Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä on kyse neuvoston puitepäätöksestä, jonka tavoitteena on ehkäistä ja ratkaista toimivaltaristiriitoja unionin jäsenvaltioiden välillä rikosoikeudellisissa menettelyissä.

Puitepäätös koskee tilanteita, joissa usealla jäsenvaltiolla on toimivalta käsitellä rikosasiaa. Täytäntöönpantavassa puitepäätöksessä on kyse uudenlaisesta yhteistyöstä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä. Esityksen tarkoittama jäsenvaltioiden välinen yhteistyö koskee tapauksia, joissa rikosoikeudellinen menettely on tarkoituksenmukaista keskittää yhteen jäsenvaltioon. Jäsenvaltiot voivat nykyisin tehdä yhteistyötä myös perustamalla yhteisen tutkintaryhmän eli niin sanotun JITin. Tällöin kyse on kuitenkin siitä, että eri jäsenvaltioiden viranomaiset tutkivat rikosasiaa yhdessä.

Lakiehdotukseen sisältyvät säännökset viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia päättämään esitutkinnan ja syytetoimien siirtämisestä. Päätöksen esitutkinnan siirtämisestä toisesta jäsenvaltiosta Suomeen tekisi hallituksen esityksen mukaan tutkinnanjohtaja saatuaan syyttäjän suostumuksen. Kuitenkin jos rikoksen tutkiminen Suomessa edellyttäisi valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, esitutkinnan siirtämisestä Suomeen päättäisi syyttäjä. Päätöksen esitutkinnan siirtämisestä Suomesta toiseen jäsenvaltioon tekisi puolestaan syyttäjä tutkinnanjohtajan esityksestä. Syytetoimien siirtämisestä päättäisi esityksen mukaan kuitenkin aina syyttäjä.

Lakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemykset toimivaltaisesta viranomaisesta olivat erisuuntaisia. Lakivaliokunta kuitenkin päätyi asiaa harkittuaan puoltamaan esitystä, koska se on käytännönläheinen ja siinä on pyritty antamaan toimivaltaa sekä syyttäjälle että tutkinnanjohtajalle. Olennaistahan on tietysti näiltä osin se, että käytössä on mahdollisimman laaja asiantuntemus ja näkemys silloin, kun näitä päätöksiä käytännössä tehdään.

Lakivaliokunta ehdottaa lakiehdotukseen kahta muutosta. Ensimmäinen koskee 16 §:ää asianosaisen kuulemisesta. Pykälän pääsääntö on, että siirrettäessä esitutkinta tai syytetoimet Suomesta toiseen jäsenvaltioon on rikosasian asianosaiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen siirtämistä koskevan päätöksen tekemistä. Asianosaisen kuulemisvelvoite ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan kuulemisesta voidaan esityksen mukaan luopua, jos se aiheuttaa merkittävää viivästystä. Lakivaliokunta katsoo, että viivästyksen lisäksi merkitystä tulee antaa myös rikostutkinnallisille syille. Tämä johtuu siitä, että käytännössä rikosasian siirto voi tulla arvioitavaksi sellaisessa esitutkinnan vaiheessa, ettei rikoksesta epäillylle ole ollut mahdollisuutta ilmoittaa tutkinnasta. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun rikoksesta epäiltyyn on kohdistettu salaista tiedonhankintaa. Jos esitutkinnan siirtäminen toiseen jäsenvaltioon tulisi tällaisessa tilanteessa harkittavaksi, epäillyn kuuleminen esitutkinnan siirrosta toisi ilmi rikosepäilyn ja salaisen tiedonhankinnan, mikä puolestaan voisi vaarantaa tutkittavana olevan rikoksen selvittämistä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että rikoksesta epäillyn kuulemisesta voidaan luopua myös, jos kuuleminen merkittävästi vaarantaisi kyseisen rikoksen selvittämistä.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että muutoksenhakua koskevaan 19 §:ään lisätään, että valitus tulee tehdä ennen kuin asiassa on nostettu syyte siinä jäsenvaltiossa, johon asia on siirretty. Takarajan asettaminen syytteen nostamiseen on perusteltua, sillä tällöin asia on edennyt oikeudenkäyntiin saakka.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisat herrat puhemiehet, kahtena kappaleena! Lakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Holmlund esitteli ansiokkaasti mietinnön, joka lakivaliokunnassa on ollut, ja täytyy sanoa, että tämä ei suinkaan aiheuttanut niin paljon intohimoja kuin äskeinen ruorijuopumuskeskustelu. Tämä hallituksen esitys on pääsääntöisesti aivan hyvä. Lakivaliokunta teki kahteen pykälään muutosehdotukset, ja niihin palataan myöhemmin.

Heti alkuun haluan korostaa, että vaikka tämä on EU-lainsäädäntöä, tämä ei missään tapauksessa rajoita suomalaista itsenäistä määräämisoikeutta rikosasioissa eikä velvoita Suomen oikeusviranomaisia ja esitutkintaviranomaisia mihinkään, vaan antaa hyvän mahdollisuuden tehdä kustannustehokkaita ja joutuisia ratkaisuja nimenomaan vakavien rikosasioiden tutkinnassa. Epäilisin, että tällaisia tapauksia olisi vuodessa 10:stä 20:een, eli ei puhuta suurista juttumääristä mutta puhutaan vakavien rikosten tutkinnan turvaamisesta.

Ihan esimerkinomaisesti haluan tuoda esiin tässä muutaman asian. Kuten edustaja Holmlundkin totesi, Suomihan on EU:n johtava valtio JITien eli Joint Investigation Teamien, yhteisten tutkintaryhmien, käytössä. Se tarkoittaa sitä, että kun kahdessa valtiossa, esimerkiksi Suomessa ja Virossa, on tapahtunut rikos, esimerkiksi törkeä huumausainerikos ja molemmissa valtioissa on yhtä suuri tutkintaintressi tämän tietyn jutun tiimoilta, silloin perustetaan yhteinen tutkintaryhmä. Yhtä hyvin tutkintaryhmä voi olla muun muassa ihmiskauppa-asiassa tai laittoman maahantulon järjestämisessä, joissa näitä on myös käytetty. Ne ovat olleet menestystarinoita valtaosin, ja yhteistyö on toiminut loistavasti. Tässä nykyisessä esitetyssä tapauksessa kyse on lähinnä siitä, jälleen esimerkinomaisesti, koska tapanani on miettiä aina käytännönläheisesti asioita.

Ajatellaanpa tapausta — edelleen en halua mitenkään leimata — että Virosta tulee kuriiri, muuli, joka tuo huumeita Suomeen. Helsingin huumepoliisi saa tiedon, että nyt on syytä epäillä törkeätä huumausainerikosta tämän henkilön osalta. Hänen päälleen pannaan seuranta, ihan aktiivinen seuranta, joka käsittää visuaalisen seurannan sekä teknisen seurannan, johon saattavat liittyä muun muassa ajoneuvon seuranta niin sanotun kolmosen avulla sekä myös telekuuntelu. Sitten parin päivän kuluttua tuleekin ilmi, että muuli on täällä vain jakamassa huumeita tiettyihin paikkoihin ja Virossa on jo pitkään tutkittu tämän tietyn organisaation, jonka muuli tämä on, toimia, eli siellä on jo pitkään tutkittu törkeää huumausainerikosta. No, silloinhan ei tietenkään ole syytä käynnistää Suomessa omaa tutkintaa sen laajemmin vaan välittää tiedot Viroon ja siirtää jutun tutkinta kokonaisvaltaisesti sinne. Sehän on kaikille osapuolille paras ratkaisu.

Tähän hallituksen esityksen nimeen sisältyy dramaattisesti toimivaltaristiriitojen ehkäiseminen. Voi sanoa, että poliisit eivät yleensä taistele siitä, kuka saa tutkia jutun vaan kuka joutuu tutkimaan jutun, elikkä tässä tapauksessa Suomen poliisi mielellään siirtää tapauksen tutkinnan Viroon, mikä on todella järkevä ratkaisu. Tätä tarkoitetaan tällä lainsäädännöllä, ja päätöksen tekevät itsenäisesti Suomen viranomaiset. Siihen ei kukaan muu pysty puuttumaan. Nimenomaan tämä jutun siirto täytyy tehdä pääsääntöisesti alkuvaiheessa, koska silloinhan se on järkevää. Ei ole enää järkeä siirtää jo tutkittua juttua, kun on haaskattu paljon työvoimaa ja rahoja toiseen valtioon, vaan nimenomaan tämmöinen tuore juttu, jolloin saadaan kustannussäästöjä, ja se on myös inhimillistä rikoksesta epäillyn ja muiden asianosaisten kannalta.

Asia on tähän asti aivan hyvä, mutta onneksi lakivaliokunta ponnekkaasti puuttui erääseen käytännön asiaan, joka tuli ilmi ja olisi ollut aikamoinen lapsus ja olisi pahimmassa tapauksessa romuttanut tutkinnan, mikäli tätä lakia olisi viety eteenpäin muuttamattomana. Asia koskee 16 §:ää. Se on Asianosaisen kuuleminen. Palataan siihen esimerkkiin, että täällä on se törkeästä huumausainerikoksesta epäilty virolainen ja hänen henkilöllisyytensä on tiedossa ja hän täällä huseeraa ja Suomen poliisi kohdistaa häneen salaisia pakkokeinoja. Tämän hallituksen esityksen mukaan tälle rikoksesta epäillylle olisi pitänyt ilmoittaa siitä, että juttu siirretään Viroon, ja antaa hänelle mahdollisuus valittaa asiasta Helsingin käräjäoikeuteen. Tämähän olisi ollut täysin järjetöntä ja tuhonnut koko tutkinnan. Jos jotakuta kuunnellaan ja tarkkaillaan salaa, ei hänelle tietenkään pidä mennä ilmoittamaan, että hei, sinua epäillään nyt törkeästä huumausainerikoksesta.

Onneksi tähän herättiin ja oikeusministeriö teki lakivaliokunnan ohjeistuksen jälkeen muutoksen 16 §:ään asianosaisen kuulemiseen liittyen, ja sinne on lisätty lause "Rikoksesta epäillyn kuulemisesta voidaan luopua myös, jos kuuleminen merkittävästi vaarantaisi kyseisen rikoksen selvittämistä". Tämä on hieno ja tarpeellinen lisäys todella, ettei tuhota esitutkintaa, ja minun mielestäni tässä, vaikka aina kaikki ovat huolissaan rikoksesta epäillyn oikeusturvasta, se menee lähinnä naurettavuuksiin, jos tätä lisäystä tähän asiaan ei olisi saanut. Minä olen kyllä enemmän huolissani muiden oikeusturvasta, ja kuten tästä ilmenee, tämä ei poista sitä, etteikö jutun asianomistajalle ilmoitettaisi asiasta, mutta tässä törkeässä huumausainerikoksessahan ei ole asianomistajaa. Jos taas mennään laittoman maahantulon järjestämiseen tai ihmiskauppaan ja siinä löytyy asianomistaja, se ei poissulje sitä, että asianomistaja voi ryhtyä Suomen tasavallassa parhaaksi katsomiinsa toimiin. Sen estämiseksi juttua ei siirretä.

Näiltä muilta osin katson tämän hallituksen esityksen loistavaksi, mutta todella esitän, että nämä valiokunnan muutosehdotukset 16 §:ään, Asianosaisen kuuleminen, sekä siitä seuraava muutos 19 §:ään, Muutoksenhaku, saadaan voimaan sellaisinaan, ettei tuhota Suomen poliisin tekemää tehokasta rikostutkintaa.