Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella uudistettiin puoluerahoituslainsäädäntö, ja liekö kohtalonivaa, että nyt tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana olen tässä esittelemässä ensimmäistä kertaa uuden lain toimintaa, kun aiemmin ministerinä esittelin uuden lainsäädännön. Valiokunta oli tässä mietinnössään onneksi yksimielinen ja yksituumainen, ja näiltä osin uskallan nähdä, että en ole ollut puolustuskannalla tai tästä kaksoisroolituksestani johtuen jäävi tätä työtä tekemään. Mutta avoimuuden nimissä on hyvä pitää mielessä tämä, kun seuraavaa esittelen, että kyseessä on siis laki, jonka ministerinä aikoinaan esittelin ja jonka toimivuutta nyt ensimmäisen kerran Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen pohjalta eduskunnan tarkastusvaliokunta on käsitellyt.

Lain tarkoituksena oli lisätä avoimuutta puoluerahoituksessa, ja valvontatehtävät muutettiin niin, että Valtiontalouden tarkastusviraston, oikeusministeriön ja asianomaisten yhtiöiden ja säätiöiden tilintarkastajien, kaikkien roolia selkeytettiin, terävöitettiin ja lisättiin merkittävästi vastuita.

Valtiontalouden tarkastusvirastolla on ollut valvottavia yhteisöjä noin 140 ja tarkastuksen kohteena tällä kertaa 32 yhteisöä. Tarkastusvaliokunta oli sitä mieltä, että laki on toiminut niin, että se on lisännyt rahoituksen avoimuutta, mutta näin alkuvaiheessa ilmoituksen antajille, eli puolueille ja heidän lähiyhteisöilleen, se on selvästi lisännyt työtä. Raportteja on täytynyt tehdä toisaalta uudella tavalla ja osittain myös samoista asioista eri tahoille. Mutta asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että suurin osa tästä työstä on todennäköisesti vain tätä sisäänajovaiheen lisätyötä ja kun asiat alkavat sujua, niin myös puolueiden näkökulmasta lisätyö asettuu kohtuullisiin ja perusteltuihin puitteisiin.

On ollut erittäin tärkeätä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on pystynyt neuvomaan, ohjeistamaan ja järjestämään myös koulutus- ja keskustelutilaisuuksia tämän uuden lain sisäänajon osalta. Puolueet, joita valiokunta arvonnan perusteella kuuli asiassa, olivat myös tästä asiasta yksimielisiä.

Uudesta lainsäädännöstä tiedettiin jo silloin esittelyvaiheessa, että niin tämä kuin vaalirahoituskin varmasti tulee kaikkialla maailmassa johtamaan joihinkin myöhempiin lisäselvennystarpeisiin. Tästä näkökulmasta tässä vaiheessa nousi aika harvoja tulkintakysymyksiä, joita valiokuntakin katsoi tarpeelliseksi käsitellä ja jotka Valtiontalouden tarkastusvirasto hyvin avoimesti ja selkeästi oli omassakin kertomuksessaan ottanut esiin. Niitä oli yllättävän vähän, ja nostan niistä esiin kaksi.

Ensinnäkin: Kun lain valmistelumateriaaleista ei löytynyt mitään erityistä mainintaa kunnallisista luottamusmaksuista, niistä luottamusveroista, joista toisaalta eduskunta on aika tuoreella lainsäädännöllä katsonut, että ne, siis kunnalliset luottamushenkilömaksut, ovat tulonhankkimisesta aiheutuvia menoja ja verotuksessa näin ollen vähennyskelpoisia ja kun kuitenkaan me emme valmisteluvaiheessa huomioineet tätä erää ollenkaan, niin on sangen loogista ja ikään kuin klassisen laintulkinnan lähtökohdista oikein arvioitu ja Valtiontalouden tarkastusviraston pidättyvän roolinkin takia oikeimmin arvioitu, että he ovat lähteneet siitä, että niitä olisi arvioitava senkaltaisina yksittäisten henkilöiden lahjoituksina puolueille, jotka lain mukaan täytyy ilmoittaa lahjoituksina.

Kuitenkin kuullut puolueet olivat sitä mieltä, ja valiokunta lopulta yhtyi tähän arvioon, että nämä, siis nimenomaan kunnalliset luottamusveromaksut, ennemminkin rinnastuvat laissa tarkoitettuun menoon, joka on vakiintunutta toimintaa toiminnassa, eikä yksittäinen valtuutettu tosiasiassa voi päättää, että hän lahjoittaa omalle järjestölleen tämän ja tämän summan, vaan nämä käytännössä ovat sitä puolueen arkista ruisleipää ja niillä rahoitetaan puolueen paikallistoimintaa.

Näin ollen tarkastusvaliokunta omana näkemyksenään tässä mietinnössään ilmoittaa, että ne kokouspalkkioista perityt luottamusmaksut, joita ei käytetä vaalikampanjan rahoitukseen, on arvioitavissa senkaltaiseksi tavanomaiseksi toiminnaksi, ettei niitä kuulu arvioida. Siis puolueen normaaliin järjestötoimintaan liittyvänä käyvän arvon mukaisena suorituksena niitä kuuluu arvioida ja ei kuulu arvioida yksittäisen henkilön antamina puoluelahjoituksina.

Toinen tulkintakysymys liittyy asiaan, josta katsoimme, että sitä on parempi ensin selvittää, koska asiaa ei ole lainvalmistelun yhteydessä eikä eduskunnan käsittelyssä mitenkään käsitelty. Asia liittyy korkeakouluharjoittelijoihin tai ehkä laajemminkin harjoittelutyöhön puolueissa tai puolueiden lähiorganisaatioissa. Nimittäin kävi ilmi, että puolueissa on ollut korkeakouluharjoittelijoita ja ainakin monissa tilanteissa he ovat tehneet opintoihinsa liittyvää merkittävää yhteiskunnallista työtä eivätkä ole olleet niin sanottua veronmaksajien rahoilla maksettua kampanjaväkeä. Mutta koska asiaa ei ole valmisteltu eikä tutkittu ollenkaan, päädyimme siihen, että olisi parasta, että opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö selvittäisivät ne ongelmat, jotka liittyvät korkeakouluharjoittelijoiden käyttämiseen poliittisissa järjestöissä, niin että varmasti asia sitten, jos niin katsotaan ja halutaan, on uudelleen mahdollista arvioida.

Nyt Valtiontalouden tarkastusviraston tulkinta oli, että se on sopimatonta julkisten varojen käyttöä puoluetoiminnassa, niin että se on valmisteltu niin, että on poissuljettu, ettei korkeakouluharjoitteluun tarkoitettuja rahoja tosiasiallisesti päädy kampanja- ja vaalityön tekemiseen. Mutta jos kyseiset ministeriöt arvioivat, että on olemassa sellaisia puolueessa olevia harjoittelijatehtäviä, jotka tukevat nimenomaan kyseisiä korkeakouluopintoja ja sieltä työelämään valmistumista, niin silloin tarkastusvaliokunta toivoo, että asia valmistellaan niin, että mahdolliset väärinkäytökset poissuljetaan mutta järkevä ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai yhteiskunnallisten asioiden valmisteluun tähtäävä harjoittelu korkeakoulututkinnon osana on mahdollista, ja asiaan löydetään ratkaisu.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Puutun tähän valiokunnan puheenjohtajan esiin nostamaan kysymykseen tästä luottamusmiesveron tulkinnasta. Pidän välttämättömänä sitä, että valiokunta otti tämän kannan, ja sen perusteella Valtiontalouden tarkastusvirasto voi jatkossa myöskin oman tarkastustoimintansa suunnata siten, että ei synny toisaalta puolueitten ja toisaalta tarkastavan viranomaisen välillä turhia vastakkainasetteluja. Uskallan sanoa, että tuskin kukaan tuhansista suomalaisista luottamusmiesveroa maksaneista poliittisen luottamustoimen haltijoista on kuvitellut maksavansa vaalitukea puolueelle, kun on maksanut luottamusmiesveroa.

Näin toki, kuten puheenjohtaja Brax tuossa edellä totesi, klassisen laintulkinnan pohjalta voi tehdä, ja ehkä VTV:n pitikin niin tehdä, mutta nyt tämä asia on kuitenkin siinä mallissa, jota minä pidän itse oikeana. Nimittäin käytännössähän tästä olisi tullut kohtuullinen ongelma puolueille, koska nehän olisivat joutuneet pitämään jokaisesta puolueensa luottamusmiehestä eri kunnissa rekisteriä. Siis ne paikallisjärjestöt eivät olisi voineet sitä oikeasti tehdä, koska se tukihan tulee puolueille, ei paikallisjärjestöille, siis vaalituki, ja tästä syystä olisi syntynyt kohtuullinen byrokraattinen haitta asiassa, jossa ehkä kuitenkaan vaalitukilainsäädännön vaatimukset eivät olisi sitä todellisuudessa edellyttäneet.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa kiinnitetään huomiota valvonnan rajoituksiin liittyen tähän puoluerahoituksen valvontaan 2010 ja 2011. Olennaisimpana rajoituksena pidetään sitä — ihan suoraan tässä todetaan — että: "Merkittävin puoluerahoituksen kokonaisuuden läpinäkyvyyden rajoitus liittyy valvottavien organisaatioiden vähäiseen määrään suhteessa puolueyhdistysten kokonaismäärään."

Tarkastusvirasto valvoo puoluelain perusteella ainoastaan puolueita, avustuspäätöksessä mainittuja yhteisöjä ja puolueiden lähiyhteisöjä. Muut puolueyhdistykset eivät ole tarkastusviraston valvottavia. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä suurin osa puolueyhdistyksistä eli noin 5 000—6 000 yhdistystä jää kaiken valvonnan ulkopuolelle. (Tuija Braxin välihuuto) — Tarkoitan Valtiontalouden tarkastusviraston valvonnan ulkopuolelle, onhan niillä nämä omat toiminnantarkastajat, ja sitä kautta tietenkin tarkastetaan toimintaa.

On tietysti itsestään selvä asia, että jos näin paljon yhdistyksiä ryhdyttäisiin valvomaan, siinä pitäisi olla lukuisia uusia tarkastajia, joten ei kannata satsata siihen, että jokaista pientä paikallisyhdistystä, joka ehkä vuodessa saa 2 000—3 000 euroa näillä jäsenten puolueveroilla hankittua, ryhdyttäisiin tarkastamaan, mutta mielestäni olisi tärkeää, että sellaiset puolueyhdistykset, joilla on erittäin suuret tulot vuosittain, joilla saattaa olla jonkinlaista melkein liiketoimintaan rinnastettavaa toimintaa, saataisiin valvonnan piiriin. Kuitenkin tavoitteena pitäisi olla se, että kaikkien puolueille suunnattujen, sinne tulevien varojen osalta toteutuisi mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä toiminta, että tiedettäisiin, mistä sitä rahaa millekin taholle tulee.

Aikaisemmin, kun tätä puolue- ja vaalirahoitusta uudistettiin, esitin, että kaikki isot kampanjat olisi otettu huolelliseen tarkastukseen huolimatta siitä, onko kampanjan vetänyt kansanedustajaehdokas, europarlamenttivaaliehdokas, huolimatta siitä, onko hän päässyt läpi vai ei ole päässyt läpi. Mielestäni kaikki isot kampanjakulut olisi pitänyt ottaa ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Näinhän ei sitten lopulta tapahtunut, mikä on valitettavaa. Se tarkoittaa sitä, että käytännössä meillä on hyvin paljon sellaista vaalikampanjoihin liittyvää rahoitusta, joka jää kaiken valvonnan ulkopuolelle sen takia, että ainoastaan valitut europarlamentaarikot, samaten valitut kansanedustajat ja tietenkin heidän varaedustajansa ovat velvollisia tekemään ilmoitukset vaalirahoituksestaan, mutta eivät ne, jotka eivät tule valituksi, vaikka heillä saattaa olla merkittäviä luottamustehtäviä niin kuntatasolla kuin valtakunnallisestikin. Heidän kampanjakustannuksensa ovat jääneet täysin piiloon.

On tärkeätä, että aina kun kehitetään lainsäädäntöä, pystyttäisiin vähäiset resurssit kohdentamaan olennaisiin asioihin, oli sitten kysymys yksittäisistä ehdokkaista tai sitten näistä puolueyhdistyksistä, joissa on valtavan suuria eroja liittyen siihen, minkälaista toimintaa ne harjoittavat, kuinka suuri on tämä tulotaso. Ne suuret yhdistykset pitäisi saada jonkinlaisen tarkemman valvonnan piiriin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä puoluerahoituksessa ja sen valvonnassa on tehty tavattoman paljon uusia, hyviä säädöksiä, ja niiden toiminnasta on nyt ensimmäisen kerran saatu minusta myöskin erittäin hyvä valvontatulos, ja toki sitäkin kehitettävä jatkossa on.

Kysymys tästä luottamushenkilöverosta. Minusta siinä tarkastusvaliokunta päätyi aivan oikeaan lopputulokseen, niin kuin täällä on jo todettukin. Tämähän on aivan samantyyppinen maksu kuin se, kun me maksamme puolueelle jäsenveroa, siis sitä puolueen yhdistysmaksua. Tätä kauttahan kunnallista puoluetoimintaa rahoitetaan, tämähän se yleisin tapa on, ja se menee ihan normaaliin puoluetoiminnan, järjestötoiminnan rahoittamiseen.

Kysyimme sitten siitä, millä tavalla näitä erilaisia tilinpitoja ja kirjanpitoja tehdään, niin edustaja Ruohonen-Lernerille voi todeta, että kyllä niissä paikallisissa puolueyhdistyksissäkin tehdään tilinpäätökset ja tilintarkastukset hoidetaan ihan normaalin yhdistyslain mukaan. Ainakin näin pitäisi olla, ja pitäisi myöskin käytännössä valvoa, että näin tapahtuu. Esimerkiksi itselläni on ollut joka vaaleissa yksi osasto, joka tämän homman on pyörittänyt tai yksi yhdistys, ja se on jo vaatinut, että tilinpäätös on pitänyt tehdä ja tilit on pitänyt tarkastaa. Eli monen kohdalla tässä ei tapahtunut mitään käytännön muutosta, koska se on hoidettu yhdistyslain mukaisesti, koska siinä on taustalla ollut yhdistys.

Mutta kaiken kaikkiaan nyt ensimmäisen kerran nähdään, että viime vaalikaudella säädetty uudistus on toiminut hyvin. Tässä saatu kertomus on minusta hyvin puhdas kertomus siinä mielessä, että siellä jäi ainoastaan tämä opetus- ja kulttuuriministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön selvitys tehtäväksi liittyen näihin korkeakouluharjoittelijoihin. Sitten mahdollisia lainsäädäntötarpeita, mitä matkan varrella ilmenee, niitä varmasti kootaan yhteen, ja jatkossa vähän suurempana kokonaisuutena, eikä yksittäisinä, tuodaan tänne. Varmasti vielä kehitettävää on, mutta me olemme erittäin hyvällä tiellä nyt.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ihan vain selvyyden vuoksi: On ymmärrettävä, kun tämä lainsäädäntökokonaisuus on uutta, että kampanja- ja puoluerahoituksen valvontalait menevät hiukan sekaisin. Se kritiikki ja muun muassa se eriävä mielipide, mikä liittyi siihen, että kaikki isot kampanjat pitäisi tarkastaa, liittyy toiseen lakiin kuin nyt käsiteltävissä olevaan lakiin. Se liittyy siihen kampanja- ja vaalirahoituslainsäädäntöön. Mutta sinänsä muistan hyvin tämän keskustelun, ja varmastikin, aivan niin kuin edustaja Anttila sanoi ja niin kuin meillä tarkastusvaliokunnassa sen kampanja- ja vaalirahoituslainsäädännön osalta oli ajatus, että kun on kolmet vaalit käyty — että nähdään kunnallis- ja eurovaalitkin — sen jälkeen muun muassa näihin edustaja Ruohonen-Lernerin ajatuksiin ja moniin muihin siihen lainsäädäntöön liittyviin kehitystarpeisiin on syytä palata.

Mutta täytyy muistaa, että siinä, siis toisessa laissa kuin nyt on puhe, näihin tilintarkastajien vastuisiin ja velvollisuuksiin näitten isojen paikallisyhdistysten toiminnan osalta lisättiin kyllä vastuita siltä osin, että täytyy myös tarkastaa se, ettei tätä vaalirahoituslainsäädäntöä ole kierretty. Niitä paikallisyhdistyksiä ei saa käyttää bulvaaneina tai rahanpesuyksiköinä, jonne kerätään rahoitusta, jota ei sitten ilmoiteta, vaan ilmoitetaan vain se paikallisyhdistys. Tässä nimenomaan yhdistyksen oma tarkastus on sen lainsäädännön tiukennettujen määräysten mukainen, ja tarkastajat ovat paljon vartioina. Jos he jäävät kiinni virheistä, he myös vastaavat siitä rikosoikeudellisesti. Mutta se on toinen laki kuin mistä tänään täällä puhutaan, ettei vain jää epäselväksi. Näihin todennäköisesti tämän vaalikauden loppupuolella sitten puututaan kerralla ja kootusti isommin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka sinänsä olen edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että kaikki merkittävä poliittinen rahoitus olisi hyvä saada läpinäkyväksi, niin tavallaan kyllä ymmärrän lainsäätäjää, siis meitä itseämme, siinä, että tätä vaalirahoitusvelvollisuutta ei ole laajennettu niihin henkilöihin, jotka eivät tulleet valituiksi, tai edes valittujen varamiehiinkään, koska sen lainsäädännön varsinainen tarkoitushan on tehdä ihmisille läpinäkyväksi se, ketkä mahdollisesti antamalla taloudellista tukea valituille ja heidän varahenkilöilleen pystyisivät vaikuttamaan näitten kyseisten henkilöitten päätöksentekoon sitten siinä valitussa tehtävässä. Ne, joita ei valita, eivät kyllä pysty vaikuttamaan muuten kuin välillisesti, ja niin laajalle tätä seurantaa ei ole tietenkään mahdollista levittää.