Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston erillisraportti valtiontalouden hoidosta on erinomainen opas julkisen hallinnon ja talouden hoitoon 2010-luvulla. Raportissa korostetaan, että valtiontalouden kestävyysvajeen ja talouden rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen on erittäin kiireellinen tehtävä. Raportti korostaa uskottavan ja yli kahden vaalikauden ulottuvan yhteiskuntasopimuksen tarvetta talouspolitiikan ja julkisen hoidon perusperiaatteista, jotka tukevat paluuta talouskasvuun.

Tuen ajatusta vähintään kahden vaalikauden yhteiskuntasopimuksesta. Hallituksen ja opposition turhanaikainen nokittelu pienistä asioista haittaa suurien linjojen näkemistä sekä yhteisen talouspolitiikan löytämistä. Konsensuspolitiikka on kuitenkin välttämätöntä ainakin tämän vuosikymmenen ajan. Siksi on syytä tuoda myönteisenä esille SDP:n puoluekokouksen selkeä kanta tiukasta talouspolitiikasta. Tällä perusteella voidaan rakentaa ainakin kolmen suuren puolueen sopimus seuraavan kahden vaalikauden talouspolitiikan perusteista.

Tarkastusviraston raportissa kiinnitetään huomiota valtiontalouden kehysmenettelyyn ja sen toimivuuteen. Raportissa yhdytään Oecd:n arvioon, jonka mukaan suurin ongelma kehysmenettelyssä on se, että iso osa julkisen talouden menoista on kehysten ulkopuolella. Tämä aiheuttaa ongelmia siksi, että ikäsidonnaiset menopaineet kohdistuvat erityisesti kunnallisiin palveluihin. Myös sosiaaliturvarahastojen menojen kasvu on ollut nopeaa.

Arvoisa puhemies! Tämän takia on välttämätöntä, että koko julkisen talouden rahoittamista tarkasteltaisiin kehyksissä. Talouspolitiikan tavoitteenasettelun pitäisi ulottua julkiseen talouteen kokonaisuutena, ei pelkästään valtionhallintoon, vaan myös sosiaaliturvarahastoihin, valtionyhtiöiden toimintaan sekä kuntiin. Tarkastusvirasto huomauttaa, että kehysmenettelyn riskeihin kuuluu myös se, että toteutuksen seuranta on kehyksiä ja talousarvioita valmistelevan valtiovarainministeriön vastuulla. Riskinä on, että tarkastelunäkökulma kaventuu ja tiedon esittämisen objektiivisuus vaarantuu.

Tarkastusvirasto suosittelee talouspolitiikan "yliviisaiden" eli finanssipoliittisen neuvoston perustamista arvioimaan hallituksen talouspoliittista linjaa ja sen vaikuttavuutta sekä esittämään suosituksia talousarvioesitysten laadintaan. En tiedä, onko neuvostosta varsinaista hyötyä. Talouspolitiikkaahan seurataan taloudellisten tutkimuslaitosten, työmarkkina- ja yrittäjäjärjestöjen sekä monien muiden tahojen toimesta. Olisikin ehkä parempi, että Valtiontalouden tarkastusvirasto esittäisi suosituksia talouspolitiikassa. Näin ei perustettaisi uutta jäykkää organisaatiota valtionhallintoon. Sinänsä en vastusta finanssipoliittisen neuvoston perustamista.

Arvoisa puhemies! Tarkastusviraston raportissa tuodaan esille julkisen talouden kestävyysvaje sekä julkisen hallinnon tuottavuuskehityksen kehnous. Julkinen palvelusektori on noin viidennes Suomen kansantaloudesta. Siksi valtion ja kuntien tuottavuudella on suuri merkitys kansantalouden kannalta. Valtio ja kunta kuluttavat nyt etukäteen kansalaisten verovaroja, sillä siitä syntyvä velka saattaa jäädä kuitenkin tulevien sukupolvien maksettavaksi. Valtio ja kunnat eivät voi enää ottaa lisää velkaa, vaan edessä ovat menojen leikkaukset, joilla kansalaisia uhkaavaa verorasitusta puretaan. Valtiolla ja kunnilla ei enää ole venymiskykyä tuottaa uusia palveluita.

Hallitus on antanut eduskunnalle lupauksen, ettei se leikkaa menoja. Tämä lupaus on joustavan talouspolitiikan rasite, kun valtion menoja pitäisi karsia niin paljon, että vuotuisista budjeteista tulee selkeästi ylijäämäisiä. Näin turvattaisiin valtion kyky lyhentää velkaa ja hoitaa korot. Menojen leikkaukset edellyttävät julkisten palvelujen karsintaa. Tärkeää on, että valtion ja kuntien palvelut sovitetaan käytettävissä oleviin voimavaroihin. Valtion ja kuntien tuottavuutta on kohennettava jatkuvasti työprosesseja kehittämällä ja henkilöstöä kouluttamalla. Valtion työntekijöiden mutta erityisesti kuntatyöntekijöiden eläköityminen tarjoaa mahdollisuuden karsia myös julkisen hallinnon henkilöstöä.

Arvoisa puhemies! Nyt on olennaista, että suuret puolueet sopivat keskenään elvytyksen lopettamisesta, menoleikkauksista, palvelurakenteiden purkamisesta sekä erittäin tiukasta talouspolitiikasta. Nyt on siirryttävä hoitamaan valtion ja kuntien taloutta niin, ettei kansalaisten ja yritysten verorasitus kasva.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomuksessa on monia tärkeitä havaintoja valtion vuoden 2009 taloudenhoidosta ja tilinpäätöksestä. Tässä erilliskertomuksessa esitetään monia hyviä toimenpide-ehdotuksia ja suosituksia.

Tänään monien maiden, Suomi mukaan luettuna, ongelmana on julkistalouden voimakas velkaantuminen. Kun tähän vielä yhdistyy alhainen talouskasvu ja heikkenevä kilpailukyky, niin odotettavissa on, että kansainvälinen talous tulee säilymään hyvin epävarmana. Tilanne korjaantuu käsittääkseni vasta sitten, kun kyetään oleellisesti vähentämään julkisten talouksien mittavaa alijäämää. Suomelle kansainvälisen talouden epävakaus on suuri ongelma, koska pienenä avotaloutena me olemme kovin riippuvaisia kansainvälisen talouden vaihteluista.

Kuten Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa todetaan, Suomen julkisessa taloudessa on huomattava ja kiireellisesti korjaamista vaativa kestävyysvaje. En epäile tämän väitteen oikeellisuutta, mutta erilaisiin kestävyyslaskelmiin vaikuttavat aina oleellisesti taustaoletukset. Joka tapauksessa Suomen julkinen talous on heikentynyt nopeasti, ja muun muassa Euroopan komission arvioinnissa Suomi on jo pudonnut alhaisen riskin maista keskitason riskin maihin.

Se, mitä me olisimme jo jonkin aikaa tarvinneet, on selkeä suunnitelma julkisen talouden tasapainottamiseksi. Vaikka sekä Euroopan komissio että Oecd ovat jo pitkään patistelleet Suomea julkistamaan tasapainottamissuunnitelmansa mahdollisimman kiireellisesti, niin hallitus ei ole sitä saanut aikaan. Tällainen uskottava suunnitelma talouspolitiikan ja julkisen talouden hoidon perusteista selkeine tavoitteineen lisäisi luottamusta ja tukisi paluuta talouskasvuun. Mielestäni hallitus on ottanut suuren riskin, kun on viivytellyt tämän asian kanssa.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä valtiontalouden kehysmenettely, jossa hallitus päättää vaalikauden alussa valtiontalouden kehysten piiriin luettavien menojen katon koko vaalikaudeksi. Kehysmenettely on taloudenhoidossa varmaan ollut perusteltu toimenpide siitä huolimatta, että se on aika jäykkä ja joustamaton menetelmä. Tarkastuskertomuksessa kehysmenettelyn ongelmana nähdään läpinäkyvyyden puute, sillä ulkopuolisen on edelleen vaikea valvoa kehysten noudattamista. Valtiontalouden tarkastusvirasto esittääkin, että kehysmenettelyn läpinäkyvyyden parantamiseen kiinnitetään kehys- ja talousarviovalmistelussa erityistä huomiota. Tähän arvioon on helppo yhtyä.

Tarkastuskertomuksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, että tilinpäätöskertomuksesta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa valtion toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tai sen kehittymisestä. Ongelmat vaikuttavuustietojen esittämisessä ovat pysyneet samanlaisina kuin aiemminkin. Tavoitteena mielestäni tuleekin olla, että keskeisimmät yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttavat seikat raportoidaan nykyistä selkeämmin.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana haluan tästä tarkastuskertomuksesta nostaa esiin verotuet. Meillä verotuksessa on tavoitteena ollut mahdollisimman laaja veropohja, mikä osaltaan mahdollistaisi alhaiset verokannat. Hyvästä tavoitteesta huolimatta ongelmana on ollut se, että verotukien lukumäärä on viime vuosien aikana ollut kasvamassa. Nykyinen hallitus erityisesti on kunnostautunut vähennys- ja tukiviidakon kasvattamisessa. Tavoitteen pitäisi kuitenkin olla aivan päinvastainen. Todettakoon, että tarkastusvaliokuntakin kiinnitti huomiota verotukiin ja niiden budjettikäsittelyyn lausunnossaan tämän vuoden valtion talousarvioesityksestä.

Valtiontalouden tiukka kehys epäilemättä lisää verotukien käytön houkuttelevuutta, verotukia kun ei huomioida kehyksissä, vaikka lähes aina verotukien käytössä on kysymys määrärahaan rinnastettavasta käytöstä. On selvää, että nyt kun valtiontaloutta joudutaan tosissaan tasapainottamaan, paine veropohjan laajentamiseen kasvaa. Tämä mielestäni edellyttää verotukien kriittistä arviointia.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vuosi on mittareiden valossa ollut synkkä ja asettaa aikamoisia haasteita tuleville vuosille. Bruttokansantuote aleni 7,8 prosentilla, viennin volyymi laski 24 prosentilla, valtion verotulot alenivat 15,3 prosentilla ja budjettitalouden velka kasvoi 10,264 miljardilla eurolla ja julkisen talouden kestävyysvaje arvioidaan 5,5 prosentiksi, ja tähän haasteeseen vastaaminen tulee olemaan yksi keskeisiä seuraavan hallituksenkin toiminnan kohteita, jotta tämä kehitys voitaisiin oikaista. Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa vuoden 2009 valtion tilinpäätöksestä, että se on laadittu sitä koskevien säännösten mukaisesti. Tietoja valtiontalouden kehysten noudattamisesta voidaan pitää tarkastuksen perusteella oikeina. Eduskunnan edellyttämästä raportoinnista tässä tilinpäätöskertomuksessa nostan joitakin asioita esille.

Ensinnäkin eduskunta edellytti hallituksen antavan valtion tilinpäätöskertomuksen huhtikuun loppuun mennessä, ja tässä aikataulussahan ei nyt ihan täysin onnistuttu. Toki melko lähelle päästiin, että se saatiin tänne eduskuntaan, mutta kaiken kaikkiaan tässä on tarkoitus, että eduskunta ehtisi ennen kesälomille lähtöä ottamaan kantaa viime vuoden tilinpäätökseen ja sitä koskevat havainnot voitaisiin sitten ottaa ensi vuoden talousarviossa paremmin huomioon. (Ed. Ahde: Nyt on siis lähetekeskustelu, niin että se on reilusti myöhässä!) — Kyllä tässä kiireaikataulu varmasti tulee, jotta tämä voidaan perusteellisesti täällä käsitellä.

Kansallisen terveydenhuollon tietojärjestelmän käyttöönoton osalta lakihan edellytti aikataulua, että 1.4.2011 mennessä tämä saataisiin käyttöön, mutta nyt sosiaali- ja terveysministeriön osaltakin todetaan, että tässä aikataulussa ei pysytä. Tämä on valtiontalouden kannalta yksi oleellisia asioita, että tässä ohjelmassa voitaisiin edetä aikataulun mukaisesti, mutta näinhän tässä nyt ei käy.

Tuottavuusohjelma on puhuttanut paljon. Itse olin eilen Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puitteissa kuulemassa Pirkanmaan ely-keskusta, ja kyllä siinä informaatiossa tuottavuusohjelma nousi hyvin vahvasti esille. Henkilöstöä vähennetään nimenomaan ensi vuoden osalta merkittävästi, ja se ei ole synkronissa ely-keskuksen henkilöstön eläköitymisen kanssa, mikä alun perin piti myös ottaa huomioon tuottavuusohjelmaa toteutettaessa. Tämä johtaa siihen, että niitä tehtäviä, joihin suorastaan pitäisi rekrytoida uutta väkeä, ei voida toteuttaa järkevästi. Herää kysymys, onko meillä tuottavuusohjelma kaikilta osin tuottavuustavoitteiden mukainen, vai onko tapa, jolla tuottavuusohjelmaa toteutetaan, jopa tuottavuutta jarruttava tekijä. Valtiontalouden kehykset ovat tiukat, ja alun perin perusteet tuottavuusohjelmalle tietysti olivat perustellut, mutta herää kysymys, onko tämänhetkinen työllisyystilanne otettu riittävästi huomioon.

Vaikuttavuustavoitteitten osalta todetaan, että eri hallinnonaloilla on merkittäviä eroja. Tarkastusvirasto toteaa, että tilinpäätöskertomuksesta on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa valtion toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta tai sen kehittymisestä. Parannusta kerrotaan kuitenkin tapahtuneen yhden hallinnonalan, ympäristöministeriön, osalta. Negatiivisia asioita jätetään kertomatta, ja myös joitakin olennaisia asioita jää pois kertomuksesta. Kaiken kaikkiaan vaikuttavuuden mittarissa näyttää olevan edelleen kehittämisen tarpeita.

Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa, ettei sisäistä valvontaa ole valtiokonsernissa kokonaisuudessaan järjestetty siten, että valtion talousarviosta annetun lain ja hyvän hallinnon periaatteiden vaatimukset toteutuisivat. Ongelmana ovat erityisesti valtion virastojen ja laitosten sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen välisen vastuujaon puutteet. Kaiken kaikkiaan uskon, että tarkastusvaliokunnassa näistä asioista, kun kuulemiset tehdään, merkittäviä, valtiontalouden vaikuttavuuden kannalta tärkeitä havaintoja nousee esiin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kun Valtiontalouden tarkastusvirasto muutamia vuosia sitten irtaantui valtiovarainministeriön kainalosta, se oli hallinnollisesti hyvä siirto. Virasto on sen jälkeen selvästi pystynyt terävöittämään toimintaansa, on, jos ei täysin, niin ainakin huomattavasti riippumattomampi kaikesta muusta, joka voisi sen työtä jotenkin kahlita. Ja sitten kun vielä tarkastusvaliokunta on uutena valiokuntana näitten asioitten äärellä, niin tässä mielessä hallinto on kehittynyt hyvään suuntaan.

Miten sitten toivoisin, että valiokunnan mietintöuunista ulos tulisi? Toivoisin, että valiokunta kiinnittäisi huomiota valtion budjetin rakenteeseen ja sen laskentatoimen tasoon. On se aika erikoista, että ei niin pientä seurakuntaa tai kuntaa, jolla ei olisi eroteltuna käyttömenot ja pääomamenot erikseen, mutta Suomen valtiolla on kaikki naulat ja rautatieinvestoinnit samassa kirjasessa ja investointibudjetti puuttuu tyystin. Poistoista meillä ei ole mitään tietoa, miten valtion omaisuus käyttäytyy, yksikköhinnoistakin hyvin hataria tietoja. Me emme ole oikein kustannustietoisia ja meidän budjetin läpinäkyvyys joiltakin osin on kyllä aataminaikaista verrattuna siihen, mitä kaikkia mahdollisuuksia nykyajan pelit ja vehkeet antavat, eli tarkoitan atk:ta.

Tästä siirrynkin seuraavaan aiheeseen. Näissä atk-järjestelmissä me olemme kymmeniä vuosia myöhässä. Nyt aletaan puhua siitä, että julkisella sektorilla tulisi järjestelmien keskustella keskenään, olla siis yhteensopivia. Mitä valtionhallinnossa on tehnyt esimerkiksi sellainen ministeriö, joka valvoo valtion rahankäyttöä? Eli ymmärtääkseni valtiovarainministeriöllä olisi ollut suuri intressi rahakirstun vartijana suorastaan jos ei ohjata niin peräti pakottaa ministeriöt sellaisiin investointeihin, että nämä tietojärjestelmät olisivat yhteensopivia. Kyllä me olemme todella myöhästyneet lähdössä. Toivottavasti nyt valiokuntakin antaa vauhtia sille kehitykselle, jonka kehityspolun alkupäässä nyt aletaan olla. Tätä toivoisin.

Tuottavuusohjelma täällä jo mainittiinkin. Tuottavuusohjelman osoittautuminen yksisilmäiseksi henkilöstön irtisanomisohjelmaksi on mielestäni suuri virhe. Siinä voisi olla hyviäkin elementtejä, mutta näin kuin sitä nyt on toteutettu, sitä pidän erheellisenä ja virheellisenä, ja mielestäni sillä irtisanomisohjelmalla on väärä nimi, kun sitä kutsutaan tuottavuusohjelmaksi.

Erikoisesti kannan huolta Tullin ja Verohallinnon resursseista. Niitä ei pitäisi tässä ajassa heikentää. Kun taloudessa menee huonosti, niin kaiken maailman spekulatiivinen toiminta tuppaa silloin myöskin viriämään, ollaan entistä luovempia, ja kuka milläkin motiivilla siirtyy sitten harmaan talouden tai talousrikollisuuden suuntaan, ja silloin pitäisi myös täällä julkisen hallinnon puolella toimia niin, että näihin valvontatehtäviin on resursseja, jotta kruunu saisi mitä kruunulle kuuluu. Eli Tullin ja Verohallinnon resursseja ei pidä heikentää, päinvastoin, niitä pitäisi vahvistaa.

Harmaa talous on usein myös meidän ihollamme ja huulillamme tässäkin salissa. Meillä erittäin paljon siitä puhuttu, ja ymmärtääkseni eduskunta on paljon vahvemmin valmis toimimaan harmaata taloutta ja talousrikollisuutta vastaan kuin mitä käytännön elämässä tapahtuu. Jossakin on kitkatekijöitä. En tiedä, kenellä tässä on sellainen intressi, että hallinto reagoi äärimmäisen heikosti niin kotimaassa kuin Euroopan unioninkin kabineteissa. Tänään viimeksi olemme kyselleet, kun valtiovarainvaliokunnassa meille esiteltiin EU:n budjettinäkymiä ja näitä talouden tervehdyttämiskysymyksiä, puhutaanko siellä EU:n kabineteissa siitä, että talousrikollisuus ja harmaa talous tulisi laittaa aisoihin. Nimenomaan viimeaikaisten tapahtumien valossa ja tässä suhdannetilanteessa luulisi, että näitten asioitten osalta tapahtuisi merkittävää kehitystä, ja nopeasti. Mutta meille vastaus oli, että ei EU:ssa puhuta yhtään mitään. Kyllä siellä on monenlaisia muita virityksiä, miten siellä julkiset taloudet laitetaan tasapainoon, mutta ei näitten tulojen maksimointia siltä osin, ettei tarvitsisi veroruuvia kiristää rehellisten verovelvollisten osalta, vaan että veropohja alkaisi pitää ja saataisiin verotuksen piiriin kaikki se, mitä sinne kuuluukin.

Kaksi asiaa tässä yhteydessä vielä mainitsen. Kun me olemme kuulleet valtiovarainvaliokunnan verojaostossa asiantuntijoita muun muassa tämän käännetyn arvonlisäveroesityksen yhteydessä, niin sieltä on noussut kaksi avainsanaa pintaan. On vähätelty sitä, että käännetty alv ei harmaata taloutta ja talousrikollisuutta poista markkinoilta, mikä onkin ihan totta, mutta se on yksi liike oikeaan suuntaan. Nämä avainsanat ovat verovastuun toteutuminen, että ylipäänsä maksettaisiin veroja johonkin maahan, ja toinen on sitten vertailutietojen saantioikeus pankeilla ja muilla luottolaitoksilla, että viranomaisilla olisi pikkaisen mahdollisuus seurata, minkälaisia pelejä tässä maassa pelataan, ovatko ne virtuaalijuttuja vai onko siellä ihan oikeata elämää ja toimintaa. Mutta lasken paljon sen varaan, että kun meillä on nyt uusi terhakka tarkastusvaliokunta suurine esikuntineen, niin tavallisella kansanedustajalla on edellytykset toivoa, että tulosta syntyy.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallion mainio puheenvuoro provosoi käyttämään lyhyen puheenvuoron. Hän kaipasi läpinäkyvyyttä näihin asioihin. Siitä asiasta ei voi olla muuta kuin yhtä mieltä, että läpinäkyvyyttä tarvitaan. Sitten hän moitti hallitusta siitä, että tälle niin sanotulle elvytyspolitiikalle, niin ymmärsin, ei ole eräänlaista exit-strategiaa eli poistulo-strategiaa kehitelty.

Arvoisa puhemies! Mikä koskee tätä viimeksi mainittua asiaa, niin kyllähän asianlaita niin on, että hallitus reilusti ilmoitti budjetin kehyksen yhteydessä, että se on mekanistinen kaikkien muitten vuosien osalta paitsi ensi vuotta koskien. Elikkä siis reilusti ilmoitti, että asianlaita on näin, niin että seuraavissa hallitusneuvotteluissa, joissa varmaan sitten demarit haluavat olla mukana, tämä asia hoidetaan sitten asiaan kuuluvalla eleganssilla kuntoon.

Ja sitten siihen liittyi hyvin tärkeä asia, ed. Kallion puheenvuorossa, kun hän erinomaisen hyvin perusteli sitä, miten tätä läpinäkyvyyttä voitaisiin saada esiin. Hän viittasi verotukiin ja tarkastusvaliokunnan kannanottoihin verotukiin liittyen. Totean, että jos tehtäisiin niin kuin kirjassani Hallitusohjelma 2011 todetaan, että otettaisiin nollabudjetointi käyttöön ja nollabudjetointi toteutettaisiin kerran vaalikaudessa ja tässä tapauksessa vuoden 2013 budjetin laadinnan yhteydessä, jolloin katsottaisiin perin juurin kaikki mahdolliset, niin verotuet kuin kehyksien ulkopuolella olevat menoerät kuin kaikki muutkin, niin sillä tavalla saataisiin rehellisesti sellainen budjetointi aikaan, että sen kanssa voisivat rehelliset ihmiset elää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävää asiaa sivuten tuon esille sen, että Puolustusvoimien kiinteistöistä maksetaan varsin korkeaa tuottoprosenttia. Kun nämä kiinteistöt ovat usein syrjäisillä alueilla ja ennen kaikkea tehdyt erityistarkoitusta varten, toivon, että jatkossa selvitettäisiin, minkälaista tuottoa näiltä kiinteistöiltä edellytetään, jotta niistä ei tulisi Puolustusvoimille tarpeetonta menoerää niitten erityisluonteen vuoksi. Ajattelen monia varastoja, luolastoja, syrjempänä olevia varuskuntia ja niiden kaikkia tiloja, vielä varikkojenkin tiloja, ne ovat paljolti itsensä kuolettaneet. Ne on tehty erityistehtävää varten, ja silloin niiltä tuottovaatimukset ovat kohtuuttomat. Sama koskee myös tiettyjä varastoalueita. Mielestäni pitäisi tajuta, että näillä erityisluonteisilla kohteilla on oma tehtävänsä, ja pitäisi saada talous sellaiseksi, että Puolustusvoimien kannattaisi näitä tarkoituksenmukaisella tavalla pitää.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Vielä haluaisin kiinnittää huomiota siihen, miten epätarkoituksenmukaisella tavalla monasti valtio toteuttaa niitä investointejaan, kun meillä on ihan lähiviikkojen aikanakin tullut jo asiantuntijakuulemisten yhteydessä esille tällaista megainvestointia, kun Seinäjoki—Oulu-rataosuutta rakennettaessa tämä pätkittäinen rahoituskulttuuri maksaa ylihintana lähes 200 miljoonaa euroa. Tämä on vain yksi hanke. Tämän vuoksi, kun edellisessä puheenvuorossani viittasin siihen, että valtiolla pitäisi olla investointiohjelma ja siihen uskottava rahoitusohjelma, että hankkeet etenisivät yhtenä kokonaisuutena mahdollisimman rationaalisesti, voitaisiin säästää huomattavasti näitten hankkeitten kokonaiskustannuksista.

Ja kun puhuin myöskin talousarviorakenteen muutostarpeesta, niin rohkaisen — lähinnä nyt katson tarkastusvaliokunnan suuntaan — ponnistelemaan näitten uudistusten hyväksi. Vaikkakin julkisessa hallinnossa niille uudistusten tekijöille ei tahdo oikein löytyä sijaa majatalosta, niin kyllä näitä rakenteita pitäisi vaan koettaa ravistella, koskevat ne mitä organisaatiota tahansa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun Suomella vielä tällä hetkellä luottokelpoisuutta on AAA:n verran, niin minun mielestäni pitäisi tehdä niin kuin ed. Saarinenkin on lukuisia kertoja ehdottanut, että Seinäjoki—Oulu-ratayhteys kaksoisraiteena toteutettaisiin vaikka velkarahalla viimeiseen saakka, juuri sillä idealla, millä teknisesti Kerava—Lahti-oikorata tehtiin, elikkä pätkissä, ja niin, että saataisiin tämä asia kerralla kuntoon. Sen tuotto olisi suurin, korkein mahdollinen, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa investoida tällä hetkellä voidaan. Ainoalaatuinen suorastaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nämä rautatiekysymykset innoittivat tuomaan esille, olen aiemmin eri yhteyksissä useaan kertaan tuonut esille sitä, että Pohjanmaan pääradan rakennustöitten ajaksi olisi tullut Keski-Suomen rata, elikkä Haapajärvi—Äänekoski—Jyväskylä-rata, saattaa siihen kuntoon, että osa liikenteestä, lähinnä tavaraliikenteestä, olisi voitu ajaa vaihtoehtoista reittiä, jotta ratatöitä ei tarvitsisi keskeyttää siinä määrin kuin nyt joudutaan tekemään ja näistä tulee kuluja. Ja kun kuitenkin tämä niin sanottu Keski-Suomen rata tullaan laittamaan puutavara- ja bioenergiakuljetuksia varten kuntoon, niin se olisi voitu laittaa siinä vaiheessa, kun tarvittaisiin vaihtoehtoista reittiä Pohjanmaan pääradan kuljetukseen.

Samoin olen tuonut esille sitä, että jos Seinäjoelta Ouluun tulee kahden raideparin rata, niin täytyy muistaa, että meillä on jo nyt olemassa Seinäjoelta etelään kahden raideparin rata, joista toinen on Haapamäen kautta kulkeva vanha Pohjanmaan rata ja toinen Parkanon kautta kulkeva oikorata. Näkisin, että tämä Haapamäen kautta kulkeva rata tulisi saattaa samaan kuntoon kuin Parkanon kautta menevä oikorata. Silloin 200 kilometrin tuntinopeudella ajettaessa kysymys olisi vain 21 minuutin aikaerosta.