Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Arvoisat kollegat! (Hälinää) Saliinkin kannattaa jäädä, täällä on mielenkiintoisia asioita esillä: oikeusturvaa, työsuojelua ja aluehallintoa.

Käsittelyssä on eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2010.

Tämä vuoden 2010 eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus on edellisten vuosien tapaan hyvin laadittu ja selkeä esitys oikeusasiamiehen toiminnasta ja yleisimmistä laillisuus-valvonnassa esiin tulleista ongelmista. Kertomus sisältää oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten puheenvuorot laillisuusvalvonnassa esiin nousseista ajankohtaisista aiheista ja oikeusasiamiesinstituutiosta vuonna 2010.

Kertomusvuoden keskeisimmät perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen liittyvät laillisuusvalvonnalliset havainnot on kerätty kertomuksen yhteen lukuun. Lisäksi kertomukseen sisältyy luku telepakkokeinoista ja muusta salaisesta tiedonhankinnasta sekä asiaryhmittäinen kuvaus laillisuusvalvonnasta. Ja, kuten todettu, tämä informatiivisuus kertomuksessa on hyvää tasoa.

Kanteluiden käsittelystä sen verran, että vuosia jatkunut kanteluiden määrän kasvu näyttää kertomusvuonna taittuneen. Kanteluita ratkaistiin lähes sama määrä kuin uusia kanteluita saapui, sikäli työtilanne on hallinnassa. Valiokunta pitää myönteisenä, ettei ratkaisua odottavia kanteluita kerry. Oikeusasiamiehen kanslian ilmoitettuna tavoitteena on, että kantelut käsitellään enintään yhden vuoden tavoiteajassa. Tavoite on kunnianhimoinen ja erittäin kannatettava. Sen saavuttamista kohti on edetty vähitellen, mitä kuvaa se, ettei viime vuoden lopussa ollut vireillä yli kahta vuotta vanhoja kanteluita ja yli puolitoista vuotta vireillä olleiden kanteluiden määrä on selvästi vähentynyt. Säännösmuutokset osaltaan helpottavat tämän tavoitteen saavuttamista.

Perustuslakivaliokunta otti erityiseksi asiakseen katsoa tarkemmin vuonna 2010 toteutettua valtion aluehallintouudistusta. Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja käsitteli kertomukseen sisältyvässä puheenvuorossaan tätä niin sanottua Alku-hanketta, valtion aluehallinnon uudistamista. Valtion aluehallintouudistuksen tavoitteena oli luoda alueellisesti selkeä järjestelmä, täsmentää viranomaisten työnjakoa, poistaa toimintojen päällekkäisyyksiä sekä tehostaa viranomaisten toimintaa ja koota yhteen tehtäviä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pajuoja arvioi uudistuksen tavoitteiden toteutumista sangen kriittisesti eikä katso niiden toteutuneen kovin hyvin.

On ehkä syytä muistuttaa, että perustuslakivaliokunta tuolloin keskustelussaan kiinnitti huomiota siihen hektiseen aikatauluun, jolla tämä uudistus runtattiin, vietiin läpi ehkä normaalia aikataulua ripeämmin ja myöskin sitten luotiin niitä mahdollisuuksia hallinnon sekavoitumiseen, jota sitten ilmeisesti myös tapahtui.

Valiokunta pyysi selvitystä aluehallintouudistuksen vaikutuksista työsuojeluhallinnon ja ympäristöhallinnon toimintoihin. Molemmat ovat tällaisia tavallisia kansalaisia kiinnostavia asioita, joissa myös on paljon tarvetta asioida ja olla yhteydessä hallinnon asiantuntijoihin.

Työsuojelun kannalta uudistus on selvästi ollut ongelmallinen. Työsuojeluvalvonta on luonteeltaan valtion paikallishallintoa, eivätkä aluehallintoviranomaiselle tyypilliset ratkaisut ole olleet kaikilta osin toimivia. Suomea velvoittava Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimus 81 edellyttää muun muassa työsuojeluhallinnon riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Yksittäisten hallintopäätösten osalta työsuojeluviranomaisten riippumattomuus on ilmeisesti kyetty takaamaan. Sen sijaan työsuojeluviranomaisten resurssien käytön osalta riippumattomuuden vaatimus ei käytännössä näytä toteutuvan.

Työsuojeluhallintoa ohjaavat sekä sosiaali- ja terveysministeriö että valtiovarainministeriö. Rajanveto-ongelmien lisäksi kielteisenä seikkana on nostettu esille kahdelta taholta tulevan tulosohjauksen ristiriitaisuudet.

Apulaisoikeusasiamies Pajuoja kiinnitti perustellusti huomiota aluejaon selkeyteen ja virastojen nimiin. Myös työsuojeluhallinnon toimialueella aluejakoon liittyy erityisiä ongelmia: Aluejako ei edistä toiminnan tasalaatuisuutta ja asiakkaiden yhdenvertaista kohtelua. Virastojen monimutkaiset nimet ovat arkipäivän kielenkäytölle vieraita, kuten Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue. Nimien monimutkaisuutta on pidetty yhtenä syynä asiakasyhteydenottojen vähenemiseen.

Tuoreen työsuojeluhallinnon vuosikatsauksen perusteella esimerkiksi asiakkaiden yhteydenotot työsuhdeasioissa putosivat vuonna 2010, jolloin oli juuri tämä muutosvuosi, noin viidesosaan vakiintuneesta aiemmasta tasosta. Eli käytännössä näissä työsuhdeongelmissa olevat — useimmiten järjestäytymättömät, lyhytaikaisessa työsuhteessa olevat, jotka kaipaavat apua työsuojelutarkastajilta — eivät ole löytäneet tätä palvelua silloin muutosvuonna, ja viime vuonnakin näiden työsuhdeasioiden yhteydenottojen määrä on palannut vasta noin puoleen normaalista tasosta.

Työolosuhdeasioissakin, jotka ovat sitä perinteisempää työsuojelua, työaika- ja työturvallisuuskysymyksiä, nämä yhteydenotot putosivat puoleen normaalista vuonna 2010. Palautuma viime vuonnakin on ollut niukkaa, se on edelleen vajaa kaksi kolmasosaa normaalista tasosta. Tämä osoittaa, että tällainen hallinnonmuutos voi huonosti toteutettuna johtaa siinä perustehtävässään, kansalaisten palvelemisessa, merkittävään heikennykseen. Näissä raskaammissa työsuojelutoimissa, tarkastusten määrässä ja nostetuissa prosesseissa, annetuissa käyttökielloissa jne., ei alenema ole yhtä jyrkkä, mutta sielläkin on havaittavissa selvää lukumäärien alentumaa tuon organisaatiomuutoksen johdosta.

Tämä aluehallintovirastojen aluejako on ongelmallinen erityisesti sen takia, että lähes puolet Suomen työelämän volyymeistä on yhden aluehallintoviraston alueella. Kuitenkaan näitä työsuojeluvalvonnan resursseja ei pystytä yhtä vahvasti keskittämään tänne. Tulosohjaus on siinä mielessä hankalaa, kun ei kerta kaikkiaan ole riittäviä resursseja ohjattavaksi niille alueille, joilla esimerkiksi tällä hetkellä niin ulkomaalaista työvoimaa koskevat valvontatarpeet kuin sitten näiden yksittäisten henkilöiden yhteydenottojen selvittämistarpeet ovat suurimmat. Tällaisia nopeita siirtymiä noin epäsuhtaisessa aluejaossa on hyvin vaikea tehdä.

Ympäristöministeriön hallinnonalan osalta kokemukset aluehallintouudistuksen vaikutuksista ovat samansuuntaisia kuin työsuojeluhallinnon. Lisäksi on esitetty, että muutokset ovat näkyneet vuoden 2010 tuloksissa, jolloin aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueiden ratkaisumäärät vähenivät yli neljänneksen. Asioiden ruuhkia ei ole pystytty purkamaan, ja käsit-telyajat ovat joissakin aluehallintovirastoissa pidentyneet myös ympäristöasioiden osalta.

Hyväksyessään aluehallintouudistukseen liittyneet lait eduskunta edellytti, että eduskunnalle annetaan seikkaperäinen selonteko vuoden 2012 loppuun mennessä aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta. Perustuslakivaliokunnan mielestä selonteossa tulee osoittaa myös keinot ja toimintalinjat, joilla esiin nousseet ongelmat poistetaan. Näitä siis nostettiin erityisesti esille työsuojelun ja ympäristönsuojelun, ympäristöhallinnon osalta, mutta samantyyppisiä löytyy myös muilta aluehallintovirastojen hoitamilta sektoreilta, ja tässähän ei ole erikseen selvitetty työvoima- ja elinkeinokeskusten toimialoihin kuuluvia ongelmia, jotka taas tähän kokonaisselvitykseen tulevat mukaan.

On tärkeätä, että erilaisissa hallinnonuudistuksissa, haettaessa säästöjä, tehokkuutta, ne perimmäiset tehtävät eivät saa vaarantua, vaan että sinne saataisiin lisää tuloksia kentälle. Erityisesti tämmöisillä toimialoilla, kuten työsuojelu, jossa on kysymys ihmisten oikeusturvasta, perimmäisten oikeuksien toteutumisesta työelämässä, on nämä usein julistetut hyvän hallinnon periaatteet — palvelun, oikeusturvan saatavuuden kysymys, niin sanottu access to justice -ajattelu — pidettävä kirkkaina kärkiasioina, ja selvästikään tässä aluehallintouudistuksessa näin ei ole tapahtunut. Tuossa selonteossa on sitten näytettävä suunnat parempaan tulevaisuuteen.

Pidän hyvänä, että eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen yhteydessä otetaan näitä erilaisia teemoja esille, ja tosiaan, niissä on hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä nostettu eri vuosina, niin oikeusasiamiehen kuin apulaisoikeusasiamiesten omissa kirjoituksissa.

Kokonaisuutena perustuslakivaliokunta esitti perinteiseen tapaan, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2010 samoin kuin siihen saatu perustuslakivaliokunnan mietintö ovat molemmat erinomaisia dokumentteja. Erityisesti kertomukseen sisällytetty apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan puheenvuoro vuonna 2009 toteutetun aluehallintouudistuksen vaikutuksista on dokumentti, joka kaikkien tässä salissa kannattaisi lukea.

Siirtymällä nykyiseen aluehallintomalliin aveineen ja elyineen tavoiteltiin entistä paremmin kansalaisia ja elinkeinoelämää palvelevan aluehallintorakenteen luomista. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut niin kuin piti. Kritiikkiä on kuultu kansalaisten ohella myös avien ja elyjen sisällä.

Arvoisa puhemies! Kansalaisten keskuudessa erityistä hämmennystä on aiheuttanut uuden aluehallinnon epäselvyys. Erityisesti kritiikkiä on saanut elyjen kirjava palvelutaso eli se, ettei kaikista elyistä saadakaan kaikkia palveluita kerralla. Niillä alueilla, joilta on löytynyt niin sanottu täyden palvelun ely, asiat ovat olleet pääsääntöisesti kunnossa. Sen sijaan niillä, joilta tällainen 100 prosentin ely on puuttunut, kansalaisten asema on ollut toisenlainen. Monin paikoin asiansa on saanut hoidettua vasta useampaan virastoon soittamisen jälkeen.

Myös virkamiesten viesti on ollut samansuuntainen. Uudistus on hämärtänyt hallinnollisia rajoja ja johtanut tilanteisiin, joissa selkeää johtajaa tietylle toiminnalle ei ole löytynyt. Myöskään hallinnon päällekkäisyydet eivät ole poistuneet, vaan monin paikoin byrokratia on entisestään lisääntynyt. Siksi uudessa aluehallintomallissa onkin päädytty Pajuojankin esille nostamiin opetus- ja sivistystoimen tarkastustoiminnan absurdeihin tilanteisiin. Kriittisimpien virkamiesten mukaan uudistuksessa onkin kyse ollut vain jo olemassa olevan tehottomuuden kasaamisesta entistä suurempiin yksiköihin, ellei jopa yhden turhan hallinnollisen rakenteen luominen maahamme.

Mitä sitten, arvoisa puhemies, tälle tilanteelle tulisi tehdä? Palata vanhaan läänirakenteeseen, kuten Pajuoja ehdottaa, jatkaa nykyisessä järjestelmässä vikoja korjaten tai tehdä jälleen uusi aluehallintouudistus? Itse lähtisin toteuttamaan näistä aluehallinnon virkamiesten eniten kannattamaa eli nykyisessä järjestelmässä jatkamisen vaihtoehtoa. Ainaiseen aluehallinnon remontointiin on kyllästytty niin kansalaisten kuin virkamiestenkin keskuudessa. Sen sijaan olisi ehkä paikallaan tehdä periaatepäätös siitä, ettei uusiin organisaatiomuutoksiin nyt pariin vuoteen ryhdytä aktiivisesti.

Ainoat muutokset tulevat mahdollisiksi, kun aluehallinnon asiakkaat eli kansalaiset niitä kaipaavat. Tällainen voisi olla esimerkiksi yrittäjien esittämä toive rahoituspalveluiden kokoamisesta nykyistä paremmin yhteen paikkaan ja lähemmäksi asiakkaita. Malleja tähän olisi tarjolla useita. Aluehallinnon kehittämisen ideointia tilanteen rauhoittamiseksi ei toki se estäisi, pikemminkin siihen tulisi entistä enemmän kannustaa, jotta tulevat muutokset voitaisiin seuraavalla kerralla tehdä rauhassa ja harkiten menneistä uudistuksista oppia ottaen.

Nykyinen tilanne, jossa johto on hajautettua ja itse toiminta vain tietyillä paikkakunnilla näkyvää, tulisi kääntää päälaelleen. Hyvä keskitetty johto, selkeä, keskushallinnon ohjausta tukeva rakenne sekä laaja ja hajautettu aluehallinnon kenttätoiminto tulisi olla tavoitteena uutta, parempaa järjestelmää rakennettaessa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Myös minä omalta osaltani halusin puuttua tähän aluehallinto-osuuteen tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa. Apulaisoikeusasiamies Pajuojan havainnot ovat sen verran kriittisiä, että on suorastaan hämmästyttävää, ettei asia ole noussut laajempaan julkiseen keskusteluun. Hänen käyttämänsä kieli ja loppuarviot siitä, kuinka huonosti tämä uudistuksen alku on edennyt, ovat kyllä keskustelun arvoisia, ja on todella tärkeätä, että eduskunta aikoinaan päätti viisaasti vaatia asiasta sangen tuoreesti selontekoa, joka on siis eduskuntaan tulossa sitten lähiaikoina.

Perustuslakimme takaa kansalaisille ja toisaalta velvoittaa meitä jokaista pitämään huolta hyvästä ympäristöstä. Se, mitä perustuslakiva-liokunnan asiantuntijakuulemisen kirjallisessa osuudessa ympäristöhallinnon osalta tästä uudistuksesta kuultiin, kyvyttömyydestä joustaa selvien resurssitarpeiden osalta, oli korutonta kuulemaa, ja me kaikki olemme tässä huolestuttavassa kaivoskeskustelussa törmänneet siihen todellisuuteen myös ihan viime viikkoinakin, että hallinto ei ole pystynyt reagoimaan siihen välttämättömään tarpeeseen, mitä tarvitaan, resursseja hallintoon silloin, kun suunnitellaan ympäristöä todella laajamittaisesti — jos väärin toimitaan — tuhoavaa toimintaa. Sen etukäteinen ja reaaliaikainen ja tietysti myös sitten jälkikäteinen tarkastaminen on tällä hetkellä aivan liian kapeilla hartioilla. On tärkeätä, että apulaisoikeusasiamies Pajuoja jo tässä vaiheessa uudistusta puuttui näihin uudistuksen ongelmiin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on vakuuttavaa luettavaa ja osaltaan kuitenkin todistaa sitä, että kaikesta huolimatta elämme oikeusvaltiossa. Itsekin haluan puuttua apulaisoikeusasiamies Pajuojan huomioihin aluehallintouudistukseen liittyen. On todellakin välttämätöntä, että eduskunta saa seikkaperäisen selonteon tämän kalenterivuoden aikana.

Miten paljon viime aikoina onkaan toteutettu organisaatiouudistuksia, uudistuksia uudistuksen vuoksi, jotta tietyt päättäjät saisivat oman kädenjälkensä historiaan näkyville? Rippikoulupojillehan riittää se, että he saavat huussin seinälle kaivertaa omat nimikirjaimensa, mutta toiset haluavat sitten enemmän jättää jälkeensä.

Monissa virastoissa ja laitoksissa, joissa tehdään hyvää työtä, toivottaisiin nyt, että mahdollistettaisiin työrauha, työn tekemisen rauha, selkeissä olosuhteissa. On myös kiinnitettävä huomiota, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Koskinen toi esille, työsuojeluhallintoon, kuinka sekava vyyhti siellä on. Sen toimintaa ohjaa kaksi ministeriötä, ja sen palveluita ei enää käytännössä löydetä. Asiakaslähtöisyys on toteutunut valitettavalla tavalla siten, että asiakkaat ovat lähteneet. Ja mitä ylipäätänsä kertoo yhteiskunnasta se, että käytetään sekavia, vaikeatajuisia termejä? Ne ovat vieraannuttavaa kieltä, joka johtaa siihen, että kansalaiset ovat yhä kauempana demokraattisista oikeuksistaan.

Erkki Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ilahduttavaa, että oikeusasiamiehen toimisto on ryhtynyt tehostamaan toimintaansa niin, että useimmat kantelut pystytään käsittelemään yhä nopeammin. Se on ihmisten oikeusturvan kannalta keskeistä.

Sitten tähän aluehallintovirastoa käsittelevään osuuteen. Minulla on siitä uudistuksesta jäänyt erityisesti yksi mielikuva, ja se mielikuva jäi mieleeni siksi, että se oli 1 037 sivua paksu. Se oli lähes kymmenvuotisen edustajaurani ylivoimaisesti paksuin hallituksen esitys. Se oli kyllä merkittävästi paksumpi kuin budjettikirja, ja silloin jo mietin, kun katselin niitä termejä, tuleekohan tästä mikään hullua hurskaammaksi. Varmaan joiltain osin niin kävikin, että ei tullut, mutta toisaalta, kun näitä virastoja ja siellä työskenteleviä ihmisiä on arvosteltu, niin kannattaa pitää mielessä, että tässähän on käynyt niin, että tehtäviä sinne on lisätty ja väkeä on vähennetty koko ajan.

Ely-keskukset ja myöskin avit alkavat olla siinä tilanteessa, että vaikka ne ihan hyvät ja ahkerat työtä tekevät virkamiehet pistäisivät kaikkensa peliin, niin niiden asioiden hoitamiseen yhden ihmisen voimavarat eivät vain yksinkertaisesti riitä. Tässä on meneillään esimerkiksi Valviran poliisitutkinta, joka liittyy aluehallintoviranomaisiin sillä tavalla, että avilla ja Valviralla on nyt samanlaisia tehtäviä. Valviraa tutkitaan siitä syystä, että siellä entisestään vähenevät virkamiehet eivät ole pystyneet tutkimaan kymmenen vuotta vanhoja asiakirjoja, tai syytetään siitä, että kymmenen vuotta vanhat asiat painavat päälle. Siksi, samalla kun tätä nykyistä järjestelmää toivon mukaan jatketaan, pidetään huoli siitä, että voimavaroja myöskin lisätään, jos tehtäviä annetaan lisää.

Sitten siunatuksi lopuksi, arvoisa puhemies, näistä nimikkeistä: Kyllä siellä todella on mielenkiintoisia nimikkeitä. Minäkin olen naimisissa virkamiehen kanssa, jonka virallinen titteli laitettuna tähän eduskunnan mietintöjen palstalle on yhdeksän riviä pitkä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksesta löytyy erittäin paljon hyvää tietoa, ja kehotankin kaikkia, myös kansalaisia, kaivamaan käsiinsä tämän, sillä täältä löytyy monta ennakkotapausta, millä tavalla asiat pyritään korjaamaan tässä maassa ja mihin lainsäätäjät kiinnittävät huomiota. Haluaisin kiinnittää huomiota kuitenkin vain yhteen yksittäiseen asiaan, joka itselleni on tärkeä, ja uskon, että myös meille kaikille.

Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota sosiaaliturvaoikeuteen, ja esimerkkinä on nostettu esiin Tampereen kaupungin pitkään jatkunut toimeentulohakemusten käsittelyn viivästyminen. Puhutaan pitkistä ajoista, sillä tämäkin oikeusasiamiehen huomio kiinnittyi vuodesta 2008 asti toistuvaan laiminlyöntiin tai viivästymiseen. Siitä toimenpiteet kuitenkin ovat sellaisia, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto seuraa tilannetta ja harkitsee, onko sillä aihetta ryhtyä asiassa uhkasakkomenettelyyn. "Kunnan on osoitettava voimavaroja lakisääteisiin tehtäviinsä", todetaan näin, ja tarvittaessa henkilöresursseja tulee lisätä tai kohdentaa oikein.

Valitettavasti tämä ei ole pelkästään Tampereen ongelma, vaan tämä on kaikkien, erityisesti suurten kaupunkien ongelma. Pelkästään se, että me tiedämme, että on olemassa eri laskelmista riippuen noin 30 000—50 000 syrjäytynyttä nuorta, jotka eivät ole yhteiskunnan toiminnoissa tai rekistereissä mukana. Tässä tuhansien nuorten joukossa on juuri sellaisia henkilöitä, jotka eivät selviä tämän toimeentuloruljanssin läpi. Itsekin viimeksi tänään olen Vantaan sosiaalivirastossa yhtä henkilöä auttanut tämmöisessä asiassa saamaan oikeuttaan siihen, kun asiat eivät onnistu.

Meidän täytyy myös kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 1995 oli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta köyhissä perheissä. Vuonna 2000 lapsia oli jo 129 000 ja vuonna 2007 peräti 151 000. Tämä on järkyttävän suuri, tämä eriarvoistumisen kasvu maassamme, mikä koskettaa erityisesti lapsia ja nuoria. Jos meillä elää yli 150 000 lasta köyhissä perheissä, on selvää, että kunnat eivät selviä niistä velvoitteista, joita nuoret, varsinkin kun he kasvavat aikuisuuteen köyhissä perheissä, tarvitsevat siihen toimeentuloon ja monen elämässä selviytymiseen. Kuntien ei pidä säästää lapsiperheitä ja köyhiä perheitä hengiltä. Kuntien ei pidä edesauttaa sitä, että nuoret syrjäytyvät yhteiskunnasta kokonaan, eivät edes saa perustoimeentulotukea.

On hyvä, että on kirjattu tänne oikeusasiamiehen kertomukseen tämä esimerkkitapaus, ja toivonkin, että oikeusasiamies kiinnittää tähän enemmän huomiota myös seuraavassa kertomuksessa kaikkien suurten kuntien osalta, sillä tämä asia pitää saada kuntoon. Meidän täytyy eduskunnassa — ennen kaikkea hallitukselle osoitan tämän haasteen — lisätä voimavaroja kuntiin, koska esimerkiksi Vantaalla, jossa itse olen, meillä on esimerkkinä tämä yksi sosiaaliasema, jossa työskentelee seitsemän sosiaalityöntekijää näiden nuorten aikuisten ja aikuisten parissa, ja heistä kuusi on epäpätevää ja yksi on pätevä. Tämä on huolestuttava kehitys, jos meillä ei ole enää työntekijöitä, ammattilaisia, auttamassa näitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomuksen mukaan oikeusasiamiehen eräänä tehtävänä on valvoa ja tarkastaa valtion alue- ja paikallishallintoa. Leader-toimintaryhmät tekevät arvokasta työtä maaseudun puolesta, mutta ongelmana on maksatuksien paha viivästyminen ja muutaman euron arvoisten kuittien kolminkertainen vienti erilaisiin ohjelmiin eri tahojen toimesta. Maksatukset ovat viivästyneet jopa vuoden, ja jatkuvien tulkintojen takia varsinainen toiminta maaseudun ja kylien hyväksi on uhannut pysähtyä. Oikeusasiamies voisi tutkia elyn ja Maaseutuviraston yhteistyön toimivuutta esimerkiksi Pohjois-Savossa. Jos maaseudun kehitystyössä halutaan tuloksia, täytyy vastuuta antaa enemmän juuri näille Leader-toimintaryhmille ja rahoituspäätöksen pitää seurata nopeammin toimintaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomukset ovat aina mielenkiintoista luettavaa. Nyt tällä kerralla mielestäni tässä on suomalaiseen kielelliseen käytäntöön liittyvä hyvä ratkaisu, jota toivoisi, että levitetään mahdollisimman laajalti. Meillähän Suomessa on ollut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana muotia se, että otetaan englanninkielisiä yritysnimiä, joita näkyy tuolla katukuvassa ja muuallakin hyvin paljon. Suomenkielisiä nimiä ei samalla tavalla enää käytetä kuin aikaisemmin.

Nyt täällä on tässä kertomuksessa sivulla 311 mielenkiintoinen ratkaisu, jossa todetaan, että sairaalan yksikön nimi ei voi olla vain englanniksi. Meillä on Suomessa lukuisia valtionyhtiöitä, jotka ovat muuttaneet nimensä sellaiseksi, että Posti ei voi olla Posti, vaan sen täytyy olla Itella, ja paljon muita vastaavanlaisia esimerkkejä. (Erkki Virtanen: Ei se ole englantia!) On käsittämättömiä nimiä, on Event Factorya ynnä muuta, ja kunnallisia osakeyhtiöitä, joiden nimet on otettu englannin kielestä. Kaikki kuntalaiset eivät tällä hetkellä osaa, erityisesti vanhemmat ihmiset eivät osaa englantia, jolloin nämä Event Factoryt eivät ollenkaan kerro heille, mistä on kysymys, joten on ihan hyvä, että näihin kielellisiin asioihin kiinnitetään huomiota.

Suomen kansalliskielet ovat suomen kieli ja ruotsi. (Erkki Virtanen: Ja saame!) Sen takia englannin kieltä ei pitäisi sekoittaa näihin julkisen sektorin nimiin. Nyt tässä oikeusasiamies on tehnyt johtopäätökset, siinä todetaan jopa viisi selkeää kohtaa, millä perusteella ei ole suotavaa, että tällaisia vierasperäisiä Stroke Unit -nimisiä yksiköitä käytetään Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, josta tämä käytännön tapaus on tehty. Siinä sitten oikeusasiamies on saattanut tämän päätöksensä myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tietoon ja sitten pyytänyt ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin käytännössä on ryhdytty. Nyt Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että se on muuttanut tämän Stroke Unit -nimen aivoverenkiertohäiriöyksiköksi, elikkä tähän oikeusasiamiehen tekemään päätökseen on tullut hyvin nopeassa aikataulussa korjaus, ja se on otettu huomioon käytännön työssä.

Toivottavasti tämä oikeusasiamiehen päätös leviää mahdollisimman laajalle alueelle, erityisesti julkisella sektorilla, mutta myös yksityiselle puolelle, jotta alettaisiin enemmän suosia näitä suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä yritysnimiä ja erilaisia yksiköitten nimiä. Tästä voi hyvin ottaa mallia muualla maassa.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Haluan vain lyhyesti kiittää perustuslakivaliokuntaa tästä mietinnöstään ja kansanedustajia täällä käytetyistä puheenvuoroista. Tulen luovuttamaan oikeusasiamiehen viime vuoden kertomuksen pikapuolin, toivottavasti ensi viikolla, eduskunnalle, jolloin tarjoutuu jälleen mahdollisuus keskustella laillisuusvalvontaan ja oikeusasiamiehen toimintaan liittyvistä kysymyksistä.