Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Julkisen liikenteen käyttöä tulisi monista syistä edistää ja myös lisätä. Julkinen liikenne on ensinnäkin käyttäjilleen tärkeä ja useassa tapauksessa välttämätön ja tarkoituksenmukaisin jokapäiväisen elämän kannalta. Täytyy muistaa, että kaikilla ihmisillä ei ole taloudellisista, terveydellisistä tai muista syistä johtuen koskaan mahdollisuutta omaan autoon tai he eivät halua omaa autoa. Me tiedämme, että terveys saattaa muun muassa olla este ajokortin saamiseksi, ja tämä on syy, joka estää omalla autolla liikkumisen. Samoin korkea ikä saattaa olla rajoite, kylläkin terveydestä johtuen sitten, ajokortin saantiin. Ja näin ollen lähtökohtana tulisi olla sen, että yleinen liikenne olisi toimiva koko maassa. Julkista liikennettä tulisi kehittää myös ympäristöllisistä syistä, ilmaston ja ympäristönsuojelun perusteella. Tämän me olemme erilaisissa kansainvälisissä sitoumuksissamme myös julkituoneet.

Julkisen liikenteen palvelut ovat myös osa yhteiskunnan toiminnallista infrastruktuuria. Tämä täytyy muistaa hyvin tärkeänä asiana. Julkinen liikenne hoidetaan erilaisilla liikennevälineillä. Linja-auto tulee ensimmäisenä monille mieleen, kun tulee sana "joukkoliikenne" tai "yleinen liikenne", sitten seuraavaksi juna, mutta myös taksi- ja palvelutaksiyrittäjien liikenne on julkista liikennettä, kuten myös lentoliikenne. Lähiliikenteessä tarvitaan yleistä liikennettä, julkista liikennettä, erilaisille matkaväleille. Tarvitaan taajamasta toiseen olevaa liikennettä. Tarvitaan maakuntien välisiä yhteyksiä, yhteyksiä Pääkaupunkiseudulle ja myös kansainvälisiä yhteyk- siä. Kaikki julkisen liikenteen liikennemuodot ja -toiminnot ovat tarpeellisia ja välttämättömiä, ja meidän tulisi voida edistää julkisen liikenteen toiminnallista kokonaisuutta eikä olla liian mustasukkaisia sille, jos matka tehdään toiseen suuntaan junalla ja palataan bussilla tai päinvastoin.

Junaliikenne on sidottu rataverkostoon. Mielestäni rataverkostoa tulisi hyödyntää nykyistä enemmän myös niin sanotuilla vähäliikenteisillä radoilla. Niihin tehdyt investoinnit ovat tällä hetkellä vajaakäytössä. Julkisen liikenteen frekvenssin tulee olla riittävä, jotta voidaan puhua sen toiminnasta. Tämä on erityisesti rautatieliikennettä koskeva asia. Monilla vähäliikenteisillä radoilla kulkee ehkä pari junaparia molempiin suuntiin, mutta se on jo niin harvaa liikennetarjontaa, frekvenssi on liian harva, että sitä ei mielletä oikein toimivaksi, ja näin ollen senkin käyttö on vähempää.

Liikenne tulisi nähdä kokonaisuutena. Juna-asemille tulisi määrätietoisesti kehittää bussiyhteyksiä, taksibussiyhteyksiä, kutsutaksiyhteyksiä syöttöliikenteenä niiltä paikkakunnilta, joille ei ole rautatietä. Totta kai tarvitaan myös toimivaa suomalaisen linja-autoliikenteen verkostoa. Meillähän on ainutlaatuinen perheyrittäjyyteen pohjautuva linja-autoliikennejärjestelmä, jollaista ei taida muuten olla maailmassa muualla missään. Se on usein muualla kuntien omistama. Näin taitaa olla Pohjoismaissakin, ja sitten on maita, joista bussiliikenne sellaisena reittiliikenteenä, kuin se Suomessa on, puuttuu lähes tykkänään, valitettavasti. Meidän on puolustettava suomalaista linja-autoliikennettä, linja-autoyrittäjiä. Linja-autoliikenteen suuri vahvuus vaikkapa raideliikenteeseen verrattuna on se, että se ei ole sidottu kiskoihin. Se voi kulkea siellä, missä on kulkukelpoiset tiet. Linja-autoliikenteelle tulisi luoda mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset.

Julkisen liikenteen merkitys kansalaisille on siis suuri. Erityisesti tämä korostuu opiskelijoitten, varusmiesten, eläkeläisten, säännöllistä työmatkaa tekevien osalta. Näille ryhmille on luotu erilaisia alennuslippuja, mutta nämä alennuslippukäytännöt menettävät merkitystään, jos reittivuorotarjonta on ohentunut tai jos se kokonaan puuttuu. Julkisella liikenteellä on vahvaa sosiaali- ja yhteiskuntapoliittista merkitystä. Tämä on ainakin täällä eduskunnassa meidän tiedostettava. Me emme saa sitä koskaan unohtaa. Ja edelleen meidän on muistettava se, että asuinpaikasta riippumatta kansalaisten on todella voitava elää ilman omaa autoa. Kaikilla ei ole edes perheessä perheenjäseniä, jotka voisivat antaa kyytejä, tai sitten heillä ei ole tilaisuutta antaa kyytejä silloin, kun kyytiä tarvittaisiin.

Julkista liikennettä ovat osaltaan myös taksipalvelut. Ja minä toivon, että suomalaiset taksiyrittäjät, jotka käsitykseni mukaan edustavat luotettavinta palvelujen laatua maailmassa — ehkä samaan voidaan joissakin Pohjoismaissa päästä, muuallakin, mutta tuskin parempaan — myös voisivat tarjota palveluita, sillä jos henkilö asuu syrjempänä eikä hänellä ole julkista liikennettä käytettävissään, niin olisi myöskin taksiyrittäjillä mahdollisuus antaa kyytiä kohtuulliseen hintaan. Näen, että taksiyrittäjät on nähtävä osana julkisen liikenteen palvelujen laajassa kokonaisuudessa.

Kuten olemme todenneet, julkisen liikenteen kustannukset ovat jatkuvasti voimakkaasti nousseet. Kaikki tiedämme, kuinka polttoainekustannukset ovat aivan näinä päivinäkin nousseet, ja nämä asettavat esteitä palvelujen kehittämiselle, pahimmassa tapauksessa vaarantavat säilymistä, ja erityisesti siellä, missä matkustajia on vähän, harvaanasutuilla seuduilla ja maaseudulla, julkisen liikenteen palvelu on vakavammassa vaarassa kuin on ehkä ollut pitkään aikaan. Linja-autolippujen hintojen nostosta on ollut uutisia. Yrittäjät ovat siihen pakotetut. Tämä tietysti kohdistuu kuluna säännöllistä työmatkaa tekeviin, mutta myös kaikkiin muihinkin julkisen liikenteen käyttäjiin. Vastaavasti myös monet muut matkaliput, muun muassa junaliput, ovat nousupaineitten edessä. Mielestäni meidän tulisi edistää sitä, että julkinen liikenne olisi houkuttelevaa käyttäjälleen. Silloin korkea hinta ei saisi muodostua esteeksi.

Tämän vuoksi lakialoitteellani minä esitän arvonlisäveron poistamista tai pudottamista nollaan prosenttiin julkiselta liikenteeltä. En tiedä, onko se EU-maissa mahdollista, mutta kuten selville olen ottanut, Irlannissa näin on. Voi olla, että EU asettaa tälle esteensä, mutta haluan, että me vakavasti selvitämme sitä, voidaanko arvonlisäveron minimoinnilla edistää julkisen liikenteen käyttöä, koska pidän sitä välttämättömänä, jotta liikenneyrittäjät voivat jatkaa toimintaansa, jotta liikenteen asiakkailla on julkinen liikenne käytettävissä. Jokainen linja-autovuoron menetys, jokainen junavuoron menetys on suuri tappio. Näin ei enää saisi tapahtua yhtään kertaa. Päinvastoin, pitäisi selvittää, kuinka julkisen liikenteen palveluita voitaisiin lisätä, parantaa ja kehittää ja luoda niistä toimiva, hyvä, asiakkaita palveleva kokonaisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen on ihan oikealla asialla nyt, mutta meidän on syytä muistaa, että 8 prosentin alvin hävittäminen pois ei tätä nykysurkeutta ratkaise valitettavasti mihinkään muuhun, ja sitten se tie on kuljettu loppuun. Mutta siitä huolimatta minä olen sitä mieltä, että tämä asia pitää tutkia perusteellisesti.

Nyt olemme hyvin mielenkiintoisessa tilanteessa tässä kannatuksessani ed. Lauri Oinosen lakialoitteeseen. Nimittäin minä kannatan hänen äskeisessä puheessaan esille tuomiaan näkökohtia ja sisältöjä, mutta pidän tätä lakialoitetta puutteellisena. Ed. Lauri Oinonen, te esititte tässä äskeisessä puheenvuorossanne ohimennen, ilmeisesti ihan alitajuntaisesti, että kutsujoukkoliikenne olisi tässä kuvassa mukana, ja se käsitteellisesti ei ole tässä ehdotuksessa, siis tässä lakipykälässä, mukana, ja kuitenkin tällä hetkellä juuri kutsujoukkoliikenne on nimenomaan se, joka on se tulevaisuuden vaihtoehto. Ruotsissa se on käytössä. Se on erittäin toimiva järjestelmä, ja jos kutsujoukkoliikenteeseen Suomessa siirryttäisiin, niin kuin oltiin jo hilkulla siirtymässä ja Pohjois-Karjalassa vai missähän se on jo käytössäkin eräiltä osin, niin siinä yhteydessä tämä alvihommakin voitaisiin uudelleen miettiä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Henkilökohtainen näkemykseni on se, että ed. Lauri Oinonen on kyllä tässä asiassa, en nyt ihan sano aikaansa edellä, mutta ihan ajan hermolla. Kävin puolitoista vuotta sitten eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan virallisella eduskuntavierailulla Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa, ja oli mielenkiintoista, kun käytiin Ruotsin puolella, huomata, että siellä oli hyvin paljon käytössä täysin maksutonta, ilmaista, linja-autoliikennettä Pohjois-Ruotsissa asuville ruotsalaisille. Ruotsissa oli arvioitu, että se on yhteiskunnalle kokonaistaloudellisesti kannattavaa ja järkevää monesta eri syystä. Tältä osin tämä ed. Oinosen lakialoite on tämmöinen sukulaisserkku siihen, mitä Ruotsissa ja esimerkiksi Pohjois-Suomessa jo on tehty. Mielelläni yhdyn myöskin ed. Pulliaisen tarkennuksiin siltä osin, joita teitte tämän ed. Oinosen lakialoitteen johdosta.

Minusta on hienoa todeta, että keskustan riveissä on tällaisia alkiolaisia kansanedustajia, (Ed. Pulliainen: Ehkä viimeinen!) jotka ajattelevat syvällisesti koko kansan ja myöskin pienituloisten kansalaisten kannalta tätä liikkumista isossa, laajassa Suomenmaassa, jossa liikkuminen on hankalaa ja kallista. Toivotan menestystä tälle ed. Oinosen merkittävälle lakialoitteelle.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan yhdyn edellisen edustajan kaikkiin yhtymisiin ja jopa edellisen edustajan edelliseen lakialoitteeseen, jota en ehtinyt kannattaa, kun olin poissa.

Mutta tämä homma voitaisiin hoitaa kyllä jollain muullakin tavalla. Eilen puhuttiin, että valtio on suurin yksityinen hyötyjä verotusmielessä näissä dieselpolttoaineiden, dieselöljyn hinnannousuissa, vaikka täällä eräs vihreä vähän yksinkertaisesti yritti selittää, että niistähän tulee veroja, joilla sitten hoidetaan kaikki nämä asiat. Mutta todellisuudessahan meillä valtio pistää nämä kaikki tuotot, jotka nyt veroista tulee ylimääräistä, kun tämä öljyn hintakin nousee, velanmaksuun. Ja jotenkin se on siunattu täällä, että joo, maksetaan velkaa pois. Eli minä olen sitä mieltä, että tämä asia pitää hoitaa, dieselöljy jotenkin näille yrittäjille dieselveron poistamisella, ja totta kai minä kannatan sitä, että olisi maksuttomat Pohjois-Suomen ja pitkämatkalaisten palvelut.

Olen sitä mieltä, että hallituksen ja meidän täällä kansanedustuslaitoksessa pitäisi satsata siihen, että EU tajuaisi Suomen erityisaseman näissä pitkän matkan etäisyyksissä ja muissa. Minä ihmettelen vieläkin sitä, että sitä ei ole ajettu. Meidän pitäisi saada kaikkiin näihin, sekä lämmitykseen että kulkujuttuihin, alennuksia EU:ssa sen takia, kun me olemme tämmöinen maa. Vaatisin koko eduskunnalta tässä ryhtiä. Toki kannatan tätäkin, mutta en näe tätä ainoana vaihtoehtona.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lauri Oinosen lakialoite puuttuu sisällöllisesti tärkeään asiaan, julkisen liikenteen käytön edistämiseen. Haluan ihan ensimmäiseksi todeta, että kun puhutaan julkisen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittämisestä, niin yleensä se keskustelun fokus on aina suurilla, kaupunkimaisilla paikkakunnilla, ja se on hyvin tärkeä asia, että siitä huolehditaan.

Mutta tässä lakialoitteessa minusta erityisen suuri ansio on se, että puhutaan myöskin haja-asutusalueen ja maaseutumaisen Suomen joukkoliikennepalveluitten kehittämisestä. En ole nyt aivan varma siitä, onko tämä toimenpide, millä tähän tavoitteeseen pyritään, täsmällisesti oikea. Haluan vaan kiinnittää huomiota siihen, jos muistan oikein, että liikenneministeri Vehviläinen on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja asettanut erityisen selvitysmiehen tutkimaan eri vaihtoehtoja, millä maaseudulla joukkoliikennepalvelut voitaisiin tulevaisuudessa turvata. Se vaatii varmasti monenlaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja myöskin ennakkoluulottomuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen on hyvällä asialla, sydän sykkii oikealle asialle ja on vasemmalla puolella. Olen kovasti tukemassa tätä ajatusta arvonlisäveron laskemisesta ja tässä tapauksessa sen perimättä jättämisestä henkilökuljetuksilta.

Tässä sopisi kyllä todeta, niin kuin siihen täällä perusteluissa kyllä hiukan viitataan, rautatieliikenteen entistä vahvempi tukeminen. Olen kyllä sitä mieltä, että nykyhallituskaan ei tee siinä asiassa kylliksi tekoja huolimatta siitä toistetusta, melkein jo hokemasta, että tämä liikennestrategia on historiallinen, kun siinä niin paljon nyt rautatieliikennettä tuetaan. Kuitenkin tapahtuu juuri päinvastaisia tekoja, esimerkiksi jätetään nämä tuiki tärkeät rautatieliikenteen ratapihahankkeet kesken.

Mutta kiitoksia vain, ed. Lauri Oinonen, erinomaisesta aktiviteetista. Toivon, että voimme uskoa myös tähän ministeri Vehviläisen selvitystyön etenemiseen. Varmaan te olette yhteistyössä hänen suuntaansa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän kollegoita asiasta käydystä hyvin myönteisestä keskustelusta. Lakialoitteen tein siinä mielessä, että arvoisat kollegat parantavat sitä, niin kuin täällä on tullut ed. Pulliaisen, ed. Tiusasen ym. puheenvuoroissa esille. Lähetekeskustelu on minusta arvokas foorumi, jossa voidaan keskustella ajankohtaisista ja tärkeistä asioista, ja näin me kaikki tänään olemme tämän teeman kohdalla kokeneet. Sitä varten tämä aloite on tehty, että me pääsemme yhdessä tuomaan esille niitä näkemyksiä, joilla haluamme yleistä julkista liikennettä edesauttaa.

Olen tarkoituksella, aivan kuten ed. Ravi täällä toi esille, halunnut kiinnittää maaseudun nä-kökulmaan huomiota. Toimin Keuruulla myös paikallisliikennetoimikunnan puheenjohtajana. Suuri murhe on se, että yleinen liikenne on erittäin ohutta, jopa olematonta, meidän laajan kuntamme kylillä, pois lukien koululaistaksibussivuorot. Tämä on todella hyvin kielteinen asia. Sen takia tuon esille erilaisia ratkaisuja.

Ed. Pulliainen toi täällä, aivan oikein, esille tämän kutsutaksin. Tuon sanan kuitenkin olen jättänyt ilmeisesti vahingossa pois, se on ollut mielessä, kun olen aloitetta tehnyt. (Ed. Pulliainen: Se oli esittelyssä mukana, mutta ei tekstissä!) Mutta näen myöskin tietyn ongelman tässä kutsutaksiliikenteessä. Se on hyvin toimiva, jos sillä ei eliminoida olemassa olevia reittivuoroja. Mutta tällä hetkellä olen huomannut liikenneministeriön virkamiehillä paineen korvata kutsutaksiliikenteellä olemassa olevia junavuoroja, olemassa olevia linja-autovuoroja. Tätä minä pidän takaperoisena kehityksenä, koska olen juuri sitä mieltä, kuten ed. Tiusanen toi esille, että meidän on säilytettävä ja edistettävä myös junaliikennettä. Sen olen tuonut esille aloitteessani ja äskeisessä puheenvuorossa, että ratoja on käytettävä nykyistä enemmän. Käsittääkseni myös jossakin yhteydessä on todettu valtion tarkastavien virkamiesten osalta se ongelma, että meillä ratainvestointeja, joita on niin sanotuilla vähäliikenteisillä radoilla, käytetään liian vähän. Elikkä investoinnit ovat vajaakäytössä.

Nyt minulla on ongelma, miksi ne ovat vajaakäytössä. Minä olen pyrkinyt sitä selvittämään. Muun muassa kaikki Haapamäen kautta kulkevat radat ovat näitä niin sanottuja vähäliikenteisiä ratoja, ja ne pystyisivät kuljettamaan aivan toiset määrät henkilöliikenteen ja tavaraliikenteen junia. Minulla on sellainen käsitys, että todellinen este junaliikenteen kehittämiselle ja lisäämiselle niin sanotuilla vähäliikenteisillä radoilla on ratamaksu. Tämän asian toivon jonkun kollegan selvittävän. Itse yritän selvittää sitä lähiaikoina. Olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen. Siihen saamani vastaus ei ollut tyydyttävä. Siinä todettiin, että tämän merkitys on hyvin vähäinen, mutta ymmärtääkseni se on suurin menoerä muun muassa kiskobussiliikenteessä. Kevytjunien liikenteen suurin menoerä on ratamaksu, joka on moninkertainen verrattuna työntekijöitten palkkakustannuksiin polttoainekustannuksista puhumattakaan. Eli arvioni on, että ratamaksu on kiskobussiliikenteessä 80 prosenttia menoista.

No, se tietysti menee valtion momentilta toiselle, mutta sitten kun liikennettä hoitava taho laskee näitä menoja, niin totta ihmeessä siinä on semmoinen rasite, että paineet korvata junan tiettyjä osuuksia kutsutaksilla ovat suuret. Ei tajuta, että tämä raha menee momentilta toiselle. Radat ovat olemassa. Investointeja mielestäni tulisi käyttää, säilyttää liikennekokonaisuudet siten, että yhteydet toimivat junilta toisille, eikä katkaista siten, että jos todetaan, että jollakin osuudella on matkustajia kovin vähän, niin katkaistaan se, ja sitten ei olekaan vaihtoyhteyttä seuraaviin.

Meidän pitäisi todella selvittää tämä junaliikenteen todellinen kustannusrakenne kokonaisuuden kannalta. Nyt minun suuri epäilyni on se, että vähäliikenteisten ratojen käyttöä estää eniten ratamaksu, ja toivon, että siihen asiaan saataisiin korjaus.

Olen käyttänyt tarkoituksella täällä termiä "julkinen liikenne" juuri sen takia, että se kattaisi nämä kutsutaksit, taksiliikenteen, paikallisliikennettä hoitavat taksibussit, kaikki nämä. Ne eivät valitettavasti aina kuljeta joukkoja, se minun on ikävä kyllä todettava vaikkapa niistä junavuoroista, joita säännöllisesti käytän Haapamäeltä. Usein, kun aamujunalla lähden, matkustajia on saman verran kuin tänään eduskunnan täysistunnossa. Se ei ole joukko. Mutta kuitenkin, kun se juna tulee Tampereelle, siinä on jo seisovia matkustajia, elikkä se kokoaa niitä jo heti seuraavalta asemalta ja siitä eteenpäin. Elikkä puhun julkisesta liikenteestä ja näen sen kokonaisuutena. Sen takia haluan, että edistetään julkista liikennettä. Meidän on maaseudulla hyväksyttävä se, että saattaa olla taksibussivuoro, jonka käyttäjät ovat kovin vähäiset. Kylältä väki on muuttanut pois, kuollut, ja sinne jää sitten yksi taikka kaksi henkilöä, jotka ovat tämän julkisen liikenteen varassa. Kutsutaksiliikenne olisi heille todella erinomainen ja hyvä ratkaisu. Siinä suhteessa ed. Pulliaisen esille tuoma vaihtoehto on hyvä; kutsutaksilla voitaisiin sitten hoitaa todella silloin, kun asiakas tarvitsee, liikennepalveluja. Toivon, että sitä käytettäisiin siellä, mutta samalla edistettäisiin sitä, että junien ja linja-autojen matkustajakehitys olisi positiivinen, että ihmiset todella harkitsisivat, jättäisivätkö autolla ajon vähemmälle.

Minä itse kuitenkin käytän autoa, vaikka voimakkaasti joukkoliikenteen puolesta puhun. Liikun paljon alueilla, mihin ei ole minkäänlaista julkista liikennettä. Näin ollen ymmärrän, että autokin on tarpeen ihmisille, mutta aina kun matkan voi tehdä julkisella liikenteellä, aina ehdottomasti käytän ensiksi julkisen liikenteen vaihtoehtoja. Mutta joudun usein toteamaan sen, että toiseen suuntaan matka onnistuisi hyvin mutta ei toimi toiseen suuntaan, ja näin ollen se ei onnistu. Tämä on maaseudulla ja siellä, missä junavuorot ovat vähentyneet, ikävä kyllä se ongelma, että frekvenssitarjonta on vähäinen.

Tähän olen halunnut kiinnittää huomiota, että liikenteenharjoittajilla olisi edellytykset hoitaa liikennettä, ja erityisen huolissani minä olen opiskelijoista, eläkeläisistä. He ovat joukkoliikenteen merkittäviä edunsaajia alennusten muodossa. Mutta minä haluan, että tästä tulisi semmoinen vaihtoehto, että ihminen, joka käyttää tänä päivänä autoa, tulisi harkitsemaan, onko hänen mahdollista tehdäkin matka linja-autolla tai junalla, ja että tämä liikennetarjonta olisi niin runsasta, että matkanteko onnistuisi näin. Tätä kautta loisimme matkustustottumuksia.

Jos aina liikenne on uhattuna, niin silloin ihmisille muodostuu käsitys, että sitä ei ole olemassakaan, ja silloin se on negatiivista mainontaa. Meidän pitäisi päästä siihen, että vuorotarjontaa voitaisiin lisätä ja ihmiset voisivat luottaa siihen, että voidaan käyttää junaa. Mainitsemani juna, jota itse käytän, ei ole niiltä asemilta, joilta matkustajia nousee vähän, voinut muodostua vielä säännöllisen työmatkanteon välineeksi, kun se on aina ollut muutamaksi kuukaudeksi, aikataulukaudeksi, kerrallaan kokeiluluontoisesti. Ei siihen kukaan säännöllistä työmatkaa tekevä voi luottaa ja sen varaan sijoittaa asumistaan.