Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyi lain kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta vuonna 2006. Tämän hyväksymisen yhteydessä päätettiin selonteon antamisesta, hankkeen toteutuksesta ja lain tavoitteiden toteutumisesta.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteet voi pelkistää hyvin lyhyeen: tavoitteena on turvata kuntapalvelut tulevaisuudessakin muuttuneissa olosuhteissa. Paras-hankkeen tarkoituksena laajemmin sanottuna on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää sekä tarkistaa valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen, taloudellinen perusta. Tarkoitus on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua sekä luoda edellytykset kuntien järjestämien palveluiden ohjauksen kehittämiselle.

Selonteko on valmisteltu laajapohjaisesti usean ministeriön yhteistyönä valtiovarainministeriön johdolla. Selonteon mietinnössä, sen valmistelussa on saatu laajasti lausuntoja, ja muun muassa kuusi eduskunnan valiokuntaa on hallintovaliokunnalle antanut lausunnon. Koska mietintö on varsin laaja, esittelen seuraavassa vain mietinnön keskeisiä johtopäätöksiä sekä muutamia yksittäisiä kohtia mietinnöstä.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena tarkastellen uudistuksen yksi keskeisimpiä aikaansaannoksia on, että se on aktivoinut kuntia arvioimaan toimintaansa ja etsimään välttämättömiä uusia ratkaisuja. Tämä on näkynyt kuntarakenteen kehittymisessä, mutta myös palvelurakenteiden kehittämisen käynnistymisessä. Ottaen huomioon, että puitelaki on ollut voimassa noin kolme vuotta, uudistusvauhti on kuntarakenteen osalta ollut varsin hyvä. Kun kuntia oli 2000-luvun alussa 452, niiden määrä on nyt 342. Jos kaikki selvityksessä olevat kuntaliitokset toteutuvat, vähenee kuntien määrä 302:een vuonna 2013. Merkille pantavaa on, että alle 20 000 asukkaan kuntien lukumäärä on puolittunut kahden viime vuoden aikana.

Valiokunta pitää huolestuttavana, etteivät uudistuksen vaikutukset ole käytännössä kovin paljon näkyneet kuntatalouden kannalta merkittävimmissä kunnissa eli suurissa kaupungeissa, jotka täyttävät puitelain edellyttämät väestöpohjat. Kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista ja vastaavasti 100 pienintä kuntaa 3 prosenttia näistä menoista. Sisäisten hallinnollisten rakenteiden kehittäminen ja tuottavuuden lisääminen turvaamalla palvelut kustannustehokkaasti on välttämätöntä juuri suurissa kunnissa, joissa talouden suuri volyymi on mahdollistanut myös sen, että puitelain velvoitteet eivät ole sillä tavalla käynnistyneet. Myös näissä kunnissa, niin entisissä kuin kuntaliitosten myötä syntyneissä uusissakin, on tärkeää huolehtia nimenomaan palveluista ja siten palveluja tukevista rakenteista.

Arvoisa puhemies! Tuottavuusohjelmatyötä kahdenkymmenen suurimman kaupungin kanssa on jatkettava ministeriöiden ja kuntien yhteistyönä tarkoituksena tähdätä pitkäjänteisiin muutoksiin ja toimenpiteisiin myös kansallisesti asianomaisia kuntia laajemmin. Yhteistyö kaupunkiseuduilla ei ole edennyt maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa tai palvelujen kuntarajat ylittävässä käytössä ihan siinä määrin kuin on ollut tavoitteena.

Tampereen ja Turun seuduilla selonteon mukaan esitetään otettavaksi käyttöön kokeiluluonteinen vuoden 2012 loppuun asti kestävä valtion ja kuntien välinen seudullinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettely. Valiokunta pitää perusteltuna, että aiesopimusmenettely ulotetaan myös Oulun seudulle.

Valiokunta tähdentää, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on turvata jokaiselle perustuslain mukainen oikeus yhdenvertaisiin ja riittäviin peruspalveluihin. Uusien rakenteiden ja toimintatapojen on johdonmukaisesti tuettava hyvinvointia ja palvelujen saamista ottamalla huomioon erilaiset olosuhteet maan eri osissa. Tässä yhteydessä valiokunta kiinnitti myös huomiota, että erilaisia uusia toimintakäytäntöjä on syytä levittää laajemmalle, ja tässähän on sekä valtiovarainministeriön kuntaosasto että Kuntaliitto toimineet hyvin aktiivisesti.

Vaarana on, että osassa kuntia lähipalvelut etääntyvät kuntalaisista. Selonteosta ei valiokunnan mukaan voi tehdä riittävää arviota harvaanasuttujen alueiden palvelujen saatavuudesta. Näihin puutteisiin tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Yhteispalvelulla voidaan osaltaan turvata harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien aiheuttamia ongelmia palvelutarjontaan. Valiokunta tähdentää mietinnössään, että yhteispalvelua tulee kehittää voimakkaasti muun muassa yhteispalvelun laajentamishankkeen tavoitteen mukaisesti siten, että vuoden 2011 loppuun mennessä jokaisessa kunnassa on yhteispalvelupiste, ellei palveluita muutoin ole saatavilla.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää tarpeellisena, että erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettely vakinaistetaan. Tällä menettelyllä on saatu varsin hyviä tuloksia.

Valtaosa kuntien menoista kohdistuu sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetustoimeen. Puitelaki mahdollistaa sen, että kunnat voivat järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita erilaisissa organisaatioissa. Tämä on siinä mielessä tarpeellista, että yksi sosiaali- ja terveydenhuollon malli ei sellaisenaan sovellu koko maahan. On kuitenkin huomattava, että näissä malleissa tietty perusajatus säilyy. Vastuu palveluiden järjestämisestä ja niiden rahoituksesta säilyy erilaisista malleista huolimatta kuitenkin kunnilla. Tätä valiokunta erikseen on mietinnössään tähdentänyt.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallinto- ja rakenneratkaisuissa vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota ja palvelukokonaisuuksien saumatonta eheyttä asiakaslähtöisesti. Toinen tärkeä puitelain muutos tulee antamaan valtioneuvostolle toimivallan velvoittaa kuntia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen, ellei puitelain väestöpohjavaatimukset muuten täyty.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu on viime vuosina ollut varsin merkittävää, ja kehityssuunta näyttää jatkuvan. Tässä yhteydessä valiokunta on ottanut hyvin vahvasti esille ennalta ehkäisevän työn merkityksen ja toisaalta nostaa esille kansalaisten oman vastuun nimenomaan ennalta ehkäisevässä terveydenhuollossa. Jos emme näihin saa muutosta, kustannusten nousu tulee olemaan hyvin vaikea hallita.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää välttämättömänä, että kunta- ja palvelurakenneuudistusta jatketaan määrätietoisesti puitelain periaatteiden mukaisesti. Kuntarakennetta on edelleen vahvistettava erityisesti strategisin liitoksin ja myös strategisen yhteistoiminnan kautta. Yhdistymisavustusten maksamista kuntajakolain mukaisesti on syytä harkita myös kuntien yhdistymisiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2013 alun jälkeen. Kuntalain parlamentaarisen kokonaisuudistuksen käynnistäminen vielä tällä vaalikaudella on syytä arvioida. Ennen kaikkea on välttämätöntä edetä ripeästi palvelutuotannon tehostamiseen ja tuotannon parantamiseen asiakaslähtöisesti palvelujen saatavuus ja laatu turvaten.

Valiokunta korostaa, että uudistustyötä on jatkettava määrätietoisesti siten, että se painottuu nyt palveluiden uudistamiseen aiempaa vahvemmin. Nyt painopiste käytännön työssä on ollut hallintorakenteiden uudistamisessa. Toimintojen ja tuottavuuden tehostamistoimilla on saavutettavissa merkittävimmät kuntataloudelliset ja kansantaloudelliset hyödyt sekä samalla palvelujen korkea taso.

Valiokunta pitää edelleen välttämättömänä kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamista. Sitähän on vuosia valmisteltu, ja siinä on melkoisia paineita koko rahoitusjärjestelmän uudistamisesta, jotta kunnat pystyvät suoriutumaan niistä tehtävistä, jotka niille on valtiovallan päätöksillä annettu. Resurssien ja tehtävien on oltava tasapainossa ja rahoitusjärjestelmän sellainen, että se ottaa riittävästi huomioon palvelutarpeen ja olosuhdetekijät kunnissa.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanoa on kiinteästi seurattava ja arvioitava sekä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Seurannassa ja arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota muun muassa palvelujen saatavuuteen, laatuun ja asiakastyytyväisyyteen sekä kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta syntyviin hyötyihin, uusiin toimintatapoihin sekä tuottavuuden paranemiseen ja kustannusten hallintaan.

Palvelurakenteiden kehittämisen ja tuottavuuden parantamisen keskeisenä esteenä on usein tullut esiin erilaisten tietojärjestelmien yhteensopimattomuuteen tai asiakastietojen käytettävyyteen liittyviä rajoitteita. Hallintovaliokunta kiirehtii sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisen tiedonhallinnan ja erityisesti tietojärjestelmien yhteensopivuuden kehittämistä ja pitää välttämättömänä, että tähän varataan riittävät voimavarat.

Arvoisa puhemies! Valiokunta esittää hyväksyttäväksi oikeastaan tähän liittyen seuraavan kaksiosaisen kannanoton:

Ensimmäiseksi, eduskunta yhtyy selonteon kannanottoihin ja linjauksiin.

Toiseksi, eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittämiseksi eduskunnalle annetaan jo meneillään olevalla vaalikaudella tarvittavat säädösehdotukset, joilla voidaan toteuttaa julkisen hallinnon viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit ja joilla kunnat sekä muu julkinen hallinto velvoitetaan ottamaan käyttöön yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit sekä että näihin tarkoituksiin varataan riittävät taloudelliset resurssit.

Tämä mietintö ei ollut täysin yksimielinen. Siihen sisältyy kaksi vastalausetta, sosialidemokraattien ja sitten erikseen vasemmistoliiton ja perussuomalaisten yhteinen. Nämä varmasti esittelevät vastalauseensa.

Elsi Katainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunta on ihmisiä, asukkaitaan varten. Kunta vastaa pääosin ihmisten tarvitsemien hyvinvointipalveluiden tuottamisesta. Hyvinvointiyhteiskuntamme perusta on kunnallisessa itsehallinnossa sekä kuntalaisten valmiudessa ottaa vastuuta asuinpaikkakunnastaan. Kuntaliiton kyselyn mukaan kuntalaiset arvostavat palveluissa valinnanvapautta ja joustavuutta. Heille tärkeitä ovat lähipalvelut kuten lähikoulut, terveysasemat ja kirjastot. Myönteistä on, että he myös haluavat vaikuttaa palveluihin.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut välttämätön. Hanke on aktivoinut kuntia arvioimaan toimintojaan uudelleen. Kuntarakenne on kehittynyt lukuisten kuntaliitosten myötä, ja palvelurakenteiden uudistamistyö on lähtenyt liikkeelle. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikana useat kunnat ovat osoittaneet, että ne kykenevät muutokseen vapaaehtoisesti. Kuntapäättäjiä onkin syytä kiittää aktiivisuudesta ja vastuullisuudesta uudistustyössä. Toki on myös joukko kuntia, joissa ei ole vielä hahmotettu tulevaisuuden muutostarpeita.

Kuntien menot syntyvät palvelujen järjestämisestä. Siksi uudistuksen painopisteen on jatkossa oltava palveluiden sekä niiden sisältöjen ja tuotantotapojen kehittämisessä. On löydettävä uusia ja ennakkoluulottomia tapoja tuottaa palveluita koko kuntakentälle. Erityisen haastavaa palveluiden tuottaminen on harvaanasutuilla seuduilla. Palvelut on kuitenkin turvattava koko maassa tehokkuutta ja tuottavuutta parantaen. On muistettava, että suurten uudistusten toteutuminen on pitkäjänteistä ja aikaa vievää työtä. Uudistuksia tehdessään kuntapäättäjät ja viranomaiset tarvitsevat työrauhaa. Työtä ei tule vaarantaa asettamalla lisää määräyksiä tai uusia linjauksia kesken uudistuksen.

Uudistuksen onnistumiseksi on tärkeää tukea kuntia muutosjohtamisessa. Näin henkilöstö ja kuntalaiset sitoutuvat parhaiten muutokseen. Tietoa kuntien hyvistä kokemuksista muutosjohtamisesta on saatavilla esimerkiksi poikkihallinnollisesta Muutosjohtamisen tuki -hankkeesta.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitokset ovat olleet tarpeellisia ja kannatettavia. Kuntaliitosten tuloksia, samoin kuin yhteistoiminta-alueiden tuloksia, on arvioitava tarkemmin Paras-hankkeen edetessä. Kuntarakenteet eivät sellaisenaan tuo ratkaisua itse peruskysymykseen: miten turvata laadukkaat kuntapalvelut ja hillitä menokasvua kunnissa. On syytä terveellä tavalla kyseenalaistaa suuruuden ekonomia ja pyrkimykset palvelujen keskittämiseen. Jaamme mietinnön näkemyksen siitä, että selonteko ei anna riittävästi eväitä harvaanasuttujen seutujen palveluiden turvaamiseen.

Keskustan eduskuntaryhmä jakaa mietinnön huolen siitä, että uudistushankkeen vaikutukset eivät ole käytännössä näkyneet kokonaiskuntatalouden kannalta merkittävimmissä suurissa kaupungeissa. Nämä kaupungit täyttävät jo Paras-puitelain edellyttämät väestöpohjavaatimukset eivätkä ilmeisesti siksi ole juurikaan tehneet rakenteellisia uudistuksia. 6 suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista ja 100 pienintä kuntaa 3 prosenttia. Kuntatalouden kokonaisuuden kannalta onkin erittäin suuri merkitys sillä, kuinka tuottavuutta onnistutaan parantamaan esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla sekä Oulun, Turun ja Tampereen kaltaisissa suurissa kaupungeissa. Erityisesti yli kuntarajojen menevässä palveluyhteistyössä suurilla kaupunkiseuduilla on runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Vastuu peruspalveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta säilyy kunnilla. Tätä vastuuta kunnat voivat toteuttaa erilaisilla organisaatiomalleilla. Totesimme jo Paras-selonteon lähetekeskustelussa, että yksi sosiaali- ja terveydenhuollon malli ei sovi koko maahan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä on huomioitava paikalliset olosuhteet ja erilaiset alueelliset tarpeet. Hallinto- ja rakenneratkaisuissa on välttämätöntä vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon eheyttä asiakaslähtöisesti. Tämän lisäksi on hyvä, että valtioneuvostolle annetaan toimivalta velvoittaa kuntia osallistumaan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-alueisiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää koskevat uudistukset on nähtävä jatkumona Paras-uudistukselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa luontevin ja riittävän väestöpohjan turvaava aluejako on pääsääntöisesti maakunta. Se kokoaa yhteen keskeisimmät julkisten ja yksityisten palvelujen sekä alueitten kehittämisen toimijat.

Yksi esimerkki maakunnallisesta mallista on Kainuun hallintokokeilu, jonka onnistumista on viime aikoina arvioitu useissa eri selvityksissä erittäin myönteisesti. Kokeilulla on onnistuttu hillitsemään palvelutuotannon kustannuksia enemmän kuin muualla Suomessa. Hallintokokeilun tulokset puhuvat sen jatkamisen puolesta. Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa pysyvän lain säätämistä jo tämän vaalikauden aikana mallin jatkamiseksi Kainuussa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Kainuun hallintokokeilun kaltaisen maakunta- ja aluekuntayhtymämallin käyttöönotto tulee mahdollistaa myös muilla alueilla Suomessa.

Valtion ja kuntien tehtävänjakoa ja resursointia tulisi uudistaa. Esimerkiksi toimeentulotuen myöntäminen pitäisi siirtää kunnilta Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Kuntien tuloveropohjaa pitäisi laajentaa kuntien omaan toimintaan läheisesti liittyvillä ja vakailla verotuloilla, kuten jäteverolla tai osuuksilla arvonlisä- tai pääomaverotuotoista.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden tilanne on vakava. Uhkana on kuntien taloudellinen eriytyminen. Kunnallisverojen nosto, kuntien erilaiset mahdollisuudet järjestää palveluja sekä huoltosuhteen rajut muutokset johtavat kuntalaisten eriarvoistumiseen maan eri puolilla. Tässä tilanteessa vaaditaan kuntapäättäjiltä vastuullisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Taantuman aikana ei saa leikata esimerkiksi omaishoidon tukea, vaikka kuntien onkin harjoitettava tiukkaa menokuria.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmää uudistetaan entistä kannustavammaksi niin, että kuntien panostukset terveyttä edistäviin toimenpiteisiin palkittaisiin järjestelmän kautta. Valtionosuusjärjestelmän pitäisi myös tunnistaa nykyistä monipuolisemmin kuntien erilaiset palvelutarve- ja olosuhdetekijät, kuten sairastavuus tai harva asutus.

Kasvaviin sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin on pyritty vastaamaan hallintoa ja organisaatioita muuttamalla. Yhä selvempää on, että Paras-hanke, valtionosuuksien korotukset tai palvelutuotannon uudistukset eivät yksin riitä. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä monet yhteiskunnalle kalliiksi tulevat hoidot olisi mahdollista välttää, jos kuntalaiset muuttaisivat ja parantaisivat elintapojaan. Korostammekin jokaisen omaa vastuuta hyvinvoinnistaan ja kannustamme kaikkia suomalaisia huolehtimaan terveydestään.

Tapani Mäkinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa arvioitu kunta- ja palvelurakenneuudistus on ollut kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi välttämätön hanke. Paras-hanke aloitettiin edellisen hallituksen aikana vastauksena ikärakenteen muutokseen ja kuntatalouden haasteisiin. On laajalti hyväksytty se tosiasia, että rakenteellisia muutoksia tarvitaan, jotta kunnat voivat tarjota palveluita kuntalaisille laadukkaasti ja tasapuolisesti koko maassa.

Toistaiseksi Paras-hankkeella on saatu aikaan lähinnä kuntarakenneuudistuksia. Tähän mennessä tehdyt kuntaliitokset vahvistavat ja luovat parempia edellytyksiä yhdistyneiden kuntien palveluiden tuottamiseen. Samalla tiellä on jatkettava. Kokoomuksen mielestä kuntaliitosten toinen aalto on aivan välttämätön. Vain siten varmistetaan itsenäisten, elinvoimaisten ja toimintakykyisten kuntien kokonaisuus.

Kunnan vahvuus on sen kyvyssä tuottaa palveluja. Pelkästään oma vaakuna, kunnantalo ja kunnanjohtaja eivät tee kunnasta vahvaa. Sen tekee ihmisten tarpeista lähtien tuotetut toimivat palvelut.

Arvoisa puhemies! Kuntalaiselle tärkeintä ovat hyvät palvelut, eivät niinkään kunnan rajat ja oma byrokratia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää äärimmäisen tärkeänä, että kunnissa jatketaan varautumista tulevaisuuden muutoksiin. Painotuksen tulee kuntarakenteiden uudistamisen ohella olla toistaiseksi vähälle huomiolle jääneessä palveluprosessien ja palvelujen sisällön kehittämisessä. Paras-hankkeen työ ei ole vielä valmis. Se on vasta alussa.

Paras-hankkeen vauhti ja uskallus on loppunut kesken. Nyt on kirkastettava hankkeen tavoitteet. Kunnille on selkeästi kerrottava, mitä tavoitellaan, ja yhdessä kuntien kanssa on päättäväisesti edettävä palvelukäytäntöjen kehittämisessä. Keskeisessä roolissa on nykytekniikan ja tietojärjestelmien parempi hyödyntäminen. Toimivilla rekistereillä ja tiedon sujuvalla liikkuvuudella esimerkiksi hoiva-alan ammattilaiset voivat paremmin keskittyä varsinaiseen työhönsä, ihmisten hoitamiseen ja aitoon kohtaamiseen.

Nykyiset palveluiden tuottamistavat on voitava kyseenalaistaa ja uusia keinoja on uskallettava ottaa käyttöön. Turhasta byrokratiasta on päästävä, ja ammattilaisten työpanos on vapautettava heidän osaamistaan ja koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Palveluseteli on yksi järkevimmistä tavoista palveluiden järjestämiseen. Palvelusetelit lisäävät kuntalaisten valinnanvapautta ja tuovat kaivattuja uusia toimijoita palvelutuotantoon. Palveluseteli ei tietenkään ole yksi ja ainoa vastaus. Jokaisen kunnan on tehtävä omat palvelulinjauksensa ja määritettävä, mitä tuotetaan itse ja mitä palveluita ostetaan ja miten.

On pidettävä mielessä, miksi tätä uudistusta tarvitaan. Uudistusta tarvitaan, koska muun muassa ikärakenteen muutos aiheuttaa tulevina vuosina kunnille sellaisia taloushaasteita, joista ei selvitä ilman suuria ratkaisuja. Haluamme turvallista muutosta, koska vain siten voidaan turvata kansalaisten palvelut jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Yksi Paras-hankkeen merkittävimpiä saavutuksia on perusterveydenhuollon toimintaedellytysten vahvistaminen. Riittävä väestöpohja antaa riittävät resurssit laadukkaiden palveluiden järjestämiselle ja helpottaa myös osaavan henkilökunnan saamista kuntiin.

Palvelujen kehittämisen on lähdettävä kuntalaisten tarpeista. Hyvällä johtamisella, ammattitaidolla, saumattomilla palveluketjuilla ja teknisten innovaatioiden tehokkaammalla hyödyntämisellä voimme tarjota kuntalaisille vaikuttavia ja ennakoivia sosiaali- ja terveyspalveluita jatkossakin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa ennalta ehkäisevän työn ja tiedonkulun merkitys nousee yhä tärkeämpään rooliin. Ennalta ehkäisevä ja sektorit ylittävä toiminta sosiaali- ja terveysasioissa parantaa ennen kaikkea kuntalaisten elämänlaatua, mutta on kunnalle myös taloudellisesti kannattavaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on vahvistettava palvelukokonaisuuksien eheyttä, saumattomuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vanhukset saavat sujuvasti tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa riippumatta siitä, kuuluvatko heidän tarvitsemansa palvelut sosiaali- vai terveydenhuollon piiriin. Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitääkin erinomaisena hallintovaliokunnan esitystä siitä, että puitelakiin lisätään vielä tällä vaalikaudella sosiaali- ja terveydenhuollon eheyttä koskeva säädös ja velvoite väestöpohjavaatimuksen täyttämisestä vuodesta 2013 lukien.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke ei ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon hanke, vaikka viimeaikainen keskustelu tälle sektorille on painottunutkin. Sillä on vaikutuksia myös esimerkiksi perusopetuspalvelujen järjestämiseen. Paras-hanke on edistänyt kuntien kouluverkkosuunnittelua ja lisännyt kuntien jo aiemmin tekemää yhteistyötä kouluverkkoasioissa. Yhteistyö antaa aiempaa paremmat edellytykset esimerkiksi harvinaisten kielten ja eritysopetuksen järjestämiseen. Mahdollisuudet ovat nykyisiä it-ratkaisuja hyödyntämällä lähes rajattomat. Vahvemmilla hartioilla pystytään paremmin turvaamaan myös perusopetuksen tukipalveluja.

Ammatillisen koulutuksen osalta Paras-hankkeen tulokset vaikuttavat tässä vaiheessa myös lupaavilta. Ammatillisen koulutuksen kunta- ja kuntayhtymäjärjestäjät täyttävät pääosin 50 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen. Suunta on ammatillisen koulutuksen laadun kannalta oikea. Koulutuksen arviointineuvoston mukaan suuremman väestöpohjan koulutuksenjärjestäjät pystyvät paremmin takaamaan opetuksen laadun. On erityisesti opiskelijoiden etu, jos turhasta rakenteiden ylläpidosta voidaan säästää ja satsata enemmän itse opetukseen.

Edellä todetut Paras-hankkeen tulokset ovat pääosin rohkaisevia. On kuitenkin muistettava, että hankkeen tärkeimmistä vaikutuksista meillä ei ole vielä tietoa. Koulutuspalvelujen laadun ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on viime kädessä se asia, jota tulee arvioida, kun puhutaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutuksista.

Palvelujen kehittämisessä nousee kaikilla sektoreilla esiin tietojärjestelmien toimivuus ja yhteensopivuus. Hallintovaliokunnan ponsi tietojärjestelmien yhteensopivuudesta julkisella sektorilla onkin oikealla asialla. Kokoomuksen mielestä tietojärjestelmien kehittäminen on keskeisessä roolissa palvelujen parantamisessa ja kuntatalouden tervehdyttämisessä pitkällä aikavälil-lä. Mitä pikemmin asiassa edetään, sitä parempi.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten ikääntyminen vaikuttaa kaikkiin Suomen kuntiin, mutta vaikutukset eri alueilla ovat erilaisia johtuen muun muassa muuttoliikkeestä, maahanmuuttajien keskittymisestä ja yhdyskuntarakenteesta. Kuuden suurimman kunnan alueella asuu 29 prosenttia maamme väestöstä, metropolialueella neljännes suomalaisista.

Kokoomus ei kaipaa metropolialueelle uutta byrokraattista välihallintoa vaan sitovaa ja konkreettista sopimuskäytäntöä alueen itsenäisten kuntien ja valtion välille. Tämä on metropolipolitiikkaa parhaimmillaan. Näin varmistetaan maamme ainoan metropolin kilpailukyky. On syytä muistaa, että metropolialue kilpailee kansainvälisesti muiden metropolien kanssa, ja siinä kilpailussa menestyminen on koko Suomen etu.

Myös maamme muiden kaupunkikeskusten kehittäminen omien alueidensa vetureina on tärkeää. Tampereen ja Turun seuduilla käyttöön otettu valtion ja seudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus edistää kaupunkien tasapainoista kehitystä. Kokoomus pitää hyvänä hallintovaliokunnan ratkaisua ottaa kasvava Oulun kaupunki kehyskuntineen Tampereen ja Turun joukkoon.

Arvoisa puhemies! Kuntakenttä on ennennäkemättömässä murroksessa johtuen väestön ikääntymisestä ja julkisen talouden reunaehtojen tiukentumisesta. Kokoomus haluaa varmistaa, että kuntalaiset saavat kaikkialla Suomessa laadukkaat peruspalvelut. Jotta kokonaisnäkemys kuntien asemasta tulevaisuuden Suomessa tulisi määritellyksi, parlamentaarisen kuntakomitean perustaminen on tarpeen. Näin saamme vietyä Paras-hankkeen henkeä palveluiden uudistamiseen ja lainsäädäntöön.

Taloudellisesti haastavana aikana, jolloin on tehtävä välttämättömiä uudistuksia hallinto- ja palvelurakenteeseen, tarvitaan rohkeita ja vastuuntuntoisia kuntapolitiikkoja. Tässä työssä kokoomus on mukana.

Maarit Feldt-Ranta /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, herr talman! Paras-hanke käynnistettiin viime hallituskaudella, ja silloin se sai myös tuulta siipiensä alle. Puitelain hyväksymisen jälkeen kesäkuussa 2006 alkoi tapahtua, kun kuntayhteistyö- ja kuntarakenneselvityksiä käynnistettiin ympäri maan. Tuloksia saatiin aikaan, kun kuntakenttä oli aktiivisesti mukana. Ministerien maakuntakierrokset keräsivät kokouspaikat täyteen. Silloin oli tekemisen meininki. Kuntaliitoksia käynnistettiin runsaasti, ja kuntien lukumäärä on Paras-hankkeen aikana vähentynyt runsaat 70. Myös kaupunkiseutujen yhteistyön tiivistäminen käynnistyi suurin odotuksin.

Leimaa-antavaa edellisen hallituksen toiminnalle oli myös sen laaja-alaisuus. Näin merkittävää tehtävää valmisteltiin laajapohjaisesti kaikki puolueet mukaan ottaen. Parlamentaarinen työskentelytapa osoitti voimansa — asioissa päästiin eteenpäin.

Myös kuntalakia uudistettiin. Muun muassa peruspalveluohjelma vakinaistettiin, ja valtio—kunta-suhteessa päästiin jo vakaammalle pohjalle. Kuntien tulopohjaa pyrittiin vahvistamaan, ja jatkuva kuntien veropohjan kaventaminen verovähennyksiä lisäämällä onnistuttiin katkaisemaan. Puitelakiin saatiin vielä tärkeä 11 §, niin sanottu rahoituspykälä, jonka mukaan kuntien verotulopohjaa vahvistetaan siirtämällä kunnallisveron vähennyksiä valtion vastuulle.

Hallituksenvaihdos merkitsi suurta muutosta valtio—kunta-suhteeseen. Nykyinen hallitus ilmoitti jo hallitusohjelmassaan, että kuntataloutta vahvistetaan lisäämällä valtionosuuksia. Hallitus ei siis ilmoittanut, että kuntataloutta vahvistetaan niin, että kuntien rahoitusasemaa parannetaan. Hallitus on nostanut valtionosuuksia mutta samalla lisännyt Paras-puitelain 11 §:n vastaisesti kunnallisveron vähennyksiä ja näin tosiasiassa kaventanut kuntien veropohjaa.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat saaneet valita kahdesta vaihtoehdosta itselleen sopivamman, yhteistoiminnan tai uuden kunnan perustamisen. Useimmat kunnat valitsivat yhteistoiminnan kehittämisen, ja tälläkin hetkellä lähes 300 kuntaa hoitaa puitelain velvoitteen, vähintään noin 20 000 asukkaan asukasvelvoitteensa, terveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvän sosiaalitoimen järjestämisen erilaisten yhteistoimintamenettelyjen kautta. Yhteistyön tiivistäminen synnyttikin ennätyksellisen määrän hallintoyksiköitä, uusia kuntayhtymiä, isäntäkuntamalleja, liikelaitoskuntayhtymiä ja liikelaitoksia. Tilaaja—tuottaja-mallit etenivät, johtamisen perään kyseltiin. Konsulteilla on riittänyt kysyntää. Nyt rakenteellinen uudistaminen on pysähtynyt ja polkee paikallaan, vaikka juuri nyt talouden epävarmuudessa rakenteet olisi pikaisesti saatava sellaisiksi, että itsenäinen kuntakenttä voi myös jatkossa menestyä.

Puhemies! Kunnista puhuttaessa tärkeitä ovat tietysti toimivat palvelut. Hallitus on pääministerin suulla sanonut, että leikkauslistoja ei valmistella. Eivätkö hallituksen edustajat lue lehtiä tai seuraa mediaa tai todellista elämää? Helsingissä on jo pitkään kohistu Pajusen leikkauslistasta, Tampereella on pormestarin vastaava lista. Leikkauslistoja tehdään eri puolilla Suomea ensisijaisesti siksi, että maan hallitus on ulkoistanut näiden listojen tekemisen maamme kuntiin ja kunnanvaltuustoihin. Kun nyt kehysbudjetin yhteydessä kuntasektorille ei käytännössä tullut lainkaan lisäresursseja, on selvää, että leikkauslistat jatkuvat ja kansalaisten palvelujen laatu ja saatavuus tulevat heikkenemään.

Tällä kaudella painopiste on selkeästi siirtynyt kuntarakennekysymyksistä tuottavuuteen. Kuntia on syytetty heikosta tuottavuudesta ja siitä, että tarvitaan uusia toimijoita tehokkuutta lisäämään. Tämä yksityistämisprojekti on naamioitu palvelumarkkinoiden ja monipuolisen palvelutuotannon kaapuun.

Kunnallisen järjestelmän ydin on siinä, että kunnassa vastataan kansalaisesta niin sanotusti kehdosta hautaan. Järjestelmien on toimittava, vanhustenhuollon on otettava huomioon terveydenhuollon järjestäminen, koulutoimella on yhteys lastensuojeluun jne. Kun tämä kunnallinen palvelukokonaisuus pilkotaan ja jaetaan osiin, joudutaan eräänlaisen osaoptimoinnin tielle. Erityisen haastavaa tämä on terveydenhuollossa. Jos yksi osa liikelaitostetaan tai yksityistetään, se saattaa tietysti toimia tehokkaasti, mutta mikä on sen suhde kunnan kokonaisvastuulliseen järjestelyyn omista jäsenistään? Vastaus on tietysti, että ei mikään. Jos vielä taustalla häärii kansainvälinen pörssiyhtiö, on aivan selvää, että kyse on bisneksestä eikä kuntalaisten kokonaisedusta.

Käsittämätöntä onkin, että yhteisiä verovaroja ollaan ilman suuria keskusteluja siirtämässä palvelumarkkinoiden nimissä yksityisille yrityksille siitäkin huolimatta, että viimeaikaiset tutkimukset kiistatta osoittavat, että näin toimien menot ovat nousseet omaa toimintaa nopeammin samalla kun palvelujen laatu on heikentynyt. Emmekö oppineetkaan finanssikriisistä mitään? Iltaisin seuraamme tv:stä kuinka Obama kamppailee saadakseen Yhdysvalloissa terveydenhuoltojärjestelmän jaloilleen ja lähemmäksi meidän yhteisvastuullista järjestelmää, kun me liikumme aivan päinvastaiseen suuntaan.

Lähtökohtana on pidettävä sitä, että kunnalla olisi aina oltava myös omaa palvelutuotantoa kaikilla toiminnan lohkoilla. Silloin ei jouduta markkinoiden armoille vaan voidaan hyödyntää niitä kuntalaisten kannalta parhaita palveluita parhaalla mahdollisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Yhden kuntien ydinpalvelun, terveydenhuollon, osalta tilanne näyttää erityisen hankalalta. On erilaista sote-piiriä, terveydenhuoltolakia ja terveysrahastoa. Kun sosiaalihuollon lainsäädäntöäkin ollaan uudistamassa, ei kunnissa tänään ole selkeää käsitystä siitä, miten järjestämisvastuut ja -velvoitteet jatkossa määräytyvät. Pakka hallituksessa on sekaisin, mikä tietenkin hankaloittaa kentän toimijoiden elämää ja suunnitelmia.

Terveydenhuollon lainsäädännön valmistelu käynnistettiin vuoden 2007 alusta tavoitteena selkeät palvelurakenteet ja yksi yhteinen laki kansanterveyslain sekä erikoissairaanhoitolain sijaan. Kun hallituksen sisältä ei löytynyt yksimielisyyttä rakenteista, ollaan nyt saamassa terveydenhuoltolaki sisältölakina niin, että osia myös vanhasta lainsäädännöstä on pakko jättää voimaan. Ei siis ole mitään selkeyttä rakenteista. Sen sijaan on kolme lakia aikaisemman kahden lain sijaan. Meillä ei taitaisi olla varaa tähän. Kun ei saatu takkia eikä edes liivejä, niin ei pitäisi tarjota tuluskukkaroakaan.

Kunnista jää seuraavien vuosien aikana vuosittain noin 15 000 työntekijää eläkkeelle. Heidän korvaamisensa uusilla osaajilla avaa merkittävän mahdollisuuden toimintojen tehostamiseen ja rakenteiden uudistamiseen. Kuntarakenteen tiivistäminen tässä tilanteessa on ehdottoman välttämätöntä, ja siinä työssä SDP vastuullisena toimijana haluaa olla mukana. Meidän linjamme ja näkökantamme ovat selvät — tarvitsemme toimintakykyisen, työssäkäyntialueisiin perustuvan kuntarakenteen. Tulevaisuudessa se pitää sisällään noin 160—170 kuntaa. Tämän olemme juuri puoluekokouksessamme linjanneet tulevaisuusstrategiaamme.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Joitakin valonpilkahduksia on kuitenkin olemassa. Kuntaliiton yksimielinen vaatimus kuntalain laajasta uudistamisesta parlamentaarisella yhteistyöllä on nyt enemmän kuin tarpeen. Tälle uudistuspyrkimykselle annamme täyden tukemme. Ja olemme erittäin hyvillämme siitä, että kokoomus tänään täällä kertoi tukevansa laajapohjaista ja määrätietoista kuntauudistuksen jatkamista. (Ed. Ahde: Ja parlamentaarista!) — Parlamentaarista. — On huomiota herättävää, jos keskustapuolue nyt yksin jää vastustamaan tällaista laajapohjaista parlamentaarista valmistelua.

Puhemies! Tämän parlamentaarisen yhteistyön lisäksi vahva peruskunta, toimiva kunta—valtio-suhde, kansalaisilta vaaleissa valittuun valtakirjaan perustuva demokraattinen itsehallinto ja peruskunnille selkeästi määritelty hyvinvointipalvelujen järjestelyvastuu mielestämme takaavat yhdessä sen, että suomalainen kunnallishallinto on jatkossakin merkittävä suomalaisen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn osatekijä.

Unto Valpas /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta käsittelee nyt hallituksen selontekoa kuntien palvelurakenneuudistuksesta. Kysymys on siis niin sanotusta Paras-hankkeesta, josta on puhuttu jo vuosia. Hanke käynnistettiin Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Alku näytti lupaavalta, ja asia eteni aika nopeassa tahdissa. Tällä hallituskaudella hankkeesta on ollut puhti poissa. Hallitus ei ole ollut asiassa aktiivinen. Ministeri Kiviniemi ei ole vienyt asiaa eteenpäin, vaan hanke on vuosia ollut odotusvaiheessa ja oppositio on voinut seurata tilannetta aivan sivusta vain.

Tämä ei ole hyvä asia, koska kunnat tarvitsisivat nyt valtion tukea niiden vaikeassa taloustilanteessa. Sen takia olisi toivonut, että tämä hanke olisi ollut vähän ripeämpää toimintaa tällä hallituskaudella. Hallituksen huomio näyttää keskittyvän kuitenkin Kreikkaan ja muihin euromaihin, joissa talous on kuralla. Eli ulkomaiden taloutta halutaan pönkittää, mutta kuntiemme ahdinkoa ei hallitus helpota. (Ed. Arhinmäki: Aika rajua!)

Pörssipelureiden ja pankkien pelastaminen näyttää olevan tärkeämpää kuin maamme kuntien asioiden hoitaminen. Vaikka valtiovarainministeri Jyrki Katainen väittää, että keneltäkään ei leikata ja että veroja ei koroteta, niin tilanne on aivan toinen. Kunnat nostavat veroprosenttiaan. Monet kunnat leikkaavat myös nyt ja heikentävät palvelujaan, jotta valtion asettamat lakisääteiset peruspalvelut pystytään hoitamaan. Eli leikkauksia kyllä tehdään, niin kuin jo edellisessäkin puheenvuorossa todettiin.

Arvoisa puhemies! Paras-hanke keskittyy vasemmistoliiton mielestä lähes pelkästään hallintorakenteisiin. Palvelujen sisältö, laatu, saatavuus ja tuotantotapa ovat jääneet vähälle huomiolle kuntauudistuksessa, eli palvelujen käyttäjät on unohdettu. Kaikessa näyttää olevan pyrkimys palvelujen keskittämiseen, josta hyötyvät eniten suuret kasvukeskukset. Pienet paikkakunnat ja maaseutu menettävät puolestaan lähipalvelujaan ja väestöään muualle. Keskustan johto on alistunut tässä keskittämispolitiikassa täysin nöyrästi kokoomuksen linjoille. (Ed. Zyskowicz: Tässäkin asiassa!)

Kuntauudistuksessa on esitetty kaksi väestöpohjavaatimusta, jotka eivät perustu mihinkään. Perusterveydenhuollossa vaaditaan 20 000 asukkaan väestöpohjaa ja ammatillisessa koulutuksessa 50 000:n. Nämä luvut eivät ota huomioon työssäkäyntialueita eivätkä sitä, että jokin pienempi kokonaisuus voi tuottaa laadukkaat ja toimivat palvelut kustannustehokkaammin kuin suuret yksiköt.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko ei anna minkäänlaista vastausta kuntien talousahdinkoon. Vasemmistoliiton mielestä kuntien valtionosuusjärjestelmää pitää linjata siten, että kuntien palveluiden pitkäjännitteinen suunnittelu ja rahoitus voidaan turvata nykyistä paremmin. Rahoitusjärjestelmä nykymuodossaan eriarvoistaa kuntia ja vaikeuttaa niiden palvelutuotantoa, ja kaikki kunnat eivät selviydy lakien määräämistä velvoitteista.

Vasemmistoliiton mielestä Paras-hanke myös lisää yksityisten toimijoiden osuutta muun muassa terveyspalveluissa. Kansainväliset pörssiyhtiöt ovatkin osoittaneet suurta mielenkiintoa näiden palvelujen tuottamiseen. Tällainen kehitys on huono, sillä se jakaa kansalaiset maksukykyisiin, yksityisiä palveluita käyttäviin ja matalan tulotason kansalaisiin, joiden terveydenhuolto jää terveyskeskusten palvelujen varaan. Yksityiset palveluntuottajat myös hyötyvät siitä, että he ottavat hoitaakseen helpommin hoidettavat potilaat ja vaikeasti hoidettavat jäävät julkisen terveydenhuollon vastattavaksi. Tämä palvelusetelimalli on myös juuri se malli, joka edistää ja ohjaa palveluja yksityissektorille.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy selontekoon vasemmistoliiton ja perussuomalaisten hallintovaliokunnassa esittämän vastalauseen 2 mukaisen kannanoton, jossa edellytetään ensiksikin, että hallituksen tulee valmistella palvelurakenneuudistuksen jatkovaiheessa kuntien valtionosuusjärjestelmään sellaiset muutokset, joilla turvataan kuntien vakaa ja ennakoitava rahoitus ja mahdollisuudet turvata kansalaisille lakisääteiset palvelut koko maassa.

Toiseksi, hallitus muuttaa ohjeistustaan ja lainsäädäntöä kunnille palvelurakenneuudistuksen jatkovaiheessa siten, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja ammattikoulutusta koskevista väestöpohjavaatimuksista voidaan poiketa myös, jos palvelut voidaan järjestää joustavasti yhden työssäkäyntialueen sisällä tai jos väestöpohjavaatimuksen noudattaminen heikentäisi merkittävästi asukkaiden lähipalveluja tai alueen tulevia kehittymismahdollisuuksia. Eli näissä kohdin väestöpohjavaatimuksista tulisi voida tinkiä.

Kolmanneksi esitämme, että hallitus palvelurakenneuudistuksen jatkovalmistelussa ottaa lähtökohdaksi turvata ensisijaisesti toimivat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, joita sitten voidaan täydentää yksityisellä palvelutuotannolla.

Neljänneksi, hallitus selvittää mahdollisuudet lisätä aluehallinnon kansanvaltaisuutta sekä hallinnon selkeyttämistä ja läpinäkyvyyttä koottaessa ylikunnallista palvelutuotantoa, kuten erikoissairaanhoidon, ammatillisen koulutuksen, pelastustoimen ja maakuntien liittojen tehtäväalueilla, sekä koottaessa mahdollisia, nyt valtion aluehallinnon piirissä olevia tehtäviä yhteen maakuntatasolla ja Helsingin metropolialueella. Tämä sen takia, että näissä asioissa ylintä päätäntävaltaa pitää käyttää kuntavaaleissa valitun maakunta- ja metropolivaltuuston, esimerkkinä Kainuun malli, jossa tämä demokratianäkökohta on otettu huomioon.

Heli Järvinen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Paras-hankkeen tarkoituksena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Tähän mennessä tuloksia on saavutettu lähinnä hallinnossa.

2000-luvun aikana kuntien määrä on vähentynyt 107:llä, mikä on oikea suunta. Uusimman sosiaalibarometrin mukaan suuremmilla alueilla pystytään turvaamaan palvelut pieniä alueita paremmin. Valtion tulee tukea ja patistaa kuntia yhdistymään myös vuoden 2013 jälkeen, jotta kunnat muodostaisivat järkeviä kokonaisuuksia. Alle 20 000 asukkaan kuntia on edelleenkin yli 300 ja yli 20 000 asukkaan kuntia vain 55.

Päivähoidon, koulutoimen, ympäristötoimen ja monen muun palvelun kehittämisen esteenä ovat turhat kuntarajat. Palvelut eivät ole yhtäläisesti saman työssäkäyntialueen asukkaiden käytössä. Myös sairaanhoitopiireissä palvelut saattavat vaihdella tilaajakunnan mukaan. Näin on mahdollista, että vierekkäisissä hoitokotivuoteissa lepää vanhuksia, joille tarjotaan eri palveluja sen mukaan, mitä kunkin kunta on tilannut ja maksanut. Palveluiden saatavuuden vaihtelevuus on uhka myös kansalaisten väliselle tasa-arvolle. Esimerkiksi päihdehuollon ja mielenterveyspalveluiden tuotannossa erot ovat suurimmat 12 vuoteen.

Iso kunta ei itseisarvona toimi paremmin kuin pieni kunta, jos palveluja ei aidosti muuteta hallintolähtöisestä tuotantotavasta asiakaslähtöiseen tulevaisuuden malliin. Toistaiseksi kehitys on ollut heikkoa. Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kehittyy kuten tähän asti, pelkästään niissä tarvitaan vuoteen 2040 mennessä 200 000 uutta työntekijää. Tällainen kehitys on kestämätöntä. Suuremmat kunnat eivät itsessään ole visio. Visio on portaaton ja hallintorajat ylittävä palveluntuotanto, jossa palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti.

Kaikissa palveluissa edes maakunnat, suuret kaupunkiseudut tai -keskukset eivät ole riittävän suuria palveluntuotantoyksikköjä. Erityisesti erikoissairaanhoidon ja vaativan sosiaalihuollon kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ne on tuotettava tulevaisuudessa nykyisten viiden yliopistosairaalajohtoisen erityisvastuualueen puitteissa.

Jos suomalainen matkustaa vuosittain lomamatkalle Lappiin tai ulkomaille, voi kerran elämässä tehtävään silmä- tai lonkkaleikkaukseen matkustaa vaikka eri puolelle Suomea. Vain keskittämällä erikoissairaanhoidon vaatimat osaajat sekä kalliit tilat ja välineet saamme parhaat osaajat kannustaviin ja vertaistukea antaviin työtiimeihin sekä leikkaussalit kannattavaan ja taloudelliseen hyötykäyttöön, mikä antaa mahdollisuuksia jakaa usein tarvittavia perusterveydenpalveluja taas laajasti ja ihmisiä lähellä ympäri maata.

Tehokkuutta on haettava ja yhteistyötä lisättävä harvaanasuttujen seutujen lisäksi myös kaupunkiseuduilla. On muistettava, että kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista. Niiden ei ole tarvinnut nykyisen puitelain väljyyden takia ryhtyä toimiin toimintansa järkevöittämiseksi. Hallitus on onneksi käynnistänyt hankkeen, jossa 20 suurinta kuntaa laatii yhteistyössä tuottavuusohjelmat. Ohjelmien toteutumista arvioidaan kuntien ja valtion yhteistyönä ja hyviä syntyneitä käytäntöjä pyritään soveltamaan muissa kunnissa.

Suurilla kaupunkiseuduilla on tiivistettävä yhteistyötä etenkin liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa. Näin saadaan vähennettyä päästöjä ja luotua toimivampia kaupunkirakenteita. Tällä hetkellä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kunnat kilpailevat turhaan asukkaista keskenään, mikä johtaa hajanaiseen kaavoittamiseen. Sen seurauksia kannetaan ilmastonmuutoksen kautta seuraavat vuosisadat.

Vihreiden mielestä hankkeen aikana luodut yhteistoiminta-alueet ovat vain välivaihe matkalla kohti vahvoja peruskuntia. Yhteistoiminta-alueiden perusongelma on vaikuttamismahdollisuuksien etääntyminen, kun osallisia ei ole valittu suorilla vaaleilla.

Toiseksi rahoituksen ja palveluntuotannon eriytyessä on vaarana, että palvelu eriytyy myös käyttäjistä. Kukaan ei tällöin aja kokonaisuuden etua eri kuntien pelatessa vain omaan pussiinsa. Yhteistoiminta-alueiden ongelma on ollut myös se, että ne näyttäytyvät kuntalaisille epäselvinä. Asiakas ei tiedä, mitä palvelua mistäkin saa ja kuka palvelun järjestää.

Värderade talman! Samma kriterier för produktivitet, effektivitet, avstånd och tillgänglighet kan inte gälla i fråga om produktion av alla tjänster. Det är viktigt att uppmärksamma tillgången till närservice också i framtiden. I fråga om t.ex. grundskolor måste vi komma ihåg att det handlar om barns grundläggande rättighet till undervisning. Skolvägen får inte ta flera timmar. Detta behöver inte betyda en romantisering av byskolor, bara det att man måste kunna få service på det närmaste möjliga stället oberoende av förvaltningsgränser.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeeseen liittyy kaksi muiden ylitse menevää haastetta.

Hankkeessa on nyt uudistettu lähinnä rakenteita. Uudistus on ulotettava koskemaan palveluiden järjestämistä. On kehitettävä yhteensopivia syvempiä ja tarkempia seurantajärjestelmiä palvelutoiminnan kustannusten seurantaan, vertailuun ja vaikuttavuuteen. Palveluiden pitää muuttua hallintolähtöisistä asiakaslähtöisiksi.

Toinen ongelma on tietojärjestelmien runsaus. Pelkästään terveydenhuollossa on käytössä yli 4 000 erilaista järjestelmää. Kuntien yhdistyessä ja yhteistoimintaa suunniteltaessa on törmätty jatkuvasti siihen ongelmaan, että tietojärjestelmät ovat yhteensopimattomia. Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, tietojärjestelmät on yhdenmukaistettava. Valtion on velvoitettava julkinen hallinto ottamaan käyttöön yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit. Tähän tarkoitukseen on varattava riittävät taloudelliset resurssit. Vain tällä edellytyksellä myös tulevaisuudessa yhteistyö eri toimijoiden kesken on mahdollista.

Vihreiden mielestä Paras-hanke on ollut välttämätön ja tulevaisuudessa se tulee olemaan vielä välttämättömämpi. Kunnat toivovat tiukempaa ohjausta, ja selkeämpää ohjausta tarvitaan.

On välttämätöntä, että tulevaisuudessa palveluntuottamisjärjestelmämme perustuu vahvoihin peruskuntiin. Ensimmäinen askel kohti tätä on tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen ja yhteensopivuuden varmistaminen. Toiseksi, on ryhdyttävä tarkastelemaan tarkemmin sitä, miten palvelut tuotetaan.

Det handlar inte enbart om förvaltning och kunder. Styrkan i primärkommunerna ligger i en fungerande demokrati som bör främjas också i fråga om andra lösningar. Den gröna kommunstrukturen bygger på starka självständiga kommuner, på aktivt medborgarskap och kundinriktade tjänster.

Kyse ei ole pelkästään hallinnosta ja asiakkaista. Peruskuntien vahvuus on toimiva demokratia, jota pitää edistää myös muissa malleissa. Vihreä kuntarakenne perustuu aktiiviseen kansalaisuuteen ja palvelujen asiakaslähtöisyyteen.

Thomas Blomqvist /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Som i alla pågående processer gäller det också i reformen av kommun- och servicestrukturen att tillräckligt ofta påminna sig själv om vilket målet med reformen var och är. Det primära målet var inte att reducera antalet kommuner och sammanslå mindre kommuner till större. Målet var inte heller att nå omedelbara och snabba inbesparingar. Nej, målet var att genom att skapa livskraftiga förvaltningsstrukturer och samarbetsområden trygga och förbättra servicen för kommuninvånarna och ge dem mervärde för deras skattepengar genom att producera tjänsterna effektivare. Vi kan inte lägga oss till ro innan det här målet har nåtts.

Kommunfusioner och samarbete var och förblir metoder, viktiga sådana, för att nå målet men naturligtvis inga självändamål. Och ändå finns de kvantitativa kriterierna där, vilket i och för sig är nödvändigt, men som strikt och schematiskt tilllämpade också kan bli en boja.

Ta bara Grankulla, som förstås inte är någon typisk liten kommun. Staden har i alla fall ett stabilt skatteunderlag trots ett lågt skatteuttag. Grankulla är egentligen som humlan som inte borde kunna flyga, men gör det ändå. Men det finns naturligtvis också andra exempel på små kommuner som kan erbjuda fullgod service, naturligtvis för det mesta i gott samarbete med grannkommunerna. Stort är inte automatiskt vackert, men litet behöver å andra sidan inte heller alltid vara det.

Arvoisa herra puhemies! Paras-uudistus on vielä kesken, ja sitä pitää jatkaa määrätietoisesti puitelain mukaisesti siellä, missä jo on toimittu. Siellä, missä jo on toimittu, tietysti on aika nyt ehkä pysähtyä ja arvioida tehtyjä toimenpiteitä, korjata puutteita ja ennen kaikkea antaa uusille rakenteille rauhaa ja aikaa näyttää, mitä niillä saadaan aikaan. Kuten hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, nyt on syytä odottaa uudistuksen vaikutuksia siellä, missä uudistuksia on tehty.

Pahinta tässä vaiheessa olisi päätöksen tekeminen Paras 2 -uudistuksen määrällisistä normeista, esimerkiksi yhteistoiminta-alueiden kansalaisten määrää koskevien vaatimusten kaksinkertaistamisesta. Tämä voisi tuhota sen, mitä tähän mennessä on saavutettu, ja jo muodostettuihin uusiin rakenteisiin sopeutumisen.

Nyt on aika kuunnella kansalaisia, kuntalaisten toiveita, tarpeita ja vaatimuksia. Soveltakaamme subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta myös kunta- ja aluetasolla. Kyse voi olla uusien kanavien luomisesta asukkaille päätöksentekijöiden tavoittamiseksi uusissa suurkunnissa mahdollisesti perustamalla kylä- ja kaupunginosaneuvostoja, mahdollisesti antamalla jo olemassa oleville asukasyhdistyksille korkeampi status lausunnonantajina ja tarjoamalla niille rooli asukasmielipiteen välittäjinä päätöksentekijöille eli lyhyesti sanottuna tarjoamalla kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuus. Samalla tavoin yhteistoiminta-alueilla on syytä antaa demokratialle mahdollisuus siitä huolimatta, että omaa, suoraan kansan valitsemaa hallintoa ei olekaan.

Värderade talman! Det är och brukar vara svenska riksdagsgruppens uppgift att alltid påminna om behovet av full- och likvärdig service på de båda nationalspråken och också på samiska, liksom på språk som behövs för att få en första kontakt med det växande antalet nyfinländare.

Ja huomatkaa, myös suomen kielellä silloin, kun suomenkieliset ovat vähemmistönä kunnassa tai yhteistoiminta-alueilla.

Så också då det gäller Kssr-reformen. Fallen med det tvåspråkiga Finby som uppgick i det enspråkiga Salo och med det tvåspråkiga Mörskom, som ingår i ett praktiskt taget helfinskt, men i teorin därmed tvåspråkigt samarbetsområde, bör följas upp. Det måste vara möjligt att vid behov erbjuda de svenska minoriteterna svensk service också via grannkommuner.

Och även om den statliga regionala servicen inte har något direkt samband med Kssr-reformen är det viktigt att inte med statliga åtgärder försvåra tillgången till service på båda språken. Svenska riksdagsgruppen har naturligtvis fallet Karleby i åtanke. Ansträngningarna att kunna erbjuda svensk service från Uleåborg är värda all respekt och uppmuntran, men det norra orienteringsalternativet kan aldrig erbjuda minst lika god svensk service som det södra, vilket både justitiekansler och grundlagsutskott har satt som ett villkor för förändring.

Det är inte bara Karleby som skulle lida utan också grannkommunen Kronoby, som i Kssr valt att samarbeta med Karleby, men som efter en eventuell omorientering av Karleby skulle höra till ett helt annat statligt förvaltningsdistrikt. Olika service inom olika områden, alltså.

Arvoisa puhemies! Ylipäänsä valtiovallan on huolehdittava siitä, että valtiolliset uudistukset eivät ole Paras-uudistuksen hyvien tavoitteiden vastaisia. Tavoitteenahan on elinvoimaisten kuntayksiköiden ja yhteistoiminta-alueiden luominen turvaamaan tehokkaat ja hyvät palvelut kansalaisille.

Yhtenä esimerkkinä mahdollisesta uhkasta ovat korkeakouluja ja ammattikorkeakouluja koskevat uudet määrälliset normit, joita äskettäin on ehdotettu. Kaavamaisesti toteutettuna nämä normit saattaisivat olla tuhoisia korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluyksiköille monilla keskisuurilla paikkakunnilla ja näin ollen näiden paikkakuntien elinvoimalle. Koulutusyksikköjen, jotka ovat riittävän suuria luomaan niin sanotun kriittisen massan, tulee nykyisen tietotekniikan avulla pystyä ylläpitämään toimintaa useilla paikkakunnilla.

Herr talman! I varje händelse kunde schematiska normer vara förödande för utbildningen på svenska. Vi kan inte börja utbilda minst 40 svenska gymnastiklärare eller sjökaptener per år. Det här är förstås redan en annan historia än Kssr, men svenska riksdagsgruppen vill alltså rikta uppmärksamhet på att det behövs en helhetssyn så att den statliga handen inte motverkar det den kommunala försöker göra för att erbjuda alla medborgare i Finland en full- och likvärdig samhällsservice. Det gäller förstås framför allt statsandelarnas dimensionering men också förvaltningsbeslut av de mest olika slag.

Arvoisa puhemies! Paras-uudistus on aktivoinut kuntia tarkastelemaan palvelurakenteitaan ja sitä, miten niitä voidaan parhaiten kehittää siten, että tulos ja palvelut optimoidaan. Vanhat ratkaisut eivät välttämättä ole parhaita, vaan kyse on ollut ja on yhä edelleen ennakkoluulottomasti eteenpäin katsomisesta.

Kuntalaiset tarvitsevat kaikki heille tutut peruspalvelut, joihin heillä on oikeus, mutta sitä, miten ne tuotetaan, on tarkasteltava jatkuvasti ja uudistustyötä on jatkettava määrätietoisesti juuri niin, että se painottuu palveluiden uudistamiseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa on priorisoitava ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä suhteessa jo syntyneiden sosiaalisten ja terveyteen liittyvien ongelmien klassiseen hoitoon. Kyse on myös, kuten hallintovaliokunta toteaa, eri sektoreiden rajapintojen huomioon ottamisesta ja kokonaisuuksista huolehtimisesta niin, että syntyy asiakkaan kannalta eheä ja yhtenäinen kokonaisuus.

Men framför allt gäller det att se till medborgarnas, till människornas behov. Alla strukturer och alla reformer ska tjäna bara ett syfte: kommuninvånarens och människans bästa.

Tarja Tallqvist /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuskinpa keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen osasi arvata, millaisen pullon hengen hän päästi vapaaksi ryhtyessään ohi silloisen hallituksen ohjelman ajamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Koko kuntakenttä on nyt sekaisin. Rakenteita on myllätty tai sitten vanhat rakenteet on betonoitu periaatteella "mitään ei muuttaa saa". Koko Paras-hanke on pattitilanteessa monilla alueilla. Tästä kertoo muun muassa se, että kuntajohtajiksi ei ole enää korkeatasoisia hakijoita. Vakavimmat esimerkit ongelmista löytyvät Virtain kaupungista, jossa pitkäaikainen ja arvostettu kaupunginjohtaja Tapani Leppänen irtisanoutui tehtävästään moittien maan hallitusta täysin epäonnistuneesta kuntapolitiikasta. Samanlaista ahdistusta ilmenee monissa muissakin kunnissa.

Selonteossa korostetaan rakenteita ja on unohdettu ihmiset, erityisesti vanhukset, joiden hoito kriisiytyy yhä pahemmin monissa kunnissa. Jos ja kun vuoden kuluttua kokoomus ja SDP muodostavat maan hallituksen, alkaa maaseutukuntien voimakas alasajo. Keskusta avasi tähän ovet selälleen käynnistämällä Paras-hankkeen. Kilpajuoksu siitä, kumman puolueen mallissa kuntamäärä on pienempi, kiihtyy. Uusissakin suurkaupungeissa valta on kokoomuksella ja SDP:llä ja keskusta saa katsella sivusta. Ei ihme, että keskustan kenttäväki jo nyt on peloissaan.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen suurin vika on sen kaavamaisuus. Se ei ota huomioon olosuhteita maan eri osissa. Kun hallituksen aluepolitiikka on ollut keskittämispolitiikkaa, on kehitys kulkenut yhä hankalampaan suuntaan. Kuntakoko ei ole ratkaiseva kunnan menestyksen ja palveluiden laadun ja tehokkuuden kannalta. Meillä on tehokkaita ja taloudeltaan vahvoja isoja ja pieniä kuntia, mutta on myös tehottomia ja talouskriisissä rämpiviä isoja ja pieniä kuntia. Kuntien väliset erot ovat kasvaneet, eikä Vanhasen hallitus ole kyennyt tekemään vero- ja valtionosuusuudistusta, jolla kehitykseen olisi puututtu. Paras-laissahan on yhtenä keskeisenä osana valtionosuusuudistus, mutta se jäi toteuttamatta. Miksi, ministeri Kiviniemi?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että rakenteiden sijasta pääpaino pitää siirtää palveluihin ja niiden tarvitsijoihin. Kuntapalveluista riippuvaisia ovat lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset sekä eri syistä haavoittuvat perheet. Paineet kasvavat erityisesti lastensuojelun, koulun ja vanhustenhoidon osalta. Miten näistä ihmisarvon ja sivistysyhteiskunnan perusasioista selvitään nyt ja tulevaisuudessa, tähän ei löydy vastauksia selonteosta eikä mietinnöstä.

Paras-hanke synnytti muutaman kymmenen kuntaliitosta. Osa on ollut vapaaehtoisia, mutta taloudellisen pakon sanelemia, ja näitä viime mainittuja tulee lisää. Kuntatalous on lukuisissa kunnissa toivottomassa tilanteessa. Vain nopea ja syvällinen vero- ja valtionosuusuudistus voisi pelastaa nämä kunnat ja niiden asukkaiden lähipalvelut. Nyt lähikoulukuolemat sekä kirjastojen ja terveysasemien lopetukset ovat arkipäivää. Säästöjä etsitään palveluja etäännyttämällä. Samalla kustannukset siirtyvät kunnalle, kylien, kaupunginosien ja haja-asutusalueiden asukkaille. Eriarvoisuus kasvaa. Ihmisten perustuslailliset oikeudet ovat vaarassa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto muodostaa noin puolet kuntien menoista. Paras-laissa edellytettiin, että perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät toteutetaan vähintään 20 000 asukkaan alueilla vain eräin poikkeuksin. Hallitukselta meni kolme vuotta aikaa määritellä nuo sosiaalitoimen tehtävät. Viime tammikuussa syntyi päätös, jonka mukaan laki tarkoittaa kaikkia muita sosiaalitoimen tehtäviä paitsi lasten päivähoitoa. Näin siis myös vanhustenhuolto tulee säädöksen sisään. Se merkitsee monilla alueilla vanhusten siirtämistä vastoin tahtoaan kauas kotiseudultaan vieraaseen ympäristöön ja etäälle omaisistaan. Tämä päätös tuhoaa myös kunnallisen itsehallinnon todellisen perustan. Vanhustenhuolto tulee pitää peruskuntien vastuulla.

Monissa kunnissa on säästösyistä omaishoitajan kriteereitä nostettu ja näin on moni omaishoitaja menettänyt sen pienen omaishoidon tukensa ja ne tuiki tärkeät kolme vapaapäivää kuukaudessa. Monissa kunnissa on myös tehty päätös, että uusia omaishoitaja-statuksia ei myönnetä. "Hoitaa ne kuitenkin", huokuu kyyninen päättäjän ajatus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii, että vanhusten korkeatasoinen hoito on turvattava eikä heitä saa asettaa säästöpolitiikan pelinappuloiksi.

Perheiden kasvava pahoinvointi edellyttää lastensuojelun voimavarojen turvaamista. Nykyinen kehityssuunta johtaa kalliiseen laskuun tulevina vuosikymmeninä. Inhimillinen lasku on vielä suurempi. Ammattitaitoinen ja riittävä henkilöstö on turvattava. Myös kouluissa tarvitaan sekä korkeatasoinen opetushenkilöstö että oppilashuolto, joihin kuntien on panostettava. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan henkilöstön jaksamisesta ja taloudellisten etujen jälkeenjäämisestä.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on joitakin tehtäviä, joiden siirtäminen valtion toteutus- ja rahoitusvastuulle on paikallaan. Palo- ja pelastustoimi on yksi tällainen. Viime vuosina valtio on siirtänyt tiestön rakentamis- ja kunnossapitorahoitusta kunnille. Tältä osin tulee vastuu palauttaa takaisin valtiolle. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtion ja kuntien välinen tehtävien ja rahoituksen jako käydään huolella läpi. Sellaiset tehtävät, joilla ei ole selkeää paikallisen päätöksenteon edellytystä ja joiden toteuttamiseen valtion paikallishallinnolla on mahdollisuudet, tulee siirtää pois kuntien vastuulta.

Kunnallishallintoon liittyy vahvasti paikallinen demokratia. Kuntayhtymissä demokratia toimii huonosti. Kunnalliset yhtiöt ovat myös etääntyneet kauas kansanvaltaisesta päätöksenteosta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii pikaista selvitystä kunnallisen demokratian vahvistamisesta. Jos vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei ole todellista päätösvaltaa, he eivät koe tehtäväänsä mielekkääksi. Paikallinen demokratia on arvo, jonka tulevaisuudesta pitää kantaa huolta.

Yksi mahdollisuus on maakunnallisen hallinnon demokratisointi. Laajoilla alueilla joudutaan toteuttamaan yhä enemmän alueen asukkaille tärkeitä palveluita. Toisen asteen koulutus, terveyden- ja sairaanhoito, alueiden suunnittelu ja jätehuolto ovat tällaisia asioita. Jos sosiaalitoimen tehtävät aina vanhushuoltoa myöten siirretään peruskunnilta alueille tai maakuntatasolle, on päätöksenteon demokraattinen perusta entistäkin vakavampi kysymys. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei kannata maakuntaveroa, mutta on valmis selvittämään maakuntahallinnon uudistamista kansanvaltaiseksi. On erikoista, että osuuskuntapohjalla toimivat maakunnalliset pankit ja kaupat valitsevat ylimmät päättäjänsä suorilla vaaleilla, mutta julkisen sektorin tärkeimmistä ratkaisuista päättäviä henkilöitä ei valita kansan toimesta.

Pääkaupunkiseutu on kokonaan oma lukunsa paikallishallinnon järjestämisessä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei ota yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten metropolialueen kuntajako tai muu yhteistoiminta tulee uudistaa. Yhden suuren kaupungin muodostaminen ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu. Tiivis yhteistyö on välttämätöntä. Suuruudesta on esimerkki erikoissairaanhoidossa, jossa Hus ei ole ihanteellinen malli.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tiivistäen toteaa, että Paras-hanketta on syytä viedä eteenpäin, mutta sitä tulee joustavoittaa siten, että erilaisilla seuduilla, kuten Pääkaupunkiseudulla, eri maakunnissa ja harvaanasutulla maaseudulla sallitaan niiden tarpeita vastaavat ratkaisut. Korostamme myös kuntien talous- ja valtionosuusjärjestelmän pikaista uudistamista sekä kuntien ja valtion välisen tehtävänjaon tarkastelua. Nämä uudistukset jäävät seuraavan hallituksen tärkeiksi tehtäviksi.

Kaikkein tärkeintä on ottaa rakenteiden sijasta lähtökohdaksi ihminen ja hänen tarpeensa, hänen hyvinvointinsa, erityisesti vanhukset, joiden määrä kasvaa, sekä vammaiset ja lapset, joista meidän on kannettava erityinen vastuu. Meidän jokaisen päättäjän olisi syytä pitää työssämme koko ajan mielessä Raamatun ohje: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Pirkko  Ruohonen-Lerner /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on toimia nyt käsiteltävän selonteon mukaan kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kuitenkin käytännössä palvelurakenneuudistuksen ydinongelma on ollut koko ajan se, että uudistus on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmasta. On ollut siis kyse vain kunnan taloudesta, asukasluvusta ja hallinnollisista rajoista kuntien välillä. Ei ole otettu riittävästi huomioon kuntien ja seudullisten alueiden asukkaiden taloudellisia ja yhteiskunnallisia eroja.

Paras-hankkeen taloudelliset tavoitteet voisivat toteutua paremmin, jos sille annetut säännöt eivät olisi niin tiukat. Kuntien välille on syntynyt vuosikymmenten aikana monenlaista yhteistyötä asukkaiden peruspalvelujen järjestämisessä. Esimerkkeinä voidaan mainita sosiaali- ja terveystoimen palvelut ja koulutuksellinen yhteistyö, joita on järjestetty paljolti kuntayhtymien kautta. Nyt nämä vanhat ja hyvinkin toimineet yhteistyön rakenteet ajetaan alas. Selonteossa onkin esitetty paljon lukuja, jotka perustuvat lähinnä toiveajatteluun. Palvelurakenneuudistuksessa on keskitytty lähes pelkästään hallinnollisiin rakenteisiin. Palveluiden sisältö, laatu ja tuotantotapa ovat jääneet hyvin vähäiselle huomiolle.

Perussuomalaisten mielestä uudistuksessa on unohtunut se tärkein eli pieni ihminen. Ei ole kysytty ja selvitetty riittävästi sitä, miten Paras-hanke vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään. Mistä hän saa tarvitsemansa palvelut ennen uudistusta ja sen jälkeen, paraniko palveluiden saatavuus vai ei? Entäpä millainen kustannusvaikutus uudistuksella on kuntiin ja veronmaksajiin? Kuka asioista jatkossa päättää, ja kuka on vastuussa tehdyistä päätöksistä niin hyvässä kuin pahassa? Tämän kaltaiset kysymykset ja se, että niihin osataan antaa vastaukset, kuuluvat erottamattomasti kansanvaltaan sellaisena kuin perussuomalaiset asian näkevät.

Valitettavasti tätä uudistusta on lähdetty tekemään ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Tämän seurauksena kaikissa Paras-hankkeen toiminnoissa näkyy valtiovallan suoranainen sanelupolitiikka, jonka vuoksi kuntien demokraattisilla vaaleilla valitut päätöksentekijät eli valtuustot ja heidän edustamansa yksittäiset kuntalaiset on jätetty sivustakatsojiksi. Tietoa on vaikea saada, ja salailun kulttuuri vahvistuu entisestään.

Arvoisa puhemies! Harvassa ovat ne kunnat, joissa on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai kuntalaiskyselyitä Paras-hankkeen toteutuksesta, kuten perussuomalaiset ovat vaatineet. Osassa valtuustot ovat juntanneet liitokset läpi pakon edessä maamme hallituksessa olevien puolueiden edustajien toimesta. Perussuomalaisten mielestä vanhat puolueet ovat asettaneet kansan selkä seinää vasten. Pieniä kuntia on pakotettu kohtuuttomalta tuntuviin kuntaliitoksiin, kun niitä on liitetty merkittävästi suurempiin kuntiin. Näin on heikennetty oleellisesti myös kuntademokratiaa. Lisäksi on synnytetty useille alueille hallinnollinen tilkkutäkki, kun on muodostettu yhteistoiminta-alueita muiden kuntien kanssa.

Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet ennen kaikkea huono-osaiset, joiden mahdollisuudet hakeutua pitkän matkan takaa terveyspalveluiden pariin ovat erityisesti taloudellisista syistä heikentyneet. Myös valtiovalta on tunnustanut Paras-hankkeen epäonnistumisen tässä suhteessa. Mutta mikä on ollut Suomen hallituksen ratkaisu ongelmaan? Lisää tiedotusta kansalle. Hyvät ministerit, eiköhän se terveysaseman siirto tullut kuntalaiselle selväksi samalla, kun hän nyki tyhjän talon ovenripaa turhaan. Mitä hallituksen sitten pitäisi tehdä? Palauttaa tietysti palvelut sinne, minne ne kuuluvat. Näin myös huono-osaisten kansalaisten sosiaalinen ja terveydellinen asema saataisiin paranemaan.

Selonteon väläytykset yhä uusien toiminta-alueiden alueellistamisesta kertovat omaa karua kieltään siitä, miten tätä uudistusta viedään eteenpäin yksi vaihe kerrallaan hivuttaen. Kun yksi päätöksenteon ja palveluiden osa-alue alueellistetaan, kohta vaaditaan jo seuraavankin, kyseiseen osa-alueeseen kiinteästi liittyvän osa-alueen alueellistamista.

Seuraava hallituksen tavoittelema askel lienee kuntapalveluiden laaja liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen ja lopulta myynti niistä eniten tarjoavalle taholle. Tulokset kunnan toimintojen yksityistämisestä voidaan ennustaa, sillä onhan silloin kyse usein liiketalouden ehdoilla toimivasta yksiköstä, jonka päätarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. On suuri ero sillä, tuotetaanko esimerkiksi terveyspalvelut nollatulokseen pyrkien kunnan omana työnä vai saavatko kuntalaiset samaisia palveluita voittoa tavoittelevalta yritykseltä, joka maksattaa kulunsa ja niiden päälle asetetut voittotavoitteensa loppujen lopuksi kuntalaisten lompakosta.

Nyt, kun palvelurakenteen uudistuksessa haetaan vain taloudellisia etuja, unohtuvat helposti käytännöllisyys- ja tarkoituksenmukaisuuskysymykset siitä, missä menevät uudistuksen rajat. Milloin valtiovalta on tyytyväinen uudistuksen lopputulokseen? Koska on saavutettu ne taloudelliset edut, joita tällä koko uudistuksella on lähdetty hakemaan? Emme usko, että koskaan.

Arvoisa puhemies! Vaaleissa valittujen poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa oman kuntansa tai kuntayhtymänsä asioihin ovat heikentyneet radikaalisti siellä, missä Paras-hankkeen mukaisia toimia on tehty. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita kahden kunnan työterveyshuollon tuore liikelaitostaminen. Kun päätöksiä liikelaitoksesta tehtiin, luvattiin, että se tuottaa ensimmäisen tilikauden aikana ylijäämää lähes 60 000 euroa, mutta tilinpäätös osoittikin alijäämää lähes 230 000 euroa. Nyt kukaan asiasta päättänyt ei halua ottaa vastuuta näistä veronmaksajille aiheutetuista suurista tappioista. Kyseisen liikelaitoksen johtokunnan päätöksentekoon ovat osallistuneet vanhat vallankäyttäjät eli Rkp, kokoomus ja SDP.

Arvoisa puhemies! Ei saatu aikaiseksi Parasta vaan saatiin tilalle ongelmia, jotka syövät kuntien budjetteja ja heikentävät kansanvaltaa. Valta Suomessa ei enää kuulu kansalle ja heitä edustaville valtuutetuille, vaan valta on siirtynyt talouselämän vaikuttajille, sijoitusyhtiöiden johtomiehille sekä liikemiesten ja vanhojen puolueiden hyvä veli -verkostoille.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Valppaan tekemiä vastalauseeseen 2 liittyviä lausumaehdotuksia.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Näissä puheenvuoroissa samoin kuin valiokuntakäsittelyssä kävi ilmi, että likipitäen kaikki asiantuntijat ovat nähneet uudistuksen eli tämän Paras-hankkeen määrätietoisen jatkamisen erittäin tärkeäksi. Jo lähetekeskustelussa tämän selonteon yhteydessä korostin sitä, että tämän hankkeen saumaton toteuttaminen on oikeastaan vieläkin tärkeämpää kuin vuonna 2005, jolloin Paras-hanketta silloisen alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen toimesta käynnistettiin. Tässä suhteessa selonteon ja myös hallintovaliokunnan viesti on hyvin selkeä. Uudistuksen jatkaminen puitelain ja hallitusohjelman linjausten mukaisesti on keskeistä, jotta uudistukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.

Lisäksi haluan näin yleisesti todeta sen, että ylipäänsä tällaiset hallinnonuudistukset vaativat pitkäjänteistä työotetta, vuosien kehittämistyötä ja myöskin sitoutumista. Kunta- ja palvelurakenneuudistushan käynnistettiin ennen kaikkea siksi, että pidemmällä aikavälillä kaikille kuntalaisille voitaisiin taata heidän tarvitsemansa palvelut kohtuullisin kustannuksin, ja hallinnonuudistuksesta ei ole odotettavissa todellakaan aina pikavoittoja. Tämä kyseessä oleva uudistus, niin kuin monissa puheenvuoroissa on todettu, on vielä keskeneräinen. Mutta pitää muistaa, että asiaa koskeva laki hyväksyttiin eduskunnassa kolme vuotta sitten ja kunnille alun perinkin annettiin runsaasti, useita vuosia, aikaa saada nämä päätökset ja puitelain mukaiset järjestelyt tehdyksi.

Tässä on muutamassa puheenvuorossa vaadittu myöskin tämän hankkeen vauhdittamista, ja näinhän hallitus on tämän vaalikauden aikana useaan otteeseen tehnyt. Olemme myöskin päätymässä tämän puitelain osalta kiristyksiin, joihin palaan sitten myöhemmin puheenvuorossani. On patisteltu, on todellakin hallituksen puolelta vauhditettu, mutta joskus kyllä tuntuu, että tässäkin salissa on joukko oblomoveja, joilta tämä ei samalla tavalla sitten onnistu. Kyse on myöskin kuntapäättäjien omasta tahdosta ja halusta ja kyvystä viedä uudistuksia eteenpäin.

Kuntarakenteen ja kuntien yhteistoiminnan osalta hallintovaliokunta korostaa tässä mietinnössään, että kuntien yhdistymisen ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen tulee jatkossakin olla tasavertaisia vaihtoehtoja vahvistaa palvelujen järjestämisen taloudellista perustaa, ja tämä on ollut hallituksenkin selkeä kanta. Puitelaki antoi todellakin kunnille nämä kaksi vaihtoehtoa sosiaali- ja terveydenhuollon väestöpohjavaatimuksen toteuttamiseen. On mielestäni selvää, että alueellisten olosuhteiden takia vain yksi tapa toimia ei tuo kaikkialle sellaisia hyötyjä, joita uudistuksella tavoitellaan. Kuntien erilaiset yhteistyövaihtoehdot ovat tarpeen myös jatkossa.

Kun täällä kaivattiin useammassakin puheenvuorossa sitä joustavuutta, niin kyllähän tässä itse puitelaissakin sitä joustavuutta on erittäin paljon. Kaikki kunnat eivät ole mukana. Kaikilta kunnilta ei edellytetä sitä, että ne täyttävät tuon väestöpohjavelvoitteen, ja olemme hankkeen edetessä myöskin myöntäneet joillekin yhteistoiminta-alueille poikkeuksen tästä 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoitteesta, eli kyllä tässä on kohtuullisen paljon sitä joustoakin ollut. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että kyllä kaikkia kuntia pitää koskea sitten lähtökohtaisesti todellakin samat säännöt.

Valiokunta kiinnittää huomiota kuntarakenteen hajanaisuuteen ja esittää sitä, että kuntien yhdistymisavustuksia tulisi maksaa myös liitoksille, jotka tulevat voimaan vuoden 2013 alun jälkeen. On selvää, että kuntarakenne on kehittynyt paljon vauhdikkaammin kuin odotettiin, kun hanke käynnistettiin. Porkkanarahojen osalta hallitus on todennut, että nopeus on valttia, eli niiden liitoksien osalta, jotka tulevat voimaan viimeistään vuoden 2013 alusta, on haluttu kiirehtiä tätä rakenteellisten ratkaisujen tekemistä vielä Paras-uudistuksen aikana. Siksi nimenomaan tuossa selonteossa linjattiin, että tulevista yhdistymisavustuksista päätetään vasta tuonnempana, eli jos rahaa yhdistymisestä haluaa, niin sen aika on sitten nyt.

Nämä väestöpohjavelvoitteet, joihin tuossa aikaisemminkin viittasin, ovat saaneet julkisessa keskustelussa korostetun aseman, mutta on selvää, että kyllähän uudistuksen huomion tulee jatkossa ilman muuta olla palveluiden ja tuottavuuden kehittämisessä. Selonteossa esitetään useita tähän liittyviä linjauksia. Toimintojen ja tuottavuuden tehostamistoimilla on todellakin saavutettavissa merkittävimmät kunnalliset ja kansantaloudelliset hyödyt. Juuri sen vuoksi tämä kuntien parhaat palvelukäytännöt -hankekin pari vuotta sitten tämän osana käynnistettiin, että keskityttäisiin todella muihinkin kuin pelkästään rakenteellisiin muutoksiin, keskityttäisiin myöskin sisältöihin.

Hallintovaliokunta lausunnossaan edellyttää, että hallituksen tulee huolehtia puitelain 12 §:n mukaisesti valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteensovittamisesta ja antaa vielä tämän vaalikauden aikana asiaan liittyvät säädösehdotukset. Näin tuleekin käymään. Hallitus tulee antamaan tämän vuoden syksyllä esityksen julkisen tietohallinnon ohjausta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskevaksi laiksi. Samoin sitten olemme tässä sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmassa eli SADe-ohjelmassa ja KuntaIT-hankkeessa näitä asioita vieneet muutaman viime vuoden aikana erittäin voimallisesti eteenpäin. Olenkin luvannut hallintovaliokunnalle tarkemman ja yksityiskohtaisemman selvityksen tästä asiasta mahdollisimman pian juuri siksi, että tässäkään puheenvuorossa nyt en yksityiskohtiin ehdi menemään.

Arvoisa puhemies! Tätä toisilta oppimista eli parhaiden palvelukäytäntöjen löytämistä ja levittämistä olemme korostaneet myös muissa kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvissä hankkeissa. Hallintovaliokunta on tässä mietinnössään korostanut palvelujen kehittämisen olevan erityisen tärkeää esimerkiksi pitkien etäisyyksien kunnissa, koska juuri näissä kunnissa kuntaliitos tai yhteistoiminta-alueen muodostaminen ei pääosin takaa palvelujen turvaamista. Etäisyys ja harva asutus vaikeuttavat toimivia palveluratkaisuja, ja vaikka voimavarojen kokoamisella voidaan saavuttaa hyötyjä, niin sitten onkin etsittävä näissä tilanteissa uudenlaisia ratkaisuja. Tällaisia ratkaisumalleja tarkastelimme yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, sosiaali- ja terveysministeriön ja muutamien kuntien kanssa pitkien etäisyyksien kuntien hankkeessa. Tässä loppurapor-tissa esitetään useita toimenpiteitä, joita työstetään myöskin eteenpäin yhdessä Kuntaliiton kanssa käynnistetyssä normitalkoot-hankkeessa. Eli todellakin peruspalvelujen turvaamisessa juuri harvaanasutuilla seuduilla tuleekin hyödyntää nykyaikaista teknologiaa, kuten hallintovaliokuntakin mietinnössään toteaa.

Valiokunta on todennut palvelujen kehittämisen olevan erityisen tärkeää suurissa kaupungeissa. Suurten kaupunkien osalta olemme jo tiivistäneet kehittämistyötä 20 suurimman kaupungin tuottavuusohjelmatyön kautta, ja sen myötä on mahdollista paneutua kuntien sisäisten hallinnollisten rakenteiden kehittämiseen ja sitä kautta tuottavuuspotentiaaliin. Tätä tuottavuuden kehittämiseen tähtäävää työtä, johonka useassa puheenvuorossa myöskin viitattiin, on tehty valtiovarainministeriössä yhdessä myöskin Kuntaliiton kanssa jo erittäin pitkään. Tätä työtä tuottavuus- ja tuloksellisuusmittareiden osalta pystytään kyllä hyödyntämään erittäin vahvasti jatkossa.

Hallintovaliokunta ei myöskään pidä hyväksyttävänä sitä, että 60 kunnalta puuttuivat selonteon mukaan päätökset perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen palvelujen edellyttämistä vähintään noin 20 000 asukkaasta. Kuntien määrä on sittemmin hieman laskenut — se on nyt noin 49 — mutta näinkin monta kuntaa on vielä ilman tietoa tulevista rakenteista. Todellakin selonteossa linjasimme hallituksen osalta, että valtioneuvostolle tulisi antaa toimivalta velvoittaa kunta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueeseen puitelaissa tarkoitetun väestöpohjavaatimuksen täyttämiseksi vuoden 2013 alusta lukien. Eli tässä on konkreettinen vauhdittamisesitys, joka tullaan sitten lain muodossa eduskuntaan tuomaan.

Olemme myöskin valmistelemassa puitelakiin toistakin muutosta. Useampikin valiokunta on selontekoa käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, ettei sosiaali- ja terveydenhuolto muodosta yhteistoiminta-alueella yhtenäistä kokonaisuutta, ja tämänkin osalta tulemme sitten esityksiä tekemään.

Haluan korostaa myös sitä, että hallituksen mielestä puitelain 9 §:n menettely tulee myöskin vakinaistaa. Meillä on tästä erityisen vaikean taloudellisen aseman kuntien arviointimenettelystä hyviä kokemuksia, ja näissä arvioinneissa on ensinnäkin laadittu kuntien talouden tasapainotusohjelmat ja useissa tapauksissa on menettelyn johdosta päädytty myöskin toteuttamaan kuntaliitos. Sinänsä tulemmekin arviointimenettelyn säätämään pysyväksi todennäköisesti vielä tällä hallituskaudella.

Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään myös, että kaupunkiseutujen yhteistyö ei maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa tai palvelujen kuntarajat ylittävässä käytössä ole edennyt riittävässä määrin. Tämähän oli hallituksenkin selkeä viesti selonteossa, jossa esitimme uusia linjauksia ja toimenpiteitä yhteistyön vahvistamiseksi. Asetimme tämän selonteon linjauksen valmistelua varten ympäristöministeriön kanssa joulukuussa 2009 työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella selonteossa esitetyt tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja muut toimenpiteet. Työryhmä valmistelee muun muassa tätä Tampereen ja Turun seudulla kokeiluluontoisesti käyttöön otettavaa seudun kuntien ja valtion välistä aiesopimusmenettelyä. Hallintovaliokuntahan tässä mietinnössä toteaa kantanaan, että aiesopimusmenettely tulisi ulottaa myös Oulun seudulle. Tämähän nousi esiin jo selonteon lähetekeskustelussa, kuten hyvin muistamme. Työryhmä tulee sitten luonnollisesti ottamaan työssään huomioon eduskunnan esittämän kannan asiasta. Mutta niin kuin silloin lähetekeskustelussa sanoin, minulla ei sinänsä mitään tätä asiaa vastaan ole.

Hallintovaliokunta on todennut myös, että Helsingin seudun ja työssäkäyntialueen yhteistyön sujuvuuteen tulee kiinnittää myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemisessä huomiota. Seudun kunnilla on menossa useita erilaisia selvityksiä metropolialueen tulevaisuuteen liittyen. Itse ainakin haluan odottaa näiden selvitysten valmistumista ja vasta sen jälkeen ottaa kantaa. Hieman ihmettelen sitä, että ilman faktatietoa puolletaan nykyistä himmelijärjestelmää ja todetaan se parhaimmaksi, mutta itse odottaisin kyllä niitä tietoja, joita tulee.

Arvoisa puhemies! Saanko vielä jatkaa vai joko lopetan? Minulla olisi vielä muutama asia. Tämä on niin iso mietintö, iso asia, että ihan kaikkea en ehtinyt vielä kommentoida.

Tulkitsin tuon nyökytykseksi. — Täällä kiinnitettiin huomiota myös siihen, että tällä kertaa ei pystytty tekemään tämmöistä isoa valtionosuusjärjestelmää, ja syyn siihen te kaikki tiedätte. Se oli tämä yllättävä taloustaantuma, joka todellakin tuli Suomeen puskista ja tuli kuntiin myös yllättäen. Siinä yhteydessä olisi ollut mahdotonta tehdä sellaista valtionosuusuudistusta, joka väistämättä olisi merkinnyt joillekin kunnille tulojen, valtionosuuksien, menetyksiä, joillekin toki lisäystä, mutta yhdistettynä siihen yleiseen talouden epävarmuuteen tehtävä oli käytännössä mahdoton.

Mutta edelleenkään ei ole niin, että tämä valtionosuusjärjestelmä valmis olisi. Me teimme miniuudistuksen eli yhdistimme hallinnonalakohtaiset valtionosuudet ja myöskin niitä kaikkein köyhimpiä kuntia pystyimme auttamaan. Olemme siinä mielessä vahvasti köyhän asialla. On kuitenkin tarvetta edelleen katsoa sitä, otetaanko riittävästi ikärakenteen muutokset ja kuntien väliset terveyserot huomioon. Valtiosihteerini Mika Rossin vetämä työryhmä kehittää parhaillaan myöskin kuntatalouden kehystä koskevaa menettelyä, jota työtä voidaan sitten seuraavalla hallituskaudella varmasti hyödyntää.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, muutama sana tästä kuntalain parlamentaarisen kokonaisuudistuksen käynnistämisestä.

Minun täytyy vähän ihmetellä, että tässä haikaillaan parlamentaarisen valmistelun perään, koska meillä on Paras-seurantaryhmä edelleenkin käytössä. Paras-seurantaryhmässä on käsitelty esimerkiksi kaikki poikkeukset, joita väestöpohjavelvoitteeseen on tehty yhteistoiminta-alueiden osalta, ja kaikki muutkin keskeiset Paras-hankkeen suuntaviivat. Eli parlamentaarinen valmistelu on meillä vahvasti käytössä. Mutta olen toki itsekin pohtinut tänä keväänä sitä, pitäisikö meidän tätä kuntalakia uudistaa kokonaisuutena, koska se on jo 15 vuoden ikäinen, ja nimenomaan siitä syystä, että uudistamista kaipaavat esimerkiksi kunnan talouden sisäistä ohjausta ja kuntien johtamista koskevat säännökset, samoin kuin kysymykset kuntalain ja erityislakien suhteesta sekä konserniohjauksesta.

Mutta totesin kuitenkin jo pari viikkoa sitten sen, että kuntalain tulee jatkossakin säilyttää roolinsa kuntahallinnon yleislakina eikä siihen pidä kytkeä periaatteita, joita on kirjattu Paras-puitelakiin tai kuntajakolakiin. Monihan on tämän komitean asettamista esittäessään nähnyt sen nimenomaan niin, että siinä pohdittaisiin kunnallishallinnon kokonaisuutta ja meneillään olevan Paras-uudistuksen rakennekysymyksiäkin. Mutta hallitus on kuitenkin Paras-selonteossa selkeästi linjannut, että Paras-hanke viedään määrätietoisesti loppuun vuoteen 2013 mennessä, ja sitä mieltä ovat valiokunnatkin lausunnoissaan. Kuntajakolaki on vasta uudistettu, ja valmistelemme parhaillaan puitelain muutoksia. Se tärkein viesti kunnille todellakin on se, että Paras on ja pysyy ja kaikkien kuntien pitää vuoden 2013 alkuun mennessä täyttää puitelain velvoitteet. Siksi ei mielestäni ole tarpeen nyt saattaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa valittuja keinoja ja uudistuksen ohjausta uudelleenarvioitavaksi tällaisen parlamentaarisen työryhmän muodossa.

Kuntia tulee kannustaa etenemään uudistuksessa valitulla tiellä liitosten toteuttamiseksi ja yhteistoiminta-alueiden perustamiseksi, eikä tähän saumaan mielestäni sovi se, että nyt perustettaisiin komitea pohtimaan rakenteellisia kysymyksiä uudelta pohjalta. Se, jos mikä, pysäyttää Paras-hankkeen tähän näin, emmekä saa niitä 49 kuntaa täyttämään puitelain velvoitteita, jos ikään kuin ollaan uudenlaisia rakenneuudistuksia samaan aikaan käynnistämässä.

Kun täällä toivottiin sitä vauhdittamista, niin parasta vauhdittamista on nyt se, että kaikkialla tehdään töitä, myös valtuutettuina tehdään töitä, sen eteen, että kaikki kunnat vuoden 2013 alkuun mennessä täyttävät puitelain velvoitteet.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä käytetyt puheenvuorot ovat positiivisella tavalla osoittaneet sen, että painopiste tästä eteenpäin kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on palveluissa, niiden tuottamisessa ja sisällössä, niin että ne mahdollisimman hyvin ovat kuntalaisten saavutettavissa.

Uudistuksen painopiste on tähän saakka ollut hyvin voimakkaasti hallintorakenteissa ja rakenteissa sinänsä. Koskaan työkalu eli työväline ei saa mennä itse asiaa tärkeämmäksi. On luonnollista, että me tarvitsemme kuntaliitoksia jne., mutta kuntaliitoksetkin lähtevät palvelutarpeesta, eikä ensinnä tehdä liitoksia ja sitten katsota, mitä tehdään, ja siinä mielessä strategiset liitokset ja strategisesti suunnitellut yhteistoiminta-alueet tuovat parhaalla tavalla tuloksia. Kun me lähdemme palveluiden kautta eteenpäin, niin silloin tämä homma onnistuu hyvin.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vuosituhannen alussa kuntia oli 452 kappaletta, viime vuonna väheni 67 kuntaa, tänä vuonna kuntia on 342, ja nyt on käynnissä 11 kuntajakoselvitystä, joissa mukana on 45 kuntaa. Kaikkea tätä on saatu aikaan Paras-hankkeella, ja yhä edelleen täällä kuuluu väitteitä siitä, että hanke polkee paikallaan ja siihen pitäisi saada lisää vauhtia. Täytyy ihmetellä kyllä näitä kommentteja.

Nyt on sitten lanseerattu kuntareformia, mitä se sitten tarkoittaakaan, ja kuntalain uudistamiseksi vaaditaan laajapohjaisen komitean perustamista ja lakiuudistusta halutaan kiirehtiä. Miksi halutaan hämmentää kuntakenttää juuri nyt, kun siellä on työt aloitettu? Kaikki uudet toimet tekevät sen, että se on yhtä kuin heittäisi kapuloita Paras-hankkeen rattaisiin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä ed. Elsi Kataisen puheenvuorosta on hyvä jatkaa. Kysymys ei ole hämmentämisestä. Kysymys on siitä, miten kuntapalvelut turvataan. Me kävimme keskustelua eduskunnassa tovi sitten siitä, miten Kreikan tilanne ratkaistaan, miten EU:n tulevaisuus varmistetaan, miten Euroopan unionin jäsenvaltioiden asukkaiden tulevaisuus ja palvelut varmistetaan. Minun mielestäni meidän pitäisi käydä Suomessa ja eduskunnassa keskustelua tässä yhteydessä siitä, miten kuntien palvelut halutaan varmistaa. Nyt ei kysymys pelkästään ole siitä, kuinka paljon valtio antaa valtionosuuksia ja miten kuntarakenteita, kuntapalveluita tuotetaan. Itse asiassa kysymys on siitä, miten vastuullisia kuntapäättäjiä me itse asiassa olemmekaan. Meillä puolet suomalaisista kunnista on Kreikkaan verrattavissa olevassa tilanteessa.

Itse totean myöskin sen, että oma kotikaupunkini Vantaa, jonka kaupunginhallituksen puheenjohtaja olen, velkaantuu jyrkällä käyrällä tälläkin hetkellä. Miten valtioneuvosto ohjaa kuntia selkeämmin siihen, että kuntataloudet pitää saada kuntoon? Ja kysymys ei ole pelkästään rahasta.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puhutaan nyt tämä kuntauudistuksen jatko alta pois, niin voidaan jatkaa substanssia.

Hallintovaliokunnassa asiantuntijoiden voimakas viesti oli se, että näyttäkää suuntaa, mihin tätä uudistusta on syytä viedä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Voimme jäädä odottamaan asioiden lutviutumista omia aikojaan tai sitten voimme koota yhdessä voimamme, istua alas, yhdessä katsoa, mikä on järkevää ja valita linja, mihin suuntaan mennään.

Arvoisa ministeri, tässä esityksessä on kyse paljosta muusta kuin seuraamisesta ja arvioinnista. Tässä on kyse johtajuudesta, suunnan näytöstä sille, miten voimme tulevaisuudessa nämä kuntapalvelut tarjota.

Arvoisa ministeri Kiviniemi, suoraan kysymykseen toivon suoraa vastausta. Annatteko tarpeellisen tukenne laajapohjaisen ja parlamentaarisen yhteistyön käynnistämiseksi vielä tällä vaalikaudella ja kuntalain kokonaisuudistuksen tarkasteluun?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy yhtyä ed. Mäkisen näkemykseen, että tämä kuntien rahoitusjärjestelmä, niin onhan tässä nyt ollut vuosia aikaa laittaa sitä, että se kaipaa vauhtia nimenomaan. Kyllähän meillä sitä vauhtia riitti silloin, kun piti Kreikkaan löytyä se raha hyvin äkkiä. Mutta ei tämä kuntien pelastaminen, se ei näköjään etene mihinkään.

Sitten tämä kansanvaltaisuus tähän aluehallintoon, niin kyllä siihenkin on ollut aikaa tuoda sitä sinne, mutta ei. Ei, asia ei etene.

Mutta ihan myönteistäkin oli ministerin puheenvuorossa, ja se oli se, että tätä joustavuutta näihin 20 000:n ja 50 000:n asukkaan pohjaan voidaan antaa, ja se on tärkeää. Esimerkiksi Rautaruukin alue siinä Raahen seudulla on ihan selkeä työssäkäyntialue. Siinä pienempi väestöpohja tuottaa paljon paremman tuloksen kuin se, että kytketään se Raahen alue johonkin isompaan. Hallinnointi tapahtuu aivan muualta kuin Raahesta sitten.

Samoitenhan tässä on käynyt ammattikorkeakouluille. Ne ovat kaikki kohta tuolta maaseudulta taikka pienemmiltä paikkakunnilta viety. Ihmettelen, että annatte tämmöisen tapahtua. Mutta se on hyvä, että näistä joustoista voidaan keskustella.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntakentän rakenneuudistus on hyvässä vauhdissa, ja samoin valtion aluehallintoa on karsittu ja selkeytetty voimakkaalla kädellä. Sen sijaan maakunnat on toistaiseksi jätetty pohdinnan ulkopuolelle. Suomen kokoisessa maassa, jossa pinta-alat ovat isot ja väestö hyvin erilainen alueittain, on vaikeaa nähdä tarvetta 20 maakunnalle. Esimerkiksi Itä-Suomessa toimisi hyvin yksi maakunta nykyisten kolmen sijaan, sillä kaikilla on yhteiset intressit niin yliopisto-, liikenne- ja ympäristöpolitiikassa kuin myös yhteistyössä Venäjän kanssa. Haluaisinkin kysyä ministeri Kiviniemeltä, mitä suunnitelmia on maakuntakentän selkeyttämiseksi ja sen toimivammaksi saamiseksi.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman, herra puhemies! Tässä on monessa puheenvuorossa nostettu esille, että on välttämätöntä, että palvelutuotantoa tehostetaan ja tuotantoa parannetaan asiakaslähtöisesti. Ja kuten tässä ministeri sanoi, tämä riippuu paljon kuntapäättäjien kyvystä ja halusta tehdä muutoksia, mutta kysyisin myös ministeriltä, onko tulossa ohjeita tai suuntaa näyttäviä ohjeita kunnille tai strategisia linjauksia siitä, miten tätä tuotantoa voisi parantaa, koska tämä on kyllä edellytys sille, että saadaan kuntatalous kuntoon. Ja sitten vielä myös, kun rakenteita on vahvistettu ja tuotantoa tehostettu, niin kyllä se rahoitusjärjestelmän uudistaminen on kuitenkin myös välttämätöntä — miten näette sen tulevaisuudessa olevan mahdollista?

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluaisin kysyä tämmöistä, että kun kunnat ovat lähteneet kyllä todella huolestuttavasti säästämään vanhusten hoidosta ja hoivasta, kuljetuspalveluista, omaishoitajien tuesta, kaikesta mahdollisesta. Kuitenkin palvelut ovat kaukana, apteekit ovat kaukana, kaupat ovat kaukana, meillä on hoitajia aivan liian vähän esimerkiksi kotihoidossa, meillä istuu yksinäisiä vanhuksia suorastaan heitteillä omissa kodeissansa. Minkä vastuun meinaa hallitus ottaa tästä? Kunnathan eivät tästä selviä. Elikkä kuntiin on saatava sitä korvamerkittyä rahaa, että vanhustenhoito pelaa niin kuin sivistysvaltiossa sen täytyy pelata.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Poliittiset virkanimitykset ovat Suomessa yleisiä. Nämä aiheuttavat kuntataloudelle ja kuntakonserneille suuria suoria ja epäsuoria taloudellisia menetyksiä, sillä ne heikentävät kuntien henkilöstörakennetta, työmotivaatiota ja siten myös tuottavuutta. Kun tiedetään, että jokin virkanimitys suoritetaan pääasiallisesti jäsenkirjan perusteella, karsii tämä suuren joukon päteviä viranhakijoita, sillä miksi vaivautua hakemaan sellaista virkaa, jota missään tapauksessa ei voi saada. Huippuammattilaisten ei edes kannata mennä töihin sellaiseen virastoon, jossa uralla eteenpäinmeno tapahtuu jäsenkirjan eikä osaamisen perusteella. Jäsenkirjanimityksiä tapahtuu erityisesti kuntaliitosten yhteydessä.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: Tiedostaako hän pelkästään poliittisin perustein tapahtuviin virkanimityksiin liittyviä ongelmia samalla, kun hän pohtii kuntatalouden kasvavia ongelmia?

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hanke on ollut täysin välttämätön. Se on tuottanut merkittäviä tuloksia, myöskin kuntarakenteen osalta. Se, että sosialidemokraatit vaahtoavat täällä, että pitää vielä vähentää 100 kuntaa, on sitä ihan samaa höpötystä, joka kertoo vaan siitä, että ollaan täysin sormi suussa. Mitään muuta keinoa ei ole kuin vaatia vain lisää kuntaliitoksia, mutta eihän se ratkaise. Jos ne 100 kuntaa muodostavat 3 prosenttia kuntien menoista, niin te sen 3 prosentin kimpussa kinuatte koko ajan. Eihän sillä ole mitään merkitystä. Käykää sen 97 prosentin kimppuun, siellä niitä taloudellisia säästöjä voidaan saada aikaan, siellä niitä löytyy ja siellä niitä palvelujen tuotantotapoja voidaan muuttaa. Täydellinen tuollainen epävarmuus ja ymmällään olo leimaa sosialidemokraattien kuntapolitiikkaa.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen vauhti on viime vuosina hiipunut. Tunnelma on joillakin seuduilla hyvin odotteleva, ja sitä voisi jopa luonnehtia sellaiseksi, että pää on pensaassa. Nyt olisi kyllä syytä saada vauhtia tämän hankkeen eteenpäinvientiin. Mielestäni kunnilla on ollut työrauhaa nyt ehkä liiankin pitkän aikaa, ja kyllä selkeästi hallintovaliokunnassa sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa asiantuntijat antoivat meille viestiä, että kunnat odottavat nyt selkeitä linjauksia ja tiukempaa ohjausta siitä, miten edetään. Kunnissa on monin paikoin luottamuspula, eikä asioissa osata edetä. Nyt on hyvin tärkeää, että täällä näytetään se suunta, miten me turvaamme palvelut jatkossa. Koska menot joka tapauksessa kasvavat, valtiontalouden alijäämä tiedetään ja ikärakenne kehittyy epäsuotuisaan suuntaan, niin meillä ei ole yksinkertaisesti enää aikaa odotella. Ja onkin erittäin hienoa, että hallituspuolueet ovat sopineet, että puitelakiin lisätään nyt vielä tämä väestöpohjavaatimus sekä vaatimus tästä sote-eheydestä, jolla turvataan palveluja jatkossa, mutta muitakin toimia tarvitaan, nämä eivät vielä riitä. Ja on hyvin tärkeää, että nämä viedään sellaisessa aikataulussa eteenpäin, että kunnat myös pääsevät tarmokkaasti työhön.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivottavasti ed. Mannisen muuten raikkaassa puheenvuorossa ei kuitenkaan ollut semmoinen tulevaisuudennäkemys, että me emme Suomessa enää tarvitsisi vahvoja peruskuntia, koska kaikki asiantuntijat näkevät sen huolen tulevaisuuteen mennessä, kun meillä pienet kunnat joutuvat kantamaan vastuun siitä ihmisen kaikkein tärkeimmästä eli terveydestä ja elämisestä, ja tiedetään haasteet siellä puolella. Meillä myös palvelutarjonta tahtomattaan tai tahtoen kirjavoituu, miten sitä tarjotaan, ja oikeudellisesti se tarvitsisi parempaa säätelyä, miten voidaan silloin vastata kansalaisten perusoikeuksien turvaamisesta julkisilla palvelurakenteilla tai sitten niitä täydentävillä yksityisillä.

Mutta toinen kysymykseni on ministeri Kiviniemelle, kun me olemme alueellisesti kovastikin väitelleet tästä Vähänkyrön asemasta. Meillä on Vähänkyrön kunnanvaltuuston enemmistö, joka haluaisi selvittää liitosmahdollisuuden Vaasan kanssa, ja sitä nyt ovat oikein kepun puheenjohtajapaneelissa kaikki kirkkaasti vastustaneet, myös ed. Hautala, joka istuu hallintovaliokunnassa. Voiko olla niin, että vain Suomen keskusta voi kävellä yhden kunnanvaltuuston enemmistön tahdon yli? (Välihuuto) — Uusi laki on tehty sitä varten.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen lähtökohtana on tietysti ollut turvata palvelujen saatavuus ja laatu koko maassa järkeistämällä alueellisesti palvelujen tuottamista. Monin paikoin on tietysti jo tapahtunutkin hyviä uudistuksia. On saatu aikaiseksi niin sanottuja palveluinnovaatioita. Sosiaali- ja terveyspuolen alalta kiinnostaa erityisesti kysyä ministeriltä, miten tällaisia niin sanottuja hyviä käytäntöjä, joita on jo saatu aikaiseksi, kyettäisiin siirtämään muille alueille ja muille kunnille, jotta tämmöinen hyvä tieto siirtyisi eikä aina tarvitsisi sitä polkupyörää keksiä uudestaan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteistyö maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa on osoittautunut haasteelliseksi. Erityisesti metropolialueella haastetta lisää erilaisten kuntayhteistyömuotojen paljous ja myös aiesopimusmenettely 14 kunnan ja valtion välillä on osoittautumassa liian kapea-alaiseksi. Metropolitarkastelu on jäänyt aluehallintolain uudistuksen yhteydessä vaille tarvitsemaansa erityishuomiota ja myös nyt tässä Paras-selonteon yhteydessä, kuulemisissa, metropolialueen erityisasema on korostunut. Olisinkin kysynyt, onko tarkoitus, että metropolialuetta tarkastellaan vielä tällä hallituskaudella esimerkiksi erillisen selonteon muodossa.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut esittää toiveen ministerille siitä asiasta, josta työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa käytiin runsaasti keskustelua, eli henkilöstön osallistumismahdollisuuksista Paras-hankkeen yhteydessä ja edetessä ja näitä uudistuksia tehtäessä. Jotta henkilöstö kykenisi selviytymään kaikessa siinä muutospaineessa, mitä uudistusten yhteydessä tapahtuu, niin henkilöstön tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen on nähty erityisen tärkeänä muutostilanteissa. Sen vuoksi halusimme korostaa, että kunnallisissa liikelaitoksissa ja yhtiöiden hallinnossa olisi myös henkilöstön edustus, ja toivoisin, että ministeri kiinnittäisi tähän huomiota ja antaisi hiukan viestiä kuntiin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai kuntatalouteen pitää nyt tässä kriisitilanteessa myös valtion vahvemmin panostaa ja rahoittaa sitä, mutta me emme sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tuottavuuspaineella nyt tätä tilannetta hallitse, vaan me tarvitsemme perusteellista palvelujen uudelleenorganisointia ja kyllä myös valtion aktiivisempaa roolia palvelu- ja kuntarakenteen toimintakykyiseksi ja elinkelpoiseksi saamisessa. Tämmöisiä keinotekoisia pystyssäpitojärjestelmiä ei pidä nyt valtion pönkittää, vaan me tarvitsemme aluekehityksen ja elinkeinopoliittisen kehityksen varmistamiseksi maa- ja kaavoituspoliittisesti laajempaa hallintaa ja myöskin meidän pitää pystyä näkemään elinkelpoisten peruskuntien ja toimintakykyisten työssäkäyntialueita vastaavien kuntarakenteiden ohella myös ylimaakunnallisten tehtävien järjestämisen mahdollisuus. Myös maakuntajako on saatava vastaamaan aluekehittämisen ja Suomen kilpailukyvyn haasteisiin paremmin, elikkä tässäkin keskusta pitää yllä keinotekoisesti tätä vanhentunutta kärryaika- ja rajajärjestelmää.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että tässä Paras-hankkeessa kaiken kaikkiaan pitää nyt keskittyä palvelurakenteitten ja palvelujen tuottamistapojen kehittämiseen ja ehkä nämä kuntarakenteet voitaisiin nyt jättää vähän keskustelussa vähemmälle.

Mutta ed. Feldt-Rannan ansiokkaaseen pohdiskeluun. Kyllä tietysti näen myös sillä tavalla itse, että kuntakokonaisuutta on vietävä eteenpäin hyvin poliittisesti laajalla yhtenäisyydellä mutta meillä on todella olemassa Paras-hankkeen puitelaki. Valtiovalta tulee sitä edelleen "kiristämään". Meillä on kuntajakolaki hiljattain uusittu, on tulossa esitys uudesta terveydenhuoltolaista, meillä on Kuntaliitolla meneillään uusi Kunta 2017 -hanke jne. Jos me tässä tilanteessa vielä vaan edelleen vaadimme, että meidän pitää ikään kuin saada vauhtia lisää kuntakentän kehittämiseen, niin minä yhdyn täysin ministerin näkemykseen siitä, että jos tässä käynnistetään edelleen (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) uusi laaja kuntalain uudistaminen, niin sehän hidastaa vain tätä kehitystä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Feldt-Ranta kertoi, että asiantuntijakuulemisessa oli perätty, että näyttäkää suuntaa. Mielestäni hallintovaliokunta on omassa mietinnössään näyttänyt vahvastikin suuntaa omalla lausumallaan, että eduskunnalle on jo meneillään olevalla hallituskaudella annettava säädösehdotukset, joilla voidaan toteuttaa julkisen hallinnon viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistamat menetelmät ja standardit. Tietojärjestelmien yhteensopivuus on erittäin tärkeää silloin, kun pyrimme hakemaan tehokkuuksia. Ottaisin vielä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut. Kun esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalan päivystävä lääkäri ottaa vastaan potilaan, joka on sinertävä, niin hänen pitää kuitenkin kirjautua järjestelmään sen potilaan kotikunnan Effica-tunnuksilla, ja niitä kuntia sattuu olemaan silläkin alueella 14, että potilasturvallisuus on myös yksi näkökulma tässä.

Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen julkisen talouden näkymät ovat varsin synkät. Valtio velkaantuu erittäin nopeasti, kunnat velkaantuvat myös. Kunnat ovat nyt jo joutuneet velkaantumisen lisäksi taloutta tasapainottaakseen nostamaan veroprosentteja, leikkaamaan palveluja ja lomauttamaan henkilökuntaa. Ikääntymisestä johtuvat menopaineet kohdistuvat jatkossa erityisesti kuntiin, eli tässä voi kysyä, miten kunnat tulevat selviytymään näistä haasteista. Mielestäni avainasemassa on kustannuskehityksen saaminen hallintaan, mikä edellyttää tuottavuuden parantamista, mutta kyse ei ole missään nimessä palvelujen yksityistämisestä vaan työ- ja toimintatapojen rationalisoinnista ja palvelujen uudelleenorganisoinnista kunnissa. Tämä on välttämätöntä.

Mutta en myöskään unohtaisi tätä kuntarakennetta. Ei se, ed. Manninen, vielä ole lähimainkaan valmis, enkä lähtisi siitä, että tässä sadan kunnan vähentäminen riittää. Kyllä siellä voidaan mennä huomattavasti pienempään kuntamäärään, eli nämä vaikutuksetkin ovat aivan eri luokkaa. (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!)

Kolmantena asiana vielä, arvoisa puhemies: kuntien tulopohjan vahvistaminen on tarpeen, ja tässä valtiolla on merkittävä rooli.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 160—170 kunnan tavoitteeseen on vielä pitkälti matkaa, mutta kun täällä puhutaan palveluiden järjestämisestä, olisin vähintäänkin toivonut, että tässä olisi otettu kantaa terveydenhuollon järjestämiseen uudella tavalla. Nyt tiedossa oleva terveydenhuoltolaki ei todellakaan muuta tilannetta, vaan betonoi sen nykyisen mallin ja keskittyy ainoastaan sisätöihin, elikkä se siitä palveluiden uudelleenjärjestämisestä.

Rahoituksen osalta varmaankin finanssikriisi selittää osan tästä, mutta en ehkä ymmärrä, miksi ei kuntien omaa verotuspohjaa olisi voitu nyt myöskin lisätä, vaikka finanssikriisi on olemassa. Kyllä myöskin varmaan valtionosuusjärjestelmään olisi voitu tehdä huomattavasti nykyistä paremmat ja suuremmat uudistukset. Tämä uudistusajatus koko kuntalaista ei keskity siihen osaan, mikä on Paras-laissa, vaan meidän tulevaisuuteemme, minkälainen kunta- ja palvelurakenne meillä on kymmenen vuoden päästä.

Mirja  Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paras-puitelaki ja -hanke on todella pahasti kesken ainakin omassa maakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla. Yhdyn niihin ajatuksiin, että rakenteista, laatikkoleikeistä, väestömääräpohjista on päästävä kuntapalveluihin ja siihen arkeen, mitä kunnissa tehdään.

Sivistysvaliokunnan käsittelyssä halusimme painottaa perusopetuksen saatavuuden turvaamista ja kirjasimme yhtenäiskouluperiaatteen etenemistä hyödyntäen nykyteknologiaa, etä- ja verkko-opetusta mutta unohtamatta sitä lähiopetusta, jota lapset ja nuoret tarvitsevat.

Toisen asteen koulutuksesta halusimme painokkaasti kirjata sen, että lukio-opetus tulee olemaan myöskin sitä lähipalvelua, jota tarvitaan kuntalaisille ja nuorille. Mutta mitä mieltä kuntaministeri on tästä lukion yksikköhinnan korotuksen säilyttämisestä vuoden 2013 jälkeen? Me haluaisimme, että se säilyy edelleenkin, vaikka kunnat yhdistyvät tai siirtyvät suurempiin kokonaisuuksiin.

Ilkka Viljanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa liikutaan varmasti yhden suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmällä osa-alueella. Sen takia olen samaa mieltä, että täältä selkeiden suuntaviivojen näyttäminen on tärkeätä. En usko siihen, että pelkästään taloudellisilla edellytyksillä, lappaamalla rahaa kuntakentälle lisää ja lisää, tätä ongelmaa ratkaistaisiin.

Otin eilen vastaan Lahden seudun yhdeksän kunnan kuntajakoselvityksen selvittäjän Osmo Soininvaaran selvityksen. Kun olen täälläkin ymmärtänyt puheita kuunnellessa, että edelleenkään ei olla sitä mieltä, että kuntarakenne olisi valmis, vetoankin johtaviin päättäjiin täällä, että ne sosialidemokraattiset ja keskustalaiset itsenäisyyden kannattajat myöskin Päijät-Hämeessä tulisivat sille tasolle, jolla täällä edustajat ovat puheissaan olleet. Se auttaisi myöskin meidän maakuntamme asiaa huomattavasti.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sananlasku sanoo, että paras voi olla hyvän vihollinen, ja jos ajatellaan tuosta demokratianäkökulmasta, niin se voi Paras-hankkeessa olla sitä. Puhutaan palveluiden järjestämisestä, puhutaan yhteistoiminta-alueista, puhutaan hyvin erilaisista tavoista tuottaa palveluja ja organisoida toimintaa, mutta kyllä siinä unohtuu aika herkästi kansanvalta ja demokratia, se, että kuntalaiset, kansalaiset, aidosti tietäisivät, missä on päätöksenteko, missä ovat ne kasvot, ne päätöksentekoelimet, miten ne valitaan ja millä tavalla osallistutaan aktiivisesti kansalaisena myöskin lähidemokratiaan, sekä kunnalliseen että alueelliseen demokratiaan. Tähän kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Toivoisin todella, että ministeri käsittelisi asiaa myöskin demokraattisen ulottuvuuden kannalta eikä pelkästään rahan ja palveluiden järjestämistapojen kannalta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keski-Suomessa on tehty nyt ihan viime vuosina Joutsan, Jyväskylän, Jämsän, Äänekosken ja Saarijärven alueella kuntaliitokset. Tällä hetkellä kaikissa näissä kunnissa on tavattomat vaikeudet, vaikka tämä 20 000 on Joutsaa lukuun ottamatta saavutettu. Nämä liittymissopimukset paukkuvat, ja niiden kanssa taistellaan, jopa oikeutta myöden. Eli tämä kertoo siitä, etteivät nämä liitokset sinänsä ole mitään ongelmia ratkaisseet, vaan tuoneet uusia ongelmia sen myötä, että syrjäisimmiltä alueilta palvelut ovat hävinneet ja niitä sopimuksia rikotaan. Ongelma on se, että Paras-hankkeen valtionosuusuudistus jätettiin tekemättä. Se on Vanhasen hallituksen suuri häpeä. Olisi pitänyt tehdä se, mikä on luvattu siinä laissa. Tällä petettiin näitä kuntia, jotka liittyivät yhteen. Toki monet järkeviä — ja sanon, että Keski-Suomessa varmaan jopa kaikki järkeviä — liitoksia, mutta kyllä (Puhemies: Minuutti!) tämä puoli olisi pitänyt ehdottomasti hoitaa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntaliitokset eivät todellakaan tutkimusten mukaan ainakaan toistaiseksi ole tuoneet mitään suuria säästöjä. Kunnat tarvitsisivat nyt työrauhan. Niiden pitäisi keskittyä tässä uudistuksessa nimenomaan rakenteiden uudistamiseen, uusien palvelujen tuottamistapojen kehittämiseen, parempien prosessien luomiseen, muuten tästä uudistuksesta saldo jää pieneksi. Aivan olennaista on se, että nimenomaan suuret kunnat, 6 suurinta kuntaa, jotka käyttävät kolmanneksen kaikkien kuntien menoista, lähtisivät myös ennakkoluulottomasti uudistamaan nimenomaan rakenteitaan. Suuruuden ekonomia ei todellakaan automaattisesti paranna palveluita. Jos tämä logiikka pelaisi, esimerkiksi Hus olisi Suomen tuottavin ja tehokkain sairaala, mutta jokainen meistä tietää, että se on Suomen kalleimpia, yksi niistä.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä oli hyvä, että tuli tämä tuottamisen hinta esiin, koska koko tämän salin keskustelusta on tänään puuttunut asiakasnäkökulma. Tärkeämpää kuin tämän asukaspohjan koon ympärillä pyöriminen on todella sen ymmärtäminen, että palvelut on toteutettava asiakkaan tarpeiden mukaisesti sisällön laadukkuuden ja läpinäkyvän hinnoittelun pohjalta, ja myöskin se, että henkilöstön liikkuvuus kunnan eri palvelualojen välillä tulee osaamisen puitteissa olla mahdollista. Tämä on se, joka antaa joustavuutta henkilöstömäärässä sekä estää työntekijän laitostumista ja sokeutumista työpaikan kehittämisvaateille. Kilpailu palvelujen tuottamisessa ja läpinäkyvyysvaade kustannuksissa pakottaa myöskin julkisen sektorin koosta huolimatta oikea-aikaisuuteen, riittävyyteen ja sitä myötä palvelujen laatutasoon, joka takaa asiakkaiden, asukkaiden, tyytyväisyyden ja talouden tehokkuuden.

Kysyisinkin ministeriltä: Onko tarkoitus myöskin tehdä jonkinlaiset linjat sille, miten (Puhemies: Minuutti!) tehdään työntekijöille kyselyjä julkisella ja yksityisellä puolella, jotta tiedetään, miten työntekijät työpaikoissaan viihtyvät ja työtään kehittävät?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri on nyt ihan väärillä jäljillä täällä, jos hän on sitä mieltä, että nyt pitää odotella ja katsoa, mitä kunnissa tapahtuu. Nyt jos koskaan pitäisi olla lennossa ja tarjoamassa, tekemässä palvelurakenteita varten vaihtoehtoisia malleja, tai olisi pitänyt olla jo kentillä. Eli nyt on täysin pysähtynyt tila kunnissa. Kuntarakennemuutoksia on tehty, mutta kuten täällä ed. Kankaanniemi sanoi, niin Keski-Suomen tilannekin on tämä, eli talous ei ole parantunut siltä osin millään tavalla, vaan päinvastoin on käynyt. Nyt on edessä suuret terveydenhuollon muutostarpeet, elikkä nyt lähdetään miettimään, miten terveydenhuollon palveluja järjestetään, mennäänkö yksityisen puolelle vai minne. Nyt tarvitaan sitä apua sinne kuntiin, nyt tarvitaan näitä malleja. Missä on tämä seurantaryhmän työ nyt? Missä se näkyy? Miten he ovat reagoineet tähän taloustilanteeseen ja näihin puutteisiin, mitä kunnissa on?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkiselle: Voisi olla todellakin ihan hyvä, että tämä sali tekisi itselleen selväksi, kummasta se on enemmän huolissaan, siitä, että Kreikka romahtaa vai siitä, että kunnat romahtavat. Mutta kun tuottavuutta joka tapauksessa pitää parantaa, niin minusta sekä selonteko että mietintö että myöskin ministerin puhe ovat siinä mielessä rohkaisevia, että tässä otetaan varsin tiukka kanta näitten kuntien ja erityisesti terveydenhuollon atk-järjestelmien yhteensopivuuden aikaansaamiseen. Meillä vain valitettavasti on jo olemassa laki, jonka vuoden päästä pitäisi tulla voimaan, jonka pitäisi turvata tämä järjestelmä. Nyt sitten kuulemme, että se valmistuu aikaisintaan kahden vuoden päästä. Ministeri, jos nyt satutte kuulemaan tämän, niin kertokaa vastauksessanne — kun ilmeisesti olette valmistelemassa lakia, jolla tätä ongelmaa yritetään ratkaista — kuinka pitkälle olette valmiita menemään. Minun arvioni on se, että ilman atk-yritysten (Puhemies: Minuutti!) haltuunottoa tässä ei pystytä etenemään. Oletteko valmiit menemään siihen?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päättäjien tavoitteena on menojen hillintä ja kustannustehokkuus. Kuitenkaan selonteko ei anna selkeää kuvaa näistä, sitä analyysiä, miten kustannustehokkuus on toteutunut ja menot ovat vähentyneet. Päinvastoin voidaan todeta, että sitä ei ole tapahtunut.

Täällä hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli totesi hyvin, että painopiste nyt on palveluissa, että niiden tulee olla saavutettavissa. Kuitenkin tässä selonteon mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta todetaan, että palvelut ovat monimutkaistuneet ja kehittyneet hajanaisempaan suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että lähipalvelut ovat jopa etääntyneet kuntalaisista. Minusta on hyvä, että valtiovarainvaliokunta pitää huolestuttavana tätä tilannetta, että palveluverkon hajanaisuus on heikentynyt, koska se tarkoittaa asiakaslähtöisyydessä, toiminnan tuottavuudessa ja koko sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kokonaisuudessa heikentymistä. (Puhemies: Minuutti!) Vielä on yksi kysymys: Mitä tarkoittaa "lähipalvelut" tässä palvelurakenneuudistuksessa, ja samoin "asukaslähtöinen"?

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Minulla on aikaa vastata vain osaan kysymyksistä, mutta pyrin vähän yleisemmällä tasolla kommentoimaan. Täällä oli erittäin monta hyvää puheenvuoroa, joissa puututtiin siihen olennaiseen asiaan, että rakenneratkaisut eivät ratkaise kuntatalouden ongelmia.

Kuntaliitokset eivät välttämättä kaikki onnistu. Jos ne tehdään hyvin, ne ovat erittäin hyviä, ja sama koskee tietenkin yhteistoiminta-alueita. Sen vuoksi on todellakin tärkeää, että saadaan rakenteet nyt nopeasti valmiiksi ja voidaan keskittyä kunnolla sisältöihin. Sitä se työrauha tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että voidaan keskittyä palveluiden parantamiseen, parempaan toimien organisointiin ja sitä kautta tuottavuuden parantamiseen. Ja juuri keskeisessä asemassa ovat tietenkin myös ne kunnat, jotka eivät tämän puitelain myötä ole ratkaisuja joutuneet tekemään, joissa väestöpohjavelvoite jo täyttyy. Sen vuoksi 20 suurimman kunnan kanssa tämä tuottavuushanke käynnistettiin. Eli kyllä hallituksella ja myöskin eduskunnalla tämän hallintovaliokunnan mietinnön myötä on aivan selkeä linja — se kannattaa tosin lukea, sitten sen sieltä havaitsee — ja se on juuri se, että rakenteet nopeasti kuntoon. Meillä tulee lainsäädäntöä myös sen eteen, että voidaan kunta yhteistoiminta-aluejäseneksi pakottaa, jos se ei itse sitä ratkaisua pysty tekemään, mutta luotan siihen, että kaikki kunnat tulevat ne ratkaisut ihan itse omista lähtökohdistaan käsin tekemään siihen aikaan mennessä. Samoin sitten tuota sote-yhtenäisyyttä tullaan edellyttämään, mutta tosin vasta siirtymäajan jälkeen. Sitä ei edellytetä vuoden 2013 alusta vaan sitten vasta joidenkin vuosien myötä, koska kesken hankkeen ei sääntöjä voi muuttaa.

Vastasin jo tuohon ed. Feldt-Rannan kysymykseen. Minä en tule asettamaan mitään sellaista parlamentaarista komiteaa, joka haittaa Paras-hankkeen jatkamista ja eteenpäinmenoa ja sen päättymistä. Tämä on ehdottomasti ainoa oikea tapa toimia. (Ed. Rajamäki: Entäs jos se panisi liikkeelle tämän hankkeen?) Minun mielestäni on suorastaan vähän lapsellista ajatella, että puhutaan jossain parlamentaarisessa komiteassa jostain seitsemän vuoden päästä tapahtuvasta asiasta. Eihän yksikään kunta tee yhtään mitään parin vuoden viiveellä, jos seitsemän vuoden päässä on tulossa jotain muuta. Eli tämä kannattaisi nyt jokaisen sisäistää, että joko me viemme Paras-hanketta eteenpäin tai sitten me emme vie sitä eteenpäin. Hallintovaliokunta on nyt yksimielisesti kuitenkin tähän linjaukseen yhtynyt, että Paras-hanke viedään loppuun. Sinänsä olen tyytyväinen siitä, että hallituksen linja saa eduskunnalta tässä suhteessa vahvan tuen.

Ed. Kumpula-Natrille: Olen lähettänyt sen muistion muutamalle muullekin kansanedustajalle, kun se nyt vaan on niin, että se laki, joka täällä eduskunnassa hyväksyttiin, ei edelleenkään mahdollista kahden kunnan yhdistymistä, jos niillä ei ole yhteistä rajaa. Se mahdollistaa sen vain niissä tapauksissa, että asetetaan kuntajakoselvittäjä, ja jos sen kuntajakoselvityksen myötä yksi kunta jää siitä välistä pois, niin siinä poikkeustapauksessa voi tämä kuntien yhdistyminen tapahtua. Tämä on myöskin aivan selkeä linjaus, joka tuli yksimielisesti täältä eduskunnasta ulos, ja varmasti hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli voi antaa sitten myöskin tukiopetusta. Mutta kyllä tämä on käsittämätöntä, että tätäkään asiaa nyt ei suostuta ymmärtämään.

Täällä kysyttiin myöskin sitä, tuleeko metropoliaiheesta selonteko. Näin on tarkoitus — sitä valmistellaan parhaillaan ministeri Vapaavuoren johdolla — että voisimme tästä metropolipolitiikkakysymyksestä laajemminkin ja myös näistä hallintoasioista täällä eduskunnassa keskustella. Aivan sataprosenttista varmuutta tästä ei vielä ole, mutta sellaista kyllä vahvasti valmistellaan.

Sitten ed. Erkki Virtanen kysyi erittäin mielenkiintoisen kysymyksen tästä kuntien it-ratkaisusta, että kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään. Sanoisin näin, että en minä ole nyt yrityksiä ottamassa haltuun. Mutta siinä asiassa, että me saisimme nämä tietojärjestelmät toimimaan paremmin yhteen koko julkisella sektorilla, minä olen kyllä valmis vähän kuntien itsehallinnon varpaille tallomaan, ja olen ymmärtänyt, että tästä eduskuntakin on ihan samaa mieltä. Siinä hyödyt ovat niin suuret, että siinä ei aina kannata mennä ikään kuin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kuntien itsehallinnon osalta, koska todellakin koko yhteiskunta hyötyy.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat todella ottaneet tosissaan tämän Paras-hankkeen ja käyneet läpi palvelusektoriaan kattavasti ja tehneet yhteistyötä yli kuntarajojen, mikä on äärimmäisen hyvä asia. Ja, aivan oikein, selonteossa on otettu vahvasti kantaa siihen, että jatkossa tässä Paras-hankkeessa edetään nimenomaan niin, että pyritään järjestämään palveluita paremmin ja keskitytään palveluihin eikä sinänsä kuntarakenteisiin, joilla niilläkin on toki merkitystä.

Mutta, arvoisa puhemies, olisin toivonut, että tässä selonteossa olisi otettu paljon vahvemmin esille se, että todellinen syy kuntien heikkoon taloudelliseen tilanteeseen on aika pitkälti se, että muuttoliike on vienyt elävää veronmaksupohjaa kunnista kohti Etelä-Suomea, ja kun veropohja romahtaa, valtionosuusjärjestelmä ei tietenkään pysty korvaamaan sitä, ja siitä aiheutuu se krooninen rahapula. Pahimmillaan on asia niin, että kuntien verotulot pienenevät, ja sitten, kun se työikäinen väestö muuttaa pois (Puhemies: Minuutti!), ei ole edes tekeviä käsiä tekemään näitä tarvittavia palvelutehtäviä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oulun seudulla kyllä ollaan oikein tyytyväisiä tästä Paras-hankkeesta. Meillä on siellä syntymässä uusi Oulu, ja se on erittäin hyvä ratkaisu meille.

Mutta sen sijaan me olemme kyllä ja ainakin minä henkilökohtaisesti olen Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsenenä erittäin tyytymätön siihen, että tämä terveydenhuoltolaki ei poista näitä rakenteita. Jo 1980-luvulla sairaanhoitopiirit menivät kuntien kontolle, ja nyt me kärsimme siitä. Tämä tilanne on niin hankala, että jotain nyt täytyy tehdä. Todennäköisesti olisi paras tehdä nyt se, minkä Husin uusi toimitusjohtaja sanoi, että erikoissairaanhoito valtion haltuun. Muuten tasapuolisuus ei toteudu ja tasapuolinen palvelu ei toteudu koko Suomen maassa. Jos ei ministeri suostu siihen, että sote-alueet voidaan perustaa, niin sitten ei mitään muuta, kuin erikoissairaanhoito valtion haltuun takaisin, niin kuin se oli 1980-luvulla, ja sillä siisti.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen laman aikana kuntien oli pakko vähentää henkilökuntaa ja karsia kuntapalveluita kovalla kädellä sekä luopua monista tärkeistä investointiohjelmia sisältävistä hankkeista. Laman jälkeen oli muutamia taloudellisesti parempia vuosia, ja niiden aikana kunnat saivat laman aikana syntynyttä palveluvajetta jonkin verran parannettua, mutta kunnat ovat taas saman ongelman edessä: joudutaan vähentämään henkilökuntaa, joudutaan palveluita karsimaan ja investointiohjelmia siirtämään.

Tämä kuntatalous ja sen myötä myös kuntapalveluitten turvaaminen kuntalaisille on aikamoista ylä- ja alamäkeä. Olen erittäin huolissani siitä, miten me pystymme takaamaan kuntalaisille riittävät, laadukkaat palvelut tasaisesti vuodesta toiseen. Sen lisäksi vielä pitää (Puhemies: Minuutti!) huomioida, että väestö ikääntyy ja työvoiman saatavuus heikkenee ja väestörakenteesta johtuva ikääntyminen lisää kunnissa niin palvelujen kuin kunta-alan henkilöstön tarvetta. On laskettu ... (Puhemies: Minuutti on jo!) — Selvä, kiitos puhemies.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat kannatettavia, mutta näihin pakkoliitoksiin suhtaudun hyvin kriittisesti. Paras-hanke on lähinnä hallinnollinen uudistus, ja mielestäni se on johtanut monessa tapauksessa yksityistämisiin palvelujen kohdalla ja palvelujen etääntymiseen palvelujen käyttäjistä. Palvelujen parantamisen ja kustannusten säästämisenhän tässä piti olla tavoitteena. Mielestäni näitä tavoitteita ei kyllä ole saavutettu.

Miten kunta muuttuu tehokkaaksi, jos siihen tulee 20 000 asukasta? Esimerkiksi 19 000 tai 18 000 asukkaan kunta ei ole sitten tehokas. Miten se yhtäkkiä muuttuu tehokkaaksi? Täällä on tällainen suuruuden ekonomia sumentanut kyllä monen päättäjän silmät. Kun katsoo noita tilastoja, niin esimerkiksi Tampereen seutukunnassa kaikista kalleimmat sosiaali- ja terveysmenot ovat seutukunnan suurimmalla kunnalla ja toiseksi kalleimmat ovat seutukunnan toiseksi suurimmalla kunnalla. Jos haetaan säästöjä, niin ei ainakaan tätä kautta niitä säästöjä saada, vaan on ne muuten katsottava.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on sen takia aika vaikeaa, kun käsitteet ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin sanotaan, kuinka sekaisin ovat menneet nämä eri organisaatiot. Organisaatioiden määrä on vähentynyt puoleen. Eivät kai ne ole voineet sekaisemmiksi mennä. Sitten sanotaan, että kuntalaki pitää panna komiteaan sen takia, että voidaan kuntarakenteeseen vaikuttaa. Eihän kuntalailla säädellä kuntarakenteita. Nehän ovat ihan eri lait.

Sitten sanotaan, että jos sote-alueita ei saa perustaa. Ei mikään laki estä niiden perustamista. Jokainen kunta saa perustaa niitä ja kuntayhtymiä tai palkata omaan kaupunkiin erikoislääkäreitä niin paljon kuin haluaa. Ei mikään laki estä.

Sitten sanotaan, että miksi te ette tee sellaisia ja sellaisia malleja. Ei kai valtio voi jokaiselle kunnalle tehdä omaa mallia. Kyllähän kunnissa pitää itse ajatella. Meillä on puitteet, päätösvalta on siellä kunnissa. Annetaan rauha, ja ryhtykää töihin siellä kunnissa, niin hyvä tulee.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri leimasi äsken puheenvuorossaan aika laajan joukkion yhteistyöpyrkimykset naurettaviksi. Minusta on kuitenkin tärkeätä katsoa, mitä tässä kuntauudistuksessa on tapahtunut vuoden 2004 jälkeen. Vuonna 2004 lähdettiin laajalla parlamentaarisella yhteistyöllä, yhteisellä rintamalla, tätä asiaa edistämään niin valtakunnan tasolla kuin kunnissakin. Sen työn tulokset puhuvat puolestaan.

Kuntaliitossa kaikki puolueet ovat yksimielisesti esittäneet tällaista yhteistä pohdintaa, ja nyt täällä tässä keskustelussa suurin oppositiopuolue sosialidemokraatit ja hallituspuolue kokoomus ovat myös voimakkaan toivomuksen esittäneet, että näin voitaisiin toimia. Keskusta on nyt yksin jäämässä vastustamaan tätä yhteistyötä tässä todella merkittävässä yhteisessä asiassa, jonka ei pitäisi tuntea hallitus—oppositio-vastakkainasettelua. Ministeri, toivon todella, että tästä ei ole muodostunut teille (Puhemies: Minuutti on mennyt!) arvovaltakysymystä, vaan voitte vielä pohtia tätä asiaa.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän ed. Feldt-Rannan nyt viimeksi puhumaan aiheeseen tästä parlamentaarisesta komiteasta, josta myöskin ministeri omassa puheenvuorossaan voimakkain sanakääntein kertoi: Todettakoon se, että hallintovaliokunta ei ole ilmoittanut, etteikö komiteaa pitäisi laittaa pystyyn. Hallintovaliokunta on hyvin selkeästi ilmoittanut, että on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin. On arvioitava myöskin tämä kokonaisuus, ja se keskustelu on minun mielestäni syytä käydä hyvässä, rakentavassa hengessä, ja sen keskustelun aika on viimeistään alkusyksystä. Tähän vetoan ja vetoan siihen, että ministeri on valmis siihen keskusteluun, ja kun ministerin tunnen, niin tiedän, että tämmöinen keskustelu varmasti käydään. Miksi? Siksi, koska minun mielestäni kuntapäättäminen on isolta osaltaan kriisissä. Suomalaiset kuntapäättäjät eivät tunnista sitä tilannetta, missä suomalaiset kunnat ovat, missä he itse ovat. Nyt pyydetään vastuuta suomalaisilta kuntapäättäjiltä, ei pelkästään valtionosuuksia lisää kunnille, vaan kuntien pitää tehdä oikeita ja vastuullisia päätöksiä, tunnistaa se tilanne, missä ne elävät.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kovin kaavamaista puhua jostain tasalukuisista kuntamääristä tai oikeista kuntako’oista. Toisaalta on hyvä, että nyt tässä puolueitten erot tulevat näkymään. Itse haluan kuitenkin puolustaa toiminnallisesti hyviä kuntia, joita voivat olla myöskin pienet tai keskisuuret kunnat.

Kysyisinkin ministeriltä: Onko tarkoituksena ehkä tarttua kuntakentän suurimpaan taloudelliseen ongelmaan elikkä Pääkaupunkiseudun ja kuuden suurimman kaupungin huonoon toiminnalliseen tulokseen? Kysyisin myöskin sitä, missä kunnissa tarvevakioidut menot ovat pienimpiä eli missä terveyspalvelut tuotetaan kaikista tehokkaimmin.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt sekoittunut kaksi asiaa: Paras-hankkeen jatko ja kuntalain kokonaisuudistus. Ne ovat kaksi eri asiaa. Kuntalain kokonaisuudistuksen taustalla on se — ja siitä vallitsee ylipäätään laaja, yksimielinen kanta — että tämä uudistus on tarpeen, koska kuntalakia on viime vuosina uudistettu pieninä palasina. Nyt olisi hyvä katsoa uudistustarpeet kokonaisuudessaan, koska kyseessä on merkittävä uudistus, ja siksi on tärkeää, että valmistelu tapahtuu riittävän laaja-alaisesti. Tämä on ollut taustana siinä, että perustettaisiin parlamentaarinen komitea tämän asian pohtimiseksi. Eli kyse ei ole siis Paras-hankkeen jatkosta. Paras-hanke etenee nyt kuntien oman toiminnan kautta, ja siksi hämmästelenkin erityisesti oppositiopuolueiden väitteitä siitä, että rakenneuudistus polkee nyt paikallaan ja kunnissa on puhti poissa. Laki on voimassa vuoteen 2013 saakka, ja siksi on syytä antaa kunnille nyt työrauha toteuttaa niitä uudistusrakenteita, (Puhemies: Minuutti!) mitkä he ovat päättäneet tehdä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä keskustelussa on asetettu hallinto ja palvelut ikään kuin vastakkain. Jos mietitään nyt täällä ed. Viljasen mainitsemaa Päijät-Hämettä, niin meillähän on organisoitu palvelut sinänsä aika edistyksellisesti tässä maassa. Meillä on riittävän isot kuntayhtymät vähän joka asialle, joten sitä tarvettahan ei olisi enää kovin paljon Päijät-Hämeessä, mutta siitä huolimatta kuntien taloudet kyllä pettävät, elikkä on tarvetta kumminkin saada ... Meillä on Hartola, joka on lähes konkurssin partaalla. Pienten kuntien palvelut ovat hyvinkin rajattuja siihen nähden, mitä tämän päivän kunnilta vaaditaan.

Tämä pelkkä kuntapalvelurakenneuudistus ei pelasta kuntien talouksia, vaan se, miten kunnat organisoituvat uudestaan, ja siksihän Päijät-Hämeessä nyt on kova yritys saada useammat kunnat yhteen. Toivotaan, että se onnistuu ja siitä tulee jonkin näköistä mallia tänne etelään tähän asiaan.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärrän hyvin, että Paras on lyhenne sanasta kunta- ja palvelurakenneuudistushanke. Suosittelisin kuitenkin, että tuosta nimestä otettaisiin tuo superlatiivi pois ja pantaisiin vaikka nimeksi "parempi hanke".

Meillä on, rouva ministeri, ei runsaasti mutta muutamia, sinnikkäitä, pieniä, kunniallisia kuntia, jotka ovat omalla toiminnallaan tulleet velattomiksi suurista veloista, esimerkiksi Tuusniemi Pohjois-Savossa ja Valtimo Pohjois-Karjalassa. Parhaiten tunnen tuolta omalta alueeltani Pyhännän kunnan, joka jäi pois kuntaliitosneuvotteluista Siikalatvan viidentenä kuntana, ja siellä on esimerkiksi työpaikkaomavaraisuus 130 prosenttia, (Ed. Rönni: Ja omilla rahoillaan!) ei ole koulupudokkaita, ei toimeentulotukea. Ei siellä ole kyllä poliisiakaan, mutta ei siellä ole kyllä keskikaljabaariakaan. Eli millä tavalla sanoitte, että joustoja voidaan antaa alle 20 000:n ja 50 000:n kokonaisuuksille? Millä tavalla tällaiset itse omat asiansa hyvin hoitaneet kunnat otetaan huomioon tulevaisuudessa?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on vaadittu kovasti lisää ohjausta ja tiukempia korvamerkkejä kunnallisille päätöksentekijöille. Itse uskon kyllä vakaasti kunnalliseen itsehallintoon, ja luottamusmiesjärjestelmä on kuitenkin voimavara, joka tuo läheisyysperiaatteen päätöksentekoon.

Paras-hankkeen vauhdista on oltu huolissaan. Itse näkisin, että vauhtia on ollut jossain määrin liikaakin, jos ajatellaan kuntien talouden kuntoon saattamista. Huonosti valmistellut kuntaliitokset ovat johtaneet monessa paikassa velkaantumiseen, veroprosenttien nousuun ja palvelujen rajuun karsimiseen. Tavoitteenahan Paras-hankkeessa oli kuitenkin juuri palvelujen turvaaminen.

Kysyisinkin ministeriltä: Onko mahdollista saada tutkimus, jossa selvitetään jo toteutuneet kuntaliitokset ja niiden vaikutus kunnan talouteen, veroprosentin nousuun, velkaan per asukas ja palveluiden säilymiseen?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntalain mukaan kuntien tehtävänä on huolehtia asukkaittensa hyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä. Näin nyt ei tapahdu. Tästä on valitettava esimerkki myös kuntaliitoksen tuloksena syntynyt uusi Kouvola, (Ed. Pakkanen: Hyvä, Pentti!) missä kouluja lopetetaan, niin että asukkaat sitten perustavat itse uuden koulun tilalle — hyvin kummallista.

Arvoisa puhemies! Kuntapäättäjät ovat esittelijöittensä koukussa, ja esittelijät käyvät säännöllisesti tuottavuusohjelman ja valtiovarainministeriön seminaareissa. Kouluja lopetetaan, terveyskeskuksien pisteitä vähennetään ja näitä lähipalveluja, nimenomaan terveydenhoidon lähipalveluja, häviää, keskitetään. Terveydenhoidon kohdalla halutaan keskittää esimerkiksi vihreiden toimesta erikoissairaanhoitoa aivan liian pitkälti.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän edelleen valitettavana sitä, että Paras-lain säätämisen yhteydessä, kun suurimpien poliittisten eduskuntaryhmien kesken asia käytiin läpi, poistettiin silloisen suurimman oppositioryhmän toimesta maakuntien liittojen rooli. Sillä olisi varmasti pystytty edistämään monessa maakunnassa myös kuntaliitoksia ja yhteistoiminnan kehittymistä ja eteenpäinmenemistä. Sen vuoksi jatkossa on kyllä äärimmäisen tärkeää myös, että maakuntaliitot ovat keskeisesti mukana tässä työssä.

Silti voin sanoa, että esimerkiksi Kuopion seudulla tapahtuu erittäin merkittävää kuntien yhteistyön kehittymistä, ja kun täällä syytetään, että keskusta on kärrivetoisella ajalla tässä menossa, niin Pohjois-Savossakin kuntaliitokset ovat syntyneet juuri keskustalaisten kuntien toimesta. Jään kyllä odottelemaan, kun ed. Rajamäki syyttää keskustaa, milloin valtuuston puheenjohtaja Rajamäki tekee esityksen, että Varkauden kaupunki liittyisi Kuopion kaupunkiin.

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä täällä käytetyissä puheenvuoroissa että selonteossa useassa kohdassa korostetaan lähipalveluiden merkitystä ja niiden turvaamista, niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin opetus-, kulttuuri-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisopalveluissa. Itse olen ymmärtänyt lähipalveluksi esimerkiksi omalla kylällä sijaitsevan koulun tai lääkäripalvelut. Mielestäni uudistus heikentää lähipalveluja, vai onko lähipalveluille kenties joku uusi määritelmä? Sivistysvaliokunnassa peräsimme asiantuntijoilta määritelmää lähipalveluille ja ainoa vastaus, minkä siihen saimme, oli se, että sitä ei voida määritellä kilometreillä. Voisiko ministeri kenties selventää tätä lähipalveluproblematiikkaa, eli mitä tarkoitetaan lähipalvelulla esimerkiksi tässä selonteossa?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ammatillisen koulutuksen osalta on ollut selkeä 50 000 asukkaan väestöpohjatavoite. Maassamme on alueita, missä tavoitteella ei ole ollut suurta merkitystä. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa uudistus on merkinnyt suuria rakenteellisia muutoksia, fuusioita ja yhteistyökuvioita on syntynyt lukuisia. Palaute asianosaisilta yksiköiltä on ollut uudistuksen jälkeen yllättävän myönteistä, ja henkilökuntakin on tyytyväistä nykyiseen toimintaan. Samalla myös ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestöt ovat valtakunnallisesti liittymässä yhteen, niin että siellä todella mennään paljon eteenpäin.

Ministeri otti esille myös valtionosuusuudistuksen jatkoon liittyvät laskelmat pitkien etäisyyksien tilanteita varten. Kuusamo on hyvä esimerkki ykkösvaiheessa todella paljon valtionosuutta menettäneistä kunnista. (Puhemies: Ja minuutti täyttyy!) Miten valtionosuusuudistuksen kakkosvaihe nyt etenee?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on todellakin edetty voimakkaasti hallintolähtöisesti monta vuotta näissä kuntauudistuksissa, ja kyllähän nyt olisi aika pikkuhiljaa mennä katsomaan kuntalaislähtökohtaisesti, miten ne palvelut tuotetaan parhaiten. Varmasti ensimmäinen kohta, yksi ensimmäisistä kohdista, on tietojärjestelmäpuoli. Tänään esimerkiksi Kasvu-työryhmässä ministeri Tanskanen sanoi, että se on ehkä se nopein asia, mikä täytyy saada muutettua yhtenäisempään asiakaslähtöiseen systeemiin. Tiettyjen tutkimusten arvion mukaan sillä säästettäisiin jopa lähes 700 miljoonaa euroa vuodessa kuntasektorilla.

Toinen puoli on se, että meidän täytyisi kyllä paljon avoimemmin katsoa, mitä muualla tapahtuu. Itse esimerkiksi olin kolmisen viikkoa sitten Ruotsissa, ja siellä on todella monia tuottajia, ja kunta on yhtenä järjestäjänä, mutta avoimesti katsottaisiin sitä, että olisi monia tuottajia. Annettaisiin nyt vaikka huomattavasti lisää palveluseteleitä ja vastaavia ja katsottaisiin sitten aidosti, (Puhemies: Minuutti!) kuka pystyy laadullisesti tuottamaan parhaiten.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hanke on ollut välttämätön, ja ministeri linjasi kyllä kovin hyvin, miten Paras-hanketta viedään tästä eteenpäin. (Ed. Kankaanniemi: Pääministeriainesta!) Paras-hanke on toteutunut vauhdikkaasti. Toki sitä on hämmentänyt keskustelu parlamentaarisesta työryhmästä ja sitten myös uuden terveydenhuoltolain vaikutuksista.

Hallintovaliokunta nosti esille keskeisen asian, elikkä sosiaali- ja terveyspuolen tietojärjestelmien yhteensovitus pitää saada tämän vaalikauden aikana ajan tasalle ja sitä säätelevä lainsäädäntö myös. Tarkastusvaliokunta tähän jo aikaisemmin puuttui, ja eduskuntahan hyväksyi tältä osin jo lausuman aikaisemminkin ja tämä on varmaan tärkein työ, millä nopeasti saadaan vaikuttavuutta ja tuottavuutta lisää tuolla puolella.

Suurten kaupunkiseutujen maankäytön osalta on myös ollut keskusteluja ja linjauksia, ja täytyy todeta, että siinä nimenomaan asutuksen ja myös palvelujen keskittäminen taajamiin ja toisaalta haja-alueitten rakentamisen vähentäminen (Puhemies: Minuutti!) on ristiriidassa maaseutupoliittisen ohjelman kanssa, jonka eduskunta juuri hiljattain hyväksyi. Kaupunkiseudulla on tämmöisiä harvaanasuttuja maaseutualueita myöskin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tarkastellaan suomalaisen kuntakentän edessä olevia haasteita, niin minusta on aika hyödytöntä keskustella siitä, tarvitaanko rakenteellisia uudistuksia vai palveluitten järjestämistavan muutoksia. Molempia varmasti tarvitaan jatkossakin. Siinä mielessä ministeri on minun mielestäni aivan oikeassa.

Olin kuulevinani, että tässä keskustelussa oli hieman hämärtynyt se, mikä on kunnan vastuu asiakkaittensa suhteen palveluitten järjestämisen suhteen. Se vastuuhan siitä järjestämisestä on kunnilla, mutta sitten ne tavat, millä niitä palveluita tuotetaan ja järjestetään, täytyy valita tietysti järkevimmällä mahdollisella tavalla. Monet tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, että kuntalaiset elikkä asiakkaat arvostavat erityisesti sitä, että niitä palveluita on saatavilla, että ne ovat saavutettavissa ja että ne ovat laadukkaita.

Lopuksi, herra puhemies, kun puhuttiin siitä, että suurimmat säästöt ja hyödyt ovat saavutettavissa suurempien kuntien osalta, kun ne tarkastelevat toimintojaan, viittaan siihen 20 suurimman kunnan (Puhemies: Minuutti!) tuottavuusohjelmahankkeeseen, josta jo tähän mennessä on saatu erittäin hyviä tuloksia, mitkä näkyvät kuntien viime vuoden tilinpäätöksissä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paras-hanke on mielestäni sitä, että me kuntapäättäjät voimme kasvojamme menettämättä muuntaa palvelut sille tasolle, mihin rahkeet riittävät, ja tuottaa ne eri tavoin kuin ennen, vaikka se kuinka aiheuttaa muutosvastarintaa kuntalaisissa, kuntatyöntekijöissä ja muualla. Ihailen sitä, että ministeri niin jämerästi haluaa antaa aikaa kuntapäättäjille tehdä näitä vaikeita uudistuksia. Se ei todellakaan ole helppoa, ja ministerin tuki tässä asiassa tarvitaan.

Ihailen myös sitä, että ministeri ei kaunistellut sitä, että palvelut eivät ole tasavertaisia kaikissa kunnissa kaikkialla Suomessa. Jos esimerkiksi omassa kotipitäjässäni meille tilaa ambulanssin, niin koskaan emme tule saamaan sitä alle 40 minuutin — miettikää. Täällä pääkaupungissa tehdään valituksia siitä, jos jollain on kestänyt 20 minuuttia ambulanssin tulo, ja kuitenkin (Puhemies: Minuutti täyttyi!) me siellä periferiassa pärjäämme. Eli pyydän pohtimaan vielä normeja, ei ehkä tämän tyyppisissä asioissa mutta monessa muussa, tarvitsemmeko kaikkea sitä palveluvarustetta, mitä nykypäivänä tarjotaan.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainakin omassa kotimaakunnassani odotetaan ratkaisuja. Siellä ei oikein tiedetä, miten edetään, ja aikaa on kulunut ja myös rahaa aika paljon. On kuitenkin totta, että kuntaliitokset eivät yksinään ole mikään ratkaisu, vaan se, miten palvelut jatkossa tuotetaan, on hyvin tärkeää. Mutta varmaa on myöskin se, että palvelut turvataan sitä varmemmin, mitä vahvemmilla hartioilla ne tuotetaan. Vahvalla peruskunnalla on sellaisenaan vahvemmat hartiat, ja silloin myöskin hyvinvointipalvelut parhaiten pystytään turvaamaan erilaisissa vaikeissakin yllättävissä tilanteissa.

Itseäni huolestuttaa se, että monet pienet kunnat nyt, kun verotulot vähenevät ja väki ikääntyy, kovin kovasti karsivat lähipalveluitaan ikään kuin tämmöisessä eloonjäämiskamppailussaan, ennemmin kuin hakisivat niitä yhteistyökumppaneita. Tässä tilanteessa on tärkeää, että nämä hallinnolliset muurit ja maakuntarajat, aivan kuten ed. Rajamäki sanoi, eivät saa olla esteenä järkevälle yhteistyölle, kun palveluja järjestetään. (Puhemies: Minuutti!)

Sitten vielä haluaisin korostaa yhtä asiaa lyhyesti: Mitä enemmän panostamme terveyden edistämiseen ja varhaiseen tukeen, sitä paremmin ehkäisemme kustannusten kasvua jatkossa.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa ed. Toivakan ajatukseen siitä, että on hyvä pohtia sitä, ovatko nykyiset maakuntarajat enää 2000-luvun tasolla vai pitäisikö niitä rakenteita myöskin voimakkaammin muuttaa.

Luin Joroisten Lehdestä kuntaministeri Kiviniemen haastattelun, jossa hän vierailullaan kuvaa, että JJR-kunnat välttyisivät Paras-lain vaatimuksista, joissa väestöpohjavelvoite on terveydenhuollon järjestämisessä 20 000 asukasta. Väestöpohjavaatimus on kirjoitettu selkeästi puitelain 5 §:ään, ja niin kuin tässä ed. Feldt-Ranta kuvasi, lain parlamentaarinen valmistelu oli varsin laajapohjaista. Kunnissa ja yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta.

Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Miksi te ette halua kunnioittaa tätä, voi sanoa, varsin laajapohjaista parlamentaarista valmistelua, eduskunnan säätämää lakia? Teidän tulisi ministerinä kantaa tästä toteuttamisesta päävastuu hallituksen sisällä. (Puhemies: Minuutti!) Kuntaministeri jos joku tietää, että kaikkien puolueiden sopiman puitelain päätökset on saatava voimaan tosiaankin vuonna 2013.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, mikä valiokunnan mietinnössä sanottiin, että järjestämisvastuu on kunnilla, ja se on siitä riippumatta, vaikka on yhteistoiminta-alue tai on kuntayhtymä, mutta se lähtökohta on tämä.

Sitten toinen asia, kun täällä on puhuttu kuntaliitoksista edelleen ja siitä, ollaanko myötä vai vastaan. Kuntaliitos sinänsä on väline, ja jos se on perusteltu strategisesti ja siinä on tietyt edellytykset, on yhteinen taajama jne. ja se on toiminnallinen kokonaisuus, niin sehän on hyvä asia, ja sitä pitää tukea, mutta ei se voi olla itsetarkoitus. On mielenkiintoista joskus se, että voimakkaimmin puhuvat tästä asiasta sellaisten kuntien edustajat, joita tämä ei koske, eli että nyt pitää tehdä kuntaliitoksia. Eli pitää lähteä siitä asiasta, palveluista ja tarpeista, ja tehdään niin paljon kuntaliitoksia kuin tarvitaan.

Se on mielenkiintoinen tämä muutos. Lainaan Santeri Alkiota. (Puhemies: Minuutti!) Hän sanoi, että "muutos alkaa meistä". Silloin pitää katsoa, mitä meidän kunnassamme pitää tehdä. Hallintorakenne on rakenne, ja se laatikko ei takaa vielä mitään toimintaa. Se on sama juttu kuin meidän vanha lukion opettajamme sanoi meille, että kyllä minä, pojat, tiedän, että teillä on järkeä, mutta kun se pitäisi saada juoksemaan. Se on sama juttu näissä hallintorakenteissa, että se rakenne sinänsä ei toimi, jos ei sitä panna toimimaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa otettiin aivan oikein esille nämä henkilöstökysymykset ja se, miten henkilöstö pidetään muutoksessa mukana. Ja kyllä tämä on ollut myös yksi painopiste siinä, kun tätä Paras-hanketta on seurattu. Ja vastaten myöskin ed. Pakkasen kysymykseen näiden kuntaliitosten osalta ja samoin ed. Kuopalle, kun hän peräsi näitä hyviä tuloksia, niin tätä hanketta seurataan oikeastaan poikkeuksellisen tiiviisti yhdessä myöskin tutkijoiden, yliopistojen kanssa, niin että saadaan tietoa siitä, miten tässä on onnistuttu ja ovatko ne tavoitteet, joita lähdettiin hakemaan, saavutettu.

Jokainen tietää varmasti omasta maakunnastaan sekä erittäin hyviä esimerkkejä että sitten ei niin onnistuneita esimerkkejä. Mutta monessa tapauksessa ne hyödyt, ja erityisesti kuntaliitoksissa, tulevat näkymään vasta useamman vuoden kuluttua. Itse vierailin viimeksi maanantaina Kurikassa, jossa kolmen kunnan kesken on yhteistoiminta-alue muodostettu ja ensimmäisenä vuonna alitettiin budjetti selvästi ja tänä vuonna näyttää aivan samalta. Eli on saavutettu juuri ne synergiaedut, joita lähdettiin näillä yhteistoiminta-alueiden muodostamisella hakemaan.

Täällä joissakin puheenvuoroissa myös on vähän epäilty sitä, syntyykö tässä uusia himmeleitä — tosin vähemmän kuin aikaisemmin johtuen siitä, että tässä selonteossa on hyvin käyty läpi se, että käytännössä sosiaali- ja terveystointa järjestäviä tahoja tulee olemaan puolet vähemmän kuin vielä silloin oli, kun Paras-hanketta käynnistettiin. Eli kyllä tässä selvää selkiintymistä tapahtuu ja se parantaa myös sitä ohjaamista. Voidaan näitä hyviä käytäntöjä saada helpommin yhteistoiminta-alueelle ja kuntiin, kun näitä ohjattavia ikään kuin on vähän vähemmän.

Sitten ed. Feldt-Rannalle, kun kuuntelin ed. Mäkisen ja ed. Hautalan puheenvuorot koskien tätä kuntalain uudistusta, niin kyllä he puhuivat eri asiasta kuin mistä SDP nyt puhuu. Te haluatte uuden kuntareformin, te haluatte laittaa rakenteet vielä isompaan mullistukseen, eikä se ole mahdollista samanaikaisesti Paras-hankkeen kanssa. Sen vuoksi en tule todellakaan asettamaan mitään sellaista parlamentaarista työryhmää, joka tekee työtä Paras-hanketta vastaan.

Se mistä täällä ed. Hautala ja ed. Mäkinen puhuivat, oli eri näkökulmasta, ja niin kuin sanoin, kuntalakia tullaan uudistamaan. Siinä on uudistamisen tarvetta. Mutta toinen kysymys on sitten se, halutaanko välttämättä nyt siihen parlamentaarista komiteaa, koska pidän sitä vähän liian raskaana menetelmänä kuitenkaan sen tyyppiseen. Enemmän kuitenkin tällaisesta lainhuoltotyöstä on kyse. Ja tietenkin Kuntaliiton kanssa sitä tehdään vahvassa yhteistyössä, että sinänsä kannat tulevat kyllä varmasti huomioon otetuiksi.

Kun ed. Elsi Katainen samoin kuin ed. Ravi oikeastaan puhuivat vähän samasta asiasta, siitä, miten saataisiin näihin isoihin kuntiin tämä tuottavuusasia vietyä läpi, niin juuri tässä 20 suurimman kunnan tuottavuushankkeessa tätä pyritään tekemään. Eli otetaan nekin kunnat mukaan, jotka eivät automaattisesti Paras-lain myötä joutuneet ikään kuin rakenteitaan mylläämään, ja todellakin tuloksia on tästä jo saatu.

Niin se vain on, että meillä on tässä maassa esimerkkejä erittäin tehokkaasti ja hyvin tehtävänsä järjestäneistä kunnista, koosta riippumatta. Niitä on sekä pienemmissä että vähän suuremmissa, että se koko ei todellakaan ole määräävä tekijä. Mutta siitä kuitenkin löytyy sitten selvää todistuspohjaa, että tämä 20 000 asukkaan väestöpohja on näissä terveydenhuoltopalveluissa ollut juuri sellainen, jossa ikään kuin ne synergiaedut ovat suurimmillaan. Sitten tietenkin sosiaalitoimen osalta se logiikka on siinä, että on hyvä järjestää ne molemmat siinä samassa organisaatiossa eikä erillään, niin että se sosiaalitoimen yhdistäminen ei lähde ikään kuin siitä väestöpohjavelvoitteesta.

Kun ed. Rajala kysyi, miten palkitaan hyvin asiansa hoitavia kuntia, niin olen kyllä sitä mieltä, että jos kunta hoitaa asiansa hyvin, järjestää palvelut tehokkaasti, toimii taloudellisesti, niin kyllä se kiitos ilman muuta lopussa seisoo. Ja kyllä tässä Paras-hankkeessa näillä joustoilla on myös pyritty ottamaan huomioon sitä, että ei ikään kuin kuriteta näitä kuntia. Ideahan on nimenomaan se, että näillä yhteistoiminta-alueilla sen kunnan toiminnot, jotka on järjestetty hyvin, leviäisivät sen yhteistoiminta-alueen niihin kuntiin, joissa toiminnat on järjestetty vähän huonommin, eikä toisinpäin. Toki siinä tarkkana pitää olla, että näin sitten käytännössä tapahtuu.

Sitten ed. Forsius kysyi näistä lähipalveluista. Näistä löytyy erilaisia määritelmiä, mutta ei ikään kuin sellaista lainsäädännöllistä määritelmää, mitä kaikkea niihin luetaan. Mutta tietenkin kyse on näistä sellaisista nopeasti saavutettavista, kuten päivähoidosta ja peruskoulusta ja keskeisimmistä terveyspalveluista.

Sitten puheenvuoroissa myöskin kysyttiin tai tuli ilmi se, että kun kaikki kunnat eivät kuitenkaan nyt ole tehneet vielä niitä päätöksiä, eli sitä vauhdittamisen tarvetta ja jonkinlaista kaipuuta ainakin joillakin alueilla siihen keppiin on, niin kyllä ainakin ministerinä uskon, että sosiaali- ja terveysministeriöstä ministerit tulevat mukaan, jos halutaan vahvempaa ohjausta tietyillä alueilla tietyille kunnille. Siihen kyllä ilman muuta on valmiutta. Mutta se lähtökohta tässä on ollut, että vuoden 2013 alkuun mennessä puitelain kriteerit täytetään, rakenteet saadaan kuntoon. Ja tietenkin ne kunnat, joissa rakenteet ovat jo kunnossa, ovat etulyöntiasemassa. Ne voivat kehittää niitä palveluita myöskin asiakaslähtöisemmin tältä uudelta pohjalta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuodet ovat olleet kuntien kannalta suurten muutosten aikaa. Viime vuoden alusta astui voimaan Paras-hankkeen vauhdittamana poikkeuksellisen suuri määrä kuntaliitoksia, joissa oli mukana lähes 100 kuntaa. Moni liitoksista oli aiemmasta poiketen monikuntaliitoksia. Lisäksi kunnat ovat tiivistäneet merkittävästi yhteistoimintaorganisaatioitaan. Kaiken kaikkiaan voidaan perustellusti todeta, että kunnat ovat osoittaneet rakennejärjestelyillä muutosjohtajuutta enemmän kuin realistisesti saatoimme edes odottaa.

Uudistustyö on silti yhä kesken, ja sovittujen muutosten soveltaminen käytäntöön on vielä käynnissä. Vapaaehtoisten liitosten ja yhteistyön tiivistämisen ohella tarvitsemme entistä enemmän kuntien toimintatapojen uudistamista. Toimintaprosessien uudistamisessa on lisättävä vauhtia hallitusti ja tältäkin osin pidettävä uudistus kuntien käsissä. Uudistamista tarvitaan kaikissa kunnissa, ovat ne sitten tekemässä kuntaliitosta tai eivät. Nyt on tärkeää antaa kunnille mahdollisuus keskittyä puitelaissa linjattujen uudistusten toteutukseen.

Paras-hankkeen toteutustarvetta lisäävät poikkeuksellisen suuret kuntien talouden haasteet. Vaikka hallitus viime vuonna teki huomattavan suuren kuntatalouden tilaa kohentavan ratkaisun, jolla vuositasolla vahvistetaan kuntataloutta noin 700 miljoonalla eurolla, tarvitaan niiden lisäksi lisää valtion vastaantuloa. Kuntatalouksien kohentamiseksi on välttämätöntä lisättävä kuntien valtionosuuksia ja veropohjaa on laajennettava, kuten Kuntaliitto on esittänyt. Tämä on haasteellista valtiontalouden alijäämän nopean kasvun vuoksi. Valitettavasti verokeskustelussa kuntaverojen korotuspaineet ja niiden välttämiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat jääneet kovin vähälle huomiolle.

Ilman selkeitä valtion päätöksiä, joilla kuntaveron korotuspaineita hillitään, on pelättävissä, että kuntaverojen korotuspaineet käyvät kohtuuttoman suuriksi tulevina vuosina. On tärkeää myös huolehtia siitä, että erilaisten kuntien mahdollisuudet järjestää palveluja kuntalaisille kohtuullisella vero- ja maksurasituksella turvataan jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietinnössä kunta- ja palvelurakennehankkeesta annetusta selonteosta aivan oikein esitetään kannanottoa, jolla vauhditetaan valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteentoimivuuden parantamista. Tämä asia on merkittävä.

Mietinnössä aivan oikein painotetaan yhteispalveluiden laajentamishankkeen tavoitteen mukaisesti, että vuoden 2011 loppuun mennessä jokaisessa kunnassa on yhteispalvelupiste, ellei palvelua ole muutoin saatavilla. Tämä linjaus on erittäin tärkeä, ja siihen on päästävä. Valtion on tahollaan muun muassa konserniohjausta käyttäen huolehdittava siitä, että kaikki valtionhallinnon viranomaiset ovat mukana kehittämässä yhteispalvelupisteverkostoa aktiivisesti.

Uudistetussa yhteispalvelussa kansalainen saa valtion ja kuntien palvelut joko asianomaisen viranomaisen edustajan toimesta tai videoneuvotteluyhteyden kautta etäpalveluna tai avustettuna sähköisenä palveluna. Yhteispalvelun kautta kyetään parantamaan kansalaisten julkisten palveluiden saatavuutta, palauttamaan valtion paikallispalveluja paikkakunnille, joilta ne ovat loppuneet tai joilla niitä ei ole ollutkaan. Tätä mallia kannattaa kehittää. On nimittäin aivan turha kuvitella, että kaikki kansalaiset ovat halukkaita tai että heillä on mahdollisuudet siirtyä käyttämään yksinomaan sähköisiä palveluja jatkossa. Jatkossakin tarvitsemme fyysisiä asiakaspalveluja, joista iso osa kannattaa tuottaa yhteispalveluna, sekä niiden lisäksi myös puhelinpalveluja ja luonnollisesti voimakkaasti kehittyviä sähköisiä asiointipalveluja.

Iso osa palveluista voidaan myös tehdä tarpeettomiksi virkatodistuksen tavoin yhdistelemällä tietoturvallisesti kansalaisten tietoja eri rekistereissä. Samoin palveluja voidaan muuttaa entistä enemmän palvelutarjouksiksi veroehdotuksen lailla, jolloin helpotetaan kansalaisten asiointia ja lisätään hallinnollista tehokkuutta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettu laki on ollut voimassa vajaat kolme vuotta. Kuntarakenteen uudistaminen on ollut välttämätöntä, sillä toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia, mikä entisestään voimistuu tulevien vuosien aikana. Kyse on erityisesti väestön ikääntymisestä, henkilöstön eläkkeelle siirtymisestä ja julkisen talouden paineista, jotka edellyttävät muutoksia rakenteissa. Kuntakentässä tapahtuvan ja tapahtuneen muutoksen arvioinnissa pitää ehdottomasti huomioida varsinkin maaseutukuntia koskeva väestön muutto pääasiassa eteläiseen Suomeen.

Kuntien verotulojen väheneminen on pääasiallinen syy nykyiseen tilanteeseen kunnissa. Jos tämä tosiasia jätetään Paras-selonteossa huomiotta, eivät selonteon johtopäätökset voi olla oikeita eivätkä voi johtaa oikeisiin korjaustoimiin kunnissa. Nykyisellä väestökehityksellä olemme pian tilanteessa, jossa noin 200 kunnassa ei ole varaa tarjota laadukkaita palveluita asukkaille ja toisaalta ei ole työvoimaa näitä palveluja tuottamaan. Mielestäni ainoa toimiva ratkaisu on se, että hyvällä elinkeinopolitiikalla luomme työmahdollisuuksia kaikkialle maassamme. Se tuo lisää verotuloja kuntiin ja helpottaa myös muuttovoittokuntien palvelujen järjestämistä.

Arvoisa puhemies! Puitelain yhtenä kulmakivenä on ollut kuntien vapaaehtoinen yhdistyminen, jota valtio on tukenut porkkanarahoilla. Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, että jatkossa uudistuksen painopiste on siirrettävä voimakkaammin rakenteista palveluihin. Uudistus on vielä vaiheessa, joten lopullisia vaikutuksia on hyvin vaikea arvioida. Valiokunnan mietintöön on helppo yhtyä tässä kohtaa. Kuntien yhdistyminen ei automaattisesti takaa taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä, vaan se edellyttää, että palveluiden tuottamista arvioidaan uuden kuntarakenteen puitteissa. Ei ole olemassa tutkimuksellista näyttöä siitä, että suuret kunnat olisivat parempia ja edullisempia palvelujen järjestäjiä pieniin kuntiin verrattuna.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on huolissaan lähipalveluiden etääntymisestä ja palvelurakenteiden monimutkaistumisesta. Laadukkaat palvelut on turvattava koko maan alueella. Tästä asiasta ei saa tinkiä. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä lääkäripalveluihin, joiden toimivuudessa on suuria ongelmia. Myös voimakkaasti yleistynyt lääkärifirmojen käyttö maassamme on johtanut osaltaan terveydenhuollon kustannusten nousuun. Valtiovallan on puututtava lainsäädäntöä uudistamalla tilanteeseen ja varmistettava lääkäripalvelujen saanti koko maassa ja samalla estettävä nykyisen kaltainen keinottelu ihmisten hengellä ja terveydellä.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kestävyyden kannalta on olennaisinta, kuinka kuntatalouden tuottavuus jatkossa kehittyy. Erityisen tärkeää on palvelurakenteen kehittäminen suurissa kunnissa, joissa talouden volyymit ovat suuret. Sen sijaan pienten ja pitkien etäisyyksien kuntien tilanteeseen tarvitaan erityisratkaisuja. Pitkät etäisyydet eivät saa olla este palvelujen saatavuudelle, vaan on panostettava esimerkiksi yhteyspalveluihin ja tietoteknologian suomiin mahdollisuuksiin. Tällä hetkellä on vaarana, että tulevien vuosien aikana kuntien väliset erot kasvavat liian suuriksi esimerkiksi veroprosentin ja palveluiden saatavuuden takia. Kuntien välinen liiallinen eriarvoistuminen on kuntalaisten tasa-arvoisen kohtelun kannalta haitallista.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriön talouspoliittisessa katsauksessa arvioitiin, että kuntapalvelujen rahoitus on suurien haasteiden edessä. Verotulojen epävakaus on yleinen kuntatalouden ongelma. Kuntien menokehitys seuraa tulojen vaihteluita, jolloin verotulojen epävakaus välittyy varsin suurella painolla kuntien menojen epävakaaksi kehitykseksi. Lisäksi kuntasektorilla on melko vaikea löytää uusia verolähteitä. Nykyisessä taloustilanteessa on turha odottaa, että valtio voisi valtionosuuksia korottamalla turvata kuntatalouden tulevaisuuden. Paras ja tehokkain keino kuntien talouden kohentamisessa on valtion ja kuntien yhteisesti ajama vahva elinkeinopolitiikka, joka tuo uutta työtä Suomeen. Tällä hetkellä siihen on erinomaiset mahdollisuudet muun muassa metsien käytön ja kaivannaisteollisuuden aloilla.

Arvoisa puhemies! Kuntasektorin uudistus tulee jatkumaan voimakkaana myös tulevien vuosien aikana. Muutoksessa on muistettava kolme asiaa.

Ensinnäkin, kaiken on perustuttava kuntien väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön tai yhteen liittymiseen, ei pakkoon.

Toiseksi, laadukkaat palvelut on turvattava koko Suomessa kohtuullisella kustannusrasituksella.

Kolmanneksi, kuntatalous on turvattava valtion aktiivisen elinkeinopolitiikan ja riittävien valtionosuuksien sekä kuntien tuottavuuden parantumisen myötä.

Tärkeintä kaikissa näissä tapauksissa on muistaa se, että palvelujen järjestämisvastuu on aina kunnalla ja kunnilla sen tulee edelleen säilyä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lähtökohdat ja tavoitteet ovat hyviä. Rakenteiden uudistaminen ja toimintojen järkeistäminen hyödyttävät koko Suomea. Maallamme on edessään kova taival kohti terveempää taloutta ja toivottavasti valoisaa tulevaisuutta. Äskeinen talouskriisi, EU:n kompastelu Kreikka-tilanteen takia, omat kotoiset kilpailukykyhaasteemme, lainamäärämme ja ennen kaikkea suuret paineet väestön ikärakenteen rasittaessa huoltosuhdetta pakottavat meidät todella suuriin ponnistuksiin järkevän rakenneuudistuksen toteuttamiseksi.

Voisi sanoa, että Paras-hanke lähti liikkeelle jo 15 vuotta sitten Kainuun alueelle perustetusta Ylä-Kainuun palvelukeskushankkeesta, johon alun perin oli tarkoitus tulla mukaan 3 kuntaa: Puolanka, Suomussalmi ja Hyrynsalmi. Hyrynsalmen jäätyä ulkopuolelle hanketta jatkettiin kahden kunnan välisenä yhteistyönä. Tuosta pienestä alusta se jalostui vähitellen Kainuun nykyiseksi hallintomalliksi. Siitä ollaan toki montaa mieltä, mutta mikään uusi ei toimi täysillä heti vaan tarvitsee aikaa. Tästä jatkumosta on hyvänä esimerkkinä se, että tuolloista Ylä-Kainuun palvelukeskusta johti Tuomo Pääkkönen, joka nykyään on Kainuun mallin sosiaali- ja terveysjohtaja.

Varsinainen Paras-hanke on ollut käynnissä vuodesta 2005, ja puitelaki on voimassa vuoteen 2012. Tuloksista ei vielä ole tietenkään lopullista varmuutta. Paljon on saatu aikaan rakennepuolella. Korostan hankkeen merkitystä erityisesti haja-asutusalueiden ja Pohjois-Suomen kannalta, missä tarvitaan paljon toimia ihmisten elinolosuhteiden ja hyvien palvelujen takaamiseksi.

Oulun alueella tehtiin Suomen ensimmäinen seudullinen yleiskaava jo vuosia sitten. On kunnioitettavaa, että Oulun alue nostetaan hallintovaliokunnan mietinnössä arvoistensa suurten joukkoon eli siis Tampereen ja Turun seudulla käyttöön otettuun kokeiluluonteiseen vuoden 2012 loppuun asti kestävään valtion ja seudun kuntien väliseen seudullisen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettelyyn. Näinhän täällä on jo keskustan ja kokoomuksen ryhmäpuheissa muun muassa kuultu. Kiitokset siitä.

Esitin jo vuonna 1998, 12 vuotta sitten, että koko Oulun seutukunnan kaikki 10 kuntaa tulisi liittää yhdeksi kunnaksi. Nyt meillä on menossa viiden kunnan yhdistymisen loppusuoran kalkkiviivat, ja päätökset tehdään tässä kuussa. Alueellamme oli kuuden kunnan monikuntaliitos pitkällä, mutta Muhos jäi pelistä pois ja jouduimme äänestämään vielä edelleen liitoksessa mukana olleiden viiden kunnan valtuustoissa aiheesta uudemman kerran.

Arvoisa herra puhemies! Eilen tuli julkisuuteen hallintoministeri Mari Kiviniemen Oecd:ltä tilaama arviointi Suomen julkisesta hallinnosta. Siinä on paljon kiitosta mutta myös moitetta hallintomme liiallisesta sektoroitumisesta ja nopean reagointikyvyn puutteesta. Ehkä Paras-hankkeen heikkous tulee olemaan tämä ydinajatus: hallintorakenteet ovat olleet tähän asti keskiössä, eivät joustavien palveluiden toteutusmallit.

Kuntien menot kasvoivat 2000-luvulla huimasti, ja vasta parina vuotena on ollut pakko tehdä äkkijarrutus, kun resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä. Olisiko tässä pakkotilanteessa myös oikeasti uuden alku? Lähteekö tästä todellinen muutos kunnolla käyntiin myös palveluiden tehokkuuden ja joustavuuden saavuttamiseksi? Kaikki muutokset vaativat aikaa, kärsivällistä ja taitavaa johtamista, hyvää tiedottamista ja todellista muutoksenhalua. Ei riitä, että leikitään laatikkoleikkejä yhdistyneissä kunnissa, jos lopputulos on, että hallinto paisuu mutta tekeviä käsiä on liian vähän. Oecd:n arviointi kannattaa lukea tarkkaan myös valtionhallinnon yläpäässä. Kokonaisuuden etu on tärkeä, ei minun sektorini.

Joustavia malleja löytyy sekä kotimaasta että ulkomailta. Rohkeutta ja luovuutta tarvitaan ja kykyä joustaa. Kuntien selviämisessä on monia malleja. Hyvä esimerkki on Lapista, jossa kaksi, kutsumani mukaan kaksi gallialaista kuntaa, Suomen puolen Ylitornio ja Ruotsin Övertorneå, ovat jo yli vuosikymmenen yhdistäneet palveluitaan, vaikka välissä on valtakunnan raja, eri valuutta, eri työehtosopimukset jne. Heillä on kuitenkin yhteinen pelastuslaitos, yhteinen elinkeinotoimi, lapset saavat kulkea koulussa kummalla puolella tahansa, terveyskeskus toimii tällä viikolla Suomen puolella, ensi viikolla Ruotsin puolella, ja tästä poikkinainnista ei laskuteta mitään, koska oletetaan, että tilit menevät tasan. Siinäpä järkevä yhteistyömalli muillekin rohkeille.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Muutosvastarinta kuuluu kuvioon. Nyt tarvitaan hyvää ja määrätietoista johtamista, kykyä uudistaa ja uudistua ja taitoa levittää oikeaa tietoa sekä oppia omista ja toisten kokemuksista ja muistaa, että kaikissa suurissa muutoksissa tahtoo olla kolme ensimmäistä lausetta: miten minulle käy, miten minulle käy, miten minulle käy. Siitä pitää vain päästä taidolla kysymyksiin: miten meille käy, mikä meille on parasta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Valppaan tekemiä ponsiesityksiä.

Keskeisin asia on kuntien talouden turvaaminen, ja tämä Paras-hanke valitettavasti ei ole pystynyt sitä tekemään. Kuntien taloudellinen vahvistaminen kuntaliitosten avulla on merkinnyt, että monesta köyhästä kunnasta ei tule yhtä rikasta vaan niistä tulee iso köyhä kunta, ja tämä ei tietenkään paranna sitä tilannetta, missä tällä hetkellä ollaan. Eli vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat kyllä kannatettavia, mutta en voi kannattaa niitä pakkoja, joita pyritään valtiovallan toimesta toteuttamaan. Uskon edelleenkin kuntapäättäjien järkeen siinä, että he pyrkivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, mikä turvaa kuntalaisille parhaat mahdolliset palvelut kohtuullisilla kustannuksilla.

Tässä on esitetty tiukka rajaus siten, että kunnan väkiluvun tulisi olla sosiaali- ja terveyspuolella 20 000 asukasta. Nythän on kuntia, joissa väkiluku kasvaa, ja on kuntia, joissa väkiluku vähenee. Täällä on tätä suuruuden ekonomiaa aika voimakkaastikin puolustettu ja tuotu esiin sitä, että pitää olla suuria kuntia. Kuitenkin kun katsotaan yksikkökustannuksia, niin esimerkiksi Tampereen seudulla kaikista korkeimmat yksikkökustannukset sosiaali- ja terveysmenoissa ovat siinä suurimmassa kunnassa ja toiseksi korkeimmat kustannukset toiseksi suurimmassa kunnassa. Pienemmät kustannukset ovat näissä pienemmissä kunnissa, joissa saattaa olla useiden satojen eurojen ero per asukas näissä kustannuksissa. Näin ollen mielestäni tällainen jäykkä rajaus, että kunnan asukasluvun pitää olla vähintään 20 000 tai sitten on haettava yhteistoiminta-alue isäntäkunta-mallina tai kuntayhtymissä, ei mielestäni ole paikallaan. Mielestäni terveen järjen käytön pitäisi olla sallittua tässäkin tapauksessa.

Otan esimerkiksi oman kotikuntani Pirkkalan. Kun vuonna 1964 muutin kuntaan, siellä oli alle 6 000 asukasta. Vuonna 2008 kunnassa oli 16 000 asukasta ja 2010 noin 17 000 asukasta, ja arvion mukaan 2019 kunta ylittää 20 000 asukkaan rajan. Elikkä nykyisen lain ahtaan tulkinnan mukaan Pirkkalan kunnan on mentävä isäntäkuntamalliin jonkun naapurikunnan kanssa. Välttämättä tämä ei paranna Pirkkalan kunnan sosiaali- ja terveyspalveluja, päinvastoin ongelmana saattaa olla se, että palvelut tulisivat jopa heikkenemään ja kustannukset nousemaan. Olen edelleenkin sitä mieltä, että näissä pitäisi olla joustoa nykyistä enemmän kuin mihin tämä laki antaa mahdollisuuden. Siinä mielessä pitäisi, kuten totesin jo, terveen järjen käytön olla mahdollista.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi hyväksyä peruste poiketa väestöpohjavaatimuksesta myös siksi, että suurempaan palvelukokonaisuuteen siirtyminen uhkaa palveluiden tuottamista lähipalveluina. Niin ikään palvelurakenneuudistuksen tarkoituksen vastaista on se, että hyvin toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita jouduttaisiin heikentämään jossakin kunnassa kaavamaisen väestöpohjavaatimuksen johdosta. Näin ollen tätä ei voi pitää oikean suuntaisena kehityksenä, vaan kun tätä jatkovalmistelua ja niitä päätöksiä tehdään, pitäisi ottaa huomioon kuntien erilaisuus ja kuntien erilaiset taloudelliset mahdollisuudet.

Lisäksi tämä palvelujen uudelleenjärjestely on monissa kunnissa johtanut vain palvelujen yksityistämiseen, eikä se ole johtanut niihin säästöihin, mihin on pyritty, päinvastoin vaarana on, että kun palvelut yksityistetään, pitemmän ajan kuluessa palvelujen hinta tulee nousemaan, koska ne tulevat siirtymään kansainvälisten monopolien hallintaan, kuten terveyspalveluissa jo on osittain nähtävissä. On selvää, että nämä yksityiset ja kansainväliset yritykset, jotka tulevat näitä palveluja Suomeen kauppaamaan ja suorittamaan, eivät tule tänne hyväntahtoisuuden vuoksi, vaan ne tulevat tekemään nimenomaan bisnestä ja saamaan voittoa. Sitä kautta suomalaisten veronmaksajien varat tulevat siirtymään ulkolaisten pörssiyhtiöiden omistajille.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Me kaikki täällä salissa olijat tiedämme, että väestömme ikärakenne on ollut yksi käynnistävä voima Paras-hankkeelle. Vuonna 2003 meillä oli kaksi sellaista kuntaa, joissa oli yli 30 prosenttia kunnan asukkaista 65-vuotiaita, ja vuonna 2020 tällaisia kuntia on jo 162, ellei kuntarakenneuudistuksen toinen aalto etene niin kuin on toivottua.

Kasvava palveluntarve yhdistettynä hankalaan taloustilanteeseen vaatii välttämättömiä rakenteellisia uudistumisia. Kuntakentän haasteellista tilannetta ei tule kuitenkaan nähdä pelkästään negatiivisena asiana vaan osaltaan myös välineenä toimintamallien kriittiseen tarkasteluun ja uusien palveluinnovaatioiden synnyttämiseen. Miten järjestämme palvelut tulevaisuudessa? Miten lisäämme tuottavuutta ja tehokkuutta? Miten saamme houkuteltua osaajia kuntien palvelukseen? Näihin kaikkiin kysymyksiin on vastattava.

Palvelujen tuotannossa tulee merkittävästi edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä. Myös tietotekniikkaa paremmin hyödyntäen ja sähköistä asiointia lisäten on mahdollista kehittää toimintoja ja ennen kaikkea parantaa tuottavuutta. Tuottavuuden parantaminen ja menojen hillintä on monelle kunnalle ensisijainen, aivan välttämätön keino talouden tasapainottamiseen. Vastuuttomasta taloudenpidosta ja sen seurauksista on viime viikoilta tuoreessa muistissa ainakin yksi varoittava esimerkki, Kreikka, ja mehän emme halua vastaavaa tilannetta Suomen kunnille.

Arvoisa puhemies! Kunta on velvollinen järjestämään kuntalaisille tietyt laissa määritellyt palvelut. Järjestämisvastuu ei ole kuitenkaan synonyymi palveluiden tuottamisen kanssa, ja tämä pitää nyt iskostaa entistä vahvemmin mieliin. Palvelut voidaan järjestää eri tavoin, esimerkiksi palvelusetelien avulla. Kautta Suomen yritykset, niin pienet kuin suuretkin, tarjoavat erityisosaamistaan hoito- ja hoivatyöstä, sairaankuljetuksesta, ruokapalveluista ja siivouksesta lähtien kuntien käyttöön. Tämä osaaminen on hyödynnettävä palveluiden laatutasosta kuitenkin huolehtien.

Kuntien työntekijöistä siirtyy eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä yli puolet, ja eläköityvistä suurin osa työskentelee nyt sosiaali- ja terveydenhuollossa. Haaste on siis merkittävä, ja haasteeseen vastaamisessa on sosiaali- ja terveysvaliokunnan suositusten mukaisesti vahvistettava sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota, eheyttä ja ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä.

Ministeri Risikon johtama sote-uudistus onkin tienviitta, jota kuntien pitäisi nyt seurata. Lisääntyvä yhteistyö, erilaisten rajapintojen parempi huomioonotto ja hyödyntäminen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osittainen yhdistäminen ovat kaikki keinoja varmistaa kuntalaisille toimivat palvelut jatkossakin.

Ed. Toivakka esitti huolensa siitä, että kuntasektorilla ei ole riittäviä ohjeistuksia, miten yhteistoiminta-alueita muodostettaisiin ja millä perusteilla. Meillä on edelleen ne noin 60 kuntaa, joilla ei ole päätöstä yhteistoiminta-alueesta, ja tulivat hyvin voimakkaasti mieleeni ed. Rajalan sanat, kun hän sanoi, että meidän pitäisi päästä eroon siitä, mitä minulle nyt tapahtuu, ja ajatella, mitä meille nyt tapahtuu. Hyvin paljon näissä vielä päättämättömissä kunnissa pyöritään erittäin minäkeskeisesti.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan kannanotto vaatii hallitusta huolehtimaan, että valtion ja kuntien tietojärjestelmien kehittämiseksi tulisi antaa säädösehdotukset, joilla toteutettaisiin niiden yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit. Vaatimus on erittäin perusteltu, kun tällä hetkellä hukataan aikaa ja resursseja yhteensopimattomien, päällekkäisten järjestelmien ja tietokantojen ylläpitoon. Ministeri Kiviniemen ilmaisema tahtotila voimakkaastakin puuttumisesta, jotta tietojärjestelmät saataisiin yhteentoimiviksi ja yhteensopiviksi, oli erittäin myönteistä kuultavaa.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Kaupunkisuunnitelmien hitaasta etenemisestä on oltu huolissaan. Ehkä tätä huolestumista vähän vähentää se tieto, että mal-sopimus, maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus, on jo otettu käyttöön Turun ja Tampereen seuduilla, ja odotukset yhteistyön vauhdittamiseen ovatkin korkealla.

Olen Turun seudun Paras-hankkeen ohjausryhmässä ja vakaasti sitä mieltä, että kehitystä parin viime vuoden aikana on tapahtunut merkittävästi, mutta se on vaatinut toimintatapojen muutosta ja keskinäisen luottamuksen rakentamista. Kyllä Turun seudulla ymmärretään yhteistyön merkitys, sillä esimerkiksi elinkeinopolitiikan osalta sitä on jo tehty vuosikausia.

Paras-hanketta on ilman muuta jatkettava, ja meiltä kuntapäättäjiltä edellytetään rohkeutta lukea muutoksen merkkejä, muutoksen nopeutta ja suuntaa sekä ennen kaikkea tehdä rohkeita päätöksiä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen käsittelyssä sivistysvaliokunnassa me sosialidemokraatit halusimme tuoda esiin ongelmakohtia emmekä voineet niiltä osin yhtyä lausuntoon. Sivistysvaliokunnan lausunnossa on esille tuotu muun muassa tasavertaisuuden tärkeys koulutuspalvelujen toteutumisessa, joka on jo tietenkin perustuslaillinen vaatimus ja oikeus. Silti valtion vastuun peräänkuuluttaminen vaatii mielestämme vankempia toimenpiteitä.

Paras-hankkeen alussa kuntien rakennemuutosvauhti oli melko nopeaa. Paljon kuntaliitoksia on tehty ja paljon aikaa myös käytetty näiden rakenteiden hyväksymiseen. Kuitenkin se olennaisin tehtävä on vielä monessa kunnassa tekemättä: palvelujen uudelleenjärjestäminen on tällä hetkellä alkutekijöissään, tai sitten se kenttä on hyvin kirjavaa ja sirpaleista.

Mielestäni tarvitsemme nyt uusia kannustimia, jotta kuntakentän rakenteellinen uudistus voi jatkua tulevaisuudessakin. Samoin tarvitsemme vaihtoehtoisia malleja rakenteen parantamiseksi palvelujen osalta. Tällä hetkellä kunnissa määräävin tekijä on kuitenkin kuntatalouden kriisi, joka pakottaa kunnat usein varsin lyhytnäköisiin säästötoimiin.

Valtion olisi tultava vahvemmin kantamaan vastuuta kansalaisten palveluiden turvaamisesta vahvistamalla kuntien toimintaedellytyksiä. Tällä hetkellä kokonaisuudesta on muodostunut pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettava. On synnytetty paljon väliportaan rakenteita, erilaisia yhteistoiminta-alueita sen sijaan, että olisimme vahvistaneet peruskuntia ja niiden edellytyksiä toimia palveluiden järjestäjinä. Myös uusilla yhteistoiminta-alueilla päätöksenteko ja vastuu saattavat etääntyä kansalaisista, vaikutussuhteet hämärtyvät ja palveluiden todellisia kustannuksia on vaikea hahmottaa.

Esimerkiksi lukioiden ja muun toisen asteen koulutuksen yhteistyössä kaivataan ohjausta, miten rahoitusta hoidettaisiin. Rahoituksen pitäisi olla läpinäkyvää. Rahoitusjärjestelmää tulisi selkeyttää ja yksinkertaistaa. Nyt monesta kanavasta tuleva rahoitus murentaa julkista palvelua ja rahoitusjärjestelmää ohjaten yhä useamman palvelunkäyttäjän yksityisen palvelun piiriin. Samoin lukioiden hallinnoimista olisi puitava uudelleen. Nyt muun muassa Jyväskylässä lukio on siirretty ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän alaisuuteen. Tämä ilmiö voi laajentua ja tarvitsisi ehdottomasti ministeriöiltä ja hallitukselta esityksiä, kuinka hallinnolliset vastuut jaetaan ja miten rahoitus on tarkoitus tulevaisuudessa ohjata näissä uusissa malleissa. Tämä ilmiö voi tehdä lukioista hyvin eriarvoisia keskenään, ja se kyllä johtuu ihan siitä, ettei hallitus ole pystynyt tuomaan uusia hallinnointi- ja rahoitusmalleja ajoissa esille.

Arvoisa puhemies! Kuntalaisten palveluiden laatu ja saatavuus ovat unohtuneet, ja kuilu eri lailla pärjäävien kuntien välillä on syventynyt. Kuitenkin opetus- ja sivistyspalveluiden pitää olla jatkossakin tasavertaisesti kaikkien saatavilla riippumatta asuinkunnasta. Myös liikuntapalvelujen peruspalveluasemaa on vahvistettava entisestään. Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole tukenut kuntatalouden vahvistumista, jolla sitä kuitenkin aikoinaan perusteltiin. Opetus- ja sivistyspuolella se näkyy muun muassa opettajien lomautuksina, oppilashuollon merkittävänä heikkenemisenä ja liian suurina opetusryhminä sekä myös pienempien koulujen lakkauttamisina.

Esimerkiksi oikeuskansleri Jonkka pitää hälyttävänä, että oppilashuollon saatavuus ei toteudu yhdenvertaisesti. Hänen mukaansa asia on huolestuttava perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Samaan aikaan halutaan kuitenkin toteuttaa nyt jo täällä läpikäyty erityisopetusuudistus, jonka rahoitusta ei kuitenkaan ole täydellisesti varmistettu. Mielestäni uudistusta tulisi edelleen jatkaa vahvojen peruskuntien synnyttämisen suuntaan. Tällöin voidaan turvata palvelujen riittävä väestöpohja sekä ennakoitava ja riittävä rahoitus. Vahvan peruskunnan mallissa voidaan myös parhaiten turvata rahoituksen läpinäkyvyys ja kansalaisten suora vaikutusmahdollisuus. Riittävän vahva kunta mahdollistaa myös osaavan henkilöstön saannin ja työn tehokkaan organisoinnin. Hallinnon ja rakenteen kehittämisestä on siirryttävä yhä vahvemmin myös palveluiden sisällön kehittämiseen.

Kuntien oman palvelutuotannon resursointiin sekä johtamiseen ja prosessien kehittämiseen onkin satsattava nykyistä enemmän. Kunta- ja palvelurakennehanke ei yksinään takaa riittävää rakenteiden ja palveluprosessien uudistumista, vaan sitä tulee tehostaa kehittämällä kuntien omaa verotulopohjaa ja takaamalla riittävät valtionosuudet sekä tarvittaessa selkeämpi rahoitusohjaus. Vain riittävä rahoitus takaa parhaiten palveluiden laadullisen kehittämisen sekä muutosprosessien onnistumisen ja uusien rakenteiden kestävyyden tulevaisuudessa. Meidän tulee taata sivistykselliset oikeudet myös taloudellisesti heikossa ajassa ja taloudellisesti heikoissa kunnissa.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän iltapäivän aikana on useammassa puheenvuorossa pyritty erottelemaan palvelut ja toisaalta sitten kuntien rakenne, että näitä pitäisi käsitellä jotenkin erikseen ja keskittyä ainoastaan toiseen. Itse näen kyllä asian yhtenä kokonaisuutena, ja ne kulkevat tavallaan käsi kädessä. Minun kokemukseni on se, että silloin, kun kunnat toimivat itsenäisinä ja yhteistyö varsinkaan ei meinaa pelata, niin tällaista kuntien välistä osaoptimointia tapahtuu lähes kaikilla osa-alueilla, ja se on kyllä omiaan heikentämään työssäkäyntialueen kestävää ja hyvää maankäyttöä, kaavoitusta ja tulevaa palveluverkkoa myöskin.

Lainsäädännön luomat velvoitteet palvelutuotannossahan on lähes yksinään sysätty kuntien vastuulle. Lisääntynyt palveluntarve, huoltosuhteen muutos ja taloudellisten resurssien tiukkeneminen ovat viime vuosina entisestään kasvattaneet kuntien paineita tehdä tilanteelle jotain. Osa kunnista on ryhtynyt tuumasta toimeen. Toiset ovat puolestaan käpertyneet voivotteluun ja luottaneet siihen, että valtio jossain vaiheessa tulee apuun. Strategiaankin on taidettu kirjata, että ylimenokauden ajan otamme lisää velkaa ja korotamme tarvittaessa sitten kunnallisveroa. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että kun viime vuosina kuntien verotulot ovat kasvaneet poikkeuksellisen voimakkaasti, niin tämä aiheutti sen, että suurimmassa osassa kuntia myöskin menot kasvoivat niinä vuosina poikkeuksellisen voimakkaasti. Ajattelen niin, että hyvinä aikoina on kivuttomampaa oikaista menokehystä ja hakea uusia toimintamalleja kuin taantumassa pakon edessä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen kuntakenttä on muodostunut aikanaan täyttämään aivan erilaista tarvetta kuin tänä päivänä tarvitaan. Meidän sähköinen asiointi, ylipäätänsä koko logistiikka, oli aivan toisenlaisessa asennossa kuin se on tänä päivänä. Myös meidän hyvinvointiyhteiskunnan palvelurakenne ja palveluverkko on perustaltaan rakennettu tietenkin sodan jälkeisinä vuosina, mutta ennen kaikkea 1960- ja 1970-luvulla hyvin erilaisessa yhteiskuntatilanteessa kuin missä tänä päivänä olemme. Näihin syntyneisiin muutostarpeisiin olemme myös kuntapäättäjinä olleet heikkoja ja hitaita reagoimaan. Paras-hankkeen ensimmäinen vaihe sai minusta jo paljon hyvää aikaiseksi maakunnissa ja kaupunkiseuduilla. Palveluiden tuottamisen yhteistyö tiivistyi, ja luotiin ensimmäisiä askeleita myöskin tuottamisen uusiin malleihin. Tämä aiheutti myöskin laajan joukon kuntarakennemuutoksia. 2000-luvulla yli 100 kuntaa on vähentynyt näiden vuosien aikana.

Mutta edelleenkin näitä vähenevän väestön kuntia on liikaa. Näissä monissa kunnissa kuntalaisten mediaani-ikä on Tilastokeskuksen ennusteen mukaan nousemassa vuoteen 2020 mennessä jopa yli 60 ikävuoden. Palvelurakenteen organisaatio joissain kunnissa on sen kokoinen, että vaikka kaikki sen kunnan tämän päivän koululaiset hakeutuisivat työelämään tullessaan kunnalle töihin, niin sekään ei edelleenkään riittäisi. Siitä huolimatta näissä kunnissa ollaan edelleenkin sitä mieltä, että tulemme toimeen omillamme. Ei tästä ole pitkä aika, kun monet kunnat vakuuttivat selviävänsä täysin omillaan. Nyt tämä väite on hiukan laimentunut. Sen sijaan kunnat ovat alkaneet kilpailemaan ja kilpalaulantaan siitä, kuka kauimmin selviää omillaan; kuka selviää 6 vuotta, kuka 8 vuotta, kuka 10 vuotta. Miten tällainen palvelee kuntaa tai sen asukasta, vaikka tässä kisassa joku itsenäinen kunta saattaisikin pärjätä?

Arvoisa puhemies! En silti usko, että pelkkä kuntarakenne ratkaisee asioita ja ongelmia. Ongelma on se, että uudistushalukkuus ei ole konkretisoitunut riittävästi palveluiden sisällölliseen kehittämiseen tai tuotantotapojen uudistamiseen peruskunnissa. Tiedämme hyvin, että meillä on erilaisia maakuntia, erilaisia kuntien välisiä yhteistoimintamalleja, erilaisilla identiteeteillä olevia kuntia. Tämä ei kuitenkaan saa mielestäni poistaa sitä tosiasiaa, että palveluiden turvaaminen edellyttää vahvaa taloudellista perustaa sekä uusia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja, niin kuin hallituskin on linjannut. Meillä Päijät-Hämeessä, niin kuin hyvin tiedätte, on ratkaisun hetket tämän kesän aikana käsillä, ja jo aiemmin täällä vetosin päättäjiin. Nyt ei paljon ole päättäjiä paikalla, jotka voisivat omien sidosryhmiensä ihmisiä myöskin Päijät-Hämeessä kehottaa katsomaan hiukan yli vaalikauden kaksiteholinssien läpi, että samalla, kun katsotaan lähelle ja hoidetaan tämän päivän asioita, pystyttäisiin katsomaan yhtä aikaa myöskin kauemmaksi tulevaisuuteen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Paras-puitelaki astui voimaan silloin viime eduskuntavaalien alla, kuvittelimme kyllä, että saisimme suurempiakin muutoksia aikaan tämän eduskunnan aikana. Mutta edelleenkin meillä on 342 kuntaa, ja 215 eli kaksi kolmasosaa on edelleen 4 000 asukkaan kuntia, ja 50 kunnassa on alle 2 000 asukasta. Eli Suomen kuntarakenne on edelleen erittäin pirstaleinen.

Hallintovaliokuntakin toteaa mietinnössään, että Paras-hanke on keskeneräinen. Mietintö ei uskalla edes ehdottaa, kuinka monta kuntaa Suomessa pitäisi olla, koska he eivät ilmeisesti ole päässeet siitä yksimielisyyteen. Mutta oikeastaan Suomessa pitäisi olla 100 kuntaa, eli ei siis Satakunta, vaan 100 kuntaa, koska tähänhän päästiin Tanskassa, kun kunnat pakotettiin yhtymään. Hyviä esimerkkejä tällaisesta onnistuneesta kuntaliitoksestahan on Kouvola, ja, kuten ed. Viljanen mainitsi debatissa, Lahti on tulossa tämmöiseksi työssäkäyntialueen suurkunnaksi. Eikö teillä ole 130 000 asukasta? Se on erinomainen kuntaliitos ja se varmasti tulee menestymään. Pääkaupunkiseudulla meillä on yhtymisselvitys menossa Vantaan kanssa, mutta Espoo ei missään tapauksessa halua meidän kanssamme yhteen, toistaiseksi.

Kuntien verotuloista ja valtionosuuksista leijonanosanhan haukkaa sosiaali- ja terveydenhuolto, mutta nykyinen valtionosuusjärjestelmä ja verotulon tasaus estävät kuntien yhdistymistä, ja koko valtionosuusjärjestelmä tällaisenaan on ihan umpihuono. Se ei kannusta kuntaliitoksiin, mutta se kannustaa huonoihin käytäntöihin. Palkitaan muun muassa siitä, jos on paljon lapsia huollossa. Eli ei siinä ole siis ollenkaan kannustavia elementtejä. Lisäksi verotulon tasaushan vie suurilta kunnilta kaikki valtionosuudet, joten me emme täällä Pääkaupunkiseudulla koskaan halua lisää valtionosuuksia, koska ne eivät kuitenkaan tule meidän hyväksi. Me arvostamme paljon enemmän esimerkiksi kelamaksun palautusta tai yhteisöveron palautusta.

Terveydenhuoltolaki on luvattu meille ennen juhannusta. Uskomme, että se jo siinä muodossa, minkä luonnoksen olen nähnyt, auttaa kuntia järjestämään terveydenhuoltoa sosiaalitointaan paremmin. Siinä muun muassa kehotetaan organisoimaan erikoissairaanhoito kullakin erva-alueella eli viidellä erikoisvastuualueella eri sairaaloiden kesken. Siitä vaan nyt puuttuu kokonaan se elin, joka siitä päättää, mutta uskoisin, että me senkin siihen saamme. Potilaan valinnanvapaus ulotetaan tässä laissa ainoastaan erva-alueelle, joka on hyvä asia, koska jos se ulottuisi koko maan alueelle, se voisi aiheuttaa suurta kansanliikettä paikasta toiseen. Lisäksi tässä laissa kuntia kehotetaan laatimaan yhteistyösuunnitelma, ja niiden pitää olla myös mukana alueellisessa valmiussuunnitelmassa.

Suomessa siis mielestäni muutaman vuoden kuluttua voisi olla 100 kuntaa. Jos nimenomaan tämä ministeri Risikon malli, niin sanottu sote-malli, toteutuisi, siinä mallissa olisi 40—60 sote-aluetta ja ne muodostaisivat yhden kunnan. Tai jos, niin kuin Päijät-Häme -mallissa, halutaan perustaa sosiaali- ja terveyspiiri ja heillä on 130 000 asukasta, niin miksi ei näin. Siis useat mallit ovat mahdollisia.

Eli toivon, että nämä järjestämispykälät nyt, kun meillä on uusi sosiaali- ja terveysministeri, tulisivat myöskin mukaan ennen vuodenvaihdetta. Eli koskaan emme pääse laadukkaisiin terveys- ja sosiaalipalveluihin, jos emme tee kunnollisia suuria rakenteellisia muutoksia.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa on tuotu esiin Paras-uudistuksen sekä hyviä että huonoja puolia. Itse haluaisin kiinnittää huomiota muutamiin selonteossa esiintyneisiin ristiriitaisuuksiin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisenä tavoitteena on turvata kunnan asukkaille perustuslain mukaisiksi perusoikeuksiksi määritellyt kuntien järjestämisvastuulla olevat palvelut. Samaan aikaan keskeinen tavoite on tuottavuuden parantaminen ja menojen kasvun hillintä. Toisaalta halutaan siis turvata peruspalveluiden laatu ja saatavuus lähipalveluina, mutta toisaalta on tarkoitus parantaa tehokkuutta ja tuottavuutta ja hillitä menojen kasvua. Yhtälö on mahdoton. Selonteossakin todetaan, että uudistus voi yhteistoiminta-alueilla ja kuntaliitoskunnissa heikentää asukkaiden perusoikeuksien toteutumista, ja jo nyt on tiedossa, että asukkaiden saamien palveluiden saatavuus ja fyysinen saavutettavuus ovat heikentyneet osassa kuntakenttää. Jatkossa olisi tärkeää ennemminkin huomioida palveluiden saatavuus, saavutettavuus, laatu ja vaikuttavuus ja se, ettei päivittäispalveluja siirretä liian kauas niiden tarvitsijoista.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa uudistuksella pyritään turvaamaan oikeus yhdenvertaisiin ja riittäviin palveluihin asuinpaikasta riippumatta edellyttämällä niille vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaa. Selonteossa kuitenkin todetaan, että kaikki perustetuista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueista eivät kuitenkaan tällä hetkellä turvaa sitä, että kuntien asukkailla olisi kuntarajoista riippumatta oikeus saada palveluita yhdenvertaisin perustein.

Perusterveydenhuollon ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävistä huolehtiville yhteistoiminta-alueille siirtyy merkittävä osa kunnalle aiemmin kuuluneesta päätösvallasta. Tämä vähentää kunnan ohjausmahdollisuuksia ja voi johtaa kuntien itsehallinnollisen aseman kapenemiseen. Näin todetaan selonteossa, ja samaan hengenvetoon korostetaan kuntien itsehallinnon tärkeyttä. Lain mukaan myös järjestämisvelvollisuus ja vastuu kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon osalta kuuluu kuitenkin yhä kunnille. Samoin kunnilla on rahoitusvastuu, joka hoidetaan verotuloilla sekä valtionosuuksilla. Kuinka kunta voi vastata ja päättää laadusta ja palveluista, kun verovarojen käyttöön liittyvä taloudellinen päätösvalta siirtyy yhä kauemmaksi vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden käsistä? Kyse on demokratian kannalta merkittävästä päätösvallan siirtymisestä, muodostaahan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto noin 60 prosenttia kuntien budjetista.

Selonteon tavoitteena on, että perusopetuksen korkea laatu ja monipuolinen palveluntarjonta pystytään tarjoamaan kaikille tasapuolisesti maan kaikissa osissa lainsäädännön edellyttämällä tavalla, ja selonteossa linjataan, että esi- ja perusopetus turvataan lähipalveluna. Laki kuitenkin heikentää esimerkiksi pienten kyläkoulujen asemaa. Tämä näkyy esimerkiksi pienten koulujen tuesta luopumisena. Koulujen keskikoko onkin kasvussa koko maassa. Kouluverkon supistumisen myötä kuljetustarve on lisääntynyt, ja talouden ollessa tiukalla kuljetukseen oikeuttavat ehdot rajataan tiukemmin. Tämä on myös turvallisuuskysymys, kun pienet koululaiset joutuvat kulkemaan vaarallisia reittejä pitkiä matkoja.

Laadukas perusopetus ja siihen liittyvät tukipalvelut vaarantuvat liian suurien opetusryhmien, opettajien lomautusten ja oppilashuollon epätasaisen saatavuuden myötä. Tähän on puuttunut myös oikeuskansleri Jonkka. Keskeistä perusoikeuksien turvaamisen näkökulmasta on se, että kunnilla on perusopetuksen järjestämiseen riittävän vahvat taloudelliset edellytykset.

Arvoisa puhemies! Selontekoa varten on tutkittu sitä, miten hyvin kuntalaiset ovat tietoisia Paras-uudistuksesta. Mielenkiintoista vastauksissa on se, että yli 70 prosenttia vastaajista ei tiedä joko lainkaan tai tietää erittäin huonosti, mistä uudistuksessa on kyse, mitä uudistuksella tavoitellaan tai kuinka uudistus vaikuttaa omassa kunnassa omaan elämään. Samaan aikaan selonteossa kuitenkin todetaan, että kuntalaislähtöisyyden tulee näkyä aiempaa vahvemmin toteutuksessa, uudistusta koskevissa arvioinneissa ja uudistusta ohjaavassa visiossa ja että uudistuksen tulee perustua elävään itsehallintoon ja kuntalaisten vahvaan osallisuuteen. Samaisen tutkimuksen mukaan kuntalaiset kuitenkin kokevat uudistuksen tarpeellisena, vaikka eivät tunne sitä. Oliko tämä tietoinen valinta, ettei kuntalaisille tiedotettu uudistuksesta? Eikö siitä muutosvastarinnan pelossa uskallettu avoimesti tiedottaa? Kuntalaiset ovat vain harvoin päässeet vaikuttamaan omassa kunnassa suunniteltuihin Paras-hankkeen ratkaisuihin ja kokevatkin vaikutusmahdollisuutensa vähäisiksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kunnat ovat Suomen lakien mukaan itsehallinnollisia yhteisöjä. Käytännössä kunnat ovat kuitenkin valtion juoksupoikia. Kunnat ovat monin tavoin sidoksissa valtioon muun muassa velvoittavien lakien ja talouden kautta. Suomen kunnille on lailla säädetty maailman laajin tehtäväpiiri. Tästä johtuen lait sitovat kuntia siinä määrin, etteivät niiden verotulot riitä muuhun kuin valtion tahdon toteuttamiseen, eikä edes siihenkään. Kuntien talous on paljolti riippuvainen valtionosuuksista. Erityisesti kuntiin, niiden toimintaan ja talouteen vaikuttaa eduskunta, joka hyväksyy jatkumona kuntia velvoittavia lakeja mutta ei myönnä voimavaroja lakien edellyttämään toimintaan.

Kuntien velka oli 2 miljardia euroa vuonna 1985. Velka kasvoi 1990-luvun laman vuoksi 5,5 miljardiin. Talouskasvusta huolimatta kuntien velkaantuminen jatkui vuoden 1999 3,9 miljardista eurosta 8 miljardiin euroon vuonna 2008. Arvion mukaan tämän vuoden lopussa kuntien yhteinen velka nousee 12,5 miljardiin euroon ja ensi vuonna jo 14,5 miljardiin.

Arvoisa puhemies! Kuntien taloudenhoidon laatu on yleisesti kehno. Vaikka 2000-luvun alun talouskasvu tuplasi valtionosuudet ja verotulot, jatkui velkaantuminen. Kunnat eivät olleet säästäneet puskurirahastoja taantumaa varten. Holtittoman taloudenhoidon takia taantuma iski verotuloihin samalla, kun menot ovat voimakkaassa kasvussa. Jatkuvan velkaantumisen takia paineet kuntien menojen kasvamiseen ja veron nostamiseen ovat arvioitua suuremmat. Jos kunnat eivät tiukenna taloudenhoitoaan, kuntavero nousee vuonna 2020 nykyisestä keskimäärin 19 prosentista 22 prosenttiin ja vuonna 2030 jopa 26 prosenttiin. Tämän pitäisi herättää kuntapäättäjät. Herätystä vain ei ole oikein tapahtunut. Meno jatkuu aivan entisellään.

Yksi syy kuntatalouden huonoihin tulevaisuudennäkymiin on, että hyvinvointipalvelujen kysyntä nousee kansalaisten tulotasoa nopeammin. Kun kuntien tuottavuus ei ole lainkaan kehittynyt, talous on hoidettu huonosti ja eduskunta säätää lisävelvoitteita, on kuntien tulevaisuus lohduton. Kuntataloutta rasittavat eniten massiiviset henkilöstömenot. Kuntien henkilöstö on paisunut 1960-luvun 150 000 työntekijästä 440 000 työntekijään. Kun vielä kuntatyöntekijöiden palkankorotukset ovat olleet yksityistä sektoria selvästi suurempia ja tuottavuus huonompaa, turvaudutaan kunnissa ennen pitkää henkilöstön pysyviin irtisanomisiin.

Arvoisa puhemies! Suurin menopaine aiheutuu huoltosuhteen muutoksesta. Työvoima vähenee samalla, kun eläkeläisten määrä kasvaa. Ikärakenteen muutoksesta aiheutuvan menojen lisäyksen on arvioitu olevan 6 prosenttia bruttokansantuotteestamme.

Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksella yritetään vastata edellä mainittuihin valtaviin toiminta- ja talousongelmiin, mutta kuntarakenne ei ole merkittävästi muuttunut. Puolessa Suomen kuntia asukasluku on edelleen alle 6 000 henkeä, ja kuten hallintovaliokunta toteaa, palvelurakenteita ei ole kehitetty lainkaan, joskin se olisi täysin välttämätöntä kuntien tuottavuuden parantamiseksi.

Mielestäni nyt tarvitaan radikaaleja ratkaisuja kuntien aseman parantamiseksi.

Ensinnäkin hallituksen pitää sitoutua siihen, ettei eduskunnan käsittelyyn tule lakia, jossa säädetään lisävelvoitteita kunnille.

Toiseksi, hallituksen pitää tuottaa eduskuntaan lakiesityksiä, joilla puretaan kuntia velvoittavaa lainsäädäntöä. Se tarkoittaa käytännössä joidenkin palvelujen purkamista.

Kolmanneksi, olisi syytä lakkauttaa valtionosuusjärjestelmä ja antaa täysi verotusoikeus kunnalle. Näin kunnat ja kuntapäättäjät joutuisivat itse vastaamaan palvelujen rahoittamisesta. Kunnat olisivat pakotettuja tarkemmin suunnittelemaan ja toteuttamaan talouttaan, jotta asukkaita ärsyttäviltä veronkorotuksilta vältyttäisiin.

Neljänneksi, kuntaliitokset on tehtävä pakollisiksi harkiten, muuten koko Paras-hanke jää kupruksi.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä kuntakeskustelussa niin täällä kuin kuntien valtuustoissakin on hyvä muistaa ainakin pari peruslähtökohtaa eli ensinnäkin se, että kunta ja kunnat ovat ihmisiä, asukkaitaan, varten, ja toisena asiana sitten peruslähtökohtana se, että kunta ei suinkaan ole mikään itsetarkoitus vaan ainoastaan väline kansalaisten tarvitsemien palveluiden toteuttamisessa. Se palvelun tarve kasvaa koko ajan, mutta palveluitten tarjontaan tarjottavat resurssit vähenevät tavalla, jota ed. Laxell itse asiassa erittäin hyvin tuossa omassa puheenvuorossaan kuvasi.

Tämä käsiteltävä selonteko osoittaa sen, että uudistus on kaiken kaikkiaan ollut välttämätön. Tuloksia on tullut, vaikka näitä kaikkia tavoitteita ei ole saavutettu. Minun on hiukan vaikea nähdä niin, että tämä vauhti olisi kaiken kaikkiaan tässä loppunut. Tuloksia on tullut, ja eteenpäin on menty.

Talouden taantuma on osoittanut sen, että Paras-hanke olisi pitänyt itse asiassa käynnistää huomattavasti aiemmin. Taantuma joka tapauksessa edelleen vahvistaa tarvetta kuntakentän rakenteitten uudistamiselle, tuottavuuden lisäämiselle ja uusien, tehokkaampien toimintatapojen kehittämiselle. Erityisen tärkeää ja välttämätöntä on kuntakentän ja julkisen hallinnon tietojärjestelmien kehittäminen, kuten tuo hallintovaliokunnan mietintökin osoittaa.

Keskustelussa kovin usein Paras-hankkeen pääasiaksi, kuten myös osittain tässä päivän aiemmassa keskustelussa, ovat nousseet kuntaliitokset. Ehkä on kuitenkin hyvä ymmärtää, että kuntaliitokset ja niiden kanssa tasa-arvoinen yhteistoiminta eivät ole suinkaan päämääriä vaan ainoastaan käytännön keinoja palveluitten turvaamiseksi ja menokasvun hidastamiseksi.

Itse katson niin, että jatkossa tämän uudistuksen pääpainon pitää olla palveluitten, palvelurakenteitten ja palvelujen tuotantotapojen uudistamisessa. Ehkä hiukan vähemmälle tässä keskustelussa ja pohdiskelussa pitäisi jäädä puheet vain kuntarakenteesta, vaikka, niin kuin ed. Ravi hyvin tuossa aiemmin totesi, tarvitaan molempia.

Ehkä sitten sallitaan seuraavaksi yksi tämmöinen, voisiko sanoa, maakuntaperäinen asia. Eli on tietysti äärettömän tärkeää, että me voimme hyväksyä Paras-hankkeen etenemisessä erilaisia toimintamalleja. On muistettava, että yksi sosiaali- ja terveydenhuollon malli ei sovi koko maahan, ja yksi esimerkki tällaisesta maakunnallisesta mallista on Kainuun maakuntakokeilu. On todettava, että Kainuussa ollaan kokonaisuutena reilut puolikymmentä vuotta muuta maata edellä kunnallisen palvelurakenteen ja ennen kaikkea palveluitten järjestämis- ja tuottamistapojen kehittämisessä. Tämä näkyy taloudessa. Maakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon menokasvu on kyetty taittamaan. Tilastojen mukaan muun muassa Kainuun terveydenhuollon ja vanhustenhuollon tarvevakioidut menot olivat esimerkiksi vuonna 2008 11 prosenttia pienemmät kuin maassa keskimäärin ja jopa neljänneksen pienemmät kuin kalleimmalla eli Hyksin sairaanhoitoalueella. Ja tämä siitä huolimatta, että kainuulaisille tarjotaan nykyisellään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kainuun kokeilulaki päättyy vuoden 2012 lopussa, mutta massiivisten, 8 vuotta sisään ajettujen muutosten ja palvelujen toimivuuden kannalta on välttämätöntä saada päätös tämän mallin pysyvästä jatkamisesta jo tämän vaalikauden aikana. Ja uskoisin, ja ainakin toivon, että tämä käy myös tälle eduskunnalle, koska Kainuun kunnat itse näin näkevät järkevänä.

Se, missä määrin Kainuun kaltainen maakunta- ja aluekuntayhtymämalli sitten soveltuu muualle maahan, on pitkälle poliittista harkintaa. Itse näen, että tämä voisi soveltua monille väestörakenteeltaan ja muutoksiltaan saman tyyppisille alueille ja mallin demokratiaelementin osalta monille kaupunkiseuduillekin, mutta, kuten sanottua, tämä on sitten poliittista harkintaa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena tulee olla saada aikaan Suomeen elinvoimainen kuntakenttä, jolla on mahdollista tuottaa kaikille kansalaisille laadukkaat peruspalvelut kustannustehokkaasti. Täytyy sanoa, että tämä punainen lanka on hukkunut monin paikoin uudistuksen täytäntöönpanovaiheessa ja osaltaan myös tällä lainsäädännön tasolla.

Paras-uudistuksen myötä on saatu aikaan monia järkeviä kuntaliitoksia, ja sen myötä kuntakenttä on alkanut muotoutua ainakin kartalla parempaan suuntaan. Samalla on kuitenkin synnytetty monia hankalia väliportaan rakenteita, jotka eivät tehosta palvelutuotantoamme. Niiden myötä lähidemokratia on ohentunut, koska päätöksentekoelimiin ei valita henkilöitä suoraan vaaleilla vaan väliportaan kautta.

Keskeinen ongelmakenttä liittyy kuntiin, joiden on ollut hyvin vaikeaa toteuttaa vaadittuja väestöpohjia. Nämä kunnat on ajettu keinotekoisiin yhteenliittymiin. Osa kunnista on pakotettu luopumaan hyvistä käytännöistään, ja pahimmillaan ne on korvattu huonommin toimivilla ja kalliimmilla ratkaisuilla. Tällä politiikalla on puututtu kuntien itsemääräämisoikeuteen ja sen myötä julkisen hallinnon aivan perustavimpiin asioihin.

Oma problematiikkansa on eri lakien ja säädösten yhteen sovittamisessa. Paras-lain toteuttamista kunnissa haittaavat samaan aikaan valmisteltavat, tämän lain kanssa ristiriidassa olevat lait. Hämmennystä on aiheuttanut esimerkiksi ennakkotieto terveydenhuoltolain sisältämästä kirjauksesta, joka määrittäisi, että kunnan on hankittava erikoissairaanhoidon palvelut samasta sairaanhoitopiiristä, johon kuuluu se kuntayhtymä, joka vastaa perusterveydenhuollon palveluista.

Tässä tilanteessa jouduttaisiin siis romuttamaan toimiva erikoissairaanhoidon yhteistyö, jos perusterveydenhuollon luontevin yhteistyökumppani löytyisikin sairaanhoitopiirin rajan toiselta puolelta. Ilmeisesti terveydenhuoltolakiin on tulossa näiltä osin järkevämpi kirjaus, mutta mainitun ennakkotiedon varassa on jouduttu toimimaan pitkään hyvin monissa kunnissa. Tämän tyyppisten ongelmien välttämiseksi Paras-hankkeen jatkovalmistelussa on otettava huomioon paremmin lainsäädännön kokonaisvaltainen harmonisointi.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat, samaan aikaan, kun puhutaan kuntakentän uudistamisesta, on otettava huomioon tämänhetkinen tilanne. Taloudellisen laman vaikutukset kunnissa ovat suuret. Valtion kuntapolitiikka on ollut tällä hallituskaudella lievästi sanoen kurittava. Kunnat on ajettu taloudelliseen ahdinkoon osittain täältä talosta, osittain kuntien omasta toimesta.

On muistettava, että kuntien elinvoimaisuus riippuu monin paikoin myös valtion toimenpiteistä. Palvelujen alueellinen kattavuus ja tasa-arvo on saatava toteutumaan nykyistä paremmin. Tässä tarvitaan hyviä linjauksia, johdonmukaista politiikkaa ja resursseja.

Kuntien talousongelmat ovat vakava asia. Niissä on kysymys hyvinvointipalvelujemme keskeisestä rahoituspohjasta. Toivoa sopii, että meidän kaikkien yhteinen päämäärä on, että tulevaisuudessakin meillä on kunnissa asiakaslähtöiset, laadukkaat, alueellisesti kattavat ja kaikkien saatavilla olevat hyvinvointipalvelut.

Paras-hankkeen uudistukset koskevat vahvasti maaseutumaista asumista ja elintapaa. Yritys ymmärtää niitä jää tässä selonteossa kaiken kaikkiaan heikoksi. Siksi yhdyn hallintovaliokunnan toteamukseen siitä, että selonteossa tulisi huomioida maaseutupoliittisen selonteon linjaukset. Tältäkin osalta harmonisointia on siis tehtävä ja jatkettava.

Edellä mainituista syistä näen erittäin tarpeellisena ja hyvänä hallintovaliokunnan sosialidemokraattien esityksen parlamentaarisesta työryhmästä, joka pohtisi kuntalain uudistamista ja kuntakenttää kokonaisvaltaisesti. Tällä työryhmällä on tilaus ja, etten sanoisi, jopa kiire, joten sen nimittäminen on äärimmäisen tärkeää jo tällä vallitsevalla vaalikaudella.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on seurannut, niin ei voi olla panematta merkille sitä, kuinka isot kunnat neuvovat pieniä ja pienet kunnat isoja, valtio neuvoo kuntia ja kunnat neuvovat valtiota. Mielestäni melko turhanpäiväistä neuvomista ja vastakkainasettelua. Olen melko varma, että paremmat tulokset syntyisivät sillä, että kukin keskittyisi hoitamaan omia asioitaan mahdollisimman hyvin. Erityisesti meidän täällä eduskunnassa pitäisi miettiä, millä tavalla ne asiat, jotka ovat meidän vastuullamme, mahdollisimman hyvin hoidettaisiin.

Keskustelussa on myöskin erikoista se, että vaikka puhutaan palveluista ja palvelurakenteesta, joka kuntien osalta on tällä hetkellä noin 30 miljardia euroa, kasvanee 10 vuoden kuluessa noin 50 miljardiin euroon, työllistää tällä hetkellä 491 000 työntekijää — on selvää, että jatkossa työntekijät eivät voi lisääntyä samassa suhteessa — siinä todella harvoin otetaan esille asiakas- tai asukasnäkökulma. Kaikki palvelut mietitään ikään kuin hallinnon näkövinkkelistä alusta loppuun, kun niitä pitäisi miettiä sieltä asiakkaasta päin, lopusta alkuun. Ja tuntuu olevan sellaista ajattelutapaa, että heti kun se asiakas saadaan näköpiiriin, niin eduskunta tai joku muu toimija keksii siihen jonkun hallintoportaan väliin.

Kreikka-keskustelun yhteydessä täällä penättiin järjestelmää, joka olisi avoin, läpinäkyvä ja perustuisi todellisiin kustannuksiin. Kauhisteltiin sitä, että Kreikan osalta ei ole toimittu näin.

Arvoisa puhemies! Tämä sama vaatimus pitää esittää Suomen valtionosuusjärjestelmälle, ja on erityistä syytä eduskunnalla katsoa peiliin tämän järjestelmän osalta. Kun tästä avaa keskustelun, niin heti ensimmäiset kommentit kuuluvat niin, että se on niin vaikea järjestelmä, että ei siitä kukaan saa selvää. Sen pitäisi panna jo hälytyskellot soimaan. Minä väitän, että tämä Suomen kuntatalouden suurin ongelma on valtionosuusjärjestelmä, joka ei ohjaa kuntia järkevään ja taloudelliseen toimintaan. Tämä valtionosuusjärjestelmä on valtion tärkein työkalu ohjata kuntataloutta sosiaali-, terveys- ja sivistystoimessa, jotka kattavat kuntien menoista yli 80 prosenttia. Kuitenkin kaikki kannustimet tässä järjestelmässä on laskettu ikään kuin väärin päin: ne kaikki ohjaavat vastakkaiseen suuntaan kuin esimerkiksi hallitusohjelma tällä hetkellä linjaa.

Ihan esimerkinomaisesti muutama kohta.

Täällä on todella paljon puhuttu työurien pidentämisestä. Kuitenkin meidän valtionosuusjärjestelmä maksaa rahat sille kunnalle, jossa on eniten työkyvyttömiä 27-vuotiaita. Se ei siis kannusta ennalta ehkäisemään työkyvyttömyyttä, vaan se maksaa siitä, kuinka paljon työkyvyttömiä on. Kun hallitus ja eduskunta edellyttävät panostamista ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen, valtionosuusjärjestelmä jakaa rahaa niin sanotulla sairastavuuskertoimella, eli tässäkin on sama tilanne: vaikka kuinka puhutaan ennaltaehkäisystä ja terveyden edistämisestä, niin ne rahat jakautuvat mystisellä sairastavuuskertoimella.

Kun hallitus ja eduskunta edellyttävät kaupunkirakenteen eheyttämistä ja tiivistämistä, valtionosuusjärjestelmä jakaa rahan sillä perusteella, mitä enemmän toiminnot ovat hajallaan. Tämä ei koske pieniä tai isoja kuntia eikä aseta niitä vastakkain, vaan tämä koskee sitä, että kaikkien osalta valtionohjausjärjestelmän ohjauslogiikka on muutettava seuraavassa hallitusohjelmassa kannustavaksi. Valtionosuusjärjestelmän pitää olla läpinäkyvä, sen pitää vastata todellisia kustannuksia, ja sen pitää ohjata ja kannustaa kuntia järkevään toimintaan ja taloudellisuuteen. Seuraavan hallituksen pitää aikaansaada kannustava kuntatalous.

Sama asia tietojohtamisen osalta. On täysin perusteetonta syyttää kuntia siitä, että ne ovat käynnistäneet omia ohjelmiaan, kun valtio on luovuttanut tietojohtamisen liian alhaiselle tasolle. Tietojohtaminen pitää ehdottomasti nostaa hallitusohjelmaan, ja sen strategisen näkemyksen, millä sähköisiä palveluja ja tietojohtamista valtakunnassa tehdään, pitää olla hyvin korkealla tasolla myöskin hallituksessa. Pitää olla asioiden selvillä, näkemyksen selvillä, ja pitää olla myöskin valtasuhteiden selvillä, niin että se, joka vastaa tietojohtamisesta, saa viedä nämä asiat läpi.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeisin tavoite on parantaa tuottavuutta ja hillitä kuntien menojen kasvua. Noin kolmen vuoden työllä kunnissa ei näihin tavoitteisiin ole vielä päästy, koska yhteistoiminta-alueitten rakentaminen on vienyt paljon aikaa. Jotta välttämättömään lopputulokseen päästäisiin pidemmällä aikavälillä, kannattaisi kunnille, viranhaltijoille ja luottamushenkilöille vihdoin antaa työrauha ja mahdollisuus keskittyä olennaiseen.

Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto kuuli ison joukon toimijoita ja asiantuntijoita, ja tämän kuulemisen seurauksena on pakko nostaa muutama kriittinen asia tarkasteluun ensiksi.

Kuntapäättäjät ovat olleet monin paikoin ihmeissään valtiovallan varsin tempoilevasta tavasta ohjata Paras-hankkeen puitelakia ja siihen olennaisesti liittyvää terveydenhuollon uudistamista. Kun 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueita alettiin synnyttää, kunnille luvattiin, ettei rimaa nosteta eli vaatimuksia lisätä kesken juoksun. Näin kuitenkin tehtiin, ja epäilen, että tehdään vastakin.

Ensiksikin vaatimus kaikkien sosiaalitoimen tehtävien, päivähoitoa lukuun ottamatta, liittämisestä osaksi terveydenhoitoa tuli monelle kunnalle yllätyksenä. Kunnissa ihmeteltiin, mihin suuntaan nyt pitää lähteä ja onko se työ, jota yhteistoiminta-alueiden luomisessa tehtiin, turhaa ja muuttuuko lainsäädäntö jo ennen kuin entisestä ehtii muste kuivua.

Erilaisia terveydenhuollon järjestämisen malleja oli välillä myös ilma sakeanaan. Koordinaatio ja yhteinen sävel eri ministeriöiden kesken mielestäni puuttui, vaikka kyseessä ovat aivan keskeisesti suomalaista yhteiskuntaa ja kansalaisia koskevat uudistukset. Jos vinkki, jonka kentän toimijalta sain, pitää paikkansa, sosiaali- ja terveysministeriössä ilmeisesti ollaan kaavailemassa jo uutta vaatimusta kuntakentälle: 20 000 asukkaan järjestämisalueet eivät riittäisikään, vaan järjestämisaluetta koskeva vaatimus oltaisiin nostamassa 50 000—60 000 asukkaaseen. Kysynkin, pitääkö tämä paikkansa, ja jos pitää, niin totean kyllä, että tilanne on kuntien työrauhan kannalta kestämätön.

Arvoisa puhemies! Olennaista on ilman muuta, että nyt pystyttäisiin kunnissa ei pelkästään keskittymään näihin kuntaliitoksiin — jotka ovat tietenkin välttämättömiä, vaikka ne eivät muuten sivumennen sanoen toistaiseksi ole säästöjä tuoneetkaan — vaan myös kehittämään palvelurakennetta, tuottamaan uusia tapoja ja parantamaan näitä prosesseja palvelujen tuottamisessa. Kannattaa aina muistaa, että kuusi suurinta kaupunkia todellakin käyttävät kolmasosan kaikkien kuntien menoista, kun sadan pienimmän kunnan osuus kuntien kaikista menoista on vain tuo kolmisen prosenttia, mikä täällä salissakin on hyvin tullut esille. Eli eikö jokainen tästä voi laskea, että palvelujen tuottamistapoja, parempia prosesseja jne. on erittäin olennaista kehittää myös ja nimenomaan näissä suurissa niin sanotuissa vahvoissa peruskunnissa, jotka täällä on otettu monta kertaa esille? Siellä pitäisi tehdä ennakkoluulotonta työtä myös.

En ihan usko tuohon suuruuden ekonomiaan. En toimi mutu-pohjalta vaan olen katsonut näitä tutkimuksia aiheesta. Ei voida sanoa, että joku tietty kuntakoko automaattisesti pelkästään tuottaisi hyviä, laadukkaita palveluita edullisesti, koska meillä on esimerkiksi terveydenhuollossa isoja yksiköitä, jotka eivät pysty tuottamaan edullisesti ja joutuisasti palveluja. Kyllä minun mielestäni Hus terveydenhuoltopuolella on erinomainen esimerkki siitä, että pelkkä suuruuden ekonomia ei todellakaan toimi.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana terveydenhuoltolaista. Pakko on sanoa siitäkin, että siitä on nyt tulossa tynkälaki. Lain yhteyteen olisi pitänyt ottaa sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolaki, ja siinä olisi pitänyt tarkastella myös terveydenhuollon rahoituksen kokonaisuutta. Nyt monikanavainen rahoitusjärjestelmä on aiheuttamassa suuria ongelmia. Tilanne jo monta hallituskautta on ollutkin Suomessa se — ei siis pelkästään Vanhasen hallituksen aikana, vaan todella pitkään — että hyvinvoivat ja terveimmät käyttävät paljon terveyspalveluja ja niitä Suomessa myös heille paljon tarjotaan ja vähiten sitten taas pystyvät käyttämään terveydenhuollon palveluita kaikkein köyhimmät ja sairaimmat. Terveyskeskuksiin pitäisi todella satsata, kuten on satsattu myös työterveyteen Suomessa valtion subventoimana. Työnantajat, sivumennen sanoen, maksavat koko terveydenhuollosta vain 3 prosenttia, kun taas kotitaloudet Suomessa maksavat siitä 16 prosenttia. Omavastuuosuudet ovat Suomessa vanhojen EU-maiden korkeimmat. Vertailun vuoksi: Ranskassa perusterveydenhoito lääkkeineen on asiakkaalle ilmaista, Saksassakin asiakkaat maksavat siitä vain pienen summan.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maailma muuttuu vauhdilla ja me sen mukana. Väestömme vanhenee, palvelukysyntä kasvaa, sisäinen muuttoliike, yhdyskuntarakenteen tiivistyminen, henkilöstön eläkkeelle siirtyminen, työvoiman niukentuminen sekä julkisen talouden paineet samoin kuin palvelujen tuotantotapojen monimuotoistuminen vaativat uutta osaamista sekä syvenevää yhteistyötä kuntien kesken, puhumattakaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisestä yhteistyöstä.

Paras-hankkeen tavoitteet ovat edelleen ne, jotka on alussa kirjattu: palvelujen laadun ja saatavuuden turvaaminen sekä kuntatalouden vahvistaminen. Kuntarakennetta on pystytty uudistamaan, 10 vuodessa on vähentynyt yli 100 kuntaa, mutta kysymyksessä ei ole vain kuntarakenteen uudistus, vaan tavoitteena on aidosti löytää uusia toimintavalleja kuntien sisälle ja kuntien kesken.

Olemme Suomena pieni kansa, mutta haluamme jostakin syystä aina vain suuruutta. Optimaalista kuntakokoa ei ole pystytty tutkimuksillakaan selvittämään, mikä se todellisuudessa olisi. Vapaaehtoiset kuntaliitokset ovat hyvä tapa uudistaa kuntarakennetta. Palvelutasoa ja vakaata taloutta ylläpitäviin kuntaliitoksiin tulee jatkossakin suhtautua myönteisesti. Samalla on kuitenkin muistettava, ettei yhdistyminen aina ole yksittäisille kunnille otollisin ratkaisu. On luotettava kuntalaisiin ja kunnan päättäjiin, joita myös tässä salissa on paljon, että he osaavat itse ratkaista oman elinympäristönsä kysymykset parhaalla tavalla. Ylhäältä määrättäviin pakkoliitoksiin ei tule missään vaiheessa mennä.

Arvoisa puhemies! Palveluiden järjestämisen tulee olla tämänkin selonteon jälkeen keskiössä. Kuntien itsemääräämisoikeudella on Suomessa todella pitkät perinteet. Kaikkien kuntien koko Suomen alueella tulee kyetä järjestämään asukkaillensa palvelut, riittävät, laadukkaat palvelut. Palvelutarjonta pitää pystyä rakentamaan kuntalaisten näkökulmasta, asiakkaan näkökulmasta.

Paras-hankkeen asettama 20 000 asukkaan väestöraja perustettavalle yhteistoiminta-alueelle on johtanut monenlaisiin eri kuntien välisiin yhteistyömalleihin. Kaikissa hallintomalleissa pitäisi huolehtia demokratian ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden mahdollisuudesta vaikuttaa palveluiden järjestämiseen. Tässä pätee varmasti se sama totuus, että on pidettävä päätöksenteon nuija ja lompakko samassa kädessä.

Keskiössä tässä koko uudistuksessa ovat aivan varmasti nämä sosiaali- ja terveystoimet ja niiden palveluiden järjestäminen, koska se syö suurimman osan kuntien menoista. Selonteossakin todetaan, että sama sosiaali- ja terveydenhuollon malli sellaisenaan ei sovellu koko maahan, otetaan esimerkiksi tämä Kainuun malli.

Puitelaki mahdollistaa erilaisten hallintomallisten organisaatiovaihtoehtojen valitsemisen, mikä jatkossakin on tarpeellista paikallisten olosuhteiden sekä erilaisten alueellisten tarpeiden huomioon ottamiseksi koko Suomen alueella.

Ihan lopuksi haluan mainita tästä kaupunkiseutujen yhteistyövelvoitteesta ja siinä onnistumisesta. On erityisen tärkeää, että suuremmat kaupunkiseudut pääsevät maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa nopeasti ja vielä rakentavasti eteenpäin. Erityisiä palveluita täytyy mahdollistaa yli kuntarajojen. Hallintovaliokunnan kanta kaupunkiseutujen aiesopimusmenetelmän ulottamisesta myös Oulun seudulle pidän erittäin hyvänä ja ilahduttavana huomautuksena. Meidän seutukunnassamme tarvitaan nyt erityisesti rakentavaa ilmapiiriä.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi kannatan ed. Valppaan tekemiä kannanottoesityksiä vastalause 2:n mukaisesti.

Kuten me vasemmistossa olemme moneen otteeseen tuoneet esille, kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on muodostunut suuri kilpailuttamis-, yksityistämis- ja kuntien yhdistämishanke. Kuntapalveluiden markkinaistumisen myötä palvelujen yhä jyrkempi sosiaalinen ja alueellinen eriarvoistuminen on tosiasia. Köyhät sairastavat suhteessa enemmän kuin varakkaat ja hyvätuloiset, mutta terveyspalveluja he saavat ja käyttävät vähemmän kuin hyvätuloiset. Näin osoittavat useat tutkimukset ja barometrit vuodesta toiseen.

Kansainväliset sijoittajat ovat käsittämättömällä nopeudella vallanneet merkittäviä asemia julkisin verorahoin kustannettujen terveys- ja hoivapalvelujen tuottamisessa. Pääoma pyrkii valtaamaan uusia alueita kasvaneiden voittojen sijoittamiselle ja arvonlisäykselle, se on selvää. Elinkeinoelämän keskusliitto, kauppakamarit ja Elinkeinoelämän valtuuskunta ovat vahvoja painostustekijöitä oikeistohallituksen ja samojen puolueiden johtaman Kuntaliiton taustalla.

Yhteinen iskusana näillä kaikilla on sote-yritysten kasvuedellytysten parantaminen. Se tarkoittaa yksiselitteisesti kuntien järjestämien julkisten palvelujen kilpailuttamista ja yksityistämistä. Taustalla on tarve avata yrityksille uusia markkinoita. Tähtäimessä ovat kuntien veromiljardit, ei ensisijaisesti huoli palvelujen laadusta, edullisuudesta tai palvelujen käyttäjien sosiaalisesta ja alueellisesta yhdenvertaisuudesta. Kuntien tukala taloudellinen tilanne ja menojen leikkaukset, terveysasemien, vanhainkotien sulkemiset, terveyskeskuspalveluiden keskittämiset ynnä muut, tarjoavat otollisen ympäristön yksityisen palvelubisneksen kasvulle.

Arvoisa puhemies! Ostopalvelujen ja yksityistämisen laajentamiseen liittyy rakenteellinen korruptio ja yksityisen rahan tunkeutuminen palvelurakenteiden uudistamisprosessiin ja kuntien päätöksentekoon. Kuntien terveydenhuollon yhteisissä päivystyshankkeissa suuret yksityiset terveydenhuollon yritykset ovat jo valmisteluvaiheessa johtavissa asemissa, kuten esimerkiksi MedOnen Pääkaupunkiseudun päivystyshankkeessa. Samaisen hankkeen projektipäällikkönä toimi merkittävän vuokralääkäriyhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja. Yksityisen pääomaintressien kannalta ei mikään julkinen hanke voi olla varmemmissa käsissä, kun se jo valmisteluvaiheessa on omissa käsissä.

Aivan omanlaatuinen ja outo on myös eduskunnan alaisen Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran toiminta tässä yksityistämisprosessissa. Siinä valtion uusliberalistinen politiikka ja yksityisen pääoman intressit kietoutuvat toisiinsa demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa. Sitran Terveysrahasto Oy on keskittynyt strategiansa mukaisesti terveydenhuollon rakennemuutokseen. Se tarkoittaa yksityisten lääkärifirmojen ja hoiva-alan yritysten tukemista. Vuosikertomuksensa mukaan se on rahoittanut yli kymmentä lääkäri- ja hoiva-alan yritystä, joista monet ovat siirtyneet sittemmin kansainvälisten sijoittajien käsiin. Rahasto on kerännyt tuntuvia voittoja myydessään omistuksiaan, mutta oleellisempaa on, että valtion rahasto on pantu palvelemaan yksityisen pääoman sijoitustoiminnan ja arvonlisäyksen markkinoiden laajentamista julkisen terveydenhuollon palvelujen kehittämisen kustannuksella.

Muistamme tuoreen esimerkin vallan hyvin Jämsästä, jossa Sitra toimi kätilönä, kun yksityinen lääkärifirma otti enemmistöosuuden Jokilaakson Terveys Oy:stä ja samalla Jämsän kaupungin koko terveydenhuollosta. Suomalaista terveydenhuoltoa yksityistetään vauhdilla myös valtion omistaman Sitran toimesta. Ja ei ole ihme, että jo yli 60 prosenttia terveydenhuollon päivystystoiminnasta on ulkoistettu ja yksityistetty.

Arvoisa puhemies! Maassa toteutetaan kunta- ja palvelurakennereformia talous- ja finanssikriisin oloissa. Tämän kriisin, jos minkä, pitäisi varoittaa siitä, mihin julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan markkinaehtoistaminen ja yksityistäminen johtavat. Suomalaistenkin eläkeläisten ja kuntien rahoja on poltettu jo miljardeja pörssiseikkailuissa, joissa voittoja on pyritty kasvattamaan kuvitteellisilla reaalitaloudesta irti olevilla odotusarvoilla.

Vasemmisto ei salli julkisen sektorin (Puhemies: 5 minuuttia!) roolin ja aseman alasajoa. Sosiaalista turvallisuutta, terveyttä ja sivistystä ei pidä luovuttaa keinottelijoiden käsiin. Päinvastoin, nykyinen kriisi korostaa tarvetta antaa julkiselle sektorille aivan uudenlaista ja laajempaa roolia vaihtoehtona kapitalististen markkinoiden epävakaudelle ja kasvavalle eriarvoisuudelle.

Valto Koski /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun olen seurannut tätä keskustelua, haluan ihan muutamin sanoin kommentoida.

Ensinnäkin näyttää vallitsevan suuri yhteisymmärrys siitä, että tämä kunta- ja Paras-hanke on yksi yhteiskuntapolitiikan suurimmista asioista. Tähän on helppo yhtyä, kun tietää, minkälaisesta kokonaisuudesta ja minkälaisista palveluista kuntakentässä on kysymys.

Kun täällä on puhuttu kunnan ja valtion toimenpiteiden vaikutuksesta, niin ainakin ne kokemukset, jotka minulle Kouvolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ovat tästä prosessista syntyneet, liittyvät siihen, että tämä yhtymissopimus, jonka siellä nämä 6 yhtynyttä kuntaa määrittelivät, määrää aika pitkälti ne rakenteet, joista täällä on puhuttu: että rakenteisiin pitäisi puuttua. Valitettavasti vaan tämän Kouvolankin valmistelutyö tapahtui ajankohtana, jolloinka taloudellinen tilanne kääntyi huonommaksi. Olen vakuuttunut siitä, että jos tänä päivänä Kouvolan yhtymissopimus kirjoitettaisiin, sille tulisi ihan toisenlaiset lähtökohdat, mikä osoittaa, että nämä yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikeita hallita, kun muutokset vaikuttavat näihin kuntien järjestelmätarpeisiin.

Rahoituskysymyksestä täällä on paljon puhuttu. Olisin sitä mieltä, että sellaiset kunnalliset ratkaisut, joilla selkeästi voidaan kuntarakennetta ja palvelujärjestelmää edistää kansanvaltaisella tavalla ja siihen suuntaan, pitäisi voida ottaa valtionhallinnon puolella kannustavina tekijöinä elikkä pitäisi kannustimia olla tällaisissa tapauksissa kunnille.

Tuottavuudesta on paljon puhuttu, ja voin sanoa, että onneksi. Meillä on kuntakentässä vielä valtavan paljon tehtävää, että tuottavuuden kautta saadaan aikaiseksi paljon muuta. Sitten on selvä, että ei kaikkia Suomen kuntia voi, vaikka niitä olisi 50, laittaa samaan muottiin. Jokaisella kunnalla ja alueella on omat tarpeensa, ja tämä määrittelee ne rajat, missä on liikuttava.

Joka tapauksessa haluan vielä todeta, että vaikka tässä hallintovaliokunnan kannanotossa jouduttiin loppujen lopuksi yhdestä asiasta olemaan eri mieltä, koko valiokunnan kannanotto on kirjoitettu hyvän yhteisymmärryksen vallitessa ja parhaaseen lopputulokseen yhdessä pyrkimällä. Tämä mielestäni antaa hyvät lähtökohdat jatkotyölle. Ne toimenpiteet, joita hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja valiokuntien kannanotoissa on esille tullut, on tänne hyvin kattavasti kirjattu, enkä niitä halua tässä enempää ruveta pohdiskelemaan. Sekin oli kirjattu tänne, että yhdistymisavustusten maksamista kuntajakolain mukaisesti olisi harkittava myös kuntien yhdistymisiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2013 alun jälkeen.

Sitten valiokunta toteaa: "Kuntalain parlamentaarisen kokonaisuudistuksen käynnistäminen vielä tällä vaalikaudella on syytä arvioida." Minä en ymmärrä sitä, mitä varten tämä piti jättää niin kuin löysään hirteen ja kirjoittaa tällainen sanamuoto, koska suurin osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että tarvittaisiin nopeasti sekä kuntalain uudistusprosessin eteenpäinviemistä että erityisesti valtionosuusuudistuksen uudelleenarvioimista.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tuoda esille, vaikka täällä on jo muutaman kerran se tuotukin, että kun tätä yhteisymmärrystä ei saatu aikaan, se kilpistyi siihen, että sosialidemokraatit esittivät, että mietintöön kirjattaisiin lausuma: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto asettaa parlamentaarisen työryhmän selvittämään kuntakentän muutostarpeita ja kuntalain kokonaisuudistusta." Tälle on nimenomaan perusteet, koska asiantuntijakuulemisessa useat asiantuntijat, niin kuin jo edellä totesin, näin sanoivat. Sen takia se haluttiin tänne laittaa vastoin sitä kantaa, jonka äsken valiokunnan mietinnön sivuilta luin. Tätä ei valiokunnan enemmistö, niin kuin huomataan, suostunut kirjaamaan, vaikka se samalla tunnustaa mietinnössä lausutun perusteen, että kuntalain uudistamiselle on selvä tarve. On pakko kysyä, miksi nyt ei voi hyväksyä samaa perustetta, koska se on koko tämän kuntareformin aikana ollut kantava voima, että on päästy tähän päivään asti.

Minusta on sitten kysyttävä, eikö niiden mielestä, jotka eivät tähän halunneet kantaa ottaa, kuntareformin jatkaminen enää olekaan yhteisten ponnistelujen arvoista, niin kuin se on tähän asti ollut. Jokainen tiedostaa, että kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen yhteydessä on noussut esille (Puhemies: 5 minuuttia!) monia ongelmia, jotka täytyy selvittää. Niitä en käy luettelemaan, niin kuin totesin. Toteaisin vaan, että sosialidemokraattien mielestä olisi parasta, jos uudistus voisi tapahtua tämän parlamentaarisen toimielimen kautta, niin kuin esitimme.

Kouvolan esimerkistä olisin vielä voinut luetella ison joukon asioita, joissa on onnistuttu ja joissa on vaikeuksia, mutta en käykään rajoitetun puheajan takia enää jatkamaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Suomen kansalaiset ovat varsin eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen tänä päivänä. Tämä eriarvoisuus on Vanhasen hallitusten aikana vain kasvanut nopeaa vauhtia. Keskittäminen on ollut vahva periaate ja sen ohella myös sitten julkisten palvelujen yksityistäminen. Siitä on seurannut muun muassa maaseudun palvelujen voimakas heikkeneminen, ja vauhti tuntuu olevan vain kiihtyvässä mallissa. Se on valitettavaa, ja siihen pitäisi nopeasti puuttua, katsoa, mitä on tehtävissä.

Arvoisa puhemies! Ihminen on tässä kuntajärjestelmässä kaiken keskipisteessä tai ainakin hänen pitäisi olla. Meillä jokaisella pitäisi olla peruspalvelut niin lähellä, että voimme kokea elämämme turvalliseksi, ja toisaalta palvelujen tulisi olla niin lähellä, että niiden tarvitsijan kustannukset eivät nousisi kohtuuttomiksi. Nyt keskittäminen on johtanut siihen, että palvelut ovat heikentyneet ja etääntyneet noin miljoonalta suomalaiselta hyvin kauas. Näin on tapahtunut keskustajohtoisten hallitusten aikana, ja se on ihmeellistä ja valitettavaa.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen aikana on syntynyt huomattava määrä kuntaliitoksia. Kukapa meistä olisi neljä viisi vuotta sitten osannut arvioida, että on yli 100 kuntaa vähemmän, kun vuodessa 2010 eletään. Näin on tapahtunut, ja se on varmaan monelta osin ihan positiivista, mutta ei se ole mitään ongelmia ratkaissut. Se on vain siirtänyt ongelmia osittain siitä syystä, että talous syöksyi lamaan ja syviin vaikeuksiin sekä valtiontalouden osalta, kansantalouden osalta että kuntatalouden osalta, ja tähän ei ollut varauduttu.

Omassa maakunnassani Keski-Suomessa kuntamäärä on lyhyessä ajassa pudonnut 30:stä 23:een. Kuntaliitoksia on tullut Joutsan, Jyväskylän, Jämsän, Saarijärven ja Äänekosken osalta, ja ne ovat pääsääntöisesti ja ehkä kaikki hyvin järkeviä liitoksia tai kuntien yhtymisiä. Nuo sopimukset, jotka on tehty, ovat kuitenkin olleet hankalia, ja niitä ei ole pystytty oikeastaan missään uudessa kaupungissa tai kunnassa noudattamaan, ja se on johtanut sitten hyvin vaikeaan tilanteeseen.

Täällä erityisesti keskustan edustajat ovat syyttäneet kuntapäättäjiä siitä, että vaikeuksia on ja asioita ei saada eteenpäin. Kysyn vain, mikä esimerkiksi omassa maakunnassa on suurin kuntapuolue. Eli olisikohan peiliin katsomisen paikka. En syyttäisi niinkään kuntapäättäjiä, vaikka heilläkin on keskeinen vastuu — tai meillä. Suuri ongelma on ollut se, että tämä Paras-hanke on ollut aivan sekavassa tilanteessa jo pitkän aikaa, oikeastaan alusta lähtien. Siinä keskeisenä ongelmana on ollut muun muassa perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvien sosiaalitoimen tehtävien hallitsematon tilanne.

Nythän ministeri Kiviniemi ilmoitti, että pakkolaki on tulossa eli nuo 49 kuntaa, jotka eivät päätöksiä ole onnistuneet tekemään, nyt pakotetaan hoitamaan asiat tämän hallituksen ajatteleman mallin mukaisesti. En pidä sitä viisaana, oikeana, järkevänä, koska ne mallit, joihin ne nyt sitten pakotetaan, eivät tule olemaan toiminnallisesti järkeviä eivätkä hyviä eivätkä kustannuksiltaan parhaita.

Arvoisa puhemies! Meillä on esimerkiksi Keski-Suomessa muutama kunta, joilla on todella vaikea tilanne ratkaista järkevällä tavalla perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien järjestäminen erityisesti sen jälkeen, kun vanhustenhuolto määrättiin tähän kokonaisuuteen. Keuruun seutu, Pihtipudas, Kuhmoinen, Joutsan seutu ovat sellaisia, että ne ovat vaikeasti näihin järjestelmiin istutettavissa. Siksi toivon todellakin, että tähän järjestelmään etsitään joustavuutta paljon enemmän kuin tällä hetkellä on. Henkilöstön asema kunnissa on tänä päivänä todella hankala. Heiltä vaaditaan kohtuuttomuuksia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että valtionosuus- ja verotusuudistus pitää saada nopeasti aikaiseksi. Muutoin kuntasektori ei tule selviämään niistä vastuista, vaikka kuntarakenne olisi minkälainen tahansa.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Pitkät etäisyydet tekevät Lapin tilanteen haastavaksi. Lapin kunnilla on poikkeuslupa olla muodostamatta vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjan rakenteita, mutta myös meidän on tehtävä yhteistyötä. Eli se, että kriteeri ei meidän osaltamme täyty, ei ole syy olla tekemättä asiassa mitään.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikana ei Lapissa ole saatu aikaan yhtään kuntien yhdistymistä. Viimeisin eli Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyminen tuli voimaan vuoden 2006 alusta lukien, jo ennen puitelakia. Ilman yhdistymistä Rovaniemen seudulla olisi tullut pää vetävän käteen. Väkiluku väheni, ja talous hiipui. Yhdistymisen myötä Rovaniemen kaupungista tuli vahvempi toimija niin valtiovallan kuin elinkeinoelämän suuntaan. Tämä on näkynyt muun muassa elinkeinoelämän vilkastumisena ja rakentamisbuumina. Myös asukasluku on lähtenyt kasvuun, ja meillä uupuu 35 asukasta 60 000 rajan rikkoutumisesta. Eli toiveissa on, että raja saadaan vielä tälle vuodelle rikki.

Yhdistyminenkään ei kuitenkaan tapahtunut ihan kivuitta, vaan kolina kuului, kun sekä erilainen poliittinen että hallinnollinen kulttuuri olivat törmäyskurssilla ja lisäksi käyttöön otettiin uutuutena sopimusohjausmalli, joka vaati niin virkamiehiltä kuin luottamushenkilöiltä perehtymistä. Sopimusohjausmalli on osoittautunut kuitenkin hyväksi käytännöksi palveluiden kehittämisessä, joskin pieni viilaus on aina tarpeen. Rovaniemellä tehtiin kuitenkin isot muutosprosessit hallitusti eikä vain näennäisesti lyöty hynttyitä yhteen ilman riittäviä valmisteluja, kuten olen kuullut osassa kuntia tehtävän. Tästä menettelystä ei voi olettaakaan syntyvän mitään hyötyjä, vaan päinvastoin kasapäin ongelmia.

Myös Kemi—Tornio-alueella selvittely on lähtenyt liikkeelle, mikä on todella positiivinen signaali. Toivon, että kuntajakoselvitys tehdään avoimin mielin, jolloin voidaan olettaa saatavan myönteisiä tuloksia koko alueelle. Olisi tärkeää, että keskinäinen kilpailu ja kissanhännänveto jäisi pois.

Uusi terveydenhuoltolaki on tulossa käsittelyymme vielä tälle kesälle, mutta valitettavasti siitäkin puuttuvat rakenteellisiin uudistuksiin liittyvät pykälät. Ongelma kuntien näkökulmasta on se, että kun lainsäädäntövalmistelu uupuu sosiaali- ja terveystoimen järjestämisen suhteen, ovat kunnat jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Mitkä rakenteet tulevat jatkossa olemaan, riippuu siitä, satutko kuuntelemaan asiassa Risikkoa vai Kiviniemeä, niin eripuraisia hallituksen naisministeritkin tuntuvat asiasta olevan.

Eli kysymys kuuluu: Millä mennään eteenpäin, jos isot rakenteelliset ratkaisut ovat auki? Tällaisessa välitilassa on epäreilua vaatia kunnilta tiukkoja ratkaisuja, kun ei voi olla varma, että jos nyt tehdään jotain, niin onko se enää toimivaa kahden vuoden päästä. Kunnat ovat tehneet hirvittävän ison työn puitelain velvoitteiden täyttämiseksi, ja isot muutokset vievät aina oman aikajänteensä.

Erityistä huolta aiheuttaa erikoissairaanhoidon kulujen hallitsematon kasvu. Meillä Lapissa on kaksi erikoissairaanhoitopiiriä: Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirit, ja tällä hetkellä selvitetään yhteistyön tiivistämistä maakuntaliiton toimesta. Itse olisin ollut valmis hyväksymään esityksen, jossa olisi selvitetty jopa sairaanhoitopiirien yhdistämistä. Olisinkin toivonut kunnianhimoisempaa otetta selvitystyöhön. Sen, että sairaanhoitopiirit yhdistettäisiin, ei tarvitse merkitä sitä, että Lapin tai Länsi-Pohjan keskussairaalat lakkaisivat, vaan molemmat aluesairaalat jatkaisivat paikoillaan, vaikka hallintoa voitaisiin yhdistää. Euro on kuitenkin paras konsultti tässäkin asiassa, ja vain aika näyttää, millaisiin uudistuksiin asiassa kyetään.

Pitkien etäisyyksien kunnissa eivät aina vanhat konstit pure. Tarvitaan ihan uudenlaisia ideoita. Lapissa tätä on jo tehty, mutta tarvitaan ideariihtä vielä laaja-alaisemmin. Valitettavasti kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole tukenut kuntatalouden vahvistamista toivotulla tavalla. Opetus- ja sivistyspuolella tämä näkyy muun muassa opettajien lomautuksina, oppilashuollon merkittävänä heikkenemisenä ja liian suurina opetusryhminä. Valtion olisikin tultava vahvemmin mukaan kantamaan vastuuta kansalaisten palveluiden turvaamisesta. Sosialidemokraatit näkevätkin tarpeellisena rahoituksen turvaamisen, jotta kuntapalvelut voidaan tulevaisuudessa toteuttaa.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi esitän vastalauseen 1 mukaisen kannanoton.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Suomalainen kunta huolehtii suuresta osasta alueen palveluja. Suomalainen järjestelmä poikkeaa monen muun maan vastaavista siten, että nimenomaan kunnallinen itsehallinto koetaan pysyväksi saavutetuksi eduksi ja sen toimivaltaan ei kovin mielellään valtiovallan taholta puututa.

1990-luvulla kävi selväksi, että kuitenkin julkisen sektorin, nimenomaan kuntapuolen, tuottavuuskehitys oli vuodesta toiseen kaikilla keskeisillä kuntapuolen toimialoilla negatiivinen, 1,5—2,5 prosenttiin, kun kuitenkin samaan aikaan valtion tuottavuus kehittyi myönteisesti. Sama ilmiö oli myös Ruotsissa. Vähin erin havaittiin, että saman potilasmäärän hoitamiseen tarvitaan aina vaan enemmän ja enemmän lääkäreitä, saman oppilasmäärän opettamiseen enemmän ja enemmän opettajia ja koulun hallintohenkilöitä. Kun väestörakenne alkoi vanhentua ja työvoima käydä niukaksi, 2005 käynnistettiin hallitusohjelman puolivälitarkastelun perusteella Paras-hanke.

Kun tämän asian peruspaperi, joka käsitti 350 kunnan tuottavuuskehityksen keskeisiltä hallintoaloilta, osoitti, että kuntien väliset tuottavuuserot ovat erittäin merkittäviä, ryhdyttiin pohtimaan, mitä asialle voitaisiin tehdä. Tästä aineistosta kävikin ilmi, että pääsääntöisesti kuntakoko ainakin jonkin verran selittää tuottavuutta. Osoittautui nimittäin, että 20 000—50 000 asukkaan haarukkaan asettuvat kunnat olivat keskimäärin muita parempia. Mielenkiintoista on havaita, että niin sanotut suuret kunnat, Helsinki etunenässä, Espoo mukaan lukien, Vantaa samoin, myös Tampere ja Turku, ovat olleet tuottavuuskehitykseltään varsin heikkoja. Helsinkikin sijoittui 350 kunnan joukossa lähes sijaluvun 300 kohdalle. Kun kysyin aikanaan tätä valtiosihteeri Raimo Sailakselta, hän totesi yksikantaan, jos on löysää rahaa, niin tuottavuus ei kehity. Kun kunnilla lisäksi on verotusoikeus, sen jälkeen kun alueen yksi kunta nostaa veroäyriä tai veroprosenttia, on muiden helppo tehdä sama liike. Verotusoikeus näin ollen on liian helppo ratkaisu tuottavuuskehityksen vaihtoehtona, ja veroprosentti onkin jatkuvasti Suomessa kehittynyt siten, että kokonaisveroaste alkaa heikentää ihmisten motivoitumista työhön.

Olin useita vuosia Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa jäsenenä ja siellä sellaisessa valiokunnassa, joka käsitteli nimenomaan aluehallinnon kysymyksiä, ja havaitsin, että Euroopan unionin keskeinen työkalu mitata erilaisia oikeita ja vääriä ratkaisuja on benchmarkkaus, joka suomeksi käännetään ehkä useimmiten valiovertailuksi, mutta se edellyttää hyvin hyvää tietopohjaa.

Kun valtio ei ole ohjannut riittävällä voimalla, mitä sillä käytännössä kyllä on, konsernitasoista tilikarttaa, niin tuottavuusvertailu eri kuntien välillä yksittäisten tuotteiden, palveluiden, osalta on lähes mahdotonta. Myöskään Kuntaliitto tässä asiassa ei ole tehnyt sitä, mitä kohtuudella voisi olettaa, minkä johdosta kunnissa tällä hetkellä ollaan epätietoisia siitä, mikä tapa toimia milläkin tuotannon osa-alueella on tehokkain. Kaiken lisäksi tästä on viime vuosina seurannut vaikeuksia silloin, kun verrataan yksityisen tuottaman palvelun kustannuksia oman tuotteen hintaan. Tärkeää on kunnallisen laskentajärjestelmän aikaansaaminen siten, että se on yhteismitallinen ja antaa riittävät lähtötiedot, jotta yksittäisen prosessin pienetkin vaiheet voidaan mitata. Kyllä nykyinen järjestelmä antaa yksittäisen päivähoidon asiakaskohtaisen kustannuksen, mutta siihen sisältyy niin monia komponentteja, että parannus on vaikeata.

Jos EU selvittää valiovertailulla prosesseja, Yhdysvalloissa on vertailupareina pyritty ottamaan sitten koko osavaltioita tai yhtiöitä, jolloin on voitu nähdä, miten missäkin tapauksessa kannattaisi menetellä.

Suomessa on nyt käytetty tähän asiaan, tuottavuuden kehittämiseen kuntapuolella, noin 20 vuotta, ja tuloksena on täällä esitetyn asiakirjan mukaan, että hallintorakenteita on saatu muutettua. Kun samaan aikaan Uudenmaan läänissä Nurmijärvi sijoittuu sijalle 60 ja identtinen, melkein samanlainen maalaiskunta Mäntsälä sijalle 300 ja kumpikaan kunta ei ole toisistaan kiinnostuneita, voi kysyä, missä todellinen osaaminen kuntapuolella on. Onko menty siihen, että kunnan luottamushenkilöitä kiinnostaa todella kokousten määrä ja niistä saatava jatkuva palkkiovirta enemmän kuin aikaansaadut tulokset? Voi olla, että todella olisi syytä tempoa kiristää ja vaatia kunnilta parempaa tuottavuutta tai ainakin, että ministeriö julkaisisi ja palkitsisi niitä kuntia, jotka suoriutuvat tehtävistään esimerkillisesti.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Olen kuunnellut näitä puheita tässä pitkän tovin ja miettinyt, että aika lailla eroavaisia ovat puheet mutta niin ne ovat Suomen kunnatkin, ja niin se on koko tämä kuntakenttä ja kuntamaailma erilainen, ja niin ovat varmaan kuntapäättäjätkin erilaisia.

Mutta ensimmäisenä, puhemies, jotta en unohda, kannatan ed. Johanna Ojala-Niemelän tekemää esitystä vastalauseen 1 muotoilusta.

Lähtisin liikkeelle siitä, että asun kunnassa, jossa on tehty onnistunut kuntaliitos puolitoista vuotta sitten. Olin pyrkinyt sitä naapurikuntaa kosimaan henkilökohtaisesti noin kolme neljä kertaa ennen kuin tämä kunta- ja palvelurakenneuudistuslaki tuli voimaan, ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa tämä laki toimi, sitten vasta naapurikunnassa ymmärrettiin, että syytä on ryhdistäytyä. Ja siitä on ollut hyvänä esimerkkinä viime vuosi, me saimme siitä ihan komeasti plus-merkkisen vuoden. On onnistuttu saamaan toiminnat pelaamaan niin kuin pitää. Toki meillä on ollut tämmöinen tilanne, että keskustojen väli on ollut kuusi kilometriä, jolloin me pääsemme siitä, että meidän ei tarvitse pitää kovin montaa palvelupistettä, ja päällekkäisyyksiä poistettiin jo aikaisemmalla toiminnalla, jossa palvelut pelasivat muutaman vuoden jo yhteen, vain hallinnot olivat erillään.

Nyt tuohon, äsken ed. Lehden puhumaan, siihen, että kokouspalkkioiden vuoksi istutaan, niin minä luulen, että kuinkahan monessa kunnassa viitsii kukaan istua kokouspalkkioiden vuoksi. Meillä joskus aikoinaan laski meidän kaupunginvaltuustomme puheenjohtaja naisihmisenä, että siitä taitaa jäädä markka per kokous, suunnilleen jäi, kun niitä istuttiin, eikä ollut vielä kyse siitä, että hän olisi laskenut niitä menojaan, mitä tuli esimerkiksi kampaajalla käynnistä. Eli ei niillä rahoilla kyllä kukaan rikastu, eikä niitä kyllä kukaan kovasti kaipaile.

Mutta itse tähän palvelurakenneuudistukseen ja siihen, kun täällä on peräänkuulutettu aika monessa puheenvuorossa palvelujen saatavuutta, myöskin te, ed. Kankaanniemi. Valitettava totuus on kyllä, että kun tuonne periferiaan mennään, niin kyllähän niitä palvelujen vaatijia olisi joka nurkassa, mutta kun välimatkat ovat kymmentä kilometriä ja kahtakymmentä kilometriä siinä meidänkin seudulla, saati sitten tuolla Lapissa, jossa niiden palvelun vaatijoiden väli on sata kilometriä, niin kyllä siinäkin järki täytyy ottaa käteen, että emme me pysty kaikille jokaista palvelua missään tapauksessa järjestämään. Kenenkään rahat eivät siihen riitä. Minä ymmärrän sen näissä isommissa kaupungeissa, joissa pystytään vähän enemmän tekemään.

Mutta kyllähän se meilläkin niin on, että suurin osa budjetista menee nyt kuntayhtymälle, joka hoitaa sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkineen. Lähes 70 prosenttia budjetista menee kuntayhtymälle, ja kuntayhtymiä minä pidän täysin mitättömänä asiana. Minun mielestäni yhtään kuntayhtymää ei tarvitsisi olla. Siellä päätöksenteko menee kovin kauaksi, ja kun siellä niitä päätöksiä tehdään, yksittäisen kunnan kohdalla on helppo viitata kunnan edustajan siihen, että kaikki maksaa, jolloinka se koko potti vähän tahtoo kasvaa ja paisua ja se päätöksenteko hämääntyy.

Kun täällä on puhuttu paljon tästä terveydenhoidon saatavuudesta ja yksityistämisestä ja siitä, että on menty näihin keikkalääkärikuvioihin, niin valitettava totuus on, että lääkärithän tämän ovat ajaneet siihen suuntaan. Sille me emme mahda mitään. Vaikka me lupaisimme minkälaisia palkkioita ja palkkoja lääkäreille, niin he eivät tule kunnan palkkalistalle, vaan he haluavat tehdä töitä näiden keikkalääkäriyhtiöitten kautta. Siinä kuntapäättäjät ovat täysin heidän armoillaan, ei ole mitään mahdollisuutta.

Tässä kyllä toivoisi, että ministeriössä tehtäisiin selkeitä linjauksia muun muassa siitä, että lääkärit tekevät töitä joko yksityisellä puolella tai julkisella puolella mutta eivät molemmissa eivätkä ainakaan yhtä aikaa, niin kuin nyt tehdään monessa paikassa, että ollaan yhtä aikaa molemmissa töissä, jolloinka otetaan niitä yksityispotilaita kunnan maksamalla ajalla vastaan. Minusta tässä selkeä eväs pitäisi muodostaa siitä, että ei voida olla molemmissa. Se harhauttaa tätä järjestelmää ja saa tästä järjestelmästä semmoisen, että kukaan ei oikein tiedä, kuka on jonossa mistäkin päin, kun sieltä jonosta pääsee yksityislähetteellä vielä ohitse.

Ehkä sitten kaikkein kallein kuvio, puhemies, ja minullekin aika rakas kuvio, mistä olen huomauttanut monta kertaa, on tämä tietohallintokuvio, jossa on menty täysin päin mäntyä. Niin alusta lähtien kuin ikinä voi olla sitä ovat markkinointimiehet hoitaneet komeasti ja hienosti, ja sinne on satoja miljoonia, jos ei miljardeja, hukattu näitten vuosien aikana tähän järjestelmään. Muistan, että Valtiontalouden tarkastusvirasto, vai oliko se tämä meidän tarkastusvaliokuntamme, joka totesi, että oli sairaala, jossa oli muutama satakin ohjelmaa, jotka eivät keskustelleet keskenään. Kyllä tämä on järjestelmä, joka pitäisi saada ja josta tänään ministerikin puhui, jos sieltä saataisiin jonkinlainen kuva siitä, että kaikkien järjestelmien pitää toimia keskenään ja yhteisesti ja niin, että esimerkiksi terveydenhuollossa — olen joutunut tässä eri puolilla maata yhtenäisen vaivan takia käymään — kun ne syöttävät sinne minun henkilötunnukseni, niin sieltä näkyy koko litania kerralla, eikä sitä tarvitse joka ainoalle tohtorille selittää kahteen kolmeen kertaan.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen potilaan turvallisuuden kannalta olisi kaikkein paras, että henkilötunnuksella kaikissa terveydenhoitoyksiköissä löytyy ihmisestä hoitotieto. Se on myöskin ihmisten etu, koska siellä voi olla jokunen kuolemankielissä, meikäläinen onneksi ei ole siinä tilanteessa vielä ollut.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Rouva puhemies! Yhdyn kyllä siihen, mitä ed. Rönni tuossa totesi maaseudun palveluista. Maaseudun ihmiset tyytyvät varsin vähään, ja jos eivät tyydy, niin voivat muuttaa tietysti sieltä pois. Mutta kyllä se kehitys, joka viime aikoina on ollut, on surullista, ja ei sekään kansantaloudellisesti viisasta ole, että palvelut keskitetään niin valtavalla voimalla kuin mitä Vanhasen hallitus on tehnyt.

Mitä sitten tulee kuntayhtymiin, niin pitkälti olen kyllä samaa mieltä kuin ed. Rönnikin, että kyllä kuntayhtymähallinto ja -muoto on ongelmallinen, mutta tietysti on näitä tehtäviä, jotka eivät sovellu kohtuukokoisiin peruskuntiin, kun en ole ihan vain muutaman kymmenen peruskunnan mallin kannalla. Silloin tarvitaan ylikunnallista yhteistyötä, ja kuntayhtymät on siihen luotu, kuntainliitot aikanaan ja kuntayhtymät sen seurauksena. Parempaa, demokraattisempaa ja toimivampaa mallia pitäisi kyllä etsiä, mutta se ei ole ihan helppoa, koska eri tehtävät on erilaisella alueella joka tapauksessa toteutettava, ja silloin maakuntahallinnon ja kuntahallinnon väliin ilmeisesti jonkinlaista mallia tarvitaan. Kekseliäisyyttä vaan, miten päästään tässä asiassa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti tämän puheenvuoron pyysin sillä ajatuksella, että herää mieleen kysymys tästä vuodesta 2013 ja sen jälkeisestä ajasta. Hallitus ikään kuin heittää pyyhkeet kehään, että nyt katsotaan kaksi vuotta, ja sen jälkeen on sitten kunnissa harmaa tulevaisuus. Mielestäni siihen kyllä hallitukselta on saatava selkeä malli, miten kunnallishallintoa kehitetään ja viedään eteenpäin vuodesta 2013 alkaen. Meillä on silloin valtava määrä erikokoisia kriisikuntia. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se on varma.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntatalous ja yleensä kunnat ovat erittäin laaja kysymys, koska kunnilla on niin paljon vastuita ihmisten peruspalveluista ja se vastuualue on niin laaja. Kuitenkin perustuslain näkökulmasta kunnilla on vastuu näiden palvelujen järjestämisestä, mutta valtiovallalla on vastuu siitä, että kunnat pystyvät nämä palvelut järjestämään. Uskon, että ed. Kankaanniemi muistaa, kun edellisen suuren laman aikana 1990-luvulla käytiin nimenomaan tätä keskustelua, kenellä on viimesijainen vastuu tästä taloudesta, ja näin on, että perustuslakioppineet sanoivat sen olevan valtiovallalla.

Ed. Uotila täällä totesi jo kerran tänään, että "paras voi olla hyvän vihollinen", ja niin se voi olla tässäkin asiassa. Sen takia olisi hyvin tarkasti katsottava, mihin tämä niin sanottu Paras-hanke yleensä pystyy. Eli sille ei voi sitä vastuuta antaa, että yksinomaan kuntien kokoa kasvattamalla voidaan nämä ongelmat sivuuttaa.

Mainitsin jo aikaisemmin uuden suuren Kouvolan esimerkkinä kunnasta, jossa on ongelmia tämän yhteen liittymisen jälkeen, osin siitä johtuen: kouluja lopetetaan, päiväkoteja lopetetaan, terveydenhoidossa on edelleenkin ongelmia. Esimerkkinä vielä se, että siellä kuntalaiset sitten perustavat omaa uutta koulua kunnan lopettaman koulun tilalle.

No, terveydenhoidon palvelujen kohdallahan monissa kunnissa on todella ongelmia. Virallinen puhehan on sitä, että erikoissairaanhoito on pohjaton kaivo, johonka menee paljon rahaa. Kuitenkin se on äärimmäisen tärkeä osa koko terveydenhoitoa, ratkaiseva osa, hengen pelastava osa. Ongelmahan on usein se, että potilas on liian pitkään erikoissairaanhoidon paikoilla sen jälkeen, kun hän ei enää sitä hoitoa tarvitse, eli jatkohoitoketju ei toimi. Silloin myöskin avohoito on usein se, joka on huonosti toimiva. Ajatellaan, että kotiapu tulee vasta esimerkiksi viikonloppuisin 10—12 maissa aamupäivällä auttamaan potilasta, siihen saakka hän on siellä sänkynsä vankina ja vaipoissaan odottamassa.

Erilaisia palvelukioskeja halutaan perustaa terveysasemien tilalle. Tämä ei ole laadukasta, että terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja antavat palveluja lääkärin sijasta. Sekään ei välttämättä ole kehitystä, vaan ikään kuin tapa hoitaa asia pienillä kustannuksilla.

Lääkäripula on ollut suuri ongelma. Kuitenkin nyt tämä viime taantuma on hellittänyt tässä. Jos työskentelyolosuhteet ovat hyvät, myös nuoria lääkäreitä saadaan. Se on tietysti aika sairas tilanne, että nuori lääkäri tulee 8 000 euron kuukausitulovaatimuksella terveyskeskukseen ennen valmistumistaankin, kandina niin sanotusti, kun vakituisessa virassa olevat kokeneet lääkärit ansaitsevat huomattavasti vähemmän. Tällaisia ongelmia on.

Yksityistäminen terveydenhoidossa: MedOne ja muut pörssiyhtiöt ovat tästä huono esimerkki. Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Pelkonen on todennut, että se on epäeettistä, että pörssiyhtiöt hankkivat tuloja sairaanhoidossa.

Tietoteknologiasta on ihan asiallisesti puhuttu, muun muassa ed. Rönni täällä tänään. Todellakin sen lisäksi, että nämä järjestelmät eivät keskustele keskenään, ne ovat usein niin alkeellisia, että ne hidastavat potilaiden hoitoa. Lääkäreiltä menee paljon pitempi aika potilasta kohden kuin aikaisemmin.

Lähipalveluista siis luovutaan, terveyskeskuksia lopetetaan. Kotkassa on muun muassa tällainen tavoite, että kolme toimivaa terveysasemaa lopetetaan ja tehdään yksi tilalle. Usein turvaudutaan vieraan apuun, eli odotetaan, että venäläiset tulevat rakentamaan omia sairaaloitaan Suomeen. Aika kummallinen lähtökohta.

Mutta lopuksi, puhemies, Suomessa tuotetaan tehokkaasti terveyspalveluja, kunnat tuottavat niitä tehokkaasti. Meillä menee noin 7 prosenttia bkt:stä terveydenhoitoon, ja se on vähän verrattuna eurooppalaiseen keskitasoon. Se on vähän niinkin, jos me laskemme sen per capita, että me olemme Pohjoismaiden jäljessä, me olemme Itävallan takana, me olemme Saksan takana, Sveitsin takana, Hollannin takana tässä asiassa.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Pari sanaa juuri pari viikkoa sitten erikoissairaanhoidon potilaana olleena, erinomaisessa hoivassa, jossa olkapäätä leikattiin. Täytyy sanoa, että parempaa palvelua ei voi varmasti vaatia, ja kaikki onnistui ja meni hienosti.

Mutta siihen, mistä ed. Tiusanen sanoi tuossa äsken tietotekniikasta terveydenhuollossa: jos potilaitten henkilötietojen käsittelyyn käytetään 60 prosenttia ajasta, niin jossain on jotain mätää. Siis jossain on jotain mätää. Ei pidä olla näin, että koko erikoissairaanhoidon ajankäytöstä 60 prosenttia käytetään ihmisten tietojen käsittelyyn. Jossain on joku mätä. Minun mielestäni, ed. Tiusanen on varmaan samaa mieltä, lääkärit on koulutettu hoitamaan ihmisiä eikä suinkaan hakkaamaan tietokoneita, samaten kuin sairaanhoitajat.

Mutta vielä jäi sanomatta äsken puheenvuorossa tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja näistä pakkoliitoskuvioista, ja niistä minun täytyy sanoa, että minä olen katsellut näitä kuntakuvioita nyt kohtalaisen kauan tuolla Pirkanmaalla, ja kyllä minun täytyy sanoa, että kyllä kuntapäättäjät monessa kunnassa ovat niin utopistisia ja niin lukkiutuneita, että he eivät varmaan ikinä käy kuntansa ulkopuolellakaan, ei vaikka tilaisivat lehteä sinne. Kyllä se ajatusmaailma on keskittynyt niin pieniin ympyröihin ja pieniin kuvioihin, että vielä tämmöisen lähes pakkoliitoksen yhteydessä tullaan sanomaan, että no, olisimmehan me tuolla porkkanarahalla vielä pärjänneet vuoden pari.

Tietyssä mielessä minä kannatan, että ei kyllä kaikkia rahoja käytetä etukäteen ja sitten pakkoliitos tehdään jossain vaiheessa ja ne muut joutuvat maksamaan sen, kun kuitenkin oletetaan, että ne kuntalaiset eivät joudu siitä maksamaan sitä kulutettua summaa, ja jätetään kaikki investoinnit tekemättä, jätetään kaikki korjaukset korjaamatta, ja sitten myydään koko omaisuus, ja sitten ollaan siinä tilanteessa, että on pakko mennä pyytämään ja anelemaan. Minun mielestäni valtiovallan pitäisi olla vähän aikaisemmin ojentamassa, että nyt tuli stoppi tähän hommaan ja katsotaan vähän jotain uutta ja mietitään asiaa toiselta kantilta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Pinta-ala pitää kyllä ottaa nykyistä enemmän huomioon, kun kuntien yhdistämisiä ajetaan. Nyt tämä yhteistoiminta-alue ja kuntakoko pohjautuvat liiaksi asukasmäärään. Suomi on laaja maa, ja tällaiset luontaiset yhteydet pitää olla, ja silloin myöskään ei voi ajatella, että pinta-alaltaan valtavan suuria kuntia muodostetaan. Ne ovat monella tavalla hankalia, ja ne tulevat todella lopulta hyvin kalliiksi.

Ministeri Kiviniemi lupasi pakkolain, tämän 20 000 asukkaan väestöpohjan saavuttamiseksi perusterveydenhuollossa ja siihen kiinteästi liittyvien sosiaalitoimen tehtävien osalta, aluejakona. Se johtaa nyt siihen, että meille syntyy tämän hallituksen toimesta jo sitten niin sanottuja onttoja kuntia, joilla ei ole kuin kuoret, kun sosiaalitoimen tehtävät vanhustenhuoltoa myöten siirretään tällaiselle laajalle alueelle toteutettavaksi. Silloin kunnan sisällä siinä peruskunnassa ei ole enää oikeastaan mitään päätettävää. Koulutoimi kyllä pyörii ilman, paljonkaan ei siinä ole päätettävää, valtuustot ovat aika turhia. Tämän nyt hallitus lupasi toteuttaa. Se on minusta tämän keskustelun suurimpia uutisia, että syksyllä jo saamme tämän pakkolain käsittelyyn.

Kaiken kaikkiaan tässä käy nyt sillä tavalla, että edellisen hallituksen ministeri Manninen avasi tämän Paras-hankkeen, ministeri Kiviniemi vie sitä nyt eteenpäin ja se jää siihen avoimeen tilanteeseen, että mitä todennäköisimmin seuraava hallitus vuoden kuluttua on kokoomuksen ja sosialidemokraattien muodostama hallitus ja se voi viedä tässä keskustelussa kuullut mallit eli 60—150 kunnan mallin satamaan asti, koska se on kokoomuksen ja sosialidemokraattien tavoite ja keskusta on sille luonut erinomaiset lainsäädännölliset ja mielipidepohjat. Ei keskustalla ole (Puhemies: 2 minuuttia!) enää mahdollisuutta sitä arvostella edes tämän jälkeen.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Ed. Kankaanniemi kiinnitti tärkeään asiaan huomiota, nimenomaan tähän, että demokratia, pohjoismainen malli, heikkenee, jos mennään vain suuriin kuntiin. Siellä matka päättäjän ja äänestäjän välillä on liian pitkä.

Mutta vielä kommentoin tuohon, mihin useampikin edustaja täällä kiinnitti huomiota. Vastikään puhuimme nimenomaan tästä tietokoneongelmasta, siitä, millä tavalla lääkäreiltä kuluu aika esimerkiksi potilaiden henkilötietojen etsimiseen, mihinkä ed. Rönni kiinnitti huomiota. Siihen on tietysti todettava, että tuo tietokonemaailmahan pitää saada kuntoon, niin ei tarvitsisi sitten lopettaa terveysasemia. Meillä on myös monia kuntia, sellaisia kuin esimerkiksi Parikkala Etelä-Karjalassa, jotka ovat kohtuullisen pieniä, alle 8 000 asukasta, mutta joidenka terveydenhoitopalvelut ovat olleet erinomaisen hyvässä kunnossa. Ei siis tarvita tällaista 20 000:n liittoumaa, jo tällä 8 000:llakin päästään eteenpäin.

Mutta lopuksi, puhemies, haluaisin todella vielä kertaalleen ed. Kankaanniemen huoleen yhtyä siinä mielessä, että meillä pitää olla toimivia ja inhimillisen kokoisia kuntayksiköitä. Pääkaupunkiseutu on erikseen, mutta sitten muualla Suomessa on aivan kohtuutonta luoda keinotekoisesti maakuntien kokoisia kuntia. Siellä sitten tämä kuntademokratia kyllä häipyy.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kankaanniemen huoli siitä, mitä Paras-laille ja Paras-hankkeelle tulee käymään ja tapahtuu seuraavan vaalikauden aikana, on aivan aiheellinen. Keskusta haluaa olla seuraavassa hallituksessa edistämässä tätä Paras-hankkeen etenemistä meidän viitoittamallamme tiellä. Niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, ministereinä Hannes Manninen ja Mari Kiviniemi ovat viitoittaneet hienosti tätä tietä eteenpäin, ja me haluamme seuraavalla vaalikaudella olla mukana viemässä tätä edelleen eteenpäin ilman kuntaliitospakkoja ja vapaaehtoisilla kuntien omilla hankkeilla, joissa peruspalvelut ovat keskiössä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaperälle totean, että tämä ministeri Kiviniemen iltapäivällä antama ilmoitus perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien pakolla sanelemisesta vähintään 20 000 asukkaan alueille johtaa siihen, että kun sosiaalitoimen tehtävät alle 20 000 asukkaan kunnista siirretään laajemmalla alueella toteutettaviksi, niin kunnalta poistuu erittäin suuri osa taloudellisesta vallasta, toiminnallisesta vallasta ja sinne jää vain kuoret muutamia kaava-asioita varten, ehkä teknisen puolen joitakin kysymyksiä varten, ja sellaisessa kunnassa ei kukaan viitsi olla kunnanjohtajana. Kellään valtuutetulla ei ole motivaatiota toimia. Tämän ministeri Kiviniemi tänään ilmoitti.

Se johtaa siihen, että meillä tapetaan tällä tavalla — a) taloudellisella pakolla, valtionosuuksien heikolla tasolla, ja b) tällä siirrolla näille laajoille toteuttamisalueille, sosiaalipuolen tehtävät perusterveydenhuollon rinnalle — 100 kuntaa ainakin, ehkä enemmänkin tosiasiallisesti. Tämä on huomioon otettava, kun nyt päätöksiä eteenpäin viedään.

Kyllä minä uskon, että keskustassa on haluja säilyttää vielä jonkin verran kuntia, koska keskustan valtakin perustuu maakunnissa siihen, että on pieniä kuntia. Mutta näin nyt varmasti tulee tapahtumaan ihan näitten käytännön syitten johdosta, jotka ovat nyt sitten keskustalaisen ministerin suusta annettuja sitovia lupauksia.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon on hyvä huomioida vielä lisäksi se, mitä ed. Kankaanniemi sanoi, että meillä on myös suurempia kuntia, joihinka tuodaan tämä sosiaali- ja terveyspiirikäsitys, esimerkiksi Etelä-Karjalassa, missä sitten tämä koko sosiaalitoimi ja terveydenhoito siirretään sinne piirin tasolle, jolloinka kunnista lautakunnat lakkaavat. Niillä ei ole enää tekemistä. Siinä menee siis päivähoidosta lähtien vanhustenhoivaan saakka plus terveydenhoito, erikoissairaanhoito, ja näin ollen se on ulkoistettu kunnan päätöksenteosta pois, ja se on myös tällainen demokratiaongelma.

Lopuksi: Kun täällä ei ole nyt ed. Pulliaista paikalla, niin hänen puolestaan hiukan totean sen asian, että kunnille pitäisi saada rahaa enemmän, myös valtion pitäisi saada enemmän rahaa. Ja tämä kuuluisa harmaa taloushan, joka laajenee, jonka ongelmiin ei päästä sisälle, olisi sellainen rahasampo ja -lähde, mistä pitäisi saada tilkettä valtakunnan budjettiin ja myös sitä kautta kuntien budjettiin. Tällä hetkellä valtio vastaa vain noin 20 prosentista esimerkiksi kuntien terveydenhoitomenoista.