Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä aloite tehtiin sen jälkeen, kun ruvettiin kirjoittamaan ja väittämään, että puupula uhkaa 25 000:ta työpaikkaa Suomessa. Hieman tuon väitteen jälkeen Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunila sanoi, että mikäli mitään ei tehdä, niin tilanne on pian katastrofaalinen. Jos arvovaltaiset tahot väittävät, että puupula uhkaa 25 000:ta työpaikkaa, ja jos Metsäteollisuuden toimitusjohtaja sanoo, että tilanne on pian katastrofaalinen, niin tietenkin odotetaan, että hallitus ja eduskunta jotakin tekevät.

Ei voi väittää, etteikö hallitus olisi tästä asiasta tietoinen, ei voi myöskään väittää, etteikö hallitus olisi jotain tehnyt. Mutta ovatko ne toimenpiteet riittävät? Minä olen kiinnittänyt lähinnä huomiota verotukseen. Hallitukselta on tulossa kaksi esitystä. Toinen koskee ensiharvennushakkuiden verovapautta, se on varmasti tervetullut. Sen merkitys ei ole kuitenkaan kovin suuri. Toinen on metsävähennyksen korottaminen 50 prosentista 60 prosenttiin.

Katsoin verotilastoja vuodelta 2006, ja ne osoittivat, että metsävähennysten kokonaismäärä vuonna 2006 oli noin 60 miljoonaa euroa ja metsävähennystä sai noin 8 500 metsänomistajaa. Kun tämän muuttaa tavallisiksi numeroiksi, voi sanoa, että keskimäärin verohyöty metsävähennyksestä oli 200 euroa, 200 euroa per metsänomistaja. No, jos tämä nyt nostetaan 50 prosentista 60:een eli 10 prosentilla, niin hallituksen suunnitteleman metsävähennyksen korottaminen merkitsee 20 euroa metsänomistajaa kohti. Ja minulla on kyllä se käsitys, että tällä metsävähennyksen korottamisella ei ole sitä merkitystä ja sitä vaikutusta, mitä minä toivon, että verotuksella olisi.

Olen aina markkinoinut omaa ja puolueen verotusperiaatetta, että pitää verottaa lievästi sitä, mitä tarvitaan, ja ankarammin sitä, mitä ei tarvita. Tänä päivänä tarvitaan puuta, teollisuus tarvitsee puuta. Miten me sitten saamme sen liikkeelle? Me voimme saada sen liikkeelle lievemmällä verotuksella, joka voisi kyllä olla määräaikainen.

Olen huomannut ihan pari päivää sitten, että Pellervo oli tehnyt myöskin esityksen metsänmyynnin lievemmästä verotuksesta niin, että metsänmyynnin pääomatulovero olisi 22 prosenttia 28 prosentin sijasta. Kun tämän lakialoitteen tein, silloin oletin ja lähdin siitä, että tämä verolievennys koskisi kaikkea puunmyyntiä. Ja kun esimerkiksi osinkojen todellinen vero on 19,6 prosenttia, muodollisesti se on 28 prosenttia, mutta 70 prosenttia katsotaan veronalaiseksi ja 30 prosenttia verovapaaksi osaksi tietystä syystä, siitä syystä, että yhtiö on jo tulosta veroa maksanut. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että osinko on saajalle veronalainen ja todellinen vero on 19,6 prosenttia, ja kun puuta tarvitaan, niin yhtä tärkeää olisi pudottaa tämä metsänmyyntitulovero 19,6:een toteamalla, että 70 prosenttia metsänmyynnistä katsotaan pääomatuloksi ja 30 prosenttia on verovapaata.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Bjarne Kallis on tehnyt erittäin hyvän aloitteen, jolle toivon myönteistä eteenpäinmenoa valiokuntakäsittelyssä. Vaikka meitä täällä salissa ei nyt kovin runsaasti olekaan läsnä, niin toivon, että arvoisat kansanedustajat kiireiltään työhuoneistaan tulisivat jatkamaan tätä keskustelua, koska nyt me käymme talouspolitiikan kannalta tärkeintä mahdollista keskustelua. Kysymys on todella hyvin vakava.

Metsäteollisuuden johtaja Anne Brunila ei ole suotta varoittanut katastrofista, jota kohti ajamme täyttä vauhtia. Vauhdin määrää kalenteri, yksinkertaisesti se tekijä, mille itse emme voi mitään. Meidän täytyy vain mukautua tilanteeseen, että me saamme puuta riittävästi liikkeelle. Ainut pätevä keino on se, että vähennetään sitä kynnystä, joka estää puun myyntiä. Kaikkein tehokkain tapa, kuten lukuisia kertoja olen eduskunnassa esille tuonut ja myös aloittein halunnut edistää, on verovähennyksen saaminen nykyiseen kovaan 28 prosentin puun myyntiverotukseen. Tämä on kaikkein raskain pääomaveroprosentti. Ed. Bjarne Kallis on todella löytänyt helmen, kun hän on tuonut esille sen, että osinkotuloistakin otetaan 30 prosenttia verovapaaksi ja vasta jäljelle jäävästä 70 prosentista maksetaan 28 prosentin pääomavero. Metsän ollessa kyseessä tällaista verovapaata tuloa ei ole katsottu. Nyt olisi aika katsoa, voisiko se olla nyt tämä aloitteessa esitetty prosenttiluku vai tulisiko sen olla enemmän.

Itse olen tehnyt aloitteen, jossa esitän suurempaa veroprosenttia, 50:tä. Olen tehnyt myös lakialoitteita, jotka ovat valiokuntavaiheessa ja joissa totean, että puun myyntitulojen veroprosentti voisi olla 16, ja puun myyntivolyymin lisäyksen, kuljetusalan lisäyksen, koneyrittäjien työn lisäyksen, metsän uudistamistyön lisäyksen kautta valtio saisi täsmälleen ne samat verotulot, mitä se nytkin saa tältä metsäsektorilta, 16,8 prosentilla. Joku voisi laskea, ovatko laskelmani oikeat. Toivon, että näin todella tehtäisiin, koska asia on vakava. Muussa tapauksessa seurauksena on työttömyyttä metsäsektorilla, niin kuin täällä ed. Bjarne Kallis toi esille. 25 000 työpaikkaa menetetään metsäteollisuudesta. Tämä on valtava menetys.

Meillä täällä on oltu huolissaan Kemijärven tehtaasta, Voikkaasta, Keuruullakin on menetetty Mahoganyn vaneritehdas, Puhos Boardin lastulevytehdas. Nämä ovat menetyksiä, jotka kipeästi tiedämme. Enää ei saisi tulla yhtään puunjalostusteollisuuden työpaikan menetystä. Jokainen näitten teollisuusyritysten menetyksistä omaa myös heijastevaikutuksia, jotka ovat pelkästään kielteisiä. Tämän vuoksi nyt on kerta kaikkiaan löydettävä keinot, millä pysäytetään tehtaitten sulkemiset, sahojen sulkemiset, ja ikävä kyllä, ne toimet, mitä tähän mennessä puuhuollon turvaamiseksi muodostettu Ahon työryhmä on esittänyt, eivät ole riittäviä. Ne ovat oikean suuntaisia, mutta ne jäävät pahasti alkuunsa. Olen verrannut, että jos lähdettäisiin junamatkalle Helsingistä Ouluun, niin juna on kyllä lähtenyt liikkeelle ja saapunut Käpylän asemalle. Se on valinnut oikean reitin kylläkin Pasilassa, että se ei ole lähtenyt Turkuun päin, vaan on lähtenyt kohti pohjoista, mutta vielä olisi vaara harhautua, ja se on pysähtynyt Käpylän asemalle matkalla Ouluun. Elikkä toisin sanoen Helsingistä matka ei olisi paljon tuossa esimerkissä edennyt.

Näin ollen ensiharvennuspuun kohdalla on tilanne juuri niin kuin ed. Bjarne Kallis toi esille. Se ei auta ensinnäkään sahoja ollenkaan, ja sen merkitys kemialliselle puunjalostusteollisuudelle jää vähäiseksi. Ja vielä kaiken lisäksi EU saattaa asettaa tälle esteen. Vielä tulee näitä spekulatiivisia kysymyksiä, mikä on ensiharvennuspuuta. No, siihen varmasti löytyy keinot määritellä tuo, mutta joka tapauksessa täysin riittämätön ratkaisu. Sama koskee metsävähennystä, aivan kuten ed. Bjarne Kallis toi esille. Sekin on oikean suuntainen, mutta tässä tilanteessa täysin riittämätön. Nämä eivät turvaa maan puuhuoltoa. Tämä on sanottava aivan suoraan. Toivon, että Esko Ahon työryhmässä harkittaisiin juuri niitä ratkaisuja, joita tällä lakialoitteella on tuotu esille, joita itse omilla lakialoitteillani olen tuonut ja edelleen pian lähetekeskustelussa uudelleen tulen tuomaan.

Perusteet puun myyntiveroprosentin alentamiselle ovat olemassa, puuhuollon näkökulmasta täysin välttämättömät ja ajankohtaiset, mutta täytyy muistaa, että yksityismetsänomistaja maksaa tuon 28 prosentin myyntiveron. Kunnat ja seurakunnat maksavat 6,8 elikkä vain murto-osan siitä, mitä yksityismetsänomistaja maksaa. Tälle kuntien ja seurakuntien veronalennukselle voi olla omat perusteensa aivan varmasti, mutta on täysin kohtuutonta, että yksityismetsänomistajalta menee 28 prosenttia. Ja kaiken huippuna on se, että puutavara, etenkin tukkipuu, on lähes täysin kasvanut jo kertaalleen tuloveron aikana, pinta-alaveron muodossa maksetun tuloveron aikana. Elikkä oikeudenmukaisuus jo vaatisi myös puun myyntiveron alentamista.

Tämä puuhuoltokysymys on todella vakava. 25 000 metsäsektorin työpaikkaa on vaarassa. Mutta tämä koskettaa vientimarkkinoita. Suomi on vaarassa menettää mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja kemiallisen puunjalostusteollisuuden vientimarkkinoita, ja mikä pahinta, niitä on erittäin vaikea, jos tilanne korjautuisi, saada takaisin. Kilpailijat ovat tunkemassa noille markkinoille, erityisesti lähin naapurimme Venäjä, jonka puun hinta tulee laskemaan, kun tuonti Suomeen ja Pohjoismaihin tyrehtyy, ja sen seurauksena Venäjä pystyy viemään erityisesti Saksaan ja Keski-Euroopan markkinoille huomattavasti nykyistä halvemmilla hinnoilla puutavaraa, jolloinka meille tulee erittäin vaikea kilpailutilanne Keski-Euroopan ja tärkeimmän vientimaamme Saksan puutavaramarkkinoilla. Tilannetta ei olisi missään tapauksessa varaa päästää uhanalaiseksi.

Tilanne heijastuu kuljetukseen. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta tuli juuri Harmajan majakalta, jossa luotsien toiminnasta kerrottiin, ja ennakoitiin osaltaan liikenteen vähenemistä, kun vientipuu vähenee. Silloin eivät myöskään laivat paluusuuntaankaan kulje. Sama koskee rautatieliikennettä, sama koskee kuorma-autoyrittäjiä, koneyrittäjiä, sillä jos emme saa puuta liikkeelle, menetämme tehtaita. On vain kielteisiä vaikutuksia koko kansantaloudelle. Myönteisiä vaikutuksia ei ole yhtään, jolloin todella toivon, että ed. Kalliksen lakialoitteessa esittämä tajuttaisiin valiokunnassa ja voitaisiin päästä tämän suuntaisiin ratkaisuihin, mitä aloitteessa on esitetty.

Ed. Kallis viittasi Pellervon esittämään 22 prosentin puun myyntiverokantaan. Tuo ei ole riittävä alennus. Alennuksen pitäisi olla niin merkittävä, että se todella tuntuu ja kannustaa niin maalais- kuin kaupunkilaismetsänomistajia, naisia ja miehiä, vanhempia ja nuorempia, kaikkia harkitsemaan metsän myyntiä. Suomen metsät kestävät Venäjältä tuotavan tuontipuun hakkuut, kestävät enemmänkin. Järkevällä metsänhoidolla tätä voidaan vielä tehostaa.

Arvoisa puhemies! Toivon tämän aloitteen synnyttävän tässä eduskunnassa ja valiokunnassa keskustelun, jolla turvataan Suomen puuhuolto.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt aloittaa keskustelu sitten.

Tietysti tämähän on koko Suomen linjan suhteen vähän älytön, jos Suomi on elänyt metsästä ja kaikkea. Kun tietää sitten, miten Suomi suhtautuu öljyyn ja sähköön ja muuhun, niin näitä tuontienergioita valtio verottaa siis ihan, mitä se on, 60—80 prosenttia, mutta sitten tavallaan se, mikä on meidän yhteistä omaisuutta — minä sanon nyt näin julmasti, vähän kärjistän — metsä, joka on kasvanut ja on ollut se Suomen kansallisomaisuus, alkaisi mennä niin kuin ilmaiseksi, ettei siitä paljon veroakaan otettaisi enää ja muuta vastaavaa. Tämähän on ollut aina naurettavaa, että seurakunnat saavat tämmöiset veronalennukset, koska sehän ei hyödytä mitenkään enää sitten koko meikäläistä kansaa, koska joillakin vaan satojen ja tuhansien miljoonien pankkitileillä makaavat ne rahat sitten tai tietysti niissä sijoituksissa sitten hyödyntävät joitain erityisiä juttuja.

Mutta tämä olisi, jos mikä, tämmöisen energia-arvokeskustelun paikka. Minä en tällä hetkellä tiedä kyllä, kuinka paljon Suomi nyt tällä vihreällä kullallaan sitten verollisesti nettoaa ja muuta, mutta jotenkin tämä on nurinkurinen suhtautuminen tuontienergian ja sitten tämän, varsinkin jos hakkuu, hake ja muu lisääntyy ja tulee lisääntymään, kotimaisen energian suhteen. Varsinkin sitten kun ajatellaan jotain Norjaa ja muuta, niin nehän rokottavat omia kansalaisiaan ihan älyttömästi siitä oman maan energiasta. Mihin tässä nyt sitten tämä puu sijoitetaan? Tämän ongelman aiheuttajiahan ovat tietysti nämä osakekeinottelijat ja muut vastaavat, jotka ovat siirtäneet nämä tehtaansa ja tekniikkansa ja mekaniikkansa ulkomaille. Se on niin kuin tavallaan se varsinainen syyllinen tässä, joka on johtanut tähän tilaan, että sitten muut halvemman tuotoksen maat voivat ruveta keinottelemaan.

Tavallaan en osaa sanoa, kannatanko tätä. Luultavasti en vielä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen toi erittäin tärkeän ja ajankohtaisen asian esille tässä yhteydessä, energian. Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ilmaston- ja ympäristönsuojelullisiin energiasitoumuksiin. Meille on erittäin tärkeä kotimaisen bioenergian kannalta puunjalostusteollisuuden kautta syntyvä energia. Jos meidän puunjalostusteollisuudestamme putoaa pois tehtaita ja sahoja, me menetämme sitä bioenergiaa, jota nämä tuottavat. Tapahtuu todella erittäin kielteinen kehitys niille sitoumuksille, jotka meitä velvoittavat bioenergian osalta.

On monet keinot, millä bioenergiaa halutaan edistää sen sijaan, että se menee taaksepäin, jos me joudumme sulkemaan tehtaita ja sahoja. Jos meidän puunkäsittelymme pienenee tuon 15 miljoonaa kiintokuutiometriä, niin siitä hyvin merkittävä osa on juuri bioenergiaa, ja sen me menetämme. Tätä kysymyksenasettelua ei ole vielä tuotu esille, joten ed. Pertti Virtanen sanan "energia" esille tuodessaan toi hyvin tärkeän asian esille. Tämän vuoksi on välttämätöntä toimia sen suuntaisesti kuin ed. Kallis on aloitteessaan tuonut esille ja kuten olen itse lukuisia kertoja esittänyt ja edelleen tulen esittämään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Ei tällä lakialoitteella ole muuta tarkoitusta kuin saada puukauppa liikkeelle. Se on ainoa tarkoitus. Miksi se on pysähtynyt? En minä osaa sanoa, miksi se on pysähtynyt, eikä ole kukaan muukaan pystynyt sanomaan. Mutta pitkässä juoksussa meidän pitää saada metsästä se 15, 16, 17 miljoonaa kuutiota lisää, mikä on myöskin mahdollista saada ja millä korvataan Venäjän-tuontia. Mikäli minä en aivan väärin muista, niin metsä kasvaa noin 100 miljoonalla kuutiolla vuodessa ja hakataan 60—70 miljoonaa, eli on mahdollista saada lisää. Niin kuin omassa puheenvuorossani sanoin, tämän lakialoitteen tarkoitus on olla lähinnä määräaikainen, saada nyt tämä pahin ongelma eliminoiduksi, saada kymmenen vuoden kuluttua se puuttuva osa, 17—18 miljoonaa kuutiota, muulla tavalla tai ilman tätä veronalennusta myöskin metsästä ulos.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä kuitenkin katson, että kun teollisuus tekee investointeja, niin se ei voi luottaa määräaikaisiin lakeihin. Minä toivon, että lait olisivat pysyviä.

Miksi puukauppa on hiljentynyt? Yksi syy on myyntihintojen aleneminen. Vuosi sitten tukkipuusta kuutiolta saattoi saada 75 euroa, nyt ne ovat 57 euroa, elikkä tässä on yksi syy.

Mutta minä uskon, että toimimalla aloitteessa esitetyllä tavalla puukauppa lähtee tasaisesti riittävään vauhtiin ja kaikki puuta jalostavat teollisuuden muodot saavat riittävästi puuta. Tämän suuri hyvä puoli on se, että tämä ei ole kustannuslisäävä vaan tämä alentaa teollisuuden kustannuksia, parantaa tässä suhteessa kilpailumahdollisuuksia. Pidän hyvin tarpeellisena, että etsimme näitä ratkaisuja. Mutta todella, jos emme tätä tee, me olemme omiamme myös lisäämään tässä maassa energiakustannuksia. Tätä puolta ei ole yleensä tajuttu. Energiayhtiöt näkevät, että meidän on välttämätöntä lisätä energiantuotantoa, jos menetetään tuo 15 miljoonan puuerä, josta osa käytetään energiaksi eri muodoissaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Kallikselle!

Ilman muuta ainakin määräaikaisena kyllä tältä pohjalta kannatan kanssa tätä, koska tärkeintähän on, että pidetään nyt jotenkin nämä osakkeenomistajat ja heidän tukemansa laitokset ja teollisuus täällä Suomessa. Me voimme sillä aikaa tässä muutamien vuosien aikana elää toivossa, että Venäjä ja kumppanit ajautuvat rankkaan inflaatioon ja menettävät tämän etunsa, kun ne tässä nyt pillastuvat. Tältä näkökannalta ja juuri sen takia tämän energiatuotannon ja meidän sitoumuksiemme suhteen EU:hun tämä on tärkeää, että puu kiertäisi. Kun se noin suuri vielä on, mitä se oli, 100 miljoonaa tulee vuodessa, ja noin vaan myydään, niin totta kai siihen kannattaa käyttää tämmöisiä määräaikaisia hiivan heittoja ja muuta vastaavaa ja elää toivossa tosiaan, että nämä nyt halvoilla hinnoilla pröystäilevät, eivät omaa tätä suomalaista tietotaitoa edes hinnoittelussa ja ajautuvat itse omaan ansaansa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Viime kesäkuussa ajankohtaiskeskustelussa, joka aloitteestani käytiin, me korostimme, että mikäli ei suoraan välittömästi Venäjän kanssa käynnistetä puuhuoltoon ja metsätalouteen liittyviä suoria yhteyksiä Moskovaan, maa järisee kahden Imatran ja viiden Kemijärven edestä. Näin on käynyt. Tässä Venäjän-politiikan huonossa hoidossa, hoitamattomuudessa, eivät auta viisumeihin liittyvät hymykampanjat. Tämä on aika vakava laiminlyönti. Koko hyvinvointimme, taloutemme perusta on jätetty tältä osin erittäin huonolle hoidolle.

Ed. Kallis totesi, että hän ei tiedä, mistä puuhuolto-ongelmat johtuvat. Tämä on tietysti yksi tekijä, mutta yksi on se, että pääministeri Aho 90-luvun alussa esti ensiharvennusvelvoitteen tulon metsälainsäädäntöön. Nyt sama selvitysmies Aho esittää ensiharvennusten verovapautta. Tämä sotki lopullisesti, tämän kortin heittäminen, puuhuollon ja metsäteollisuuden raaka-aineen saatavuuden. Meillä on erittäin laajoja ongelmia nyt tähän liittyen, jotka liittyvät myöskin metsälainsäädäntöön ja moniin muihin täsmätoimenpiteisiin. Mutta korostan sitä: jollei metsätalouden ja metsäteollisuuden yhteistyötä lisätä ja yhdessä haeta myöskin Venäjän kanssa toimivia ratkaisuja, niin tässä tulee erittäin vakava alasajo.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän, että ed. Rajamäki toi esille tämän vakavan uhkan, joka on edessä. Minä todella toivon, että tämä tajuttaisiin Suomen lähiajan, vielä tämän vuoden, kaikkein vakavimpana taloudellisena katastrofina. Tähän ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Kun täällä ed. Pertti Virtanen puhui osakkeenomistajista, varmaan hekin osansa saavat ja saattaa heillekin kuulua, jos heitä on, olkoot sitten mistä tahansa, mutta pääasia on, että saadaan pidettyä työpaikat. Minun ympärilläni on ollut Keuruullakin suuri joukko 30.4. työttömiksi jääneitä Mahoganyn vaneritehtaan työntekijöitä, jonka UPM sulki täysin käsittämättömästä syystä, tehtaan, joka tekee maailman parasta, ainutlaatuista, hienovaneria, soitinvaneria, lentokonevaneria, kaikkeen erikoiskäyttöön tulevaa huippulaatua, jonka hinta on moninkertainen tavanomaiseen vaneriin nähden. Nyt ei tätä tehdä maailmassa tiettävästi missään. Tällaisen mahdollisuuden Suomi menetti. Minulla on huoli, mitä nämä ihmiset, jotka ovat rakentaneet omakotitaloja, perustaneet perhettä ja luottaneet, että työtä on paikkakunnalla, tekevät, kun menee työpaikka alta. Tämä on se minun huoleni, ja siihen minä olen joutunut Keuruun kaupungissa vastuuseen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Ei tätä aloitetta varmasti olisi tarvinnut tehdä, mikäli Venäjä ei olisi ottanut käyttöön puutulleja. Mutta se, että se otti ja että ne nousevat koko ajan — nousevat ensi vuoden alusta suunnitelman mukaan 15 eurosta 50 euroon kuutiolta — pakottaa meidät tekemään jotakin. Tämä on nyt yksi esitys, millä voitaisiin ainakin edistää puukauppaa. Yritys on hyvä.

Kun ed. Rajamäki viittasi Venäjään ja neuvotteluihin, niin mikäli minä en nyt aivan väärin muista, niin muutama päivä sitten EU:n komission jäsen Verheugen sanoi — en tiedä, olenko ymmärtänyt ja lukenut väärin, mutta joka tapauksessa minulle jäi se kuva — että venäläiset olisivat halunneet kytkeä kaasuputken puutulleihin. Oli nyt totta tai ei, niin kyllä puutullit ovat Suomelle niin tärkeä asia, että kyllä meidän pitäisi jotain kytkykauppaa joka tapauksessa yrittää, jotta tämä tuonti Venäjältä voisi jossakin muodossa jatkua.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Joka tapauksessa komission taholtakin tapahtunut esiintyminen viittaa siihen, ettei Suomella ollut mitään perusteita jäädä seisomaan tumput suorana Brysselin eteisessä silloin, kun näin merkittävästä hyvinvoinnin perustasta oli kysymys. Olisi pitänyt itse ottaa tämä asia vakavammin. Jos ajatellaan koivukuitua lähialueilla — ei esimerkiksi Kontupohjan kombinaattia, se on kuusipohjainen — on molemminpuolinen etu, että muun muassa koivukuitua todella saadaan liikkeelle, myös Venäjän lähialueiden kehityksen kannalta.

Mutta sitten täytyy sanoa, että tässä on ikävä kyllä ollut nähtävissä esimerkiksi hallituksen passiivisuudessa se, että MTK-johtoinen hallitus on istunut katsomossa kädet sylissä tyytyväisenä, kun kantohinnat ovat nousseet. Tämä on puhdasta raadollista edunvalvontapolitiikkaa valitettavasti, jolla on siedetty myöskin tiettyä toimettomuutta. Tämä tulee kyllä nyt kalliiksi koko maalle ja myöskin metsänomistajille. Kun ei tule pinoa, ei lähde myöskään metsänomistajalta puuta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Rajamäki toi esille, kaikki kärsivät menettäjinä, jos emme tässä asiassa toimi, ja nimenomaan sen suuntaisesti, mitä tässä aloitteessa on esille tuotu. Myös metsänomistajat kärsivät ja metsänhoito kärsii. Jos ei ole tehdasta, joka ostaa puuta, eikä ole sahaa, joka ostaa puuta, niin hinta laskee, ja jos Suomi menettää vientimarkkinat, niin kuin toin esille, kun Venäjä pystyy edullisilla puun lähtöhinnoilla kilpailemaan Keski-Euroopassa niin, että suomalaisilla ei ole, jäljelle jäävälläkään teollisuudella, sinne asiaa, niin silloin meille käy todella huonosti.