3) Laki sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta
Eeva Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! On kyse sotilasvammalain 6 ja 6 a §:n muuttamisesta.
Sain kaksikymmentä vuotta jakaa kotona ruokapöydän
sotainvalidin eli appiukkoni kanssa, ja ennen kaikkea kunnia hänen
muistolleen, hän pari vuotta sitten joutui lähtemään
täältä pois. Käytän
sanoja "jaoin ruokapöydän työmiehen kanssa",
huom., sanon "työmiehen", vaikka kyse oli sotainvalidista.
Tukien saaminen on ollut meidän perheelle erittäin
tärkeä asia, jotta pappa sai elää kotona
melkein loppuun asti. Nyt kyse on sotainvalidien sotavammalakien
mukaisten tukien muuttamisesta, prosentin muuttamisesta. Ja vaikka
hän oli työmies, niin kun hän oli sotainvalidi
ja hän sai ne tuet, niin kuinka iso ja merkittävä asia
se oli? Se oli merkittävä ennen kaikkea niinä viimeisinä vuosina,
koska hänen kuntonsa heikkeni kokonaisuudessaan, ja silloin
se, että saatiin tukea siihen asiaan, oli erittäin
merkittävä ja tärkeä asia.
Nämä meidän vanhat sissit, näitähän
nämä olivat, hehän tekivät töitä loppuun
asti sillä suomalaisella sisukkuudella. He tekivät
kaikkensa pärjätäkseen kotona. Tämä sotainvaliditeetin
prosentin arvioiminen on ollut aikoinaan erittäin vaikeaa
ja myöskin tiukkaa, koska miehethän piti pitää työelämässä matkassa
niin pitkään kuin mahdollista. Jos nykyaikana
alettaisiin tehdä vastaavia prosenttiarvioita, mikä on
jonkun sotainvalidiprosentti tai joku invaliditeettiprosentti, niin
kuinka paljon tai voimakkaasti vahingoittuneita nämä ihmiset
olivat aikoinaan, vaikka oli 15 prosenttia vain arvioitu heidän
vammaksensa? Nykyaikana se prosentti olisi todella paljon suurempi.
Aikoinaan muistaakseni tämä prosentti laski 25:stä 20:een,
ja silloin käytiin keskustelua hyvin monen sotainvalidin
kanssa siitä, kuinka merkittävä ja tärkeä asia
se oli. Nythän näitä korvauksen saajia
ei enää paljoa ole, ja nyt olisi erittäin
tärkeää, että me nyt laskisimme
tätä prosenttia, koska kyllä he ovat
tämän kaiken tuen ansainneet ja heille se kuuluu,
ja kyllä meidän on muistettava se, että kunniavelka
on maksettava kokonaisuudessaan.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, edustaja Skinnari.
Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on todellakin tärkeä asia,
ja tämä on laadittu yhteistyössä Sotainvalidien
Veljesliiton kanssa, joten asiat tässä ovat kohdallaan.
Vaatimus ei ole missään mielessä kohtuuton,
ja toivon, että kun tämä nyt sitten näilläkin
perusteilla, mitä äsken kuultiin, tulee asianomaisten
valiokuntien käsittelyyn, se saisi siellä arvonsa
mukaisen kohtelun.
Niin kuin tässä äskenkin todettiin,
näitä sotainvalideja on enää hyvin
vähän ja tämä nyt on niitä viimeisiä vuosia,
toivottavasti myös vuosikymmeniä, että he
eläisivät kauan, jolloin me voimme tässä asiassa
tehdä jotakin. Verrattuna muihin menoihin kovin suurista
summistahan tässä käytännössä ei
ole kysymys. Tämä edellyttäisi sitä,
että tähän sitten varataan myös
tarvittavat rahat ja asia viedään eteenpäin
juuri sillä tavoin kuin tässä aloitteessa
on edellytetty.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Sotaveteraanien, puhumattakaan sotainvalideista,
avuntarve on ilmeinen. He tarvitsevat enenevässä määrin
kuntoutusta, mutta koska me tämän tosiasian tunnustamme?
Jouko Skinnarin ja muiden lakialoite sotavammalain muuttamisesta
on hyvä ja tarpeellinen lakialoite. Perussuomalaiset eivät
voi hyväksyä sitä, että sotaveteraanien
kuntoutuksessa ja määrärahoissa on jatkuvasti
niukkuutta. Mielestämme hallitus säästää nyt
aivan väärästä paikasta. Tämän
johdosta perussuomalaiset myös omassa varjobudjetissaan
esittivät, että lisättäisiin
8 miljoonaa euroa rintamaveteraanien kuntoutukseen ja kotona selviytymiseen.
Tämä on minimivaatimus siitä, että me
kunnioitamme veteraaniemme kotona jaksamista ja hyvinvointia.
Sotavammalain muuttamisesitys vähimmäishaitan
20 prosentin rajasta 15 prosentin rajaan on hyvä ja kannatettava
lakialoite, joka toteutuessaan lisäisi sotaveteraaniemme
hyvinvointia.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Lakialoite, josta nyt puhumme, on
erittäin kannatettava asia. Kaikki toimenpiteet, mitkä tähtäävät
veteraanien, sotainvalidien hyvinvoinnin parantamiseen, ovat kannatettavia.
Nämä asiat, jotka ovat tähdänneet
heidän olotilansa ja asemansa parantamiseen, ovat kyllä viipyneet
liian kauan. Tässä on ollut lihavat vuodet, taloudellisesti
on mennyt todella hyvin, mutta silti veteraanien ja sotainvalidien
asiaa ei ole hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla, jota heidän
asemansa edellyttäisi. Suomen kansa on varmasti tässä asiassa suurella
todennäköisyydellä vahvasti mukana ja haluaisi,
että kuntoutusta ja kotihoitoa tuettaisiin paljon vahvemmin
ja suuremmalla rahamäärällä.
Kuitenkin nyt, kun puhutaan tästä lakialoitteesta,
tosiaan vielä totean, että se on kannatettava,
ja ehdottaisinkin, että myös jatkossa hyvin nopeaan
tahtiin huomioisimme, että kaikki tämmöiset
prosentit poistettaisiin, koska keski-ikä on jo melkein
90 vuotta ja se tarkoittaa sitä, että he ovat
jo aika huonossa kunnossa. Niinpä jokaisen veteraanin ja
invalidin pitäisi saada tarpeellista hoitoa, kotihoitoa,
hoivaa ja kuntoutusta niin paljon kuin he sitä tarvitsevat.
Ei myöskään sovi unohtaa sotaorpoja tässä kohtaa.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite sotilasvammalain
muuttamisesta on tärkeä ja perusteltu, sillä 15
prosentin invaliditeetti voi olla merkittävä elämänlaatua heikentävä haitta
iäkkäälle. Veteraanijärjestöt ovat
jo vuosia ajaneet sitä, että 15 prosentin sotainvalidit
pääsisivät avopalvelujen piiriin. Itse asiassa
viittaan tuossa edellä puhuneeseen edustaja Elomaahan,
siihen, että olen kuullut lääkäreiltä ja
myös veteraanijärjestöiltä sen
tyyppistä kommenttia, että invaliditeetin tason
määrittely itsessään on hyvinkin
vaikeaa. Eli henkilö saattaa kokea itsensä invalidiksi
paljon enemmänkin kuin mitä tämä lääketieteellinen
15 prosentin määrittely antaisi ymmärtää.
Aika auttaa veteraaneja käy vähiin, ja tämä olisi
tärkeä kädenojennus veteraaneille.
Ehkä yksi seikka vielä, minkä haluan
tässä nostaa esiin, on se, että monella
iäkkäällä ja vanhenevalla veteraanilla
voi olla henkisiä traumoja, jotka iän karttuessa
vain pahenevat, kun sodan kauhut palaavat uniin. Tämä seikka
tulisi ottaa vakavasti huomioon muun muassa kuntoutuksessa ja kotihoidossa.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä on käytetty
jo monia hyviä puheenvuoroja aiheesta. Olen henkilökohtaisesti
sitä mieltä, että tämä aloite,
joka on valmisteltu yhteistyössä Sotainvalidien
Veljesliiton kanssa, on erittäin kannatettava. Se, että sosiaali-
ja terveydenhuollon avopalvelut korvataan 15 prosentin invaliditeetista
saakka, on erittäin tärkeä asia. Meillä,
kuten täällä aloitteen tekijätkin
toteavat, on todella mahdollisuus talouden puolesta näin
menetellä. Täällä aloitteen
perusteluissa todetaan ihan sanasta sanaan näin: "Niinpä haitta-asteraja
tulee laskea 15 prosenttiin jo vuonna 2012." Minun mielestäni
se olisi tullut laskea 15 prosenttiin jo aikoja sitten.
Mutta kysyisin aloitteen ensimmäiseltä allekirjoittajalta,
joka on kokenut ja pitkäaikainen kansanedustaja, onko siis
olemassa suunnitelma tästä prosentin laskemisesta
vai miksi tässä sanotaan, että "jo vuonna
2012". Mutta olen siis ehdottomasti tämän lakialoitteen
tukena, että nyt vuonna 2012 tulee toimia.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Veteraanien asia ei vanhene, on heidät
luokiteltu sitten invalideiksi tai missä järjestössä ikinä he
toimivatkaan. Kunnia heitä kohtaan on maksettava vihdoin
ja viimein, ja tämä asia on ehdottoman kannatettava.
15 prosentin haitta-asterajaa on syytä pohtia, pystytäänkö sitä laskemaan
jopa alemmaskin, kun tätä valiokunnissa käsitellään.
Mutta tahdon tuoda tässä esille nyt erään
toisen ryhmän myös, mikä on toiminut
Suomen lipun alla sotatoimialueilla, ja ikäväksemme
myös tästä ryhmästä on
tullut eriasteisia invaliditeetteja. Tämä ryhmä on
rauhanturvaajat. Suomi on rauhanturvaamisen suurmaa, ja Suomi luultavasti
tulee olemaan ja toivottavasti tulee olemaan rauhanrakentaja maailman
maissa myös tulevaisuudessa, ja niissä on aina
riskinsä. On odotettavissa, että rauhanturvaajien
joukossa tulee olemaan myös tulevaisuudessa eriasteisia
invaliditeetteja, joten tämä asia on otettava
esille valiokuntatyössä ja pohdittava, saadaanko
rauhanturvaajat kytketyiksi saman lain piiriin.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Meitä on tässä talossa
varmasti paljon edustajia, jotka olemme sotaveteraanien jälkeläisiä,
niin itsekin olen.
Kokenut kansanedustaja Skinnari on tehnyt todella tärkeän
aloitteen, ja niin kuin näissä puheenvuoroissa
on tullut esiin, tätä aloitetta on syytä kannattaa,
viedä eteenpäin.
Täällä on myös puhuttu kunniavelasta.
Valitettavasti tästä kunniavelasta ja sen maksamisesta
on puhuttu vuosikymmeniä. Aina vaalien alla yritettiin
veteraanien ja sotainvalidien ääniä narrata
itse kunkin puolueen laariin. Asiat ovat valitettavan hitaasti edenneet.
Yksi erittäin valitettava asia on, että edellinen hallitus
suurena saavutuksena ilmaisi sen, että 2 miljoonaa lisättiin
veteraanien kuntoutukseen ja kotona tapahtuvan asumisen edistämiseen.
Jos tämä lasketaan veteraania ja invalidia kohden, niin
se suunnilleen mahdollisti kaksi siivousta vuodessa. Tämä on
oikeastaan halpamaista, että tällaisella rehvastellaan,
että veteraanien asioita edistetään.
Tässä on todellakin kysymys kunniavelasta,
ja meidän on syytä ymmärtää,
että jokainen veteraani on varmasti sen vähintään
15 prosentin invalidi. Täällä edustaja
Karimäki ansiokkaasti viittasi myös henkisiin
sotavammoihin, traumoihin, jotka iän karttuessa entisestään
pahenevat.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Oliko edustaja Rehula pyytänyt vastauspuheenvuoroa?
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En ole pyytänyt vastauspuheenvuoroa,
mutta voin sen käyttää puolustuksena
edelliselle hallitukselle.
Edustaja Kivelä tietysti tulkitsee aivan haluamallaan
tavalla tehtyjä päätöksiä,
mutta tuo 2 miljoonaa euroa — joka lisättiin sen
päälle, mitä ensinnäkin sotaveteraanien
ja -invalidien sosiaaliturvaan oli varattu määrärahaa
sen lisäksi, mitä oli varattu kuntoutukseen — ainakin
sen jälkeen, kun hallitus vuoden 2011 budjettinsa teki,
sai suurkiitoksen veteraani- ja sotainvalidijärjestöiltä.
Miksi? Siksi, että niiden pitkäaikainen tahto on
ollut, että kehitetään nimenomaan kotiin
vietäviä palveluja. Sen 2 miljoonaa toki voi jakaa tuolla
tavalla kuin edustaja Kivelä täällä teki, mutta — ja
voi olla, että tilanteet ovat näiltäkin osin
matkan varrella muuttuneet — sen muistan, kun oli niin
harvinaista saada myönteistä palautetta, että tästä asiasta
sitä tuli: avattiin jotakin uutta, jolla oli tarkoitus
luoda sellaisia asioita, joita nimenomaan sotainvalidi- ja sotaveteraanijärjestöt
itse halusivat. (Ritva Elomaa: Ei riitä!)
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Sedälläni, joka jatkosodan
viimeisinä päivinä menetti 19-vuotiaana
näkönsä vihollisen tankin ammuksen osuessa
vähän liian lähelle, oli tapana sanoa
kuunnellessaan yleviä puheita, joita täälläkin
on tänään taas pidetty välttämättömyydestä hoitaa
veteraanien ja sotainvalidien asiaa, että puhuisitte vähemmän,
tekisitte enemmän.
Minä olen kahdeksan vuotta... Tämä edustaja Skinnarin
sinänsä ansiokas ja kaikin tavoin kannatettava
lakialoite ei ole ensimmäinen laatuaan täällä.
Keskustelu tästä haitta-asteesta ja sen laskemisesta
ei ole ensimmäinen laatuaan täällä. Olen
puheita kuunnellut, ja normaalista poiketen näihin liittyy
se puoli, että sekä oppositio että hallitus
ovat suloisen yksimielisiä siitä, että asialle
pitää jotakin tehdä. Lopputuloksen me
tietenkin tiedämme: asialle ei ole tehty mitään. Aloitteet
hautautuvat, kuten tämäkin, valiokuntien taivaaseen.
Sitten ainoa toivo tässä asiassa on tietysti valtiovarainvaliokunnan
joululahjarahat, joita niitäkään ei voi
käyttää, koska lakia ei ole olemassa
tällä hetkellä eli lainmuutosta.
Tämä asia olisi, jos se olisi haluttu hoitaa,
pitänyt hoitaa kaikissa aiemmissa hallitusohjelmissa. Silti
toivon, että niille veteraaneille, niille sotainvalideille,
jotka vielä ovat jäljellä, voitaisiin turvata
kohtuullinen, hyvä loppuelämä. Sen nyt me
ainakin olemme velkaa.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Tämähän on lakialoite,
se kyllä mahdollistaa tämän asian asianmukaisen
käsittelyn. Se on nyt, ihan niin kuin edustaja Virtanen
täällä totesi, sitten sitä eduskunnan
harkintaa, miten asioita painotetaan siinä vaiheessa, kun
näistä asioista marraskuun loppupuolella, joulukuun
alkupuolella lopullisesti päätetään.
Varmasti jollain tavoin tähän voidaan puuttua.
Se on minusta nyt sitten eduskunnan tehtävä. Eivät
edes hallituspuolueitten edustajat voi piiloutua sosiaali- ja terveysministeriön
taakse, vaan täytyy piiloutua ei-mihinkään
eli käytännössä vastata siitä,
onko tämä sen arvoista vai eikö ole.
Toivon, että tässä löytyy sellainen
ratkaisu, joka tyydyttää nimenomaan näitä veteraaneja.
Keskustelu päättyi.