ja parantamaan. Meitä ei ole koulutettu jättämään potilaita ilman hoitoa, viivästyttämään hoitoonpääsyä eikä edes välillisesti jouduttamaan kuolemaa. Lakon ollessa päällä nuo kaikki viime mainitut, potilaan kannalta kielteiset vaikutukset astuvat kuvaan mukaan, halusimme sitä tai emme.

En toivo työtaistelua. Toisaalta en olisi voinut pitää oikeana, jos ehdotettu sopimus olisi hyväksytty. Viesti Tehyn kokouksesta veti hiljaiseksi. Tuli aika ahdistunut olo. Tiedän kovin tarkkaan, miten kova urakka on Tehyllä edessä.

Tuli kello 18:n uutiset, jossa uutisankkuri kertoi: pääministeri närkästyi Tehyn ratkaisusta. Voi hyvä tavaton! Vielä puoli yhdeksän uutisissa herra pääministeri sanoi, että on pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että sopimus syntyisi. Näin pääministeri puuttui toisen sopijapuolen ratkaisuun, vaikka hän on koko syksyn sanonut, että tämä on työnantajan ja liittojen keskinäinen asia ja hallituksen ei ole siihen syytä puuttua.

Koska en ole kuullut pääministerin sanovan, että hän olisi pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että hoitajat saisivat sen, mikä on vaaleissa luvattu, minulle tuolloin selkeni: sosiaali- ja terveydenhuollon palkkakuopan korjaamiseen ei ole ollut valtion keskeiseltä johtajalta (Puhemies: 5 minuuttia!) todellista tukea. Ilmankos kokoomus on voinut ajella omilla junillaan valitsemillaan raiteilla.

Herra pääministeri — kuulette varmaan — ja arvoisa kokoomus, teillä ei ole varaa päästää tehyläisiä lakkoon. Jos te sen teette, olette vastuussa teitä äänestäneiden lisäksi myös potilaille lakosta väistämättä tulevista hoidon viivästymisistä johtuvista ongelmista. Opposition esittämä 600 miljoonan lisäraha auttaisi hyvinvointipalvelujen turvaamisessa, kuntien talouden vahvistamisessa kuin myös vaalilupaustenne pitämisessä.

Hyvät edustajakollegat oppositiossa, tehyläiset siellä lehterillä ja televisioitten ääressä, nyt ei ole syytä antaa periksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula, pyydän jo etukäteen anteeksi, että aluksi viittaan vanhaan, kuluneeseen kansan sanaan "kepu pettää aina". Toivon ainakin, että tämä olisi sellainen asia, josta itsekin huomaisin, että voin aina silloin tällöin hivenen epäillä, että näin ei ole. Mutta tänään ikäväkseni kuulin kokoomuksen kunnallisvaaliavauksen, joka kuului valtiovarainministeri, puheenjohtaja Kataisen ja pitkäaikaisen edustajan Zyskowiczin suusta seuraavasti: kun me voitamme, emme pidä vaalilupauksiamme, emmekä myöskään pidä ylipäätänsä vaalilupausten antamista tärkeänä. Mielestäni mielenkiintoinen avaus kahdelta pitkän linjan poliitikolta.

Vähintään yhtä mielenkiintoista on tietysti se, että tänään on todellakin sotkettu vellit ja puurot ja puhuttu samanaikaisesti vaalilupauksista ja hallitusohjelman kirjauksista. Itse kuitenkin painottaisin sitä hallitusohjelman kirjausta, jonka katson sitovan ainakin kuusi kuukautta vaalien jälkeen hallituksessa olijoita. Valitettava tosiasia kuitenkin näyttää olevan niin, että hallitusohjelman kirjaus on vain kirjaus, sillä Sari Sairaanhoitaja ja muut palkkakuoppaan sysätyt naiset saavat viimeistään ylihuomenna äänestystilanteessa kokea, että a) ensinnäkin kokoomus on täysin asiantuntematon, kun kyse on työmarkkinoista, sekoittaessaan yleiskorotukset, jotka kuuluvat kaikille tasa-arvoa tuottaviin kuoppakorotuseriin varsinkin, kun b) hallitus on ohjelmassaan kirjannut juuri samapalkkaisuustavoitteet, joiden tarkoituksena on juuri näiden tasa-arvoa tuottavien kuoppakorotusten teko, ja c) kun käytännössä porvarihallitus sen ainokaisen kerran, kun se on tällä vaalikaudella luvannut pääministerin suulla edes harkita asian konkretisointia euroissa, tulee jättämään sairaanhoitajat ja muut matalapalkkaiset naiset ja alipalkatut neidot nuolemaan todellisuudessa näppejään.

Jatkuva epävarmuus työpaikasta ja palkasta aiheuttaa aina ongelmia sekä työyhteisölle, tuottavuudelle että työntekijän oman arjen rakentamiselle. Lyhyelläkin aikavälillä oikeat satsaukset reiluun työelämään kannattavat. Työhönsä motivoitunut työntekijä on aina työnantajansa etu, ja tulevaisuutta rakentava Suomi satsaa juuri naisvaltaisiin, matalapalkkaisiin aloihin, koska näillä aloilla työskentelee valtaosa lapsentekoiässä olevista naisistamme, jotka eivät todennäköisesti rakenna tulevaisuutta, eivät synnytä lapsia eivätkä perusta perheitä epävarmoissa tulevaisuuden odotuksissa. Siksi työntekijöiden kertakäyttömoraalista on yksinkertaisesti päästävä eroon, ja tänä syksynä juuri tässä tilanteessa hallituksella omalta osaltaan olisi ollut tähän mahdollisuus.

Työehtojen lisäksi työelämän tasa-arvossa nimittäin kyse on mitä suurimmassa määrin palkasta. Hallitus on, aivan oikein, oivaltanut tämän asian hallitusohjelmakirjauksissaan, jossa samapalkkaisuustavoitteet ja erityisesti naisvaltaisten alojen palkkakuoppa tunnistetaan kiitettävästi. Rahanjakopolitiikassaan ja lupaustensa lunastamisessa hallitus on kuitenkin unohtanut, etteivät palkkakuopat täyty tyhjästä ja että työelämässä raha ja aito arvostus ovat selkeässä liitossa keskenänsä. Eri alojen arvostuksessa näkyy valitettavasti edelleen perinteinen jako miesten ja naisten töihin, kovaan ja pehmoon: tehdas on kovaa, hoiva, palvelu ja huolto pehmeää, kova saa korvausta, pehmoa oletetaan tuotettavan ilmankin. Tähän pehmoiluun liittyy naisvaltaisten alojen sudenkuoppa, jonka siis hallitus hallitusohjelmassaan tunnustaa mutta ei euroina käytännön toimissaan. Kutsumustyötä tekeville tädeille nimittäin tässä sudenkuopassa ei tarvitse maksaa, ja siksi pehmoaloilla työskentelevät sedätkin jäävät ilman kohtuullista korvausta.

Arvoisa puhemies! Suomalainen työväenliike, se aito ja ainut ja oikea työväenliike, on aina vaatinut palkkatasa-arvoa. Siksi vasemmistoliitto nytkin tukee Tehyn kamppailua samapalkkaisuuden ja tasa-arvon saavuttamisessa palkkarintamalla. Samalla lailla olemme valmiita tukemaan Palvelualojen ammattiliiton taistelua oikeudenmukaisista palkoista ja reiluista työn teettämisen ehdoista. Olemme valmiita tukemaan köyhyysloukkuun pudonneiden kulttuurin ammattilaisten taistelua jokapäiväisestä leivästään ja olemme valmiita tukemaan kaikkia niitä toimia, joilla edistetään samapalkkaisuuden toteutumista ihmisten arjessa. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Kansalaisten tasa-arvoisten ja laadukkaiden palveluiden saavuttamiseen ja työelämän perusoikeuksiin sitoutumaton hallitus ei ansaitse tämän eduskunnan luottamusta. Siksi myös omalta osaltani, arvoisa puhemies, kannatan ed. Filatovin esitystä perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessään esittämä huoli vanhustenhoidon järjestämisestä ei ole aiheeton. On totta, että Suomen vanhentuva väestö tarvitsee tulevaisuudessa enemmän hoitajia ja että hoitajien työn arvostuksen pitää näkyä myös palkassa, mutta vanhukset tarvitsevat myös muita palveluita ja toimenpiteitä aina yhteiskunnan asennemuutosta myöden, jotta he voivat elää arvokasta ja inhimillistä elämää.

Opposition välikysymyksessä on unohdettu esimerkiksi omais- ja kotihoidon mahdollisuudet vanhusväestön kasvaessa. Suurin osa vanhuksista haluaa elää mahdollisimman kauan kotonaan. Kun ihmisten elinikä pitenee ja terveydentila on yhä parempi, he myös asuvat kotonaan pidempään. Kuntien on jatkossa pystyttävä vastaamaan tähän haasteeseen ja tarjottava yhä lisääntyvässä määrin kotihoidon ja omaishoidon mahdollistavia palveluita, ja myös valtion on oltava mukana näissä talkoissa. Tämä tarkoittaa niin asumiseen liittyviä esteettömyysratkaisuja ja kuljetuksia kuin kotisairaanhoitoa ja omaishoidon tukipalveluita. Omaishoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä minimaalisella korvauksella ja huonoilla työehdoilla. Koti- ja omaishoitoon näyttää edelleen liittyvän kunnissa väheksyviä asenteita, joiden vuoksi vältytään näkemästä siihen liittyvät hyödyt. Hallitusohjelmassa on kuitenkin toimenpiteitä kotihoidon vahvistamiseksi ja omaishoidon kehittämiseksi.

Yksi pallo on ehdottomasti heitettävä myös vanhusten omaisille. Vanhukset kärsivät yhä enemmän yksinäisyydestä ja masennuksesta, mitkä lisäävät laitoshoidon tarvetta ja johtavat äärimmillään jopa vanhuksen itsemurhaan. Vanhukselle ei riitä, että ympärillä on tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia. Hän tarvitsee myös lähimmäisiään. Välittäminen ja läheisyys ovat asioita, joita emme voi ostaa vanhuksillemme rahalla.

Yhteiskunnan haasteena on, miten takaamme tulevaisuudessa riittävästi hoitajia vanhustenhuoltoon. Vanhusten enimmäismäärä hoitajaa kohden tulisi määritellä lailla, ja vanhuksen hoidontarpeen tulee vaikuttaa hoitajien määrään. Vanhainkodit ja palvelutalot eivät saa olla vain vanhusten säilytyspaikkoja, vaan niissä tulee taata vanhusten arvokas kohtelu ja yksilölliset tarpeet huomioiva hoito.

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo, että valtion tulot kasvavat kuluvana vuonna huomattavasti arvioitua enemmän. Tuloilla aiotaan valtiovarainministerimme mukaan maksaa pois velkoja, jotta rahaa olisi silloin, kun väestön ikääntymisen seuraukset alkavat todella näkyä. Toivon, että onnistumme tässä suunnitelmassa. Rohkenen kuitenkin kritisoida sitä, ettei ministeri Katainen tässä vaiheessa esitä osaa rahoista näihin käsillä oleviin ajankohtaisiin ongelmiin. En näe estettä sille, miksei tästä ylimääräisestä potista voisi lohkaista lisää kuntien valtionosuuksiin. Se on arvovalinta.

Valtion olisi mielestäni osallistuttava suuremmalla osuudella hoitajien ja muiden naisvaltaisten alojen palkkojen korotuksiin. Kunnat eivät siitä muuten selviä kuin nostamalla rajusti veroprosenttejaan ja asiakasmaksujaan tai rekrytoimalla vähemmän hoitajia. Pahimmassa tapauksessa hoitajia joudutaan jopa irtisanomaan. Ihmettelen tätä sitä taustaa vasten, että valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on pienentynyt jo huomattavasti.

Arvoisa puhemies! Vanhustenhoito tulevina vuosina ei ole kiinni yhtenä vuonna tehdystä palkkaratkaisusta. Meidän on kuitenkin muistettava, että tulevaa hoitajapulaa on lähdettävä ehkäisemään jo nyt. Julkinen sektori ei koskaan pysty kilpailemaan palkoissa yksityissektorin kanssa, mutta se voi parantaa hoitajien työolosuhteita, työn organisointia ja työssäjaksamista. On hyvä, että hallitus on tämän haasteen tunnistanut, kuten ministeri Risikko kertoi vastauspuheenvuorossaan.

Tarja  Tallqvist  /kd:

Arvoisa puhemies! Tehy lähetti eilen meille kansanedustajille rahakirjeen, jossa oli tämä paljon puhuttu summa, tämä 30 euroa. Kuka meistä kansanedustajista ja ministereistä edes huomaisi, jos palkkapussissamme olisi 30 euroa enemmän tai vähemmän? 30 eurollako nostetaan hoitajien palkkaus vastaamaan työn vaativuutta, kuten hallitusohjelmassa luvataan?

Koulutetun, vaativaa ihmisen hoitotyötä tekevän hoitajan olisi nyt oltava tyytyväinen ja kiitollinen. Luvattu 500 euroa on sulanut kuin lumi auringossa. Ei ihme, että hoitajat ovat pettyneitä ja vihaisia. He ovat olleet palkkakuopassa kymmeniä vuosia. On ollut sota ja pula-aika, on ollut lama, jolloin on ollut itsestäänselvää, että silloin palkkoja ei koroteta, ja hoitajat ovat venyneet ja ovat vanuneet, ovat ymmärtäneet ja odottaneet parempia aikoja. Mutta nyt kun Suomi on rikkaampi ja hyvinvoivampi kuin koskaan, hoitajia ei nostetakaan palkkakuopasta, vaikka vaalivoittajat niin lupasivat, ja nyt on hoitajien mitta täynnä. Jos luvattu korotus ei toteudu, saattaa lakko olla todellisuutta. Hoitajat ovat aivan liian kovilla aivan liian pienellä palkalla. Sen me kaikki tiedämme, ja sen tietävät myös nämä yli 420 000 Suomen kansalaista, jotka allekirjoittivat vuosi sitten adressin, jossa vaativat hoitajille parempaa palkka ja riittävästi hoitajia työpisteisiin.

Arvoisa puhemies! On nurinkurista, että yli 6 000 Suomessa kalliisti koulutettua hoitajaa työskentelee ulkomailla paremman palkan takia ja tänne tuotetaan kielitaidottomia hoitajia Filippiineiltä ja muista köyhistä maista. Se on moraalitonta myös näitä ulkomaalaisia kohtaan. Suomi on yhtä kallis maa heille ja heidän palkkansa on yhtä pieni, kenties pienempi kuin suomalaisen virkasisaren.

Hallitusohjelmassa luvataan Suomen kansalaiselle vanhusten- ja sairaanhoito suomen tai ruotsin kielellä, mutta tänä päivänä meillä on sairaaloissa osastoja, joissa kaikki hoitajat saattavat olla kielitaidottomia. Jokainen käsittää, että hoitajan ja potilaan tai vanhuksen täytyy voida ymmärtää toinen toistensa kieltä. Myöskään lakisääteinen kirjaus potilaan tilasta ja voinnista ei voi toteutua, jos hoitaja ei hallitse kieltä. Tässä rikotaan jo perustuslakia. Muualta tullut työvoima ei ole ratkaisu hoitajapulaan, joka on nyt jo huutava. Osastoja joudutaan sulkemaan, ja jonotusajat poliklinikalla saattavat kestää yli vuorokaudenkin. Potilasturvallisuus on vaarassa.

Vanhasen hallitus on luvannut korotettua valtionosuutta kuntasektorilla syntyvälle palkkaratkaisulle, jolla edistetään naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä, eli naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta ja koulutuksen vaativuutta. Hoitajille luvattiin näistä syistä se 500 euroa. Mutta kuntia ei voi yksin velvoittaa lunastamaan hallituksen antamia lupauksia, vaan valtion tasa-arvoerän on oltava enemmän kuin se 150 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Me emme tule toimeen ilman hoitajia. Mitä muuta ammattikuntaa me tarvitsemme syntymästä saattokotiin? Haluan kysyä, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että hoitohenkilöstölle annetut lupaukset palkkaratkaisusta lunastetaan.

Kannatan ed. Filatovin esittämää opposition yhteistä ponsilausumaa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain 6 § määrittelee kansalaisten yhdenvertaisuuden lain edessä. Lain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä perusteetta asettaa eri asemaan muun muassa terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Uutiset viimeaikaisesta kehityksestä ovat olleet hälyttäviä etenkin vanhustenhoidon osalta. Olen useamman kerran esittänyt tässä salissa toivomuksen, että myös ylimmät laillisuusvalvojat heräisivät todella tähän yhteiskunnalliseen todellisuuteen, jossa monet vanhukset ja vammaiset joutuvat elämään. Henkilön kotipaikkakunnalla ei saisi olla merkitystä vanhustenhuollon palveluiden saamisessa tai näiden palvelujen osalta. Meidän velvollisuutemme on huolehtia näistä ihmisistä, jotka rakensivat omilla uhrauksillaan ja työllään Suomesta nykyisenkaltaisen korkean elintason maan ja siinä sivussa kasvattivat ja kouluttivat nykyisen aktiiviväestön sekä loivat maksuillaan pohjan nykyisille eläkejärjestelmille. Tällä hetkellä hoidon taso riippuu aivan liikaa siitä, missä kunnassa sattuu asumaan. Jos lisäksi esimerkiksi vanhusten hoivapalvelussa joudutaan kunnissa lomauttamaan lisää hoitajia, on edessä mielestäni eräänlainen katastrofi.

Huonosti hoidetusta vanhustenhuollosta löytyy valitettavasti esimerkkejä ympäri Suomen. Tätä käsitystä tukee mielestäni geriatrian professori Sirkka-Liisa Kivelän selvitystyökin. Toivon, että hallitus ryhtyy konkreettisiin toimiin eikä vain piiloudu kauniiden hallitusohjelmalupausten taakse.

Nykyiset rahalliset esitykset eivät valitettavasti takaa parannuksia vanhustenpalvelujen kehittämiseen. Vanhustenhoidon henkilökunnan määrää on kasvatettava pikaisesti, sillä tämänhetkinen hoitajien määrä ei riitä inhimillisen hoidon suorittamiseen. Henkilökunnan aika ei yksinkertaisesti riitä vanhusten syöttämiseen, pukemiseen, ulkoiluttamiseen tai välttämättömään hygienian hoitoon, vaan kiire ja sen tuoma stressi aiheuttavat muun muassa työuupumusta ja sairauksia varmasti parhaansa yrittävälle hoitohenkilökunnalle, joka työskentelee usein ääriolosuhteissa. Mikäli vanhuksella ei ole hoitopaikan lähistöllä asuvia omaisia, saattaa tilanne monella paikkakunnalla olla vanhuksen osalta suorastaan säälittävä.

Välikysymyksessä käsitellään myös hoitohenkilöstön palkkausta ja valtion tehtävää kuntien taloudellisten resurssien turvaajana. Eiköhän hallituksen olisi nyt aika toteuttaa ennen vaaleja annettu lupaus riittävästä tasa-arvoerästä? Itse olen ymmärtänyt tässä lupausten viidakossa, että tarkoitus oli saada yleisen palkankorotuslinjan päälle sellainen erillinen lisäkorotus naisvaltaisille aloille, että tuo niin sanottu naisen euro lähenisi käytössä olevaa euroa. Näin itse ainakin ymmärsin kokoomuksen puheenjohtaja Kataisen puheesta, vai mitä tarkoittaa Kataisen 14. helmikuuta 2007, siis ennen vaaleja, julkistama kannanotto: "Mitä enemmän naisvaltaisille koulutetuille aloille maksetaan yli yleisen korotustason, sitä enemmän olemme valmiit nostamaan kuntien saamia valtionosuuksia. Esitämme, että valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason"? Onko se mahdollista toteuttaa? Varmasti on, jos hallituksella on vain haluja.

Muistelen, että aikoinaan, kun työskentelin rikospoliisissa ja halukkuutta niin sanotulle siviilipuolelle järjestyspoliisista ei oikein ollut, asia korjattiin yksinkertaisesti sillä tavoin, että rikospoliiseille myönnettiin muutaman silloisen palkkaluokan korotus. Eiköhän nytkin hoitajien asia pystytä korjaamaan täyttämällä tuo ministeri Kataisen lupaus, tekemällä hoitajien peruspalkkaan riittävä ylimääräinen tasa-arvoerä? Eihän hoitoalan kiinnostavuutta muuten voida käsitykseni mukaan lisätä. Ei kiinnostavuus nouse yleisten palkankorotusten kautta, vaan se vaatii kunnollisen erillisen korotuksen matalapalkkaerään.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Opposition tekemän välikysymyksen jälkimmäinen osa: "Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kuntien henkilöstölle ja kunnille annetut lupaukset palkkaratkaisun rahoittamisesta lunastetaan?", on hyvin ajoitettua eduskunnan ulkopuolelta laajempaa tukea kosiskelevaa poliittista taktikointia.

Vaalikentiltä eduskuntaan loikannut kuuluisa viisisatanen ravaa täällä totuudeksi muuntautuneena, hallitusohjelmaan jo kirjautuneena lupauksena, jota on käytetty puoli vuotta jo tarkoituksenmukaisesti väärin. Jokainen tietää, että 500:n lupaus hoitajien palkankorotuksesta tuli Iltalehden kyselystä, johon muutama ehdokas hyvää tarkoittaen, mutta huolimattomilla sanakäänteillä vastasi.

Viime hallituskaudella käynnistetty tasa-arvo-ohjelma sai luontevaa jatkoa yhtenä jokaisen puolueen vaaliteemoista. On surkuhupaisaa, että vaalivoiton kirjannut hallituskumppanimme saa kuulla hyvin valitusta tasa-arvoteesistään ikään kuin suurenkin rikoksen tehneenä. Suurimpia viisaita ja puhtaimpia pulmusia ovat ikään kuin he, jotka eivät luvanneet vaalikentillä mitään, eivät mitään sellaista, mistä saisi kiinni. Hallituskumppanimme puolustautuvia argumentteja halutaan ymmärtää tahallaan väärin, ja samalla unohtaa se, mitä hyvää hallitus on saanut aikaan, tai unohtaa se, mitä ylipäätään tasa-arvokeskustelu on yhteiskunnassamme saanut aikaiseksi, tai unohtaa se, että hallitukseen kuuluu muitakin puolueita kuin kokoomus.

On pakko muistuttaa välikysymyksen tehneitä siitä, että moni naisala on saanut itselleen tasa-arvoteeman ansiosta roimat korotukset palkkoihinsa. Kuntatarjouksen on hyväksynyt jo 90 prosenttia työntekijäjärjestöistä.

Hallitusrintamassa tiedetään ja myönnetään tehty virhe. Poliittiset puolueet eivät tee työmarkkinaosapuolten välisiä ratkaisuja. Tämä koskee myös oppositiota. Virhe on kuitenkin tehty, ja sitä käytetään nyt välikysymyksen muodossa hyväksi. On väärin luulla, että hallituspuolueissa ei arvostettaisi hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä. Jos joku ala kaipaa arvostusta, niin juuri terveydenhoitoala. Tästä meidän tuskin pitää kinastella. Toivottavasti tämä ymmärretään myös sairaanhoitajien taholla. Hoitoala tarvitsee muutakin kuin lisää liksaa. Ala tarvitsee lisää väkeä. Suurin pelko onkin, että palkankorotukset syövät viimeisetkin hiput kuntatyönantajan pussista.

Vaikka välikysymys mittaa hallituksen luottamusta, niin nyt ajoitettuna se peilaa tämän talon ulkopuolella mieltään osoittaviin tehyläisiin sairaanhoitajiin. Lakon uhka on aito, sen taustalla on todellinen tuska matalapalkkaisuudesta. Saadaanko palkkakuoppa peitettyä lakolla, se on koko yhteiskuntaamme ravisuttava kysymys. Lakosta päättäville voi vain toivottaa malttia ja viisautta. En usko, että tässä salissa vastustetaan ajatusta hoitoalan pidempiaikaisista ja suunnitelmallisista palkkaratkaisuista, mikäli nyt ei päästä tavoitteisiin.

Arvoisa puhemies! Välikysymys tarjoaa ajatusta myös siitä, ettei hallitus vastaa sitoumuksistaan kuntapalveluista ja lisähenkilöstöstä erityisesti terveydenhoidossa ja vanhustenhoidossa. Täällä varmasti tuodaan muiden suilla esiin veteraanipaketti, hoivatakuu, palvelusetelin laajentaminen, avo- ja laitoshoidon muutokset jne., mutta haluan muistuttaa, että hallitusohjelmaan sisältyy lähes 30 ikäihmisten aseman ja palvelujen parantamiseen tähtäävää tointa. Lisäksi vanhusten koti- ja laitoshoidon palveluihin palkataan noin 2 000 työntekijää. Tähän tarkoitukseen on varattu 21,3 miljoonaa euroa. Kyseinen valtionosuus kattaa kolmanneksen 66 miljoonan kokonaiskustannuksista ja on 32 prosentin korotus vuoden 2006 tasosta.

Arvoisa puhemies! Välikysymys on hyvä muistutus hallitukselle siitä, miten tärkeä osa perusterveydenhoidolla yhteiskunnassamme on. Onhan se merkillistä, ettemme arvosta riittävästi sitä työtä, joka koskettaa jokaisen suomalaisen koko elämänkaarta. Meidän tehtävämme on nostaa terveydenhoitoalan arvostusta, sillä laillahan me huolehdimme itsestämme.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Aution puheenvuoro oli erinomaisen realistinen ja hyvä.

Mutta ihmettelen tätä välikysymystekstiä, sillä siinä on tosi paljon epätarkkuuksia, samoin kuin näissä monissa ryhmäpuheenvuoroissa, kun väitettiin, ettei valtionosuuksia ollenkaan koroteta ensi vuoden budjetissa. Kuitenkin ministeri Risikko sanoi, että osuudet ovat ensi vuodeksi 870 miljoonaa euroa suuremmat kuin tänä vuonna ja siitä 580 miljoonaa käytetään sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tähän sisältyvät 150 miljoonan tasa-arvolisä ja yleisiin palkkakustannuksiin 250 miljoonaa, eli yhteensä kunta-alan palkkoihin käytetään 450 miljoonaa neljänä vuotena peräkkäin.

Tekstissä todetaan myöskin, että palkkaerot Suomessa ovat muihin EU-maihin verrattuna suuremmat. Tämä on totta. Mutta valiokunnassa meillä oli asiantuntija, joka kertoi, että se johtuu siitä, että Suomessa lähes kaikki naiset ovat töissä, niin pienipalkkaiset, keskipalkkaiset kuin suuripalkkaisetkin naiset. Taas Etelä-Euroopassa naiset ovat pääasiallisesti kotona ja vain hyväpalkkaiset naiset työskentelevät hyväpalkkaisilla aloilla. Siis palkkatasa-arvoa tulee edistää, mutta samalla pitää edistää myös naisten työssäkäyntiä ja opiskelua.

Vaikea ongelma tällä hetkellä on sairaanhoitajien palkkaus. Keskustelussa väitettiin muun muassa, että palkkaus parani jo huomattavasti. Ed. Heinäluoma oli kovin ylpeä edellisestä kaudesta ja totesi, että silloin sairaanhoitajien palkat paranivat huomattavasti. Kyllä jonkin verran, mutta ei lähimainkaan niin paljon kuin nykyinen tarjous olisi. Eli kaksi kierrosta tapahtui seuraavasti: 2003—2005 hoitajien palkat nousivat 6,9 prosenttia ja seuraavalla kaudella kyllä 9 prosenttia. Mutta nyt tämä Kt:n tarjous on 1.10. lähtien 12,7 prosenttia, joka tarkoittaa 2,5 vuoden aikana 317 euron lisäystä kuukausipalkkaan eikä suinkaan 30 euron lisäystä.

En minä ymmärrä, miten joku ihminen voisi ajatella sitä, mistä mikäkin palkanosa tulee. Tärkeintähän on se, kuinka paljon se palkka on ja kuinka paljon se on kokonaisuudessaan noussut. Tämähän on hirveän paljon enemmän kuin esimerkiksi tekniset alat saavat ja monet yksityisalat. Meillä on huutava pula hoitohenkilökunnasta varsinkin Etelä-Suomessa. Tämän vuoksi on täysin ymmärrettävää, että sairaanhoitajat vaativat parempaa sopimusta. Nähtäväksi jää, millaisen tarjouksen valtakunnansovittelija tekee. Kunnat kärvistelevät nyt jo korkeilla kustannuksilla.

Itse ehdottaisin, että terveydenhuoltoalalla paremmin huomioitaisiin osaaminen ja kokemus. Esimerkiksi osastonhoitajan toimessa, joka mielestäni on sairaalan tärkein toimi, voi saada pienempää palkkaa kuin rivisairaanhoitaja, koska hän ei tee yövuoroja. Se ei ole oikein. Osastonhoitajan palkan tulisi olla selkeästi parempi, koska hänellä on niin paljon osaamista ja vastuuta. Henkilökuntapula on ajanut tilanteen sellaiseksi, että joudutaan käyttämään vuokrafirmoja ja sijaisvälitystä, jolloinka nuori, kokematon työntekijä saattaa saada parempaa palkkaa kuin vakinainen ja osaava. Vuokratyöläinen ei kuitenkaan ota pitkäjänteistä vastuuta työn kehittämisestä ja laadusta. Terveydenhuollossa pahinta, minkä potilas voi kohdata, on osaamattomuus ja huono laatu. Julkinen terveydenhoito tarvitsee sekä lisää henkilökuntaa, mistä on mielestäni puhuttu ihan liian vähän, että myös parempia palkkoja nimenomaan osaajille. Henkilökuntapulasta johtuen meillä on siis liian vähän työntekijöitä terveydenhuollossa. Tämän vuoksi ministeri Risikko onkin ohjannut ensi vuoden valtion kehittämisvaroja 25 miljoonaa euroa työhyvinvoinnin parantamiseen ja henkilöstön lisäämiseen.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Aivan liian moni hallituspuolueiden edustaja on täällä vähätellyt näiden ratkaisujen vaikutuksia kuntien talouteen, viimeksi juuri ed. Asko-Seljavaara. Tosiasia on, että Vanhasen hallitus ja sen budjettilinjaukset jättävät kunnat yksin. Kuten ed. Asko-Seljavaarakin totesi, kuntien valtionosuudet kyllä kasvavat ensi vuodelle yhteensä 720 miljoonaa euroa, mutta nämä muodostuvat lähes kokonaan 1) valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksesta, 2) kuntien kustannusten indeksikorotuksista, jotka on tehty jo ennen kunta-alan palkkaratkaisua ja 3) kuntien verotulomenetysten korvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina. Eli tässä rahassa ei ole yhtään uutta rahaa. Kyse on jo muodostuneiden kustannusten ja verotulomenetysten kompensoinnista.

Ed. Ravi totesi täällä keskustelussa, että kukaan ei kiistä kuntien kasvavia velvoitteita tai kuntien heikkenevää tilannetta. Minulla on tässä uunituore Kuntaliiton lausunto eiliseltä päivältä hallintovaliokuntaan. Otan tästä muutaman aivan suoran sitaatin, lainauksen siitä, miten hallituksen päätökset vaikuttavat kuntien arkeen. Kuntaliitto toteaa: "Valtaosa kuntien menojen kasvusta jää jatkossakin kuntien rahoitettavaksi. - - kaksi kolmasosaa (69 %) jää kuntien rahoitettaviksi." Kuntaliitto toteaa edelleen: "Kustannustason nousu aiheuttaa ennakoitua suurempia talouspaineita, ja monet kunnat joutuvatkin turvautumaan verojen kiristyksiin jo vuonna 2008. Lisähenkilöstön arvioitu kasvu alenee ennakoidusta."

Arvoisa puhemies! Kansainväliset talousjärjestöt kehuvat Suomen julkisen talouden tilaa todeten, että Suomella menee nyt todella hyvin. Julkinen talous on EU:n ylijäämäisin, ja verotulot ovat kasvaneet ennakoitua enemmän. Samanaikaisesti, kun valtiontalous on ennätysvahva ja olemme juuri saaneet myös tuoreen tiedon siitä, että valtion ennakoidut verotulot kasvavat miljardin yli arvioidun, on hallituksen linja aina vain sama ja vastaus yhtä tyly. Mistään ei löydy rahaa hoitaa välttämättömiä tarpeita sosiaali- ja terveydenhoidossa.

Hallituksen viesti kunnille on selkeä: teillä menee keskimäärin hyvin, koettakaa selvitä. Hallituksen viesti hoitajille on kova: yleiskorotukset riittäkööt, ette ole lisäkorotusten arvoisia. Hallituksen viesti kansalaisille on tyly: olette saaneet jo riittävästi, lisää ei tule.

Porvarihallituksen valitsema kova linja vaarantaa sekä kuntien talouden että niiden palvelut. Kuntapäättäjät ja kuntalaiset joutuvat aseettomina ratkomaan muun muassa ikääntymisen mukanaan tuomia haasteita. Monin paikoin kunnat ovat jo saavuttaneet muun muassa vanhustenhuoltoon liittyvät kipupisteet, ja mitä tekee maan hallitus: pesee kätensä, kiristää nyöriä ja hymistelee vieressä. Miten hallituspuolueet ja niiden edustajat voivat hyväksyä, että kuntalaisten veroäyriä joudutaan nostamaan tai palveluja supistamaan, kun toisinkin olisi mahdollisuus toimia?

Hyvät edustajat, miksi teilläpäin kutsutaan sellaista kaveria, joka nauttii itse saavutetuista eduista, panttaa kaikille kuuluvaa yhteistä hyvää ja katsoo vierestä kaverin kamppailua? Meilläpäin sellaista kutsutaan ahneeksi ja itsekkääksi petturiksi.

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueiden edustajat, kokoomuslaiset etunenässä, ovat ennennäkemättömällä tavalla väheksyneet rahan vaikutusta. Monet hallituspuolueiden edustajat ovat tarjonneet vanhustenhuollon ja terveydenhuollon hoitamiseen lääkkeeksi palvelujen yksityistämistä, sähköisten palvelujen lisäämistä, työaikajärjestelyjä ja johtamisen parantamista. Hyvä niin. Keinovalikoimasta puuttuvat kuitenkin kaksi tärkeintä ja järeintä, joita nyt ei haluta käyttää, nimittäin tahto ja raha. Vain riittävällä resursoinnilla palvelut voidaan kestävällä tavalla hoitaa.

Julkinen palvelu ei toimi ilman tekijöitä. Suomi pysähtyisi ilman naisia ja miehiä, jotka työskentelevät hoiva- ja terveyspalveluissa. Riittävä palkkataso on yksi avaintekijä julkisen sektorin palveluiden parantamisessa. Tärkeästä ja vaativasta työstä on maksettava kunnon palkka. Lisäksi työolosuhteiden on muutoin oltava (Puhemies: Aika!) sellaisia, että korkean ammattietiikan omaavat työntekijät voivat suoriutua työstään ammatin vaatimusten mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Me peräänkuulutamme tasa-arvoisempaa politiikkaa. Haluamme koota kaikki kansalaiset puolustamaan julkista yhteistä hyvää poliittiseen kantaan tai ammatilliseen järjestäytymiseen katsomatta. Suomen paras kilpailukykyvaltti on hyvin toimiva julkinen sektori. Yhteistä julkista palvelusektoriamme ei pidä ahneuden, ideologisen yksityistämisinnon tai (Puhemies: Aika!) välinpitämättömyyden kiilto silmissä ajaa alas.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Feldt-Ranta kovasti moitti minua siitä, että en ota huomioon kuntien ahdinkoa. Olen entinen hallintovaliokunnan jäsen, te ette vielä silloin ollut edes eduskunnassa, ja kyllä silloin yritimme saada valtiovarainministeri Heinäluomaa antamaan enemmän rahaa kunnille, mutta mitään ei tullut. Samalla lailla kehyksissä silloinkin pysyttiin, niin että kyllä te nyt ihan väärää puuta moititte.

Sitä paitsi kuntien verotulot tulevat kasvamaan 6,1 prosenttia ensi vuonna, ja sehän on tosi paljon rahaa. Tilanne on ainoastaan se, että meillä on erittäin huonosti toimeentulevia kuntia noin 100 kappaletta tässä maassa. Ne eivät ole täällä Etelä-Suomessa niinkään, vaan ne ovat muualla Suomessa. Sen takia tämä Paras-hanke pitää toteuttaa.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En varmasti ollut silloin hallintovaliokunnan jäsen, kun ed. Asko-Seljavaara siellä oli, mutta olin kyllä kuntapäättäjänä ja sillä tavalla myös silloin vastuullisesti järjestämässä kuntalaisten palveluja. Tilanne on nyt aivan toinen, ed. Asko-Seljavaara. Julkinen taloutemme on nyt 20 miljoonaa euroa vahvempi kuin neljä vuotta sitten. (Ed. Asko-Seljavaara: Ohhoh, kuinka se on puolessa vuodessa muuttunut?) Kysymys kuuluu, miksi hallitus ei halua tästä kasvaneesta taloudesta käyttää enemmän varoja yhteiseen hyvään.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten juuri kuulimme, numerot vellovat tässä salissa laidasta laitaan kuin tulvavesi Munakan mittausasemalla. Alkaa tulla oikeasti Hegeliä ikävä. Hegelhän totesi arvostelijalleen, joka sanoi, että tosiasiat ja numerot puhuvat hänen teoriaansa vastaan, että sen pahempi tosiasioille ja numeroille.

Joka tapauksessa hämmennys on suuri ja mahtava ainakin hoitajien keskuudessa, jotka ovat tätä keskustelua tänään kuunnelleet. Tämän hämmennyksen alkulähde löytyy viime eduskuntavaalien alta. Pirun päästi tuolloin irti kokoomus nostamalla tasa-arvotupon keskeisimmäksi vaaliaseekseen. Tempusta tuli täydellinen menestystarina, ja miksei olisi tullut? Naisten 80 sentin palkkaeuro on jo niin perusteellisesti kaluttu luu ja korjaamatta jätetty vääryys, ettei ollut mikään ihme, että lupaus paremmasta vei kokoomuksen hyvin koulutettujen naisten äänillä murskaavaan vaalivoittoon ja hallitukseen.

Siitä seurasi sitten tämä ongelma. Ongelman ydin on nimittäin siinä, että korkeatasoisen suomalaisen terveydenhuollon kustannuksia on jo pitkään pidetty kurissa maksamalla erityisesti hoitajille mutta myös muulle terveydenhoitoalan perushenkilöstölle työn vaativuuteen nähden aivan liian matalaa palkkaa. Kurissapito onkin, lainausmerkeissä, onnistunut niin hyvin, että Suomi käyttää terveydenhuoltoonsa vain 7,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Se on suunnilleen samaa tasoa kuin mitä Turkki käyttää ja puolet siitä mitä USA. Siitä huolimatta terveyspalveluiden taso on Suomessa tutkitusti merkittävästi parempi kuin kummassakaan edellä mainitussa maassa. Tämän onnistumisen hinta vain on se, että korkeasti koulutetulle hoitohenkilöstölle maksetaan Suomessa lähes 20 prosenttia vähemmän palkkaa kuin Oecd-maissa keskimäärin.

Arvoisa puhemies! Tämä palkkatason mataluus on ollut kaikkien tiedossa ja tunnustama. Korjausta ei vain ole saatu aikaan, ja syykin on kohtuullisen selvä. Hoitajia on määrällisesti niin paljon, että pienetkin prosentuaaliset korotukset merkitsevät suuria absoluuttisia rahasummia. Se on vähän kuin ennen aikaan kunnassa, kun mietittiin, annetaanko siivoojille palkankorotus mutta todettiin, että niitä on niin paljon ja kun kunnanjohtajia ei ole kuin yksi, niin annetaan se sille kunnanjohtajalle.

Tämä summan suuruus näkyy esimerkiksi siinä, että nyt tämä sovittu korotustaso merkitsee Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille 17 miljoonan euron lisäystä ensi vuodelle alun perin varattuihin palkkarahoihin. Jos nyt tämä 150 miljoonan valtionosuus toteutuu ja jos valtionosuutta ei leikata muualta, vaikka pelättävissä on, niin se tuo Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille 12 miljoonaa. Eli Pohjois-Savon kunnille tulee lisää maksettavaa 5 miljoonaa. Vastuu tämän vajeen korjaamisesta ei kuulu hoitajille, se kuuluu ennen kaikkea valtiolle. Toki kuuluu se kunnillekin, mutta valtio siitä eniten on vastuussa, ainakin jos kokoomuksen vaalilupauksiin on luottamista.

Kun täällä näitä numeroita on esitelty, niin minäkin nyt esitän vielä muutaman numeron. Minulla on kädessäni paperi, jossa on valtiovarainministeriön leima ja otsikko "Kuntatalouden kehitys ja valtiontalouden kehykset", valtiovarainministeriö, sektorimies Raija Koskinen, ja päiväys on 1.6.2007. Ei se paljon siitä ole riihessä muuttunut. Sen mukaan valtion toimenpiteet kehyskaudella 2008—2019, muutokset edelliseen vuoteen verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön hallitusohjelmaosuus miinus 35 miljoonaa netto, puitelaki eli Paras-hanke miinus 177 miljoonaa netto ja automaattiset muutokset eli väestön määrä ja ikärakenne miinus 330 miljoonaa netto. Olen tottunut luottamaan Raija Koskisen lukuihin enemmän kuin mihinkään muuhun tässä maassa tällä alalla.

Arvoisa puhemies! Puolueet, erityisesti kokoomus, lupasivat ennen vaaleja koulutetuille pienipalkkaisille naisille tasa-arvotupon ja reilut palkankorotukset. Nyt on lupausten lunastuksen aika, ja mitä on tapahtumassa? Mitä tästä on sanottava? Ehkäpä sopii lainata Sir Winston Churchilliä, hänhän sanoi Münchenin sopimuksesta, jolla Tšekkoslovakia luovutettiin taistelutta Hitlerille: (Puhemies: Aika!) Teidän oli valittava sodan ja häpeän välillä. Te valitsitte sodan ja tulette saamaan sodan.

Arvoisa hallitus saattoi lupauksillaan hoitajien palkkatilanteen siihen pisteeseen, että sille jäi kaksi vaihtoehtoa. Sen piti valita lakon ja petoksen välillä. Hallitus valitsi petoksen ja tulee valitettavasti saamaan lakon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama yleinen näkökohta tähän keskusteluun.

Neljän vuosikymmenen työmarkkinakokemuksella, hankittuna ensin työntekijä-, sitten työnantajapuolella, on pakko todeta, että monet viimeaikaiset työmarkkinaoperaatiot olisivat saaneet jäädä kokeilematta. Epäonnistuminen on seurannut toistaan lähtien paperialan lakon provosoinnista ja ulottuen tuoreimman työmarkkinakierroksen välitilinpäätökseen. Työnantajapuolella on muodostunut pakkomielteeksi pyrkimys siirtyä keskitetyistä ratkaisuista työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Tästä oli kysymys paperilakossa, ja siitä on ollut EK:n johtamana kysymys kautta meneillään olevan työmarkkinakierroksen. Kieltäytymällä edesauttamasta tupon syntymistä EK otti työmarkkinajohtaja Seppo Riskin johdolla riskin, että palkankorotukset saattavat nousta tasolle, jossa inflaatio mitätöi reaaliansioiden nousun.

Tämä uhkakuva on nyt muodostumassa todelliseksi. Keskitetty tulopoliittinen ratkaisu olisi rakenteellisesti eliminoinut tämän mahdollisuuden. Työntekijäin kannalta olennaistahan on vain nettoansion reaalisen ostovoiman lisäys. Nyt EK kauhistelee työehtosopimusneuvotteluissa viuhahtelevia palkankorotusprosentteja. Tietysti se unohtaa, että se on vain saanut sitä, mitä on pyytänyt. Riskiä ei olisi kannattanut ottaa.

Mitä tulee kuntapuoleen ja siellä erityisesti terveydenhuoltoalan sopimuskenttään, muutama reunahuomautus on niin ikään paikallaan. Välikysymyksen allekirjoittajat huomauttavat aivan oikein, että viime vaalikaudella tehtiin useamman vuoden kattava palkkaohjelma, jonka tuloksena oli lähes 4 prosentin ylimääräinen palkankorotus kunta-alan työntekijöille, siis myös sairaanhoitajille. Välikysyjiltä on jäänyt korostamatta se, että tämä operaatio toteutettiin tupon kehyksiä väljästi tulkiten. Kun verrataan eri sopimuskenttiä keskenään, niin on syytä muistaa, ettei palkkaliukumia ole markkinataloudessa onnistuttu koskaan valitettavasti estämään. Täällä moni ryhmäpuhuja voisi tämän oppia nyt tästä kerrasta. Tämä on sopimusyhteiskunnan kieltämätön heikko kohta, jolla voi olla merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, niin kuin täälläkin kuullusta on voinut päätellä.

Laajasti ymmärtäen terveydenhuoltoalalla on vakava kriisi menossa. Ei ole mitään järkeä siinä, että alalta pelataan ulos sopimusjärjestelmää. Se voi tapahtua esimerkiksi niin, että työntekijäpuoli myy työpanostaan keikkafirmojen välityksellä korkeintaan puoli vuotta kestävin myyntisopimuksin. Lääkäriliitto sinetöi tällä menetelmällä lopullisen voiton lääkärilakon jälkeen. Nyt vastaava asetelma häämöttää sairaanhoitajien tehtäväkentälle. Siinä sivussa hoitojonot ovat jälleen pidentyneet. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset joutuvat puuttumaan tilanteeseen sakoilla. Tässäkin viimekätisiä häviäjiä ovat potilaat.

Arvoisa puhemies! Kuka sitten maksaa laskun? Veronmaksaja tietenkin. Kunnalliset päättäjät ovat nynnyjä, kun heiltä ei riitä kykyä ja tahtoa kerätä kuntalaisilta siinä määrin veroja, että perustellut laskut voidaan maksaa. Totta tietenkin on, että veroprogressio on kuntapuolella lievempi kuin valtiolla. Paras ratkaisu olisikin tuloveron kannon siirtäminen kokonaan kunnille niin, että siihen kuuluisi kuntakentän sisäinen verotulojen tasausjärjestelmä. Samalla luovuttaisiin valtion tuista kunnille. Tämä olisi oiva huipennus Paras-hankkeelle, mutta jäänee tältä vaalikaudelta seuraavalle vaalikaudelle ja hallitukselle.

Yhteiskunnan kokonaisetu vaatii, että koulutettua sairaanhoitohenkilökuntaa koskevalla sopimuksella myös rakenteellisesti ja tasollisesti korjataan alan palkkausjärjestelmää. Tähän löytyy sopimushistoriastakin lukuisia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, joille on yhteistä se, että työnantaja kaivaa kuvettaan, kun maksun aika koittaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä hoitajien palkkauksen korjaamisessa ei ole kysymys vain hoitajien omasta toimeentulosta, vaan koko Suomen terveydenhuollon tulevaisuudesta. Viime aikoina olemme saaneet lukea lehdistä ja olemme kuulleet myös käytännön hoitotyöstä suoria viestejä siitä, miten hoitajat työskentelevät voimavarojensa ja jaksamisensa äärirajoilla. Eräät kunnat ovat jopa lomauttaneet hoitajia tilanteessa, jossa jo sinänsä hoitajien määrä on ollut alimitoitettu. Aiheesta kirjoitti muun muassa 20.9. Pohjolan Sanomat seuraavasti: "Hoitajilla on työssään jo nyt liian kiire. Pakkolomat johtavat vielä suurempaan ahdinkoon. Hoitajien edustajat pelkäävät nyt, että potilaat jäävät hoitamatta." Hoitajat pelkäävät potilasturvallisuuden puolesta ja myös oma jaksaminen huolestuttaa.

Kirjoituksessa nostetaan myös oikeutetusti esille kysymys vanhusten ja sairaiden hoidon arvostuksesta. Onko niin, että alat, jotka eivät tuota suoraa voittoa, nähdäänkin vain menoja lisäävänä rasitteena eikä ihmisarvon kunnioituksesta käsin? Jos näin on, meidän hyvinvointiyhteiskuntamme on todella muuttunut kovaksi.

Hallitusohjelmassa luvataan vanhusväestölle oikeus hyvään hoitoon. Kuitenkin panostukset terveys- ja vanhuspalvelujen hyvään toteuttamiseen ja kehittämiseen ovat täysin riittämättömät nimenomaan tiedossa oleviin tarpeisiin nähden. Kuntien alijäämät syvenevät. Kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa palvelumaksuja. Vanhustenhoidossa henkilöstömitoitukset eivät yllä laatusuositusten hyvään tasoon. Lähinnä välttävä taso toteutuu.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on kyllä hyviä tahdonilmaisuja. Jo otsake Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi velvoittaa hallitusta arvioimaan, miten se toteutuu ja näkyy käytännössä. Kansalaisille tulee luoda uskoa ja sitä todellisuutta, että hyvinvointipalveluja ei heikennetä ja romuteta. Nyt ei kuitenkaan tämän hallituksen myötä näin tapahdu.

Hallitusohjelmassa sanotaan muun muassa, että palveluja pitää kohdentaa huolenpitoa eniten tarvitseville ja että ketään ei jätetä yksin. Arjesta tiedämme tänä päivänä, että moni vanhus jää ilman palveluja, ilman kotipalveluja, jopa laitoksissa vanhukset jäävät liian paljon yksin, ruoka jää syömättä, kun hoitajilla ei ole aikaa. Omaisia pyydetään hoitamaan. Vanhuksen ravinnostakaan ei aina huolehdita. Kotipalvelu saattaa kyllä tuoda ruuat jääkaappiin, mutta sinne ne saattavat jäädä. Arjen tilanteet osoittavat hoidon riittämättömyyden ja henkilöstön riittämättömyyden. 150 miljoonan tasa-arvoerä ei riitä näiden ongelmien ratkaisemiseen ja poistamiseen.

Pääministeri Vanhanen on blogissaan todennut, että tulevassa valtionosuusuudistuksessa mietittäisiin keinoja, joilla kunnat pakotettaisiin järkeviin ratkaisuihin. Varmasti järkevää ajattelua on kulurakenteen edullisuuden miettiminen, mutta ihmisen hoitaminen tämän elämän eri vaiheissa ei hoidu ilman inhimillistä hoitoa. Yksistään vanhustenhuoltoon tarvitaan ainakin 4 000 uutta hoitajaa ja kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin vuoteen 2011 mennessä noin 20 000.

Aamulehden pääkirjoitus 29.9. oli otsikoitu "Tehyn lakko veisi tuskien tielle". Pääministeri on ilmaissut myös pettyneensä Tehyn johdon ratkaisuun. Tästähän täällä on tänään keskusteltu.

Olen sitä mieltä, että lakkoa me emme todellakaan toivo, ainakaan me kohderyhmässä. Mutta ne tapahtumat, mitä hoitotyöstä olemme kuulleet, eivät voi jatkua. Me emme näillä ratkaisuilla saa kilpailukykyä vahvistumaan (Puhemies: Aika!) hoitoalalla. Sen vuoksi näihin ongelmiin on etsittävä ratkaisua myös palkankorotuksen muodossa.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Välikysymys liittyy aika pitkälti hoitoalan ja naisvaltaisten alojen kysymykseen. Itse edustan koulutukseltani alaa, joka on todellisessa palkkakuopassa. Nimittäin katsoin taas tässä juuri näitä kaikennäköisiä tilastoja: psykologien palkat, hyvin koulutettujen, todella hyvin koulutettujen voisi sanoa moniin opettajiinkin verrattuna, huitelevat siellä samoissa tasoissa melkein kuin hoitajien palkat, riippuu nyt tietysti hoitajien tasosta. Mutta ala on 90-prosenttisesti nykyään naisvaltainen.

Ministeri Hyssälä toi esiin tämän ennaltaehkäisyn, ja kun lähdetään siihen hoitojen ja vanhusten hoidonkin parantamiseen, niin tämä psyykkinen tai henkinen puoli ei ole ainoastaan nuorten juttu, vaan myös kuuluu tänne vanhempien ihmisten olemiseen ja elämiseen, ei se nyt ainoastaan ihan mene pelkästään pappien tai tämmöisen biologian tasolle.

Hyvä esimerkki siitä vinoutumasta on nykyäänkin esimerkiksi, kun ministeri itse sanoo täällä näin, nyt tällä kertaa Risikko: "Täysin selvää on se, että lisääntyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon määrärahoista ja toimintojen kehittämisestä huolimatta on palveluissa parantamisen varaa." No niin. Ja muistaakseni, että näitä kaikkia asioita ei saada kerralla kuntoon. Taisi ministeri sanoa myös kokoomuslaiselle hämmästyttävällä tavalla, että raha ei ratkaise kaikkea. Ihan tuli selväksi, että hän on sitä mieltä, että rahalla ei saa kaikkea kerralla. Sinänsä se tuntuu uudelta ideologialta monessa mielessä.

Kun nyt laatua ja psyykettä, missä olisi parantamisen varaa, tarkastelee, niin meillä on tämmöinen tv-pelikin kuin Elämä pelissä. Se on äärimmäinen muoto tämmöistä, että ihminen on pelkkää biologiaa, läskiä, lihaa, verisuonia ja hermostoa, joka toimii lähinnä sitten rahalla ja ruualla. Mitä olen seurannut ja katsellut sitä touhua, niin kokonaan unohdetaan rakastumiset, uudet lemmikkieläimet, uudet puolueet, uudet puoluekaverit ja -toverit, kokonaan tämmöinen, ja varsinkin ennaltaehkäisy. Kun ihminen kehittyy vanhempana, ikääntyneempänä, niin useasti tapahtuu yllättäviäkin muutoksia, jotka parantavat elämänlaatua. Satsattaisiin siihen, miten hoitajat ja hoitohenkilökunta tekevät sen elämän siellä loppuaikoina laadullisesti, kun se laatu ikään kuin tiivistyy, hyvällä tavalla, että ihmiset viihtyisivät, tuntisivat, että heistä välitetään.

Sen takia nyt tavallaan tämä vaalipelleily iskee pahaan rakoon, koska ei ole ainoastaan niin, että ihmiset vielä entistä vähemmän tulevat äänestämään ja nuoret ja muut, kun lupaukset ja muut vastaavat osoittautuvat vaan semmoisiksi, että koetetaan kepillä jäätä, jos sattuisi onnistumaan, ja sitten jätetään ne toteuttamatta. Myös vanhemmat ihmiset kokevat tämän psyykkisesti hyvin raskaana, että heidän ääntään, jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan, ei kuulla, tämmöinen nuorekas joukko, nuoret naiset vielä, jotka ovat kuulemma välittämisen superihmisiä, hylkäävät kokonaan. Näissä hoitokodeissa on ennen kaikkea vanhoja naisia, vanhempia, ikääntyneempiä naisia hyvin paljon. Eli tämä on siis moraalisesti ja demokratian kannalta hyvin kiusallinen tilanne koko eduskuntalaitokselle, ei ainoastaan sille, miten tässä hallitusta kohdellaan. Nimittäin tämähän on vanhaa perua, kun lääkäreitten palkat nousivat nyt Superiinkin verrattuna kuulemma kaksin-, kolminkertaisesti.

Minulle aikoinaan yksi ay-pomo sanoi, nauroi, kun olin konsultti aikoinani, silloin parikymmentä vuotta kiertelin tuolla, että naisvaltaiset alat ihan suoraan sanoen petettiin silloin tällä prosenttidemokratialla. Joku hööpötti naisvaltaiset alat siihen, että nyt te aina saatte saman prosentin kuin kaikki muutkin, ja vasta nykyään alkavat silmät aueta sille, että ne, joilla on pienimmät palkat, saavat sen saman prosentin. Ja tämä opettajien käytös edunvalvojiensa kautta oli aika sikamaista varsinkin tässä tilassa, kun oli tapahtumassa se, mitä oli odotettavissakin.

Tietysti voi kysyä, arvoisa puhemies, siitä, mikä on keskustapuolueen osuus hallituksessa siihen, että kokoomus ei voi lunastaa vaalilupauksiaan. Ollaanko tässä niin kuin pelaamassa toista oikeistopuoluetta jo varmuuden vuoksi paitsioon seuraavien, ehkä jo presidentinvaalienkin suhteen? Ei sen enempää tästä. Kaikki viisaammat tietävät enemmän numeroita luetella, niin että kiitos nyt tästäkin vähästä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käymme tätä keskustelua solmun sisällä, josta on muodostunut suurempi kuin osa tässä eduskunnassa istuvista vaalikampanjaan hurmoksellisesti osallistuessaan osasi edes kuvitella. Välikysymyksen tekijöilläkään ei liene vastausta valmiina omaan kysymykseensä. Lisäsummien sijaan tarvitaan keinoja, joilla palkkaongelma pitkällä aikavälillä ratkaistaan. Tällaiset ehdotukset välikysymyksestänne kokonaan puuttuvat. Ei ole tarjolla työelämäkysymyksiä parantavia ehdotuksia, ei liioin lainsäädäntöhankkeita, joilla tuettaisiin terveydenhuollon parempaa työympäristöä. Tässä nykyisessä tilanteessa on hyväksyttävä se, ettei lisärahaa valtion taholta tule matalapalkka-alojen palkankorotustarpeisiin tällä hallituskaudella lisää.

Mutta miten on, hyvä oppositio, onko koskaan mahdollista luoda sellaista yli vaalikausien menevää palkkaohjelmaa, joka sitoisi myös työmarkkinajärjestöjä, saati sitten poliittista päätöksentekijää? Ohjelmaa tarvittaisiin sovittaessa ei vain palkasta vaan myös muista työelämään liittyvistä asioista. Näistä esimerkkeinä työsuhteiden vakinaistaminen, joustavat työjärjestelyt sekä hyvä henkilöstöjohtaminen ja motivoiva työympäristö. Näihin asioihin panostamalla helpotamme työvoiman rekrytointia ja sitoutamme uudet työntekijät työhönsä. Tämä olisi mitä parhainta työvoiman saannin turvaamista, sillä mahdollisuudet houkutella työvoimaa pelkästään palkankorotuksilla ovat rajalliset.

Vaikka hoitajat ovat vieneet pääroolin tässä julkisessa keskustelussa, on hyvä muistaa, etteivät hoitajat ole ainoa matalapalkkainen työntekijäryhmä kuntasektorilla. Muita työntekijöitä ovat esimerkiksi päivähoidossa, kirjastoissa, sosiaalitoimistoissa sekä erilaisissa talouden ja hallinnon sihteeritehtävissä kuntasektorilla työtään tekevät naiset. Kokonaisuudessaan KVTESin piirissä työskentelevistä naisia on 90 prosenttia, ja he kaikki kuuluvat potentiaaliseen matalapalkkaryhmään. Heillä kaikilla on myös koulutukseen ja työn vaativuuteen perustuva oikeus palkankorotustoiveeseen. Kuvaavaa on, että palkkavertailussa näistä eri ammattiryhmistä ainoastaan sairaanhoitajat yltävät kokonaisansioillaan keskivertopalkkaan kunnallisella sektorilla.

Arvoisa puhemies! Samaan hengenvetoon haluan todeta vielä sen, että niin keväisillä vaalikeskusteluilla kuin tällä edelleen jatkuvalla keskustelulla on heijastusvaikutuksensa. Julkisen sanan ja meidän päättäjien on otettava vastuumme siitä, minkälaisen viestin hoitotyön tilasta välitämme alan työntekijöille sekä julkisten palveluiden asiakkaille. Kannan huolta siitä, mikä tulee olemaan potilaiden asema sijaiskärsijöinä, jos toimenpiteet ja puheemme yhtä aikaa kärjistävät tilannetta entisestään.

Ongelmat, joita tässä keskustelussa käsittelemme, aktualisoituvat vasta myöhemmin. Eri arvioiden mukaan työvoimansaantiongelmat kärjistyvät sosiaali- ja terveysalalla 2020-luvulla viimeistään. Vielä on siis mahdollisuus toimia. Pitää muistaa, että samaan aikaan kun meillä on kehitystekijöitä, jotka kasvattavat työvoiman tarvetta, eri tekijät vaikuttavat myös päinvastaisesti. Näissä arvioissa luotetaan siihen, että palveluiden tuottavuuden kasvu, teknologian hyödyntäminen sekä kansalaisten parantunut terveys vähentävät työvoiman tarvetta niin, että eri tekijöiden kokonaisvaikutus on pelättyä pienempi.

Pelkästään teknologian varaan en hoitotyötä kuitenkaan laskisi. Ihmiskäsille on tulevaisuudessa hoitoalalla töitä. Työn tuottavuuden maksimointi työssä, jossa vahvana osapuolena ovat hoidettavat ihmiset, näyttää valitettavasti kääntöpuolensa, työntekijöiden uupumisen ja muut yliponnistelun mukanaan tuomat negatiiviset piirteet, joita jo nyt eri työyhteisöissä voi havaita.

Arvoisa puhemies! Työvoiman saannin sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle turvaamme erilaisin ja moninaisin keinoin. Siksi, hyvä oppositio, vastusten ajatteleminen johtaa tappioon, keinojen miettiminen vie menestykseen.

Eero  Heinäluoma  /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin alkuun täytyy ilmaista huoleni siitä, että kun käydään ensimmäistä välikysymyskeskustelua asiasta, joka kiinnostaa koko Suomen kansaa, niin ministeriaitiossa ei ole yhtään ministeriä. (Eduskunnasta: Onpas täällä!) — Ei ole vieläkään aitiossa. — Ja tämä sen jälkeen, kun ministereiden määrää on lisätty kahdella. Olettaisin, että tässä asiassa keskusteluun kuuluisi se, että ministerit seuraisivat, mitä salissa sanotaan, ja olisivat valmiit ottamaan keskusteluun omalta osaltaan osaa.

Sitten itse aiheeseen.

Tässä kuntapalveluja koskevassa keskustelussa tullaan tällä vaalikaudella kovien tosiasioiden eteen. On suuri riski, että terveydenhuollossa, -hoidossa, viime vaalikaudella ja osin jo edellisellä aloitetut uudistukset ja asioiden tilan parantuminen pysähtyvät. Hoitouudistus aloitettiin määrätietoisesti, hoitotakuut ovat ensi vaiheessaan toimineet, ja meillä ovat hoitojonot selvästi lyhentyneet. Nyt näköpiirissä kuitenkin on riski kehityksen pysähtymisestä ja riski paluusta vanhaan. Tänään on eduskunnan oikeusasiamies antanut huomautuksen yliopistolliselle keskussairaalalle siitä, että hoitotakuu ei toimi ja kansalaiset joutuvat odottamaan huomattavasti pidempään kuin mitä tämä kuuden kuukauden hoitolupaus on.

Vanhustenhoidon osalta ollaan tilanteessa, että hoitotarve on kasvamassa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle ja samaan aikaan kunnilla ei ole mahdollisuuksia tehdä todellisia lisähenkilöstön rekrytointeja. Kuvaavaa on, että ministeri Risikko ei vastannut tätä asiaa koskevaan ed. Filatovin kysymykseen, kuinka paljon vanhustenhoitoon näillä hallituksen satsauksilla voidaan palkata lisää väkeä. Siihen ei tullut vastausta, ja ymmärrän, ettei tullut, koska näistä luvuista jokainen näkee, että kuntatalouden osalta tulee erittäin vaikeita päätöksiä tehtäväksi. Tällä on yhteytensä palkkaratkaisuun. Olemme kaikki täällä todenneet, että on olemassa palkkakuoppa. Sitä ei ole pystytty riittävästi kaventamaan aikaisemmilla päätöksillä, ja nyt näyttää syntyvän tilanne, etteivät myöskään nämä päätökset johda palkkatasa-arvoon edes tämän koko vaalikauden puitteissa, puhumattakaan nyt esillä olevan sopimuskauden aikana.

2000-luvulla ei ole tapahtunut sukupuolten välisessä palkkaeroissa kaventumista — tämän on Tilastokeskus äskettäin vahvistanut — siitä huolimatta, että viime vaalikaudella hyväksyttiin pidemmän ajan palkkaohjelma, joka tuotti muun muassa hoitoalalle lähes 4 prosentin ylimääräiset korotukset niiden korotusten lisäksi, jotka tuporatkaisu toi, ja myös tuporatkaisun tasa-arvoerien päälle. Tästä seuraa, että meille tulee suuria vaikeuksia hoitohenkilökunnan saantiin, vaikka kunnilla olisikin halu lisähenkilöstön palkkaamiseen. Tällä hetkellä meillä on 4 000 hoitajaa ulkomailla ja noin 40 prosenttia, neljä kymmenestä, hoitoalan keskiasteen koulutuksen saaneista on koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä, muissa tehtävissä, ennen muuta tämän palkka-asian takia.

Nyt kuntien kannalta surullisinta on, että hallitus ei ole lunastamassa vaalien yhteydessä annettuja lupauksia eikä myöskään hallitusohjelman yhteydessä annettuja lupauksia, vaan on siirtämässä tästäkin palkkaratkaisusta vastuun kuntien tehtäväksi. Kymmenissä valtuustoissa joudutaan tarkistamaan budjetteja ja tekemään se havainto, että valtio juoksee omia vastuitaan karkuun ja siirtää vastuun kuntapäättäjille.

Kuntaliiton arvio — jonka viimeksi totesi varatoimitusjohtaja Kietäväinen, joka on muuten keskustalainen — on, että kuntataloudessa on noin 700 miljoonan euron vaje. (Puhemies: Aika!) Eli minimi, mitä voimme tehdä, on, että tämä 600 miljoonan aloite, joka on historiallisesti opposition yhteinen aloite, otetaan vakavasti ja sen mukaiset korjaukset tehdään ensi vuoden budjettiin. Näin syntyy mahdollisuus myös todellisiin tekoihin palkkatasa-arvon hoitamisessa ja myös niiden lupausten lunastamiseen, jotka hoitajille on tässä yhteydessä annettu.

Sirpa Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ed. Heinäluoma on oppositiojohtajan roolissa. Kun ihan vielä puoli vuotta sitten hän oli valtiovarainministerinä, niin kyllähän me silloin kovasti pyysimme lisärahaa kunnille, mutta ei silloinkaan kehyksien yli tullut lisärahaa. Nythän kuntien talous selkeästi tulee paranemaan ensi vuonna. Miten tämä olisi voinut nyt näin nopeasti huonontua, tämä kuntatilanne, puolessa vuodessa, kuin te tuossa maalailette?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro.

Minulla on tässä ed. Asko-Seljavaaran vaaliaikoina antama lupaus, että hoitajille tarvitaan 3 000 euron palkka. (Eduskunnasta: Peruspalkka!) — Peruspalkka nimenomaan. — Te olette, ed. Asko-Seljavaara, kuullut juuri tällä viikolla, että Helsingissä tämä hallituksen lupaama 150 miljoonaa euroa merkitsee yhden prosentin palkankorotusta näille hoitoaloille. Helsinki vielä tulee ehkä jotenkuten selviytymään, mutta tiedämme, että 70—80 kuntaa Suomessa ei selviä, ellei valtion panostus tasa-arvoerään tule nousemaan. Se on ihan tosiasia.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mistä me olemme puhuneet koko tämän iltapäivän, on, että ensi vuoden näköala on huono, kiitos sen, että hallitus ei laita lisää rahaa tänne kuntatalouteen. Sehän näkyy tästä Kataisen budjettikirjasta. Kaikki nämä loistavat miljoonat, jotka täällä on moneen kertaan esitelty, ovat korvauksia aikaisemmasta kustannusten noususta ja ensi vuoden kustannusten noususta ja lisäksi sitten verotulojen leikkauksen aiheuttamia kompensaatioita. Ensi vuodesta tulee tosi vaikea. Tulemme näkemään, kun arvoisat edustajat menette sinne omiin kunnanvaltuustoihin ja rupeatte korjaamaan budjetteja ylöspäin, missä ahtaudessa ollaan. Näillä puheilla, mitä täällä muun muassa ed. Manninen käytti, ei tulla selviämään Tornion valtuustossa.

Henna Virkkunen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa hallitus on sitoutunut siihen, että hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä, ja juuri näin hallitus on nyt tekemässä. Ed. Heinäluoma, tälle vuodelle peruspalvelubudjettia nostettiin 242 miljoonaa euroa, ensi vuonna korotus on 875 miljoonaa euroa. Se on varsin mittava panostus kuntapalveluihin, enkä usko, että mikään kunta on laskenut tulevien vuosien budjettiaan sen varaan, että kuntasektorin palkat eivät tule nousemaan. Kyllä kunnat ovat tähän varautuneet. Toki palkankorotukset ovat nyt mittavammat kuin mihin kuntasektori valmistautui, mutta siihen on kuntatyöntekijöillä täysi oikeus. 12 prosenttia on todella suuri korotus 2,5 vuoden sopimuskaudella, mutta teidän täytyy myöntää myös se, että nämä palkat ovat olleet todella jälkeenjääneet.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jälleen esitetty erinäisiä lukuja siitä, mitä kukin kunta ei pysty suorittamaan omassa kunnassaan kustannustason nousua vastaavasti. Mutta haluaisin kysyä sitä myös välikysymyksen tekijöiltä edelleen, kuinka paljon teidän mielestänne tätä rahaa suoranaisesti tulisi sijoittaa, ja toiseksi, mitä muita toimenpiteitä tarvitaan, että saisimme tämän terveydenhuollon kerralla kuntoon. Mikä se olisi se kokonaispaketti, tämän haluaisimme kuulla.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän viimeiseen kysymykseen on helppo vastata — toivottavasti hallitus kuuntelee. Nimittäin meillähän on tämä aloite jo sisällä oppositiopuolueilta, että 600 miljoonaa euroa lisää, sekä palkkoihin että kunnallisiin palveluihin käytettynä tämä summa. Samoin olemme viime kaudella yhdessä yhteistyössä käynnistäneet kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, joka näitä rakenteita toivottavasti tehokkaammiksi pystyy muuttamaan.

Minä haluaisin tähän kuntarahoitukseen vielä sen todeta, että todellakaan tämä lisäraha ei ole oikeata lisärahaa, kuten ed. Heinäluoma tuossa sanoi. Se tulee indeksitarkastuksista, kustannustenjaon tarkastuksista ja myös verotulomenetysten korvauksesta sosiaali- ja terveyshuoltoon. Samaan aikaan valtionosuusprosentit alenevat, esimerkiksi koulupuolella 45,3:sta 41,89:ään, sosiaali- ja terveyspuolella 33,88:sta 31,77:ään. Viimeksi tänään sivistys- ja tiedejaostossa kuulimme ja näimme listan useista kunnista, missä tosiasiassa koulupuolen valtionosuudet menevät pakkasen puolelle.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin muistuttaa siitä, että vaikka on selvää, että joillakin kunnilla on vaikeuksia tehdä talousarviotaan, niin se maailma, missä kunnissa eletään tällä hetkellä, on luotu sen hallituksen aikana, missä tekin olette olleet mukana. Faktaa on se, että kunnat saavat joka tapauksessa nyt lisää rahaa, ja faktaa on myöskin se, että nämä kuuluisat kuntatyöntekijöiden palkat nousevat ja se kilpailukyky kasvaa. Eli kun te, ed. Heinäluoma, kannoitte huolta siitä, miten kunta saa osaavaa työvoimaa, niin nämä palkankorotukset joka tapauksessa, syntyy se palkankorotus mistä tahansa, ovat se kilpailukyvyn ja vetovoimaisuuden ensimmäinen askel.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei väitäkään, ettei kunnille tulisi lisää rahaa, mutta ne summat, joista te puhutte, eivät ole realistisia rahoja, vaan kuten täällä on monta kertaa kerrottu jo — enkä ymmärrä, pitääkö se toistaa ja toistaa aina uudelleen ja uudelleen — mitä niille rahoille loppujen lopuksi käy, ja mikä on se lopputulema, joka kunnille viime kädessä jää.

Otan esimerkin omasta kunnastani Lappeenrannasta. Käytännössä tilanne siellä tarkoittaa sitä, että Lappeenrannan kaupunki joutuu vastaamaan sellaiseen haasteeseen, että kustannusvaikutus esimerkkinä pelkästään palkkaratkaisusta tulee olemaan noin 23—25 miljoonaa euroa ja valtion vastaantulo tähän palkkaratkaisuun on 1,5 miljoonaa euroa. Taas opetus- ja kulttuuripuolella tilanne on sellainen, että valtionosuus pienenee tämänvuotisesta 3 miljoonasta eurosta nollaan ja ensi vuonna, kun kuntien rahoitusosuudet nousevat, sitä kautta joudumme maksamaan valtiolle takaisin. (Puhemies: Minuutti!) Elikkä tämä tilanne on niin vaikea kunnissa, että ei voi verrata viime vuotta tulevaan vuoteen, koska tämä rahoitusjärjestelmä on toisenlainen.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan liian moni hallituspuolueiden edustaja on täällä vähätellyt näitten ratkaisujen vaikutuksia kuntien talouteen. Hallituksen viesti kunnille on täällä ollut hyvin selvä: teillä menee keskimäärin hyvin, koettakaa selvitä. Ed. Orpo, teidänkin kotikunnassanne joudutaan pohtimaan kunnallisveron nostoa näitten ratkaisujen seurauksena.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten tässä on todettu, niin tämä haaste, mikä käsissämme on, on todella laaja. Senkin haluaisin vielä tietää näiden edellisten laajuuksien lisäksi, miten oppositio suhtautuu näiden muiden matalapalkkaisten alojen tilipussin kasvattamiseen, koska emmehän voi puhua toki yhdestä asiasta vaan meidän on käsiteltävä koko kuntasektorin laajuutta ja siellä työssäjaksamista ja myöskin näitten kaikkien työryhmien jaksamista työssä. Tähän haluaisin myöskin teidän kommenttejanne.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että meidänkin kunnassamme, kaupungissamme, Turussa, on tilanne tiukka, mutta se olisi ollut tiukka jo ilman näitä palkkaratkaisujakin. Silloin me pääsemme — jos nyt kerran mennään paikallistasolle — siihen perusytimeen, että meidän on ollut kovin vaikea muuttaa näitä kuuluisia rakenteita. Meillä on siellä sellainen perinteinen sinipunayhteistyö, jossa on kovin, kovin vaikea ollut löytää yhteistä säveltä siitä, miten me tehostamme toimintoja, miten me pystymme säästämään rahaa, jotta meillä olisi resursseja, jotta vapautuisi resursseja siihen tärkeimpään eli peruspalveluiden tuottamiseen. Tämä on peruskysymys.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili vajaat kaksi viikkoa sitten Etelä- ja Keski-Lapissa, niin vietimme yhden aamupäivän Sodankylä-nimisessä kunnassa, jossa keskustapuolueella on yksinkertainen enemmistö, ja kuuntelimme siellä ihan vastuuntuntoisia, fiksuja keskustalaisia, hallituksen puheenjohtajaa ja kunnanjohtajaa. Heillä oli kyllä sellainen käsitys, että nämä päätökset, joita nyt on tehty kunnallistalouden ja näitten palkkaratkaisujen suhteen, merkitsevät yhden veroäyripennin, mieluummin yli, korotuspainetta, ja vetosivat kovin meihin. Totta kai totesin siellä sen, että meillä on olemassa tämä 600 miljoonan euron lisäesitys ja uskomme, että nyt budjettikäsittelyssä, kun näitä keskusteluja jatketaan, myöskin hallitus on valmis sitten kuuntelemaan oppositiota.

Mitä tulee näihin pienipalkkaisiin ns. alipalkattuihin, jos viittasitte kuntatyöntekijöihin, (Puhemies: Aika!) niin totta kai sosialidemokratian sydän sykkii sille, että myöskin siellä pitää tätä työn vaativuutta ja vastuuta huomioida ja pyrkiä palkkoja korottamaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Gustafsson tuossa totesikin näitten vielä heikommin palkattujen henkilöitten palkoista, niin totta kai tämä asia koskettaa myös heitä ihan yhtä hyvin kuin korkeammin koulutettuja ihmisiä.

Mutta tämän Turku-tilanteen osalta haluaisin sen tuoda esille, että meille tuotiin esimerkiksi sivistysvaliokunnassa hyvä esimerkki siitä, miten rakenteet ja organisaatiomallit vaikuttavat myös valtionosuusmääritteisiin. Esimerkkinä Turun osalta, kun teillä on ammattikorkeakoulu, joka on suoraan kaupungin omistuksessa, niin te ette tule menettämään valtionosuuksia vaan hyödytte niistä, mutta esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jossa meillä on kuntayhtymämalli, me tulemme menettämään perusopetuksesta valtionosuutta, ja kuntayhtymät siitä hyötyvät.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Juuri tuohon asiaan, mistä ed. Gustafssonkin kuuluu huutelevan: Olin minäkin tutustumassa Lapin asioihin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkassa ja voin sanoa, että ed. Gustafsson puhuu ihan totta. Kyllä Sodankylän keskustalaiset luottamusjohtajat, -henkilöt, viestittivät aivan yksi yhteen samansuuntaista viestiä, jota oppositio on täällä kertonut tänä päivänä. Mutta en tiedä sitten, eivätkö he muista tätä kertoa omille kansanedustajilleen.

Kokoomushan erikoistui viime kaudella täällä muistuttamaan siitä, että kepu pettää aina, mutta sitä pitäisi vaan täydentää niin, että kepu pettää aina, mutta ei sentään niin paljon kuin kokoomus. Tämä on ihan pakko todeta, kun on kuunnellut tätä debattia ja ryhmäpuheenvuoroja, ja siksi varmaan on paikallaan tarkastella, missä tilanteessa kokoomus sanansa syö.

Vuoteen 2010 mennessähän sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä, ja pienenevien ikäluokkien aikana tätä vajetta ei kyetä niin sanotulla normaalilla, luonnolliseen kiertoon perustuvalla rekrytoinnilla täyttämään, joten ulkomailla sekä muissa ammateissa toimivien hoitajien saaminen takaisin töihin on välttämätöntä. Vasta sen jälkeen pitää katsoa, pitääkö tänne palkata ja rekrytoida ulkomaista työvoimaa. Kahden vuoden sisällä valmistuneista sairaanhoitajista hyvin huomattava osa on lähtenyt ulkomaille töihin, ja se johtuu juuri siitä, että pätkätöitä on niin paljon ja palkkataso on heikko, paljon heikompi kuin muissa maissa, ehkä viidenneksen vähemmän kuin Oecd-maiden keskitaso on. Ja se näkyy työvoiman liikkumisena nimenomaan väärään suuntaan.

Alueellisesti tämä hoitoalan työvoimapula voi esiintyä pahimpana juuri niillä alueilla, joissa on pisimpään kärsitty massatyöttömyydestä. Kun 90-luvun laman jälkeen ei haluttukaan puuttua työttömyyden alueellisiin eroihin, niin silloin lähti hyvin koulutettu nuorempi väki liikkeelle, ja valitettavasti tämä riski ja uhka realisoituu nyt. On kuitenkin aivan virheellistä kuvitella, että suurempien paikkakuntien työvoimatarve voidaan täyttää alueellista liikkuvuutta lisäämällä. Itä- ja Pohjois-Suomessa tarvitaan joka ainoa työntekijä tulevina vuosina, ja tämä pätee myös hoitotyössä.

Arvoisa puhemies! Perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa. Sen lisäksi julkisen vallan velvoite on turvata kansalaisille peruspalvelut. Valitettavasti se hyvä periaate, että samasta terveysongelmasta kärsivät saavat yhtä hyvää hoitoa riippumatta asuinpaikasta, maksukyvystä, iästä tai sukupuolesta, jää markkinauskoisen liberalismin jalkoihin. Julkisissa hoivapalveluissa on tuhansien henkilöitten vaje ja etenkin vanhustenhoito on kriisiytymässä. Esimerkiksi vanhustenhuollossa meillä on vain puolet siitä työntekijämäärästä, mitä on joissain muissa maissa. Masennus- ja rauhoittavia lääkkeitä määrätään hyvin paljon vanhuksille, ja voikin sanoa, että hoitajien tilalle on otettu lääkkeet.

Me emme kykene tuottamaan asianmukaisia hyvinvointipalveluja ilman muutaman perusasian tunnustamista.

Ensinnäkin naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkavääristymät on ihan oikeasti tunnustettava ja valtion on kannettava tässä asiassa oma vastuunsa. Nythän kokoomus sysää holtittoman vaalilupauksensa kuntien maksettavaksi, vaikka kuntien talous ei sitä kestä. Esimerkiksi Lapissa kokoomuksen vaalikampanjan jälkirahoitus tulee maksamaan kuntalaisille yhden veroprosenttiyksikön verran. Tämä on Lapin liiton kuntataloustutkijan laskelma.

Toiseksi kansalaisten oikeudesta saada yhdenmukaiset peruspalvelut kaikkialla maassa on pidettävä kiinni. Hoitoa tulee saada sen, joka sitä tarvitsee, eikä vain sen, joka kykenee maksamaan.

Kolmanneksi julkisen sektorin on vastattava palveluiden tuottamisesta. Sitä ei voi jättää markkinoitten armoille.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti käynee niin, että kokoomuksen uho on hoitajien ja hyvinvointipalveluitten tuho. Valtiovarainministeri Kataisella riittää kyllä selitettävää, varsinkin kun muistaa, että viime eduskuntakaudella katteettomien vaalilupausten suurin arvostelija oli juuri kokoomus ja siellä ed. Zyskowicz. Minun käy vähän sääliksi ministeri Risikkoa. Opin hänet tuntemaan viime kaudella erittäin osaavana kansanedustajana. Hän on varmaan osaava ministerikin, mutta nyt hän joutuu kantamaan aika lailla yksin sitä vastuuta, joka kuuluisi ennen kaikkea kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Kataisen kannettavaksi.

Henna  Virkkunen  /kok:

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymys hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta koskettelee erittäin tärkeää kenttää, kuntalaisten saamia peruspalveluita ja etenkin kuntien osuutta siinä, koska kuitenkin kunnat ovat ne, jotka kantavat ikään kuin päävastuun siitä kuntalaisten hyvinvoinnista ja niistä palveluista, joita kuntalaisille annetaan.

Tänään keskustelu täällä on keskittynyt hyvin paljon palkkaratkaisuun luonnollisesti sen vuoksi, että opposition välikysymys myös liittyy juuri näihin toimenpiteisiin, joihin hallitus aikoo ryhtyä, jotta lupaukset palkkaratkaisun rahoittamisesta lunastetaan. Nehän tässä kehyspäätöksessä ja budjetissa tulevat lunastettua siinä muodossa kuin ne on hallitusohjelmaan kirjattu, vaikka täällä ed. Heinäluoma muun muassa jatkuvasti muuta väittää. Hallitusohjelmassa lukee, että hallitus on valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä, ja juuri näin hallitus nyt menettelee. Kaikkiaan peruspalvelubudjettiin tulee ensi vuonna lähes 900 miljoonan euron korotukset, ja näistä 400 miljoonaa euroa on nimenomaan palkkaratkaisuun, tästä 150 miljoonaa euroa tätä tasa-arvoerän osuutta.

Tämän keskustelun ansiosta, jonka kokoomus noin vuosi sitten nosti esiin voimakkaasti, eli keskustelun naisvaltaisten alojen palkkakuopasta, uskoakseni paljolti nyt on päästy näin historialliseen palkkaratkaisuun: kunta-alan palkat nousevat 11—13 prosenttia. Muun muassa eilen kotimaakuntani Keski-Suomen maakuntalehdessä eräs jyväskyläläinen kirjastonhoitaja kehuikin, että tämä on suurin palkankorotus, minkä hän on 40 työssäolovuoden aikana saanut. Hän iloitsi, joten siinä mielessä tämä työ, jota olemme tehneet, ei ole ollut turhaa. Toki vastaavia kierroksia täytyy käydä myös lisää. Yhdellä ratkaisulla ei matalapalkkaisten naisten asema tule kuntoon.

Täällä on esitetty epäilyjä siitä, että kunnat eivät ole varautuneet budjeteissaan palkankorotuksiin. En usko, että missään kuntapäättäjät ovat luoneet tulevaisuuttaan sen varaan, että kunta-alalla palkat eivät nousisi. Kyllä kunnat ovat tähän varautuneet, ja on tärkeää, että hallitus myös on mukana ratkaisun rahoittamisessa toisin kuin edellinen hallitus. Tänä päivänä kunnat itse rahoittavat omista budjeteistaan verotuloinaan 60—70 prosenttia, ja näin myös palkkaratkaisun osalta kuntien täytyy itse myös rahoittaa osa tästä.

Raha kuitenkaan ei yksin ratkaise näitä haasteita, joita meillä on hoidon laadun ja ammattitaitoisen työvoiman turvaamisessa. On tärkeää, että tällä hetkellä meneillään on tämä kunta- ja palvelurakennehanke erityisesti terveydenhuollon osalta, jossa tavoitteeksi on asetettu vähintään 20 000 asukkaan väestöpiirit. Näin pystytään parhaiten turvaamaan ammattitaitoinen henkilökunta ja takaamaan nykyistä paremmin potilaille ja asiakkaille tasapuolinen, hyvä terveydenhuolto joka puolella maata.

Suomessa täytyy myös muutoin varautua ikääntymisen tuomiin muutoksiin. On tärkeää, että ihmisten asumiseen kiinnitetään huomiota. Erityisesti ikääntyneellä väestöllä täytyy olla mahdollisuus asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja sieltä käsin elää hyvää elämää, johon kuuluvat paitsi hyvä terveys myös sosiaaliset kontaktit ja kohtuullinen toimeentulo. Siinä mielessä on tärkeää, että hallitus on myös ensi töikseen lähtenyt korottamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa.

Kaiken kaikkiaan suomalaista järjestelmää sosiaali- ja terveydenhuollossa täytyy kehittää siihen suuntaan, että se entistä paremmin tukee ihmisten omaa toimintaa ja toimintakykyä mahdollisimman pitkään. Tämä on myös ihmisten oma toive, ja se on myös taloudellisesti kaikkein paras ratkaisu.

Tällä hetkellä valtiontaloudessa on ylijäämiä kertynyt odotettua enemmän, mutta mielestäni niitä ei tule tällä hetkellä suunnata palveluvarustuksen kasvattamiseen. Tässä mielessä olen aivan samaa mieltä kuin Seppo Lindblom, sosialidemokraatti, joka Suomen Kuvalehdessä muutama viikko sitten totesi: "Talouden pieni pelitila tulee käyttää ensisijaisesti teknologiaan ja koulutuspolitiikkaan, toimiin, jotka tuovat tuloksia viiveellä. Siihen maailmaan sopivat huonosti sellaiset ryntäilyt, joilla luvataan nopeaa panostusta siihen tai tähän julkiseen palveluun." Samallahan Seppo Lindblom myös totesi: "Murhe sosialidemokraattien tappiosta ei ollut ensimmäinen tuntemukseni eduskuntavaalien jälkeen. Olin pikemminkin huojentunut. Minkälaisessa kusessa" — saako täällä, arvoisa puhemies, näin sanoa, siteeraan Seppo Lindblomia? — "suomalainen hyvinvointivaltio olisikaan, jos demarien vaaliohjelma (Puhemies: Aika!) olisi vienyt puolueen voittoon."

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lienee kohtuullista vastata, kun nimi mainitaan. Ilmeisesti ed. Virkkunen oli salista pois, kun käytiin tämä keskustelu siitä, mitä näiden satojen miljoonien takana on: siellä ei ole uutta rahaa, vaan on vanhojen kustannusten, ensi vuoden kustannusten ja veroleikkausten, aiheuttamia kompensaatioita.

Mutta mitä tulee itse palvelujen tilanteeseen, niin ratkaisevaahan on, että kunnissa on varauduttu 3,5 prosentin palkankorotuksiin yleisesti ja siellä on uskottu, että kokoomus pitää lupauksensa, jonka se antoi vaaleissa, että koko tämä tasa-arvoerä rahoitetaan valtion kustannuksista. Nyt on selvinnyt, täällä tänään viimeksi, että näin ei tulla tekemäänkään ja loppulasku siirretään kunnille. Eli parhaillaan valtuustot kokoontuvat tekemään 5,5 prosentin palkkaratkaisuun perustuvaa ensi vuoden budjettia. Tämä 2 prosenttia on se, joka teiltä jäi tulematta ja joka tulee kunnissa esille, ja nyt, kun (Puhemies: Aika!) ed. Manninen saapui saliin, totean, että erityisen suurissa ongelmissa ovat pienet keskustalaiset kunnat. Ne maksavat kaikkein kovimman laskun tästä huijauksesta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on kyllä vähän paksua tämä kokoomuksen propaganda tästä Lindblomin lausuntojen toistamisesta.

Nimittäin kysymyshän on siitä, että jos te olisitte uskoneet meidän vaaliohjelmaamme, ottaneet vähän enemmän panostuksia tänne kuntapuolelle, me emme olisi tänä päivänä siinä tilanteessa, että kunnissa lasketaan rahoja, vanhustenhuolto uhkaa heikentyä, luvattuja palkkoja ei kyetä maksamaan. Siis on aivan järkyttävää tämä kuntatalouden aliarviointi teidän budjettiesityksissänne, ja tässä on kysymys palveluista, perusturvasta, tässä on kysymys kunta-alan palkoista. Siitä on kysymys. Ei auta, että luvataan asioita, jos ei ole rahaa.

Jos te uskotte Lindblomia, niin minä uskon Paavo Väyrystä. Hän on muuten tämän hallituksen ministeri. Ja tässä suhteessa minä uskon hyvin paljon Paavo Väyrystä, kun hän kertoi, että meillä olisi varaa esimerkiksi ensi vuonna käyttää 1,5 miljardia euroa enemmän ilman, että julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen nousevat. Meillä olisi 1,5 miljardia euroa varaa pistää (Puhemies: Aika!) näihin hyvinvointipalveluihin, palkkoihin. Miksette te tottele ministeri Väyrystä?

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen täällä viittasi lupauksiin, kuinka ne on pidetty. Haluaisin nyt kysyä teiltä, ed. Virkkunen, kun teidän puheenjohtajanne Jyrki Katainen helmikuussa totesi seuraavasti: "- - valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Kysyin valtiovarainministeri Kataiselta, toteuttaako hän tämän lupauksen, mutta en saanut vastausta häneltä, joten, ed. Virkkunen, vastaisitteko te minulle nyt, aiotteko, kokoomus, hallituksessa valtiovarainministerinä ja perusturvaministerinä toteuttaa tämän lupauksen. Tästähän tässä on nyt kysymys.

Sitten tästä kuntien varautumisesta. Haluaisin tietää, onko ed. Virkkusen kotikaupungissa Jyväskylässä varauduttu näihin palkankorotuksiin, koska ehkä monet kuntapäättäjät ovat uskoneet valtiovarainministeri Kataisen vaalilupauksen, että valtio todella tulee hoitamaan oman osuutensa näistä palkankorotuksista, toisin kuin nyt näyttää.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Joka niitä salailee, se ei menesty. Minua ihmetyttää se, että kokoomuslaiset edustajat käyvät täällä peräjälkeen vääristelemässä tätä saavutettua tulosta. Jos te kerrotte siellä kentillä, että hallitus sai aikaan tämän 12 prosentin korotuksen, se on vääristelyä. Tässä on vain se 150 miljoonaa. Lopun tekivät ammattijärjestöt ja siellä toimivat matalapalkka-alan ay-demarit.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, en tiedä nyt, ketä tässä tosiaan pitäisi uskoa, kun tässä Lindblomin haastattelussa ed. Liisa Jaakonsaari myös toteaa, että SDP:n lupaukset olivat toki suurimmat, mutta ei se ole yhdestä miljardista kiinni. Mielestäni hallitus tekee aivan oikein varautuessaan väestön ikääntymiseen ja maksaessaan valtionvelkaa tällä hetkellä.

Täällä ed. Urpilainen kysyi, kuinka kotikaupunkini Jyväskylä on varautunut palkankorotuksiin. Kyllä me olemme varautuneet palkankorotuksiin. Meidän mielestämme henkilöstö on meidän suurin voimavaramme. Haluamme pitää kiinni siitä, että meillä on osaavaa henkilöstöä myös jatkossa. Toki tällä hetkellä emme olleet varautuneet näin suureen palkankorotukseen, mutta kyllä me rahat siihen järjestämme, koska meidän mielestämme henkilöstö on aivan välttämätöntä, jos haluamme turvata kuntalaisille jatkossakin hyvät palvelut.

Samaan aikaan kehitämme luonnollisesti muunlaista palvelua. Palvelusetelikokeilu (Puhemies: Aika!) on meneillään, ja teemme myös hankintoja ulkoisilta toimijoilta.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietenkin turha kuvitella, että kunnat varaavat palkkarahoja sen mukaan, mitä joissakin vaaliohjelmissa puhutaan. Kunnat varaavat terveen järjen perusteella, mutta olen varma, että juuri missään kunnassa ei ole varauduttu näin korkeaan palkankorotukseen.

Mutta yleinen palkankorotustasokin on suurin piirtein niin korkea, että se ylimääräinen kyllä kerääntyy noin keskimäärin ottaen verotulona, koska arvioidaan, että ensi vuonna verotulot kasvavat noin miljardi euroa, joka on erittäin suuri määrä ja johtuu osittain siitä, että palkankorotukset yleisestikin ovat erittäin korkealla tasolla. (Ed. Heinäluoma: Mistä ne veroäyrin korotukset tulevat?) — No, mitä tulee niihin, niin jos vähän ilkeä on, voi sanoa, että siellä on paljon hoitamattomia rästejä menneisyydestä, eivätkä sosialidemokraatit ainakaan syyttömimpiä eivätkä viattomimpia ole siihen, pikemminkin (Puhemies: Aika!) päinvastoin.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tilanne on tiukka, se on aivan selvä. Mutta tämä hallitus on jatkanut Vanhasen ykköshallituksen aloittamia toimia kuntatalouden kohentamiseksi, voi sanoa, historiallisesta ahdingosta. Tänä iltanahan on paljon puhuttu historiallisista asioista ja luvuilla kikkailusta.

On todettava, että esimerkiksi indeksitarkistuksen leikkaukset vuosina 2000 ja 2003 tuntuvat vielä nytkin vahvana vajauksena, koska ne kumuloituvat luonnollisesti vuosi vuodelta. Ja voi sanoa, että historialliset yli 800 miljoonan euron leikkaukset tehtiin Lipposen hallitusten aikana kuntien veropohjaan ja ne tuntuvat vakavana vajeena vieläkin, niitä ei ole kompensoitu. Tässä on keskeinen syy siihen, miksi kuntatalouden tilanne on ollut pitkään vaikea. Sitä pitää määrätietoisesti (Puhemies: Minuutti!) nostaa eteenpäin.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä myös sosialidemokraatit ovat kysyneet, miksi hallitus ei noudata kokoomuksen vaaliohjelmaa. Se johtuu luonnollisesti siitä, että hallituksessa on muitakin puolueita kuin kokoomus. Se on neljän puolueen muodostama hallitus. Emme saaneet vielä niin suurta vaalivoittoa, että olisimme yksin pystyneet muodostamaan hallituksen, ja sen vuoksi tämä hallitus noudattaa hallitusohjelmassa sovittuja kirjauksia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Vuolanne ihmetteli, kuinka kokoomus kehtaa olla pää pystyssä eikä häpeile, että on ottanut esille tämän naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyden, kun ei ole tosiasiassa siihen vaikuttanut. Tämä keskustelu on juuri osoitus siitä, että olemme saaneet jotain aikaan. Erikoisen tästä keskustelusta toki tekee se, että vastaamassa ovat juuri ne, jotka ensimmäistä kertaa tällä erityisellä kohdennetulla valtionosuudella ovat tehneet jotain asian eteen. Ne, joilla on aiemmissa hallituksissa ollut mahdollisuus tehdä sama mutta jotka eivät ole sitä tahtoneet tehdä, yrittävät nyt sovittaa konnan viittaa niiden päälle, (Puhemies: Aika!) joilla on edes ollut sitä tahtoa ja yritystä ja ymmärrystä.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kuulla ed. Virkkuselta, mikä hallituspuolueista, keskusta, Rkp vai vihreät, tyrmäsi kokoomuksen esityksen siitä, että valtio todella nyt sitten korvaisi tämän yli menevän osan kunnille. Haluaisin kuulla vastauksen, koska minusta tuntuu nyt siltä, että tässä halutaan pakoilla vastuuta ihan samalla lailla kuin lapsilisien sitomisessa indeksiin, joka oli hallituskysymys kokoomukselle ennen vaaleja. Samalla lailla kokoomus oli valmis myymään tuon oman vaalilupauksensa ja periaatteensa vetoamalla siihen, että muitakin puolueita on hallituksessa. Kertoisitteko meille nyt, mikä puolue näistä tyrmäsi tämän teidän vaalilupauksenne?

Tarja  Filatov  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä tasa-arvoerää nyt markkinoidaan niin kovin historiallisena, niin historiallista on ehkä se, että valtionosuudesta korvamerkitään uudella nimikkeellä 150 miljoonan euron summa tasa-arvoeräksi, mutta se ei tuo yhtään lisää rahaa kunnille siihen verrattuna, mitä valtionosuuksiin on kirjattu. Jos se tulee tämän valtionosuuden päälle, niin silloin tällä kehyskaudella tulee käytetyksi saman verran rahaa valtionosuuksien korottamiseen kuin edellisen hallituksen kaudella. Tämä on historiallista siinä mielessä, että annetaan uusia nimiä vanhoille asioille.

Petteri  Orpo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit, tiedätte yhtä hyvin kuin mekin, mikä on kehyksen tarkoitus. Kyllä se 150 miljoonaa euroa oli siellä kehyksissä nimenomaan tätä asiaa varten. Sitä ei ehkä teille heti alkuun kerrottu, koska se ei ollut järkevää työmarkkinaneuvottelujen takia, mutta kyllä se on alusta lähtien sinne varattu tätä tarkoitusta varten. Se ei ole mitään sisältä otettua rahaa, vaan juuri tähän tarkoitukseen hallitusneuvotteluissa suunnattua rahaa.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Yksi vakava periaatteellinen huomautus aluksi, ja se liittyy hallitusaitioon. Näin pitkää aikaa ei voi olla hallituksen ministeriaitio tyhjä. Eduskuntaa ei voi hoitaa etätyönä silloin, kun käydään välikysymyksestä vakava keskustelu. Myös puhemiesneuvosto on päättänyt, että istunto lopetetaan kello 22 ja sitä jatketaan tarvittaessa huomenna. Tähän aikaan täytyy hallituksen sovittaa myös ministereitten läsnäolo paikalla. (Ed. Kimmo Kiljunen: Vähintäänkin valtiovarainministerin!) Sitten tähän varsinaiseen asiaan.

Hyvinvointipalvelut jäivät lapsipuolen asemaan jo hallitusohjelmassa, joka muutoin pitää sisällään paljon, runsaasti, erilaisia lupauksia, ja vaalien alla käyty poliittinen keskustelu vielä lisäsi näiden lupausten määrää. Minä luulen, että ylitettiin eräällä tavalla Suomen poliittisen elämän lähihistoria vaalilupauksilla, ja erityisesti sen tekivät eräät puolueet ja eräs puolue, joka nyt on hallituksessa toiseksi suurimpana. Eräällä tavalla palattiin siis tässä suhteessa poliittisiin tapoihin, jotka vallitsivat 30—40 vuotta sitten. Kirjoitettiin hallitusohjelmia, joista ei ollut koskaan ajateltukaan, että niitä pitäisi toteuttaa.

Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus jää eräällä tavalla historiaan hallituksena, joka toteutti ohjelmansa. Se on poikkeuksellista ja kunniakasta parlamentarismille, koska eduskuntakin siunaa hallitusohjelman ja antaa hallitukselle mandaatin, toisin kuin silloin menneinä vuosikymmeninä, kun tuo tehtävä oli tasavallan presidentillä.

Valtion taloudellinen tila sallii resurssien lisäämisen palveluihin. Lisäksi resurssien lisäämisen tarve on kiistaton. Tilastokeskuksen mukaan vuoteen 2030 mennessä meidän vanhusväestön osuus kasvaa 80 prosenttia. Eikö ole aivan selvää, että myös vanhustenhoitoon käytettävien resurssien on syytä kasvaa, mikäli haluamme turvata vanhuksille arvokkaan vanhuuden ja laadukkaat palvelut? Yksin vanhustenhuoltoon tarvitaan tuhansia hoitajia.

Mikäli lupauksia hoitajien palkkojen korottamisesta ei oteta vakavasti, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, kohtaamme tulevaisuudessa yhä pahenevan työntekijäpulan hoitoalalla. Hoitohenkilökunnan jaksamisesta ja hyvinvoinnista on huolehdittava. Tämä edellyttää riittävän määrän henkilökuntaa, turvalliset työolosuhteet sekä suuremman arvostuksen hoitajien raskaalle ja vaativalle työlle. Henkilökunnan työssäjaksamisen kannalta onkin välttämätöntä, että henkilökuntamitoitus on kohdallaan. Hoiva-alan houkuttelevuus on turvattava pysyvämmillä työsuhteilla ja paremmilla palkoilla.

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Katainen lupasi vaalien alla — ja nyt, ed. Virkkunen, se oleellinen asia — valtiovarainministeri Katainen lupasi vaalien alla, että valtio maksaa kunnille naisvaltaisten alojen palkankorotuksista sen osuuden, joka ylittää yleisen korotustason, josta työmarkkinaosapuolet sopivat eikä eduskunta eikä hallitus. Tämä on tärkeä asia. Hoitajat ovat nyt aivan oikeutetusti vaatimassa, että vaalien alla tehdyt lupaukset lunastetaan. Siitä on kysymys.

Nyt istuva hallitus ei lupauksista huolimatta ole riittävästi rahoittamassa palkkaratkaisua. Siksi monet kunnat joutuvat nostamaan veroprosenttiaan sekä supistamaan tai leikkaamaan palveluja. Tämä on ennustus, valitettava ennustus. Kunnat ovat joutumassa taloudelliseen ahdinkoon samanaikaisesti, kun valtiontalous on vahvemmassa kunnossa kuin se on koskaan ollut Suomen historian aikana.

Palveluiden asiakaspalvelumaksujen nostaminen ei myöskään vastaa näkemystäni kuntien palveluiden parantamisesta, varsinkin kun samanaikaisesti vähennetään valtionosuuksia saman verran kuin asiakasmaksuja nostetaan. Kaiken tämän maksaa siis kuntalainen. Kuntalaisen kukkarosta otetaan korotetut palvelumaksut, kuntien veroäyrin nostaminen, ja kuntalaisen arjessa tuntuu myös palvelujen määrän ja laadun supistaminen, johon nyt porvarillinen hallitus erityisesti haja-asutusalueitten kuntia on ajamassa.

Kuntalaiset ovat ansainneet laadukkaat palvelut myös tulevaisuudessa. Siksi kuntatalouden vahvistamiseen tarvitaan se ehdottamamme 600 miljoonan lisäpanostus, jota oppositiopuolueet ovat tässä välikysymyksessä yhdessä ehdottaneet.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta käsitteli viime vaalikaudella, sanoisin, varsin perusteellisesti suomalaisen terveydenhoidon haasteita. Projekti kesti jopa useita vuosia, ja tulevaisuusvaliokunta tuotti myöskin laajan aineiston koko eduskunnan ja suomalaisen politiikan käyttöön näistä haasteista ja ratkaisumalleistakin, joita esitettiin. Kaikista niistä emme tietenkään olleet yksimielisiä. Haasteet suomalaiselle terveydenhoidolle ovat erittäin isot.

Ensimmäinen kysymys on juuri se, josta täällä on jo moneen kertaan sanottukin: väki ikääntyy, ja ikä tuo tunnetulla tavalla kremppansa. Tätä väestön ikääntymistä ei pidä kuitenkaan kauhistella, kuten joskus saattaa kuulostaa joidenkin puhujien taholta. Se on saavutus. Se on suomalaisen terveydenhoidon saavutus, että ihmiset elävät pitempään, ja siitä pitää olla ylpeä. Mutta hoidon tarve kasvaa terveydenhoidossa ja tietysti myös vanhustenhuollossa yleensä.

Toinen terveydenhoidon suuri kysymys on se, että lääkkeet paranevat, mutta myös kallistuvat, ja se tuottaa kustannuksia myös valtion suuntaan.

Kolmas kysymys on teknologian kehitys lääketieteen alalla. Yhä parempia laitteita saadaan aikaan. Niillä saadaan ajoissa usein jo selville se, mitä jotakin ihmistä tai jopa ihmisryhmiä on uhkaamassa, mutta se maksaa paljon.

Ja neljäs kysymys, jota vähemmän yleensä tuodaan esille siinä yhteydessä, miksi terveydenhoidossa kulut kasvavat, on se, että myös pienituloinen väki odottaa nykyään edes kohtuullista hoitoa. Tässähän on tapahtunut suuri muutos. 50-luvun Tennilässä, siellä pienessä kylässä Kuusamontien varressa, Kemijokivarressa, eihän siellä oikeastaan minkäänlaista terveydenhoitojärjestelmää ollut käytettävissä metsätyömiehille ja heidän perheilleen, pientilallisille. Kamferttipullo oli kaapin päällä. Sitä nuuskastiin, kun rinnasta otti, ja 60 vuotta oli korkea ikä siihen aikaan. Viisikymppisille ostettiin jo keinutuoli ja kello seinään, että tuijottakaa tuota, sitä aikaa on enää vähän.

Kulut terveydenhoidossa väistämättä tulevat kasvamaan Suomessa, ja tämä on sitäkin kovempi kysymys, kun Suomi käyttää nyt poikkeuksellisen vähän rahaa terveydenhoitoon näitten kehittyneiden maiden joukossa. Suomen osuus on vain 7,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Ruotsi käyttää 10 prosenttia, Saksa 11 prosenttia, USA muuten käyttää noin 15 prosenttia bkt:stään terveydenhoitoon. Me yritämme liian vähällä rahalla selvästikin tätä asiaa hoitaa, ja se ei vaan sitten onnistu. Se tuska on sitten joka suunnassa. Keskeisin selitys siihen, että Suomessa terveydenhoito on näin halpaa, on se, että hoitajien palkat Suomessa ovat poikkeuksellisen matalat verrattuna muuhun kehittyneeseen maailmaan ja hoitoväkeä on liian vähän. Ja jos näin jatketaan, niin edessä on armoton hoitajapula viimeistään tuossa 10 vuoden sisällä.

Puheenjohtajana viime vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnassa oli muuten Jyrki Katainen, ja kyllä hän sieltä minusta otti aivan oikein tämän ajatuksen siitä, että hoitajien palkkoja pitää todella tuntuvasti nostaa. Se tuli niin vääjäämättä siellä kaikkien johtopäätökseksi. Eikä se 500 euroa, josta Katainenkin puhui ennen vaaleja, ole mikään väärä tavoite hoitaa tietyllä ohjelmalla. Se on jälkeenjääneisyyttä, joka pitää poistaa, ja siitä nyt tässä on se kiista. Ollaanko siihen suuntaan lähdössä vaiko ei? Ei olla näillä esityksillä, joita on tehty. Korotukseksi 30—40 euroa ekstraa siihen yleisen korotuksen päälle kuntapuolella ei riitä hoitajien palkkojen jälkeenjääneisyyden poistamiseen. Tämä on se kysymys. Jos mielitään, että hoitoväkeä saadaan, niin pitää palkkoja selvästi nostaa, tai muuten tapahtuu niin, että ala menettää vetovoimaansa, että alalta valuu väkeä Suomen puolelta Ruotsiin, Norjaan tuolla pohjoisessa, Englantiin, moniin muihinkin maihin, ja lähdetään muihin tehtäviin, vaikka on saatu sairaanhoitajakoulutus tai perushoitajakoulutus. Tästä se on nyt kysymys.

Tehy on lähtenyt minusta oikealle asialle, kun lähtee tappelun kautta hakemaan sitä korotusta. Se on julkisen terveydenhoitojärjestelmän pelastamista Suomessa. Niin se pitää nähdä. Jos sitä palkka-asiaa ei hoideta, niin 10 vuoden sisällä on umpikuja, ja nyt sitä hoidetaan. Ja loppujen lopuksi jää vain se kysymys ratkaistavaksi, kuka maksaa, valtio vaiko kunnat. Maksu tulee. Minusta se on tavattoman väärin, että (Puhemies: Aika!) vauras valtio työntää maksajaksi kunnat, joista monet ovat todella vaikeassa taloustilanteessa jo nyt ja joutuvat nostamaan veroprosenttejaan ja näin myöten tällä veropuolella sitten käy niin, että progressiivisuus verotuksesta pienenee ja vähenee edelleen. Tässä on vaan tämä valittavana, kuka maksaa. Tehy vie läpi korotuksensa, se on selvä, ainakin kohtuullisella tasolla. Ei iso ammattiliitto lähde liikkeelle (Puhemies: Aika!) muutoin kuin vakavassa tarkoituksessa, ja se maksaja tässä on nyt hukassa.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollossa ja varsinkin nyt vallitsevassa työmarkkinatilanteessa elämme vaikeita ja todella vakavia aikoja, sanoisinko historiallisia aikoja. Miten saadaan jatkossa työvoimaa alalle, kun palkkauksen kunnolliseen kohentamiseen ei saada ratkaisua syntymään tai sitten sitä ei edes haluta? Totta on se, että sairaanhoitajan palkkataso on vain noin 80 prosenttia Oecd-maiden keskipalkasta. Olemme perässähiihtäjiä Turkin, Tšekin ja Slovakian kanssa, niin kuin olen aikaisemminkin tässä salissa sanonut.

Opposition tekemä välikysymys on niin epämääräinen, ettei sillä voi asettaa maata hallituskriisiin. Itse näen tässä tilanteessa nimenomaan palkkauksen kohentamisen kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä, johon tulisi nyt keskittyä, kun uhkaamassa on hoitoalan lakko, jota kukaan meistä ei varmaankaan toivo, kaikkein vähiten ne ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa. Jos palkka on kohdallaan työn vastuullisuuteen ja vaativuuteen nähden, niin väkeä saadaan töihin ja sitä kautta uusia käsipareja terveydenhuollon raskaalle kentälle tulevinakin vuosina, jolloin niitä tullaan tarvitsemaan entistä enemmän.

Toisaalta demareilla olisi ollut mahdollisuus hoitaa pienipalkkaisten hoitajien asiat kuntoon pitkien hallituskausiensa aikana. Eihän tämä palkkauksen korottamiskysymys ole tullut yllätyksenä kellekään, ei tämän vuoden tai edes tämän vuosituhannen aikana. Palkka on ollut jälkeenjäänyttä vuosikymmenien ajan. (Ed. Ahde: Mutta keskusta on ollut vielä pitempään hallituksessa!) Kun on ollut noususuhdanteen aika, on vedottu siihen, että nyt ei voi palkkaa korottaa, pitää varustautua laman varalle, ja kun on ollut sitten se lama, niin vastauksena hoitoalan palkkoihin on ollut, että nyt juuri ei ole palkantarkistuksiin mahdollisuutta. Kuulostaako tutulta? Minusta ainakin. Olen pitänyt demareita ay-politiikan ammattilaisina ja matalapalkkaisten asialla olevina, mutta olen valitettavasti joutunut tarkistamaan mielipiteitäni.

Kaikki meni lopullisesti pilalle, kun eduskuntavaalien aikana kokoomus niin voimakkaasti sekaantui terveydenhuoltoalan henkilöstön palkkauskysymykseen, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä, varsinkaan jos se ajatteli, ettei se aiokaan toteuttaa annettuja lupauksia. Kokoomus uskotteli kansalle ja hoitoalan työntekijöille, että nyt palkkaus hoidetaan kerralla kuntoon, ja kansa äänesti sen mukaan. Tämän me kaikki tiedämme.

Varsinkin siinä kohtaa, kun suurimman lupaajapuolen puheenjohtajasta tuli valtiovarainministeri, terveydenhuoltoalan ihmiset hyppäsivät ilosta ilmaan. Oltiin ihan varmoja, että ministeri Kataisen esittelemästä budjettikirjasta olisi löytynyt näille lupauksille todellisia vastineita. Ei löytynyt, ja pettymys oli hoitoalalla valtaisaa. Ministerillä ei ollut edes sen vertaa selkärankaa, että olisi tuon historiallisen luvun 150 miljoonaa euroa ääneen sanonut. Sekin piti sanoa pääministeri Matti Vanhasen, minkä hän ryhdikkäästi kertoikin. Keskusta oli huomattavasti maltillisempi ja realistisempi vaalikentillä, ja ne lupaukset, mitä keskusta antoi, on hoidettu.

Omassa vaalipiirissäni eräs kokoomuksen ehdokas mainosti teemalla "mahrotonta ei ookkaan", ja nyt ollaan tällaisessa mahrottomassa umpikujatilanteessa työmarkkinakentällä. Äänet kyllä kokoomuslaisille kelpasivat, mutta toista on annettujen lupausten suhteen. Toivottavasti tästä nyt opitaan jotain, ja suutari pysyköön aina lestissään. Vanha viisaus pätee tässä tilanteessa vallan hyvin.

Hoitajat ja varsinkin tehyläinen kenttä on nyt vauhditettu sellaiseen laukkaan, mistä paluu tuntuu vaikealta ilman lupausten lunastamista. 500 euron tasa-arvotupo on kuihtunut viiteenkymppiin. Kokoomuksella on ollut koko värisuora henkilöitä hoitamassa tätä historiallista palkkaratkaisua: valtiovarainministeri Katainen, peruspalveluministeri Risikko, työmarkkinajohtaja Jalonen ja Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola. Eikö tämä asia olisi pitänyt hoitaa näiden edellä mainittujen henkilöiden kesken kuntoon eikä antaa tilanteen ajautua näin pitkälle? Nyt tästä saavat kärsiä niin hoitajat kuin varsinkin hoitoa tarvitsevat potilaat, jos lakko päästetään alkamaan.

Pettyneitä ja petettyjä hoitajia on kaikkialla. Pahimmassa tapauksessa kokoomuksen toiminta aikaansaa vielä sen, että koko terveydenhuoltoalan liitto loppuu ja hajoaa. Toiset jäsenet eivät halua mennä lakkoon, ja eroavat sen vuoksi, ja toiset eroavat, koska kokevat, että liiton edunvalvonta on niin huonoa, kun tasa-arvotupona tulikin vain 50 euroa, kun piti tulla 500. Ei kai kokoomus tätä halunnut? (Puhemies: Aika!) Nyt lusikka tulee ottaa kauniisti käteen kaikkien edellä mainittujen tahojen kesken ja niiden tulee hioa kynsiään ennen ensi viikon tiistaita, jolloin tehyläiset seuraavan kerran kokoontuvat päättämään mahdollisesta työtaistelusta.

Arvoisa puhemies! Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Työvoimapula uhkaa terveydenhoitoalaa tulevaisuudessa. Mielestäni asioita olisi neuvoteltava siihen suuntaan, että terveydenhuoltoalallekin aikaansaataisiin (Puhemies: Aika!) oma sopimus aivan kuin lääkäreillä ja opettajillakin on. Omilla sopimuksilla kunnallisia työmarkkinaratkaisuja voitaisiin tilanteen mukaan palkkapoliittisesti aina kohdentaa ja ohjata niille aloille, missä on odotettavissa kulloinkin se suurin työvoimapula.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy oikein syvästi kumartaa ja kiittää ed. Sihtoa, joka on merkittävässä luottamustehtävässä myöskin Tehyssä. Se oli tavattoman rehellistä, syvällistä puhetta nimenomaan siitä, miten kokoomuksen puheenjohtaja Katainen on luikerrellut tässä asiassa, aivan niin kuin ed. Sihto sanoi.

Sitten tämä oli tärkeä yksityiskohta, josta olen myöskin itse tavattoman huolestunut, tämän Tehyn ja SuPerin kohdalta, ja sen takia viittaan siihen, mitä puolueemme puheenjohtaja Heinäluoma sanoi muutama aika sitten, että vielä me vetoamme hallitukseen, jotta tätä lakkoa ei syntyisi, koska sen seuraukset ja vauriot voivat olla raskaat ja ne ulottuvat myöskin henkilötasolle ja sen vuoksi kaikki mahdollinen (Puhemies: Aika!) pitää tehdä.

Olisin sitten vielä todennut lopuksi, arvoisa puhemies, että ed. Sihtoa nyt ymmärrän, että voi tulla vähän huolimattomia lausahduksia suhteessa demareihin, ay-politiikkaan, (Naurua) mutta kyllä me olemme niin palkansaajien asialla olleet halki vuosikymmenten, että siihen se meidän luottamuksemme (Puhemies: Aika!) myöskin ammattiliitoissa perustuu. Eivät ne demareita johtoon valitsisi, jollemme me olisi niin hyviä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä puhui selvästi tehyläisen kentän asiantuntija. Minä kuitenkin sen verran tähän toteaisin, että ei minusta se 500 euron korotustavoite, jonka Katainen ja moni muukin esittivät, tietyllä ohjelmalla ole väärä. Ongelma on nyt tämä rahoituspuoli. Ja kun te kaipasitte hyviä neuvoja, niin kyllä minä sen neuvon antaisin, että painakaa nyt pikkuisen sitä Vanhastakin, onhan se siellä melkoinen tekijä hallituksessa myös määräämään, minkälaisia summia valtio tähän käyttää. Ei siellä Katainenkaan yksin niistä asioista päätä. Minusta vähän näyttää, että Vanhasella ei ole erityistä intoa ollut nyt Kataista autella, kun naapurin sauna näyttäisi olevan tulessa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme täällä arvostelleet hallitusta ja olemme myöskin arvostelleet hallituspuolueiden kansanedustajien käyttämiä puheenvuoroja. Mutta kun on kiitoksen paikka, niin silloin on syytä tehdä myöskin se. Minusta ed. Sihdon puheenvuoro oli sekä poikkeuksellisen asiantunteva että vahvan näkemyksellinen.

Täällä ed. Gustafsson käytti puheenvuoron ja totesi, että ministeri Katainen on luikerrellut tässä asiassa. Hän on luikerrellut jopa niin paljon, että hän on luikerrellut tästä salista ulos tässä keskustelussa, jossa hänen erityisesti pitäisi olla paikalla. Arvostan, että ministeri Risikko on tässä paikalla.

Minä toivoisin, että kun vastauspuheenvuoroja täällä käytetään nyt, niin ed. Orpo erityisesti, mutta myöskin ministeri Risikko vastaisivat tähän puheenvuoroon, jonka ed. Sihto täällä käytti. Siinä oli erittäin painavaa kritiikkiä kokoomuksen suuntaan, ja toivoisin, että nämä kokoomuslaiset vastauspuheenvuorot täällä kuultaisiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella Tehyn aktiivi-ihminen tietää, mikä tilanne on, ja puhuu aidosti ja vakuuttavasti. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Ihan samanlaisia kannanottoja tulee tältä päivältä muun muassa Kotkasta. Kyllä tässä tapauksessa puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Katainen on nyt todellakin hankalassa tilanteessa. Hänellä olisi nyt mahdollisuus, niin kuin pääministerilläkin, laukaista tämä tilanne eikä antaa junan ajaa täysillä päin seinää.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä myös kiitän ed. Sihtoa puheenvuorosta. Itsekin pitkään ammattiyhdistysliikkeessä mukana olleena allekirjoitan tuon, mitä te puhuitte, ja te puhuitte aivan oikein.

Sitten kokoomuksella on muitakin semmoisia kummallisuuksia ollut. Vähän yli puoli vuotta sitten Helsingin Sanomissa kokoomus esitti, että pitäisi terveydenhoidon ammattilaisia tuoda Filippiineiltä ja kouluttaa heidät siellä. Filippiineille pitäisi perustaa terveyden- ja sosiaalihuollon koulutuskeskus ja siellä opettaa suomen kieltä ja tänne sitten tuoda niitä perushoitajia. Tämäkö on kokoomuksen ratkaisu nyt tähän hoitajapulaan, varsinkin jos hoitajat rupeavat lähtemään muille aloille, että te olette tuomassa Filippiineiltä tänne sitten hoitajia? Ne tekevät varmaan halvemmalla.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun ihminen on sitoutunut omaan työhönsä ja oman liittonsa kautta hoitamaan jäsentensä asioita, niin kuin ed. Sihto, täytyy puhua totta, niin kuin hän puhui. Hän otti esille puheenvuorossaan hyvin tärkeän asian elikkä hoitoalan liittojen hajoamisen. Jo nyt on suuri pelko siitä, että TNJ poistuu kartalta näitten ratkaisujen myötä. Muistan, että silloin kun TNJ-sopimus aikoinaan tehtiin, niin muun muassa SuPer toivoi sitä, että siihen tulee tämä lauselma, että sopimukset kirjoitetaan yhdessä. Tässä pieni liitto tavallaan niin kuin turvasi itsensä siinä ison liiton rinnalla, ja nyt tämä on kaatumassa.

No, tämän minä ymmärsin, kun kuuntelin televisiosta SuPerin puheenjohtajan haastattelua, kun hän sanoi, että kun keskustelin asiasta pääministerin ja valtiovarainministerin kanssa, niin minulle selvisi, että tämä on paras sopimus jäsenille, (Puhemies: Aika!) sen sijaan, että hän olisi sanonut, että hän jäsentensä kanssa keskusteli ja sitten vasta päätti tämän ratkaisun.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että ed. Orpo nyt kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttäjänä vastaa tähän ed. Sihdon erittäin kunnioitettavaan ja arvostettavaan, uskottavaan puheenvuoroon. Kyllä tosiasia on, että kokoomus puolueena on kasvokkain nyt hoitajien kanssa. Sitä ei voi kieltää. Koko hallitus on tietenkin kuntapolitiikasta kokonaisuudessaan vastuussa, mutta tämän yhteiskunnallisen, vakavan tilanteen, joka on syntymässä ja syntynyt, kasvot löytyvät nyt sitten siitä vastinparista. Kokoomuksen täytyy tulla esiin ja katsoa suoraan hoitajia silmiin.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Löysitte toverin asiallenne.

Mutta jos nyt lähdetään kuitenkin tästä, mihin ed. Hiltunen tässä viittasi, tästä kasvokkain olosta, me olemme pystypäin siinä kohtaamisessa. Me nostimme tämän asian esille, me pidimme sitä asiaa yllä. (Ed. Gustafsson: Sanokaa nyt jotain uutta!) — Samat sanat teille. — Me olimme tekemässä hallitusohjelmaa, me olemme olleet tekemässä budjettia, ja totuus on se, että palkankorotuksissa puhutaan 300 euron luokkaa olevista korotuksista. Se on merkittävä korotus. Se on merkittävä korotus, sitä ei voi kukaan kiistää, ette edes te. (Ed. Ahde: Se ei ole hallituksen asia!) Te ette voi sitä kiistää.

Minä edelleen kysyn teiltä, SDP:ltä: miksi te ette korjanneet näitä asioita 12 vuoden aikana tai viime neljän vuoden aikana, jos tämä kerran on teidän mielestänne niin kovin yksinkertaista?

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt yleinen palkankorotuslinjahan on tätä, mitä puhutahan, 10—12, ja todellisuudessa se on 11,2 prosenttia, mitä tehyläinen kenttä saa. Nyt ihmiset ja varsinkin tehyläiset ja hoitajat ovat kiinnostuneita nimenomaan tästä tasa-arvotuposta, mikä nostettiin keskeisesti esille. Siitä kokonaispalkkasummasta on nyt turha puhua, vaan nimenomaan puhutaan tästä tasa-arvotuposta. Sitä kaikki odottavat, ja sen lupaus oli se 500 euroa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Orpo ei vastannut ed. Sihdon puheenvuoroon. Ei tietenkään, koska siinä oli kiusallisia kysymyksiä teidän kannaltanne. Totean vaan, että yksi tapa keskustella tietenkin on se, että ei vastaa ja puhuu muista asioista, mutta kyllähän täällä yksi ja toinen alkaa pikkuhiljaa huomata, että käy tuolla ministeriaitiossa samalla tavalla, ei tule vastauksia, ja näyttää olevan sama tauti siellä teidänkin puolellanne.

Mutta me vastaamme, kun kysytään, mitä me teimme viime kaudella. Oli kuntien palkkaohjelma, 3,9 prosenttia muun muassa hoitoalalle. Se on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin se raha, jolla te nyt täällä elvistelette, lähes kaksi kertaa niin paljon.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Sihto toi esiin sen tasa-arvotupokysymyksen. Näinhän on, että tupoa ei syntynyt. Mutta samalla, kun pidätte esillä tätä 500:aa euroa, niin en minä ymmärtänyt, että kevään keskusteluissa olisi esitetty, että hoitajien pitää saada 500 euroa enemmän kuin muut jollakin tavalla. Tämä palkkaratkaisu on nyt merkittävää eteenpäinmenoa, mutta tarvitaan useita vastaavia, ainakin kaksi, kolme kierrosta vastaavaan suuntaan, että päästään eteenpäin.

Toitte esiin sen, että poliitikot eivät saisi sekaantua palkkapolitiikkaan. Tämä on ollut aika yleinen linja, mutta jos näin menetellään, niin kuin on pitkään menetelty, niin silloin nämä asiat eivät muutu. Meidän mielestämme on oikein, että nostetaan arvoperusteisesti esiin tällaiset asiat, jotka ovat tärkeitä ja lisäksi välttämättömiä suomalaisten hyvinvoinnin eteen, ja hoitajien samoin kuin muiden naisvaltaisten alojen palkkakysymys on ollut kiistaton epäkohta Suomessa, ja kaikki sen tunnustavat. On aivan oikein, että poliitikot nostavat nämä asiat esiin ja näihin myös valtio varaa rahoitusta, niin kuin nyt on tehty.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma toi esiin kuntien palkkaohjelman. Tosiasia on, että siihen kuntien palkkaohjelmaan valtiolta ei rahoja tullut. Kunnat rahoittivat tämän sisältä eläköityvien henkilöiden palkoista jääneestä reservistä.

Tässä keskustelussa palkoista meille sanottiin, että me puutumme väärään asiaan. Sitä sanotaan täällä salissa edelleenkin. Tällöin ei vielä tarvinnut esittää tätä kliseistä väittämää siitä, että ollaan tekemässä oikean suuntainen, mutta riittämätön ratkaisu. Oletettiin, että tämä esitys kaatuu omaan mahdottomuuteensa, mutta nyt, kun on nähty, että me olemme tehneet jotain, kuten sanottu, historiallista uudella tavalla, niin on palattu jälleen tähän kliseisyyteen.

Tähän ed. Sihdon kysymykseen 500 eurosta tasa-arvotupona muiden korotusten päälle: tämä ei pidä paikkaansa, että sellaista lupausta olisi esitetty.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Herra puhemies! Ihan tuossa aluksi, kun tulin tähän, niin kritisoitiin sitä, että en ollut paikalla, mutta haluan nyt tässä tuoda ed. Heinäluomalle esille, että kävin syömässä, istun tässä nyt kyllä. Ed. Ahteelta kysyisin, mitä tarkoititte sillä, että te katsoitte minun päälleni ja sanoitte, että on tämä aitio tyhjä.

Ja sitten näihin kysymyksiin: Valtionosuusprosenttihan laskee, mutta eurot lisääntyvät. Todella tulee tämä 150 miljoonaa euroa siis tämän ensi vuoden budjetin lisäksi, kehyksissähän se on sisällä, mutta se on ensi vuoden budjetissa niin kuin ylimääräinen.

Sitten ed. Tennilää haluan kiittää puheenvuorosta. Se puheenvuoro, jonka tuossa puhuitte, oli lähes kuin allekirjoittaneen väitöskirjasta se tulos, miten hoitoala tulee muuttumaan, ja se on juuri näin.

Ed. Sihdolle totean vain sen, että siinä oli paljon hyvää asiaa siinä mielessä, että on ihan totta, että hoitoalan palkat kaipaavat korjausta, ja tässä on historiallinen avunanto hallitukselta tässä asiassa. Pidän hyvin harmittavana sitä, että te väärän todistuksen esititte tuosta 500 eurosta täällä, ja toivon, että korjaatte sen.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme olisi tässä tilanteessa nyt Tehyn kentällä, jos asia ei olisi näin. Tämä on historiallista, että tällainen lupaus on annettu, ja se on historiallista, että on pettyneitä hoitajia joka puolella ja lakon vaara on uhkaamassa, ja jokainen meistä varmasti sitä toivoo, niin kuin puheenvuorossani sanoin, että se lakko ei tulisi päälle. Ja nyt on tietysti tärkeää se, kuinka päästään eteenpäin, ja siitäkin annoin sen neuvon, että nyt pitää jokaisen hioa kynsiänsä ja katsella, mitä yhteistä on löydettävää, että säästyisimme tältä ikävältä lakolta.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkalleen ottaen sanoin, että kun eduskunnan työtapoja on kehitetty, uudistettu, haluttu vapautua yöistunnoista, tänään puhemiesneuvosto on päättänyt, että me istumme kymmeneen saakka ja jatkamme tarvittaessa huomenna. Silloin en sanonut ministeri Risikolle yhtään mitään, koska tehän olette kuitenkin kunniallisesti ollut puolustamassa hallitusta ja teillä on oikeus käydä syömässä. Minä katsoin sitä aitiota, että se ei voi olla tyhjä, kun hallituksessa on näin paljon ministereitä, ja että hallitus ei voi hoitaa eduskuntaa, jos koko oppositio tekee välikysymyksen, etätyönä, vaan se on hoidettava tästä aitiosta käsin. Ja siellä ei saa olla mielestäni yhtään hetkeä, jolloin se on tyhjä, kun on kymmeneen saakka kuitenkin rajattu se aika. Sen, ministeri Risikko, sanoin, ja teille kunnia, että olette siellä aitiossa kuitenkin paikalla.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös omalta osaltani kiittää ed. Sihdon hyvää puheenvuoroa ja niitä rakentavia esityksiä, jotka tuotiin myös loppupuheenvuorossa. Nimenomaan se, että se tuli vielä hallituspuolueen jäseneltä, tuntui tietenkin täältä opposition ja välikysymyksen esittäjän näkökulmasta todella hyvältä.

Mutta nyt kysyisin kokoomukselta, kun on puhuttu paljon tasa-arvotuposta ja välillä siitä tasa-arvotuposta puhuttiin paljonkin vaalien aikana: mikä näkemyksenne mukaan oli teidän tasa-arvotuponne?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän näkemyksemme tasa-arvotuposta ja siitä, mihin pyritään, on se, että koulutettujen naisvaltaisten kunnan alojen palkat nousevat ja työn vaativuus ja palkka kohtaavat. Nyt näillä ratkaisuilla, joita on tarjottu ja joita on jo syntynyt, näitä on jo erittäin merkittävä määrä syntymässä, ja toivottavasti myöskin Tehy ja kuntatyönantaja pääsevät sopuun, jotta ikävältä lakolta vältytään. Tämä on se meidän näkemyksemme tasa-arvotuposta. Se löytyy hallitusohjelmasta, vastaava kirjaus meidän vaaliohjelmista. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Henna  Virkkunen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen vaaliohjelmassa todettiin naisten ja miesten välisistä palkkaeroista seuraavaa: "Valtion on korotetulla valtionosuudella tuettava sellaista kuntasektorin palkkaratkaisua, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille — kuten hoitoalalle — maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset." Tämä oli se meidän alkuperäinen tavoitteemme. Hallitusohjelmassa pääsimme lähes vastaavanlaiseen kirjaukseen, ja nyt kuntasektorille on syntymässä historiallisen suuri palkkaratkaisu, jolla tätä asiaa voidaan osaltaan viedä eteenpäin, mutta vastaavia ratkaisuja tarvitaan myös tulevina vuosina.

Maarit  Feldt-Ranta  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen edustaja täällä juuri kertoi, että he tavoittelivat keskimääräistä suurempaa korotusta. Nyt olemme nähneet ratkaisun tai lähinnä ratkaisun tekemättä jättämisen, jossa tätä keskimääräistä suurempaa korotusta ei tule eli tätä olemassa olevaa eroa ei ole lainkaan kurottu umpeen.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää ed. Sihdon hienoa puhetta. Siinä puhui pohjalainen nainen suoraan ja asiaa.

Nyt sitten haluaisin myös todeta ed. Orpolle jälleen kerran, että nyt siteeraan kolmatta kertaa tätä samaa pätkää, jonka teidän puheenjohtajanne Jyrki Katainen 14. helmikuuta kuluvaa vuotta totesi: "- - valtio siis maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksesta, joka ylittää yleisen korotustason." Nyt kysyn, aiotteko te pitää tämän lupauksen. Aikooko kokoomus pitää tämän lupauksen? Ja kun luotan pohjalaisiin naisiin, niin jospa ministeri Risikko nyt sitten pohjalaisena edustajana ja ministerinä voisi vastata, aikooko kokoomus pitää tästä lupauksesta kiinni.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin päätin nyt tässä pyytää vielä vastauspuheenvuoron — koetin säästellä tuonne pönttöön — kun kerrankin kuulen kokoomuslaisten ylipäätään puhuvan jotakin niin kuin vastaukseksi, mutta te ette kuitenkaan vastauksena vastaa siihen kysymykseen, mikä teille esitettiin, mikä teille on esitetty moneen kertaan. Onko meidän johtopäätöksemme nyt siitä oikea, että teidän tasa-arvotuponne loppujen lopuksi tarkoitti sitä, että ei tullut tupoa eikä tullut valtion toimesta yhtikäs mitään, myöskään sitä tasa-arvoa? Eli minä todella nyt toivon, kun täällä on edes muutama kokoomuslainen, joka käyttää vastauspuheenvuoroja, että sisällyttäisitte niihin puheenvuoroihinne nyt vastauksen siihen, aiotteko pitää lupauksenne ylimenevän osan maksamisesta. Jos ette, kuka sen tyrmäsi? Manninenko?

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt tässä debatissa enää toista tuota ed. Virkkusen jo lukemaa kokoomuksen vaalilupausta. Toistan sen jälleen, kun sitä seuraavassa debatissa kysytään.

Kun ed. Feldt-Ranta toi esiin, että terveydenhuoltoalalle ei oltaisi antamassa suurempaa palkankorotusta kuin keskimäärin, niin totuus on se, että muun muassa vientialoille, kuten kemiaan, on syntynyt huomattavasti alhaisempia sopimuksia, alhaisemman korotuksen tuovia sopimuksia. Me olemme myös ed. Sihdon edustaman Tehyn kanssa samoilla linjoilla siitä, että terveydenhuoltoalalla tehtävien vaativuustaso ja raskaus eivät vastaa sitä palkkaa, joka alalle maksetaan. Tätä ongelmaa ei yhdellä sopimuskierroksella korjata. On selvää, niin kuin vaalien alla lupasimme, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) että tarvitaan monta saman suuntaista sopimusta.

Petteri Orpo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä valtiovarainministeri Katainen on täältä useaan otteeseen kertonut: Tämä hallitus on ensimmäisen kerran varannut 150 miljoonaa euroa tähän naisvaltaisten alojen palkkojen korotukseen. Sen lisäksi tähän osallistutaan 220 miljoonalla. Tämä on sitä rahaa, jolla rahoitetaan tätä tasa-arvotupoa, joka oli alkuperäinen ajatus, ja sitä, mihin tällä nykyisellä sopimusjärjestelmällä on päästy. Tämä tarkoittaa parhaimmillaan noin 3 prosentin tasa-arvokorotusta, ja jos verrataan sitä siihen, mitä te tällä hienolla palkkaohjelmallanne saitte, jonka kunnat maksoivat viime hallituskauden aikana, aikaiseksi, niin kyllä me kehtaamme tämän kanssa elää ja sitä puolustaa.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen vertasi täällä hoitajien palkkaratkaisua kemian palkkaratkaisuun. Tosiasiassa palkkaerot yksityiseen sektoriin nähden eivät kavennu. Sopimuksen taso on samaa luokkaa kuin esimerkiksi Teknologiateollisuuden kesällä 2007 tekemä ratkaisu. Sen lisäksi on otettava huomioon, että tämä kunta-alan ratkaisu on puoli vuotta pidempi. Tosiasia on, että nyt tehtävä ratkaisu ja hallituksen toimettomuus eivät korjaa hoitoalojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nykyisen kaltaisessa työmarkkinaneuvottelujärjestelmässä tasa-arvotupoa ei pystytä edes kohdentamaan, koska se kohdentuu tasapäisesti kaikille kunta-alan työntekijöille samanaikaisesti. Joka ala tarvitsee kyllä korotuksia, siitä minä olen samaa mieltä, mutta yhtäaikaisesti palkkauksen korottamiseen ei koskaan kyetä, niin kuin nyt tässä tilanteessa on nähty. Kansalaiset kaiken kaikkiaan priorisoivat äänestyskäyttäytymisellään tämän niin, että terveydenhuoltoalan palkat pitäisi ensimmäiseksi katsoa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä minä äskeisen debatin jälkeen tässä nyt ihan vakavasti mietin, missä ihmeessä on kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, miksi hän ei ole tässä salissa nyt. Äskeinen ed. Sihdon puheenvuoro olisi ollut sen suuntainen, että sen olisi kyllä toivonut tavoittavan myös ministeri Kataisen korvat. Kiitos tälle urhealla kokoomuskolmikolle takarivissä, ja kiitos myös ministeri Risikolle. Mutta todellakin me arvostaisimme kovasti sitä, kun on koko opposition yhteinen välikysymys, että täällä olisi laajemmin hallitusta nyt paikalla keskustelemassa. Tämä on hyvin, hyvin tärkeä asia.

Tässä todellakin on hyvin ikävä, pönttöön tultuani, jatkaa sen verran tätä äskeistä keskustelua, että minun on aivan pakko nyt sanoa, että ne vastaukset, lainausmerkeissä, mitä me olemme tänään kuulleet, eivät ole olleet oikeita vastauksia siihen kysymykseen, pitääkö kokoomus vaalilupauksensa.

Meillä on faktaa siitä, että ministeri Katainen on luvannut 14.2., ystävänpäivä muuten taisi olla, että kaikki ylimenevä osa maksetaan valtion toimesta, ja tällä hetkellä tieto on se, että se on alle puolet tästä tasa-arvoerästä. Tähän me emme ole saaneet vastausta: pitääkö kokoomus tämän lupauksensa. Emme me tarvitse sitaatteja siitä, että 150 miljoonaa euroa on tulossa tai että tämä menettely olisi jollakin tavalla historiallinen. Se muuten ei ole historiallinen menettely. Valtio on aikaisemminkin näihin rahoitusmuotoihin osallistunut. Taisi olla puolueemme puheenjohtaja Heinäluoma, joka siteerasi kokoomuksen omaa vastalausetta vuoden takaa, ja sieltähän selvisi, että ei tämä menettelytapa, mitä kokoomus esitti, ole mitenkään historiallinen tai uusi, vaan ihan normaali menettely sinänsä.

Eli me emme ole saaneet vastausta tähän, pidetäänkö lupaukset, ja toisaalta me emme ole myöskään saaneet vastausta siihen, kun täällä kävi äsken ilmi, että ahaa, että tämä olikin hallitusohjelma, mistä puhutaan, eikä kokoomuksen vaaliohjelmalupaukset, että jos kerran näin on, että nämä eroavat, niin kuka ihmeessä siellä hallitusneuvotteluissa on ollut niin lyhytnäköinen, että on mennyt tämän tärkeän tavoitteen kuntarahoituksen riittävyydestä tyrmäämään. Anteeksi nyt, en minä halua erikseen osoitella ed. Mannista, mutta kun satutte nyt istumaan siinä, niin oliko se todellakin ed. Manninen tai joku muu keskustalainen, oliko se joku vihreä kenties, joku rkp:läinen, kuka se oli, jos ei tällä porukalla, hyvänen aika, niiden vaalienalusuhojen jälkeen saatu kuntarahoitusta hoitumaan?

Olen tästä hyvin tuohtunut senkin vuoksi, että tässä on kysymys myös kunnallisista palveluista. Ja kaikki olivat yhtä mieltä ennen vaaleja, että me tarvitsemme lisää rahaa vanhustenhuoltoon, me tarvitsemme eittämättä lisää rahaa terveyspalveluihin, vammaisten ihmisten huoltoon, me tarvitsemme rahaa perheiden sosiaalipalveluihin, jotta varhaisessa vaiheessa ongelmat voidaan siellä tunnistaa. Kuntien palvelut tarvitsevat lisää rahaa. Tämä rahoitus ei ole riittävä. Ja kuten monessa yhteydessä tässä debatissa on käynyt ilmi, se rahasumma, mikä kunnille on nyt tulossa ja mistä hallitus kovasti paukuttaa henkseleitä, ei ole tosiaan sitä lisärahaa, vaan se on näitä erilaisia kustannusten kompensaatioita ja muita. (Ed. Manninen: Se on lisärahaa!)

Eli tässä on kyllä vakava paikka. Ja minä sanon, ed. Manninen, että monessa kunnassa parin vuoden, parin kolmen vuoden päästä, kun nähdään, mitä palveluille on tapahtunut tätä menoa, jos nämä kehyspäätökset pitävät, kyllä ollaan todella suurissa ongelmissa. Varsinkin, kun nyt tiedämme, että erityisesti pienissä kunnissa, missä keskustallakin on paljon valtaa, joudutaan niitä vaikeita ratkaisuja tekemään, niin siellä tulevat veroprosentit nousemaan, että paukkuu. Siellä tulevat veroprosentit nousemaan, että paukkuu. Tietenkään tämä ei ole mikään hieno asia. Tämä on erittäin surullinen asia, ja toivoisin todellakin, että tässä oltaisiin toisessa suunnassa edetty.

Mutta tietenkin, kuten sanottu, tässä on nyt välikysymys, ja opposition vaihtoehto on pöydällä. Se on se 600 miljoonaa euroa, joka varmasti olisi riittävä. (Ed. Hoskosen välihuuto) — Meidän ohjelmamme ennen vaaleja oli paljon enemmän, se oli 2,4 miljardia tälle vaalikaudelle. Ja kun me sen esitimme, niin kuinka ollakaan, ensimmäisenä kokoomus mutta myös keskustapuolue sanoivat, että voi, voi, onpas tuo kauheata, kun lupaavat noin paljon rahaa palveluihin. Siinä on se ero, että te lupasitte kyllä niitä palveluita. Te lupasitte kovaan ääneen niitä palveluita, te lupasitte kovaan ääneen niitä palkkoja. Mutta samaan aikaan te ette luvanneet niihin riittävää rahoitusta, ja siksi me olemme nyt tässä tilanteessa. Me olemme niitten kysymysten edessä, joita ed. Sihto täällä, aivan oikein, kysyi. Minä esitän, että tämä teidän puheenvuoronne, joka oli hyvä ja josta minä kiitän, kiitän rehellisyydestä teitä, jaetaan nyt sitten vaikka kokoomuslaisten pöytälaatikkoon. Minä toivoisin, että täällä olisi nyt ed. Ben Zyskowicz sitä pöytälaatikkoaan aina silloin tällöin tutkailemassa ja vastailemassa näihin. (Puhemies: Viisi minuuttia!) — Näinkö nopeasti se meni? (Puhemies: Kyllä!) Tällä kertaa te olette oikeassa, viimeksi keskeytitte minut neljän minuutin kohdalla, mutta kai minun täytyy se nyt myöntää.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä käytän ed. Viitasen 20 sekuntia myöskin, jos se voidaan näin sosialidemokraattien kesken jakaa.

Arvoisa puhemies! Minä en nyt halua puhua kokoomuksen vaalilupauksista ja niiden pettämisestä. Minä puhun siitä, mitä tämä valtionosuuksien lisäys, joka nyt ollaan juhlavasti täällä tekemässä, 720 miljoonaa, kuten täällä valtiovarainministeri on kertonut, tarkoittaa yhden kunnan tasolla eli Vantaan tasolla, ja mitä se tarkoittaa myöskin muiden suurien kuntien tasolla.

Katsotaan nyt ensin tätä 720:tä miljoonaa. Se on siis valtionosuuksien lisäys, joka annetaan ensi vuoden budjetissa, mutta tosiasiassa se muodostuu valtion ja kuntien kustannusjaon tarkistuksesta. Se muodostuu kustannusten indeksikorotuksista, ja ennen kaikkea se kompensoi verotulojen menetykset, joita nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon puolella on tullut, kun ansiotulovähennyksiä muun muassa tehdään.

Nyt sitten katsotaan, mitkä ovat nämä vaikutukset. Aivan ensimmäiseksi: tämä valtionosuuden lisäys sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksissa koko valtakunnan tasolla on 110 euroa asukasta kohden. Mielenkiintoista on, että yli 100 000 asukkaan kaupunkialueilla korotus on asukasta kohden 70 euroa, kun alle 2 000 asukkaan kunnissa se on 170 euroa asukasta kohden. Valtionosuusjärjestelmä ohjaa voimavaroja pieniin kuntiin, jättää suuret kunnat suhteellisesti ottaen vaikeampaan tilanteeseen. Miten tämä tilanne auttaa muun muassa palvelurakenteen uudistamisessa?

Mennään eteenpäin. Katsotaan Vantaan tilannetta konkreettisesti. Vantaan osuus koko valtakunnan ansiotulovähennyksestä on 4,2 prosenttia. Kun tätä kompensoidaan valtionosuuksien lisäyksillä, Vantaan osuus koko valtakunnan valtionosuuksien lisäyksistä on vain 1,5 prosenttia. Me olemme siis kunta, joka jatkuvasti, vuodesta toiseen, maksaa näitä verotuloalennuksia muun muassa ansiotulovähennysten kautta ja saa jatkuvasti suhteellisesti vähemmän valtionosuuksien lisäyksiä.

Me tiedämme, mikä tässä on taustalla. Valtionosuusjärjestelmä kohtelee epäoikeudenmukaisesti suuria kaupunkeja, lapsivaltaisia kaupunkeja, voimakkaasti kasvavia kaupunkeja. Kun lasketaan valtionosuuksien lisäykset per asukas ja pannaan kunnat suuruusjärjestykseen, niin ainahan jotkut saavat hieman enemmän, jotkut saavat vähemmän. Olennaista ja ongelmallista on se, että tässä vallitsee merkillinen logiikka: kun kaikki Suomen kunnat pannaan peräjälkeen, niin 17 viimeisimmästä kunnasta, jotka saavat suhteessa vähiten valtionosuuksien lisäyksiä, 10 sijaitsee Uudellamaalla. Siinä ovat Espoo, Vantaa, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Nurmijärvi jne. Tämä on merkillinen järjestelmä, joka selkeästi sijoittaa nämä kunnat hyvin vaikeaan asetelmaan.

Mikä on tilanne Vantaalla? Vantaa saa valtionosuuksien lisäyksiä 8,4 miljoonaa euroa ensi vuonna. Se on 44 euroa asukasta kohden, yksi alhaisimpia Suomessa. Eniten saavat kunnat — ja nyt niitä en mainitse, koska se ei ole tässä tarkoituksenmukaista — saavat jopa 420 euroa asukasta kohden, suhteellisesti kymmenen kertaa enemmän. Tämän 150 miljoonan, joka nyt on luvattu sosiaali- ja terveydenhuoltoon ikään kuin tasa-arvotupoksi, vaikutus Vantaalla, jos se jakaantuu asukasluvun mukaan tasaisesti kuntien kesken, on 5,4 miljoonaa euroa.

Tosiasiassa sovitut palkankorotukset kuntasektorilla sosiaali- ja terveydenhuollossa Vantaalla vaikuttavat 5 miljoonan euron verran. Tasa-arvotuporaha hujahtaa sinne. Me jäämme tältä osin täysin pulaan. Kysymys on siitä, että tämä 5,4 miljoonaa euroa on vain 1 prosentti Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista. Sillä periaatteessa voidaan työllistää, jos se käytettäisiin suoraan työpaikkoihin eikä palkankorotuksiin, 50 uutta työntekijää, joka on siis 1 prosentin verran Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijämäärästä. Vantaan kaupunki joutuu ensi vuonna palkkaamaan 120 uutta työntekijää sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Me puhumme siis Vantaan kaltaista kaupunkia katsoessamme siitä, että valtiovallan lupaukset tässä valtionosuusjärjestelmässä eivät auta meitä lainkaan. Ne eivät auta meitä lainkaan. Se on pieni hyppynen. Jos taas opposition tarjoama 600 miljoonaa olisi käytettävissä, Vantaan kaupunki hyötyisi 21,7 miljoonaa euroa. Sillä olisi jo vaikutusta. Jos se käytettäisiin suoraan työllisyyteen, Vantaan työllisyyttä sosiaali- ja terveyssektorilla voitaisiin kohentaa 200 uudella työntekijällä. Sillä on jo laadullista vaikutusta, puhemies, sillä vaikutetaan jo tuon sektorin palvelurakenteisiin. Tietenkin tässä lähestymistapana on ollut, tässä opposition esityksessä ...

... että tätä ei käytetä pelkästään palkankorotuksiin, vaan myöskin tähän henkilökunnan laajentamiseen. Halusin vain tämän kuvata, millä tavalla todellisuudessa yhden kunnan eli Vantaan tasolla nämä hallituksen toimet tällä hetkellä vaikuttavat.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on kysytty, minkä takia ei kokoomuksen sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaisjoukko ole täällä paikan päällä. Mehän tiedämme, että tuohon arvovaltaiseen eduskuntaryhmään, myös ministeriryhmään, kuuluu Sari Sairaanhoitaja, koska kyllä ministeri Sarkomaa myös röntgenhoitajana voisi tuon tehyläisen näkökulman tuoda, niin kuin täällä tuli ed. Sihdolta erinomainen näkökulma.

Mutta todellisuus on juuri niin kuin täällä ed. Sihto sanoi. Katsoin tuossa kello puoli yhdeksän iltauutiset, ja siellä kommentoitiin sitä, miksi täällä puhutaan palkoista. Nehän eivät kuuluisi ikään kuin toimittajan näkökulmasta eduskuntaan. Mutta kaikki me puhuimme 2006 syksyllä ennen vaaleja hoitoalan palkoista, koska se on koko yhteiskunnan kysymys. Hoitajien palkkakuoppa, jos se jatkuu, merkitsee julkisen terveydenhoidon romahtamista: ei riitä hoitajia, ei hae uusia opiskelijoita hoitoalalle, julkinen terveydenhoito ei toimi.

Kaikki tiedämme, miten kuntien talous jaksaa. Tiedämme myös sen, että kunnat eivät pysty nostamaan hoitohenkilökuntaa siitä palkkakuopasta, ja silloin teemme yhteenvedon siitä, että se on valtiovallan, koko yhteiskunnan vastuu. Täällä silloin tultiin myös tähän ajatukseen, että tarvitaan lisäpalkkaa sen keskimääräisen palkankorotuksen päälle, jotta tämä epäsuhta näiden vaativaa työtä pienellä palkalla tekevien ihmisten palkkauksessa ojentuisi.

Arvoisa puhemies! Kaikki tuki siis Tehylle ja sille työlle, mitä se tekee tällä hetkellä jäsenkuntansa puolesta. Samalla totean, että se, että Tehy lähettää kansanedustajille, jokaiselle, kirjekuoren, jossa on se 30 euroa, on mielestäni aivan perusteltua. Se ei ole kiusantekoa tai jotakin muuta, (Ed. Manninen: Se on harkitsematonta!) vaan se on nimenomaan — eikä se ole myöskään lahjontaa, ed. Manninen — konkreettinen tapa osoittaa meille, mitä se 150 miljoonaa euroa merkitsee: 30 euroa käteen. Siinä se sitten on. Ei se paljon lämmitä, jos puhumme tästä palkkauksen epäsuhdasta, siitä, että palkkaus on noin viidesosan alempi kuin vertailumaissa. Näin ollen tässäkin ammattijärjestö Tehy toimii hyvin johdonmukaisesti.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Sosiaali- ja terveysministeriöstä meillä on täällä ministeri Risikko, mutta ministeri Katainen ei ole paikalla. Ehkä ymmärrämme työpaineet, mutta tässä keskustelussa olisimme odottaneet hänen olevan klo 22:een.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Oppositio on joutunut tekemään tämän ensimmäisen välikysymyksen aiheesta, joka oli kaikkien meidän huulilla viime kevään vaaleissa. Vaaleista on kulunut puoli vuotta, ja realistisia toimia hallitusohjelmaankin kirjattuihin tavoitteisiin, jossa siis sosiaali- ja terveydenhuollon vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus olivat suurena kysymyksenä, realismia niihin tekoihin, on nyt tänä iltana täällä perätty.

Kaikki tietävät, että STM:n mukaan kunnan työntekijöitten lisäyksen tarve on noin 20 000 henkilöä vuoteen 2011, ja suuri osa tästä joukosta on siihen peruspalveluiden tuottamiseen kunnissa. Lisätäkseen henkilökuntaa kunta tarvitsee lisää rahaa. Nyt esitetyssä budjetissa nämä kuntatalouden panostukset eivät riitä. Sitä vastoin kunta-alan toimintamenojen kasvusta ensi vuonna kaksi kolmasosaa tulee kuntien rahoitettavaksi ja kuntien kustannukset tulevat nousemaan ennakoitua nopeammin.

Tässä tilanteessa tuntuu erittäin kohtuuttomalle, että hallitus tulouttaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon maksut vahvistamaan oman taloutensa ylijäämää. Tehty ratkaisu, tämä esitys, on vastoin peruspalveluohjelman yleisiä, vakiintuneita valtionosuusperiaatteita, eikä tunnu ainakaan tässä kohden olevan mitään perusteltua syytä talouden perusteella näin tehdä, vaan nämä maksutulot kuuluisivat kunnille.

Näistä lupauksista on tänään puhuttu — en niitä enää kertaa — mutta valitettavasti nämä palkankorotukset kaatuvat nyt kuntien maksettaviksi. Tavoitteena kaunis henkilöstön lisäpalkkaaminen voidaan siis unohtaa. Monissa kunnissa palkankorotusvaraus on noin 3 prosenttia, kuten myös meillä Kotkassa, ja jo tämän vuoden lisäykset palkkoihin tekevät 2,5 miljoonaa euroa plussaa, joka tulee miinuksena tämän vuoden budjettiin. Ensi vuoden osalta emme uskalla edes vielä ajatella, mikä tulee olemaan sekä kunnan että sairaanhoitopiirin yhteinen summa, millä joudumme varautumaan ensi vuoden budjettiin.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaukko täällä pöntössä, kun tietää, että se nyt jo tuplaantunut kuntien määrä, jotka ilmoittavat veronkorotuspaineet, tulee tästä vielä lisääntymään. Ainakin Kymenlaakson kunnissa se on varsin todennäköistä suurimmalle osalle.

Palkka on tietenkin tärkeä osa puhuttaessa alalle kouluttautumisesta, työn mielekkyydestä ja työvoiman saatavuudesta. Palkka on samalla myös konkreettinen esimerkki alan arvostuksesta: kuinka paljon me sille annamme arvoa. Mutta työssäjaksamiseksi työn sisällöt on pystyttävä luomaan mielekkäiksi ja lisäkoulutukseen on oltava mahdollisuus. On luotava myös tilanteet, joissa työntekijät eivät uuvu taakkansa alle tai sairastu tai toisaalta joudu venymään kohtuuttomasti, kun sijaisia ei ole saatavilla. Pahoinvointi voi johtaa hyvinkin hankaliin sairauksiin, ja muun muassa työn tavoitteiden ja mahdollisuuksien välisestä ristiriidasta, liiallisesta työmäärästä, työn vaativuudesta, pakkotahtisuudesta ja itsensä hajottamisesta moniin tehtäviin samanaikaisesti voi tulla kohtalokkaita seurauksia niin työntekijälle itselleen kuin erityisesti myös asiakkaille.

Näillä aloilla on monesti ihmisiä, joilla on liiallinenkin vastuullisuus niistä potilaista ja asiakkaista sekä yhteisöllisyys ja solidaarisuus omia työtovereita kohden, niin että he turhautuvat ja uupuvat liian vähäisin henkilöstöresurssein. Ei näillä ihmisillä työmoraali salli sitä, että jos tietää, että seuraavaa ei ole tulossa vuoroon, niin potilaat jätetään sinne keskenään, vaan sitä vuoroa jatketaan. Ei siellä myöskään lähdetä välttämättä heti kotiin pienen flunssan tullen, kun tiedetään, että ne työt kaatuvat työkavereitten hoidettavaksi. Siitä syystä erityisesti näille aloille toivoisi lisää arvostusta.

Näiden palkka- ja työolosuhdeasioiden lisäksi on tietenkin hyvä, että tullaan tekemään näitä laatukriteereitä, joilla tätä alaa saadaan myöskin eteenpäin. Myöskin tämä lakikysymys muun muassa vanhustenhuollossa on tietenkin harkittava. (Puhemies: 5 minuuttia!) Tässä kohden olemme tehneet siis tämän yhteisen 600 miljoonan esityksen, jolla pystyisimme edes jonkun verran parantamaan tätä taloudellista tilannetta kuntien osalta ja saamaan laadukasta hoitoa myös tulevaisuudessa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa ohjelmassaan taata sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden. Vanhusväestölle luvataan hyvää hoitoa. Totuus on toinen. Ihmiset joutuvat hakemaan valitusten kautta itselleen oikeutta hyvään hoitoon. Lääninoikeuksista asti haetaan päätöksiä, joilla kuntia yritetään saada järjestämään kunnollista hoitoa ihmisille. Tämä ei ole enää harvinaista, vaan monessa kunnassa arkipäivää. Kuntien mahdollisuudet tarjota ihmisille palveluja ovat heikentyneet, ja nyt hallitus sysää kunnille lisää maksettavaa. Ennen kaikkea kokoomus lupasi ennen vaaleja, että valtio maksaa hoitoalan ihmisille tuntuvat palkankorotukset. Valtiovarainministeri lupasi suoraan, että valtio maksaa hoitoalan palkkojen yleisen linjan yli menevän osuuden. Nyt kun on aika lunastaa lupaukset, hallitus istuu yli kahden miljardin ylijäämän päällä ja yrittää sälyttää palkankorotuslaskun velkaisille kunnille. Liikkumavaraa on, mutta sitä ei haluta käyttää, kun on päästy vallan kahvaan. Pitää muistaa, että kokoomus istuu hallituksessa hoitajien äänillä. Jos hoitajien huutoon ei vastata, tässä alkaa olla, sanoisinko, petoksen maku.

Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat Suomessa EU-maiden viidenneksi suurimmat. Hallitus on luvannut tukea naisvaltaisten alojen palkkoja korotetulla valtio-osuudella. Jos näin ei tapahdu, palkkaerot kasvavat entisestään. Moni kunta on pakotettu nostamaan veroprosenttia ensi vuonna. Jos kunnat joutuvat vielä maksamaan kokoomuksen vaalilupaukset, niin verot tulevat nousemaan entisestään ja palvelut huononevat.

Kuten uutisista on kuultu, hoitojonot ovat pitkiä. Ihmiset joutuvat jonottamaan hoitoa pahimmillaan kuukausia. Näyttää siltä, että hallitus tulee toimillaan pidentämään hoitojonoja entisestään. Pelkästään vanhustenhuoltoon tarvitaan tulevaisuudessa ainakin 4 000 uutta hoitajaa. Yhteensä uusia hoitajia tullaan tarvitsemaan ainakin viisi kertaa enemmän.

Hoitoalan ihmiset ansaitsevat palkankorotuksen, se on selvä. Palkankorotuksen lisäksi hoitoalalla tarvitaan lisää koulutuspaikkoja. Myös lisää lääkärikoulutusta on järjestettävä. Hoitoalan palkkojen nostaminen on ensimmäinen askel, jotta työvoimapula helpottuu. Koulutetut ihmiset hakeutuvat takaisin alalle tai palaavat koti-Suomeen töihin. Mutta korkeamman palkan lisäksi tarvitaan lisää työntekijöitä, lisää hoitavia käsiä. Hallituksen pitää nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja hoitaa hoitajien palkka-asia kuntoon, ihan niin kuin te olette hoitajille vaalikentillä luvanneet.

Sitten on nähtävissä, että jos tulee huono palkkaratkaisu, niin hoitajat lähtevät ulkomaille taikka alalta pois. Tuossa jo eräässä puheenvuorossani siteerasin tällaista Helsingin Sanomien sivulla ollutta kokoomuksen raporttia, missä kokoomus vaati, että pitää tuoda Filippiineiltä hoitajia Suomeen ja sinne pitäisi perustaa terveyden- ja sosiaalihuollon koulutuskeskus sitä varten. Tämäkö on kokoomuksen linja, että kun kotimaiset, suomalaiset hoitajat lähtevät ulkomaille, niin sitten tuodaan Filippiineiltä halpoja hoitajia tänne? Onko tämmöinen koulutuskeskus sinne perustettu, niin kuin kokoomus vaati muutama kuukausi sitten Helsingin Sanomien sivuilla?

Tommy Tabermann /sd:

Herra puhemies! On maan tapa, että historialliset henkilöt, tapahtumat, ilmiöt saavat Suomessa muistomerkin, patsaan. Mannerheim on saanut patsaansa, Leino, Paavo Nurmi, samoin moni sota ja taistelu ja jopa maailmanrauha ja suomenhevonen.

Oman tukkimiehen kirjanpitoni mukaan tämä käsite, sana, yhdyssana tasa-arvotupo, on lausuttu tänään kello 15:n jälkeen 1 112 kertaa tässä salissa, mutta siis se on myös patsaan arvoinen, tämä muuten historiallinen sana, joka alkaa myös säälittää minua, koska sekin on tuhottu toistolla. Koska meitä muutenkin yritetään viedä takaisin luokkayhteiskunnan ja pestuumarkkinoiden aikaan, patsaaksi sopisi minusta parhaiten vaivaisukko tai vaivaisakka.

Kun sairaaloiden oville ja portaille pystytettäisiin vaivaisukot, voisi jokainen omantuntonsa mukaan antaa hyvin koulutetuille nälkäpalkkaisille naisille ja miehille almunsa ja roponsa, kun naisenemmistöinen hallitus ei siihen näköjään kykene. Näin tulisi hoitajien meille tarjoama 30 euron palkankorotus jollakin tavalla kuitattua. Paljon vähäisemmistä syistä on tässä maassa pantu hattu tai lipas kiertämään. Sairaanhoitajat, jos ketkään, ovat kansalaiskeräyksen arvoisia. Kenen muun käsissä elämä päivittäin on, jos Tehy menee lakkoon? Se on meidän velvollisuutemme, tämä keräys.

Paitsi sairaaloiden portaille, vaivaisukot ja -akat voisi saman tien pystyttää vaikkapa kirjastojen ja lastentarhojen oville ja portaille. Myöskään siellä eivät koulutus ja palkka kohtaa. Hoivata ja sivistää pitäisi puoli-ilmaiseksi. Koska mikään raha ei kuitenkaan muuta hoitajia nelikätisiksi, tarvitaan hoitajia lisää. Siihen tarvitaan rahaa. Sitä me olemme esittäneet.

Minä muistan, että tämän päivän säästäjä, tämän päivän supistaja, tämän päivän hiostaja on huomispäivän potilas. Tämän päivän vikkelä kissa on huomispäivän vikisevä hiiri. Ennen kuin täällä painaa näitä nappeja, on hyvä ja terveellistä hetken, pienen hetken, tunnustella, simuloida tulevaa. Miltä se todella sitten tuntuu, sitten, kun hätäpäissään avuttomana huoneessa painaa nappia, eikä kukaan riennä luo auttavat kädet ojossa, huulilla rauhoittava ihmisen hymy? Siitähän tässä on loppujen lopuksi kysymys.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus torjuu täällä kylmän rauhallisesti hoitohenkilöstön oikeat ja oikeutetut vaatimukset. Näyttää siltä, että hallitus on ajamassa hyvin tietoisesti neuvottelut umpikujaan ja jo muutenkin vaikeassa tilanteessa olevan terveydenhuollon lakkoon. (Ed. Manninen: Hallitusneuvottelut! — Ed. Gustafsson: Hallitus on osapuoli!) — Hallitus on tämän kiistan suora osapuoli. Hallitus, pääministeri Vanhanen ja kokoomus ovat tästä vastuussa. — On selvää, että mikään työtaistelu ei ole helppo. Se ei ole helppo kenellekään siihen osallistuvalle, eikä se ole helppo tietenkään yhteiskunnalle, mutta erityisesti tämä työtaistelu ei tule olemaan helppo. Siksi on vedottava koko ammattiyhdistysliikkeeseen voimakkaiden ja tehokkaiden tukitoimien järjestämiseksi. Tätä taistelua ei ole varaa hävitä, eikä tästä taistelusta saa tulla pitkää.

Hallituksen tahto näyttää olevan, että terveydenhuollon ja vanhusten hoivan resurssikurjuus jatkuu ja syvenee. Hallitus on siksi ilmoittanut jo ohjelmassaan ajavansa palvelujen yksityistämistä. Hallitus lupaa ohjelmassaan varmistaa kilpailupolitiikan keinoin, että yksityinen sektori kasvaa.

Viime kesäkuussa elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi raportin, jossa vaaditaan, ja tässä sitaatti: "- - että kuntasektorin tulisi määrätietoisesti vähentää järjestämiensä palveluiden tuottamista itse ja hyödyntää merkittävästi nykyistä laajemmin yksityisen sektorin palvelumarkkinoiden tarjontaa." Tähän näkemykseen kuntaministeri Mari Kiviniemi tuolloin yhtyi ja vakuutti televisiouutisissa, että hallitus pyrkii kunta- ja palvelurakenneuudistuksella luomaan suurkuntia ja suurempia palveluyksiköitä niin, että kunnat voivat ostaa palveluja nykyistä enemmän yksityiseltä sektorilta, yrityksiltä. Tuo Evan raportti "Kunnat ja markkinat" kannattaa jokaisen lukea. Siinä kerrotaan porvarihallituksen ohjelmaa laajemmin ja seikkaperäisemmin, mitä hallitus ja elinkeinoelämä haluavat. Ne haluavat kuntien palvelut ja kuntien rahat uusjakoon.

Raportin ennusteen mukaan kuntien palvelutuotanto kasvaa nykyisestä hieman alle 30 miljardin euron tasosta vuoteen 2015 mennessä jopa 46 miljardiin euroon. Nyt kunnissa on ulkoistettu tai ostettu vajaat 18 prosenttia palveluista. Evan tavoite vuoteen 2015 mennessä on nostaa kuntien ulkoistettujen palveluiden osuus 50 prosenttiin. Keinona tähän esitetään samaa kuin hallitusohjelmassakin: ostopalvelujen lisäämistä, yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa sekä kunnallisten liikelaitosten yhtiöittämistä ja myymistä. Tästä on perimmiltään kysymys. Kun hoitajien palkkausta ei korjata ja terveydenhuolto ajetaan yhä syvenevään kriisiin ja kaaokseen, hyödyn korjaa pitkällä tähtäimellä yksityinen palvelusektori.

Evan raportti maalaa myös uhkakuvan, ja tässä sitaatti: "Mikäli suomalainen yksityinen palvelusektori ei kuntien omien hankkeiden varjossa pääse kehittymään riittävän vahvaksi, joutuvat kunnat suuntaa muuttaessaan kääntymään palvelualan isojen kansainvälisten toimijoiden puoleen, joilla on tarjota valmiita palvelukonsepteja Suomenkin kuntien tarpeisiin." Tämä on viime kädessä porvarihallituksenkin todellinen tulevaisuudenkuva ja tavoite.

Arvoisa herra puhemies! On välttämätöntä ja viime kädessä julkisen sektorin etu, että hoitohenkilöstö saavuttaa kampailussaan voiton. Se kannustaa jatkossa myös muita julkisen palvelutuotannon ammattiryhmiä ja ammattiliittoja huolehtimaan palkkojen korottamisesta ja hoitoresurssien lisäämisestä. Tehy ajaa nyt tulevaisuuden asiaa. Siksi sen taistelua on tuettava kaikin keinoin.

Jouko  Skinnari  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Yrttiaho mielestäni aika oikealla tavalla analysoi sitä, mitä täällä on myös osittain ainakin taustalla: niitä, jotka tätä rulettia yrittävät kokoomuksenkin taustoilla vaikuttaen pyörittää eteenpäin, jolloin tavallaan otetaan sitten lunta tupaan, kun tiedetään se, mihin ollaan loppupelissä menossa. Tässä nämä kapitalistien kansainväliset tavoitteet tulee toteutettua, koska Suomessa perusterveydenhuoltokin rupeaa jo eräissä kunnissa olemaan ruotsalaisten sijoittajien käsissä. Tämä osoittaa vaan sitä, miten bisnesmaailma on alkanut kiinnostua terveydenhuollosta, koska siinä tietysti on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Täällä on aika hyvin tuotu esille myös se, että kansainvälisessä vertailussa Suomessa ovat terveydenhuollon menot suhteessa bruttokansantuotteeseen tai ihan miten tahansa verraten erittäin alhaiset, kun taas sitten sairaaloissa ja muissa palkat ja sosiaaliturvamaksut ovat noin 60 prosenttia. Silloin kysymys on siitä, että meillä on alemmat palkat kuin kilpailijamaissa, ja tällainen jossain vaiheessa kostautuisi, ja jossain vaiheessa on nyt.

Vuonna 2001 Lipposen hallituksen aikana keväällä päätettiin hallituksessa ja myös täällä eduskunnassa, että terveydenhuolto nostetaan yhdeksi kansalliseksi tavoitteeksi, ja tuli myös hoitotakuu. Tähän liittyy se, että tähän jatkona pitäisi olla se, että huolehditaan myös henkilökunnasta, joka on osa tätä terveydenhuoltoa, jos halutaan, että terveys on kansallisesti tärkeä asia. Kun otetaan huomioon se, miten meidän työvoimamme monista merkeistä päätellen on eräiltä osin aika huonossa kunnossa, niin meidän pitäisi pitää tätä terveyttä todella tärkeänä asiana ja siihen panostaa.

Lisärahaa kunnille ja kuntayhtymille pitäisi saada. Siinä mielessä oman puolueeni, sosialidemokraattien, tavoite ennen vaaleja oli sillä tavoin realistinen, että tämä 2,4 miljardia, jota silloin kovasti kritisoitiin, on minusta käytännössä osoittautunut summaksi, jolla pärjää tämän neljän vuoden aikana ja pystyy esittämään lisää palkkoja, lisää käsiä terveydenhuoltoon ja myös parempia työolosuhteita, joita tarvitaan esimerkiksi terveyskeskusten osalta niin, että sekä potilailla että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla olisi sellaista, että siellä on, jopa voi sanoa, kiva työskennellä. Tällä hetkellähän meillä nämä terveyskeskukset ja niitten henkilökunta ovat se yksi pullonkaula ja ongelma.

Täällä on tuotu esille Vantaan esimerkkejä. Itse tiedän Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyspiiristä, että kysymys on miljoonista, joita pitäisi saada valtiolta, ja samaten Lahden kaupungin osalta miljoonista, jotta tämä palkkaratkaisu yleensä toimisi, puhumattakaan nyt sitten siitä, että terveyssektori tarvitsisi vielä enemmän, tuhannet terveysalan ihmiset tällä alueella valtion osalta vaatisivat lisäpanostuksia. Mutta tämän hallituksen tällainen taloudellinen ja muukin linja näyttää olevan, että elämä on kallis ja ainoastaan kuolema on halpa, koska tähän perintöverotukseen on panostettu. Mutta täytyy odottaa ensi vuoden puolelle, jolloin tämä perintöverotuskin alkaa vaikuttaa.

Mutta lopuksi sanoisin ihan, että on ollut vähän minusta epäreilua se, että kokoomuksen taholta ed. Orpo on pantu täällä vastaamaan, kun täällä nämä, jotka ovat tämän, sanoisiko, sopan keittäneet ... Vappupuheissani Lahden ja Heinolan toreilla kysyin sitä, ollaanko Tehy ajamassa nurkkaan ja lakkoon kokoomuksen taholta. Ne, jotka ovat näin tekemässä, loistavat poissaolollaan. Nyt tämä kysymys siitä, ajaako kokoomus terveysalan nurkkaan ja samalla lakkoon, on valitettavasti lähempänä kuin koskaan. Kokoomuksen toiminta on tässä vähän niin kuin orpopojan valssi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Olen iloinen siitä, että moni täällä, muun muassa ed. Hannes Manninen keskustan ryhmäpuheenvuorossa, muisti mainita, että suomalainen sosiaalihuolto ja terveydenhoito toimii ongelmistaan huolimatta. Olen samaa mieltä. Ed. Manninen muisti sanoa senkin, että kiitos siitä kuuluu hyvälle henkilökunnalle. Näin totisesti on, sillä työhönsä sitoutunut henkilökunta on ollut valmis joustamaan tavattoman paljon ja paikannut siten järjestelmässä olevia ongelmia.

Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä pystyisi vielä parempaan, jos sille suotaisiin enemmän resursseja kehittää palvelujärjestelmää, sillä ammattitaitoa myös kehittämistyöhön meiltä kyllä löytyisi. Tällä hetkellä monissa kohdin ajaudutaan tuhlaamaan resursseja vain siksi, että toisaalla säästetään liikaa. Esimerkiksi kun sairaudesta toipuvalle vanhukselle ei ole tarjolla riittävästi kotihoitopalveluita tai sopivaa jatkohoitopaikkaa, hän joutuu olemaan sairaalassa kauemmin kuin itse sairauden hoidon vuoksi olisi tarpeen. Se ei ole hyvä asia asiakkaan eikä yhteiskunnan kannalta.

Täällä on pyöritelty lukuja suuntaan ja toiseen, joten minä en mielelläni mainitsisi nyt ainuttakaan. Pakko silti ihmetellä, miten täällä voidaan väittää, että kunnat saavat palveluiden järjestämiseen valtiolta lisää rahaa, kun kuitenkin sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusprosentti on hallituksen esityksen mukaan putoamassa 2,11 prosenttiyksikköä. (Eduskunnasta: Ohhoh!) — Ohhoh, kyllä, eli uusi valtionosuus sosiaali- ja terveystoimen menoissa on 31,77, kun se on aikaisemmin ollut 33,88. — Vaikka euromäärä siis kasvaa, osuus maksujen rahoittamisesta pienenee. Kuntien taakka palveluiden tuottamisessa puolestaan kasvaa, mitattiinpa sitä sitten prosentteina tai euroina. Talousarvioesityksessä esitetyt määrärahat terveys- ja vanhuspalvelujen kehittämiseen ovat riittämättömät. Niiden avulla ei päästä hallitusohjelmassa esitettyihin sinänsä hyviin tavoitteisiin.

Suomessa on aivan liian vähän panostettu vanhusten avohoitoon ja kotihoitoon. Tutkimusten mukaan ikäihmiset luottavat julkisiin palveluihin ja haluavat saada palvelut julkiselta sektorilta. Toive on oikeutettu, koska he ovat osallistuneet julkisen terveydenhuollon kustannuksiin ja kansanterveystyön kehittämiseen. Hyvin hoidettu julkinen terveyden- ja sairaanhoito parantaa kansanterveyttä ja mahdollistaa pidemmän työssäoloajan ja hyvän toimintakyvyn säilymistä nykyistä pidempään. Jokainen ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon sijoitettu euro tulee moninkertaisesti takaisin.

Julkisen terveydenhuollon yhteistyökumppanina on useita kolmannen sektorin toimijoita. Järjestö- ja vapaaehtoistyö on arvokasta ja ansaitsee kiitoksien lisäksi riittävät toimintaedellytykset valtion taholta.

Hoitotyö on tärkeää ja vastuullista työtä sekä tuloksellista toimintaa, vaikka usein hoitotyötä ajatellaan ainoastaan palkkamenoina. Ymmärrän hyvin hoitajien asettamat tavoitteet palkkauksen korjaamiseksi. Palkkatasa-arvo on vielä tähtitieteellisen kaukana, ja hoitajat yhä uskovat, että hallitus korjaa naisvaltaisten hoitajien palkkauksen ja pitää hoitohenkilöstölle antamansa vaalilupauksen palkkauksen vääristymän korjaamiseksi.

Tällä hetkellä hoitajien työhyvinvointia heikentää matalan palkkauksen lisäksi henkilökunnan niukkuus ja suuri työn sidonnaisuus. Kunnon palkka houkuttelisi koulutettuja hoitajia takaisin hoitoalalle ja poistaisi henkilökuntapulaa sekä parantaisi myös työhyvinvointia. Tarvitaan rahaa ja yhteistä tahtoa, joiden avulla parannamme resursseja, kehitämme järjestelmän toimivuutta ja korotamme palkkoja. Tällä hetkellä hoitajien tulevaisuudennäkymät ovat työelämän päätyttyä ne, että he ovat uutta köyhälistöä eläkeiässä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän polttaviin kysymyksiin palkkatasa-arvon parantamisen ohella kuuluu kuntien taloustilanne ja palveluiden, terveydenhuollon ja vanhuuspalveluiden, turvaaminen. Kuntien taloudelliset edellytykset palvelujen järjestämiseen ovat romuttumassa, ja erityisen vaikealta tilanne näyttää Lapin osalta. Tammikuussa valtion erityistarkkailuun joutui 15 niin sanottua kriisikuntaa. Näistä kolmasosa on Lapin kuntia: Enontekiö, Keminmaa, Muonio, Pelkosenniemi ja Utsjoki. Lisäksi Kemi määriteltiin kesällä kriisikunnaksi. Siten joka neljäs Lapin kunnista on niin sanottuja kriisikuntia.

Erityisen huolenaiheen antaa kuntien välisten erojen kasvaminen sekä edelleen menojen liian nopea kasvuvauhti. Erityisesti Lapin kriisikunnissa lomautukset ja irtisanomiset ovat jo karua todellisuutta ilman uusia velvoitteita. Lisäksi Kemissä, Keminmaalla ja Torniossa on jo nyt jouduttu turvautumaan pakkolomiin. Muoniossa, synnyinkunnassani, on jouduttu tekemään vielä kovempia ratkaisuja, sillä valtuusto päätyi lomauttamisen sijasta irtisanomisiin opetustoimessa, kiinteistönhoidossa ja hallinnossa pystyäkseen toteuttamaan kriisikuntien arviointityöryhmän edellyttämän 380 000 euron säästön.

Noidankehä on valmis, kun kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät hoivapalvelut. Tähän ei Lapin kunnissa enää ole varaa, ja hallituksen onkin osoitettava riihikuivaa rahaa terveyden- ja vanhustenhuollon turvaamiseksi, kunnat kun eivät voi säästää itseään hengiltä.

Ongelmien suuruusluokkaa kuvaa se, että esimerkiksi Kemissä kunnan talouden kuntoon laittaminen kerralla edellyttäisi kaupungin henkilöstön puolittamista, mikä ei ole mitenkään mahdollinen vaihtoehto, eikä kunnallisveron korotuksella Kemin tilannetta voida ratkaista, kun vero on jo nyt valtakunnallisesti poikkeuksellisen korkealla, 20 prosentin tasolla. Myös lappilaisten perusoikeuksiin kuuluu, että laadukkaat hyvinvointipalvelut ulotetaan koko maahan.

Vaalien alla kokoomus lupasi rahaa, joka olisi nyt mahdollista osoittaa ylijäämäisestä valtiontaloudesta. Sen sijaan hallitus tekee kaikkien aikojen tempun. Se maksattaa jo valmiiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa olevilla kunnilla oman vaalilupauksensa. Valtiovarainministeri Katainen käy kuntien kukkaroilla, ja pettymys on, ettei sekään riitä luvattuun tasa-arvotupoon. 30 euroa on kokoomuksen vaalipuheisiin nähden todella pieni valtion panostus. Toivon, että myös kokoomus, joka vaalien alla tuli tutuksi Korva-kampanjallaan, kuulee hoitohenkilöstön hätähuudon riittämättömistä resursseista ja palkasta. Vai onko sittenkin niin, että kokoomuslaisilla on korvat vain koristeena?

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit haluavat jatkaa terveys- ja vanhuspalveluiden kehittämistä. Ensisijaisen tavoitteen vanhustenhuollossa tulee olla ikääntyvien kotona asumisen tukeminen. Avopalveluihin on satsattava, jotta voidaan tehokkaasti tukea ikäihmisten itsenäistä selviytymistä ja kotona asumista. Ohjenuorana tuleekin olla vanhustenhoidon avo- ja kotipalveluiden lisääminen ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoidon laadun parantaminen. Myös omaishoitajien asema kaipaa pikaista kohentamista.

Ruotsin ja Norjan työmarkkinat ovat jo pitkään vetäneet terveydenhuollon ammattilaisia rajan taakse töihin. Houkuttimena on parempi palkkakehitys, henkilökunnan riittävä resursointi ja paremmat työolot. Meillä Suomessa hoitohenkilökunnan työtaakka on liian suuri. Työ on monelle sairaanhoitajalle epätyydyttävää, kun aikaa ei riitä muuhun kuin pakollisiin rutinoituneisiin tehtäviin. Suurten ikäluokkien eläköityessä ja ikääntyessä terveydenhuoltopalveluiden kysyntä edelleen kasvaa ja hoitohenkilökuntaa tarvitaan. Jotta työvoimapula alalla ehkäistään, hoitohenkilöstön palkkavaje on korjattava ja määräaikaiset työsuhteet vakinaistettava.

Hoitoalan henkilöstö ansaitsee kunnon palkan, ja valtion on osoitettava kunnille kunnolliset resurssit. Nyt hallitus näyttää jättävän kunnat pulaan kuntien työntekijöiden palkkojen noustessa. Valtion taloustilanteen ollessa hyvä hallituksen 150 miljoonan euron panostus kuntien tueksi palkkaratkaisuun varautumisessa lähinnä surettaa, taloustilanne kun mahdollistaisi selvästi suuremmankin panostuksen, jos vain tahtoa löytyy.

Ilkka  Kantola  /sd:

Arvoisa puhemies! "Eduskunnan asiana on päättää hoitajien palkoista." Kuulin tällaisen kannanoton eräässä viime kevään vaalipaneelissa, johon itsekin osallistuin. Muistan, että tuo kannanotto herätti keskustelua. Yleisön puolelta joku ryhtyi opettamaan ehdokasta muistuttaen suomalaisen työmarkkinajärjestelmän perusasioista. Hoitajien palkoista on tähän asti päätetty ihan muualla kuin eduskunnassa.

Vaalien alla oli vaikea pitäytyä aina asiallisessa keskustelussa. Toritapaamisissa kansalaisten kiinnostuksen kohteena olivat enimmäkseen ihmisiä lähellä olevat arjen asiat, joista päätetään kunnissa. Kansalaiset olivat vakavasti huolissaan terveydenhoidon palvelujen puutteista. Kuulimme myös karmeita kertomuksia vanhustenhuollon heikosta tilanteesta.

Mikä on eduskunnan rooli näiden asioiden kuntoon laittamisessa? Siitä keskusteltiin vähemmän. Kansalaiset toivoivat lupauksia siitä, että asiat laitetaan kuntoon. Ehdokkaat lupasivat kuka mitäkin, ainakin tehdä parhaansa. Kiusaus luvata kansalaisille sellaista hyvää, mistä päättäminen ei kuulu eduskunnalle, oli suuri. Vaalikentillä ihmiset luulivat, että kansanedustajaehdokkaat ymmärtävät, mitä lupaavat, ja siksi luottivat ehdokkaiden puheisiin.

Hankalaksi tilanne meni vaalien jälkeen keväällä, kun paljastui, ettei palkkaratkaisuja tällä kertaa tehdä tulopoliittisen kokonaisratkaisun kolmikantaisen valmistelun pohjalta. Hallituksen mahdollisuudet osallistua omilla toimillaan palkkatasa-arvon vahvistamiseen kaventuivat ratkaisevasti. Tämän epäonnistumisen merkitys on alettu tajuta vasta viime viikkoina. Lähes kahden vuosikymmenen kokemukset työmarkkinaneuvotteluista osoittavat, että tupo on ollut johdonmukaisin, pitkävaikutteisin ja tuloksekkain väline palkkauksen kehittämiseen tasa-arvoerillä erityisesti julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla.

Vaalienaluspuheet toreilla synnyttivät odotuksia, joita nyt on vaikea täyttää niillä rahoilla, joita hallitus on kehyksiin varannut. Kuntien jo hyväksymät palkankorotukset laittavat kunnat tiukoille, koska hallituksen lupaama tasa-arvoerän suuruus jää yhteen prosenttiin kuntien palkkasummasta. Palkkatasa-arvo etenee, mutta kovin kovin verkalleen.

Kuntien tilanne ei kiristy pelkästään palkankorotusten takia. Rasituksena ovat moneen kertaan todetut alimitoitukset henkilöstön määrissä. Ministeriön ja Kuntaliiton laatusuositusten mukaan henkilökunnan määrän pitäisi laitoshoidossa olla 0,8 hoitajaa per asiakas. Valtakunnallinen hoitohenkilökunnan määrän keskiarvo on jotakin 0,52 hoitajaa per asiakas. Kun henkilökuntavahvuus vaihtelee laitoksissa, mennään joissakin laitoksissa todella pienellä työvoimalla.

Vanhustenhuollossa on painopistettä siirretty laitoshuollosta avopalveluihin. Laitoshoidossa olevat tarvitsevat kuitenkin entistä vaativampaa hoitoa. Samalla pitäisi kehittää avopalveluja, mikä vaatii runsaasti lisäpanostuksia työnantajan järjestämään henkilöstön koulutukseen. Kasvava dementiaa sairastavien joukko vaatii lisää henkilökuntaa. Se on henkilökuntavaltaista työtä.

Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle riittävä täydennyskoulutus. Sirkka-Liisa Kivelän selvityksen mukaan vanhainkotien hoitajat saavat vähiten täydennyskoulutusta. Tarvitaan muutakin kuin lisää palkkaa työntekijöille, tarvitaan lisää vakansseja ja työn kehittämiseen tarvittavaa väljyyttä. Ongelmalistaa voisi jatkaa.

Nämä haasteet tiedostettiin vaalien alla kaikissa poliittisissa ryhmissä. Vaalien jälkeen vastuu ongelmien ratkaisemisesta on hallituksella. Valtion keinot ovat lainsäädäntö- ja budjettipäätökset. Opposition välikysymys keskittyy budjettiesityksen puutteisiin. Opposition yhteinen talousarvioaloite 600 miljoonan euron määrärahan osoittamisesta valtionosuuteen kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin tähtää tuon puutteen poistamiseen. Kysymys on vastuun kantamisesta.

Hallituksen budjettiesitys jättää kunnille vastuun palvelujen kuntoon laittamisesta. Kaikkien tehostamis- ja tuottavuusohjelmien jälkeenkin kuntapuolella joudutaan harkitsemaan kunnallisen veroprosentin korottamista. Hallituksen esittämillä valtionosuuksilla ei kyetä riittävästi vastaamaan kaikkien tunnustamiin sosiaali- ja terveydenhuollon haasteisiin.

Kunnallisveron korottaminen merkitsee tasaverojärjestelmän vahvistamista etenkin, jos samaan aikaan kevennetään valtion tuloveroa. Progressiivinen verotus valtionverotuksessa sekä valtionosuusjärjestelmä ovat toteuttaneet paitsi kuntien myös kansalaisten välistä solidaarisuutta. Kuntien selviytyminen tehtävistään ei ole vain paikallinen vaan myös kansallinen kysymys.

Arvoisa puhemies! Nyt on välttämätöntä, että valtio kantaa vastuunsa kuntien käsissä olevien mittavien haasteiden ja ongelmien hoitamisesta. Maan elinkeinoelämällä menee hyvin, talous kasvaa. Eikö olisi kohtuullista, että tätä hyvää jaettaisiin myös sinne, missä vaivalla rakennetut peruspalvelut ovat murenemassa, sinne, missä hoivahenkilöstö joutuu venymään äärimmilleen ja missä laitoksessa asuvan avuttoman vanhuksen päivät täyttyvät sen odottamisesta, että hoitajalla olisi aikaa pysähtyä hänen vierelleen?

Arvoisa puhemies! Eduskunta ei päätä hoitajien palkoista. Eduskunta päättää kuntien valtionosuuksien määrästä.