Arvoisa puhemies! Suomi on jo vuosia työskennellyt sen eteen, että Pietarin jätevedet saataisiin puhdistuksen piiriin, ja näyttää siltä, että seuraavien vuosien aikana tämä tärkeä tavoite mahdollisesti toteutuu. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Itämerta uhkaa kasvanut kanala- ja sikalatoiminta erityisesti Pietarin alueella. Kysyisinkin ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselta, joka ensi töikseen vieraili Pietarissa:

Onko nyt vaarana se, että tämä vuosia myös Suomen kustannuksella tehty työ on nyt valumassa hukkaan ja ravinnekuorma on nyt korvautumassa taas uudella ravinnekuormalla?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tosiaan tuo ympäristöministeriön ja Pietarin vesilaitoksen tekemä yhteistyö yhdyskuntajätevesien puhdistamisesta sai aika merkittävän etapin tässä alkuviikolla. Sen ansiosta 300—500 tonnia fosforia poistuu Suomenlahdesta.

Ei tämä työ valu hukkaan, mutta meillä on siellä uusi haaste odottamassa. Eli tuo kasvava kanaloitten lantamäärä on sellainen riskitekijä, että elleivät siihen venäläiset itse tartu, niin uhka on, että sieltä ravinteita kasvavia määriä sitten pääsee Suomenlahteen. Ongelma on tietysti, että siellä on yksittäisten yritysten kanaloista kyse. Vaikea sinne on Suomenkaan lähteä heidän tontilleen hääräämään, ellei heillä itsellään ole sitä halua.

Arvoisa puhemies! Suomen omat päästöt Itämeren koko ravinnekuormasta vastaavat vain noin 10:tä prosenttia, mutta omilla rannikkoseuduillamme Suomen omat päästöt ovat valtaosa tästä ravinnekuormasta. Ympäristötukien avulla viimeiset 12 vuotta on yritetty saada tätä tilannetta hallintaan, mutta valitettavasti vesistöjen tila ei rannikolla ole kohentunut. Mitä uusia keinoja tässä on nyt mietitty ympäristöministeriön puolella käyttöön, jotta tilanne saataisiin kohenemaan?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tuo ympäristöohjelmien toteutuksen myötä tapahtunut lannoitetasojen aleneminen, mihin viljelijät ovat sitoutuneet, on tietysti kiistaton. Valitettavasti sen vaikutukset eivät näy sitten Itämereen päätyvissä ravinnekuormissa odotetusti.

Nyt painopisteeksi on asetettu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyössä se, että olemassa olevan ympäristötuen erityistukia kohdennetaan niille alueille, joissa huuhtoumariskit ovat suurimmat. Tähän on ensi vuoden budjettiin varattu määräraha. Sen ohjelman sisältö on pohdinnan alla, ja paitsi että mietitään näitä ympäristötuessa olevia erityistukia, niin on, totta kai, perusteltua, että otetaan huomioon kaikki mahdolliset ruohonjuuritasoltakin lähtevät ideat, miten ongelma-alueitten kuormitusta voidaan alentaa.

Arvoisa puhemies! Muun muassa tänään ympäristövaliokunnassa kuulimme Itämereen liittyviä asioita, ja palaan oikeastaan tähän ed. Virkkusen aika kansainväliseen lähestymistapaan. Tiedämme kaikki, että marraskuussa olisi tarkoitus sopia Itämeren maiden yhteisestä toimintasuunnitelmasta, hyvin konkreettisesta, toivottavasti, toimintasuunnitelmasta, jolla yhteisesti sitouduttaisiin näihin tärkeisiin tavoitteisiin, jotta tämä yhteinen meremme saataisiin pelastettua. Nyt kuitenkin on kuulunut erittäin huolestuttavia äänenpainoja siitä, että tämä toimintasuunnitelma on vaakalaudalla.

Haluaisin kysyä nyt ministerin näkökulmaa siitä, saatteko te, ministerit, aikaiseksi tuossa marraskuun kokouksessa riittävän konkreettisen ja tehokkaan toimenpidepaketin Itämeren suojelemiseksi.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen voin vastata, että mikäli se minusta riippuu, niin saadaan.

Itämeren kymmenen eri jäsenmaan ympäristöministerit tosiaan tuossa marraskuun puolivälissä kokoontuvat Puolaan, ja tarkoitus on siellä sopia niistä keinoista, miten Itämeren, yhteisen meremme, suojelua tehostetaan. Ovat aivan oikeat nämä ed. Huovisen tiedot siitä, että neuvotteluprosessi ei ole kovin kitkatta mennyt eteenpäin. Suomi ei siinä ole missään tapauksessa jarruttava, vaan pikemminkin suojelua edistävä maa, ja totta kai teemme sen, mitä tehtävissä on, että myös muut Itämeren ympärysvaltiot tulevat mukaan tähän kunnianhimoisempaan suunnitelmaan Itämeren puhdistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Minäkin palaan mielellään vielä tuohon alkuperäiseen ed. Virkkusen kysymykseen ja ministeri Tiilikaisen vastaukseen.

Todellakin, ne 17,5 miljoonaa kanaa siellä Leningradin lähistössä, niille on vain 4 prosenttia lannanlevityspinta-alaa verrattuna suomalaisiin lannanlevitysvaatimuksiin, ja on totta, että eihän yksittäisiä yrityksiä voi ainakaan ulkomailta ohjata. Mutta yksinkertaisesti: Ymmärtävätkö venäläiset viranomaiset, tunnustavatko venäläiset viranomaiset, tämän ongelman olemassaolon?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Vilkunan johdanto oli aivan oikea, eli ainoastaan murto-osa kanaloista syntyvästä lannasta on pystytty palauttamaan takaisin pelloille eli sinne, mihin se kaiken järjen mukaan kuuluu. Loput on sitten kasaantunut näitten kanaloitten tonteille. Ainakin nämä kanalayrittäjät ovat itse oivaltaneet, että näin ei voi loputtomiin jatkua, vaan sille lannalle täytyisi keksiä jotain hyötykäyttöä. Tottahan on, että eihän lanta ole sinällään jäte, siinä on erittäin paljon ravinteita, joita voidaan kasvien lannoituksessa hyödyntää, fosforia ja typpeä, ja toisaalta siinä lannassa voi olla myös erittäin korkea hyödynnettävä energiasisältö. Se, miten nyt tämmöisiä erilaisia hyötykäyttöjä tälle lannalle keksitään, niin siinä varmasti on suomalaisella teknologialla, suomalaisilla yrityksillä sekä myös meidän hallinnolla mahdollisuuksia antaa niitä eväitä ja toimintamalleja. Uskoisin, että tässä ympäristöministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö voivat yhdessä pohtia, olisiko tässä suomalaiselle osaamiselle markkinaa tämän Venäjän ongelman hyödyntämiseksi ja Itämeren puhdistamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä kysymys, mikä on nostettu esiin, Itämeren tilanne, ja hyvä, että myös nämä Pietarin seudun kanalat on otettu huomioon. Toivonkin, että ministeriöt tekevät vahvasti kansainvälistä työtä tämän asian eteen.

Sitten kysyisin näistä erityisalueille varattujen 2 miljoonan euron, siis miljoona ympäristöministeriö, miljoona maa- ja metsätalousministeriö, käytöstä. Ympäristöministeri Lehtomäki vahvisti, että näitä rahoja tullaan käyttämään selvityksiin ja ongelmakohtien etsimiseen. Kysyisinkin nyt, kun itse asiassa ongelmat ovat jo tiedossa, että Suomi on jakautunut vahvasti eläintuotannon ja toisaalta viljantuotannon alueisiin, eli tämä lannan epätasainen jakauma, plus sitten nämä Lounais-Suomen jokisuistot ja valuma-alueet, ne ovat tiedossa ne ongelmat, niin eikö näitä rahoja voisi pikemminkin käyttää suoraan toimenpiteisiin eikä enää selvityksiin.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Ympäristötukiohjelmaan varatut rahat on varattu toimenpiteisiin, ja jos näistä ei ole vielä saatu tarvittavaa hyötyä irti aiemmin, on ihan perusteltua, että nyt sitten tämmöisellä erillisellä määrärahalla ikään kuin toimijoitten keskuudesta lähtien pohditaan, miten siitä varatusta tukipotista sitten pystyttäisiin ottamaan enemmän irti. Tässä on hyvin käytännönläheisistä asioista kyse. Tätä hanketta toteuttaa Lounais-Suomen ympäristökeskus yhdessä Satakunnan ja Varsinais-Suomen tuottajaliittojen kanssa, ja uskon, että siellä herkillä alueilla työtä tekevien viljelijöitten sekä sitten paikallisten ympäristöviranomaisten keskuudessa se tieto on. Tällä rahalla täytyy myös minun mielestäni tehdä muuta kuin selvityksiä ja tutkintaa. Sillä täytyy saada aikaan kokeiluita, joissa on mitattavia tuloksia. Tämän ohjelman sisältö ei ole yksityiskohtaisesti vielä lukkoonlyöty, ja sitä nyt sitten ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö tässä kuluvan syksyn aikana valmistelevat.

Arvoisa herra puhemies! Minunkin mielestäni on erittäin hyvä, että ed. Virkkunen nosti tämän Itämeren tilan esille ja myös Venäjän puolella olevat ongelmat. Mutta on helpompi huudella naapurin pihan tilanteesta, jos se oma piha olisi puhdas. Näin tavallisella kaupunkilaisjärjellä on aika vaikea ymmärtää, että me annamme Suomessa maataloudelle miljoonia ympäristötukea ilman, että sen vastineeksi edellytetään todella tehokkaita toimia ympäristön tilan, tässä tapauksessa Itämeren tilan, parantamiseksi. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila muistaakseni sanoi, että se olisi sitten diktatuuri, jos ympäristötuen vastineeksi edellytettäisiin todella tehokkaita toimia.

Oletteko samaa mieltä ministeri Anttilan oudon näkemyksen kanssa, vai oletteko sitä mieltä, että voisi ja tulisi edellyttää ympäristötuen vastaanottajilta nykyistä tehokkaampia toimia sen tuen tarkoituksen toteuttamiseksi?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! En voi ministeri Anttilan puolesta vastata, joskin epäilen, että tuskin ihan tuommoisia ilmaisuja ministeri Anttila on käyttänyt. (Ed. Saarinen: Ei Zyskowicz valehtele!)

Se, että ympäristötuki ei olisi vastikkeellista, ei pidä paikkaansa, eli ympäristötuen vastikkeena lannoitusmääriä on tuntuvasti alennettu niin aikaisempien ympäristötukiohjelmien kuluessa kuin nyt myös tästä eteenpäin. Itse asiassa tänä vuonna voimaan otettu uusi ympäristötukiohjelma on aiempaa vastikkeellisempi, (Ed. Zyskowicz: Puhuin päästöistä Itämereen!) mutta on aivan turha kuvitella, että viime keväänä startattu ohjelma vielä antaisi tuloksia.

Mutta alentuneesta lannoituksesta huolimatta vesien kuormitus ei ole vielä samassa suhteessa alentunut ja tässä on sitten ongelma, mihin juuri näillä äsken mainituilla ohjelmilla pyritään löytämään niitä ratkaisuja, mitä niillä kuormituksen kannalta riskialueilla vielä pitäisi tehdä lisää, jotta ongelma poistuu. On aivan selvää, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että viljelijöitten tulevan toimeentulon kannalta on tärkeätä, että heidän elinkeinonsa kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Arvoisa puhemies! Ympäristöasiat ovat todellakin kansainvälinen kysymys, mutta niin ovat ongelmatkin. Tuolla Suomenlahden rannoilla on myös muita ympäristölle haitallisia aineita kuin pelkästään fosfori, muun muassa viivakoodilla varustettuja pulloja. Kysynkin ministeriltä:

Onko kiinnitetty huomiota myös muihin ympäristöongelmiin kuin pelkästään kananlantaan?

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Jo hallitusohjelmasta lähtien on kyllä tunnistettu nämä Itämerta uhkaavat tekijät. Ravinnekuormitus vaikuttaa joka päivä. Kasvavien öljykuljetusten riskit kasvavat, niitä on pyrittävä alentamaan ja varautumaan myös mahdollisiin onnettomuuksiin. Mutta myös sitten tämmöinen roskaantuminen ja vierasaineitten päätyminen Itämereen, myrkyllisten aineitten päätyminen, toki se on myös ongelma. Myös tuo kasvava liikenne ja sen päästöt on totta kai huomion kohteena. Kaikissa näissä täytyy edetä. Ravinnekuormitus on tällä hetkellä vaan polttopisteessä, koska se on ehkä se kaikkein eniten Itämeren tulevaisuutta uhkaava asia.

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että Itämeri on vähintään kerran kuukaudessa täällä kyselytunnilla esillä. Kolme viikkoa sitten oli Itämeren fosforipommi, mihin täällä viitattiin, viimeksi kyselyn kohteena. Mutta kysyisin, arvoisa ministeri Tiilikainen:

Olisiko teillä mahdollisuuksia nyt nimenomaan aktivoida haja-asutusalueiden jätevesiongelman ratkaisua? Mehän tiedämme, että tuo asetus on ollut muutaman vuoden voimassa ja olemme vahvasti aikataulusta jäljessä. Noin 2 000 tällaista kohdetta tulee vuosittain saneerattua, mutta näyttää pahalta. Emme ehdi vuoteen 2014 mennessä nimenomaan haja-asutusalueiden jätevesiongelmaa ratkaista, ja sehän on, Itämeri, kuitenkin se loppukohde, minnekä fosfori ja typpi valuvat sisävesistä ympäri Suomen.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueen asutuksen jätevedet, niitten asiallinen käsittely, on tosiaan tarkoitus saattaa vuoden 2013 loppuun mennessä voimaan, ja aivan kuten kysyjä hyvin kuvasi, urakka on melkoinen ja tällä nykyisellä toteutustahdilla se ei toteudu. Eli ihan selvää on, että tahtia täytyy kiristää. Se, mitä ympäristöministeriö voi tässä tehdä, on ilman muuta lisätä tiedotusta, jotta kiinteistöjen omistajat haja-asutusalueilla olisivat hyvin selvillä ja tietoisia, minkälaisia ratkaisuja heiltä odotetaan, eivätkä sitten ole pelkästään kenties tämmöisten laite- tai järjestelmäkauppiaitten neuvonnan varassa. On selvää, että kun tuo määräaika lähenee, kustannukset näissä jätevesijärjestelmien uusimisissa sekä urakoitten että materiaalien suhteen kasvavat. Niinpä on aika ryhtyä töihin ympäri laajan maaseudun juuri nyt.