Markus Mustajärvi /vr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä allekirjoittaneen ja edustaja Yrttiahon yhteisessä aloitteessa ehdotetaan, että työttömyysturvalain 7 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta muutetaan ja 6—9 § poistetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamiseksi.

Tämä työmarkkinatuen tarveharkinta on varmaan suurin yksittäinen epäkohta muutenkin sekavassa työttömyysturvalainsäädännössä. Ajatus on, että tämä laki tulisi voimaan heti vuodenvaihteessa. Tarveharkinta aiheuttaa kielteisiä kansantaloudellisia vaikutuksia, mutta se on myös ongelmallinen perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta, kuten perustuslakivaliokunta on todennut aikanaan asiaa käsitellessään.

Tarveharkinnasta luopuminen purkaisi nykyisin siitä aiheutuvia pahoja kannustinongelmia. Se vähentäisi myös viranomaisille, ja etuuden hakijoillekin, perhesuhteitten selvittelystä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa sekä vähentäisi myös sosiaaliturvan väärinkäytöksiä, jotka ovat ilmeisiä.

Muistan viime kaudella, kun vähän kieli poskessa työelämävaliokunnan pitkäaikaisen jäsenen, entisen kansanedustajan Esa Lahtelan kanssa pohdimme, pitäisikö Suomeen perustaa tällaisia parisuhdetarkkailijoitten virkoja, kun moni parisuhteessa elävä on muuttanut muodollisesti eri osoitteisiin. Järjestelmässä on pahasti jotain pielessä, jos parisuhteessa tosiasiassa elävät ihmiset joutuvat tapaamaan toisensa salassa yön pimeinä tunteina peläten joutuvansa suhteestaan kiinni. Kyllä näin isot rikolliset on saatava oikeuden eteen, ja siksi näille parisuhdetarkkailijoille pitäisi saada laajat valtuudet, muun muassa oikeus tehdä yöaikaan kotietsintä niistä jommankumman kotiin, joiden epäillään elävän salaisessa parisuhteessa. Viranomaiset voisivat kehottaa myös naapureita valppauteen ja tekemään rohkeasti ilmiantoja viranomaisille. Tällaisiin mielettömyyksiin järjestelmä johtaa, kun se rakennetaan aina sen potentiaalisen väärinkäyttäjän mukaan eikä maalaisjärkeä käyttäen.

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan uudistamista pohtinut Sata-komitea jo esitti yksimielisesti loppumietinnössä, että työmarkkinatuessa luovuttaisiin puolison tulojen nojalla tehtävästä tarveharkinnasta. Siksi sellaisia lisäselvityksiä ei enää tarvita, jotka hallitusohjelmassa mainitaan. Siellähän sanotaan, että selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta työmarkkinatuessa. Jos tästä tarveharkinnasta luovutaan, se olisi johdonmukaista pyrittäessä yksilökohtaisiin etuuksiin ja se mahdollistaisi työttömyysturvajärjestelmän yksinkertaistamisen.

Kelan arvion mukaan tarveharkinnasta luopuminen lisäisi työmarkkinatukimenoja arviolta noin 23 miljoonaa euroa ja vanhempien tulojen huomioon ottamisesta luopuminen nuorten työttömien kohdalla lisäisi menoja arviolta noin 7 miljoonaa euroa. Eli ylipääsemättömistä kustannusvaikutuksista ei ole kyse saataviin hyötyihin ja lisääntyvään oikeudenmukaisuuteen nähden.

Tarveharkinnan poistamisella ei olisi merkittävää vaikutusta asumistuki- ja toimeentulotukimenoihin, koska perheen tulotaso useimmissa tapauksissa ylittää ne rajat, jotka oikeuttaisivat asumistukeen tai toimeentulotukeen. Tarveharkintainen työmarkkinatuki on ennen muuta nöyryyttävä. Se pakottaa parisuhteen toisen puoliskon tai perheenjäsenen elämään muiden armoilla ilman omaa rahaa. Tällainen tilanne voi jatkua vuosikausia, eikä perheen tulojen tarvitse olla edes erityisen suuria. Tällainen järjestelmä on nöyryyttävä naista kohtaan, jos hän elää miehen tuloilla. Mutta jos asetelma on vielä toistepäin, elikkä mies joutuu elämään naisen tuloilla, niin se se vasta kova paikka on, koska meillä kuitenkin yhteiskunta on niin vahvasti sukupuoliroolittunut.

Arvoisa puhemies! Voidaan katsoa vielä, missä rajoissa tämä tarveharkintaisuus alkaa purra. Edustaja Satonen siitä jo kysyikin, ja lähtökohtahan on se, että työmarkkinatuessa otetaan huomioon avio- ja avopuolison tulot. Avopariksi katsotaan mies ja nainen, jotka elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutenkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, ja näitä avioliitonomaisia olosuhteita sitten virkakoneisto on laitettu valvomaan.

Mitkä nämä rajat sitten ovat? Käytännössä lapsettomalla hakijalla työmarkkinatuki alkaa pienentyä, jos puolison tulot ovat yli 1 704 euroa kuukaudessa, eli ei kovinkaan paljon. Ja jos perhesuhteet muuttuvat niin, että pariskunnalla on yksi lapsi, niin puolison tulot, joilla vielä saa täyden työmarkkinatuen, ovat 1 834 euroa. Jos on kaksi lasta, niin tämä raja on 1 964 euroa. Ja vastaavasti se toinen pää — eli puolison tulot, joilla ei enää saa työmarkkinatukea lainkaan — on ensimmäisessä tapauksessa 3 126 euroa ja kahden lapsen perheessä 3 354 euroa. Ja vaikka nämä rajat muutettiinkin jokin aika sitten, ne eivät kuitenkaan tätä perusongelmaa, elikkä puolison alisteista suhdetta toiseen, poista kokonaan.

Tästä tarveharkinnastahan joutuvat myös nuoret kärsimään, koska vanhempien tulot vaikuttavat. Jos nuori ei täytä työssäoloehtoa ja asuu vanhempiensa taloudessa, työmarkkinatuesta vähennetään 50 prosenttia. Mutta tukea ei kuitenkaan alenneta, jos vanhempien tulot, elikkä molempien vanhempien tulot, ovat enintään 1 721 euroa kuukaudessa. Ja vielä sitten tämmöinen kukkanen: jos nuori pystyy luotettavasti osoittamaan, etteivät vanhemmat tue häntä taloudellisesti, tämä työmarkkinatuki voidaan maksaa ilman vähennystä. Mutta tässäkin on tämmöinen turha syynäämis- ja kyyläämispykälä, ja kyllähän tämä johtaa siihen, ettei ainakaan voi puhua mistään aktivoivasta sosiaalipolitiikasta, vaan näillä pykälillä nuorten kohdalla aivan liian monesti kasvatetaan näitä peräkammarin poikia.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun huomasin, että edustaja Mustajärvi oli tehnyt tämmöisen erinomaisen kannatettavan aloitteen, ihmettelin, miksei hän pyytänyt minulta siihen nimeä, koska olemme samaisen aloitteen allekirjoittaneet yhdessä ainakin kahdeksan kertaa peräkkäin viimeisten vuosien aikana.

Olen siis sitä mieltä, että edustaja Mustajärvi itse asiassa vakuuttavasti esitti suunnilleen kaikki ne syyt, miksi työmarkkinatuen tarveharkinta pitäisi poistaa. Olen sitä mieltä siitäkin riippumatta, että hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että selvitetään tämä tarve. Minä tulkitsen sitä tarvetta niin, että selvitetään se poliittinen tahto, kun nyt on näyttänyt siltä — muun muassa tänään viimeksi sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksessa — että myöskin muiden hallituspuolueiden kuin vasemmiston keskuudessa esiintyy voimakasta halua tämän täysin turhan ja itse asiassa jopa haitallisen leikkauksen poistamiseen, että sitä tahtoa löytyisi sitten, kun tässä puolivälitarkistuksessa sitä tullaan konkreettisesti tekemään.

Minulla on itselläni myöskin kokemusta tästä. Tämä on nyt ollut voimassa jo aika pitkään, ja kun 1990-luvulla toimin tuossa entisessä ammatissani vuokranantajana, niin Kela kyseli kovasti sekä asumistuen saajien että myöskin työmarkkinatuen saajien osalta, asutaanko sitä nyt samassa talossa vai ei. Eihän tällainen ole mistään kotoisin, ja kun kyse ei kuitenkaan ole taloudellisesti kovin merkittävistä summista, niin tällainen selkeä ja, aivan kuten edustaja Mustajärvi sanoi, perustuslain kannaltakin arveluttava seikka kyllä pitäisi ehdottomasti korjata. Kannustan kaikkia tähän pyrkimykseen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen, jonka tiedän ihan sydämestään olevan asian takana, kysyi, miksi en pyytänyt nimeä tähän lakialoitteeseen. Ensimmäinen syy oli kiire, ja toinen on sitten se, että kun tuli hallinnolta keskuskansliasta ohje, että jos tekee sellaisia talousarvioaloitteita, jotka vaativat myöskin lakialoitteen, niin teimme molemmat yhdessä lakialoitteen ja talousarvioaloitteen. Epäilen, että hallituspuolueitten ryhmistä on tullut käsky jo hyvissä ajoin, että opposition talousarvioaloitteita ei tueta, ja olisi ollut aika kiusallinen tilanne, jos edustaja Virtanen olisi tukenut lakialoitetta mutta äänestänyt talousarviokäsittelyssä sitä vastaan.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite työmarkkinatuen tarveharkinnan poistosta on mielestäni hyvä, koska tämä on sellainen asia, joka vaatii keskustelua.

Edustaja Mustajärvi hyvin perusteellisesti esitteli, miksi perusturvan tulisi olla henkilökohtaista ja kannustavaa. Työmarkkinatuen tarveharkinnan poistohan oli Sata-komitean yksimielinen ehdotus, ja viime kaudella sitä kovasti yritimme saada. Emme saaneet tarveharkintaa poistettua, mutta saimme sen kuitenkin puolitettua, mikä auttoi pienituloisten perheiden asemaa.

Mutta Sata-komiteasta voi todeta sen verran, että Sata-komiteanhan piti uudistaa koko sosiaaliturvajärjestelmä sellaiseksi, että työnteko olisi aina kannattavaa, kaikki kannustinloukut purettaisiin eikä väliinputoajia olisi. Kyllä täytyy sanoa, että odotin erittäin paljon Sata-komitean työltä ja aika pannukakku siitä sitten kuitenkin tuli, joskin tosin joitakin hyviä ehdotuksia tehtiin niin kuin tämäkin ja joitakin vietiin jopa lainsäädäntöön, esimerkiksi työpankkikokeilu, jota arvostan erittäin hyvänä mahdollisuutena työllistää vajaakuntoisia ja jota nyt edistetään yhä edelleen niin, että perustetaan kymmenen uutta työpankkia. Tämä idea tuli Sata-komiteasta, eli jotain hyvää kuitenkin.

Mutta todellakin, tämän perusturvan, kuten työmarkkinatuen, pitäisi olla henkilökohtaista, koska moni kokee asian nöyryyttävänä ja se heikentää pienituloisten perheiden asemaa.

Sitten tämä kannustavuus liittyy siihen, että henkilöt työllistyisivät, pääsisivät töihin. Nythän meidän järjestelmämme on sellainen, että erilaiset tuet ovat ikään kuin tilkkutäkki, jossa tilkut leikkaavat toinen toistaan ja toisaalta tekevät työnteon kannattamattomaksi.

Ehkä tässä ihan lopuksi vielä unelmoin. Meillä vihreillä on nimittäin unelma tällaisesta perustulosta, jonka uskomme korjaavan nämä sosiaaliturvajärjestelmän pahimmat puutteet. Se auttaisi taiteilijoita, (Puhemies: Arvoisa edustaja, 2 minuuttia!) yrittäjiä ja pienituloisia työntekijöitä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi ei kysynyt minun nimeäni tämän aloitteen allekirjoittajaksi. En ole siitä ollenkaan pahoillani, koska en olisi myöskään tätä allekirjoittanut. Sen sijaan haluan tässä vaiheessa kyllä kiittää edustaja Rehulaa. Sinä aikana, kun hän toimi sosiaali- ja terveysministerinä, tämä asia meni mielestäni merkittävästi eteenpäin, koska en kiistä sitä ongelmaa, että jo silloin, kun ollaan varsin pienillä tuloilla, tämä tarveharkinta on aidosti köyhyysloukku. Mutta sen sijaan olen jyrkästi sitä mieltä, että jos ollaan korkeammalla tulotasolla, niin ei ole perusteltua poistaa tätä tarveharkintaa.

Täällä on käytetty tällaisia argumentteja, että on nöyryyttävää pyytää rahaa omalta puolisoltaan. Niin, mutta tosiasiassahan se nyt sitten maksetaan jonkun toisen toimesta — yhteiskunnan taholta maksetaan tätä tukea — ja minä näen kyllä niin, että kyllä sosiaaliturva on niin arvokas asia, että sitä pitää antaa niille, jotka ovat oikeasti sen tarpeessa. Se on se kaiken a ja o tässä asiassa, ja sen takia pidän periaatteellisesti erittäin hankalana tämän tarveharkinnan poistamista, mutta en vastusta sitä, jos tämän välitarkastelun yhteydessä edelleen tarkastellaan sitä, ovatko nämä tulorajat kohdallaan. Ja kuten korostan, niin tässä edellisen hallituksen aikana tehtiin merkittävä parannus, mutta periaatteellisesti näen sen todella hankalana. Minä näen siinä myöskin tällaisen yksilön vastuuta heikentävän elementin, koska näen kuitenkin niin, että on velvollisuus, että siellä perheen sisällä, kun on mahdollista taloudellisesti asioista selvitä, hoidetaan asiat ensin ja sitten vasta haetaan yhteiskunnan apua, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satosen näkemys teoreettis-periaatteellisesti on ymmärrettävä, mutta sopii kysyä, kuinka isoa osaa tämä hyvätuloisongelma sitten oikeasti koskisi. Olisiko siitä syntyvä kyyläämisperiaate, tai miksi sitä nyt halutaan sitten kutsuakin, sen arvoinen, että tämä ikään kuin moraalikadon esto voittaisi ne haitat, mitä siitä syntyy? Aina siinä kuitenkin, kun joudutaan siitä keskustelemaan, missä kohtaa se oikea tulorajan taso menisi, joudutaan pohtimaan sitä, kärsivätkö enemmän ne, joitten ei oikeasti pitäisi kärsiä, vai hyötyvätkö ne, joitten ei pitäisi hyötyä. Sen takia minä nyt kuitenkin luulen, että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi ihan hyvä, jos se poistettaisiin kokonaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnen edustaja Satosen logiikan ja perustelut aika lailla hyvin. Hän on aina ollut kannassaan johdonmukainen, ja siinä mielessä kunnioitan semmoisia ihmisiä, jotka toimivat hyvin loogisesti ja kantansa mukaisesti, mutta en kyllä suhteuta asioita samalla tapaa kuin edustaja Satonen. Kyllähän tällä tarveharkinnalla, kun se tulee niin monessa kohtaa, monta eri kohderyhmää, erilaisia portaita, etuuksien yhteensovittamista, on tehty työttömyysturva- ja sosiaaliturvajärjestelmästä sellainen tilkkutäkki, että siitä ei ota kyllä Erkkikään selvää, ei edes edustaja Virtanen. Ja vaikka siinä nyt menisi työmarkkinatuella joku vuorineuvoksen rouva, niin en minä sitä pidä ollenkaan pahana, jos hän näkee sen vaivan, että ilmoittautuu työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja on oikeutettu tähän tukeen. Se on pieni paha sen rinnalla, että apua tarvitsevat saavat sitä, mitä tarvitsevat.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Edustajat Mustajärvi ja Yrttiaho yhteisessä lakialoitteessaan ovat erinomaisella asialla, ja minä olen varsin tyytyväinen siihen, että tässä aloitteessa on tultu kuitenkin hallituksen kanssa samoille linjoille. (Naurua) Laki työttömyysturvalukujen muuttamisesta saadaan tähänkin hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelmassa lukee, että "selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta - -", ja on oikeastaan hyvä, että hallitusohjelmassa lukee tämä "selvitetään", koska on ihan oikein käydä se poliittinen keskustelu erilaisten näkemysten kohdalla, joita tässäkin hallituskoalitiossa on vasemman ja oikean reunan osalta. Mutta minä uskon, että sen lopputuloksena on kuitenkin se poliittinen tahtotila, että mennään tämän lakialoitteen tahdon mukaisesti, koska olisi aika mielikuvituksetonta ajatella, ettei olisi turhaa jättää sellaista byrokratiaa sinne, joka jäisi valvomaan ja perkaamaan näitten etuuksien osalta sitä käsittelyä, onko tämän tarpeessa vai ei. Siinä mielessä on helppo yhtyä tuohon edustaja Mustajärven näkemykseen siitä, että jos joku vuorineuvoksen rouva sitä hakee, niin hän olkoon sen avun tarpeessa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Päätöksentekijälle ei ole haitaksi, kun omaa luovuutta. Mihin se luovuus sitten johtaa? Se johtaa sen äsken kuullun kaltaisiin puheenvuoroihin, jonka edustaja Myllykoski täällä piti. Onhan se hyvä, että vasemmistoliitolla omantunnon paikkauksessaan on jotakin raaka-ainetta, kuten tämä hallitusohjelman sivun 56 ensimmäisen kappaleen viimeinen virke, jossa lukee: "Selvitetään mahdollisuudet luopua puolison tulojen tarveharkinnasta työmarkkinatuessa." Ei siihen mitään selvitystä tarvita. Se on on—off. 30 miljoonaa euroa rahaa, niin tämä asia on hoidettu.

Sitten on isompi periaatteellinen kysymys se, pitäisikö tämä tarveharkinta poistaa meidän työttömyysturvalainsäädännöstämme vai eikö pitäisi. Oma henkilökohtainen kantani ja keskustan kanta on ollut ja on se, että se pitää poistaa. Jos me katsomme meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme kokonaisuutena, se on syyperusteinen ja se on myös henkilökohtainen. Tämä lyö korvalle sitä, että sosiaaliturva on henkilökohtaista.

Edustaja Mustajärvi opetti allekirjoittanutta jokunen vuosi sitten, että meillä on kolmenlaisia työttömiä: Meillä on niitä työttömiä, jotka ovat ansiosidonnaisen turvan varassa. Meillä on niitä työttömiä, jotka ovat työttömyysturvan varassa, perusturvan varassa. Ja sitten meillä on työttömiä, jotka ovat työmarkkinatuen varassa, ja heistä yksi väestöryhmä on se, joka ei saa työttömyyden kohdatessa sosiaaliturvaa lainkaan. Ei tämä voi olla oikein.

Miksi on historian saatossa tähän päädytty? Ei tarvitse kuunnella kuin edustaja Satosen puheenvuoroa tässäkin keskustelussa, miksi on päädytty, miksi tämä on niin vaikeaa. Kyse on rahasta. Se on tähän asti riittänyt siihen, että on pystytty tulorajoja nostamaan, mutta tämän poistamisen pitää olla tavoitteena, ja voin tässä vaiheessa jo ilmoittaa, että eduskunta ensimmäisen kerran tällä vaalikaudella äänestää tästä asiasta kahden viikon sisään.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärven ja Yrttiahon lakialoitetta kannatan lämpimästi, jotta tämä jo kauan tapetilla ollut epäkohta saataisiin poistettua. Edustaja Mustajärvi toikin puheenvuorossaan erinomaisesti esiin kaikki ne syyt, minkä vuoksi tämä lakialoite tarvitaan.

Useissa tapauksissa tarveharkinnan vaikutus kohdistuu erityisesti naisiin. Myös tätä voidaan pitää minusta suurena epäkohtana yhteiskunnassa, jonka tulisi kuitenkin ajaa tasa-arvoa ja tasa-arvoistavaa kehitystä. Lisäksi tämä tarveharkinnan vaikutus nuoriin kotona asuviin lisää epätasa-arvoista kehitystä.

Katson, että tämä tarveharkinta on hyvin poikkeuksellinen ilmiö, jos ajatellaan Suomen sosiaaliturvaa kokonaisuutena. Suomalaisen sosiaaliturvan tulisi kuitenkin kyetä vastaamaan yksilöllisesti jokaisen ihmisen tarpeeseen niissä elämäntilanteissa, joissa syystä tai toisesta ollaan vaikkapa työmarkkinatuen piirissä. Tämän tarveharkinnan poistaminen poistaisi myös niitä kannustinloukkuja, joita syntyy osaltaan tämän tarveharkinnan kautta. Toivonkin nyt yli puoluerajojen vahvaa yhteistyötä, jotta tämä epäkohta vihdoin korjataan.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä tärkeässä edustaja Mustajärven aloitteessa on pohjimmiltaan kysymys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Työmarkkinatuen harkinnanvaraisuus on, niin kuin on useassa puheenvuorossa tullut ilmi, demoralisoiva, ja se on myös köyhyyttä syventävä. Ennen vaaleja kyllä kaikki puolueet lupasivat tehdä kaikkensa köyhyyden vähentämiseksi, mutta tämäkin on, jos ei tarveharkintaisuutta poisteta työmarkkinatuesta, köyhyyttä syventävää.

Ihmettelen vain, että täällä edustaja Rehula näin näytti tälle aloitteelle vihreää valoa, koska keskustalla olisi ollut mahdollisuus tähän puuttua jo edellisellä hallituskaudella. Miksi ei silloin oltu asian suhteen aktiivisia? Aina työstä jää enemmän käteen kuin työttömyydestä. Aina työnteossa on enemmän voittajia kuin työttömyydessä. Jos tämä tarveharkintaisuus poistettaisiin, se mahdollistaisi myös lyhyet työsuhteet, mikä johtaisi siihen, että pitkän päälle hyvin monet pääsisivät säännölliseen elämään kiinni, työhön. Siitä hyötyisivät kaikki.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Edustajakollega Mustajärven lakialoite on sinänsä kannatettava, jotta tämä keskustelu tästä aiheesta jatkuu. Minulla on myös ollut ilo tästä aiheesta keskustella hänen kanssaan viime vaalikaudella monet, monet kerrat työ- ja tasa-arvovaliokunnan puitteissa.

Minä haluan kuitenkin muistuttaa teitä, hyvät kollegat, että tämä työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto oli hallitusohjelmakeskusteluissa mukana ja kuuluu nyt sitten siihen sarjaan, että näitten pitkien vääntöjen jälkeen, joita kuusi puoluetta teki, hallitusohjelmakirjaukseksi saimme tämän, että "selvitetään mahdollisuudet luopua" työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Mielestäni tässä jatkotyössä on nyt syytä pohtia tarkoin muun muassa tätä oikeudenmukaisuuskäsitystä ja näitä tulorajoja. Ja minun mielestäni siihen keskusteluun pääsemme sitten osittain myös tämän lakialoitteen kautta.

Minä pyysin puheenvuoron siinä kohtaa, kun edustaja Rehula oli käyttänyt oman puheenvuoronsa. Minä kaipaan usein tähän saliin älyllistä rehellisyyttä. Minusta se, että totesit, että keskustan kanta on poistaa työmarkkinatuen tarveharkinta. Teillä oli siihen kahdeksan vuotta pääministeripuolueena aikaa. Minä tiedän, että itse edustaja Rehula on tehnyt hyvää työtä näissä asioissa, mutta jotenkin tästä rehellisyys-termistä on aina silloin tällöin tässä salissa hyvä muistuttaa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissahan puhutaan joko totta tai sitten muunneltua totuutta. Yksi asia, joka minua vaivaa, on se, että nytkin viime viikkojen keskusteluissa niin talouspolitiikasta kuin monesta muusta asiasta, kun riittävän kauaksi historiaan mennään, varmuudella löytyy tilanne, jossa ei ole semmoista puoluetta, joka ei olisi jollain lailla syyllinen. No, nyt tiedän, kun sanon seuraavan, mitä tästä seuraa, mutta kyllä minä olen lukenut aika tarkkaan tätä hallitusohjelmaa, löytyy täältä laatikosta ja osittain alleviivattuna, kuten sanoin. Ei työmarkkinatuen tarveharkinnan poistaminen tarvitse yhtään selvitystä. Se tarvitsee 30 miljoonaa rahaa.

Ja ihan nyt sohaisuna: Olen useita kertoja ollut tässä salissa keskustelussa siitä, mikä on lapsilisien asema sosiaaliturvan sisällä. Muistan erään nimeltä mainitsemattoman puolueen, joka sattui tulemaan viime eduskuntavaaleissa toiselle sijalle ja joka vaahtoamalla vaahtosi useissa keskusteluissa siitä, kuinka lapsilisät pitää saada etuoikeutetuksi toimeentulotukilaskelmassa. En minä ole nähnyt täällä hallitusohjelmassa esimerkiksi mainintaa tästä. Mutta tämä tästä, tämä ei johda mihinkään.

Viime vaalikaudella saldo ja kahdeksan vuoden saldo työmarkkinatuen tarveharkinnan osalta oli se, että tulorajoja tarkistettiin vuoden 2011 alusta. Siihen käytettiin valtion budjetista 10 miljoonaa euroa vuositasolla rahaa. Vaikkei se varmaan ollut ihan tarpeeksi — eikä olekaan niin kauan, kunnes tämä tarveharkinnan poisto on tehty — niin joka tapauksessa silloinen hallitus osoitti sen tahtotilan, mihin suuntaan pitää edetä. Tuonne kokoomuksen suuntaan viestinä, että tulorajat ovat niin alhaiset, että ihan normiammatilla, ei tarvita mitään vuosineuvoksen rouvia eikä muita, normiammatilla, ollaan tilanteessa, missä työttömällä ei ole päivärahaa lainkaan.

Erkki Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuittaan kyllä edustaja Rehulan lausuman tästä häneen kohdistuvasta syyllisyydestä. Minä nyt satun vaan tietämään ikään kuin puolueettomana viime kauden oppositioedustajana, että jos se olisi ollut silloisesta ministeri Rehulasta kiinni, niin tarveharkinta olisi poistettu. Kokoomus esti sen. En ota kantaa, koska edustaja Rehula ei ollut ministeri sitä edeltävällä hallituskaudella yhdessä sosialidemokraattien kanssa, kuka silloin esti mitäkin ja kuka teki mitäkin.

Me kaikki tiedämme sen, että hallitusneuvotteluissa päätetään asioista erilaisin kokoonpanoin ja erilaisin voimasuhtein ja ratkaisevaa on juuri se raha. Se 30 miljoonaa olisi tarvittu viime kesäkuussa Säätytalolla tämän ongelman hoitamiseen. Tahtoa siihen ei löytynyt kuin yhdestä neuvotteluosapuolesta.