1) Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2013 lisätalousarvioksi
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Ta-loudessa ei ole vielä nähty
käännettä parempaan. Sen sijaan lukuisat
mittarit näyttävät edelleenkin epävarmuuden
jatkuvan. Vaikka esimerkiksi osakemarkkinoilla on ollut positiivista
kehitystä, tapahtuu toipuminen työllisyydessä huomattavasti
paljon hitaammin.
Maailmankauppa jatkaa hidastumistaan. Teollisuusmaiden kauppa
supistuu. Kaupan painopiste on kehittyvissä talouksissa.
Euroopassa teollisuustuotanto laskee ja työttömyys
on valitettavasti edelleen kasvanut. Tämän hyvin
vaikean kokonaistilanteen seurauksena myös Suomessa talouden
kasvu on pysähdyksissä ja finanssikriisiä edeltävä tuotanto
ja tulotaso saavutettaneen vasta vuonna 2015. Vientimarkkinoilta
ei liioin ole merkittävää vetoapua näköpiirissä talouteemme.
Hahmottaaksemme kokonaiskuvan on huomattava erityisesti kolme
haastetta, jotka Suomi samanaikaisesti taloudessaan kohtaa. Suhdannetilanne
on kuvatulla lailla vaikea, ja julkinen talous velkaantuu. Meillä on
myös käynnissä voimakas talouden rakennemuutos,
joka koskee kipeästi erityisesti elektroniikkateollisuuden
ja metsäteollisuuden työpaikkoja. Me menetämme niitä suhdanteiden
ajoittaisesta elpymisestä riippumatta. Lisäksi
meillä on julkisessa taloudessa pitkän aikavälin
kestävyysvaje.
Ajankohtaisin isoista haasteistamme on kuitenkin työllisyys.
Tästä syystä myös kehysriihen päätöksissä pääpaine
oli juuri kasvua ja työllisyyttä tukevissa toimenpiteissä.
Me teimme mittavan yritysverouudistuksen, jonka tavoite on kannustaa
yrityksiä kasvamaan, investoimaan ja työllistämään
eli synnyttämään uusia työpaikkoja.
Osana ratkaisua yhteisövero laskettiin 20 prosenttiin.
Kehysriihen toimenpiteet eivät jääneet
isoon verouudistukseen. Me panostamme voimakkaasti myöskin
tieto- ja viestintäliikenteen infrastruktuuriin. Me luomme
myös kasvu- ja siemenrahoitusohjelman, ja lisäksi
me kompensoimme rikkisääntelyn kustannuksia.
Arvoisa puhemies! Tämä on siis se tilanne, jossa
hallitus tuo eduskuntaan vuoden 2013 ensimmäisen lisätalousarvion.
Työllisyys on edelleen suurin haasteemme, ja tästä syystä lisätalousarviota
voidaankin tarkastella nimenomaan työllisyyden vahvistamiseen
tähtäävänä kokonaisuutena.
Suomalaista työtä edistetään
sekä olemassa olevaa työtä puolustamalla
että uutta työtä luomalla.
Lisätalousarviossa pureudutaan erityisesti ajankohtaiseen
meriteollisuuden tilanteeseen. Suomalaisen telakkateollisuuden uudistamiseen tartutaan
rivakasti, ja ensimmäistä kertaa historiassa Turun
lisäksi myös Porin ja Uudenkaupungin telakat on
huomioitu innovaatiotuen mitoituksessa, joka lisäbudjetissa
on yhteensä 23 miljoonaa euroa. Tarkat telakkakohtaiset
päätökset valmistellaan hakemusten perusteella
Varsinais-Suomen ely-keskuksessa tämän talousarvioesityksen
perusteella. Suomalaista telakkateollisuutta ei siis päästetä käsistä,
vaan nyt sitä pitää ryhtyä voimakkaasti
kehittämään.
Kaivannaisteollisuutta taas tuetaan rakentamalla tie Ranuan
Suhangon kaivokselle. Valtatie 8:n Turku—Pori-hankkeen
toteuttamiseksi ehdotetaan 102,5 miljoonan euron valtuutta. Edelleen
LNG-terminaalien eli maakaasuterminaalien rakentamista tuetaan.
Huolehtiminen logistiikan toimivuudesta on elintärkeää vireän
taloudellisen toimeliaisuuden turvaamiseksi.
Työllisyyskehityksen yksi pullonkaula on asuminen.
Ilman kohtuuhintaista kotia on mahdotonta ottaa vastaan työtä erityisesti
täällä pääkaupunkiseudulla.
Lisätalousarviolla tartutaankin ongelmaan pääomittamalla
Kruunuasuntoja. Näin asuntopolitiikassa otetaan käyttöön
heti tänä vuonna uusi valtiollinen työkalu.
Elleivät muut rakenna, valtio rakentaa kohtuuhintaisia
asuntoja itse.
Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio siis jatkaa kehysriihen
työlinjalla. Suomi tarvitsee työtä, ja Suomi
tarvitsee talouskasvua. Näitä tavoitteita edistävä lisätalousarvio
kasvattaa valtionvelkaa 246 miljoonalla eurolla, joista tulojen
vähennystä on 122 miljoonaa euroa ja määrärahojen
lisäystä 124 miljoonaa euroa. Samalla
lisätalousarvio kuitenkin vahvistaa edellytyksiä kasvun
elpymiselle ja työllisyyden toipumiselle. Ne ovat sekä julkisen
talouden pitkän kestävyyden että rakennemuutoksen
kannalta aivan avainkysymyksiä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan
ja painamalla V-painiketta.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen esitti hallituksen
lisätalousarvion. Työllisyystilanne on dramaattisesti
heikentynyt hallituksen aikana, valtion velkaantuminen ei ole taittunut,
talous ei ole tasapainottunut, ja nuorisotakuu, josta keskusta on
jopa hallitusta välillä kiitellyt, ei näytä viime
viikon tietojen valossa toteutuvan.
Nyt hallituksella olisi ollut loistava paikka muuttaa politiikan
suuntaa, mitä myös valtiovarainministeri on ministerikierrätyksen
aikana lupaillut. Onko, valtiovarainministeri, mielestänne nyt
politiikan suunnanmuutos? Tuleeko näillä ehdottamillani
toimenpiteillä lisää työpaikkoja erityisesti
nuorille, löytävätkö työttömät
töitä, tuleeko kasvun kannusteita yrittäjille?
Montako työpaikkaa uskallatte luvata näillä toimilla
suomalaisille?
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On positiivista sanottavaa se, mitä valtiovarainministeri
sanoi, että suomalaista telakkateollisuutta ei päästetä käsistä.
Se on hyvä juttu, ja kovan homman perussuomalaiset siinä tekivät,
että tähän ratkaisuun sitten hallituskin
päätyi. (Naurua)
Hallitusohjelmassa lukee näistä väylähankkeista,
että ne hankkeet, jotka ovat keskeneräiset, viedään
loppuun. Meillä on yksi tämmöinen hanke
Savonlinnassa, Laitaatsalmen silta, ja olisin toivonut, että tässä lisätalousarviossa
olisi rahat tämän hankkeen loppuun viemiseen saatu.
Mutta varsinainen kysymys ministerille on momentista 28.01.69.
Tähän ei ole tullut vielä vastausta tässä salissa.
Olisin halunnut, että olisitte avannut tätä:
miksi nämä Kreikan korkotulot palautetaan takaisin
Kreikkaan?
Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio
mahdollistaa Suomen kasvun myös tulevaisuudessa, erityisesti
kriittisimmillä aloilla, kuten meriteollisuudessa. Ministeri
Vapaavuorelle juuri tuossa totesin, että vihdoin on ymmärretty,
että meriteollisuus ei ole pelkästään
laivanrakennusta vaan myös offshore-rakentamista, ja sillä alueella
varmasti on meriteollisuuden tulevaisuus. Haluaisin kysyä ministeri
Urpilaiselta, kun ministeri Vapaavuori taisi siirtyä toisiin
tehtäviin: kun tuolla offshore-alalla on erikseen todettu,
että Norjan offshore-kenttien tulevaisuutta voidaan selvittää,
niin onko vastaavaa selvittämistä harkittu myös
pohjoisen, Venäjän, kuten Jamalin niemimaan, osalta?
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa vienti ei vedä. Euroopassa
on toinen tällainen valtio — tänään
valtiovarainvaliokunnassa tämä oli esillä — ja
se on Kreikka. On siis kaksi valtiota, joissa vienti ei toimi: Suomi
ja Kreikka. Missä on syy? Tietysti voidaan arvostella myös
hallitusta, että vientiin ei ole panostettu, mutta suomalaisilla
yrityksillä, suomalaisten yritysten toimitusjohtajilla,
hallituksilla — kuten viime viikolla Talouselämässä oli — on
sellainen hyvä veli -kerho, "meillä on kivaa".
Sinne valitaan porukka, jolla on kivaa keskenään.
Meidän pitäisi pystyä valitsemaan sellaisia
henkilöitä, joilla on nälkää menestymiseen
ja siihen, että Suomen vienti alkaa vetää. (Kari
Rajamäki: Metsäteollisuuden asiantuntemusta!)
Tässä mielessä olisi tärkeätä,
että nämä seikat tulisivat myös
käytännössä esille, koska Suomen
vienti on se, jolla me saamme rahaa valtiontalouteen ja kuntien
talouteen.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että siitä huolimatta, että velkaantuminen
jatkuu, panostetaan myöskin työllisyyteen ja panostetaan
kohtuullisten vuokra-asuntojen tuottamiseen, ja tietysti omaa sydäntäni
lähellä ovat telakkateollisuuden tukemisponnistelut.
Myöskin nämä liikennehankkeet, siten
että liikennepoliittisen selonteon mukaisesti pystytään
etenemään, ovat erittäin tärkeitä.
Telakkateollisuuden turvaamiseksi tarvitaan lisätoimenpiteitä näiden
nyt esillä olevien lisäksi. Vasemmistoliiton telakkatyöryhmä tulee luovuttamaan
ministeri Vapaavuorelle pitkän listan ehdotuksia 4.6.,
ja siitä tulee sitten jatkoa myöhemmin. Me tarvitsemme
myöskin kestävän ratkaisun omistuspohjaksi,
ja siinä, niin kuin aiemmin täällä jo
välikysymyskeskustelussa toin esiin, tarvitaan vahvaa valtion
roolia ja vahvaa valtion ankkuriomistusta.
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lisätalousarviolla siirretään
päästökauppatuloja 32 miljoonaa kehitysyhteistyöhön,
mikä on todella arvokas lisä meidän globaaliin
vastuuseemme, mutta olen huolissani jatkosta. Nimittäin
jos näitä päästökauppatuloja ei
jatkossa tulekaan, niin tavoite 0,7 prosenttia bkt:stä karkaa
yhä kauemmaksi. Toisaalta kun päästökauppamekanismi
ei nyt toimi, se ei ohjaa uusiutuvaan energiaan eikä investoimaan
päästöjä vähentävään
teknologiaan, niin meillä on oikeastaan aika hätä kädessä nyt
energiapolitiikan suhteen. Totta kai on vielä toivoa, että EU-parlamentti
korjaisi päästökauppamekanismia, se on vielä siellä käsittelyssä,
mutta jos sitä ei saada EU:n laajuisesti toimimaan, niin
toki kansallisesti on varauduttava toimenpiteisiin, kuten hiiliveroihin
ja niin edelleen. Kysyisin arvoisalta ministeri Urpilaiselta: onko
hallituksessa jo pohdittu, mihin toimenpiteisiin Suomessa ryhdytään,
jotta saataisiin uusiutuvaa energiaa edistettyä, jos päästökauppamekanismeja
ei saada toimimaan?
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman, arvoisa puhemies! Voi sanoa, että tämä lisäbudjetti
on todella merihenkinen. On meriklusterin tukemista, LNG-terminaalia.
Tä-mä on hyvä. Valitettavasti myöskin
veneveistämöt tarvitsisivat nyt tukea vientiponnisteluissaan.
He elävät tilannetta, joka on erittäin
haastava. En tiedä, löytyykö tähän
lääkettä.
Värderade minister, värderade kolleger, jag tror
att många av oss fick kaffet i struphalsen i går
när vi läste att den höjda pensionsåldern är
en statistisk felaktighet.
Elikkä liittyen siihen, että eilisissä lehdissä — ilmeisesti
toistaen PT:n julkaisua — todettiin, että kohonnut
todellinen eläköitymisikä on tilastoharha,
kysyisin ministeri Urpilaiselta: oletteko mahdollisesti ehtinyt
siihen tutustua, ja mikä on hallituksen reaktio tähän
uuteen väitteeseen?
Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erityisen tärkeää,
että infran rakentamiseen ja työllisyyteen panostetaan.
Tämä on arvostettavaa tässä lisäbudjetissa,
mutta muistutan, että lasten ja nuorten aika on tässä ja
nyt. Olen erittäin huolissani ja harmistunut, että tässä lisäbudjetissa
ei kiinnitetä huomiota akuutteihin asioihin, kuten nuorisotyöttömyyden
korjaamiseen, nuorisotakuuseen ja erityisesti lasten hyvinvointiin,
muun muassa perhetyömalliin panostamiseen. Kun nähdään,
mitä ihan lähimaissa tapahtuu, niin erityisen
tärkeää olisi huolehtia tulevista sukupolvista.
Tästä näkökulmasta kysynkin
ministeri Urpilaiselta: milloin tulee lisäpanostuksia näihin,
lapsiin ja nuoriin ja heidän akuutteihin tarpeisiinsa,
ja miksi ei ollut tässä lisäbudjetissa?
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen nosti avauspuheenvuorossaan
kyllä äärimmäisen tärkeän
asian esille. Työttömyyden kokonaismäärä nousee
jo kesällä yli 300 000:n. Siinä on viimeisen
vuoden aikana kasvua ollut yli 40 000 työtöntä.
Työnhakijoita on tällä hetkellä liki 500 000,
ja mikä huolestuttavinta, sekä nuoriso- että pitkäaikaistyöttömyys
kasvavat koko ajan. Kyse on nimenomaan trendistä ja rakenteellisista
muutoksista, ei mistään suhdanneluonteisesta vaihtelusta.
Aika lailla huolestuttavaa on se, että työ-
ja elinkeinotoimistoissa annetaan tällä hetkellä palveluaikoja
jo ensi vuoden puolelle. Mitenkä sellainen palvelu voi
olla syvällistä, ja mitenkä se vastaa
niiden ihmisten, niiden työttömien, palvelutarpeeseen,
jotka ovat kaikista hankalimmassa tilanteessa? Ja mikä huomionarvoista,
koko ajan — näin on ollut jo pidemmän
aikaa — työtöntä kohti laskettuna
työllisyysmäärärahojen kokonaistaso
laskee, ei suinkaan nouse.
Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien pitää olla
huolissamme valtion valtavasta velankasvusta ja jatkuvasta valtion
alijäämästä. Ne ovat suuria
asioita. Nämä parantuvat vain työtä tekemällä,
ja työhön tarvitaan ennen kaikkea Suomen pienyrittäjiä ja
työntekijöitä. Nyt juuri kun hallitus
antoi tämän yritysverotuksen alennuksen, niin
tämä ei kerta kaikkiaan auta ketään
pienvaltaista, -yrityksiä, jotka työllistävät.
Ne menevät vain suurille yrityksille. Oliko tämä tietentahtoisestikin
tämän hallituksen linja?
Mitä perussuomalaisetkin ovat nyt kiinnittäneet
huomiota, niin nyt pitäisi hallituksen puuttua talousrikollisuuteen.
Täällä kokoomuksen edustaja kerran sanoi,
että kaksi tärkeää asiaa on korjattu,
eli pitää antaa kuitti maksajalle ja sitten palkka
maksetaan suoraan pankkitilille. Jos nämä ovat
harmaan talouden ehkäisyä, niin kyllä hallitus
on nyt pienillä liikkeessä. Nyt pitäisi puuttua
siihen, että yrittäjällä, joka
tulee tänne, ulkomaisella yrittäjällä,
(Puhemies koputtaa) on rekisteröimispakko ja myös
tämä Hollannin malli eli tilaajavastuu ulotettaisiin
pääyrittäjään. Nyt pitäisi
tehdä jotain suurta eikä mitään
(Puhemies koputtaa) nippelikonsteja.
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
Jaha, nyt on minuutti tullut täyteen.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysyin työ- ja elinkeinoministeriön
Pekka Tiaiselta, mitä 2000-luvulla on tapahtunut työttömyydessä.
Yhden vuoden aikana, vuoden kuluessa, vain kerran työttömien
määrä on lisääntynyt
niin kuin nyt on tapahtunut huhtikuusta huhtikuuhun.
Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnarille Suomen viennistä:
Kaikista Euroopan unionin maista kevään 2011 jälkeen
Suomen viennin kehitys on ollut kahden kolmen heikoimman Euroopan unionin
maan joukossa — vielä kerran: kahden kolmen heikoimman
eurooppalaisen maan joukossa. Edelleen, yksikkötyökustannuksissa
ero Suomen ja Ruotsin kesken on revähtänyt ja
kasvaa kaiken aikaa. Sielläkin huonoa, siis kaiken aikaa
huonompaan suuntaan menevää, kehitystä on
näköpiirissä. Hallitus ei ole pystynyt
omilla toimillaan vakuuttamaan työmarkkinajärjestöjä niin,
että ne olisivat kyenneet ratkaisuihin, jotka osaltaan
parantaisivat tätä yksikkötyökustannusten
tilannetta. Mitä telakkajärjestelyihin tulee, niin
vähän myöhäissyntyisiä,
mutta palataan niihin myöhemmin.
Sanomani on: Miksi hallitus odottelee? Kehysratkaisu piti sisällään
joitakin ihan hyviä toimia (Puhemies koputtaa) mutta paljon
huonoja, mutta nyt kun odotellaan, aika kulkee, tilanne menee huonoon
suuntaan. Tarvittaisiin toimia tässä ja nyt.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysymys ei ole yksikkökustannuksista,
ainakaan yksistään, vaan kysymys on laadusta,
(Ben Zyskowicz: Niistäkin!) tuotteen laadusta: pitää olla
sellaisia tuotteita, joilla on kysyntää. Se on
minusta tällä hetkellä Suomen heikkous,
ja elinkeinoelämä korostaa koko ajan yksikköhintaa
ja palkkoja, ja samaan aikaan tutkimustoiminnasta ja tuotekehittelystä vähennetään
rahoja, koska se ei olekaan se tärkeä asia. Päinvastoin,
se on se tärkeä asia, ja tähän
meidän pitäisi panostaa. Tässä mielessä on
paljon tehtävää.
Sitten on myös tämä uusien alueitten
löytäminen. Esimerkiksi kun viime viikolla oltiin
Espanjassa — Espanjan vientihän tällä hetkellä vetää — siellä Suomen
Finpron edustajat kertoivat, että Etelä-Amerikka
vetää, Aasiassa vetävät muutkin
maat kuin Kiina, mutta tätä ei olla Suomessa huomattu.
Täällä mennään samaa
uraa, jota on menty ennenkin. Meillä olisi paljon kyvykkäitä,
lahjakkaita nuoria henkilöitä yritysten johtotehtäviin,
ja tällaisia vaihdoksia pitäisi tapahtua valtionyhtiöissä ja
myös suurissa yhtiöissä, muuallakin kuin
Helsingin Sanomissa.
Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tällä menolla, mikä nyt
on vallalla, Suomi ajautuu ennen seuraavia eduskuntavaaleja todella
syvään lamaan. Tämä hallitus
antaa eduskuntavaalien jälkeisille hallituksille todella
huonon perinnön. Vienti ei vedä, ja kotimaista
ostovoimaa on kaikennäköisillä välillisillä veroilla
ynnä muilla toimilla kuristettu. Tällaisessa tilanteessa,
missä me nyt olemme, tulisi elvyttää kotimaan
kysyntää, mutta siihen hallituksella ei näytä olevan
valmiutta. Kysyn valtiovarainministeriltä: eivätkö teillä ala
silmät avautua, niin että pitäisimme
jollakin tavalla talouselämää ja yleensäkin
elinkeinoelämää pystyssä lisäämällä tässä tilanteessa
kotimaista kysyntää eli elvyttämällä?
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari oli paljossa oikeassa omassa
puheenvuorossaan. Todellakin, siis vienti ei meillä vedä kerta
kaikkiaan, me jäämme muiden jalkoihin. Mutta kyllä niillä yksikkötyökustannuksilla
on erittäin tärkeä rooli, koska ne määräävät
sen, miten kilpailukyvyn käy. Ja te olitte aivan oikeassa
siinä, kun te sanoitte, että tutkimuksesta ja
innovaatiotuesta on leikattu ja viennistä on leikattu.
Juuri niin. Te sanoitte, että jatketaan niin kuin aikaisemminkin.
Ei jatketa, tässä on tapahtunut muutos. Näistä asioista
leikataan, ja kun niistä leikataan, samalla tuottavuuden
parantamisesta leikataan ja samalla viennin edellytyksistä leikataan,
ja nämä ovat vääriä ratkaisuja.
Jos tätä edustaja Skinnari tarkoitti, niin olen
hänen kanssaan erittäin vahvasti samaa mieltä.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tarkoitin sitä, että ei
jatkettaisi nyt sillä linjalla, että on viety
näihin maihin eikä samaan aikaan selvitetä niitä mahdollisuuksia,
joita muut alueet tarjoavat. (Mauri Pekkarinen: Joo!) On käynyt
ilmi, että esimerkiksi Euroopassa Norja on niitä harvoja
maita, joissa on tämä viennin lisäys
ja on rahaa, mutta mitkä ovat Suomen panostukset yhteistyöhön
Norjan kanssa? Sama on Etelä-Afrikan ja espanjankielisten alueiden
suhteen yleensä. Suomi on laiminlyönyt espanjankieliset
alueet viennissään, ja vasta viime vuoden loppupuolella
oli ensimmäisiä kokouksia. — Siellä naureskelee
nykyinen elinkeinoministeri, mutta koetapa tehdä nyt asialle
jotain, (Mauri Pekkarinen: Aivan!) koetapa tehdä asialle
jotain!
Se, mikä tästä vielä puuttuu,
on se, että tähän Finproon pitää panostaa.
Meidän pitää panostaa siihen, että meillä on
tuolla ulkomailla ihmisiä, jotka ovat viennin apuna erityisesti
pienille ja keskisuurille yrityksille. Meillä puhutaan
pienistä ja keskisuurista yrityksistä, mutta niitten
kansainvälistymistaso ja niitten pärjääminen
ulkomailla on laiminlyöty. (Mauri Pekkarinen: Skinnari
ministeriksi!)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan, että parlamentaariseen puhetapaan kuuluu
teitittely.
Se on aina niin vaikeata!
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari on oikeassa, että meillä vienti
ei vedä. Espanjassa on tapahtunut käänne,
mutta se ei perustu hallinnollisiin ratkaisuihin, vaan se perustuu
siihen, että siellä on tehty radikaali työmarkkinauudistus, joustavuutta
työmarkkinoilla on lisätty. Kun sen lisäksi
on tehty myöskin palkkaratkaisu, joka on hyvin maltillinen,
voi sanoa, jopa miinusmerkkinenkin, näillä keinoilla
on saatu vienti vetämään ja kauppatase
positiiviseksi. Suomella tässä olisi aika paljon
opiksi otettavaa. Ja yksi seikka, joka Espanjassa on myöskin
tehty: eläkeikä on nostettu siellä 67:ään,
tai tehty päätös siitä, eli
työuria pidennetään. Ja nyt oikeastaan
kysymys ministeri Urpilaiselle kuuluukin: kun meillä on
tehty hyviä ehdotuksia työtarjonnan lisäämisestä,
niin mitä hallitus aikoo tässä suhteessa
tehdä?
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että me
teemme kaikki toimet täsmätoimina nyt elinkeinoelämän,
talouden, työllisyyden ja alueiden kehittämisen
kehykseen, ja tässä mielessä teollisuuspanostukset
vientiin ja myös ulkomaisten investointien saaminen Suomeen
on tärkeää.
Mutta kyllä edustaja Sasille on sanottava, että eurokriisin
ytimestä Espanjasta meidän ei ehkä ihan,
toivottavasti, tarvitse lähteä soveltamaan toimia
yksi yhteen. Ihmiset menettävät kahden vuoden
jälkeen kaiken toimeentulotuen ja -turvan. Puoli
miljoonaa ihmistä on ilman mitään apua.
55 prosenttia nuorista on työttömänä.
On ehkä näin, että tällä yhteiskuntapolitiikalla
kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentäminenkään ei
onnistu, ja jos se epäonnistuu, ei myöskään
talouden uusi pohja kasva. Eli kyllä tässä suhteessa
hallituksen on ihan oikein tullut kantaa vastuuta laajemmin.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Urpilainen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä,
että tässä eduskuntasalissa riippumatta
puoluerajoista kannetaan huolta työllisyyden kehityksestä, koska
se todella on kehittynyt heikompaan suuntaan ja sen takia siitä onkin
syytä olla huolissaan.
Tässä lisätalousarvioesityksessä,
niin kuin tuossa avauspuheenvuorossani totesin, on nyt merkittävällä tavalla
pyritty luomaan edellytyksiä paremmalle työllisyydelle
ja ennen kaikkea myöskin edellytyksiä suomalaisen
teollisuuden toimintaedellytyksille eli sille, että suomalainen teollisuus
pärjäisi kilpailussa. Edustaja Skinnari on siinä oikeassa,
että valitettavasti me emme ole päässeet
osallisiksi kehittyvistä markkinoista niin kuin olisi ollut
toivottavaa, eli tässä suhteessa varmasti myöskin
siinä meidän viennin kohdentumisessa on parantamisen
varaa, mihin me täältä tavaroita ja tuotteita
viemme.
Niin kuin aikaisemmin totesin ja moni kollega on siihen myöskin
kiinnittänyt huomiota, tämä työllisyyspanostus
näkyy nyt sitä kautta, että me parannamme
liikenneverkostoa eli liikenneinfraa, me parannamme energiainfraa
ja tätä kautta me luomme suomalaiselle teollisuudelle
parempia toimintaedellytyksiä, eritoten telakkateollisuudelle,
joka on ollut, niin kuin tiedämme, erittäin suurissa
haasteissa, koko meidän meriteollisuus. Täällä edustaja
Kataja kysyi, onko meillä mahdollisuuksia offshore-toiminnan
kautta myöskin päästä osallisiksi
arktisen alueen kehitysnäkymistä ja Venäjän
kysynnästä. Uskon, että on, sen ohella,
että tietenkin myöskin Norjassa tätä kysyntää akuutistikin
tällä hetkellä on.
Arvoisa puhemies! Moni kollega kysyi myöskin siitä,
miksi tässä ei ole lisärahaa esimerkiksi nuorisotakuun
toteuttamiseen tai pitkäaikaistyöttömyyden
hoitoon. Sen takia, ettei työ- ja elinkeinoministeriö eikä myöskään
opetus- ja kulttuuriministeriö ole esittänyt lisämäärärahatarpeita vielä tässä vaiheessa
vuotta. Itse asiassa työllisyysmäärärahoja
on tänä vuonna budjetoitu 600 miljoonaa euroa,
minkä on arvioitu riittävän noin 30 prosentin
aktivointiasteeseen — tämä on työ- ja
elinkeinoministeriön arvio — ja nuorisotakuuseen
tehdään yli 90 miljoonan euron panos tänä vuonna.
Eli uskon, että budjettiriihi on se seuraava etappi, jossa
me sitten arvioimme myöskin ensi vuoden osalta työllisyysmäärärahojen
tarvetta (Mauri Pekkarinen: Liian myöhään!)
eritoten nuorisotakuun toteuttamiseksi ja myöskin pitkäaikaistyöttömyyden
torjumiseksi. — Edustaja Pekkarinen, tämä hallitus
tekee politiikkaa ajassa. (Mauri Pekkarinen: Myöhäisessä ajassa!) Jos
työ- ja elinkeinoministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö ennakoivat,
että rahat, jotka tämän vuoden budjettiin
on varattu, eivät tule riittämään,
niin uskon, että nämä ministeriöt
tulevat tekemään seuraavaan lisätalousarvioon
esityksen, ja silloin hallitus ne myöskin asianmukaisesti
käsittelee. (Mauri Pekkarinen: Ei kai Vapaavuori tällaisia
ole esittänyt?)
Puhemies! Edustaja Mäkipää puhui
mielestäni hyvin tärkeästä asiasta
eli siitä, miten me voimme tukea rehellistä yrittäjyyttä ja
myöskin rehellistä elinkeinotoimintaa. Täytyy
muistaa, että kehysriihessä hallitus teki päätöksiä panostaa
entistä enemmän harmaan talouden torjuntaan, muun
muassa Verohallintoon lisättiin 40 henkilötyövuotta,
mutta ylipäänsä tämän
hallituksen aikana yli 300 ihmistä enemmän työskentelee
harmaan talouden torjunnassa kuin viime vaalikaudella. Se on kyllä osoitus
siitä, että yksi tämän hallituksen
painopisteistä on ollut harmaan talouden torjunta, ja se
on tärkeää moraalisesti vaikeina talousaikoina,
että me tuemme niitä yrittäjiä,
jotka myöskin toimivat pelisääntöjen mukaisesti,
ja estämme vilunkipeliä.
Edustaja Turunen kysyi Suomen Pankin voittojen tuloutuksesta.
Meidän on hyvä huomata, että Suomen Pankkihan
on tehnyt voittoa Kreikan velkakirjoilla ja Suomen Pankin pankkivaltuuston
päätöksellä Suomen Pankin voittoja osoitetaan
noin 42 miljoonaa euroa nyt Kreikalle tämän lisäbudjetin
kautta. Mielestäni tämä on siinä mielessä ihan
perusteltu toimenpide, että en usko, että kukaan
eduskunnassa on ajatellut, että me teemme voittoa Kreikan
velkakirjoilla, vaan tässä yhteydessä osana
eurokriisin hoitoa nyt sitten näitä voittoja olemme
valmiita myöskin Kreikalle muiden euromaiden tavoin tulouttamaan.
Arvoisa puhemies! Varmaan jatkamme keskustelua.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Vapaavuori, 2 minuuttia paikalta.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Kun täällä edustaja
Skinnari puhui lämpimästi Norjasta ja kehotti
allekirjoittanutta tekemään asialle jotakin, niin
voisin jatkaa siitä, että kun valtiovarainministeri
totesi, että hallitus tekee asioita ajassa, niin välillä myös
etuajassa. Eli voin edustaja Skinnarille kertoa, että vietin
koko eilisen päivän Norjassa perehtymässä nimenomaan
yhteistyömahdollisuuksiin Suomen ja Norjan kesken.
Edustaja Pekkariselle puolestaan voin todeta, että siellä kiinnitettiin
huomiota siihen, että edellisen elinkeinoministerin vierailusta
oli kovin, kovin, kovin pitkä aika, ja siinä mielessä oli
hienoa, että tämä maa huomioitiin.
Itse asiassa ratkaisu löytyy joskus lähempää kuin
kuvittelemmekaan. Norja on monista eri syistä johtuen maa,
missä menee aika hyvin, missä on noin 3 prosentin
kasvua koko ajan, mikä panostaa vahvasti laivanrakennukseen,
offshore-kysymyksiin, arktisiin kysymyksiin, juuri sen kaltaisiin
asioihin, missä Suomessa on erinomaista osaamista. Meiltä löytyy
erinomaisen hyvä potentiaali yhteistyölle, jolle
tietenkin meidän yhteinen pohjoismainen viitekehyksemme
ja siihen liittyvä yhteinen historiamme ja niin edelleen
antaa poikkeuksellisen suosiolliset olosuhteet — ja muistutan
vielä siitäkin, että meillä on 736
kilometriä yhteistä rajaa. Eli kyllä me
olemme nimenomaan nähneet, että Norja on niitä potentiaalisimpia
teollisen yhteistyön kohdemaita koko maailmassa.
Sitten kiinnitettiin huomiota myös siihen, että Espanjakin
pitäisi huomioida. Siellä olin kaksi viikkoa sitten
kokonaisen päivän.
Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksella on erinomainen taito aina välillä nostaa
hieman verenpainetta. Näin tapahtui myöskin tuossa
alusten rakentamista koskevassa katsannossa, jossa samassa asetelmassa
toivoakseni tulee kyetä näkemään korkeamman
teknologian, vaativamman laivanrakennusosaamisen risteilyalusbisnes
ja vähän krouvimman raudan arktisen osaamisen
mahdollisuudet. Tässä tehtiin hyvin paljon työtä,
ja kiitän hallitusta siitä, että hallituksessa
merkittävät voimat satsasivat tähän
asiaan taustalla. Onnistuttiin ja saatiin hyvä lopputulos
aikaiseksi, mutta joka tapauksessa Suomi joutui tähän
tilanteeseen vähän niin kuin yllättäen.
Jotta erään Suomen viennin suuren mahdollisuuden
suhteen — on sitten kysymys risteilyalusbisneksestä tahi arktisesta
alueesta, kumpaakaan ei ole varaa jättää sivuun — vastaavaan
tilanteeseen ei ajauduttaisi toistamiseen, pitää olla
Ole Johanssonin ryhmän kaltaisia työryhmiä raportteineen
valmistelemassa tätä työtä.
Kysynkin hallitukselta: onko tätä kautta hallituksen
tarkoitus siinä, että meillä on mahdollisuus
olla kilpailukykyinen näissä molemmissa suunnissa,
(Puhemies koputtaa) sekä risteilyalusten että arktisen
teollisen osaamisen osalta?
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Euroopan taantuma todellakin heijastuu tähän
Suomen talouteen. En usko, että meidän kannattaa
todellakaan Espanjasta lähteä esimerkkiä hakemaan.
Meidän täytyy kehittää tätä meidän
pohjoismaista mallia, ja minun mielestäni hallitus tekee
nyt ansiokasta työtä juuri siinä, että yritetään
edetä kahdella aikajanalla: yritetään
pyrkiä siihen, että meidän perusteollisuus,
joka on Suomen talouden selkäranka, säilyy voimissaan
näinä vaikeina aikoina, mutta rinnalle lähdetään
hakemaan myöskin niitä uusia mahdollisuuksia laajentaa
tuotantoa. Tämä on ollut hyvä huomio,
että meidän täytyy myös olla aktiivisesti
markkinoimassa tätä meidän osaamista
ja pätevyyttä tuolla ulkomailla uusien markkina-alueiden
saamiseksi.
Kun täällä on puhuttu, että nyt
ei elvytetä, niin eikös sitä kotimarkkinoiden
parasta elvyttämistä ole juuri se, että panostetaan
näitten työpaikkojen syntymiseen, niin kuin nytten
tässä on valtiovarainministeri kertonut? Ja kyllä minä näkisin, että yritysveron
alentaminen on ollut semmoinen kädenojennus, että elinkeinoelämällä on
nyt mahdollisuus tuoda myös itse kortensa kekoon, jotta
me pystymme tämän Suomen suunnan kääntämään.
Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomen vientiyritysten mahdollisuus
investoida ja työllistää riippuu varsin
monista asioista. Yksi tärkeimmistä on energian
saatavuus ja hinta. Olen monta kertaa pohtinut sitä, ja
kun hallitus on asettanut aikanaan tämän ict-työryhmän,
jossa pohdittiin nimenomaan yli vaalikausien menevän politiikan
merkitystä ict-puolella ja sitä, että Nokialta
hukkuu osaamista, ja siihen on haluttu tarttua, ja se on äärimmäisen
hyvä, että hallitus on siihen lähtenyt, niin
kysyisin ministeri Vapaavuorelta: onko pohdittu teollisuus- ja energiapolitiikan
alueella samanlaista ajatusta eli pitkäjänteisempää ja
ennustettavampaa politiikkaa, jotta yritykset uskaltavat tehdä investointeja?
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin
edustajat Skinnari, Rajamäki ja Sasi kertoivat työ-
ja elinkeinojaoston Espanjan-matkan kokemuksista. Haluan tuoda tähän
keskusteluun pari pientä mutta oleellista täydennystä.
Ensinnäkin, kun tapasimme Finpron aluejohtajat, niin siellä meille oli
viesti selvä: kaikilta mantereilta löytyy lisää vientipotentiaalia,
ympäri maailmaa, kaikilta mantereilta löytyy.
Ja toiseksi, huoli oli siinä, että nyt nämä Finpron
resurssit ovat tavallaan siinä samassa hivenen alenevassa
kehyksessä täällä budjetin osalta,
kun nyt tarvittaisiin merkittäviä panostuksia,
jotta erityisesti pk-yritykset pääsisivät
markkinoille. Ne tarvitsevat sitä tukea, ne tarvitsevat
tätä Invest in Finland -verkostoa, jossa
pitäisi saada vieläkin tehokkaampaa toimintaa aikaan.
Mutta nyt kun Finpron osalta on vähän leikattu
sitä, niin viesti oli se, että pitäisi
aika voimakkaalla tavalla lisätä resursseja, jotta
me saisimme miljardien, miljardien vientikauppoja aikaan. Ja se
viesti todellakin oli se, että joka puolella maailmaa on
kyllä markkinoita, kun vain markkinointi hoidetaan hyvin
ja saadaan hyvät tuotteet maailmalle.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Rohkeaksi tätä epävarmuuden
keskellä annettua lisätalousarviota ei voi luonnehtia
muilta kuin yhteisöveron alentamisen osalta. Sehän
on radikaali ja vastikkeeton, ja sen todellisia vaikutuksia ei tiedetä.
Kun monenlaisia uhkakuvia nyt on ilmassa, niin kysyn: onko hallitus
todella varautunut työttömyyden räjähdysmäiseen
kasvuun?
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen rupeaa
tilannearviossaan olemaan aika lailla samalla linjalla kuin keskusta
oli jo vaalien jälkeen. Tämä taloustilanne
on vakavampi kuin millaisena sitä on pidetty. Työttömyys kasvaa
edelleen, ja sen takia olisi odottanut, että toimet olisivat
olleet huomattavasti aktiivisempia tässä tilanteessa.
Nythän me olemme siinä tilanteessa, että tämä lisäbudjetti
ei mitään merkittäviä muutoksia
tuo. Ministeri sanoi, että tässä mennään
askel askeleelta. Me olemme koko ajan odottaneet teiltä niitä askeleita.
Me olemme oikeastaan oppineet odottamaan niitä. Odotettiin budjettia,
odotettiin kehystä, odotettiin, että niissä tuodaan
merkittäviä uudistuksia, mutta niitä ei ole
tapahtunut. Keskusta on tuonut oman esityksensä kasvurahastoksi,
ja tämäntyylisiä merkittäviä avauksia
olisi pitänyt nyt tulla.
Toinen merkittävä asia on se, että täällä on
250 miljoonaa nyt verotulon vähennyksiä, mutta
siitä puuttuu vielä alv ja tuloverovähennykset.
Kun tiedetään työttömyyden kasvu,
on täysin selvää, (Puhemies koputtaa)
että syksyllä tulee lisäbudjetti, joka
tulee leikkaamaan merkittävästi verotuloja. Miksei
näitä voitu arvioida jo tähän
lisäbudjettiin mukaan?
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on
usein todettu, talous ei kasva, työttömyys pahenee. Keskeinen
ongelma on tietysti Euroopan taantuma mutta myös
rakenteelliset ongelmat meidän viennissämme. Meidän
on Suomessa tehtävä se, mitä kuitenkin
itse voimme tehdä vientimme ja kasvumme edistämiseksi.
Kehysriihessään hallitus kevensi yritysten verotusta,
panosti talouden kasvuun. Nyt olisi keskeistä,
että palkkaratkaisut, millä muodoin ne solmitaankin,
olisivat mahdollisimman maltillisia ja tukisivat täten
meidän vientiedellytyksiämme. Edustaja Skinnari,
niillä palkoilla on keskeinen merkitys meidän
hintakilpailukyvyllemme. (Jouko Skinnari: Osaamisella on tärkeä merkitys!)
Tässä suhteessa toivon, että hallitus
omalta osaltaan tekee kaiken voitavansa, vaikka ymmärrän,
että turhauttaa, kun esimerkiksi yritysjohtajat omissa ahneuksissaan
tekevät kaikkensa myrkyttääkseen työmarkkinailmapiiriä.
Mutta oikeastaan hallitukselle kysymys: mitä voisimme tehdä maltillisten
palkkaratkaisujen edistämiseksi?
Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maltillinen palkkaratkaisu, millä tavalla
se sitten syntyykään — onko keskitetty vai
liittokohtainen — on varmasti ihan paikallaan. Valitettavasti
niitä puheenvuoroja myöskin on sitten Suomessa
esiintynyt, että lähdetään katsomaan
mallia siitä Saksan kilpailukyvyn luomisesta, joka tehtiin
2000-luvulla. Sinne luotiin halpatyömarkkinat, siellä työskentelee
miljoonia ihmisiä alle 4 euron tuntipalkalla, ja 10 prosentille ihmisistä,
palkansaajista, valtio maksaa 4 miljardia euroa vuodessa toimeentulotukea,
siis työssä käyville ihmisille, (Ben
Zyskowicz: Parempi, että ovat kokonaan työttöminä,
niinkö?) ja tämä on johtanut käytännössä Saksassa
siihen, että siellä ollaan työsuojelulakeja
uudistamassa, koska puolet palkansaajista on työstressin
kohteena ja kourissa. Eihän tämä vain
ole meistä kenenkään mielestä se
Suomen tie?
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus teki omalta osaltaan osinkoveroratkaisut,
antoi silloin melkoisen lahjan yrityssektorille ja odottaa nyt sitten,
että sitä kautta työllisyys lähtisi
elpymään, mutta tiedämme, että se
on pitkässä kuusessa, saattaa olla vasta ensi
vaalikaudella tuloksia tuottava. Kysynkin: mitä varten,
ministeri Urpilainen, hallitus meni tekemään osinkoveroratkaisun
ennen kuin tupo on kasassa? Minusta tämä on aika
lailla ajattelematonta toimintaa, koska nyt teillä ei ole
oikein minkäännäköistä vääntöruuvia
sinne yrityselämän suuntaan. Millä se maltillinen
tupo nyt sitten tehdään? Valtiovallalla ei kovinkaan
paljon varmaan niitä euroja ole sinne pöytään
antaa.
Sitten toinen kysymys. Sosialidemokraatit ovat aina olleet sitä mieltä,
että silloin kun on työllisyystilanne huono, valtiovallankin
pitää toimia. Kysyn: miksi te ette nyt tee järkeviä investointeja
ja sitä kautta työllistä, ei syömävelkaa,
vaan investointeihin, jotka sitten tuottavat ja tekevät
tulosta myöhemmin, säästävät
jopa?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että hallitus
nyt satsaa myöskin asuntotuotantoon pääomittamalla
A-Kruunua. Mutta, arvoisa valtiovarainministeri ja myöskin
arvoisa asuntoministeri, kai te nyt yhdessä pidätte
huolen siitä, että kun sitä omaa pääomaa
sinne maksetaan, niin siitä ei peritä ainakaan
aravalainan mahdollistamaa maksimikorkoa, joka on tällä hetkellä 8
prosenttia? Nimittäin sehän pompauttaisi vuokrat
entistä korkeammalle, ja kun tällä on
ymmärtääkseni pyrkimys paitsi lisätä asuntotuotantoa
myöskin pitää vuokria kurissa, ainakin
pääkaupunkiseudulla, niin kehotan nyt lievään
maltillisuuteen tai ehkä nyt vähän suurempaankin
maltillisuuteen, jotta tämä vuokramarkkinoitten
kohtuuton kehitys pääkaupunkiseudulla, joka sitten
heijastuu koko maakuntaan, voisi pysähtyä.
Arvioin kyllä, että paitsi valtion rakennuttamista
tässä tilanteessa olisi ehkä jo tarvittu
valtion rakentamistakin. Nimittäin epäilen, että ainakin
pääkaupunkiseudulla aravatuotantoon urakkatarjousten
saaminen alkaa olla se kynnyskysymys. Jos niitä urakkatarjouksia
(Puhemies koputtaa) ei tule, niin sitten voisi olla hyvä,
että valtionyritys tekisi niitä.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Maailmalla investoinnit uusiutuvaan energiaan
kasvavat nopeasti. (Mauri Pekkarinen: Ja te leikkaatte!) Uusiutuvan
energian markkinat kasvavat nopeammin kuin monet muut sektorit.
Monissa paikoissa maailmalla nimenomaan päätökset
ilmastotavoitteiden saavuttamisesta ja investoinnit energiainfran
uudelleenrakentamisesta ovat niitä päätöksiä,
jotka myös synnyttävät uutta työtä,
kuten Saksassa energiavallankumous on synnyttänyt 370 000 työpaikkaa.
Suomessakin cleantech-sektori kasvoi viime vuonna huomattavasti
nopeammin kuin koko talous — no, itse asiassa se ylipäätänsä kasvoi.
Arvoisa puhemies! Onko hallituksessa pohdittu sitä,
miten uudistamalla meidän ja Euroopan energiapoliittisia
tavoitteita ja ympäristötavoitteita voisimme saada
sysäyksen investointeihin ja uuteen työhön,
aivan kuten edustaja Karimäki kysyi siitä, onko
harkinnassa, että kansallisesti nostaisimme hiilen hintaa,
jos ei se eurooppalaisessa viitekehyksessä onnistu?
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossaan ministeri Urpilainen
listasi tiehankkeita, joihin talousarviossa on kyllä löytynyt
rahaa, ja hyvä niin. Mutta minne on tämä cityhallitus
unohtanut alempiasteisen tieverkoston kunnossapidon? Vai onko teillä jäänyt
epähuomiossa se huomioimatta, että myös
maaseudulla tarvitsee toimivan liikenneverkoston? Käsittämätöntä kyllä,
kehitysapuun on löytynyt 30 miljoonaa euroa, minkä perillemenosta
ei voi olla mitenkään varma, mutta rahaa ei löydy
oman maan tiestöön, joka kuitenkin loppupelissä pitää tämän
meidän kansantaloutemme kunnossa.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa se, minkä edustaja
Oinonen otti esille, että tässä lisätalousarviossa
on löytynyt lisämäärärahoja
kansainväliseen kehitysyhteistyöhön,
jonka perillemenon eteen koko hallituksessa tehdään
valtavasti töitä, koska on totta kai todella tärkeää,
kun suomalaiset veronmaksajat osallistuvat kehitysyhteistyöhön,
että ihmisillä täytyy olla myös
tietoa siitä, mitä näillä rahoilla
saadaan aikaan. Onkin hyvin hienoa todeta, että niissä maissa,
joihin Suomen kahdenvälistä kehitysyhteistyötä maksetaan,
esimerkiksi Vietnamissa, ollaan saavuttamassa suurin osa vuosituhattavoitteista
vuoteen 2015 mennessä, jopa niin hyvin, että nyt Suomella
on mahdollisuus aloittaa Vietnamista vetäytyminen ja suunnata
omaa apuaan johonkin sellaiseen maahan, jossa kehitys on vielä enemmän
lapsenkengissä kuin Vietnamissa.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäki ja muutamat muutkin
täällä ovat ilakoineet siitä,
että kehitysapuun löytyy 30 miljoonaa euroa lisää rahaa.
Tietenkin sillekin rahalle olisi ollut käyttöä täällä Suomessa,
mutta jos se 0,7 prosentin tavoite, mistä aina puhutaan,
haluttaisiin toteuttaa ja jopa ehkä ylittääkin,
niin kyllä olen sitä mieltä, että jos
nämä Kreikan ja muiden euromaiden kriisipaketit
laskettaisiin mukaan tähän kehitysapuun, niin
tämä 0,7 prosentin tavoite olisi jo komiasti ylitetty
tähän päivään mennessä.
Nyt tartun edelleen tähän momenttiin 28.01.69,
eli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa on ihan
momentti sille, että reilut 40 miljoonaa euroa lapioidaan
rahaa Kreikalle. Kysynkin valtiovarainministeriltä: eikö tälle
reilulle 40 miljoonalle olisi löytynyt käyttöä täältä kotimaasta,
esimerkkinä tiestö, niin kuin edustaja tuossa
takana otti puheeksi, tai sitten nuorisotakuu, mistä puhuttiin,
tai vaikka tämä lastensairaala?
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaosto
on tässä talossa se jaosto, joka vastaa kehitysapurahojen
seuraamisesta ja myöntämisestä. Siihen
liittyen kyllä edustaja Oinosen kannattaisi kääntyä oman ryhmän
edustaja Soukolan puoleen, joka oli mukanamme, kun kävimme
Etiopiassa tarkistamassa, mihin nämä rahat menevät,
kun te väititte, ettei ole mitään takeita,
mihin nämä rahat menevät. (Juho Eerola:
Mosambikissa meni ihan hukkaan!) Tuossa maassa 1,7 miljoonaa ihmistä on päässyt
puhtaan veden piiriin suomalaisten tuen ansiosta. Kaikki jaostomme
matkalle osallistuneet ihmiset olivat varmasti yhtä mieltä siitä,
että Suomen rahat käytetään
erittäin vastuullisesti esimerkiksi tuossa maassa. Esimerkiksi
edustaja Soukola kirjoitti tästä erittäin
hyvän artikkelin Perussuomalainen-lehteen. Kehottaisin
lukemaan sen.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihan tuohon äskeiseen puheenvuoroon
sen verran, että minun ei tarvitse mennä Etiopiaan
asti katsomaan, kuinka huonosti siellä kansalaiset voivat.
Minun ei tarvitse mennä kuin tuohon läheiselle
torille katsomaan vähäosaisia ihmisiä ruokajonoissa.
Annetaan tänne Suomeen se 30 miljoonaa kehitysapuun, koska
tätä menoa, mitä hallitus nyt tänä päivänä tätä politiikkaa
tekee, Suomi on kohta kehitysmaa.
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomen valtion budjetti on noin 54 miljardia
euroa, ja uskallan väittää, että tästä suurin
osa käytetään suomalaisten elinolojen
parantamiseen ja turvaamiseen. Eivät nämä rahat
virtaa kaikki ulkomaille, eikä kaikkia suomalaisia ole
jätetty heitteille ja sorateitä jätetty
rappiolle sen takia, että Etiopiassa mahdollistetaan ihmisille
puhdas vesi. On puhdasta populismia kytkeä tiehankkeet
ja kehitysapu yhteen, ja tämmöistä puhetta
ei kyllä odottaisi tässä salissa enää 2000-luvulla
kuulevan.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin
tärkeä keskustelu. Nimittäin moni asia
tietenkin Suomessa kaipaa korjausta, mutta meidän täytyy katsoa
myöskin näitä globaaleita haasteita ja
sitä inhimillistä kärsimystä.
Minä uskon, että me suomalaiset haluamme olla
mukana ratkaisemassa näitä kriisejä ja
olla vaikuttamassa siihen, että näistä maailmaa
vaivaavista ilkeistä ongelmista päästään
eroon ja löydetään niitä ratkaisuja
ulos siitä, niin että ihmisillä on mahdollisuus
saada puhdasta vettä, ihmisillä on mahdollisuus
rakentaa elämäänsä, ihmiset
saavat koulutusta ja lapsikuolleisuus painetaan mahdollisimman matalaksi
ja synnytetään sitä hyvinvointia. Me
puhumme täällä paljon ilmastonmuutoksen
estämisestä ja uusista energiapoliittisista ratkaisuista,
mutta myös nämä teot, mitä me
yritämme tämän kehitysyhteistyön
kautta tehdä, ovat tärkeitä ja muuttavat
maailmaa toivottavasti parempaan suuntaan.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin meillä kuin muuallakin erityisen
huolissaan on syytä nyt olla nuorten tilanteesta. En ole
aivan varma, ja ehkä meidän olisi syytä yhdessä enemmän
miettiä, mitä tapahtuu tälle maanosallemme,
jos emme nyt saa nuorisotyöttömyyttä kuriin.
Arvoisa puhemies! Haluaisin tiedustella valtiovarainministeriltä:
Te totesitte äsken, että nyt ei ollut tarvetta
vielä antaa lisärahaa nuorisotyöttömyyden
hoitoon ja yhteiskuntatakuun todelliselle onnistumiselle, mutta
esitän kolme konkreettista näkökulmaa
ja toivoisin, että voisitte hallituksessa pohtia, olisiko
näissä joitakin eväitä nuorisotyöttömyyden
hoitoon. Ensinnäkin minusta me tarvitsemme oppisopimusreformin.
Me tarvitsemme sellaisen mallin, joka toimii Keski-Euroopassa, jossa
nyt koulunsa päättävälle ysiluokkalaiselle
oppisopimus on todellinen vaihtoehto. Lisäksi me voisimme
harjoittaa tulevaisuuskutsuntoja, laajennettuja asevelvollisuuskutsuntoja
niin tytöille kuin pojille, joissa tavattaisiin niin terveystarkastuksen
kuin opinto-ohjauksenkin merkeissä. (Puhemies koputtaa)
Kolmantena esitän työnantajamaksujen alentamista nuoren
vakituisesti työllistävälle työnantajalle. Voisiko
näistä ottaa koppia?
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaukset siinä, että panostetaan
meriteollisuuteen, kaivostoimintaan ja infrastruktuuriin, ovat ihan
oikeita. Merkittävää on myöskin
se, että osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla
pyritään edistämään,
ja siinä ministeri Risikko on tehnyt oikein hyvää työtä muun
hallituksen kanssa. Mutta on kyllä myönnettävä,
että tämä työllisyystilanne
alkaa oikeasti olla vakava paitsi nuorten myöskin koko väestön
keskuudessa. Täällä on nyt käyty
keskustelua näistä malleista, ja vasemmalta puolelta on
tyrmätty niin Espanjan malli kuin Saksan mallikin. Ehkä meidän
kuitenkin kannattaisi ottaa oppia tästä vähän
lähempää. Olen ihmetellyt sitä,
miksi Juhana Vartiaisen ajatuksia, jotka on Ruotsista kopioitu — siellä ne
ovat toimineet, siellä on työllisyysaste paljon
meitä korkeampi — ei ole täällä otettu
vakavasti. Kysynkin: eikö alkaisi olla jo aika viedä niitä eteenpäin,
koska nyt alkaa olla siitä kyse, että me estämme
ihmisten valumisen pitkäaikaistyöttömyyteen?
Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä kun on kaksi
keskeistä ministeriä paikalla, niin kysyisin teidän
mielipidettänne: onko Suomessa tapahtunut 2000-luvulla
niin, että kustannusrakenne on noussut sen verran korkealle,
että meidän on enää vaikea viennissä pärjätä?
Kysymys ei ole mistään yksittäisestä komponentista
vaan ikään kuin kumulatiivisesta, hiipivästä kustannusrakenteesta,
joka haittaa näitten yritysten, varsinkin pienten yritysten,
toimintaa ja vientiä. Tästä on jo aika
monta esimerkkiä valiokuntakuulemisissa saatu kuulla.
Ihan tästä veneteollisuudesta ja laivanrakennusteollisuudesta,
minkä edustaja Kanerva ja Thors nostivat esille: Meillähän
on myös sisämaassa venerakennusteollisuutta, veneteollisuutta,
joka jossain määrin taistelee näitten
samojen kilpailukykykysymysten kanssa. Puola on tänä päivänä aika
suosittu maa, minne veneteollisuus menee. Onko meillä mitään
toimenpiteitä olemassa? Esimerkiksi Tekesin määrärahat
ovat 500 miljoonaa, mutta markkinoillemenoon kohdennetaan 15 miljoonaa.
Voidaanko näille asioille jotain tehdä, vai mitenkä me
menettelemme, että saamme nämä työpaikat
pidettyä Suomessa?
Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin
jo siitä, että pitäisi tehdä maltillinen
työsopimus. Minä voin kertoa edustaja Sasille,
joka ei näköjään enää ole paikalla,
että tässä maassa on keksitty vielä parempi
asia, meillä on keksitty nollatyösopimus. Se tarkoittaa
sitä, että kirjoitetaan työsopimus, jossa
on 0 työtuntia. Silloin ei tarvitse huolehtia yhtään
mistään.
Mitä tulee tähän 42 miljoonaan, mikä nyt
sitten annetaan Kreikalle, vielä kun samaan aikaan meillä puhutaan
esimerkiksi nuorisotakuusta, niin eikö olisi järkevämpää antaa
tämä 42 miljoonaa esimerkiksi niille yrityksille,
jotka joutuvat lomauttamaan väkeään?
Nythän ollaan sorvaamassa lakia siihen, että siihen
tilalle saadaan ottaa työhöntutustujia nuorisotakuuihmisistä.
Se on aika järjetön ajatus, koska siinähän
toinen puoli väestä ei saa palkkaa, koska on lomautettu, ja
toinen puoli tekee työtä alipalkalla elikkä pienellä palkalla.
Se jos mikä on omiaan laskemaan sisämarkkinoita
ja viemään tämän maan todelliseen
syöveriin. Jos sisämarkkinat tästä vielä kuoleutuvat,
niin menee todella huonosti tässä maassa. Ja mitä halpatyömarkkinoihin
tulee, niin tässä maassa valitettavasti on jo
halpatyömarkkinat, täällä on
jopa ihmiskauppatyömarkkinat, (Puhemies koputtaa) niin
että olisi aika paljon tehtävää.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Vastauspuheenvuoro, edustaja Zyskowicz, ja sen jälkeen
ministeri Urpilainen.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen sitä, että täällä väheksytään
maltillisten palkkaratkaisujen merkitystä. Jos ajatellaan
yritysten hintakilpailukykyä, (Kari Rajamäki:
Nollatyösopimuksia!) niin totta kai palkkakustannukset
vähän yrityksestä ja toimialasta riippuen
ovat keskeisiä. Ja jos me pystymme työmarkkinoilla
pääsemään selvästi
kilpailijamaitamme maltillisempiin palkkaratkaisuihin, niin se tukee
meidän kilpailukykyä ja siten se tukee meidän
vientiä, kasvua, työllisyyttä ja toimeentuloa.
Mitä tulee tähän Kreikan 40 miljoonaan
euroon, niin eihän kukaan ole ajatellut, että me teemme
Kreikalla bisnestä, ja sen vuoksi euromaat sopivat Kreikan
tukipaketin yhteydessä, että ne korkotulot, jotka
syntyvät Kreikalle annetuista luotoista, palautetaan sitten
Kreikalle. Ja näin ollen osana Suomen Pankin voittoa, joka
oli kaiken kaikkiaan yli 300 miljoonaa, valtiolle yli 200 miljoonaa,
siellä sisällä on tämä 40
miljoonaa, joka palautetaan. Totta kai voidaan luetella lukuisia
hyviä kohteita, mihin sen olisi voinut käyttää,
mutta tämä oli siinä ajatus.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja ministeri Urpilainen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
Arvoisa puhemies! Edustaja Lindström nosti esille täällä keskustelussa
teollisuuden toimintaedellytykset ja energian merkityksen ja energian hinnan
merkityksen osana teollisuuden toimintaedellytyksiä ja
kustannusrakennetta. Minulla on ollut mahdollisuus viime viikolla
itse asiassa tutustua Turussa telakkateollisuuden ja meriteollisuuden
tilanteeseen ja eilen Pietarsaaressa metsäteollisuuden
tilanteeseen. Ja kun käy keskusteluja näiden molempien
toimialojen kanssa, joilla molemmilla myöskin tietynlainen
rakennemuutos Suomessa on käynnissä, niin kyllä se
keskeinen viesti molemmista suunnista oli se, että meidän
täytyy turvata kohtuuhintainen energia Suomessa, ja sitä hallitus
omalta osaltaan on tekemässä. (Mauri Pekkarinen:
Millä tavalla?) Mutta erityisesti metsäteollisuuden
puolelta korostettiin sitä, että raaka-ainekustannukset — eli
käytännössä puun hinta — ovat
60 prosenttia metsäteollisuuden kustannuksista — 60
prosenttia. Eli tässä suhteessa varmaan se keskeinen
kysymys on, miten me pystymme myöskin meidän perusteollisuudelle,
tässä tapauksessa paperi- ja metsäteollisuudelle,
turvaamaan raaka-ainetta kohtuulliseen hintaan.
Mutta, arvoisa puhemies, täällä myöskin
useammassa puheenvuorossa viitattiin meidän teollisuuden
kustannusrakenteeseen laajemmalti ja osana sitä myöskin
kustannuskilpailukykyyn ja palkkaratkaisuun, ja edustaja Zyskowicz
kysyi allekirjoittaneelta, mitä hallitus voisi tehdä maltillisen
palkkaratkaisun synnyttämiseksi. Kaikki varmasti eduskunnassa
tietävät, että hallitus oli hyvin aktiivisesti
tukemassa maltillisen, keskitetyn palkkaratkaisun syntymistä jo
kehysriihen yhteyteen, ja olemme hyvin surullisia siitä,
että valitettavasti ratkaisua tuolloin ei syntynyt. Edelleenkin
toivo elää sen osalta, että syksyllä voisimme
maltillisen palkkaratkaisun tehdä. Valtio on omalta osaltaan
valmis tämänkaltaista ratkaisua myöskin
tukemaan, mikäli se on kattava, se on keskitetty ja siinä ovat
toimialat selkeästi myöskin mukana ja tuo ratkaisu
tukee työllisyyttä ja luo edellytyksiä uusien
työpaikkojen syntymiselle. Totta kai valtion liikkumatila
tässä tilanteessa on hyvin pieni, mutta olemme
valmiita edelleenkin sitä tukemaan.
Kysyitte myöskin tästä yleisestä ilmapiiristä, ja
jaan myös näkemyksenne kyllä siitä,
että jos samaan aikaan meillä löytyy
Suomesta yrityksiä, jotka jakavat osinkoja kymmeniä miljoonia
mutta lomauttavat henkilöstöä saadakseen
säästöjä yrityksessä aikaan,
tai jos yritysjohtajat vaativat hyvin maltillisia, jopa lähellä nollaa
olevia palkankorotuksia mutta nostavat omia palkkojaan, niin tämänkaltainen
toiminta ei luo luottamusta tähän yhteiskuntaan
rakentaa maltillista palkkaratkaisua, vaan tämänkaltainen
toiminta sotii suomalaisten oikeudentuntoa vastaan. Sen takia mielestäni
tässä pitäisi kyllä kaikilla
osapuolilla olla kykyä katsoa asioita hieman laajemmalti
ja asettaa todella se yhteinen etu tässä tilanteessa oman
edun edelle. Mutta tätä hallitus on omalta osaltaan
valmis ehdottomasti tukemaan.
Edustaja Anttila viittasi siihen, miksi ei tehdä julkisia
investointeja. Edustaja Anttila, kyllä julkisia investointeja
tehdään. Tässä lisätalousarviossakin
me annamme muun muassa valtuutuksen valtatie 8:n rakentamiselle,
me olemme pääomittaneet Kruunuasuntoja, jotta
voimme olla tukemassa kohtuuhintaisen asuntotuotannon edistämistä,
olemme rakentamassa nesteytetyn maakaasun infrastruktuuria, eli
investointeja tehdään koko ajan, (Sirkka-Liisa
Anttila: Liian vähän!) mutta samaan aikaan meidän
tietenkin täytyy hyvin tarkkaan kultavaa’alla
punnita, kuinka paljon valtio pystyy ottamaan tässä tilanteessa
lisää uutta velkaa, koska nuo investoinnit on
nyt tässä tilanteessa valitettavasti tehtävä pääosin velkarahalla.
Täällä myöskin edustaja
Lintilä — mielestäni vähän
epäreilullakin tavalla — antoi hallitukselle moitteita
siitä, että merkittäviä avauksia
ei olisi hallituskauden aikana tehty. Viimeksi kehysriihessä tehtiin
erittäin iso, merkittävä uudistus, verouudistus,
jonka tarkoituksena on juuri luoda edellytyksiä yrityksille
kasvattaa omaa yritystoimintaansa, investoida Suomeen ja synnyttää myöskin
uusia työpaikkoja. Ja tuo keskustan esillä pitämä kasvurahastokin
löytyy myös hallituksen päätöksistä.
Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Mitä tulee sitten kehitysyhteistyömäärärahoihin
ja ehkä myöskin tähän Kreikan
tilanteeseen, minusta on hyvin tärkeää,
että tilanteessa, jossa me olemme isojen haasteiden keskellä kotimaassa
ja meidän kaikkien on suorastaan velvollisuus
löytää ratkaisuja, joilla me edistämme
talouskasvua ja parempaa työllisyyskehitystä,
me emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme ja laittaa päätä pensaaseen
ja ajatella, että paha maailma menee sillä pois,
että me nyt sitten näin toivomme, vaan kyllä meidän
täytyy myöskin kantaa vastuuta kansainvälisesti
siitä, mitä tapahtuu sekä meidän maanosassa
että globaalilla tasolla. Minusta hallituksen päätös
osoittaa päästöhuutokauppatulot kehitysyhteistyöhön
on hyvin vastuullinen toimi, ja pidän tärkeänä myöskin
sitä, että hallitus kantaa globaalia vastuuta,
vaikka taloustilanne Suomessa on vaikea. Ja mitä tulee
näihin Kreikan joukkovelkakirjoilla tehtyihin voittoihin,
minusta sekin oli erittäin hyvä päätös,
että me emme tässä tilanteessa tee Kreikan
joukkovelkakirjoilla voittoa, emme tee asialla bisnestä,
vaan olemme tässä yhteydessä valmiita
osoittamaan nuo 42 miljoonaa voittorahoja Kreikalle. Ja käsittääkseni
asia oli myöskin Suomen Pankin pankkivaltuustossa yksimielinen,
eli myöskin perussuomalainen varapuheenjohtaja oli tämän asian
siellä hyväksymässä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Vapaavuori, 2 minuuttia.
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Puhemies! Minun mielestäni on täysin joutavanpäiväistä kinastella
siitä, tarvitsemmeko hintakilpailukykyä vai osaamista, koska
on aivan itsestään selvää, että tarvitsemme molempia.
Meillä on Suomessa valtava määrä sekä isompia
että pienempiä yhtiöitä, jotka
kisaavat erittäin kovassa kansainvälisessä kilpailussa, jossa
hintakilpailukyky on aivan, aivan olennainen elementti, ja tässä suhteessa
edustaja Eestilä osui naulankantaan, että kyse
on useitten eri kustannusten kumulatiivisesta lisääntymisestä,
erityisesti suhteessa muutamiin meidän keskeisiin kilpailijamaihimme,
Ruotsiin ja Saksaan.
Edustaja Kanerva kysyi meriteollisuuden kehittämistyöryhmän
perään. Vuorineuvos Johanssonin työryhmä jättää mietintönsä minulle
17.6. Meillä on sen jälkeen sitten hyvä tilaisuus
keskustella meriteollisuuden tulevaisuudesta.
Edustaja Lindström peräänkuulutti
ennustettavuutta talouteen. Minun mielestäni se on erittäin hyvä huomio.
Me elämme tällä hetkellä tilanteessa,
jossa meillä on krooninen pula investoinneista. Oikein
kukaan ei uskalla investoida, ja tässä suhteessa
kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka lisäisivät
ennustettavuutta, edistäisivät myös investointeja.
Tällä sektorilla ehkä kaikkein keskeisin
kysymys on nimenomaan ennustettavuus energian suhteen. Tässä tarkoituksessa
tulen vielä tällä viikolla lähettämään
kaikille eduskuntaryhmille kirjeen, missä pyydän
eduskuntaryhmiä nimeämään edustajansa
parlamentaariseen työryhmään, jossa katsotaan
meidän energia- ja ilmastotavoitteitamme aina vuoteen 2050
saakka, jotta tätä kautta voitaisiin luoda ennustettavuutta
ikään kuin yli vaalikausien.
Edustaja Rantakangas kiinnitti huomiota Finpron resursseihin.
Olen tässä, voisi sanoa, jopa liikuttavan samaa
mieltä edustaja Rantakankaan kanssa. Mahdollisuuksia maailmalla
on vaikka kuinka paljon, ja jokainen käsipari, silmäpari, korvapari
tuolla maailmalla edistää. Ikävä kyllä valtiontalouden
tiukoissa raameissa ollaan vähän joka paikasta
jouduttu säästämään,
mutta toisaalta hallituksen vastaus tähän on tämä niin
sanottu Team Finland -konsepti eli se, että kerätään
kaikki meidän rajalliset, eri toimijoitten voimavarat sekä maailmalla
että Suomessa, on se sitten Finproa, Invest in Finlandia,
lähetystöjä, Tekesiä, ely-keskuksia,
yhä saumattomammin toimimaan yhdessä, jotta voimme
viedä tätä suomalaisen osaamisen ja korkean
teknologian ilosanomaa kaikkialle maailmassa.
Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn kaikkiin niihin, jotka ovat sitä mieltä,
että hyvinvointivaltion tulevaisuus on kiinni siitä,
pystytäänkö luomaan 200 000
uutta työpaikkaa lähivuosina. Tässä tilanteessa,
jossa kaikki osapuolet, työntekijät, työnantajat
ja valtio, kokevat, että liikkumatila on valtavan pieni,
se liikkumatila pitää tunnistaa ja ratkaisu pitää löytyä,
koska ainoastaan se laukaisee sen, että syntyy investointeja
tilanteessa, jossa vientiyritysten johto ja omistajat entistä herkemmin
miettivät sitä, pitääkö yritys
siirtää Suomesta johonkin muualle. Nämä suuret
yritykset eivät ratkaise tätä työllistämistä vaan
nimenomaan pienet, ja sen tähden pienten osalta tässä suuressa
ratkaisussa pitää huolehtia siitä, että syntyy
riittävästi joustoa, syntyy riittävästi
motivaatiota työllistää ja yrittää.
Sen tähden tarvitaan uusia elementtejä, joilla
voidaan rahoittaa ja varmistaa sellaisten yritysten elämisen
mahdollisuus, joidenka liiketoiminta on terve, joilla on tilauksia
(Puhemies koputtaa) mutta joilla välttämättä omat
pääomat eivät riitä.
Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi on kiitettävä siitä kutsusta
parlamentaariseen yhteistyöhön energiapolitiikan
suhteen. Se on erittäin tervetullut kutsu. Sen sijaan kiitettävää ei
riitä siihen asti, että tämän budjetin
Kreikka-henkisyys saisi hymyilemään, vaikka kuinka
aiotte sitä koristella, mutta kiitosta kuitenkin riittää siihen,
että telakkatuet ja liikennehankkeet ovat ihan kohtalaisessa
tolassa. Kuitenkin samaan aikaan on muistutettava, että esimerkiksi
siitä mainitusta valtatie 8:sta puuttuu vielä se
puolet, elikkä lisärahoitusta odotellaan. Kuitenkin
ihmetyttää se, että ettekö te
todellakaan aio korjata perusväylänpitorahoja
tiestön suhteen. Suomen tiestö rapautuu, ja tämä säästäminen
käy älyttömän kalliiksi.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Takaisin talouden tilanteeseen. Talouden tilanne
on tasapainoton, ja kasvua tarvitaan. Täällä on
ollut erinomaisia puheenvuoroja, joissa on pohdittu, miten työpaikkoja
luodaan, millä tavalla luodaan mahdollistavaa politiikkaa,
ja toivonkin, että me voimme yhdessä mahdollistavaa
politiikkaa pohtia.
Kehyksessä on myös ict:hen liittyviä ratkaisuja,
ja siltä osin meillä olisi paikka myös
valtiona tehdä innovatiivisia hankintoja ict-puolella ja näin
luoda uusia työpaikkoja, tukea uutta yritystoimintaa ja
uusien tuotteiden testaamista valtionhallinnossa. Meillä tulee
olla myös tähän rohkeutta tässä vaikeassa
tilanteessa.
Lisäksi Finnveralle osoitettu 10 miljoonaa, joka kohdentuu
teknologiayrityksiin, on myöskin yksi askel, jota on täällä peräänkuulutettu
toimenpiteenä, tärkeä toimenpide, jolla
saadaan ratkaistua ict-yritysten rahoitusmahdollisuuksia ja näin
mahdollisuuksia luoda niitä kipeästi kaivattuja
työpaikkoja.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On ehdottoman tärkeää,
että hallitus panostaa nyt kohtuuhintaiseen ja monipuoliseen
asumiseen. Me tiedämme, että kansakuntamme ikääntyy
maailmanlaajuisestikin erittäin kovaa vauhtia. On arvioitu,
että vuoteen 2030 mennessä suomalaisten yli 75-vuotiaitten
ihmisten määrä kaksinkertaistuu, ja tavoitteena
on tuolloin, että yhä useampi ihminen voisi asua
kotona entistä hyväkuntoisempana ja toimintakykyisempänä,
ja sitä varten me tarvitsemme erilaisia monipuolisia asumisen
muotoja.
Ministeri Kiurun johdolla valmisteltiin ikäihmisten
asumisen kehittämisohjelma. Ongelmana oli vain se, että vaikka
hyvä ohjelma rakennettiin, niin meillä ei ollut
siihen rahoitusta. Nyt hallitus panostaa tämän
kehittämisohjelman rahoittamiseen ja myöntää erityisryhmien
asuntoja varten investointitukea 10 miljoonaa. On erittäin
hyvä, että nyt tämä kehittämisen
ohjelma pääsee käyntiin täydellä teholla
ja saamme myös valmiutta ikäihmisten
asumisen monipuolistamiseen.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Harmi, että valtiovarainministeri
Urpilainen on nyt poistunut, mutta siitä huolimatta käytän
tämän puheenvuoron. Hän totesi esittelypuheenvuorossaan,
ettei ole tapahtunut käännettä parempaan.
Politiikkaa pitää tehdä ajassa ja toimenpiteiden
pitää olla tämän mukaiset, mutta
hallituksen esitykset lisätalousarviossa ovat varsin vaatimattomat.
Tässä taannoin ministeri aloitti puheenvuoronsa
lainaten Urho Kekkosta: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Ilahduin
tästä siteerauksesta, että nyt alkaa tapahtua
investoinneissa jotakin, koska tämä Kekkosen pamfletti
tähtäsi juuri tähän, mutta ei ole
näkynyt.
Keskusta on esittänyt kasvurahastoa, merkittävää sellaista,
ja sen mukaisia toimenpiteitä. Kyllä talous saadaan
täsmäinvestoinneilla osaltaan liikkeelle. Nyt
tarvitaan vahvoja toimenpiteitä, ei pelkästään
veroratkaisu riitä. Se vaikuttaa osaan yrityksiä,
mutta vain osaan.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olin virkamatkalla Norjassa vähän
ennen ministeri Vapaavuoren Norjan-matkaa, ja siellä kävi
ilmi kaikki se, mitä ministeri täällä todisti,
mutta myös se, että suomalaiset keskisuuret yritykset,
pienistä yrityksistä puhumattakaan, eivät
uskalla osallistua eivätkä osallistu Norjan tällä hetkellä erittäin
laajoihin markkinoihin kielimuurin takia. Norjalaiset olettavat
ja vaativat, että tarjoukset tehdään
norjaksi, ja siksi on erittäin tärkeätä,
että pääministeri on — muistaakseni
viime viikolla — ilmoittanut, että perustettaisiin
Tromssaan yksikkö, joka auttaa suomalaisia pieniä ja
keskisuuria, miksei vähän isompiakin, yrityksiä.
Mutta viimeistään nyt kaikki kouluruotsin päälle,
jotka Norjan markkinoille haluavat. Se lisäoppi siihen,
että siellä pärjää norjaksi,
on välttämätöntä.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ei enää ole
täällä, mutta olisin kysynyt häneltä,
millä aikataululla hän ajattelee hallituksen vastaavan
tähän eduskunnan yksimieliseen vaatimukseen home-
ja sisäilmaongelmiin liittyvästä lisärahoituksesta.
Homeremontit on joka tapauksessa tehtävä. Ne olisi
järkevää tehdä nyt, kun alalla on
suurtyöttömyys. Ne on joka tapauksessa pakko tehdä.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, valtiovarainministeri
tuossa kertoi, että puun osuus metsäteollisuuden
kustannuksista olisi 60 prosenttia. Tämä ei todellakaan
pidä paikkaansa muuta kuin sahojen osalta, ja on erittäin
huolestuttavaa, jos tällaisilla tiedoilla poliittisia päätöksiä tehdään,
ja pyytäisin arvon ministeriä ja hallituspuolueita tarkastamaan
tämän asian.
Mutta niin kansalaiset kuin täällä eduskunnassa
oppositiopuolueet ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa päätöksiä siitä,
millä tämän laivan suunta saataisiin
muutettua, kun olemme jo vuosia nähneet, että karille
tässä ollaan menossa. Me odotimme ensin viime
vuoden budjettia, odotimme sitten puolivälitarkastusta,
sitten seuraavaksi kehysriihtä, ja missään
näitä suuria linjauksia, jotka takaisivat meidän
kilpailukykymme jatkossa, ei ole tullut, ei myöskään
suuria rakenteellisia uudistuksia, joilla nuoria saataisiin töihin. Olemme
tarjonneet suojaosan nostamista, olemme tarjonneet sitä,
että olisi yrittäjän sosiaaliturvakustannuksiin
huojennusta, (Puhemies koputtaa) kun palkkaisi nuoren ihmisen. Kannattaisi todellakin
ottaa näistä oppia.
Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvon puhemies! Aamulla karhu juoksi autoni editse. Petojen
määrä on todella paljon lisääntynyt.
Viikonloppuna keritsin lampaita, ja työ oli helppo, koska
niitä lampaita on koko ajan vähemmän
ja vähemmän petojen ansiosta, siis petojen vuoksi.
Petovahinkojen määrä on lisääntynyt
rajusti.
Ensinnäkin kiitos hallitukselle siitä, että nyt tähän
talousarvioon varattiin määrärahat petovahinkojen
korvaamiseen kokonaisuudessaan, niille löydetyille vahingoille.
Mutta petovahinkojen määrä oli viime
vuonna 7,3 miljoonaa, siitä porotalouteen meni 7 miljoonaa.
Onko tarkoitus, että tänä vuonna vahingot
ovat 10 miljoonaa, ensi vuonna 13 miljoonaa? Nyt todellakin kysyn
sitä, miksei tässä talousarviossa ole
puututtu siihen, että petovahingot saataisiin vähenemään,
eli toimenpiteitä petovahinkojen vähentämiseksi.
Miten me saamme määriteltyä, paljonko
niitä petoja on? Miten me saamme vähennettyä niitä?
Erityisesti karhu-, ahma- ja ilvesmäärät
pitäisi saada pikaisesti vähenemään,
ettei porotalouselinkeinolle käy huonosti.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten yritysten vienti ja kasvu
on tällä hetkellä semmoisella tolalla,
että mitään esitystä niistä,
joita täällä on esitetty, ei kannata
torjua suoralta kädeltä. Erittäin tyytyväinen
olen siihen, että täällä on
käyty aika iso ja laaja keskustelu ja hallitus on jo ruvennut
toimiin meidän lähialueittemme tilanteen hyödyntämiseksi.
Norjassa on tällä hetkellä työvoimapula,
mutta suomalaiset yritykset ja suomalaiset työntekijät,
työttömät työntekijät,
eivät lähde Norjan puolelle. Siis varmaan, niin
kuin edustaja Brax sanoi, yksi asia on kielimuuri, joka norjan kieleen
koetaan suurempana, mutta myös norjalaiset normit, norjalaiset
viranomaiset. Olisi tosi järkevää perustaa
yhteinen kauppapaikka, yhteinen Suomi-talo bisneshengessä Pohjois-Norjaan,
jossa voisivat sekä norjalaiset että suomalaiset
yritykset ja työntekijät kohdata ja keskustella,
mistä kiikastaa. Kuitenkin meillä on lähialue,
(Puhemies koputtaa) johon on maantieteellinen yhteys. Mutta toinen
asia on logistiikka. Meidän pitäisi saada poikittaiset
lentoyhteydet...
Puhemies Eero Heinäluoma:
Jaha, nyt on minuutti kyllä täynnä.
...ja miksei rautatiekin kuntoon.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ensinnäkin surullista, että ministeri
Urpilaisella on vain tunti aikaa tällaisessa talous- ja
työllisyystilanteessa käydä tätä keskustelua.
Olisin halunnut häneltä kysyä sitä, millä tavalla
hän henkilökohtaisesti aikoo vauhdittaa eläkeuudistusta.
Olen ollut huomaavinani, että hän vaatii kyllä rakenteellisia
uudistuksia, mutta ei kyllä puhu yhtään
mitään eläkeuudistuksen välttämättömyydestä.
Esimerkiksi huhtikuussa hän täällä sanoi,
että rakenteellisia uudistuksia työllisyystilanteen
parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi tarvitaan,
mutta eläkeuudistus ei kuulu tähän kategoriaan.
Me tiedämme, että virallisesti hallituksen kanta
on se, että kunhan työmarkkinajärjestöt
ensin tekevät esitykset, niin sen jälkeen hallitus
on valmis tekemään sitten eteenpäin.
Nyt on kuitenkin niin, että työmarkkinajärjestöjen
välillä, ja taitaa olla valtiovarainministeriöönkin
päin, on monenlaista häikkää monissa
muissa asioissa, joten näyttää siltä,
että tämä eläkeuudistuksen vieminen
venyy ja vanuu. Pitäisin tärkeänä,
että hallitus itse vauhdittaisi sitä, että saataisiin
esityksiä aikaiseksi.
Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Kurviseen yhtyen: Suomen valtion
pitää olla aktiivinen ja myöskin tämmöinen
ministeriöiden rajat ylittävä yhteistyö arktisella
alueella nyt tarvitaan. Jos italialainen valtionyhtiö käynnistää miljardien
investoinnit rakentamalla kuusikerroksista pääkonttoria Hammerfestiin,
niin kyllä tässä jossain suhteessa ollaan
jälkijunassa ja pahasti. Nyt pitää katsoa myöskin
logistisesti 15—20 vuoden päähän, minkälaiset
kuljetusjärjestelmät on, mitä yhteistyötä Norjan
kanssa siltä osin pitää olla.
Sama on sitten myös Venäjä-strategia:
Se on valitettavasti puuttunut. Ei se pitkä raja ole mitään
iloa tuonut, kun Euroopan laajuisten liikenneverkkojenkin, ydinverkkojen,
valmistelussa Suomi laiminlöi edunvalvonnan komission valmisteluun.
Suuri saavutus on nyt se, ettei raideleveyttä tarvitse
muuttaa eurooppalaiseksi. Tällaisista asioista me keskustelemme,
kun pitäisi todella katsoa, miten meidän talouden
ja työllisyyden kilpailukykyä Venäjän
ja pohjoisen osalta vahvistetaan.
Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tuija Brax otti erinomaisen
hyvän ja mielenkiintoisen asian esiin eli ajatuksen siitä,
että norjalaiset kaipaavat tarjouksia ja kirjeenvaihtoa
norjan kielellä. Tämä on erittäin
hyvä huomio. Tässä toivoisin Suomelta
enemmän joustavuutta. Tämä perinteinen kombinaatio,
jota lapsemme ja nuoremme opiskelevat, englanti ja ruotsi, ei välttämättä enää nykymaailmassa
riitä. On huomioitava entistä paremmin alueelliset
erot. Itä-Suomessa ehkä venäjä saattaa
olla perusteltua, Pohjois-Suomessa norja, kiinalaiset toivovat saavansa
tarjouksia kiinaksi ja japanilaiset japaniksi. Kielen oppiminen
on sitä helpompaa, mitä nuorempana sen aloittaa,
ja sen takia erilaiset vaihtoehdot ja variaatiot olisi sallittava
vaikka koeluontoisesti. Valitettavasti tähän suomalainen
järjestelmä ei esimerkiksi Itä-Suomessa
ole vielä taipunut.
Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen kertoi, että lisätalousarviolla
parannetaan liikenneinf-raa. Nyt olisi tärkeää kantaa
huolta myös nykyisestä perustieverkosta, sillä liikenneväyliemme kunto
rapautuu huolestuttavaa ja kovaa vauhtia. Nyt jo asvalttiteitä muutetaan
sorateiksi. Viime vuoden rahoitustasoon nähden, kun otetaan
huomioon myös kaksi lisätalousarvioesitystä,
perusväylänpidon rahoitusta on heikennetty noin
20 miljoonalla eurolla, ja lisäksi noin 4 prosentin kustannustason
nousu tekee siihen lisää eroa. Elinkeinotoiminnan
edellytysten ja liikenneturvallisuuden kannalta perusväylänpidon
kunnossapidon tasokorotus on välttämätöntä tehdä heti. Hallituksen
olisikin tullut tehdä tämä korotus kunnossapitomäärärahoihin
jo nyt eikä vasta vuonna 2016.
Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä opposition
puheita on kuunnellut, niin tulevaisuus näyttää melko lohduttomalta,
ja niin kuin rooliinne toki kuuluu, olette vähätelleet
näitä hallituksen nyt tekemiä päätöksiä,
vaikka tietääkseni myös kuiskauksenne
on kuultu näissä päätöksissä.
Hallitus teki puolivälitarkastelun yhteydessä merkittäviä linjauksia
suomalaisen työn, työllistämisen ja työllistymisen
eteen. Uskon, että varautuminen tulevaan on ollut todellakin
oikeaa ja oikea-aikaista.
Myös muihin akuutteihin kipupisteisiin, kuten asuntotuotantoon,
lisättiin resursseja, ja käynnistämisavustukset,
investointiavustukset ja muun muassa tämä A-Kruunu
ovat olleet tärkeitä seikkoja. Nämä ovat
vahva, hyvä perusta tälle rakentamistyölle,
jota nyt tarvitaan, mutta kuitenkin vain yksi osa. Lehdissä on
esiintynyt muita kipupisteitä, kuten maanomistus- ja kaavoituskysymyksiä,
mutta näiden ohella alan toimijat pitävät
yhtenä merkittävimmistä ongelmista rakentamismääräyksiä.
Tässä yhteydessä haluankin kannustaa
uutta asuntoministeriä näyttämään kyntensä ja
tarttumaan ripeästi myös tähän
puoleen eli normeihin ja määräyksiin,
jotta rakentamisen tulpat saadaan vihdoin poistettua.
Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tänään tässä lisätalousarviokeskustelussa
perussuomalaiset ovat kyseenalaistaneet tämän
tukipakettien ja eurojen kylvämisen järkevyyden
Etelä-Euroopan kaduille. Jälleen kerran me olemme
saaneet kuulla täällä niitä samoja
fraaseja vastuunkannosta ja uutena, edustaja Zyskowiczin vastauksena
sen, että eihän kukaan ole ajatellut, että tässä voittoa
saadaan esimerkiksi Kreikan lainoista. Tulemmeko me seuraavan kerran
kuulemaan täällä, että ei kai
kukaan ajatellut, että me saamme niitä rahoja
takaisin, tai ei kai kukaan ajatellut, ettemmekö me joudu
osaa niistä takuista myös maksamaan?
Tätä odotellessa toivoisin, että hallitus
olisi tässä lisätalousarviossa antanut
varoja myös tähän ennalta ehkäisevään
työhön. Nuorisotakuu on sinänsä hyvä,
mutta se on korjaavaa työtä ja sillä korjataan
vain aiheutuneita haittoja. Mutta ei tullut euroakaan ennalta ehkäisevään
työhön lasten ja nuorten pariin ja perheiden pariin.
Siihen olisi kipeästi tarvetta.
Sauli Ahvenjärvi /kd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä sananen tuosta meriteknologiasta.
Ministeri Urpilainen luetteli esittelypuheenvuorossaan tärkeitä suomalaisia
meriteknologiapaikkakuntia, mutta jostain syystä yksi jäi
mainitsematta, nimittäin Rauma. STX:n Rauman-telakka ja
siihen nojaava alueella toimiva alihankintateollisuus ovat aivan
samojen vakavien kysymysten edessä kuin muukin suomalainen
meriteollisuus. On muistettava, että Rauman seudun noin
30 000 työpaikasta peräti 10 prosenttia
kytkeytyy suoraan meriteknologiaan.
On hieno asia, että meriteollisuusalalle suunnataan
nyt tukea, sillä meriteknologia ei ole todellakaan mikään
hiipuva auringonlaskun vientiala. Maailmalla tosin on tällä hetkellä ylikapasiteettia
laivanrakennuksesta, mutta erikoisosaamiselle on aina kysyntää.
Mehän olemme monella meriteknologian erityisalueella ehdottomia huippuosaajia,
ja siitä osaamispääomasta kannattaa pitää kiinni
ja sitä kannattaa hyödyntää.
Vielä yksi sana kehitysyhteistyön kriitikoille. Täällä jopa
väläytettiin...
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
Sitä ei nyt enää ehdi, sitä yhtä sanaakaan,
sanoa, kun tuo aika meni täyteen, niin että otetaan
sitten ensi kerralla. Saattaa olla, että keskustelu vielä jatkuu.
Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että valtiovarainministeri
Urpilainen ei jaksanut odottaa. Kun hän puhui tuossa, mitenkä teollisuuden
energian hankintahinnat ovat korkeat, niin olisin kysynyt häneltä,
kun kuljetukset vaikuttavat tähän asiaan erittäin
merkittävästi, että joko on suunnitteilla, että kuljetusyrittäjille
ollaan ottamassa käytäntöön
tämä polttoaineen veronpalautusjärjestelmä,
joka olisi selvästi helpottamassa tätä tilannetta.
Toisena asiana: Tietysti hallitus teki veroratkaisuja, mutta
siinä huomioitiin osakeyhtiöt ja suuret yrittäjät.
Kun ajatellaan, että meillä on kuitenkin suuri
määrä avoimia kommandiittiyhtiötoiminimiä ja
heidän kohdallaan tässä kehysriihessä ei
kyllä tullut vastaantuloa, niin ovatko vielä tarkkailun
alla nämä asiat ja tehdäänkö jotain,
koska nämä ovat merkittävä työllistävä joukko?
Teuvo Hakkarainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Harmi, kun ministerit lähtivät
litomaan tuosta.
Meiltä on vientiyrityksiltä lähtenyt
vuoden 2008 jälkeen 50 miljardia vientituloja pois. Se
tarkoittaa 12—13 miljardin verotuloja tästä yhteisestä kakusta.
Meillä on ollut vientiyritys, ja aina kun on yritys, siinähän
kustannustaso nousee, mutta se on nyt näkynyt viime vuosina,
viimeisten kahden vuoden aikana, että kustannustaso on
lähtenyt pilviin. Sen seurauksena tuotantoa siirretään
muualle. Esimerkiksi Viroon Suomesta on lähtenyt jatkojalostusta
ja kaikkea, ja meilläkin on semmoinen suunnitelma, koska
kustannukset ovat pysyneet kurissa. Mitä täällä aiotaan
tehdä, että tämä homma ei jatku?
Meillähän on kuitenkin koko ajan kustannukset
täällä, niin kuin yleisellä tasolla,
kakkua jaetaan joka suuntaan, sosiaaliturvaan ja näin edelleen.
(Puhemies koputtaa) Mistä me saamme rahaa, jos vientiteollisuus
lähtee pois?
Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
meidän verokilpailukyvystä, ja täytyy
tunnustaa, että tämä hallituksen yhteisöveroratkaisu
kyllä toi verokilpailukykyä, mutta ongelma onkin
se, että yhä useampi yritys meillä Suomessa
ei tällä hetkellä tee voittoa eikä siten
maksa tosiasiassa yhteisöveroa. Sitä kautta tämä yhteisöveron
alentaminen ei nyt meidän kilpailukykyä paranna.
Meillä kustannustasoon pitäisi kiinnittää huomiota,
mutta ehkä erityisesti siihen, että vaikka meillä rekisteröidään
aika paljon patentteja Suomessa, niin meidän yrityksemme
eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla onnistuneet kaupallistamaan
tuotteitaan ja meillä puuttuu osaamista lähteä viemään
ne uudet tuotteet kansainvälisille markkinoille. Jos täällä olisi
ollut nyt ministeri paikalla, niin olisin kysynytkin, onko hallituksella
jotakin erityisiä toimenpiteitä suunnitteilla
siihen, että voitaisiin tukea erityisesti meidän
pk-sektoria siinä, että he voisivat lähteä kaupallistamaan
näitä uusia innovaatioita ja saataisiin sitä kautta
vientiä lisättyä. Tämä on
asia, johon pitäisi nyt entistä enemmän
kiinnittää huomiota: kustannuskilpailukyky ja
se, että saisimme uusia tuotteita kansainvälisille
markkinoille.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Nyt kaikki edustajat, jotka ovat pyytäneet vastauspuheenvuoron, ovat
saaneet käyttää vähintään
yhden puheenvuoron. Lisäksi tässä on
puheenvuoropyynnöt edustajilta Turunen, Mustajärvi,
Skinnari ja Uotila. Myönnän vielä nämä,
ja sen jälkeen puhujalistaan.
Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkan oikeastaan siitä, mihin edustaja
Hakkarainen jäi.
Kun meillä puhutaan, että Suomeen ei ole tehty
investointeja ja vienti Suomesta vähenee koko ajan, tämä on
totta, mutta uskon, että kuitenkin tämä vientiteollisuus
on tehnyt investointeja mutta ne investoinnit eivät ole
kohdistuneet Suomeen vaan niitä on tehty lähinnä ulkomaille,
sinne, missä ne asiakkaat ovat, tai pienemmissä yrityksissä niitä on
hyvin merkittävässä määrin
tehty Viroon tällä hetkellä. Kysymys
on nimenomaan kilpailuolosuhteista: minkälainen kilpailuasema
Suomessa toimimisella on tähän ympäristöön
nähden.
Suomen maantieteellinen asema on haasteellinen: me olemme kulmassa,
meillä on isot logistiikkakulut, isot energiakulut ja raaka-ainekustannukset.
Emme me palkkoja leikkaamalla tätä ongelmaa poista,
vaan meidän pitää poistaa ne ongelmat,
niin että me saamme kilpailuasemamme sellaiseksi, että näitä investointeja,
jotka tehdään joka tapauksessa, tehdään
Suomeen. Yksi pk-sektorille iso asia on, että kun näitä investointeja
(Puhemies koputtaa) on tehty Viroon, niin meidän täytyy
olla kilpailukykyinen Viron kanssa ja tämän vuoksi
ottaa samanlainen, samantyyppinen verojärjestelmä kuin
Virossa on, (Puhemies koputtaa) Suomessa käyttöön,
vaikka sittenkin työllisyysvelvoitteella. Mutta jotain
on tehtävä. Tuhansia yrityksiä ja investointeja
on valunut Suomesta Ruotsiin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Espanjasta ja Kreikasta kannattaa kyllä muistaa
sekin, että mikään valtio ei kestä sitä,
jos nuorisotyöttömyys on pidemmän aikaa
yli 50 prosenttia. Jos semmoinen tilanne jatkuu, niin se on aivan
varma, että semmoinen maa hajoaa sisältäpäin
ja syö omaa tulevaisuuttaan. Siinä mielessä suomalainenkin
oikeisto ja suomalainen vasemmisto ovat tilanteessa osasyyllisiä,
koska ovat hyväksyneet sellaisen kriisimaiden tuen, jonka
ehtona on, että kuritetaan raskaimman jälkeen
tukea saavia maita.
Mitä enemmän euroalue yskii, sitä enemmän odottaisin
sitä, että käännetään
katsetta itään päin — ei tarvitse
kääntää minnekään
Kaukoitään vaan lähialueelle Venäjälle — ja
ilolla tervehdin sitä, että entinen pääministeri
Aho lähti mukaan Venäjän taloussuhteitten
edistämiseen. Siellä on valtava potentiaali, ja
siinä maassa ei koskaan mene niin hyvin, etteikö Suomi
siitä jotain hyötyisi, jos me olemme tiiviisti
Venäjä-yhteistyössä mukana.
Surkeaa on se, että lähialueyhteistyövarat
ajettiin alas.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nokia on hyvä esimerkki siitä,
miten palkat eivät ratkaise. Siellä matalapalkkainsinöörit
olivat yksi tuki ja turva, mutta yrityksen johdossa ei pystytty
tekemään — siitä huolimatta,
että Nokia oli se, jolle tuotekehitysrahoista ja tutkimustoimintarahoista
meni suurin osa Suomessa — sellaisia tuotteita, jotka menevät
kaupaksi. Ja tätähän siellä nyt
etsitään, ei pieniä palkkoja. Eivät
ne tähän mitään auta vaan se, minkälaisia
tuotteita Nokia pystyy saamaan markkinoille.
On ollut hyvä, että täällä on
laajennettu tätä keskustelua siihen, mitkä voisivat
olla Suomen uusia vientimaita. Yksi ongelma meillä on se, mitä aluksi
korostin, että suuryritysten ja pienempienkin, keskisuurten,
johdossa pitää myös tehdä sellaisia
ratkaisuja, että ne auttavat tätä vientiä.
Hallitusten pitää olla toimitusjohtajien sparraajia,
eikä niin, että ne ovat parhaita kavereita, jotka
tulevat sinne katselemaan, miten hyvin menee.
Lopetan Norjaan siinä mielessä, että Norja
on tehnyt venäläisten kanssa sopimuksen: (Puhemies
koputtaa) 400 nuorta opiskelijaa otetaan vuosittain kymmenen vuoden
aikana. Se on 4 000 venäläistä nuorta
kymmenessä vuodessa.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nuorisotakuun toteuttaminen on kova haaste
julkiselle puolelle, mutta siinä tarvitaan myöskin
yksityisen sektorin osuutta työpaikkaharjoittelun, oppisopimusten,
työpaikkojen mahdollistamiseksi. Siltikään
ei pidä nuorisotakuun varjollakaan tehdä nuorten
työpanoksen polkumyyntiä, ei työehtosopimusturvan
ja työlainsäädäntöturvan
purkamista, mutta tarvitaan hallinnollisten taakkojen ja hallinnollisen byrokratian
purkamista tässä yhteydessä.
Meillä on edelleen liian vaikeaa työllistää sekä kotitalouksilla
että mikroyrityksillä ja pienyrityksillä.
Verojaostossa on pohdiskeltu tätä yhden luukun,
yhden ilmoituksen, menettelyä. On se kumma, että edes
vuonna 2013 ei päästä vielä siihen,
että pikkutyönantaja, kotitalous voisivat yhdellä kirjautumisella
hoitaa kaikki velvoitteet, joita palkattavasta työntekijästä tulee,
vaan pitää esimerkiksi edelleen nuo tapaturmavakuutukset hoitaa
erikseen muista velvoitteista.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten siirrymme puhujalistaan.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mitä pidemmälle tämä vaalikausi
on edennyt, sitä vakavammalta Suomen tulevaisuus näyttää.
Kasvava työttömyys huolestuttaa suomalaisia. Kuluttajien
luottamus Suomen talouteen on pohjalukemissa. Luulisi, että näissä oloissa
hallitus yrittäisi vakuuttaa suomalaiset työllisyyden
hoidosta, mutta tämän päivän
lisätalousarvio osoittaa, että näin ei
käynyt. Vaikka vaalikausi on jo ylittänyt puolenvälin,
edelleen odotamme ratkaisuja, jotka toisivat työtä,
turvaavat palvelut ja vievät Suomen kestävän
kasvun tielle.
Huhtikuun työttömyysaste oli jo 8,8 prosenttia.
Olen erityisen huolestunut nuorisotyöttömyydestä,
mutta myös pitkäaikaistyöttömyys tuntuu
pahenevan. Viime viikko osoitti, että sinällään
kannatettava nuorisotakuukin, jota keskustakin on täällä kiitellyt,
on hallituksen käsittelyssä epäonnistumassa,
ja leikkaamalla epäoikeudenmukaisesti nuorten opiskelupaikkoja
hallitus on vielä itse pahentanut tilannetta.
Valtiovarainministeri Urpilainen, joka nyt on jo poistunut paikalta,
puhui paljon Euroopan tilanteesta ja ongelmista täällä.
Olisi kyllä perusteltua, että valtiovarainministeri
nyt kiinnittäisi kaiken tarmonsa kotimaan asioiden hoitoon.
Meille on luvattu ministerikierrätyksen jatkoksi politiikan
parantamista, ja jotta Suomi selviytyisi, talous- ja työllisyyspolitiikkaan
tarvitaan suunnanmuutos. Tällä menolla hallituksen omatkaan
tavoitteet esimerkiksi alijäämän tai työllisyysasteen
osalta eivät toteudu. Ainut asia, mihin hallitusryhmät
ovat tänään vedonneet, on tuo ensi vuodeksi
luvattu yhteisöveron alennus, sekään
ei ole siis vielä käytössä,
ja uudet työpaikat hallituksen mielestä ovat sen
yhden kortin varassa. Sen varassa ovat myös investoinnit.
Mitään takeita ei ole, että yritykset
veroalen myötä investoisivat. Ei tuo yhteisöveron
alennus nimittäin paranna yhdenkään yrityksen
kannattavuutta, eivät kustannukset alene euron euroa. Ainoastaan
niiden yritysten, jotka vaikeassakin taloustilanteessa pystyvät
tekemään voitollista tulosta, verotusta kevennetään.
Sellainen kädenojennus kaikkein rikkaimmille hallituksen
puolelta on siis luvassa.
Arvoisa puhemies! Keskusta tarjoaa suunnan muuttamisessa ja
politiikan korjaamisessa yhteistyön kättä hallitukselle.
Meidän ratkaisumme ovat kaikki myös hallituksen
käytettävissä. Esitämme yhteiskuntasopimusta,
jossa rakennetaan kaikille suomalaisille kannusteita työhön
ja yrittämiseen. Ensin täytyisi syksyllä pusertaa
vakautta luomalla maltillinen tuloratkaisu, joka huomioisi etenkin
matalapalkka-alat ja erityisesti kuitenkin työttömät.
Kestävän kasvun luomiseksi valtion tulisi sitoutua
miljardiluokan tulevaisuusinvestointien tekemiseen koko Suomessa.
Tähän keskusta on esittänyt infrainvestointien
osalta erillisen Infra Oy:n perustamista. Olemme esittäneet
suurta kasvurahastoa, millä kasvuyritysten rahoituksen
pullonkaulat saataisiin ratkottua. Olemme esittäneet ratkaisuja myös
muihin tulevaisuuden kannalta isoihin asioihin, ja nämä ratkaisut — kasvurahasto,
uusiutuvan energian tuntuva lisääminen ja kotikunta—maakunta-malli — ovat
käytettävissä, jos hallitus haluaa niihin
tarttua.
Elleivät hallitukselle keskustan ehdotukset kelpaa,
ellei hallitus ole yhteistyöhön valmis, on selvää,
että Suomen talous ja työllisyys ajautuvat tulevien
kahden vuoden aikana lattianrajaan. Ilman kasvua ja työtä hallituksen
viime talvenkin kehyspäätökset ovat vanhentuneita
jo syntyessään.
Hämmästelen sitä, miksi hallitus
ei huomioinut lisätalousarviossa lainkaan työttömyyden, erityisesti
nuorisotyöttömyyden, pahentumista. Pääministerin
haastattelutunnilla viime sunnuntaina pääministeri
vieritti vastuuta uusista työpaikoista työmarkkinajärjestöille,
mutta kyllä hallituksen on kannettava vastuuta. Sen pitää johtaa Suomea,
ja sillä on oltava kyky tehdä rohkeita ratkaisuja.
Arvoisa puhemies! Keskusta esittää, että hallitus
antaisi jo juhannukseen mennessä eduskunnalle toisen lisäbudjetin,
johon koottaisiin työllisyyden parantamiseen tähtäävä käytännönläheinen
työkalupakki. Näitä työkaluja
ovat esimerkiksi nuorisotakuun lisätoimet, kuten nuorille suunnattu
oppisopimuskoulutuspaikkojen lisääminen jo ensi
syksylle, nuoria työllistävien sivukulujen alentaminen,
Sanssi-kortin parempi tiedottaminen, ensimmäisen työntekijän
palkkatuki.
Todella heikolta tilanne näyttää rakennusalalla.
Olemme huolissamme työttömyysuhan alla olevien
tuhansien rakennusmiesten puolesta — niidenkin, joilla
tällä hetkellä vielä on töitä,
vaikka tuhannet ovat jo työtä vailla. Samaan aikaan koulut
homehtuvat käsiin ja vanhukset joutuvat selviämään
arjesta hissittömissä taloissa. Näissä hommissa
riittäisi töitä rakennusmiehille. Olemme
esittäneet monivuotista homekorjausohjelmaa sekä remonttiavustuksia
esimerkiksi hissiremontteihin ja lämmitystapamuutoksiin.
Tämänkaltaisia konkreettisia toimia, mitkä aktivoivat suomalaisia
tavallisia ihmisiä, työntekijöitä,
yrittäjiä, tarvitsemme.
Ja edelleen, työnteon on oltava aina kannattavaa. Esitämme,
että työttömällä tulisi
olla mahdollisuus ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se
vaikuttaa hänen työttömyysturvaansa. Tällä aktivoitaisiin
myös työttömiä.
Toinen lisäbudjetti on välttämätön,
koska hallitus ei kerta kaikkiaan näytä ymmärtävän,
mitä toimia huono työllisyys ja taloustilanne
nyt vaatisivat.
Nyt käsittelyssä olevan lisätalousarvion
avoinna oleviin kohtiin keskusta esittää lisärahaa
muun muassa lapsiperheiden kunnalliseen kotiapuun, poliisin ja Puolustusvoimien
määrärahoihin sekä perustienpitoon.
Sellaista kehitystä emme hyväksy, että puoleen
Suomeen palautetaan soratiet.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen oli varannut
tunnin aikaa tähän keskusteluun. Ymmärrän,
että ministerillä on kiireitä ja hänellä on
varmasti tärkeitä tehtäviä muualla, mutta
on pakko puuttua hänen poissa ollessaankin muutamiin valtiovarainministerin
täällä esittämiin väitteisiin.
Ensinnäkin valtiovarainministeri omalla arvovallallaan
esitti, kun puhuimme uudesta kasvusta ja työllisyydestä,
että metsäteollisuudessa 60 prosenttia kustannuksista
on puuraaka-aineen kustannuksia. On hyvä, jos valtiovarainministeri on
kuullut sahateollisuuden huolen kannattavuudesta, mutta puuraaka-aineen
kustannukset selluteollisuudessa ovat alle 10 prosenttia. Paperi-
ja kartonkiteollisuudessa, jotka tuovat eniten rahaa ja hyvinvointia
Suomeen, raaka-ainekustannukset jäävät
muutamaan prosenttiin. Toivon, että SDP:n metsäteollisuutta
ymmärtävät edustajat briiffaisivat ministeriä näistä kysymyksistä,
ettei tällainen väite turhaan toistu.
Toinen asia, mihin haluan vielä Urpilaisen puheessa
puuttua, on se, että valtiovarainministeri ajeli aika lahjakkaasti
kaksilla rattailla. Hän paheksui voimakkaasti yrityksiä,
jotka jakavat voitostaan osinkoja samaan aikaan, kun säästävät henkilöstökuluista.
Tämän ajatuksen voimme hyväksyä:
jos yrityksellä menee hyvin ja se jakaa osinkoja, silloin
pitäisi myös henkilöstöstä pitää huolta.
Mutta kaksilla rattailla ajeluksi tämän asian
tekee se, että samainen valtiovarainministeri Urpilainen
on juuri näille samoille yrityksille luvannut nuo suuret
yhteisöveron alennukset, jotka ensi vuonna tulevat juuri
näitten yritysten tuloksia parantamaan ja jättävät
entistä vähemmän veroja Suomelle ja entistä enemmän jaettavaa
osinkoina. Tämänkaltaisia, lähes peräkkäisissä lauseissa
esitettäviä asioita en toivoisi valtiovarainministerin
suusta kuulevani.
Mutta asioita voidaan parantaa, ja keskusta toivoo, että keskustan
esittämiin ratkaisuihin hallitus tarttuu. On syytä mainita,
että monet hallitusryhmien edustajat ovat käyttäneet
myös rakentavia puheenvuoroja. Esimerkiksi edustaja Kurvinen
totesi, että kaikki ehdotukset kannattaa ottaa nyt huomioon,
niin vakava Suomen tilanne on.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme hallituksen esitystä vuoden
2013 lisätalousarvioksi. Suomen bruttokansantuotteen ennustetaan
kasvavan 0,4 prosenttia vuonna 2013. Toisaalta epävarmuus
tulevasta on johtanut siihen, että yksityiset investoinnit
laskevat edelleen ja työllisyys heikkenee. Lisätalousarvioesitys
kasvattaa valtion lainaa 253 miljoonalla eurolla. Vuoden 2013 lainatarve
on 7,8 miljardia. Vuoden lopulla valtionvelan määrä on
arviolta 92 miljardia euroa eli 46 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Hallitusta on kuitenkin syytä kiittää valtion
luottoluokituksen säilymisestä kolmen A:n luokassa.
Ilman sopeutustoimia se ei olisi onnistunut. Hyvästä luottoluokituksesta
ja euroalueen korkotasojen laskusta johtuen valtionvelan korkomenoarviota
ehdotetaan alennettavaksi 103 miljoonalla eurolla.
Lisätalousarvioesityksessä edistetään
tuulivoiman käyttöönottoa. Ministeri
Lauri Tarastin tuulivoimaselvityksessä vaalikauden alkupuolella
osoitettiin niitä pullonkauloja, jotka estävät
tai hidastavat tuulivoiman käyttöönottoa.
Lisätalousarvioesitys on tuomassa ratkaisun yhteen isoon
ongelmaan. Tutkakompensaatioratkaisu mahdollistaa Puolustusvoimien
tutkahankinnan poistaen siten esteen tuulivoiman lisärakentamiselta
Perämeren alueella.
Kansainvälisen kehitysyhteistyön osalta poimin
yhden yksityiskohdan, jonka osalta toivon varmistusta. Lisätalousarvioesityksen
sivuilla 32 ja 34 puhutaan ulkoministeriön ja Itävallan
kehitysviraston kanssa toteutettavasta yhteistoimintahankkeesta
ja sen menojen maksamisesta. Lisämäärärahan
tarve on 1 miljoona euroa. Tällä rahalla ei ymmärtääkseni
ole yhteyttä Jemenin kaappaustapaukseen, vai onko?
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla osoitetaan
6,1 miljoonaa euroa Valkeakoskella sijaitsevan ja konkurssiin menneen
Avilon Fibres Oy:n tehdaskiinteistössä sijaitsevan
rikkihiilen turvalliseen jatkokäsittelyyn ja pois kuljettamiseen.
Kiitos määrärahan esittämisestä!
Keskustan lähellä oleva tehdas on turvallisuusongelma
ja itse asiassa todellinen pommi, josta on aikaisempia huonoja kokemuksia.
Konkurssipesä ei asiaa pysty hoitamaan, ja valtio joutuu
näin ottamaan asiasta vastuuta.
Tehtaan uudelleenkäynnistäminen oli iso urakka,
joka kuitenkin tässä tapauksessa valitettavasti epäonnistui.
Mielelläni olisin kuullut ministerin näkemyksen
siitä, kuinka todennäköistä konkurssiin
menneiden tehtaiden uudelleenkäynnistämisen onnistumisen
todennäköisyys ylipäätään
on ja ovatko valtion taloudelliset panokset niihin perusteltuja.
6,1 miljoonaa on vain murto-osa valtiolle koituneista kuluista.
Kuinka paljon kaikkiaan rahaa valtiolta tähän
hankkeeseen kului? En sano enkä kysy tätä arvostelun
vuoksi vaan sen takia, että kun investointeja lähdetään
tekemään, se analysoidaan hyvin tarkkaan ja olisi
myös tärkeätä analysoida hyvin
tarkkaan, jos ja kun investointi on epäonnistunut, ja ottaa
sitten opiksi siitä, mitä opiksi otettavaa on.
Myönnän myös itse olleeni optimistinen
Avilonin käynnistymisestä ja tukeneeni sitä luottamustehtävissäni
Valkeakoskella, sekä kaupunginhallituksessa että -valtuustossa.
Tavoitteena oli noin 200 henkilön työpaikkojen
turvaaminen, mutta valitettavasti tehdas on nyt konkurssissa eikä tule
enää käynnistymään. Koska
ministeri ei ole paikalla, niin en todennäköisesti
tule saamaan vastausta, mutta harkitsen asiasta kirjallisen kysymyksen
tekemistä.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Aluksi vielä sanon pari sanaa siitä,
minkä tuossa debattikeskustelussa nostin esille, eli eläkeuudistuksen
vauhdittamisesta. Minulle on tullut sellainen olo, että hallitus
enemmän tai vähemmän haluaa tässä eläkeuudistusasiassa
olla työmarkkinajärjestöjen selän
takana, ja itse asiassa, kun muistelen, onko ministeri Urpilainen
tässä salissa ottanut ollenkaan minkäänlaisia
kantoja vauhdittaakseen eläkeuudistusta, ei tule kyllä yhtään sellaista
tilannetta mieleen. Toisaalta, kun kuitenkin hänkin puhuu
jatkuvasti rakenteellisista uudistuksista, niin olisi hyvä kuulla
hallitukselta selkeää linjausta siitä,
miten eläkeuudistusta viedään eteenpäin,
koska on riskinä, että jos tässä mennään
näillä aikatauluilla, mitä on esillä ollut, niin
tulevista eduskuntavaaleista tulee eläkeikävaali.
Arvoisa puhemies! Itse asiassa haluaisin tästä lisätalousarviosta
ottaa esille muutamia liikenteeseen liittyviä kysymyksiä,
ensinnäkin tämän Kehäradan,
johon nostetaan nytten 35 miljoonaa euroa lisävaltuutta.
Kun tarkistin äsken, minkäkokoisena tämä hanke
aikanaan päätettiin, niin se päätettiin
100 miljoonaa euroa pienempänä vuonna 2008 keväällä liikennepoliittisen
selonteon yhteydessä kuin mitä se nyt tällä hetkellä on. Voin
sanoa kyllä, että 100 miljoonaa tähän
isoon hankkeeseen on kyllä aika paljon rahaa käsitykseni
mukaan, ja toivon, että todellakin tässä 100 miljoonassa
eurossa on myös nämä glykoliongelmat,
jotka paljastuivat sen jälkeen, kun oli tämä Kehärata-päätös
tehty ja budjetoitu siihen tietty määrä rahoitusta.
Toisena kysymyksenä nostan esille meriteollisuuteen
olennaisesti liittyvän jäänmurron. Jokainen
tietää sen, että se on meidän
huoltovarmuuden ja meidän viennin ja tuonnin kannalta aivan elintärkeä kysymys.
Vielä viime vaalikaudella osittain jäänmurto
oli järjestetty liikenne- ja viestintäministeriön
alla liikelaitoksena, ja sitten kun tulivat nämä EU:n
ratkaisut Destian osalta, niin se yhtiöitettiin vuoden
2010 alusta ja on nyt toiminut sitten Arctia Shipping Oy:nä,
ja omistajaohjaus on siellä valtioneuvoston kansliassa.
Minun kysymykseni kuuluvat jäänmurron osalta
oikeastaan kahteen kategoriaan.
Ensimmäinen kysymys liittyy valtion budjettirahoitukseen.
Jos muistatte, niin tämän vuoden budjettia hyväksyessään
eduskunta päätti hallituksen esityksestä,
että tilataan uusi jäänmurtaja budjettirahoituksella
125 miljoonaa euroa siihen laittaen ja siten, että se tulee
Liikenneviraston omistukseen ja hallintaan, mikä on minusta
kyllä uusi linjaus siihen nähden, mitä viime
vuosina on tehty. Eli pidän sitä erikoisena ratkaisuna
ja mietin kyllä mielessäni, onko hallituksen tahto
niin, että meidän muidenkin jäänmurtajien,
joita ruvetaan tässä pikkuhiljaa uusimaan, pitäisi
tulla suoraan budjettirahoituksella ja Liikenneviraston alaisuuteen.
Toinen kysymys liittyy tähän offshore-toimintaan,
joka tässäkin debattikeskustelussa on hieman ollut
esillä. Meillähän on tällä hetkellä kaksi
monitoimimurtajaa, jotka tekevät tätä offshore-toimintaa,
ja nyt minua kiinnostaa tietää se, mikä on
hallituksen linjaus jatkoa ajatellen. Onko niin, että nämä monitoimimurtajamme
tulevat jatkossakin olemaan täällä offshore-toiminnassa
ja arktisilla alueilla niillä sopimuksilla, mitä niillä nytten
on — niillähän on Shellin kanssa sopimukset — vai
miten tullaan menettelemään?
Kun tässä yhteydessä aina keskustellaan
siitä, että on tärkeää,
että tätä suomalaista ice managementia,
jääosaamista, hyödynnetään
täydellä teholla, niin näin se kyllä on.
Täällä Suomessa on rakennettu maailman
100 jäänmurtajasta 60, ja arvioidaan, että viidentoista
seuraavan vuoden aikana maailmassa tarvittaisiin 40—50
uutta jäänmurtajaa. Varmasti kaikkien tahto on
se, että ne jäänmurtajat suunniteltaisiin
ja valmistettaisiin Suomessa, mutta varmaan halukkuutta on myös
siihen, että Suomen osalta se ei olisi pelkkää valmistamista
vaan voisi olla myös operointia siellä vaikeissa
olosuhteissa. Näiltä osin olisi kiinnostavaa tietää,
miten hallitus aikoo linjata tätä jäänmurtoa
ensinnäkin jäänmurtajien uusimisen osalta,
otetaanko ne kaikki peräjälkeen budjettirahoituksen
piiriin, vaikka talous on valtiolla tiukassa, ja mikä tulee
olemaan tämän offshore-toiminnan tulevaisuus Suomen
kannalta.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Työttömyys nousee jo kesän
aikana yli 300 000 työttömän,
ja kyse on pitkäaikaisesta trendistä ja elinkeinorakenteen
muutoksesta, oikeastaan murroksesta, ei pelkästä kausi-
tai suhdannevaihtelusta. Tähän hallitus ei varautunut
varsinaisessa talousarviossa eikä tässä vuoden
2013 ensimmäisessä lisätalousarviossa
millään tavalla, silloin kun puhutaan välittömistä työllisyystoimista.
Kokonaistyöttömyyden lisäksi pitkäaikaistyöttömyys
ja nuorisotyöttömyys kasvavat huolestuttavasti.
Työ- ja elinkeinotoimistoissa ei ole riittävästi
henkilökuntaa palvelemaan etenkään vaikeassa
työmarkkina-asemassa olevia asiakkaita, vaikka heidän
palvelutarpeensa on kaikkein suurin. Jo nyt asiakkaille annetaan
palveluaikoja ensi vuoden puolelle. Kuka voi enää puhua
asiakaslähtöisestä palvelusta?
Yksittäisten määrärahojen
lisääminen tipoittain kesken vuoden ei enää riitä,
vaan työllisyyspolitiikan suunnan muuttaminen aidosti aktiivisen
työllisyyspolitiikan suuntaan edellyttää kaikkien
keskeisten määrärahojen lisäämistä mukaan lukien
työllisyysperusteiset investoinnit, henkilöihin
kohdistuvat määrärahat sekä työ-
ja elinkeinotoimistojen toimintamäärärahat.
Tällä hetkellä työtöntä kohti
jyvitetty määrärahataso on laskeva. Sen
lisäksi pitäisi hallinnonaloittain katsoa, että niiden
määrärahat kohdennetaan tavalla, joka
tukee työ- ja elinkeinoministeriön toimintaa kokonaistyöttömyyden
alentamiseksi. On erityisen huolestuttavaa, että nuorten
yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaarantuu liian alhaisen määräraharesursoinnin
vuoksi, ja nuorten yhteiskuntatakuun kai pitäisi olla se
hallituksen kärkihanke. Tästä työllisyysmäärärahojen
kokonaisvolyymin nostamisesta olen tehnyt ensimmäisen lisätalousarvioaloitteen.
Arvoisa puhemies! Jätin myös kaksi muuta aloitetta.
Toisessa edellytetään poliisin resurssien
turvaamista harvaan asutuilla alueilla ja toisessa petoeläinten
aiheuttamien vahinkojen korvaamista asianmukaisessa aikataulussa.
Eilen sain puhelun Lapista — tarkemmin en kehtaa paikkakuntaa
sanoa, pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa.
Soittaja oli huolissaan siitä, kuinka paljon viranomaisvastuuta
sälytetään kansalaisten kontolle. Äskettäin
humalainen henkilö oli ajanut auton metsään,
soittaja hälytti hätäkeskuksen ja poliisin,
mutta apua ei lopulta tullut lainkaan paikalle. Jokaisella kansalaisella
on kuitenkin velvollisuus auttaa lähimmäistään,
mutta kuka uskaltaa, varsinkaan vanhempi henkilö, mennä humalaisen
ja mahdollisesti huumeita ottaneen, arvaamattomasti käyttäytyvän
henkilön lähelle, vaikka tarkoitus olisi kuinka
perusteltu: varmistaa hänen henkiinjäämisensä ja
estää toisten hengen vaarantaminen? Tällaiset
puhelut ovat valitettavan yleisiä, ja ihmettelen, kuinka
erilaisessa maailmassa näistä asioista vastaava
vastuuministeri ja kansalaiset elävät. Kerta toisensa
jälkeen vastuuministeri on vakuuttanut tässä salissa,
että asiat ovat kunnossa ja joka puolella Suomea turvallisuuspalvelut pelaavat.
Siitä asiasta minä olen vahvasti eri mieltä,
niin kuin ovat kyllä aika monet kansalaiset, jotka tietävät,
minkälaista elämä on tuolla harvaan asutuilla
alueilla.
Kolmannessa aloitteessa esitän, että petoeläinten
aiheuttamien vahinkojen korvausten maksamiseksi varattu määräraha
mitoitettaisiin oikein jo varsinaisessa talousarviossa. Vuosi vuoden jälkeen
petokorvaukset tulevat myöhässä ja määrärahaa
joudutaan lisäämään jälkikäteen
tipoittain. Porotalous elää jo muutenkin ahdingossa, eikä se
kaipaa yhtään uutta lisärasitusta hallinnollisen
kankeuden tai epäasianmukaisen määrärahabudjetoinnin
vuoksi. Petoeläinkorvausten kokonaismäärärahatarpeen
voi ennakoida nykyistä paremmin jo varsinaisessa valtion
talousarviossa, sen valmistelussa, sillä sama ongelma toistuu
vuosi vuoden jälkeen.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Todellakin, nyt kun elämme
epävarmassa tilanteessa, olisi odottanut hallitukselta
ennakkoluulottomia panostuksia hyvinvoinnin jatkamiseksi, työllisyyden
ylläpitämiseksi, pyörien ja rattaiden
pyörimisen edistämiseksi ja niin edelleen, mutta
minkäänlainen elvytykseen kannustava lisäbudjetti
ei ole.
Yksi viime aikojen tärkeimpiä keskustelupuheenvuoroja
on ollut talvella ilmestynyt Konsulttidemokratia-teos, joka karulla
tavalla kertoo demokratiamme tilasta. Erityisesti valtionhallinnossa
konsulttien käyttö on lisääntynyt
ja kustannukset ovat karanneet käsistä. Palkkamenot
ovat kyllä alentuneet, kun väkeä on vähennetty,
mutta konsulttien käytön myötä kokonaiskulut
ovat lisääntyneet, ja tämän
seuraukset ovat olleet taloudellisten menolisäysten ohella
myös läpinäkyvyyden vähenemisessä ja
demokratian ohenemisessa. Usein konsulttien esittämät
ratkaisut ovat kääntyneet päälaelleen.
On kuviteltu saatavan säästöjä,
mutta ne haetut säästöt ovatkin osoittautuneet
kalliiksi, ja erityisesti näitä on it-alalla. Tämän
Konsulttidemokratia-teoksen mukaan näitten ongelmien alkusyy
on siinä, että Valtion tietokonekeskus lopetettiin,
ja tässä lisätalousarviossakin on useammassa
kohtaa it-asioihin liittyviä lisämäärärahoja.
On siis tilanne vanhan sananlaskun mukainen "suo siellä,
vetelä täällä", kun perusvirhe
aikoinaan konsulttien neuvosta tehtiin.
Ihmettelen myös, että opetus- ja kulttuuriministeriöltä ei
ole tullut lisämäärärahaesitystä koulujen
peruskunnostuksiin ja lisärakentamisiin. Esimerkiksi Itä-Suomen
alueella lähivuosille on tehty lähes 200 miljoonan
euron edestä kustannusarvioita, mutta rahaa valtakunnallisesti
on luvattu vain 12 miljoonaa, mistä Itä-Suomen
osuus on reilut 3 miljoonaa. Hallitus kyllä puhuu hometalkoista,
mutta mitään rahaa ei näy olevan näköpiirissä.
Herra puhemies! Tuntuu siltä, että hallitus
on heittämässä pyyhettä kehään
yhteiskuntatakuun osalta. Sanat ovat kyllä kauniita, mutta
missä ovat rahat, missä ovat toimenpiteet? Jos
tässä asiassa ei ala tapahtua, niin tämä on
todella tikittävä pommi yhteiskunnassamme. Yhteiskuntatakuun tulisi
todellakin olla konsensuksen asia, yhteiskunnan kärkihanke,
johon kaikki poliittiset voimat sitoutuisivat ilman hallitus—oppositio-asennetta,
mutta se ei tapahdu ilman poliittista tahtoa, ja nyt se tahto tuntuu
hallituksella olevan hukassa.
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Ajatuksenani on puhua kolmesta asiasta: vaihtotaseen
alijäämästä ja Suomen ja Euroopan
energiapolitiikasta, sitten kehitysyhteistyöstä,
siitä, mikä on sitoumuksemme kansainvälisessä kehitysyhteistyössä,
ja, arvoisa puhemies, viimeiseksi lyhyesti nuorisotakuusta.
Tällä hetkellä Suomi tuo enemmän
kuin se vie. Kansantaloutemme kannalta tämä ei
ole hyvä tilanne. Hyvin iso osa siitä, mitä tuomme tänne,
itse asiassa on fossiilisia polttoaineita. Me tuomme öljyä,
ja me tuomme hiiltä. Eli yksi tapa tuoda kansantalouteemme
lisää työtä ja lisää hyvinvointia
on nimenomaan se, että korvaisimme tuontipolttoaineita,
fossiilisia polttoaineita, kotimaisella uusiutuvalla energialla.
Suomalaisessa keskustelussa hyvin usein valtaosa talouspoliittisista
keskustelijoista pitää ympäristötavoitteita
ja ympäristötavoitteiden tekemistä kunnianhimoisemmiksi
haittana suomalaiselle teollisuudelle. Itse näen asian
toisin. Omasta mielestäni suomalaiselle teollisuudelle
haitallista on ollut se, että meillä ei ole ollut
aina riittävän kunnianhimoisia ilmastotavoitteita
tai riittävän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita. Tällä hetkellä hiilen
hinta on poikkeuksellisen alhainen, ja erityisesti tämän
vuoden aikana myös Suomessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa,
hiilen käyttö on lisääntynyt.
Tämähän on vastoin kaikkia ilmastopoliittisia
tavoitteitamme.
Tällä hetkellä olisi erittäin
tärkeää, että Suomi yhtenä rintamana
toimisi sen eteen, että Euroopassa voitaisiin tehdä pikaisia
korjauksia päästökauppaan. Suomen hallitus
kannatti niin kutsuttua backloading-esitystä; osa suomalaisista
europarlamentaarikoista taas tätä esitystä ei
kannattanut. Omasta mielestäni olisi ollut Suomen etu, että myös
europarlamentaarikkomme olisivat tätä backloading-esitystä tukeneet,
koska se olisi nostanut hiilen hintaa ja sitä kautta lisännyt
kotimaisen energian kilpailukykyä.
Ehkä laajemmin katsottuna mielestäni on hyvä kiinnittää huomiota
siihen, että nimenomaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden
markkinat maailmalla kasvavat. Meillä Suomessa on mahdollisuuksia
menestyä näillä aloilla, mutta todennäköisesti
menestymme sitä paremmin, mitä enemmän
meillä tehdään kotimarkkinoilla sellaisia
poliittisia päätöksiä, jotka edistävät
uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta. Viime vuonna Suomen bkt
pysyi jotakuinkin samana, se ei kasvanut tai pienentynyt, mutta
cleantech-sektori kasvoi 15 prosenttia. Jo tämä kertoo
maailmanmarkkinoista jotain.
Mutta tällä hetkellä meidän
olisi tärkeää tehdä Euroopassa
ja olla mukana tekemässä Euroopassa niitä päätöksiä,
joilla voitaisiin nopeassa tahdissa korjata sitä vääristymää,
joka eri syistä on syntynyt ja tarkoittanut sitä,
että hiilen hinta on alhaalla. Ja toisaalta meidän
kannattaisi olla eturintamassa huolehtimassa siitä, että Euroopan unionissa
asetetaan mahdollisimman pikaisessa aikataulussa kunnianhimoiset
päästövähennystavoitteet vuodelle
2030, samalla kun asetetaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden
tavoitteet vuodelle 2030. Se loisi sitä ennustettavaa, vakaata
toimintaympäristöä yrityksille ja teollisuudelle,
jotta ne tietäisivät, mihin kannattaa investoida
nyt ja seuraavan viidentoista vuoden aikana. Suomessa monet ovat
kiinnittäneet huomiota Saksan energiavallankumouksen hintaan. Siellä ehkä tukijärjestelmät
ovatkin olleet liian anteliaita, mutta tosiasia on kuitenkin se,
että Saksaan nimenomaan uusiutuvan energian alalle on syntynyt
370 000 työpaikkaa, ja se on vaikuttava luku jopa
Saksan kokoisessa isossa taloudessa.
Arvoisa puhemies! Ehkä tästä puheeni
osuudesta toivoisin — yhteenvetona — että ihmiset muistaisivat
sen haasteen, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja
kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka tarkoittavat
investointeja ja työpaikkoja. Niitä ei pidä pelätä.
Arvoisa puhemies! Sitten tässä lisätalousarviossa
on jo debatissakin keskusteltu merkittävä päätös
siitä, että päästökauppatuloja
ohjataan nyt ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyöhön.
Maailmassahan on sovittu niin kutsutuista vuosituhattavoitteista,
vuosituhannen kehitystavoitteista, joiden mukaan maailmassa on ollut
tarkoitus vähentää köyhyyttä,
vähentää lapsikuolleisuutta, parantaa
miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, parantaa
ympäristön kannalta kestävää kehitystä. Yksi
näistä vuosituhattavoitteista on vauraiden maiden
sitoutuminen kehitysrahoitukseen ja siihen, että kehitysyhteistyön
määrärahat ovat 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Eli kun puhumme kehitysyhteistyömäärärahoista,
niin puhumme myös asiasta, johon Suomi on muiden maiden
mukana sitoutunut YK-järjestelmässä, puhumme
lupauksesta, jonka olemme antaneet itse asiassa jo hyvin kauan aikaa
sitten. Tämän lisätalousarvion hyväksymisen
jälkeen, kun päästökauppatuloja
on lisätty 32 miljoonaa kehitysyhteistyöhön,
Suomi saavuttaa arviolta 0,57 prosentin osuuden bkt:stä kehitysyhteistyössä.
Eli emme vielä tänäkään
vuonna ole tuossa 0,7 prosentissa, mutta tulos on kuitenkin parempi
näiden päästökauppatulojen kanssa
kuin ilman niitä.
Keskustelussa myös pohdittiin sitä, saadaanko
Suomen kehitysyhteistyömäärärahoilla
jotakin aikaiseksi. Itse uskon, että saadaan. Jos ajatellaan
esimerkiksi yhtä hyvin tärkeää vuosituhattavoitetta,
peruskoulutusta kaikille lapsille, niin Suomen pitkäaikaisista
yhteistyökumppaneista Vietnam tulee saavuttamaan tuon tavoitteen,
Tansania ja Nepal hyvinkin todennäköisesti saattavat
saavuttaa tuon tavoitteen, Sambia saavuttaa tuon tavoitteen, Kenia
saavuttaa tuon tavoitteen, Etiopia saavuttaa tuon tavoitteen ja Mosambik
ei näytä saavuttavan tuota tavoitetta. Eli Suomenkin
rahoilla on mahdollistettu se, että on useita hyvin köyhiä maita,
joiden yhteiskunta muuttuu kokonaan toisenlaiseksi, kun ollaan tilanteessa,
jossa kaikki lapset saavat peruskoulutuksen. Vaikka varmasti meidän
kannattaa koko ajan vahdata sitä, että meidän
kehitysyhteistyömäärärahoillamme
saadaan asioita aikaiseksi, niin voimme myös selvästi
osoittaa tuloksia, että näissä köyhissä maissa
lasten todellisuutta on muutettu paremmaksi osittain meidänkin
panostuksellamme.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kommenttina vain se, että itseäni
hieman hämmästytti se, että työ-
ja elinkeinoministeriöstä ei ole tehty esitystä tähän lisätalousarvioon
nuorisotakuun toteuttamisen parantamiseksi. Nuorisotakuun oli tarkoitus
tulla voimaan tämän vuoden alusta, ja me olemme kaikki
nähneet niitä lukuja, missä tilanteessa
tällä hetkellä ollaan. Takuun toteutuminen
on ollut kuukausi kuukaudelta tänä vuonna yhä kauempana,
ja minusta tuntuu hieman erikoiselta tässä akuutissa
tilanteessa, jota talouden arvioitua huonompi kehitys on selvästi
pahentanut, miksi tässä yhteydessä ei
haettu lisäpanostusta lisätalousarvioon.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kernaasti ensinnäkin voi yhtyä siihen kummeksuntaan,
mitä edustaja Sinnemäki tuossa edellä lausui
koskien tätä nuorisotakuujärjestelmää.
Täällä jo viime kerralla kerroin esimerkin
Keski-Suomesta. Meillä oli keväällä 2011 ihan
todella merkittävä määrä alle
25-vuotiaita nuoria työttömänä,
keväällä 2012 vielä enemmän,
ja nyt kun nuorisotakuu on ollut voimassa jonkun aikaa, heitä oli
29 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, toukokuussa 2012.
Eli ei se näytä purevan, tämä järjestelmä,
kun samaan aikaan nimenomaan ammatillisen koulutuksen ja koulutuksen
resursseja leikataan, niin kuin hallitus on tehnyt.
Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun, iltapäiväkeskustelun,
varsinainen kliimaksi mielestäni sattui siihen alkuiltapäivään,
jolloin ministeri Urpilaisen esityksen jälkeen täällä käynnistyi keskustelu
siitä, mitä mieltä ollaan siitä,
miten hallitus on reagoinut Suomen talouden ja työllisyyden
tilaan. Oli aika hämmästyttävää suoraan sanoen,
että sekä täältä etupenkistä demarit
että tuolta kokoomuksen suunnalta edustaja Sasi ja edustaja
Zyskowicz, jos eivät ihan suoraan arvostelleet hallitusta
saamattomuudesta, vähintäänkin esittivät
kysymyksiä hallitukselle, että kun nyt on näin
ja näin ja on juututtu tähän ja tähän,
niin mitä se hallitus oikein aikoo tehdä. Mielestäni,
kun näin kokeneet kansanedustajat kyselevät tähän
tapaan, rivien välistä esittävät
selvää kritiikkiä, joutuu väistämättä vetämään
johtopäätöksen siitä, että hallituksen
kummassakaan pääjoukkueessa ei olla oikein täysin
tyytyväisiä, ei likimainkaan tyytyväisiä,
siihen, mitä hallitus on saanut aikaiseksi.
Hallitus sananmukaisesti kyllä seisoo nyt tumput suorana
sen totuuden edessä, mihinkä Suomi on joutunut.
Mitä se totuus on? Toisena vuonna peräkkäin
Suomen kansantalous tulee olemaan miinuksella, tulee olemaan miinuksella.
Kansakunnan yhteisen yhden vuoden aikaan tekemän työn
määrä, sen arvo, tulee olemaan alhaisempi kuin
edellisenä vuonna ja alhaisempi kuin sitä edellisenä vuonna.
Tämä on todella huono suunta, ja siitä Suomen
pitäisi päästä irrottautumaan. Välittömänä seurauksena
tästä on tietysti se, että työttömien
määrä on lisääntynyt.
Todellakin Suomessa on kevään 2011 jälkeen
ollut koko Euroopan unionin heikoimmat vientilukemat, vienti ollut
euromaiden ehdotonta pohjasakkaa. Kreikankin vienti on kasvanut
enemmän kuin Suomen vienti keväästä 2009,
Espanjan vienti erittäin paljon enemmän kuin Suomen
ja sitä rataa. Tähän tilanteeseen Suomi
on ajautunut.
Täällä väheksyttiin yksikkötyökustannuksia. Mistä kertovat
yksikkötyökustannukset? Ne kertovat sekä työn
hinnasta että työn tuottavuudesta. Me emme ole
pysyneet tässä näissä kehityskuvissa
mukana, ennen kaikkea meidän läntisten naapureittemme
kanssa. Niistä mainitsen Ruotsin. Ero Ruotsiin, tuo gäppi,
on kerta kaikkiaan rävähtänyt isommaksi
ja isommaksi kaiken aikaa, ja kun näin käy, se
käytännössä tarkoittaa sitä,
että ruotsalaisen tuotannon, on kysymys metsäteollisuuden
tuotteista, metallin tai ict-tuotteista, kilpailukyky maailmalla
on radikaalisti parempi.
Oli tietyllä tavalla vähän surkuhupaista
kuunnella, kun viennistä keskusteltiin ja puhe kääntyi siihen,
mihinkä maahan meidän pitäisi viedä. Minun
mielestäni meidän pitää viedä sinne,
minne me saamme tuotteitamme viedyksi. Mutta kun on kilpailukyky
heikentynyt kaiken aikaa, niin me emme tahdo saada viedyksi niin
kuin ennen oli asian laita. Ja kun samaan aikaan hallitus on saanut
tämän aikaiseksi sillä, että sekä viennin rahoitusta
että siihen tuottavuuteen niin radikaalisti ja ratkaisevasti
vaikuttavaa sekä koulutuksen että tutkimuksen
ja kehittämisen resursseja on leikattu, lopputulos on se,
että se yksikkötyökustannus on meillä heikompi,
kaiken aikaa heikompi, meidän keskeisiin kilpailijamaihin
verrattuna.
Arvoisa puhemies! Tähän tilanteeseen nyt olisi
toivonut, että hallitus olisi tuonut jo nyt keväällä ennen
kesälomia sellaisen ratkaisupaketin, jossa nyt yritettäisiin
sysätä tätä kehitystä paremmalle
tolalle. Me tarvitsemme täällä moneen
kertaan viimeisen kahden vuoden aikaan, puolentoista vuoden aikaan,
esille ottamaani — ja monet muutkin ovat sen asian ottaneet
esille — sellaista laajaa yhteiskuntasopimusta, millä tuloratkaisut
saataisiin nyt aikaiseksi mahdollisimman nopeasti, niin että työnantaja-
ja työntekijäjärjestöt voisivat
sitoutua siihen, että me nyt teemme sellaisia maltillisia
ratkaisuja, joilla parannetaan tuota Suomen yksikkötyökustannuksien
kehityskäyrää ja sitä kautta
kilpailukykyä ja sitä kautta parannettaisiin työtä ja
työllisyyttä, kun olemme kilpailukykyisempiä kuin
tällä hetkellä olemme. Pitäisi
kyetä yhtäältä tähän.
Jotta työmarkkinajärjestöt pystyvät
tähän, totta kai ne odottavat maan hallitukselta
sellaisia poliittisia ratkaisuja, että ne niihin nojautuen
uskaltavat sekä työntekijäpuolella että työnantajapuolella sitoutua
näihin ja näihin ratkaisuihin, kilpailukykyä parantaviin
ratkaisuihin. Ne edellyttävät varmasti, että hallitus
omalta osaltaan tekee ratkaisut, jotka luovat edellytykset tällaisten
sopimusten synnyttämiseen.
Arvoisa puhemies! Näitä nyt odotellaan, tällaista
yhteiskuntasopimusta, jossa kilpailukykyä parannettaisiin,
jossa luotaisiin edellytykset yrittäjyyden kohentumiselle,
osaamisen, tiedon, taidon ja innovatiivisuuden parantamiselle. Niiden kautta
työ- ja kilpailukyky palaa Suomen talouteen. Sitä kautta
päästään nousu-uralle, kasvun uralle,
siitä apatiasta, mihinkä Suomi tällä hetkellä on
valunut.
Arvoisa puhemies! Haluan yhteen yksityiskohtaan tämän
yleisen jeremiadin jälkeen vielä tässä kajota,
ja se liittyy osin tuohon edelliseen. Meillä Suomessa on
joitakin sellaisia asioita, joissa me voimme työllistää suomalaisia
enemmän, parantaa meidän vaihtotasettamme, meidän
kauppatasettamme, ja yksi sellainen asia on energia.
Ennen kuin siihen menen, totean vielä, että sen
lisäksi, mitä edustaja Sinnemäki täällä äsken sanoi,
Suomessa todellakin meidän vaihtotaseemme on nyt toista
vuotta miinusmerkkisellä puolella, mutta ei vain vaihtotase,
vaan myöskin meidän julkinen taloutemme on miinuksella. Me
olemme niin sanotussa talouden kaksoisvajeessa. Samaan aikaan julkinen
talous on alijäämäinen ja koko kansantalous
on alijäämäinen. Tätähän
ei ole tapahtunut sitten vuoden 93 jälkeen kertaakaan.
Kansakunta syö enemmän kuin tienaa. Kannattaa
huomata, että vaikka vuonna 2009 Suomen kansantuote supistui
lähes 9 prosenttia ja julkinen talous oli erittäin
merkittävästi alijäämäinen,
niin siinäkin tilanteessa koko kansantalous oli niin paljon
ylijäämäinen, että vaihtotase
oli sinäkin vuonna vielä plussan puolella, mutta
nyt ollaan miinuksella molemmissa, sekä julkisen talouden
että kansantalouden osalta, jota tietyllä tavalla
tämä vaihtotase kuvaa, jos investoinnit ovat normaalilla
tavalla — nehän pitää vakioida,
ne investoinnit, jotta vaihtotasetta voi käyttää tähän
tarkoitukseen, mihin me molemmat nyt tässä käytimme
sitä edustaja Sinnemäen kanssa.
Tässä tilanteessa ollaan, ja tähän
tilanteeseen osaltaan voisi helpotusta tuoda se, jos niissä asioissa,
joissa me voimme ikään kuin suosia kotimaisuutta,
se myös tehtäisiin. Nyt näin ei hallitus
ole tehnyt, erityisesti energiassa. Minä olen erittäin
paljon samaa mieltä sen kanssa, mitä edustaja
Sinnemäki edellä sanoi, mutta erittäin paljon
eri mieltä sen kanssa, miten hallitus tässä asiassa
on toiminut. Minä ihmettelin erittäin suuresti
vihreitten viikonlopun puoluekokousta. Vihreitten puoluekokous moitti
meidän työnantajajärjestöjä.
No, niitäkin voi varmaan moittia, mutta tuo puoluekokous
moitti vain työnantajajärjestöjä siitä,
että nämä jotenkin olisivat väärään
energiapolitiikkaan sitoutuneita. Mutta, arvoisa puhemies, Vihreä liitto
on itse ollut mukana viime kuukaudet maan hallituksessa tekemässä ratkaisuja,
jotka suosivat hiilen kaivamista Uralin takaa, kärräämistä Suomeen
ja polttamista keskellä Suomea. Tämä on
kyllä, sanon suoraan, erittäin häpeällinen
ratkaisu, että näin on tässä käynyt.
Näin on käynyt: päästöoikeuden hinnat
ovat tulleet alaspäin, hiili on entistä kilpailukykyisempää.
Kun näin on, tähän pitää hallituksen
reagoida, ja hallituksen olisi pitänyt reagoida niin, että se
reagoimalla tekee suomalaisen puun ja vähän turpeenkin
kilpailukykyisemmäksi kivihiileen verrattuna. Hallitus
on reagoinut, mutta täsmälleen toisinpäin.
Se on pannut lisää hintaa sekä puulle
että turpeelle, ja kun näin on tapahtunut, se
on entisestään parantanut kivihiilen mahdollisuuksia
kilpailla täällä kotimaisilla markkinoilla
ja sen seurauksena kivihiili valuu kaiken aikaa tänne Suomeen.
Tämä on hiilenmustaa politiikkaa.
Keskusta tulee esittämään lähipäivien
aikaan tässä salissa lakialoitteen, jolla palautetaan
puun tuki siihen tilaan, missä se oli aikaisemmin, ja turpeen
veroa sen verran kevennetään, että puun ja
turpeen yhdistelmä, myös näitten yhdistelmä, on
entistä kilpailukykyisempi kivihiileen verrattuna.
Aivan viimeisenä kommenttina, arvoisa puhemies, mitä tulee
nyt sitten tähän budjettiesitykseen, lisäbudjettiesitykseen:
Tässähän nyt tapahtuu se, että tässä leikataan
13 miljoonaa euroa uusiutuvan energian tuesta vielä tänä vuonna,
13 miljoonaa euroa. 7 miljoonaa euroa laitetaan siihen, että sillä rahalla
tuetaan Puolustusvoimain edellytyksiä tehdä näitä ratkaisuja — ihan
hyvä asia sinänsä — joilla tuulivoiman
rakentaminen voi tapahtua, ja muut miljoonat laitetaan — ajan voittamiseksi
en käy niitä läpi — muihin tarkoituksiin.
Mutta se viime kädessä on nimenomaan sen puu-uusiutuvan
ja muun uusiutuvan energian tuesta pois, ja se mielestäni
on todella suuri virhe.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Pekkarisen puheenvuoro kirvoitti muutaman vastauspuheenvuoron.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen puolueemme puheenjohtaja Ville Niinistön
kanssa kyllä hyvin samaa mieltä siitä,
että Suomessa Elinkeinoelämän keskusliiton
pitkäaikainen, väsymätön työ sen
eteen, että Suomessa pitäisi ajatella niin, että meidän
kannattaa olla vesittämässä kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja
ja että Suomen ei kannata olla edelläkävijä ja
että Euroopan ei kannattaisi olla edelläkävijä ilmastoneuvotteluissa,
on ollut haitallista suomalaiselle teollisuudelle, suomalaisen teollisuuden
uusiutumiselle. Ja se on ollut haitallista sinänsä jo
tässäkin tilanteessa hyvin toimivalle suomalaiselle
cleantech-sektorille, että Elinkeinoelämän
keskusliiton näkemykset ovat olleet niin vanhakantaisia
kautta koko sen historian, kun ilmastosopimuksista on neuvoteltu. — Arvoisa
puhemies! Minuutti meni tähän, pyydän
toisen vastauspuheenvuoron.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Siinä välissä edustaja Mustajärvelle
minuutti.
Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koko hallituksella on peiliin katsomisen
paikka siinä, että se antoi valttikortit käsistään
osinko- ja yhteisöveroratkaisun yhteydessä. Mutta
kyllä vihreilläkin on siinä oma vastuunsa:
jos kerran kehitys menee siihen suuntaan, että käytetään
hiiltä enemmän ja enemmän, niin ei kai
sitä kauhean paljon voi perustella millään.
Mutta kun edustaja Pekkarinen aloitti tuon puheenvuoronsa yleisellä huolella
työttömyyden kokonaistasosta ja edustaja Sinnemäki
on aiemmin kiinnittänyt, aivan oikein, huomiota siihen, että nuorisotakuu,
nuorten yhteiskuntatakuu, ei tule toteutumaan, niin olen varma,
että he ovat ihan aidosti huolissaan näistä asioista.
Kohta meillä paukahtaa 300 000 työttömän
raja rikki. Ja kun tuossa ministeri Ihalainen kävi sanomassa,
että rahaa jää käyttämättä vuosi
vuoden jälkeen, niin eihän se nyt tässä tilanteessa
mikään selitys ole. Itse asiassa se on anteeksiantamatonta,
jos ei suorastaan rikollista, että jos maassa on 300 000
työtöntä, niin työllisyysmäärärahoja
jää käyttämättä,
kun eduskunta on edellyttänyt nimenomaan, että ne
käytetään ihmisten työllistämiseen
ja kouluttamiseen.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me olemme ennenkin tänä talvena
tässä salissa edustaja Pekkarisen kanssa keskustelleet
tästä ongelmasta, joka tällä hetkellä Suomessa
on, eli että hiili on halpaa ja sitä Suomessa
käytetään. Meillä on ollut vähän eri
lähestymistapa siihen, mikä olisi paras tapa korjata
tämä ongelma. Edustaja Pekkarinen on useasti esittänyt,
että meidän pitäisi tehdä töitä esimerkiksi
sen eteen, että turve olisi halvempaa, turpeen veroa alentamalla.
Itse taas olen ollut sitä mieltä, ja sehän
oli hallituksen linja, että tätä ongelmaa
korjattaisiin Euroopan laajuisesti siten, että saisimme
hiilen hintaa ylös. On totta, että olisi varmasti
parempi ratkaisu ilmastotavoitteiden kannalta, että nämä korjaustoimenpiteet, joilla
saisimme hiiltä vähemmän kilpailukykyiseksi,
olisivat Euroopan laajuisia. Mutta kyllä tämä sekä edustaja
Mustajärven että edustaja Pekkarisen esittämä kritiikki
sillä tavalla minuun sattuu, että nyt todellisuus
on se, että hiiltä käytetään
liikaa. Ja olen sitä mieltä, että jos
eurooppalaisia ratkaisuja ei löydy, niin sitten meidän
täytyy kotimaassa tehdä jotain, jotta saisimme
hiiltä ulos markkinoilta.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän,
että tämä vihreitten puoluekokouksen
kritiikki EK:ta kohtaan olisi ollut ikään kuin
oikeutettu, jos te olisitte itsekriittisesti sanoneet, että te
olette olleet mukana tekemässä ihan vääriä ratkaisuja. Mutta
nyt te suljitte suun sen seikan sanomiselta ja syytitte vain EK:ta.
Tämä mielestäni on väärin.
Mitä tulee, edustaja, siihen, mitä minä olen
ennen sanonut: Sanoitte, että olen sitä mieltä,
että turpeen verotaakka voisi olla keveämpää.
No, niin olenkin sitä mieltä, mutta minun ja keskustan
ensisijainen ajatus on se, että uusiutuvalla energialla,
puulla, pitää olla se vähäinen
tuki, mitä sillä on ollut. Nyt te, edustaja Sinnemäki — vielä kertaalleen — olette
leikanneet yhdellä kolmanneksella, yhdellä kolmanneksella,
sitä uusiutuvan puun tukea siitä tasosta, mihin
me yhdessä, te ja minä ja muutamat muut, olimme
sen sitomassa joitakin aikoja sitten. Tämä on
suuri virhe. Kun te sanotte, että te odotatte, että muu
Eurooppa ratkaisisi tämä asian ja me muitten mukana,
ei se tällä tavalla mene. Meidän pitää itse reagoida
oikein silloin, (Puhemies koputtaa) kun meidän kotimaisen
työn ja kotimaisen energian päälle käydään.
Olette tehneet, valitettavasti, väärän
ratkaisun.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tämä äskeinenkin
keskustelu oli erittäin hyvä, ja tämäntyyppistä keskustelua
meidän pitää täällä myös
käydä. On erittäin tärkeätä,
että me kannamme kaikki vahvasti huolta nuorisotyöttömyyden,
meidän yhteiskuntatakuun sekä myös pitkäaikaistyöttömien
ihmisten tulevaisuudesta, sillä, voidaanko yhteisesti todeta,
tämä on asia, jossa meillä ei ole varaa
epäonnistua. Se yhteinen tahto siltä osin varmaan
koko eduskunnalla on, mutta miten me tulemme sen toteuttamaan, sitä keskustelua
ja niitä päätöksiä sitten haetaan.
On myös erittäin tärkeätä,
että me keskustelemme viennistä ja viennin tulevaisuudesta,
koska kaikkien niiden päätösten, puhumme sitten
eurooppalaisista tai kansainvälisistäkin päätöksistä,
jotka täällä toteutetaan, yhtenä tärkeänä punaisena
lankana on vahvistaa meidän vientiämme.
Arvoisa puhemies! Kuluvan vuoden lisätalousarvio
sisältää useita myönteisiä asioista
ja hyviä, kasvua tukevia painotuksia. Esimerkiksi suomalaisen
telakkateollisuuden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää.
On myös hyvä, että alueiden kehittämisen
merkitys on hyvin huomioitu infran rahoituksessa. Ehkä tärkein
uusi avaus lisäbudjetissa on A- Kruunun pääomittaminen.
Se on määrätietoinen päätös
kohtuuhintaisen asuntotuotannon puolesta. Vuosikaudet on vähätelty kohtuuhintaista
asuntotuotantoa, mikä on näkynyt siinä,
että valtion tukemia vuokra-asuntoja on rakennettu vain
muutama sata vuodessa. Entisen asuntoministeri Kiurun johdolla on
muutettu Suomen asuntopoliittinen linja, ja maaliskuussa esitelty
asuntopoliittinen ohjelma etenee nyt kehyksen linjausten mukaisesti.
A-Kruunu Oy:n pääomittaminen 30 miljoonalla eurolla
mahdollistaa sen, että yhtiö alkaa tuottaa ja
omistaa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja Aran korkotuella Helsingin
seudulla. Näin tuetaan ihmisten asumista siellä,
missä työtä on tarjolla. Toivoisin, että tämäntyyppistä Ara-hanketta
vietäisiin kuitenkin myös pääkaupunkiseudun
ulkopuolelle.
Erityisryhmien asuntoja varten myönnettäviä investointiavustuksia
esitetään lisättäväksi
10 miljoonalla eurolla ikääntyneiden asumisen
kehittämisohjelman toteuttamiseksi. Ikääntyneiden
asumista kotona on selkeästi edistettävä jatkossa.
Jotta ikääntyneet pääsevät
liikkumaan ja osallistumaan arkiseen elämänmenoon,
on tärkeää, että asuntoja muutetaan
esteettömiksi, hissejä rakennetaan ja mahdollistetaan
turvallinen liikkuminen myös ulkona. Yhtä tärkeää kuin
on tehdä muutoksia asuinrakennusten sisällä on muuttaa
myös elinympäristöjä ja julkisia
palveluita ja liikennevälineitä esteettömiksi.
Arvoisa puhemies! Kuten jo totesin, on hienoa, että hallitus
on ryhtynyt uudistamaan suomalaista telakkateollisuutta. Ensimmäistä kertaa historiassa
Turun lisäksi myös Porin ja Uudenkaupungin telakat
saavat innovaatiotukea. Tämä on paitsi paikallisesti
länsirannikolle tärkeää elinvoiman
vahvistamista myös selkeä viesti siitä,
että suomalaista telakkateollisuutta ei päästetä käsistä,
vaan haluamme tukea vahvasti sen kehittämistä vaikeassa
rakennemuutostilanteessa. Kaikkiaan lisätalousarviossa
lisätään alalle lähes 30 miljoonaa,
mistä suurimpana laivanrakennusten innovaatiotukeen yli
23 miljoonaa euroa.
Sosiaali- ja terveysministeriön alalta nostan vielä esiin
potilasdirektiivin ja sen edellyttämät toimet
tämän kuluvan vuoden aikana. Kuten tiedämme,
rajat ylittävässä terveydenhuollossa
potilaiden oikeuksien soveltamista koskeva direktiivi, niin sanottu
potilasdirektiivi, tulee voimaan ensi vuoden alusta lukien. Potilasdirektiivin
mukaan potilas voi hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan. Kehyslinjausten
mukaan potilaalle syntyneet kustannukset korvataan pääsääntöisesti sairaanhoitovakuutuksesta
sairaanhoitokorvauksena. Potilasdirektiivin voimaan saattamiseksi perustetaan
niin sanottu yhteyspiste, jonka kuluihin nyt lisätalousarviossa
ehdotetaan 167 000:ta euroa, sekä kotimaista palveluvalikoimaa
määrittävä toimielin, jonka
kuluihin tälle vuodelle ehdotetaan 100 000:ta
euroa.
Kelan yhteyteen perustettava kansallinen yhteyspiste aloittaa
työnsä heinäkuun alussa. Yhteyspisteen
vastuulla on direktiivin edellyttämien tietojen tuottaminen,
kerääminen ja siirtäminen selainpohjaiseen
tietoportaaliin.
Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen
perustetaan syksyllä palveluvalikoimaa määrittelevä toimielin.
Kuten kaikissa yhteisin varoin maksetuissa julkisissa palveluissa
myös terveydenhuollossa tavoitteena tulisi olla resurssien
mahdollisimman tehokas ja oikeudenmukainen käyttäminen.
Suomessa palveluvalikoimaa ei tähän saakka ole
määritelty kansallisella tasolla avoimesti ja
läpinäkyvästi vaan paikallisesti, sattumanvaraisesti
tai jopa yksilökohtaisesti. Nyt tämän
direktiivin tuoma olennainen muutos on avoimen kansallisen palveluvalikoiman
määritteleminen. Perustettava toimielin määrittelee
valikoiman sisällön ja soveltamisperiaatteet sekä näiden
päivittämisen. Se myös arvioi vaikuttamattomat
ja kustannusvaikutuksiltaan heikot hoidot, tekee tarpeen mukaan
tarkempia määrittelyjä joidenkin hoitojen
ja potilasryhmien osalta, antaa lausuntoja palveluvalikoiman periaatteista
ja soveltamisesta, osallistuu julkiseen keskusteluun, seuraa muiden
EU-maiden toimintoja, tapoja ja niin edelleen. Palveluvalikoiman määrittely
tulee oikeastaan konkretisoimaan sen, mitä perustuslaissa
tarkoitetaan riittävillä palveluilla, jotka julkisen
vallan on turvattava. Kun kansallisella tasolla määritellään,
mihin palveluihin potilaalla on oikeus, hänen oikeusturvansa paranee
huomattavasti. Tämä tulee myös tasaamaan
alueellisia palvelueroja. Uskon, että palveluvalikoima
tulee tuottamaan hyvää ja vaikuttavaa tulosta
niin potilaan kuin sote-järjestelmänkin näkökulmasta.
Arvoisa herra puhemies! Vielä yksi asia: On hyvä,
että hallitus antaa lisäpotkua tuulivoiman lisäämiseen.
Olen kuitenkin todella pahoillani, enkä voi nähdä oikeudenmukaisena
sitä, että hallitus kohtelee eri kompensaatioalueita
eri tavalla. Nyt hallitus tukee Raahen seudulla olevaa tuulivoimaa
mutta ei mahdollista tuulivoiman kehittämistä Kaakkois-Suomessa,
Etelä-Karjalassa. Mielestäni tämä vääristää tuulivoimamarkkinoita
ja hidastaa Etelä-Karjalassa olevaa tuulivoiman kehittämistä sekä investointien
käynnistämistä, työllisyyttä sekä myös
kuntien taloutta. Olen todella harmissani tästä asiasta.
Toivon, että hallitus pikaisesti korjaa tuulivoima-alueisiin
liittyvän vääristymän. Kaikkia
toimivia alueita on kohdeltava yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Paljon on viisaita ajatuksia tässä salissa tänään
esitetty, mutta ehkä uskaltaa sanoa myöskin sen,
että on voinut olla sellaistakin viisautta, josta joutuu
luopumaan, jos aikoo kompromisseja tehdä ja sellaisia sopimuksia,
joissa kaikki sitten ovat mukana ja joita me varmaan tarvitsisimme,
sopimista, joka nostaa talouttamme merkittävällä tavalla
ylös. Varmaan tässä nämä puheenvuorot,
joissa on kansallista sopimusta ja sopimista toivottu, ovat olleet
ihan vilpittömiä ja oikeita, mutta ei tästä nyt
ehkä ihan kahdeksan puolueen hallitusta taida tulla, kaikesta
huolimatta.
Arvoisa herra puhemies! Joudumme todellakin suhtautumaan tähän
lisätalousarvioon eräällä tavalla
huutomerkkinä talouskehityksestä. Useampikin arvio
joidenkin tulojen vähentymisestä — vaikka
ne vähentymät eivät suuria ole, mutta kuitenkin
vähentymiä — antaa meille hieman huonoa
viestiä. Tämähän on ihan avoimesti
tunnustettava. Yhdyn niihin moniin hyviin puheenvuoroihin, joissa
on täällä kannettu huolta monimuotoisesta
ja monipuolisesta viennin edistämisestä, lasketaan
se nyt sitten yksikköhintakustannuksilla tai millä tahansa,
sitä aivan oikeasti tarvitaan. Olisi aika huono näköala,
jos ensi vuoden talousarvion ja sitten vielä viimeisenkin,
ennen vaaleja tehtävän viimeisen talousarvion,
joutuisimme rakentamaan vain leikkauksien ja veronkorotusten vaikeana
sokkelona.
Myöskin omasta puolestani haluan kiinnittää huomiota
tähän nuorisotakuun käytännön
toteutukseen. Sehän on hallituksen kärkihanke,
erinomaisen tärkeä, ja nyt tässä tilanteessa
on viestiä kyllä vietävä sekä kuntiin
että työvoimatoimistoihin. Siihen on syytä suhtautua
kaikella vakavuudella, todeta, että suorastaan kädestä pitäen tarvitsemme
ohjausta koulutukseen ja työpaikkaan niiden kohdalla, jotka
ovat syrjäytyneet tai syrjäytymässä tai
syrjäytymisen vaarassa. Ei ole aina pelkästään
kysymys myöskään määrärahoista,
siitä, onko niitä tässä taikka
tuossa budjetissa, vaan siitä, että tämä melkeinpä konkreettisesti
kädestä pitäen -ajattelu omaksutaan.
Arvoisa puhemies! On erinomaista myöskin, että Turvaverkko-hanke
etenee siellä sisäasiainministeriön numeroissa,
saa lisää rahaa. Tänään jo
hieman tästä asiasta kyselimme tuolla valtiovarainvaliokunnassa
alustavassa kuuntelussa ja keskustelussa. Ilmeistä on,
että tämän asian käytännön
toteutus sitten vaatii vielä hieman jaoston huomiota, sekä kuulemista
että huomioimista, miten se viedään kaikilta
osin hyvään satamaan. Tietohallintahankkeet, ict-hankkeet,
valtionhallinnossa ovat melkoinen rahareikä — kovin
välttämätöntä, mutta
valitettavan kallista.
Arvoisa herra puhemies! Ehkä se pääviesti, jonka
haluaisin jättää tästä puheenvuorosta
mieleen, on se, että hyvinvointia voimme ylläpitää oikeastaan
vain pahoinvointia vähentämällä.
On hyvä, että näitä haitakeveroja
ollaan seuraavallakin vuosibudjettikaudella sitten nostamassa. Niitähän
ei nyt tällä hetkellä nosteta, ja on
ihan selvää, että mitään
veroja ei kesken vuotta muuteta. Täällä on
vähän toivottu, että joitakin hankkeita kovin
nopeastikin toteutettaisiin. Verotushan kulkee kuitenkin vuosittain.
Mutta kaiken kaikkiaan pahoinvoinnin vähentäminen
on tänä päivänä meidän
kaikkein tehokkain hyvinvoinnin parantamiskeino. Tätä otetta
tarvitaan kaikkialla, kuntatasolla. Täällä edustaja
Palm aivan oikein kiinnitti huomiota lastensuojelun tilanteeseen,
huostaanottoihin. Tehokkainta ja parhainta tukea on antaa perheille
tehostettua tukea esimerkiksi lastensuojelun tehostetun perhetyön
avulla. Tämä on asia, josta pitää puhua
ja josta haluan puhua niin lisätalousarvioissa kuin varsinaisissa talousarviokeskusteluissa.
Paljon on monilla paikkakunnilla varmaan tehty, mutta luulen, että tehokkuutta
tässä vielä olisi todella syytä lisätä.
Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että kehitysyhteistyö saa
nuo 31 miljoonaa päästökauppatuloista,
ja on muistettava, että siinähän ovat myöskin
vuoden 2012 tulot ja tämän vuoden tulot jonnekin
huhtikuulle asti, joten tuskinpa näitäkään
kannattaa kadehtia. Annamme jotakin kaikkein köyhimmille,
kaikkein heikoimmille. Täytyy muistaa, että kehitysyhteistyön
määrärahat on jo jäädytetty
ja niitä sitten vuonna 2015 leikataan parillakin tavalla.
Täällä on käyty hieman poliittisen
luonteista keskustelua kehitysyhteistyöstä. Sanoisin
vain lyhyesti, että kyllä nämä rahat
perille menevät, ei se perillemeno ole tässä se
ongelma. Vaikuttavuudesta ihan oikein tulee kantaa huolta, ja näitä vaikuttavuusprosesseja
kyllä kehitetään, ja niitä tuleekin
kehittää aivan jatkuvasti.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousmäärärahapuheenvuorossani
aion keskittyä liikennepuolen asioihin ja elinkeinopuolen
toimintaan. No, tietenkin petoasiat kuuluvat siihen samaan.
Ensinnäkin tästä tiestöasiasta:
Kantatieverkoston kunto huolettaa minua tosissaan. Meille on tulossa
todella painavia rekkoja. Tällä hetkellä suunnitellaan
ensimmäisissä kokeiluissa jo jopa 100 tonnin rekkoja.
No, nyt tästä uudesta valmistelusta, mikä koskee
76 tonnin rekkoja, olen kuullut, että kehysriihen valmistelussa
olisi puhuttu jopa miljardin euron lisämäärärahasta näitten
teitten rakenteiden kunnostamiseen, elikkä tarvitaan paksummat
pinnoitteet teitten päälle. Mutta mihin tämä oli
sitten neuvotteluissa mennyt? Kehysriihessä muistaakseni
varattiin 50 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa 10:tä miljoonaa euroa
per vuosi, kantatiestön kunnon parantamiseen. Se ei todellakaan
riitä mihinkään. Nyt olisi rohkeasti
pitänyt varata isompia määrärahoja
tähän asiaan.
Sitten näistä pienemmistä teistä:
Niiden korjaamisen, kunnostamisen määrärahathan
ovat romahtaneet ihan kokonaan. No, yksi tämmöisistä teistä,
mikä on ollut tässä salissakin esillä jo
aika monta vuotta, on Martti—Tulppio-tie. Minä tuon sen
esille sen takia, että se on muistutuksena siitä,
että 25 vuotta sitten luvattiin UK-puiston kompensaationa
rakentaa, kunnostaa kuntoon Martti—Tulppio-tie. 25 vuotta
siitä on tässä salissakin puhuttu, esimerkiksi
Mustajärven Markus on tehnyt siitä vaikka kuinka
monta talousarvioaloitetta. Martti—Tulppio-tie ei sinänsä ole kovalla
käytöllä. Kyse ei ole siitä,
vaan kyse on siitä, että suojelualueita perustetaan.
Miten me voimme luottaa siihen, että kompensaatiot hoidetaan,
jos tuota ei ole tähän päivään
mennessä hoidettu? Ja jos ei siitä Martti—Tulppio-tiestä muuta
huolta teillä ole, niin sen nykyinen nimi on Korvatunturintie,
joulupukki kulkee sitä pitkin, niin että laittakaa
nyt kuitenkin kuntoon, että joulupukki pääsee
kulkemaan.
Sitten näistä muista heikoista teistä,
mitä on: Esimerkiksi Nellimöntie oli taas tänä keväänä todella
heikossa kunnossa — kyllä he suurin piirtein siellä pääsevät
kulkemaan. Savukoskella taasen Tanhuantiellä on tapahtunut
niin monta kuolonkolaria ja vain pahimmat paikat saatiin korjattua.
Miksemme me voi maaseudun tiestön korjaamiseen saada rahoja?
Vai onko tämä nykyisten maaseudun teitten hoidon
tavoite se, että ne pidetään vain sen
verran kunnossa, että viimeinen mummo saadaan sieltä kuljetettua
pois sitten? Mutta jos se minusta on kiinni, niin kuin jos on monesta
muustakin maaseudun ihmisestä, siellä muuten eletään
ja toimitaan vielä pitkän aikaa, elikkä tiet
pitäisi laittaa kuntoon.
Sitten siitä elinkeinotoiminnasta: Suomen luonnossa
ja suomalaisessa maassa on paljon mahdollisuuksia. Me tarvitsemme
vientituloja, tarvitsemme kotimaista energiaa, ja niitä on
saatavissa todellakin Suomen luonnosta. Molemmat ovat kansantaloudellemme
tärkeitä ja työllistävät
suomalaisia Suomessa. Mutta nyt minä kysyn tämän
hallituksen toimintojen perusteella, saako suomalaisia työllistää kaikkialla
Suomessa. Näyttää siltä, että nykyinen
hallitus ei näe laajan Suomemme todellisia mahdollisuuksia,
mahdollisuuksia, jotka ovat Suomen puhtaassa, uusiutuvassa, kotimaisessa
luonnossa. Minä olisin toivonut nyt, että olisi
jo pikaisesti tartuttu tähän suomalaisuuteen,
suomalaisiin mahdollisuuksiin. No, toivon kuitenkin, että tätä valmisteltaisiin
sitten jatkossa, että me saisimme nämä luonnon
mahdollisuudet käyttöön meidän
elinkeinotoiminnassa hyvin laajasti, ja kehitetään
Suomea suomalaisin eväin, vaikka hallituksen tulisikin silloin
tunnustaa, että elämää ja mahdollisuuksia ja
tulevaisuutta on koko Suomessa, sopivasti — halliten — keskitettynä ja
järkevästi, tietoisesti hajautettuna, eli kumpaakin.
No, sitten tietenkin näistä petoasioista,
kun minulta kuitenkin odotetaan, että minä jotakin niistä sanon:
Elikkä tästä lisämäärärahasta,
mikä on tässä lisätalousarviossa
petovahinkojen korvaamiseen, 3,22 miljoonasta, on tullut kentältä todella
paljon kiitosta. Nämä määrärahat
tulevat todella tarpeeseen. Mutta tässä vaiheessa
pitää muistaa se, että ainoastaan viidesosa
vahingoista löytyypi eli suurin osa vahingoista jää korvaamatta,
jää löytymättä, ja
erityisesti porotalouselinkeino on romahtamassa petovahinkojen takia.
Menen minne tahansa, niin poromiehet puhuvat jatkuvasti vain petovahingoista.
Tänä päivänä ei puhuta
porotaloudessa enää mistään
elinkeinon kehittämisestä, puhutaan vain tästä todella
vaikeasta tilanteesta. Elikkä se, mitä minä olisin
toivonut, on se, että jo tässä lisätalousarvioesityksessä olisi
varattu määrärahoja vahinkojen estämiseksi,
tämän kierteen pysäyttämiseksi,
mikä nyt on menossa.
Elikkä ensinnäkin karhusta: Niin kuin minä tuossa
jo aikaisemmin mainitsin, niin minä näin tänä aamuna
Sallassa karhun. Nämä näköhavainnot
karhuista ovat lisääntyneet todella paljon. Mutta
mitä sanoo RKTL tästä tilanteesta? RKTL:n
virallisten laskelmien mukaan karhujen määrä on
meidän alueellamme vähentynyt, mutta kaikki paikalliset
tietävät, ettei koskaan ennen ole ollut meidän
alueellamme niin paljon karhuja kuin mitä niitä nytten
on. Eli kun RKTL:llä ei ole määrärahoja
tämän asian hoitamiseen, niin tilanne on nytten
tämä. Elikkä ensimmäiseksi pitäisi
myöntää rahaa dna-tutkimusta varten.
Tämä tarkoittaa sitä, että karhujen
ulosteista otettaisiin näytteitä ja dna:lla tutkittaisiin
sitten, paljonko Suomessa on karhuja tai sillä tietyllä alueella. Ruotsissa
tämä tutkimus on tehty ja on päästy aika
huikeisiin tuloksiin sillä perusteella, eli karhujen määrä on
aivan toista luokkaa kuin sen on kuviteltu olevan. Sen jälkeen
tarvitaan karhupuolella määrärahaa siihen,
että me saamme sen karhujen määrän
vähenemään suunnitelmallisesti.
No, ahma: Ahmavahingot tuon sen takia esille, että vuonna
2011 ahman jäljiltä löytyi 1 200 poroa
raatona. Viime vuonna niitä löytyi 2 800 kappaletta,
2 800 kappaletta, eli puolet petovahinkokorvauksista menee
ahmojen vahinkojen korvaamiseen. Ahmojen määrä viimeiset
viisitoista vuotta on Suomessa ollut koko ajan 170 ahmaa, poronhoitoalueella
100 ahmaa. Miksikä? Tähän ei ole olemassa
kunnon määrärahoja, että pystyttäisiin
määrittelemään, paljonko Suomessa
näitä ahmoja on. Eli tähän tarvittaisiin
todella pikaisesti määrärahat, paljonko
meillä Suomessa on ahmoja. Ei luulisi olevan kummoinenkaan systeemi
laskea, mutta ensin maa- ja metsätalousministeriön
pitäisi saada kuntoon se ahmakannan hoitosuunnitelma ja
sen jälkeen tämä laskeminen, paljonko
niitä on, ja sitten Suomessa pitäisi alkaa poistamaan
ahmoja samalla tavalla kuin Ruotsissakin, eli niitä ihan
luvalla tapetaan ja siirretään muualle.
Viimeisenä petona otan esille ilveksen. Ilvesten määrä oli
viisitoista vuotta sitten Suomessa 600 kappaletta. Viidessätoista
vuodessa on ilvesten määrä noussut niin,
että niitä on nyt noin 3 500. Elikkä se
määrä on kasvanut hirveästi, huomattavasti,
ja tämä ilvesten määrä hyväksytään
laajasti, koska se on laskettu porukalla ja yhteisymmärryksessä.
No, kannanhoitosuunnitelmaa ei ole noudatettu ollenkaan, ja nyt
pitäisi alkaa noudattamaan kannanhoitosuunnitelmaa ja aloittaa
sitten kannanhoidollinen keskeytysmetsästys siihen, että me
saisimme tämän ilvesten määrän
laskemaan siihen määrään, mitä on
meillä sovittu.
Elikkä määrärahat vahinkojen
estämiseen tarvittaisiin pikaisesti: 1) petojen määrä pitää päästä laskemaan
yhteisesti hyväksyttävällä tavalla, ja
2) petokantojen määrä pudotetaan kantojen hoitosuunnitelman
mukaisille määrille sovituilla tavoilla.
Petovahinkojen korvauslaki ja se määrärahamomentti
on tarkoitettu satunnaisten vahinkojen korvaamiseen. Toivon näin
olevankin jatkossa, että ainoastaan korvataan nämä satunnaiset
vahingot, joita kuuluu tietty määrä myöskin
luonnossa olla. Raja on ylitetty. Nyt ja ensi vuonna korvataan toteutuneet
vahingot, jotka toivon mukaan sen jälkeen vähenevät,
ja nyt aletaan pikaisesti töihin siinä, että jatkossa
nämä määrät vahinkojen
osalta tulevat romahtamaan alaspäin.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että olen
varsin huolissani talouden kehityksestä sekä maailmassa
että Suomessa. Jos me katsomme tilannetta tuon finanssikriisin
jälkeen — 2008—2009, kun oli syvä pudotus
taloudessa — sen jälkeen alkoi kasvu,
ja usein nopea kasvu seuraakin hidasta kasvua tai nimenomaan vahvaa
lamaa. Nyt näyttää siltä, että olemmekin
menossa W-käyrän muotoiseen taloudelliseen kehitykseen,
eli meillä on nousu, mutta nyt talous on jälleen
laskemassa alaspäin. Jos me ajattelemme tilannetta kaksi
vuotta sitten, silloin odotettiin, että käynnistyisi
vakaa kasvu, ja näin ei ole käynyt. Nyt ennustetaan,
että kaikki on hyvin. Kasvu, joskin hidas tällä kertaa
ennustettuna, käynnistyy, mutta täytyy sanoa,
että meillä riskit ovat varsin suuria.
Arvostelisin eurooppalaisia ja kansallisia keskuspankkeja siitä,
että meillä ylireagoidaan koroilla. Meillä käytännössä Yhdysvalloissa
on nollakorko tällä hetkellä, Euroopan
keskuspankin korko on 0,5 prosenttia — ja kuitenkin tilanteessa,
jossa Euroopan kehitys on noin plus miinus nolla -kasvu.
Ja täytyy sanoa, että oikeastaan tämmöistä korkoa
pitäisi käyttää silloin, jos
meillä on miinus 5 prosentin kasvu. Ja samanaikaisesti
keskuspankit ovat lyöneet valtavan paljon rahaa markkinoille,
mikä merkitsee sitä, että tässä tilanteessa
voi muodostua erilaisia kuplia ja voidaan tehdä semmoisia
investointeja, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia, ja
tämä voi johtaa erittäin suuriin ongelmiin
tulevaisuudessa. Ja kehotan kyllä keskuspankkia vähän
miettimään tässä suhteessa,
että eikö sittenkin olisi vähitellen aika
purkaa tuota laman torjuntaan voimakkaasti käytettyä korkopolitiikkaa
ja myöskin sitten sitä likviditeettiä,
joka markkinoille on kaiken kaikkiaan luotu.
Sitten jos me katsomme Suomen tilannetta, niin olemme tilanteessa,
jossa meillä on käytännössä nollakasvu,
kun korot ovat erittäin alhaalla, ja samanaikaisesti meillä on
erittäin elvyttävä finanssipolitiikka.
Meillä puhutaan siitä, että nyt meillä harjoitetaan
kauhean kireää talouspolitiikkaa, mutta ei tarvitse
kuin katsoa hieman tausta-aineistoa tähän lisätalousarvioon:
vuonna 2009 meillä oli talousarvio 10 miljardia alijäämäinen, 12,5
miljardia vuonna 2010, ja vuonna 2011 päästiin
8 miljardiin, mutta nyt näyttää siltä,
että sen jälkeen velka onkin kasvanut.
Muistan, kun hallitusohjelmaneuvotteluja käytiin. Silloin
todettiin, että vuonna 2015 valtio ottaa velkaa 1 prosenttiyksikön
bruttokansantuotteesta eli 2 miljardia euroa, ja ajatus oli se, että 8
miljardista neljän vuoden aikana liu’utaan 2 miljardiin,
ja tilanne on se, että velka tosiasiassa on kasvamassa.
Eli tosiasiassa meillä äärimmäisen
elvyttävää talouspolitiikkaa harjoitetaan tällä hetkellä.
Tietysti voidaan sanoa, että tällä pyritään
lykkäämään sitä ja
toivotaan, että kasvua syntyy, tai lykkäämään
pahempien ongelmien syntymistä ja toivotaan,
että kasvua vähitellen syntyy.
Mutta täytyy sanoa, että meidän ongelma
on se, että samaan aikaan Suomen kilpailukyky on heikentynyt
vakavasti, mikä merkitsee sitä, että meidän
kauppataseemme on kääntynyt kasvuun. Ja täytyy
sanoa, että jos me elvytämme, se merkitsee lähinnä kotimarkkinasektorin
tukemista mutta ei viennin tukemista, ja tällä elvyttävällä politiikalla
näistä ongelmista ei kaiken kaikkiaan päästä eroon,
kun otetaan vielä huomioon, että meillä on
tapahtumassa erittäin vakava muutos, rakenteellinen muutos,
talouselämässä: sekä elektroniikka-
että paperiteollisuus, jotka ovat olleet kaksi keskeistä elementtiä meidän
kolmesta vientisektoristamme, ovat piiputtamassa tällä hetkellä.
On valitettavasti pelättävissä se, että Suomikin
ajautuu jossakin vaiheessa, parin vuoden kuluessa, päin
seinää, ja sen tilanteen korjaaminen on äärimmäisen
vaikeata, koska valtio velkaantuu tällä hetkellä sellaisella
vauhdilla, että silloin elvyttävä politiikka
ei enää ole käytettävissä,
eivät myöskään korot ole käytettävissä ja silloin
oikeastaan politiikan ja talouspolitiikan keinot ovat kokonaisuudessaan
loppuneet. Se merkitsee sitä, että nyt pitäisi
ihan vakavasti tämän vuoden aikana nopeasti miettiä,
mitä asiassa voidaan tehdä.
Oikeastaan on olemassa vain yksi ratkaisu, ja siihen Juhana
Vartiainen viittaa selvityksessään, jonka hän
on tehnyt, Työvoima tehokkaaseen käyttöön,
ja se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy hyvin
tarkkaan miettiä, millä ihmiset saadaan tekemään
aktiivisesti töitä. Tässä yhteydessä haluaisin
kyllä korostaa nuorisotakuun merkitystä. Meidän
pitäisi lähteä siitä, että nuorille
aidosti tarjotaan työpaikka tai koulutuspaikka, eikä näin, että nyt
sanotaan, että hieno nuorisotakuu takaa koulutuspaikan
tai työpaikan. Se tarkoittaa sitä, että kolmen
kuukauden kuluessa saa tavata yhden virkailijan, joka on laativinaan
työllistämissuunnitelman tälle henkilölle,
ja sitten toivotaan, että kaikki on hyvin. Nuorisotakuu
on erittäin hyvä idea, mutta se aidosti pitää panna
täytäntöön, ja tässä suhteessa
ministeri Ihalaisella on kyllä äärimmäisen
paljon työtä. Ja täytyy sanoa, että ihan
jo asian organisointi niin, että joku ottaa vastuun siitä nuoresta
henkilöstä, josta on kysymys, on erittäin
olennaista. Tästä asiasta täytyy tämän
vuoden aikana keskustella sekä kehysten yhteydessä että myöskin
ensi vuoden budjetin yhteydessä.
Sitten, mitä tulee ihan tähän lisäbudjettiin,
niin siltä osin täytyy todeta, että muistan,
että kun aikanaan hallitusohjelmaa laadittiin, niin silloin kaikki
olivat sitä mieltä, että yritystukia
pitää vähentää. Muistan,
että ennen vaalejakin kaikki sanoivat, että yritystuista
leikataan. Sitten kun kysyttiin, mitä muita leikkauskohteita
on, niin muita ei löydetty. No, kun katson tätä lisäbudjettia, niin
täällä on telakka- ja meriteollisuuden
tukea ja yritysten tukea, energia-alan tukea, asuntotuotannon tukea.
Eihän täällä oikeastaan mitään muuta
olekaan kuin tukea. Tässä täytyy sanoa, että teot
ja toiminta ovat aika pitkälti ristiriidassa keskenään.
Se, mikä olisi paljon parempi, on se, että ei
annettaisi tukea ylipäätänsä ollenkaan
ja pidettäisiin huolta siitä, että yritysten
kustannukset olisivat mahdollisimman alhaisia, ja tällä tavalla
pidettäisiin huolta siitä, että meillä on
hyvä kilpailukyky. (Kari Rajamäki: Pitääkö yhteisövero
perua?) Tosin täytyy sanoa, että kun siihen ei
ole päästy, niin tietysti onhan esimerkiksi tämä tekohengitystä tässä yhteydessä,
että annetaan tukea erilaisiin tarkoituksiin, ja olen valmis
siitä syystä hyväksymään
tämmöisen politiikan tässä yhteydessä.
Parempi se on kuin olla tumput suorana, mutta täytyy kuitenkin
sanoa, että pitäisi tehdä semmoinen selkeä linjapäätös,
jossa on, että yritystukia selvästi leikataan
ja samalla pidetään huolta siitä, että yrityksen
kustannukset pidetään hallinnassa.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa herra puhemies! Olen ollut työnantajana vuodesta
71, jolloin tähän on sattunut aika monta lainmuutosta.
Silloin 70-luvun alussa Urho Kaleva Kekkonen päätti perustaa
hätätilahallituksen, kun työttömiä oli vähän
yli 63 000. Edustaja Sasi viittasi nuorisotakuuseen. Tällä hetkellä itse
asiassa nuoria, jotka ovat vailla työtä tai koulutusta,
taitaa olla viitisenkymmentätuhatta. He ovat hyvin suuressa vaarassa
syrjäytyä.
Aikanaan Osmo Soininvaara kirjoitti Suomen Kuvalehdessä loistavan
artikkelin, joka puuttui työttömyyteen, silloin
itse asiassa kaikkien ihmisten työttömyyteen,
mutta sitä hänen artikkeliaan voi hyvin soveltaa
nuorisotyöttömyyteen.
Työnantaja, jos se on yksityisen sektorin yritys, ei
voi toimia kovin paljon, ei ainakaan pysyvästi, sosiaalisesti
työnantajana. Sen täytyy tuottaa voittoa, eli
työpanoksen pitää tuottaa vastaava tulo
yritykselle, jotta se olisi järkevää.
Tällä periaatteella työpaikat syntyvät.
Suomessa työmarkkinat eivät ole markkinat. Ne
ovat kartelli, jossa työnantajat ja työntekijät
sopivat minimiehdoista, joilla työtä tehdään.
Tämän TESin mukaisen palkkauksen poikkeama on
yleensä oppisopimus, mutta se on pääsääntöisesti
90 prosenttia TESin minimipalkasta ja työnantajalta edellyttää aikamoista
panosta, useimmiten jonkun kokeneen ihmisen ryhtymistä kouluttajaksi
ja ajankäyttöä oppilaan ohjaamiseen.
Tämän johdosta oppisopimukset ovat jääneet
aika pitkälti kuolleeksi kirjaimeksi.
Tässä nuorisotakuuasiassa palaan tähän
Soininvaaran ajatukseen: voisi soveltaa sitä, että henkilö saa
sen palkan, joka työmarkkinoilla katsotaan hänen
työsuorituksensa arvoksi, mutta yhteiskunta tämän
jälkeen aina takaa vähintään
tähän TESin mukaiseen palkkatasoon riittävän
tuen. Tämä on se periaate, joka johtaa siihen,
että ihminen on työmarkkinoiden käytössä sillä markkinahinnalla,
jollaiseksi hänen työnsä arvon joku on
arvioinut. Tähän voidaan myös perustaa
yhtiö, Suomen Nuorisotyö Oy, jonka valtio omistaa
ja takaa tätä kautta, että työehdot
ja muut asiat, työturvallisuus ja vastaavat seikat, tulevat
huomioiduiksi silloin, kun työsopimusta tehdään.
Tällöin myös vältetään
näitä irtisanomis- ynnä muita juridisia
ongelmia aikamoinen määrä aivan samalla
lailla kuin tällä hetkellä vuokratyön
yhteydessä muutenkin tapahtuu.
Se, että ihminen saa työtä, mahdollistaa
hänen pääsynsä työyhteisöön,
pitää hänen ammattitaitoaan yllä,
useimmiten myös kehittää sitä,
ja vähitellen hänen työmarkkinakelpoisuutensa
paranee. Se, että nykyinen nuorisotakuu on enemmänkin
koulutusta tai kokeilua, ei ole sama asia. Kun siitä ei
makseta juuri mitään, niin ihminen ei ole kovin
motivoitunutkaan osallistumaan ja perustellusti voi tulkita asian
omalta kannaltaan katsottuna siten, että häntä käytetään
työn tekemiseen väärin perustein. Sen
sijaan eri asia on aito markkinaehtoinen palkka plus valtion tuki ihan
samalla lailla kuin aikanaan Suomi hoiti voin vientiä Englantiin:
viljelijä sai jotakin, mutta valtio antoi sitten viljelijälle
tukea, jotta vientikauppa kävi.
Tämä, että itse joutuu hakemaan työtä eikä sitä tuputeta
kotiin, on myös oma-aloitteisuuden kannalta merkittävää.
Ihminen oppii huolehtimaan itsestään ja ehkä vähän
muistakin asioista. Vaikka julkisuudessa usein vedotaan siihen,
että koulutus parantaa työmarkkinakelpoisuutta
tässä taloudellisessa tilanteessa, myös
koulutettujen kohdalla näyttää siltä,
että maisteri ei saakaan sitä palkkatasoaan ensimmäisestä työpaikastaan, ehkei
edes sitä ensimmäistä työpaikkaa
lainkaan, minkä johdosta hän helposti turhautuu
ja jatkaa myös vetkutellen omaa valmistumistaan. Tällöin
perheen perustaminen ja muut asiaan kuuluvat vaiheet jäävät
ehkä elämän myöhempiin ja hankalampiin
tilanteisiin. Oman ryhmänsä muodostavat ne, jotka
lyhytjänteisesti välttävät armeijan
käyntiä. Työnantajan kannalta katsottuna
armeijan käynti kuitenkin opettaa tiettyä oman
elämänsä hallintaa ja — varsinkin
jos siihen sisältyy sitten aliupseeri- tai upseerikoulutus — myös
paljon muutakin.
Työmarkkinoilla pitäisi todella pohtia tilanne kokonaan
uudestaan, ja ehdotan Soininvaaran ajatuksen alistamista laajempaan
keskusteluun.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kovaa arvostelua,
eurojen riittämättömyyttä, ehkä jopa
hieman ylilyöntejä — yleensä näin
käy aina, kun varsinkin lisätalousarviota täällä salissa
käsitellään ja siitä keskustelua
käydään. Mutta mielestäni tämä lisätalousarvio osoittaa
hallituksen seuraavan aikaa tarkasti ja myös reagoivan
niihin tarpeisiin. Maa halutaan päättäväisesti
kasvu-uralle, vaikka se ei tiedossa olevien talouslukujen varjossa
kovin helppoa ole, ja niitä talouslukuja on moni kollegoista
täällä tänään
esittänyt.
Poikkeuksellisesti mietin tässä kohdin vain
ja ainoastaan omaa maakuntaani, ja olen erittäin tyytyväinen,
että valtatie 8:n parantaminen lähtee liikkeelle
ja hankkeen valtuudet nostetaan vastaamaan hankkeen ykkösvaiheen
kustannusarviota. Tämän hankkeen määrätietoinen
eteenpäinvienti on tärkeää erityisesti
liikenneturvallisuuden kannalta mutta myös alueen hankalan suhdannetilanteen
vuoksi. Varsinais-Suomelle tämä kyseinen hanke
on erityisen tärkeä monestakin syystä.
Valtatie 8 on Lounais-Suomen merkittävimpiä tavaraliikenneväyliä.
Sen varrella sijaitsee viisi vientisatamaa, eikä niille
ole olemassa ratayhteyksiä. Eli kaiken kaikkiaan tämä hanke
on erittäin tärkeä myös koko
Suomen viennin kannalta.
Mitä tulee tähän meriklusteriin,
josta myös täällä salissa on
tänään ansiokkaita puheenvuoroja käytetty,
niin myös tämä laivanrakennuksen innovaatiotuki
otetaan varsin suurella kiitollisuudella vastaan. Meidän
maakunnassa se on yksi tärkeä elementti laivanrakennusteollisuuden äärimmäisen
hankalan rakennemuutoksen hoitamisessa. Meillä on haasteet
todella valtavat, mutta koko Lounais-Suomi on päättäväisesti
lähtenyt tekoihin, jotta kotimainen telakkateollisuus voidaan
meillä siellä säilyttää.
Tässä kaikessa täytyy antaa suuri kiitos
myös sille alihankintaverkostolle, joka pohtii ja tekee
työtä tämän eteen. Elikkä mielestäni
on helppo huomata, että hallitus on sitoutuneena mukana
tämänkin tavoitteen toteutumisessa.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin surullista, että kehysriihessä hallitus
toteutti osinkoverouudistuksen vain suurimpia yrityksiä ajatellen.
Uudistuksen ulkopuolelle jäivät avoimet ja kommandiittiyhtiöt
ja suosittiin näin vain osakeyhtiöpohjaisia yhtiöitä.
Sitten, mennäkseni liikennepuolen rahoitukseen, se
on hallituksella todella retuperällä. Suomen tiestö on
jo tällä hetkellä todella surkeassa kunnossa,
ja mikäli korjausurakkaa ei aloiteta pian, lähivuosien
hintalappu kasvaa kohtuuttoman suureksi.
Olen kuitenkin iloinen, että tänä vuonna
aloitetaan valtatie 23:n eli Varkaudentien perusparannus välillä Varkaus—Joensuu.
Se on kaikille Itä-Suomessa asioiville iloinen asia. Nyt
käyttöön saadulla rahoituksella pystytään
pureutumaan vain tieosuuden pahimpiin kipupisteisiin. Olisinkin
toivonut, että hallitus olisi myöntänyt Varkaudentien
kunnostukseen kerralla tarvittavan paljon rahaa siten, että koko
tieosuus välillä Varkaus—Joensuu olisi
saatu korjattua siten, että tielle olisi saatu myös
ohituskaistoja. Tämä olisi kaikkien tienkäyttäjien
etu ja myös liikenteen turvallisuuden kannalta olennainen
seikka, että ohitukset tapahtuisivat edes osin niille tarkoitetuilla
paikoilla.
Lopuksi: Mitä muutenkin kotimaakuntaani Pohjois-Karjalaan
tulee, haluaisin kovasti tietää, mitkä ovat
ne hallituksen panokset, joilla etenkin vakavasta työttömyydestä kärsiviä maakuntia
autetaan. Pohjois-Karjalassakin työttömyys oli
huhtikuussa 16,4, ja tästä kaikki työttömät
eivät suinkaan kuulu nuorisotakuun piiriin. Hallituksen
pakissa pitäisi siis olla muitakin työkaluja kuin
pelkkä nuorisotakuu.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio on huolestuttavaa
luettavaa. Työllisyys heikkenee, kansainvälinen
talouskehitys on epävarmaa, ja me suomalaiset olemme myös
tässä kansainvälisessä talouskehityksessä ja
euroalueen taantumassa mukana. Kasvua kaivataan, mutta mistä sitä saadaan?
Kotimaisesti meillä on liikaa kilpailukykyämme
rasittavia tekijöitä edelleenkin. Valtionvelka kasvaa.
Onneksi sentään korkotaso on matala, mikä pienentää korkomenoarviota.
Mutta velkaantuminen ei ole niin valtion kuin kuntienkaan kohdalta
hyvä kehityssuunta, ja jos vielä todetaan, ettei
investointien määrä Suomessa kasva, niin
on syytä kysyä, mihin me sitten oikein investoimme
tai yritämme investoida. Tuottamattomiin seiniin ei ainakaan,
kuten Euroopassa on tehty ja rakennuskuplien puhkeamisia on nähty.
Liikenneinfraan panostaminen on oikeansuuntainen ratkaisu, siitä kiitos
hallitukselle, ja myös maakuntien kiitoksia täällä salissa
on kuultu. Täytyy kuitenkin muistaa se, että vientiteollisuudella
täytyy olla jotakin, mitä sitten näitä teitä ja
liikenneväyliä pitkin kuljettaa, ja vientiteollisuudella
tulee olla kilpailukykyä.
Olisin toivonut lisäpanostusta kotimaisen energian
kehittämiseen. Energiatuista on leikattu lisätalousarvion
mukaan. Jos leikkaus kohdistuu siten, että vääristävät
tuet poistetaan, se on hyvä, mutta investointeihin tarvitsemme
aina vauhditusta. Lisäksi olisi välittömästi
tehtävä yli vaalikausien kestävää energiapolitiikkaa,
ja kiitos työ- ja elinkeinoministerille siitä,
että hän on aikonut perustaa energiapoliittisen
parlamentaarisen työryhmän.
Energian tuonti on kasvanut viime vuosina eikä tule
todennäköisesti laskemaan, ja meidän tulisi
tehdä niitä kotimaisuuteen tähtääviä toimia energiapolitiikassa.
Energian tuonti vaikuttaa kauppataseeseen, ja kauppataseen painuminen negatiiviseksi
on käännettävä pinnan päälle. Yksi
keino, joka tähän voi toimia, on kotimainen energia.
Fossiilisten polttoaineiden tuonti ei paranna huoltovarmuutta eikä lisää kotimaista
työtä.
Työllisyyttä voidaan parantaa myös
investoimalla infrastruktuurin rakentamiseen, elikkä työllisyysperusteisia
investointeja tarvitaan. Nämä voisivat osaltaan
tukea myöskin nuorisotakuun toteutumista, ettei tämä takuu
olisi pelkästään koulutusta ja kokeiluluonteista
toimintaa, vaikka hyvää on sekin.
Metsähallituksen tuloutusta tulisi tarkistaa, ja mielestäni
nyt voitaisiin pohtia vakavasti tuloutustavoitteen laskemista. Nyt
on esitetty tulostavoitteen pitämistä ennallaan.
On tietenkin hyvä, jos puu liikkuu kansantalouden hyväksi,
mutta lasta ei saa heittää pesuveden mukana. Metsäpinta-alaa
ei kannata myydä pois, varsinkin kun metsät ovat
menneisyytemme hyvinvointia ja tulevaisuuden ala. Innovaatioiden
ja telakkateollisuuden kehittäminen on hyvä asia,
ja entistä enemmän toivoisin innovaatiopanostusta
metsäinnovaatioiden kehittämiseen.
Kiitos hallitukselle aikuiskoulutustuen kehittämisestä.
Koulutukseen panostaminen kannattaa aina ja varsinkin Suomen kaltaisessa
maassa, jossa on korkeatasoinen koulutus, osaavat opettajat ja tieteen
tekemisen korkea taso. Haluan muistuttaa, että hallitusohjelmaan
on kirjattu näyttötutkintojärjestelmän
hyödyntäminen, ja sanonkin hallitukselle: käyttäkää tätä toimivaa
järjestelmää. Aikuiskoulutuskentällä on
rasvattu koneisto valmiina toteuttamaan korkeatasoista koulutusta.
Muuntokoulutusta tarvitaan. On alan vaihtajia muun muassa Nokian
maastapaon vuoksi.
Luonnonvarakeskukselle myönnetty lisäraha toivottavasti
täyttää alueellistamisen periaatteita siinä,
että kyseinen uusi keskus saadaan ainakin osin hajautettua
luonnonvarojen keskelle, muun muassa Pohjois-Suomeen. Kyseisen keskuksen johtohan
on tänään päätetty
sijoittaa Viikkiin — siitä saimme ministeriön
ilmoituksen.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Käsittelemme täällä nyt
lisätalousarviota tälle vuodelle, ja näinhän
meidän tähän aikaan vuodesta aina kuuluu
tehdä. Se on jo tapa. Tuossa talousarviolistalla on monia
hyviä hankkeita ja sinne lisätään
määrärahoja. Näin varmaan kuuluu
tehdä, ja kaikista niistä on varmasti täällä keskusteltu
jo ihan tarpeeksi.
Oikeastaan minua huolestuttavat tämän talousarvion
yhteydessä julkaistavat Suomen talouden tunnusluvut ja
nämä prosentit sun muut, jotka osoittavat sen,
että ei meidän taloudella kovin hyvin tällä hetkellä mene.
Vienti ei vedä, niin kuin täällä ollaan
todettu, ja kilpailukyky on huono. Se tarkoittaa sitä,
että — niin kuin nytkin tämä lisätalousarvio
rahoitetaan velkarahalla — me elämme velaksi,
me syömme enemmän kuin tienaamme, ja jonain päivänä tulee
pää vetävän käteen,
ellemme me tee merkittäviä muutoksia tässä rahankäytössä.
Tietysti on oikeutettua kysyä tai pohtia sitä, mitä näiden
muutosten tulisi olla. Muutosten tulisi olla sellaisia, että me
parannamme meidän vientimme kilpailukykyä, saadaan
vienti vetämään. No, kuinka se saadaan
vetämään? Se saadaan vetämään
sillä tavoin, että suomalaiset yksityiset yritykset,
pienet ja keskisuuret yritykset, omaavat paremman kilpailukyvyn
ja kykenevät paremmin tekemään sitä työtä,
mitä he yrittävät ja haluavat tehdä ja
mitä markkinoilla tarvitaan. Tällä tavoin
Suomi on aina ennenkin toipunut.
Nyt nämä meidän talouden perusoletukset
ja rakenteet ovat sellaisia, että itsestään
tämä nousu ei tästä lähde.
Meidän on tehtävä muutoksia yritysten
toimintaedellytyksissä niiden kilpailukyvyn parantamiseksi.
Suomesta pitää niin sanotusti tehdä maailman
paras maa yrittämiselle. Suosittelen, että hyväksymme
sen ajatuksen, niin kuin varmasti täällä hyvin
laajasti jo ymmärretäänkin, että yritysten
hyvinvointi johtaa koko Suomen hyvinvointiin.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa on hyviä panostuksia
meriklusteriin, kaivosteollisuuteen ja infrastruktuuriin ja monia
muitakin hyviä yksittäisiä kohteita,
mutta kaikkineen haluan tämän puheenvuoron käyttää lähinnä tästä työllisyystilanteesta,
joka — kuten debatissa jo sanoin — on mielestäni
varsin vaikea. Ei ehkä ole koko totuutta havaittu, koska eläköityminen
on niin nopeaa ja sen vuoksi työttömyysaste on
noin 9 prosenttia. Mutta jos katson esimerkiksi Pirkanmaalta lukuja,
niin vuositasolla työttömyys on noussut 23,4 prosenttia
ja nuorista työttömänä on joka
viides. Se tarkoittaa käytännöllisesti
katsoen sitä, että esimerkiksi Tampereella on
jo yli 2 000 työtöntä nuorta, koko
Pirkanmaalla noin 4 000. Nyt kysymys kyllä herää siitä,
että nuorisotakuu on tärkeä asia ja tässä on
monta asiaa yritetty ja tehty mutta onko tehty riittävästi.
Jos ensinnäkin ajattelee niitä resursseja,
joiden keskellä tällä hetkellä ely-keskuksissa
painitaan, niin siellä ollaan kyllä aikamoisen
haasteen edessä, koska työttömyys kasvaa — onneksi
on ainakin Pirkanmaalla vielä myöskin avoimia
työpaikkoja — ja samaan aikaan henkilöstö on
vähentynyt kolmanneksella. Eli aletaan olla jo kyllä siinä tilanteessa,
että ehkä kannattaisi jo sieltä toimenpidemäärärahan
puolelta siirtää sen verran rahaa, että saadaan
edes se järjestelmä toimimaan, jotta voidaan varata
mahdollisuus viedä niitä nuoria eteenpäin,
joilla on siihen olemassa eväitä.
Sinänsä tästä Sanssi-korttijärjestelmästä täytyy
sanoa, että kuulin juuri, että Pirkanmaalla esimerkiksi
tuhannelle valmistuneelle nuorelle on tämä Sanssi-kortti
annettu ja he hakevat parasta aikaa töitä. Ja
se systeemihän on hyvä, että lähes 700
euroa saa kymmenen kuukauden ajan tukea se työnantaja,
joka nuoren palkkaa.
Eli tässä on tehty monia asioita hyvin, ja
erityisen iloinen olen siitä, että osatyökykyisten työllisyyttä on
myöskin pyritty hallituksen toimesta edistämään.
Siitä kiitokset, ministerit Risikko ja Ihalainen!
Mutta siitäkin huolimatta pistää kyllä kysymään,
kun katsoo sitä, mitä Ruotsissa ja Saksassa on
tehty, että onko meillä tehty riittävästi.
Ja valitettavasti vastaus on, ettei ole tehty riittävästi.
Kyllä minä ihmettelen sitä, että näitä Juhana Vartiaisen — ja
myöskin Osmo Soininvaara on mukana — asioita ei
ole vakavasti otettu. Jos meillä olisi sama työllisyysaste
kuin Ruotsissa, niin meillä olisi 100 000 ihmistä enemmän
töissä tällä hetkellä.
Vieläkin enemmän olisi, jos meidän työttömyysaste
olisi sama kuin on Saksassa. Jos me ajattelemme sitä, että meillä on 100 000
ihmistä enemmän töissä, vaikka
osa osa-aikaisesti, osa vuokratyössä, missä hyvänsä,
he ovat kuitenkin työssä elättämässä itseään,
pysyvät yhteiskunnassa kiinni elättämässä perheitään ja
maksamassa veroja tähän yhteiskuntaan. Eli kyllä meidän
täytyy tämä todellisuus alkaa tunnustaa
siinä, että nämä meidän
keinomme, joita me olemme tähän asti käyttäneet,
vaikka monet niistä ovat olleet hyviä — korostan
vielä: nuorisotakuu, myöskin tämä pitkäaikaistyöttömien kokeilu
ja kaikki työhyvinvointiin tehdyt panostukset ovat olleet
hyviä — ne eivät tässä tilanteessa
riitä, kun Eurooppa on pitkään matalasuhdanteessa.
Eli toivon kyllä, että tässä suhteessa pystytään
ottamaan rohkeampia askeleita.
Arvoisa puhemies! Aivan avainasia työllisyyden kannalta
on se, mitä tapahtuu työmarkkinoilla ensi syksynä,
kun näitä sopimuksia tehdään. Paras
ratkaisu olisi se, että saataisiin maltillinen ratkaisu,
on se sitten keskitetty tai koordinoitu, jossa olisi riittävän
iso yrityskohtainen sopimisosuus, joka mahdollistaisi sen, että myöskin
niissä yrityksissä, joissa tilanne ei ole niin
hyvä, voitaisiin työllisyys pitää korkealla.
Eli se on ihan avainasia, että me tunnustamme sen tilanteen, että yritykset
eivät ole samassa tilanteessa edes toimialojen sisällä.
Mutta en halua myöskään sitä,
että meillä tulee sellainen liittokohtainen kierros,
jossa jokainen tavoittelee toinen toistaan korkeampaa palkankorotusta,
koska loppujen lopuksi se ei johda mihinkään muuhun
kuin inflaation kasvuun ja kilpailukyvyn romuttamiseen, ja se olisi
työllisyyden kannalta kohtalokasta. Toivon, että tässä löytyy
maltillinen ratkaisu, ja yhdyn siihen, mitä edustaja Zyskowicz
täällä aikaisemmin sanoi, että yritysjohtajat
saavat kyllä itse näyttää siinä mallia,
että nyt pitää malttia löytyä läpi
koko organisaation.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
Norjasta ja siitä, kuinka siellä on työvoimapula
ja kaikki hyvin ja rahaa vaikka kuinka paljon. Meillähän
olisi samanlainen mahdollisuus täällä Suomessa.
Meillä on turvetta ja tämmöistä,
sitä voitaisiin käyttää. Mutta jos
tämä hallitus olisi Norjassa, niin siellähän
olisi työttömyyttä, siellä ei
olisi hiihtäjiä eikä mitään
muutakaan. Samanlainen viherhumppa olisi kuin täällä Suomessakin,
mikä ei tuota kellekään yhtään
mitään.
Meillä on, niin kuin tuolla debatissa jo sanoin, lähtenyt
vuoden 2008 jälkeen 50 miljardia teollisuustuotannosta
pois. Se tarkoittaa, että 12—13 miljardia verotuloja
ja 100 000 työpaikkaa sieltä, mikä tuottaa
tänne yhteiskuntaan rahaa — se ei jaa, se tuottaa
vain — on lähtenyt pois. Kuitenkin meillä samaan
aikaan otetaan maailmalta velkaa ja velkarahalla työllistetään
täällä tuottamattomaan työhön
saman verran kuin mitä on lähtenyt pois. Elikkä jos
tämä laitetaan semmoiseen vaakakuppiin, niin ei
siinä tarvita kuin lyhyt matikka, niin sen tietää,
miten siinä käy.
Minä itse olen nähnyt sen kustannuksen, sen miten
ne käyttökustannukset ovat lähteneet
kasvamaan tuolla. Meillä on vientiyritys, käyttökustannukset
ovat nyt karanneet käsistä, elikkä tuli polttoaineen
veron nosto, energiavero ja niin edelleen, palkat ovat nousseet,
raaka-aineitten hinnat ovat nousseet. Se on kaikki lyötävä siihen hintaan,
kun tehdään tuonne, vaikka esimerkiksi Kiinaan.
Näytän esimerkin: Siellä on yrityspolitiikka
vähän erilaista kuin Suomessa ja länsimaissa.
Täällä se on aika hektistä,
voidaan tehdä kuukausien jaksossa. Siellä tehdään
vuosi eteenpäin. Sinä aikana, jos tämä hinta
sovitaan näin, nousevat ne käyttökustannukset
ja muut. Ei sitä voi siihen hintalappuun laittaa, se lähtee
katteesta pois. Ja sen nyt tietää, miten siinä käy.
Elikkä jos tämä hallitus nyt yhtään
siihen pyrkii, niin kuin se puhuu siitä yrittäjäystävällisyydestä,
niin pitää lopettaa tämä tämmöinen
niin sanottu viherhumppa.
Rikkidirektiivi, sitä ei meidän tarvitse noudattaa.
Me sanoudumme siitä erityisalueena irti, koska meillä on
jäänmurtajakustannukset ja kaikki, joita ei ole
tuolla Keski-Euroopassa eikä muualla. Meille tulee liikaa
kustannuksia, ja me emme pärjää näitten
kanssa. Yritykset siirtyvät muualle, esimerkiksi UPM. Puhuin
sen johdon kanssa, sitä oli tuolla vieraana. He sanoivat,
että jatkojalostukset — siellä on neljä firmaa — siirtyvät
Suomesta pois. Meillä on esimerkiksi parkettiaihiota tehty,
sitä on viety Italiaan. Italiassa se on jatkojalostettu
parketiksi, ja parketti tuodaan tänne Suomeen. No, sehän
tarkoittaa, että meillä on liian korkeat kustannukset,
koska se kannattaa tuolla Välimeren maassa tehdä valmiiksi
ja tuoda sitten tänne.
Täällä on päästökaupoista
puhuttu, että niitä siirretään
tuonne kehitysapuun ja miksi niitä ei Suomeen laiteta.
Minulla on pikkusen kokemusta tuosta kehitysapuhommasta. Se on ajalta
"sirppi ja vasara", koko homma. Nicaraguassa olin aikanaan, ja sinne
vietiin sahalaitoksia, minä olin niitä laittamassa
pystyyn. Se sandinistihallitus aikanaan sai Suomesta kehitysapua,
ja se jäi niin kuin rullaamaan päälle.
Sinne vietiin ne koneet ruostumaan viidakkoon, eikä niitä kukaan
laittanut kuntoon. Opetettiin vain sitä punalippua heiluttamaan.
Ei se ketään auta. Heidät pitää opettaa teroittamaan
ja laittamaan ne koneet ja huoltamaan niitä. Siitä on
apua sille porukalle eikä siitä lipun heiluttamisesta.
Minä ymmärsin sen, tein omalta osaltani kyllä sen
asian siellä ja huomasin, että tämä puree,
jos minä opetan heitä, mutta minulla ei ollut
aikaa enempää. Jos olisi ollut, varmasti olisi
se homma pelannut. Mutta sinne ne koneet jäivät.
Ne ovat vielä tänä päivänäkin siellä.
Ja nyt voidaan sanoa, että kehitysapua on annettu ja sitä on
tehty. Mutta ketä se auttaa?
Arvoisa puhemies! Lopetan tähän.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on kannettu
tänä päivänä huolta
Suomen viennistä ja työllisyydestä ja
kilpailukyvystä ja niin poispäin, ja varmaan on
ihan aiheellista keskustella. Myös hallitus on tehnyt oman
osuutensa: lisätalousarviolla esittää määrärahoja
ja pyrkii tällä tavalla tietenkin parantamaan.
Täytyy vielä palata tuohon kehysriiheen sen verran,
että kun siinä yhteisöveroa laskettiin tämä 4
prosenttiyksikköä, niin kyllähän
niin hallitus kuin me kaikki tietenkin oletamme, että yrityksillä on
nyt sitten investointimahdollisuus ja sitä kautta sitten
parannetaan työllisyyttä ja saadaan hyvinvointia
tähän yhteiskuntaan, mutta aika hitailta näyttävät
ne yritysten lähdöt. Tietysti tämä kehyspäätös
on nyt vähän ennakkopäätös siinä mielessä,
että yhteisöveron alennus astuu voimaan vasta
vuoden alusta, mutta tässä nyt jo voisi ennakoida
hieman, mitä tehtävissä on.
Olin viime viikolla kolme päivää metsäseminaarissa,
ja siellä hyvin paljon puhuttiin metsäteollisuuden
tulevaisuudesta, ja kyllä siihen liittyy omalta osaltaan
tietysti kuljetus elikkä logistiset yhteydet ja rikkidirektiivi
ja ne kompensoinnit, mutta myös se, että jotakin
täytyisi tällä biopuolella nyt tapahtua.
Biomassa, biopolttoaineet ja niitten johdannaiset — varmasti
siellä on tulevaisuudessa mahdollista tehdä paljonkin
hyvää tälle yhteiskunnalle, elikkä se
työllistäisi myös.
Palkkatuesta on puhuttu ja nuorisotakuusta ja sillä tavalla.
Minä eilen kävin Kuhmossa, ja minusta se oli vähän
huono viesti siinä mielessä, että siellä on
työttömyysluku 19,8 prosenttia mutta nuoria ei
ole juurikaan työnhakijoina. Missä he ovat? Tämä vähän
ihmetyttää nyt; olisi mahdollista nuoria jopa
työllistääkin. Mutta on se tietysti hankalaa
sillä alueella. Siellä on muutamia yrityksiä,
kuljetusyrityksiä, ja niilläkin on tiukka tilanne.
Mutta ennen kaikkea, missä ovat nuoret työttömät?
Eivät ole työttömyyskortistossa ainakaan
vielä tällä hetkellä.
Palkkatuesta sitten vielä sen verran, että Kajaanin
työvoimatoimisto teki virhelaskelman sosiaalisen yrityksen
osalta, tietyillä vamma-asteilla laski väärin,
maksoi liikaa palkkatukea ja on nyt perimässä sitä takaisin.
Muistaakseni summa lähentelee jotakin 500 000:ta,
ja tälle yhdistykselle, mikä eniten on saanut
sitä tukea, se tarkoittaa kyllä sitä,
että se toiminta loppuu. Minusta tämä on
väärin, että jos virkamiehet tekevät
laskuvirheitä, niin sitten se vastuu laitetaan yhdistykselle
kannettavaksi. Tässä olen kääntynyt
nyt ministerin puoleen, ja hän aikoi tarkastella tätä asiaa,
niin että kyllä varmaan leveämmillä harteilla
täytyy tämä vastuu kantaa.
Olen liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä todella
kiitollinen näistä investoinneista, mitä tässä on.
Tietenkin paljon olisi vielä tehtävä,
ja tehtävää varmasti riittää,
mutta tässä on ennen kaikkea tämä valtatie
8, Turku—Pori. Siellä on tämän
vuoden loppuun mennessä menossa ympäristölupa
umpeen, ja sen takia on hyvä, että nyt on rahoitusta
siihen osoitettu ja saadaan hanke liikkeelle. (Ari Jalonen: Puolet
saamatta!) — Joo, mutta kunhan se saadaan liikkeelle, niin
sitten seuraavissa sitä voidaan siihen lisätä.
En voi tietenkään olla valtionvarojen maatalousjaoston
jäsenenä nostamatta esille tätä petoaihetta.
Elikkä petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen
on nyt lisätty 3,2 miljoonaa. Viime vuonna nämä korvaukset
olivat kaikkiaan 7,2 miljoonaa, elikkä ne kasvavat koko
ajan. Kyllä minä näen tämän
asian sillä tavalla, että tähän
petopolitiikkaan täytyy ottaa tiukempi ote. Sudet ja ennen
kaikkea ahma ovat Lapissa hävittämässä poroja.
Minusta ei ole ihan oikein, että veronmaksajien rahoilla
korvataan näitä korvauksia, kun voitaisiin
petomäärääkin vähentää. Elikkä siinä täytyisi
nyt katsoa tämä ahmakin, että sillekin
voitaisiin myöntää pyyntilupia.
Jyrki Yrttiaho /vr:
Arvoisa herra puhemies! Kärjistäen voi sanoa,
että tälle hallitukselle on ominaista, että polttavat
yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ongelmat tunnistetaan, tunnustetaan
ja sen jälkeen asia puhutaan pois päiviltä.
Näin kävi vanhuspalveluongelmalle, ja näin
näyttää käyvän nuorisotyöttömyyttä torjumaan
tarkoitetulle nuorisotakuulle.
Edustaja Sasi kuvasi yllättävän tarkkanäköisesti
nuorisotakuun nykytilan. Kun nuorelle on luvattu, että hän
saa kolmen kuukauden kuluessa työ- tai koulutuspaikan,
niin todellisuudessa hän saa tuossa ajassa tapaamisajan
te-toimistossa ja sieltä ammattitaitoisen puhekaverin.
Tosin tämäkään ei ole varmaa,
nimittäin täällä edustaja Mustajärvi
käyttämässään puheenvuorossa
totesi sen karun tosiasian, että te-toimistojen palvelukyky
tällä hetkellä on todella dramaattisen
heikko ja tapaamisaikoja sovitaan jo ensi vuodeksi. Tälle
jos mille pitäisi hallituksen ja ministeriön ja työvoimahallinnon
kyetä tekemään nopeasti jotakin.
Puhemies! Lisätalousarvion työllisyyspanostusten
puute hämmästyttää. Kuitenkin
työttömien työnhakijoiden lukumäärä on
yli 80 000 henkilöä suurempi kuin finanssikriisin
edellä viisi vuotta aikaisemmin. Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien
ja erityisesti yli kaksi vuotta työttömänä olleiden
ja yli 60-vuotiaiden työttömien lukumäärä on
rajussa kasvussa.
Tässä haluan nostaa esille erityisesti ikääntyneiden
työttömien aseman. Yli 60 vuotta täyttäneitä työttömiä työnhakijoita
oli 12 000 vuonna 2006, nyt heitä on 40 000.
Tilanne kertoo tietenkin taloudellisesta tilanteesta ja yleisestä työttömyyden
kasvusta mutta ennen kaikkea siitä, että juuri
noihin ikäluokkiin kohdistuvat varhaiseläkejärjestelmät
on ajettu alas ja ainoa jäljellä oleva, osa-aikaeläke,
on nyt sitten mestauspölkyllä ja sen alasajo on
jo käynnissä. Yli 60-vuotiaiden työttömien
lukumäärän raju kasvu johtuu pääasiallisesti
juuri tästä.
Me tiedämme, että virallisessa eläkeopissa
on yhtenään väitetty, että varhaiseläkkeet
ja niin sanottu työttömyysputki lyhentävät
työuria ja vaikeuttavat ikääntyneiden
työllistämistä. Tämän hetken
tilastoista voi kyllä päätellä,
että suurella osalla varhaiseläke on vaihtunut
avoimeen työttömyyteen eivätkä työurat
ole suinkaan pidentyneet. On selvää, että entistä suurempi
osa vanhemmasta väestä, ikääntyneistä,
pitkään palvelleista, usein raskasta ja kuluttavaa
työtä tehneistä työläisistä,
putoaa avoimeen työttömyyteen työmarkkinatuelle
ja lopulta, kiitoksena pitkästä työurasta,
leikatuille vanhuuseläkkeille ja raskaisiin toimeentulo-
ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Siitä on meillä kyllä merkkejä yhteiskunnassa
jo aivan liikaa.
Hallituksen työllisyyspanostukset ovat todella olemattomia.
Palkkaperusteinen työllistäminen on itse asiassa
alimmalla tasolla sitten vuoden 1987. Se on tällä hetkellä 28 000.
Vielä kohtuullisen työllisyyden vuonna 2007 se
oli 39 000. Nämä luvut kertovat kyllä oikein
kouriintuntuvasti sen, mitkä ovat hallituksen erityistoimin tehtävät
työllisyyspanostukset. Niitä puuttuu, ja ne näyttävät
koko ajan vähenevän. Vasenryhmä on omissa
aloitteissaan vaatinut ehdottomasti voimakkaita panostuksia tämän
vaikeutuvan työllisyystilanteen helpottamiseksi. Tähän
on hallituksen syytä kuuden puolueen voimin herätä.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Ensinnäkin tässä lisäbudjetissa
tietysti aika rajallisella tavalla reagoidaan, mutta pyritään
reagoimaan nimenomaan vakavimpaan asiaan eli talouden ja työllisyyden
perustaan. Nyt tarvitaan täsmätoimia telakkateollisuuden
ohella muunkin perusteollisuuden selviytymiseen. Tältä osin
aikaisemmin edustaja Sasin käyttämään
puheenvuoroon on kyllä huomautettava, että tarvittaisiin
todella täsmätoimia teollisuuteen, ei niinkään
tällaisia vaikuttamattomia, valtiontalouden kestävyyden kannalta
kyseenalaisia hehtaaripyssyjä, niin kuin oli tämä yhteisöveroalennus,
ilman että sillä luotiin vakautta, työmarkkinaratkaisua
ja perustaa.
Toinen virhehän oli valtiovarainministeri Kataisen
toimesta edellisellä kaudella luotu Kelan työnantajamaksun
poisto ohi hallitusohjelman. 1,1 miljardia euroa perusetuuksien
rahoitusta saatettiin yhtäkkiä valtion budjetin
rahoitukseen tilanteessa, jossa Suomen talous oli syöksymässä.
Nyt tämä nähdään perusetuuksien
käsittelytilanteessa ja osin leikkauksissakin, ja se on
omalta osaltaan myöskin valtiontalouden toimintakykyä häiritsemässä.
Totta kai myöskin eurokriisiin edellisellä kaudella
mennyt Kreikka ja edelleen eurokriisissä oleva uhka, nimenomaan
velkojen yhteisvastuukehityksestä, hivuttamisesta, muodostavat
vakavan uhan. Sen takia Suomen kansallinen selviytyminen edellyttää kyllä selkeästi
sille tielle pisteen laittamista, että Suomi millään
tavalla osallistuu euron eteläisten valtioiden velkojen
kantoon.
Mutta niin kuin sanottu, meillä on tehty valtiontaloutta
koskevia erittäin isoja, suoraan sanoen omistajia tukevia,
ratkaisuja, ei niinkään täsmätyöllisyysvaikutteisia
ratkaisuja. Nyt tarvitaan näitä telakkateollisuuden
kaltaisia asioita, mutta on myöskin panostettava, kuten
valtiovarainministeri Urpilainen tänään
aivan oikein totesi, metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin
laajemmin. Ei meillä voi olla varaa tällaiseen
vihreän kullan alikäyttöön:
100 miljoonan kuution vuotuisesta kasvusta 50—60 miljoonaa
käytetään. Ei meillä kansantaloudellisesti
ole varaa tämän luonnonvaran tällaiseen
käyttöön. Se tarkoittaa, että meidän
on pidettävä perusteollisuus, metsäteollisuus,
kunnossa. Onhan tämä hävettävä tilanne,
että Suomen sanomalehtipaperituotanto ei vastaa edes Suomen
kulutusta, että meille on annettu syntyä tällainen
tilanne.
Vihreät hyvin useasti unohtavat puhua — uusiutuvasta
energiasta kun puhutaan — että sellutehtaat ovat
meidän parhaita vihreitä energiantuotantolaitoksia.
Puolet tästä meidän uusiutuvasta energiasta
tulee metsäteollisuuden kautta. Eli tähän
on nyt panostettava. Se vaatii energiapuolella energiahinnan kilpailukykyisyyttä,
logistiikka-, kuljetustukijärjestelyjä, että pitkien etäisyyksien
asiat kompensoidaan
Ja rikkidirektiivi, joka oli edellisen hallituksen aikana uskomatonta
edunvalvonnan laiminlyöntiä liikenne- ja viestintäministeriön
ja ympäristöministeriön toimesta, oli
sellainen polvilumpioon ampuminen, omaan polvilumpioon ampuminen,
että meillä tulee olemaan todella vaikeuksia varmistaa
Suomen teollisuuden kilpailukyky kuljetusten osalta. Edelleenkin
olen sitä mieltä, että tämä yhteen
maahan kohdistettu neutronipommi pitää pystyä ottamaan
uudelleen keskusteluun. IMOn japanilainen pääsihteeri
ei ymmärrä kyllä tietenkään
tätä lähestymistapaa, kuten me kansanedustajat
tavatessamme hänet täällä huomasimme,
mutta kyllä tässä pitää tukea
löytää muualta. Tällähän
tulee olemaan vaikutusta myös Suomeen suuntautuvan tuonnin
kannattavuuteen. Osa aluksista hakeutuu Välimerelle. Ei Itämeri
ole enää kiinnostava eikä kannattava. Tämä on
todella vakava, myös huoltovarmuuteen ulottuva kysymys.
Eikä näitä rikkidirektiivin vaikutuksia
kompensoida jollain megarekkamitoilla. Tämä on
täysin uskomatonta, että kuvitellaan, että sata
siltainsinööri Jaatista hoitaa tämän
asian. On täysin valmistelematta, täysin teiden
kantokyky arvioimatta tehty tällaiset paino- ja mittaratkaisut,
täysin lyhytnäköisellä tavalla. Ei
ole kuntien kanssa selvitetty, ei turvallisuusvaikutuksia, ja itse
asiassa lopputulema on se, että 70 miljoonaa euroa perusväylänpidon
rahasta siirrettäisiin sellaisten kohteiden rakentamiseen,
jotka eivät olisi nyt ihan ensisijaisia teollisuuden ja
kuljetusjärjestelmien kannalta. Niillä 70 miljoonalla
eurolla vuodessa voitaisiin tehdä niitä teollisuutta
välittömämminkin palvelevia ratkaisuja.
Eli tämä asia on ehdottomasti, kuten valtiovarainvaliokunnan
liikennejaosto nyt koko ajan helmikuusta lähtien on sitä käsitellyt,
pystyttävä kyllä arvioimaan kehyksen
yhteydessä vielä vastuullisesti.
Sitten sanoisin muutoinkin meidän kilpailukyvyn ja
infran osalta, että edunvalvonta pitää ottaa ennakoivammaksi
ja — kuten hallitusohjelmassa kirjoitimme — paljon
paremmaksi. Tämä rikkidirektiivi on kauhukuva,
mutta kyllä samalla tavalla metsäsopimuksissa
ja monissa muissa pitää ennakoiden vaikuttaa.
Infran osalta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ydinverkon
valmistelu on surullinen esimerkki. Meidän liikenne- ja
viestintäministeriön virkamiehet sanovat, että no
sittenhän me vasta rupeamme keskustelemaan, kun komissio tekee
esityksen. Kyllähän on vaikutettava silloin, kun
esityksiä valmistellaan. Suomelle yksi rajanylityspaikka
EU:n merkittävään taloudelliseen naapuriin
Venäjälle ja Botnian korridori, Ruotsin vanha
malli — ei oikeastaan minkäänlaista Venäjä-strategiaa,
ei minkäänlaista arktista, pohjoista liikenteellistä ulottuvuutta.
Se on EU:n etu, että Suomessa näitä asioita
nyt saataisiin kuntoon. Kaiken huippu, että energiaa on mennyt
siihen, että me olemme saaneet kaksi suurta saavutusta
nyt: komissiolle on saatu jälkeenpäin puhuttua,
että Venäjä on tuossa EU:n ja Suomen
naapurina, ja toinen on, että meidän ei tarvitse
kaventaa raideleveyttä eurooppalaisiin mittoihin — se
nyt tästä vielä olisi puuttunut, se olisi
siis toiseen polvilumpioon ampuminen ollut. Eli tältä osin
valtiovarainvaliokunta on vakavasti huomauttanut jo EU-asioiden
käsittelyssä ja EU:n TEN-verkkoasioiden käsittelyssä edunvalvonnan
tiivistämisen ja tehostamisen tarpeesta erityisesti infra-asioissa.
Herra puhemies! Haluan vielä lopuksi korostaa sitä,
että meillä on myöskin metsäteollisuudessa
muita asioita, joihin valtiovarainministeri puuttui. Metsäpolitiikka
ja metsälainsäädäntö on pantava
myös puuhuoltoa tukevalla tavalla kuntoon. Pitää olla
ensiharvennusvelvoitteet ja pitää olla myöskin
puun myyntiin kannustavuutta mutta myös paremmin metsänhoidollisia
velvoitteita. Ei tule olemaan isäntienkään
etu, jos ei tule pinoa enää ollenkaan. Eli tässä pitää nyt
ottaa myös metsäpolitiikka ja metsälainsäädäntö uudella
tavalla esille, jotta meidän sahateollisuus raaka-aineiden
osalta ja metsäteollisuus laajemminkin saavat myös
mahdollisuuden kehittää niitä uuden sukupolven
tuotteita, biolääketieteen ynnä muita
mahdollisuuksia hyödyntää, mitä meillä on
itse asiassa molekyylikirjasto- ynnä muulla puolella. Meillä on
syöpälääkkeitä myöten
olemassa tietyt asiat valmiina. Puusta voidaan luoda todella uutta
Nokiaa, mutta jos meillä lyhytnäköisesti
kvartaalijohtamisella tuhotaan sanomalehtipaperin kaltaisilla ratkaisuilla
tämä perusta, niin meillä jää se
uusi Nokia tekemättä.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Aluksi todettakoon, että edustaja
Rajamäki piti opposition parhaan puheen. Ei uskoisi puheesta
ja tästä käsiteltävästä lisäbudjetista,
että hän on hallituspuolueen jäsen. (Kari
Rajamäen välihuuto)
Valtionvelasta puhutaan paljon, mutta syytä onkin sinänsä,
koska velkaa otetaan ulkomailta vain antaaksemme sen takaisin ulkomaille.
Mutta se, mistä ei puhuta ja mikä on lähes
yhtä pahaa, ehkä jopa pahempaa lainanottoa, on
se, ettemme pidä huolta riittävästi
olemassa olevasta infrasta. Se on varsinaista velanottoa, valtionvelkaa,
ja sen tulevat lapsemme maksamaan. Perusväylänpitorahat
ovat aivan liian pienet, olleet jo monen hallituksen ajan, ja pettymys
sinänsä, että vaikka liikennehankkeet
saivat nyt ihan kohtalaisen roolin ja telakkatuetkin ovat hyviä ja
niin edespäin, niin perusväylänpitorahat
ovat edelleen pienellä eikä niitä haluta
näköjään korjata. Tätä tulee
pahentamaan myös se, millä yritetään kompensoida
rikkidirektiivin kustannuksia, elikkä nämä mitat
ja massat. Mitat ja massat otetaan käyttöön
ja ilman, että siihen annetaan kunnon rahaa. Jos ei tiestöön
panosteta kunnolla, niin tiestö rapautuu entisestään,
ja jos se tie ei kestä niitä mittoja ja massoja,
mitä nämä uudet asetukset tekevät,
joutuu tämä sama rekka kiertämään pitäviä ja
kestäviä teitä, mitä on hyvin
vähän Suomenmaassa, pitemmän matkan,
ja siinä se kustannushyöty sitten menikin. Eli
on laskettu, että semmoinen 50 tai 40 milliä rahaa
vuodessa pitäisi pistää pelkästään
mittojen ja massojen takia lisää tieinfraan, niin
että siitä saataisiin ne lasketut hyödyt
toteutettua, mitkä nyt on laskettu, mutta ne eivät
tule toteutumaan, koska sille ei anneta mahdollisuutta.
Katuverkot on toinen asia, mikä ei tule kestämään
näitä mittoja ja massoja, ja kun kuntien valtionosuudet
pienenevät entisestään vain sen takia,
että saadaan pakkoliitokset tehtyä, niin siellä on
iso ongelma edessä. Viemärit tulevat laukeamaan,
vesijohdot ynnä muut, sillat, kaikki nämä yksityistiet — joka
taholle tulee tämä iso rasitus, ja tämä on
sitä velkaa, mitä me nyt kasvatamme, kun emme
pidä infrasta huolta.
Toinen infranäkökohta on meidän rakennukset:
koulut, vanhainkodit, sairaalat. Julkinen rakentaminen on sekin
ollut liian pitkään huonolla hoidolla, ja monessa
julkisessa rakennuksessa on kosteusongelmia. Jo pelkästään
homekoulujen se lasku, mitä siitä tulee, ettei
niitä kunnosteta, pelkästään
terveyshaittojen kohdalla, on sitä valtionvelkaa, mitä ei
pitäisi ottaa. Panokset ovat aivan liian pieniä niihin
ongelmiin nähden, mitä me tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa.
Ja ei voi kuin ihmetellä, miksei näitä panoksia
pistetä omaan infraan, olemassa olevaan infraan, koska ne
hyödyt tulisivat muun muassa näiden mainittujen
terveyshyötyjen tai terveyshaittojen vähentämisen
myötä ja sen myötä, että meillä olisi yleensäkin
tie olemassa, ettei se huuhtoudu seuraavissa tulvissa pois, mutta
myös sen takia, että tässä taantumassa,
missä Eurooppa on, Suomen on turha hakea kasvua Euroopasta.
Suomen rattaat pitää pyörittää tällä kotoisella
kysynnällä, ja elvyttävä rakentaminen
on ehdottoman järkevää tässä kohtaa.
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa herra puhemies! Edustaja Satonen tuossa hieman aikaisemmin otti
puheeksi palkkamaltin, ja oikein hyvä, että ottikin,
ja sitä toivoisi tässä taloudellisessa
tilanteessa.
On mielenkiintoinen tämä lisätalousarvioesitys.
Kun katsotaan näitä pääluokkia,
että miten täällä rahantarve
lisääntyy, niin täällä on
kaksi pääluokkaa, joissa rahantarve vähenee,
"Tasavallan presidentti", ja toinen kohta on sitten "Valtionvelan
korot", pienenee 103 miljoonaa euroa ennakoidusta. Puolustuspuolella
on siirtomäärärahoista johtuen pienennystä,
mutta se on laskennallista.
Mutta tämä presidentti Niinistön
esimerkki: Minua ainakin häiritsi kovasti tässä talvella
hänen hienon esimerkkinsä saama vastaanotto ja
se, että sitä pidettiin — en oikein tiedä,
minä sitä pidettiin, mutta esimerkki oli mielestäni
hieno, ja nyt kun nämä palkkaneuvottelut lähestyvät,
niin syytä olisi ottaa oppia hänen esimerkistään
monellakin tapaa. Ja siitä, mitä esimerkiksi edustaja Zyskowicz
on pitänyt yllä, tästä yritysjohtajien ylenmääräisestä palkitsemisesta,
en voisi enempää olla samaa mieltä.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Pikkusen jäi äsken kesken
tuo rikkidirektiivi. Sitä nyt yritetään
rekkojen painojen nostolla kompensoida ja saada siihen se, että se
niin kuin tasapainottuisi, mutta onhan jo nyt semmoinen tilanne,
että puoli vuotta ajetaan vajailla kuormilla elikkä ei
saada sinne tappien väliin niin paljon niitä kalikoita,
että tulisi se 63 tonniakaan täyteen, niin että ei
se auta mitään, jos siihen akselia laitetaan lisää ja
pikkuisen korotetaan tappia. Ei sillä saada tulosta aikaan.
Tämä on semmoinen hutaisu vain, että se
näyttäisi joltakin. Sillä ei ole mitään
merkitystä.
Ja nyt sitten nämä yrittäjät
joutuvat investoimaan; pakkohan se on laittaa niitä isompia
vehkeitä, ja ne maksavat, siis juna maksaa. Minä eilen
otin selvää, että jos laitetaan uusi
koko kalusto, niin se on 400 000—450 000
euroa. Ja jos nyt lähdetään siitä,
Ojalan laskuopin mukaan, että päivässä se
liikevaihto on 1 500—2 000 euroa ja 40
prosenttia menee tällä hetkellä polttoaineisiin,
30 prosenttia menee palkkoihin, siinä jää 30 prosenttia
huoltoon, sen yrittäjän kassaan ja sitten kuoletuksiin,
mitä siihen autoon tulee. Minun mielestä se ei
onnistu. En minä tiedä, minkälainen fakiiri
siihen pitää olla, vai kreikkalainen laskutikku,
että saadaan se näyttämään
siltä, että se kannattaa. Semmoisen siihen tarvitsisi.
Minun järki ei riitä siihen, että siitä jäisi
jotakin plussan alle ja niistä tulisi kannattavia. Elikkä siinä käy
niin, että on pakko nostaa niitä taksoja, ja siitä tulee
tässä päässäkin vain
lisäkustannuksia teollisuudelle ja yrittäjille.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kataisen hallituksen toiminnan alueellinen
vaikuttavuus on meidän kaikkien huulilla ollut varmasti
viimeisten viikkojen ja kuukausien aikaan, oikeastaan koko hallituksen
toiminta-ajan. On hyvin helppo nähdä aika monessa
asiassa tapahtuneen radikaaleja muutoksia siihen nähden,
miten tätä asiaa, koko Suomen tasapuolista kehittämistä,
aikaisemmin on hoidettu.
Yksi esimerkki tästä on alueellistaminen,
siihen suhtautuminen. Kun Vanhasen hallitusten aikaan alueellistettiin
pääkaupunkiseudulta yli 4 000 sellaista
työpaikkaa, jotka erinomaisen hyvin soveltuvat hoidettavaksi
muualta Suomesta käsin, niin tämä hallitus
näiden kahden vuoden aikana on kyennyt alueellistamaan
muutaman työpaikan.
Viimeksi tänään alueellistamisen
koordinaatioryhmä — sen jälkeen, kun
asia oli ollut jo aikaisemmin hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnassa — on
päättänyt, että luonnonvarakeskus
sijoitetaan Helsinkiin. Siis kuulitte kaikki ihan oikein. Suomen
luonnonvarojen se virasto, joka kehittää, seuraa,
tutkii ja antaa sitten valtion keskushallinnolle, ministeriölle
omia kommentteja ja arvioita, sijoitetaan keskelle Helsingin kaupunkia.
Arvoisa puhemies! Tämä tavallaan kuvaa niin kuin
kalpeudessaan ja tolkuttomuudessaan sitä asennetta, miten
hallitus suhtautuu koko Suomen tasapuoliseen kehittämiseen.
Kun on kysymys toiminnosta, Suomen luonnonvaroista, joka mitä luontevimmin
kuuluisi hoidettavaksi jostain muualta käsin kuin Helsingistä,
tämä hallitus päättää,
että se viedään ja sijoitetaan nimenomaan
tänne Helsinkiin. Erityisesti jyväskyläläisenä,
miksei pohjoiskarjalaisena — on ollut kaksi muuta maakuntaa,
jotka ovat oikeutetusti kilvoitelleet tästä — ei
voi muuta kuin lausua tässä yhteydessä tyrmistyksensä hallituksen
päätöksestä.
Esko Kurvinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on kuluvan
vuoden lisätalousarvio, joka painottuu — aivan
oikein — yritysten kasvun ja viennin edistämiseen
ja uusien työpaikkojen luomiseen. Hallitus on reagoinut
oikeisiin asioihin, mutta ovatko nämä toimet riittäviä,
ja ovatko kaikki osapuolet todella valmiita toimimaan tulevaisuuden
eteen niin, että työttömyys vähenee
ja nuorillekin on töitä?
Esimerkiksi kotikaupungissani Oulussa on yli 13 000
työtöntä työnhakijaa, mikä tarkoittaa,
että lähes 15 prosenttia työvoimasta
on työttömänä. Nuorten työttömyysaste
on jo pitkälle yli 20 prosenttia. Yritysten osalta ongelma
on viennissä ja kasvussa. Esimerkiksi Oulussa toimivista
tuhansista yrityksistä vie tuotteita ja palveluja ulkomaille
vain noin 150 yritystä. Mistä löytyy
näille ihmisille töitä ja näille
yrityksille kasvua?
Kaikki kivet on nyt käännettävä.
Katse pohjoisessa suuntautuu Suomen lähellä oleville
alueille, pohjoisessa lähinnä Ruotsiin ja Norjaan.
Pohjois-Norjassa on kova työvoimapula huolimatta siitä,
että siellä maksetaan palkkoja paljon korkeammalle
kuin Suomessa. Norja onkin siirtänyt toiminnallisen ja
tuotannollisen painopisteensä pohjoiseen. Norjalaiset investoivat
pohjoiseen kymmeniä miljardeja euroja ja ovat valmiita
investoimaan myös Suomeen. Maallikosta tuntuisi, että näiden
kahden naapuruksen vastakkaiset ongelmat ratkeavat helposti: heillä on
rahaa ja työtä, meillä yrityksiä ja
osaavaa vapaata työvoimaa. Mutta kun eivät ratkea.
Suomalaisia arvioidaan olevan Norjassa töissä vain
vajaat 8 000 ihmistä, kun vastaava luku ruotsalaisista
on yli kymmenkertainen. Vain muutama suomalainen yritys on edes
tarjonnut palveluja Pohjois-Norjaan. Olen saanut keskustella tästä ongelmasta
ja sen ratkaisujen löytämisestä työvoimaviranomaisten,
yritysten, elinkeinojärjestöjen, suurlähetystöjen,
kaupunkien ja kaikkien asiaan jotenkin liittyvien kanssa. Ongelmat
ja tilanne tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta ratkaisuehdotukset
ovat vähissä. Puhutaan kieliongelmista, erilaisista
normeista, erilaisista toimintatavoista, kaikesta sellaisesta, jonka
luulisi olevan helposti koulutettavissa, helposti ratkaistavissa.
Pääministeri Katainen vieraili pari viikkoa
sitten Oulussa. Hänen kanssaan keskustelimme näistä samoista
asioista ja pohdimme ratkaisuja niihin. Hän esitti näihin
kieli-, normi- ja kulttuuriasioihin ratkaisuksi, että perustettaisiin
Pohjois-Norjaan suomalaisille yrityksille ja myös työttömille
työnhakijoille tukikohta, Suomi-talo, joka olisi myös
norjalaisten kohtauspaikkana. Pääministeri Katainen
on tämän jälkeen keskustellut asiasta
myös norjalaisen kollegansa, pääministeri
Stoltenbergin, kanssa, ja myös Norjan pääministeri
on asialle myötämielinen.
Tässä tilanteessa ei pidäkään
enää meidän jahkailla eikä päivitellä esteitä,
kun pääministereitten tasolta hankkeelle on näytetty
vihreää valoa. Meidän on ryhdyttävä toimeen
ja laitettava panostuksia niin vientiin kuin työllisyyteen
Pohjois-Norjaa kohtaan. Pystytetään vaikka hirsitalo Tromssaan
tukikohdaksi ja bisneksentekopaikaksi suomalaisille ja norjalaisille,
niin emmeköhän silloin löydä toisemme
ja eiköhän rohkeus ottaa vastaan urakoita ja töitä avaudu
nykyistä paremmin. Meidän on ymmärrettävä,
kuinka valtava on arktisen alueen muutos niin taloudellisesti, ympäristöllisesti
kuin turvallisuudenkin kannalta. Yhteinen tekijä näille
kaikille on valtava työllistävä merkitys,
mikä näkyy Norjankin suuntautumisessa pohjoiseen.
Siellä riittää kasvua.
Suomi-talo Tromssaan on tärkeä askel työllisyyden,
teollisuuden ja investointien näkökulmasta. Seuraava
askel on tehdä hartiavoimin töitä pohjoisen
Skandinavian liikenneyhteyksien eteen. Toimiva logistiikka on edellytys
pohjoisen yhteisille markkinoille. Poikittaiset lentoreitit ja rautatieyhteys
Jäämerelle pitää saada liikkeelle.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Puhetta on piisannut lisätalousarviosta,
ja iso osa puheista ei varsinaisesti ole edes koskenut tätä lisätalousarviota.
Itse haluan muutaman asian poimia tässä keskustelussa
nimenomaan lisätalousarvion hyvistä esityksistä.
Myönteistä on kehitysyhteistyömäärärahojen lisääminen.
Sisäisen turvallisuuden eri hallinnonaloille myönnettävät
ict-lisäykset näihin turvallisuusverkkohankkeisiin
ovat positiivisia ja Liikenneviraston suuntaan menevät
LNG-terminaalirahat.
Mutta erityisen iloinen olen siitä, että tuonne Raahen
seudulle suunnitellut isot tuulivoimahankkeet kenties tämän
lisätalousarvion jälkeen voivat edetä.
Nimittäin siellä on tehty paljon työtä sen
eteen, että on kartoitettu Tuuliatlaksen kautta sopivia
paikkoja tuulivoiman edistämiselle. Kaikki ne löydetyt
paikat eivät tule kyseeseen, mutta mahdollisuuksia on paljon,
ja on kaavoitettu laajoja tuulivoimapuistoja, kunnes saatiin yksi
päivä kuulla, että Puolustusvoimain ikivanha
tutka tulee estämään kaikkien näitten hankkeitten
etenemisen. Tästä käynnistyi armoton
lobbaustyö, että saataisiin tämä asia
kuntoon. Ja nyt voi todeta, että kyllä hallitus
kuuntelee herkällä korvalla alueen ihmisten ja
päättäjien huolta. Nimittäin
tässä lisätalousarviossa sivulla Y 8
sanotaan: "Muihin puolustusmateriaalihankintoihin ehdotetaan lisäystä 15,5
miljoonaa euroa tuulivoiman kehittämisestä Raahen
seudulla aiheutuvan tutkakompensaatioratkaisun kustannuksiin." Eli
tämän lisätalousarvion kautta nyt tullaan
uudistamaan nämä Puolustusvoimain tutkat. Se ei
varmaan maan turvallisuuden kannalta ole keskeinen asia, mutta näiden
tuulivoimahankkeiden etenemisen kannalta se on erittäin keskeinen
asia, ja olen iloinen, että hallitus on kuullut tämän
huolen ja ratkaisee tässä esityksessä tämän
asian.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Kalliorinne nosti tuon LNG-terminaalin
esille, joten sananen siitä. Kallis investointi, ja se
on tietysti ihan hyvä tehdä tässä rikkidirektiivin
varjossa, mutta mielestäni noin kallis investointi on tehtävä sellaiselle
paikalle, jossa siitä on muutakin todellista hyötyä kuin
pelkästään logistiset hyödyt.
Tällainen selkeästi muista erottuva maakunta on
yllättäen kotimaakuntani Satakunta, ja siellä on
tosiaan teollisuutta, mikä pystyy käyttämään
LNG:tä laajemmassa mittakaavassa ja tuo kokonaistaloudellisia
hyötyjä koko Suomeen.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Tässä nykyisessä taloustilanteessa
oli selvää, että lisätalousarviolta
odotettiin sellaisia toimia, joilla oltaisiin pystytty vauhdittamaan
meidän talouskasvua, lisäämään
työpaikkoja, saamaan investointeja aikaan. Tässä lisätalousarvioesityksessä on toki
niitäkin elementtejä, meriteollisuuteen muun muassa,
mutta kyllä se laajempi kuva jäi valitettavan
valjuksi ja erittäin vaatimattomaksi.
Me tällä hetkellä tässä maassa
kerimme muun muassa asvaltteja pois teiltä — olemme
siis tulleet aikaan 30—40 vuotta sitten. Me puhumme modernista
yhteiskunnasta, joka seuraa aikaansa, satsaa uusiutuviin luonnonvaroihin,
satsaa biotalouteen, ja sitten samaan aikaan me keräämme
asvaltteja maanteiltä pois. Näissä on
raju ristiriita.
Samalla kun me olemme huolissamme koko ajan esimerkiksi meidän
infrastamme, niin samaan aikaan me emme ole kuitenkaan valmiita selvään
investointiin, joka on sille edellytys, että elinkeinoelämä pystyy
laittamaan panoksia työpaikkojen luomiseen. Tätä näkökulmaa
en jaksa ymmärtää eikä keskusta
ole ymmärtänyt. Siksi toivon, että eduskuntakäsittelyn
aikana nostettaisiin nyt erittäin voimakkaasti esille se,
mikä merkitys Suomelle ja Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille
on infralla, olkoon se mitä laatua tahansa, mutta varsinkin
tällä hetkellä se alempiasteinen tiestö,
joka luo niitä edellytyksiä laajassa Suomenmaassa,
on hälyttävän huonossa kunnossa. Tähän
jos mihin on pakko meidän löytää lisävaroja,
ja se lisävara kannattaa löytää nyt,
kun meillä muutoin on taloudessa sellainen tilanne, jossa
pyörät eivät oikein pyöri. Näillä liikenneinvestoinneilla
jos millä me saamme kaikkein nopeiten ja vaikuttavimmin
aikaan vaikkapa sen, että uusiutuva energia korvaa tuontienergiaa.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti.
Tuossa Kalliorinne iloitsi siitä, että kehitysapua
on saatu lisättyä. Täällähän
on semmoinen tilanne, että Suomessa mistään
ei leikata, meillä vain lisätään.
Joku ilmastosopimus, rikkidirektiivi, maahanmuutto, kehitysapu — tämmöiset kaikki
ne kasvavat koko ajan, ja me maksamme sitä, ja velkarahalla
vielä. En minä ymmärrä. Ainakaan
yritystaloudessa se ei onnistu. Minun mielestä yksityistalous,
yritystalous, kuntatalous, valtiontalous eivät
paljon toisistaan poikkea. Samanlaisia ne pelisäännöt
ovat, että rahaa ei saa mennä enempää kuin
sitä tulee, mutta nyt sitä vain menee.
Siitä kehitysavusta: En minä sitä kokonaan olisi
lopettamassa, mutta ihan sillä lailla vain, että joka
sitä haluaa antaa, niin veroilmoitukseen rasti ruutuun,
minulta saa ottaa sen verran, vaikka kaikki, mutta että se
on vapaaehtoista. Sitten iloitaan siitä, ja jokainen hyppiköön
niin paljon kuin haluaa sen jälkeen, kun on pystynyt antamaan
vaikka kuinka paljon. En minä sitä ymmärrä,
jos me omaa kilpeämme täällä kiillotamme sillä,
että joku poppaukko lihoo tuolla viidakossa ja ajaa maasturilla
lenkkiä, että poro pyörii. Ei se paljon
meitä auta. Meidän täytyy saada ensin oma
talous kuntoon, ja sitten kun on kakkua, mitä jakaa, sitten
aletaan antaa, eikä velkarahalla sitä tehdä.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Tahdon minäkin kommentoida edustaja
Kalliorinteelle. Nimittäin hän puhui tuulivoimahankkeiden
etenemisestä Perämeren alueelle. On hyvä, etteivät
Puolustusvoimien toimintaedellytykset häiriinny ja että rahaa
täydentäviin tutkiin nyt lisäbudjetista
löytyy, sillä kiistatonta on, että tuulivoimaloista
on haittaa Puolustusvoimien lakisääteiselle aluevalvonnalle.
Tuulimyllyn siivet voivat ulottua jopa 200 metrin korkeuteen ja
aiheuttaa tutkien katvealueita, kantaman lyhentymiä ja
virhehavaintoja. Jos täydentäviin tutkiin ei olisi
nyt ollut rahaa, olisi Perämeren tuulivoimahanke häirinnyt
maanpuolustuksemme toimintaedellytyksiä.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Edustaja Hakkaraiselle muutama sana maahanmuutosta
ja kehitysavusta, kun väititte, että nämä menokohdat
vain kasvavat ja paisuvat: Tänä päivänä on
ilmoitettu merkittävästä vastaanottokeskusten
kapasiteetin leikkauksesta, on uutisoitu kaikissa viestimissä — taisi
olla, että 600 paikkaa vähennetään.
Hallitusohjelmassa asetettiin merkittävät säästötavoitteet
nimenomaan maahanmuuton, vastaanoton, kustannuksiin, eli tällä sektorilla
ainakin on selkeää miinusmerkkiä. Myös
kehitysapu on tälle vaalikaudelle jäädytetty,
ja myös kehysriihessä tehtiin lisää säästöjä kehitysapuun.
Eli tämän halusin tuoda esille, että kyllä näihin
valtiontalouden säästötalkoisiin osallistutaan
myöskin näillä sektoreilla.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Se on hyvä, jos tämmöisiä on
tapahtunut, mutta tuo nyt näyttää vähän
toisenlaiselta, kun seuraa tätä maailmanmenoa.
Ruotsista tuli nyt viime viikkoina hyvä esimerkki epäonnistuneesta
maahanmuutosta.
Jos mennään tuohon maahanmuuttoon. Me varmaan
tarvitsemme sitä ja sillä tavalla, mutta emme
me tämmöistä maahanmuuttoa tarvitse, mitä nyt
tällä hetkellä on, että tänne
tullaan Kelan rahoilla elämään vain ja
suuri osa on työttömänä ja entisten
työttömien päälle lisää työttömiä hommataan.
Ei siinä mitään järkeä ole.
Ensin tämä oma pesä pitää hoitaa
kuntoon ja sitten voidaan auttaa muita. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä,
ja ei se muuten onnistu. Se on ihan maalaisjärkeä.
Tuosta kehitysavusta: Minä olen kyllä nähnyt sen
homman, minkälaista se on. Se on semmoista brezhneviläistä touhua.
Siellä Nicaraguassa kun oltiin tosiaan, niin tehtiin vain
ne projektit, että kunhan ne on tehty. Tietysti Suomeen
tuli jonkin verran työtä, kun sinne asennettiin
niitä koneita, mutta ei sitä valvottu, mitä tapahtui
siellä perillä. Nyt voidaan täällä tietysti
puhua, että sitä on annettu kehitysapua, mutta
se ei lämmittänyt ketään, ei
yhtään mitään. Ne ovat siellä vieläkin.
Voidaan lähteä vaikka heti katsomaan ne vehkeet.
Ei niitä ole siellä huollettu ja laitettu ja kunnostettu,
mikä kuuluisi tähän kehitysapuprojektiin,
että valvotaan, että se on pitkäjänteistä, jos
sitä nyt yleensäkään tehdään,
että toimii se homma. Mitä hyötyä sinne
on ruostumaan laittaa suomalaisia huippukoneita ja laitteita, joilla
pystyttäisiin muualla tekemään ihan työtäkin?
Siellä ne ovat. Se on tämmöistä.
Jonkin sandinistihallituksen aikaisia jäänteitä nyt
yritetään siellä pitää yllä.
Ei siitä mitään hyötyä ole.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana. Käytin
samansuuntaisen puheenvuoron tässä samassa asiakohdassa
jo muutama tunti aikaisemmin.
Kehitysavussa on tehty aikaisemmin virheitä ja näistä virheistä otettu
opiksi. Maaliskuussa hallinto- ja turvallisuusjaosto kävi
Etiopiassa tutustumassa Suomen kehitysavun käyttöön.
Siellä oli mukana myös perussuomalaisten Ismo Soukola,
joka kirjoitti tästä erittäin hyvän
jutun Perussuomalainen-lehteen. Hän voi myös todistaa,
että ainakin tässä maassa suomalaisten
kehitysapurahoja käytetään erittäin
vastuullisesti ja tuloksekkaasti, ja siitä käytöstä otetaan
jopa maailmanlaajuisesti oppia. Eli siinä mielessä olemme
näistä virheistä varmasti paljon oppineetkin.
Sitten maahanmuutosta: Kun annetaan aina sellainen kuva — miksi
niitä tänne hommataan, oli edustaja Hakkaraisen
kommentti — täytyisi nähdä,
että emme me voi sulkea rajojamme ja eristäytyä tähän
maahan. Suurin osa ulkomaalaisista tulee tänne avioliittojen
kautta, kun suomalaiset matkustavat maailmalla. Miten me seuraamme
heidän perässään? Pitäisikö joku
virkamies lähettää jokaisen suomalaisen
perään, että älä rakastu
vääränmaalaiseen ihmiseen, joka ei tule
tekemään tänne työtä tai
vastaavaa? Avioliitot ovat suurin syy tulla maahan, ja niitä ei
voi kontrolloida. Meillä on EU:n sisäiset työmarkkinat,
Schengenin sopimuksen vapaa liikkuvuus. Sitä on hankalampi
kontrolloida.
Ja turvapaikkahakemuksista sen verran, että vuonna
2011 Suomeen jätetyistä turvapaikkahakemuksista
hylättiin 64 prosenttia. Eli ei tänne nyt ihan
kuka tahansa kävele, jos 64 prosenttia hakijoista sai negatiivisen
päätöksen, ja ne, jotka saivat positiivisen
päätöksen, tulevat sellaisista maista,
että ei heitä voi lähettää sinne
takaisin tapettaviksi. Meillä on kansainväliset
sitoumukset, joita on pakko noudattaa.
Teuvo Hakkarainen /ps:
Arvoisa puhemies! Maahanmuutosta vielä, nyt kun Kalliorinne
sanoi näin, ettemme me voi heitä lähettää sinne:
Mitä minä olen katsonut noita televisio-ohjelmia
ja siellä on semmoinen roikkurintainen nainen, jolla on
pallomahalapsi sylissä ja joka on raiskattu ja ympärileikattu,
ja mitä sille nyt on tehtykään, niin
tervetuloa tänne näin. Varmasti on syli avoin
kaikilla meillä, emme me heitä halua käännyttää pois.
Me olimme aikanaan Suomessa, kun oli sota. Lapset menivät
Ruotsiin, heidät laitettiin sinne sotaa pakoon. Miehet
menivät rintamalle. No, nyt me näemme televisiosta
tämmöisen, että siellä on se
nainen ja tämä lapsi tarvitsee apua, mutta kumma
kyllä se vaihtuukin sieltä lähtöpisteestä:
ne ovat semmoisia nuoria miehiä, joilla roikkuu kultaketjut
kaulassa ja on korvanapit korvissa, ja he tulevat tuonne torien
kulmille notkumaan. Miten se tällä tavalla tapahtuu?
Minä ihmettelen, onko siellä sukupuolenvaihdos
vai mikä siellä on tapahtunut.
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Kun edustaja Soukolan kirjoitus Perussuomalainen-lehdessä mainittiin,
niin tahdon todeta siihen liittyen, että Soukolan viesti
tästä matkakokemuksestaan oli se, että kohdentamaton
niin sanottu budjettirahoitus ei ole paras mahdollinen tapa kehitysavulle,
ja Soukolan viesti oli, että paljon tehokkaampaa on kohdennettu
avustaminen, vielä kun saadaan ihmiset sitoutettua näihin
hankkeisiin.
Keskustelu päättyi.